FI96278C - Menetelmä mikrokapselin valmistamiseksi, josta vapautuu pidennetysti luteinisoivaa hormonia vapauttavaa hormonia - Google Patents

Description

96278

Menetelmä mikrokapselin valmistamiseksi, josta vapautuu pidennetysti luteinisoivaa hormonia vapauttavaa hormonia Förfarande för framställning av en mikrokapsel med förlängd frigöring av hormon som frigör luteiniserande hormon

Keksinnön kohteena on menetelmä mikrokapseleiden valmistamiseksi, joista mikrokapseleista vapautuu hitaasti fysiologisesti aktiivista peptidiä, erityisesti luteinisoivaa hormonia vapauttavaa hormonia (LH-RH), tai LH-RH: n analogia.

Erilaisia annostelumuotoja ollaan ehdotettu pitkien ajanjaksojen ajan annettavia lääkeaineita varten. Esimerkiksi patenttihakemuksessa EP-A-0052510 on kuvattu mikrokapseleiden valmistus faasierotusmenetelmällä käyttäen koaservointiainetta kuten mineraliöljyä tai kasviöljyä. US-patenttijulkaisuissa 4652441 ja 4711782 ja julkaisuissa EP-A-0190833 sekä JP-Toku-Kai Sho 63-41416 on kuvattu menetelmiä mikrokapseleiden valmistamiseksi vedessä kuivaamalla. Näiden menetelmien mukaisesti lääkeaineita saadaan sisällytetyiksi tehokkaasti mikrokapseleihin siten, että saadaan toivottavia mikrokapse-leita, joista tapahtuva alustava vapautuminen on vähäisempää.

Kun lääkeainetta annetaan mikrokapseleina, niin mikrokapse-leille asetetut vaatimukset, jotka riippuvat suuresti vuorovaikutuksesta elimistön toimintojen kanssa, ovat hyvin erilaisia eri vaiheissa. Koska kysymyksessä ovat lääkeainekapselit, niin toivottavia ovat sellaiset mikrokapselit, jotka täyttävät mahdollisimman hyvin nämä erilaiset vaatimukset.

Alalla on kuvattu monia mikrokapseleita, jotka sisältävät vesiliukoista lääkeainetta sekä biologisesti hajoavaa polymeeriä. Kuitenkin kun käytetään vesiliukoista lääkeainetta, erityisesti fysiologisesti aktiivista peptidiä, jonka mole-kyylipaino on suhteellisen suuri, niin tällöin polymeeriin • kapseloidun lääkeaineen diffuusio on pientä ja täten lääkettä 2 96278 ei vapaudu alkuvaiheessa vaan vasta sitten, kun polymeerin hajoaminen tai kyllästyminen etenee, ja sitävastoin suurta sysäystä alkuvaiheessa ei voida välttää valmistusmenetelmästä riippuen, joten käytännön vaikeudet ovat yleisiä kapseleita lääkkeinä käytettäessä. Tärkeä vaatimus on erityisesti se, että hitaasti vapauttavista farmaseuttisista koostumuksista vapautuu lääkeainetta tasaisesti ja täsmällisesti pitkän ajanjakson ajan, mutta alalla ei tunneta kuitenkaan toistaiseksi tällaisia vaatimuksia täyttäviä mikrokapseleita.

Näin ollen oheiset keksijät suorittivat tehostettuja tutkimuksia sellaisten farmaseeuttisten koostumusten kehittämiseksi, jotka koostumukset vapauttavat fysiologisesti aktiivista peptidiä hitaasti pitkän ajanjakson aikana. Näiden tutkimusten tuloksena oheiset keksijät totesivat, että mikrokapseleita, jotka vapauttavat lääkeainetta erittäin hyvin, jatkuvasti, pitkien ajanjaksojen ajan, saadaan valmistetuksi käyttämällä sopivasti valittua polymaitohappoa, jonka mole-kyylipaino on rajallinen. Näihin havaintoihin perustuneet lisätutkimukset ovat nyt johtaneet oheiseen keksintöön, jonka tunnusomaiset piirteet ilmenevät oheisista patenttivaatimuksista.

Erityisemmin oheisen keksinnön pääasiallisena tavoitteena on . saada aikaan mikrokapseli, josta saadaan fysiologisesti aktii visen polypeptidin nolla-astevapautuminen (engl. "zero order release") vähintään kahden kuukauden pituisen ajanjakson ajan, ja joka valmistetaan tekemällä vesi-öljyyn-emulsio, jonka käsittämä sisäinen vesifaasi sisältää noin 35-60 % (paino/paino) mainittua polypeptidiä ja jonka käsittämä öljyfaasi sisältää maitohapon homopolymeeria, jonka painokeski-määräinen molekyylipaino on 7000 - 30000, minkä jälkeen tämä vesi-öljyyn-emulsio mikrokapseloidaan.

Oheisen keksinnön mukaisesti aikaan saadaan mikrokapseli, josta saadaan fysiologisesti aktiivisen polypeptidin nolla- 3 96278 astevapautuminen vähintään kahden kuukauden pituisen ajanjakson ajan.

Keksinnössä käyttökelpoisista, fysiologisesti aktiivisista peptideistä voidaan mainita ne, jotka koostuvat kahdesta tai useammasta aminohappojäännöksestä, ja joiden molekyylipaino on noin 200 - 100000.

Erityisesti voidaan mainita luteinisoivaa hormonia vapauttava hormoni (LH-RH) sekä sen analogit, esimerkiksi aineet, joilla on LH-RH: n kaltaista aktiivisuutta [vrt. US-patenttijulkaisut 3 853 837, 4 008 209, 3 972 859 ja 4 234 571, GB patentti julkaisu 1 423 083, Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America, voi. 78, sivut 6509-6512 (1981)] sekä LH-RH-antagonistit (vrt. US-patentti-j ulkaisut 4 086 219, 4 124 577, 4 253 997 ja 4 317 815).

Menetelmässä käyttökelpoisina voidaan mainita myös prolaktiini, adrenokortikatrooppinen hormoni (ACTH), melanosyyttejä stimuloiva hormoni (MSH), tyrotropiinia vapauttava hormoni (TRH), sen suolat ja johdannaiset (vrt. Toku-Kai Sho 50-121273, 51-116465), kilpirauhasta stimuloiva hormoni (TSH), luteinisoiva hormoni (LH), follikkelia stimuloiva hormoni (FSH), vasopressiini, vasopressiinin johdannaiset (desmo-pressiini, jne. ), oksitosiini, kalsitoniini, lisäkilpirauhashormoni (PTH) ja sen johdannaiset (katso Toku-Kai Sho 62-28799), glukagoni, gastriini, vasoaktiivinen suolistopeptidi (VIP), lipokortiini, vasokortiini, eteisen natriureettinen peptidi (ANP), endoteliini, sekretiini, pankreotsymiini, koiekystokiniini, angiotensiini, ihmisen istukan laktogeeni, • · ihmisen suonikalvon gonadotropiini (HCG), enkefaliini, enkefaliinijohdannaiset [katso US-patenttijulkaisu 4 382 923, EP-hakemus, julk.no. 31 567], endorfiini, kyotorfiini, insuliini, somatostatiini, somatostätiinijohdannaiset (katso US-patenttijulkaisut 4 087 390, 4 093 574, 4 100 117 ja 4 253 998), kasvuhormonit sekä erilaiset solulisääntymisessä vaikuttavat erilaistumistekijät [esim. insuliinin kaltainen 4 96278 kasvutekijä (IGF), orvaskeden kasvutekijä (EGF), fibroblastien kasvutekijä (FGF), verihiutaleista saatu kasvutekijä (PDGF), hermojen kasvutekijä (NGF), maksasolujen kasvutekijä (HGF), muuntunut kasvutekijä (TGF-), luun morfageneettinen tekijä (BMF), verisuonien syntyyn osallistuva tekijä, verisuonien syntyä inhiboiva tekijä, fibronektiini, laminiini, jne. ], interferonit (α-, β- ja Y -tyypit), interleukiinit (I, II, III, IV, V, VI ja VII), tuftsiini, tymopoietiini, tymosiini, tymostimuliini, kateenkorvan humoraalinen tekijä (THF), seerumin kateenkorvatekijä (FTS) ja niiden johdannaiset (katso US-patenttijulkaisu 4 229 438) sekä muut kateenkorvatekijät [katso Proc. Natl. Acad. Sei. U. S. A. , voi 78, sivut 1162-1166 (1984)], kasvaimen nekroositekijä (TNF), pesäkkeitä stimuloiva tekijä (CSF), motiliini, erytropoietiini (EPO), dynorfiini, bombesiini, neurotensiini, seruleiini, bradykiniini, uro-kinaasi, prourokinaasi, kudoksen plasminogeeniaktivaattori (t-PA) seka sen johdannaiset (katso "Therapeutic Peptides and Proteins". Cold Spring Harbor Laboratory, New York, sivut 69-74, 1989), streptokinaasi, asparginaasi, kallikreiini, aine P. , veren hyytymistekijät VIII ja IX, lysotsyymikloridi, poly-miksiini B, kolistiini, gramisidiini, basitrasiini, jne.

Erityisesti mikrokapselissa, joka käsittää fysiologisesti aktiivisena polypeptidinä LH-RH-analogin, joka on vesiliukoista ja jonka molekyylipaino on 1000 tai enemmän [esim. TAP-144, joka voidaan esittää muodossa (pyr)Glu-His-Trp-Ser-Tyr-D-Leu-Leu-Arg-ProNHCaHs, tai LHRH-antagonisti, joka voidaan esittää muodossa (pyr)Glu-His-Trp-Ser-Tyr-Trp-Leu-Arg-Pro-GlyNHCaHs], jatkuva hidas vapautuminen jatkuu edullisesti pitkän ajanjakson ajan.

Näitä fysiologisesti aktiivisia peptidejä käytetään määrinä, joiden valinta riippuu suureksi osaksi mm. peptidin tyypistä, toivotuista farmakologisista vaikutuksista ja näiden vaikutusten kestosta, ja nämä määrät vaihtelevat noin alueella 0,01 mg - 5 g, edullisemmin 0, 1 mg: sta 2 g: aan, mikrokapseleiden annoksina. Pitoisuus mikrokapselissa riippuu lääkeaineen jn aa-j im iti»' · 5 96278 fysikokemiallisista ominaisuuksista, ja se valitaan noin alueelta 0,01-50 % (p/p)/ edullisemmin alueelta 0,1-30 % (P/P)·

Luteinisoivaa hormonia vapauttavan hormonin (LH-RH) tai (LH-RH)-analogin pitoisuus mikrokapselin sisemmässä vesifaa-sissa vaihtelee noin alueella 35-60 % (p/p) sen riippuessa polypeptidin fysikokemiallisista ominaisuuksista kuten vesiliukoisuudesta.

Esimerkkeinä polymeeristä, joita käytetään vapautumista säätelevänä aineena, voidaan mainita maitohappohomopolymeerit, joiden molekyylissä on happojäännös, jotka ovat veteen niukka-liukoisia tai liukenemattomia ja jotka ovat biologisesti yhteensppi via.

Maitohappona voidaan käyttää L-, D- ja DL-maitohappoa, ja edullisesti käytetään homopolymeeria, joka saadaan polyme-roimalla DL-maitohapon monomeeria tai oligomeeria.

DL-maitohaposta koostuvana homopolymeerina käytetään edullisesti sellaisia polymeerejä, jotka eivät sisällä olennaisesti lainkaan katalyyttia, ja joita saadaan polymeroimalla ilman katalyyttia (katso Toku-Kai Sho 61-285215). Edullisia ovat polymeerit, joiden dispersiosuhde (painokeskimääräisen mole-kyylipainon ja lukumääräkeskimääräisen molekyylipainon välinen suhde) on 1,5 - 3,0, erityisesti 1,5-2,5.

Tämän keksinnön mukaisten mikrokapseleiden jatkuvan hitaan vapautumisen ajallinen pituus riippuu suuresti polymeerin ' molekyylipainosta. Valmistettaessa esimerkiksi sellaisia mikro- kapseleita, joista saadaan lääkeaineen jatkuva nolla-aste-vapautuminen vähintään kolme kuukautta, niin polymeerin edullinen painokeskimääräinen molekyylipaino on 7000 - 25000.

Oheisessa kuvauksessa painokeskimääräinen molekyylipaino ja dispersioaste ovat keskiarvoja, jotka on määritetty geeli- 6 96278 permeaatiokromatografisesti käyttäen kaupallisesti saatavaa polystyreeniä, jolla on tavanomainen molekyylipaino.

Mikrokapseleita valmistettaessa polymeerin pitoisuus öljyfaa-sissa valitaan noin alueelta 0,5-90 % (p/p), edullisemmin noin alueelta 2-60 % (p/p).

Edellä mainitun polymeerin sisältävä liuos (öljyfaasi) koostuu orgaaniseen liuottimeen liuotetusta polymeeristä.

Mainittu orgaaninen liuotin voi olla mitä tahansa orgaanista liuotinta, jonka kiehumispiste on korkeintaan 120 ' C, ja joka sekoittuu vain niukasti veteen. Esimerkkeinä voidaan mainita halogenoidut alkaanit (esim. dikloorimetaani, kloroformi, kloorietaani, trikloorietaani, hiilitetrakloridi), etyyliasetaatti, etyylieetteri, bentseeni, tolueeni, jne. Niitä voidaan käyttää kahden tai useamman tällaisen liuottimen seoksena.

Oheisessa keksinnössä toivottuja mikrokapseleita, joista tapahtuva alustava vapautuminen on vähäisempi, voidaan valmistaa lisäämättä lääkeainetta pidättävää ainetta. Edellä mainittu, lääkeainetta pidättävä aine on yhdiste, joka suurentaa sisemmän vesifaasin viskositeettia tai joka jähmettyy ionin lämpötilalisäyksen vaikutuksesta, tai se on yhdiste, jolla on emäksinen, protonivarauksen käsittävä jäännös ryhmä, ja jolla on vuorovaikutusta polymeerin kanssa siten, että V/Ö-emulsion viskositeetti kasvaa.

Esimerkkeinä näistä lääkeainetta pidättävistä aineista voidaan mainita gelatiini, agar, alginiinihappo, polyvinyylialkoholi tai emäksinen aminohappo kuten arginiini, lysiini, jne., emäksisen aminohapon sisältävä polypeptidi, orgaaninen emäs kuten N-metyyliglukamiini sekä luonnollinen tai synteettinen emäksinen polymeeri.

Näitä yhdisteitä voidaan käyttää yksinään tai kahden tai useamman yhdisteen seoksena. Vaikka näiden yhdisteiden käytettävä 7 96278 määrä riippuukin yhdistetyypistä, niin kuitenkin on edullista, että pitoisuus sisemmässä vesifaasissa valitaan noin alueelta 0,05-90 % (p/p), edullisemmin noin alueelta 0,1-80 % (p/p).

Tavanomainen menetelmä näiden mikrokapseleiden vapauttamis-kyvyn säätelemiseksi on esimerkiksi hydrolyysinopeuden muuttamiseen perustuva menetelmä [Biomaterials, voi. 5, 237-240 (1984)] sekä menetelmä, jossa vesiliukoista yhdistettä sisällytetään mikrokapseleiden matriisiin vesikanavien aikaansaamiseksi lääkeaineen vapautumista varten. Kuitenkin, ensiksi-mainittu pyrkii lyhentämään pitkäaikaista vapautumista ja viimeksi mainittu aiheuttaa vain alkusysäyksen, jolloin nolla-astevapautumista muistuttavaa vapautumista on tuskin odotettavissa [Chem. Pharm. Bull. voi. 36 (4 ), 1502-1507 ( 1988)].

Lisäksi viimeksimainitussa tapauksessa vaarana on epätoivottujen sivuvaikutusten esiintyminen sen seurauksena, että lääkeaineen pitoisuus veressä on suuri alkuvaiheessa. Alalla tunnetaan lisäksi menetelmä (Toku-Kai Sho 57-150609), jossa PLGA: n maitohappo/glykolihappo-seoksen polymerointisuhde parantaa vapautumista hidastavaa aikaa. Tämän menetelmän tavoitteena on kuitenkin polymeerin hajoamisnopeuden suurentaminen, mikä luonnollisestikin lyhentää sitä ajanjaksoa, jolloin vapautumista tapahtuu, ja täten pitkän ajanjakson kestävän jatkuvan vapautumisen toteutus on rajoitettua.

Keksinnön mukaiset hitaasti vapauttavat mikrokapselit voidaan valmistaa esimerkiksi seuraavalla menetelmällä.

Konkreettisesti, ensin sisäisen vesifaasin valmistamiseksi fysiologisesti aktiivista peptidiä lisätään veteen sellaisena määränä, että edellä mainittu pitoisuus saavutetaan.

Tähän sisäiseen vesifaasiin voidaan lisätä pH:ta säätävää ainetta fysiologisesti aktiivisen peptidin stabiilisuuden tai liukoisuuden ylläpitämiseksi, joista pH:ta säätävistä aineista voidaan mainita hiilihappo, etikkahappo, oksaalihappo, sitruunahappo, fosforihappo, kloorivetyhappo, natriumhydroksidi, 8 96278 arginiini, lysiini ja niiden suolat. Edelleen voidaan lisätä fysiologisesti aktiivisen peptidin stabilisaattoriksi albumiinia, gelatiinia, sitruunahappoa, natriumetyleenidiamiinitetra-asetaattia, dekstriiniä, natriumvetysulfiittia tai polyoli-yhdistettä kuten polyetyleeniglykolia tai säilöntäaineena voidaan lisätä tavanomaisia säilöntäaineita, kuten para-hyd-roksibentsoehappoesteriä (esim. metyyliparabeenia, propyyli-parabeenia), bentsyyliaikoholla, klooributanolia tai timerosaa-lia.

Täten saatu sisäinen vesifaasi lisätään polymeeriä sisältävään liuokseen (öljyfaasi), mitä seuraa emulgointitoimenpide vesi-öljyyn-tyyppisen emulsion saamiseksi.

Tässä emulgointitoimenpiteessä käytetään tunnettua menetelmää dispersion aikaansaamiseksi. Tällaisen menetelmän esimerkkinä voidaan mainita esimerkiksi keskeytyvään ravisteluun perustuva menetelmä, sekoitinta, esimerkiksi potkurin muotoista sekoi-tinta, turpiinin muotoista sekoitinta tai vastaavaa hyväksikäyttävä menetelmä, kolloidimyllymenetelmä, homogenisaattorime-netelmä tai ultraääntä hyväksikäyttävä menetelmä.

Sitten täten valmistettu V/Ö-emulsio mikrokapseloidaan. Mikro-kapselointimenetelmänä voidaan käyttää vedessä kuivaamista tai , faasienerotusmenetelmää. Jos mikrokapselit valmistetaan vedes sä kuivaamalla, niin tällöin mainittu V/Ö-emulsio lisätään edelleen kolmanteen vesifaasiin siten, että saadaan kolmiosainen V/Ö/V-emulsio, minkä jälkeen öljyfaasin liuotin haihdutetaan mikrokapseleiden aikaansaamiseksi.

Ulkoiseen vesifaasiin voidaan lisätä emulgoivaa ainetta. Emul-goivana aineena voidaan käyttää mitä tahansa sellaista ainetta, joka kykenee tuottamaan yleisesti stabiilia Ö/V-emulsiota, esimerkiksi anionista pinta-aktiivista ainetta (esim. natriumoleaattia, natriumstearaattia, natriumlauryyli-sulfaattia, jne. ), ei-ionista pinta-aktiivista ainetta (esim. polyoksietyleenisorbitaani-rasvahappoesteriä (Tween 80, Tween 9 96278 60, jotka ovat yhtiön Atlas Powder Co. tuotteita), polyoksiety-leeni-risiiniöljy-johdannaista (HCO-60, HCO-50, yhtiön Nikko Chemicals tuotteita, jne.), polyvinyylipyrrolidonia, polyvinyy-lialkoholia, karboksimetyyliselluloosaa, lesitiiniä tai gelatiinia. Tällaisia emulgaattoreita voidaan käyttää joko yksinään tai muutaman emulgaattorin yhdistelminä. Emulgoivan aineen pitoisuus voidaan valita sopivasti noin alueelta 0,01-20 %, edullisesti noin alueelta 0,05-10 %.

Liuotin voidaan haihduttaa öljyfaasista millä tahansa yleisessä käytössä olevalla tavallisella menetelmällä. Menetelmä toteutetaan esimerkiksi siten, että painetta alennetaan vähitellen sekoittaen samalla potkurisekoittimella tai magneetti-sekoittimella, tai käyttäen pyöröhaihdutinta samalla vakuumia säätäen. Tässä tapauksessa tarvittavaa aikaa voidaan lyhentää lämmittämällä V/Ö/V-emulsiota vähitellen polymeerin jähmettymisen edettyä tiettyyn pisteeseen, jolloin liuottimen poistuminen on täydellisempää.

Tällä tavalla tuotetut mikrokapselit otetaan talteen sentri-fugoimalla tai suodattamalla, ne huuhdotaan useaan kertaan tislatulla vedellä vapaan fysiologisesti aktiivisen peptidin, sekä mikrokapseleiden pintaan tarttuvan emulgoivan aineen poistamiseksi, minkä jälkeen saatu tuote dispergoidaan esim. tislattuun veteen ja pakastekuivataan lämmittämällä tarvittaessa alennetussa paineessa kosteuden täydellisemmäksi poistamiseksi mikrokapseleista ja liuottimen täydellisemmäksi poistamiseksi mikrokapseleiden seinämiltä.

Siinä tapauksessa, että mikrokapseleita valmistetaan faasien-erotusmenetelmällä, koaservointiainetta lisätään vähitellen mainittuun V/Ö-emulsioon samalla sekoittaen, jolloin polymeeri voi saostua ja jähmettyä.

Koaservointiaine voi olla mitä tahansa liuottimeen sekoittuvaa, polymeeristä, mineraaliöljy- tai kasviöljy-yhdistettä, joista esimerkkeinä voidaan mainita silikoniöljy, seesamöljy, 96278 10 soijaöljy, maissiöljy, puuvillansiemenöl j y, kookosöljy, pella-vansiemenöl j y, mineraaliöljyt, n-hetaani, n-heptaani, jne. Niitä voidaan käyttää kahden tai useamman tällaisen aineen s eoks ena.

Edellä kuvatulla tavalla saadut mikrokapselit otettiin talteen suodattamalla ja ne pestiin esimerkiksi heptaanilla useaan kertaan polymeerin heikon liuottimen poistamiseksi. Lisäksi vapaan lääkeaineen poistaminen ja liuottimen erottaminen toteutettiin samankaltaisesti kuin vedessä kuivaukseen perustuvassa menetelmässä. Jotta mikrokapselit eivät tarttuisi toisiinsa pesun aikana, niihin voidaan lisätä tarttumista estävää ainetta.

Oheisen keksinnön mukaiset, lääkeainetta hitaasti vapauttavat mikrokapselit, jotka on valmistettu edellä mainitulla, vedessä kuivaukseen perustuvalla menetelmällä, vapauttavat edullisesti lääkeainetta jatkuvasti, hitaasti ja pitkän ajanjakson ajan.

Oheisen keksinnön mukaisten mikrokapseleiden annostelu-muodoista voidaan mainita injektiot, siirrosteet sekä muodot, jotka imeytyvät peräsuolen tai kohdun limakalvon läpi.

Edellä kuvatulla tavalla saadut mikrokapselit seulotaan, tarvittaessa varovaisen murskauksen jälkeen, liian suurten mikrokapseleiden erottamiseksi. Mikrokapseleiden keskimääräinen hiukkaskoko on noin alueella 0,5-1000 μπι, toivottavasti ja edullisesti noin alueella 2-500 μπι. Kun mikrokapseleita käytetään injektoitavina suspensioina, hiukkaskoon tulee olla sellainen, että se täyttää dispergoitavuudelle ja injektoita-vuudelle asetetut vaatimukset, eli hiukkaskoko on tällöin edullisesti noin alueella 2-100 μιη.

Keksinnön mukaisilla menetelmillä tuotetuilla mikrokapseleilla on monia etuja. Esimerkiksi, ne eivät kasaudu tai tartu toisiinsa herkästi tuotantovaiheen aikana. Keksinnön mukaisesti voidaan saada mikrokapseleita, jotka ovat muodoltaan tyy-

Il lit:< «il» I l -» «* · i 11 96278 dyttävän pallomaisia ja kooltaan valinnaisia. Vaihetta, jossa liuotin poistetaan öljyfaasista, voidaan säätää helposti, ja samoin mikrokapseleiden pinnan rakenne, joka on ratkaiseva lääkeaineen vapautumisnopeudelle, on säädettävissä.

Keksinnön mukaisella menetelmällä valmistettuja mikrokapselei-ta voidaan antaa helposti injektioina tai siirros teinä lihaksen sisäisesti, ihon alaisesti, laskimon sisäisesti tai suoraan elimeen, nivelonkaloon tai vammaan kuten kasvaimeen. Niitä voidaan myös antaa erilaisina annostelumuotoina ja näin ollen niitä voidaan käyttää komponentteina tällaisia annos-telumuotoja valmistettaessa.

Esimerkiksi, kun keksinnön mukaiset mikrokapselit saatetaan injektoitavaan muotoon, keksinnön mukaiset mikrokapselit dispergoidaan vesipitoiseen väliaineeseen yhdessä dispergoivan aineen (kuten Tween 80, HCO-60, karboksimetyyliselluloosa, natriumalginaatti, jne.), säilöntäaineen (kuten metyylipara-beeni, propyyliparabeeni, jne.), isotoniseksi tekevän aineen (kuten natriumkloridi, mannitoli, sorbitoli, glukoosi, jne.) kanssa tai ne suspendoidaan vesipitoiseen väliaineeseen yhdessä kasviöljyn kuten seesamöljyn tai maissiöljyn kanssa. Tällaisesta dispersiosta tai suspensiosta tehdään sitten käyttökelpoinen, hitaasti vapauttava injektio.

Edelleen edellä mainittu, mikrokapseloitu, hitaasti vapauttava injektio voidaan muuntaa stabiilimmaksi, hitaasti vapauttavaksi injektioksi lisäämällä siihen vielä täyteainetta (esim. mannitolia, sorbitolia, laktoosia, glukoosia, jne. ), disper-goimalla saatu seos uudestaan ja jähmettämällä dispersio pakastekuivaarnalla tai sumutuskuivaamalla lisäämällä aika-ajoin tislattua vettä injektiota varten tai jotakin muuta sopivaa dispergointiainetta.

Keksinnön mukaisen hitaasti vapauttavan valmisteen annoskoko voi vaihdella riippuen aktiivisena komponenttina toimivan, fysiologisesti aktiivisen peptidin tyypistä ja määrästä, 12 96278 annostelumuodosta, lääkeaineen vapautumisen kestosta, vastaanottavasta eläimestä (joka voi olla esim. lämminverinen eläin kuten hiiri, rotta, kaniini, lammas, sika, lehmä, hevonen, ihminen), sekä toivotuista tavoitteista, mutta aktiivisen aineen annoskoon tulisi olla kuitenkin tehokkaalla alueella. Esimerkiksi eläimelle annettava mikrokapseleiden yksittäinen annos voidaan valita sopivasti noin alueelta 0,1-100 mg painokiloa kohden, edullisesti noin alueelta 0,2-50 mg painokiloa kohden.

Tällä tavalla saadaan mikrokapseleinä oleva farmaseuttinen koostumus, joka käsittää tehokkaan mutta suuremman määrän fysiologisesti aktiivista peptidiä verrattuna tavalliseen yksittäiseen annokseen sekä biologisesti yhteensopivaa polymeeriä, ja se kykenee vapauttamaan lääkeainetta jatkuvasti pitkän ajanjakson ajan.

Oheisen keksinnön mukaisella, hitaasti vapauttavalla valmisteella on mm. seuraavat tunnusomaiset piirteet: (1) fysiologi sesti aktiivista peptidiä saadaan vapautumaan jatkuvasti ja hitaasti erilaisista annostelumuodoista. Erityisesti mikäli tarvitaan pitkäaikaista käsittelyä injektioilla, niin toivotut ja stabiilit hoitovaikutukset voidaan saavuttaa injektoimalla valmistetta kerran kolmessa kuukaudessa tai kerran kuudessa kuukaudessa sen sijaan, että valmistetta olisi annettava päivittäin. Täten lääkeainetta vapautuu valmisteesta hitaasti pitemmän ajanjakson ajan kuin tavanomaisten, hitaasti vapauttavien valmisteiden tapauksessa. (2) Kun valmistetta, jossa käytetään biologisesti hajoavaa polymeeriä, annetaan injektiona, niin tällöin ei tarvita enää kirurgisia toimenpiteitä siirrosteiden asettamiseksi, vaan valmistetta voidan antaa ihon alaisesti, lihaksen sisäisesti tai elimeen tai vammaan lähes yhtä vaivattomasti kuin tavallisia injektoitavia suspensioita. Lisäksi matriisia ei tarvitse poistaa elimistöstä lääkeaineen vapautumisen jälkeen.

13 96278

Seuraava viite-esimerkki ja esimerkit havainnollistavat keksintöä yksityiskohtaisemmin.

Viite-esimerkki 1

Nelikaulaiseen pulloon, joka oli varustettu lämpömittarilla, jähdyttimellä sekä typen sisäänmenolla, laitettiin 160 g DL-maitohapon 85 % vesiliuosta. Liuosta kuumennettiin alennetussa paineessa kuusi tuntia typpivirrassa, sisälämpötilan ja sisä-paineen vaihdellessa alueella 105 ‘C ja 350 mm Hg - 150 'C ja 30 mm Hg, veden poistamiseksi tislaamalla. Reaktion annettiin edetä 175 *C:ssa 90 tunnin ajan alueella 3-5 mm Hg olevassa alennetussa paineessa, minkä jälkeen reaktioseos jäähdytettiin huoneen lämpötilaan, jolloin saatiin 98 g olennaisesti väritöntä massiivista polymeeriä. Tämä polymeeri liuotettiin tetra-hydrofuraaniin ja painokeskimääräinen molekyylipaino sekä dispersioaste määritettiin geelipermeaatiokromatografisesti käyttäen kaupallisesti saatavaa polystyreeniä, jolla oli tavallinen molekyylipaino, ja niiden arvoiksi saatiin 17 200 ja 1, 89, vastaavasti.

Esimerkki 1

Tuotetta TAP-144 (400 mg) liuotettiin 0,5 ml: aan tislattua vettä vesifaasin saamiseksi. Tämä vesiliuos lisättiin liuokseen, joka sisälsi 4 g poly-DL-maitohappoa [erä 870818, painokeskimääräinen molekyylipaino 18 000 (mikrokapseleiden erä 244, 245) sekä erä 880622, painokeskimääräinen molekyylipaino 18 200, dispersiivisyys 1,76 (mikrokapseleiden erä 248] 7,5 ml:ssa dikloorimetaania. Seosta sekoitettiin pienikokoisessa homogenisaattorissa (Polytron, yhtiön Kinematica, Sveitsi, tuote) noin 60 sekuntia, jolloin saatiin V/Ö-emulsio. Tämä emulsio jäähdytettiin 15 *C: n lämpötilaan. Sitten emulsio kaadettiin 1000 ml: aan polyvinyylialkoholin (PVA) 0,25 %:sta vesiliuosta (joka oli jäähdytetty ensin 15 ’ C: n lämpötilaan), ja seosta sekoitettiin pienikokoisessa homogenisaattorissa, jolloin saatiin V/Ö/V-emulsio. Sitten dikloorimetaani haihdu- 14 96278 tettiin V/Ö/V-emulsiota samalla sekoittaen, jolloin sisäinen V/Ö-emulsio jähmettyi, minkä jälkeen täten jähmettynyt mate riaali otettiin talteen sentrifugoimalla.

Materiaali dispergoitiin jälleen tislattuun veteen, dispersio sentrifugoitiin, minkä jälkeen täten vapautunut lääkeaine ja dispergoiva aine pestiin.

Tällä tavalla talteen saadut mikrokapselit pakastekuivattiin liuottimen ja veden poistamiseksi täydellisemmin, jolloin saatiin jauhemaista tuotetta. Lääkeaineen, jonka oli tarkoitus siirtyä mikrokapseleihin (erät 244, 245, 248), pitoisuudeksi oli asetettu 9 % ja pidättynyt suhde oli 100 % tai enemmän.

Näitä mikrokapseleita annettiin rotille (n = 5) ihon alaisesti, sitten TAP-144, joka jäi injektiokohdassa mikrokapseleihin, määritettiin kvantitatiivisesti lääkeaineen in vivo-vapautumisnopeuden määrittämiseksi. Tulokset on esitetty taulukossa 1.

Taulukko 1

In__yivo-vapautumi s nopeus _ Ihon alle jääneen lääkeaineen määrä (%)

Erä 1 vrk, 2 viikkoa 4 viikkoa 8 viikkoa 14 viikkoa 244 102, 2 89, 0 70, 2 44,0 9,5 245 105, 9 82, 4 69, 4 52, 1 9, 8 248 104, 1 75, 4 72, 8 43,7 11,6 Näillä mikrokapseleilla ei todeta alkusysäystä ja TAP-144:ää todettiin vapautuvan jatkuvasti 14 viikon ajan, eli yli 3 kuukautta, toistettavuuden ollessa olennaisen hyvä.

96278

Esimerkki 2

Nytkin tuotetta TAP-144 (400 mg) liuotettiin 0, 5 ml: aan tislattua vettä vesifaasin saamiseksi. Neljä grammaa poly-DL-maitohappoa, jonka painokeskimääräinen molekyylipaino oli 8400 (erä 870304, mikrokapselien erä 312), liuotettiin 5 ml: aan dikloorimetaania öljyfaasin saamiseksi. Vesifaasi ja öljyfaasi sekoitettiin edellä kuvatulla tavalla, jolloin saatiin V/Ö-emulsio.

Tämä emulsio jäähdytettiin 13 ’ C: n lämpötilaan ja se kaadettiin 1000 ml: aan polyvinyylialkoholin (PVA) 0,25 % vesi- liuosta. Seosta käsiteltiin edellä kuvatulla tavalla siten, että saatiin V/Ö/V-emulsio, jota käytettiin mikrokapseleiden valmistamiseen.

Edelleen, 550 mg tuotetta TAP-144 liuotettiin 1 ml:an tislattua vettä. Toisaalta 4 g kutakin kolmea poly-DL-maitohapon näytettä (erä 890717, molekyylipaino 14100, dispersiivisyys 2, 00, mikrokapseleiden erä 402; erä 890720, molekyylipaino 17200, dispersii visyys 1, 89, mikrokapseleiden erä 405; erä 890721, molekyylipaino 17500, dispersi visyys 1,87, mikrokapseleiden erä 406) liuotettiin kulloinkin 7,5 ml: aan dikloorimetaania. Edellä saatua vesiliuosta lisättiin kuhunkin kolmeen, dikloorimetaaniin liuotettuun näytteeseen ja niitä jatkokäsi-teltiin edellä kuvatulla tavalla siten, että saatiin kolme V/Ö-emulsionäytettä. Kukin emulsio kaadettiin kulloinkin 1000 ml: aan polyvinyylialkoholin 0,25 % vesiliuosta, joka oli jäähdytetty etukäteen 15 *C: n lämpötilaan (ensimmäinen vesiliuos) ja 18 'C: n lämpötilaan (toinen ja kolmas vesiliuos), ja kutakin saatua seosta jatkokäsiteltiin edellä kuvatulla : tavalla siten, että saatiin mikrokapseleita. Lääkeaineen pidättynyt osuus oli vastaavasti 101 %, 113 % ja 103 %.

Taulukko 2 esittää lääkeaineen in__vivo-vapautumis nopeuden vastaavista mikrokapseleista, edellä kuvatulla tavalla määritettynä.

is 96278

Taulukko 2

Ihon alle jääneen lääkeaineen määrä (%)

Erä n 1 vrk. 1 vko 2 vkoa 8 vkoa 12 vkoa 14 vkoa 312 5 86, 3 82, 2 41,2 9,8 402 3 98, 0 78, 2 64,9 38,4 20,0 405 5 88,8 79, 4 52,2 33,8 - 2 1,3 406 5 85, 5 86, 2 56, 7 38, 8 - 23, 1

Todetaan, että lääkeaineen vapautuminen, vähäisen alustavan vapautumisen jälkeen, on jatkuvaa ja se kestää kauan, yli kahden kuukauden ajan. Vapautumisjakson pituus riippui käytetyn, molekyylipainoltaan suuren polymeerin hydrolyysinopeudesta.

Claims (6)

1. Menetelmä mikrokapselin valmistamiseksi, joka mikrokapseli on sovitettu aikaansaamaan luteinisoivaa hormonia vapauttavan hormonin (LH-RH) tai LH-RH: n analogisen aineen nolla-aste-vapautuminen vähintään kahden kuukauden pituisen ajanjakson ajan, tunnettu siitä, että valmistetaan vesi-öljyyn-emulsio, joka käsittää sisäisen, lääkeainetta pidättävää ainetta sisältämättömän vesifaasin, joka sisältää noin 35-60 % (paino/paino) luteinisoivaa hormonia vapauttavaa hormonia (LH-RH) tai LH-RH: n kanssa analogista ainetta, ja öljyfaasin, joka sisältää maitohapon homopolymeeria, jonka painokeski-määräinen molekyylipaino on 7000 - 30000, minkä jälkeen tämä vesi-öljyyn-emulsio saatetaan vedessä kuivaukseen tai faasien erotukseen.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että vesi-öljyyn-emulsio dispergoidaan vesifaasiin, minkä jälkeen saatu kolmiosainen vesi/öljy/vesi-emulsio vedessä kuivaukseen.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että vesi-öljyyn-emulsio dispergoidaan vesifaasiin, joka sisältää polyvinyylialkoholia emulgoimisaineena.

4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että luteinisoivaa hormonia vapauttava hormoni (LH-RH) tai LH-RH: n kanssa analoginen aine on vesiliukoista ja sen molekyylipaino on 1000 tai enemmän.

5. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menentelmä, tunnettu siitä, että luteinisoivaa hormonia vapauttava hormoni (LH-RH) tai LH-RH: n kanssa analoginen aine on (pyr)Glu-His-Trp-Ser-Tyr-D-Leu-Leu-Arg-ProNHCaHs (TAP-144). 18 96278

6. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menenetelmä, tunnet- t u siitä, että maitohapon homopolymeerin painokeskimääräinen molekyylipaino on 7000 - 25000.