FI116905B - Menetelmä nikkeli- tai kobolttiarvojen uuttamiseksi metallimalmista tai rikasteesta - Google Patents

Description

Menetelmä nikkeli- tai kobolttiarvojen uuttamiseki malmista tai rikasteesta 5 Keksinnön alue Tämä keksintö koskee metallimalmien tai -rikasteid tallurgista käsittelyä. Se koskee erityisesti nd koboltin uuttamista malmeista tai rikasteista 10 ionien, kuten kloridi-ionien, läsnä ollessa.

Keksinnön tausta

Kuparisulfidimalmien, kuten kuparikiisun (CuFeS2) , 15 lurginen käsittely on ongelmallista, koska voimakk teet, joita tarvitaan painehapetusvaiheessa kuparin si uuttamiseksi näistä malmeista, hapettavat malm sulfaatiksi, minkä tuloksena tuotetaan suuria mää: joka edellyttää kallista neutralointia. On yritel 20 sulfidirikaste uutettavaksi suhteellisen miedoissa sa, joissa sulfidi hapettuisi vain alkuainerikik kävisi läpi koko hapettumi s tapahtumaa sulfaatik s .·. : Näihin yrityksiin sisältyy rikasteen esikäsittely e • 9 9 hapetusvaihetta, jotta sulf idirikaste saatetaai **** 25 uutettavaksi, ja rikasteen uuttaminen kloridi-ioni e 99 Λ 9

lessa, kuten kuvataan US-patentissa 4 039 406. P

* * jota kuvataan viimeksi mainitussa patentissa, merki • 99 *·* * (20 - 30 prosenttia) malmin tai rikasteen sulfidis vielä sulfaatiksi, minkä seurauksena paineuuton ai • * · 30 taan happea ja tuotetaan rikkihappoa. Tämä on eri * t : suotuisaa huonompilaatuisille rikasteille, joissa 2 lämpötilassa (85 - 106 °C) ja paineessa (ilmakehä aina 172,3 kPa:aan saakka).

Tämä keksintö saa aikaan nikkelin ja (tai) koboll 5 tallurgisen uuttoprosessin joko yksinään tai kupar:

Keksinnön yhteenveto

Keksintö muodostuu menetelmästä nikkeli- tai kob 10 uuttamiseksi metallimalmista tai rikasteesta, alis mi tai rikaste painehapetukselle hapen ja sellaii liuoksen läsnä ollessa, joka sisältää bisulfaatt faatti-ionien lähteen, joka on valittu ryhmästä, rikkihaposta ja metallisulfaatista, joka hydrolys< 15 messa liuoksessa, sellaisen painehapetusliuoksen seksi, joka sisältää nikkeli/kobolttiarvoja, pai: tapahtuessa halogeeniatomien läsnä ollessa. Mene erityisesti tunnusomaista se, että nikkeli- tai kö. talteenotetaan yksinomaan painehapetusliuoksesta 20 nikkeli/kobolttiarvot painehapetusliuoksest uudelleenkierrättämällä saatu liuos pain nikkeli/kobolttiarvojen poistamisen jälkeen.

* ·· * • · • 9 · • «« * .1 Patenttiselityksessä viitataan kloridin käyttöön. < ** i ··1· 25 täysin ymmärrettävää, että kloridi voitaisiin koi di11a, jos halutaan. Keksinnön muut kohteet ja ί 1· ilmi keksinnön edullisten sovellusmuotojen kuvau> ·.· · esitetään seuraavana.

: 30 Kuvioiden lyhyt kuvaus ••9 9 3

Kuvio 3 on kuparin sellaisen nestemetallurgisen uut1 kulkukaavio, joka saa aikaan sinkin uuton kuparin !

Kuvio 4 on kuparin sellaisen nestemetallurgisen uut1 5 kulkukaavio, joka saa aikaan nikkelin uuton kuparii

Kuvio 5 on kulkukaavio metallien nestemetallurgise misprosessille kupari-nikkelisulfidirikasteesta erään sovellusmuodon mukaan.

10

Kuvio 6 on kulkukaavio metallien nestemetallurgise misprosessille nikkeli-kuparisulfidirikasteesta erään toisen sovellusmuodon mukaan.

15 Kuvio 7 on kulkukaavio metallien nestemetallurgise misprosessille nikkelilateriitista keksinnön erään muodon mukaan.

Edullisten sovellusmuotojen yksityiskohtainen kuvai 20 Tämän keksinnön mukainen prosessi on riittävän jous .·, · ririkasteiden sellaisen alueen käsittelemiseksi, jo: * * » aste vaihtelee noin 15 prosentista tai sitä vähemmät ♦ '**; tä korkealaatuiseen, se on noin 35 prosenttia tai • 4 * 25 remman määrän kuparia sisältävään, malmiin.

t » t ♦» » « : Prosessissa on yleisesti puhuen painehapetusvaihe, j toteutettu uuttamisvaihe, yksi tai useampia liuoti heitä sekä löektrolyyttinen rikastusvaihe. Rike 30 asteet vaativat erilaista käsittelyä painehapetus mikä edellyttää erilaisia toimintatapoja. Näitä toin 4

Kutakin kahdesta toimintatavasta kuvataan nyt vuoro Toimintatapa A

5 Kuvio 1 on toimintatavan A prosessikaavio. Pros painehapetusvaihe 12 painehapetusastiassa eli aut ilmakehässä toteutettava uuttovaihe 14, vastaavast set ja sekundaariset liuotinuuteaineella toteutetta 16 ja 18 sekä elektrolyyttinen rikastusvaihe 20.

10

Painehapetusvaiheessa 12 kaikki kuparimineraalit emäksiseksi kuparisulfaatiksi CuS04.2Cu (OH) 3. Käsit tetaan hapen kanssa kloorihappoliuoksen läsnä olJ tarkoitusta varten happi sekä HCl ja H2S04 johdetaa; 15 viin. Lämpötila autoklaavissa on noin 130 - 150 °C noin (790 - 1480 kPa) . Tämä on kokonaispaine, job hapen paine sekä höyrynpaine. Retentioaika on noir tuntia, ja normaalisti prosessi toteutetaan jatki klaavissa. Prosessi voidaan toteuttaa myös erinä 20 halutaan.

• * « *, " Kuiva-ainepitoisuus pidetään autoklaavissa noin 12 • · · ** "· senttinä, se on, kiinteiden aineiden pitoisuus on : ♦ « * litrassa, lämpötasapainolla tai viskositeettira 25 määritettynä.

·· • · • * · ♦

Autoklaavissa tuotettu liete puretaan yhden tai us liön 22 muodostaman sarjan kautta, jossa tai joissa * paine äkillisesti, jotta paine saatetaan ilmakehäi .···. 30 ja lämpötila 90 - 100 °C:seen. Lietteen nesteosc • * *·' tuoteliuoksena, joka on saatu painehapetusvaiheest 5

Painehapetussuodos suodatuksesta 24 kierrätetään painehapetusvaiheeseen 12, mutta on olemassa p; viiden prosentin suuruinen veden poisto, kuten kohdassa 26. Tämä vedenpoisto 26 määritetään malmin 5 liukoisten metallien pitoisuutena, jotka voivat lii hapetusvaiheen 12 aikana. Poistettua vettä 26 > sammuttamattomalla kalkilla kohdassa 28, jotta metallit, kuten sinkki ja magnesium kiinteinä tähtc on kuparirikasteissa, sekä näiden metallien kerrc 10 neutraloimalla ne painehapetuskierrossa. Painehapett kierto painehapetusvaiheesta 12 rikkidioksidinpois (-säiliöihin) 22, suodatukseen 24, veden poistoon 2i s in pa inehapetusvaiheeseen 12 . Se ilma istaan vi it 23.

15

Veden poisto 26 on 1iuotinuuton kohteena, kuten kohdassa 27, ennen vedenpoistokäsittelyä 28. Liuot toteutetaan sopivan orgaanisen uuttoainenen avui: kuparin poistamiseksi veden poistosta 26. Tämä li 20 liittyy liuotinuuttovaiheisiin 16 ja 18, ja siihen jälleen, kun kuvataan kahta viimeksi mainittua uutt * * =· §· ψ k ' • ♦ ' ' . Ennen painehapetusvaihetta 12 jauhetaan kuparirik uudelleen, kuten esitetään kohdassa 30, jotta pi 0 4 - •y: 25 partikkelikokoa noin 97 prosenttiin miinus 325 me ! * vastaa P80:ntä (80 prosenttia läpäisee) 15 mikron * * * leenjauhatus 30 toteutetaan liuoksessa, joka on k uudelleen vedenpoistokäsittelystä 28. Täten liette on saatu vedenpoistokäsittelystä 28, erotetaan 30 kiinteä aine, kuten esitetään kohdassa 32, ja liuos tään uudelleen jälkijauhatukseen 30 ja sinkki- tai 6 pidettäessä yllä lämpötasapainoa ja kloridiliuokser miseksi painehapetuspiirissä 23 niin paljon kuin mal

Kuten edellä todettiin, kuparia ei uuteta painehapet 5 sa 12, mutta se muutetaan liukenemattomaksi emäksis risuolaksi 12, Painehapetusvaiheeseen 12 syötett j oka on uutosneste, j oka on kierrätettävä suodatu esitetään viitenumerolla 25. Vaikka kuparia on syött sa 25, kuparia ei uuteta enempää, se on, prosessi t 10 siten että kuparin pitoisuus syöttöliuoksessa 25 pad vaiheeseen 12 on yhtä suuri kuin kuparin pitoisuus t sessa, joka on peräisin painehapetusvaiheesta 12. Ti taan seuraavasti: a[Cu2+]= 0.

15 Liuos 25, joka syötetään painehapetusvaiheeseen 12 noin kuparia noin 15 g litrassa ja kloridia 12 grami

sa, yhdessä rikkihapon kanssa, jota on noin 30 - 5E

sa. Happo lisätään muodossa, joka muodostaa H2S04:a sesti 93 prosenttia). Painehapetusvaiheesta 12 saat 20 uos 21 sisältää myös kuparia noin 15 ja Cl:a 11- :*v litrassa, mutta sen pH on noin kolme. Tuoteliuoks * : ole jäljellä olennaisesti yhtään happoa, koska se * A - kulutettu painehapetusvaiheessa 12, jotta emäksi * risuola muodostuu.

m 9 ' 25 9 · 9 9 \ Kuten edellä viitattiin, nestesyöttö 25 painehapetus V 12 muodostuu osittain kierrätetyystä suodoksesta, lisätty H2S04:a. Suodokseen lisätyn hapon välitön v lisätä sellaisen suodoksen happamuutta, joka syöte 30 klaaviin paineuuttovaihetta 12 varten, mutta tärke heen on yllättäen havaittu olevan sen, että hapon, t t 7 sisältämästä syöttörikistä, kuten on laita prosess kuvataan US-patentissa 4 039 406. Jos happoa lii havaittu kuitenkin, että rikin hapettuminen sulfaat nee noin viisi - kymmenen prosenttia. Tällä parann 5 olennaisia, hyvää tekeviä vaikutuksia nestemeta uuttoprosessiin. Rikin hapettuminen sulfaatiksi lisäkustannuksia useilla tavoilla, kuten lisähapj tarvitaan reaktioon, lisäreagenssina, jota tarvita loimaan hapetuksen avulla näin muodostunut happo, 10 olla mahdollisuus poistaa lämpö, joka johtuu rikin sesta sulfaatiksi, mikä on hyvin eksotermistä. Tämä itse asiassa autoklaavin, jossa uuttamisvaihe 12 te läpi kulkevan aineen määrää* 15 Hapon lisäyksen uskotaan muuttavan reaktion kemiaa tusvaiheessa 12 seuraavalla tavalla:

Ei hapon lisäystä 20 3CuFeS2 + 21/402 + 2H20 - [CuS04.2Cu (OH) 2 + 372Fe203 * » * i * * * * .*«' Hapon lisäyksen kera * « ·· * 3CuFeS2 + 15/402 + H20 + H2S04 -* CuS04.2Cu(OH)2 + 3/2 25 (2) • » - * *· v « · *

Molemmissa reaktioissa kupari saostuu sellaisen kuparisuolan muodossa, jonka on havaittu sisältävä seen emäksistä kuparisulfaattia.

30

Ensimmäisessä reaktiossa ilmenee, että emäksisen kup .*!’ tin kunari lisätään hariPtiamalla riVaat-PAn svftf.t.öi 1 8 duttamaan rikin hapettuminen, on havaittu olevan ne grammaa litrassa, rikasteen tyypin ja sen kiinteide prosenttimäärän mukaan.

5 Varsinaisessa koetyössä tapahtuu enemmän rikin ha kuin on ennustettu kummallakaan reaktiolla. Ensimmä tion perusteella on ennustettavissa, että yhden kuuc 16,7 prosenttia rikistä on määrä hapettua, kun taas sesti prosenttimääräksi havaitaan 25 - 30. Kokeet i 10 että hapen lisäyksen avulla noin 2 - 16 prosentt hapettuu sulfaatiksi, pikemmin kuin, että hapettum nolla, mikä olisi ennustettavissa, jos vain toin< sellaisena kuin se on kirjoitettu, olisi ainoa reaktio. Sen tähden nämä reaktioyhtälöt eivät heijas 15 ti, mitä tapahtuu paineuuttovaiheessa 12, vaan ne arvio.

Kloridia säilytetään painehapetuskierrossa 23 niin p mahdollista, mutta tyypillisesti noin 3-10 prosent 20 dista häviää, siten että se pääsee suodatusvaiheen [\ ään tuotteeseen. Kloridia täytyy täten täydentää ;*v HCl:a tai muuta kloridilähdettä, jotta syöttöliuc •j* annetaan käyttöön 12 grammaa kloridia litrassa. Klo *·»* ,j. saatetaan vähimmilleen pesemällä kiinteitä aineita, ;·’* 25 peräisin painehapetusvaiheesta 12 suodattimena 24.

* » \ , määrää rajoittaa vaatimus, että veden tasapaino s * painehapetuskierrossa 23. Vesi häviää kierrosta 23 ryssä 29, joka on peräisin paineena1ennuksesta 22, tuksen 24 jälkeisessä suodatuskakussa.. Tästä syysi 30 vettä käyttää kierrätettyä liuosta, joka on perä] • * • *· poistokäsittelystä 28, rikasteen liettämiseksi jälk ι·« # ! ! vaiheessa 30 ia vähentää täten ni eni τηιτη 1 1 een mi 9 teän emäksisen kuparikloridin CuCl2.3Cu(0H) 2 :n muod voi esiintyä, jos liuoksessa on riittämättömäsi: jotta sallitaan emäksisen kuparisulfaatin muodostun 5 4CuCl2 + 6H20 -► CuCl2.3Cu(OH)2 + 6HC1 Tämä reaktio voidaan tasapainottaa, siten että a lisätään riittävästi happoa painehapetusvaiheen : jotta liuoksessa säilytetään ainakin riittävästi kuf 10 että tyydytetään stökiömetriset vaatimukset kupari 11« Cl:n määrälle, joka on 12 grammaa litrassa liuosta, kiömetrinen määrä on seuraava: 63,5 15 ------x 12 = 10,7 g/1 Cu 71 Täten Cu:n määrä 15 grammaa litrassa on turvani: kloridin merkittävän tappion estämiseksi emäksi 20 risuolan muodossa.

j\ Toisaalta tulisi pitää kuparin pitoisuus tuoteliuo joka on peräisin painehapetusvaiheesta 12, niin pi * .:. mahdollista, jotta tehdään tehottomaksi CuS:n muo ,· 25 alkuainerikin reaktiolla vesipitoisen kuparisulfaat 9 I”' Tämä reaktio voi tapahtua seuraavasti painehapetus • 9 aikana tai lietteessä, sen jälkeen kun se on poist • * ' klaavista mutta ennen suodatusvaihetta 24: 30 3CuS04 (aq) + 4S° + 4H20 -* 3CuS(s) + 4H2S04 * · ; *· Tätä reaktiota ei toivota erityisesti, koska CuS < » « 10

CuS:n muodostumisen estämiseksi on välttämätöntä ρϋ pitoisuus tuoteliuoksessa niin pienenä kuin mahdc on, joillekin rikasteille pienempänä kuin 30 gramma; Taipumus muodostaa CuS:a liittyy ilmeisesti käsite 5 kasteen tyyppiin, siten että rikasteet, joiden laati määräisestä erittäin korkealaatuiseen, ovat herke muodostumiselle. Vaikka kuparin suuri pitoisuus tuot sa 21 ei ole täten ongelma huonolaatuisilla rikasti ei voida sallia korkealaatuisilla rikasteilla.

10

Kuten tähän mennessä on tunnettua, korkealaatuiset se on, rikasteet, joissa on kuparia enemmän kuin 2 tia, on parasta käsitellä, siten että tuoteliuokse daan aikaan niin vähäinen kuparipitoisuus kuin me 15 sen on, pienempi kuin 25 grammaa Cu:ta litrassa.

Kun esitetään, että Cu: n pitoisuus painehapetus] liuoksessa on tarpeen olla ainakin 15 g litrassa tuisien rikasteiden kuparipitoisuuden optimialue c 20 grammaa litrassa. Laadultaan keskimääräisillä i yläraja voi venyä huomattavasti, ja huonolaatuisilla \ kuparipitoisuus ei esitä mitään merkittävää roolia.

: \ * 4 ft» ***j Painehapetussuodoksen 29 kuparipitoisuutta voida ··!: 25 yksinkertaisesti siten, että lisätään tarvittava mä

M

i *· syöttöliuokseen 25, joka menee painehapetusvaihi :Y Suuremmassa kuparipitoisuudessa muodostuu seuraaval enemmän happoa, siksi että emäksinen kuparisulfaatti 30 CuS04.2Cu(0H)2(s) + 2H2S04 -► 3CuS04 (aq) + 4H20 f · f · « * - - a . m,· ,, n < « . · . · 11 vuus kierrossa 23 määritetään kuitenkin lämpötasapa tee11a.

Kiinteiden aineiden painoprosentti kuparirikastelit 5 painehapetusvaiheeseen 12 voi vaihdella mielin mää] teen kiinteän aineen syötön paino painehapetusvai määritetään talteen otettavan kuparin määränä. Liu( määritetään pääasiassa lämpötasapainon avulla painel heessa 12· 10

Haluttu toimintalämpötila painehapetusvaiheessa 12 °C, ja lämpö täytyy hankkia suureksi osaksi sulfidir ja hapen välisellä reaktiolla, suuressa paineessa, vissa muodostuvan lämmön avulla. Korkealaatuisille 15 le, joita käsitellään prosessin toimintatavassa A, ; tiin juuri, tämä tarkoittaa suhteellisen pientä sut ja täten vähäisempää lämmön tuottoa autoklaavissa kuparitonnia kohti. Kehittyneestä lämmöstä suuri hapettumisesta, ei kuparista, vaan rikasteen kahde 20 alkuaineesta, nimittäin raudasta ja rikistä. Jos korkealaatuista, silloin suhteet S:Cu ja Fe:Cu ov sen tähden lämmön tuotto on pieni.

ft ·» > t

Jotta saavutetaan toimintalämpötila alkulämpötilast 25 sanoaksemme 50 - 80 °C, joka on tyypillinen lämpöti] t \ [ petussuodokselle 29, joka kierrätetään suodatuksen ; *** on tarpeellista säätää veden määrä, joka täytyy koska se on pääasiallinen syy lämmön katoon paine! heessa 12. On epäkäytännöllistä jäähdyttää tai 30 lietettä autoklaavin sisäpuolella epäsuorin kein< j*\ esimerkiksi kuumennus- tai jäähdytyskierukoilla nops 12 möstä tasapainotetaan syöttömateriaalien, se on, kj vän syöttöliuoksen 25 ja rikastelietteen lämpökapai Pääasiallinen muuttuja, jota voidaan säätää tässä, liuoksen 25 tilavuus. Tämä on eräs piirteistä, jotk< 5 toimintatavat A:n ja Bin toisistaan. Prosessin toimi B, joka on vielä kuvattava, lämmön kehittyminen voimakkaampaa, kun se ilmaistaan lämpönä kuparituotl kohti. Siksi on mahdollista käyttää suurempaa liuos painehapetusvaiheeseen 12 toteutuvassa syötössä.

10

Kun kerran liuoksen tilavuudesta on sovittu, täyty} liuoksen happamuus hapon sellaisen kokonaismäärän i seksi, joka tarvitaan pitämään yllä yhtälö a[Cu2+] kealaatuisemmalle rikasteelle tarvitaan happoa non 15 - 55 grammaa litraa kohti.

On havaitu, että on hyödyllistä lisätä pieniä pj tiettyjä pinta-aktiivisia aineita, jotka muuttavat vissa painehapetusvaiheen 12 aikana nestemäisen all· 20 (S°) fysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksia. I

rikin viskositeettia ja myös sen kemiaa autoklaavis • * muuttaa pinta-aktiivisi11a aineilla, kuten ligniir • * ', tiliä ja kerbatsolla, joita lisätään painehapetuksei *··; uokseen pieninä määrinä, se on, 0,1-3 grammaa lit] 25 »· : ** Pinta-aktiivisten aineiden lisäykset voivat vähe: • * V hapettumista tavoilla, joita ei ymmärretä hyvin, m ovat prosess i1le hyödyllisiä. Uskotaan, että te pienemmästä viskositeetista, jonka seurauksena nes 30 rikillä ja kiinteillä aineilla on vähäisempi taipu autoklaavissa, mikä pienentää täten näiden materiaa] • ..... ..... ........... . .....

13 ei "kostuta” reagoimattomia rikkimineraaaleja, ja täten, että haluttu reaktio tapahtuu täydellisesti.

Raektio (5) kuvaa, kuinka rikkihapon lisääminen pa: 5 syöttöön 25 säätää kuparin pitoisuutta painehapetuki sessa 29. Painehapetuksen kokonaisreaktio, joka 1 lisäämällä rikkihappoa kuparikiisumalmia varten, edellä reaktion (2) avulla.

10 Samanlainen reaktio voidaan kirjoittaa, siten et sijaan sulfidi-ionien lähteenä käytetään CuS04:a se 3CuFeS2 + 15/402 + 3H20 + 3/2CU S04 - 3/2CuS04.2Cu01 3/2Fe203 + 6S° 15

On huomattava, että reaktiossa (6) tarvitaan 3/2 n faattia kuparisulfaattina verrattuna yhteen mool happoa reaktiossa (2). Jos CuS04:a on käytettävä ionien lähteenä rikkihapon sijaan, on sen tähden te 20 käyttää 1,5 kertaa yhtä monta moolia CuS04:a. Tämä ottamiseksi keksijä on kehittänyt käsitteen sulfa* lenssin ylimäärä, joka sallii laskea, paljonko « a lisättävä painehapetuksen syöttöliuokseen 25, jott e taan kuparipitoisuus, joka on tavoitteena, ja r **·* 25 otetaan lukuun.

» * • t « · V Ottamalla lukuun reaktio (6), on mahdollista laske jäinen" tarvittava hapon määrä vakiolle kuparipitoj painehapetussuodoksessa 29. Käsite sulfaattiekviv. 30 avuksi seuraavasti: a · a * 9 9 • ft * * ft.. 1 ^ J Ί a·· jh ä «A. a·! a M. V af a..a.aaa i 1... a aa 14

CuS04:n ja CuCl2:n perustaso on riittävä pitämään yl. kloridipitoisuutta, joka on 12 grammaa litrassa CuCl sa, ja lisäksi Cu:n pitoisuutta 4,3 grammaa litrass, CuCl2:n pitoisuus, joka vastaa 12 grammaa kloridia ] 5 on 134,5/71*12 = 22,7 grammaa litrassa CuCl2:, jo* Cu:a 10,7 grammaa litrassa liuosta. Lisäksi tuleva < kuparia litrassa liuosta tarkoittaa sen tähden kuf naismäärää 15 grammaa litrassa, yhteensä CuCl2:a se] perustasolla.

10

Saatavissa oleva sulfaatti on sen tähden kokonaj CuS04:na vähemmän kuin perustaso. Esimerkiksi j< kokonaispitoisuus on 28 grammaa litrassa paine suodosta 29, silloin sulfaattia on saatavissa 28 - : 15 Cu * 98/63,5 - 20 g/1 H2S04:a saavissa olevana sv joka on peräisin CuS04:stä.

Sulfaattiekvivalenssin ylimäärä (ESE) lasketaan sitt tä saatavasta sulfaatista jakamalla se l,5:llä seui 20 ESE - {saatavissa oleva sulfaatti CuS04:na}/l,5 * ♦

• IV

« * · *. *: Täten esimerkiksi, jos kuparin kokonaispitoisuus on * litrassa eli CuS04:sta saavissa olevaa sulfaattia on ♦ 25 litrassa, CuS04:stä saatu ESE:n arvo on 20/1,5 = 13 Λ ·

♦ I

m + » « ;*·*: Lopuksi sanottuna, jos kohteena oleva happoekviv sanokaamme 52 grammaa H2S04:a litrassa painehapetuks liuoksessa 25, silloin tarvittavan hapon määrä on 52 30 tynä ESE:n arvolla (13,3 g litrassa) eli 38,7 gramm .. H2S04:a. Tämä määrä täytyy lisätä syöttöliuokseen 25 # · ψ 15

ZnS04:n tapauksessa sinkin otaksutaan hydrolysoitua seksi sinkkisulfaatiksi ZnS04.3Zn(0H) 2:ksi, joka on sinen suola yhdenmukaisesti emäksisen kuparisulfaat Nämä reaktiot esitetään seuraavasti reaktioina (7) 5 3CuFeS2 + 15/402 + 2H20 + l/3Fe2(S04)3 ->

CuS04.2Cu (OH) + ll/6Fe203 + 6S° 3CuFeS2 + 15/402 + 13/3H20 + 4/3ZnS04 -► 10 CuS04.2Cu (OH) 2 + 6S° + Fe203 + 1/3 { ZnS04.3Zn (OH) 2. H2<

Kiinteitä aineita, jotka saadaa painehapetusvai suodatuksen 24 jälkeen, käsitellään uuttovaiheess< toteutetaan ilmakehän paineessa, pH:ssa noin 1,5 -15 että emäksisen kuparisulfaatin liuottamiseen käytetc raffinaattia, joka saadaan primaarisesta uuttamisvai Uuttamisvaihe 14 tapahtuu noin 40 °C:n lämpötilassa joka on noin 15 - 60 minuuttia. Kiinteiden aineiden määrä on normaalisti noin 5-15 prosenttia eli noi 20 grammaa litrassa, vaikka on mahdollista toteutta; ;·, tämän alueen ulkopuolella.

* 1 2 1 9 *4 4*a 1 -ϊ An nanä i n Piinaani 'D *7 v\i 9 • f t • / Ilmakehässä tapahtuvan uuttamisvaiheen 14 aikana kuparisuolat liukenevat lähes täydellisesti, siten e 2 25 seen menevässä rikasteessa on erittäin vähän rautaa * 1 « • «· • - 1 V : Uuttoneste 33, joka saadaan aikaan nesteen tai kiint erotuksen 34 jälkeen, sisältää tyypillisesti kupari - 20 grammaa litraa kohti, syöttöön 14 käytettyjen 30 aineiden mukaan, ja rautaa siinä on 0,1 - 1,0 ja klo 0,1 - 1,0 grammaa litrassa. Paljon tästä raudasta ja 16

Kuparin uuton on havaittu olevan noin 95-98 prose neuuttovaiheeseen toteutetun alkuperäisen syötön p laskettuna, rautaa on havaittu uutetun liuokseen väl yksi prosentti.

5

Liete 31, joka saadaan ilmakehässä toteutetusta uutt 14, on vaikeaa, joskaan ei mahdotonta, suodattaa, laskeutuu hyvin. Kun on tarvetta pestä uuton kiint erittäin hyvin, sitä varten liete on pumpattava v 10 dekantoinnin (CCD) pesukiertoon, mikä esitetään sy kiinteän aineen tai nesteen erottumisena 34 kuvios kierrossa 34 syötetään kiinteät aineet sakeutus sarjan läpi ja lisätään samalla vettä vastakkaisess sa.

15 Tällä tavalla pestään kiinteät aineet ja mukana k liuos poistetaan. Jotta sekoittuneen nesteen määrä v lopullisessa jäännöksessä pienemmäksi kuin 100 i tarvitaan noin kolmesta viiteen sakeutuslaitetta sek 20 de (veden suhde kiinteisiin aineisiin), joka on noi seitsemään.

* « i * I « ' • * -

Sakeutuslaitteen alite viimeisestä sakeutuslait »« « "·; lopullinen jäännösvirta, jossa kiinteiden aineiden ···! 25 on 50 prosenttia. Tätä voidaan käsitellä kalli * * : ·' metallien, kuten kullan ja hopean, talteenottoa i ♦ * v ; lähettää rikastusjätteisiin. Kallisarvoiset metall ottaa talteen tunnettujen menetelmien avulla, kuten avulla. Virran 35 pääainesosat ovat hematiitti jc 30 rikki, joka voidaan ottaa talteen vaahdotuksen a^ markkinointiolosuhteet antavat aihetta.

• · * t·· 17 kyvyllä uuttaa suurin mahdollinen kuparimäärä liuc Koska liuotinuuttovaiheesta 16 peräisin olevan ] noin yhden kolmasosan suuruinen fraktio mahdollises loidaan, on tärkeää pienentää tämän raffinaatin ki 5 suus vähimmilleen.

Liuotinuutto toteutetaan parhaiten laimeilla kupari] mikä johtuu siitä, että väkevöity kupariliuos antaa raffinaatin suuremman happopitoisuuden, jolla oi 10 alempaan uuttamistehokkuuteen. Väkevöidymmät liu< kuitenkin edullisempia käsitellä pääomakustannuste tarkastellen, koska tilavuus on pienempi. Tiet? yläpuolella lisääntynyt pitoisuus ei tosin vähennä uttoyksikön kokoa, koska (i) on olemassa suurin i 15 orgaaninen kuormitus ja (ii) veden tilavuus pidetä yhtä suurena kuin orgaanisten aineiden tilavuus λ avulla toteutettavaa sekoitusta varten. Orgaanisen v ja vesiliuoksen kokonaistilavuus määritetään sen gaanisen uuttoaineen tilavuuden perusteella. Suurimi 20 lisen orgaanisen kuormituksen ja sen tähden orgaani tilavuuden määrää tietyn valitun orgaanisen liuotti 4 4 * suus ja ominaisuudet. Tyypillistä liuotinta, esimerk ' reagenssia varten, joka on Hempel-yhtiöltä, maksimi läpiajoa varten on 40 tilavuusprosentin pitoisuudess 25 timessa, noin 12 grammaa Cu:a litrassa. Tuoteliuok Γ*. täisi sen tähden sisältää Cu:a noin 12 grammaa litr • * 4 t 4 • «

Kupari uutetaan tuoteliuoksesta 33, joka on peri sakeutuslaitteen ylitteestä, uuttamisen kahdessa 30 alkuperäisessä liuotinuuttovaiheessa 16, jotta saad .. raffinaatti 37, jossa on vapaata happoa noin 20 gr * 4 18

Neutralointi saadaan aikaan kahdessa vaiheessa, joi taleteenotto saatetaan suurimmilleen ja estetään i ympäristöongelmat neutralointi jäännöksellä, mikä j< risisällöstä, se on, sellainen kupari, jota ei 5 takaisin raffinaatista 37, saostuu neutraloitaessa, liueta sitten uudelleen esimerkiksi jätteiden laskei sa.

Ensimmäisen vaiheen neutralointi tapahtuu pH-avoss 10 kahdesta kolmeen, kuten esitetään kohdassa 38, käytetään kalkkikiveä, joka on erittäin taloudellis si sammuttamattomaan kalkkiin verrattuna. Neutra] suodatetaan kohdassa 40 ja saadut kiinteät aine vedellä, joka on peräisin ulkopuolisesta lähteestä ' 15 at aineet, jotka ovat pääasiallisesti kipsiä, heite kuten esitetään kohdassa 41.

Suodos 39 siirretään sitten myöhempään liuotinuutte 18 jäännöksenä olevien kupariarvojen talteenotti 20 Myöhempi liuotinuutto hyötyy pääasiallisesta neuti 38 ja antaa myöhemmässä raffinaatissa 43 tulokseks • * ! * vähäisen kuparipitoisuuden, joka on noin 0,03 - 0, t ·,*·: Cu:a litrassa.

* » l«*« <#'i 25 Kuten esitetään katkoviivoin kuviossa 1, myöhempi 1 tovaihe 18 käyttää samaa orgaanista uuttoainetta ku « . ·. * 1 iuot inuuttokierros 16. Tämä on s idottu myös pai * suodoksen vedenpoiston 26 liuotinuuton 27 kanssa.

uuttoaine, joka pestään vaiheessa 42 pesuvedellä 12 30 peräisin ulkopuolisesta lähteestä 45, ja tislataan ei kohdassa 44, kierrätetään toissijaiseen liuotinuutto « · • · Λ I ·_*_*_ *_ - . . ** M , , 19 tyä painepesusuodattimelle 24, jotta se toimii syötl nä suodattimelle 24. Saatu pesusuodos lisätään pai suodokseen 29, ja täten otetaan talteen kupari j jota on liuotinuuttopesuvedessä (47).

5

Raffinaatti 43, joka on peräisin myöhemmästä liuotj heesta 18, neutraloidaan jälleen myöhemmässä neutre heessa 46, tällä kertaa pH 10:ssä, ja se suodatetae 48, jotta poistetaan kaikki liuenneet raskasmetalli 10 aikaan liuos 51, jota käytetään pesuvetenä CCD-ki lopullisen uuttamistähteen 35 pesua varten. Suodat saatu kiinteä jäännös heitetään pois, kuten esitetä^ 53.

15 Panostetun ja pestyn orgaanisen aineen tislaus vaiheessa 44 saadaan aikaan käytetyn hapon tai ele 55 avulla, joka on peräisin elektrolyyttisestä rj heesta 20, jotta saadaan puhdas kuparisulfaatti jalometallipitoinen elektrolyytti 57, joka lasket 20 elektrolyyttiseen rikastusvaiheeseen 20, joka t tavanomaisesti.

• -a -* « * „ Voidaan nähdä, että prosesissa kierrätetään kaikki *· * ··*! rat, eikä siitä ole peräisin mitään liuotuspoist 25 sessista heitetään pois vain kiinteitä tähteitä.

• · » · » - * a

V Toimintatapa B

Kuvio 2 on toimintatavan B prosessikaavio. Käytet 30 viitenumerolta osoittamaan prosessin vaiheita ta; jotka vastaavat kuvion 1 mukaisen aiemman sove • * - • · « « · · · · 20 hienontamisvaihe viitenumerolla 30 ja CCD-pesukj tenumerolla 34.

Prosessin tässä toimintatavassa painehapetus 12 te 5 jotta syöttörikasteeseen sisältyvästä kuparista ! hapetetaan ja uutetaan liuokseen. Kuparista uutetaar tyypillisesti noin 85 - 90 prosenttia, siten että ve - 15 prosenttia jää jäännökseen emäksisenä kuparisu 10 Painehapetusvaiheen 12 olosuhteet autoklaavissa ovat täiset kuin prosessin toimintatavassa A, paitsi ett den aineiden prosenttimäärä on pienempi, esimerkiksi grammaa litrassa.

15 Prosessin tässä toimintatavassa a[Cu+2] on tyypilli 40 grammaa Cu:a litrassa, se on, kuparipitoisuus o tuoteliuoksessa 21, joka saadaa painehapetusvaih

Viimeksi mainitun vaiheen syöttöliuos (25) sisältää sesti 10 - 15 grammaa Cu:ta ja 12 grammaa Cl:a 20 yhdessä noin 20 - 30 gramman kanssa rikkihappoa lit Tässä toimintatavassa ei lisätä ulkopuolisista Ϊ** • * yhtään rikkihappoa painehapetusvaiheeseen 12, kut< kuvion 1 mukaisessa sovellusmuodossa. Tässä toimi ♦ happo saadaan prosessissa tapahtuvasta kierrosta 25 kierrättämällä painehapetusvaiheen suodosta 29. Tuot j\ joka saadaa painehapetusvaiheesta 12, sisältää noi • •V; grammaa Cu:a ja 11 - 12 grammaa Cl:a litrassa, pH:ss * noin 2 - 2,5.

30 Painehapetusvaiheesta 12 tuotenesteeseen 21 uutetti pitää säätää, jotta saadaan haluttu kuparin ja * * • /OR _ QA nrACönff näännKVeAn / 1Π 1 4 21 joka on 2 - 2,5, ilmaisee emäksisen kuparisulfaat alapuolella kaikki emäksinen kuparisulfaatti liu] taas pH 2,5: n yläpuolella muodostuu liian paljon kuparisulfaattia, ja puuttuva kupari on löydettävä 5 näköisesti liuoksesta 21.

Säätelyn tärkein menetelmä on hapon määrä painehape seen 12 syötettävässä nesteessä 25. Hapon tasoa vuorostaan liuottimena toteutetusta painehapett 10 uutosta saadun raffinaatin 29 neutralointiasteella, taan myöhemmin. Tavallisesti noin 25 - 50 prosentt täytyy neutraloida, sen mukaan, mikä on tarvittu määrä.

15 Painehapetusvaiheen 12 aikana tuotettu happo vaiht€ teestä toiseen ja käytettyjen olosuhteiden mukaan. J tuottaa suuren määrän happoa painehapetusvaiheen silloin syöttöliuos 25 tarvitsee vähemmän happoa, jc tetaan haluttu tulos. Kuparin vähimmäismäärä (rika 20 tä) , jonka pitäisi mennä nesteeseen 21, on noin 10 e Kymmenen prosentin alapuolella pH putoaa riittävän l t * että raudan pitoisuudet lisääntyvät nopeasti pai 22 sen CuS:n muodostumisesta, kuten edellä kuvattiin, t muusta ilmiöstä, joka liittyy primaarisen mineraal kiisun huonoihin hapettumisominaisuuksiin liuoksis kuparipitoisuus on suuri. On havaittu, että alkua 5 jota tuotetaan reaktiossa painehapetusvaiheessa 12, lystää tai itse asiassa kapseloida reagoimattomc kiisupartikkelit ja estää reagenssien pääsyn. Tästä sena kuparin huono talteenotto. Ilmiö korostuu ilmei kuparin määrät ovat suuret liuoksessa. Se voidaan v 10 sitä voidaan lieventää pinta-aktiivisten aineiden kuten edellä kuvattiin. Ongelma on vakavampi joiden teiden yhteydessä, erityisemmin hyvälaatuisilla ku Sen tähden on näiden rikasteiden suhteen toivottavaa kuparin pitoisuutta painehapetussuodoksessa (se oi 15 kuin noin 95 prosenttia) kauttaaltaan. Tämän toteu on tarpeellista, että kuparia on ollennainen osa kuparisulfaattina, se on, kiinteänä tähteenä, joka o painehapetusvaiheesta 12 pikemmin kuin painehapetus ta. Normaalisti kiinteät aineet ovat vastuussa 20 20 sentistä kuparia, jos on tarpeellista pitää kuparip riittävän pienenä, jotta saadaan suuri kuparin talt i t · « * * * *' *' Korkealaatuisilla rikasteilla on ongelmana se, et1 · - saadaan vähän talteen ja sitä on paljon liuoksessa. ...5 25 aineiden täytyy olla sen tähden vastuussa kuparin li : ’· tä osuudesta, kun laatu paranee. Kolmella erilaise v * teella toteutetut kokeet valaisevat tätä suhdetta se 30 • 9 < # f · * 23 —— ' ————

Rikaste# %Cu H+/Cu Cu:n jakaantumine

Molaari- PO-neste PO-tähde nen 1 41 0f55 0 100 2 28 0,70 63 37 53 22 0,96 85 15

Molaarisen suhteen H+/Cu katsotaan johtuvan H+:ste happosyötössä, ja Cu; n katsotaan j ohtuvan syött 10 sisältämästä kuparista. Syöttöhapon sisältämänä H+:r kaikkia protoneita, jotka ovat saatavissa, kun happ oituu täydellisesti, vaikkakaan happo ei ole täy dissosioitunut vallitsevissa olosuhteissa. Taulukoss H+ on optimitaso, jonka on havaittu kokeellisesl : *'15 parhaat tulokset.

• * I · » * · »

Rikasteelle #1, joka oli laadultaan parhain, valitt on toimintatapa A, jossa kaiken kuparin ilmoitetaa • suolavesiuutteesta ja a[Cu2+] = 0.

20 t i ·

Rikasteelle #2, joka on laadultaan keskimääräinen, toimintatapa B, mutta olennaisen määrän kuparia i johtuvan kiinteästä emäksisestä kuparisulfaatista. 1 tettiin, siten että suhde H+/Cu pidettiin riittävän • · • 25 niin että kaikki kupari liukeni nesteeseen.

24

Painehapetuksesta 12 saatu jäännös uutetaan (14) raf 37, joka palautuu liuotinuutosta 16, joka toteutetac hapolla pitoisuudessa, joka on kolmesta kymmenee: H2S04:a litrassa. Koska suurimman osan kuparia, jok* 5 sin painehapetusvaiheesta 12, ilmoitetaan johtuvan tussuodoksesta 29 ja vain pienestä fraktiosta pai jäännöstä, saatu uuteneste 31, joka on peräisin i toteutetusta uuttamisesta 14, on jokseen laimea ku teen. Tämä tuottaa vuorostaa laimean raffinaatin liv 10 ta 16. Ilmakehässä toteutetun uuton nesteessä 31 kolmesta seitsemään ja rautaa 0,2 - 0,5 grammaa lit

Liete, joka on peräisin ilmakehässä toteutetusta uut ta 14, on vaikea suodattaa, kuten oli laita toimi 15 suhteen. Nesteen tai kiinteän aineen hyvä erottumin voidaan saavuttaa kuitenkin kuten aiemmin, siten e tään sarjaa sakeuttamislaitteita CCD-järjestelyissi finaatilla saadaan aikaan pesuvesi 51 liuotinuutost neutraloidaan, kuten osoitetaan kohdassa 46. Tämä or 20 nen kuin toimintatapa A. Pääero on liuoksen 33 piene ,, lipitoisuus sekä vähennetty tilavuus.

• « • · ' A * ** ** Liuos 33, joka on saatu aikaan ilmakehässä toteutetu vaiheella 14, saatetaan liuotinuuttoon 16. Kuparia » 25 liuos 29, joka on peräisin painehapetusvaiheesta 12 liuottimena vaiheessa 50. Siksi on olemassa kaksi 1 • :Y: tovaihetta, se on 16 ja 50, jotka käsittelevät v nesteiden 33 ja 29 kahta erilaista virtaa. Keksinnö prosessin piirteenä on, että orgaaninen uute, jota o 30 tehostamaan liuotinuuttotoimenpiteitä, on yhteinen liuotinuutoille 16 ja 50.

• ·« 25 uuteaineen, jotta kuparipitoisuus on mahdollisii panostuksessa, jonka tulee on tehokas.

Panostettu orgaaninen aines 126 liuotinuutosta 16 5 sitten liuotinuuttoon 50, jossa se on kosketuksissa kanssa, jonka kuparipitoisuus on suuri. Liuotinui tarvitse välttämättä saavuttaa suurta uuttosuhde tästä uutosta saatu raffinaatti 63 kierrätetään pad vaiheeseen 12, kuten on esitetty. Toisaalta raffi 10 joka on peräisin liuotinuutosta 16, kierrätetään vaja osa neutraloidaan (46), jotta ylimäärä happoa kierrosta. Sen tähden on tärkeää saavuttaa hyvä t liuotinuutosta 16.

15 Raffinaatti 37, joka on peräisin liuotinuutosta 1 kuten toimintatavassa A, siten että noin yksi koi saatetaan neutralointiin 46 ja kaksi kolmasosaa 12C tään ilmakehässä toteutettavaan uuttamisvaiheeseen ero toimintatapaan A verrattuna on, että raffina 20 joka on peräisin liuotinuutosta 16, on riittävä] määrä kuparia, se on vähemmän kuin 100, niin että • * \ * välttämättä toista liuotinuuttovaihetta ennen nev « » *· * 46, kuten oli laita toimintatavassa A. Tämä johtuu * t kuparipitoisuudesta ja liuostilavuudesta, mikä sa 4 25 liuotinuutto 16 on paljon tehokkaampi.

«i « 4 4 · 4 :Y, Panostettu orgaaninen aine 65, joka on saatu aikaa liuotinuuttotyövaiheella 16, 50, jotka on toteutett pestään kahdessa vaiheessa vastavirtamenettelysss 30 hapon vesiliuoksella 122, kuten osoitetaan kohdass toteutetaan ensisijaisesti mukana kulkeutuneen ve * * * * * » ·

4 MA 1 «K ^ «A Hl H A J W\ n M AA 4· a4»1 H A^ « «A «A ^ A A A* ^ A A “1 M A A 4* *« f C

26

Pesty orgaaninen aines 69 tislataan kohdassa 44 käytetyn elektrolyytin 55 kanssa, joka on saatu vaj jossa metalli on erotettu malmista elektrolyysin av\ on saatu puhdas kupariliuos tai jalometallipitoine 5 lyytti tavanomaista elektrolyyttirikastusta varten.

Raffinaatti 63 jaetaan kohdassa 70 kahteen jako-ose kuten vaadittu molaarinen suhde H+/Cu määrää. Osuus tetään painehapetusvaiheeseen 12. Jako-osa 74 neutri 10 2:ssa kalkkikivellä kohdassa 76 ja suodatetaan (78 jäännös pestään ja heitetään pois, kuten osoitetaar 80. Suodos 82 kierrätetään jako-osan 72 kanssa, jot liuos 25 muodostuu painehapetusvaihetta 12 varten.

15 Prosessin uusi piirre on sen tähden, että käytetää orgaanista ainetta kuparin uuttamiseksi kahdesta ei vettä sisältävästä syöttönesteestä. Tämä saa aikaar via säästöjä pienempinä pääoma ja käyttökustannuk tinuuttopiireissä. Se tekee myös mahdolliseksi käytl 20 ta määriä vettä ilmakehässä toteutettavassa CCD-uutt :*v niin että lopullisen tähteen pesutulos on hyvä ja 1 daan vielä talteen tällaisesta laimeasta nesteestä.

* * -* fr » »* ’**; On havaittu, että rikin hapettumisen aste painehapet *fr 25 sa 12 on erittäin suurelti rikastetyypin, kuten c fr ! laadun ja mineralogian, sekä painehapetusvaiheen teiden mukainen. Tietyillä rikasteilla rikkiä hapet rikasteen rikkiä hapettuu sulfaatiksi, olennaisest ja ilmiö on erityisesti tunnusomaista huonolaatuisa 30 teille, joissa on kuparia vähemmän kuin 28 painot Keksijä on havainnut, että tämän muuntelun merkitse> 9 27

Prosessin toimintatapa B koskee ongelmaa, joka on 1 suuremman tikkimäärän hapettuminen hapetusvaiheesi käytetään huonompilaatuisia rikasteita liuottaman 90 prosenttia kuparia ja pienentämällä vähimmilleer 5 kuparisulfaatin määrän. Reaktio on kuparikiisulle e

CuFeS2 + 5/402 + H2S04 - l/2Fe203 + 2S° + H20

Painehapetusvaiheesta 12 täten saatu suodos 29 sisä: 10 määriä kuparisulfaattia, ja tätä käsitellään liuotΐ heessa 50, jotta saadaan aikaan kuparisulfaattil menee elektrolyyttiseen rikastusvaiheeseen 20.

Viitataan kuvioon kolme (3), jossa esitetään hydro* 15 nen prosessi sinkin uuttamiseksi kuparin lisäksi. I käytetään samoja viitenumerolta osoittamaan asteit heitä, jotka vastaavat aiempien sovellusmuotojen va asteita.

20 Rikaste jauhetaan uudelleen (30), kuten on laita .. sovellusmuodoissa.

• · I

* 4 m 4 4 4 *· Sinkki-kuparisekarikasteen painehapetus toteuteta* -.-2 tavalla kuin rikasteelle, joka sisältää vain kupa 4 .AA 25 kuviossa kaksi (2).

ύ 4 4 4 • · · :V: Sinkki hapettuu helposti ja helpommin kuin kupari, j todennäköisemmin uuttonesteeseen 20 vastakohtana pai tähteelle. Tämä tapahtuu siksi, että sinkki ei hy 30 niin herkästi emäksisenä sinkkisulfaattina kuin kup .. korkeammassa pH:ssa· * ·« m 28 vähäistä, niin että painehapetusvaiheessa 12 tuot määrä on vähäinen. Sen tähden suuren H+:Cu-suhteen on välttämätöntä kierrättää käytännössä kaikki hapi peräisin uuttovaiheesta 12, siten että neutraloidaan 5 simman vähän. Syötetyn hapon määrä voi olla niin sun grammaa H2S04:a litrassa kuparin määrän ollessa non grammaa, Zn:n viisi grammaa ja Cl:n 12 grammaa liti

Painehapetussuodos 29 sisältää sekä sinkkiä et1 10 olennaisina pitoisuuksina koostumuksen syöttörikast* Rikasteelle, jossa on 20 prosenttia kuparia ja viis tia Zn:ä, painehapetussuodos 29 voi sisältää noin Cu:a, 15 grammaa Zn:ä ja 12 grammaa Cl:a litrassa.

15 Painehapetusjäännös uutetaan (14) samalla tavalla y raffinaattia, joka on peräisin liuotinuutosta 16, tettiin, mikä tuottaa Cu-Zn-seosliuoksen syöttöä ve toteutetaan liuotinuuttopiireihin. Ensin uutetaa sitten kupari.

20

On kaksi vesivirtaa, jotka on käsiteltävä liuotinuut * * * , prosessin toimintatavassa B kuparirikasteiden suhta * « · ** ** hapetussuodos 29 sisältää suuria Cu:n ja Zn:n met *··: suuksia, kun taas ilmakehässä toteutetusta uutost 25 liuoksessa on molempia alkuaineita vähän.

• * • · * *» • :Y: Uusi järjestely, joka on hahmoteltu luotinuuttopiiri edellä kuvatuille sovellusmuodoille, jatkuu sinkin ton suhteen, toisin sanoen, laimea neste saatetaan 30 siin ensin orgaanisen uuttoaineen kanssa, jota voin yt pitoinen neste seuraa. Tässä tapauksessa on olem< • »i V Ί flv*f na uVffi 01 nV lila -ia xrlrai an 29 käytetään DEHPA: ta (dietyyliheksyylifosforihappoa) e nä uuteaineena, joka on selektiivinen sinkille en kuparille. Sen tähden toteutetaan kaksi uuttamista : ensimmäinen uuttaminen 100 kohdistuu laimeaan neste< 5 toinen uuttaminen 102 toteutetaan väkevämmälle nes joka on peräisin painehapetusvaiheesta 12, jot1 talteen sinkki ja kuparimäärä jätetään liuokseen.

Sinkin uuttamista DEHPA:11a vaikeuttavat huon 10 misominaisuudet, silloin kun suuria happopitois läsnä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että ut loppuu noin pH l,4:ssä tai H2S04-pitoisuudessaa, jc seitsemästä kymmeneen grammaa litrassa. Tämän ongeli seksi sinkin liuotinuuttoon sisällytetään välivaihe! 15 ti 104, joka toteutetaan pH 2:ssa. Sinkin liuotinui; tuu täten kahdessa vaiheessa, se on vaiheessa 102 vassa vaiheessa 103, siten että neutraloidaan (104 Kumpikin vaihe 102, 103 uuttaa sinkkiä vain viides mään grammaan litrassa, ennen kuin raffinaattiin ss 20 pitoisuus pysäyttää sen. Käyttämällä välivaihenet 104 voidaan lisätä sinkin kokonaisuuttoa pitoisuute< 4 *4 *. , kymmenen grammaa sinkkiä litrassa tai sitä enemmän.

t · · r* / sestä uuttamisvaiheesta 102 saatu raffinaatti 97 neu t· 4 ···; vaiheessa 104 edullisella kalkkikivellä (CaC03) pH-ai 25 on noin 2 - 2,5, jotta saadaan kiinteää kalsiumsulfa • a : '·* raattia vaiheessa 98. ja se heitetään pois. Suodos V tään sitten toiseen liuotinuuttovaiheeseen 103. To heeseen toteutetussa syötössä, pH:ssa 2 - 2,5, i litraa kohti tyypillisesti 10 g ja kuparia 50 g. 30 jälkeen toisessa raffinaatissa 124 on normaalisi :·, viisi ja kuparia 50 sekä happoa kahdeksan grammaa 1 « »4 * 4 30

Sen seikan johdosta, että saatavissa olevat uuttoaii DEHPA) uuttavat sinkkiä j okseenkin heikosti, oi litraa kohti enintään noin viiden - seitsemän grarai nen sinkin määrä, joka voidaan uuttaa, ennen ku 5 pysähtyy raffinaatissa muodostuvan hapon takia. Lise edellyttää hapon neutralointia. Välivaiheneutraloir on mahdollista uuttaa paljon suurempia määriä sink vaiheneutralointi poistaa kierrosta kuitenkin sulfa: täytyy korvata joko hapettamalla rikkiä tai lisäämä! 10 ta happoa painehapetuspiiriin 23.

Yhden välissä toteutetun neutralointivaiheen on tode ti oltava sulfaattitasapainon kanssa yhteen sopiva suotavaa pitää A[Zn+], joka on sinkin pitoisuus ped 15 suodoksessa 29 miinus sinkin pitoisuus kierrätetyssä tissa 72, noin kymmenenä grammana litrassa. Jos 1 painehapetusvaiheeseen kierrätettynä raffinaattina ' peräisin liuotinuutosta, sisältää sinkkiä viisi gr rassa, silloin tuotesuodoksen, joka on peräisin pad 20 sesta tulisi sisältää sinkkiä täten noin 15 grammae Tämä A[Zn]:ä koskeva rajoitus on tunnusomaista e • * - \ . sinkin suhteen kupariin verrattuna. Kuparin Id • f ; *· / suurempi uuttokyky tarkoittaa, että kupari void: • hyvin, siten että raffinaatin happotasot ovat paljor ..!! 25 aina 75 grammaan saakka rikkihappoa litrassa verratt ·# : *·- määrään, joka on vain noin seitsemän - kymmenen gr » « 5#s rassa. Sen tähden kupari voidaan uuttaa kuparin syöt ta, joissa sen pitoisuus on 50 grammaa litrassa.

30 Panostettu orgaaninen aines 106, joka on peräisin Zn ;·. (DEHPA), sisältää uuttamisen jälkeen vähän kuparia, • * . *1 , ,M , , 31 sessa 114, ja täten tislataan si rikkipitoiseen lielektrolyyttiin 120, joka syötetään elektrolyytti tamiseen 118. Sinkin elektrolyyttinen rikastus vaat: puhtaan jalometallielektrolyytin, jos on saatava a 5 dyttävä (puhdas) Zn-katodi järkevällä virran tehol] tallielektrolyytissä suhteen Zn/Cu täytyy olla noin Sen tähden on oleellista poistaa kaikki kupari p£ orgaanisesta aineesta 106 tai myöhemmin jalometallie tistä ennen elektrolyyttistä rikastusta. On paljon 10 puhdistaa panostettu orgaaninen aine 106.

Tämän kuparin poistamiseksi tarvitaan useita pesu- telyvaiheita 106, esimerkiksi kolmesta kymmeneen, t^ ti viisi vaihetta. Pesu toteutetaan laimeasti 15 saatetulla sinkkisulfaatin vesiliuoksella. Pesuvaih* tetään sarjoina, se on, käsitelty orgaaninen aine, tuu ensimmäisestä pesuvaiheesta, menee toiseen pesi ja niin kaikkien muiden vaiheiden läpi, kunnes orga« poistuu viimeisestä vaiheesta. Sinkkiä pestää vähär 20 kanssa, siksi että on välttämätöntä saattaa lisätyr määrä vähimroilleen ja käyttää useita pesuvaiheita, *. sijaan on järjestetty vastavirtaperiaatteen mukaan.

♦ % ' » 4 • ·* W9 Ί *·*! Tuloksena oleva, tuotettu pesuneste 110 kierrätetä ..I: 25 hässä toteutettavaan uuttokiertoon kupari- ja sir ·· ; *· talteenottoa varten.

» · • e * • · * ♦

Pesun jälkeen orgaaninen virta 112, joka on peräi uutosta, on valmis tislausta 114 varten, joka t 30 käytetyn elektrolyytin 116 kanssa, joka on peräi! ;·, elektrolyyttisen rikastuksen piiristä 118. Tämä tu * i ««A 1 Ί ·% MM «*. M ^ A 1 1 Λ v 1 mwaA· M 1 1 * M. % ^ A « ^ A. Ί «A A 1 4 32 laus 131 saadaan aikaan HCl-täydennysliuoksella, j taan painehapetusvaiheeseen.

Raffinaatit 122, 124, jotka ovat peräisin sinkin uut 5 on toteutettu D£HPA:lla, uutetaan kukin selektiivis ria uuttavalla aineella, kuten LIX™:llä, vastaav; tinuutoissa 16 ja 50.

Nämä kaksi kiertoa 16, 50, on suunniteltu samalla ta 10 prosessin toimintatavassa B, siten että yhteistä uuttoainetta käytetään ensin liuotinuuttoon 16 liuotinuuttoon 50. Sitten panostettu orgaaninen ai ja tislataan kuten aiemmin on esitetty vastaavasti k ja 44.

15

Liuotinuuttopiirin 50 neutralointivaatimukset on vähäisiksi, koska neutralointi on toteutettu aiemm kierrossa.

20 Raffinaatit, jotka ovat peräisin LIX™:stä, kierräte vastaavasti aiemmin takaisin painehapetusvaiheesee

* II

*. , ilmakehässä toteutettavaan uuttovaiheeseen 14.

« I f • « * « · ♦ ·«« ··«; Viitataan kuvioon 4, joka esittää hydrometallurgista 25 prosessia nikkelin talteenottamiseksi kuparin lisäk • « « ♦ * • - « · Käytetään samoja viitenumerolta ilmaisemaan prosessi ja asteita, jotka vastaavat aiempien sovellusmuotoje ja asteita.

30

Nikkeli-kuparirikasteiden suhteen prosessi on hyvin • * · täinen kuin sinkille, naitsi että saatavat liuotin 33

Panostettu nikkelin uuttoaine 135, joka on peräisin tosta 132, pestään kohdassa 137 ja sitten se tislat ennen kuin se kierrätetään liuotinuuttoon 130. T saadaan aikaan käytetyllä elektrolyytillä, joka o 5 nikkelin elektrolyyttisestä rikastuksesta 140.

Sitä paitsi nikkelin uuttaminen on riittävän heik tarvitaan neutralointi ammoniakilla in situ, kuten vastaavasti kohdissa 134 ja 136. Ammoniakkki tä; 10 takaisin vastaavista raffinaateista esimerkiksi ka] toteutettavalla keittoprosessilla 138 ja kierrättää

On havaittu, että rikin hapettumisen määrälle on voidaan tarkentaa prosessin toimintatavalla B. 15 hapettuminen on riittävää ja painehapetuksen aikans riittävästi happoa, hapon ylimäärä jää jäljelle pai sen jälkeen, vaikkakaan syöttöön ei lisätä happoa € happamen raffinaatin muodossa. Tässä tilanteessa ainoastaan rikasteen kaikkea kuparia liuotetuksi kuj 20 tiksi, vaan hapon ylimäärällä liuotetaan myös vä esimerkiksi ferrisulfaattina.

• « « ·« ft · • ft ’1 On toivottavaa, että rikasteen rauta saatetaan pai * » 1 • ••ί vaiheeseen stabiilina hematiittina Fe203 :na eikä 25 jossa se täytyy erottaa kuparista. Tyypillisillä i • · ; '·· suhde Fe:Cu on ainakin 1:1, ja Fe:n tehokas ja t poisto varhaisessa vaiheessa on sen tähden proses näkökohta. Muut epäpuhtaudet, kuten arseeni, ant poistetaan myös raudan kanssa yhteisadsorptio- tai 30 kanismeilla.

• · ft ft ft ·« Λ** 1¾ t #"». 4 a 41 ^ ££ 4 4 1 1 1 4 W iw 4 V «mJp λ 4 T Ί a 4- A n A 1a 4-111 ^ 34 litrassa. Joillakin tutkituilla rikasteilla on tuote hapetusnesteitä, joissa rautaa on 1,0 - 12,0 gramma* Samalla tavalla tavoitteena on, että painehapetusnei alueella 2,0 - 3,5, mikä vastaa vapaan hapon määrä 5 vähemmän kuin yksi gramma litrassa, mutta tutkitut ovat tuottaneet painehapetusnesteitä, joiden pH o 1,2 - 2,0, mikä vastaa vapaan hapon määrää 15 gramu sa.

10 Niinpä on kehitetty prosessin lisäsovellusmuoto nimitetty "prosessin toimintatavaksi C" edellä € rikasteiden, jotka on nimitetty "toimintatavan C" ri käsittelyn suhteen.

15 Prosessin toimintatapa C

Toimintatavan C rikasteet, joilla on voimakas taip hapettumiseen ja sen tähden hapon tuottoon, ovat ni teitä, joilla rikin ja kuparin suhde S:Cu on suuri 20 sesti sanottuna suhde S:M, jossa H merkitsee emäksi • lejei, kuten kuparia, sinkkiä, kobolttia, lyijyä i * * \ . joihin ei sisälly rauta, joka ei kuluta happea.

« * *

4 I

·**· Nikkeli- tai nikkeli-kuparirikasteet voivat olla 25 mintatavan C mukaisia, koska niiden laatu on use • · : ’· siten että suhde S:M on usein 2:1 tai sitä suurem • *t' ϊ kupari- tai kupari-kultarikasteet ovat myös toimi: mukaisia, jos niiden laatu on huono suuren pyriittip vuoksi. On havaittu, että joissakin kupari-sinkkir 30 on runsaasti pyriittiä ja sen tähden ne ovat myös toimintatavan C mukaisia.

* ♦ * 35 Tälle vastakohtana pyrrotiitti (Fe7S8) tai lähei sinkkimineraalisfareliitti (Zn,Fe)S näyttää antavan paljon vähemmän rikin hapettumista, ja se käyttäytyy toimintatavan A mukaisesti.

5

Prosessin toimintatapa C on olennaisesti prosessin t van B erikoistapausa, jolla on kaksi avainpiirrettä

Ensinnäkin neutraloidaan koko raffinaatti 63 (kuvio 10 kuin tämä virta palautetaan painehapetukseen 12, tapahtu mitään raffinaatin jakamista, siten että neutraloidaan ja toinen osa menee neutralointiin.

Toiseksi neutraloidaan painehapetuksesta saatu li< 15 uuttamistähteen suodattamista) ylimääräisesti, jc ylimäärä neutraloidaan ja saostetaan kaikki liuoksi ajankohtana. Painehapetusneutralointi toteutetaan ni kuin mahdollista, heti kun liete on purettu auto Sopivin tilaisuus on ilmastussäiliössä, sen jälkeen 20 on laskettu ilmakehän paineeseen, kun liete on kiehu :\ sä tai lähellä kiehumapistettä, se on noin 100 °C:s t • · -§ « - Tähän tarkoitukseen käytetään kalkkikiveä painehapet * kaiken ylimääräisen hapon neutraloimiseksi ja pH:n ti * *··· 25 seksi täten noin kolmeen. Kaikki liuennut Fe, joki

• B

: ** tilassa, saostuu samanaikaisesti yhdessä kaiken As: • 9 V kanssa, jota voi olla läsnä.

Näiden reaktioiden tärkeimmät tuotteet ovat kalsium; 30 dihydraattia ja rautahydroksideja tai emäksisiä suol •\ painehapetusneutralointi toteutetaan ennen suod * ** sekoitetaan nämä kiinteät aineet uiittoi äännösten kp n 36 lisäsuodatusvaihetta ja suodoksen muut kiinteät air vat suodatettaessa painehapetuksen neutralointi joilla voi olla muutoin taipumus suodattua huonosti 5 Saatu liete, jonka pH on nyt 3, suodatetaan ja sue pestään huolellisesti, jotta sisään tunkeutunut nesi poistetaan niin paljon kuin on käytännöllistä. Sue saatetaan ilmakehssä toteutettavaan uuttamiseen, j taan kaikki saostunut kupari, kuten on tavallist 10 joka on noin 1,5 - 1,8, ja uuttamistulos pestään pe sesti CCD-piirissä. Suodosta 29, joka on peräisin tussuodatuksesta, käsitellään, kuten prosessin toin B Cu: n suhteen menetellään liuotinuuttovaiheella tuottaa raffinaatin 63, joka sitten menee neutralc 15 kuten aiemmin, ja joka sitten kierrätetään takaisin tukseen 12 mutta ilman raffinaatin jakamista 70, kv esitettiin. Täten painehapetuskirto päättyy.

Keksinnönmukaisen prosessin tärkeät näkökohdat void* 20 yhteenvetona seuraavasti: • · • ψ • ♦ \ (i) Kaikki sulfidirikasteiden sisältämät emäksiset * . esimerkiksi kupari, nikkeli, sinkki ja koboltti ♦ ·* •••j hapetetaan täydellisesti; ja ··«* 25 *· : * (ii) rikin hapettuminen sulfaatiksi saatetaan vähin » · V * alkuainerikin tuotto saatetaan suurimmilleen, ja (iii) painehapetuksen aikana hapettuneet metallit 30 emäksisenä suolana, esimerkiksi emäksisenä kuarisu tai i · 9 37

Vaikka kloridi katalysoi painehapetusta, ei käytetä voimakasta kloridiliuosta, esimerkiksi tarvitaan va grammaa litrassa, jota määrää tukee litraa koht grammaa kuparia tai sinkkiä, joka on vastaavana klo 5 na. Jos tarvitaan metallien suurempaa pitoisuut’ tuotetaan, se on sulfaattisuolana. Painehapetusliu täten yleensä sulfaatti- ja kloridisuolojen seoksi taita klorideja.

10 Kaksinnönmukaista prosessia voidaan käyttää proses teille, joissa nikkeliä on yksinään tai yhdistelmä tai koboltin kanssa. Samalla tavalla voidaan käsitel sinkkirikasteita. Tämä toteutetaan käyttämällä oikea tia tai rikkihappoa painehapetuksen aikana halogee 15 kloridin, läsnäollessa. Riittämätön happo tai sulfa rikin hapettumista, joka ei ole toivottavaa, seki metallin hapettumista ja sen tähden metallin tai Hapon ylimäärä liuottaa raudan painehapetusliet aiheuttaa hapon ja neutralointlaineen kustannusten 20 man menoerän.

• 9 • * • * \ Kupari-nikkelirikasteet f 9 * * • * - ·'· Prosessin kulkukaavio esitetään kuviossa 5. Se on t «· ···* 25 rikasteille, jotka sisältävät kolmesta kahteenkymmen : ** prosenttia kuparia ja kolmesta kymmeneen prosenttia * t V siten että kupari vallitsee. Kobolttia on yleensä lä että nikkelin ja koboltin suhde Ni:Co on 10:1 - : vastaa noin 0,1 - 0,8 prosenttia kobolttia rikastee 30 5*.^ Prosessi on pohjimmiltaan edellä esitetyn prosessin * ... τηι l nH nn R τηιιηηηΛβ manAA nainahanafiiVcan ai 38 painehapetukseen on riittävä, jos se pitää kloridin den 12 grammana litrassa, saman kuin Cu-rikasteille la-, paine- ja muut sellaiset olosuhteet ovat myös s kuin Cu-rikasteille. Co liukenee yhdessä Ni:n kanss 5

Painehapetusnestettä käsitellään ensin Cu-liuotini teen, jotta poistetaan olennaisesti kaikki Cu, ja si tetaan Ni emäksisenä nikkelisulfaattina, kun ensin nettu 85 - 90 °C:seen kalkkiveä käyttämällä. Co saos 10 sä Ni:n kanssa emäksisenä kobolttisuolana.

Saostettu emäksinen nikkeli- tai kobolttisulfaatt: sitten ammoniakkisella liuoksella, joka on kierrä^ liuotinuutosta. Saatua nikkelin tai koboltin uut 15 käsitellään sitten ensin koboltin poistamiseksi liuo käyttämällä reagenssia, joka on spesifinen kobolti Cyanex 272:hta, patentoitua fosfiinihappoa, jok Cyanamid Inc.:Itä. Co-raffinaattia käsitellään sd talteenottamiseksi toisella liuotinuuttoreagenss 20 84:llä, joka on patentoitu hydroksioksiimi ja saad

Corp.:lta.

m m • 4 • * · * ·

Ni-raffinaatti kierrätetään lopuksi Ni-Co-uuttoon.

*:* taan vettä tästä raffinaatista, jota käsitellään, · 25 otetaan talteen ammoniumsulfaattia, jota muodostuu • * · · Tämä johtuu siitä, että sulfaatti-ioneja menee nikkelisulfaatin suodatuskakkuun. Ammoniakkia täyt ammoniumsulfaattina tapahtuvan ammoniakin häviön ko si.

Nikkeli-kuparirikasteet • * * 30 39 kupari-nikkelirikasteille. Ero kuvioon viisi nähden hapetuksen lietteen käsittelyssä.

Nämä rikasteet käyttäytyvät yleensä kuten prosessin 5 tavassa A, jossa Cu johdetaan painehapetuksen jälke jaisesti kiinteään faasiin. Tämä toteutetaan si painehapetuslietteeseen lisätään kalkkikiveä, jotta taan noin pH 4:ksi, ennen kuin liete suodatetaan, vaikutusta painehapetusnesteen sisältämän ylimäärä 10 neutralointiin, kaiken raudan ja kaiken kuparin saos

Neutraloitu liete suodatetaan ja suodatuskakku ilmakehässä toteutettavaan uuttoon, leimattuun " toon", joka tuottaa vuorostaan uutenesteen uuttoa va 15 toteutetaan Cu-liuotinuuttolla.

Neutraloitua liuosta käsitellään Ni:n tai Co:n talt seksi, saostamalla sekä liuotinuutolla, kuten kupar rikasteiden suhteen.

20

Nikkelilateriittimalmit

• I

* I · • * ** Nikkelilateriitit eivät väkevöidy vaahdotukse avi: ..* sulf iit it, j a sen tähden niitä on käs iteltävä k 25 malmina. Ne sisältävät tyypillisesti 1,5 - 3,0 nikkeliä ja 0,1 - 0,3 prosenttia kobolttia, eivätkä ;Y,· kuparia. Tärkeä piirre on Mg-pitoisuus, joka voi oi * prosenttiin saakka magnesiumia, samoin kuin huoms pitoisuus, prosessikaavio esitetään kuviossa 7.

30 .. Prosessi on samanlainen kuin nikkeli-kuparisulfidir * ’* kävtettv orosessi. naitsi että kunarin nuuttuminon t; 40 suurempi vapaan hapon pitoisuutena, 100 - 200 grami sa. Kloridipitoisuus pysyy samana, noin 12 gramma litrassa. Uuttonesteen kloridi voidaan syöttää Mc HC1:na.

5

Toinen pääasiallinen ero on magnesiumin poistovaihi Mg on uutettavissa liuokseen lähes kvantitatiivisesl petuksen aikana, mikä antaa läpiajoa kohti tulokset lisesti 40 grammaa magnesiumia litrassa. Tämä v 10 haihduttamisen tai kiteyttämisen, joka toteutetaan < MgS04:nä.

i · • 4 • 4 4 • » » 4 - » « • 1 «l|| ♦ t« I 4

I4M

I 1 i » • 4 - » 4 · ä 1 i Φ • « i « , i

Claims (29)

1. Menetelmä nikkeli- tai kobolttiarvojen uuttamis limalmista tai rikasteesta, alistamalla malmi tai r 5 nehapetukselle hapen ja sellaisen happamen liuoksei lessa, joka sisältää bisulfaatti- tai sulfaatti-d teen, joka on valittu ryhmästä, joka koostuu rikk: metailisulfaatista, joka hydrolysoituu happamessa sellaisen painehapetusliuoksen muodostamiseksi, jo 10 nikkeli/kobolttiarvoja, painehapetuksen tapahtuessa atomien läsnä ollessa, tunnettu siitä, että ni kobolttiarvoja talteenotetaan painehapetusliuoksesta poistamalla nikkeli/ko painehapetusliuoksesta ja uudelleenkierrättämällä i 15 painehapetukseen nikkeli/kobolttiarvojen poistamisei

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunni että painehapetus toteutetaan lämpötila-alue* 130 °C:sta noin 150 °C:seen. 20

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunni .. että painehapetus toteutetaan hapen ja höyryn koko • · \ ollessa noin 790 - 1480 kPa. • » » • ia * ♦ *

4. Patenttivaatimuksen 1, 2 tai 3 mukainen meneteli tu siitä, että halogeeni valitaan kloorista tai br< »« • » * M :*·*: 5. Patenttivaatimuksen 4 mukainen menetelmä, tunn< että halogeeni on kloori ja kloridin pitoisuus on . .·. 30 grammaa litrassa. Ml Ml « ·

8. Patenttivaatimuksen 7 mukainen menetelmä, tuzuu että poistettava metalliarvo on nikkeli ja että mei sältää lisäksi vaiheen, jossa nikkeli uutetaan nik 5 masta nikkeliliuoksen tuottamiseksi.

9. Patenttivaatimuksen 8 mukainen menetelmä, turnu että liuos sisältää myös kuparia ja että meneteli lisäksi vaiheen, jossa kupari poistetaan ennen nik] 10 tamista.

10. Patenttivaatimuksen 8 mukainen menetelmä, tunn< että metallimalmi - tai rikaste sisältää myös ku£ uutetaan liuokseen painehapetuksen aikana ja ette 15 sisältää lisäksi vaiheen, jossa kupari poistetaan ennen nikkelin saostamista.

11. Patenttivaatimuksen 9 tai 10 mukainen menetelmä siitä, että kupari poistetaan liuotinuutolla. 20

12. Patenttivaatimuksen 9 tai 10 mukainen menetelmi siitä, että kupari poistetaan saostamalla. • · • I· i · i » » * 13. Patenttivaatimuksen 7 mukainen menetelmä, tunn< * •.!Γ 25 että uutettava metalliarvo on koboltti ja että mene lisäksi vaihe, jossa koboltti uutetaan koboltti ·· ! kobolttiliuoksen tuottamiseksi. « · « • · · * « · «

14. Patenttivaatimuksen 13 mukainen menetelmä, tuzuu ; .·. 30 että liuos sisältää myös kuparia ja että menetelmc ,···, säksi vaihe, jossa kupari poistetaan liuoksesta enn

16. Patenttivaatimuksen 14 tai 15 mukainen prosessi siitä, että kupari poistetaan liuotinuutolla.

17. Patenttivaatimuksen 7 mukainen menetelmä, tunne että uutettavat metalliarvot ovat nikkelin ja kobo] ja että prosessissa on lisäksi vaihe, jossa nikkeli ti uutetaan nikkelin ja koboltin saostumasta nikke boltin liuoksen tuottamiseksi. 10

18. Patenttivaatimuksen 17 mukainen menetelmä, tunn< että liuos sisältää myös kuparia ja että menet lisäksi vaihe, jossa kupari poistetaan liuoksesta ei Iin ja koboltin saostamista. 15

19. Patenttivaatimuksen 17 mukainen menetelmä, tunxu että metallimalmi tai -rikaste sisältää myös kup uutetaan liuokseen painehapetuksen aikana, ja että i sä on lisäksi vaihe, jossa kupari poistetaan liuoki 20 nikkelin ja koboltin saostamista. .. 20. Patenttivaatimuksen 18 tai 19 mukainen menetelmä • · ", , siitä, että kupari poistetaan liuotinuutolla. il· • M • · • M

21. Patenttivaatimuksen 19 tai 20 mukainen menetelmä t siitä, että kupari poistetaan saostamalla. ·« « * * «·

22. Patenttivaatimuksen 17 mukainen menetelmä, tunzu * että siinä on lisäksi vaihe, jossa nikkeli ja kupar: . 30 tuoteliuoksesta selektiivisellä liuotinuutolla * · · • M .···, nikkeli- ja kobolttiliuosten tuottamiseksi elekt] • · och en sur lösning innehällande en källa av bisu^ sulfatjoner vald frän gruppen bestäende av svavels^ metal1sulfat som hydrolyseras i den sura lösningen, ning av en sädan t ry ckoxidat ions lösning, som 5 nickel/koboltvärdena, varvid tryckoxidationen ge: närvaro av halogenatomer, kännetecknat av att nic koboltvärden ätervinnes enbart frän tryckoxidatio genom avlägsnande av nickel/koboltvärde: tryckoxidationslösningen och recirkulering av de 10 lösningen tili tryckoxidationen efter avlägs nickel/koboltvärdena.

2. Förfarande enligt patentkrav 1, kännetecknat av oxidationen genomföres i ett temperaturomräde av 15 tili ca. 150°C.

3. Förfarande enligt patentkrav 1, kännetecknat av oxidationen genomföres under ett totalt oxygen och ca. 790-1480 kPa. 20

4. Förfarande enligt patentkrav 1, 2 eller 3, käiin att halogenet är valt frän klor och brom. • · • *i e J \ *1 5. Förfarande enligt patentkrav 4, kännetecknat a^ 25 genet är klor och att kloridkoncentrationen är i < ...i' 8-20 g/1. ·· • t • u i

6. Förfarande enligt patentkrav 5, kännetecknat a ridkoncentrationen är ca. 12 g/1. . .·. 30 • » » 1 Förfarande enligt patentkrav 1, kännetecknc innefattar ett steg, i vilket nickel lakas ur nicke! för framstäilning av en nickellösning.

9. Förfarande enligt patentkrav 8, kännetecknat a 5 ningen även innehäller koppar, och att förfarandet fattar ett steg, i vilket kopparet avlägsnas före ui av nickel.

10. Förfarande enligt patentkrav 8, känneteckna 10 metallina Imen eller kone en t ra te t även innehäller lakas tili lösningen under tryckoxidationen och att det även innefattar ett steg, i vilket kopparet avl< lösningen före utfällningen av nickel. 15 11. Förfarande enligt patentkrav 9 eller 10, kanne att kopparet avlägsnas genom lösningsmedelsextraktic

12. Förfarande enligt patentkrav 9 eller 10, kiinne att kopparet avlägsnas genom utfällning. 20

13. Förfarande enligt patentkrav 7, kännetecknat < „ tallen som extraheras är kobolt och att förfarandet a * '[ fattar ett steg, i vilket kobolt lakas frän koboll * a * *· " för f rams täi lning av en koboltlösning. ·♦♦ _ 25 * ..*·* 14. Förfarande enligt patentkrav 13, kännetecknat s j’*.· ningen även innehäller koppar och att förfarandet ·*·*: fattar ett steg, i vilket kopparet avlägsnas frär före utfällningen av kobolt. . 30 ♦ · · ”·*·' 15. Förfarande enligt patentkrav 13, kännetecknat • #

17. Förfarande enligt patentkrav 7, kännetecknat tallvärdena som extraheras är en blandning av kobolt och att processen även innefattar ett steg 5 nickel och kobolt lakas frän nickel- och koboltfäl! framställning av en lösning av nickel och kobolt.

18. Förfarande enligt patentkrav 17, kännetecknat e ningen även innehäller koppar och att förfarandet 10 fattar ett steg, i vilket kopparet avlägsnas fräi före utfällningen av nickel och kobolt.

19. Förfarande enligt patentkrav 17, kännetecknat tallmalmen eller koncentratet även innehäller koppa: 15 tili lösningen under tryckoxidationen och att förfa innefattar ett steg, i vilket kopparet avlägsnas f: gen före utfällningen av nickel och kobolt.

20. Förfarande enligt patentkrav 18 eller 19, känni 20 att kopparet avlägsnas genom lösningsmedelsextraktii

21. Förfarande enligt patentkrav 19 eller 20, käma i *·* att kopparet avlägsnas genom utfällning. * e * · t • « · e ,.** 25 22. Förfarande enligt patentkrav 17, kännetecknat ·;· även innefattar ett steg, i vilket nickel och kobol ·*«· •\# frän produktlösningen genom selektiv lösningsmedel för framställning av separata nickel- och koboltlös elektroutvinning. * • · · • » * »** ·*·