FI63744C

FI63744C - Foerfarande foer framstaellning av nya spasmolytiska tyrosinderivat

Info

Publication number: FI63744C
Application number: FI750256A
Authority: FI
Inventors: Francesco Makovec; Luigi Rovati; Paolo Senin
Original assignee: Rotta Research Lab
Priority date: 1974-02-01
Filing date: 1975-01-30
Publication date: 1983-08-10
Also published as: FR2259592A1; IT1062206B; NL7501193A; IN139364B; AT343632B; SE7501115L; ES434323A1; FI750255A; FI61479C; NL167683B; HU175156B; FR2259592B1; SE7501114L; JPS50116441A; HK38979A; NL167683C; ATA74575A; CA1048503A; NO750288L; AU7775075A

Description

i RSr^l ΓΒ1 m1,KUULUTUS|ULKAISU Ϊ-ΙΠΑΛ

JgTj IBJ v11) UTL AGG N I NGSSKRI FT 00/4 4 C (45) Intent Li “ i’“nri-:· L Ly 10 CO 1933 (Siik.kWi* ° °7 0 ^5/76, (51) Ky.ik. /Intel. c 07 D 295/08 SUOM I — FI N LAN D (21) Pnenttlhekeiw» — PKWtMMBknlni 7502^6 (22) H»keml*p»lvl —Anteknlofedtg 30.01.75 ' ' (23) AlkupUvt —GUtlfhetedej 30.01.75 (41) Tullut luikituksi — BllvK offentll| 02.08.75 ). f klttwihallltut w

Patent- och rtgisttrityralun Amektn utiagd och uti^krift·» puMkmd 29 · · 83 (32)(33)(31) Pyydetty ecuolkeut —Begird priorttet 01.02 . jh

Italia-Italien(lT) 67286-A/7^ (71) Rotta Research Laboratorium S.p.A., San Fruttuoso di Monza, Milano, Italia-Italien(lT) (72) Francesco Makovec, Milano, Luigi Rovati, Milano, Paolo Senin,

Milano, Italia-Italien(IT) (7^) Oy Kolster Ab (5M Menetelmä kouristuksenvastaisten uusien tyrosiinijohdannaisten valmistamiseksi - Förfarande för framställning av nya spasmolytiska ; tyrosinderivat

Keksinnön kohteena on menetelmä uusien terapeuttisesti käyttökelpoisten D,L-N-asyylityrosinamidien valmistamiseksi, joilla on kaava E5\ /~\ ^S3

2½ N-Alk-O·/' V CH9-CH-C0-nC VI

\=/ ™ \r4

CO

i, jossa Alk on suora tai haarautunut, 1-6 hiiliatomia sisältävä alkyyliryhmä, ja Rg ovat samoja tai erilaisia, suoria tai haarautuneita 1-4 hiiliatomia sisältäviä alkyyliryhmiä tai muodostavat yhdessä 4-5 hiiliatomia sisältävän alkyleeniryhmän, joka ’muodostaa 2 63744 N-atomin kanssa heterosyklisen renkaan, joka sisältää mahdollisesti toisen N-atomin (N')/ jossa saattaa olla substituenttina metyyli-, hydroksietyyli- tai bentsyyliryhmä, joka heterosyklinen ryhmä on edullisesti pyrrolidino-, piperidino- tai N'-substituoitu piperat-sinoryhmä, 1*2 on fenyyliryhmä, jonka orto-, meta- tai para-asemissa voi olla yksi tai kaksi substltuenttia seuraavista: kloori, bromi, nitro, metoksi, metyyli tai trifluorimetyyli, R^ ja ovat samoja tai erilaisia ja merkitsevät vetyä, suoraa tai haarautunutta alkyyli-tai aralkyyliryhmää, jolloin niiden yhteenlaskettu hiiliatomien luku on korkeintaan 8, sekä niiden farmaseuttisesti hyväksyttävien suolojen valmistamiseksi.

Nämä tyrosiinijohdannaiset muutetaan edullisesti suolan muotoon farmaseuttisesti hyväksyttävien happojen avulla, sillä suoloina ne ovat vesiliukoisia ja stabiilimpia. Sopivia happoja ovat epäorgaaniset hapot, esim. kloorivety-, fosfori- tai rikkihappo, tai orgaaniset hapot, esim. sitruuna-, oksaali-, etikka-, maleiini-, fumaari-, salisyyli- tai nikotiinihappo.

Keksinnön mukaiselle menetelmälle on tunnusomaista, että a) L- tai D,L-tyrosiini saatetaan moolisuhteessa 1:2 Schotten-Baumann-reaktioon bentsyylioksikarbonyylikloridin kanssa, jolloin saadaan 0,N-(dibentsyylioksikarbonyyli)tyrosiini, jolla on kaava

Cb2-o/~XcH2-C#-COO„

\-/ NH

Cbz jossa Cbz on bentsyylioksikarbonyyliryhmä, b) saatu kaavan I mukainen O,N-(dibentsyylioksikarbonyyli)-tyrosiini saatetaan reagoimaan inertissä orgaanisessa liuottimessa -15 - +5°C:ssa tertiäärisen orgaanisen amiinin, edullisesti tri-etyyliamiinin, ja kloorimuurahaishapon etyyli-, propyyli- tai butyyliesterin kanssa seka-anhydridiksi, joka saatetaan reagoimaan -10 - +20°C:ssa kaavan ^:nh viii li 3 63744 mukaisen amiinin kanssa, jossa kaavassa R3 ja merkitsevät samaa kuin edellä, jolloin saadaan tyrosinamidi, jolla on kaava // \

Cbz-O-^/ XVCH2-CH-C0-N<" II

V—/ NH

Cbz jossa R3, R^ ja Cbz merkitsevät samaa kuin edellä, c) kaavan II mukaisen yhdisteen O-bentsyylioksikarbonyyli-ryhmä lohkaistaan hydrolysoimalla epäorgaanisen emäksen vesi- tai vesi-alkoholiliuoksessa 20-60°C:ssa, jolloin saadaan kaavan f~\ / R3

HO -A xVCH:)-CH-CO-N<' III

Λ=/ NH \r4

Cbz mukainen N-bentsyylioksikarbonyylityrosinamidi, jossa kaavassa Cbz, R3 ja R4 merkitsevät samaa kuin edellä, d) kaavan III mukainen N-bentsyylioksikarbonyylityrosinamidi hydrataan katalyyttisesti, jolloin saadaan kaavan f/ V ^R3

HO —/' xVch2-ch-co-n IV

\=J NH2 mukainen tyrosinamidi, jossa kaavassa R3 ja R^ merkitsevät samaa kuin edellä, e) kaavan IV mukainen tyrosinamidi saatetaan reagoimaan orgaanisessa liuottimessa 0-10°C:ssa epäorgaanisen emäksen läsnäollessa kaavan

R2C0C1 IX

mukaisen happokloridin kanssa, jossa kaavassa R2 merkitsee samaa kuin edellä, jolloin saadaan kaavan 4 63744

HO-// V ch2-ch-co-nCT V

\- / NH ^R4

CO

*2 mukainen N-asyylityrosinamidi, jossa kaavassa R2, R^ ja R^ merkitsevät samaa kuin edellä, f) kaavan V mukainen N-asyylityrosinamidi muutetaan natrium-suolaksi, joka saatetaan reagoimaan vedettömässä orgaanisessa liuot-timessa korotetussa lämpötilassa, joka on korkeintaan 120°C, halo-geenialkyyliamiinin kanssa, jolla on kaava

J^N-Alk-X VII

R6 jossa R5, Rg ja Alk merkitsevät samaa kuin edellä, ja X on halogeeni, ja g) saatu kaavan VI mukainen emäs muutetaan haluttaessa farmaseuttisesti hyväksyttäväksi suolaksi.

Keksinnön mukaista menetelmää kuvaa seuraava reaktiokaavio: 5 63744

Reaktlokaavio; HO-C \-CH_-CH-COOH v \_/ 2 I -* NH2

Tyrosiini

Cbz-0

\ y CH2-CH-COOH

NH (Cbz = -C0-0-CH_ J \,

ί \-V

Cbz r3 amidointi Cbz-0 -β X-CIU-CH-CO-Ni^ -> \=/ n'h cbz (II) _ R3 hydrolyysi \ HO—^ ^^CH2K:h-CO-nC^ \=/ NH R4

Cbz (III) /“\ /3 suojaryhmän poisto HO-A ^-CH2-CH-CO-n' \=/ nh2 r4 (IV) R0 /3 ._ ^ (

\=J NH

I R4

CO

J (V) R2 R, /-\_ / eetteröinti y ^^N-Alk-O—A y—CH2~CH-CO-N^ r6 \=/ NH r4

CO

R| 2 (VI) 63744

Keksinnön mukaista menetelmää selostetaan seuraavassa yksityiskohtaisesti :

Schotten-Baumann-reaktiota O,N-(di-bentsyylioksikarbonyyli). tyrosiinin valmistamiseksi en kuvattu julkaisussa J.A.C.S. 75, 5284 (1953). Seka-anhydridejä valmistetaan Boissonas'n julkaisussa Helvetica Chim. Acta 34, 874 (1953) kuvaamalla menetelmällä. Tässä tapauksessa 0,N-(dibentsyylioksikarbonyyli)-tyrosiini (I) liuotetaan tai suspendoidaan vedettömään, inerttiin orgaaniseen liuottimeen, kuten asetoniin, kloroformiin, dioksaaniin, tetrahydrofuraaniin tai etyyliasetaattiin, ja siitä muodostetaan suola lisäämällä stökiometrinen määrä tertiääristä orgaanista emästä, edullisesti trietyyliamiinia. Saadun reaktioseoksen annetaan sitten reagoida stökiometrisen määrän kanssa alkyyliklooriformiaattia (esim, etyyli-, propyyli- tai butyyli-klooriformiaatti) -15°C:n ja +5°C:n välisessä lämpötilassa, edullisesti -10°C:ssa, 10 minuutin ja 2 tunnin välisen ajan, tavallisesti noin 30 minuuttia. Saatu seka-anhydridi, jota ei tarvitse eristää, voidaan saattaa reagoimaan edullisesti 0°C:ssa 12 tunnin ajan 1-2 moolin kanssa (edullisesti 1,5 moolia) amiinia.

X

XNH (VIII)

X

Tyrosiiniamidin (II) eristämiseksi haihdutetaan reaktioseok-sessa läsnäoleva liuotin mieluummin vakuumissa, jonka jälkeen öljy-mäinen jäännös poistetaan veteen sekoittumattomalla orgaanisella liuottimena kuten kloroformilla, etyyliasetaatilla tai bentseenillä, ja liuos pestään laimealla vesipitoisella mineraalihapolla, jolloin poistetaan suolat ja reagoimattomat amiinit. Liuotin haihdutetaan vakuumissa, ja öljymäistä jäännöstä käsitellään orgaanisella liuottimena, johon yhdiste (II) ei liukene, esim. petrolieetterillä, ligroiinilla tai etyylieetterillä, jolloin yhdiste (II) saostuu ja voidaan erottaa. Vaiheessa c) käytetään edullisesti vesipitoista alkoholia, koska reaktio on nopeampi kuin vettä käytettäessä. Epäorgaanisena emäksenä käytetään edullisesti alkali- tai maa-alkali-metallihydroksidia, -karbonaattia tai -bikarbonaattia, jonka määrä on 1-2 ekvivalenttia suhteessa yhdisteeseen (II) . Alkoholina on edullisesti matalalla kiehuva alkoholi kuten metanoli, etanoli tai isopropanoli, ja käytetty määrä on minimimäärä, joka riittää

VI

63744 liuottamaan yhdisteen (II) , Työskenneltäessä 25°C;ssa hydrolyysi on käytännöllisesti katsoen täydellinen 6 tunnin kuluttua. Yhdiste (III) voidaan saostaa laimentamalla reaktioseos vedellä ja tekemällä se happameksi laimealla mineraalihapolla (esim. 2-n kloorivetyhappo) käyttäen lakmusta indikaattorina. Saostunut yhdiste (III) suodatetaan ja haluttaessa puhdistetaan kiteyttämällä.

Vaiheen d) bentsyylioksikarbonyyliryhmän poistaminen voidaan suorittaa millä tahansa sopivalla tunnetulla tavalla. Suositeltava menetelmä käsittää katalyyttisen hydrogenaation (Berichte Deut.Chem.Ges.65, 1192 (1932) alkoholi- tai vesi-alkoholiväliaineessa huoneen lämpötilassa ja normaalipaineessa. Katalysaattorina voi olla palladium-kloridi tai Pd/C-katalysaattori. Sopivia alkoholeja ovat metanoli ja etanoli. Hydrausaika vaihtelee 2 tunnista 12 tuntiin, riippuen katalysaattorin määrästä, ravistelusta, nopeudesta, jolla vetykaasua johdetaan ja muista seikoista. Hydrauksen päätyttyä katalysaattori poistetaan suodattamalla, suodos haihdutetaan kuiviin ja jäännöstä käsitellään vedellä. Saadaan kiteinen sakka, joka suodatetaan. Tuote on yhdiste (IV), Vaiheessa e) liuotin on edullisesti veteen sekoit-tumaton orgaaninen liuotin kuten kloroformi, etyyliasetaatti tai bentseeni. Asyylikloridia käytetään edullisesti stökiometrisena määränä. Reaktiolämpötila on edullisesti +5°C, ja epäorgaaninen emäs on edullisesti alkali- tai maa-alkalimetallihydroksidi, -karbonaatti tai -bikarbonaatti. Emäs sitoo reaktiossa syntyneen kloorivetyhapon ja sitä voidaan lisätä reaktioseokseen vesiliuoksen tai suspension muodossa. Reaktio on käytännöllisesti katsoen päättynyt 12 tunnin kuluttua. Erottamalla orgaaninen faasi, pesemällä se vesipitoisella mineraalihapolla, esim. kloorivetyhapolla ja haihduttamalla orgaaninen liuotin saadaan öljymäinen jäännös. Se saadaan kiteytymään käsittelemällä orgaanisella liuottimena, joka ei liuota yhdistettä (V), kuten petrolieetterillä, ligroiinilla tai etyyliasetaatilla.

Vaihe f) suoritetaan edullisesti liuottaen tai suspendoiden ensin yhdiste (V) vedettömään orgaaniseen liuottimeen kuten asetoniin, bentseeniin, tolueeniin, dimetyylisulfoksidiin, dimetyyliform-amidiin tai etyleeniglykolidimetyylieetteriin. Edullisia liuottimia ovat suhteellisen korkealla kiehuvat ja veteen sekoittumattomat liuottimet (kuten bentseeni tai tolueeni). Sitten suolanmuodostajaa (natriummetalli, natriummetylaatti tai natriumamidi) lisätään stökio-metrinen määrä ja sen jälkeen halogeenialkyyliamiinia (VII).

δ 63744

Seosta keitetään pystyjäähdyttimen alla lämpötilassa, joka ei ylitä 120°C, 2-48 tunnin ajan, keskimäärin 12 tuntia.

Lopputuote (VI) saadaan reaktioseoksesta seuraavalla tavalla. Seos uutetaan vesipitoisella mineraalihapolla ja vesipitoisen uutteen pH-arvoksi säädetään 7-10 huoneen lämpötilassa lisäämällä siihen laimeaa vesipitoista NaOH tai natriumkarbonaattia. Sitten uute uutetaan veteen sekoittumattomalla orgaanisella liuottimena, kuten kloroformilla tai etyyliasetaatilla ja tuote (VI) saadaan vapaana emäksenä orgaanisesta uutteesta konsentroimalla vakuumissa. On huomattava, että jotkut yhdisteistä (VI) ovat kiinteitä, kun taas jotkut toiset ovat paksuja öljymäisiä aineita. Yhdisteet ovat liukenemattomia tai melkein liukenemattomia veteen. Näin ollen on usein sopivaa, ettei niitä eristetä sellaisenaan reaktioseoksesta, vaan muutetaan vesiliukoisiksi, farmaseuttisesti käyttökelpoisiksi suoloiksi (hydroklorideiksi, hydrobromideiksi, sitraateiksi, oksalaa-teiksi tai maleaateiksi, esim),

Suolan muodostaminen voidaan suorittaa lisäämällä vastaavaa happoa yhdisteen (VI) liuokseen vedettömässä orgaanisessa liuotti-messa kuten asetonissa, kloroformissa, etanolissa tai metanolissa, jolloin suola saostuu.

Keksinnön mukaisesti valmistettujen yhdisteiden spasmolyytti-nen aktiivisuus ilmenee perifeerisissä sileissä lihaksissa vaikutusmekanismilla, joka muistuttaa, vaikkakin osittain erilaisena, perinteellisesti papaveriinityypiksi määriteltyä.

Valitsemalla vertailuaineeksi papaveriini, joka nykyään on laajalti käytössä oleva lääkeaine ihmisen spastisten oireiden hoidossa, voidaan nähdä taulukosta 1, että useimmilla tämän keksinnön mukaisesti valmistetuilla yhdisteillä on antispastinen vaikutus, joka on papaveriiniin verrattuna yhden tai kaksi kertaa suurempi aina aineesta ja käytetystä kokeesta riippuen. Tässä taulukossa (1) on lueteltu esimerkeissä kuvatut yhdisteet vastaavine sarjanumeroi-neen, akuutti myrkyllisyys, kahdessa kokeessa, toinen "in vivo" ja toinen "in vitro", tutkittu antispastinen aktiivisuus. Lisäksi on lueteltu kaksi terapeuttista indeksiä, joissa verrataan näiden yhdisteiden myrkyllisyyttä suhteessa niiden aktiivisuuteen "in vivo" ja "in vitro". Tarkemmin: A) Sarakkeessa 2 on DL^^-arvot, jotka kuten tunnettua, ovat ne ainemäärät ilmaistuina mg/kg eläimen painoa, jotka pystyvät aiheuttamaan kuoleman 50 %:lle käsitellyistä eläimistä.

II

9 63744 B) Sarakkeessa 3 on hiilimenetelmän "in vivo" tulokset (puuhiilimenetelinä) , jossa 24 tuntia paastonneille rotille annetaan oraalisesti 0,3 ml/rotta seuraavasti valmistettua seosta: 10 g puuhiiltä + 5 g arabikumia suspendoituna 100 ml I^O-tilavuuteen, sekä samanaikaisesti tutkittavaa ainetta millä tahansa halutulla tavalla, yleensä laskimonsisäisesti, ihonalaisesti tai suun kautta. Kahden tunnin kuluttua eläimet tapetaan ja niitä, joilla puuhiili on saavuttanut paksun suolen ensimmäisen osan, pidetään negatiivisina ja muita positiivisina siinä mielessä, että annettu aine on hidastanut puuhiilen etenemistä suolistossa. Tässä kokeessa kaikki fysiologisella liuoksella käsitellyt eläimet (vertailut) olivat negatiivisia kahden tunnin kuluttua, C) Sarakkeen 4 "in vitro"-menetelmä on sykkyräsuolen ontelon Magnus-menetelmä, joka on yleisesti käytetty koemenetelmä. Siinä sykkyräsuoli poistetaan ja sijoitetaan liuokseen, joka sisältää sopivasti hapetettua elatusainetta, ja tarkkaillaan elimen, joka pysyy elossa useita tunteja 37°C lämpötilassa pidettäessä, liikkeitä. Käytettyyn perinteelliseen menetelmään perustuen kylpyyn lisätään BaClj kouristusten aiheuttajaksi: reaktio on elimen voimakas supistuminen. Tämä supistuminen voidaan estää lisäämällä etukäteen kouristuksia estäviä farmaseuttisia aineita, so, koeyhdisteitä.

Taulukossa on tulokset ilmoitettu käyttäen vertailuun papa-veriinin ED^-arvoa, (ED,-q on, kuten tunnettua, se annos, joka vähentää 50 % spastisen supistuksen määrää).

D) I.T,^ on antispastista aktiivisuutta "in vivo" koskeva terapeuttinen indeksi, joka on saatu DL^q:n (sarake 2) ja puuhiili-testin ΕΟ^^:η (sarake 3) vertailussa.

E) I.T.2 on antispastista aktiivisuutta "in vitro" koskeva terapeuttinen indeksi, joka on annettu antispastisen aktiivisuuden "in vitro" indeksin tuotetta (sarake 4) vastaavalle DL^Q-arvolle (sarake 2), 10 63744 _

-P · LO O LO O I—I O CO LO (N

•p 10 E-ι ^ v * o o ». * ·· *· oi · fN^r^LNcno-^'LOiTiLOO'

Ai H ·*Τ i—I (N ΓΟ 00 (N lO N ^ M

0) I

Ί3------------- e

•H »H

• LO

•P E-L CM (N σΐι-ΗΗΟΗί-Ι'ϊ'ΓΜ φ LO · v |

to H Γ0 ,P CMCMLOrHCMCNiHiP

•H

P

P--——---—— -

3 O I

φ P (N

Ol -PH

(Ö rl U

P -P > (G

oi tn m -p to d > -h c C C dl

d) d) tö H

T3 ** oi 3 O

•H Ai 3 3 >i LOlOCMOCOOCMOCnO

•H 3 0) 0) rH CMCMiPOlOCNLOLOOOOO

G -p -p :rtj <V

0) > P -P iPOrPCMrPrOi-li-IOrHiP

(0 -P -P >, -P

•n p -p λ; ·ρ 3 -P a: tn 0 O M >i :3 p « (0 tn x

•P

•H ___ > tn c a; •p *· \ — tri (0 (tl g ip -n · 4-i

P -P O

O O tn O LO

Ai > <Ö P Ω

Ai -P > -- W G

3 > d O

Ή d) 0) d> LDLO+JlOlOrMLTirOHP'LO

3 G 0)30

Π3·Ρ CO Ai 3 Ai Or^jClOLDOM^LDlO^OM

E-t 3 0) -P r-t τ}< φ CM rH <N r-l r-H CM CM

« -p ·ρ ip +)

3 tn > -P

3 -P -P -P

tn p -p .g •P 3 -P 3 > > o a: 3

•p W m ft -P

Ή

P

a: (fl---— - -

C

0) (0 d -p •P +) > o

(0 O· (Tiip^O-^LOrOipLOOtN

-p p *p v οι (Ν'— mco^LOLOcNLo^rcoior·' (0 u> colocmiPloiocmcocococm > o a: in \ d dl tn <a o e tn Ai 3 -P________ 01 •H P 3 0 o

Ai * * --- I-' '—I > f—« <—» '—' -—> *P

G Lorsi'a'LOLOton'iP'S'iPG

d OCntNiPPfNtNLOOrO.p d) -P ιοιηιοοοΓ'-Γ'Γ'ΐοοοοο-ρ

Ό Ai P

•P P (D Ä «oiöiKKKoiKÄPiiD

0) -PP UUUUUUUUUU> •P Old! — — — rfl 01 -P g o, •P Ό -p O (0 Ό dJ tn ^i(NroTriOLor^oooi<HPLi Λ >h d>

Sh __ li 63744

Taulukosta ilmenee, että suurimmalla osalla kokeilluista yhdisteistä on ainakin yksi seuraavista eduista papaveriiniin verrattuna; 1. suurempi aktiivisuus; 2. terapeuttiset indeksit ovat edullisempia, so. papaveriiniin verrattuna nämä yhdisteet ovat aktiivisempia ja vähemmän myrkyllisiä.

Saadut, sekä "in vitro" että "in vivo" suoritetut kokeet on vahvistettu eri eläimille ja eri elimille tehdyillä kokeilla. Nämä vaikutukset ilmenevät myös käytettäessä BaCl2:n asemesta muita kouristusten aiheuttajia, kuten serotoniinia, histamiinia tai oksito-siinia (katso taulukko 2),

Taulukko 2

Antispastinen "in vitro"-vaikutus rotan sykkyräsuoleen ja rotan uterukseen 1,1 ' ' ' I — “ L ”

Rotan sykkyräsuoli Rotan uterus

Yhdiste BaCl2 ‘ Serotoniini Histamiini Oksitosiini CR 605 1,25 0,69 0,17 0,09 CR 725 3,20 1,2 0,24 0,18 CR 716 1,58 0,74 0,08 0,06

Papaveri ini 1,0 1,0 (1,29.10^8) (26,607-10“9)

Metisergidi - 1,0 (0,49·10~9)

Prometatsiini - - 1,0 (1,758) _______ - — -----—--- ------- -

Taulukon sisältämät arvot on esitetty tunnetun koeaineen ED^q arvolla 1 ja tutkittavan aineen ED^q välisenä vertailuna, ja siten ne ilmoittavat yhdisteiden aktiivisuuden suhteessa tunnettuihin ja hyvin aktiivisiin aineisiin.

Taulukko 2 on erittäin merkitsevä arvioitaessa tämän keksinnön kohteena olevia yhdisteitä, koska siitä saa käsityksen niiden vaikutuksesta sileiden lihasten kouristusten eri komponentteihin "in vivo". Tämä taulukon tutkiminen tekee tosiasiassa ilmeiseksi sen, että nämä yhdisteet eivät ole aktiivisia vain papaveriini-tyyppi-sellä mekanismilla, vaan se osoittaa myös, kuinka ne pystyvät 63744 hillitsemään vaihtelevassa määrin serotoniinin, histamiinin ja oksitosiinin kouristusta aiheuttavaa aktiivisuutta, Siten esimerkiksi antiserotoniininen aktiivisuus on arvoltaan sama kuin metisergidillä (lääkeaine, joka tunnetaan yhtenä voimakkaimmin antiserotoniinisesti vaikuttavista aineista), kun taas antihistamiinivaikutus on hiukan pienempi kuin prometatsiinilla (histamiinin vastaisena käytetty farmaseuttinen aine). Yksi näiden piirteiden käytännön näkökohta on siis keksinnön mukaisten yhdisteiden käyttö ihmisten tuskallisissa kouristuksissa, jotka johtuvat monista fysiologisista syistä, kuten tietyt hormonaaliset tilanteet (analogia BaC^-kouristukseen) tai muu sisäsyntyinen histamiinin tai serotoniinin kehittyminen.

Näiden yhdisteiden kouristustenvastaista aktiivisuutta kokeiltiin myös sekä "in vivo" että "in vitro" virtsaelimiin (virtsa-johdin) ja virtsarakkoon, "In vivo"-koe tehtiin nukutetun ja eläimen ruumiin lämpötilaan lämmitettyyn ympäristöön asetetun rotan virtsarakolla, jolloin rakon liikkeet rekisteröitiin siihen liitetyllä laitteistolla. Lääkeaineet annettiin eläimelle laskimonsisäisesti. "In vitro"-kokeessa rotan virtsajohdin suspendoitiin fysiologiseen suolaliuokseen, ja koe suoritettiin Magnus-menetelmällä. Joitakin esimerkkejä tästä aktiivisuudesta on annettu taulukossa 3.

Taulukko 3

Aineet Rotan virtsarakko Rotan virtsajohdin "in vivo" "in vitro" ED50 mg/kg ED5Q ;ig/ml CR 605 6,25 74,2 CR 725 8,32 27,3

Atropiini - tehoton

Skopolamiini-N- butyylibromidi tehoton

Papaveriini 7,59 45,2

On erityisen mielenkiintoista huomata, että etenkin "in vivo" keksinnön mukaisesti valmistetut yhdisteet ovat epäsuorasti aktiivisempia kuin papaveriini. Tämä aktiivisuus on sitäkin kiinnostavampi, kun sympaattikusta kiihdyttävät aineet kuten atropiini ja skopola-miini-N-butyylibromidi (laajalti käytettyjä kouristuksenvastaisia

II

63744 lääkeaineita) ovat tehottomia tässä kokeessa. Toinen uusien yhdisteiden mielenkiintoinen piirre on, että ne eivät yleensä vaikuta elinten fysiologiseen rytmiin, vaan ainoastaan niiden kouristukseen.

Erittäin merkitseviä tässä suhteessa ovat taulukossa 4 esitetyt tulokset, 4 14 63744 ' TfN “ <u +> <0 :<0 £ ·η β H noroin <T 00 H -H (H v*.s. *- CN *

(O <H G H 00 00 H H- O

> fid I <N rH I rH

3 3 »0 I + + + + dP H -p > +· ' 1— ---

Φ C ·Η C

jC G <D in (o (D ro cn o Φ G Φ v ^ *,

G -H 3 44 —' 00 ui ID 00 Γ0 H

Φ+J-PrHrH ro cn m into m <u -h :nj ε in Dj <N TO — 44 a·--.-

3 <0 G

+> CO -H G

cn Cd)

•H G <L) ^ 1/1 ID 00 r·' (N

P 3 44 ~ ' ' - v 3 -P r—i i—( h ui id o<r rv 0 :<0 E h- h- h- m h- h- 44 rH TO — G-----------—- 0)

Ό <N

•H

>1 3

A -n MC

Q) rH

•h i—li—i in

-P -H ^ <N σ\ O <T

•H dP i—I (v ττ «- «. *· *.

a I ad rHinrH 00 rH rH

a 3 > ii+ +i +

G rH

cn Φ G

+> -H :<0 Λ G

4* -H G

φ -H (0 3 '»«+>>+> +1 O CP ----- -

X -H O

X +i O. G

3 p G -H G r^crcT coin in rH O G G <D J- *j J.

3 a Ä G Φ ro id N coin rH

rö c <0 3 44 m oi oi oo co o ,

El ίθ£·ΡΗι—I rH i—I l—I rH i—I

a »o e β Λ M ·ΓΙΕ -m

ro I

•n (0 G

r£ «H £

1 <0 G CU CN H CN ΓΟ IN CO

es G CU - - - - dj 3 44 — mrorH rH cv iv A 4J H H oo rH ro rv co oo

(0 itC g rH CN Ή i—li—| rH

ε Ή το — en--- 3 +> I 1 3 -H (0 X 01 H + en + Co H O O m Co 44 44 (0 rH 3 CO 44 0044 \ cn\ > in o tn cn a, \ aj\ co a co O -H o CO Co e ε G cn e 3 o ε o g o G >iWH m mo mo

C MH G rH CN m CNinrH N H

o» oB

H

rH -H -H -H

<D H G G G

+> O -h m -H m in -h in

in P -HO-HOfM-HCN

-H -h +> ip cd +i co rvipr-

»rt P G P P P

A -H O OOiO« KOK

;hs « s u s u osu 15 63744 Tässä taulukossa esitetyt tulokset on saatu täyttämällä fysiologisella liuoksella maha ja sappitiehyt ja ottamalla talteen ulos tuleva neste mahanportin ja Oddin sulkijalihaksen jälkeen. Voidaan huomata, että virtauksessa ensimmäisen ja toisen keräystunnin välillä ei ole merkitseviä eroja. Jos yhdisteitä, joista joitakin on esitetty taulukossa 4, annetaan laskimonsisäisesti, ei nesteen ulosvirtauksessa ole mitään merkitseviä eroja; jos kuitenkin annetaan morfiinia esitetyssä määrin välittömästi ensimmäisen keräystunnin jälkeen, on virtauksessa toisen tunnin aikana voimakas väheneminen, joka antaa todisteen sulkijalihaselimissä vallitsevasta kouristus-tilasta, Kun keksinnön mukaisia yhdisteitä annetaan samanaikaisesti morfiinin kanssa ja esitetyssä määrin, ne mitätöivät mainitun kouristuksen. Tämä näille yhdisteille ominainen piirre on erittäin tärkeä terapeuttiselta kannalta, koska se osoittaa, että mainitut yhdisteet ovat aktiivisia vain patologisen komponentin läsnäollessa jättäen elimen normaalin toiminnan häiritsemättä. Nämä yhdisteet ovat myös tehokkaita verenkiertoelinten sileiden lihasten kouristusten estäjiä. Jotkut yhdisteistä ovat tässä suhteessa niin aktiivisia, että niitä voidaan käyttää lääkeaineina.

Tämä aktiivisuus määritettiin nesteeseen ripustetulla rotan häntävaltimolla, jolle aiheutettiin kouristus nesteeseen lisätyllä ergotamiinitartraatilla (350 ^ig/ml) ja mittaamalla suonen sisäisen paineen vaihtelut,

Kokeiltavat aineet vastustivat kouristusta. Arvostelu tehtiin käyttäen EDj-q, so, se tuotteen väkevyys täyttönesteessä ilmoitettuna yug/ml, joka pystyy pienentämään aiheutettua supistumista 50 %.

Taulukossa 5 on annettu joitakin esimerkkejä tästä aktiivisuudesta , 'Taulukko 5

Sähköärsykkeen taajuus 20 Hz, kesto 0,02 sek, jännite 100 V

Yhdiste ED50 CR 651 37 GR 816 12

Toisessa kokeessa rotan häntävaltimoa ärsytettiin sähköisesti ja kylpyyn lisättiin lääkeaineita. Aktiivisuus on ilmoitettu ED^q-arvona, so, lääkeaineen konsentraationa ^ig/ml täyttönestettä, joka pienentää sähköisen ärsykkeen vaikutuksen puoleen kontrollikokeessa 16 63744 saadusta sähköisen ärsykkeen vaikutuksesta. Tulokset on esitetty taulukossa 6.

Taulukko 6

Yhdiste ED(.gjig CR 651 19 CR 816 7

Esimerkki 1 a) 0,N-(dibentsyylioksikarbonyyli)-D,L-tyrosiini 5°C:seen jäähdytettyyn liuokseen, joka sisältää 18,1 g (0,1 mol) D,L—tyrosiinia 100 ml:ssa 1 N NaOH, lisätään samanaikaisesti ravistaen suunnilleen 30 minuutin kuluessa ja ylläpitäen reaktiolämpötila 5°C:n ja 10°C:n välillä, 200 ml 1-n NaOH ja 34,1 g (0,2 mol) bentsyylioksi-karbonyylikloridia. Ravistellaan 12 tuntia. Tehdään happamaksi 2 N HClillä ja suodatetaan. Kiteytetään uudelleen etanolista (95 %). Saadaan 36,3 g. Saanto 81 %. Sulamispiste 144-146°C.

b) Ο,Ν-dibentsyylioksikarbonyyli)-D,L-tyrosyyli-di-n-propyyli- amidi 44,9 g (0,1 moolia) Ο,Ν-dibentsyylioksikarbonyyli)D,L-tyro-siinia liuotetaan 300 ml taan vedetöntä asetonia. Liuos jäähdytetään -10°C:seen ja 10,1 g (0,1 mol) trietyyliamiinia lisätään samalla ravistaen, sitten lisätään 10,6 g (0,2 mol) etyylikloorikarbonaattia -10°C:ssa. Lämpötila pidetään -10°C:ssa 20 minuutin ajan ja sitten lisätään 10,1 g (0,1 mol) di-n-propyyliamiinia. Seosta ravistellaan 6 tuntia, jona aikana se saa lämmetä huoneen lämpötilaan, se kuivataan ja jäännöstä käsitellään etyyliasetaatilla.

Uute pestään 2-n HClillä, natriumbikarbonaatilla ja lopuksi vedellä, kuivataan vedettömällä Na^O^illä. Tuote saostetaan konsentroimalla liuos ja lisäämällä petrolieetteriä. Saadaan 41,0 g. Saanto 77 %. Sulamispiste 83-85°C. (Kiteytys 95-%isesta etanolista).

c) N-bentsyyliokslkarbonyyli-D,L-tyrosyyli-di-n-propyyliamidi Liuokseen, joka sisältää 53,2 g (0,1 mol) O,Ν-dibentsyylioksi- karbonyyli-D ,L-tyrosyyli-di-n-propyyliamidia 300 mlissa metanolia, lisätään ravistellen 100 ml 1-n NaOH. Seosta ravistetaan 6 tuntia, liuos laimennetaan 500 mli11a vettä ja tehdään happameksi 2-n HClillä.

Kiinteä sakka suodatetaan ja kiteytetään uudelleen etanolista (95 %) Saadaan 34,6 g. Saanto 87 %. Sulamispiste 104-106°C.

d) D,L-tyrosyyli-di-n-propyyliamidi 39,8 g (0,1 mol) N-bentsyylioksikarbonyyli-D,L-tyrosyyli-di-n-propyyli- tl 17 63744 amidia liuotetaan 400 ml:aan metanolia ja 100 ml:aan vettä. Tähän lisätään 4 g 10-%:sta Pd/C-katalysaattoria, jonka jälkeen vetyä johdetaan liuoksen läpi 6 tuntia samalla ravistaen. Katalysaattori suodatetaan pois ja liuotin haihdutetaan pieneen tilavuuteen, saatu jäännös kaadetaan 200 ml:aan vettä. Kiteinen sakka muodostuu nopeasti, se suodatetaan ja kiteytetään uudelleen etanolin ja veden seoksesta. Saadaan 23,9 g.

o

Saanto 96,1 %. Sulamispiste 108-110 C.

e) N-bentsoyyli-D,L-tyrosyyli-di-n-propyyliamidi

Liuokseen, joka sisältää 24,8 g (0,1 mol) D,L-tyrosyyli-di-n- propyyliamidia liuotettuna 300 mlraan kloroformia, lisätään samalla ravistaen noin 30 minuutin kuluessa ja 5-10°C:ssa, 100 ml 1-n NaOH ja 14,05 g (0,1 mol) bentsoyylikloridia. Ravistamista jatketaan 12 tuntia. Orgaaninen faasi uutetaan kahdesti 2-n HCltllä, pestään vedellä neutraaliksi, Kuivataan CaC^slla ja konsentroidaan pieneen tilavuuteen.

Tuote saostetaan lisäämällä petrolieetteriä.

Saadaan 34,2 g. Saanto 93 %. Sulamispiste 193-195°C (kiteytys etanolista), f) 0-(2-dietyyliamiinietyyli)-N-bentsoyyli-D,L-tyrosyyli-di-n-propyyliamidi (CR 605) 36,8 g (0,1 mol) di-N-bentsoyyli-D,L-tyrosyyli-di-n-propyyli-amidia suspendoidaan 350 ml jaan tolueenia, tämän jälkeen lisätään ravistellen 5,4 g (0,1 mol) natriummetylaattia ja 50 ml (0,1 mol) tolueeniin liuotettua titrattua 3-dietyyliamiinietyylikloridiliuosta. Lämpötila kohotetaan 105°C:een ja liuosta ravistetaan 12 tuntia tässä lämpötilassa. Tolueeniliuos uutetaan 2-n HCl:llä, vesi-happo-faasi tehdään alkaliseksi kylmällä natriumkarbonaatilla ja uutetaan sitten useita kertoja etyyliasetaatilla.

Yhdistetyt orgaaniset faasit kuivataan vedettömällä Na2SO^:llä ja haihdutetaan. Saatu öljymäinen jäännös kiteytyy jonkin ajan kuluttua,

Saadaan 39,2 g. Saanto 84 %, Sulamispiste 65-67°C (kiteytys petrolieetteristä).

Vapaa emäs voidaan muuttaa suolaksi, joka on vesiliukoinen. Emäs liuotetaan asetoniin ja saostetaan oksalaattina lisäämällä oksaalihapon etanoliliuosta. Suola kiteytetään uudelleen etanolista. Sulamispiste (oksalaatti): 159-162°C, 18 63744

Vaihtoehtoisesti emäs voidaan liuottaa asetoniin ja saostaa HCl:n asetoniliuoksella. Se kiteytetään uudelleen asetoni-etanoli-seoksesta. Sulamispiste (hydrokloridi): 181-183°C.

Esimerkki 2 0- (2-dimetyyliamiini-etyyli) -N-bentsoyyli~D ,Ιι-tyrosyyli-di-n-propyyliamidi (CR 592)

Esimerkin 1 f) menetelmällä käyttäen 2-dimetyyliamiinietyyli-kloridia 2-dietyyliamiinietyylikloridin sijasta saadaan otsikon yhdiste, öljymäinen emäs muutetaan oksalaatiksi.

Saanto 84 %, Sulamispiste (oksalaatti): 169-171°C (kiteytys etanolista).

Esimerkki 3 0-(2-di-isopropyyliamiinietyyli)-N-bentsoyyli-D,L-tyrosyyli-di-n-propyyliamidi (CR 624)

Esimerkin 1 f) menetelmällä käyttäen 2-di-isopropyyliamiini-etyylikloridia 2-dietyyliamiinietyylikloridin sijasta saadaan otsikon yhdiste, öljymäinen emäs muutetaan oksalaatiksi.

Saanto 78 %. Sulamispiste (oksalaatti): 154-155°C (kiteytys asetonista).

Esimerkki 4 0-(3-dimetyyliaminopropyyli)-N-bentsoyyli-D ,L-tyrosyyli-di-n-propyyliamidi (CR 816)

Esimerkin 1 f) menetelmällä, käyttäen 3-dimetyyliaminopropyyli-kloridia 2-dietyyliamiinietyylikloridin asemasta saadaan otsikon yhdiste, öljymäinen emäs muutetaan oksalaatiksi.

Saanto 81 %. Sulamispiste (oksalaatti); 112-114°C (kiteytys asetonista).

Esimerkki 5 a) N-(p-klooribentsoyyli)-D,L-tyrosyyli-di-n-propyyliamldi

Esimerkin 1 e) menetelmällä käyttäen p-klooribentsoyyli- kloridia bentsoyylikloridin asemasta saadaan otsikon yhdiste.

Saanto 92 %, Sulamispiste 202-204°C (kiteytys metanolista).

b) Q-(2-dietyyliamiinietyyli)-N-(p-klooribentsoyyli)-D,L-tyrosyyli-di-n-propyyliamidi (CR 716)

Esimerkin 1 f) menetelmällä käyttäen N-(p-klooribentsoyyli)-D,L-tyrosyyli-di-n-propyyliamidia N-bentsoyyli-D,L-tyrosyyli-di-n-propyyliamidin asemesta saadaan otsikon yhdiste, öljymäinen emäs muutetaan oksalaatiksi.

63744 19

Saanto 83 %. Sulamispiste (oksalaatti): 128-130°C (kiteytys asetonista).

Esimerkki 6 0-/3- (N1 ' -metyylipiperatsiini)-n-propyyli/~N-(p-klooribentso-yyli)-D#L-tyrosyyli-di-n-propyyliamidi (CR 725)

Esimerkin 1 f) menetelmällä käyttäen N-(p-klooribentsoyyli)-D,L-tyrosyyli-di-n-propyyliamidia N-bentsoyyli-D,L-tyrosyyli-di-n-propyyliamidin asemasta ja N-3-klooripropyyli-N'-metyylipiperatsii-nia 2-dietyyliamiinietyylikloridin asemasta saadaan otsikon yhdiste, öljymäinen emäs muutetaan sitraatiksi.

Saanto 84 %. Sulamispiste (sitraatti): 117-119°C (kiteytys asetonista).

Esimerkki 7 0-(21-di-isopropyyliamiinietyyli)-N-(p-klooribentsoyyli)-D,L-tyrosyyli-di-n-propyyliamidi

Esimerkin 1 f) menetelmällä käyttäen N-(p-klooribentsoyyli)-D,L-tyrosyyli-di-n-propyyliamidia N-bentsoyyli-D,L-tyrosyyli-di-n-propyyliamidin asemasta ja 2-di-isopropyyliamiinietyylikloridia 2-dietyyliamiinietyylikloridin asemasta saadaan otsikon yhdiste, öljymäinen emäs muutetaan oksalaatiksi,

Saanto 75 .%, Sulamispiste (oksalaatti); 154-156°C.

Esimerkki 8 a) 0, N- (di- bentsyylioksikarbonyyli) -D /L-tyrosyyli-n-butyyl -iam-irl-i

Esimerkin 1 b) menetelmällä käyttäen n-butyyliamiinia di-n- propyyliamiinin asemasta saadaan otsikon yhdiste.

Saanto 79 %. Sulamispiste 93-96°C (kiteytys 95-%:sesta etanolista) , b) N-bentsyylioksikarbonyyli-D,L-tyrosyyli-n-butyyliamidi

Valmistus kuten esimerkissä le).

Saanto 87 %. Sulamispiste 100-103°C (kiteytys 95-%:sesta etanolista), c) D,L-tyrosyyii-butyyliamidi

Valmistus kuten esimerkissä 1 d).

Saanto 94 %. Sulamispiste 115-117°C (kiteytyy etanoli-vedellä).

d) N^toluyyli-D,L-tyrosyyli-n-butyyliamidi

Valmistus kuten esimerkissä 1 e) käyttäen D,L-tyrosyyli-n-butyylicimidia D,L-tyrosyyli-di-n-propyyliamidin asemasta ja toluyyli- 20 63744 kloridia bentsoyylikloridin asemasta.

Saanto 90 %, Sulamispiste 174-176°C (kiteytys etanolista).

e) O- (2-pyrrolidyyli-N1 -etyyli) -N-toluyyli-D,L-tyrosyyli-n-butyyliamidi (CR 651)

Valmistus kuten esimerkissä 1 f) käyttäen N-toluyyli-D,L-tyrosyyli-n-butyyliamidia N-bentsoyyli-D,L-tyrosyyli-di-n-propyyli-amidin asemasta, ja N-(2-kloorietyyli)-pyrrolidiinia 2-dietyyli-amiinietyylikloridin asemasta, öljymäinen emäs muutetaan oksalaatiksi. Saanto 80 %, Sulamispiste (oksalaatti): 161-163°C.

Esimerkki 9 a) 0,N-(di-bentsyylioksikarbonyyli)-L-tyrosiini Valmistus kuten esimerkissä 1 a) käyttäen L-tyrosiinia D,L- tyrosiinin asemasta.

Saanto 78 %. Sulamispiste 86-87°C (kiteytyy hiilitetraklori-dista) . (<Λ)^ = +21^2° (tetrahydrofuraanissa) .

b) 0,N- (di-bentsyylioksikarbonyyli-L-tyrosyyli-di-n-propyyllamidi Valmistus kuten esimerkissä 1 b) käyttäen O,N-(di-karbo- bentsoksi)-L-tyrosiinia O,N-(di-karbobentsoksi)-D,L-tyrosiinin asemasta. Saanto 78 %, Ei-kiteytyvä öljy, c) N-bentsyylioksikarbonyyli-L-tyrosyyli-di-n-propyyliamidi Valmistus kuten esimerkissä 1 c).

Saanto 86 %, Sulamispiste 138-140°C (kiteytys 95-%:sesta etanolista). (<Χ)^ = -6 - 2° (tetrahydrofuraanissa) .

d) L-tyrosyyli-di-n-propyyliamidi Valmistus kuten esimerkissä 1 d).

Saanto 92 %, Sulamispiste 108-110°C. ((X)^0 = +70 - 2° (tetrahydrofuraanissa) , e) N-bentsoyyli-L-tyrosyyli-di-n-propyyliamldi Valmistus kuten esimerkissä 1 e) käyttäen L-tyrosyyli-di-n- propyyliamidia D,L-tyrosyyli-di-n-propyyliamidin asemasta.

Saanto 89 %, Sulamispiste 192-193°C (kiteytys etanolista). (</)q^ = -27,5 ί 2° (tetrahydrofuraanissa).

f) 0-(2-dietyyliamiinietyyli)-N-bentsoyyli-L-tyrosyyli-di-n-propyyliamidi (CR 804)

Valmistus kuten esimerkissä 1 f) käyttäen N-bentsoyyli-L-tyrosyyli-di-n-propyyliamidia N-bentsoyyli-D,L-tyrosyyli-di-n-pro-pyyliamidin asemasta, öljymäinen emäs muutetaan oksalaatiksi.

11 63744 21

Saanto 80 %, Sulamispiste (oksalaatti): 82-85°C (kiteytys asetoni-eetteriseoksesta) (ο<.)2°= “17 £ 2° (vedessä).

Esimerkki 10 a) N-(p^klooribentsoyyll)-L-tyrosyyli~di-n-propyyliamidi Valmistus kuten esimerkissä 1 e) käyttäen p-klooribentsoyyli- kloridia bentsoyylikloridin asemasta ja L-tyrosyyll-di-n-propyyli-amidia D.L-tyrosyyli-di^n-propyyliamidin asemasta.

Saanto 86 %, Sulamispiste 199-202°C (kiteytys etanolista). (o^)20 = -12 ί 2° (tetrahydrofuraanissa).

b) 0- (2’~dietyjyliamiinietyyli) -N- (p-klooribentsoyyli) -L-tyrosyyli-dl~n-propyyllamidi (CR 831)

Valmistus kuten esimerkissä 1 f) käyttäen N-(p-klooribentso-yyli)-L-tyrosyyli-di-n-propyyliamidia N-bentsoyyli-D,L-tyrosyyli-di-n-propyyliamidin asemasta, öljymäinen emäs muutetaan oksalaatiksi. Saanto 79 %, Sulamispiste (oksalaatti): 89-92°C (kiteytys asetoni-eetteriseoksesta). (σΌρ® = 10-2° (vedessä).

Claims

22 63744

1. Menetelmä uusien terapeuttisesti käyttökelpoisten D,L-N-asyylityrosinamidien valmistamiseksi, joilla on kaava R5 R3 N-Alk-O—v /—CH--CH-CO-N VI R / NH \R R6 ·0 *2 jossa Alk on suora tai haarautunut, 1-6 hiiliatomia sisältävä alkyyliryhmä, R,. ja Rg ovat samoja tai erilaisia, suoria tai haarautuneita 1-4 hiiliatomia sisältäviä alkyyliryhmiä tai muodostavat yhdessä 4-5 hiiliatomia sisältävän alkyleeniryhmän, joka muodostaa N-atomin kanssa heterosyklisen renkaan, joka sisältää mahdollisesti toisen N-atomin (N*), jossa saattaa olla substituenttina metyyli-, hydroksietyyli- tai bentsyyliryhmä, joka heterosyklinen ryhmä on edullisesti pyrrolidino-, piperidino- tai N'-substituoitu piperat-sinoryhmä, R2 on fenyyliryhmä, jonka orto-, meta- tai para-asemissa voi olla yksi tai kaksi substituenttia seuraavista: kloori, bromi, nitro, metoksi, metyyli tai trifluorimetyyli, R^ ja R4 ovat samoja tai erilaisia ja merkitsevät vetyä, suoraa tai haarautunutta alkyyli-tai aralkyyliryhmää, jolloin niiden yhteenlaskettu hiiliatomien luku on korkeintaan 8, sekä niiden farmaseuttisesti hyväksyttävien suolojen valmistamiseksi, tunnettu siitä, että a) L- tai D,L-tyrosiini saatetaan moolisuhteessa 1:2 Schotten-Baumann-reaktioon bentsyylioksikarbonyylikloridin kanssa jolloin saadaan 0,11-(dibentsyylioksikarbonyyli) tyrosiini, jolla on kaava Cbz-O-f CH.-CH-COOH I \=/ NH Cbz jossa Cbz on bentsyylioksikarbonyyliryhmä, b) saatu kaavan I mukainen 0,N- (dibentsyylioksikarbonyyli) tyrosiini 23 63744 saatetaan reagoimaan inertissä orgaanisessa liuottimessa -15 - +5°C:ssa tertiäärisen orgaanisen amiinin, edullisesti tri-etyyliamiinin, ja kloorimuurahaishapon etyyli-, propyyli- tai butvyliesterin kanssa seka-anhydridiksi, joka saatetaan reagoimaan -10 - +20°C:ssa kaavan R3. ^•NH VIII R4^ mukaisen amiinin kanssa, jossa kaavassa R^ ja merkitsevät samaa kuin edellä, jolloin saadaan tyrosinamidi, jolla on kaava Cbz-0 —$ CH.-CH-CO-N^^ II \=/ L· \r4 I 4 Cbz jossa R3, R4 ja Cbz merkitsevät samaa kuin edellä, c) kaavan II mukaisen yhdisteen O-bentsyylioksikarbonyyliryhmä lohkaistaan hydrolysoimalla epäorgaanisen emäksen vesi- tai vesi-alko-holiliuoksessa 20-60°C:ssa, jolloin saadaan kaavan NH \ * K4 Cbz mukainen N-bentsyylioksikarbonyylityrosinamidi, jossa kaavassa Cbz, R^ ja R^ merkitsevät samaa kuin edellä, d) kaavan III mukainen N-bentsyylioksikarbonyylityrosinamidi hydrataan katalyyttisesti, jolloin saadaan kaavan /“A HO-V 7-CH2-CH-CO-N<^ IV NH» ^R. 2 4 Λ mukainen tyrosinamidi, jossa kaavassa R^ ja R^ merkitsevät samaa 24 63744 kuin edellä, e) kaavan IV mukainen tyrosinamidi saatetaan reagoimaan orgaanisessa liuottimessa 0-10°C:ssa epäorgaanisen emäksen läsnäollessa kaavan R2C0C1 IX mukaisen happokloridin kanssa, jossa kaavassa R2 merkitsee samaa kuin edellä, jolloin saadaan kaavan ho-^ v— ch2-ch-co-n ^ v NH ^R, i 4 CO »2 mukainen N-asyylityrosinamidi, jossa kaavassa R2, R3 ja R4 merkitsevät samaa kuin edellä, f) kaavan V mukainen N-asyylityrosinamidi muutetaan natrium-suolaksi, joka saatetaan reagoimaan vedettömässä orgaanisessa liuottimessa korotetussa lämpötilassa, joka on korkeintaan 120°C, halo-geenialkyyliamiinin kanssa, jolla on kaava J>N-Alk-X VII V jossa R5, Rg ja Alk merkitsevät samaa kuin edellä, ja X on halogeeni, ja g) saatu kaavan VI mukainen emäs muutetaan haluttaessa farmaseuttisesti hyväksyttäväksi suolaksi.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kaavan VII mukaisena halogeenialkyyliamiinina käytetään kaavan ^N-Alk' -X Vila R6 ’ ^ mukaista halogeenialkyyliamiinia, jossa kaavassa Alk' on etyleeni II 25 63744 tai n-propyleeni, R,.' ja Rg' merkitsevät etyyliryhmiä tai yhdessä typpiatomin kanssa pyrrolidiini- tai Ν'-metyylipiperatsiiniryhmää, ja X merkitsee samaa kuin edellä,

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kaavan IX mukaisena happokloridina käytetään bentsoyyli-kloridia tai p-kloori- tai p-metyylibentsoyylikloridia. 26 Patentkrav 63744