FI120094B - Menetelmä terapeuttisesti käyttökelpoisten 1, 4- dihydrokinoksaliini-2,3-dionijohdannaisten valmistamiseksi - Google Patents

Menetelmä terapeuttisesti käyttökelpoisten 1, 4- dihydrokinoksaliini-2,3-dionijohdannaisten valmistamiseksi Download PDF

Info

Publication number
FI120094B
FI120094B FI946005A FI946005A FI120094B FI 120094 B FI120094 B FI 120094B FI 946005 A FI946005 A FI 946005A FI 946005 A FI946005 A FI 946005A FI 120094 B FI120094 B FI 120094B
Authority
FI
Finland
Prior art keywords
dione
dihydroquinoxaline
nitro
glycine
dichloro
Prior art date
Application number
FI946005A
Other languages
English (en)
Swedish (sv)
Other versions
FI946005A0 (fi
FI946005A (fi
Inventor
Eckard Weber
John F W Keana
Original Assignee
Univ California
Oregon State
Priority date (The priority date is an assumption and is not a legal conclusion. Google has not performed a legal analysis and makes no representation as to the accuracy of the date listed.)
Filing date
Publication date
Application filed by Univ California, Oregon State filed Critical Univ California
Publication of FI946005A0 publication Critical patent/FI946005A0/fi
Publication of FI946005A publication Critical patent/FI946005A/fi
Application granted granted Critical
Publication of FI120094B publication Critical patent/FI120094B/fi

Links

Classifications

    • C—CHEMISTRY; METALLURGY
    • C07—ORGANIC CHEMISTRY
    • C07D—HETEROCYCLIC COMPOUNDS
    • C07D491/00—Heterocyclic compounds containing in the condensed ring system both one or more rings having oxygen atoms as the only ring hetero atoms and one or more rings having nitrogen atoms as the only ring hetero atoms, not provided for by groups C07D451/00 - C07D459/00, C07D463/00, C07D477/00 or C07D489/00
    • C07D491/02—Heterocyclic compounds containing in the condensed ring system both one or more rings having oxygen atoms as the only ring hetero atoms and one or more rings having nitrogen atoms as the only ring hetero atoms, not provided for by groups C07D451/00 - C07D459/00, C07D463/00, C07D477/00 or C07D489/00 in which the condensed system contains two hetero rings
    • C07D491/04—Ortho-condensed systems
    • A—HUMAN NECESSITIES
    • A61—MEDICAL OR VETERINARY SCIENCE; HYGIENE
    • A61K—PREPARATIONS FOR MEDICAL, DENTAL OR TOILETRY PURPOSES
    • A61K31/00—Medicinal preparations containing organic active ingredients
    • A61K31/33—Heterocyclic compounds
    • A61K31/395—Heterocyclic compounds having nitrogen as a ring hetero atom, e.g. guanethidine or rifamycins
    • A61K31/495—Heterocyclic compounds having nitrogen as a ring hetero atom, e.g. guanethidine or rifamycins having six-membered rings with two or more nitrogen atoms as the only ring heteroatoms, e.g. piperazine or tetrazines
    • A—HUMAN NECESSITIES
    • A61—MEDICAL OR VETERINARY SCIENCE; HYGIENE
    • A61K—PREPARATIONS FOR MEDICAL, DENTAL OR TOILETRY PURPOSES
    • A61K51/00—Preparations containing radioactive substances for use in therapy or testing in vivo
    • A61K51/02—Preparations containing radioactive substances for use in therapy or testing in vivo characterised by the carrier, i.e. characterised by the agent or material covalently linked or complexing the radioactive nucleus
    • A61K51/04—Organic compounds
    • A61K51/041—Heterocyclic compounds
    • A61K51/044—Heterocyclic compounds having nitrogen as a ring hetero atom, e.g. guanethidine, rifamycins
    • A61K51/0459—Heterocyclic compounds having nitrogen as a ring hetero atom, e.g. guanethidine, rifamycins having six-membered rings with two nitrogen atoms as the only ring hetero atoms, e.g. piperazine
    • A—HUMAN NECESSITIES
    • A61—MEDICAL OR VETERINARY SCIENCE; HYGIENE
    • A61P—SPECIFIC THERAPEUTIC ACTIVITY OF CHEMICAL COMPOUNDS OR MEDICINAL PREPARATIONS
    • A61P25/00—Drugs for disorders of the nervous system
    • A—HUMAN NECESSITIES
    • A61—MEDICAL OR VETERINARY SCIENCE; HYGIENE
    • A61P—SPECIFIC THERAPEUTIC ACTIVITY OF CHEMICAL COMPOUNDS OR MEDICINAL PREPARATIONS
    • A61P25/00—Drugs for disorders of the nervous system
    • A61P25/08—Antiepileptics; Anticonvulsants
    • A—HUMAN NECESSITIES
    • A61—MEDICAL OR VETERINARY SCIENCE; HYGIENE
    • A61P—SPECIFIC THERAPEUTIC ACTIVITY OF CHEMICAL COMPOUNDS OR MEDICINAL PREPARATIONS
    • A61P25/00—Drugs for disorders of the nervous system
    • A61P25/14—Drugs for disorders of the nervous system for treating abnormal movements, e.g. chorea, dyskinesia
    • A61P25/16—Anti-Parkinson drugs
    • A—HUMAN NECESSITIES
    • A61—MEDICAL OR VETERINARY SCIENCE; HYGIENE
    • A61P—SPECIFIC THERAPEUTIC ACTIVITY OF CHEMICAL COMPOUNDS OR MEDICINAL PREPARATIONS
    • A61P25/00—Drugs for disorders of the nervous system
    • A61P25/18—Antipsychotics, i.e. neuroleptics; Drugs for mania or schizophrenia
    • A—HUMAN NECESSITIES
    • A61—MEDICAL OR VETERINARY SCIENCE; HYGIENE
    • A61P—SPECIFIC THERAPEUTIC ACTIVITY OF CHEMICAL COMPOUNDS OR MEDICINAL PREPARATIONS
    • A61P25/00—Drugs for disorders of the nervous system
    • A61P25/22—Anxiolytics
    • A—HUMAN NECESSITIES
    • A61—MEDICAL OR VETERINARY SCIENCE; HYGIENE
    • A61P—SPECIFIC THERAPEUTIC ACTIVITY OF CHEMICAL COMPOUNDS OR MEDICINAL PREPARATIONS
    • A61P25/00—Drugs for disorders of the nervous system
    • A61P25/28—Drugs for disorders of the nervous system for treating neurodegenerative disorders of the central nervous system, e.g. nootropic agents, cognition enhancers, drugs for treating Alzheimer's disease or other forms of dementia
    • A—HUMAN NECESSITIES
    • A61—MEDICAL OR VETERINARY SCIENCE; HYGIENE
    • A61P—SPECIFIC THERAPEUTIC ACTIVITY OF CHEMICAL COMPOUNDS OR MEDICINAL PREPARATIONS
    • A61P29/00—Non-central analgesic, antipyretic or antiinflammatory agents, e.g. antirheumatic agents; Non-steroidal antiinflammatory drugs [NSAID]
    • A—HUMAN NECESSITIES
    • A61—MEDICAL OR VETERINARY SCIENCE; HYGIENE
    • A61P—SPECIFIC THERAPEUTIC ACTIVITY OF CHEMICAL COMPOUNDS OR MEDICINAL PREPARATIONS
    • A61P9/00—Drugs for disorders of the cardiovascular system
    • A—HUMAN NECESSITIES
    • A61—MEDICAL OR VETERINARY SCIENCE; HYGIENE
    • A61P—SPECIFIC THERAPEUTIC ACTIVITY OF CHEMICAL COMPOUNDS OR MEDICINAL PREPARATIONS
    • A61P9/00—Drugs for disorders of the cardiovascular system
    • A61P9/10—Drugs for disorders of the cardiovascular system for treating ischaemic or atherosclerotic diseases, e.g. antianginal drugs, coronary vasodilators, drugs for myocardial infarction, retinopathy, cerebrovascula insufficiency, renal arteriosclerosis
    • C—CHEMISTRY; METALLURGY
    • C07—ORGANIC CHEMISTRY
    • C07D—HETEROCYCLIC COMPOUNDS
    • C07D241/00—Heterocyclic compounds containing 1,4-diazine or hydrogenated 1,4-diazine rings
    • C07D241/36—Heterocyclic compounds containing 1,4-diazine or hydrogenated 1,4-diazine rings condensed with carbocyclic rings or ring systems
    • C07D241/38—Heterocyclic compounds containing 1,4-diazine or hydrogenated 1,4-diazine rings condensed with carbocyclic rings or ring systems with only hydrogen or carbon atoms directly attached to the ring nitrogen atoms
    • C—CHEMISTRY; METALLURGY
    • C07—ORGANIC CHEMISTRY
    • C07D—HETEROCYCLIC COMPOUNDS
    • C07D241/00—Heterocyclic compounds containing 1,4-diazine or hydrogenated 1,4-diazine rings
    • C07D241/36—Heterocyclic compounds containing 1,4-diazine or hydrogenated 1,4-diazine rings condensed with carbocyclic rings or ring systems
    • C07D241/38—Heterocyclic compounds containing 1,4-diazine or hydrogenated 1,4-diazine rings condensed with carbocyclic rings or ring systems with only hydrogen or carbon atoms directly attached to the ring nitrogen atoms
    • C07D241/40—Benzopyrazines
    • C07D241/44—Benzopyrazines with hetero atoms or with carbon atoms having three bonds to hetero atoms with at the most one bond to halogen, e.g. ester or nitrile radicals, directly attached to carbon atoms of the hetero ring
    • C—CHEMISTRY; METALLURGY
    • C07—ORGANIC CHEMISTRY
    • C07D—HETEROCYCLIC COMPOUNDS
    • C07D241/00—Heterocyclic compounds containing 1,4-diazine or hydrogenated 1,4-diazine rings
    • C07D241/36—Heterocyclic compounds containing 1,4-diazine or hydrogenated 1,4-diazine rings condensed with carbocyclic rings or ring systems
    • C07D241/50—Heterocyclic compounds containing 1,4-diazine or hydrogenated 1,4-diazine rings condensed with carbocyclic rings or ring systems with hetero atoms directly attached to ring nitrogen atoms
    • C07D241/52—Oxygen atoms
    • C—CHEMISTRY; METALLURGY
    • C07—ORGANIC CHEMISTRY
    • C07D—HETEROCYCLIC COMPOUNDS
    • C07D241/00—Heterocyclic compounds containing 1,4-diazine or hydrogenated 1,4-diazine rings
    • C07D241/36—Heterocyclic compounds containing 1,4-diazine or hydrogenated 1,4-diazine rings condensed with carbocyclic rings or ring systems
    • C07D241/50—Heterocyclic compounds containing 1,4-diazine or hydrogenated 1,4-diazine rings condensed with carbocyclic rings or ring systems with hetero atoms directly attached to ring nitrogen atoms
    • C07D241/54—Nitrogen atoms
    • C—CHEMISTRY; METALLURGY
    • C07—ORGANIC CHEMISTRY
    • C07D—HETEROCYCLIC COMPOUNDS
    • C07D487/00—Heterocyclic compounds containing nitrogen atoms as the only ring hetero atoms in the condensed system, not provided for by groups C07D451/00 - C07D477/00
    • C07D487/02—Heterocyclic compounds containing nitrogen atoms as the only ring hetero atoms in the condensed system, not provided for by groups C07D451/00 - C07D477/00 in which the condensed system contains two hetero rings
    • C07D487/04—Ortho-condensed systems

Description

Menetelmä terapeuttisesti käyttökelpoisten 1,4-dihydro-kinoksaliini-2,3-dionijohdannaisten valmistamiseksi
Keksinnön ala 5 Tämä keksintö kuuluu lääketieteellisen kemian alaan. Tämä keksintö koskee menetelmää yhdisteiden valmistamiseksi., joilla on korkea affiniteetti glysiininsitoutu-mi s koht aan,, joilta puuttuvat PC? :n sivuvaikutukset ja joita kulkeutuu suuria määriä yefiaivoesteen läpi. Erityisesti 10 tämä keksintö koskee menetelmää uusien 1,4-dihydro-kinoksaiiini-2,3-dionien valmistamiseksi, jotka ovat käyttökelpoisia iskemiaan liittyvän neuronien degeneraation, patofysiologiSten tilojen, jotka liittyvät neuronien degeneraatioon, kouristusten, ahdistuneisuuden, kroonisen kivun 15 hoitamisessa tai estämisessä ja anestesian aikaansaamisessa. Keksintö koskee myös tiettyjä 1,4-dihydrokinoksaliini- 2,3-dionien erittäin liukoisia ammoniumsuoloja.
Keksinnön tausta
Glutamiinihappoa pidetään tärkeimpänä eksitoivana 20 neurotransmitterinä aivoissa. Keskushermostossa on kolmea pääalatyyppiä glutamiinihapporeseptoreita. Näihin viitataan yleisesti kainaatt i- , AMPA- j a N-metyyli-D-asparagiinihappo (NMDA) -reseptoreina (Watkins ja Olverraan, Trends in Neuvos ci . 7:265-272 (1987)) . NMDA-reseptoreitä esiintyy käy- 25 tännöllisesti katsoen aivojen jokaisen neuronin membraa- neissa. NMDA-reseptorit ovat ligandin ohjaamia katip- 2 nikanavia, jotka sallivat Na' :n, K’ :n ja Ca**:n tunkeutua sisään, kun ne on aktivoinut glutamiinihappo tai aspara-giinihappo (ei-selektiivisiä, endogeenisiä agonistejä) tai NMDA (selektiivinen, synteettinen agonisti) (Wong ja Kemp, 5 Ann. Rev. Pharmacol. Toxicol. 31:401-425 (1991) ).
Glutamiinihappo yksinään ei kykene aktivoimaan NMDA-reseptoria. Tullakseen glutamiinihapon aktivoimaksi, NMDA-reseptorikanavan täytyy ensin sitoa glysiini spesifiseen, korkea~affiniteettiseen glysiininsitoutumiskohtaan, 10 joka on erillinen glutamiinihapon/NMDA:n sitoutumiskohdasta reseptoriproteiinissa {Johnson ja Ascher, Nature 325:329-331 (1987)). Glysiini on siksi pakollinen koago-nisti NMDA—reseptori/kanavakompleksissa (Kemp, J. A. ym., Proc. Natl. Acad. Sei. USA 85:6547-6550 (1988)).
15 Glutamiinihappo/NMDA- ja glysiininsitoutumiskohtien lisäksi NMDA-reseptorissa on joukko muita funktionaalisesta tärkeitä sitoutumiskohtia. Näihin sisältyvät sitoutumiskohdat Mg++:lle, Zh”:Ile, polyamiineille, arakidoniha-polle ja fensyklidiinille (PCP) (Reynolds ja Miller, Adv. 20 in Pharmacol. 21:101-126 (1990), Miller, B. ym., Nature 355:722-725 (1992)). PCP:n sitoutumiskohta, johon nykyisin yleensä viitataan PCP-reseptorina, sijaitsee NMDA-resepto-ri/kanavakompleksin lonoforin huokosen sisällä (Wong, E. H. F. ym., Proc. Natl. Acad. Sei. USA 83:7104-7108 (1986), 25 Huettner ja Bean, Proc. Natl. Acad. Sei. USA 85:1307-1311 (1988 ), MacDonald, J.F. ym. , Neurophyslol. 58:251-266 (1987)). Jotta PCP pääsisi PCP-reseptorilie, kanavan täytyy ensin avautua glutamiinihapon ja glysiinin vaikutuksesta. Glutamiinihapon ja glysiinin puuttuessa PCP ei voi 30 sitoutua PCP-reseptoriin, vaikkakin muutamat tutkimukset ovat viitanneet siihen, että pieni määrä PCP:n sitoutumista voi esiintyä jopa glutamiinihapon ja glysiinin puuttuessa (Sircar ja Zukin, Brain Res. 556:280-284 (1991)). Kun PCP sitoutuu PCP-reseptoriin, se estää ionivirran 35 avoimen kanavan läpi. Siksi PCP on avoimen kanavan estäjä 3 j a nonkompetitiivinen glutamiinihapon antagonisti NMDA-re-septori/kanavakompleksissa.
Eräs voimakkaimpia selektiivisimpiä lääkeaineita, joka sitoutuu PCP-reseptoriin, on kouristuksenestäjälääke-5 aine MK801. Tällä lääkeaineella on Kd-arvo noin 3 nM PCP-reseptorilla (Wong, E. H. F. ym,, Proc. Natl. Acad. Sei. USA 83:7104-7108 (1986)).
Sekä PCP:llä että MK801:llä kuin myös muilla PCP-reseptorin ligandeilla (esim, dekstrometorfaani, ketamiini 10 ja N,N’-disubstitUöidut guanidiinit) on neuroprotektiivista tehoa sekä in vitro että in vivo (Gill, R. ym,, J. Neu-rosci, 7:3343-3349 (1987), Keana, J. F. W. ym,, Proc.
Natl, Acad. Sei. USA 86:5631-5635 (1989), Steinberg, G. K. ym., Neuroscience Lett. 89:193-197 (1988), Church, 3. ym., 15 teoksessa Sigma and Phencyclidine-Like Compounds as Molecular Probes in Biology, Domino ja Kamenka, toim., Ann Arbor: NPP Books, s. 747-756 (1988)), Näidenlääkeaineiden hyvin karakterisoitu neuroprotaktiivinen teho johtuu ennen kaikkea niiden kyvystä estää Ca++:n liiallinen sisääntulo 20 neuroneihin MMDA-reseptorikanavien kautta, jotka tulevat yliaktivoiduiksi liiallisen glutamiinihapon vapautumisen vaikutuksesta aivoiskemiatiloissä (esim. halvauksessa, sydänpysähdysiskemiassa jne.) (Collins, R.C., Metabol. Br. Dis, 1:231-240 (1986), Collins, R.C. ym., Annals Int. Med. 25 110:992-1000 (1989)).
Kuitenkin näiden PCP-reseptorilääkeaineiden terapeuttista potentiaalia iskemiastaselviämisaineina ("ischemia rescue agents") halvauksessa on vakavasti haitannut se, että näillä lääkeaineilla on voimakkaita PCP:n kaltai-30 siä käyttäytymissivuvaikutuksia (psykotoffiimeettisiä käyt- täytymisvaikutuksia), jotka vaikuttavat johtuvan näiden lääkeaineiden interaktiosta PCP-reseptorin kanssa (Trick-lebank, M. D. ym., Eur. J. Pharmacol. 167:127-135 (1989), Koek, W. ym., J. Pharmacol. Εκρ. Ther. 245:969 (1989), 35 Willets ja BaXster, Neuropharmacology 27:1249 (1988)).
4 Nämä PCP:n kaltaiset käyttäytymissivuvaikutukset vaikuttavat aiheuttaneen MK801:n vetämisen pois kliinisestä kehitystyöstä iskemiastaselviämisaineena, lisäksi näillä PCP-reseptorin ligandeilla vaikuttaa olleen huomattava väärin-5 käyttöpotentiaali, kuten PCP:n itsensä väärinkäyttöalttius on osoittanut.
PCP-reseptorih ligandien PCP:n kaltaiset käyttäyty-misvaikutukset voidaan osoittaa eläinmalleissa: PCP ja sen sukuiset PCP-reseptorin ligandit saavat aikaan käyttäyty-10 miseksitaation (yliliikkuvuuden) jyrsijöissä (Tricklebank, M. D. ym., Eut. J. Pharmacol, 167:127-135 (1989)) ja tyypillisen katalepsian kyyhkysissä (Koek, W. ym., J. Pharmacol. Exp. Ther. 245:969 (1989), Millets ja Balster, Neuro pharmacology 27:1249 (1988) ),' lääkeainediskriminaätiopä-15 radigmoissa on voimakas korrelaatio näiden lääkeaineiden PCP-reseptOtiaffiniteetin ja niiden tehon, jolla ne aiheuttavat FGPjlXe ominaisen vastekäyttäytymisen, välillä (Zukin, S. K, ym., Brain Res. 294:174 (19:84), Brady, κ. τ. ym., Science 215:178 (1982), Trieklebank, M.D. ym., Eur. 20 J, Pharmacol. 141:497 (1987)).
Lääkeaineilla, jotka toimivat kqmpetitiivlsina antagonisteina NMD A - reseptori n glutamiinihäppositöutumisköh-dassa, kuten CGS 19755:llä ja LY274614:llä, on myös neuro-protektiivista tehoa, koska nämä lääkeaineet, kuten PCP-25 reseptorin ligandit, voivat estää liiallisen Ca++:n virtauksen NMDÄ-reseptorien/kanavien läpi iskemiassa (Boast, C. A. ym., Brain Res. 442:345-348 (1988), Schoepp, D. D. ym., J. Neural. Trans. 85:131-143 (1991)). Kuitenkin myös kompetitiivisilla NMDA-reseptorin antagonisteilla, on PCP:n 30 kaltaisia käyttäytymissivuvaikutuksia eläinmalleissa (käyttäytymiseksitaatio, aktiivisuus PCP:n lääkeainedis-kriminaatiokokeissa), vaikkei yhtä voimakkaasti kuin MK801:llä ja PCP:llä (Tricklebank, M.D. ym., Eur. J. Pharmacol . 167:127-135 (1989) ).
5
Vaihtoehtoinen tapa inhiboida NMDA-reseptorikana-vien aktivaatiota on käyttää antagonisteja NMDA-reseptorin glysiininsitoutumiskqhdassa. Koska glysiinin täytyy sitoutua glysiinikohtaan, jotta glutamiinihappo saisi aikaan 5 kanavan avautumisen (Johnson ja Aschar, Nattxre 325:329-331 (1987) , Kemp, J.A. ym., Proc. Natl, Acad, Sei . USM 85:6547-6550 (1988)), glysiinin antagonisti voi täysin estää ionien virtauksen NMDA-reseptorikanavan läpi, jopa suuren glutamiinihappöniäärän ollessa läsnä.
10 Äskettäiset in vivo -mikrodialyysitutkimukset ovat osoittaneet, että rotan fokaalisen iskemian mallissa on suuri lisäys glutamiinihapon vapautumisessa iskeemisessä aivoalueessa ilman merkittävää lisäystä glysiinin vaputu-misessa (Globus, M. Y, T, ym., J. Neurochem. 57:470-478 15 (1991)), Niinpä teoriassa glysiinin antagonistien pitäisi olla erittäin voimakkaita neuroprotektiivisia aineita, koska ne voivat estää nonkompetitiivisesti NMPA-kanavien avautumisen glutamiinihapon vaikutuksesta ja siksi, toisin kuin kompetitiivisilla NMDA-antagonisteilla, niiden ei 20 tarvitse voittaa suuria endogeenisen glutamiinihapon kon-sentraatioita, jotka vapautuvat iskeemisellä aivoalueella.
Pisaksi, koska glysiinin antagonistit eivät toimi glutamiinihapon/NMDA:n eivätkä PCP:n sitoutumiskohdassa estäessään NMpA-kanavan avautumisen, nämä lääkeaineet ei-25 vät ehkä aiheuta sitä PCP:n kaltaista käyttäytymissivuvai-kutusta, joka nähdään sekä PCP-reseptorin liganäeilla että kompetitiivisilla NMDA-reseptorin antagonisteilla (Trick-lebank, M. D. ym., Bur. j, Pharmacol. 167:127-135 (1989), Koek, w ym., j, Pharmacol. Exp, Ther, 245:969 (1989), Wil-30 lets ja Balster, Neuropharmacology 27:1249 (1988), Trick-lebank, M. D. ym., Bur. J, Pharmacol. 167:127-135 (1989 ) , Zukin, S. R. ym., Brain Res. 294:174 (1984), Brady, K. T. ym. , Science 215:178 (1982), Tricklebank, 1¾. D. ym., Eur. J. Pharmacol. 141:497 (1987)), Siihen, että glysiinin an-35 tagonistit voivat tosiaan olla vailla PCP:n kaltaisia 6 käyttäytymissivuvaikutuksia, ovat viitanneet äskettäiset tutkimukset, joissa saatavana olleita glysiinin antagonisteja injlsöitiin suoraan jyrsijöiden aivoihin ilman, että aiheutui PCPm kaltaisia käyttäytymistapoja (Tricklebank, 5 M. D. ym., Eur. J. Pharmacol. 167:127-135 (1989)).
Kuitenkin on ollut kaksi pääongelmaa, jotka ovat estäneet glysiinin antagonistien kehittämisen kliinisesti käyttökelpoisiksi neuröprotektiivisiksi aineiksi: A. Useimmat saatavana olevat glysiinin antagonis-10 tit, joilla on suhteellisen korkeat reseptoriinsitoutuinis- affiniteetit lii vitro, kuten 7-Cl-kynureehihappo (Keinp, 3. A. ym., Proc. Natl. Acad. Sei. USA 85:6547-6550 (1988)), 5,7-dikloorikynureenihappo (McNamara, D. ym., Neuroscience Lett. 120: 17-20 (1990)) ja indoli-2-karboksyylihappo 15 (Gray, N.M. ym., J. md, Chem. 34:1283-1292 (1991) ), eivät pysty tunkeutumaan veriaivoestden läpi, ja siksi niistä ei ole hyötyä terapeuttisina aineina; B. Ainoa saatavana oleva glysiinin antagonisti, joka tunkeutuu riittävästi veriaivoesteen läpi, lääkeaine 20 HA-966 (Fletcher ja Lodge, Bur. J. Pharmacol. 151:161-162 (1988)), on osittainen agonist!, jolla on vain mikromolaa-rinen affiniteetti glysiininsitoutumiskohtaan. Siksi HA-966 : n neuroprotektiivista tehoa in vivo ei ole osoitettu, ©ikä sitä ole osoitettu muille saatavana oleville glysii-25 niantagonisteille, koska niiltä puuttuu biologinen hyöty- osuus in vivo.
Kirjallisuudessa on ollut joukko raportteja substi-tuoiduista 1,4~dihyärokinoksaliini-2,3~äioneista, jotka ovat hyödyllisiä hoidettaessa patofysiologisia tiloja, 30 joita välittävät ei-NMDA-, NMDA- ja glysiinireseptorit. Esimerkiksi US-patentti nro 4 975 430 (1990) esittää 1,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dioniyhdisteet, joilla on kaava: 7
V
X^JL/N^O
5 Y
jossa kumpikin X on toisistaan riippumatta nitro tai syaani ja jossa kumpikin Y on toisistaan riippumatta H, alempi alkyyli, alempi alkoksi tai CF3. Nämä yhdisteet ovat ilmoitetun mukaan hyödyllisiä hoidettaessa NMBA-reseptorin 10 stimulaatioon liittyviä neuronaalisia tiloja.
US-patentti nro 3 962 440 (1976) esittää 1,4-dihyd-rokinoksaliini-2,3-dioniyhdisteet, joilla on kaava:
15 v^yV
H
jossa R1 voi olla vety tai metyyli, Rn voi olla alempi alkyyli, alempi alkoksi, alempi alkyylitio, syklopropyyli, 20 nitro, syaani, halogeeni, C1.2(trifluorimetyyli)aminon tai substituohdun am i non fluori alkyyli.,· ja n voi olla 0, 1 tai 2. Nämä yhdisteet ovat ilmoitetun mukaan hyödyllisiä hyp-nootteina.
US-patentti nro 4 812 458 (1989) esittää 1,4-dihyd-25 rokinoksaliini-2,3-dioniyhdisteet, joilla on kaava: o * „
R2 H o R2 N OH
jossa R1 on halogeeni, syaani, trifluorimatyyli, etynyyli tai N3, ja R2 on SO-C^-alkyyli, trifluorimetyyli, nitro, 35 etynyyli tai syaani. Nämä yhdisteet ovat ilmoitetun mukaan 8 hyödyllisiä hoidettaessa eksitoiyien n e ur otr a n s m i 11 e r i e n, erityisesti kiskvalaattireseptorien, hyperaktiivisuuden aiheuttamia indikaatioita, ja neurolepteinä, ilS-patentti nro 4 659 713 (1987) esittää 1,4-dlhyd-5 rokinöksaliini-2,3-dionlyhdisteet, joilla on kaava:
H
Xfl I g 10
NO, H
jossa X on vety, kloori, bromi, fluori, jodi, trikloori-metyyli, dlkloorlfluorimetyyli, difluorimetyyli tai tri- 15 fluorimetyyli ja n on 1 tai 2. Nämä yhdisteet ovat ilmoi tetun mukaan hyödyllisiä kokkidioosin torjunnassa eläimissä» US-patentti nro 4 948 794 (1990) esittää 1,4-dihyd-rokinoksalilni-2,3-dioniyhdisteet, joilla on kaava: 20
U H
25 R
jossa R1 on C1_12-alkyyli, joka on mahdollisesti subs ti taottu hydroksilla, formyylilla, karbokslila, karboksyylies-tereillä, amideilla tai amiineilla, Cä_e-sykloalkyylillä, 30 aryylilla, araikyylillä, ja jossa R5 on vety, halogeeni, CN, CF3, N0z, tai OR', jossa R' on C^-alkyyli ja R5, R7 ja R8 ovat vety, sillä edellytyksellä, että R6 ei ole CF3, OCH3, N02, Cl eikä Br silloin, kun R1 on CH3, tai 9 R6 ja R7 toisistaan riippumatta ovat N02, halogeeni, CN, CF3, tai OR', jossa R' on C^j-alkyyli, ja R5 ja R8 kumpikin ovat vety, tai R5 ja R6 yhdessä muodostavat vielä yhden fuusioidun 5 aromaattisen renkaan, joka voi olla substituoitu ryhmällä halogeeni, N02, CN, CF3 tai OR1, jossa R'is C^-alkyyli, tai R7 ja R° yhdessä muodostavat vielä yhden fuusioidun aromaattisen renkaan, joka voi olla substituoitu ryhmällä 10 halogeeni, NOz, CN, CF3 tai 0Rf, jossa R' is C^-alkyyli, ja R5 ja R6 toisistaan riippumatta ovat vety, halogeeni, CN, GF3, NÖz tai OR', jossa R' on C^-alkyyli. Nämä yhdisteet ovat ilmoitetun mukaan hyödyllisiä hoidettaessa eksitoi-vien neurotransmitterien, erityisesti kiskvalaattiresepto-15 rien, hyperaktiivisuuden aiheuttamia indikaatioita, ja neurolepteinä.
Yoneda ja Ogita, Biochem. Biophys. Res. Commun, 164:841-849 (1989), esittävät, että seuraavat 1,4-dihydro-kinoksaliini-1,2-dionit syrjäyttivät kompetitiivisesti 20 [3Hj-glysiinin strykniini-insensitiivisen sitoutumisen vaikuttamatta muihin sitoutumiskohtiin NMDA-feseptorikdmplek-sissa: R1 R2
H
! H H QX
25 Cl H CQX
J I Cl Cl DCQX
N O NO, ON CNQX
l
H N02 N02 DNQX
30 Kirjoittajien mukaan rakenne-aktiivisuussuhteet ki~ noksaliineissa osoittavat selvästi, että molemmat bentsee-nirenkaässa asemissa 6 ja 7 olevat kloridiryhmät ovat olennaisen tärkeitä antagonistiteholle Gly-kohtia vastaan. Yhden kloridin poistaminen molekyylistä johtaa 10-kertai-35 seen affiniteetin vähenemiseen Gly-kohtien suhteen.
10
Kleekner ja Dingledine, Mol, Pharm, 36:430-436 (1989) , esittävät, että 6,7-dinitro—1,4-dihydrokinoksalii-ni-2,3-äioni ja 6-syaani-7-nitro-l,4-dihyärokinoksaliini~ 2.3- dioni ovat voimakkaampia kaxnaatin kuin glysiinin an-5 tagonisteja, mutta Cl:11a substituutio asemassa 6 ja erityisesti aselaissa 6 ja 7 lisää tehoa glysiinikohdassa. Lisäksi kirjoittajat esittävät, että glysiinikohdan antagonistit saattaisivat olla tehokkaita NMDA-reseptorivälitteisiä neuropabologisia tiloja vastaan.
10 Rao, t. S ym., Neuropharmacology 29:1031-1035 (1990) , esittävät, että 6,7-dinitro-l,4-dihydrokinoksalii-ni-2,3-dioni ja 7-syaäni-6-nitfo~l,4-dihydrokinoksaliini- 2.3- dioni antagonisoivat NMDA:han liittyvien glysiinintun-nistuskohtien välittämiä vasteita in vivo.
15 Pellegrini-Giampietro, D.E. ym., Sr. J. Pharmacol.
98:1281-1286 (1989), esittävät, että 6-syaani-7-nitro-l,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dioni ja 6,7-dinitro-l,4-dihydro-kinoksaliini-2,3-dioni voivat antagonisoida vasteita L-glutamiinihapolle olemalla vuorovaikutuksessa NMDA-re-20 septori-ionikanavakompleksin glysiinintunnistuskohtien kanssa.
Ogita ja Yoneda, J, Neurochem. 54:699-702 (1990), esittävät, että 6,7-dikloori-l,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dioni on NMDA-reseptorikompleksin strykniini-insensitiivi-25 sille [3H] -glysiininsitoutumiskohdille spesifinen, kompeti- tiivinen antagonisti. Kirjoittajien mukaan kinoksaliinin hentseenirenkaan asemissa 6 ja 7 olevat kaksi kloridlradi-kaalia ovat olennaisen tärkeitä antagonistiteholle glysii-ninsitoutumiskohtia vastaan.
30 Kessler, M. ym., Brain Res. 489:377-382 (1989), esittävät, että 6,7-dinitro-l,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dioni ja 6-syaani-7-nitro-l,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dioni inhiboivat [3H] -glysiinin sitoutumista NN5DA-reSeptoreihin liittyviin strykniini-xnsensitiivisiin glysiininsitou-35 tumiskohtiin.
EP-patenttihakemusjulkaisu nro 0 377 1X2, julkaistu 11. heinäkuuta 1990, esittää 1,4~äihydrokinQksaliini-2,3- dioniyhdisteet, joilla on kaava: 11
Rs 1
5 "VAJV
WT
u H
R
10 jossa mm. R1 voi olla hydroksi, alkoksi, aryyliöksi, aral-kyylioksi, sykloulkyylialkoksi, sykloalkoksi tai asyyli-oksi, ja R· , Rfi, R7 ja Rs voivat olla toisistaan riippumatta vety, nitro, halogeeni, syaani, trifluorlmetyyli, SC^NR'R1, SÖ2R1 tai ÖR ', jossa R' on vety tai C^-alkyyli. Nämä yh-15 disteet ovat ilmoitetun mukaan hyödyllisiä hoidettaessa eksitoivien neurotransmitterien, erityisesti kiskvalaatti-reseptorien, hyperaktiivisuuden aiheuttamia indikaatioita, j a neuro1epte i nä.
Lester, R, A. ym., Mol. Pharm. 35:565-570 {1989), 20 esittävät, että &-syaanl-7-n±tro-l, 4-dihydrokinoksal±ini-2,3'-diαni antagonisoi NMDA-reseptQrivälitteisiä vasteita kompetitiiviseila vuorovaikutuksella glysiininsitoutumis-kohdan kanssa,
Patel, J. ym,, 3. Nevrochem. 55:114-121 (1990), 25 esittävät, että 6,7-dinitro-l,4-äihydrokinaksaliini-2,3-dionin neuroprotektiivinen aktiivisuus johtuu glysiinin koagonistiaktiivisuuden antagonisoimisesta NMDA-reseptor i -kanavakompleksilla.
Horner, L, ym., Chem. Abstracts 48 :2692 (1953) 30 esittävät 6,8-dinitro-l,4-dihydrokinoksaliini-2,3-diönin.
Cheeseman, G. W. H., 3. Chem. Soc. 1170-1176 (1962), esittää 6,7-dibromi-2,3-dihydroksikinoksaliinin (tunnetaan myös 6,7-dibromi-l,4-dihydrokinoksaliini~2,3-dionina).
12
Honore, T. yin., Science 241:701-703 (1988), esittävät, että 6,7-dinitrö-l,4-dihydrokinöksaliini-2,3~dioni ja 7-syaani-6-nitro-1,4-dihydrakinGksaliini-2,3-dioni ovat voimakkaita ei-NMDÄ-glutamiinihapporeseptorin antagoniste-5 ja.
Sheardown, M. J. ytn., Eur. J. Pharmacol. 174:197-204 (1989), esittävät, että 5,7~dinitro-l,4-dihydrokinok-Säli±ni-2,3-d±oni on strykniini-insensitiivisen glysiini-reseptorin voimakas antagonisti, ja sillä on kouristuksen-10 estäjäominaisuuksia. Kuitenkin Sheardown ym. myös esittävät, että 5,7-dinitro-l,4-dihydrokinoksaliini-2/3-dionilla kuin myös ONQK:lla ja CNQXtlla on heikko pääsy keskushermostoon .
Kansainvälinen patenttihakemusjulkaisu nro 15 W091/13 878 esittää seuraavat N-substituoidut 1,4-dihydro- kinoksaliini-2,3-dionit, jotka sitoutuvat glysiiniresepto-riin:
Fk Λ 20 C (C^)n ^8 Rej—R10 25 ’Of' Τ'* jossa R on vety, Cj^-alkyyli tai aralkyyli, ja n on kokonaisluku 0 - 5, R* on vety tai hydroksi, Rs, R6, R7 ja Rö toisistaan riippumatta ovat vety, nitro, halogeeni, älkok-30 si, aryylioksl, aralkoksi, G1.6-alkyyli tai aryyli, R9 on vety, alempi alkyyli tai aryyli, R'° on vety tai ai kyy li,· ja niiden farmaseuttisesti hyväksyttävät suolat.
Leeson ym., J. M&d. Chem. 34: 1243-1252 ( 1991), esittävät joukon epäselektiivisen eksitoivien aminohappo-35 jen antagonistin, kynureenihapon, johdannaisia. Myös jouk- 13 ko rakenteellisesti samansukuisia k i nok s a 1 i i n i ~ 2,3-dione-ja, jotka ovat myös glysiini/NMDA-antagonisteja, mutta jotka eivät ole selektiivisiä, ja ovat selvästi vähätehoi-sempiä kuin kynureenihappojohdannaiset, esitetään. Näillä 5 kinoksaliini-Z,3-dioneilla on rakenne:
H
5 I
r k X X
10 8 |
H
jossa R on H, 5-Cl, 7-Cl, 5,7-Cl2, 6,7-Cl2, 6,7-(CH3)2, 6“N02 tai 6,7—(NÖ2)2. Myös joukko N-metyylijohdannaisia esi-15 tetään.
Swartz ym.. Mol. Pharmacol. 41:1130-1141 (1992), esittävät, että tietyt substituoidut ja substituoimattomat bentsatsapiinit ovat glutamiinihapporeseptorikanavien kom-petitiivisia antagonisteja viljellyissä kortikaalisissa 20 neuroneissa. Ks. myös kansainvälinen patenttihakemusjul- kaisu nro W092/11 854, joka esittää, että yhdisteet, joilla on kaava
R* O
25 R* H 0 jossa R^R4 voi olla vety, C^-perfluorialkyyli, halogeeni, nitro tai syaani ja R5 voi olla vety tai C j _5 - a 1. ky y 1 i r y hmä, 30 ovat NMDA-reseptorikompleksin glysiininsitoutumiskohdan antagoni steja.
Edelleen an olemassa tarve voimakkaille ja selektiivisille glysiini/NMDA-antagonisteille, jotka: - ovat vailla PCF.vn kaltaisia käyttäytymissivuvai-35 kutuksia, jotka ovat yleisiä PCP:n kaltaisilla NMDA-kana- 14 van estäjillä, kuten MK801 :llä,. tai kompetitiivisillä MMDA-reseptorin antagonisteilla, kuten CGS19755:llä* - osoittavat voimakasta anti-iskeemistä tshoa: johtuen niiden NMDA-reseptorin glutamiinihappoantagonismin 5 nonkompetitiivisesta luonteesta, - kulkeutuvat veriaivoesteen läpi tehoon riittävinä pltoisuuksina, - ovat hyödyllisiä uusina kouristuksanestäjina vähemmin sivuvaikutuksin kuin PCP:n kaltaiset NMPA-kanavan 10 estäjät tai kompetitiiviset NMDA-antagonistit, - auttavat määrittelemään NMDA-reseptorin: glysii-ninsifcoutumiskohdan funktionaalista merkitystä in vivo.
Keksinnön yhteenveto
Keksintö koskee sellaisen yhdisteiden luokan löytä-15 mistä, joilla nähdään korkea affiniteetti strykniini-insensitliviseen glysiininsitoutumiskohtaan, joilla ei nähdä PCP:n sivuvaikutuksia ja joita kulkeutuu veriaivoesteen läpi suuria määriä. Tämä on toisin kuin kirjallisuuden raportit siitä, että muut yhdisteet, esim. erityisesti 1,4-20 dihydrokinpksariini-2,3-dionit ja HA-9S6, joko eivät kulkeudu veriaivoesteen läpi tai niitä kulkeutuu vain pieniä määriä. Lisäksi monilla näistä yhdisteistä nähdään matala sitoutumisaffiniteetti muihin reseptorikohtiin.
Niinpä tämä keksintö koskee menetelmää yhdisteiden 25 valmistamiseksi, joilla on korkea affiniteetti glysiininsitoutumiskohtaan, joilla ei nähdä PCP:n sivuvaikutuksia ja joita kulkeutuu veri a ivoe s teen läpi suuria määriä. Niinpä, tämän keksinnön mukaisesti valmistettavat yhdisteet ovat erittäin hyödyllisiä patofysiologisten tilojen hoitamiseen 30 ilman merkittäviä sivuvaikutuksia tai toksisuutta.
Erityisesti esillä oleva keksintö koskee menetelmää terapeuttisesti käyttökelpoisten 1,4-dihydrökinoksaliini-
2,3-dionijohdannaisten valmistamiseksi, joilla on kaava I
15
f H
R2yL/V
R4 « j ossa R1 on halogeeni, amino, Ci-3~asyyliainiiia tai nitro, 5 R2 on amino, nitro tai halogeeni, R3 on halogeeni: tai: halogeenialkyyli ja R4 on vety, sillä edellytyksellä:, että kun R2 on amino, R3 ei ole halogeeni, 10 ja niiden tautomeerden ja farmaseuttisesti hyväk syttävien suolojen valmistamiseksi, jolloin menetelmälle on tunnusomaista, että
a)diaminobentseeni, jolla on kaava II
'ft1 R3 mh2 15 A4 i 1 d 3 i λ jossa. R , R", R ja .R~ merkitsevät samaa kuin edellä, saatetaan reagoimaan dietyylioksalaatin (EtOCö)2 tai oksaalihapon kanssa, jolloin saadaan kaavan I mukainen yhdiste, 20 tai vaihtoehtoisesti niiden kaavan I mukaisten yhdisteiden valmistamiseksi:, jossa kaavassa R3, ja/tai R2 ovat nitro, kaavan Ϊ: mukainen yhdiste, jossa Rx ja. R2 merkitsevät muuta kuin. nitroa, saatetaan reagoimaan KN03:n kanssa, tai 25 niiden kaavan I mukaisten yhdisteiden valmistami seksi, jossa kaavassa R1 ja/tai R2 on amino, vastaava nit-roryhmä pelkistetään, ja 16 haluttaessa muutetaan saatu kaavan I mukainen yhdiste farmaseuttisesti hyväksyttäväksi suolaksi.
Keksinnön mukaisesti valmistettavat yhdisteet ovat käyttökelpoisia hoidettaessa tai ehkäistäessä halvaukseen, 5 iskemiaan, keskushermoston traumaan, hypoglykemiaan ja leikkauksiin liittyvää neuronien menetystä, tai yhtä hyvin hoidettaessa nenrodegeneratiivisia tauteja, mukaan luettuina Alzheimerin tauti, amyotrofinen lateraaliskleroosi, Hun-tingtonin tauti ja Downin syndrooma, hoidettaessa tai eh-10 käistäessä eksitoivien aminohappojen ylistimuläation haitallisia seurauksia, kuin myös hoidettaessa ahdistuneisuutta, kouristuksia, kroonista kipua, psykoosia, ja saataessa aikaan anestesia.
Kuvioiden kuvaus 15 Kuvio 1 esittää pylväskuvaajaa, josta nähdään for maliinin indusoiman kivun inhibitio hiirissä annosten 5, 10, 20, 30 ja 40 mg/kg 6,7-dikloori-5-nitro-l,4-dihyd~ rokinqksaliini-2,3-dionia vaikutuksesta. Hiirille ruiskutettiin ihtfaperitoneaalisesti joko DMSO:ta Cvehikkelikont-20 rolli) tai lääkeainetta DMSQ::ssa 3 0 minuuttia ennen 20 ml m 5-prosenttista formaliinia ihonalaista injektiota takatassun pohjaan, Sitten hiiriä tarkkailtiin, ja se aika, jonka hiiret kuluttivat ruiskeen saanutta takatassua nuollen viiden minuutin jaksoilla ilmoitettuina, aikoina, kirjattiin 25 ylös. Kuiskeen saanutta takatassua nuollessa kulutettu aika on eläimen kokeman kivun indikaattori. Kuten kuviosta 1 nähdään , C, 7 - dikloori -5 -nitro-1., 4-dihydrokinoks:aliini-2,3- dioni inhiboi formaliinin indusoimaa nuolemista annoksesta riippuvalla tavalla, mikä osoittaa voimakasta kivunestote-30 iloa tässä kroonisen kivun eläinmallissa-
Kuviot 2Ä ja 2B esittävät viivakuyaajia, joista nähdään formaliinin indusoiman kivun inhibitio hiirissä annosten 1, 5, 10, 20 ja 40 mg/kg 6,7-dibromi-5~nitro-l, 4- dihydrokinoksaliini-2,3-dionia vaikutuksesta. Hiirille 35 ruiskutettiin intraperitoneaälisesti joko DMSO:ta (vehikke-likohtrolli) tai lääkeainetta DMSO:ssa 30 minuuttia ennen 17 20 ml:n 5-prosenttista formaliinia ihonalaista injektiota takatassun pohjaan. Sitten hiiriä tarkkailtiin, j a se aika, jonka hiiret kuluttivat ruiskeen, saanutta takatassua nuollen viiden minuutin jaksoilla ilmoitettuina aikoina, kir-5 jättiin ylös. Ruiskeen saanutta takatassua nuollessa kulutettu aika on eläimen kokeman kiviin indikaattori. Kuten kuvioista 2A ja 2B nähdään,. 6,7-dibroini-5-nitro-1,4-dihydro-feinöksaliini“2,3-dioni inhiboi formaliinin indusoimaa nuolemista annoksesta riippuvalla tavalla kivun nuolentavas-10 teen sekä alkuvaiheessa (0 - 5 minuuttia, kuvio 2A) että myöhäisvaiheessa (15 - 50 minuuttia, kuvio 2B), mikä osoittaa voimakasta kivunestotehoa tässä kroonisen kivun eläin-mallissa.
Kuvio 3 esittää kaaviota, josta nähdään 5-kloori-7-15 trifluorimetyyli-1,4-dihydr.okinoksaliini-2,3-dionin, sen koliinisuolan, raohokaliumsuolän, ja di-kaliumsuolan liukoisuudet ,
Kuviot 4A ja 4B esittävät kuvaajia, joista nähdään POP:n, 5-kloori-7-trifluorimetyyli-1,4 -dihydrokinofcsali ini- 20 2,3 -dionin j a 5-nitrö-6., 7-äikloori-l, 4-dihydrokinoksaliini- 2,3-dionin eri annosten vaikutukset rotissa, jotka oli harjoitettu erottamaan 2 mg ./'kg PCP suolaliuoksesta. Kuviosta 4Ά nähdään PCP:n kaltaisten vaikutusten aste kuten se ilmenee PCP-vivun valinhan keskimääräisenä prosenttiosuutena. 25 Kuviosta 4B nähdään vaikutukset kokonaisvastausnopeuksiin. Tekstien SÄL, PCP ja DMSÖ yläpuolella olevat arvot näyttä* vät tulokset kontrollikokeista, jotka on tehty vastaavasti suolaliuoksella, annoksella 2 mg/kg PCPttä ja annoksella 0,5 ml,/kg DMSQrta ennen PCP:n, 5:-kloori-7-trifluorimetyyli-30 1,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dionin ja 5-nifcro-6,7-dikloori- 1,4^dihydrökinoksaliini-2,3-dionin testaamista. Arvot edustavat kuuden rotan keskiarvoa.
Kuvio 5 esittää pylväskuvaajaa, josta nähdään Swiss/Webster hiirten liikeaktiivisuus 5-nitro-6,7-diklop-35 ri-l,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dionin DMSO:ssa tehdyn tai MK801:n suolaliuoksessa tehdyn intraperitoneaalisen injek- 18 tion jälkeen. Ainakin kuuden hiiren ryhmille ruiskutettiin vehikkeliä tai yhä suurempia annoksia 5-nitro-6,7-dikloori- 1,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dionia DMSQ;s sa tai MK8 01:tä suolaliuoksessa. Sitten liikeaktiivisuus kirjattiin ylös 5 neljän peräkkäisen 15 minuutin jakson aikana. Liikeaktiivisuus toisella viidentoista minuutin jaksolla esitetään. Edullisten suoritusmuotojen kuvaus Tämä keksintö koskee menetelmää yhdisteiden valmistamiseksi, joilla on korkea affiniteetti glysiininsitoutu-10 miskohtaä kohtaan, joilla ei ole PCPjn sivuvaikutuksia ja joita kulkeutuu veriaivoesteen läpi suuria määriä. Esimerkkeihin tällaisista yhdisteistä kuuluvat sellaiset 1,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dionit, jotka ovat NMD&-reseptorin glysiininsitoutumiskohdan selektiivisiä, kompetiti ivisia 15 antagonisteja. Keksinnön mukaisesti valmistettavilla 1,4-dihydrokinoksaliini-R,3-dioneilla on seuraava kaava I:
f H
R4 20 tai sen tautomeex\i:, jossa R1 on halogeeni, amino, Gi.j-asyyliamino tai nitro, R2 on amino, nitro tai halogeeni, R3 on halogeeni tai halogeenialkyyli ja R4 on vety, 25 sillä edellytyksellä, että kun R2 on amino, RJ ei ole halogeeni.
Edullisia kaavan I piiriin kuuluvia yhdisteitä ovat ne, joissa R1 on halogeeni tai nitro, R2 on nitro tai halogeeni, RJ on halogeeni tai halogeenialkyyli ja R4 on vety, 30 Erityisen edullisia yhdisteitä ovat ne, joissa R1 on amino tai nitro, R2 on halogeeni, R3 on halogeeni tai halogeenialkyyli ja R4 on vety.
19
Tyypillisiin C-„ .5 - alkyy 1 i ryhmi in kuuluvat metyyli, etyyli, propyyli, isopropyyli, butyyli, isobutyyli, sec-butyyli, tert-butyyli, pentyyli, 2-pentyyli, 3-pentyyli, neopentyyli, heksyyli, 2-heksyyli, 3-heksyyli, 2-metyyli-1-5 pentyyli, 3-metyyli-1-pentyyli, 4-metyyli-1-pentyyli ja vastaavat,
Tyypillisiin halogeeniryhmiin kuuluvat fluori, kloori, bromi ja jodi.
Tyypillisiin halogeenialkyyliryhmiin kuuluvat Ci-6-10 aikyyliryhmät, jotka on substituoitu yhdellä tai useammalla fluori-, kloori-, bromi- tai jodiatomilla, esim. fluorime-tyyli-, difluorimetyyli-, trifluorimetyyli-, pentafluo-rietyyli- 1,1-difluor ie tyyli- ja trikloorimetyyliryhmät.
Tyypillisiin amino ry htni in kuuluvat -NH2, NHR9 ja 15 -NR9!?.10, jossa R9 ja R10 ovat jokin edellä mainituista Ci-g- a1kyy 1i ryhmist ä.
Erityisen edullisiin tämän keksinnön mukaisesti valmistettaviin kinoksaliini-2,3-dioneihin kuuluvat, näihin rajoittumatta, 6,7-dikloori-5~nitro-l,4-dihydrokinoksalii-20 ni-2,3-dioni, 6,7-difluori-5-nitrö-l,4-dihydrokinoksalii- ni-2,3-dioni, 6-kloori-5-nitro-7-bromi-1,4-dihydrokinoksä- liini-2,3-dioni, 5-kloori-6-nitro-7-trifluorimetyyli-1,4-di-hydrokinoksaliini-2,3-dioni, 6-kloori-5-nitiO-7--trifluorime-tyyl i -1,4 - dihydrokinoksali ini -2,3- dioni, 5 - kloori -6,7 - di - 25 fluori-1,4-dihydrokinoksaliini-2,3-diöni, 5-bromi-6,7-di- fluori-1,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dioni, 6,7-dibromi-5- nitro-1,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dioni, 5-amino-6,7-di - bromi-1,4-dihydrokinpfcsali ini-2,3-dioni, 5-amino-6,7-di- kloori-1,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dioni ja 6-amino-5-30 kloori-7-trifluorimetyyli-1,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dioni .
Varsinkin edullisia yhdisteitä ovat 6,7-dibromi-5-nitro-1,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dioni, 6,7-dikloori-5-nitro-1,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dioni, 7-bromi-6-kloor i - 5-nitro-l,1-dihydrokinoksaliini-2,3-dioni, 6-kloori -5-nit- 35 ro-7-trif luorimetyyli-1,4-dihydrokinoksaliiiii-2,3-dioni jä 5-bromi-6,7-di£luori-l,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dioni.
20 6,7-dikloori-5-nitro-l,4-dihydrokinoksali ini-2,3-dioni estää iskemään aiheuttamaa hermosolujen kuolemista gerbiilin globaalin iskemian mallissa i .p. antamisen jälkeen. 6,7-dikloori-5-nitro-l,4-dihydrokinoksali ini-2,3-dio-5 ni ja 6,7-dibromi-5-nitro-l,4-dihydrokinoksaliini-2,3>dioni otat voimakkaita kouristuksenestäjiä ainakin kahdessa kolmesta eläinmallista i.p. antamisen jälkeen. 6,7-dikloori-5-nitro-1,4-äihydrokinoksaliini-2,3-dionin ja 6,7-dibromi-5-nitro-1,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dionin havaittiin myös 10 osoittavan kipua poistavaa vaikutusta i.p. antamisen jälkeen kroonisen (formaliinin indusoiman) kivun eläimessä.
Tämän keksinnön mukaisesti valmistettavilla yhdisteillä nähdään alhainen ristireagoivuus kainaatti-, AMPA-ja kiskvalaattireseptorien kanssa sekä IsnyiDA-reseptorien 15 glutamiinihappo- ja PCP-sitoutumiskohtien kanssa, ja siksi ne poikkeavat kaikista aikaisemmin kuvatuista 1,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dioneista, erityisesti 6 - syaani -7-nitro-1,4-dihydrpkinoksaliini-2,3-dionista ja 6,7-dinitro- 1,4-dihydrokinpksaliini-2,3-dibnista, kuten ne on kuvattu 20 US-patentissa nro 4 975 430.
Tämän keksinnön mukaisesti valmistettavat yhdisteet ovat aktiivisia: neui'onien menetyksen, neurodegeneratiivis-ten tattien ja kroonisen kivun hoitamisessa ja estämisessä, ovat aktiivisia kouristuksenestäjinä ja aiheutettaessa 25 anestesia ilman haitallisia sivuvaikutuksia,,: joita aiheuttaa ei“selektiivinen sitoutuminen muihin reseptoreihin, erityisesti kainaatti-, AMPA- ja kiskvalaattireseptpreihin Sekä MMDA-reseptoriin liittyviin PCP- ja glutamiinihappQ-reseptoreihin. Lisäksi nämä yhdisteet ovat tehokkaita hoi-30 dettaessa tai estettäessä eksitoivien aminohappojen, esim.
MMDÄ-reseptorisysteemissä mukana olevien, hyperaktiivisuu-den haitallisia seurauksia estämällä glysiinireseptoreita ja estämällä ligandin ohjaamia katiGnikanavia avautumasta ja päästämästä liiallista Ca++~virtausta neuroneihin, kuten 35 iskemian aikana tapahtuu.
21
Neuradegeneratiivisiin tauteihin, joita voidaan hoitaa tämän keksinnön mukaisesti valmistettavilla yhdisteillä, kuuluvat Alzheimerin tauti, amyotrofinen lateraaliskleroosi, Huntingtonin tauti ja Downin syndrooma* 5 Tämän keksinnön mukaisesti valmistettavat yhdisteet ovat erityisen käyttökelpoisia hoidettaessa tai estettäessä toistuviin halvauksiin liittyvää neuronien menetystä, joka johtaa dementiaan. Sen jälkeen kun potilaan on diagnostisoitu kärsivän halvauksesta, näitä yhdisteitä voidaan antaa 1£j helpottamaan välitöntä iskemiaa ja estämään enempää neuronien vaurioitumista, joka voi seurata toistuvista halvauksista.
Lisäksi tämän keksinnön mukaisesti valmistettavat yhdisteet pystyvät kulkeutumaan veriaivoesteen läpi, toisin 15 kilin 6-syaani-7-nitro-1,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dioni ja 6,7-dinitro-l, 4-dihydrokinoksaliini-2,3-dloni ja muut 6,7-disubstituoidut 1,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dionit, jotka eivät pysty kulkeutumaan veriaivoesteen läpi i.p. antamisen jälkeen (kä. Turski, L. ym. , J. Pharm. Exp. Ther. 260:742-20 747 (1992:)). Ks. myös Shear down ym. , Bur. J. Pharmacol.
174:197-204 (1989), jotka esittävät, että 5,7-dinitro-1,4- dihydrokinoksaliini-2,3-dioni, 6,7-dinitro-l,4-dibydroki-noksaliini-2,3-diöni ja 6-syaani-7-nitro-l,4-dihydrokinok-saliini-2,3-dioni pääsevät huonosti keskushermostoon.
25 Jotta yhdisteellä alkaisi näkyä in vivo -tehoa, ja siten kyky kulkeutua veriaivoesteen läpi, yhdisteellä täytyisi nähdä EDso, joka,; on alle noin 10 0 mg eläimen painokiloa kohti. Edullisesti tämän keksinnön mukaisesti valmistettavilla yhdisteillä nähdään ED5o alle noin 2 0 mg/kg ja 30 edullisemmin alle noin 10 mg/kg.
Keksinnön mukaisesti valmistettavat yhdisteet ovat erityisen käyttökelpoisia hoidettaessa tai estettäessä leikkausten haitallisia neurologisia seurauksia. Esimerkiksi sepelvaltimosa ohitusleikkaus vaatii sydän-keuhkokoneiden .35 käyttöä, joilla on taipumus tuoda verenkiertoon ilmakuplia, jotka voivat jäädä aivoihin,· Tällaisten ilmakuplien läsnä- 22 olo vie hermokudokselta hapen, mikä johtaa anoksiaan ja is-kemiaan. Tämän keksinnön mukaisesti valmistettavien 1,4-dihydrokinoksali inien antaminen ennen leikkausta tai sen jälkeen hoitaa tai estää syntyvää iskemiaa. Edullisessa 5 suoritusmuodossa yhdisteitä annetaan potilaille, joille suoritetaan sydämen ohitusleikkaus tai päänvaltimon endar-terektomialeikkaus.
Tämän keksinnön mukaisesti valmistettavat yhdisteet ovat myös hyödyllisiä hoidettaessa tai estettäessä kroonisia ta kipua. Tällainen krooninen kipu voi johtua leikkauksesta, vammasta, päänsärystä, artriitista tai muusta degenera-tiivisesta taudista. Yhdisteet ovat erityisen käyttökelpoisia hoidettaessa haamukipua, joka aiheutuu raajan amputaa-tiosta. Kivun hoitamisen lisäksi keksinnön mukaisesti val-15 mistettavat yhdisteet ovat myös hyödyllisiä anestesian, joko yleis- tai paikallisen anestesian, saamiseksi aikaan esimerkiksi leikkauksen aikana.
Yhteensä yli 30 l,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dionijohdannaista on syntetisoitu ja niistä on testattu 20 glysiiniantagonistiaktiivisuus in vivo. Näiden uusien lääkeaineiden joukosta on tunnistettu useita yhdisteitä, joilla on erityisen korkea affiniteetti glys i ini/NMDA- reseptoreihin. Voimakkaimpien analogien rakenteen tarkastelun perusteella näyttää siltä, että NO.? - ryhmän yhdistelmä 25 kahden halogeeniatomin, esim. kloorin tai bromin, tai Cl-ja CF.j - ryhmän kanssa l,4-dihydrokinaksaIiini-2,3-dioni-rengassysteemissä antaa erityisen voimakkaita glysiiniantagonisteja . Tode-1lakin 6,7 ~dibromi-5-ni tro-1,4 -dihydroki-noksaliini-2,3-dioni ja 6,7“dikloöri-5-nitro-l,4-dihydroki-30 noksaliini-2,3-dioni, joiden affiniteetit glysiininsi- toutumis.kohtaan ovat vastaavasti 6 nM ja 8 nM, ovat voimakkaimmat tähän päivään mennessä löydetyt: glysiini/NMDA- antagonistit. On huomionarvoista, että NOs-ryhmä yhdisteessä S , 7-dikloori-5-nitr-o-l, 4 - dihydrokinoks ai i ini - 2,3-dioni 35 on lisännyt monisatakertaisesti sen kantayhdi eteen, 6,7- dikloori-1,4-dihydrokihQksaliihi”2,3-dionin (DCOX), jonka 23 muut ovat 'kuvanneet voimakkaaksi ja selektiiviseksi glysii-niäntagonistiksi (Yoneda j a Ögita , Biochem. Biophy. Res. Commun. 164:841-849 (1989), glysiinireseptoriaffiniteettia. Yllättäen on mahdollista pelkistää 6,7-dibromi-5-nitra-1,4 -5 dihydrokinaksaliini-2,S-dionin ja 6,7- dikloori-5-nitro- 1,4-dihydrckinoksaliin!-2,3-dionin ni troryhmä aminosubsti-tuoituj en 1,4 -dihydrokinpksaliitii-2,3 -dionien saamiseksi, joilla on myös korkea sitoutumisaffiniteetti glysiininsi-toufcumi skohtaan.
10 Koska 1,4 -dihydrokirioksal 1 ini -2,3- dioni en, erityi - sesti CWQX:n ja DNQX:n, tiedetään olevat voimakkaita kainaatti- ja AMPA.-antagonisteja, tämän keksinnön mukaisesti valmistettavat uudet yhdisteet testattiin kainaatin ja AMPA :n sitoutumismäärityksissä, jotta määritettäisiin risti-15 reaktiivisuus näihin ei-MMDA-reseptoreihin. Voimakkailla glysiiniantagonisteilla ei havaittu olevan merkittävää risti reaktiivisuutta kainaatti- ja AMPA-kohtiin tai vain vähäinen ristireaktiivisuus.
Keksinnön mukaisesti valmistettavilla yhdisteillä 20 nähdään edullisesti glysiininsitoutumiskohtaah sitoutu misaf Einiteetti , jossa Ki = noin 10 μΜ täi alle, edullisemmin 1 μΜ tai alle ja edullisemmin 500 nM tai alle ja edullisemmin 100 nM tai alle ja edullisimmin noin 10 nM tai alle. Edullisia ovat myös yhdisteet, joilla nähdään sitoutu-25 mitten kainaatti- ja AMPA-kohtiin, joiden Ki on ainakin 1 μΜ ja edullisemmin ainakin 10 μΜ.
Sitten uusilta glysiialantagonisteilta testattiin in vivo -aktiivisuus intraperitöneäalisen injektion jälkeen käyttäen useita kouristuksenestäjätestejä hiirissä (kuulo-30 ärsykkeestä laukeavan epilepsiakohtauksen malli DBA-2-hiirissä, pen t y 1 e en i t e t. r a t s o 1 in äiheuttamat epilepsiakohtaukset hiirissä, HMDAm aiheuttama kuolema hiirissä). Kaikilla testatuilla yhdisteillä nähtiin aktiivisuus yhdessä tai useammassa kolmesta mallista. 6,7-dikloori-5-nitro-l,4-35 dihydrokinoksaliini-2,3-dioni (yhdiste nro 1, taulukko IV) oli voimakkain viidestä, erityisesti kuuloärsykkeestä lau- 24 kaavan epilepsiakohtauksen mallissa (ED5e = 5 mg/kg) ja NMDA:n aiheuttaman kuoleman mallissa (EDsc = 20 mg/kg).
6,7-dibrömi “5>-riitrp“l, 4 -clihydrokinoksaliini-2,3-dioni {yh diste nro 13:, taulukko IV) oli myös hyvin voimakas, erityi-5 sesti kuuloärsykkeestä laukeavan epilepsiakohtauksen mallissa (EDbo ~ IQ mg/kg) . Kuitenkin näillä kahdella yhdisteellä nähtiin erilaiset taipumukset aiheuttaa ataksiasivu-vaikutuksia '"rofcorod”-juoksupyöräataksiatestillä hiirissä määritettynä. Erityisesti 6,7- dibromi-5-nitro-1,4 - di hydro-10 kihoksaliini-2,3-dionilla nähtiin TDS0 = 200 mg/kg tässä testissä. Siten tämä yhdiste on tehokas estämään epilepsiakohtauksia annoksilla, jotka ovat paljon alempia kuin ne, jotka aiheuttavat ataksiasivuvaikutuksia, Tätä voidaan verrata TD30-arvoon 27 mg/kg "rotorod"-juoksupyöräataksia-15 testissä yhdisteelle 6,7-dikloori-5-nitro-1,4-dihydrokinok-saliini-2,3-d.ioni,
Kahdelta yhdisteeltä (nro 1 (taulukko IV) ja 5-kloor i-7-trifluorimetyy1i -1,4 -dihydrokinoksaliini-2,3-dioni (yhdiste nro 2 (taulukko IV)) testattiin myös neuroprotek-20 trivinen teho intraperitoneaalisen injektion jälkeen ger-biilin globaalin; iskemian mallissa, ja niillä havaittiin olevan voimakas neuroprotektiivinen teho tässä paradigmas-sa. Samat yhdisteet testattiin myös lääkeainediskriminaa-tiokokeissa rotilla, jotka oli harjoitettu erottamaan PCP 25 suolaliuoksesta. Kumpaakaan näistä kahdesta yhdisteestä ei rinnastettu PCP:lieri millään annoksella näissä lääkeainedis-kriminaatiötutkimuksissa. Lisäksi mikään yhdisteistä ei tuottanut käyttäytymisen eksitaatiota 1iikeaktiivisuustesteissä hiirellä. Eräiden tutkimusten tulokset viittaavat 30 siihen, ettei tämän keksinnön mukaisesti valmistettavilla uusilla glysiiniantagonisteilla nähdä PCP:n kaltaisia käyt-täytymissivuvaikutuksia, jotka ovat yleisiä NMDA-kanavan estäjille, kuten MIC801 ja PCP, tai kompe t i t i i vi s i 11 e NMBA-antagonisteille, kuten CGS 19755.
35 On huomattava, että uusilla glysiiniantagonisteilla nähtiin voimakas aktiivisuus in vivo intraperitoneaalisen 25 injektion jälkeen, mikä viittaa siihen, että nämä yhdisteet kykenevät kulkeutumaan veriaivoesteen läpi. Muut: tutkijat ovat raportoineet, etteivät 1,4“dihydrokinoksaliini-2,3-^ dionianalogit CNQX ja DNQX kykene kulkeutumaan veriaivoes-5 teen läpi iTurski, L. ym., J. Pharm. Exp. Ther, 260:742-747 (1992)}, havainto, jonka keksijät ovat varmentaneet. Ilmeisesti muutokset 1,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dionien bent-seenirenkaan substituenteissa eivät vain johda glysiini-reseptoriaffiniteetin dramaattiseen nousuun ja AM- 10 PÄ/kainaattireseptoriaffiniteetin menetykseen, vaan voivat myös tuottaa yhdisteitä, joilla on varsin tyydyttävä kyky kulkeutua veriaivoesteen läpi (ks. Turski, L. ym., J. Pharm, Exp. Ther. 2 60:742-747 (1992)).
Ennen tätä keksintöä erään glysiiniantagonismille 15 tärkeimmistä farmakoforeista uskottiin olevan amidiryhmä 1,4-dihydro-2,3-kinoksäliinidionissa, jonka tehoa lisää substituutio elektroneja vetävillä substituenteilla aromaattisessa renkaassa, mikä alentaa amidivedyn pKa-arvoa (Gray ym. , J. Med. Chem. 34:1283 (1991), Leeson, P.D. ytn. , 20 J. Med. Chem. 34:1243 (1991)). Vaikkakin tässä keksinnössä kuvatut tutkimukset ovat yleisesti tukeneet tätä esitystä, nyt on keksitty, että substituenttien keskinäiset asemat renkaassa sekä myös elektroneja vetävien ryhmien identiteetti ovat myös tärkeitä.
25 Voimakkain uusi antagonisti, joka on osa tätä kek sintöä , on 6,7-dibromi-5-nitro-1,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dioni (Ki = 6 nM) . Toiseksi voimakkain antagonisti on 6,7-dikloori-S-nitro·"!, 4“dihydrokinoksaliini-2,3-dioni (Ei = 8 nM) . Muihin voimakkaisiin antagonisteihin kuuluvat nitrat-30 tujen 5-kloori-7-trifluorimetyyli-l,4-dihydrokinoksaliini- 2,3-dionien seos (3x ja By (taulukko I, ja yhdisteet nro 3 ja: 4, taulukko: IV) , Vielä eräs l, 4-dihydro-2,3- kinoksaliinidionisarjassa syntetisoitu voimakas antagonisti on 5-kloori~7-trifluorimetyyli-l,4-dihydrokinoksaliini-2,3-35 dioni (3h, taulukko I ja yhdiste nro 2, taulukko IV; ei keksinnön mukainen). Elektroneja vetävän ryhmän, paikka ja 26 tyyppi renkaassa vaikuttaa olevan tärkeä, koska substituutiot 1, 4-dihydrO-2, 3-kinoksal.iinidionirenkaan 5- ja 7-asemiin vaikuttavat lisäävän glysiininsitoutamiskohdan tehoa, Substituutio 6-asemaan ionisoituvilla ryhmillä, kuten 5 sulf©naateilla, primaarisilla sulfonamideilla {31-n, taulukko I; ei keksinnön mukainen) ja karboksyylihapöilla tuhoaa yhdisteiden glysiinireseptoriin s i toutumi skyvyn. Ei sulfonamidin aikylaatio (3o-p, taulukko I) eikä hapon mety-laatio johda aktiivisuuden lisääntymiseen. Myös amiditypen 1D metylaatio kinoksaliinirenkaassa tuhoaa yhdisteen sitoutu-mi skyvyn, mistä todistaa 6,7-dinitro-N-metyyli-l, 4-dihydro- 2.3- kinaksali inidionin aktiivisuuden puute.
Tämän keksinnön vielä eräs tärkeä puoli koskee havaintoa, että myös aminosubstituoiduilla 1,4-dihydroki-15 noksaliini-2,3-dioneilla on korkea sitoutumisaffiniteetti glysiininsitöutumiskohtaan. Tämä oli odottamatonta ottaen huomioon, että aminoryhmät ovat elektroneja luovuttavia ja että odotettiin, että elektroneja vetävät ryhmät ovat tärkeitä korkean sitoutumisaf£initeetin kannalta.
20 Potentiaalisina glysiiniantagonisteina testattavik si syntetisoiduista yhdisteistä esitetään yhteenveto edempänä {taulukko I), joista keksinnön piiriin kuuluvia ovat yhdisteet lr, Is, 2r, 2s, 3r ja 3s. Useimmat olivat saatavissa dietyyliofcsalaatin yksinkertaisella kondensaatiolla 25 vastaavan diatninobentseenin kanssa artikkelin Cheeseman, G. W. H., *J. Chem. Soc. 1171 (1962) mukaisesti. 1,4:-dihydro-: 2.3- kinoksaliinidioneja voidaan helposti valmistaa korkealla saannolla kuumentamalla oksaalihappoa ja vastäaväa o-diamiinia noin 100 - 140 DC:n lämpötilassa 1 - 10 tuntia 30 vahvan mineraalihapon, kuten HCl:n, H2SO4 :n, H3P04:n tai vastaavan ollessa läsnä. Edullisessa suoritusmuodossa ο)ς> saalihappo ja o-diamiini kuumennetaan 12:5 °C;n lämpötilaan 2 M HCl:ssa 2,5 tunnin ajaksi vastaavan 1,4-dihydro-2,3-kinoksaliinidionin saamiseksi korkealla saannolla.
35 o-diaminobentseenilähtöaineet ovat saatavina joko suoraan valmistajälta tai saatiin helposti pelkistämällä 27 vastaava o-nitroaniliini {kaavio I, yhtälö 1), artikkelin Bellamy, F. D, ja Ou, K., Tetr. Lett, 25:839 (1984) mukaisesti. Nitraukset suoritettiin käsittelemällä 1,4- dihydrokinoksaliini-2,3-dlonia KNO3:11a väkevässä HgSÖ^rssa 5 (kaavio III, yhtälö 2). 5-halogeeni-6,7-fluori-1,4-dihydro- 2,3-kinöksaliinidionit valmistettiin käsittelemällä 4,5-dif luori-2-nitroariiliinia N - br omi sukk inimidillä tai N- kloorisukkinimidillä (Mitchell, R. H. ym. , J. Or g. Chem, 44:4733 (1979)), mitä seurasi pelkistys ja kondensaatiö di— 10 etyylioksalaatin kanssa. Yhdisteiltä testattiin potentiaa linen glysi iniäntagonist iakt iivi suus havainnoimalla 1 μΜ glysiinillä stimuloidun [3H]-MK-8Q1 :n sitoutumisen inhihi·· tiota rotan tai marsun aivojen membraanihomogenaateissa,:
Mitä; voimakkaampi glysiiniantagonisti sitä vähemmän [3RJ -15 MK-801:ta voi sitoutua, koska [3H]-MK801:n sitoutumiskohta (PCP-reseptori) on esillä vain, kun ioni-kanava on avautunut glutamiinihapon ja glysiinin vaikutuksesta {Fletcher, E. L. ym., teoksessa Glycine Neurotransmission, Otterson, P. ym. (toim. ), John Wiley and Sons (1990), Johnson, J. W. ym. , 20 Nature 325:529 (1987)).
28
Kaavio 1 r.
‘4 I4 I H
ft I j «. feM* [ * - i»ci2 £t«*i γ" Y-'" :tuoco,> γ' ΥΥ^γ0 ΛΛ., AA,„ ΑΛ X o) a* . ‘ i I * R1 *1
H H
* cr^,
\Y \ ..--Y,YY,Y
Y T Γ KifCa I T f I J 1 h,sq,. t j "(F "0 Q,H Ύ Ύ Υ
Cl Ci 3y t m 0,H ( '
“f H
Cfq 1 -V t-T >0 Ύ V Ί ij j I runnr
YYY
tl "
5 Taulukko I
S ^ I f * l ί. 1 f Y 1 1 py y x->iö^ *3 Y h n s r ” ^ i I h1 f *1 *-| 1 12 3 R1 R2 R3 R4
10 la H F H H
b H CN H H
c H CF3 H H
d H F F H
e F F F F
15 f Br H. F H
Iq Cl H F H
r Cl F F H
s Br F F H
t H Br F H
20 2a H F H H
b H CN H H
29
c H CP3 H H
d H F F H
e F F F F
f Br H F H
5 g H Cl F H
h Cl H CFa H
ί Br H CF3 H
2q Cl H F H
r Cl F F H
10 s Br F F H
t H Br F H
li Cl H Cl H
v Br H Br H
w Cl Cl Cl Cl
15 3a H F H H
b H CN H H
c H CF3 H H
d H F F H
e F F F F
20 f Br H F H
g H Cl F H
h Cl E CFu H
i Br H CF3 H
j H F m2 H
25 k H CF3 N02 H
1 H S.OCI2 H H
m H SO2H H H
n H SOsNH 2 H H
o H SÖ2N~n-Pr H H
30 p H S02N(CH3}.2 H H
3q Cl H F H
r Cl F F H
S Br F F H
t H Br F H
35 :u Cl H Cl H
v Br H Br H
w Cl Cl Cl Cl y Cl H CFj no2 x Cl N0a CF3 h 40 s H Br Br M02
Minkä tahansa tietyn tämän keksinnön mukaisesti valmistettavan yhdisteen anksiolyyttinert aktiivisuus voidaan määrittää käyttämällä mitä tahansa tunnustetuista ah-45 distuneisuuden eläinmalleista. Edullisen mallin ovat kuvanneet Jones, B. J. ym., Br. J. Pharm&col. 93:985-993 {1988). Tähän malliin sisältyy, että kyseistä yhdistettä annetaan hiirille, joilla on korkea ahdistuneisuuden perustaso. Testi perustuu havaintoon, että tällaiset hiiret kokevat vas-5G tenmieliseksi sen, että ne otetaan pimeästä kotiympäristös-
3G
tään pimeässä koehuoneessa ja sijoitetaan valkeaksi maalatulle ja kirkkaasti valaistulle alueelle. Koelaatikossa on kaksi osastoa, toinen valkea ja kirkkaasti valaistu, toinen musta ja valaisematon. Hiirellä on pääsy molempiin osastoi-5 tin osastoja erottavassa väliseinässä lattian tasolla olevan aukon kautta. Hiiret sijoitetaan kirkkaasti valaistun alueen keskelle. Sen jälkeen kun hiiret ovat löytäneet pimeälle alueelle johtavan aukon, ne voivat vapaasti kulkea edestakaisin naiden kahden osaston välillä. Kontrollihii-10 riilä on taipumus viettää suurin osa ajasta pimeässä osastossa. Kun niille annetaan anksiolyyttiä, hiiret kuluttavat enemmän aikaa tutkimassa uudenkaltaisempaa kirkkaasti valaistua osastoa, ja niillä nähdään pidentynyt viive pimeään osastoon siirtymisessä. Lisäksi anksiolyytillä käsitellyn-15 lä hiirillä nähdään enemmän toimintoja valkeassa osastossa, tutkivien pystyynnousujen ja viivojen ylitysten mukaan mitattuna. Koska hiiret voivat tottua koetilanteeseen, kokeessa pitäisi aina käyttää naiveja hiiriä. Viittä parametriä voidaan mitata: viive pimeään osastoon menemisessä, 20 kummallakin alueella kulutettu aika, osastojen välisten kulkujen lukumäärä, kummassakin osastossa ylitettyjen vii-vojen lukumäärä ja pystyynnousujen lukumäärä kummassakin osastossa. Yhdisteiden antamisen odotetaan johtavan siihen, että hiiret kuluttavat enemmän aikaa testikammion suurem-25 maila, kirkkaasti valaistulla alueella.
Valo/pimeä-ympäristöntutkintamal1i ssa tutkittavan aineen anksiolyyttinen aktiivisuus voidaan tunnistaa perustuen valoisassa osastossa tapahtuvien viivojen ylitysten ja pystyynnousujen lukumäärän kasvuun pimeässä osastossa ta-30 pahtuvien viivojen ylitysten ja pystyynnousujen lukumäärien kustannuksella, kontrollihiiriin verrattuna.
Toinen edullinen eläinmalli on rotan sosiaalisen interaktion testi, jonka ovat kuvanneet Jones, B. J. ym., em. teos, jossa fcvantitoidaan kahden hiiren sosiaalisessa 35 interaktiossa kuluttama aika. Tutkittavan aineen ank-siölyyttinen aktiivisuus voidaan tunnistaa perustuen lisä- 31 ykseen ajassa jonka urosrottaparit kuluttavat aktiivisessa sosiaalisessa interaktiossa (90 % toiminnoista on luonteeltaan tutkivia). Testiareenan sekä tuttuutta että valaistus-tasoa voidaan säädellä. Lääkeainetta saamattomilla rotilla 5 nähdään korkein sosiaalisen interaktion taso, kun tes-tiareena on tuttu ja himmeästi valaistu. Sosiaalinen interaktio vähenee, jos areena on rotille vieras tai kirkkaasti valaistu. Anksi olyytit estävät tämän vähenemisen. Myös lii-keakt. i i visuuden kokonais taso voidaan mitata, jotta voit aito siin havaita lääkeaineen sosiaalisille käyttäytymistapahtu-mille spesifiset vaikutukset.
Tämän keksinnön mukaisesti valmistettavia yhdisteitä voidaan antaa koostumuksina, joihin sisältyy kaavan I mukaisia yhdisteitä sellainen määrä, joka on tehokas aja-15 heilun tarkoituksen saavuttamiseksi. Joskin yksilölliset tarpeet vaihtelevat, kunkin komponentin tehokkaiden määrien optirniälueiden määrittäminen on sinänsä tunnettua. Yhdisteitä voidaan tyypillisesti antaa nisäkkäille, esim. ihmisille, suun kautta annoksella 0,0025 - 50 mg, tai ekviva-20 lentti määrä niiden farmaseuttisesti hyväksyttävää suolaa, päivää ja sen nisäkkään painokiloa kohti, jota hoidetaan ahdistuneisuushäiriöiden takia, esim. yleistyneen ahdistune! suushä iriön, pelkohäiriöiden, obsessi ivis-kompulsi ivisen häiriön, paniikkihäiriön ja trauman jälkeisen stressihäiri-25 öiden. Edullisesti noin 0,01 ~ 10 mg/kg annetaan suun kautta tällaisten häiriöiden hoitamiseksi tai ehkäisemiseksi. Lihaksensisäistä injektiota varten annos on yleensä noin puolet suun kautta otettavasta annoksesta. Esimerkiksi ahdistuneisuuden hoitoon tai ehkäisyyn sopiva lihaksensisäi-30 nen annos olisi noin 0,0025 - 15 mg/kg, ja edullisimmin, noin 0,01 - 10 mg/kg.
Kun hoidetaan tai ehkäistään iskemiaan, aivo- tai selkäydintraumaan, hypoksiaan, hypoglykemiaan ja leikkauksiin liittyvää neuronien menetystä, tai yhtä hyvin hoide-35 taan Alzheimerin tautia, amyotrofista lateraaliskleroosia, Hunt.ingtönin tautia ja Downin syndroomaa, tai kun hoidetaan 32 sairautta, jossa häiriön patofysiologiaan liittyy eksitol-vien aminohappojen hyperaktiivisuus tai NMDÄ-reseptori-ionikanavaan liittyvä neurotoksisuus, koostumukset voivat käsittää tämän keksinnön mukaisesti valmistettavia yhdis-5 teitä kerta-annostasolla noin 0,01 - 50 mg painokiloa kohti, tai ekvivalentin määrän niiden farmaseuttisesti hyväksyttävää suolaa, annostuksella 1 - 4 kertaa päivässä. Kroonisen kivun hpifcoon tai anestesian aikaansaamiseen käytettäessä yhdisteitä voidaan ahtaa kerta-annas.taso.lla noin 10 0,01 - 50 mg painokiloa kohti, tai ekvivalentti määrä nii den farmaseuttisesti hyväksyttävää suolaa, annostuksella 1-4 kertaa päivässä. Tietysti ymmärretään, että tarkka hoitotaso riippuu hoidettavan eläimen, esim. ihmisen, tapauksen taustasta. Ammattimies voi määrittää täsmällisen hoi-15: totason ilman liiallista kokeilua.
Suun kautta otettava kerta-annos voi käsittää noin 0,01 - 50 mg, edullisesti noin 0,1 - 10 mg yhdistettä. Kerta-annos voidaan antaa kerran tai useampia kertoja päivässä yhtenä tai useampana tablettina, joista kukin sisältää noin 20 0,1 - 10, sopivasti noin 0,25 - SO mg yhdistettä tai sen solvaatteja.
Keksinnön mukaisesti valmistettavia yhdisteitä sisältävä farmaseuttinen valmiste sisältää sopivia farmaseuttisesti hyväksyttäviä kantajia, jotka käsittävät apuainei-25 ta, jotka helpottavat yhdisteiden prosessointia valmisteiksi, joita voidaan käyttää farmaseuttisesti. Edullisesti valmisteet, varsinkin ne valmisteet, joita voidaan antaa suun kautta ja joita voidaan käyttää edullisessa antotavassa, kuten tabletit, päällystetyt tabletit ja kapselit, ja 30 myös valmisteet, joita voidaan antaa rektaalisesti, kuten peräpuikot, sekä myös injektiona tai suun kautta annettaviksi sopivat liuokset, sisältävät noin 0,01 - 99 %, edullisesti noin 0,25 - 75 % vaikuttavaa .aihetta/aine it a yhdessä apuaineen kanssa.
35 Tämän keksinnön suoj apiiriin sisältyvät myös kek sinnön mukaisesti valmistettavien yhdisteiden myrkyttömät.
33 farmaseuttisesti hyväksyttävät suolat. Happoadditiofiuolaja muodostetaan sekoittamalla yhdisteen liuos farmaseuttisesti hyväksyttävän, myrkyttömän hapon, kuten suolahapon, tumaa -rihapon:, maleiinihapon, meripihkahapon, etikkahapoh, sit-5 ruunahapon, viinihapon, hiilihapon, fosforihapön, oksaali hapon ja vastaavien liuoksen kanssa. Esimerkiksi emässuolo-j a muodostetaan sekoittama11a 1,4-dihydrokinoksaiiini-2,3 -dionin liuos farmaseuttisesti hyväksyttävän, myrkyttömän emäksen, kuten natriumhydroksidin, natriumkarbonaatin ja 10 vastaavien liuoksen kanssa.
Edullisia keksinnön mukaisesti valmistettavia 1,4-dihydrökinoksaliini-2,3-dionien suoloja ovat erittäin liukoiset suolat, jotka käsittävät C3.24 -ammoniumvast aionin, jossa jokin alkyyliryhmistä Voi olla substituoitu hydroksi-15 ryhmällä. Useimmat X,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dionit ovat erittäin liukenemattomia vesiliuoksiin. Siten 1,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dionien i,v. antamista rajoittaa vaikuttavan aineen suhteellinen liukenemattomuus. Erittäin liukoisia ammoniumsuoloja voidaan valmistaa esimerkiksi 20 liuottamalla 1,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dioni liuokseen, jossa: on yksi molaarinen ekvivalentti vastaavaa ammonium-hydroksidia tai aminoyhdistettä.
Ammoniumvastaionit voivat olla kvaternäärisiä ammo-niumkationeita tai mono^, di- tai trisubstituoituja amiine-25 ja, jotka muodostavat protorioi tunei t a ammoniumsuoloj a, kun niitä yhdistetään 1,4:“dihydrokinoksaliini-2,3-dionien kanssa liuoksessa.: 1,4-dihydrokinQksaliini-2,3-dionien monokoliinisuolalla on pH noin 7,8: - 9,8, käytetystä 1,4-dihydrokinok:sa-30 liini-2,3-diönista riippuen. Vaihtoehtoisesti 1,4-dihydro- kinok:saliini-2,3-dioni voidaan ensin liuottaa: liuokseen, joka sisältää kaksi molaarista ekvivalenttia ammoniumhyd-rpksidia. Dikolixnisuöla voidaan eristää tai liuoksen pH voidaan säätää arvoon noin 7,8 - 9,8 yhdellä ekvivalentilla 35 etikkahappoa, 34 1,4 -dihydrokinoksaliihi -2,3 - di emien ammoniums ilo la voidaan vaivatta eristää puhtaana lyofilisoimalla liuos, tuloksena kuiva jauhe, joka on .erittäin liukoinen veteen. Jopa 90 mg/ml tai enemmän 1,4-dihydrokinoksaliini-2,3-5 dionin monokoliinisuolaa liukenee veteen antaen kirkkaan liuoksen. Suola voidaan myös liuottaa i.v. injektioon sopivaan isotoniseen glukoosi!luokseen.
Esimerkkeihin ammomiumhydroksideistä, joita voidaan käyttää ammoniumsuolojen valmistamiseksi, kuuluvat mitkä 10 tahansa tetra-Ci-s-alkyyliammoniumhydroksidit, esim. tetra- metyyliammoniumhydroksidi, tetraetyyliammoniumhydroksidi:, t et rabufcyy1i ammoniurnhydroksidi, te fc rapentyy1i ammoniumhyd- roksidi, tetraheksyYliammoniumhydröksidi, sekä myös mitkä tahansa tri-Ci-e-alkyyli -Ci-e-alkanoliammöniumhydroksidit, 15 esim, koliinihydroksidi, {3-hydroksipropyyli)trimetyyliam- moniumhydroksidi, (4 - hydroks ibutyyl i) trimetyyl iammoniurnhyd- roksidi, (2-hydroksietyyli)trietyyliammoniumhydroksidi, (2- hydroksietyyli) tripropy^/liammoniumhydroksidi ja (2-hydrok-sietyyli)tributyyliammoniumhydröksidi. Edullisesti ammoni-20 umhydroksidi on koliinihydroksidi. Lisäksi mitä tahansa G s -i 2 - a ra 1 kyy 1 i - G'i - 6 -1 r i a 1 kyy 1 i ammon iumhydroks idia voidaan käyttää, esim. bentsyylitrimetyyliämmoniumhydroksiäia.
Esimerkkeihin aminoyhdisteistä, joita voidaan käyttää 1,4~kinoksaliini-2,3-dionien suolojen valmistamiseksi, 25 kuuluvat, näihin rajoittumatta, etyleenidiamiini, diety-leenitriaffiiini, N-metyylietanoliamiini, di-{2-etanoli}amiini, tri-(2-etanali)amiini, spermidiini, spermiini ja amino-hiilihydraatit, kuten glukoosiamiini, N-metyyliglukamiini, galaktoosiamiini, mannoosiamiini, ksyloosiamiini, sellobi-30 oosiamiini ja maltoosiamiini. Muihin aminoyhdisfceisiin, joita voidaan käyttää 1,l-dihydrokinoksaliini-2,3-dionien ammoniumsuolojen valmistamiseksi, kuuluvat mono-N-, di-(N,N ja N,ti'}-, tri-(N, N, N1 ) - ja tetra- (N, N, N' ,N') -Ci-e-alkyyli-guanidiinit sekä myös biguanidiini, poly - Ci-b- - a I kyy 1 i subs -35 tatuoidut biguanidiinit, amidiini, arginiini, N~Ci-5-alkyy-liamidiinit , 1,8-diatsabisyklo:[5.4.0]:undek-7-eeni (DBU) , 35 tris(hydroksimetyyli)aminometaani (Tris, Tromethamlnej ja b is - tri s-propaani .
Kuten kuviosta 3 nähdään, kun 5-kloori-7~ trif luor irnetyyli -1,4-dihydrokinoksaliini-2 , 3-dianin monoka ·· 5 liumsuolä valmistetaan, se on veteen liukenematon. Kuitenkin 5-kloori - 7 -tri fluorimetyyli-1,4 -dihydrakinoksali ini- 2.3- dionin dikaliumsuola on liukoinen veteen, mutta se vaa tii 4 ekvivalentin KÖH:a lisäämisen, jotta saadaan liuos, jolla on pH-arvo 12,7. 1,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dioni 10 pysyy liukoisena, kun pH lasketaan arvoon 11,9 lisäämällä l ekvivalentti etikkahappoa, Kuitenkin toisen etikkahappoe-kvivalentin lisääminen saa aikaan sakan muodostumisen. Siihen mennessä kun pH tulee arvoon 11, saostuminen on täydellinen. Odottamatta on havaittu, että 5-klQQri-7-tri£luori-15 metyyli-1,4-dihydrok:inoksa:liini-2,, 3 -dioni liukenee vaivatta vain yhteen ekvivalenttiin koliinihydroksidia. Kun etikkahappoa lisätään, sakkaa ei ala muodostua ennen kuin pH tulee arvoon noin 9,2:. Samaan tapaan 6,7-dikloori-5~nitro- 1.4- dihydrokinoksaliini-2,3-dioni voidaan, liuottaa yhteen 20 ekvivalenttiin koliinihydroksidia vedessä. pH: voidaan säätää arvoon noin δ ilman sakan ilmestymistä. Kuiva monoko-liinisuola voidaan eristää puhtaassa muodossa,; esimerkiksi lyofi1isoimalla vesiliuos, ja se on liukoinen erittäin korkeissa konsentraatioissa (ainakin 90 mg/ml). Siten keksin- 25 nön tämä puoli on suuri edistysaskel alalla, koska se sallii l,4-dihydrökinoksaliini-2,3-diOnien konsentroi tuj en liuosten valmistamisen laskimönsisäistä antamista varten.
Joillakin 1,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dionien liu-koistamiseen hyödyllisillä ammoniumvastaioneilla voidaan 30 nähdä toksisuutta i.v. antamisen jälkeen, esimerkiksi tet-rametyyliammoniumhydroks idi11a j a tetraetyyliammoniumhyd-roksidilla. On havaittu, että monet 1,4-dihydrokiiiok-saliini-2,3-dionit voidaan vaivatta liuottaa trishydroksi-metyyliaminometaanin (Tris, Tromethamine USP) 0,05 - 0,5 M 35 liuoksiin. Tris on käytännössä myrkytöntä laskimonsisäisesti ihmisille annettuna. Siten 1,4-dihydrokinoksaliini-2,3- 36 .di Otti en Tris-liuos on erittäin hyödyllinen, ihmisille i.v. antamista varten, ja se ylittää suurimman esteen 1,4-dihydrokinoksaliini-2,3~dionien liuoksen saamiseksi ihmisille i.v. käyttöä varten. ''Vaihtoehtona Trisille voidaan S käyttää bis-tris-propaania (l,3-bis[triS>-(hydröksimetyyli)-mefcyyliamino]propaani), Trisin analogia, jolla myös nähdään matala toksisuus nisäkkäissä. Bis-tris-propaanilla on korkeampi pK kuin Trisilla, ja se on siksi hyödyllinen joidenkin 1,4-dihydrokinoksaiiini-2,3-dionien liuottamiseksi, 10 jotka eivät ole niin helposti liukoisia Trisiin.
Keksinnön mukaisesti valmistettavaa yhdistettä sisältäviä farmaseuttisia koostumuksia voidaan antaa mille tahansa eläimelle, joka voi kokea keksinnön mukaisten yhdisteiden suotuisia vaikutuksia. Tärkeimpinä tällaisten 15 eläinten joukossa ovat ihmiset, joskaan keksinnön ei ole tarkoitus olla näin rajoittunut.
Farmaseuttisia koostumuksia voidaan antaa millä vain tavalla, jolla niiden aiottu tarkoitus saavutefcäan. Esimerkiksi antaminen voi tapahtua parenteraalista, ihon-20 alaista, laskimonsisäistä, lihaksensisäistä, vatsaontelon-sisäistä tai t ran s de rma a1i st a reittiä tai suun limakalvon tai silmän kautta. Vaihtoehtoisesti tai samanaikaisesti antaminen voi tapahtua suun kautta. Annettu annos riippuu saajan iästä, terveydestä ja painosta, mahdollisen ssmanai-25 kaisen hoidon laadusta, hoidon tiheydestä ja halutun vaikutuksen luonteesta.
Silloin kun koostumuksia annetaan silmän kautta, voidaan saada aikaan joko paikallinen tai systeeminen antaminen . Esimerkiksi koostumuksia voidaan antaa sellaisten 30 silmätippojen muodossa, jotka ovat oleellisesti isotonisia kyynelnesteen kanssa, systeemistä antoa varten, Edullisesti tällaiset koostumukset käsittävät myös permeaatiota tehostavan aineen, joka edistää tämän keksinnön mukaisesti valmistettavien yhdisteiden systeemistä imeytymistä. Ks. T.TS-35 patentti nro 5 182 258. Vaihtoehtoisesti koostumuksia voidaan antaa silmän kautta näköhermon, degeneraation hoitami- 37 seksi tai ehkäisemiseksi. Tässä suoritusmuodossa yhdisteitä annetaan silmätippoina, kuten edellä on esitetty, tai niitä voidaan injektoida näköhermon läheisyyteen. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää ohuita silmälamelleja, jotka vapauttavat 5 hitaasti tämän keksinnön mukaisesti valmistettavia yhdisteitä.
Farmakologisesti aktiivisten yhdisteiden lisäksi uudet farmaseuttiset valmisteet voivat sisältää sopivia farmaseuttisesti hyväksyttäviä kantajia, jotka käsittävät 10 apuaineita, jotka helpottavat vaikuttavien aineiden prosessointia valmisteiksi, joita voidaan käyttää farmaseuttisesti. Edullisesti valmisteet, varsinkin ne valmisteet, joita voidaan antaa suun kautta ja joita voidaan käyttää edullisessa antotavassa, kuten tabletit, päällystetyt tabletit ja 15 kapselit, ja myös valmisteet, joita voidaan antaa rektaali-sesti, kuten peräpuikot, sekä myös injektiona tai suun kautta annettaviksi sopivat liuokset, esiintyvät pitoisuudessa noin 0,01 - 99 %, yhdessä apuaineen kanssa.
Farmaseuttiset valmisteet valmistetaan sinänsä tun-20 netulla tavalla, esimerkiksi tavanomaisten sekoitus-, ra-keistus-, päällystettyjen tablettien valmistus-, liuotusta! lyofilisointimenetelmillä. Siten suun kautta käytettäviksi tarkoitettuja farmaseuttisia valmisteita voidaan saada yhdistämällä vaikuttavat aineet kiinteiden apuaineiden 25 kanssa, mahdollisesti jauhamalla saatu seos ja prosessoimalla raeseos, sopivien apuaineiden, jos niitä halutaan tai tarvitaan, lisäämisen jälkeen, tablettien tai päällystettävien tablettien ytimien valmistamiseksi.
Sopivia apuaineita ovat erityisesti täyteaineet, 30 kuten sakkaridit, esimerkiksi laktoosi tai sakkaroosi, man-nitoli tai sorbitoli, selluloasavalmisteet ja/tai kalsium-fosfaatit, esimerkiksi trikalsiumfosfaatti tai kalsiumvety-foafaatti, kuin myös sideaineet, kuten tärkkelys tahdas,, käyttäen esimerkiksi maissitärkkelystä, vehnätärkkelystä, 35 riisitärkkelystä, perunatärkkelystä, gelatiinia, tragant- tia, metyyliselluloosaa, hydroksipropyylimetyyliselluloo- 38 saa:, natriumkarbofesimetyylisellulpOsaä ja/tai polyvihjryli-pyrrolidonia. Haluttaessa voidaan lisätä haj otusaineita, kuten edellä mainittuja tärkkelyksiä ja myös karboksimetyy-litärkkelystä, silloitettua pölyvinyylipyrrolidonia, agaria 5 tai alginiinihäppoa tai sen suolaa, kuten natriumalginaat-tia. Muita apuaineita ovat ennen kaikkea juoksevuudensääte-lyaineet ja liukuaineet, esimerkiksi piihappo, talkki, steariinihappo tai sen suolat, kuten magnesiumstearaatti tai kalsiumstearaatti, ja/tai poiyetyleeniglykoli. Päällys-10 tettävien tablettien ytimille järjestetään sopivat päällysteet, jotka haluttaessa ovat mahanesteitä kestäviä. Tähän tarkoitukseen voidaan käyttää konsentroituja sakkäridiliu-oksia, jotka voivat mahdollisesti sisältää arabikumia, talkkia, polyvinyylipyrrolidonia, polyetyleeniglykolia 15 ja/tai titaanidioksidia, lakkaliuoksia ja sopivia orgaanisia liuottimia tai liuotinseoksia, Mahanesteitä kestävien päällysteiden tuottamiseksi käytetään sopivien selluloosa-valmisteiden liuoksia, kuten asetyyliselluloosaftalaatin tai hydroksipropyylimetyyli seiluloosaftaiaafcin. Väriaineita 20 tai pigmenttejä voidaan lisätä tabletteihin tai päällystettyjen tablettien päällysteisiin, esimerkiksi tunnistamista varten tai jotta karakterisoitaisiin vaikuttavan aineen annosten yhdistelmiä.
Muihin farmaseuttisiin valmisteisiin, joita voidaan 25 käyttää suun kautta, kuuluvat gelatiinista tehdyt vhteen-painettavat kapselit Sekä myös pehmeät, umpinaiset kapselit, jotka on tehty gelatiinista ja pehmittimestä:, kuten glyserolista tai: sorbitolista. Yhteenpäinettavat kapselit voivat sisältää vaikuttavat aineet rakeiden muodossa, jotka 30 voivat olla seoksia täyteaineiden, kuten laktoosin, sideaineiden, kuten tärkkelysten, ja/tai liukuaineiden, kuten talkin tai magnesiumstearaatin ja mahdollisesti säilöntäaineiden kanssa. Pehmeissä kapseleissa vaikuttavat aineet on edullisesti liuotettu tai suspensoitu sopiviin nesteisiin, 35 kuten rasvaöljylhin tai nestemäiseen paraffiiniin. Lisäksi voidaan lisätä säilöntäaineita.
39
Mahdollisiin farmaseuttisiin valmisteisiin, joita voidaan käyttää rektaalisesti, kuuluvat esimerkiksi peräpuikot, jotka koostuvat yhden tai useamman vaikuttavan: aineen yhdistelmästä peräpuikkojen perusaineen kanssa:, Sopi-5 via peräpuikkojen perusaineita ovat esimerkiksi luonnolliset tai synteettiset triglyseridit tai paraffiihihiilive-dyt. Lisäksi on myös mahdollista käyttää rektaalisia gela-tiinikapseleita, jotka koostuvat vaikuttavien; aineiden yhdistelmästä perusaineen kanssa,; Mahdollisiin perusaineisiin 10 ;kuuluvat esimerkiksi nestemäiset triglyseridit,: polyety- 1eeniglykolit tai paraffiinihiilivedyt,
Parenteraaiiseen antamiseen sopiviin formulaatioi-hin kuuluvat vaikuttavien aineiden liuokset vesiliukoisessa muodossa, esimerkiksi vesiliukoisina ämmoniumsuoloina (eri-15 tyis.es ti tris-, bis-tris-propaani- ja koliinisuoloina) ja emäksisinä liuoksina. Lisäksi vaikuttavien aineiden suspensioita voidaan antaa asianmukaisina öljypohjaisina injek-tiosuspensioina. Sopiviin lipofiilisiin liuottimiin tai ve-hikkeleihin kuuluvat rasvaöljyt, esimerkiksi seesamiöljy, 20 tai synteettiset rasvahappoesterit, esimerkiksi etyyliole-aatti tai triglyseridit tai polyetyleeniglykoli 400 (yhdisteet ovat liukoisia PEG-400:aan), Vesipohjaiset injek-tiosuspensiot voivat sisältää aineita, jotka lisäävät suspension viskositeettia, esimerkiksi natriumkarboksimetyy-25 liselioloosa, sorbitoli ja/tai dekstraani. Mahdollisesti suspensio voi sisältää myös säilöntäaineita.
GlysiininsitoutumiskQhtien karakterisointi in vitro on ollut vaikeaa, koska ei ole. ollut selektiivisiä lää-keaineligandeja. Siten tämän keksinnön mukaisesti valmis-30 tettavia glysiiniligandeja voidaan käyttää glysiininsitou-tumiskohdan karakte-risointiin. Erityisen edullisia substi-tuoituja 1,4-dihydrokinoksaliini“2f3-dioneja, joita voidaan käyttää tähän tarkoitukseen-, ovat radioisofcooppileimatut johdannaiset, esim, sellaiset, joissa yksi tai useampi ato-35 meistä on korvattu 3H:lla, 3 !C: llä, 1‘!C: llä, lsN;llä tai F:11a. Lisaksi pasitroniemittereitä, kuten " G tai F voi- 40 daan sisällyttää 1,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dioniin posi -troniemissiotomograflassa (PET) käytettäväksi glysiininsi-toutumiskohtien paikallistamista varten. Lisäksi 123T-subst i tuoituja 1,4 -dihydrokinoksaliini-2,3-dioneja voidaan 5 käyttää glys i inins i t outumi skohdan yksittäisfotoniemissio-t i e t. okone t omogr a f iällä (SPECT) kuvantamista varten. Lisäksi voidaan valmistaa isotooppileimattuja yhdisteitä, jotka eivät ole radioaktiivisia, metabolisissa tutkimuksissa käytettäviksi, esim. sellaisia, joissa yksi tai useampi ve-10 dyistä ja/tai hiilistä on rikastettu 2H:n tai 13C:n suhteen,
Seuraavat esimerkit ovat tämän keksinnön mukaista menetelmää havainnollistavia, mutta eivät rajoittavia. Muut sopivat muunnelmat ja sovellutukset kliinisessä hoidossa normaalisti tavattavissa erilaisissa olosuhteissa ja para-15 metreissä:, ja jotka ovat ammattimiehille ilmeisiä, kuuluvat keksinnön henkeen ja suojapiiriin.
Esimerkit
Menetelmät ja materiaalit
Seuraavissa esimerkeissä 1-4 kaikki 1H-NMR:t 20 ajettiin 300 MHz :n taajuudella ja 1?'C~NMR: t 75 MHz:n taa-judella QE-30G-laitteella, ja viitetaajuus on asetettu protoneja sisältävän liuotinjäännöksen mukaan. 19F-NMR:t ajettiin 339 MHz:n taajuudella NT-360-laitteella, ja viitetaajuus on asetettu ulkoisen C,;F<i :n mukaan. Sulamispis-25 teet saatiin Mel-Temp-sulamispistelaitteella, ja ne ovat korjaamattomia. Näytteet pantiin blokkiin, kun lämpötila oli > 250 °C hajoamisen minimoimiseksi ennen sulamista.
DMF tislattiin ennen käyttöä. Kaikki muut reagensslt käytettiin sellaisina kuin saatiin valmistajalta. Yhdisteet 30 hankittiin yhtiöltä Äldrioh Chemical Co., ellei seuraavas-sa toisin mainita.
41
Esimerkki 1 6,7-dikloori-S-nitro-1,4-dihydro-2,3-kinoksaliini-dionin valmistus ,
Menetelmä A ^ 5 6,7“dikloori-1,4-diliydro-2,3-kinoksaliinidioni (1)
Seos:ta> jossa oli 422 mg (2,5 mmol) .4,5-dikloori-ό-fenyleenidiamiinia (Pfalts & Bauer, Inc,, käytettiin sellaisena kuin saatiin) ja 1,10 g (7,5 mmol) dietyyliok-salaattia (Sigma, käytettiin sellaisena kuin saatiin), se-10 koitettiin argonin alla 160 °C:n lämpötilassa 2 tuntia, sitten 18:0 °C: n lämpötilassa 7 tuntia. Reaktioseoksen annettiin jäähtyä huoneenlämpötilaan (22 °C), se laimennettiin heksaaniseoksella (10 ml) , sakka kerättiin talteen sentrifugoirnaila jä pestiin heksaaniseoksella (2 x 10 ml) .
15 Harmaata kiinteää, ainetta sekoitettiin 40 ml:n NaOH:n vesiliuosta (noin 1 N) ja aktiivihiilen (0,4 g) kanssa huoneenlämpötilassa 30 minuuttia, hiili poistettiin imusuoda-tuksella ja pestiin tislatulla H20:11a (6 x 10 ml) , joka yhdistettiin alkuperäiseen suodokseen, häppamoitiin ilman 20 HC.l:h noin 4 M vesiliuosta (noin 20 ml). Valkea sakka kerättiin talteen imusuodatuksella, pestiin tislatulla H20:lla (5 x 10 ml) , EtOII: 11a (3 x 5 ml) , sitten kuivattiin 60 °C:n lämpötilassa alle 13 Pa (0,1 mmHg) paineessa 8 tuhtia, tuloksena 426 mg (73,8 %) yhdistettä 1 kerraanvä-25 risenä kiinteänä aineena. Sp. > 400 °C 1H-NMR (DMS0-d6) 12,010 (s, 2H) 7,226 (s, 2H) .
5-nitro-6,7-dikloori-1,4 ~dihydro-2,3-kinoksaliinidioni (2)
Yhdiste 1 (416 mg, 1,80 mmol) liuotettiin 5,5 30 mi:aan väkevää H2S04 : a Ö °C: n lämpötilassa sekoittaen. Tä hän tulokseksi saatuun syvänharmaaseen liuokseen lisättiin 202 mg (2,22 mmol) hienoksi jauhettua KN03:a (Baker, käytettiin sellaisena kuin saatiin) 0 °C:n lämpötilassa sekoittaen, Seosta sekoitettiin 0 °C:n lämpötilassa 3 tun-35 ti a, sitten huoneenlämpötilassa (22 °C) 3 0 tuntia. Reak- tioseos lisättiin j ää -H:>0 - seokseen (60 g) , sakka kerättiin 42 talteen inrasuodatuksella, pestiin tislatulla Hj.G:11a {5 x 10 ml), EtOH:lla (3 x 5 ml), sitten kuivattiin alle 13 Pa (0,1 mmHg) paineessa 80 °C:.n lämpötilassa 2 tuntia, tuloksena 443,5 mg (89,6 %) epäpuhdasta yhdistettä 2 kermanvä-5 risenä, amorfisena kiinteänä aineena (^Ή-ΝΜΡ. osoitti sen olevan 95-98-prosenttisen puhdasta).
Jatkopuhdistus oli seuraavanlainen; 443 mg epäpuhdasta yhdistettä 2 (edellä saatu) liuotettiin NaOH:n noin I N vesiliuokseen (120 ml) huo-10 neenlämpötliassa, aktiivihiiltä (1 g) lisättiin, sitten sekoitettiin huoneenlämpötilassa 15 minuuttia. Hiili poistettiin imusuodatuksella, pestiin tislatulla H20:lla (2 x 10 ml). Yhdistetty suodos happamoitiin pH-arvoon 2 HClm noin 4 N vesiliuoksella (noin 50 ml) . Sakka kerättiin tai -15 teen imusuodatuksella, pestiin tislatulla H2O:11a (5 x 10 ml), EtOHilla (2x5 ml), kuivattiin alle 13 Pa (0,1 mmHg) paineessa 8 0 °C:n lämpötilassa 2 tuntia, tuloksena 327 mg (74 %;n saanto) oleellisesti puhdasta yhdistettä 2, sp. 350 - 354 °C (haj .) . (1Η-ΝΜΕ: osoitti , ettei epäpuhta-20 uksia ollut mukana lähes: lainkaan) .
Jälleenkiteytys: 315 mg puhtaampaa yhdistettä 2 (edellä saatu) liuotettiin 45 ml:aan DMSÖita, tähän liuokseen lisättiin HaQ: ta (noin 1 ml) tipoittain kunnes sakka muodostui. Seosta kuumennettiin (100 - 1.05 °C. öljyhaude) 25 sekoittaen (käyttäen: pientä magneettisauvaa) , H20: ta (noin 1 ml) lisättiin tipoittain, kunnes muodostui samea seos, ja DMSO:ta lisättiin tipoittain kirkkaan liuoksen saarai-seksi. Kahdeksan tunnin huoneenlämpötilassa seisötuksen jälkeen keltaiset mikrokiteet kerättiin talteen imusuoda-30 tuksella, pestiin H20:lla (5 x 10 ml) , EtQH;Ila (2 x 3 ml), kuivattiin alle 13 Pa (0,1 mmHg) paineessa 80 °Cm lämpötilassa 3 tuntia, tuloksena 286 mg (90,8 %;n Saanto) puhdasta yhdistettä 2, sp. 354 - 357 °G.
35 43
Menetelmä. B
4,5 -dikloori-1,2 - f enyleenidiamiiiii (1)
Suspensioon, jossa oli 6,21 g (30,0 mmol) 4,5-diklooxi-2-nitroaniliiriia (Aldrich, käytettiin sellaisena 5 kuin saatiin) EtOH:ssa (100 ml), lisättiin 310 mg 5- prosenttista Pd/C:tä, seosta hydrattiin 30 - 20 parrin H?-paineella 4 tuntia, sitten suodatettiin, suodos pyörohaih-dutettiin kuiviin. Mustaa, kiinteää jäännöstä sekoitettiin 250 ml:n HGl:n 2 N vesiliuosta kanssa 20 minuuttia, sitten 10 suodatettiin. Suodos tehtiin emäksiseksi pH-arvoon 13
NaOHln 4 H vesiliuoksella (125 ml). Sakka kerättiin talteen sintterisuppilolle imusuödatuksella, pestiin H20:11a (5 >: 10 ml) , kuivattiin 40 °C:n lämpötilassa alle 13 Pa (0,1 mmHg) paineessa 16 tuntia, saantona 3,72 g (70 %) 15 raakatuotetta kahvin värisenä jauheena.
Edellä saatu raakatuote (3,70 g) puhdistettiin kiteyttämällä bentseenistä (60 ml), tuloksena 3,17 g (85 %:n saanto) lievästi purppuranvärisinä hiutaleina, joka oli puhdasta TLC: n mukaan (CKC12: EtOH = 9 :1) . Sp. 15 9 - 260 °C 20 (Aldrich: 159 - 162 °C) .
6,7-dikloori-l,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dioni Suspensiota, jossa oli 2,655 g (15,0 mmol) 4,5-dikloorifenyleeni-1,2-diamiinia ja 1,986 g (15,75 mmol) oksaalihappodihydraattia (Fisher Scientific Co., käytet-25 ti in sellaisena kuin saatiin) 22,5 ml: ssa HCl :n 2 N vesi- liuosta, palautusjäähdytettiin sekoittaen 125 °C:n lämpö-tilassa (hauteen lämpötila) 2,5 tuntia, (ensimmäisten 5 minuutin lämmityksen aikana suspensio lähes muuttui liuokseksi, sitten sakkaa alkoi muodostua). Reaktioseoksen an-30 nettiin jäähtyä 22 °C: seen, ja H20:ta (50 ml) lisättiin. Sakka: kerättiin talteen Hirshin suppilolle imusuödatuksella, pestiin H20:lla (.6 n 25 ml) ja kuivattiin 60 °C:n lämpötilassa alle 13 Pa (0,1 mmHg) paineessa 12 tuntia, saantona 3,39 g (98 %) 6,7-dikloorikinoksaliini-2-3,dionia sy-35 van vaaleanpunaisena jauheena. Sp. > 400 °C. 1H~MMR (BMSO- 44 d6) : δ 12,016 (s, 2E) , 7,234 (s, 2H) . Tämä tuote käytet tiin seuraajassa reaktioissa ilman 1 isäpuhdistusta.
6,7-dikloöri-5-ni tro-1,4-dihydrokinoksaliini-2,3- dioni 5 3,335 g (.14,5 mmol) 6,7-dikloori-l, 4-dihydrokinok- saliini-2,3-dionia liuotettiin 65 ml:aan väkevää H2SQ4: a sekoittaen ja jäähdyttäen j ää-HaO-hauteella, sitten 2,20 g (21,76 mmol) KNO3: a (Baker, käytettiin sellaisena kuin saatiin) lisättiin erissä 10 minuutin aikana sekoittaen. 10 Saatua seosta sekoitettiin 22 °C:n lämpötilassa typen alla 20 tuntia, sitten kaadettiin hitaasti jää-Η-,Ο-seokseen (400 ml) sekoittaen. Sakka kerättiin talteen sintterisup-pilolle imusuodatuksella:, pestiin H2O-.Ha (5 x 10 ¢1):, ja kuivattiin 60 °C:n lämpötilassa alle 13 Pa (0,1 mmHg) pai-15 neegsa 12 tuntia, 'tuloksena 3,39 g (85 %) epäpuhdasta 6,7- dikioori-B-nitro-l, 4~dihydrökinoksaliini-2,3-dionia har-maankeltaisena jauheena. Puhtaus: > 98,5 % HPLC-analyysin perusteella.
Yhdiste puhdistettiin seuraavasti. 3,365 g edellä 20 saatua 6,l-dikloori-S-nitro-l,4-dihydrokinoksaliini-2,3- dionia lisättiin 550 ml:äan NaOH:n 1 N vesiliuosta ja sekoitettiin kiivaasti 20 minuuttia. Saatu seos suodatettiin imusuodatuksella sintterisuppilon läpi pienen määrän liukenematonta materiaalia poistamiseksi. Suodokseen lisät-25 tiili hitaasti väkevää HClya {noin 43 ml) (tipoittain) kiivaasti sekoittaen pH:n säätämiseksi arvosta 13 arvoon 11 (käyttäen pH-mittaria seuraamiseen). (Kontrollikoe osoitti, että 6,7-dikloorikinoksaliini-2,3-dioni, nitrausreaktion lähtöaine, voitiin saostaa sen liuoksesta NaOH:n 1 N 30 vesiliuoksessa vasta olosuhteissa, joissa pH oli välillä 9,5 - 8.) Sakka kerättiin talteen sintterisuppilolle imusuodatuksella ja pestiin H20:11a (5 x 50 ml) . Kostea tuote lisättiin 200 ml:aan HaOrta, ja tähän tuloksena saatuun suspensioon lisättiin hitaasti väkevää HCl (tipoit-35 tain) pH:n säätämiseksi arvoon 5i Sakka kerättiin talteen Hirs.hin suppilolle imusuodatuksella, pestiin H20:lla (8 x 45 50 ml) ja kuivattiin 60 »C:ii lämpötilassa alle 13 Pa (0,1 mmHg) paineessa 16 tuntia, tuloksena 3,12 g (92,9 %:n saanto) puhtaampaa 6,7-dikloofi-5-nitro-l,4-dihyhrokinok-säliini-2,3-dionia.. Sp. 347 - 348 °G. ^Ή-ΝΜΗ (DMSQ-dg) : 5 12,265 (lev s, 2H), 7,379 (s, 1H). Puhtaus: > 99,2 % HPLC- analyysin perusteella.
Esimerkki. 2 5-kloori^.6,7 - dif luori-1,4 - dihydrokinoksallini-2,3 -dionin valmistus 10 2-kloori-3,4-difluori-S-nitroaniliini 2- kloori-3,4-difluori-6-nitroaniliini valmistettiin käyttäen sovellusta Mitchellin ym. menetelmästä (Mitchell, R. H. ym. , J, Grg. Chem. 44:4733 (1979)). Liuokseen, jossa oli 4,5-di£luGri-2-nitroaniliinia (500 mg, 2,87 15 mmol) DMF: asa (1.6 ml) typen alla, lisättiin N-kloorisuk-kinimidiä. (401 mg, 3,00 mtnol) DMFtssä. Reaktion annettiin olla sekoituksessa 48 h. Sitten liuos kaadettiin 75 ml:aan H-20 : ta> Sitten muodostunutta sameaa oranssia suspensiota uutettiin 4 x 25 ml :11a metyleenikloridia. Yhdistettyjä 20 orgaanisia uutoksia pestiin 5 x 20 ml:11a H20:ta ja 25 ml :11a kyllästettyä NaCl-liuosta. Orgaaninen faasi kuivattiin (MgSCL) ja kuivausaine poistettiin imusuodatuksel-la. Liuotin pyöröhäihdutettiin, tuloksena kellanöranssi öljy, joka kiteytyi seisoessaan. ~H-NMR osoitti tämän 25 kiinteän aineen olevan klooratun tuotteen ja lähtöaineen seos. Seos erotettiin flash-kromatografiällä (piidioksidi-geeli , 3 :1 heksaaniseos:etyyliasetaatti) , saantona 162 mg keltaista, kiteistä kiinteää ainetta (27 %) . 1fI-NMR (CDC13) ö 6,60 (lev s, 2H, NH2) , 8,00 (m, 1H, H-5) . Lähtö- 30 aineesta oli 17 %:n kontaminaatio NMR:n mukaan.
3- kloori-4,5-di fluori-1,2-diaminobentseeni 3-kloori-4,5-dif luori-1,2-diaminobentseeni valmistettiin käyttäen sovellusta Bellamys, ym. menetelmästä (Bellamy, F.D. ym., Tetrahedron Lett. 25:83 9 (1984)) Seos, 35 jossa oli 2-kloori-3,4-difluori-6-nitroaniliinia (160 mg, 0,767 mmol) j a SnCl2-2H:>0: a (0, 863 g, 3,84 mmol) , liuötet-
I ' I
46 ti in 5 ml: aan etyyliasetaattia ja 2 tnl:aan absoluuttista etanolia typen alla ja kuumennettiin 75 °C:n lämpötilassa 5 tuntia. Reaktioseoksen annettiin jäähtyä huoneenlämpötilaan ja kaadettiin 50 ml:aan H^O, Riittävä määrä kylläs-5 tettyä NaHC03-liuosta lisättiin (vaahtoamista!} pH:n saamiseksi arvoon 7, Tuloksena saatua seosta uutettiin 3 x 20 ml:Ha etyyliasetaattia, ja yhdistettyjä orgaanisia uutoksia pestiin 20 ml:11a kyllästettyä NäCl-liuosta, Orgaaninen faasi kuivattiin (MgSC.:) , imusuodatettiin ja liuotin 10 pyöröhaihdutefctiin,: tuloksena ruskea kiinteä aine, 124 mg (91 %} . ;iH-NMR (GBGls) 5 3,^2 (lev s, 4H, 2 (NH2) ) , 6,49 (dd, 1H, Jhf = 7,5, 10,8 Hz, H-6). 4,5-difluori-1,2- diaminobentseeiiiä oli mukana 13 % MMR:n mukaan.
5-kloori-S,7-di fluori-1,4-dihydro-2,3-kinoksalii- 15 n idi oni
Otsikon yhdiste valmistettiin käyttäen muunnelmaa Cheesemanin menetelmästä. (Gheeseman, G.W.H., J. Chem, Soc. 1171 (1962)). Seos, jossa oli dietyylioksalaattia (981 mg, 6,72 mmol) ja 3-kloori-4,5-difluori-1,2-diamino-20 bentseeniä (120 mg, 0,670 mmol}, kuumennettiin palautus-jäähdytykseen typen alla 15 tunniksi. Reaktioseoksen annettiin jäähtyä huoneenlämpötilaan ja harmaa kiinteä aine kerättiin talteen imusuodatukseXla ja huuhdottiin jääkylmällä EtOHrlla (10 ml) ja ilmakuivattiin. Kiinteä aine 25 otettiin ja liuotettiin kuumentaen S ml:aan 1 H NaOH:a.
Liuos käsiteltiin aktiivihiilellä ja suodatettiin Celite-kerroksen läpi. Tuloksena saatu liuos happamoitiin varovasti 1 li HCl: 11a (pH - 1} , Liuokseen muodostui valkea jauhe pH-arvossa 6, mutta muutama pisara 1 H NaOH:a kir-30 kasti liuoksen, ja lisättäessä muutama pisara 1 N HCl:a, valkeita neuloja muodostui hitaasti liuokseen. Nämä kerättiin talteen i mu suodatuksella, huuhdottiin 20 nil :11a H20: ta ja kuivattiin tyhjiössä (13 Pa (0,1 torr), 78 °C) ,
tuloksena 24,9 (16 %) vaaleankeltaisia neuloja. 'H-MMR
35 (dg-DMSO) § 7,05 (dd, 1H, J - 10,5, H-8) , 11,6 (lev s, 1 47 H, NH)„ 12,0 (lev s, 1 H, NH) . 6·, 7-dif luori-1,4-dihydro- 2,3-kinoksaliinidiania oli mukana 13 % NMR:n mukaan.,
Esimerkki 3 5-bromi-6,7-difluori-l, 4-dihydrO'-2, 3-kinoksaliini-5 dionin valmistus 2- bromi-3,4-difluori-6-nitraaniliini 2 -bromi - 3,4 -dif luori - 6 -nitroanil i ini valmistettiin, käyttäen sovellusta Mitchellin ym. menetelmästä (Mitchell, R.H. ym. , J. Or g. Chem. 44:4733 (1979) ). Liuokseen, jossa 10 oli 4,5 - dif luori -2 - nitroaniliinia (500 mg, 2,07 mmol) DMF:ssä (25 ml) typen alla, lisättiin kerralla M-broraisuk-kinimidi (511 mg, 2,87 mmol) kuivassa DMFrssä (16 ml). Re-aktiöseoksen annettiin olla sekoituksessa yli yön. TLC (1:1 heksaaniseos:etyyliasetaatti) osoitti lähtöainetta 15 olevan vielä hieman. Lisää N-bromisukkinimidiä (100 mg) lisättiin, ja reaktioseosta sekoitettiin vielä 12 tuntia. Sitten liuos kaadettiin 100 mlraan H20:ta ja tuloksena saatua sameaa suspensiota Uutettiin 3 x 20 ml:11a mety-leenikloridia. Yhdistetyt orgaaniset faasit pestiin 4 x 20 25 ml: 11a H20 : ta ja 25 ml :11a kyllästettyä. NaCl-liuosta ja kuivattiin (MgSCL) , MgS04 imusuodatettiin ja liuotin pyö-rohaihdutettiin, tuloksena kellanruskea öljy, joka kiteytyi hitaasti, saantona 700 mg (96 %) . 1H-NMR (CDC13) § 6,70 (lev s, :2;H, NH2) , 7,99 (m, 1H, H-5) .
25 3 -brorni - 4,5 -di f luori -1,2 -diaminobentseeni 3- bromi-4,5-difluori-1,2-diaminobentseeni valmis tettiin käyttäen sovellusta Bellamyn ym. menetelmästä (Bellamy, F.D. ym. , Tetrahedron Lett. 25:839 {1984) ) .
Seosta, jossa oli 2-bromi-3,4-difluöri-6-nitroaniliinia 30 (700 mg, 2,78 mmol) j a SnCl^.RHgP: a (3,14 g, 13,9 mmol) liuotettuina 7 ml:aan etyyliasetaattia ja 3 ml:aan absoluuttista etanolia typen alla, kuumennettiin 75 °C:n lämpötilassa 2 tuntia. Kaikki lähtöaine oli r-eagoinut, kuten TLC osoitti (piidioksidigeeli, 2:1 heksaaniseos:etyyliase-35 taatti), Reaktioseoksen annettiin jäähtyä huoneenlämpötilaan ja kaadettiin 20 ml-aan jäämurskaa. Riittävä määrä 48 kyllästettyä NaHGCh-liuosta lisättiin (vaahtoamista!) pH:n saamiseksi arvoon 5, sitten paksua keltaista valkeaa emulsiota uutettiin 3 x 25 ml;11a etyyliasetaattia, ja yhdistettyjä orgaanisia uutoksia pestiin kyllästetyllä UaCl-5 liuoksella. Orgaaninen faasi kuivattiin (MgSOd) , imusuoda-tettiin, ja liuotin pyöröhaihdute.ttiin, tuloksena tummanruskea öljy, joka kiteytyi seisoessaan, saantona 410 mg (6.6:%.)·, 1H-NMR {CDGI3) § 3,59 (lev s, 4H, 2 (NH?.) ) , 6,52 (m, l'H, H-6) .
10 5-bromi-6,7-difluori-1,4-dihydro-2,3-kinoksaliini- dioni
Otsikon yhdiste valmistettiin käyttäen sovellusta Cheesemanin menetelmästä, (Cheeseman, G.W.H., J. Chem.
Soc. 1171 (1962)), Seos, jossa oli dietyylioksalaattia 15 {2,70 g, 18,5 mmol) ja 3-b:romi-4,5-difluQri-l.,:2~diamino- bentseeniä (410 mg, 1,85 mmol), kuumennettiin palautus-jäähdytykseen typen alla 15 tunniksi, Reaktioseoksen annettiin jäähtyä huoneenlämpötilaan, ja tummanruskea kiinteä aine kerättiin talteen imusuodatuksella ja huuhdottiin 20 EtOHilla (20 ml) ja ilmakuivattiin, saantona 215 mg {42 %). Osa tästä kiinteästä aineesta (150 mg) otettiin ja liuotettiin 20 ml:aan 1 M NaOH:a kuumentaen. Liuos käsiteltiin aktiivihiilellä ja suodatettiin Celite-kerroksen läpi. Tuloksena saatu liuos happamöitiin varovasti 1 N 25 HC1;11a (pH = 1). Liuokseen muodostui hitaasti vaaleankeltaisia neuloja, ja ne kerättiin talteen imusuodatuksella, huuhdottiin 2 0 ml :11a H20:ta ja kuivattiin tyhjiössä (13 Pa (0,1 torn) , 78 °C) , tuloksena 67,8 mg jauhomaisia vaa leankeltaisia kiteitä, sp, 306 - 310 °C (haj.). 1H-NMR (d6-30 DMSO) δ 7,09 (dd, 1H, J = 7,5, H-8), 11,3 (lev s, 1H, NH), 12,1 (lev s, 1H, UH) · EIMS m/z 278 (M+2, 75), 276 (M+, 77) , 250 {56} , 248 (57), 141 (bp) . E1HRMS laskettu yhdis teelle CsH4Br?2N202) 275,9346, havaittu 275,9331.
35 49
Esimerkki 4 S “kloori - 6 -nitro-7 - tri £luor ime tyyli.-·!, 4 -dihydroki -noksaliiixi-2,3~dioni j a 5-kloori- 8-nitro-7 - trif luorimetyy-li-1,4-äihydrokinoksaliini-2/3-dionin (ei keksinnön mukai-5 n en yhdiste) valmistus
Otsikon yhdisteet valmistettiin käyttäen sovellusta Cheesemanin menetelmästä. (Cheeseman, G. W. H. , J. Chetn. Sac. 1171 (1962) ) . 6-kloori-7-trifluorimetyyli-l,4-dihyd~ ro-2,3-kinoksaliinidioni (500 mg, 1,89 mmol) liuotettiin 10 15; ml:aan väkevää H2.S0*ia .ja kirkas liuos jäähdytettiin 0 °C: seen sekoittaen. Tähän lisättiin pienissä erissä KNO3: a (191 mg, 1,89 mmol) . Reaktioseoksen annettiin olla sekoituksessa tunnin ajan 0 °C:n lämpötilassa ja sitten annettiin tulla huoneenlämpötilaan ja olla sekoituksessa 15 yli yön. Sitten vaaleankeltainen reaktioseos kaadettiin 50 ml:aan jää-hbQ-seosta. Tuote eristettiin imusuodatuksella valkeana kiinteänä aineena, joka huuhdeltiin pienellä määrällä kylmää H20: ta ja ilmakuivat ti in. Valkea kiinteä aine liuotettiin mahdollisimman pieneen määrään kuumaa 20 DMSQrta. Kiehuvaa H20:ta lisättiin tipoittaan, kuumentaen kunkin lisäyksen jälkeen, kunnes sakka ei enää liuennut. Muutama pisara DMSO:ta lisättiin, kunnes liuos oli kirkas, ja liuoksen annettiin jäähtyä hitaasti huoneenlämpötilaan. Valkea kiinteä aine eristettiin imusuodatuksella, ja sen 25 annettiin iIrnakuivua. Kiinteä aine kuivattiin vielä tyhjiössä (13 Pa (0,1 torr) , 25 °G) , tuloksena 241,6 mg 6- nitro- ja 8-nitrotuotteen seosta suhteessa 3,3:1 ^HNMRin mukaan. Sakka, joka muodostui edellisessä suodöksessa, eristettiin imusuodatuksella, huuhdottiin 50 ml :11a H20:ta 30 ja kuivattiin kuten edellä, tuloksena valkea jauhe (80,7 mg) , joka oli 6-nitro- ja S-nitrötuotteen seos suhteessa 12,6:1. Edeltävistä näytteistä yhteensä saatiin 55 %:n saanto, korjattuna reagoimattoman lähtöaineen suhteen. Osa 3,3 ; l-s,eoksesta otettiin ja jälleenkiteytettiih 35 DMSO:HsO-seoksesta kuten edellä on kuvattu, tuloksena pieniä, neulamaisia kiteitä, jotka eristettiin imusuodatuk- 50 sella, tuloksena 21,1 mg 6-nitro- ja 8-nitrotuotteen seosta suhteessa 1:1,76. Tuotteiden suhteet seoksissa määritettiin ’h-NMR:llä, tarkkaillen aromaattisten vetyjen integroituja arvoja asemissa δ 7,45 ja 7,84. Substituutio-5 asemat ovat alustavia arvioita ja perustuvat aromaattisten vetyjen kemiallisiin siirtymiin. II-NMR (dg-DMSO) 5 7,45 (s, 8-H, 6-nitrotuote), (s, 6-H, B-nitrotuote), 12,18 (s, N-H) , 12,41 (s, N-H) . E IMS tn/ 2 311 (M+2, 35} , 309 (M+, bp ) , 251 (60) , 235 (95) . EII-IRMS laskettu yhdisteelle 10 C3H3ClF3N30.t: 308,9733, havaittu 308,9768.
Pääasiallinen isomeeri, 5-kloori-6-nitro-7-tri- fluorimetyyli-1,4-dihydro-2,3-kinoksaliinidioni, eristet-tiin puhtaana 64 %:n saannolla DMSO-vesi-seoksesta kiteyttämällä. Sp, 343 - 347 °C. Rakenne varmistettiin röntgen-15 analyysillä.
Seuraavissa esimerkeissä 5 - 10 reagenssej a käy tettiin sellaisina kuin saatiin, ellei toisin ilmoiteta. Sulamispisteet saatiin Mel ~Ten^'«s:ulan*i.spistelaitteella,, ja ne ovat korjaamattomia. Näytteet pantiin blokkiin, kun 20 lämpötila oli yli 250 °C hajoamisen minimoimiseksi ennen sulamista. Pylväskromatogi~af ia suoritettiin flash-ajoina Davis il -pii dioksidi geelissä (200-425 me sh) , ellei töisiri ilmoiteta. Analyyttinen ohutkerroskromatografia suoritettiin alumiini taus talsi; 1.1 a piidioksidigeeli 60 F254 -levy il-25 la, ja visualisointi saatiin aikaan ultraviolettilampulla.
XH-NMR spektrit tallennettiin 300 MHsrn General Electric QE-30Ö -laitteella, kemialliset siirtymät ilmoitetaan delta-yksiköissä , viitetaso asetettuna deuteroitujen liuottimien protonijäännösten signaalien perusteella (CHC13, Ö 30 7,26, CHD2OD, § 3,30, CD3SOCD2H, δ 2,49, CDa-COCDaH, δ 2,04.
i3C-NMR spektrit ajettiin 75 MHz.in taajuudella. Infrapuna-spektrit saatiin Nicolet 5DXB FT-IR -spektrometrillä. Äb-sorptiot kirjattiin aaltolukuina (cm'1) , ja absorptioiden intensiteetti on ilmoitettu kirjaimilla s (vahva), m (kes-35 kivahva) ja w (heikko). Massaspektrit tallennettiin vg 2AB-2-HF -massaspektrometrillä, jossa oli VG-11-250 51 -datasysteemi, elektroni-ionisaatiomoödissa (70 eV), ellei toisin ilmoiteta. Mikroanalyysit suoritti Desert Analytics (Tuscon, Arizona}.
Esimerkki 5 5 5-nitro-6,7-dibromi-l,4-dihydro-2,3-kinoksaiiini- dionin valmistus
Artikkelin Cheeseman, G.W.H., J. Chem. Soc . 1170 (1962) menettelyä sovellettiin. Sekoituksessa olevaan suspensioon, jossa oli 6,7-dibromi-1,4-dihydro-2,3-kinöksa-10 liinldionia (576 mg, 1,8 mmol) väkevässä H2SO4:ssa (6 ml) 0 ®C:n lämpötilassa 30 minuutin ajan, lisättiin KNO3: a. (220 mg, 2,18 mmol, Baker) yhtenä eränä. Seosta sekoitettiin 0 °C:n lämpötilassa 3 tuntia sitten huoneenlämpötilassa päivän ajan. Seoksen väri muuttui punaisesta kellan-15 .ruskeaksi. Sitten se kaadettiin jäille (60 g), mikä johti kirkkaankeltaisen sakan erottumiseen, joka kerättiin talteen suodattamalla ja pestiin tislatulla vedellä (2 x 2. ml) ja sen jälkeen etanolilla (2 x 1 ml) , tuloksena 498 mg epäpuhdasta 5-nitro-6,7-dibromi-1,4-dihydro-2,3-20 kinöksaliinidionia (76 %, sisältää vähäisiä epäpuhtauksia NMR:n mukaan) . Kiteytys DMSO/H2O-seoksesta antoi puhtaan 5-nitro-6,7-dibromi-1,4-dihydro-2,3-kinoksaliinidionin kirkkaankeltaisina mikrokiteinä, sp. 352 - 354 °C (haj .) . IR (KBr, cm;'1}: 3387, 3256, 1756, 1700, 1537. NMR (λΕ, 25 DMSO-dsJu 5 7,475 (s, 1H) , 12,217 (s, 1H) , 12,265 (s, 1H) . HRMS: laskettu yhdisteelle 'C3H3N3.Q4B.r2 (M+) m/z : 362,84 89, havaittu: 362,8509.
Esimerkki 6 6-nitro-5,7 -dikloori-l,4-dihydro-2,3-kinoksaliini-30 dionin valmistus
Cheesemanin menetelmää, em. teos, sovellettiin.
5,7-dikloori-l,4-dihydrokinoksal;iini-2,3-dionia (239 mg, 1,03 mmol) liuotettiin väkevään B2BO4:oon (3 ml) 0 °C:n lämpötilassa 30 minuutin ajan, ja KN03: a (125,3 mg, 35 1,24 mmol, Baker) lisättiin tähän liuokseen. Seosta sekoi tettiin 0 °C:n lämpötilassa 3 tuntia ja sitten sekoitet- 52 ti in huoneenlämpötilassa. 30 tuntia. Sitten se kaadettiin jääveteen (15 g) . Sakka ilmestyi ja kerättiin talteen suodattamalla, liuotettiin 1 N KQH: iin (10 ml) j a punainen: sakka poistettiin suodattamalla. Sitten liuos happamoitiin 5 4 N HCl:lla pH-arvoon 2, tuloksena kermanvärineh sakka,
joka kerättiin talteen suodattamalla, sitten kuivattiin ilmassa 50 °C:n lämpötilassa. 4 tuntia, tuloksena puhdas 6-nitro-5,7-dikloori-l,4-dihydrö-2,3-kinoksaliinidioni (231 mg, 80 %) keltaisina mikrokiteinä. Sp. 320 - 325 ÖC
1Ö (haj. 290 °C:sta alkaen). IR (KBr, cm"1;): 3467, 3140:, 3055, 2946, 1717, 1693, 1541. NMR (1H, DMSO-ds) : δ 7,221 (s., 1H) , 11,932 (s, 1Ή), 12,312 (s, 1H). HRMS: laskettu yhdisteelle CaHsNaOdCla (M+) ta/zt 274,9499, havaittu: 274,9509 Esimerkki 7 15 6-nitro~5,7-dibromi-1,4-dihydro-2,3-kinoksaliini dioni» valmistus
Cheesemanin menetelmää, em. teos, sovellettiin.
5,7-dibromi-1,4-dihydrokinoksaliini-2,3-äiönia (74 mg, 0,23 mmol) liuotettiin väkevään B2SO4:oon (1 ml) 0 °C:n 20 lämpötilassa 30 minuutin ajan, ja sitten KNO-,:a (28 mg, 0,2 7 mrttol, Baker) lisättiin tähän liuokseen. Seosta sekoitettiin 0 °C :n lämpötilassa 3 tuntia ja sitten huoneenlämpötilassa 30 tuntia. Se kaadettiin jääveteen (8 g), ja sakka kerättiin talteen suodattamalla, liuotettiin 1 N 25 KOH:iin (5 ml), ja punainen sakka poistettiin suodattamal la . Sitten liuos happamoitiin 4 N HCltlla pH-arvoon 2, tuloksena k e rrnan vä r i ne n sakka, joka kerättiin talteen suodattamalla, sitten kuivattiin ilmassa 50 °C:n lämpötilassa 4 tuntia, mistä saatiin puhdas 6-nitro-5,7-dibromi-l,4-30 dlhydro-2,3-kinoksaliinidioni (71 mg, 84,5 %) keltaisena jauheena, sp. 318 - 320 °C (haj.). IR (KBr, cm'j : 3468, 3131, 3062, 2931, 1712, 1593, 1537. NMR (%, DMS0~ds) : § 7,392 (s, 1H), 11,566 (s, 1H), 12,274 (s, 1H). HRMS: laskettu yhdisteelle m/z: 362,8489, havaittu: 35 3 62,84 78, 53
Esimerkki 8 5-kloori-6-nitro-7 -fluori-1,4-dihydro-2,3-kinoksa-liinidionin valmistus
Cheesemanin menetelmää, em. teos, sovellettiin. 5-5 kloori-7-fluQri-I,4-dihydra-2,3-kinoksaliinidionia {30 mg, 0,14 mmol) liuotettiin väkevään H2S04: oon (0, 5 ml) 0 °C:n lämpötilassa 30 minuutin ajan, ja KMp3;a (17 mg, 0,17 mmol, Baker) lisättiin yhtenä eränä tähän liuokseen. Seosta sekoitettiin 0 °C:n lämpötilassa 3 tuntia, sitten 10 huoneenlämpötilassa 30 tuntia. Se kaadettiin jaaveteen (5 g), ja sakka kerättiin talteen suodattamalla. Sakka liuotettiin 1 N NaOH:iin (5 ml), sitten happamoitiin 4 N HCl:lla pH-arvoon 2, tuloksena kermanvärinen sakka, joka kerättiin talteen suodattamalla, sitten kuivattiin ilmassa 15 50 °C:n lämpötilassa 4 tuntia, tuloksena puhdas (NMR:n mu
kaan) otsikon yhdiste 5-kloori-6-nitro-7-fluori-1,4-dihyd-ro-2,3-kinoksaliinidioni (31 mg, 85,4 %) valkeana, amorfisena kiinteänä aineena. Sp: hajosi 280 DC:sta alkaen. IR
(KBr, em'1) : 3600, 3462, 3131, 1712, 1612, 1550. NMR (aH, 20 DMSO-de) ; S 7,106 (d, J - 10,2 Hz, Iff), 11,800 (s, 1H) , 12,371 (s, 1H) . HRMSi laskettu yhdisteelle CgHaNsQaClF (M+) m/z: 258,9795, havaittu: 258,9790.
Esimerkki 9 5-hronii-6-nxtro-7-f luqri-1, 4-dihydro~2,3 -kinoksa-25 liinidionin valmistus
Cheesemanin menetelmää, em. teos, sovellettiin. 5-bromi-7~fluori-1,4-dihydrokinQksaliini-2,3-dionia (77 mg, 0,30 mmol) liuotettiin väkevään B2.SÖ4:oon (1 ml) 0 °C:n lämpötilassa 30 minuutin ajan, ja KNO^s-a (35 mg, 30 0,346 mmol, Baker) lisättiin tähän liuokseen. Seosta se koitettiin 0 °C:n lämpötilassa 3 tuntia ja sitten huoneenlämpötilassa 30 tuntia. Seos kaadettiin jääveteen (10 g), ja sakka kerättiin talteen suodattamalla. Sakka liuotettiin 1 N NaOHUiin (10 ml), sitten happamoitiin 4 M HClilla 35 pH-arvoon 2, tuloksena kermanvärinen sakka, joka kerättiin talteen suodattamalla, ja kuivattiin ilmassa 50 öC:n läm- 54
Potilassa 4 tuntia, tuloksena puhdas (NMR:n mukaan) 5-bromi-6-nitro-7-fluori-!, 4-dihydro-2,3-kinoksaliinidioni (81 mg, 90 %} valkeana, amorfisena kiinteänä aineena, sp, 320 - .325 °C (haj . 290 °C:sta alkaen). IR (KBr, cm'1) : 5 3416:, 3071, 2952, 17:21, 1609, 1546. NMR. (^H, DMS0-d6) : δ 7,146 (d, J = 10,2 HZ, 1H) , 11,43 2 (s, 1H) , 12,340 (s, 1H) . HRMS: laskettu yhdisteelle CgHaNaO^BrF (M+) m/z: 302,9290, havaittu: 302,9290.
Esimerkki 10 10 5-bromi-6{8}-nitro-7-trifluorimetyyli-l,4-dihydro- 2,3-kinoksaliinidionin valmistus (8-nitroyhdiste ei ole keksinnön mukainen)
Cheesemanin menettelyä, em. teos, sovellettiin, 5-brömi-7-trifluori-1,4-dihydrQkinpksaliini-2,3-dionia 15 (75 mg, 0,24 mmol) liuotettiin väkevään H2SO4: oon (1 nti) Q °C:n lämpötilassa sekoittaen, johon lisättiin KNOara (30 mg, 0,28 mmol, Baker) 0 °C:n lämpötilassa sekoittaen. Seosta sekoitettiin 0 °C:n lämpötilassa 2 tuntia, sitten huoneenlämpötilassa päivän ajan. Seoksen väri muuttui kel-20 lanruskeaksi. Sitten se kaadettiin jääveteen (10 g) vaaleankeltaisen sakan erottamiseksi. Sakka kerättiin talteen suodattamalla ja pestiin tislatulla vedellä (1 ml) ja sen jälkeen etanolilla (2 3c 1 ml), tuloksena epäpuhdas 5-hromi-6(8)-nitro-7-trifluorimetyyli-l,4-dihydro~2,3-kinok-25 saliinidioni (78 mg, 92 %) , joka sisältää jonkin verran isomeeriä NMR:n mukaan. Kiteytys DMSO/HaO-seoksesta antoi puhdasta tuotetta valkeana mikrokiteenä. Sp. 290 - 292 °C. IR (KBr, dm'1): 3435, 3143, 1713, 1613, 1555. NMR (¾. DMSO-ds) : g 7,519 (s, 1H) 6~nitrolle, 7,960 (s, 1H) 8- 30 nitrolle (6:8 & 70:30), 11,811 (s, 1H) , 12,391 (s, 1H) . HRMS: laskettu yhdisteelle Ο.ιΗίΝπΟ^Βγ (M+) m/ 2; 352,9258, havaittu: 352,9270,
Sauraavissa synteeseissä reagensseja käytettiin sellaisina kuin saatiin, ellei toisin ilmoiteta. Sulamis-35 pisteet saatiin Mel-Temp-sulamispistelaitteella, ja ne ovat korjaamattomia. Näytteet pantiin Blokkiin, kun lämpö- 55 tila oli yli 250 °C hajoamisien minimoimiseksi ennen sulamista. Fylväskrömatografia suoritettiin flash-ajoina Da-visil-piidiaksidigeelissa (200-425 mesh) , ellei toisin ilmoiteta. Analyyttinen Qhutkerroskromatografia suoritettiin 5 alumiinitaustaisilla piidioksidigeeli 60 F254 -levyillä, ja visualisointi saatiin aikaan ui traviole.tt.il ampui la, ^H-NMR spektrit tallennettiin 300 MHz:n General Electric QE-300 -laitteella, kemialliset siirtymät ilmoitetaan delta-yksiköissä, viitetaso asetettuna deuteroitujen liuottimien 10 protonijäännösten signaalien perusteella (CHCI3, 5 7,26, CHD2OD, δ 3,30, CDbSÖGDoH, δ 2,49, CDsCOGDsH, δ 2,04). 13C- MMR spektrit ajettiin 75 MHz:: n taajuudella. Infrapuna-spektrit saatiin Nigelet. 5DXB FT-IR -spektrometrillä. Absorptiot kirjattiin aaltolukuina (cm"1), ja absorptioiden 15 intensiteetti on ilmoitettu kirjaimilla s (vahva), m (keskivahva) ja w (heikko) . Massaspektrit. tallennettiin VG 2LAB-2-HF -massaspektrometriTla, jossa oli VG-ll-250 datasyöteemi, elektroni-ionisaatiomoodissa (70 eV) , ellei toisin ilmoiteta. Mikroanalyysit .suoritti Desert Analytics 20 (Tuseon,: Arizona).
Esimerkki 11 5 - amino-6,7-dibromi-1,4-dihydro-2,3-kinoksellani-dionin valmistus
Sekoituksessa olevaan seokseen, jossa oli 5-nitro-25 6,7-dibromi-l,4-dihydro-2,3-kinoksaliinidionia (327 mg, 0,89 mmol) etanolissa (10 ml) , lisättiin SnClv.OH^O:a {'1,0 g, 4,45 mmol) yhtenä eränä. Seosta palautus jäähdytettiin 80 °C:n lämpötilassa (öljyhaude 90 °C) sekoittaen 4 tuntia. Sitten seos jäähdytettiin huoneenlämpötilaan, ja 30 keltainen sakka kerättiin talteen suodattamalla j a sen jälkeen pestiin kylmällä etanolilla (2 x 1 ml), mistä saatiin 227 mg (76 %) epäpuhdasta otsikon tuotetta (sisältää vähäisiä epäpuhtauksia NMR:n mukaan). Kiteytys DMSO/H2O-seoksesta antoi 193 mg puhdasta otsikon tuotetta kirkkaan-35 keltaisina neuloina, sp. 324 - 326 °G (haj.), väri muuttui 270 °C: sta alkaen. IR (KBr, cm'1) : 3456, 3281, 1700, 1643.
56 NMR J1!., DMSO-d6) : δ 5,844 (s, 2H) , 5,732 (g, 1H) , 11,257 (s, 1H), 11,810 (s, 1H). Puhtaus: >96,96 % HPLC:n mukaan. HRMS: laskettu yhdisteelle CeHsNaOaBrs {M+) m/z 332,8747, havaittu: 332,8754. Vahvuus suhteessa nCK:hon: 341 %.
5 Esimerkki 12 5- amino-6,7-dikloori-1,4-dihydro-2,3-kinoksaliini-diohin valmistus
Sekoituksessa olevaan seokseen, jossa oli 5-nitro- 6,7-dikloori-l, 4-dihydro-2,3-kinöksaliinidionxa (11.0 mg, 10 0,40 mmol) etanolissa (6 ml), lisättiin SnCl>.2HaP-2a (448 mg, 2,0 mmol) yhtenä eränä. Seosta palautusjäähdytettiin 80 °C:n lämpötilassa (öljyhaude 90 °C) sekoittaen tunnin ajan kirkkaan liuoksen muodostamiseksi ja palautus-jäähdy ty tattiin jatkuvasti vielä 3 tuntia. Sitten seos 15 jäähdytettiin huoneenlämpötilaan, ja keltainen sakka ke rättiin taiteen suodattamalla ja pestiin kylmällä etanolilla (2 x 1 ml), tuloksena 61 mg (62 %) epäpuhdasta otsikon yhdistettä (sisältää vähäisiä epäpuhtauksia MMR;n mukaan) . Kiteytys DMSO/HaÖ-seoksesta: antoi 43 mg puhdasta 20 otsikon yhdistettä kirkkaankeltaisina neuloina, sp. > 3:50 °C (haj . ) , väri muuttui 32 0 °C:sta lähtien. IR (KBr, cm"1): 3468:, 3389, 3057, 1695, 1636, 1596,, 1397- HMR (^, DMSO-ds) : g 5,935 (s, 2H) , 6,595 (s, 1Ή) , 11,317 (s, ;1H) , 11,368 (S, 1H). Puhtaus >98,95 % HPLC:n mukaan. HRMS: las-25 kettu yhdisteelle ΟβΗ5Ν3ΟξΒγ2 (M+) m/z: 244,9757, havaittu 244,974:0, Vahvuus suhteessa DCK:hon: 323 %
Esimerkki 13 B-amidör-S, 7 -dikloori-1,4~dihydro-2,3-kinoksaliini-di on in vaImi s tus 30 Sekoituksessa olevaan liuokseen, jossa oli 5 - amino-6,7-dikloori-l,4~dihydro-2,3-kinoksaliinidionia (61,5 mg, 0,25 mmol) kuivassa DMFissä (7 ml), lisättiin trietyylrämiinia {33 mg, 32 mmol, tislattu ennen käyttöä) ja asetyylikloridia (20 mg, 0,255 mmol, tislattu ennen 35 käyttöä). Seoksesta tuli keltainen liuos 2 minuutin jälkeen. Kahden tunnin kuluttua 25 °C:n lämpötilassa ilmestyi 57 sakka, ja sekoitusta jatkettiin yli yön, jona aikana saatiin lisää valkeaa sakkaa. Sakka kerättiin talteen suodattamalla ja pestiin vedellä (2 x 1 ml) , tuloksena valkea jauhe, joka oli 34 mg epäpuhdasta otsikon yhdistettä (si-5 sältää hieman epäpuhtautta NMR :n mukaan) , Suodos lisättiin veteen (15 ml) sakan saamiseksi, ja tämä kerättiin talteen suodattamalla ja pestiin vedellä (2 x 1 ml) , tuloksena 29 mg puhdasta tuotetta (NMR:n mukaan). Kokonaissaanto oli 88 %. Kiteytys DMSO/EbO-seoksesta antoi 25 mg puhdasta ot-10 sikon yhdistettä valkeina mikrokiteinä, sp. 320 322 °C (haj . 315 °C: sta lähtien). IR (KBr, cm’1): 3500, 3162, 3056, 1706, 1606, 1531. NMR ^H, DMSÖ-d6) : § 2,065 (s, 3H) , 7,236 (S, 1H) , 9,621 (s, 1H) , 11,655 {s, 1H) , 12,096 (s, 1H) . HRMS; laskettu yhdisteelle C10H7N3O3CI2 (M+) m/z: 15 286,9863, havaittu: 286,9859. Vahvuus suhteessa DCK:hon: 44 % .
Esimerkki 14 5-jodi-6,7-dikloori-l,4-dihydro-2,3-kinoksäliini-dionin valmistus 20 h. 4,5-dikloori-6-jodi-2-nitroaniliinin synteesi
Artikkelin Sy, W.W. (Synthetic Communications: 22(22):3215-19 (1992)} menettelyä sovellettiin. Liuokseen, jossa oli 4,5-dikloori-2-nitroaniliinia (4,14 g, 2,0; mmöl, käytettiin sellaisena kuin saatiin) EtOH:ssa (40 ml), 11-25 sättiin jodia, (521 g, 2,05 mmol, käytettiin sellaisena kuin saatiin) j a AgaSOi; a (622 mg, 2,0 mtnol, käytettiin sellaisena kuin saatiin). Seosta sekoitettiin huoneenlämpötilassa päivän ajan (seurattiin TLCtllä), sitten muodostunut keltainen sakka poistettiin suodattamalla. Suodos 30 haihdutettiin kuiviin alipaineessa, tuloksena 600 mg epäpuhdasta 4,5-dikloori-6-jödi-2-nitroahiliinia. Tämä liuotettiin d i k1oor imet aaniin j a pestiin 5-prosenttisella nat-riumhydroksidiliuoksella (20 ml) ja sen jaikeen vedellä. Orgaaninen kerros kuivattiin MgSCttlla ja haihdutettiin 35 kuiviin. Jäännös ajettiin kromätpgrafiässä piidioksidigee-lillä ja eluoitiin kloroformilla, tuloksena epäpuhdas tuo- 58
te. Tämä puhdistettiin: preparatiivisella TLC: llä {eluutio kloroformilla), tuloksena; puhdas 4,5-diklooi'i-2-jodi-6-hitroarailiini. (356 mg, 53 %.) keltaisena jauheena . MMR
(:H, CDCI3) : 5 6,940 (s, 2K) , 8,378 (s, 1H) .
5 B. 1,2-diamlno-4,5-dikloori-6-jodibentseenin syn teesi
Sekoituksessa olevaan seokseen, jossa oli 2-nitro- 4,5-dikloori-6-jodianiliinia (216 mg, 0,648 mmol) etanolissa (5 ml) , lisättiin SnCl2-2H2D::a (730 mg, 3,24 mmol) 10 yhtenä eränä. Seosta palautusjäähdytettiin 80 °C:n lämpötilassa (öljyhaude 90 °C) sekoittaen 0,5 tuntia kirkkaan liuoksen muodostamiseksi, ja sitten palautusjäähdytystä jatkettiin vielä 0,5 tuntia. Liuos jäähdytettiin huoneenlämpötilaan ja jaavetta (10 gj lisättiin. pH säädettiin 15 pH-arvoon n. 7 NaHC'03: n 5-prosenttisella vesiliuoksella, ja seosta uutettiin etyyliasetaatilla. Uutos kuivattiin MgSCXä :11a ja haihdutettiin kuiviin, tuloksena 156 mg (80 %) 1,2-diamino-4,5-dikloori-6-jodibentseeniä ruskeana kiinteänä aineena. NMR (1H, CDGI3) : g 4,954 (s, 2H) , 5,162 20 (s, 2H) , 6,722 (s, 1H) .
C. 5-jodi-6,7-dikloori-l,4-dihydro-2,3-kinoksalii-nidionin synteesi
Artikkelin Foged, C. ja Journal, P. (J. Of Lab. Compd. and Radiopharmac. XXXI (5):365-373 (1992)) menette- 25 lyä sovellettiin. Sekoituksessa olevaan seokseen, jossa oli 1,2-diamino-4,5-dikloori-6-jodibentseeniä (70 mg, 0,23 mmol) 2 N HCl:ssa (10 ml) , lisättiin oksaalihappoa (32 mg, 0,25 mmol, käytettiin sellaisena kuin saatiin) yhtenä eränä. Seosta palautusjäähdytettiin 120-5 °C:n lämpö-30 tilassa 3 tuntia, sitten jäähdytettiin huoneenlämpötilaan yli yön. Seos sentrifugoitiin, ja punainen kiinteä aine pestiin kylmällä vedellä (2 o; 1 mi) , kerättiin talteen suodattamalla ja kuivattiin 60 °C:n lämpötilassa alipaineessa 2 tuntia, tuloksena 60 mg epäpuhdasta otsikon yh-35 distettä (73 %) punaisena jauheena. Näyte: liuotettiin 1 N NaöHriin (8 ml) ja lixikenematon materiaali poistettiin 59 suodattamalla. Suodos liappamoitiin pH-arvoon 6, tuloksena 4 6 mg otsikon yhdistettä. Kiteytys DMSO/HsO-seoksesta antoi 19 mg puhdasta yhdistettä (23 %) punaisina mikrokiteinä, sp- 335 - 338 °C (haj . alkoi 33 0 °G:n lämpötilassa).
5 IR (KBr, cm"1) : 3437, 3325, 1750, 1712, 1475, 1393. NMR
(¾ DMSO-de) : δ 7,273 (s, 1H) , 10,282 (s, 1H) , 12,038 (s, 1H) . HRMS, laskettu yhdisteelle CgHjNaOsClal (M -f) m/z: 355,8614, havaittu: 355,8603 Vahvuus suhteessa DCKihon: 152 %.
10 Esimerkki 15 5 -jodi-6-nitro-7-kloori-1,4-dihydro-2,3-kinoksa-liinidionin valmistus
Artikkelin Cheeseman, G.W.H. (J. Chew. Soc. 1170 (1962)) menetelmää sovellettiin. 5-jodi-7-kloori-1,4-di-15 hydro-2,3-kinoksaliinidionia (96: mg, 0,33 mmol} liuotet tiin väkevään HaSOaioon (1,0 ml) 0 °C:n lämpötilassa: 3 0 minuuttia, ja sitten KNO- : a (36 mg, 0,36 mmol, Baker) lisättiin tähän liuokseen. Seosta sekoitettiin 0 °C:n lämpötilassa 0,5 tuntia ja sitten huoneenlämpötilassa 30 tuntia. 20 Se kaadettiin jääveteen (5 g). Sakka ilmestyi ja kerättiin talteen suodattamalla, tuloksena 101 mg epäpuhdasta otsikon yhdistettä. Näyte liuotettiin 1 N KOH;iin (5 ml), ja sitten punainen sakka poistettiin suodattamalla. Suodos happamoitiin 4 N HCl:11a pH-arvoon 2, tuloksena ruskea 25 sakka, joka kerättiin talteen suodattamalla ja sitten kuivattiin ilmassa 50 °C;n lämpötilassa 4 tuntia. Otsikon yhdiste (75 mg, 67 %) saatiin ruskeana jauheena. Kiteytys DMSO/HgO-seoksta antoi puhtaan yhdisteen (34 mg) ruskeina mikrokiteinä, sp. 388 - 390 °C. IR (ICBr, cm'1}: 3462, 3200, 30 3050, 1712, 1587, 153 7. NMR {aH, DMS0-d6) : S 7,289 (s, 1H) , 10,846 (s, 1H), 12,225 (s, 1H). HRMS: laskettu yhdisteelle C8H3N3Ö4CI1 (M+j m/z·: 3 66,8855, havaittu tulossa. Vahvuus suhteessa BCKihon: osittain aktiivinen.
35 60
Esimerkki 16
Sitoutumismäaritykset ja eläinmallit, joissa käytetään -1,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dioneja
Menetelmät 5 A. 1 μΜ glysiinillä stimuloitu [3H]“iiK801-sifcoutu- mismääritys.
Glysiiniantagonistitehokkuus in vitro määritettiin käyttäen 1 μΜ glysiinillä stimuloitua [3H]-MK801-si t ou t umi s mää r i t y s t ä. Tässä määrityksessä hyödynnetään si-10 tä, että [3H]-MK801:n sitoutuminen PCP-reseptori in NMDA-kanavan huokosen sisälle riippuu sekä glutamiinihapon että glysiinin läsnäolosta. Glysiinin puuttuessa mutta glutamiinihapon ollessa läsnä [3H]-MK801 ei pysty sitoutumaan tehokkaasti PCP-reseptoriin, koska NMDÄ-kanava pysyy sul-15 jettuna, ja [3H3-MK&01:n pääsy PCP--reseptori lie suljetun kanavan huokosen sisään on suuresti vaikeutunut..
Määritys suoritettiin käyttäen rotan aivojen raetn-braanihomögenaatteja, jotka ovat NMDA-reseptorien suhteen rikastuneita. Membraanit valmistettiin seuraavasti. Pakas-20 tettuja rotan aivoja (saatiin yhtiöltä Pel-Freez, Rogers, Arkansas) homogenisoitiin 15-kertaiseen tilavuuteen (w/v) jääkylmää 0,32 M sakkaroosia. Homogenaattia 1ingottiin. kiihtyvyydellä 1,000 x g kymmenen minuuttia. Supernatantti kerättiin talteen, ja sitä lingottiin 20 minuuttia kiihty-25 vyydellä 44,000 x g. Pohjasakka suspensoitiin 15-kertai seen tilavuuteen vettä (suhteessa alkuperäiseen aivojen painoon). Homogenaattia lingottiin jälleen kiihtyvyydellä 44,000 x g 20 minuuttia. Pohjasakka suspensoitiin uudelleen 5-kertaiseen tilavuuteen vettä, ja suspensio pakas-30 tettiin ja sulatettiin kahdesti. Viimeisen sulatuskerran jälkeen suspension tilavuus 15-kertaistettiin vedellä, ja sitä lingottiin kiihtyvyydellä 44,000 >: g 20 minuuttia. Pohjasakka suspensoitiin 5-kertaiseen tilavuuteen jääkylmää 10 rnM HEPES-puskuria, joka oli titrattu pH-arvoon 7,4 35 KOH:11a, joka sisälsi 0,04 % Triton X-100:a, Membraaneja inkuboitiin Triton/HEPES-puskurin kanssa 37 °C:n lämpöti- 61 lassa 15 minuuttia, sitten tilavuus saatettiin 15:ksi jääkylmällä ID mM HEPES-puskurilla, pH 7,4, ja 1 ingot-tiin/pestiin kolmesti sentrifugoiden kiihtyvyydellä 44.000 x g pesujen välillä. Lopullinen pohjasakka suspends soitiin, kolminkertaiseen tilavuuteen 50 mM HEPES-puskuria, pH 7,4 ja proteiinikonsentraatio määritettiin tavanomaisella väriaineensitoutumisproteiinimäärltyksellä (Bio-Rad, Richmond, CA) , Suspensio varastoitiin -80 °C: seen käyttöön asti. Vain HPLC-laatuista vettä käytettiin kaikkiin pusku-10 reihin ja suspensioihin/pesuihin. Perusteelliset pesut olivat tarpeen, jotta poistettaisiin endogeenistä glysii-niä membraanipr©paraatista niin paljon kuin mahdollista.
Määrityspäiyänä aikaisemmin valmistetut membraanit sulatettiin, ja 5 mM Iris/HCl-puskuria, pH 7,4 lisättiin, 15 tuloksena lopullinen proteiinikonsentraat io 0,156 mg/ml.. Sitoutumismäärityksiä varten 0,8 ml membraaneja pipetoi-ti in polypropyleeniputkiin, ja sen jälkeen 0,033 ml 15.1 μΜ 5,7-diklöorikynureenihappoa (DCK), 0,033 ml 30,3 μΜ glysiiniä puskurissa (tai pelkkää puskuria), SO 0,033 ml 303 μΜ glut amiinihappoa puskurissa (tai kontrolleihin 0,1 ml 1 mM PCP: tä DCK/gly/glu-yhdistelmän sijaan) > 0,033 ml glysiiniantagonistia puskurissa (tai pelkkää puskuria) ja 0,1 ml puskuria, joka sisälsi 200 000 jcqpra [3H] -MK8 01:t a. Epäspesifinen sitoutuminen määriteltiin erona 25 sitoutumisissa, jotka esiintyivät PCP:n (lopullinen kon- sentraatio: 100 μΜ) ollessa poissa tai mukana. 1 μΜ gly- siinin vaikutuksen [3H3-MKS01: n sitoutumiseen määrittämiseksi radioaktiivisuus, joka sitoutui pelkän 10 μΜ gluta-miinihapon ollessa läsnä (lopullinen konsentraatxo) , vä-30 hennettiin radioaktiivisuudesta, joka sitoutui sekä 10 μΜ glutamiinihapon että 1 μΜ glysiinin (lopullinen konsent-raatio) ollessa läsnä. 500 nM konsent ra aitio (lopullinen) 5,7-diklöorikynureenihappoa (DCK) lisättiin kaikkiin mää-ritysputkiin. Tämä glysiiniantagonistin DCK:n kcnsentraa-35 tio "puskuroi" suurimman osan jäljelle jääneestä endo- geenisestä glysiinistä, joka ei ollut lähtenyt perusteel- 62 lisissä pesuvaiheissa, jotka oli suoritettu membräanien valmistuksen: aikana. 500 nM DCK ei haitannut [äH] -MK801 :n sitoutumisen stimulaatiota, joka saatiin aikaan lisäämällä 1 μΜ; eksogeeninen glysiini.
5 Määrityksiä inkuboitiin 120 minuuttia huoneenläm pötilassa, jonka ajan kuluttua membraaneihin sitoutunut radioaktiivisuus erotettiin vapaasta radioaktiivisuudesta imusuodatuksella 0,3-prosenttisella poiyetyleeni-imiinillä esikäsiteltyjen Whatman-lasikuitusuodatinten läpi. Suoda-10 tus suoritettiin käyttäen Brandelin 48-kuoppaista solujen-keruulaitetta. Suodatetut raembraandt pestiin kolmesti joka kerta 3 ml :11a jääkylmää puskuria. Suodattimet siirrettiin tuikeputkiin, ja 5 ml tuikeseosta lisättiin. Putkia ravisteltiin yli yön, ja radioaktiivisuus laskettiin neste” 15 tuikespektrosköpialla. Määritykset tehtiin kolmena rinnakkaisena, ja kaikki kokeet suoritettiin ainakin kolmesti.
Inhibition annos-vaste -käyrät muodostettiin käyttäen kasvavia glysiiniantagonistikonsentraatiota välillä 5 nM - 330 UM. ICso-arvot määritettiin yhdisteille, jotka 20 olivat aktiivisia inhiboimaan 1 μΜ glysiinillä stimuloitua [VH] -MK8.01:n sitoutumista, tietokpneavusteisella inhibi-tiokäyrien kuvaajanpiirrolla interpolaätiolla. Kun yhdisteiden havaittiin inhiboivan glysiinillä stimuloitua [3H] -MK80i-n sitoutumista, suoritettiin: kokeita sen määri thärtii·-· 25 seksi, oliko glysiinillä stimuloidun [3H]:-MK8Q1: n sitoutumisen inhihitio todellakin NMDA-reseptorin glysiininsitou-tuittiskohdalla välittynyttä. Näissä kokeissa kiinteää anta-gonistikonsentraatiota, joka oli riittävä tuottamaan yli 9'5-prosenttisen inhibition I μΜ glysiinillä stimuloidulle 30 r%.T-MKSQlm sitoutumiseller inkuboitiin membraanien kanssa glvsiiniä lisäämättä (1 μΜ lisäksi) ja kasvavien lisätyn glysiinin konsentraatioiden (2 μΜ - 1 μΜ) ollessa läsnä. Jos [3H]-MK801:n sitoutumisen lääkeaineen vaikutuksesta johtuva inhibitic 1 mM glysiinin läsnäollessa palautui 35 täysin lisäämällä kasvavia konsentraatioita glysiiniä, niin ['H]-MK801m sitoutumisen lääkeaineen vaikutuksesta 63 johtuvaa inhibit iota välitti lääkeaine,, joka toimi antagonistina NMDA- reseptorin glys i ininsitoutumiskohäassa .
inhibition annos-vaste -käyrien muodostumisen ja glysiinillä palautuvuuden määrittämisen jälkeen laskettiin 5 Ki-arvot glysiiniantagonisteille käyttäen Chengin ja Pru-soffin yhtälöä, jossa käytettiin kokeellisesti määritettyjä ICsQ-arvöja, glys iiriin, tunnettua konserifcraatiötä määrityksessä (1 μΜ) ja glysiinin tunnettua affiniteettia NMDA-reseptorin glysiininsitoutumiskohtaan (100 nM) , 10 B. [3H] ~AMPÄ:n radioIigandisitoutuiEismääritys
Samoja rotan aivömembraanihomogenaatteja, joita käytettiin 1 μΜ glysiinillä stimuloidussa ΓΗ]-ΜΚ801:η si-toutumismäärityksessä, käytettiin tähän määritykseen. Mää-rityspäivänä pakastetut membraanit (edellä kuvatun mukai-15 eesti valmistetut} sulatettiin ja laimennettiin 30 mM Tris/HCl-puskurilla, joka sisälsi 2,5 mM CaCl2 ja 100 mM KSCN, pH 7,4, jolloin saatiin lopullinen membraanikonsent-raatio 1,25 mg membraaniproteiinia /ml, Sitoutumismääri-tystä varten 0,8 ml membraanihömogenaättia lisättiin poly-20 propyleeniputkiin ja sen jälkeen 0,033 ml lääkeainetta ja 0,067 ml puskuria (tai kontrolleihin 0,1 ml pelkkää puskuria) ja 0,1 ml puskuria, joka sisälsi 200 000 cpm [3H] -AMPA:ei. Määritystä ihkuboitiin 30 minuuttia jäillä. Sitoutunut radioaktiivisuus erotettiin vapaasta radioaktiivi-25 suudesta suodattamalla 0,3-prosenttisella polyetyleeni- itniinillä esikäsiteltyjen Whatman-lasikuitusuodatinten läpi käyttäen Brandelin 46-kuoppaista solujenkeruulaitetta.
Suodatetut membraanit pestiin kolmesti joka kerta 3 ml :11a jääkylmää puskuria. Suodattimet siirrettiin tui-30 keputkiin, ja 5 ml tuikeseosta lisättiin. Putkia ravisteltiin yli yön, ja radioaktiivisuus laskettiin nestetuike-spektroskopialla . Epäspesifinen sitoutuminen mää.r i t e 11 i in radioaktiivisuudesta, joka jäi membraaneihin sitoutuneeksi 10 mM glutamiinihapon ollessa läsnä. Inhibition annos-35 vaste -käyrät muodostettiin lisäämällä kasvavia lää-keainekonsentraatiota välillä 10 nM - 100 μΜ.
j 64 C. [3H] -kainaatin radioligand!sitoutuinismäär±tys
Samaa mäyrääni preparaattia., jota käytettiin [3HJ -AMPA:n si toutumistnäär i tykseen, käytettiin. Määrityspäivänä pakastetut rotan aivomembimanit sulatettiin, ja 5 mM 5 Tri s/.HCl-puskuria, pH 7,4 lisättiin, tuloksena lopullinen konsenträatiö 0,5 mg/ml membraaniproteiinia. Sitoutumis-määritystä varten 0,8 ml membraanihomogenaattia lisättiin poiypr'opyleeniputkiin ja sen jälkeen 0,033 ml lääkeainetta ja 0,067 ml puskuria (tai kontrolleihin 0,1 ml pelkkää 10 puskuria) ja 0,1 ml puskuria, joka sisälsi 200 000 cpm [3H]-kainaättia. Määritystä inkuboitiin 2 tuntia jäillä.
Sitoutunut radioaktiivisuus erotettiin vapaasta radioaktiivisuudesta suodattamalla 0,3-prosenttisella polyetylee-ni-iraiinillä esikäsiteltyjen Whatman-lasikuitusuodatiuten 15 läpi käyttäen Brandelin 48-kuoppaista solujenkeruulaitettä . Suodatetut membraanit pestiin kolmesti joka kerta 3 ml :11a jääkylmää puskuria . Suodattimet siirrettiin tui-keputkiin, ja 5 ml tuikeseosta lisättiin. Putkia ravisteltiin yli yön, ja radioaktiivisuus laskettiin nestetnike-20 spektroskopialla. Epäspesifinen sitoutuminen määritettiin radioaktiivisuudesta, joka jäi membraaneihin sitoutuneeksi 10 mM glutaraiiniiiapon ollessa läsnä. Inhibition annos-vaste -käyrät muodostettiin lisäämällä kasvavia lää-keainekonsentraatiota välillä 250 nM - 330 μΜ.
25 D, Glysiiniantagonistien tehon arviointi glutamii- nihapön neurotoksisuuden inhibitiossa rotan aivokuoren neuronien soluviljelysysternissä
Eksitotoksisuusmallia,, joka oli muunnettu seuraten Ghoin kehittämää (Choi, D,W., J. Neuroscience 7:357 30 (1987)), käytettiin uusien glysiiniantagonistien eksito- töksisuuden estot ehon testaaniiseksi. Sikiöitä alkionkehi-tyspäivältä 19 poistettiin samanaikaisesti pariutetuista raskaana olevista rotista.. Sikiöistä poistettiin aivot, ja aivokuori leikeltiin erilleen. Irtileikellyn aivokuoren 35 solut dissosioitiin mekaanisen liikuttamisen ja entsyymi- digestion yhdistelmällä Landonin ja Robbinsin menetelmän j 65 {Methods in Enzymology 124:412 (1986)) mukaisesti. Irrotetut solut vietiin 80 μία nitex-seulan läpi, ja solujen elävyys arvioitiin Trypan Blue -väriaineella. Solut maljättiin poly-D-lysilnillä pinnoitetuille maljoille, ja niitä 5 inkuboitiin 37 °C:n lämpötilassa ilmakehässä, joka sisälsi 91 % Or/9 % COr. Kuusi päivää myöhemmiin lisättiin fluori-d-urasiiliä kahden päivän ajaksi muiden kuin hermosolujen kasvun tukahduttamiseksi» Viljelyn päivänä 12 neuronien primaari viljelmät, altistettiin 100 μΜ glutamiinihapolle 5 10 minuutiksi siten, että mukana oli tai ei ollut lisääntyviä annoksia glysiiniantagoiaiste jä tai muita lääkeaineita. Viiden minuutin kuluttua viljelmät pestiin ja inkuboitiin 24 tuntia 37 °C:n lämpötilassa. Neuronisolujen vauriot kvantitoitiin mittaamalla laktaattidehydrogenaasiaktiivi-IS suutta (LDH-aktrivisuutta), joka oli vapautunut elatusai-neeseen. LDH-aktiivisuus mitattiin Deckerin ym. menetelmän mukaisesti (Decker ym., J. Immunol. Methods 15:16 (1988)) .
E, Glysiiniantagonistien kouristuksenestäjäaktii-visuuden arviointi DBA-2-hiirten audiogeenisten epilepsiako kohtausten mallissa DBA-2-hiiret saatiin yhtiöltä Jackson Laboratories, Bar Harbor, Maine. Kaikki nämä hiiret kehittävät 27 päivän ikäisinä toonisen epilepsiakohtauksen 5 - 10 sekunnin sisällä ja kuolevat, kun ne altistetaan 14 kHz:n ää-25 nalle' (siniaalto) 110 dB voimakkuudella (Lonsdale, D . , Dev, Pharmacol, Ther. 4:28 (1982)). Epilepsiakohtaukselta suojaaminen määriteltiin, kun eläimet, joihin injektoitiin lääkeainetta 30 minuuttia ennen äänelle: altistusta, eivät kehittäneet epilepsiakohtausta ja eivät kuolleet 1 minuu-30 tin äänelle altistuksen aikana. 21 päivän vanhoja DBÄ-2-hiiriä käytettiin, kaikkiin kokeisiin. Yhdisteet annettiin aina intraperitoneaalisesti joko suolaliuoksessa, DMSQtssa tai polyetyleeniglykoli 40:0:ssa. Asiaankuuluvat liuot in-kontrollit sisällytettiin aina jokaiseen kokeeseen. .Annos-35 vaste -käyrät muodostettiin: antamalla kasvavia annoksia 66 lääkeainetta 1 mg/kg - 100 mg/kg. Kukin annosryhmä (tai liuotinkontrolli) koostui ainakin kuudesta eläimestä.
3?, Uusien lääkeaineiden kouristuksenestäjäaktiivi-gmiden arviointi pentyleenitetratsolilla (PTZ) indusoitu-5 jen epilepsiakohtauste testissä
Swiss/Webster-hiiret kehittävän minimaalisen, noin 5 sekunnin pituisen kloonisen epilepsiakohtauksen, 5-15 minuuttia lääkeainein^e.ktion jälkeen, kun niihin on injektoitu. PTZ: a 50 mg/kg (i.p.). Glysiiniantagonistilääkeai-10 neen (tai muun lääkeaineen} kouristuksenestoteho määriteltiin epilepsiakohtauksen poissapysymisenä, kun lääkeainetta annettiin 30 minuuttia ennen PTZ:n antoa, ja kun epilepsiakohtausta ei kehittynyt 45 minuuttiin mennessä PTZ·:n antamisen jälkeen. Glysiiniantagonisti tai muut lääkeai-15 neet annettiin aina intraperitonaaalisesti joko suolaliuoksessa, DMSO:ssa tai polyetyleeniglykoli 400:ssa. Asiaankuuluvat liuotinkontrollit sisällytettiin aina jokaiseen kokeeseen. Annos-vaste -käyrät muodostettiin antamalla kasvavia annoksia lääkeainetta 1 mg/kg - 100: mg/kg. Kukin 20 annosryhmä (tai liuotinkontrolli) koostui ainakin kuudesta eläimestä.
G. Glysiiniantagonistien tehon arviointi suojattaessa hiiriä NMDArn indusoimalta kuolemalta
Kun hiiriin injektoidaan 200 mg/kg M-mefcyyli-D-25 asparagiinihappoa (NMDA) i.p., eläimille kehittyy epilepsiakohtauksia, joita seuraa kuolema 5-10 minuutin kuluessa. Glysiiniantaganiateilta testattiin niiden kyky estää NMDÄ:.n; indusoitua kuolema antamalla lääkeaineita: i.p. 30 minuuttia ennen NMDÄm antamista, Glysiiniantagonisti tai 30 muut lääkeaineet annettiin aina intraperitoneaalisesti joko suolaliuoksessa, DMSO:ssa tai polyetyleeniglykoli 400:ssa. Asiaankuuluvat liuotinkontrollit sisällytettiin aina jokaiseen kokeeseen. Annos-vaste -käyrät muodostettiin antamalla kasvavia annoksia lääkeainetta 1 mg/kg -35 100 mg/kg. Kukin annosryhmä (tai liuotinkontrolli) koostui ainakin: kuudesta eläimestä.
67 H. Ataksiasivuväikutusten arvioi St ti hiirissä "ro-t o rod"-j uoksupyöräataksiafce s t i X1ä
Motorisen koordinaatiokyvyn menetyksen aste arvioitiin käyttäen tavanomaista hiirten "rotorod"-juoksupyö-5 rää (Hugo Basils, Varese, Italia):. Hiiret totutetaan juok-supyörään laittamalla ne siihen ennen varsinaista koetta. Normaali motorinen koordinaatiokyky määritellään kunkin hiiren kykynä pysyä "rötorodissa" yhtämittaisesti mielivaltaisesti määritelty aika (1 minuutti). Tämä toimii peto.· rustata arvioitaessa kunkin lääkeaineen vaikutus motorisen koordinaatiokyvyn menetykseen. Ks. Dar, M.S. , J. Pharm. Pharmacol. 40:482-48 7 {1988), Dar, M. S vm. , Life Sei. 33:.
1363-1374 (1983), ja Dar ja Wooles, Life Sei. 39: 1429- 1437 (1986) . Hiiriin injektoitiin jokö vehikkeliä (DMSO) , 15 6,7-dikloori-5:-nitxo-T,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dionia tai 6,7-dibromi-S -nitro-1,4-dihydrokinoksalIina-2,3-dioni a liuotettuna DMSQihött annoksilla 1 - 300 mg/kg {i.p., 6 eläintä per lääkeaineannos tai vehikkelikontrolli). 30 minuuttia injektion jälkeen hiiret pantiin "rotorod"-juoksuko pyörään, Juoksupyörä toimi nopeudella 6 kierrosta minuutissa, Eläimillä, jotka kykenivät pysymään juoksupyörässä SO sekuntia, ei katsottu olevat merkitsevää motorisen koordinatiokyvyn menetystä. Termiä toksinen annossa (TDS0) käytettiin siitä lääkeaineannoksesta, jolla 50 % eläimistä 25 putosi "rotorod"-juoksupyörästä alle 60 sekunnissa.
Tulokset
Taulukko II esittää tulokset sitoutumismäärityk-sistä glysiininsitoutumiskohtaan, kainaatti- ja AMPA-reseptoreihin 6,7-dikloori-5-nitro-l,4-dihydiOkinoksaliini-30 2,3-dionilla (nro 1) ja 5-kloori-7-trifluöritnetyyli-l,4-dihydrokinofcsaliini-2,3-dionilla (nro 2; ei keksinnön mukainen yhdiste).
35 68
Taulukko II
Lääkeaine Kx(giysiiiii) (μ,Μ) Ai(ampa) (μ,Μ) AiOiainaattp (μΜ)
Rotta Marsu nro 1 0,008 20 92 5 nro 2 0,8 0,4 21 218 nro 13 0,006 3 20
Taulukko III esittää tulokset in vivo -kouiristuk-10 senestoeiainmalleista, joissa käytettiin yhdisteitä nro 1, nro 2 ja nro 13 (kuuloärsykkeen laukaisemat epilepsiakohtaukset DBA-2-hiirissä, pentyleenitetratsoiilla indusoidut epilepsiakohtaukset Swiss/Webster-hiirissa ja MMDA:n in-dusoimat epilepsiakohtaukset/kuolema Swiss/Webster-hiiris-15 sä) .
Taulukko III
Lääkeaine EDso/DBA (mg/kg) ED50/PTZ (rng/kgj ED5n/NMDA
(mg/kg) fi-P-) U.p..) (i-p.) 20 nro 15 ei aktiivinen 20 nro 2 17 17 ei ak tiivinen nro 13 10 25
Taulukko IV esittää sitoutumastulokset, in vivo -kouristuksehestoeläihmallin tulokset ja neuroprotektiivi-sen tehon testin {in vitro) tulokset muille 1,4-d.ihydro-30 kinoksaliini-2,3-dionei1le: f!1 vo L h 59
Taulukossa IV yhdisteet 2, 4, 5 ja 8 - 12 eivät ole keksinnön mukaisia yhdisteitä.
Taulukko IV __ I.ciä- R [ j R2 R3 R4 Ki,Gi,j ϊ'-ϋΚ-il FO,, k-ju !;e- (μ M) (μ M) (/(M) (DBA- sala' aine j 2) vilj.
j_ mg/L'g (;iM) tn no, ci ci H o,mb; ία in -S 0,3 ta Cl H CF, H 0,8/ 2) 218 17 15 0,4 _________ Λ . Λ inäk~ tri Cl NO, CF, H 0,2 1,2 3> tlivi„ » ne n ____ m α II CFj NÖj Ö,4 2,2 35 u.<.
n en__;
#5* Cl H Ci U I 34 148 ____9________ H
#6 CI F F II 2,3 84 200 n.t. tiivi- nen
tn Br F F H 2,5 >330 44 _30_ V
M F F F F 2,8 92 >330 __9_ 29 //9' I Ci H F : H 9 >330 225 N 33 #10 Br II Br H 9 46 130 30 21 tn\ Br H CF, il 12 26 55 70 il nr Br li F il ; 16 . 290 196 21 12 #13 NO. Br Br H 0,006 3 22 II) 0,3 5 ------J--LJ—:----U--L——-l. —-> ^Vastaavat 6,7-isomeex"it: ovat inaktiivisia kouristuksenes-täjinä in vivo, ja siksi ne eivät tunkeudu veri-aivoesteen läpi.
10
Taulukko V esittää tulokset in vitro -määrityksestä, jossa käytetään eksitotoksisuusmallia, johon kuuluu äivosoluviljelrniä, joka osoittaa, että yhdisteet nro 1 ja nro 2 estävät hermosolujen kuolemista.
15 70
Taulukko V
Lääkeaine ICso (ΪΜ) nro 1 o,3 nro 2 15 5 nro 13 0,3
Esimerkki 17 5-kloori-7 -tri£luorimetyyli-1,4-dihydrokinofesalii-ni-2,3“dionin (ei keksinnön mukainen yhdiste), 6,7-dikloo-10 ri-5-nitro-l, 4-dihydrokinoksalii;ni“2,3-dionin ja S, 7-dibxo-mi-5-ni tro-1,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dionin vaikutukset krooniseen kipuun
Tiedetään, että NMDÄ-reseptorit ovat kriittisesti mukana hermo- ja kudosvammaa seuraavan jatkuvan kivun ke-15 hittymisessä. Kudosvamman, kuten sellaisen, joka aiheutuu pienen formal!inimääran ihonalaisesta injektiosta koe-eläimen takatassuun, on osoitettu tuottavan välittömän glu-tamiinihapon ja asparagiinihapon lisääntymisen selkäytimessä (Skilling, S,R ym. , J. Neurosci. 10; 1309-1318 (1990)) .
20 NMDA-reseptorin estäjien antaminen vähentää selkäytimien takasarven neuronien vastetta formaliini-injektion jälkeen (Dickenson ja Aydar, Neuroscience Lett. 121:263-266 (1991),
Haley, J. S. ym. , Brain Res. 518:218-226 (1990) ) . Nämä ta kasarven neuronit ovat kriittisiä kipu signaalin välit tyrni ·· 25 selle selkäytimestä aivoihin, ja näiden neuronien vähentynyt vaste indikoi aistitun kivun vähenemistä koe-eläimellä, jolle kipu on aiheutettu ihonalaisella formaliini-injektiolla:.
Koska on havaittu, että NMDA-reseptorin antagonis-30 tit voivat estää ihonalaisen formaliini - inj ekt ion indusoiman takasarven neuronivasteen, NMDA-reseptorin antagonisteilla on potentiaalia kroonisen kivun hoitoon, kuten kivun, joka aiheutuu leikkauksesta tai amputaatiosta (haa-mukipu) tai muiden haavojen saamisesta (haavakipu) . Kuiten-35 kin tavanomaisten NMDÄ-antagonistien, kuten MK801;n tai CGS 1:9 75.5 :n, käyttöä kroonisen kivun estämisessä tai hoi tamili 71 sassa rajoittavat vakavasti haitalliset POP:n kaitäiset käy 11 äy t ym i s s i vuva i ku t uk s e t, joita nämä lääkeaineet aiheuttavat, On havaittu, että 1,4-dihydrokinoksali ini-2,3-dio-niin perustuvat MMDA-reseptorin glysiininsitoutumiskohdan S antagonistit, joihin tämä keksintö kohdistuu, ovat erittäin tehokkaita estämään hiirissä kroonista kipua, joka on indusoitu injektoimalla formaliinia eläimille ihonalaisesti takatassuun. Koska tämän keksinnön mukaisilla 1,4-dihydroki-noksaliini-2,3-dioniin perustuvilla glysiiniantagonisteilla 10 ei ole PCP:n kaltaisia sivuvaikutuksia, nämä lääkeaineet ovat erittäin hyödyllisiä estettäessä tai hoidettaessa kroonista kipua aiheuttamatta PCP-.n kaltaisia haitallisia käyt t äytyrni s s ivuva i ku tuks i a.
Swiss/Webster-uroshiiriä, painoltaan 25 - 35: g, pi-15 elettiin viiden hiiren häkeissä, joissa oli vapaa pääsy ruoalle ja vedelle, ja niillä pidettiin 12 tunnin valojaksoa (valon alku klo 8.00 (QSQOh)) 5-klaori“7-trifluoi~imetyyli- 1,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dionia (1 - 40 mg/ml), 6,7-di- kloori-5-nitro-l,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dionia (5 20 40 mg/ml) tai 6,7-dibromi-5-nitrö-l,4-dihydrokinoksaliini- 2,3-dionia (1 - 40 mg/ml} liuotettiin DMSO:hon. DMSO:ta käytettiin vehikkelikontrollina, Kaikki lääkeaineet injektoitiin intraperitoneaalisesti {1 μΙ/g). Formaiiinitesti suoritettiin kuvatun mukaisesti (Dubuisson ja Dennis, Päin 25 4:H161-174 (1977)). Hiiriä tarkkailtiin pleksilasilieriös- sä, 25 cm halkaisijaltaan ja 30 cm korkeudeltaan. Toisen takatassun jalkapohjaan injektoitiin ihonalaisesti 20 μΐ 5-prosenttista formaliinia. Kivun aste määritettiin mittaamalla, kuinka kauan aikaa eläin kulutti nuolemalla forma-30 li ini-injektoitua tassua seuraavien aikavälien aikana:: 0 - 5 minuuttia (varhaisvaihe) , 5 - 10 minuuttia, 10 - 15 mi nuuttia ja 15 - 50 minuuttia (myöhäisvaihe), Sen testaamiseksi, estävätkö: nämä kaksi glysiiniantagonistia kroonista kipua koe-eläimissä, vehikkeliä (DMSO) tai lääkeaineita 35 liuotettuina vehikkeliin annoksina 1 - 40 mg/kg injektoitiin intraperitoneaalisesti 30 minuuttia ennen formaliini- 72 injektiota. Kutakin lääkeaineannosta tai vehikkelikontrollia varten käytettiin ainakin kuusi eläintä.
Kuviosta 1 nähdään, että verrattuna vehikkelikontrolliin intraperitoneaalinen injektio 6,7-dikloori-5-nitro-5 1,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dionia myös inhiboi formaliinin indusoimaa kipua sen perusteella, miten eläimen formaliini-injektoitua takatassua nuollessa kuluttama aika väheni.
6,7-dikloori -5-nitro-1,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dioni inhiboi formaliinin indusoimaa nuolemista annoksilla 5-40 10 mg/kg myöhäisvaiheissa/ kun taas varhaisvaihetta inhiboivat annokset 1Q - 40 mg/kg. 6,7-dibromi-5-nitro-1,4-dihydrokinoksaliini -2,3-dioni11a nähtiin EBsö-arvo 5 mg/kg estettäessä formaliinin indusoimaa kipu hiiressä.
Kuten kuvioista 2A ja 2E nähdään, 6,7-dibromi-5-15: nitrodihydrokinoksaliini-2,3-dioni inhiboi formaliinin in dusoimaa nuolemista annosriippuvalla tavalla seka kipuvas-teen (nuoleminen) varhaisvaiheessa {0-5 minuuttia, kuvio 2A) että kivun, nuolemisvasteen myöhäisvaiheessa {15 - SO minuuttia, kuvio 2B), mikä viittaa voimakkaaseen kivunturi-20 teen poistotehdon tässä kroonisen kivun eläinmallissa.
Nämä tulokset osoittavat, että 5-kloori-7-trifluo-rimetyyli-1,4-dihydrokinoksaliini-S, 3-dioni, 6,7-dikloori- 5-nitro-l,4-dihydrokinoksaliihidioni ja 6,7-dibromi-5-nitro -1,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dioni ovat tehokkaita hoi-25 dettaessa ihonalaisen formaliini-injektion indusoimaa kroo nista kipua. Koska molemmat yhdisteet ovat NMDA-reseptorin glySiinikphdan antagonisteja, tulokset viittaavat siihen, että NMDA-reseptorin glysiinikohdan estäminen glysiinianta-gonisfceilla edustaa uutta menetelmää kroonisen kivun hoita-30 miseen nisäkkäässä. Koska tämän keksinnön mukaisilla gly-siinianhagonisteillä ei ole haitallisia käyttäytymissivu-vaikutuksia (PCP:n kaltaisia), jotka ovat yleisiä muilla NMDA-reseptorin estäjillä, tämä keksintö tuo käytettäväksi uuden ja huomattavasti parannetun menetelmän kroonisen ki-35 vun hoitamiseksi nisäkkäissä, mukaan luettuna (ja edullisesti) ihmiset.
73
Esimerkki 18 1,4-d±hydrokinaksaliini~2,Bvdionien koliini suolojen liukoisuus verrattuna kaliumsuoloihin 5 -kloori- 7- tr i fluorimetyyli-1,4- 5 dihydrokinoksallini-2,3-dioni (ei keksinnön mukainen yhdis te) on liukenematon veteen, mutta liukenee 4 ekvivalentin KOH:a (tai 5 ekvivalentin NapKta) ollessa läsnä. Liuoksen pH on 12,7, Tämä suola pysyy liukoisena,; kun pH alennetaan arvoon 11,9 lisäämällä 1 ekvivalentti etikkahappoa. Vielä 10 yhden ekvivalentin etikkahappoa lisääminen saa sakan muodostumaan. pH-arvoon 11 mennessä: saostuminen on olennaises-t i täydel1inen.
Spektroskooppiset havainnot (300 MHz ’H-NMR, FTIR) ja sulamispistemääritykset viittaavat siihen, että pH-sakka 15 on 5-kloöri-7-trifluorimetyyli-1,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dionin mono-K- tai mono-Na+-suola, mikä viittaa siihen, että monosuolat ovat melko liukenemattomia veteen.
Odottamatta keksittiin, että 5-kloori-7- ti-ίf luorimetyyli-1,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dioni voidaan 20 vaivatta liuottaa yhteen tai kahteen ekvivalenttiin koliini hydroksidia... Kun S'-kI.oori-l-trif luorimetyyli-1,4-dihydro-kinoksaliini-2,3-dioni liuotetaan yhteen ekvivalenttiin koliini hydroksidi a ja sen jälkeen lisätään etikkahappoa, sakkaa ei muodostu ennen kuin pH:ssa 9,4. Siten 5-kloori-7-25 trifluorimetyyli-l, 4-dihydirokinoksaliini-2,3-dionin liuottaminen yhteen ekvivalenttiin koliinihydroksidia johtaa mo-nokoliinisuolaan, joka toisin kuin natrium- ja kaliumsuo-lat, on melko liukoinen, veteen. Katso kuvio 3.
MonokoliinisUola eristettiin lyofilisölmalla liuos;.
30 Saatiin ruskehtava, kuiva jauhe. Vettä voidaan lisätä, jolloin saadaan liukoinen liuos, jossa on 90 mg/1 ml vettä.
Jauhe: liukeni välittömästi veteen antaen, kirkkaan, ruskehtavan liuoksen. Siten 5-kloori -7-trifTuorimetyyli-l,4-di-hydrofcinoksaliini-2,3-dionin monokoliinisuoia voidaan eris-35: tää puhtaana ,: 74
Toisessa kokeessa määritettiin, että keksinnön mukaisesti valmistettava 6,7-dikloori-5~nitro-l,4-dihydroki-noksaliini-2,3-dionin monokoliinisuola on myös erittäin vesiliukoinen. Sen jälkeen, kun tämä yhdiste on liuotettu yh-5 teen ekvivalenttiin koliinihydroksidia, etikka-hapon lisäys ei aiheuta saostumista ennen kuin pH tulee arvoon noin 8.
Siten voidaan valmistaa kinoksaliinidionien erittäin vesiliukoisia ammoniumsuoloja. Koska vesiliukoisuus on edellytys terapeuttiselle käytölle ihmisessä, tämä keksintö 10 edustaa merkittävää edistysaskelta alalla.
Esimerkki 19 5-nitro-6,7-dikloori-1,4-dihydrokinoksali ini-2,3-dioniii formulaatio Trisissä ("Tromethamine") 5-nitro-6,7-dikloori-1,4-dihydrokinoksa1i ini-2,3-15 dionin 5 mg/ml sisältävä liuos valmistettiin liuottamalla 5-nitro-6,7-kinoksaliini~2,3-dionia vesiliuokseen, joka sisälsi 10 % polyefcyleeniglykoli 400:aa (PEG-400:aa), 0,45 %
Tween-8Q:tä ja 0,18 M Trlsiä {"Tromethamine") , niin, että saatiin lopullinen konsentraatio 5 mg/ml 5-nitro-6,7-di-20 kloori-1,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dionia. 5-nitro-6,7-di-kloori-1,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dioni 1iukeni vaivatta tähän formulaatioon. Liuos steriloitiin autoklavoimalla ja sen havaittiin olevan stabiili ainakin kaksi kuukautta. Tämän: liuoksen odotetaan olevan stabiili ainakin 1 - 2 vuot-25 ta. 5-nitro-6,7-diklQori-l, 4••dihydrokinoksaliini-2,3-dionin 10 mg/ml sisältävä liuos valmistettiin liuottamalla yhdiste liuokseen, joka sisälsi 50 % PEG-400:a, 0,5 % Tween-80:ä ja 0,1 M Trisiä {'"Tromethamine" ) . 5-nitro-6* 7-diklöori-l, 4~di~ hydrokinoksaliini-2,3-dioni liukeni vaivatta tähän liuok-30 seen lämmittämällä 60 - 100 °C:seen. Liuos autoklavoitiin ja sen havaittiin olevan stabiili ainakin 2 kuukautta. Tämän liuoksen odotetaan olevan stabiili ainakin 1 - 2 vuotta, 5-nitro-6,7-dikloori-1,4“dihydrokinoksaliini-2,3-dionin 5 mg/ml sisältävä liuos valmistettiin myös ilman PEG-400:aa 35 liuottamalla yhdiste liuokseen, joka sisälsi 0,05, M Trisiä {"Tromethamine":), 0,5 % Tween-80 :tä: ja 5 % glukoosia. Liuos 75 steriloitiin ja sen havaittiin olevan stabiili ainakin kaksi kuukautta.: Tämän liuoksen odotetaan olevan stabiili ainakin 1 - 2 vuotta:.
Esimerkki 20 5 PCP:n diskriminaatio rotissa 5-kloori-7-trifluori nne tyyli -1,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dionista (ei keksinnön mukainen yhdiste) ja 5“nitrO“6,7-dikloori-l,4-dihydrokxnok-saliini-2,3-dionista
Fensyklidiini (PCP) on huomattava väärinkäytetty 10 lääkeaine, ja se tuottaa häiritsevän päihtymyksen otettaessa edes pienempinä kuin anesteettisinä annoksina {Balster, R. L·., !!The behavioral pharma col ogy of phencyclidine", teoksessa Psycliapharmacology.* The Third Generation of Progress, Meltzer, H.Y., toim., Raven Press, New York, s. 1573-15 1579 (1987)). On kehitetty eläinmalli, jolla voidaan ennus taa lääkeaineiden kykyä tuottaa PCP:n kaltaista päihtymystä ihmisissä. Mallissa käytetään: lääkeaineiden diskriminatioon harjoittamisen menetelmiä PCP-päihtymyksen havaitsemisen opettamiseksi eläimille. Rottien, jotka on harjoitettu pai-20 namaan vipua lisäruoan saamiseksi, täytyy joka päivä valita, kumpi häkissä olevista kahdesta vivusta on oikea. Ainoat ärsykkeet, jotka ne saavat oikean vivun valitsemiseksi, on niiden kyky havaita, saivatko ne PCP- vai vehikkeli-injektion. Noin kahden kuukauden harjoittamisen jälkeen ro-25 tista tulee erittäin hyviä erottamaan PCP vehikkeli-injaktioista ja sitten niitä voidaan testata muilla lääkeaineilla sen määrittämiseksi, tunnistetaanko ne PCP:ksi.
Tällä menettelyllä testattaessa muut lääkeaineet, j oiden tiedetään tuottavan PCP m kaltaisen päihtymyksen, 30 toimivat PCP:ή paikalla. Näihin lääkeaineisiin kuuluvat erilaiset .'PCP-analogit, kuten ketamiini, sigma-agonistilää-keaine N-allyylinormetatsosiini ja l,3-substituoidut diok-solaani, deksoksadroli ja etoksadroli (Brady ym. Pharm.
3iocher. Behav. 17:291-295 (1982), Brady ym., Science 35 212:178-180 (1982), Brady ym., J. Pharm. Exp, Ther. 220:56- 62 (1982), Slifer ja Balster, Suhst. Alcohol Actions/Misuse 76 5:273-280 (1984) , Balster ja Willetts, ''Receptor mediation of the discriminative stimulus properties of phencyclidine and sigma-opioid agonists”, teoksessa Transduction Mechanisms of Drug Stimuli, COlpaert ja Balster, toim., 5 Sp r inger-Ver 1 ag, Berlin, s'. 122-135 (1988)).
Tätä tutkimusta varten rottia, joita oli harjoitettu erottamaan 2 mg/kg PCP:tä suolaliuosvehikkelistä, tes-tattiin S-kloori-7-tri fluorimetyyli-1,4-dihydrokinoksali i-ni-2,3-dionilla ja 5-nitro-6,7-dikloöri-l,4-dihydrokinoksa-10 liini-2,3~dionilla. Kunkin yhdisteen annosalue valittiin huolellisesti sen varmistamiseksi, että testattiin riittävän korkeaa annosta vaikutusten tuottamiseksi aivoihin ja käyttäytymiseen.
Menetelmät 15 Koe-eläimet olivat kuusi aikuista Sprague-Dawley urcsrottaa (COBS CD, Charles River Farms, Wilmington, Delaware ) , joita pidettiin erillisissä häkeissä ja ruokaa annettiin rajoitetusti.
Laitteet. Koejaksot suoritettiin kaupallisissa 2-20 vipuisissa rotan operoimissa kammioissa, jotka olivat ääntä ja valoa vaimentavien kuorten sisällä. Kammiot oli varustettu 45 mg: n ruokaraha!Ile tarkoitetuilla annostelulai-teilla. Ärsykevalo osoitti, milloin koejaksot olivat käynnissä 25 Harjoitus. Ennen tämän kokeen alkamista rotat oli harjoitettu painamaan vipua ruokapalkinnon saamiseksi 32 painalluksen aikataululla päivittäisten (maanantaista perjantaihin) 30 minuutin jaksojen aikana. Harjoitusjaksoissa vain toiseen vipuun vastaamista vahvistettiin, väärään vi-30 puun vastaaminen piti edelleen voimassa 32 :n oikean valinnan vaatimuksen. Harjoituksen aikana kumpikin vipu oli liitetty joko 2 mg/kg PCP-injektioon tai suolaliuosinjektlOon. Kahta PCP-harjoitusjaksoa seurasi kaksi suolaliuosharjoi-tusjaksoa. Harjoittamista jatkettiin, kunnes koe-eläimet 35 alkoivat jokaisen koejakson oikealla vivulla neljässä pe- 77 räkkäisessä jaksossa. Harjoittamisen tultua valmiiksi (2 -3 kuukautta) , koevaihe alkoi -
Testaus. Vertautumistestit suoritettiin kahdesti viikossa {tiistaisin ja perjantaisin) , Koejaksojen välillä 5 eläimiä harjoitettiin edelleen PCP- ja suolaliuosinjekti-oilla. Testit suoritettiin, jos edellisellä harjoitusjaksolla eläinten ensimmäinen 32 painalluksen sarja oli oikealla vivulla ja vastausten kokonaismäärästä oli yli 85 % oikealla vivulla. Koejaksoissa molempiin vipuihin vastaami-10 nen palkittiin. Testit annoksella 2,0 mg/kg PCP:tä ja suolaliuoksella suoritettiin jokaisen annos-vaikutus -käyrän määrityksen alussa. Testit suoritettiin PCP:llä (0,5, 1,0, 2,0, 4,0, ja 8,0 mg/kg), 5-kloori-7-trifluorimetyyli-1,4- dihydrokinoksaliini-2,3-dionilla {6,0, 12,5 ja 25 mg/kg) ja 15 5-nitro-6,7-dikloori-l,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dionilla (2,0, 4,0, 6,0, 8,0, ja 16,0 mg/kg). Myös testit annoksella 0,5 ml/kg PMSO-vehikkeliä suoritettiin ennen testausta 5— kloori-7-trif luorimetyyli-1,4 -dihydrokinoksaliini-2, 3-dio-nilla ja 5-nitro-6,7-dikloori-l,4-dihydrokinoksaliini-2,3-20 diodilla, Lääkeaineet. Fensyklidiini-HCl saatiin laitoksesta National Institute on Drug Abuse. Se liuotettiin .suolaliuokseen ja annettiin annoksella 1,0 ml/kg i.p. 15 minuuttia ennen harjoitus- ja koejaksoja. Annokset viittaavat HCl-25 suolaan. 5-kloori-7-trifluorimetyyli-1,4-dihydrokinoksalii- ni-2,3-dioni ja 5-nitro-6,7-dikloori-1,4-dihydrokinoksaliini ~2, 3 -dioni liuotettiin DMSO:hon siten, että injefctiotila-vuus kaikille annoksille oli 0,5 ml/kg. Sekä 5-kloori-7-trifluorimetyyli-1,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dioni että 5-30 nitro-6,7-diklöOri-l,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dioni injek toitiin i.p. 40 minuuttia ennen koejaksoja.
Tulosten anSilyäoliiti. Testattavan lääkeaineen sa-mankaltaisuusaste 2,0 mg/kg PCP:n kanssa heijastuu PCP-vipuvastausten keskimääräiseen prosenttiosuuteen, Epäspesi-35 f.iset vaikutukset käyttäytymiseen paljastuvat eroissa, jot ka nähdään keskimääräisissä vastausnopeuksissa suolaliuos- 78 kontrolliteSteihin verrattuna. Kun vastausuopeudet korkeilla 1ääkeaineannoks ί11a laskivat alle 0,05/sekunti, PCP-vipuun vastaamisen prosenttiosuutta kyseisellä köe-eläimel-lä siinä kokeessa ei otettu mukaan ryhmän keskiarvoon. Tämä 5 tehtiin, koska on vaikea tulkita vipujen valitsemistuloksia, kun koe-eläimet ovat erittäin heikossa kunnossa. Tulokset
Sekä 5-klogri-7-trifluorimetyyli-1,4-dihydrokinok-saliini-2,3-dionin että 5“nitro-6,7-dikloori-1,4-dihydro-10 kinoksaliini-2,3-dionin tulokset nähdään kuvioissa 4A ja 4B. Kuvioiden vasemmissa puolissa ovat tulokset kontrölli-testeistä annoksilla 1,0 ml/kg suolaliuosta, 2 mg/kg PCP:ta ja 0,5 ml/kg DMSQ:ta. Sekä suolaliuos että DMSÖ tuottivat 0 % PCP-vipuun vastaamista joka kerta, kun niitä testattiin 15 (ylempi osakuva)» PCP, kun sitä testattiin ennen kutakin annos-vaste -käyräTnääritystä, antoi 10Q % PCP-vipuun vastauksia, Tämä j ohdonnvukainen tarkkuus on tyypillinen tälle diskriminaatiomenettelylle. Vastausnopeudet suolaliuoksen, PCP:n ja DMSO:n jälkeen (alempi osakuva) ovat. jonkin verran 20 vaihtelevampia, mutta PCP:llä tai DMS0;lla ei kummallakaan ollut selvää vaikutusta tuottaa Suolaliuoskontrollitesteis-tä poikkeavia vastausnopeuksia.
Kun eri annoksia PCP:tä testattiin, tuotettiin annoksesta riippuva lisäys: PCP-vipuun vastaamisessa. Annok-25 silla 2 mg/kg ja ylemmillä nähtiin 100 % vertautuminen. Vasta annos 8 mg/kg PCPrtä laski vastausnopeuksia, mistä nähdään tämän menettelyn spesifisyys matala^annoksisten PCP:n kaltaisten diskriminaatio.äx^sykkeiden vaikutuksille.
Ei 5 -kloor i-7 - trifluprimetyyli-1,4-dihydrokinoksa-.30 liini-2,3-dioni eikä 5-nitro-6,7~dikloori-i, 4-dihydrokinok-saliini-2 ,.3-dioni tuottanut laiskaan PCP-vipuun vastaamista millään testatulla annoksella, 5-kIoori-7-trifTuorimetyyli“ 1,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dioni tuotti annoksesta riippuvia vastausnopeuden alentumisvaikutuksia annoksilla 12,5 ja 35 25 mg/kg. 5-nitro-6,7-dikloori-l, 4-dihydrokinoksaliini-2,,.3- dioni tuotti vastausnopeuden aientumisvaikutuksia annoksi!- 79 la 6, 8 ja 16 mg/kg. Kun otetaan huomioon vaihtelu näissä tuloksissa, ei voida tehdä johtopäätöstä, että 5-nitro-6,7-dikloori-i,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dioni oli luotettavasti voimakkaampi kuin 5-kloori-7-trifluorimetyyli-l,4-dihyd-5 rokinoksaliini-2,3-dioni vastausnopeusvaikutusten suhteen.
Kuitenkin on selvää, että kummaltakin yhdisteeltä arvioitiin käyttäytymisvaikutusten suhteen aktiivista annosalu-etta.
Pohdinta ja johtopäätökset 10 Sekä 5 -kloori - 7 -trifluorimetyyli -l, 4-dihydrokinok- sal:iini-2,3-dioni että 5-nitro-6,7-dikloori-1 , 4-d) hydroki -noksäliini“2,3-dioni olivat kokonaan vailla PCP r h kaltaisia diskriminaatioärsykevaikutuksia. Tässä suhteessa ne eroavat dramaattisesti PCP-kohdan non-kompetitiivisista NMDA-anta-15 gonisteista, kuten PCP, ditsosilpiini, ketamiini ja (+)-N-allyylinormetatsosiini, jotka toimivat täysin PCP:ή paikalla tässä menettelyssä (Brady ym. , Pharm. Biochem. Behav. 17:291-295 (1982), Brady ym. , Science 212:178-180 (1982) ,
Willetts ja Balster, Eur. J. Pharm. 146: 167-169 (1988)).
20 Testattavien yhdisteiden kyvystä tuottaa PCP;n kaltaisia vaikutuksia rotissa voidaan ennustaa niiden kykyä tuottaa PCP:n kaltaisia psykotomirrteettisiä vaikutuksia ja väärin-käyttötaipumusta ihmisissä. Siten nämä tulokset tukisivat johtopäätöstä, ettei 5-kloori-7~trifluorimetyyli-l,4-dihyd-25 rokinoksaliini-2,3~dionilla ja 5-nitro-6,7-dikloori-1,4-dihydrQkinoksaliihi-2,3-dionilla ole lainkaan näitä PCP:n kaltaisia sivuvaikutuksia. Toisaalta näistä tuloksista ei voida päätellä ettei näillä yhdisteillä olisi muita sivuvaikutuksia, vain se, ettei niiden odoteta olevan kovin sa-30 mankaltäisiä PCP:n tuottamien kanssa.
80
Esimerkki 21 PCP:n kaltaisen liikestimulaation puuttuminen 5-nitro-6,7-dikloori-l,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dionin vaikutuksesta hiirissä 5 Johdanto NMöA-reseptoriantagonistit, erityisesti NMDA-kanavan estäjät, aiheuttavat käyttäytymisstimulatiota jyrsijöissä (Koek ym. , J. Pharmacol. Exptl. Therr 245:969 (1988)) . Käyttäytymisstimulaation ajatellaan olevan PCP:n 1Ö psykotomimeett isteri sivuaikutusten takana ihmisessä (Koek ym., J. Pharmacol. Exptl. Ther. 245:969 (1988), Tricklebank ym., Eur. J. Pharmacol. 167:12 7-135 (1989}), Käyttäytymis-stimulaatio on erityisen selvä NMDA-kanavan estäjillä kuten MK8Q1 ja PCP, mutta sitä aiheuttavat myös kompetitiiviset 15 NMDA-antagonistit kuten CGS19755 (Tricklebank ym. Eur. J.
Pharma col . 16 7:127-135 (1989)) .
Sen testaamiseksi, onko 5~nitro-6,7-dikloori-l,4-.dihydrokinoksaliini-2,3-dionilla käyttäytymisstimulaatio- vaikutuksia jyrsijöillä, yhdiste testattiin liikeaktii-20 visuustestissä. Havaittiin, että 5-nitro-6,7-dikloori-l,4 - dihydrokinoksaliini-2,3-dioni annoksilla anesteettisille tasoille asti ei indusoinut käyttäytymisen stimuloitumista liikeaktiivisuuden mukaan arvioituna. Sitä vastoin MKO81 pienempinä kuin anesteettisinä annoksina aiheutti voimak-25 kaan 1i ikkumiskäyttäytyrnisen stimulaation. Nämä tulokset viittaavat. siihen, että 5-nitro-6,7-d.ikloori-l, 4-dihydrokinoksal iini-2 ,3-dionilla ei ehkä ole PCP:n kaltaisia käyt -täytymisstimulaafciovaikutuksia.
Menetelmät ja materiaalit '30' Swiss/Webster-uroshiiria (25 - 30 g) saatiin Simon sen! lt a, ja niitä pidettiin 8-10 hiiren ryhmissä huoneessa, jossa oli kontrolloitu lämpötila ja 12 tunnin valo/pimeä-sykli. Ruokaa, ja vettä annettiin ad libitum,
Liikeakti.i.visuus testattiin käyttäen Omnitech-lii-35 keaktiivisuuslaitetta. Eläimille injektoitiin intraperitö-neaalisesti (i.p.) joko DM30:ta tai S-nitro-S,7-dikloori- 81 1.4- dihydrokinoksaliini-2,3-dionia liuotettuna DMSO:hon annoksilla 0,1,, 0,25, 0,5,. 1 ja 5 mg/kg. Injektiotilavuus oli 1 ml/kg. Sitten eläimet pantiin liikeaktiivisuuskammioon, ja niiden liikekäyttäytyminen rekisteröitiin neljältä pe- 5 räkkäiseltä 15 minuutin jaksolta. Muille eläimille injektoitiin (i. p . ) joko suolaliuosta tai MK801:tä stlöläliuok-sessa annoksilla 0,1, 0,25, 0,5, 1 ja 5 mg/kg, minkä jäl keen liikeaktiivisuus rekisteröitiin.
Tulokset 10 MK801:n injektio (i.p.) Swiss/Webster-hiirlin tuot ti annoksesta χ-iippuvän lisäyksen liikeaktiivisuUteen {kuvio 5): . Korkein liikeaktiivisuustaso rekisteröitiin, toisella viidentoista minuutin jaksolla. Siksi liikeaktiivisuus toisella viidentoista minuutin jaksolla lääkeaineen injek-15 tion jälkeen esitetään kuviossa 5. Liikeaktiivisuuden huippu saatiin annoksella 0,25 mg/kg MK801:tä. MK801-annoksen lisääminen vielä tästä johti alempaan liikeaktiivisuuteen annokseen 0,25 mg/kg verrattuna. Annos 5 mg/kg MK8Q1:tä johti liikeaktiivisuuden suppressioon alle perustason. Si-20 tävastoin 5-nitro-6,7-diklöori-1,4-dihydrokinoksaiiini-2,3-dioni ei aiheuttanut lainkaan 1iikeaktilvisuuden stimulaatiota yli perustason (kuvio 5} . Annos 5 mg/kg 5~nitro-6,7-dikloori-1,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dionia alensi liikeaktiivisuuden alle perustason. Myös korkeampia annoksia 5-25 nitro-6,7-dikloori-l,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dionla testattiin {10, 20 ja 50 mg/kg) . Millään annoksella ei ollut minkäänlaista liikeaktiivisuuden stimulaatiota. Annoksella 50 mg/kg eläimiltä hävisi täysin jaloilleenkääntymisreflek-si 30 minuuttia i.p. injektion jälkeen. Myös kipuvasteessa 30 oli huomattava menetys, mikä viittasi 5-nitro-6,7-dikloori- 1.4- dihydrokinoksaliini-2,3-dionin anesteettiseen aktiivisuuteen annoksella 50 mg/kg.
Johtopäätös 5-nitro-6,7-dikloori-l,4-dihydrokinoksaliini-2,3-35 dioni ei tuottanut liikeaktiivisuuden stimulaatiota hiirissä. Sitävastoin NMDA-kanavan estäjä MK-801 tuotti voimak- 82 kaan 1i ikeakt i ivi suuden stimulaation yhtäpitävästi tämän yhdisteen PCPm kaltaisten käyttäytymisvaikutusten kanssa. PCP:n kaltaisten käyttäytymisstimulaatiovaikutusten puuttuminen viittaa siihen, että ]®iDÄ/glysiiniantagonisti 5-n.it-5 ro-6,7-dikloori-l,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dionilla ei ole haitallisia käyttäytymisstimulaatiovaikutuksia, jotka ovat olleet muiden NMDA-antacjonistiluokkien kliinisen kehittämisen rasituksena.
Tämän keksinnön tultua nyt täydellisesti kuvatuk-10 si, ammattimiehille on selvää, että sen suorituksessa voidaan vaihdella olosuhteita, formulaatioita ja muita parametrejä laajalla ja samanarvoisella alueella Vaikuttamatta keksinnön tai minkään sen suoritusmuodon suojapiirin. Kaikki tässä siteeratut patentit ja julkaisut sisäilyte-15 tään kokonaisuudessaan tähän viitteeksi.

Claims (6)

1. Menetelmä terapeuttisesti käyttökelpoisten 1,4-dihydrokinoks aii i ni-2,3-dionijohdannaisten valmistamisek-5 ai, joilla on kaava I f1 H TT f L H R4 jossa
10 R1 on halogeeni, amino, Ci-a-asyyliamino tai nitro, R2 on amino, nitro tai halogeeni, R3 on halogeeni tai halogeenialkyyli ja R4 on vety, sillä edellytyksellä,, että kun K2 on amino, R3 ei 15 ole halogeeni, ja niiden tautomeerien ja farmaseuttisesti hyväksyttävien suolojen valmistamiseksi, tunnettu siitä, että a) diaminobentseeni, jolla, on kaava li 2 0 R1 N Ha R· jossa R1, R2, R3 ja R4 merkitsevät samaa kuin edellä, saatetaan reagoimaan dietyylioksalaatin (StpC0}2 tai oksaa li ·· 25 hapon kanssa, jolloin saadaan kaavan I mukainen yhdiste, tai vaihtoehtoisesti niiden kaavan I mukaisten yhdisteiden valmistamiseksi, jossa kaavassa R1 ja/tai R2 ovat nitro, kaavan I mukainen yhdiste, jossa R1 ja R2 merkitsevät muuta kuin nitroa, saatetaan reagoimaan KNQj:n kanssa, tai 5 niiden kaavan I mukaisten yhdisteiden valmistami seksi, jossa kaavassa R1 ja/tai R2 on amino, vastaava nitro ryhmä pelkis t e t ä än, ja haluttaessa muutetaan saatu kaavan I mukainen yhdiste farmaseuttisesti hyväksyttäväksi suolaksi.
2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että R1 on halogeeni tai nitro, R2 on halogeeni ja E3 on halogeeni tai halogeenialkyyli.
3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan 15 6,7-dikioori-5-nitro-l,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dioni, 6.7- difluori-5-nitro-l,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dioni, 6-kloor i- 5-nitro-7-kromi-1,4 -dihydrokinoksaliini-2,3-dioni, 5 -kloöri-6-nitro-7-tri fluörimetyyli-1,4-dihydrokinoksaliini- 2.3- dioni, 20 6 -kloori -5-nit ro-7 -t r i flucrimetyyli-1,4 -dihydrokinoksali ini - 2.3- dioni, 5-kloori-6,7-difluori-1,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dioni, 5-bromi-'6', 7-dif luori-1,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dioni, 6.7- dibrQmi-5:-nitro-l, 4-dihydrokinoksaliini-2,3-dioni, 25 5-amino-S,7-dibromi-1,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dioni, 5. amino -6,7-dikloori-l, 4-diliydrokinoksaliini-2,3-dioni, tai 6 -amino-5-kloori-7-trifluorimetyyli-1,4-dihydrokinoksali ini- 2.3- dioni tai 30 sen tautomeeri tai farmaseuttisesti hyväksyttävä suola.
4. Patenttivaatimuksen 3 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan: 6.7- dibromi-5-nitro-1,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dioni, 6.7- diklopri-5-nitro-l,4-dihydfokinoksaliini-2,3-dioni, 35 7“brQmi~5~kloori-5-nitro-l,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dioni, 6-kloori-5-uitro-7-trifluorimetyyli -1,4-dihydroki~ noksaliini-2,3-dioni tai 5-bromi-6,7-difluori-1,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dioni tai sen tautomeeri tai. farmaseuttisesti hyväksyttävä muoto.
5. Patenttivaatimuksen 4 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan 6,7-dikloori-S-nitro-1,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dioni tai sen tautomeeri tai farmaseuttisesti hyväksyttävä suola.
6. Patenttivaatimuksen 4 mukainen menetelmä, 10 tunnettu siitä, että valmistetaan 6,7-dibromi-5- nitro-1,4-dihydrokinoksaliini-2,3-dioni tai sen tautomeeri tai farmaseuttisesti hyväksyttävä suola. i
FI946005A 1992-06-22 1994-12-21 Menetelmä terapeuttisesti käyttökelpoisten 1, 4- dihydrokinoksaliini-2,3-dionijohdannaisten valmistamiseksi FI120094B (fi)

Applications Claiming Priority (8)

Application Number Priority Date Filing Date Title
US90308092A 1992-06-22 1992-06-22
US90308092 1992-06-22
US99516792A 1992-12-22 1992-12-22
US99516792 1992-12-22
US6927493A 1993-05-28 1993-05-28
US6927493 1993-05-28
US9305859 1993-06-17
PCT/US1993/005859 WO1994000124A1 (en) 1992-06-22 1993-06-17 Glycine receptor antagonists and the use thereof

Publications (3)

Publication Number Publication Date
FI946005A0 FI946005A0 (fi) 1994-12-21
FI946005A FI946005A (fi) 1995-02-21
FI120094B true FI120094B (fi) 2009-06-30

Family

ID=27371510

Family Applications (1)

Application Number Title Priority Date Filing Date
FI946005A FI120094B (fi) 1992-06-22 1994-12-21 Menetelmä terapeuttisesti käyttökelpoisten 1, 4- dihydrokinoksaliini-2,3-dionijohdannaisten valmistamiseksi

Country Status (15)

Country Link
US (3) US5514680A (fi)
EP (1) EP0647137B1 (fi)
JP (1) JP3301024B2 (fi)
KR (1) KR100304017B1 (fi)
AT (1) ATE404201T1 (fi)
AU (1) AU672617B2 (fi)
CA (1) CA2138026C (fi)
DE (1) DE69334237D1 (fi)
DK (1) DK0647137T3 (fi)
ES (1) ES2313714T3 (fi)
FI (1) FI120094B (fi)
NO (1) NO310022B1 (fi)
NZ (1) NZ254404A (fi)
PT (1) PT647137E (fi)
WO (1) WO1994000124A1 (fi)

Families Citing this family (82)

* Cited by examiner, † Cited by third party
Publication number Priority date Publication date Assignee Title
GB9100028D0 (en) * 1991-01-02 1991-02-20 Ici Plc Compounds
GB9212308D0 (en) * 1992-06-10 1992-07-22 Ici Plc Therapeutic compositions
US5834479A (en) * 1993-03-05 1998-11-10 Mayer; David J. Method and composition for alleviating pain
CA2115792C (en) 1993-03-05 2005-11-01 David J. Mayer Method for the treatment of pain
IL109397A0 (en) * 1993-04-28 1994-07-31 Schering Ag Quinoxalinedione derivatives, processes for the preparation thereof and pharmaceutical compositions containing the same
GB9311948D0 (en) * 1993-06-10 1993-07-28 Zeneca Ltd Substituted nitrogen heterocycles
US5631373A (en) 1993-11-05 1997-05-20 State Of Oregon, Acting By And Through The Oregon State Board Of Higher Education, Acting For And On Behalf Of The Oregon Health Sciences University And The University Of Oregon, Eugene Oregon Alkyl, azido, alkoxy, and fluoro-substituted and fused quinoxalinediones
WO1995018616A2 (en) * 1994-01-03 1995-07-13 Acea Pharm Inc 8-aza, 6-aza and 6,8-diaza-1,4-dihydroquinoxaline-2,3-diones and the use thereof as antagonists for the glycine/nmda receptor
FR2717805B1 (fr) * 1994-03-28 1996-05-10 Rhone Poulenc Rorer Sa Dérivés de 5H-indeno[1,2-b]pyrazine-2,3-dione, leur préparation et les médicaments les contenant .
FR2717812B1 (fr) * 1994-03-28 1996-05-10 Rhone Poulenc Rorer Sa Indeno[1,2-e]pyrazine-4-ones, leur préparation et les médicaments les contenant.
FR2717811B1 (fr) * 1994-03-28 1996-04-26 Rhone Poulenc Rorer Sa Dérivés d'imidazo[1,2-a]pyrazine-4-one, leur préparation et les médicaments les contenant.
FR2717813B1 (fr) * 1994-03-28 1996-05-10 Rhone Poulenc Rorer Sa Dérivés d'imidazo[1,2-a]indeno[1,2-e]pyrazine-4-one, leur préparation et les médicaments les contenant .
HU217837B (hu) * 1994-05-18 2000-04-28 EGIS Gyógyszergyár Rt. Savamidok, ezeket tartalmazó gyógyászati készítmények és eljárás a hatóanyagok előállítására
US5801168A (en) * 1994-06-09 1998-09-01 Zeneca Limited Substituted nitrogen heterocycles
DE4428152A1 (de) * 1994-06-22 1996-01-04 Basf Ag Neue Amido-chinoxalindione, ihrer Herstellung und Verwendung
EP0705834A1 (de) * 1994-07-27 1996-04-10 Ciba-Geigy Ag Azaaliphatisch Überbrückte Chinoxalin-2,3-dione
US5597922A (en) * 1994-07-29 1997-01-28 State Of Oregon, Acting By And Through The Oregon State Board Of Higher Education, Acting For And On Behalf Of The Oregon Health Sciences University And The University Of Oregon Glycine receptor antagonist pharmacophore
EP0705835A1 (de) * 1994-09-01 1996-04-10 Ciba-Geigy Ag Oxa- oder thiaaliphatisch überbrückte Chinoxalin-2,3-dione
GB9418443D0 (en) * 1994-09-13 1994-11-02 Pfizer Ltd Therapeutic agents
GB9419318D0 (en) * 1994-09-24 1994-11-09 Pfizer Ltd Therapeutic agents
US5801183A (en) * 1995-01-27 1998-09-01 State Of Oregon, Acting By And Through The Oregon State Board Of Higher Education, Acting For And On Behalf Of The Oregon Health Sciences University And The University Of Oregon Aza and aza (N-oxy) analogs of glycine/NMDA receptor antagonists
GB9604400D0 (en) * 1996-03-01 1996-05-01 Pfizer Ltd Compounds useful in therapy
WO1997046539A1 (en) 1996-06-05 1997-12-11 Warner-Lambert Company Amide derivatives of substituted quinoxaline 2,3-diones as glutamate receptor antagonists
WO1997049684A1 (en) * 1996-06-24 1997-12-31 Novo Nordisk A/S Factor vii-binding reagent
ID21927A (id) * 1996-10-24 1999-08-12 Novartis Ag Asam aminoalkanafosfonat tersubstitusi
WO1998035948A1 (en) * 1997-02-18 1998-08-20 American Home Products Corporation 5-aminoalkoxy-1,4-dihydroquinoxaline-2,3-diones being dopamine agonists
US5922715A (en) * 1997-02-18 1999-07-13 American Home Products Corporation 5-aminoalkoxy-1, 4-dihydroquinoxaline-2, 3-diones
WO1998047878A1 (en) * 1997-04-18 1998-10-29 Abbott Laboratories A process for the preparation of highly pure 6,7-dichloro-5- nitro-2,3-dihydroquinoxaline-2,3-dione
IL125950A0 (en) * 1997-09-05 1999-04-11 Pfizer Prod Inc Methods of administering ampa receptor antagonists to treat dyskinesias associated with dopamine agonist therapy
US6375957B1 (en) 1997-12-22 2002-04-23 Euro-Celtique, S.A. Opioid agonist/opioid antagonist/acetaminophen combinations
UA53774C2 (uk) * 1997-12-22 2003-02-17 Еро-Селтік, С.А. Спосіб запобігання зловживанню лікарськими формами, що містять опіоїди
WO1999032119A1 (en) 1997-12-22 1999-07-01 Euro-Celtique, S.A. Opioid agonist/antagonist combinations
WO1999044612A1 (en) * 1998-03-02 1999-09-10 Cocensys, Inc. Substituted quinazolines and analogs and the use thereof
DE19814257A1 (de) * 1998-03-31 1999-10-07 Asta Medica Ag Brauseformulierungen
AU783208B2 (en) * 1999-12-09 2005-10-06 Novartis Vaccines And Diagnostics, Inc. Method for administering a cytokine to the central nervous system and the lymphatic system
HU229705B1 (en) 2000-02-08 2014-05-28 Euro Celtique Sa Tamper-resistant oral opioid agonist formulations
CA2400578C (en) 2000-02-08 2007-01-02 Euro-Celtique, S.A. Controlled-release compositions containing opioid agonist and antagonist
US6716449B2 (en) 2000-02-08 2004-04-06 Euro-Celtique S.A. Controlled-release compositions containing opioid agonist and antagonist
US20050002986A1 (en) * 2000-05-12 2005-01-06 Robert Falotico Drug/drug delivery systems for the prevention and treatment of vascular disease
US8236048B2 (en) 2000-05-12 2012-08-07 Cordis Corporation Drug/drug delivery systems for the prevention and treatment of vascular disease
WO2002009736A1 (en) * 2000-07-27 2002-02-07 Washington University Methods and agents for treating persistent pain
CA2424029C (en) 2000-09-29 2008-01-29 Cordis Corporation Coated medical devices
UA81224C2 (uk) 2001-05-02 2007-12-25 Euro Celtic S A Дозована форма оксикодону та її застосування
ATE493130T1 (de) 2001-05-11 2011-01-15 Endo Pharmaceuticals Inc Opioid enthaltende arzneiform gegen missbrauch
DE60230632D1 (de) * 2001-07-18 2009-02-12 Euro Celtique Sa Pharmazeutische kombinationen von oxycodon und naloxon
WO2003013433A2 (en) * 2001-08-06 2003-02-20 Euro-Celtique S.A. Sequestered antagonist formulations
ATE431738T1 (de) 2001-08-06 2009-06-15 Euro Celtique Sa Opioid-agonist-formulierungen mit freisetzbarem und sequestriertem antagonist
US20030068375A1 (en) 2001-08-06 2003-04-10 Curtis Wright Pharmaceutical formulation containing gelling agent
US20030044458A1 (en) 2001-08-06 2003-03-06 Curtis Wright Oral dosage form comprising a therapeutic agent and an adverse-effect agent
US7250394B2 (en) * 2001-08-20 2007-07-31 Maiken Nedergaard Treatment of glial tumors with glutamate antagonists
EP1298581A1 (fr) * 2001-09-27 2003-04-02 C.S.E.M. Centre Suisse D'electronique Et De Microtechnique Sa Procédé et dispositif pour calculer les valeurs des neurones d'un réseau neuronal
EP2243471A1 (en) 2002-04-05 2010-10-27 Euro-Celtique S.A. Matrix for sustained, invariant and independent release of active compounds
DK1551372T3 (en) 2002-09-20 2018-07-23 Alpharma Pharmaceuticals Llc SEQUERATION SUBSTANCES AND RELATED COMPOSITIONS AND PROCEDURES
US20040082543A1 (en) * 2002-10-29 2004-04-29 Pharmacia Corporation Compositions of cyclooxygenase-2 selective inhibitors and NMDA receptor antagonists for the treatment or prevention of neuropathic pain
US20040152694A1 (en) * 2003-02-04 2004-08-05 Istvan Kurucz Methods and compositions for treating inflammatory disorders of the airways
US20040202717A1 (en) 2003-04-08 2004-10-14 Mehta Atul M. Abuse-resistant oral dosage forms and method of use thereof
TWI347201B (en) 2003-04-21 2011-08-21 Euro Celtique Sa Pharmaceutical products,uses thereof and methods for preparing the same
EP2298303A1 (en) 2003-09-25 2011-03-23 Euro-Celtique S.A. Pharmaceutical combinations of hydrocodone and naltrexone
EP1604666A1 (en) * 2004-06-08 2005-12-14 Euro-Celtique S.A. Opioids for the treatment of the Chronic Obstructive Pulmonary Disease (COPD)
ES2653568T3 (es) 2004-06-12 2018-02-07 Collegium Pharmaceutical, Inc. Formulaciones de fármacos para la prevención del abuso
EP1702558A1 (en) * 2005-02-28 2006-09-20 Euro-Celtique S.A. Method and device for the assessment of bowel function
CN101677963B (zh) 2006-06-19 2012-05-30 奥尔制药公司 药物组合物
US8623418B2 (en) 2007-12-17 2014-01-07 Alpharma Pharmaceuticals Llc Pharmaceutical composition
US20100151014A1 (en) * 2008-12-16 2010-06-17 Alpharma Pharmaceuticals, Llc Pharmaceutical composition
BRPI0910780A2 (pt) * 2008-07-07 2016-08-09 Euro Celtique Sa uso de antagonistas de opióides para o tratamento da retenção urinária
DK2405915T3 (en) 2009-03-10 2019-02-11 Euro Celtique Sa PHARMACEUTICAL COMPOSITIONS WITH IMMEDIATE RELEASE INCLUDING OXYCODON AND NALOXON
US10668060B2 (en) 2009-12-10 2020-06-02 Collegium Pharmaceutical, Inc. Tamper-resistant pharmaceutical compositions of opioids and other drugs
EP2338492A1 (en) 2009-12-24 2011-06-29 Universidad del Pais Vasco Methods and compositions for the treatment of alzheimer
CN103370058A (zh) 2010-12-22 2013-10-23 普渡制药公司 包覆的抗篡改控制释放剂型
CN107412173A (zh) 2010-12-23 2017-12-01 普渡制药公司 抗篡改固体口服剂型
US9737531B2 (en) 2012-07-12 2017-08-22 Glytech, Llc Composition and method for treatment of depression and psychosis in humans
CN102936223A (zh) * 2012-11-02 2013-02-20 江苏中丹药物研究有限公司 5-碘-2-甲基苯并咪唑的合成方法及纯化方法
EP2935215B1 (en) * 2012-12-20 2019-11-13 Lu, Qing-Bin Radiosensitizer compounds for use in combination with radiation
MX2015010041A (es) 2013-02-05 2015-10-30 Purdue Pharma Lp Formulacion farmaceuticas resistentes a la alteracion.
US10751287B2 (en) 2013-03-15 2020-08-25 Purdue Pharma L.P. Tamper resistant pharmaceutical formulations
CN103275021B (zh) * 2013-05-24 2015-05-20 东北农业大学 N-二氯乙酰基-6,7-二氯-1,2,3,4-四氢喹喔啉及其制备方法
KR20180037074A (ko) 2013-07-23 2018-04-10 유로-셀티큐 에스.에이. 장내 세균총이상을 초래하고/하거나 장내 박테리아 전위에 대한 위험을 증가시키는 질환과 통증으로 인해 고통받고 있는 환자에서 통증을 치료하는데 사용하기 위한 옥시코돈과 날록손의 조합물
JP6472444B2 (ja) 2013-10-23 2019-02-20 バイエル・クロップサイエンス・アクチェンゲゼルシャフト 有害生物防除剤としての置換されているキノキサリン誘導体
US9737530B1 (en) 2016-06-23 2017-08-22 Collegium Pharmaceutical, Inc. Process of making stable abuse-deterrent oral formulations
CA3067162A1 (en) 2017-06-12 2018-12-20 Glytech Llc. Treatment of depression with nmda antagonists and d2/5ht2a or selective 5ht2a antagonists
US11484532B2 (en) 2017-07-18 2022-11-01 University of Pittsburgh—Of the Commonwealth Sysetem of Higher Education Glycine receptor modulators and methods of use
CN109678727A (zh) * 2018-12-26 2019-04-26 深圳市华先医药科技有限公司 一种微通道硝化反应合成2-乙基-5-硝基苯胺的方法

Family Cites Families (39)

* Cited by examiner, † Cited by third party
Publication number Priority date Publication date Assignee Title
US3962440A (en) * 1973-12-26 1976-06-08 Eli Lilly And Company Quinoxaline compounds as hypnotic agents
US3992378A (en) * 1973-12-26 1976-11-16 Eli Lilly And Company Fluoralkyl quinoxadinediones
DE2446543A1 (de) * 1974-09-28 1976-04-15 Hoechst Ag Wasserunloesliche monoazomethinfarbstoffe, verfahren zu ihrer herstellung und ihre verwendung
DE2451049A1 (de) * 1974-10-26 1976-04-29 Hoechst Ag Perinon-verbindungen, verfahren zu ihrer herstellung und ihre verwendung als farbmittel
DE2847285A1 (de) * 1978-10-31 1980-05-14 Hoechst Ag Monoazoverbindungen, verfahren zu ihrer herstellung und ihre verwendung
US4659713A (en) * 1984-10-01 1987-04-21 International Minerals & Chemical Corp. Quinoxalinedione compounds useful for controlling coccidiosis
US4803270A (en) * 1986-03-10 1989-02-07 Sumitomo Chemical Company, Limited Process of producing fluoroaniline derivatives
IE66149B1 (en) * 1986-09-16 1995-12-13 Novo Nordisk As Quinoxaline compounds and their preparation and use
US4812458A (en) * 1986-09-16 1989-03-14 A/S Ferrosan 6,7-disubstituted-2,3-dihydroxyquinoxaline compounds, pharmaceutical compositions thereof, and their use as neuroleptics
DK146787A (da) * 1987-03-23 1988-09-24 Ferrosan Heterocykliske forbindelser, deres fremstilling og anvendelse
NO179551C (no) * 1987-11-10 1996-10-30 Novo Nordisk As Analogifremgangsmåte for fremstilling av terapeutisk virksomme kinoxalinforbindelser
DK160941C (da) * 1988-06-28 1991-10-21 Novo Nordisk As Kondenserede 2,3-dihydroxypyraziner, fremgangsmaade til deres fremstilling og farmaceutiske praeparater, hvori forbindelserne indgaar
DK716188D0 (da) * 1988-12-22 1988-12-22 Ferrosan As Quinoxalinforbindelser, deres fremstilling og anvendelse
US5308845A (en) * 1988-12-22 1994-05-03 Novo Nordisk A/S Quinoxaline compounds and their preparation and use
DK715888D0 (da) * 1988-12-22 1988-12-22 Ferrosan As Quinoxalinforbindelser, deres fremstilling og anvendelse
US5187171A (en) * 1989-01-09 1993-02-16 G. D. Searle & Co. Use of a glycine b partial agonist as an antipsychotic
JP2722250B2 (ja) * 1989-05-30 1998-03-04 興和株式会社 新規なジアミン化合物及びこれを含有する脳機能障害改善剤
US5055465A (en) * 1989-05-31 1991-10-08 Berlex Laboratories, Inc. Imidazoquinoxalinones, their aza analogs and process for their preparation
US5055470A (en) * 1989-06-01 1991-10-08 Bristol-Myers Squibb Co. Method of treatment of ischemia in brain
US4994460A (en) * 1989-06-01 1991-02-19 Bristol-Myers Squibb Co. Agents for treatment of brain ischemia
US4975430A (en) * 1989-06-16 1990-12-04 The State Of Oregon Acting By And Through The State Board Of Education On Behalf Of The Oregon Health Sciences University CNQX and its analogs as therapeutics for degenerative neural diseases
US5198461A (en) * 1989-12-11 1993-03-30 Neurosearch A/S Isatine derivatives, their preparation and use
HU214591B (hu) * 1989-12-14 1998-04-28 Novartis Ag. Eljárás egy naftoxazinszármazék malonátsójának és az ilyen hatóanyagot tartalmazó gyógyszerkészítmények előállítására
DK69790D0 (da) * 1990-03-16 1990-03-16 Novo Nordisk As Heterocykliske forbindelser, deres fremstilling af anvendelse
US5268378A (en) * 1990-05-31 1993-12-07 Merck Sharp & Dohme, Limited Dioxo-tetrahydroquinoline derivatives
GB9022785D0 (en) * 1990-10-19 1990-12-05 Merck Sharp & Dohme Therapeutic agents
AU656154B2 (en) * 1990-11-06 1995-01-27 Astellas Pharma Inc. Fused pyrazine derivative
AU9049391A (en) * 1990-12-20 1992-07-22 Warner-Lambert Company 2-acylamido derivatives of 3,4-dihydro-3-oxo-quinoxaline having pharmaceutical activity
PT99864B (pt) * 1990-12-21 1999-06-30 Schering Ag Processo para a preparacao de novas composicoes farmaceuticas contendo antagonistas de receptor de quisqualato
GB9100028D0 (en) * 1991-01-02 1991-02-20 Ici Plc Compounds
US5118675A (en) * 1991-02-15 1992-06-02 American Home Products Corporation Quinoxaline phosphono-amino acids
HU217425B (hu) * 1991-02-27 2000-01-28 Merrell Dow Pharmaceuticals Inc. Eljárás NMDA antagonista hatású kinolinszármazékok és ezeket tartalmazó gyógyszerkészítmények előállítására
DK73091D0 (da) * 1991-04-22 1991-04-22 Novo Nordisk As Quinoxalinforbindelser, deres fremstilling og anvendelse
US5196421A (en) * 1991-06-05 1993-03-23 Eli Lilly And Company Excitatory amino acid receptor antagonists in methods for the use thereof
PT101004B (pt) * 1991-10-26 1999-10-29 Schering Ag Derivados da quinoxalina, processo para a sua preparacao e composicoes farmaceuticas que os contem
DE4217952A1 (de) * 1992-05-30 1993-12-02 Basf Ag Chinoxalin-2,3(1H,4H)-dione
CA2098446A1 (en) * 1992-09-30 1994-03-31 Eckard Weber 2,5-dihydro-2,5-dioxo-1h-azepines and 2,5-dihydro-2-oxo-1h-azepines and the use thereof as excitatory amino acid and glycine receptor antagonists
US5352683A (en) * 1993-03-05 1994-10-04 Virginia Commonwealth University Medical College Of Virginia Method for the treatment of chronic pain
IL109397A0 (en) * 1993-04-28 1994-07-31 Schering Ag Quinoxalinedione derivatives, processes for the preparation thereof and pharmaceutical compositions containing the same

Also Published As

Publication number Publication date
PT647137E (pt) 2008-11-24
NZ254404A (en) 1997-08-22
FI946005A0 (fi) 1994-12-21
ATE404201T1 (de) 2008-08-15
AU4641293A (en) 1994-01-24
AU672617B2 (en) 1996-10-10
EP0647137A4 (en) 1998-09-16
US5514680A (en) 1996-05-07
FI946005A (fi) 1995-02-21
EP0647137B1 (en) 2008-08-13
ES2313714T3 (es) 2009-03-01
CA2138026A1 (en) 1994-01-06
US5622952A (en) 1997-04-22
CA2138026C (en) 2003-09-09
JPH08501283A (ja) 1996-02-13
KR100304017B1 (ko) 2001-11-22
NO944942L (no) 1995-02-22
WO1994000124A1 (en) 1994-01-06
NO310022B1 (no) 2001-05-07
DE69334237D1 (de) 2008-09-25
EP0647137A1 (en) 1995-04-12
JP3301024B2 (ja) 2002-07-15
NO944942D0 (no) 1994-12-20
DK0647137T3 (da) 2008-12-08
US5620979A (en) 1997-04-15

Similar Documents

Publication Publication Date Title
FI120094B (fi) Menetelmä terapeuttisesti käyttökelpoisten 1, 4- dihydrokinoksaliini-2,3-dionijohdannaisten valmistamiseksi
JP4094950B2 (ja) インドール誘導体および５−ｈｔ２ｂおよび５−ｈｔ２ｃ受容体リガンドとしてのそれらの使用
JP2009510004A (ja) コルチコトロピン放出因子（ＣＲＦ）受容体拮抗薬として有用なピラゾロ［１，５−α］ピリミジニル誘導体
JP5400804B2 (ja) 慢性痛症に活性のある窒素含有二環式化合物
CN109475556A (zh) 用于治疗外周疾病的pde9抑制剂
TW200902533A (en) Carboxylic acid amides, manufacturing and use thereof as medicaments
JPS62108882A (ja) Ｎ−置換−Ｎ−〔３−（１，２，４−トリアゾロ〔４，３−ｂ〕ピリダジン−６−イル）フエニル〕アルカンアミド類、カルバメ−ト類及びウレア類
JP2009501234A (ja) ヒドロキノンアンサマイシンを用いた治療方法
EP1490361B1 (en) Polycyclic compounds as potent alpha2-adrenoceptor antagonists
JP2015502394A (ja) 電位依存性ナトリウムチャネルモジュレーターとしての２−（ピリジン−２イル）−１，７−ジアザ−スピロ［４．４］ノナン−６−オン化合物
JPH05505810A (ja) キノキサリン化合物並びにその製造及び使用
CZ39594A3 (en) Derivative of isatinoxime, process of its preparation and pharmaceutical preparation in which it is comprised
JP2010536807A (ja) キネシンスピンドルタンパク質（ｅｇ５）の阻害剤としてのインドロピリジン
EP2240486B1 (de) Triazoliumsalze als par1-inhibitoren, ihre herstellung und verwendung als arzneimittel
KR102161101B1 (ko) 신규 화합물
JP5570434B2 (ja) Ｐａｒ１阻害剤としてのイミダゾピリダジン類、その製造、及び薬剤としての使用
CN107108608A (zh) 1,2,4‑三唑并[4,3‑a]吡啶化合物及其作为mGluR2受体的正向别构调节剂的用途
KR102623218B1 (ko) 페닐아세트산 유도체 및 이를 유효성분으로 함유하는 자가면역질환 예방 또는 치료용 조성물
SK281085B6 (sk) Deriváty 2-(aminometyl)-3,4,7,9-tetrahydro-2h-pyrán[2,3]-indol- -8-ónov, farmaceutický prostriedok s ich obsahom a ich použitie
JPS6147487A (ja) オクタヒドロ‐オキサゾロ［４，５‐ｇ］キノリン
EP2054412A2 (de) Imino-imidazo-pyridinderivate mit antithrombotischer aktivität
PL174418B1 (pl) Nowe związki, pochodne pirydo [1,2,3-de] chinoksaliny i sposób wytwarzania nowych związków, pochodnych pirydo [1,2,3-de] chinoksaliny
Borcherding et al. The Synthesis and Biological activity of a Highly Selective Adenosine A2a. Receptor Agonist
WO2024068976A1 (en) Azole derivatives as shp2 inhibitors
WO1996040141A1 (en) 4,5-bridged quinoxalinediones and quinolones and the use thereof as excitatory amino acid receptor antagonists

Legal Events

Date Code Title Description
GB Transfer or assigment of application

Owner name: THE REGENTS OF THE UNIVERSITY OF

FG Patent granted

Ref document number: 120094

Country of ref document: FI

MM Patent lapsed