FI80594B - Foerfarande foer framstaellning av en komposition som frigoers kontinuerligt polypeptid, poly(laktidkoglykolid)polymer och foerfarande foer dess framstaellning. - Google Patents

Description

1 80594

Menetelmä polypeptidiä jatkuvasti vapauttavan koostumuksen valmistamiseksi, poly(laktidikoglykolidi)polymeeri ja menetelmä sen valmistamiseksi 5 Tämä keksintö koskee menetelmää farmaseuttisen koostumuksen valmistamiseksi, joka koostumus on happosta-biiilin polypeptidin ja poly(laktidikoglykolidi)polymee-rin homogeenisen seoksen muodossa ja josta käytön aikana vapautuu jatkuvasti polypeptidiä. Keksintö koskee myös 10 uutta poly(laktidikoglykolidi)polymeeriä ja menetelmää sen valmistamiseksi.

On kauan ollut selvää, että määrättyjen lääkeaineiden jatkuvalla vapautumisella pitkähkön ajan kerta-annostuksen jälkeen olisi kliinisessä käytössä merkitseviä 15 käytännön etuja ja on jo kehitetty koostumuksia, joista suun kautta annon jälkeen vapautuu pitkähkön ajan useita kliinisesti käyttökelpoisia lääkeaineita (ks. esim. Remington’s Pharmaceutical Sciences, julkaisija Marck Publishing Company, Easton, Pennsylvania, USA, 15th Edition, 20 1975, s. 1618-1631), samoin ruoansulatuskanavan ulkopuo lisen annon jälkeen (ibidem, s. 1631-1643) sekä käytettäessä paikallisesti (ks. esim. GB-patentti nro 1 351 409). Sopiva menetelmä ruoansulatuskanavan ulkopuolista antoa varten on ihonalainen ruiske tai lääkeainetta 25 sisältävän kiinteän kappaleen, kuten pelletin tai kalvon istuttaminen ja onkin kuvattu useita tällaisia istutteita. Erityisesti on tunnettua, että useiden lääkeaineiden kohdalla saadaan sopivia istutteita vapauttamaan lääkeainetta pitkähkön ajan kapseloimalla lääkeaine biologisesti 30 hajoavaan polymeeriin tai dispergoimalla lääkeaine tällaisen polymeerin matriisiin, jolloin lääkeaine vapautuu polymeerimatriisin hajoamisen jatkuessa.

Tunnetaan biologisesti hajoavia, kestovaikuttei-sissa formulaateissa käyttökelpoisia polymeerejä, kuten 35 polyestereitä, jotka vähitellen hydrolysoituvat jouduttuaan vettä sisältävään, fysiologistyyppiseen ympäris- 2 80594 töön. Erityisesti on käytetty hydroksikarboksyylihapoista johdettuja polyestereitä ja tekniikan tasolla on paljon käytetty polymeerejä, jotka on johdettu a-hydroksikarbok-syylihapoista, erityisesti maitohaposta sekä raseemisissa 5 että optisesti aktiivisissa muodoissaan sekä glykoliha-posta ja näiden sekapolymeereistä - ks. esim. US-patent-teja nro 3 773 919 ja 3 887 699; Jackanicz et ai., Contraception, 1973, 8, 227-234; Anderson et ai., ibidem, 1976, 11, 375-384; Wise et ai., Life Sciences, 1976, 19, 10 867-874; Woodland et ai., Journal of Medicinal Chemistry, 1973, 16, 897-901; Yolles et ai., Bulletin of the Parenteral Drug Association, 1976, 30, 306-312; Wise et ai., Journal of Pharmacy and Pharmacology, 1978, 30, 686-689 ja 1979, 201-204.

15 Tässä patenttijulkaisussa sanontaa "polylaktidi" käytetään geneerisessä mielessä tarkoittamaan pelkän maitohapon polymeerejä, maitohapon ja glykolihapon sekapoly-meerejä, tällaisten sekapolymeerien seoksia sekä tällaisten polymeerien ja sekapolymeerien seoksia maitohapon ol-20 lessa joko raseemisessa tai optisesti aktiivisessa muodossa. Sanonta "happostabiili" tarkoittaa, että polypep-tidi ei merkitsevästi hydrolysoidu olosuhteissa, joihin keksinnön mukaisesti valmistetut formulaatit joutuvat tarkoitetun käytön aikana, so. pH-arvossa 2 ja nisäkkään 25 kehonlämpötilassa suunnilleen 40°C:seen kuuteen kuukauteen saakka.

Vain GB-patenttijulkaisu nro 1 325 209 (vastaa US-patenttijulkaisua nro 3 773 919) ja US-patenttijulkaisu nro 3 887 669 viittaavat polypeptidien kestovaikutteiseen 30 tai jatkuvaan vapautumiseen. Jälkimmäisessä mainitaan vain insuliini ilman tällaisen formulaatin erityisesi-merkkiä ja viittaus polypeptideihin on ilmeisesti pelkästään spekulatiivinen ja käy ilmi vain monien erilaisten lääkeaineryhmien laajasta luettelosta, joita voitaisiin 35 julkaisun mukaan sisällyttää kuvatun tyyppisiin formu-laatteihin. Polypeptidejä lukuun ottamatta lähes kaikki 3 80594 muut tässä patenttijulkaisussa mainitut lääkeainetyypit ovat itse asiassa suhteellisen hydrofobisia ja niiden mo-lekyylipaino on suhteellisen pieni. Tämä patenttijulkaisu ei tunne lainkaan vaikeuksia, joita olemme kohdanneet 5 yrittäessämme kehittää tyydyttävän kestovaikutteisia for-mulaatteja polypeptideille, joista monet ovat suhteellisen hydrofHiisiä ja monilla on suhteellisen suuri mole-kyylipaino.

On huomattava, että lääkeaineen "kestovaikuttei-10 nen" tai "jatkuva" vapautuminen voi olla joko yhtämittaista tai jaksoittaista. Nyt on havaittu, että sovellettaessa tunnettua tekniikkaa ja erityisesti GB-patentti-julkaisua nro 1 325 209 happostabiilin polypeptidin for-mulaatin valmistukseen saattaa polypeptidi monissa ta-15 pauksissa vapautua formulaatista kylläkin pitkäaikaisesti, mutta kuitenkin jaksoittaisesti. Esim. polypeptidin vapautumista mainitussa patenttijulkaisussa kuvatusta po-lylaktidipolymeeristä edeltää usein merkitsevä induktio-aika, jolloin polypeptidiä ei vapaudu, tai vapautuminen 20 tapahtuu kaksivaiheisesti siten, että on alkuvaihe, jonka aikana vapautuu hieman polypeptidiä, toinen vaihe, jolloin vapautuu vähän tai ei lainkaan polypeptidiä, ja kolmas vaihe, jolloin suurin osa jäljellä olevasta polypep-tidistä vapautuu. Tästä poiketen käsiteltävänä oleva kek-25 sintö mahdollistaa happostabiilia polypeptidiä sisältävien koostumusten valmistamisen, joista mahdollisesti suhteellisen lyhyttä induktioaikaa lukuun ottamatta polypeptidi vapautuu jatkuvasti ilman vaiheita, joissa polypeptidin vapautuminen olisi vähäistä tai olematonta. Täs-30 sä patenttijulkaisussa sanontaa "jatkuva vapautuminen" käytetään pelkästään kuvaamaan vapautumiskäyrää, joka pääasiassa on yksivaiheinen, joskin siinä voi olla käännepiste, mutta ei missään tapauksessa "taso"vaihetta.

Keksintö koskee menetelmää farmaseuttisen koostu-35 muksen valmistamiseksi, joka koostumus on happostabiilin polypeptidin ja poly(laktidikoglykolidi)polymeerin homo- 4 80594 geenisen seoksen muodossa ja josta käytön aikana vapautuu jatkuvasti polypeptidiä. Menetelmälle on tunnusomaista, että käytetään polymeeriä, joka sisältää vähintään 25 mooli-% maitohappoyksiköitä ja enintään 75 mooli-% glyko-5 lihappoyksiköitä segmenttien muodossa, joissa on keskimäärin vähintään kaksi identtistä monomeeriyksikköä, jolloin polymeeri joko liukenee bentseeniin ja sen ominais-viskositeetti (1 g/100 ml bentseeniliuosta) on alle 0,5 tai sen on liukenematon bentseeniin ja sen ominaisvisko-10 siteetti on alle 4, ja että (a) polypeptidi ja polymeeri liuotetaan kylmäkuivattavissa olevaan liuottimeen, minkä jälkeen jäähdytetään ja kylmäkuivataan, tai (b) polypep-tidin ja polymeerin perusteelliselle, kiinteälle seokselle suoritetaan sulatuskäsittely.

15 Keksintö koskee myös poly(laktidikoglykolidi)poly- meeriä, jolle on tunnusomaista, että se sisältää vähintään 25 mooli-% maitohappoyksiköitä ja enintään 75 moo li-% glykolihappoyksiköitä ja että se on liukenematon bentseeniin ja sen rajaviskositeetti kloroformissa tai 20 dioksaanissa on alle 1,36.

Keksintö koskee lisäksi mentelmää edellä kuvatun poly(laktidikoglykolidi)polymeerin valmistamiseksi. Menetelmälle on tunnusomaista, että maitohapon ja glykoliha-pon syklisten dimeerien seos kopolymeroidaan niin, että 25 renkaat samalla avautuvat, jolloin polymerointi suoritetaan korotetussa lämpötilassa polymerointikatalysaattorin läsnäollessa, joka on sinkkioksidi tai organotinayhdiste, ja ketjureaktion lopettavan aineen läsnäollessa.

Vettä sisältävässä, fysiologistyyppisessä ympäris-30 tössä keksinnön mukaisesti valmistetusta koostumuksesta vapuatuu yllä määritellyllä tavalla jatkuvasti polypeptidiä kunnes polypeptidi on lähes täydellisesti vapautunut.

Tämä keksintö on sovellettavissa aivan yleisesti happostabiileihin polypeptideihin ilman rakenteeseen tai 35 molekyylipainoon liittyvää rajoitusta, mutta se soveltuu parhaiten suhteellisen hydrofiilisille polypeptideille.

5 80594

Seuraavaan luetteloon, joka ei pyri olemaan täydellinen, on koottu polypeptidejä, joita voidaan käyttää keksinnön mukaisesti valmistetuissa koostumuksissa: oksitosiini, vasopressiini, adrenokortikotrooppinen hormoni (ACTH), 5 ihonkasvua säätelevä tekijä (EGF), prolaktiini, lulibe- riini eli luteinisoivaa hormoni (LH-RH), insuliini, soma-tostatiini, glukagoni, interferoni, gastriini, tetragast-riini, pentagastriini, urogastroni, sekretiini, kalsito-niini, enkefaliinit, endorfiinit, angiotensiinit, renii-10 ni, bradykiniini, basitrasiinit, polymyksiinit, kolistii-nit, tyrosidiini, gramisidiinit sekä näiden synteettiset analogit ja modifikaatiot ja farmakologisesti aktiiviset fragmentit.

On kuitenkin havaittu, että happamissa olosuhteis-15 sa pysymättömät polypeptidit eivät sovi käytettäviksi keksinnön mukaisesti valmistetuissa koostumuksissa, koska ne hajoavat polymeerimatriisin happamassa ympäristössä, joka muodostuu polylaktidin alkaessa hajota hydrolysoitumalla, jolloin syntyy karboksyylihappopääteryhmiä.

20 Sanonnalla "vettä sisältävä, fysiologistyyppinen ympäristö" tarkoitetaan tasalämpöisen eläimen ruumista ja erityisesti lihaksistoa ja verenkiertojärjestelmää, joskin tällaista ympäristöä voidaan laboratoriotutkimuksissa jäljitellä vettä sisältävillä nesteillä, jotka valinnai-25 sesti on puskuroitu fysiologiseen pH-arvoon ja jotka ovat lämpötilassa 35-40°C.

Jatkuvasti vapautuva koostumus voidaan antaa eläimelle, jota halutaan hoitaa polypeptidillä, esim. ruiskuttamalla lihakseen tai ihonalaisesti tai istuttamalla 30 leikkauksen avulla ihon sisään tavalliseen kliiniseen tai eläinlääketieteelliseen tapaan.

On havaittu, että polypeptidiä jatkuvasta vapauttavaa koostumusta voidaan formuloida valitsemalla tai kontrolloimalla asianmukaisesti erilaiset muuttujat esim. 35 vaihtelemalla polylaktidikoostumusta, erityisesti maitohapon ja glykolihapon suhdetta sekapolymeereissä, sääte- 6 80594 lemällä polylaktidin molekyylipainoa, jolloin säädetään sekä painokeskimääräistä molekyylimassaa että molekyyli-paino jakaumaa eli polydispersiteettiä, joka ilmaistaan painokeskimääräisen molekyylimassan (Μω) ja lukukeskimää-5 räisen molekyylimassan (Mn) suhteen eli Μω/Μη avulla; valitsemalla polypeptidin ja polylaktidin suhde tai valitsemalla kiintoformulaatin geometria istutetta varten tai hiukkaskoko ruiskeformulaattia varten. Tällaisten koostumusten vapautumistunnusarvot ovat myös jossain määrin va-10 littavissa itse polypeptidin luonteen avulla. Erityisesti formuloitaessa keksinnön mukaisesti valmistettu koostumus suuren molekyylipainon (esim. yli 6 000) omaavalle poly-peptidille yllä mainittujen muuttujien valinnan vapaus on pienempi kuin formuloitaessa koostumus polypeptidille, 15 jonka molekyylipaino on pienempi (esim. alle 6 000).

Lisäksi on havaittu, että polypeptidin vapautuminen polylaktidia ja polypeptidiä sisältävästä koostumuksesta tapahtuu kahden selvän ja toisistaan riippumattoman mekanismin avulla, so. ensin polypeptidi vapautuu diffuu-20 siosta riippuvasti polylaktidi-polypeptidimatriisista uuttumalla sen pinnasta ja polypeptidien molekyylipainon ollessa pieni, ne diffundoituvatkin partitiosta riippuvasti ja sitten polylaktidin hajotessa polypeptidivesi-liuos diffundoituu koostumuksesta vettä sisältävien kana-25 vien kautta.

Polylaktidipolymeereissä olevien polypeptidien yhteensopivuus on yleensä rajoittunut lukuun ottamatta pienen molekyylipainon (n. 6 000 saakka) omaavia polypepti-dejä, jotka pystyvät jollakin spesifisellä tavalla rea-30 goimaan polylaktidin kanssa. Pienen molekyylipainon omaa va polypeptidi voi esim. olla emäksinen, jolloin se reagoi polylaktidin karboksyylihappopääteryhmien kanssa. Tämän polylaktidissa olevan polypeptidin rajoittuneen yhteensopivuuden vuoksi polypeptidi-polylaktidiformulaatis-35 ta, joka on asetettu vettä sisältävään ympäristöön, vapautuu hyvin vähän polypeptidiä diffundoitumalla polymee- 7 80594 rimatriisin läpi. Joskin tämä koskee yleisesti kaikkia polypeptidin ja polylaktidin yhdistelmiä, matriisidiffuusio on minimiarvossaan, kun suuren molekyylipainon omaa-vissa polylaktideissa on suuren molekyylipainon omaavia 5 polypeptidejä. Vaikkakin alussa, kun koostumus on asetet tu vettä sisältävään ympäristöön, tapahtuu vähäistä matriisidif fuusiota ja polypeptidiä vapautuu pinnasta tai välittömästi pinnan alta, tämä vapautuminen lakkaa pian, sillä polypeptidin diffuusio polylaktidiin ei riitä kul-10 jettamaan polypeptidiä jatkuvasti koostumuksen sisältä sen pinnalle.

Asetettaessa polypeptidi-polylaktidikoostumus vettä sisältävään ympäristöön, vettä diffundoituu matriisiin jakautuen polypeptidiin ja polylaktidiin ja muodostuu po-15 lypeptidivesiliuoksen alueita. Tämä vesipitoinen polypep- tidi, joka on muodostunut absorboituneen veden jakautuessa polypeptidiin ja polylaktidiin, ei sovi yhteen poly-laktidien kanssa eikä liukene niihin ja tämä koskee erityisesti suuren molekyylipainon omaavia polylaktideja.

20 Siten koostumuksen absorboidessa vettä on vieläkin vähemmän todennäköistä, että polypeptidi alussa matriisidif-fundoituu koostumuksesta. Jos näin muodostuneet vesipitoiset polypeptidialueet ovat erillään ja eristettyinä, polypeptidi ei pysty vapautumaan koostumuksista. Mutta 25 mahdollisuus, että vesipitoisilla polypeptidialueilla olisi määrättyä jatkuvuutta, kasvaa koostumuksen polypep-tidipitoisuuden kasvaessa ja veden absorption kasvaessa. Kun vesipitoisten polypeptidialueiden jatkuvuus saavuttaa riittävän tason yhteyden saavuttamiseksi koostumuksen ul-30 kopintaan, polypeptidiä alkaa vapautua formulaatista diffuusion avulla ja tämä ei tapahdu polylaktidimatriisin läpi, vaan vettä sisältävien polypeptidikanavien kautta. Vaikka jotkut vesipitoiset polypeptidialueet lähellä pintaa sijaitsevat siten, että ne ulottuvat koostumuksen 35 pinnalle, vesipitoinen polypeptidi, joka edelleen sijait- β 80594 see eristetyillä alueilla, ei vapaudu ja vapautuu vasta, kun diffuusiolle tarjoutuu toinen hydrofiilinen tie. Suuren molekyylipainon omaavilla polylaktideilla tämä toinen hydrofiilinen diffuusiotie syntyy, kun polylaktidi on ha-5 jonnut niin paljon, että veden absorptionopeus kasvaa merkitsevästi. Tämän tapahtuessa polylaktidimatriisiin syntyy vettä sisältäviä huokosia tai kanavia, mikä mahdollistaa polypeptidin jatkuvan ja merkitsevän vapautumisen vesiliuoksena aikaisemmin erillisiltä ja eristetyiltä 10 alueilta.

Kuten yllä ilmenee, on havaittu, että käytettäessä tekniikan tason kestovaikutteisia koostumuksia ja erityisesti GB-patenttijulkaisussa nro 1 325 209 kuvattuja koostumuksia polypeptidien vapauttamiseksi polypeptidiva-15 pautumisen alkumatriisidiffuusiovaiheen ja polylaktidin jälkeisen polypeptidin toisen vapautumisen välillä on aikaero, joten polypeptidiä ei vapaudu jatkuvasti ja vapautuminen on kaksivaiheinen ja epäjatkuva. Ensin on vaihe, jossa vapautuu hieman polypeptidiä ja kuollut vaihe, jos-20 sa polypeptidiä ei vapaudu juuri lainkaan, ja sitten on toinen vapautumisvaihe, jossa jäljellä oleva polypeptidi vapautuu lähes kokonaan. On havaittu, että valitsemalla koostumuksen muuttujat asianmukaisesti vapautumisen mat-riisidiffuusiovaihe ja tämän jälkeinen hajoamisen indu-25 soima vapautumisvaihe voidaan limittää ajallisesti.

Molemmat vaiheet voidaan saada limittymään joko pidentämällä alkudiffuusiovaihetta tai aientamalla hajoamisen indusoiman vaiheen alkaminen tai molempien avulla.

Alkumatriisivapautumisvaihetta on vaikea pidentää, 30 mutta se on herkkä polypeptidipitoisuudelle matriisissa ja jossain määrin polypeptidin luonteelle ja erityisesti sen hydrofiilisyydelle.

Hajoamisen indusoima vapautumisvaihe saadaan käynnistymään aikaisemmin valitsemalla asianmukaisesti poly-35 laktidikoostumus (enemmän runsaasti glykolia sisältäviä 9 80594 polymeerimolekyylejä, jotka hajoamat nopeammin kuin paljon laktidia sisältävät molekyylit), Μω (pienen molekyy-lipainon omaavat molekyylit hajoavat nopeammin tasolle, jolla matriisiin syntyy vettä sisältäviä kanavia) sekä 5 polypeptidipitoisuus (suurempi polypeptidipitoisuus mahdollistaa veden nopeamman absorption ja siten yhtenäisten vettä sisältävien kanavien syntymisen, jotka edistävät polypeptidin vapautumista).

Mutta sen ohella, että hajoamisen indusoima vapau-10 tumisvaihe on saatava käynnistymään aikaisemmin, on myös välttämätöntä säätää polypeptidin vapautumisnopeutta tässä vaiheessa ja varmistua siitä, että tämän vaiheen kokonaiskesto on riittävä aiottuun kliiniseen tai eläinlääkinnälliseen käyttöön. Eräs tapa hajoamisen indusoiman 15 vapautumisvaiheen keston pidentämiseksi on käyttää poly-laktideja, jotka sisältävät runsaasti laktidimolekyylejä, jotka hajoavat hitaammin kuin runsaasti glykolidia sisältävät molekyylit tai vaihtoehtoisesti käyttää polylakti-deja, jotka sisältävät suuren molekyylipainon omaavia mo-20 lekyylejä, jotka hajoavat hitaammin tasolle, jolla muodostuu vesipitoisia kanavia.

Siten on ilmeistä, että koska runsaasti glykolidia sisältävät polymeerimolekyylit ja/tai pienen molekyyli-painon omaavat molekyylit ovat suositeltavia haluttaessa 25 hajoamisvaiheen käynnistyvän nopeasti ja runsaasti laktidia sisältävät molekyylit ja/tai suuren molekyylipainon omaavat molekyylit ovat suositeltavia jos hajoamisen indusoiman vapautumisvaiheen on kestettävä riittävän pitkän ajan, suositeltavia polylaktideja ovat sellaiset, joiden 30 heterogeenisyysaste on suuri runsaasti glykolidia tai runsaasti laktidia sisältävien molekyylien suhteen tai jotka ovat hyvin polydisperssejä.

Vaihtoehtoisesti samat tunnusarvot voidaan saavuttaa sekoittamalla kahta tai useampaa erilaista polylakti-35 dia, joiden laktidi-glykolidipitoisuus tai Μω on erilai- 10 80594 nen. Lisäksi sekoittamalla pieni osuus polylaktidia, jonka Μω on suuri, ja polylaktidia, jonka Μω on pieni, voidaan vaikuttaa edullisesti seoksesta valmistettavien tämän keksinnön mukaisten koostumusten haluttuihin fysikaa-5 lisiin ominaisuuksiin, jolloin niiden valmistus ja prosessointi helpottuu.

On lisäksi havaittu, että sekä tekniikan tason po-lylaktidien että uusien polylaktidien polypeptidin vapau-tumiskäyrä on melkein tarkalleen samansuuntainen veden 10 absorptiokäyrän kanssa. Tämä merkitsee sitä, että polypeptidin vapautumisen ollessa epäjatkuva, veden absorptiokin on lähes samalla tavoin epäjatkuva ja kääntäen po-lypeptidin vapautumisen ollessa jatkuvan, veden absorptiokin on jatkuva. Lisäksi on havaittu, että muuttujien, 15 joita yllä on kuvattu koostumuksen polypeptidivapautumi-sen tunnusarvojen säätämiseksi, vaihtelu vaikuttaa tarkoin samansuuntaisesti koostumuksen kykyyn absorboida vettä.

Seuraavat kokeet valaisevat yllä kuvattujen eri-20 laisten muuttujien vaikutusta keksinnön mukaisesti valmistettujen koostumusten polypeptidin vapautumiseen ja/tai veden absorptiotunnusarvoihin.

A. Polylaktidikomponentin molekyylipaino A.l. Pienen molekyylipainon omaava polypeptidi 25 A.1.1. Valmistettiin formulaatteja, joissa oli 20 paino/paino-% mahan peptidifragmenttia tetragastriini-hydrokloridia, Trp-Met-Asp-Phe-NH2«HC1, molekyylipaino 633, polylaktidissa, joka muodostui ekvimoolisista määristä D,L-laktidi- ja glykolidiyksikköjä, kalvon muodos-30 sa, jonka paksuus oli 0,2 mm. Kalvot asetettiin yksitellen 37°C:ssa olevaan veteen, joka vaihdettiin päivittäin ja mitattiin UV-absorptio 277 nm:n kohdalla ko. päivänä formulaatista vapautuneen tetragastriinin määrittämiseksi .

35 il 80594

Tekniikan tason tyyppisellä polylaktidilla, Μω n.

240 000 (rajaviskositeetti 1,36), esiintyi tetragastriinin alkuvapautumisvaihe, sitten "kuollut vaihe” n. viidennestä vuorokaudesta 21:seen vuorokauteen, jolloin vapautuminen 5 oli vähäistä, ja sitten päävapautumisvaihe 24:nestä vuorokaudesta eteenpäin.

Uudella polylaktidilla, Μω n. 15 000 (rajaviskositeetti 0,25), vapautumiskuvio oli samanlainen, mutta kuollut vaihe kesti vain neljännestä tai viidennestä vuorokau-10 desta kahdeksanteen tai yhdeksänteen vuorokauteen.

Uudella polylaktidilla, jonka oli pieni (omi-naisviskositeetti 0,11 liuoksessa 1 g/100 ml kloroformia), ei ollut kuollutta vaihetta ja tetragastriinia vapautui jatkuvasti ajasta nolla (T ).

15 A.1.2. Valmistettiin vastaavia formulaatteja käyttäen 10 paino-% synteettistä luliberiinianalogia ICI 118 630, Glu-His-Trp-Ser-Tyr-D-Ser(O-tBu)-Leu-Arg-Pro-Azgly-Ni^ , molekyyliapino 1 269, tetragastriinin asemesta.

Tekniikan tason polylaktidilla, Μω n. 240 000 (ra-20 javiskositeetti 1,36), polypeptidi vapautui kaksivaiheisesta kuolleen vaiheen ollessa n. 15 vuorokautta.

Uudella polylaktidilla, Μω n. 15 000 (rajaviskositeetti 0,25), induktiovaihe oli lyhyt ja sitä seurasi jatkuva vapautuminen.

25 Uudella polylaktidilla, jonka Μω oli pieni (ominais- viskositeetti 0,11 liuoksessa 1 g/100 ml kloroformia), tapahtui jatkuva vapautuminen ajasta T .

A.2. Keskinkertaisen molekyylipainon omaava polypeptidi 30 Valmistettiin formulaatteja, joissa oli 0,1 paino-% hiiren ihonkasvua säätelevää tekijää (EGF), molekyylipaino 6041, polylaktideissa, jotka muodostuivat ekvimoolisista määristä D,L-maitohappo- ja glykolihappoyksikköjä ja joiden Μω oli erilainen ja asetettiin pH 7,4-puskuriin. EGF:n va-35 pautumista seurattiin radioimmunomäärityksen avulla.

Tekniikan tason polylaktidilla, n. 200 000 (ra-javiskositeetti 1,08) ei esiintynyt alkuvapautumista ja 12 80594 TQ:n jälkeen polypeptidiä vapautui merkitsevästi vasta vuorokausien 13-20 välillä ja tämän jälkeen vapautuminen oli jatkuvaa.

Uudella polylaktidilla, 80 000 (rajaviskositeet- 5 ti 0,58), ei myöskään esiintynyt alkuvapautumista ja TQ:n jälkeen polypeptidiä vapautui merkitsevästi vasta vuorokausien 6-10 välillä ja tämän jälkeen vapautuminen oli jatkuvaa .

Uudella polylaktidilla, jonka oli pieni (ominais-10 viskositeetti 0,11 liuoksessa 1 g/100 ml kloroformia) tapahtui jatkuva vapautuminen ajasta T .

A. 3. Suuren molekyylipainon omaava polypeptidi Valmistettiin formulaatti, jossa oli 20 paino/paino-% naudan prolaktiinia, molekyylipaino n. 22 000, uudessa po- 15 lylaktidissa, joka muodostui akvimoolisista määristä D,L- maitohappo- ja glykolihappoyksikköjä ja jonka M oli pieni ω (ominaisviskositeetti 0,11 liuoksessa 1 g/100 ml kloroformia). Kuten aikaisempien kokeiden A.1.1., A.1.2. ja A.2. perusteella voi olettaa, tästäkin formulaatista vapautui 20 polypeptidiä jatkuvasti ajasta Tq testattaessa in vivo rotalla, jolloin kierrätetty naudan prolaktiini määritettiin radioimmunologisesti.

Kokeet A.l. - A.3. siis osoittavat, että koostumuksen valmistuksessa käytetyn polylaktidin molekyylipainon 25 tai viskositeetin pienentäminen pienentää polypeptidi- vapautumisen kaksivaiheisuutta polypeptideillä, joiden molekyylipaino on pieni tai keskinkertainen tai polypeptidi-vapautumisen alkuviivettä molekyylipainon ollessa keskinkertainen tai suuri, ja että tapahtuu jatkuva vapautuminen 30 ajasta T .

o B. Laktidin ja glykolidin suhde polylaktidissa Valmistettiin koostumuksia istutteiden muodossa, jotka sisälsivät 100 ^ug (3 paino/paino-%) luliberiiniana-logia ICI. 118 630 polylaktideissa, M n. 300 000, lakti-35 din ja glykolidin suhteen vaihdellessa. Testattaessa in vivo aikuisilla naarasrotilla, joilla oli normaali kiima-aika, kaikista näistä formulaateista polypeptidi vapautui i3 80 594 kaksivaiheisesti siten, että hoidon jälkeen vapautumista tapahtui n. kuusi vuorokautta ja sitten seurasi kuollut vaihe, jolloin polypeptidiä ei vapautunut merkitsevästi. Tämän kuolleen vaiheen pituus lyheni laktidin ja glykoli-5 din suhteen (L/G) pienentyessä seuraavasti: L/G Kuollet vaihe (vrk) 100/0 ei vapautumista 75/25 51 67/33 34 10 50/50 15 Tämä koe siis osoittaa, että koostumusta, josta po-lypeptidi vapautuu kaksivaiheisesti, voidaan parantaa jatkuvan vapautumisen suuntaan lisäämällä käytetyssä polylak-tidissa glykolidin ja laktidin suhdetta n. 50 %:iin saakka 15 glykolidia.

C. Polypeptidin ja polylaktidin suhde

Valmistettiin koostumuksia istutteiden muodossa käyttäen vaihtelevia konsentraatioita synteettistä lulibe-riinianalogia ICI. 118 630 tekniikan tason laktidia ja 20 glykolidia suhteessa 50:50 sisältävässä polylaktidissa, Μω n. 200 000 ja testattiin yllä kuvatulla tavalla in vivo rotalla. Lisäysmäärän ollessa 5 ja 10 paino/paino-%, polypep-tidi vapautui kaksivaiheisesti, mutta lisäysmäärän ollessa 15 ja 20 % kaksivaiheisuus hävisi.

25 Tämä koe siis osoittaa, että suuren molekyylipainon omaava polylaktidia, josta polypeptidi vapautuu kaksivaiheisesti käytettäessä pelkästään pieniä polypeptidipitoi-suuksia, voidaan käyttää formulaattien valmistamiseksi, joista jatkuva vapautuminen on tyydyttävä, lisäämällä riit-30 tävästi polypeptidin osuutta.

D. Molekyylipainojakauma

Saatiin laajan molekyylipainojakauman (polydisper-siteetin) omaavan polymeeriseoksen liuos sekoittamalla liuos, jossa oli D,L-laktidia ja glykolidia suhteessa 50:50 35 sisältävää polylaktidia, jonka Μω on pieni (redusoitu omi-naisviskositeetti 0,115 liuoksessa 1 g/100 ml kloroformia) (3 paino-osaa)ja liuos, jossa oli D,L-laktidia ja glykolidia i4 80 594 suhteessa 50:50 sisältävää polylaktidia, n. 200 000 (rajaviskositeetti 1,08) (1 paino-osa). Lisättiin yksi pai no-osa tetragastriinia, seos valettiin polylaktidi-tetra-gastriinikoostumukseksi, jossa oli 20 paino-% tetragastrii-5 nia, ja sitten koostumuksesta puristettiin 0,02 cm paksu kalvo. Tämä asetettiin 37°C:ssa olevaan veteen ja havaittiin tetragastriinin vapautuvan jatkuvasta ajasta Tq ja vapautumisen jatkuvan vähintään 44 vuorokautta.

Laajan molekyylipainojakauman omaavia polylaktideja 10 voidaan saada joko sekoittamalla ennalta valmistettuja, eri molekyylipainoja omaavia polymeerejä tai polymerointipro-sessin asianmukaisen ja yleisesti tunnetun säädön avulla. Tällaisiin polylaktideihin liittyy tärkeitä etuja, esim. pienemmän molekyylipainon omaavat polylaktidityypit mahdol-15 listavat sen, että lähes välittömästi vapautuu hieman po-lypeptidiä. Suuremman molekyylipainon omaavat polylaktidi-tyypit sekä pidentävät vapautumisvaihetta että hidastavat polypeptidin vapautumisen kokonaisnopeutta. Lisäksi pienen ja suuren M -arvon omaavien jakeiden sekoittaminen muuttaa 20 samansuuntaisesti veden absorptiotunnusarvoja.

E. Istutteen paksuus E.l. Liuos, jossa oli 10 paino-% tetragastriinia po-lylaktidissa, joka muodostui ekvimoolisista määristä D,L-maitohappo- ja glykolihappoyksikköjä ja jonka oli n.

25 15 000, valettiin kalvoiksi, joiden paksuudet olivat 0,02, 0,06 ja 0,12 mm. Kaikista kolmesta kalvosta vapautui jatkuvasti tetragastriinia ajasta Tq ja 28 vuorokauden kuluttua kolmen kalvon tetragastriinipitoisuudesta oli vapautunut vastaavasti 85, 75 ja 66 %.

30 E.2. Polylaktidikalvojen, jotka muodostuivat ekvi moolisista määristä D,L-maitohappo- ja glykolihappoyksik-köhä ja joiden Μω oli n. 200 000, rajaviskositeetti 1,08 ja paksuudet 0,02, 0,06, 0,12 ja 0,20 mm, tritioidun veden absorptio pH 7,4-puskurista mitattiin poistamalla tällai-35 siä kalvoja puskuriliuoksesta eri pituisten upotusaikojen jälkeen ja mittaamalla tritiumpitoisuus tuikelaskimella.

is 8 0 594

Viiden viikon kuluttua kalvot olivat yllä mainitussa paksuus järjestyksessä absorboineet 44, 20, 15 ja 11 paino-% vettä.

Nämä kokeet osoittavat, että istutteen paksuutta 5 voidaan käyttää hyväksi haluttaessa säädellä keksinnön koostumuksen kykyä absorboida vettä ja siten koostumuksessa olevan polypeptidin vapautumisnopeutta. Tällöin paksuista istutteista vapautuu polypeptidiä hitaammin kuin ohuista .

10 Kuten yllä on esitetty keksinnön koostumus voidaan formuloida kiinteäksi koostumukseksi ruiskutettavaksi tai istutettavaksi ihon sisään tai nesteformulaatiksi ruiskutettavaksi lihakseen tai ihonalaisesti.

Sopivia kiinteitä koostumuksia ruiskutettaviksi tai 15 istutettaviksi ihon sisään ovat esim. sauvat, pallot, kalvot tai pelletit ja suositeltavia ovat lieriömäiset sauvat, jotka voidaan ruiskuttaa ruiskeneulan tai putkipistimen kautta. Tällaiset koostumukset voidaan valmistaa farmasian tuntemien tavanomaisten menetelmien avulla.

20 Keksinnön suositeltavia kiinteitä koostumuksia mo- lekyylipainoltaan vaihteleville polypeptideille ilmenee taulukosta 1 ja määrättyjen, erityisen mielenkiintoisten polypeptidien koostumuksia ilmenee taulukosta 2.

i6 80594

Taulukko 1

Nro Polypeptidin Polylakti- Glykolidi % Poly- Suositet- rap. din omi- Laktidi peptidiä tava % naisvisko- polypep- 5 siteetti tidiä 1 <2000 >0,5 0,5-3 5-50 2 <2000 0,2-0,5 0,2-3 5-50 10-30 3 <2000 <0,2 0-3 0,1-50 4 1500-1000C 0,4-0,8 0,5-3 10-50 20-50 10 5 1500-10000 0,15-0,4 0,2-3 5-30 10-30 6 1500-10000 <0,15 0-3 0,1-20 1-20 7 8000-30000 0,15-0,4 0-3 0,1-50 8 8000-30000 0,1-0,15 0,7-3 10-50 9 8000-30000 <0,1 0-3 0,1-50 15

Taulukko 2

Nro Polypeptidi Polylaktidin Glykolidi % polypepti- ominaisvisko- Laktidi diä siteetti 20 10 Tetragastriini >0,5 1-3 5-50 11 Tetragastriini 0,2-0,5 0,5-3 5-50 12 Tetragastriini <0,2 0-3 0,1-50 13 ICI 118 630 >0,5 0,8-3 5-50 14 ICI 118 630 0,2-0,5 0,2-3 5-50 25 15 ICI 118 630 <0,2 0-3 0,1-50 16 EGF 0,4-0,8 0,5-3 10-50 17 EGF 0,15-0,4 0-3 0,1-50 18 Prolaktiini <0,15 0-3 0,1-50 30 Kuten yllä myös on esitetty, koostumukset voi daan formuloida ruiskesuspensioksi. Tällaiset suspensiot voidaan valmistaa farmasian tuntemien yleisten menetelmien avulla esim. jauhamalla polylaktidin ja polypeptidin seos ultrasentrifugijauhimessa, joka on varustettu sopivan 35 mesh-arvon omaavalla seulalla, esim. 120 meshiä ja suspen-doimalla jauhetut, seulotut hiukkaset ruiskeliuottimeen, esim. propyleeniglykoliin, veteen valinnaisesti tavanomaisen 17 80594 viskositeettia lisäävän aineen tai suspendoimisaineen kera, öljyihin tai muihin tunnettuihin sopiviin nestevälit-täjäaineisiin ruisketta varten.

ICI 118 630:n jatkuva vapautuminen suspensiokoos-5 tumuksesta osoitettiin vertaamalla normaalien sukukypsien naarasrottien kiimakäyttäytyrnistä, kun niihin oli ruiskutettu ihonalaisesti joko propyleeniglykolisuspensiota, jonka hiukkaset oli jauhettu hiukkaskokoon 120 meshiä ja jotka sisälsivät 3 paino-% ICI 118 630:ä polylaktidissa, 10 joka muodostui ekvimoolisista määristä D,L-maitohappo- ja glykolihappoyksikköjä ja jonka Μω oli n. 240 000 (raja-viskositeetti 1,36) tai ruokasuolaliuosta, jossa oli 100, 200 tai 300 pg ICI 118 630:ä eläintä kohti. Ruokasuola-liuoksilla saavutettiin välittömästi lyhyt kiimavaihe, 15 mutta kolme vuorokautta annostuksen jälkeen normaali kuukautis jakso palautui. Sitä vastoin annettaessa keksinnön suspensiokoostumusta, eläimillä oli lähes täydellinen kiiman väliaika n. 40 vuorokautta. Vastaavia tuloksia saatiin ruiskeformulaatilla, jossa seoksena oli 1 % ICI 20 118 630:ä samanlaisessa polylaktidissa, jonka rajavisko- siteetti oli yli 0,5.

On huomattava, että ruiskesuspensiossa olevan po-lypeptidin ja polylaktidin hienojakoisuuden ansiosta määrätyt kiinteät formulaatit, jotka eivät sovi istutetta-25 viksi, voidaan tehdä käyttökelpoisiksi hienontamalla ja formuloimalla ruiskesuspensioksi. Kuten yllä olevista taulukoista 1 ja 2 ilmenee, kaksi yllä erityisesti kuvattua suspensioformulaattia sisältävät molemmat vähemmän ICI 118 630:ä kuin istuteformulaateissa sallitaan.

30 Yllä olevan perusteella on käynyt selväksi, että on toivottavaa valmistaa polylaktideja, joiden Μω vaihte-lee ja on erityisesti pienestä keskinkertaiseen alueella 60 000 saakka ja joiden polydispersiteetti (M0,/M„) on suuri. Tällaiset polylaktidit ovat erityisen arvokkaita 35 tämän keksinnön koostumuksissa. Tekniikan tasolla, joka 18 80594 yleisesti käsittelee polylaktideja ja erityisesti maitohappo- ja glykolihappoyksikköjä sisältäviä sekapolymeere-jä, ei mainita mitään tällaisten pienen molekyylipainon omaavien sekapolymeerien valmistuksesta eikä menetelmistä 5 tällaisten sekapolymeerien suuren polydispersiteetin saavuttamiseksi. Sen sijaan tekniikan tason polylaktideja koskeville julkistuksille on ominaista, että polylakti-dien Μω on yleensä suurempi kuin n. 30 000 - 60 000 (ominaisviskositeetti suurempi kuin 0,5) ja niiden poly-10 dispersiteetti on pieni, koska ne valmistetaan vedettömissä olosuhteissa ja lisäämättä ketjunkasvun estoainei-ta. On todettu, että koska polymerointiolosuhteissa maitohapon ja glykolihapon syklisten dimeerien reaktiviteetti vaihtelee, polymeerilajien suhteen suuren heterogeni-15 teetin omaavia sekapolymeerejä voidaan saada polymeroi-malla renkaan avaavasti kahden syklisen dimeerin seos ketjunkasvun estoaineiden läsnäollessa, jolloin saadaan polylaktideja, joiden ominaisviskositeetti on pienempi kuin 0,5. Polymerointiolosuhteissa glykolihapon syklinen 20 dimeeri on reaktiokykyisempi ja siten polymeroinnissa ensin muodostuneissa sekapolymeerimolekyyleissä on runsaammin glykolihappoa. Tämän välttämättömänä seurauksena on, että myöhemmin muodostuvissa sekapolymeerimolekyyleissä on runsaammin maitohappoa ja näin muodostuu maitohapon ja 25 glykolihapon halutun suuren heterogeniteetin omaava seka-polymeeri.

Lisäksi polymerisaatiota säädellään halutun pienen Μω-alueen omaavien sekapolymeerien saamiseksi suorittamalla syklisten dimeerien seoksen renkaan avaava sekapo-30 lymeraatio veden, vettä sisältävän maitohapon tai muun tunnetun ketjunkasvua säätelevän aineen läsnäollessa ja polymeerialan yleistiedon perusteella.

Polymerointikatalysaattorina käytetään sinkkioksidia tai organotinayhdistettä, edullisesti stanno-oktano-35 aattia.

Muilta osin, kuten ajan ja lämpötilan suhteen syklisten dimeerien seoksen sekapolymeraatio suoritetaan ta- 19 80594 vanomaiseen, polymeerialalla tunnettuun tapaan.

Pienen molekyylipainon omaavia polylaktideja voidaan myös saada sekapolymeroimalla itse hydroksihappoja syklisten dimeerien asemesta. Joskin tällä menetelmällä 5 saadaan vähemmän heterogeenisiä polymeerejä, sopivia matriiseja polypeptidien jatkuvaa vapautumista varten voidaan saada sekoittamalla tämän menetelmän avulla valmistettuja erilaisen koostumuksen omaavia polylaktideja tai sekoittamalla tämän menetelmän avulla valmistettu poly-10 laktidi ja yksi tai useampi polylaktidi, joka on valmistettu syklisten dimeerien renkaan avaavan polymeraation avulla.

Sanonnalla "heterogeeni polylaktidi" tarkoitetaan polylaktideja, joiden heterogeniteetti runsaasti glykoli-15 dia ja runsaasti laktidia sisältävien molekyylien suhteen on suuri tai joiden polydispersiteetti on suuri tai yhden tai useamman erilaisen polylaktidin seoksia, joiden lak-tidi-glykolidipitoisuus ja/tai Μω eroavat yllä kuvatulla tavalla toisistaan.

20 Onko määrätty sekapolymeeri tässä mielessä hetero geeni vai ei, voidaan helposti määrittää sekapolymeerin 25 MHz:n 13C ydinmagneettisen resonanssispektrin avulla ajamalla esim. deuteroidussa dimetyylisulfoksidissa. Ho-mogeenilla sekapolymeerillä, jollainen tekniikan tasolla 25 saadaan esim. sekapolymeroimalla maitohappo- ja glykoli-happomonomeerejä, glykolihappoyksikön karbonyylihiilen resonanssi näkyy kohdassa 6 = n. 166,0 - 166,2 kahtena dublettina, mikä johtuu neljästä erilaisesta, suunnilleen yhtä todennäköisestä molekyyliympäristöstä, jossa tämä

XXX X

30 hiiliatomi voi olla, so. GGG, LGG, GGL ja LGL (G = glyko-lihappoyksikkö, L = maitohappoyksikkö ja tähti osoittaa ko. glykolihappoyksikön). Toisaalta heterogeenissä seka- polymeerissä, esim. käsiteltävänä olevassa keksinnössä x käytetyssä, sekvenssi LGL on epätodennäköinen, joten ho-35 mogeenien sekapolymeerin spektrissä toinen dublettisig-naaleista näkyy singlettinä. Itse asiassa on havaittu, että heterogeenien sekapolymeerien spektrissä tämä glyko- 20 80594 lihappoyksikön karbonyylihiilen signaali näkyy usein kahtena singlettinä. Siten tässä määritelty "heterogeeni se-kapolymeeri" on sekapolymeeri, jonka glykolihapon karbonyylihiilen signaali näkyy 13C-NMR-soektrissä muuna kuin 5 dublettiparina.

Maitohappo-glykolihapposekapolymeerien heterogeni-teetti tai homogeniteetti voidaan myös osoittaa tutkimalla niiden pilkkoutumista. Niinpä kun sekapolymeeri asetetaan pH 7,4-puskuriin 37°C:ssa, poistetaan määrävälein, 10 kuivataan ja otetaan näytteitä ja määritetään näiden maitohappo- ja glykolihappoyksikköjen suhteet NMR:llä hete-rogeenillä sekapolymeerillä suhde L/G kasvaa ajan funktiona, koska glykolihapposekvenssit hydrolysoituvat pre-feratiivisesti. Sitä vastoin homogeenissa sekapolymeeris-15 sä suhde L/G säilyy lähes vakiona pilkkoutumisen jatkues sa.

Sekapolymeerin maitohappo on mieluiten raseemises-sa (D, L) muodossa tai optisesti aktiivisessa L-muodossa.

Sopiva ketjunkasvua säätelevä aine on esim. vesi, 20 maitohappo, glykolihappo tai muut hydroksihapot, alkoholit tai karboksyylihapot yleensä.

Seuraavat valmistukset ja esimerkit valaisevat keksintöä.

Valmistus 1 25 Kahden litran kolmikaulapyörökolvissa, joka oli varustettu sekoittimellä, lämpömittarilla ja vesijäähdyt-timeen liitetyllä tislauskolonnilla, lisättiin 16 g sinkkioksidia 800 g:aan D,L-maitohappoa. Seosta sekoitettiin ja kuumennettiin n. 135°C:ssa, jossa lämpötilassa vesi 30 alkoi tislautua yli. Kuumennusta jatkettiin kahdeksan tuntia, jona aikana lämpötila kohosi n. 190°C:seen. Veden tislautumisen lakattua painetta vähennettiin ja tislausta jatkettiin, kunnes jäähdyttimeen alkoi kerääntyä kiintoainetta. Tässä vaiheessa vesijäähdytin vaihdettiin ilma-35 jäähdyttimeen, jäännös jäähdytettiin ja tislattiin kor-keavakuumissa (2-8 mmHg) ja 130-160°C:ssa tislautuva jae (n. 300 g) eristettiin. Tämä jae oli D,L-laktidi-(3,6-di- 21 80594 metyyli-l,4-dioksaani-2,5-dioni) eli D,L-maitohapon syklinen dimeeri.

Epäpuhdas D,L-laktidi kiteytettiin uudelleen n.

600 mlrsta etyyliasetaattia kolme kertaa ja uudelleenki-5 teytetty tuote kuivattiin lopuksi 45°C:ssa vakuumissa (2 mmHg) 24-48 tuntia, jonka jälkeen sen sp. oli 124-125°C.

Valmistus 2

Glykolidi-(1,4-dioksaani-2,5-dioni), glykolihapon syklinen dimeeri, valmistettiin teoksessa W.R. Sorenson 10 ja T.W. Campbell, Preparative Methods in Polymer Chemistry, second edition, Interscience (1968) s. 363 kuvatun menetelmän mukaan. Epäpuhdas glykolidi puhdistettiin kiteyttämällä kolmasti peräkkäin kuivatusta etyyliasetaatista ja sitten kuivattiin 45°C:ssa vakuumissa (2-8 mmHg) 15 24-48 tuntia, sp. 82-84°C.

Esimerkit 1-13 D,L-laktidin ja glykolidin polymeerejä valmistettiin seuraavasti:

Asetettiin ennalta kuivattuun lasiputkeen puhdas-20 ta, kuivaa D,L-laktidia (valmistus 1), puhdasta, kuivaa glykolidia (valmistus 2), yhteensä 42 g, kaupallista D,L-maitohappoa, jossa oli n. 12 paino-% vettä ja 1 ml stan-no-oktanoaatin 8 paino-%tista heksaaniliuosta. Heksaani haihdutettiin vakuumissa ja putkea kuumennettiin 160°C:s-25 sa kuusi tuntia ja mikäli mahdollista sekoittaen jatkuvasti. Putki jäähdytettiin jauhetussa hiilidioksidijäässä ja polylaktidi poistettiin, murskattiin pieniksi paloiksi ja liuotettiin 400 ml:aan kloroformia. Kloroformiliuos suodatettiin ja suodos kaadettiin kahteen litraan metano-30 lia polylaktidin saostamiseksi, joka eristettiin suodattamalla ja kuivattiin vakuumissa 24 tuntia 40°C:ssa ja sitten 24 tuntia 80°C:ssa. Kaikki näin valmistetut poly-laktidit liukenivat kloroformiin ja dioksaaniin ja seu-raavan taulukon polylaktidit 1-9 liukenivat bentseeniin, 35 mutta polylaktidit 10-13 eivät liuenneet bentseeniin.

Tämän menetelmän avulla valmistettiin seuraavat yksittäiset polylaktidit: 22 80594

Esim. D,L-lak- Glykoli- Mooli- D,L-maito- Rajavis- (li- tidi di (G)(g) suhde happo kosi- kimäärin) (L) (g) L/G teetti 1 42,0 0 100/0 0 1,385 440 000 5 2 33,5 9,0 75/25 0 1,084 400 000 3 32,4 8,7 75/25 92 ^ul 0,108x pieni 4 30,0 12,1 67/33 0 0,97 370 000 5 30,0 12,1 67/33 0 0,94 214 000 6 30,0 12,1 67/33 30 ^ul 0,67 107 000 10 7 30,0 12,1 67/33 60 /U1 0,51 63 000 8 30,0 12,1 67/33 120 ui 0,37 33 000 9 30,0 12,1 67/33 92 ^ul 0,121x pieni 10 23,0 18,5 50/50 0 1,045 300 000 11 23,0 18,5 50/50 400 /ul 0,25 15 200 15 12 23,0 18,5 50/50 92 ^ul 0,126X pieni 13 23,0 18,5 50/50 1380 ^ul 0,108X pieni M^arvot suhteutettu polystyreenistandardiin xRedusoitu ominaisviskositeetti vastaamaan liuosta 1 g/100 ml 20 kloroformia

Vaihtoehtoisesti laktidia, glykolidia ja mahdollista maitohappoa voidaan kuumentaa 160°C:ssa ja sitten lisätä 0,08 g stanno-oktanoaattia polymeraation käynnistämiseksi. Esimerkki 14 25 Polylaktidi, joka muodostui ekvimoolisista määristä glykolihappo- ja D,L-maitohappoyksikköjä ja jonka rajavis-kositeetti oli 1,36 (50 mg), liuotettiin 1 ml:aan dioksaania ia lisättiin 50 ^,ul liuosta, jossa oli ICI 118 630:ä, Glu-His-Trp-Ser-Tyr-D-Ser(O-tBu)-Leu-Arg-Pro-Azgly-NH2 30 (233 mg/ml asetaattisuolaa vastaten 200 mg/ml emästä), tis latussa vedessä. Muodostunut samea liuos valettiin kalvoksi, liuottimet haihdutettiin typpivirrassa pimeässä ja kalvo kuivattiin 40°C:ssa vakuumissa (0,02 mmHg) 48 tuntia.

Seos, jonka polylaktidi sisälsi n. 17 paino-% ICI 118 630:ä, 35 homogenoitiin puristamalla muottiin kolmesti peräkkäin 110°C:ssa 10 sekuntia ja muottipuristettiin lopuksi 0,038 cm paksuiksi istutteiksi, joista jokainen painoi 1,5 mg ja sisälsi 309 ί 7 ^ug (n. 17 paino-%) ICI 118 630:ä.

23 8 0 594 ICI 118 630:n jatkuva vapautuminen tällaisista istutteista osoitettiin asettamalla istutteet naarasrottiin, joiden kiimakäyttäytyminen oli normaali. Istuttamisen jälkeen rotilla alkoi kiiman väliaika, joka osoitettiin sar-5 veistuneen emätineritteet puuttumisella ja joka kesti 31-40 vuorokautta, mikä osoittaa ICI 118 630:n tänä aikana vapautuneen jatkuvasti.

Toistettiin yllä kuvattu menetelmä käyttäen 50 /U1 ICI 118 630-asetaattiliuosta (150 mg puhdasta peptidiä 10 ml:ssa vettä) ja valmistettiin samanlaisia istutteita, jotka painoivat 2 mg, sisälsivät 306 ± 6 ^ug ICI 118 630:ä (13 paino-%) ja joiden paksuus oli 0,038 cm. Rotan yllä kuvatussa kiimatestissä näistä istutteista vapautui jatkuvasti ICI 118 630:ä 30-38 vuorokautta ja tämän osoituksena oli 15 rottien kiiman väliaika.

Ihmislääkintää varten valmistettiin yllä kuvatun menetelmän avulla istutteita, jotka sisälsivät 1-100 mg ICI 118 630:ä (5-50 paino-%), painoivat 2 mg - 1 g ja jotka olivat lieriömäisten sauvojen muodossa istutettaviksi put-20 kipistimellä.

Esimerkki 15

Toistettiin esimerkissä 14 kuvattu menetelmä, mutta käytettiin polylaktideja, jotka muodostuivat ekvimoolisista määristä D,L-maitohappo- ja glykolihappoyksikköjä ja joiden 25 rajaviskositeetit olivat 0,33 ja 0,25 arvon 1,36 asemesta, ja valmistettiin istutteita, jotka sisälsivät 10 paino-% ICI 118 630:ä, painoivat n. 3 mg ja olivat paksuudeltaan 0,08 cm.

Nämä istutteet asetettiin naarasrottiin (viisi ryh-30 mää kohti), joiden kiimakäyttäytyminen ennen istuttamista oli säännöllinen. Istutteilla, jotka oli valmistettu raja-viskositeetin 0,33 omaavasta polylaktidista, oli viiden vuorokauden induktiovaihe, jota seurasi n. 26 vuorokauden kiiman väliaika. Istutteilla, jotka oli valmistettu raja-35 viskositeetin 0,25 omaavasta polylaktidista, oli 3-4 vuorokauden induktiovaihe ja n. 25 vuorokauden kiiman väliaika .

24 80594

Valmistettiin vastaavalla tavalla samanlaisia istutteita, jotka sisälsivät 20 paino-% ICI 118 630:ä ja näillä ilmeni samanlainen kiiman väliaika, mutta ei induktiovai-hetta testattaessa rotalla yllä kuvatulla tavalla.

5 Ihmislääkintää varten valmistettiin samalla tavoin istutteita, jotka sisälsivät 1-100 mg ICI 118 630:ä (5-50 paino-%), jotka painoivat 2 mg - 1 g ja jotka olivat lieriömäisten sauvojen muodossa istutettaviksi putkipistimel-lä.

10 Esimerkki 16

Toistettiin esimerkissä 14 kuvattu menetelmä käyttäen polylaktidia, joka muodostui ekvimoolisista määristä D,L-maitohappo- ja glykolihappoyksikköjä ja jonka rajavis-kositeetti oli 1,36 ja valmistettiin ICI 118 630:n ja poly-15 laktidin seoksia, joissa oli 3 paino-% ja 1 paino-% ICI 118 630:ä. Seos mikronoitiin huoneen lämpötilassa 120 meshin seulalla varustetussa ultrasentrifugijauhimessa ja mikronoidut hiukkaset suspendoitiin ruiskeeseen tarkoitettuun propyleeniglykoliin konsentraationa 100 mg/ml.

20 Naarasrottiin, joiden kiimakäyttäytyminen oli nor maali, ruiskutettiin ihonalaisesti 0,1 ml yllä kuvattua 3 paino-%:ista propyleeniglykolisuspensiota tai 0,3 ml l-%:ista suspensiota. Molempien ryhmien seuranta suoritettiin tutkimalla päivittäin sarveistuneen emätineritteen 25 määrää ja ryhmissä esiintyi ajoittain eritettä vuorokausiin 20-24 saakka annostuksen jälkeen ja sitten seurasi selvä kiiman väliaika vuorokausiin 38-42 saakka annostuksen jälkeen, mikä osoitti ICI 118 630:n vapautuvan jatkuvasti tuona aikana.

30 Esimerkki 17

Liuotettiin 200 mg tetragastriinihydrokloridia (Trp-Met-Asp-Phe-NJ^ *HC1) seokseen, jossa oli 9 ml dioksaania ja 1 ml vettä ja liuokseen lisättiin 1,8 g esimerkissä 11 kuvattua polylaktidia. Seos valettiin kalvoksi ja liuot-35 timet haihdutettiin typpivirrassa. Muodostunut kalvo kuivattiin vakuumissa (0,02 mmHg) 40°C:ssa 48 tuntia, sitten se homogenoitiin puristamalla muottiin kolmesti peräkkäin 25 80 594 80°C:ssa 10 sekuntia ja muottipuristettiin kalvoiksi, joiden paksuudet olivat 0,02, 0,06 ja 0,12 cm kunkin painon ollessa n. 80 mg.

Tetragastriinin vapautuminen mitattiin asettamalla 5 kalvo tislattuun veteen, ottamalla päivittäin tislatusta vedestä näyte, korvaamalla jäljelle jäänyt vesi kokonaan tuoreella vedellä ja mittaamalla päivittäisten näytteiden UV-absorptio 277 nm:n kohdalla. Saatiin seuraavat tulokset, jotka osoittavat tetragastriinin vapautuvan kaikilla kol-10 mella paksuudella:

Aika (vrk) Summa-% vapautunutta tetragastriinia 0,02 cm kalvo 0,06 cm kalvo 0,12 cm kalvo 1 9,6 5,6 4,0 4 14,9 10,5 9,0 15 7 20,3 13,9 11,7 9 25,3 17,7 14,8 11 33,1 22,6 19,4 14 48,6 33,2 28,1 17 61,9 45,9 40,5 20 21 74,7 59,8 53,2 24 81,8 68,1 60,2 28 85,2 74,9 66,4 31 86,9 77,7 70,9 36 88,5 82,5 77,5 25 39 89,2 85,1 82,6

Esimerkki 18

Liuotettiin 40 mg tetragastriinihydrokloridia veden ja dioksaanin seokseen tilavuussuhteessa 1:9 ja lisättiin 30 liuokseen, jossa oli: (a) 120 mg polylaktidia, joka muodostui ekvimooli-sista määristä D,L-maitohappo- ja glykolihappoyksikköjä ja jonka redusoitu ominaisviskositeetti oli 0,115 (liuoksessa 1 g/100 ml kloroformia), ja 35 (b) 40 mg polylaktidia, joka muodostui ekvimoolisis- ta määristä D,L-maitohappo- ja glykolihappotähteitä ja jonka rajaviskositeetti oli 1,08, 2 ml:ssa dioksaania. Sekoi- 26 8 0 5 9 4 tetut liuokset valettiin kalvoksi esimerkissä 14 kuvatulla tavalla ja muottipuristettiin istutteiksi, joiden paino oli n. 50 mg ja paksuus 0,02 mm.

Tetragastriinin vapautuminen näistä istutteista mi-5 tattiin esimerkissä 17 kuvatun menetelmän mukaan ja seuraa-vat tulokset osoittavat vapautumisen olleen jatkuvan:

Aika (vrk) Summa-% vapautunutta tetragastriinia 1 0,6 2 1,0 10 3 1,6 4 2,7 7 8,6 10 17,2 14 29,4 15 18 43,1 23 56,3 28 64,9 32 71,2 36 79,0 20 39 83,9 44 90,5

Esimerkki 19

Liuotettiin 50 mg polylaktidia, joka muodostui ekvi-25 moolisista määristä D,L-maitohappo- ja glykolihappoyksikkö-jä ja jonka ominaisviskositeetti oli 0,11 liuoksena 1 g/ 100 ml kloroformia, 1 ml:aan dioksaania ja lisättiin liuos, jossa oli 0,05 mg hiiren ihonkasvua säätelevää tekijää (EGF) 0,05 ml:ssa vettä. Seos valettiin kalvoksi polytetrafluori-30 etyleenikankaalle ja liuotin poistettiin typpivirrassa pimeässä. Kalvo kuivattiin 60°C:ssa vakuumissa (0,8 mmHg) 48 tuntia. Sitten kalvo muottipuristettiin 120°C:ssa 10 sekuntia ja saatiin istutteita, joiden paksuus oli 0,02 cm ja paino 10 mg.

35 Jokainen istute asetettiin erikseen 37°C:ssa olevaan mustaan ampulliin ja lisättiin 1 ml Mcllvainin puskuria (pH 7,4) (Documenta Geigy, Scientific Tables, edited by 27 80594 K. Diem and C. Leutner, published by J.R. Geigy SA, Basle, Switzerland, 7th Edition, 1970, s. 280), jossa oli 0,02 paino-% natriumatsidia. Puskuri poistettiin päivittäin ja korvattiin tuoreella puskurilla ja puskuriin istutteesta 5 vapautunut EGF mitattiin radioimmunologisesti ja tämä osoitti vapautumisen käynnistyneen välittömästi ja jatkuneen vähintään kaksi viikkoa vapautuneen määrän ollessa 100-200 ^,ug päivässä.

Esimerkki 20 10 Liuotettiin 400 mg polylaktidia, joka muodostui ek- vimoolisista määristä D,L-laktidia ja glykolidia ja jonka redusoitu ominaisviskositeetti oli 0,11 (liuoksena 1 g/ 100 ml kloroformia), 2 ml:aan dioksaania ja lisättiin voimakkaasti sekoittaen liuos/suspensio, jossa oli 100 mg nau-15 dan prolaktiinia 0,5 ml:ssa tislattua vettä. Seos kaadettiin polytetrafluorietyleenikankaalle ja kuivattiin ensin typpivirrassa ja sitten vakuumissa (0,01 mmHg) 40°C:ssa 24 tuntia. Näin saatu heterogeeni seos homogenoitiin puristamalla muottiin neljästi peräkkäin 60°C:ssa ja muottipuris-20 tettiin sitten 0,2 cm paksuksi kalvoksi, josta leikattiin 60 mg painavia istutteita.

Istutteet asetettiin täysikasvuisten naarasrottien ihon alle. Rottien hännästä otettiin määrävälein verinäyte ja näin saatujen verinäytteiden prolaktiini määritettiin 25 radioimmunologisesti. Sama määritys suoritettiin plasebo-ryhmällä, joka ei saanut prolaktiinia istutteesta, ja verrattiin verenkierron prolaktiinimääriä. Saatiin seuraavat tulokset: 28 80594

Aika Naudan prolaktiinin pitoisuus plasmassa (^.ug/ml) Plaseboryhmä Hoitoryhmä 1 0,38 24,7 2 0,45 105,9 5 6 0,54 7,7 9 0,72 17,8 13 0,52 65,4 16 0,56 89,7 20 0,75 288 10 23 0,81 142 26 0,84 562 42 1,25 1250

Esimerkki 21 15 Toistettiin esimerkeissä 1-13 kuvattu menetelmä sil lä erolla, että polylaktidi liuotettiin dioksaaniin kloroformin asemesta ja saatiin vastaavia polylaktideja.

Esimerkit 22-29

Toistettiin esimerkeissä 1-13 kuvattu menetelmä sil-20 lä erolla, että polylaktidi liuotettiin jääetikkaan ja näin saatu jääetikkaliuos lisättiin tiputtaen metanoliin poly-laktidin saostamiseksi, joka eristettiin suodattamalla ja kuivattiin vakuumissa 40°C:ssa 24 tuntia ja sitten 80°C:ssa 24 tuntia.

25 Tämän menetelmän avulla valmistettiin seuraavat yk sittäiset polylaktidit: 29 80594 Ή

-Ρ r—I Ρ ι—I

ρ ees td Ρ ι—I ι—I Η Η I tddddPPindd 0 0 \ \ \ro ro <ν \ \ C C ·> « ·.

C fdCOPPOOOCNP

td -Ρ σ> ro ro κο ro -Ρ Ai en o

•H

Ai OOOOOO O

H o m o m o o o

rH fi in CO ffl M ^ <N

P ro ρ <x> ld n* <x> ix)

• :rd .—(i—Ii-Hp—li—li—ι >—I

O. :td 5 e 0

Ai -H

(nxJ^rromr'cnrMX o P-dropvoLnroooo > <DCM<M<N<NCN<NO<N

•r-i+joooooooo <d p K tn td

1 -H

0 iH ι—li—I S

-p -h h g ε ε p

•h ι—ι ι—ι ι—ι G ε O

<0 P 3 3 O 00 CM <4-1

6 0 \ \ \ CN CN O ro .H O

1 >k «. S S

j&OOOPPOPO O

* <0 KO <N <N P

Q Xd ro Ρ P Ai

rH

<D 6 Ό ΧΞ o 3 ooooooo o

cnpiuoLnuomuoLnino iH

H \ \\ \\ \\ \\ \ pUoooooooo Cn O inminuoLninino

O ι—I ι—I

S

td d

•A — <D

Ό tn tn p-'r-OOOOCNCO Ai

T-H * *» * ^ * «» «» Q

O οοοοοσιοΗΓ^ι 3

Ai ^ CM <D CO n H p

>1 O P

ι—I '—

O -H

-P

-p

•H O

T3 <D

P tT» -P

-P — rOPPOOOOCNO P

A! - ^ ~ ^ ^ ^ - tn

<d CO.—li—li—IrPOOCMO O

iH COPPPPOOCNCN Ai ι ρ .ρ tn

dl iP P

‘ > Q tn

*P

<d έ ρ P CMCOPuOOt^OOcri 6

tn CN<N<N<N<NCN<NCN O

W K

30 80594

Esimerkki 30

Polylaktidi, joka muodostui ekvimoolisista määristä glykolihappo- ja D,L-maitohappoyksikköjä ja jonka rajavis-kositeetti oli 0,25, liuotettiin jääetikkaan ja liuos jää-5 dytyskuivattiin. Liuotettiin 540,7 mg jäädytyskuivattua jauhetta ja 142,1 mg ICI 118 630:n asetaattisuolaa (vastaten 124 mg emästä) 6,8 ml:aan asetanhydriditöntä jääetikkaa ja jäädytyskuivattiin 24 tuntia. (Kuumennettiin pystyjääh-dyttäen kaksi tuntia jääetikkaa ja 1 % vettä asetanhydri-10 din poistamiseksi.) Jäädytyskuivattu tuote puristettiin paineessa 70°C:ssa 1 mm paksuksi sauvaksi, josta katkottiin halutun painoisia istutteita. Istutteet liuotettiin asianmukaiseen liuottimeen, esim. asetonitriiliin ja määritettiin niiden lääkeainepitoisuus ja puhtaus. Ilmeni, että 15 istutteet sisälsivät 16,1 paino/paino-% puhdasta 118 630-emästä.

118 603:n vapautuminen määritettiin upottamalla n.

10 mg painavia istutteita Mcllvainin pH 7,4-puskuriin 37°C:ssa. ICI 118 630:ä vapautui jatkuvasti vähintään vii-20 si viikkoa.

Toisessa kokeessa istutteita, jotka painoivat n.

390, 860, 1 500, 3 000 ja 6 000 ^ug, istutettiin ihon alle täysikasvuisten, säännöllisen kuukautiskierron omaavien naarasrottien ryhmiin. Kun istuttamisesta oli kulunut 28 25 vuorokautta, eläimissä ei juuri lainkaan esiintynyt kiima-aikoja, mikä osoitti aktiivisen lääkeaineen vapautuvan jatkuvasti tuona aikana.

Esimerkki 31

Valmistettiin ICI 118 630 -asetaattisuolan liuos 30 liuottamalla 170,8 mg ICI 118 630 -asetaattia 5 ml:aan asetanhydriditöntä jääetikkaa. (Kuumennettiin pystyjäähdyttäen kaksi tuntia jääetikkaa ja 1 % vettä asetanhydridin poistamiseksi.) Suurpainenestekromatografiän (HPLC) mukaan tämä liuos sisälsi 25,21 mg ICI 118 630 -emästä millilit-35 rassa. Liuotettiin 442,5 mg polylaktidia (valmistettu esimerkin 25 mukaan) 4,5 ml:aan etikkahappoliuosta ja muodostunut liuos jäädytyskuivattiin 25 tuntia. Jäädytyskuivattu 3i 80594 tuote puristettiin paineessa 74°C:ssa 1 mm paksuksi sauvaksi, josta katkottiin halutun painoisia istutteita. Istutteet liuotettiin asianmukaiseen liuottimeen, esim. ase-tonitriiliin ja muodostunut liuos analysoitiin HPLC:n avul-5 la. Ilmeni, että istutteet sisälsivät 20 paino/paino-% puhdasta 118 630-emästä.

Esimerkki 32

Liuotettiin 240 mg polylaktidia, joka muodostui ek-vimoolisista määristä D,L-maitohappo- ja glykolihappoyk-10 sikköjä ja jonka redusoitu ominaisviskositeetti oli 0,126 (liuoksena 1 g/100 ml kloroformia), 5 ml:aan jääetikkaa ja lisättiin voimakkaasti sekoittaen liuos, jossa oli 60 mg tetragastriinihydrokloridia 5 mlrssa jääetikkaa. Liuos jää-dytyskuivattiin 24 tuntia, muodostunut kiintoaine muotti-15 puristettiin 50°C:ssa 20 sekuntia ja saatiin istutteita, joiden paksuus oli 0,2 cm ja paino 35-40 mg.

Yllä kuvattu menetelmä toistettiin seuraavilla polymeereillä: (a) polylaktidi, jossa oli 67 mooli-% D,L-maitohap-20 po- ja 33 mooli-% glykolihappoyksikköjä ja jonka redusoitu ominaisviskositeetti oli 0,121 (liuoksena 1 g/100 ml kloroformia) , (b) polylaktidi, jossa oli 75 mooli-% D^-maitohappo- ja 25 mooli-% glykolihappoyksikköjä ja jonka redusoitu 25 ominaisviskositeetti oli 0,108 (liuoksena 1 g/100 ml kloroformia) , (c) polylaktidi, jossa oli 100 % D,L-maitohappoa ja jonka redusoitu ominaisviskositeetti oli 0,100 (liuoksena 1 g/100 ml kloroformia).

30 Tetragastriinin vapautuminen näistä istutteista mää ritettiin esimerkissä 17 kuvatun menetelmän avulla ja saatiin seuraavat tulokset: 32 80594

Aika (vrk) Summa-% vapautunutta tetragastriinia 50 % D,L- 67 % D,L- 75 % D,L- 100 % D,L- laktidia laktidia laktidia laktidia 50 % glyko- 33 % glyko- 25 % glyko-5 lidia lidia lidia 1 6,0 1,0 1,7 1,9 3 12,9 2,1 3,2 3,0 7 23,3 7,1 8,0 5,1 9 27,2 12,2 11,6 6,5 10 11 30,3 20,2 15,8 8,2 15 36,7 40,0 27,0 14,0 17 39,3 45,0 29,7 17,9 21 44,5 51,8 35,1 25,5 24 49,6 55,6 37,9 30,4 15 28 58,8 59,6 41,1 36,1 31 68,8 62,3 42,8 40,1 35 81,5 67,3 45,0 45,6 39 91,0 74,3 47,6 50,7 42 95,9 81,9 50,6 55,3 20 46 96,5 89,1 55,5 60,4 49 97,5 93,2 60,0 65,2 53 95,4 64,8 70,0 56 96,3 68,6 73,6 59 97,0 73,1 77,8 25 63 97,2 77,1 81,5 70 82,7 86,1 74 85,0 87,5 84 90,4 89,5 30 Nämä tulokset osoittavat, että tetragastriinin jat kuva vapautuminen saavutetaan käyttämällä pienen molekyy-lipainon omaavia polylaktideja.

Vapautumisen kesto määritettiin hydrolyyttisesti py-symättömän polyesterin koostumuksella.

35 Esimerkki 33

Liuotettiin 9,5 mg polylaktidia, joka muodostui ek-vimoolisista määristä D,L-maitohappo- ja glykolihappoyksik- 33 80594 köjä ja jonka ominaisviskositeetti oli 0,126 (liuoksena 1 g/100 ml kloroformia), 0,25 ml:aan tislattua dioksaania ja lisättiin liuos, jossa oli 0,5 mg hiiren ihonkasvua säätelevää tekijää (EGF) 0,1 mlrssa tislattua vettä. Seos va-5 lettiin kalvoksi polytetrafluorietyleenikankaalle ja liuotin poistettiin typpivirrassa pimeässä. Kalvo kuivattiin 40°C:ssa vakuumissa (0,01 mmHg) 48 tuntia. Sitten kalvo muottipuristettiin 70°C:ssa 10 sekuntia istutteeksi, jonka paksuus oli 0,02 cm ja paino n. 9 mg. Valmistettiin myös 10 plaseboistute.

Näytteet istutettiin ihon alle marsuihin, joiden yhteiseen päänvaltimoon oli työnnetty kanyyli ja otettiin määrävälein verinäytteitä ja plasman EGF-pitoisuus määritettiin radioimmunologisesti.

15 Havaittiin plasman EGF-pitoisuuden kohonneen kolman- neste vuorokaudesta lähtien ja tämä jatkui vähintään viikon.

Valmistettiin yllä kuvattuja vastaavia istutteita, mutta käytettiin polylaktidia, joka muodostui ekvimooli-sista määristä D,L-maitohappo- ja glykolihappoyksikköjä ja 20 jonka rajaviskositeetti oli 1,06. Tämä istute muottipuris-tettiin 120°C:ssa.

Istuttaminen ja plasmamääritykset suoritettiin yllä kuvatulla tavalla, mutta plasman kohonneita EGF-pitoisuuk-sia havaittiin vasta 17. vuorokautena istuttamisen jälkeen. 25 Esimerkki 34

Liuotettiin 40 mg polylaktidia, joka muodostui ek-vimoolisista määristä D,L-maitohappo- ja glykolihappoyk-sikköjä ja jonka ominaisviskositeetti oli 0,093 liuoksena 1 g/100 ml kloroformia, 1 ml:aan anhydriditöntä jääetikkaa 30 ja lisättiin liuos, jossa oli 8,15 mg hiiren ihonkasvua säätelevää tekijää (EGF) seoksessa, jossa oli 0,5 ml vettä ja 3 ml anhydriditöntä jääetikkaa. Liuos jäädytyskuivattiin 24 tuntia. Sitten muodostunut jauhe muottipuristettiin 50°C:ssa ja saatiin istute, jonka mitat olivat 2 x 2 x 10 mm 35 ja paino 36,J mg.

34 80594 Näyte istutettiin ihon alle kanyloituun kissaan ja otettiin määrävälein verinäytteitä ja plasman EGF-pitoi-suudet määritettiin radioimmunologisesti.

Havaittiin plasman EGF-pitoisuuden kohonneen 3. vuo-5 rokaudesta ja tämä jatkui vähintään 40 vuorokautta.

Esimerkki 35

Valmistettiin esimerkissä 20 kuvatulla tavalla naudan prolaktiinia sisältäviä istutteita, mutta käytettiin: (a) 400 mg polylaktidia, joka muodostui ekvimooli-10 sista määristä D,L-maitohappo- ja glykolihappoyksikköjä ja jonka redusoitu ominaisviskositeetti oli 0,11 (liuoksena 1 g/100 ml kloroformia) liuotettuna 4 ml:aan dioksaania, ja (b) 400 mg polylaktidia, joka muodostui ekvimooli-sista määristä D,L-maitohappo- ja glykolihappoyksikköjä ja 15 jonka rajaviskositeetti oli 1,06, liuotettuna 4 ml:aan dioksaania. Tämä näyte muottivalettiin 110°C:ssa.

Sekä formulaatti a että b testattiin in vivo esimerkissä 20 kuvatulla tavalla. Formulaatista a vapautui merkitseviä määriä naudan prolaktiinia ja plasmaan jo niin-20 kin varhain kuin vähintään vuorokaudesta 4 ja vapautuminen jatkui vähintään 85 vuorokautta ja formulaatista b vapautui merkitseviä määriä jo niinkin varhain kuin vähintään vuorokaudesta 8 ja vapautuminen jatkui vähintään 85 vuorokautta.

Claims (3)

35 80 594

1. Menetelmä farmaseuttisen koostumuksen valmistamiseksi, joka koostumus on happostabiilin polypeptidin ja 5 poly(laktidikoglykolidi)polymeerin homogeenisen seoksen muodossa ja josta käytön aikana vapautuu jatkuvasti poly-peptidiä, tunnettu siitä, että käytetään polymeeriä, joka sisältää vähintään 25 mooli-% maitohappoyksi-köitä ja enintään 75 mooli-% glykolihappoyksiköitä seg-10 menttien muodossa, joissa on keskimäärin vähintään kaksi identtistä monomeeriyksikköä, jolloin polymeeri joko liukenee bentseeniin ja sen ominaisviskositeetti (1 g/100 ml bentseeniliuosta) on alle 0,5 tai se on liukenematon bentseeniin ja sen ominaisviskositeetti on alle 4, ja että (a) 15 polypeptidi ja polymeeri liuotetaan kylmäkuivattavissa olevaan liuottimeen, minkä jälkeen jäähdytetään ja kylmä-kuivataan, tai (b) polypeptidin ja polymeerin perusteelliselle, kiinteälle seokselle suoritetaan sulatuskäsitte- iy.

2. Poly(laktidikoglykolidi)polymeeri, tunnet- t u siitä, että se sisältää vähintään 25 mooli-% maito-happoyksiköitä ja enintään 75 mooli-% glykolihappoyksiköitä ja että se on liukenematon bentseeniin ja sen raja-viskositeetti kloroformissa tai dioksaanissa on alle 1,36. 25

3. Menetelmä patenttivaatimuksen 2 mukaisen poly- (laktidikoglykolidi)polymeerin valmistamiseksi, tunnettu siitä, että maitohapon ja glykolihapon syklisten dimeerien seos kopolymeroidaan niin, että renkaat samalla avautuvat, jolloin polymerointi suoritetaan korote-30 tussa lämpötilassa polymerointikatalysaattorin läsnäollessa, joka on sinkkioksidi tai organotinayhdiste, ja ketjureaktion lopettavan aineen läsnäollessa. 36 80S94