FI116196B - Menetelmä jatkuvasti vapauttavan valmisteen tuottamiseksi - Google Patents

Description

116196

Menetelmä jatkuvasti vapauttavan valmisteen tuottamiseksi Förfarande för framställning av preparat med konstant fri-göring

Oheisen keksinnön kohteena on menetelmä fysiologisesti aktiivista peptidiä sisältävän jatkuvasti vapauttavan valmisteen valmistamiseksi.

Tekniikan nykytason mukaisista ratkaisuista voidaan mainita jatkuvasti vapauttava valmiste, joka käsittää lääkeainetta, polymaitohappoa sekä glykolihapon ja hydroksikarboksyylihapon [HOCH(C2-8-alkyyli)COOH] välistä sekapolymeeria, ja joka on kuvattu patenttijulkaisussa EP-A-481 732. Tässä kuvatussa menetelmässä valmistetaan vesi/öljyssä (W/0-) emulsio, joka koostuu fysiologisesti aktiivisen peptidin vesiliuosta sisältävästä sisäisestä vesifaasista sekä biologisesti hajoavan polymeerin orgaaniseen liuottimeen tehtyä liuosta sisältävästä ulkoisesta öljyfaasista, tätä W/0-emulsiota lisätään veteen tai vesipitoiseen väliaineeseen ja tuloksena saadusta W/0/W-, emulsiosta tehdään jatkuvasti vapauttavia mikrokapseleita (ve- . ,·. dessä kuivaamiseen perustuvalla menetelmällä) .

... Patenttijulkaisussa EP-A-52510 on kuvattu mikrokapseli, joka käsittää hormonaalisesti aktiivista polypeptidiä, biologisesti •(j;’ hajoavaa polymeeriä sekä polymeerin hydrolyysiä säätävää ai- ···’ netta. Kuvattu menetelmä sen valmistamiseksi on koaservointi- menetelmä, jossa koaservointiainetta lisätään W/0-emulsioon, · joka koostuu sisäisenä faasina toimivasta polypeptidin vesi- ·’,_’ liuoksesta sekä öljyfaasina toimivasta halogenoidusta orgaani- ; sesta liuottimesta mikrokapseleiden saamiseksi.

i »

Patenttijulkaisussa GB-A-2209937 on kuvattu farmaseuttinen koostumus, joka käsittää polylaktidia, polyglykolidia, maito-hapon ja glykolihapon välistä sekapolymeeria tai näiden polymeerien seosta sekä veteen liukenematonta peptidiä. Julkaisussa on kuvattu myöskin tuotantoprosessi, jossa tämän veteen 116196 2 liukenemattoman peptidin suolaa dispergoidaan mainitun poly-laktidin, polyglykolidin, maitohapon ja glykolihapon välisen sekapolymeerin tai näiden polymeerien seoksen liuokseen, minkä jälkeen liuotin poistetaan haihduttamalla ja tuloksena olevasta seoksesta muovataan kiinteitä hiukkasia.

Patenttijulkaisussa EP-A-58481 on kuvattu prosessi polylakti-dia ja happostabiilia polypeptidiä käsittävän farmaseuttisen koostumuksen tuottamiseksi, jossa menetelmässä esimerkiksi tetragastriini-hydrokloridia ja polylaktidia liuotetaan vesipitoiseen dioksaaniin, tämä liuos valetaan kalvoksi ja liuotin haihdutetaan.

Patenttijulkaisussa EP-A-0467389 on kuvattu tekniikka lääkeaineen annostelujärjestelmän aikaansaamiseksi proteiineja ja polypeptidejä varten polymeerin saostustekniikalla tai mikro-palloihin perustuvalla tekniikalla. Tässä kirjallisuudessa ei olla kuitenkaan mainittu lainkaan järjestelmää, joka sisältää LH-RH-j ohdannaisen.

Luteinisoivaa hormonia vapauttavaa hormonia, joka tunnetaan lyhenteellä LH-RH (GnRH), erittyy alanäkökukkulasta (hypotha-: : : lamus) ja se sitoutuu aivolisäkkeessä oleviin reseptoreihin.

: Siitä vapautuvat LH (luteinisoiva hormoni) ja FSH (follikkelia • ;.·· stimuloiva hormoni) vaikuttavat sukurauhaseen (gonadi) steroi- .·*, dihormonien syntetisoimiseksi . LH-RH-johdannaisina sekä agonis- tisten että antagonististen peptidien olemassaolo on tunnettu.

• t

Kun erittäin agonistista peptidiä annetaan toistuvasti, niin saatavilla olevien reseptoreiden lukumäärä pienenee siten, että sukurauhasesta peräisin olevien steroidihormonien muodos-:·! ’· tuminen tukahtuu. Tästä syystä oletetaan, että LH-RH-johdan- naiset ovat arvokkaita terapeuttisia aineita hormoneista riip- • puvia sairauksia hoidettaessa, joista sairauksista voidaan mai-nita eturauhassyöpä., eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu, endometrioosi, kohdun lihaskasvain (hysteromyoma) , kohdun '···' sidekudoskasvain (metrofibroma) , ennenaikainen puberteetti, * ' rintasyöpä, ja muut vastaavat, tai että ne voivat toimia hedel möittymistä ehkäisevinä aineina. Erityisesti histamiinia vapauttavaan aktiivisuuteen liittyvää ongelmaa on korostettu 116196 3 niinkutsuttujen ensimmäiseen ja toiseen sukupolveen kuuluvien LH-RH-antagonistien yhteydessä (The Pharmaceuticals Monthly. 32, 1599-1605, 1990), mutta tämän jälkeen on syntetisoitu lukuisia yhdisteitä ja jokin aika sitten on kehitetty sellaisia LH-RH-antagonisteina toimivia peptidejä, joilla ei ole huomattavaa histamiinia vapauttavaa aktiivisuutta (katso esim. patenttijulkaisu USP 5110904). Tällaisen LH-RH-antagonistina toimivan peptidin farmakologisen aktiivisuuden ilmentämiseksi tarvitaan hallittu vapauttamisjärjestelmä siten, että endogee-nisen LH-RH:n kilpaileva inhibitio voi säilyä. Lisäksi, johtuen histamiinia vapauttavasta aktiivisuudesta, joka voi olla pientä muttei kuitenkaan merkityksetöntä tällaisissa peptideissä, alalla esiintyy tarvetta saada aikaan jatkuvasti vapauttava valmiste, jonka välitön hajoaminen antamisen jälkeen on estetty .

Erityisesti, jatkuvasti (esim. 1-3 kuukauden ajan) vapauttavan valmisteen tapauksessa on tärkeätä kyetä takaamaan peptidin voimakkaampi ja tasainen vapautuminen, jotta toivottu teho saavutettaisiin suuuremmalla varmuudella ja turvallisuudella.

Samanaikaisesti alalla on jo kauan esiintynyt tarvetta saada :aikaan menetelmä sellaisen jatkuvasti vapauttavan valmisteen ♦ « » ; ;'· tuottamiseksi, jossa valmisteessa fysiologisesti aktiivisen peptidin, erityisesti LH-RH-antagonisteina toimivien peptidien .**·. pidättymisnopeus on suuri.

’.,1 Oheisen keksinnön mukaisesti aikaan on saatu: • ·

I 1 I

1) menetelmä jatkuvasti vapauttavan valmisteen tuottamiseksi, : jossa menetelmässä biologisesti hajoavaa polymeeriä, joka on I · ) (A) glykolihapon ja yleisen kaavan [II]

: R

O I

HOCHCOOH [II] ·;·· missä R tarkoittaa 2-8 hiiliatomia käsittävää alkyyliryhmää, mukaisen hydroksikarboksyylihapon välisestä sekapolymeerista ja (B) polymaitohaposta muodostuva seos, sekä veteen olennai 116196 4 sesti liukenematonta, fysiologisesti aktiivista peptidiä tai sen suolaa liuotetaan veteen olennaisesti sekoittumattomaan liuottimeen, minkä jälkeen mainittu liuotin poistetaan, sekä 2) sellainen edellä esitetyn kohdan 1) mukainen menetelmä, missä lisäksi sen jälkeen, kun tämä biologisesti hajoava polymeeri ja veteen olennaisesti liukenematon peptidi tai sen suola on liuotettu liuottimeen, tuloksena saatu liuos lisätään vesipitoiseen väliaineeseen Ο/W-emulsion aikaansaamiseksi, 3) menetelmä valmistaa mikrokapseleita, joissa on osana leu-proreliinin jatkuvasti vapauttava valmiste, joka on tunnettu siitä, että a) liuotetaan tai suspendoidaan leuproreliinia orgaaniseen maitohapon ja glykolihapon sekapolymeeria sisältävään biologisesti hajoavan polymeerin liuokseen b) lisätään seos vesipitoiseen väliaineeseen 0/W-emulsion saamiseksi; ja c) muutetaan emulsio mikrokapseleiksi poistamalla orgaaninen liuotin, 4) kohdan 3 mukainen menetelmä, jossa leuproreliini on leupro- : reliini-asetaatin muodossa, sekä • t » 5) kohdan 3 mukainen menetelmä, jossa vaiheen b) vesipitoinen .·*_ väliaine on polyvinyylialkoholi vedessä.

Tässä kuvauksessa käytetyillä lyhenteillä on seuraava merki-'*·*' tys : ί NAcD2Nal: N-asetyyli-D-3- (2-naftyyli) alanyyli D4ClPhe: D-3-(4-kloorifenyyli) alanyyli : D3Pal: D-3-(3-pyridyyli) alanyyli ,···, NMeTyr: N-metyylityrosyyli DLys(Nic): D- (epsilon-N-nikotinoyyli) lysyyli Lys (Nisp) : (epsilon-N-isopropyyli) lysyyli DLys (AtsaglyNic) : D-[1-atsa-(N-nikotinoyyli) glysyyli] lysyyli DLys(AtsaglyFur): D-[1-Atsa-(N-2-furoyyli)glysyyli]lysyyli.

116196 5

Mikäli joistakin muista aminohapoista on käytetty lyhenteitä, niin tällöin on käytetty IUPAC-IUB-nimistökomitean (IUPAC-IUB Commission on Biochemical Nomenclature; European Journal of Biochemistry. 138, 9-37, 1984), suosittelemia lyhenteitä tai alalla yleisesti käytettyjä lyhenteitä. Mikäli jollakin yhdisteellä on optisia isomeerejä, niin tällöin tarkoitetaan L-iso-meeria, mikäli toisin ei ole mainittu.

Seuraavassa kuvataan biologisesti hajoava polymeeri, jossa on päättävä karboksyyliryhmä.

Noin 1-3 g biologisesti hajoavaa polymeeriä liuotettiin seokseen, joka oli muodostettu 25 ml:sta asetonia ja 5 ml:sta metanolia, ja fenolftaleiinia indikaattorina käyttäen liuoksessa olevat karboksyyliryhmät titrattiin nopeasti kaliumhyd-roksidin 0,05 N alkoholiliuoksella samalla huoneen lämpötilassa (20 °C) sekoittaen. Tämän loppuryhmämäärityksen perusteella lukumääräkeskimääräinen molekyylipaino laskettiin seuraavasta yhtälöstä.

Lukumääräkeskimääräinen molekyylipaino loppuryhmämäärityksen perusteella = 20000 x A/B, missä A on biologisesti hajoavan polymeerin paino (g) ja : B on kaliumhydroksidin 0,05 N alkoholiliuoksen se määrä (ml), ____: joka on lisätty titrauksen loppupisteen saavuttamiseksi.

Edellä esitetystä laskelmasta saatua tulosta kutsutaan loppu-ryhmämääritykseen perustuvaksi lukumääräkeskimääräiseksi mole-·** kyylipainoksi.

Esimerkiksi sellaisen päättävän karboksyyliryhmän käsittävän polymeerin, joka on syntetisoitu esimerkiksi yhdestä tai useam-\ masta α-hydroksihaposta ei-katalyyttisellä dehydraavalla poly- ,···. kondensaatiomenetelmällä, tapauksessa loppuryhmämääritykseen perustuva lukumääräkeskimääräinen molekyylipaino on suurin '···’ piirtein yhtäsuuri kuin GPC-menetelmällä saatu lukumääräkeski- * · määräinen molekyylipaino. Sitä vastoin sellaisen polymeerin, joka ei sisällä olennaisesti vapaita päättäviä karboksyyliryh-miä, ja joka on syntetisoitu syklisestä dimeeristä renkaan 116196 6 avaavalla polymerointimenetelmällä katalyyttejä käyttäen, tapauksessa loppuryhmämääritykseen perustuva lukumääräkeskimää-räinen molekyylipaino on huomattavasti suurempi kuin GPC-mää-rityksellä saatu lukumääräkeskimääräinen molekyylipaino. Tämän eron perusteella päättävän karboksyyliryhmän käsittävä polymeeri voidaan erottaa selvästi sellaisesta polymeeristä, jossa ei ole päättävää karboksyyliryhmää. Näin ollen käsitteellä "biologisesti hajoava polymeeri, jossa on päättävä karboksyyliryh-mä", tarkoitetaan ohessa sellaista biologisesti hajoavaa polymeeriä, jonka kohdalla GPC-määrityksellä saatu lukumääräkeskimääräinen molekyylipaino ja loppuryhmämääritykseen perustuva lukumääräkeskimääräinen molekyylipaino ovat olennaisesti yhtäpitäviä .

Loppuryhmämääritykseen perustuva lukumääräkeskimääräinen molekyylipaino on absoluuttinen arvo, kun taas GPC-määritykseen perustuva lukumääräkeskimääräinen molekyylipaino on suhteellinen arvo, joka vaihtelee analyysissä ja toimenpiteessä käytetyistä olosuhteista (kuten liikkuvan faasin ja pylvään tyypistä, viiteaineesta, valitusta vyöhykeleveydestä, valitusta perusviivasta, jne.) riippuen. Tästä syystä näitä kahta arvoa ei saada yleisesti vastaamaan numeerisesti toisiaan. Kuitenkin ; GPC-määrityksellä saadun lukumääräkeskimääräisen molekyylipai- . non ja loppuryhmämääritykseen perustuvan lukumääräkeskimääräi- ____; sen molekyylipainon välinen "olennainen yhtäpitävyys" tarkoit- ... taa sitä, että loppuryhmämääritykseen perustuva lukumääräkeski- määräinen molekyylipaino on noin 0,4-2-kertainen, edullisesti • noin 0,5-2-kertainen, edullisimmin noin 0,8-1,5 kertainen '···’ GPC-määrityksellä saatuun lukumääräkeskimääräiseen molekyyli- painoon nähden. Edellä käytetty käsite "huomattavasti suurem-| pi" tarkoittaa sitä, että loppuryhmämääritykseen perustuva lukumääräkeskimääräinen molekyylipaino on noin kaksinkertainen ; tai suurempi kuin GPC-määrityksellä saatu lukumääräkeskimää- '!!.* räinen molekyylipaino.

Oheisen keksinnön tavoitteita ajatellen edullinen polymeeri on : sellainen polymeeri, jonka tapauksessa GPC-määrityksellä saatu lukumääräkeskimääräinen molekyylipaino ja loppuryhmämääritykseen perustuva lukumääräkeskimääräinen molekyylipaino ovat 116196 7 olennaisesti yhtäpitävät.

Oheisen keksinnön kohteena on menetelmä jatkuvasti vapauttavan valmisteen tuottamiseksi, jossa menetelmässä biologisesti hajoavaa polymeeriä, joka käsittää seosta, joka koostuu (A) glykolihapon ja yleisen kaavan [II]

R

HOCHCOOH [II] missä R tarkoittaa 2-8 hiiliatomia käsittävää alkyyliryhmää, mukaisen hydroksikarboksyylihapon välisestä sekapolymeerista sekä (B) polymaitohaposta, sekä veteen olennaisesti liukenematonta, fysiologisesti aktiivista peptidiä tai sen suolaa liuotetaan veteen olennaisesti sekoittumattomaan liuottimeen, minkä jälkeen mainittu liuotin poistetaan. Biologisesti hajoa-I va polymeeri voi käsittää myös maitohapon ja glykolihapon väli sen sekapolymeerin.

Yleiseen kaavaan [II] viitaten, esimerkkeinä symbolin R esittämistä, 2-8 hiiliatomia käsittävistä suora- tai haaraketjui-sista alkyyliryhmistä voidaan mainita mm. etyyli, propyyli, isopropyyli, butyyli, isobutyyli, sek.-butyyli, tert.-butyyli, pentyyli, isopentyyli, neopentyyli, tert.-pentyyli, 1-etyylip-'·“ ropyyli, heksyyli, isoheksyyli, 1,1-dimetyylibutyyli, 2,2-di- • metyylibutyyli, 3,3-dimetyylibutyyli ja 2-etyylibutyyli. Näis- tä edullisia ovat 2-5 hiiliatomia käsittävät suoraketjuiset . * : tai haaraketjuiset alkyylit. Edullisia ovat erityisesti etyy- li, propyyli, isobutyyli, butyyli ja isobutyyli. R on kaikkein * · » edullisimmin etyyli.

,···. Yleisen kaavan [II] mukaisista hydroksikarboksyylihapoista '·’ voidaan mainita mm. 2-hydroksivoihappo, 2-hydroksivaleerihap- : po, 2-hydroksi-3-metyylivoihappo, 2-hydroksikaproiinihappo, 2-hydroksiisokaproiinihappo ja 2-hydroksikapriinihappo. Edul-.··. lisiä ovat 2-hydroksivoihappo, 2-hydroksivaleerihappo, 2-hyd- ; roksi-3-metyylivoihappo ja 2-hydroksikaproiinihappo. Yleisen kaavan [II] mukainen hydroksikarboksyylihappo on kaikkein edullisimmin 2-hydroksivoihappo. Vaikka nämä hydroksikarbok- 116196 8 syylihapot voivatkin olla mikä tahansa D-, L- ja D,L-yhdis-teistä, niin D-/L-suhde (mooli-%) on kuitenkin edullisesti noin alueella 75/25 - 25/75. Edullisempi suoritusmuoto on sellainen hydroksikarboksyylihappo, jossa D-/L-suhde (mooli-%) on noin alueella 60/40 - 40/60. Kaikkein edullisin on sellainen hydroksikarboksyylihappo, jossa D-/L-suhde (mooli-%) on noin alueella 55/45 - 45/55.

Mitä tulee glykolihapon ja mainitun, yleisen kaavan [II] mukaisen hydroksikarboksyylihapon väliseen sekapolymeeriin (jota kutsutaan seuraavassa glykolihapposekapolymeeriksi), sekapoly-merointitapana voi olla satunnais-, lohko- tai oksaspolyme-rointi. Satunnaissekapolymeerit ovat edullisia.

Yleisen kaavan [II] mukaisia hydroksikarboksyylihappoja voi-daan käyttää yksinään tai yhdistelminä.

Glykolihapon ja hydroksikarboksyylihapon [II] edulliset osuudet mainitussa glykolihapposekapolymeerissa (A) ovat noin 10-75 mooli-% glykolihappoa, lopun ollessa hydroksikarboksyy-lihappoa. Toivottavampaa on, että sekapolymeeri koostuu noin 20-75 mooli-%:sta glykolihappoa, lopun ollessa hydroksikarbok-• '· syylihappoa. Kaikkein toivottavimpaa on, että sekapolymeeri . ·. koostuu noin 40-70 mooli-%:sta glykolihappoa, lopun ollessa hydroksikarboksyylihappoa. Tämän glykolihapposekapolymeerin painokeskimääräinen molekyylipaino voi vaihdella noin alueella 2000-50 000. Edullinen alue on noin 3000-40 000. Kaikkein : ·' edullisin alue on noin 8000-30 000. Dispersioarvo (painokeski- määräinen molekyylipaino/lukumääräkeskimääräinen molekyylipaino) on edullisesti noin alueella 1,2-4,0. Erityisen edullisia j * ovat sekapolymeerit, joiden dispersioarvot ovat noin alueella 1,5-3,5.

'/;/ Glykolihapposekapolymeeri (A) voidaan syntetisoida tunnetulla tekniikalla, esimerkiksi prosessilla, joka on kuvattu julkais-! /. tun japanilaisen patenttihakemuksen 28521/1986 selitysosassa.

Oheisessa keksinnössä käyttökelpoinen polymaitohappo voi olla joko L-muodossa tai D-muodossa tai niiden minä tahansa seokse- 116196 9 na. Edullinen on seos, jossa D-/L-suhde (mooli-%) on noin alueella 75/25 - 20/80. Polymaitohapon edullisempi D-/L-suhde (mooli-%) on noin 60/40 - 25/75. Polymaitohapon kaikkein edullisin D-/L-suhde (mooli-%) on noin 55/45 - 25/75. Polymaitohapon painokeskimääräinen molekyylipaino on edullisesti noin alueella 1500 - 30 000, edullisemmin noin 2000 - 20 000 ja vieläkin edullisemmin noin 3000 - 15 000. Polymaitohapon dis-persioarvo on edullisesti noin 1,2-4,0, toivottavammin noin 1,5-3,5.

Polymaitohappoa voidaan syntetisoida kahdella tunnetulla vaihtoehtoisella prosessilla, eli prosessilla, joka käsittää lakti-din, joka on maitohapon dimeeri, renkaan avaavan polymeroin-nin, sekä prosessilla, joka käsittää maitohapon dehydraavan polykondensaation. Oheisessa keksinnössä käyttökelpoisen polymaitohapon, jolla on verrattain pieni molekyylipaino, tuottamiseksi käytetään edullisesti sellaista menetelmää, joka käsittää maitohapon suoran dehydraavan polykondensaation. Tämä menetelmä on kuvattu esimerkiksi julkaistussa japanilaisessa patenttihakemuksessa 28521/1986.

Oheisessa keksinnössä käyttökelpoisessa farmaseuttisessa pe-. .·. rustassa glykolihapposekapolymeeria (A) ja polymaitohappoa (B) käytetään noin alueella 10/90 - 90/10 olevassa (A)/(B)-suhtees-sa (painosuhteessa). Edullinen sekoitussuhde on noin 20/80 -... 80/20. Kaikkein toivotuin suhde on noin 30/70 - 70/30. Mikäli jomman kumman, (A) :n tai (B) :n suhde on liian suuri, niin • lopullinen valmiste vapauttaa lääkeainetta samankaltaisella tavalla kuin sellainen valmiste, jossa on käytetty vain pelkkää (A) :ta tai (B) :tä, eli vapautuminen tapahtuu lineaarisesti 1 : : vapautumisen viimeisessä vaiheessa, kuten asianlaita on sil- ; loin, kun seosperustaa ei voida saada. Glykolihapposekapoly- . meerin ja polymaitohapon hajoamisnopeus ja häviämisnopeus ’// vaihtelevat huomattavasti riippuen niiden molekyylipainosta ja koostumuksesta, mutta yleisesti, koska glykolihapposekapoly-/ : meerin hajoamis- ja häviämisnopeudet ovat suhteellisesti suu- remmat, niin vapautumisajanjaksoa voidaan pidentää suurentamalla polymaitohapon molekyylipainoa tai pienentämällä seos-suhdetta (A)/(B). Kääntäen, vapautumisen kestoa voidaan lyhen 116196 10 tää pienentämällä polymaitohapon molekyylipainoa ja suurentamalla (A)/(B)-seossuhdetta. Edelleen, vapautumisen kestoa voidaan säätää muuttamalla yleisen kaavan [II] mukaisen hyd-roksikarboksyylihapon lajia tai suhteellista määrää.

Kun biologisesti hajoavana polymeerinä käytetään maitohapon ja glykolihapon välistä sekapolymeeria, sen polymeroitumissuhde (maitohappo/glykolihappo) (mooli-%) on edullisesti noin 100/0-40/60. Edullisempi suhde on noin 90/10-50/50.

Mainitun sekapolymeerin painokeskimääräinen molekyylipaino on noin 5000 - 25 000. Edullisempi alue on noin 7000 - 20 000.

Mainitun sekapolymeerin dispersioaste (painokeskimääräinen I molekyylipaino/lukumääräkeskimääräinen molekyylipaino) on edullisesti noin 1,2-4,0. Edullisempi alue on noin 1,5-3,5.

Edellä mainittu maitohapon ja glykolihapon välinen sekapoly-meeri voidaan syntetisoida tunnetulla tekniikalla, esimerkiksi prosessilla, joka on kuvattu julkaistussa japanilaisessa patenttihakemuksessa 28521/1986.

Maitohapon ja glykolihapon välisen sekapolymeerin hajoamisno-'7 peus ja häviämisnopeus vaihtelevat huomattavasti koostumuksen ja molekyylipainon mukaan, mutta yleisesti, mitä pienempi on glykolihapon osuus, sitä pienempiä ovat hajoamis- ja häviämis-.·’ nopeudet. Näin ollen lääkeaineen vapautumisen kestoa voidaan ; ,· pidentää pienentämällä glykolihapon osuutta tai suurentamalla ·,,/ molekyylipainoa. Kääntäen, vapautumisen kestoa voidaan lyhen tää suurentamalla glykolihapon osuutta tai pienentämällä mole-; kyylipainoa. Pitkän ajanjakson ajan (esim. 1-4 kuukautta) : j jatkuvasti vapauttavaan valmisteeseen pääsemiseksi on edullis ta käyttää sellaista maitohapon ja glykolihapon sekapolymee-• ria, jonka polymeroitumisaste on edellä mainitulla alueella ja jonka painokeskimääräinen molekyylipaino on edellä mainitulla alueella. Käytettäessä sellaista maitohapon ja glykolihapon ·;· \ välistä sekapolymeeria, jonka hajoamisnopeus on suurempi kuin se nopeus, joka saavutetaan edellä polymerointisuhteen ja painokeskimääräisen molekyylipainon yhteydessä esitetyillä alu 116196 11 eilla, alkuperäisen hajoamisen säätäminen on vaikeata. Toisaalta käytettäessä sellaista maitohapon ja glykolihapon välistä sekapolymeeria, jolla on pienempi hajoamisnopeus kuin se nopeus, joka saavutetaan polymerointisuhteen ja painokeskimää-räisen molekyylipainon esitetyillä alueilla, valmisteen tapauksessa pyrkii esiintymään sellaisia ajanjaksoja, joiden aikana lääkeainetta ei vapaudu tehokkaana määränä.

Tässä kuvauksessa painokeskimääräinen molekyylipaino ja dis-persioaste tarkoittavat polystyreenin avulla saatua molekyyli-painoa, joka on määritetty geelipermeaatiokromatografisesti (GPC) käyttäen vertailuun yhdeksää erilaista polystyreeniä, joiden painokeskimääräinen molekyylipaino on vastaavasti 120 000, 52 000, 22 000, 9200, 5050, 2950, 1050, 580 ja 162, ja dispersioarvo on laskettu vastaavasti tätä samaa molekyyli-painoa käyttäen. Edellä mainittu määritys toteutettiin käyttäen GPC-pylvästä KF804 Lx2 (Showa Denko); taitekerroinilmaisin-ta L-3300 (Hitachi) sekä liikkuvana faasina kloroformia.

Oheisen keksinnön mukaisesti jatkuvasti vapauttava valmiste tuotetaan liuottamalla peptidiä ja biologisesti hajoavaa polymeeriä, jossa on päättävä karboksyyliryhmä, veteen olennaisesti sekoittumattomaan liuottimeen, minkä jälkeen mainittu liuotin poistetaan.

Veteen olennaisesti sekoittumaton liuotin on sellainen liuotin, joka ei ole ainoastaan veteen olennaisesti liukenematonta, ja joka kykenee liuottamaan biologisesti hajoavan polymee-rin, vaan sellaista, että tuloksena saatu polymeeriliuos kykenee liuottamaan peptidiä. Liuotin on edullisesti sellaista, : : että sen liukoisuus veteen on korkeintaan 3 % (p/p) ympäristön ; ; lämpötilassa (20 °C) . Tämän liuottimen kiehumispiste on kor keintaan 120 °C. Näin ollen tällaisista liuottimista voidaan ' mainita esimerkiksi halogenoidut hiilivedyt (esim. dikloorime- taani, kloroformi, kloorietaani, trikloorietaani, hiilitetra-: kloridi, jne.), 3 tai useampia hiiliatomeja käsittävät alkyy- ·;·; lieetterit (esim. isopropyylieetteri, jne.), rasvahappoalkyy- li- (jossa on 4 hiiliatomia tai enemmän) eetterit (esim. bu-tyyliasetaatti, jne.), aromaattiset hiilivedyt (esim. bent- 116196 12 seeni, tolueeni, ksyleeni, jne.), ja muut vastaavat. Näitä liuottimia voidaan käyttää kahden tai useamman lajin sopivina yhdistelminä. Edullisempia liuottimia ovat halogenoidut hiilivedyt (esim. dikloorimetaani, kloroformi, kloorietaani, trik-loorietaani, hiilitetrakloridi, jne.). Kaikkein edullisin on dikloorimetaani.

Liuotin voidaan poistaa sinänsä tunnetuilla menetelmillä. Oheisessa keksinnössä voidaan esimerkiksi käyttää menetelmää, jossa liuotin haihdutetaan ilmakehän paineessa tai painetta vähitellen pienentäen sekoittaen samalla potkurisekoittimella tai magneettisekoittimella, tai menetelmää, jossa liuotin haihdutetaan hallitussa vakuumissa pyöröhaihduttimessa.

Mitä tulee keksinnön mukaiseen menetelmään jatkuvasti vapauttavan valmisteen tuottamiseksi, peptidin ja päättävän karboksyy-liryhmän käsittävän, biologisesti hajoavan polymeerin liuottaminen tarkoittaa sitä, että päästään sellaiseen liuokseen, jossa ei voida nähdä jäännöksiä liukenematta jääneestä peptidistä tavallisessa lämpötilassa (20 °C). Tässä kolmen komponentin järjestelmässä, joka koostuu peptidistä, biologisesti hajoavasta polymeeristä ja liuottimesta, peptidin se määrä, . joka voidaan liuottaa, riippuu päättävien karboksyyliryhmien » * » ’’ _ lukumäärästä biologisesti hajoavan polymeerin painoyksikköä kohden. Siinä tapauksessa, että peptidi ja päättävä karboksyy- I I » > liryhmä vuorovaikuttavat suhteessa 1:1, niin tällöin teoriassa voidaan liuottaa päättävään karboksyyliryhmään verrattuna sama moolimäärä peptidiä. Tästä syystä liuottimen sekä peptidin ja biologisesti hajoavan polymeerin molekyylipainon yhdistelmän mukainen yleistäminen on vaikeata. Kuitenkin jatkuvasti vapaut-: : : tavia valmisteita tuotettaessa peptidiä voidaan liuottaa noin ; alueella 0,1-100 % (p/p) olevana määränä, edullisesti noin 1-70 % (p/p), kaikkein edullisimmin noin 2-50 % (p/p) olevana määränä liuottimeen liuotetun, biologisesti hajoavan polymeerin suhteen laskien.

v · Tätä veteen olennaisesti liukenematonta, fysioloisesti aktii vista peptidiä ei rajoiteta millään tavalla ja esimerkkeinä voidaan mainita luonnossa esiintyvät, synteettiset ja puoli 116196 13 synteettiset peptidit. Edullisia ovat sellaiset fysiologisesti aktiiviset peptidit, jotka sisältävät sivuketjussaan yhden tai useamman aromaattisen ryhmän (esim. sellaisen ryhmän, joka on saatu bentseenistä, naftaleenista, fenantreenista, antraseenis-ta, pyridiinistä, pyrrolista, indolista, jne.). Edullisempia fysiologisesti aktiivisia peptidejä ovat ne, joiden sivuketjussa on kaksi tai useampia aromaattisia ryhmiä. Erityisen edullisia, fysiologisesti aktiivisia peptidejä ovat ne, joiden sivuketjussa on 3 tai useampia aromaattisia ryhmiä. Nämä aromaattiset ryhmät voivat edelleen olla substituoituneita.

Oheisessa keksinnössä käyttökelpoinen, veteen olennaisesti liukenematon, fysiologisesti aktiivinen peptidi on edullisesti sellainen peptidi, jonka liukoisuus veteen on korkeintaan 1 %, joka koostuu kahdesta tai useammasta aminohaposta ja jonka molekyylipaino on noin 200-30 000. Sen molekyylipaino vaihte-lee edullisemmin noin alueella 300-20 000 ja vieläkin edullisemmin noin alueella 500-10 000.

Esimerkkeinä tällaisesta fysiologisesti aktiivisesta peptidistä voidaan mainita luteinisoivaa hormonia vapauttavan hormonin (LH-RH) antagonistit (katso US-patenttijulkaisut 4 086 219, ,,, 4 124 577, 4 253 997 ja 4 317 815, jne.), insuliini, somatos- I (' i tätiini, somatostatiinin johdannaiset (katso US-patenttijul-j , kaisut 4 087 390, 4 093 574, 4 100 117, 4 253 998, jne.), kasvuhormoni, prolaktiini, adrenokortikotrooppinen hormoni ' (ACTH) , melanosyyttejä stimuloiva hormoni (MSH) , kilpirauhas- ’ · t

i ’ kormonia vapauttavan hormonin suolat ja johdannaiset (katso JP

‘ Kokai S-50-121273 ja S-52-116465), kilpirauhasta stimuloiva hormoni (TSH), luteinisoiva hormoni (LH), follikkelia stimuloi- • I : va hormoni (FSH), vasopressiini, vasopressiinin johdannaiset, oksytosiini, kalsitoniini, gastriini, sekretiini, pankreotsy-miini, kolekystokiniini, angiotensiini, ihmisen istukan lakto-' geeni, ihmissikiön suonikalvon gonadotropiini (HCG), enkefa-

’·; ’ riini, enkefaliinijohdannaiset (katso patenttijulkaisut US

: 4 277 394, EP-A 31 567), endorfiini, kyotrfiini, tuftsiini, • p tymopoietiini, tymosiini, tymostimuliini, kateenkorvan humo- raalinen tekijä (THF), "facteur thymique serique" (FTS) ja sen johdannaiset (katso US-patenttijulkaisu 4 299 438), muut ka- 116196 14 teenkorvatekijät, tuumorinekroositekijä (TNF), pesäkkeitä stimuloiva tekijä (CSF), motiliini, dynorfiini, bombesiini, neurotensiini, seruleiini, bradykiniini, "atrial natruretic factor", hermojen kasvutekijä, solun kasvutekijä, neurotrofi-nen tekijä, peptidit, joilla on endotheliinin suhteen antagonistista aktiivisuutta (katso patenttijulkaisut EP-A 436189, 457195 ja 496452, JP Kokai H-3-94692 ja 03-130299) sekä näistä fysiologisesti aktiivisista peptideistä saadut kappaleet tai j ohdannaiset.

Erityisinä esimerkkeinä näistä fysiologisesti aktiivisista peptideistä voidaan mainita ne fysiologisesti aktiiviset peptidit ja suolat, jotka ovat luteinisoivaa hormonia vapauttavan hormonin (LH-RH) antagonisteja, ja joita voidaan käyttää hormoneista riippuvien sairauksien kuten eturauhassyövän, eturauhasen liikakasvun, endometrioosin, kohdun myooman, ennenaikaisen puberteetin, rintasyövän ja vastaavien hoitamiseen tai hedelmöittymisen estämiseen.

Oheisessa keksinnössä käyttökelpoinen fysiologisesti aktiivinen peptidi voi olla suolanaan, edullisesti farmakologisesti hyväksyttävänä suolana. Mikäli mainitussa peptidissä on emäk-: : sinen ryhmä kuten amino, niin tällöin tämä edellä mainittu : f; suola voi olla esimerkiksi suola, joka on muodostunut epäor- gaanisen hapon (esim. kloorivetyhapon, rikkihapon, typpihapon, .···. jne.) kanssa tai orgaanisen hapon (esim. hiilihapon, vetyhii- lihapon, meripihkahapon, etikkahapon, propionihapon, trifluo-rietikkahapon, jne.) kanssa. Mikäli peptidissä on hapan ryhmä kuten karboksyyli, niin tällöin suola voi olla esimerkiksi sellainen suola, joka on muodostunut epäorgaanisen emäksen ί (esim. alkalimetallien kuten natriumin, kaliumin, jne. ja maa-alkalimetallien kuten kalsiumin, magnesiumin, jne.) kanssa j . . tai orgaanisen emäksen (esim. orgaanisten amiinien kuten tri- . etyyliamiinin jne. ja emäksisten aminohappojen kuten arginii- ; nin tai vastaavien) kanssa. Peptidi voi edelleen olla metalli- kompleksiyhdisteenä (esim. kuparikompleksina, sinkkikompleksi-na, j ne.).

Erityisiä esimerkkejä fysiologisesti aktiivisesta peptidistä 116196 15 tai sen suolasta on löydettävissä US-patenttijulkaisusta 5110904 sekä julkaisuista Journal of Medicinal Chemistry. 34, 2395-2402, 1991, Recent Results in Cancer Research. 124, 113-136, 1992 sekä muualta kirjallisuudesta.

Edelleen, muiden muassa voidaan mainita yleisen kaavan [I] mukaiset, fysiologisesti aktiiviset peptidit sekä niiden suolat .

CBCCHj)* CH*-Ri CH2-R2 CH2-0H CH2-R4 CH2-Rs CH2 CH2-R, χ-ΝΉ-ΟΗ-ΟΟ-νΗ-ΟΗ^-Β,-Μ-Οα-Ν-ΟΗ-ΟΟ-Μ-ΟΗ^Ο-ΝΗ^Ο-ΝΒ-Ο^Ο-ΐΩΗ-Οΰ-Βτ-ΗΗ,

Q

[I]

Kaavassa X tarkoittaa asyyliryhmää; sekä R]_, R2 että R4 esittävät aromaattista syklistä ryhmää; R3 esittää D-aminohappojäännöstä tai ryhmää, jolla on kaava CH2-R3' I [I' ] -NH-CH-CO- (D) ·’* missä R3 ' on heterosyklinen ryhmä; '·!' R5 on kaavan -(CI^n-Rs1 mukainen ryhmä, missä kaavassa n on 2 * * tai 3 ja R5 ’ on valinnaisesti substituoitunut aminoryhmä, * · » aromaattinen syklinen ryhmä tai O-glykosyyliryhmä; I‘ > Rg on -(CH2)n_R6' mukainen ryhmä, missä kaavassa n on 2 tai 3 : ja Rg' on valinnaisesti substituoitunut aminoryhmä; R7 tarkoittaa D-aminohappojäännöstä tai atsaglysyylijäännöstä; : ja .···. Q tarkoittaa vetyä tai alempaa alkyyliryhmää.

:.: Oheisessa keksinnössä peptidillä [I] on LH-RH-antagonistista aktiivisuutta ja niitä voidaan käyttää hoidettaessa hormoneis-ta riippuvia sairauksia kuten eturauhassyöpää, eturauhasen hy- ; vänlaatuista liikakasvua, endometrioosia, kohdun lihaskasvain- ta (hysteromyoma), kohdun sidekudoskasvainta (metrofibroma), ennenaikaista puberteettia, rintasyöpää, ja muita vastaavia, 116196 16 tai hedelmöittymistä ehkäisevinä aineina.

Seuraavassa viitataan yleiseen kaavaan [I], missä asyyliryhmä X on edullisesti karboksyylihaposta peräisin oleva asyyliryhmä. Esimerkkeinä asyyliryhmistä voidaan mainita C2_7-alkanoyy-li, C7_15-sykloalkenoyyli (esim. sykloheksenoyyli), C^.g-al-kyylikarbamoyyli (esim. etyylikarbamoyyli), 5- tai 6-jäseninen heterosyklinen karbonyyli (esim. piperidinokarbonyyli) sekä karbamoyyliryhmä, joka voi valinnaisesti olla substituoitunut. Asyyliryhmä on edullisesti C2_7-alkanoyyliryhmä (esim. asetyy-li, propionyyli, butyryyli, isobutyryyli, pentanoyyli, heksano-yyli tai heptanoyyli), joka voi valinnaisesti olla substituoitunut, edullisemmin C2-4-alkanoyyliryhmä (esim. asetyyli, propionyyli, butyryyli, isobutyryyli), joka voi valinnaisesti olla substituoitunut. Substituenteista voidaan mainita esimerkiksi Ci_g-alkyyliaminoryhmä (esim. metyyliamino, etyyliamino, dietyyliamino, propyyliamino), C1_3-alkanoyyliaminoryhmä (esim. formyyliamino, asetyyliamino, propionyyliamino), 07.^5-sykloalkenoyyliaminoryhmä (esim. sykloheksenoyyliamino), 07,^5-aryylikarbonyyli-aminoryhmä (esim. bentsoyyliamino), 5- tai 6-jäseninen heterosyklinen karboksamidoryhmä (esim. tetrahydro-furyylikarboksamido, pyridyylikarboksamido, furyylikarboksami-;do), hydroksyyliryhmä, karbamoyyliryhmä, formyyliryhmä, karbok-. .·. syyliryhmä, 5- tai 6-jäseninen heterosyklinen ryhmä (esim.

pyridyyli, morfolino) . Edullisista substituenteista voidaan ... mainita 5- tai 6-jäseninen heterosyklinen karboksamidoryhmä 1 · ,); (esim. tetrahydrofuryylikarboksamido, pyridyylikarboksamido, furyylikarboksamido) .

X on edullisesti C2-7-alkanoyyliryhmä, joka voi valinnaisesti » » ;,· : olla substituoitunut 5- tai 6-jäsenisellä heterosyklisellä karboksamidoryhmällä.

1 i · X on edullisemmin C2-4-alkanoyyliryhmä, joka voi valinnaisesti » » olla substituoitunut tetrahydrofuryyli-karboksamidoryhmällä.

't : X:n erityisinä esimerkkeinä voidaan mainita asetyyli, ^J-C0NHCH2C0- (tetrahydrofuryylikarboksamidoasetyyli) ja muut vastaavat.

116196 17

Aromaattinen syklinen ryhmä R]_, R2 tai R4 voi olla esimerkiksi 6-12 hiiliatomia käsittävä aromaattinen syklinen ryhmä. Esimerkkeinä näistä aromaattisista syklisistä ryhmistä voidaan mainita fenyyli, naftyyli, antryyli ja muut vastaavat. Edullisia ovat 6-10 hiiliatomia käsittävät aromaattiset sykliset ryhmät kuten fenyyli ja naftyyli. Näissä kussakin aromaattisessa syklisessä ryhmässä voi olla 1-5, edullisesti 1-3, sopivaa substituenttia renkaan sopivissa asemissa. Näistä substi-tuenteista voidaan mainita hydroksyyli, halogeeni, aminotriat-solyylillä substituoitunut amino, alkoksi ja muut vastaavat. Edullisia ovat hydroksi, halogeeni ja aminotriatsolyylillä substituoitunut amino.

Edellä mainituista halogeeneista voidaan mainita fluori, kloori, bromi ja jodi.

Mainitussa aminotriatsolyylillä substituoituneessa aminossa läsnäolevista aminotriatsolyyliosista voidaan mainita muunmuassa 3-amino-lH-1,2,4-triatsol-5-yyli, 5-amino-lH-1,3,4-triat-sol-2-yyli, 5-amino-lH-l,2,4-triatsol-3-yyli, 3-amino-2H-1,2,4-triatsol-5-yyli, 4-amino-lH-l,2,3-triatsol-5-yyli, 4-amino-2H-1,2,3-triatsol-5-yyli ja niin edelleen.

Alkoksiryhmä on edullisesti 1-6 hiiliatomia käsittävä alkoksi-... ryhmä (esim. metoksi, etoksi, propoksi, isopropoksi, butoksi, isobutoksi, jne.).

’···' Edullisemmin, R^ on naftyyli tai halogeenifenyyli. Edullisem min, R2 on halogeenifenyyli. Edullisemmin, R4 on hydroksife-: nyyli tai aminotriatsolyyliaminolla substituoitunut fenyyli.

: D-aminohappojäännös R3 on edullisesti oi-D-aminohappojäännös, ,>··, jossa on 3-12 hiiliatomia. Esimerkkeinä aminohaposta voidaan mainita leusiini, isoleusiini, norleusiini, väliini, norvalii-·,,,· ni, 2-aminovoihappo, f enyylialaniini, seriini, treoniini, : metioniini, alaniini, tryptofaani ja aminoisovoihappo. Näissä aminohapoissa voi olla sopivia suojaavia ryhmiä (alalla tavanomaisesti käytettyjä suojaavia ryhmiä kuten t-butyyli, t- 116196 18 butoksi, t-butoksikarbonyyli, jne.).

Heterosyklisistä ryhmistä R3' voidaan mainita 5- tai 6-jäseni-set heterosykliset ryhmät, joista kukin sisältää heteroatomei-na 1 tai 2 typpi- tai rikkiatomia, joka voi valinnaisesti olla sulautunut bentseenirenkaaseen. Erityisesti voidaan mainita tienyyli, pyrrolyyli, tiatsolyyli, isotiatsolyyli, imidatso-lyyli, pyratsolyyli, pyridyyli, 3-pyridyyli, pyridatsinyyli, pyrimidinyyli, pyratsinyyli, 3-bentso[b]tienyyli, 3-bentso- [b]-3-tienyyli, indolyyli, 2-indolyyli, isoindolyyli, lH-indat-solyyli, bentsoimidatsolyyli, bentsotiatsolyyli, kinolyyli, isokinolyyli ja muut vastaavat. Erityisen edullinen 1^3'-laji on pyridyyli tai 3-bentso[b]tienyyli.

Aromaattinen syklinen ryhmä R5 voi olla sama kuin aromaattinen syklinen ryhmä R4 , R2 tai R4. Tässä aromaattisessa syklisessä ryhmässä voi olla 1-5, edullisesti 1-3 sopivaa substituenttia renkaan asianmukaisissa asemissa. Nämä substituentit voivat myös olla samoja kuin ryhmän R4, R2 tai R4 yhteydessä mainitut substituentit. Erityisen edullinen substituentti on aminotri-atsolyylillä substituoitunut amino.

: Glykosyyliryhmä O-glykosyyliryhmässä R5 on edullisesti heksoo- si tai sen johdannainen. Näistä heksooseista voidaan mainita D-glukoosi, D-fruktoosi, D-mannoosi, D-galaktoosi, L-galaktoo-_···_ si ja muut vastaavat. Mainituista johdannaisista voidaan mai- nita deoksisokerit (L- ja D-fukoosi, D-kinovoosi, L-ramnoosi, ja muut vastaavat) sekä aminosokerit (D-glukosamiini, D-galak-tosamiini, jne.). Edullisempia ovat deoksisokerit (L- ja D-fukoosi, D-kinovoosi, L-ramnoosi, jne.). Edelleen edullisempi : on L-ramnoosi.

: Aminoryhmässä läsnäolevista substituenteista R5' , jotka voivat- ·· valinnaisesti olla substituoituneita, voidaan mainita muunmuas- 1 * '

» I

sa asyyli, karbamoyyli, karbatsoyyli, joka voi olla substituoi-tunut asyylillä, tai amidino, joka voi olla mono- tai disubsti- tuoitunut alkyylillä.

116196 19

Esimerkkeinä edellä mainitusta asyylistä sekä asyylistä edellämainitun, mahdollisesti asyylillä substituoituneen karbatsoyy-lin tapauksessa voidaan mainita nikotinoyyli, furoyyli, teno-yyli ja muut vastaavat.

Esimerkkeinä edellä mainitussa mono- tai di-alkyyliamidinossa läsnäolevasta alkyyliryhmästä voidaan mainita 1-4 hiiliatomia käsittävät suoraketjuiset tai haaraketjuiset alkyyliryhmät kuten metyyli, etyyli, propyyli, isopropyyli, butyyli, isobu-tyyli, sek.-butyyli ja tert.-butyyli ja muut vastaavat. Edullinen alkyyliryhmä on metyyli tai etyyli.

Valinnaisesti substituoituneen aminoryhmän, Rg1 , substituen-teista voidaan mainita alkyyli ja amidino, joka voi olla mono-tai di-substituoitunut alkyylillä.

Edellä mainituista alkyyleistä sekä edellä mainitussa mono-tai dialkyyliamidinossa läsnäolevista alkyyleistä voidaan mainita ne alkyyliryhmät, jotka on mainittu ryhmän R5' yhteydessä.

D-aminohappojäännös R7 on edullisesti 3-9 hiiliatomia käsittä-: ; : vä D-aminohappojäännös kuten D-alanyyli, D-leusyyli, D-valyy- : li, D-isoleusyyli, D-fenyylialanyyli ja muut vastaavat. Edulli- sempia ovat 3-6 hiiliatomia käsittävät D-aminohappoj äännökset kuten D-alanyyli, D-valyyli ja niin edelleen. Kaikkein edulli-sin R^-laji on D-alanyyli.

Alempi alkyyliryhmä Q voi olla ryhmän R5' yhteydessä määritelty alkyyliryhmä. Kaikkein edullisin Q-laji on metyyli.

Ryhmän R^ erityisinä esimerkkeinä voidaan mainita f 'TQXO) , -(0)“Ci jne.

h··* Ryhmän R2 erityisinä esimerkkeinä voidaan mainita ^ jne.

116196 20

Ryhmän R3 erityisinä esimerkkeinä voidaan mainita f’O ch.JÖ© -NH-CH-CO- , -NH-CH-CO- jne· (D) (D)

Ryhmän R4 erityisinä esimerkkeinä voidaan mainita _ NYHi -(θ)-ΟΗ , 3ne

H

Ryhmän R5 erityisinä esimerkkeinä voidaan mainita -(CHi) 3-NHCO-Q -(CH2) 3-NH-CO-NH-NH-CQ-^ - (CH 2) 3 -NH-CO-NH-NH-CO-^Λ - CCH 2) 3 -nh 2.

N=N 1 -(CH2)2-NH-C0-NH2 , -(CH2)3-NH-C0-NH2 , ’·' nc2h5 :> -CCH2)3-NH-C-NH-C2H5 ,

H

. . ^ Ν-ν*"' “?J--OO- kOVNH-fl

/ N—N , H] [H

: '·. B 0» Oli jne.

116196 21

Ryhmän Rg erityisinä esimerkkeinä voidaan mainita

rh3 HH

-(CHi)j-NH-CH<; -(CH2)2-NH-C-NH2 .

XH3 ’ NC2Hs -(CH2)j-NH-C-NH-C2H5 jne

Ryhmän R7 erityisinä esimerkkeinä voidaan mainita

CHj H

-NH-CH-CO- . -NH-N-CO- j ne.

Kun peptidissä [I] on yksi tai useampi asymmetrinen hiiliatomi, niin silloin sillä on kaksi tai useampia stereoisomeereja. Oheinen keksintö kattaa nämä kaikki stereoisomeerit sekä niiden seokset.

Yleisen kaavan [I] mukainen peptidi tuotetaan sinänsä tunne-·, tuilla menetelmillä. Tyypillisiä erityisiä prosesseja on ku vattu patenttijulkaisussa USP 5110904.

Peptidiä [I] voidaan käyttää suolanaan, erityisesti farmakolo-; gisesti hyväksyttävänä suolana. Kun peptidissä on emäksisiä - ’ ryhmiä kuten aminoryhmä, niin tällöin näistä suoloista voidaan mainita ne, jotka ovat muodostuneet epäorgaanisten happojen (kuten kloorivetyhapon, rikkihapon, typpihapon, jne.) kanssa : j tai orgaanisten happojen (kuten hiilihapon, vetyhiilihapon, . _ : meripihkahapon, etikkahapon, propionihapon, trifluorietikkaha- : \ pon, jne.) kanssa. Kun peptidissä on happamia ryhmiä kuten 1.‘ karboksyyliryhmä, niin tällöin suoloista voidan mainita ne, jotka ovat muodostuneet epäorgaanisten emästen (esim. alkali-metallien kuten natriumin, kaliumin, jne. ja maa-alkalimetal-‘t : lien kuten kalsiumin, magnesiumin, jne.) tai orgaanisten emäs ten (esim. orgaanisten amiinien kuten trietyyliamiinin ja emäksisten aminohappojen kuten arginiinin) kanssa. Peptidi [I] 116196 22 voi olla metallikompleksiyhdisteenä (esim. kuparikompleksina, sinkkikompleksina, jne.). Peptidin [I] edullisia suoloja ovat orgaanisten happojen (esim. hiilihapon, vetyhiilihapon, meri-pihkahapon, etikkahapon, propionihapon, trifluorietikkahapon, jne.) kanssa muodostuneet suolat. Kaikkein edullisin on ase-taatti.

Erityisen edullisia peptidin [I] muotoja ovat seuraavat: (1) NAcD2Nal-D4ClPhe-D3Pal-Ser-NMeTyr-DLys(Nic)-Leu-Lys (Nisp)-Pro-DAlaNH2 tai sen asetaatti, (2) NAcD2Nal-D4ClPhe-D3Pal-Ser-NMeTyr-DLys(AzaglyNic)-Leu-Lys (Nisp)-Pro-DAlaNH2 tai sen asetaatti, (3) NAcD2Nal-D4ClPhe-D3Pal-Ser-NMeTyr-DLys(AzaglyFur)-Leu-Lys (Nisp)-Pro-DAlaNH2 tai sen asetaatti, (4) Q_CONHCH2COD2Nal-D4ClPhe-D3Pal-Ser-NMeTyr-DLys(Nic)-Leu-Lys (Nisp)-Pro-DAlaNH2 tai sen asetaatti, (5) NAcD2Nal-D4ClPhe-D3Pal-Ser-Tyr-DhArg(Et2)-Leu-hArg(Et2>-Pro-DAlaNH2 tai sen asetaatti.

Jatkuvasti vapauttavassa valmisteessa peptidin [I] osuus voi vaihdella riippuen muunmuassa peptidin tyypistä, odotetusta farmakologisesta vaikutuksesta ja vaikutuksen kestosta, ja tämä osuus voi olla noin 0,01-50 % (p/p) biologisesti hajo avasta polymeeristä laskien. Edullinen alue on noin 0,1-40 % (p/p) ja vieläkin edullisempi alue on noin 1-30 % (p/p).Lisäksi silloinkin, kun fysiologisesti aktiivinen peptidi on vesiliukoinen, se voidaan muuttaa liukenemattomaksi johdannaisek-.* seen tai siitä voidaan muodostaa liukenematon suola veteen liukenemattoman hapon (esim. pamoiinihapon, tanniinihapon, steariinihapon, palmitiinihapon, jne.) kanssa ja käyttää ohei-: sen keksinnön mukaisessa menetelmässä.

Mainitun fysiologisesti aktiivisen peptidin määrä oheisen keksinnön mukaisessa valmisteessa riippuu peptidin tyypistä, ;·' tavoitteena olevasta farmakologisesta vaikutuksesta ja tämän ; ; vaikutuksen toivotusta kestosta ja muista vastaavista. Yleensä ; : sitä käytetään kuitenkin osuutena, joka on noin 0,001-50 % (p/p), edullisesti noin 0,01-40 % (p/p), edullisemmin noin 0,1-30 % (p/p) biologisesti hajoavasta polymeeriperustasta 116196 23 laskien.

Edullinen menetelmä oheisen keksinnön mukaisen, jatkuvasti vapauttavan valmisteen tuottamiseksi on mikrokapselointimene-telmä, jossa käytetään hyväksi vedessä kuivaamiseen perustuvaa tekniikkaa tai faasierotukseen perustuvaa tekniikkaa, joka on kuvattu jäljempänä, tai mitä tahansa näiden tekniikoiden kanssa analogista menetelmää.

Jäljempänä kuvattu menetelmä voidaan toteuttaa peptidillä [I] tai veteen olennaisesti liukenemattomalla, fysiologisesti aktiivisella peptidillä, peptidi [I] mukaan lukien.

Niinpä peptidiä lisätään liuokseen, joka sisältää biologisesti hajoavaa polymeeriä orgaanisessa liuottimessa, tällaisen peptidin edellä mainitussa lopullisessa painosuhteessa sellaisen orgaaniseen liuottimeen tehdyn liuoksen saamiseksi, joka liuos sisältää peptidiä ja biologisesti hajoavaa polymeeriä. Tässä yhteydessä mainittakoon, että orgaanisessa liuottimessa olevan, biologisesti hajoavan polymeerin pitoisuus vaihtelee riippuen biologisesti hajoavan polymeerin molekyylipainosta sekä orgaanisen liuottimen tyypistä, mutta tämä pitoisuus valitaan yleensä noin alueelta 0,01-80 % (p/p). Edullinen alue on noin 0,1-70 % (p/p). Vieläkin edullisempi alue on noin 1-60 . % (p/p)- ;* Sitten tämä orgaaniseen liuottimeen tehty, peptidiä ja biologi sesti hajoavaa polymeeriä sisältävä liuos (öljyfaasi) lisätään vesifaasiin Ο/W-emulsion (= öl jyfaasi/vesifaasi-emulsion) valmistamiseksi. Tämän jälkeen öljyfaasin liuotin haihdutetaan ' j pois mikrokapseleiden saamiseksi. Tässä toimenpiteessä vesi- : faasin tilavuus valitaan yleensä noin 1-10000-kertaiseksi öljyfaasin tilavuuteen nähden. Edullinen alue on noin 2-5000-kertainen ja vieläkin edullisempi alue on noin 5-2000-kertai-nen.

·, ; Edellä mainittuun vesifaasiin voidaan lisätä emulgaattoria.

Emulgaattori voi yleensä olla mitä tahansa sellaista ainetta, joka myötävaikuttaa stabiilin Ο/W-emulsion muodostumiseen.

116196 24 Näistä aineista voidaan mainita anioniset pinta-aktiiviset aineet (natriumoleaatti, natriumstearaatti, natriumlauryyli-sulfaatti, jne.), ei-ioniset pinta-aktiiviset aineet (polyok-sietyleeni-sorbitaani-rasvahappoesterit [Tween 80 ja Tween 60, Atlas Powder], polyoksietyleeni-risiiniöljy-johdannaiset [HCO-60 ja HCO-50, Nikko Chemicals], ja muut vastaavat), poly-vinyylipyrrolidoni, polyvinyylialkoholi, karboksimetyylisellu-loosa, lesitiini, gelatiini, hyaluronihappo ja muut vastaavat. Näitä emulgaattoreita voidaan käyttää toisistaan riippumatta tai yhdistelminä. Pitoisuus voidaan valita noin alueelta 0,001-20 % (p/p) - Edullinen alue on noin 0,01-10 % (p/p) ja vieläkin edullisempi alue on noin 0,05-5 % (p/p).

Tuloksena olevat mikrokapselit otetaan talteen sentrifugoimal-la tai suodattamalla ja ne pestään usealla annoksella tislattua vettä vapaan peptidin, kuljettimen ja emulgaattorin poistamiseksi pinnalta, minkä jälkeen ne dispergoidaan uudestaan tislattuun veteen tai muuhun vastaavaan ja lyofilisoidaan. Sitten, mikäli tarpeen, näitä mikrokapseleita kuumennetaan alennetussa paineessa vielä jäljellä olevan veden ja orgaanisen liuottimen poistamiseksi mikrokapseleista. Tämä toimenpide toteutetaan edullisesti kuumentamalla mikrokapseleita lämpöti-. lassa, joka on jonkin verran (5 °C tai enemmän) biologisesti hajoavan polymeerin lasittumislämpötilamediaanin yläpuolella, ^ . joka lasittumislämpötila on määritetty differentiaalisella skannaavalla kalorimetrillä 10-20 °C/min. olevia lämpötilali-säyksiä käyttäen, yleensä korkeintaan 1 viikon tai 2-3 vuoro-' kauden ajan, edullisesti korkeintaan 24 tunnin ajan sen jäl keen, kun mikrokapselit ovat saavuttaneet kohdelämpötilan.

116196 25 vieläkin edullisempi tilavuusalue on noin 0,1-200-kertainen.

Tämän koaservointiaineen tulisi olla polymeerin, mineraaliöljyn tai kasviöljyn tyyppinen yhdiste, joka sekoittuu biologisesti hajoavan polymeerin liuottimeen, mutta joka ei liuota polymeeriä. Erityisesti voidaan mainita silikoniöljy, seesa-möljy, soijaöljy, maissiöjy, puuvillan siemenistä saatu öljy, kookosöljy, pellavaöljy, mineraaliöljy, n-heksaani, n-heptaa-ni, ja muut vastaavat. Näitä aineita voidaan käyttää yhdistelminä .

Tuloksena olevat mikrokapselit otetaan talteen suodattamalla ja ne pestään toistuvasti heptaanilla tai vastaavalla koaser-vointiaineen poistamiseksi. Sitten vapaa peptidi ja liuotin poistetaan sillä samalla tekniikalla, joka on kuvattu vedessä kuivaamiseen perustuvan tekniikan yhteydessä.

Vedessä kuivaamiseen perustuvassa tekniikassa tai koaservoin-titekniikassa voidaan lisätä kasautumista estävää ainetta hiukkasten kasautumisen estämiseksi. Näistä kasautumista estävistä aineista voidaan mainita vesiliukoiset polysakkaridit kuten mannitoli, laktoosi, glukoosi, tärkkelys (esim. maissi-tärkkelys), jne., glysiini, proteiinit kuten fibriini, kolla-'' geeni, jne., sekä epäorgaaniset suolat kuten natriumkloridi, natriumvetyfosfaatti ja muut vastaavat.

Kun mikrokapseleita tuotetaan sumutuskuivaustekniikalla, niin .* tällöin mainittua orgaaniseen liuottimeen tehtyä peptidin ja ,,· biologisesti hajoavan polymeerin liuosta ruiskutetaan sumuna suuttimen läpi sumutuskuivauslaitteen kuivauskammioon orgaani-: sen liuottimen haihduttamiseksi hienojakoisista nestepisarois- ta hyvin lyhyessä ajassa hienojen mikrokapseleiden aikaansaamiseksi. Suutin voi olla kahta fluidia varten tarkoitettu suu-tin, painesuutin, pyörivän kiekon käsittävä suutin ja niin edelleen. Prosessin kannalta on edullista sumuttaa mainitun i ·. kasautumista estävän aineen vesiliuosta toisesta suuttimesta ·; kapseleiden välisen kasautumisen estämiseksi koordinoituna ajallisesti orgaaniseen liuottimeen tehdyn, peptidiä ja biologisesti hajoavaa polymeeriä sisältävän liuoksen ruiskuttamisen 116196 26 kanssa.

Tarvittaessa jäljellä oleva vesi ja orgaaninen liuotin poistetaan kuumentamalla tuloksena saatuja mikrokapseleita alennetussa paineessa, edellä kuvatulla tavalla.

Näitä mikrokapseleita voidaan antaa sellaisenaan tai niistä voidaan valmistaa erilaisia farmaseuttisia valmisteita niiden antamiseksi muulla tavalla kuin suun kautta (esim. lihaksen sisäisellä, ihon alaisella ja elimen sisäisellä injektiolla tai istutteina tai nenän, peräsuolen tai kohdun limakalvoja läpäisevinä järjestelminä, ja niin edelleen) tai niiden antamiseksi suun kautta [esim. kiinteinä valmisteina kuten kapseleina (esim. kovina kapseleina, pehmeinä kapseleina, jne.), rakeina, jauheina, ja muina vastaavina sekä nestemäisinä valmisteina kuten siirappeina, emulsioina, suspensioina ja niin edelleen] .

Mikrokapseleiden saamiseksi esimerkiksi injektoitavaan muotoon mikrokapseleihin voidaan sekoittaa dispergointiainetta (esim. pinta-aktiivista ainetta kuten Tween 80, HCO-60, jne., karbok-simetyyliselluloosaa, polysakkaridia kuten natriumalginaattia, jne.), säilöntäainetta (esim. metyyliparabeenia, propyylipara-beenia, jne.) tai isotoniseksi tekevää ainetta (esim. natrium-kloridia, mannitolia, sorbitolia, glukoosia, jne.) vesisuspen- s sion valmistamiseksi, tai ne voidaan dispergoida kasviöljyyn ;* kuten seesamöljyyn, maissiöljyyn tai muuhun vastaavaan öljysus- ·* pension aikaansaamiseksi, jota suspensiota voidaan käyttää hallitusti vapauttavana injektiona.

j Tällaisissa injektoitavissa suspensioissa läsnäolevien mikro- ; kapseleiden hiukkaskoon on vain oltava sellainen, että hiukka set täyttävät dispergoituvuusvaatimukset ja läpäisevät injektioneulan, ja hiukkaskoko voi olla esimerkiksi noin 0,1-500 μτη.

’ Edullinen hiukkaskokoalue on noin 1-300 μπι ja vieläkin edulli- : sempi alue on noin 2-200 μπι.

* · I ♦ » i

Jotta mikrokapseleista saataisiin steriili tuote, koko tuotantoprosessi alistetaan steriilisyystarkastukseen, mikrokapselit 116196 27 steriloidaan gammasäteillä säteilyttämällä tai niihin lisätään säilöntäainetta, vaikka nämä eivät olekaan ainoita mahdollisia toimenpiteitä.

Edellä mainittujen mikrokapseleiden ohella biologisesti hajoavasta polymeeristä tehty valmiste, joka sisältää aktiivisena aineosanaan peptidiä dispergoituna hyvin sopivan tekniikan avulla, voidaan sulattaa ja siitä voidaan muovata pallomaisia, tangon muotoisia, neulasmaisia, pelletoituja tai kalvomaisia tuotteita oheisen keksinnön mukaisen, jatkuvasti vapauttavan valmisteen aikaansaamiseksi. Edellä mainittu, biologisesti hajoavaa polymeeriä sisältävä koostumus voidaan tuottaa menetelmällä, joka on kuvattu patenttijulkaisussa JP S-50-17525. Erityisesti, peptidilääkeaine ja polymeeri liuotetaan liuotti-meen ja sitten liuotin poistetaan sopivalla menetelmällä (esim. sumutuskuivaamalla, pikahaihdutuksella, jne.) toivotun, biologisesti hajoavaa polymeeriä sisältävän koostumuksen aikaansaamiseksi .

Oheisen keksinnön mukaista, jatkuvasti vapauttavaa valmistetta voidaan antaa lihaksen sisäisenä, ihon alaisena tai elimen sisäisenä injektiona tai istutteena, limakalvoja läpäisevänä . järjestelmänä, jolloin antaminen tapahtuu nenäontelon, perä- , suolen tai kohdun kautta, tai suun kautta annettavana valmis- • t · * ><ti; teenä [esim. kiinteänä valmisteena kuten kapselina (esim.

... kovana tai pehmeänä kapselina), rakeina, jauheena, jne., tai nestemäisenä valmisteena kuten siirappina, emulsiona, suspen- • siona, jne . ) .

t » • *

Oheisen keksinnön mukaisen jatkuvasti vapauttavan valmisteen ·,; · toksisuus on pieni ja sitä voidaan käyttää turvallisesti ni- :iit: säkkäissä (esim. ihmisessä, naudassa, siassa, koirassa, kis- : sassa, hiiressä, rotassa ja kaniinissa) .

Tämän jatkuvasti vapauttavan valmisteen annostelu riippuu ak-tiivisena lääkeaineena toimivan peptidin tyypistä ja pitoisuu-to desta, lopullisesta annostelumuodosta, peptidin vapautumisen kestosta, hoitokohteesta (joista voidaan mainita hormoneista riippuvat sairaudet kuten eturauhassyöpä, eturauhasen liika 116196 28 kasvu, endometrioosi, metrofibrooma, ennenaikainen puberteetti, rintasyöpä, jne. tai käyttö hedelmöittymisen estämiseen) sekä hoidettavasta eläinlajista, mutta joka tapauksessa on välttämätöntä, että peptidiä annetaan onnistuneesti tehokas määrä. Aktiivisena aineena toimivan peptidin yksikköannos, käyttäen esimerkkinä yhtä kuukautta varten tarkoitettua annos-telujärjestelmää, voidaan valita edullisesti noin alueelta 0,01-100 mg painokiloa kohden aikuista ihmistä hoidettaessa. Edullinen alue on noin 0,05-50 kg painokiloa kohden. Kaikkein edullisin alue on noin 0,1-10 mg/kg painokiloa kohden.

Jatkuvasti vapauttavan valmisteen yksikköannos aikuisen ihmisen tapauksessa voidaan näin ollen valita noin alueelta 0,1-500 mg painokiloa kohden. Edullinen alue on noin 0,2-300 mg painokiloa kohden. Antamistiheys voi olla yksi kerta muutamassa viikossa, kuukaudessa tai kerran muutamassa kuukaudessa esimerkiksi, ja antokertojen tiheys riippuu aktiivisena aineena toimivan peptidin tyypistä ja pitoisuudesta, lopullisesta annosmuodosta, peptidin vapautumisen tavoitellusta kestosta, hoidettavasta sairaudesta ja hoitokohteesta.

Seuraavilla viite-esimerkeillä ja työskentelyesimerkeillä . /. pyritään havainnollistamaan keksintöä yksityiskohtaisemmin, , ,·. eikä näillä esimerkeillä pyritä rajoittamaan keksintöä millään tavalla. (Mikäli toisin ei ole mainittu, % tarkoittaa paino- ."··! *) · : ·’ Suraavassa käytetyillä lyhenteillä on seuraava merkitys: BOC: tert.-butoksikarbonyyli FMOC: 9-fluorenyylimetoksikarbonyyli ·,· * Cbz: bentsyylioksikarbonyyli.

: ’Viite-esimerkki 1 1000 ml:n nelikaulapulloon, joka oli varustettu typen sisään-menoputkella ja lauhdut time 11a, laitettiin 300 g D,L-maitoha-: pon 90 % vesiliuosta ja 100 g L-maitohapon 90 % vesiliuosta ja tätä panosta kuumennettiin alennetussa paineessa typpikaasuvir-rassa, lähtien olosuhteista 100 °C/500 mmHg ja päätyen olosuh- 116196 29 teisiin 150 °C/30 mmHg 4 tunnin pituisen ajanjakson aikana, poistaen samalla koko ajan tislautuvaa vettä. Reaktioseosta kuumennettiin edelleen alennetussa paineessa, 3-5 mmHg/150-180 °C:ssa 7 tunnin ajan, minkä jälkeen se jäähdytettiin, jolloin saatiin meripihkan väristä polymaitohappoa.

Tämä polymeeri liuotettiin 1000 ml:aan dikloorimetaania ja liuos kaadettiin lämpimään veteen, jonka lämpötila oli 60 °C, koko ajan sekoittaen. Tuloksena olleet tahnamaiset polymeeri-sakat kerättiin ja kuivattiin vakuumissa 30 °C:Ssa.

Edellä saadun polymaitohapon painokeskimääräinen molekyylipai-no ja lukumääräkeskimääräinen molekyylipaino, GPC-menetelmällä määritettyinä, sekä loppuryhmämääritykseen perustuva lukumääräkeskimääräinen molekyylipaino olivat vastaavasti 3000; 1790 ja 1297 .

Näistä tiedoista voidaan todeta, että polymeerissä oli päättäviä karboksyyliryhmiä.

Viite-esimerkki 2 . 1000 ml-.n nelikaulapulloon, joka oli varustettu typen sisään- menoputkella ja lauhduttimella, laitettiin 500 g D,L-maitoha-’’’ pon 90 % vesiliuosta ja tätä panosta kuumennettiin alennetussa ... paineessa typpikaasuvirrassa, lähtien olosuhteista 100 °C/500 mmHg ja päätyen olosuhteisiin 150 °C/30 mmHg 4 tunnin pituisen ajanjakson aikana, poistaen samalla koko ajan tislautuvaa vettä. Reaktioseosta kuumennettiin edelleen alennetussa paineessa, 3-5 mmHg/150-180 °C:ssa 12 tunnin ajan, minkä jälkeen ;/ · se jäähdytettiin, jolloin saatiin meripihkan väristä polymaito- ; ; happoa.

", ’ Tämä polymeeri liuotettiin 1000 ml:aan dikloorimetaania ja liuos kaadettiin lämpimään veteen, jonka lämpötila oli 60 °C, : koko ajan sekoittaen. Tuloksena olleet tahnamaiset polymeeri- : sakat kerättiin ja kuivattiin vakuumissa 30 °C:ssa.

Edellä saadun polymaitohapon painokeskimääräinen molekyylipa!- 116196 30 no ja lukumääräkeskimääräinen molekyylipaino, GPC-menetelmällä määritettyinä, sekä loppuryhmämääritykseen perustuva lukumääräkeskimääräinen molekyylipaino olivat vastaavasti 5000; 2561 ja 1830 .

Näistä tiedoista voidaan todeta, että polymeerissä oli päättäviä karboksyyliryhmiä.

Viite-esimerkki 3 1000 ml:n nelikaulapulloon, joka oli varustettu typen sisään-menoputkella ja lauhduttimellä, laitettiin 300 g D,L-maitoha-pon 90 % vesiliuosta ja 100 g L-maitohapon 90 % vesiliuosta ja tätä panosta kuumennettiin alennetussa paineessa typpikaasuvir-rassa, lähtien olosuhteista 100 °C/500 mmHg ja päätyen olosuhteisiin 150 °C/30 mmHg 5 tunnin pituisen ajanjakson aikana, poistaen samalla koko ajan tislautuvaa vettä. Reaktioseosta kuumennettiin edelleen alennetussa paineessa, 5-7 mmHg/150-180 °C:ssa 18 tunnin ajan, minkä jälkeen se jäähdytettiin, jolloin saatiin meripihkan väristä polymaitohappoa.

Tämä polymeeri liuotettiin 1000 ml-.aan dikloorimetaania ja liuos kaadettiin lämpimään veteen, jonka lämpötila oli 60 °C, koko ajan sekoittaen. Tuloksena olleet tahnamaiset polymeeri-sakat kerättiin ja kuivattiin vakuumissa 30 °C:ssa.

Edellä saadun polymaitohapon painokeskimääräinen molekyylipai-• ' no ja lukumääräkeskimääräinen molekyylipaino, GPC-menetelmällä määritettyinä, sekä loppuryhmämääritykseen perustuva lukumääräkeskimääräinen molekyylipaino olivat vastaavasti 7500; 3563 ja : 2301.

. Näistä tiedoista voidaan todeta, että polymeerissä oli päättä- ' viä karboksyyliryhmiä.

: Viite-esimerkki 4 1000 ml:n nelikaulapulloon, joka oli varustettu typen sisään-menoputkella ja lauhduttimella, laitettiin 300 g D,L-maitoha- 116196 31 pon 90 % vesiliuosta ja 100 g L-maitohapon 90 % vesiliuosta ja tätä panosta kuumennettiin alennetussa paineessa typpikaasuvir-rassa, lähtien olosuhteista 100 °C/500 mmHg ja päätyen olosuhteisiin 150 °C/30 mmHg 5 tunnin pituisen ajanjakson aikana, poistaen samalla koko ajan tislautuvaa vettä. Reaktioseosta kuumennettiin edelleen alennetussa paineessa, 5-7 mmHg/150-180 °C:ssa 26 tunnin ajan, minkä jälkeen se jäähdytettiin, jolloin saatiin meripihkan väristä polymaitohappoa.

Tämä polymeeri liuotettiin 1000 ml:aan dikloorimetaania ja liuos kaadettiin lämpimään veteen, jonka lämpötila oli 60 °C, koko ajan sekoittaen. Tuloksena olleet tahnamaiset polymeeri-sakat kerättiin ja kuivattiin vakuumissa 30 °C:ssa.

Edellä saadun polymaitohapon painokeskimääräinen molekyylipai-no ja lukumääräkeskimääräinen molekyylipaino, GPC-menetelmällä määritettyinä, sekä loppuryhmämääritykseen perustuva lukumääräkeskimääräinen molekyylipaino olivat vastaavasti 9000; 3803 ja 2800 .

Näistä tiedoista voidaan todeta, että polymeerissä oli päättäviä karboksyyliryhmiä.

Viite-esimerkki 5 1000 ml:n nelikaulapulloon, joka oli varustettu typen sisään-menoputkella ja lauhduttimella, laitettiin 182,5 g glykolihap-poa ja 166,6 g D, L-2-hydroksivoihappoa ja sitten tätä panosta ' ,· kuumennettiin alennetussa paineessa typpikaasuvirrassa, läh tien olosuhteista 100 °C/500 mmHg ja päätyen olosuhteisiin 150 ; · °C/30 mmHg 3,5 tunnin pituisen ajanjakson aikana, poistaen : : samalla koko ajan tislautuvaa vettä. Reaktioseosta kuumennet tiin edelleen alennetussa paineessa, 5-7 mmHg/150-180 °C:ssa 26 tunnin ajan, minkä jälkeen se jäähdytettiin, jolloin saatiin meripihkan väristä glykolihapon ja 2-hydroksivoihapon ’· _ / välistä sekapolymeeria.

Tämä polymeeri liuotettiin 1000 ml:aan dikloorimetaania ja liuos kaadettiin lämpimään veteen, jonka lämpötila oli 60 °C, 116196 32 koko ajan sekoittaen. Tuloksena olleet tahnamaiset polymeeri-sakat kerättiin ja kuivattiin vakuumissa 25 °C:ssa.

Tuloksena olleen glykolihapon ja 2-hydroksivoihapon välisen sekapolymeerin painokeskimääräinen molekyylipaino GPC-menetel-mällä määritettyinä oli 13000.

Viite-esimerkki 6 1000 ml-.n nelikaulapulloon, joka oli varustettu typen sisään-menoputkella ja lauhduttimella, laitettiin 197,7 g glykolihap-poa ja 145,8 g D,L-2-hydroksivoihappoa ja sitten tätä panosta kuumennettiin alennetussa paineessa typpikaasuvirrassa, lähtien olosuhteista 100 °C/500 mmHg ja päätyen olosuhteisiin 150 °C/30 mmHg 4 tunnin pituisen ajanjakson aikana, poistaen samalla koko ajan tislautuvaa vettä. Reaktioseosta kuumennettiin edelleen alennetussa paineessa, 3-6 mmHg/150-185 °C:ssa 27 tunnin ajan, minkä jälkeen se jäähdytettiin, jolloin saatiin meripihkan väristä glykolihapon ja 2-hydroksivoihapon välistä sekapolymeeria.

Tämä polymeeri liuotettiin 1000 ml:aan dikloorimetaania ja liuos kaadettiin lämpimään veteen, jonka lämpötila oli 60 °C, koko ajan sekoittaen. Tuloksena olleet tahnamaiset polymeeri-sakat kerättiin ja kuivattiin vakuumissa 25 °C:ssa.

Tuloksena olleen glykolihapon ja 2-hydroksivoihapon välisen ; sekapolymeerin painokeskimääräinen molekyylipaino GPC-menetel- mällä määritettyinä oli 13000.

.; : Viite-esimerkki 7 : ,·. 1000 ml: n nelikaulapulloon, joka oli varustettu typen sisään- . = menoputkella ja lauhduttimella, laitettiin 212,9 g glykolihap- poa ja 124,9 g D,L-2-hydroksivoihappoa ja sitten tätä panosta kuumennettiin alennetussa paineessa typpikaasuvirrassa, läh-: tien olosuhteista 100 °C/500 mmHg ja päätyen olosuhteisiin 160 °C/30 mmHg 3,5 tunnin pituisen ajanjakson aikana, poistaen samalla koko ajan tislautuvaa vettä. Reaktioseosta kuumennet 116196 33 tiin edelleen alennetussa paineessa, 3-6 mmHg/160-180 °C:ssa 27 tunnin ajan, minkä jälkeen se jäähdytettiin, jolloin saatiin meripihkan väristä glykolihapon ja 2-hydroksivoihapon välistä sekapolymeeria.

Tämä polymeeri liuotettiin 1000 ml:aan dikloorimetaania ja liuos kaadettiin lämpimään veteen, jonka lämpötila oli 60 °C, koko ajan sekoittaen. Tuloksena olleet tahnamaiset polymeeri-sakat kerättiin ja kuivattiin vakuumissa 25 °C:ssa.

Tuloksena olleen glykolihapon ja 2-hydroksivoihapon välisen sekapolymeerin painokeskimääräinen molekyylipaino GPC-menetel-mällä määritettyinä oli 11000.

Viite-esimerkki 8 1000 ml:n nelikaulapulloon, joka oli varustettu typen sisään-menoputkella ja lauhduttimella, laitettiin 300 g D,L-maitoha-pon 90 % vesiliuosta ja 100 g L-maitohapon 90 % vesiliuosta ja tätä panosta kuumennettiin alennetussa paineessa typpikaasuvir-rassa, lähtien olosuhteista 100 °C/500 mmHg ja päätyen olosuhteisiin 150 °C/30 mmHg 4 tunnin pituisen ajanjakson aikana, . poistaen samalla koko ajan tislautuvaa vettä. Reaktioseosta kuumennettiin edelleen alennetussa paineessa, 3-5 mmHg/150-180 °C:ssa 10 tunnin ajan, minkä jälkeen se jäähdytettiin, jolloin saatiin meripihkan väristä polymaitohappoa.

Tämä polymeeri liuotettiin 1000 ml:aan dikloorimetaania ja liuos kaadettiin lämpimään veteen, jonka lämpötila oli 60 °C, koko ajan sekoittaen. Tuloksena olleet tahnamaiset polymeeri-• sakat kerättiin ja kuivattiin vakuumissa 30 °C:ssa.

Edellä saadun polymaitohapon painokeskimääräinen molekyylipaino ja lukumääräkeskimääräinen molekyylipaino, GPC-menetelmällä määritettyinä, sekä loppuryhmämääritykseen perustuva lukumäärä-: keskimääräinen molekyylipaino olivat vastaavasti 4200; 2192 ja ·. * 1572.

Näistä tiedoista voidaan todeta, että polymeerissä oli päättä- 116196 34 via karboksyyliryhmiä.

Viite-esimerkki 9 1000 ml:n nelikaulapulloon, joka oli varustettu typen sisään-menoputkella ja lauhduttimella, laitettiin 182,5 g glykolihap-poa ja 166,6 g D,L-2-hydroksivoihappoa ja sitten tätä panosta kuumennettiin alennetussa paineessa typpikaasuvirrassa, lähtien olosuhteista 100 °C/500 mmHg ja päätyen olosuhteisiin 150 °C/30 mmHg 3,5 tunnin pituisen ajanjakson aikana, poistaen samalla koko ajan tislautuvaa vettä. Reaktioseosta kuumennettiin edelleen alennetussa paineessa, 5-7 mmHg ja 150-180 °C:ssa 32 tunnin ajan, minkä jälkeen se jäähdytettiin, jolloin saatiin meripihkan väristä glykolihapon ja 2-hydroksivoihapon välistä sekapolymeeria.

Tämä polymeeri liuotettiin 1000 ml:aan dikloorimetaania ja liuos kaadettiin lämpimään veteen, jonka lämpötila oli 60 °C, koko ajan sekoittaen. Tuloksena olleet tahnamaiset polymeeri-sakat kerättiin ja kuivattiin vakuumissa 25 °C:ssa.

Tuloksena olleen glykolihapon ja 2-hydroksivoihapon välisen sekapolymeerin painokeskimääräinen molekyylipaino ja lukumäärä-keskimääräinen molekyylipaino, GPC-menetelmällä määritettyinä, sekä loppuryhmämääritykseen perustuva lukumääräkeskimääräinen molekyylipaino olivat vastaavasti 16300; 5620; ja 2904.

Näistä tiedoista nähdään, että polymeerissä oli päättäviä karboksyyliryhmiä.

; Viite-esimerkki 10 : Yhdisteen NAcD2Nal-D4ClPhe-D3Pal-Ser-NMeTyr-DLys(AzaglyFur)- ^ Leu-Lys(Nisp)-Pro-DAlaNH2 synteesi *' Viite-esimerkit 10 ja 11 toteutettiin tavalla, joka on kuvattu : / US-patenttijulkaisussa 5 110 904 ja US-patenttihakemuksessa ;' * 07/987 921.

Peptidisynteesissä käytettyyn reaktoriin lisättiin 1 g D-Ala- 116196 35 NH-hartsia (4-metyyli-bentsohydryyliaraiinihartsi), minkä jälkeen lisättiin peräkkäin aminohappoja seuraavan synteesiproses-sin mukaisesti otsikon mukaisen peptidin syntetisoimiseksi.

1. Reaktio suojaavan ryhmän poistamiseksi

Suojaavan BOC-ryhmän poistamiseen peptidin alfa-aminohaposta käytettiin liuosta, jonka koostumus oli 45 % trifluorietikka-happoa (josta käytetään seuraavassa lyhennettä TFA), 2,5 % anisolia, 2,0 % dimetyylifosfiittia ja 50,5 % dikloorimetaa-nia. Sen jälkeen, kun hartsia oli esipesty tällä liuoksella 1 minuutin ajan, suojaavan ryhmän poistamiseen käytetyn reaktion annettiin edetä 20 minuuttia.

2. Pesu emäksisellä liuoksella

Suojaavan ryhmän poistamiseen käytetyn trifluorietikkahapon poistamiseksi ja neutraloimiseksi käytettiin dikloorimetaani-liuosta, joka sisälsi 10 % N,N'-di-isopropyylietyyliamiinia.

Hartsi pestiin kolmeen kertaan, kulloinkin 1 minuutin ajan kussakin reaktiossa suojaavan ryhmän poistamiseksi.

3. Kytkentäreaktio

Kytkentäreaktio toteutettiin käyttäen aktivaattoreina 3-kertaista molaarista määrää 0,3 M di-isopropyylikarbodi-imidi/-! dikloorimetaaniliuosta ja 3-kertaista molaarista määrää 0,3 M

BOC-aminohappojohdannaista ja DMF:a (N,N'-dimetyyliformamidia) sisältävää liuosta. Aktivoitu aminohappo kytkettiin hartsin pinnalla olevan peptidin vapaaseen alfa-aminoryhmään. Reaktio-* ajat on esitetty alla.

4. Pesu

Kunkin reaktiovaiheen päättymisen jälkeen hartsi pestiin dik-. loorimetaanilla, dikloorimetaani/DMF-seoksella ja DMF:lla, kulloinkin 1 minuutin ajan.

Synteesimenettely ; Aminoryhmistään suojatut aminohapot kytkettiin hartsiin alla ·;· ; esitetyssä järjestyksessä ja käyttäen alla esitettyä toista- mistiheyttä ja aikaa.

116196 36 Järjestys Aminohappo _Tiheys_Aika 1 BOC-Pro 2 kertaa 1 tunti 2 BOC-Lys(N-epsilon-Cbz, isopropyyli) 2 kertaa 1 tunti 3 BOC-Leu 2 kertaa 1 tunti 4 BOC-D-Lys (N-epsilon-FMOC) 2 kertaa X tunti 5 BOC-NMeTyr (0-2,6-diCl-Bzl) 2 kertaa 1 tunti 6 BOC-Ser(OBzl) 2 kertaa 1 tunti 7 B0C-D-3Pal 2 kertaa 6 tuntia 8 B0C-D-4ClPhe 2 kertaa 2 tuntia 9 B0C-D2Nal 2 kertaa 2 tuntia 10 Etikkahappo 2 kertaa 2 tuntia

Synteesireaktion päättymisen jälkeen hartsia käsiteltiin pipe-ridiinin 30 % DMF-liuoksella 4-24 tunnin ajan suojaavan FMOC-ryhmän poistamiseksi. Hartsi pestiin dikloorimetaanilla useaan kertaan ja sitten se saatettiin reagoimaan DMF:iin (18 ml) liuotetun karbonyylidi-imidatsolin (0,9 g) kanssa 15 minuutiksi ja se pestiin dikloorimetaanilla kolmeen kertaan, minkä jälkeen sen annettiin reagoida yön yli DMF:iin (18 ml) liuotetun 2 -furoiini-hydratsidin (0,53 g) kanssa. Tuloksena saatu peptidihartsi pestiin dikloorimetaanilla kolmeen kertaan ja kuivattiin sitten fosforipentoksidin läsnäollessa yön yli, minkä jälkeen sitä käsiteltiin kuivalla fluorivedyllä 0 °C-.ssa . 1 tunnin ajan anisolin läsnäollessa peptidin irrottamiseksi hartsista. Reaktiossa käytetty ylimääräinen reagenssi poistet-’ tiin vakuumioloissa. Täten saatu hartsi pestiin ensin eette rillä, sitten sitä sekoitettiin huoneen lämpötilassa 15 minuu-*' tin ajan 50 ml:ssa seosta, joka sisälsi vettä, asetonitriiliä ja etikkahappoa suhteessa 1:1:0,1 ja suodatettiin. Suodos ; lyofilisoitiin epäpuhtaan peptidin saamiseksi nöyhtäisenä : jauheena. Tämä peptidi puhdistettiin suuren suorituskyvyn nestekromatografisella menetelmällä (HPCL) seuraavissa olosuhteissa.

j (1) Pylväs: Dynamax C-18 (25 x 2,5 cm, 8 mikronia) ·’ : (2) Liuotin: asetonitriiligradientti, joka suurenee 20 minuu

tin aikana seoksesta 89 % vettä/ll % asetonitriiliä/O,1 % TFA

116196 37 (3) Ilmaisuun käytetty aallonpituus: 260 nm (UV-menetelmä).

Peptidi, joka ilmaistiin yhtenä piikkinä retentioajalla 25,7 minuuttia, otettiin talteen ja lyofilisoitiin, jolloin saatiin puhdasta tuotetta eli NAcD2Nal-D4ClPhe-D3Pal-Ser-NMeTyr-DLys~ (AzaglyFur)-Leu-Lys(Nisp)-Pro-DAlaNH2 trifluoriasetaattina. Puhdistetun tuotteen fysikaaliset ominaisuudet ovat seuraavat: FAB-massaspektrometriset tiedot (FAB = fast atom bombardment, pommitus nopeilla atomeilla): m/e 1591 (M+H)+;

Aminohappoanalyysi: 0,98 Ala, 1,02 Pro, 1,58 Lys, 1,00 Leu, 1,12 NMeTyr, 0,52 Ser.

Edellä saatu peptidin trifluoriasetaatti muunnettiin asetaa-tiksi käyttäen geelisuodatuspylvästä, jota oli tasapainotettu ensin 1 N etikkahapolla. Geelisuodatusolosuhteet olivat seuraavat : (1) Täyte: Sephadex G-25 (pylvään sisähalkaisija 16 mm, täyte-korkeus 40 mm), (2) Liuotin: 1 N etikkahappo, (3) Ilmaisuun käytetty aallonpituus: 254 nm (UV-menetelmä).

Ensimmäisenä eluoituneena piikkinä saatu jae otettiin talteen ja lyofilisoitiin, jolloin asetaattina olevaa yhdistettä NAc-D2Nal-D4ClPhe-D3Pal-Ser-NMeTyr-DLys(AzaglyFur)-Leu-Lys(Nisp)-,· Pro-DAlaNH2 saatiin puhtaana tuotteena.

Viite-esimerkki 11

Yhdisteen NAcD2Nal-D4ClPhe-D3Pal-Ser-NMeTyr-DLys(AzaglyNic) - »

Leu-Lys (Nisp)-Pro-DAlaNH2 synteesi

Otsikon mukainen peptidi syntetisoitiin viite-esimerkissä 10 kuvatulla tavalla, paitsi että 2 - furoiinihydratsidi korvattiin ; 2-nikotiinihydratsidillä (0,575 g). Täten saadun puhdistetun : tuotteen HPLC-retentioaika oli 16,0 minuuttia. Puhdistetun tuotteen fysikaaliset ominaisuudet ovat: 116196 38 FAB-massaspektrometria: m/e 1592 (M+H)+

Aminohappoanalyysi: 1,02 Ala, 1,01 Pro, 1,61 Lys, 0,99 Leu, 1,12 NMeTyr, 0,48 Ser.

Edellä saatu peptidin trifluoriasetaatti muunnettiin asetaa-tiksi viite-esimerkissä 10 esitetyllä tavalla.

Viite-esimerkki 12 1000 ml:n nelikaulapulloon, joka oli varustettu typen sisään-menoputkella ja lauhduttimellä, laitettiin 322 g D,L-maitoha-pon 90 % vesiliuosta ja 133 g glykolihappoa ja tätä panosta kuumennettiin vaippajäähdyttimellä (So-go Rikagaku Glass Co.) alennetussa paineessa typpikaasuvirrassa, lähtien olosuhteista 100 °C/500 mmHg ja päätyen olosuhteisiin 150 °C/30 mmHg 4 tunnin pituisen ajanjakson aikana, poistaen samalla koko ajan tislautuvaa vettä. Reaktioseosta kuumennettiin edelleen alennetussa paineessa, 3-30 mmHg/150-185 °C-.ssa 23 tunnin ajan, minkä jälkeen se jäähdytettiin, jolloin saatiin maitohapon ja glykolihapon välistä sekapolymeeria.

Tämä polymeeri liuotettiin 1000 ml:aan dikloorimetaania ja . liuos kaadettiin lämpimään veteen, jonka lämpötila oli 60 °C, koko ajan sekoittaen. Tuloksena olleet tahnamaiset polymeeri-sakat kerättiin ja kuivattiin vakuumissa 30 °C-.ssa.

Tuloksena olleen, maitohapon ja glykolihapon välisen sekapoly-meerin painokeskimääräinen molekyylipaino ja lukumääräkeskimää-* räinen molekyylipaino, GPC-menetelmällä määritettyinä, sekä loppuryhmämääritykseen perustuva lukumääräkeskimääräinen mole-: kyylipaino olivat vastaavasti 10 000; 4000 ja 4000. Näistä tiedoista voidaan todeta, että sekapolymeeri oli päättäviä karboksyyliryhmiä käsittävä polymeeri.

Viite-esimerkki 13 : ; 1000 ml:n nelikaulapulloon, joka oli varustettu typen sisään- menoputkella ja lauhduttimella, laitettiin 347 g D,L-maitoha-pon 90 % vesiliuosta ja 266 g glykolihappoa ja tätä panosta 116196 39 kuumennettiin vaippajäähdyttimellä (So-go Rikagaku Glass Co.) alennetussa paineessa typpikaasuvirrassa, lähtien olosuhteista 100 °C/500 mmHg ja päätyen olosuhteisiin 150 °C/30 mmHg 5 tunnin pituisen ajanjakson aikana, poistaen samalla koko ajan tislautuvaa vettä. Reaktioseosta kuumennettiin edelleen alennetussa paineessa, 3-30 mmHg/150-185 °C:ssa 23 tunnin ajan, minkä jälkeen se jäähdytettiin, jolloin saatiin maitohapon ja glykolihapon välistä sekapolymeeria.

Tämä polymeeri liuotettiin 1000 ml .-aan dikloorimetaania ja liuos kaadettiin lämpimään veteen, jonka lämpötila oli 60 °C, koko ajan sekoittaen. Tuloksena olleet tahnamaiset polymeeri-sakat kerättiin ja kuivattiin vakuumissa 30 °C:ssa.

Tuloksena olleen, maitohapon ja glykolihapon välisen sekapoly-meerin painokeskimääräinen molekyylipaino ja lukumääräkeskimää-räinen molekyylipaino, GPC-menetelmällä määritettyinä, sekä loppuryhmämääritykseen perustuva lukumääräkeskimääräinen molekyylipaino olivat vastaavasti 10 000; 3700 ja 3900. Näistä tiedoista voidaan todeta, että sekapolymeeri oli päättäviä karboksyyliryhmiä käsittävä polymeeri.

Esimerkki 1 200 mg yhdisteen NAcD2Nal-D4ClPhe-D3Pal-Ser-NMeTyr-DLys(Nic)-' Leu-Lys(Nisp)-Pro-DAlaNH2 (valmistaja TAP; yhdisteeseen viita- * taan tämän jälkeen lyhyesti käsitteellä fysiologisesti aktiivi- : nen peptidi A) asetaattia liuotettiin liuokseen, joka sisälsi : 50:50-seoksena (3,8 g) viite-esimerkissä 5 saatua glykolihapon ja 2-hydroksivoihapon välistä sekapolymeeria sekä viite-esi-merkissä 1 saatua polymaitohappoa 5,3 g:ssa (4,0 ml) dikloorimetaania. Tuloksena ollut liuos jäähdytettiin 17 °C:n lämpötilaan ja se kaadettiin 1000 ml:aan polyvinyylialkoholin (EG-40, : Nippon Synthetic Chemical Industry Co., Ltd.) 0,1 % (p/p) ‘ vesiliuosta, jonka lämpötila oli asetettu edeltäkäsin arvoon . 10 °C, minkä jälkeen seos emulgoitiin käyttäen turbiinihomoge- ; nisaattoria nopeudella 7000 kierr./min Ο/W-emulsion valmistami seksi. Ο/W-emulsiota sekoitettiin huoneen lämpötilassa 3 tunnin ajan dikloorimetaanin haihduttamiseksi. Öljyfaasi jähme 116196 40 tettiin ja otettiin talteen sentrifugoimalla (05PR-22, Hitachi, Ltd.) nopeudella 2000 kierr./min. Tämä kiintoaine disper-goitiin uudestaan tislattuun veteen ja sitä sentrifugoitiin edelleen vapaan lääkeaineen ja muiden vastaavien poispesemiseksi. Talteensaadut mikrokapselit dispergoitiin uudestaan pieneen määrään tislattua vettä, minkä jälkeen lisättiin 0,3 g D-mannitolia ja seos pakastekuivattiin jauheen saamiseksi. Mikrokapseleiden hiukkaskokojakauma ja fysiologisesti aktiivisen peptidin A pitoisuus olivat vastaavasti 5-60 μπι ja 4,7 % (P/P)-

Seuraavien fysiologisesti aktiivisten peptidien (1) ja (2) valmisteet tehtiin edellä kuvatulla tavalla.

(1) NAcD2Nal-D4ClPhe-D3Pal-Ser-NMeTyr-DLys(AzaglyNic)-Leu-Lys(Nisp)-Pro-DAlaNH2 (2) NAcD2Nal-D4ClPhe-D3Pal-Ser-NMeTyr-DLys(AzaglyFur)-Leu-Lys(Nisp)-Pro-DAlaNH2.

Esimerkki 2

Liuokseen, joka sisälsi 50:50-seoksena (3,8 g) viite-esimerkissä 5 saatua glykolihapon ja 2-hydroksivoihapon välistä seka-polymeeria ja viite-esimerkissä 2 saatua polymaitohappoa 6,7 g:ssa (5,0 ml) dikloorimetaania, liuotettiin 200 mg fysiologisesti aktiivista peptidi A-asetaattia. Tämä liuos jäähdytet-' tiin 17 °C:n lämpötilaan ja kaadettiin 1000 ml:aan polyvinyy- lialkoholin 0,1 % vesiliuosta, jonka lämpötila oli asetettu : edeltäkäsin arvoon 17 °C, ja tätä seosta käsiteltiin esimerkis sä 1 kuvatulla tavalla mikrokapseleiden saamiseksi. Mikrokapse-leiden hiukkaskokojakauma ja fysiologisesti aktiivisen pep- * * tidin A pitoisuus olivat vastaavasti 5-65 μπι ja 5,0 % (p/p) .

* Esimerkki 3 ; Liuokseen, joka sisälsi 50:50-seoksena (3,8 g) viite-esimer- - 5 kissä 5 saatua glykolihapon ja 2-hydroksivoihapon välistä seka- polymeeria ja viite-esimerkissä 3 saatua polymaitohappoa 6,7 g.-ssa (5,0 ml) dikloorimetaania, liuotettiin 200 mg fysiologi 116196 41 sesti aktiivista peptidi A-asetaattia. Tämä liuos jäähdytettiin 17 °C:n lämpötilaan ja kaadettiin 1000 mitään polyvinyy-lialkoholin 0,1 % vesiliuosta, jonka lämpötila oli asetettu edeltäkäsin arvoon 17 °C, ja tätä seosta käsiteltiin esimerkissä 1 kuvatulla tavalla mikrokapseleiden saamiseksi. Mikrokapse-leiden hiukkaskokojakauma ja fysiologisesti aktiivisen peptidin A pitoisuus olivat vastaavasti 10-60 μπι ja 4,8 % (p/p) .

Esimerkki 4

Liuokseen, joka sisälsi BO:BO-seoksena (3,8 g) viite-esimerkissä 5 saatua glykolihapon ja 2-hydroksivoihapon välistä seka-polymeeria ja viite-esimerkissä 4 saatua polymaitohappoa 6,7 gtssa (5,0 ml) dikloorimetaania, liuotettiin 200 mg fysiologisesti aktiivista peptidi A-asetaattia. Tämä liuos jäähdytettiin 17 °C:n lämpötilaan ja kaadettiin 1000 ml:aan polyvinyy-lialkoholin 0,1 % vesiliuosta, jonka lämpötila oli asetettu edeltäkäsin arvoon 17 °C, ja tätä seosta käsiteltiin esimerkissä 1 kuvatulla tavalla mikrokapseleiden saamiseksi. Mikrokapseleiden hiukkaskokojakauma ja fysiologisesti aktiivisen peptidin A pitoisuus olivat vastaavasti 10-75 μιη ja 4,6 % (p/p)·

Esimerkki 5

Liuokseen, joka sisälsi 50:50-seoksena (3,8 g) viite-esimer-kissä 6 saatua glykolihapon ja 2-hydroksivoihapon välistä seka-polymeeria ja viite-esimerkissä 2 saatua polymaitohappoa 6,0 g:ssa (4,5 ml) dikloorimetaania, liuotettiin 200 mg fysiologisesti aktiivista peptidi A-asetaattia. Tämä liuos jäähdytet-J | tiin 17 °C:n lämpötilaan ja kaadettiin 1000 ml:aan polyvinyy- ; : lialkoholin 0,1 % vesiliuosta, jonka lämpötila oli asetettu . ·_ edeltäkäsin arvoon 10 °C, ja tätä seosta käsiteltiin esimerkis- sä 1 kuvatulla tavalla mikrokapseleiden saamiseksi. Mikrokapseleiden hiukkaskokojakauma ja fysiologisesti aktiivisen pepti- / din A pitoisuus olivat vastaavasti 5-60 μιη ja 4,9 % (p/p) · 116196 42

Esimerkki 6

Liuokseen, joka sisälsi 50:50-seoksena (3,8 g) viite-esimerkissä 7 saatua glykolihapon ja 2-hydroksivoihapon välistä seka-polymeeria ja viite-esimerkissä 2 saatua polymaitohappoa 6,0 g:ssa (4,5 ml) dikloorimetaania, liuotettiin 200 mg fysiologisesti aktiivista peptidi A-asetaattia. Tämä liuos jäähdytettiin 17 °C:n lämpötilaan ja kaadettiin 1000 ml:aan polyvinyy-lialkoholin 0,1 % vesiliuosta, jonka lämpötila oli asetettu edeltäkäsin arvoon 17 °C, ja tätä seosta käsiteltiin esimerkissä 1 kuvatulla tavalla mikrokapseleiden saamiseksi. Mikrokapse-leiden hiukkaskokojakauma ja fysiologisesti aktiivisen peptidin A pitoisuus olivat vastaavasti 10-65 μτη ja 4,9 % (p/p) .

Esimerkki 7

Liuokseen, joka sisälsi 50:50-seoksena (3,6 g) viite-esimerkissä 9 saatua glykolihapon ja 2-hydroksivoihapon välistä seka-polymeeria ja viite-esimerkissä 8 saatua polymaitohappoa 7,0 g:ssa (5,3 ml) dikloorimetaania, liuotettiin 400 mg fysiologisesti aktiivista peptidi A-asetaattia. Tämä liuos jäähdytettiin 17 °C:n lämpötilaan ja kaadettiin 1000 ml-.aan polyvinyy-' lialkoholin 0,1 % vesiliuosta, jonka lämpötila oli asetettu 'l edeltäkäsin arvoon 17 °C, ja tätä seosta käsiteltiin esimerkis- sä 1 kuvatulla tavalla mikrokapseleiden saamiseksi. Mikrokapse- *. leiden hiukkaskokojakauma ja fysiologisesti aktiivisen pepti- ^ din A pitoisuus olivat vastaavasti 5-65 μπι ja 7,2 % (p/p) .

Esimerkki 8 ·! - 240 mg viite-esimerkissä 11 saatua yhdisteen NAcD2Nal-D4ClPhe- D3Pal-Ser-NMeTyr-DLys (AzaglyNic) -Leu-Lys (Nisp) -Pro-DAlaNH2 ; ;’· asetaattia (johon viitataan seuraavassa lyhyesti fysiologises- * - > » . ·*. ti aktiivisena peptidinä B) liuotettiin liuokseen, joka sisäl- » » si 50:50-seoksena (1,76 g) viite-esimerkissä 9 saatua glykoli-*··** hapon ja 2-hydroksivoihapon välistä sekapolymeeria ja viite- • * esimerkissä 8 saatua polymaitohappoa 3,2 g:ssa (2,4 ml) dikloo rimetaania. Tämä liuos jäähdytettiin 18 °C:n lämpötilaan ja kaadettiin 400 ml:aan polyvinyylialkoholin 0,1 % vesiliuosta, 116196 43 jonka lämpötila oli asetettu edeltäkäsin arvoon 16 °C, ja tätä seosta käsiteltiin esimerkissä 1 kuvatulla tavalla mikrokapse-leiden saamiseksi. Mikrokapseleiden hiukkaskokojakauma ja fysi-ologisesti aktiivisen peptidin B pitoisuus olivat vastaavasti 5-70 μηα ja 10,3 % (p/p) .

Esimerkki 9 240 mg viite-esimerkissä 10 saatua yhdisteen NAcD2Nal-D4ClPhe-D3Pal-Ser-NMeTyr-DLys(AzaglyFur)-Leu-Lys(Nisp)-Pro-DAlaNH2 asetaattia (johon viitataan seuraavassa lyhyesti fysiologisesti aktiivisena peptidinä C) liuotettiin liuokseen, joka sisälsi 50:50-seoksena (1,76 g) viite-esimerkissä 9 saatua glykoli-hapon ja 2-hydroksivoihapon välistä sekapolymeeria ja viite-esimerkissä 8 saatua polymaitohappoa 3,2 g:ssa (2,4 ml) dikloo-rimetaania. Tämä liuos jäähdytettiin 18 °C:n lämpötilaan ja kaadettiin 400 ml:aan polyvinyylialkoholin 0,1 % vesiliuosta, jonka lämpötila oli asetettu edeltäkäsin arvoon 16 °C, ja tätä seosta käsiteltiin esimerkissä 1 kuvatulla tavalla mikrokapseleiden saamiseksi. Mikrokapseleiden hiukkaskokojakauma ja fysiologisesti aktiivisen peptidin C pitoisuus olivat vastaavasti 5-65 μτη ja 10,9 % (p/p) .

·. Esimerkki 10 240 mg yhdisteen N-tetrahydrofur-2-oyyli-Gly-D2Nal-D4ClPhe-D3-7; Pal-Ser-NMeTyr-Dlys(Nic)-Leu-Lys(Nisp)-Pro-DAlaNH2 (valmistaja TAP; johon viitataan seuraavassa lyhyesti fysiologisesti aktii-'···* visena peptidinä D) asetaattia [FAB-massaspektrometria: m/e 1647 (M+H)+], liuotettiin liuokseen, joka sisälsi 50:50-seokse-* na (1,76 g) viite-esimerkissä 9 saatua glykolihapon ja 2-hyd- (>>! roksivoihapon välistä sekapolymeeria ja viite-esimerkissä 8 : saatua polymaitohappoa 3,2 g:ssa (2,4 ml) dikloorimetaania.

Tämä liuos jäähdytettiin 18 °C:n lämpötilaan ja kaadettiin 400 '1 ml:aan polyvinyylialkoholin 0,1 % vesiliuosta, jonka lämpötila .,.· oli asetettu edeltäkäsin arvoon 16 °C, ja tätä seosta käsitel- tiin esimerkissä 1 kuvatulla tavalla mikrokapseleiden saamiseksi. Mikrokapseleiden hiukkaskokojakauma ja fysiologisesti aktiivisen peptidin D pitoisuus olivat vastaavasti 5-70 μιη ja 116196 44 10,5 % (p/p).

Esimerkki 11 200 mg fysiologisesti aktiivista peptidi A-asetaattia lisättiin ja liuotettiin liuokseen, joka sisälsi maitohapon ja glykolihapon välistä sekapolymeeria [maitohappo/glykolihappo = 75/25 (mooli-%), painokeskim. mol. paino GPC-menetelmällä = 5000, lukumääräkeskim. mol. paino GPC-menetelmällä = 2000, lukumääräkeskim. mol. paino loppuryhmämäärityksen perusteella = 2200; valmistaja Wako Pure Chemical (Lot. 920729)] 5,3 g:ssa (4,0 ml) dikloorimetaania. Tuloksena saatu liuos jäähdytettiin 17 °C:n lämpötilaan ja kaadettiin 1000 ml:aan polyvinyylialko-holin (EG-40, Nippon Synthetic Chemical Industry Co., Ltd.) 0,1 % vesiliuosta, jonka lämpötila oli asetettu edeltäkäsin arvoon 16 °C, ja tämä seos emulgoitiin käyttäen turbiinisekoi-tinta nopeudella 7000 kierr./min. 0/W-emulsion saamiseksi. Tätä Ο/W-emulsiota sekoitettiin huoneen lämpötilassa 3 tunnin ajan dikloorimetaanin haihduttamiseksi. Öljyfaasi jähmetettiin ja otettiin talteen sentrifugoimalla (05PR-22, Hitachi) nopeudella 2000 kierr./min. Kiintoaine dispergoitiin uudestaan tislattuun veteen ja se sentrifugoitiin edelleen vapaan lääke-. aineen ja muiden vastaavien poispesemiseksi. Talteen kerätyt , .·. mikrokapselit dispergoitiin uudestaan pieneen määrään tislat- i<( . tua vettä, minkä jälkeen lisättiin 0,3 g D-mannitolia ja seos pakastekuivattiin jauheen saamiseksi. Mikrokapseleiden hiuk-kaskokojakauma ja fysiologisesti aktiivisen peptidin A pitoi-• *' suus olivat vastaavasti 5-60 μχη ja 4,7 % (p/p) .

Seuraavista peptideistä (1) ja (2) tehdään jatkuvasti vapautta-: j · vat valmisteet edellä kuvatulla tavalla: : : (1) fysiologisesti aktiivisen peptidin B asetaatti, (2) fysiologisesti aktiivisen peptidin C asetaatti

Esimerkki 12 : 200 mg fysiologisesti aktiivista peptidi A-asetaattia lisät tiin ja liuotettiin liuokseen, joka sisälsi 3,8 g maitohapon ja glykolihapon välistä sekapolymeeria [maitohappo/glykolihap- 116196 45 po = 75/25 (mooli-%), painokeskim. mol. paino GPC-menetelmällä = 10000, lukumääräkeskim. mol. paino GPC-menetelmällä = 4400, lukumääräkeskim. mol. paino loppuryhmämäärityksen perusteella = 4300; valmistaja Wako Pure Chemical (Lot. 880530)] 6,7 g:ssa (5,0 ml) dikloorimetaania. Tuloksena saatu liuos jäähdytettiin 17 °C:n lämpötilaan ja kaadettiin 1000 ml:aan polyvinyylialko-holin 0,1 % vesiliuosta, jonka lämpötila oli asetettu edeltäkäsin arvoon 11 °C. Tämän jälkeen meneteltiin esimerkissä 11 kuvatulla tavalla mikrokapseleiden saamiseksi. Mikrokapseleiden hiukkaskokojakauma ja fysiologisesti aktiivisen peptidin A pitoisuus olivat vastaavasti 5-65 μιη ja 4,5 % (p/p) .

Esimerkki 13 400 mg fysiologisesti aktiivisen peptidin A asetaattia liuotettiin liuokseen, joka sisälsi 3,6 g viite-esimerkissä 12 saatua maitohapon ja glykolihapon välistä sekapolymeeria 8,0 g:ssa (6,0 ml) dikloorimetaania. Tuloksena saatu liuos jäähdytettiin 15 °C:n lämpötilaan ja kaadettiin 1000 ml:aan polyvi-nyylialkoholin 0,1 % vesiliuosta, jonka lämpötila oli asetettu edeltäkäsin arvoon 14 °C. Tämän jälkeen meneteltiin esimerkissä 11 kuvatulla tavalla mikrokapseleiden saamiseksi. Mikrokap-seleiden hiukkaskokojakauma ja fysiologisesti aktiivisen pepti-din A pitoisuus olivat vastaavasti 5-65 μτη ja 8,2 % (p/p) .

Esimerkki 14 400 mg fysiologisesti aktiivisen peptidin A asetaattia liuo-'*·’ tettiin liuokseen, joka sisälsi 3,6 g viite-esimerkissä 13 saatua maitohapon ja glykolihapon välistä sekapolymeeria 8,0 I i g:ssa (6,0 ml) dikloorimetaania. Tuloksena saatu liuos jäähdy- tettiin 15 °C:n lämpötilaan ja kaadettiin 1000 ml:aan polyvi-nyylialkoholin 0,1 % vesiliuosta, jonka lämpötila oli asetettu , ··. edeltäkäsin arvoon 15 °C. Tämän jälkeen meneteltiin esimerkis- sä 11 kuvatulla tavalla mikrokapseleiden saamiseksi. Mikrokap-' seleiden hiukkaskokojakauma ja fysiologisesti aktiivisen pepti- ’· · din A pitoisuus olivat vastaavasti 5-65 μπι ja 8,4 % (p/p) .

116196 46

Esimerkki 15 400 mg leuproreliini-asetaattia (valmistaja Takeda Chemical Industries) lisättiin liuokseen, joka sisälsi 3,6 g viite-esimerkissä 12 saatua maitohapon ja glykolihapon välistä sekapoly-meeria 8,0 g:ssa (6,0 ml) dikloorimetaania, kirkkaan homogeenisen liuoksen valmistamiseksi. Tuloksena saatu liuos jäähdytettiin 15 °C:n lämpötilaan ja kaadettiin 1000 ml-.aan polyvi-nyylialkoholin 0,1 % vesiliuosta, jonka lämpötila oli asetettu edeltäkäsin arvoon 15 °C. Tämän jälkeen meneteltiin esimerkissä 11 kuvatulla tavalla mikrokapseleiden saamiseksi.

Koe-esimerkki 1

Noin 30 mg esimerkissä 1 saatuja mikrokapseleita dispergoitiin dispersioväliaineeseen (liuos, joka sisälsi 2,5 mg karboksime-tyyliselluloosaa, 0,5 mg polysorbaattia ja 25 mg mannitolia tislatussa vedessä) ja tämä dispersio injektoitiin ihon alaisesti 10 viikon ikäisten urospuolisten SD-rottien selkään käyttäen 22G-neulaa (mikrokapseleiden annostus oli 60 mg/kg). Tämän antamisen jälkeen rotat tapettiin, mikrokapseleiden jäännökset otettiin talteen injektiokohdasta ja jäljellä oleva fysiologisesti aktiivisen peptidin A määrä mikrokapseleissa ·. määritettiin. Tulokset on esitetty taulukossa 1.

Koe-esimerkit 2-6

Esimerkeissä 2-6 saatuja mikrokapseleita käyttäen fysiologi-··' sesti aktiivisen peptidin A jäljellä oleva määrä mikrokapse leissa määritettin koe-esimerkissä 1 esitetyllä tavalla. Tu-’ : lokset on esitetty taulukossa 1.

Taulukko 1 47 116196

Fysiologisesti aktiivisen peptidin A jäännös (%) kun on kulunut 11234568 _vrk. vko vkoa vkoa vkoa vkoa vkoa vkoa

Koe-esim.

1 88,0 66,5 42,3 15,2

Koe-esim.

2 92,8 76,6 62,6 48,7 38,6 26,5

Koe-esim.

3 96,5 90,5 77,5 64,9 59,2 46,9 38,7 20,3

Koe-esim.

4 99,4 94,5 87,2 76,3 66,0 - 46,6 30,7

Koe-esim.

5 92,9 75,0 45,7 - 17,5

Koe-esim.

6 92,3 61,3 33,5 6,4

Taulukon 1 perusteella on ilmeistä, että kaikkien oheisen keksinnön mukaisten mikrokapseleiden tunnusomaisena piirteenä on fysiologisesti aktiivisen peptidin olennaisesti tasainen va-pautuminen, ja niiden toisena tunnusomaisena piirteenä on se, : etteivät ne hajoa heti.

»

Taulukossa 2 on esitetty lineaarisen regression mallit, korrelaatiokertoimet sekä vapautumisjaksojen pituudet laskettuna X-akselilla olevasta janasta, määritettyinä toimenpiteillä, jotka on kuvattu julkaisussa Methods of Bioassay (laatija Akira Sakuma, Tokyo University Press, 5. kesäkuuta, 1978, sivu ,/ 111).

Taulukko 2 48 116196

Polymaito- Lineaarisen Korre- Vapautumis- hapon paino- regression laatio- jakson keskim. malli kerroin pituus _mol. paino_(viikkoa)

Koe-esim.

1 3000 Jäännös (%) = (R2=0,992) 3,5 95.4- (26,9 x viikkojen lkm.)

Koe-esim.

2 5000 Jäännös (%) = (R2=0,975) 6,6 94.4- (14,2 x viikkojen lkm.)

Koe-esim.

3 7500 Jäännös (%) = (R2=0,996) 9,8 98.4- (10,0 x viikkojen lkm.)

Koe-esim.

4 9000 Jäännös (%) = (R2=0,995) 11,5 102,1- (8,9 x viikkojen lkm.)

Taulukon 2 perusteella on selvää, että muuttamalla polymaito-hapon, jota on tarkoitus sekoittaa glykolihapon ja 2-hydroksi-voihapon väliseen sekapolymeeriin, painokeskimääräistä mole-kyylipainoa, vapautumisen kestoa voidaan muutella vapaasti noin 3,5 viikosta noin 11,5 viikkoon.

Taulukossa 3 on esitetty lineaarisen regression mallit, korre-laatiokertoimet sekä vapautumisjaksojen pituudet X-akselilla olevana janana, määritettyinä taulukossa 1 esitettyjen tulosten perusteella, käyttäen taulukon 2 yhteydessä mainittuja menetelmiä.

Taulukko 3 49 116196

Glykolihapon mooliosuus Lineaarisen Korre- Vapautumis- glykoli- regression laatio- jakson happoseka- malli kerroin pituus polymeerissä__(viikkoa)

Koe-esim. 60% Jäännös (%) = (R2=0,975) 6,6 2 94,4-(14,2 x viikkojen lkm.)

Koe-esim. 65% Jäännös (%) = (R2=0,976) 4,6 5 95,7-(20,6 x viikkojen lkm.)

Koe-esim. 70% Jäännös (%) = (R2=0,994) 3,1 6 96,6-(30,9 x viikkojen lkm.)

Taulukon 3 perusteella on ilmeistä, että kun glykolihapon mooliosuutta muutetaan glykolihapon ja 2-hydroksivoihapon välisessä sekapolymeerissa, jota on tarkoitus sekoittaa poly-maitohappoon, niin vapautumisen kestoa voidaan muutella vapaasti noin 3,1 viikosta noin 6,6 viikkoon.

Koe-esimerkit 7-9

Esimerkeissä 7-9 saatuja mikrokapseleita käyttäen fysiologisesti aktiivisen peptidin jäännösmäärä mikrokapseleissa määritettiin koe-esimerkissä 1 esitetyllä tavalla, paitsi että mikrokapseleiden annostus oli noin 30 mg/kg. Tulokset on esi-.· tetty taulukossa 4. Taulukossa 5 on esitetty lineaarisen reg- ,/ ression mallit, korrelaatiokertoimet sekä vapautumisjaksojen pituudet X-akselilla olevana janana, määritettyinä taulukossa 4 esitettyjen tulosten perusteella, käyttäen taulukon 2 yhtey-dessä mainittuja menetelmiä.

Taulukko 4 50 116196

Fysiologisesti aktiivisen peptidin jäännös (%)

Fysiologisesti ak- 1 vrk 1 vko 2 vkoa 3 vkoa 4 vkoa _tiivinen____

Koe-esim. A 99,3 74,5 51,4 33,2 24,1 7

Koe-esim. B 87,4 75,0 52,3 32,8 25,1 8

Koe-esim. C 89,4 73,6 54,9 37,7 23,4 9

Taulukko 5

Fysiologi- Lineaarisen Korre- Vapautumis- sesti ak- regression laatio- jakson tiivinen malli kerroin pituus _peptidi_(viikkoa)

Koe-esim. A Jäännös (%) = (R2=0,975) 4,9 7 97,8-(20,1 x viikkojen lkm.)

Koe-esim. B Jäännös (%) = (R2=0,971) 5,0 8 93,5- (18,6 x viikkojen lkm.)

Koe-esim. C Jäännös (%) = (R2=0,987) 4,9 7 9 94,4-(18,5 x " viikkojen lkm.)

Taulukoiden 4 ja 5 perusteella on ilmeistä, että oheisen keksinnön mukaisten mikrokapseleiden tunnusomaisena piirteenä on fysiologisesti aktiivisen peptidin olennaisesti tasainen va-* pautuminen, ja niiden toisena tunnusomaisena piirteenä on se, etteivät ne hajoa heti.

; Koe-esimerkki 10

Esimerkissä 10 saatuja mikrokapseleita käyttäen fysiologisesti aktiivisen peptidin jäännösmäärä mikrokapseleissa määritettiin koe-esimerkissä 7 esitetyllä tavalla. Tulokset on esitetty taulukossa 6. Taulukossa 7 on esitetty lineaarisen regression 116196 51 mallit, korrelaatiokertoimet sekä vapautumisjaksojen pituudet X-akselilla olevana janana, määritettyinä taulukossa 6 esitettyjen tulosten perusteella, käyttäen taulukon 2 yhteydessä mainittuja menetelmiä.

Taulukko 6

Fysiologisesti aktiivisen peptidin D jäännös (%) _1 vrk 1 vko 2 vkoa 3 vkoa 4 vkoa_

Koe-esim. 93,5± 69,9± 37,3± 17,0± 7,9± 10 0,5 3,6 1,6 1,4 0,5

Taulukko 7

Lineaarisen Korre- Vapautumis- regression laatio- jakson malli kerroin pituus _(viikkoa)

Koe-esim. Jäännös (%) = (R.2 = 0,969) 3,9 10 95,0- (24,1 x viikkojen lkm.)

Taulukoiden 6 ja 7 perusteella on ilmeistä, että oheisen keksinnön mukaisten mikrokapseleiden tunnusomaisena piirteenä on : fysiologisesti aktiivisen peptidin olennaisesti tasainen va- pautuminen, ja niiden toisena tunnusomaisena piirteenä on se, etteivät ne hajoa heti.

Koe-esimerkki 11

Noin 30 mg esimerkissä 11 saatuja mikrokapseleita dispergoi-tiin 0,5 ml:aan dispersioväliainetta (valmistettu liuottamalla : 2,5 mg karboksimetyyliselluloosaa, 0,5 mg polysorbaatti 80: ia ja 25 mg mannitolia tislattuun veteen) ja tämä dispersio injek-toitiin ihon alaisesti 10 viikon ikäisten urospuolisten SD-rot-tien selkään käyttäen 22G-neulaa (mikrokapseleiden annostus 011 60 mg/kg). Tämän antamisen jälkeen rotat tapettiin, mikrokapseleiden jäännökset otettiin talteen injektiokohdasta ja jäljellä oleva fysiologisesti aktiivisen peptidin A määrä mik-rokapseleissa määritettiin. Tulokset on esitetty taulukossa 8.

116196 52

Koe-esimerkki 12 Tässä koe-esimerkissä käytettiin esimerkissä 12 saatuja mikro-kapseleita ja koe-esimerkissä 11 kuvattu toimenpide toistettiin muutoin samalla tavalla ja fysiologisesti aktiivisen peptidin A jäännösmäärä määritettiin. Tulokset on esitetty taulukossa 8.

Koe-esimerkki 13 Tässä koe-esimerkissä käytettiin esimerkissä 13 saatuja mikro-kapseleita ja koe-esimerkissä 11 kuvattu toimenpide toistettiin muutoin samalla tavalla ja fysiologisesti aktiivisen peptidin A jäännösmäärä määritettiin. Tulokset on esitetty taulukossa 8.

Koe-esimerkki 14 Tässä koe-esimerkissä käytettiin esimerkissä 14 saatuja mikro-kapseleita ja koe-esimerkissä 11 kuvattu toimenpide toistettiin muutoin samalla tavalla ja fysiologisesti aktiivisen peptidin A jäännösmäärä määritettiin. Tulokset on esitetty taulukossa 8.

; Taulukko 8 » *

Fysiologisesti aktiivisen peptidin A jäännös (%) ,· kun on kulunut 1123468 _vrk._vko vkoa vkoa vkoa vkoa vkoa . Koe-esim.

ί 11 82,8 21,8 - i

Koe-esim.

·. 12 96,7 91,7 79,5 69,2 59,2 - 22,8 : Koe-esim.

13 100,0 84,3 43,9 31,9 , Koe-esim.

14 96,3 67,5 38,0 23,5 (- : ei määritetty) 116196 53

Taulukossa 9 on esitetty lineaarisen regression mallit, korrelaatiokertoimet sekä vapautumisjaksojen pituudet X-akselilla olevana janana, määritettyinä taulukossa 8 esitettyjen tulosten perusteella ja käyttäen taulukon 2 yhteydessä mainittuja menetelmiä.

Taulukko 9

Lineaarisen Korre- Vapautumis- regression laatio- jakson malli kerroin pituus _(viikkoa)

Koe-esim. Jäännös (%) = (R2=0,994) 1,3 11 97,1- (75,7 x viikkojen lkm.)

Koe-esim. Jäännös (%) = (R2=0,998) 10,3 12 92,2- (9,7 x viikkojen lkm.)

Koe-esim. Jäännös (%) = (R2=0,982) 4,1

13 102,4- (24,8 X

viikkojen lkm.)

Koe-esim. Jäännös (%) = (R2=0,989) 3,7

14 97,7-(26,5 X

viikkojen lkm.)

Taulukkojen 8 ja 9 perusteella on ilmeistä, että keksinnön mukaisella jatkuvasti vapauttavalla valmisteella päästään aina / peptidin olennaisesti tasaiseen vapautumiseen vapautumisjakson : eri ajanhetkillä.

Vertailuesimerkki 1 400 mg fysiologisesti aktiivisen peptidin A asetaattia lisättiin liuokseen, joka sisälsi 3,6 g maitohapon ja glykolihapon : välistä sekapolymeeria [maitohappo/glykolihappo = 50/50 (moo- : li-%), painokeskim. mol. paino GPC-menetelmällä = 58000, luku- määräkeskim. mol.paino GPC-menetelmällä = 14000, lukumääräkes- » : kim. mol.paino loppuryhmämäärityksen perusteella = 45000; valmistaja Boehringer Ingelheim (Lot. RG505-05055)] 33,2 g:ssa (25,0 ml) dikloorimetaania, mutta tätä fysiologisesti aktiivi- 116196 54 sen peptidin A asetaattia ei saatu kunnolla liuotetuksi. Vertailuesimerkki 2 400 mg fysiologisesti aktiivisen peptidin A asetaattia lisättiin liuokseen, joka sisälsi 3,6 g maitohapon ja glykolihapon välistä sekapolymeeria [maitohappo/glykolihappo = 75/25 (moo-li-%), painokeskim. mol. paino GPC-menetelmällä = 18000, luku-määräkeskim. mol.paino GPC-menetelmällä = 8400, lukumääräkes-kim. mol.paino loppuryhmämäärityksen perusteella = 30000; valmistaja Boehringer Ingelheim (Lot. RG752-15057)] 8,0 g:ssa (6,0 ml) dikloorimetaania, mutta tätä fysiologisesti aktiivista peptidiä A ei saatu liukenemaan kunnolla. Tämä dispersio jäähdytettiin 17 °C:n lämpötilaan ja se kaadettiin 1000 ml:aan polyvinyylialkoholin 0,1 % vesiliuosta, jonka lämpötila oli asetettu edeltäkäsin arvoon 15 °C, mikrokapseleiden valmistamiseksi esimerkissä 11 kuvatulla tavalla. Mikrokapseleiden hiukkaskokojakauma ja fysiologisesti aktiivisen peptidin pitoisuus olivat 10-90 μτη ja 2,5 % (p/p) , vastaavasti.

Vertailuesimerkki 3 ί 400 mg fysiologisesti aktiivisen peptidin A asetaattia lisät tiin liuokseen, joka sisälsi 3,6 g maitohapon ja glykolihapon j välistä sekapolymeeria [maitohappo/glykolihappo = 75/25 (moo- li-%), painokeskim. mol. paino GPC-menetelmällä = 58000, luku-määräkeskim. mol.paino GPC-menetelmällä = 15000, lukumääräkes-/ kim. mol.paino loppuryhmämäärityksen perusteella = 53000; valmistaja Boehringer Ingelheim (Lot. RG755-05019)] 21,2 g:ssa (16,0 ml) dikloorimetaania, mutta tätä fysiologisesti aktii-: vista peptidiä A ei saatu liukenemaan kunnolla. Tämä dispersio jäähdytettiin 17 °C:n lämpötilaan ja se kaadettiin 1000 ml:aan polyvinyylialkoholin 0,1 % vesiliuosta, jonka lämpötila oli asetettu edeltäkäsin arvoon 16 °C, mikrokapseleiden valmistamiseksi esimerkissä 11 kuvatulla tavalla. Mikrokapseleiden ' hiukkaskokojakauma ja fysiologisesti aktiivisen peptidin pi toisuus olivat 10-90 μπι ja 3,6 % (p/p), vastaavasti.

Kuten vertailuesimerkeistä 1-3 nähdään, käytettäessä sellaista 55 116196 maitohapon ja glykolihapon välistä sekapolymeeria, jossa ei ollut olennaisesti päättävää ryhmää, oheisen keksinnön mukaista peptidiä [I] ei saatu liukenemaan kunnolla.

Vertailuesimerkki 4 400 mg Leuproreliini-asetaattia (valmistaja: Takeda Chemical

Industries) lisättiin siihen samaan maitohapon ja glykolihapon välisen sekapolymeerin, 3,6 g liuokseen, jota käytettiin ver-tailuesimekissä 2, ja joka oli tehty 8,0 g:aan (6,0 ml) dikloo-rimetaania, mutta tätä leuproreliini-asetaattia ei saatu liukenemaan kunnolla.

Oheisen keksinnön mukainen, jatkuvasti vapauttava valmiste vapauttaa lääkeainetta, erityisesti peptidiä [I] tasaisesti pitkän ajanjakson ajan, jolloin päästään pitkäaikaiseen ja pysyvään vaikutukseen. Edelleen lääkeaineen vapautumisen kestoa voidaan säätää helposti ja liian voimakas vapautuminen välittömästi antamisen jälkeen voidaan estää. Erityisesti voidaan estää peptidin [I] histamiinia vapauttava aktiivisuus tämän jatkuvasti vapauttavan valmisteen antamisen jälkeen. Tämän jatkuvasti vapauttavan valmisteen dispergoituvuus on erinomainen. Lisäksi valmiste on stabiilia (esim. valon, läm-mön tai kosteuden vaikutusta tai värjäytymistä ajatellen) ja .sen toksisuus on pieni, joten sitä voidaan antaa turvallises-ti.

! Oheisen keksinnön mukaisella valmistusmenetelmällä voidaan saada fysiologisesti aktiivista peptidiä sisältävää, jatkuvasti vapauttavaa valmistetta helposti hyvällä saannolla. Täten ; saadulla jatkuvasti vapauttavalla valmisteella on tasainen , * pinta ja sen liikkuvuus on erinomainen.

Claims (5)

116196

1. Menetelmä jatkuvasti vapauttavan valmisteen tuottamiseksi, tunnettu siitä, että biologisesti hajoavaa polymeeriä, joka on (A) glykolihapon ja yleisen kaavan R HOCHCOOH missä R tarkoittaa 2-8 hiiliatomia käsittävää alkyyliryhmää, mukaisen hydroksikarboksyylihapon välisestä sekapolymeerista ja (B) polymaitohaposta muodostuva seos, sekä veteen olennaisesti liukenematonta, fysiologisesti aktiivista peptidiä tai sen suolaa liuotetaan veteen olennaisesti sekoittumattomaan liuottimeen, minkä jälkeen liuotin poistetaan.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että biologisesti hajoavaa polymeeriä ja veteen olennaisesti liukenematonta peptidiä tai sen suolaa liuotetaan veteen olennaisesti sekoittumattomattomaan liuottimeen ja tuloksena saatu liuos lisätään vesipitoiseen väliaineeseen 0/W-emulsion aikaansaamiseksi.

3. Menetelmä valmistaa mikrokapseleita, joissa on osana leu-proreliinin jatkuvasti vapauttava valmiste, tunnettu ; .* siitä, että :1>t· a) liuotetaan tai suspendoidaan leuproreliinia orgaaniseen maitohapon ja glykolihapon sekapolymeeria sisältävään biologi-•:: sesti hajoavan polymeerin liuokseen b) lisätään seos vesipitoiseen väliaineeseen 0/W-emulsion . saamiseksi; ja · c) muutetaan emulsio mikrokapseleiksi poistamalla orgaaninen liuotin. *; * 4. Patenttivaatimuksen 3 menetelmä, jossa leuproreliini on leuproreliini-asetaatin muodossa. 116Ί 96

5. Patenttivaatimuksen 3 menetelmä, jossa vaiheen b) vesipitoinen väliaine on polyvinyylialkoholi vedessä. 116196