FI63402B - Foerfarande foer framstaellning av nya terapeutiskt anvaendbara d- och d1-trans-5-fenyl-2,3,4,4a 5,9b-hexahydro-1h-pyrido(4,3-b)indolderivat - Google Patents

Description

•jAto».! ΓβΙ rt1,ICUULUTUS|UUCAISU /7. AA

[bj (11) utlAggningsskrift 634 0 2 C Patentti myönnetty 10 06 1933 >ιί'* 1¾ ^^Patent moddolat ^ T ^ (51) Kv.lk.3/lnta.3 C 07 D 471/04 SUOM I — FINLAND (21) Pwnttlhukumm—Pwuntunietamt 761612- (22) Htk#ml»p«ly« —Aieöknlnnd.g 22.05-78 ' ' (23) AlkupUvl—GlMchmdag 22.05.78 (41) Tullut fulktokal — Whrtt effimtllf 2k 11 78

Ntmtl. J. nkimriMIItt» j. w»u. P.-

Patent- och regbtentyrvlMn AmSkin utlagd och utl.*krlftun puMIcurad 28.02.83 (32)(33)(31) Pyy*«*r utuelkuui—Begird prtorttut 23. 05.77 USA(US) 799392 (71) Pfizer Inc., 235 East U2nd Street, New York, N.Y., USA(US) (72) Willard McKowan Welch, Jr., New London, Connecticut, USA(US) (7I+) Oy Kolster Ab ' (5*0 Menetelmä uusien terapeuttisesti käyttökelpoisten d- ja dl-trans-5- -fenyyli-2,3,** ,**a, 5,9b-heksahydro-lH-pyrido7i,3-b7indoli-johdannaisten valmistamiseksi - Förfarande för framställning av nya terapeutiskt användbara d- och dl-trans-5-fenyl-2,3,^,^a,5>9b-hexahydro-lH-pyrido-A,3-bJ indolderivat

Keksintö koskee menetelmää uusien d- ja dl-trans-5-fenyyli-2,3,4-4a,5,9b-heksahydro-lH-pyrido/4,3-b7indolijohdannaisten ja niiden farmaseuttisesti hyväksyttävien suolojen valmistamiseksi.

Uusien yhdisteiden kaava on I

^ ^ 4a J ' ' k

Y

0 2 63402 jossa kaavassa hiiliatomeihin 4a ja 9b liittyneet vetyatomit ovat transasemassa toisiinsa nähden, X ja Y merkitsevät vetyä tai fluoria M on CHOH tai C = O, n on 3 tai 4 ja Z on vety, fluori tai metoksi.

On havaittu, että nämä yhdisteet ovat erittäin tehokkaita rauhoittavia lääkkeitä.

Kaavan I mukaisia yhdisteitä ja niiden farmaseuttisesti hyväksyttäviä suoloja voidaan valmistaa siten, että

(a) tetrahydro-V^-karboliini, jonka kaava on II

-f ^N-,CH2,n-CH-^ ^ I oh Vrr— / ! \ y jossa X, Y, Z ja n merkitsevät samaa kuin edellä, saatetaan reagoimaan boraanin kanssa inertissä orgaanisessa liuottimessa lämpötilassa -10-80°C, minkä jälkeen käsitellään hapolla jolloin saadaan sellaista kaavan I mukaista yhdistettä, missä M on CHOH, tai

(b) 4ä,9b-trans-heksahydro-V-karboliini, jonka kaava on III

XcQ

V N V

Q

Y

jossa X ja Y merkitsevät samaa kuin edellä, asyloidaan ketokarboksyyli-hapolla, jonka kaava on IV

3 63402

-C-(CH2) .i-COOH

1^1'·^“ IV

2—U I o

jossa Z ja n merkitsevät samaa kuin edellä, tai sen happokloridilla tai happobrimidilla yhdisteeksi, jonka kaava on V

\--~n-l~co\_/ λ1

Q

*Y

jossa X, Y, Z ja n merkitsevät samaa kuin edellä, minkä jälkeen saatu kaavan V mukainen yhdiste pelkistetään litiumalumiini hvdridillä iner-tin liuottimen läsnäollessa jolloin saadaan sellaista kaavan I mukaista yhdistettä, missä M on CHOH; ja haluttaessa saatu yhdiste hapetetaan sinänsä tunnetulla tavalla sellaiseksi kaavan I mukaiseksi yhdisteeksi, missä H on C = O, ja/tai haluttaessa saatu raseeminen yhdiste hajotetaan ja d-enantiomeeri eristetään.

Sen jälkeen, kun reserpiini ja klorpromatsiini otettiin käyttöön psykoterapiassa 1950-luvun alussa, on suoritettu laajoja tutkimuksia biologisilta vaikutuksiltaan parempien rauhoittavien lääkkeiden saamiseksi, joista useat ovat osoittautuneet VXkarboliinijohdannaisiksi, jotka alalla tunnetaan myös pyrido/4,3-b7indolijohdannaisina.

US-patenttijulkaisussa n:o 3 687 961 8-fluori-2-^3-(4-fluori-fenyylianilino)propyyli7"l* 2,3,4-tetrahydro- V-karboliini on kuvattu lämminverisille eläimille hyödyllisenä rauhoittavana lääkkeenä. US-patentti julkaisussa n:o 3 755 584 kuvataan vaikutukseltaan ja rakenteeltaan edellä mainittuja vastaavia yhdisteitä, joissa on fluoriatomi 6-tai 8-asemassa ja määrätty p-substituoitu fenyylialkyyliryhmä 2-asemas-sa.

US-patenttijulkaisussa n:o 3 983 239 kuvataan heksahydro-Y*-karboliineja, joiden rakennekaava on 4 63402 r1v/\ / \

7Ί-äJT N-(CH~) ,CO- ( O

LlCIj ^

N/ \N4a\X

:i2 1 2 jossa R on metyyli tai etyyli ja R on vety, metyyli tai etyyli. Asemissa 4a ja 9b oleviin hiiliatomeihin liittyneiden vetyatomien stereo-kemiallisesta asemasta toistensa suhteen ei tässä julkaisussa ole mainintaa. Niiden voitaisiin kuitenkin päätellä olevan cis-asemassa, koska heksahydro- V*-karboliinirungon muodostus 1,2,3,4-tetrahydro-V-karboliiniprekursorista katalyyttisellä hydrauksella platinan läsnäollessa on alalla hyvin tunnettu menetelmä, kun halutaan liittää vety-atomeja hiili-hiili-kaksoissidokseen cis-asemaan. Vaaditut yhdisteet ovat neuroleptisiä aineita, joiden mainitaan olevan hyödyllisiä skitsofrenian hoidossa.

US-patenttijulkaisussa n:o 3 991 199 kuvataan kipulääkkeinä ja sedatiiveina hyödyllisiä heksahydropyrimido/T,3-b7indoleja, joista jotkut ovat mielenkiintoisia rauhoittavina lääkkeinä, jotkut lihasten-rentouttajina ja useat verenpainetta-alentavina lääkkeinä. Mainittujen yhdisteiden rakennekaava on seuraava 'Ocb''

H

j6 xa 5 63402 jossa asemissa 4a ja 9b oleviin hiiliatomeihin liittyneet vetyatomit ovat trans-asemassa toisiinsa nähden ja Xa on -H, “Cl, -Br, -CH3, -tert-C4H9 tai -OCH3, kun Ya on -H, ja Xa on -H, kun Ya on -CF3, ja Ra on vety, 3-kloori-2-butenyyli, 2-bromi-allyyli, bentsyyli, metyyli-, metoksi- tai klooriryhmällä substituoitu bentsyylirengas, fenetyyli, 3-fenyylipropyyli, kloori-, bromi- tai metoksiryhmällä substituoitu 3-fenyylipropyylirengas, furfuryyli, 2-tienyyli, C^-C^ -alkyyli, C3~Cg -alkenyyli, C3~C5 -alkynyyli, kinnamyyli, kloori-, bromi- tai metoksiryhmällä substituoitu kinnamyylirengas, 3-fenyyli-2-propynyyli, C3-C^ -sykloalkyyli, C^-Cg -sykloalkyylimetyyli, (metyylisyklopropyyli)metyyli , (cis-2,3-dimetyylisyklopropyyli)metyyli, ekso-7-norkaryylimetyyli, (cis-1,6-dimetyyli-endo-3-norkaren-7-yyli)metyyli, (4-metyylibisyklo-l[2,2,2/okt-l-yyli)metyyli, (bisyklo^2,2,27hept-2-yyli)metyyli, (bisyk-lo^2,2,2/hept-2-en-5-yyli)metyyli, 1-adamantyylimetyyli tai 2-adaman-tyylimetyyli.

BE-patenttijulkaisussa n:o 845 368 kuvataan 5-fenyyliheksahydro-j^-karboliineja, joiden asemissa 2 ja 4 voi olla substituenttina metyyli tai etyyli ja asemassa 3 1-3 hiiliatomia sisältävä alkyyli, allyyli tai propargyyli. Nämä yhdisteet ovat hyödyllisiä masennuslääkkeitä.

DE-hakemusjulkaisusta n:o 2 631 836 rakenteeltaan edellisten "tyyppisiä oktahydropyridino/4 ' ,3 1:2,37indolo</l,7-ab7_/"l/bentsatsepiine-jä, joita voidaan kuvata edellä esitetyllä kaavalla siten, että Ya on kahden bentseenirenkaan välillä oleva etyleenisilta, Xa on vety ja Ra on -CHjCI^COCHg tai -CI^CI^COCgHg. Yhdisteiden mainitaan olevan hyödyllisiä kipulääkkeitä ja rauhoittavia lääkkeitä.

US-patenttijulkaisussa n:o 4 001 263 kuvataan rauhoittavina lääkkeinä 5-aryyli-l,2,3,4-tetrahydro-y^karboliineja, joiden rakenne-kaava on

Yb ö zb _ 6 63402

L U

jossa X ja Z° voivat olla vety- tai fluoriatomeja ja R° sama kuin R kaavassa (I). Nyt on yllättäen havaittu, että kaavan I mukaisilla d-ja dl-trans-2,3,4,4a,5,9b-heksahydro-lH-pyrido/4,3-b7indoleilla on huomattavasti parempi rauhoittava vaikutus kuin vastaavilla 1,2,3,4-tetrahydro-Y-karboliineilla.

Menetelmävaihtoehdossa b) käytettävää, kaavan III mukaista lähtöainetta voidaan valmistaa seuraavan reaktiokaavion mukaisesti.

H

X X - tl N-R„ (1) BH,/eetteri -- '''''XVsN-R0

Ml J i ] λ X x<

(VI) (VII) Y

X H

(1) C1C02C2H5 " [j ‘ NH

-> I Jl (2) KOH, C2H50H/H20

H

Y

(III) 7 63402

Taloudellisuussyistä bentsyyliryhmä on edullinen ryhmäksi Rj, mutta myös muut R2~ryhmät tulevat kysymykseen edellä esitetyssä kaaviossa. Tällaisia vaihtoehtoisia R2~ryhmiä ovat mm. bentsyyli-ryhmät, joiden bentseenirengas on substituoitu yhdellä tai useammalla metyyli-, metoksi-, nitro- tai fenyyliryhmällä, ja bentshydryyliryhmä.

Kaavan (VI) mukaisten tetrahydro-V-karboliinien pelkistys kaavan (VII) mukaisiksi 4a,9b-trans-heksahydroyhdisteiksi suoritetaan eetteri-liuoksessa, tavallisesti tetrahydrofuraanissa. Jotta voitaisiin olla varmoja pelkistymisen täydellisyydestä, käytetään tavallisesti boraani/-tetrahydrofuraanikompleksia (BH^'THF) ylimäärin ja tällöin 100-200 % molaarinen ylimäärä on edullinen. Reaktio voidaan suorittaa lämpötilassa, joka on alueella noin -10 - +80°C, mutta mielellään käytetään aluetta 0-65°C. Tavallisesti kaavan (VI) mukaisen lähtöaineen tetrahydro-furaaniliuos lisätään jääkylmään BH^-THF-liuokseen. Lisäyksen jälkeen seos kuumennetaan palautusjäähdytyslämpötilaan ja sitä pidetään tässä lämpötilassa noin 1-2 tuntia tai enemmän. Reaktio suoritetaan tavallisesti inertin kaasun, kuten typen, läsnäotlessa. Kun reaktio on tapahtunut käytännöllisesti katsoen täydellisesti, liuotin haihdutetaan ja jäännös tehdään happamaksi happoylimäärällä, esim. 2-12 M suolahapolla. Edullinen happo on seos, jossa on tilavuudeltaan yhtä suuret määrät etikkahappoa ja 5 M suolahappoa. Saatua hapanta seosta palautusjäähdytetään tavallisesti 1-2 tuntia tai enemmän. Haluttu tuote voidaan sen jälkeen eristää esimerkiksi siten, että mahdollisesti jäljellä oleva eetteriliuotin ja osa happoseoksesta haihdutetaan, saostunut tuote suodatetaan talteen ja pestään. Tuote (VII) voidaan vaihtoehtoisesti eristää siten, että palautusjäähdytyksen jälkeen reaktioseos suodatetaan, suodos jäähdytetään ja tehdään emäksiseksi lisäämällä esimerkiksi natriumhydroksidia, kaliumhydroksidia tai natriumkarbonaattia. Emäksinen seos uutetaan veteen liukenematttomalla orgaanisella liuottimena, kuten kloroformilla, metyleenikloridilla tai bentseenillä, uutteet haihdutetaan ja jäännös puhdistetaan silikageelipylväässä käyttämällä eluenttina esimerkiksi etyyliasetaattia tai jotakin heksaani-etyyllase-taattiseosta.

Kun tetrahydro-V-karboliinia käsitellään BH^ *THF-kompleksilla ja sen jälkeen suoritetaan happokäsittely, saadaan heksahydro-V^-karbo-liineja, joissa asemissa 4a ja 9b oleviin hiiliatomeihin kiinnittyneet vetyatomit ovat trans-asemassa toistensa suhteen, ks. esim. US-patentti-julkaisu n:o 3 991 199.

Kaavan (VII) mukaiset 2-bentsyyliyhdisteet muunnetaan sen jälkeen 8 63402 vastaaviksi kaavan (III) mukaisiksi 2-vety -yhdisteiksi. Tämä voidaan yleensä saavuttaa siten, että kaavan (VII) mukainen yhdiste käsitellään 1 moolin ylimäärällä alempi-alkyyliklooriformaattiesteriä, kuten metyyli-, etyyli-, propyyli- tai isobutyyliesteriä, sopivan reaktiolle iner-tin orgaanisen liuottimen läsnäollessa ja sen jälkeen suoritetaan emäksinen hydrolyysi. Etyyliklooriformaatti on helpon saatavuutensa ja tehokkuutensa vuoksi edullinen klooriformaattiesteri. Sopivalla reaktiolle inertillä orgaanisella liuottimena tarkoitetaan sellaista, johon reagoivat aineet liukenevat käytännöllisesti kokonaan reaktio-olosuhteissa eikä sivutuotteita synny. Tällaisia liuottimia ovat esimerkiksi aromaattiset hiilivedyt, kuten bentseeni, tolueeni ja ksyleeni, klooratut hiilivedyt, kuten kloroformi ja 1,2-dikloorietaani, dietyleeniglykoli-dimetyylieetteri ja dimetyylisulfoksidi. Tolueeni on erittäin edullinen liuotin.

Kaavan (VII) mukaisen lähtöaineen ja reaktiolle inertin orgaanisen liuottimen seokseen lisätään korkeintaan 10 moolin ylimäärä kloori-formaattiesteriä. Taloudellisuussyistä on edullista käyttää 3-5 moolin ylimäärää. Saatua seosta kuumennetaan lämpötilassa, joka on välillä 80-150°C, mielellään seoksen palautusjäähdytyslämpötilassa, noin 6-24 tuntia tai pitempään. Mukavuussyistä palautusjäähdytys suoritetaan tavallisesti yön aikana. Reaktioseos haihdutetaan sen jälkeen vakuumis-sa, jäännös sekoitetaan alkoholi-vesiseokseen, lisätään emästä, esim. natriumhydroksidia tai kaliumhydroksidia, noin 10-30 moolin ylimäärä kaavan (VII) mukaisen lähtöaineen perusteella laskettuna ja näin saatua seosta palautusjäähdytetään tavallisesti yön yli. Sitten liuotin haihdutetaan ja jäännös erotetaan veden ja veteen liukenemattoman orgaanisen liuottimen, kuten kloroformin, metyleenikloridin tai etyylieetterin välille, ja orgaaninen faasi haihdutetaan kuiviin. Jäännökseksi saatu kaavan (III) mukainen tuote voidaan käyttää sellaisenaan tai se voidaan puhdistaa alalla tunnetuilla menetelmillä, kuten pylväskromatografisesti silikageelin avulla.

Siinä tapauksessa, että kaavan (VII) mukaisessa yhdisteessä sekä X että Y ovat vetyatomeja ja on bentsyyliryhmä, vastaava kaavan (III) mukainen yhdiste voidaan saada siten, että bentsyyliryhmä poistetaan katalyyttisesti käyttäen vetyä palladium/hiilikatalyyttiä. Reaktio suoritetaan tavallisesti käyttämällä kaavan (VTI) mukaista yhdistettä hydrokloridisuolana lämpötilassa, joka on alueella 50-100°C, mielellään alueella 60-75°C, ja vetypaineessa, joka on alueella noin 138-690 kPa, reaktiolle inertissä liuottimessa, kuten metanolissa, etanolissa, iso-propanolissa, etyyliasetaatissa tai jonkin näistä ja veden seoksessa.

9 63402

Kun vedyn sitoutuminen on loppunut, katalyytti suodatetaan pois ja kaavan (III) mukaisen tuotteen hydrokloridisuola saostetaan lisäämällä sellaista liuotinta, johon se ei liukene, kuten etyylieetteriä, bentsee-niä tai heksaania. Vaihtoehtoisesti voidaan kaavan (III) mukainen vapaa emäs erottaa siten, että bentsyyliryhmän poistamisen jälkeen saatu suodos haihdutetaan kuiviin ja jäännös erotetaan emäksen, kuten natrium-hydroksidin, ja liuottimen, kuten kloroformin tai etyylieetterin, välille. Sitten vapaa emäs erotetaan tavallisilla menetelmillä, kuten edellä selostettiin.

Menetelmävaihtoehtoa b) voidaan kuvata seuraavalla reaktiokaa- violla.

/ C-tCHj^COH -!U^\nC-(CH2)Y

I + (III) -> s'

H Z

(IV) (V)

Q

NY

?H / ^

LiA1H4 J \—/n

N i (I, M = CHOH) Z

t

H

Y

6 10 63402

Kun asyloidaan kaavan (III) mukaiset yhdisteet kaavan (V) mukaisiksi välituotteiksi, voidaan käyttää kaavan (IV) mukaisia happoja tai niiden happoklorideja tai happobromideja. Kun asyloinnissa käytetään kaavan (IV) mukaisia happoja, noin ekvimolaariset määrät mainittua happoa ja kaavan (III) mukaista yhdistettä, saatetaan reaktioon keskenään reaktiolle inertin liuottimen ja alalla tunnetun peptidisidosten muodostuksessa käytetyn kondensointireagenssin läsnäollessa. Tällaisia reagensseja ovat mm. karbodi-imidit, kuten disykloheksyylikarbodi-imidi ja l-etyyli-3-(3-dimetyyliaminopropyyli)karbodi-imidihydrokloridi, ja alkoksiasetyleenit, kuten metoksiasetyleeni ja etoksiasetyleeni. Di-sykloheksyylikarbodi-imidi on edullinen kondensointireagenssi. Käyttökelpoisia liuottimia ovat mm. dikloorimetaani, kloroformi, tetrahydro-furaani, etyylieetteri ja bentseeni. Vaikka reaktio voidaan tyydyttävin tuloksin suorittaa lämpötilassa, joka on alueella -10 - +50°C, on edullista käyttää lämpötilaa, joka on alueella 0-30°C. Tässä lämpötilassa reaktio tavallisesti tapahtuu täydellisesti muutamassa tunnissa. Kaavan (V) mukainen tuote voidaan eristää esim. siten, että liukenematon aines suodatetaan pois ja liuotin haihdutetaan. Jäännös on yleensä riittävän puhdas seuraavassa vaiheessa käytettäväksi.

Tämän jälkeen kaavan (V) mukainen välituote saatetaan reaktioon litiumalumiinihydridin kanssa.

Pelkistys on edullista suorittaa inertin kaasun, kuten typen tai argonin läsnäollessa, ja käytännöllisesti katsoen vedettömissä olosuhteissa. Noin 2-10 moolin ylimäärä litiumalumiinihydridiä suspendoidaan eetteriliuottimeen, kuten etyylieetteriin tai tetrahydrofuraaniin, ja seos jäähdytetään mielellään lämpötilaan, joka on välillä 0-10°C. Edellä saatu kaavan (V) mukainen yhdiste liuotetaan yleensä samaan liuottimeen ja liuos lisätään tipottain. Saadun seoksen annetaan sitten reagoida tavallisesti noin huoneen lämpötilassa noin 0,5-4 tuntia niin, että reaktio tapahtuu käytännöllisesti katsoen täydellisesti. Ylimääräinen litiumalumiinihydridi hajotetaan esimerkiksi lisäämällä varovaisesti vettä, ja kun saatu seos suodatetaan ja suodos haihdutetaan kuiviin, saadaan kaavan (I) mukainen yhdiste

Tuote puhdistetaan kromatograafisesti pylväässä käyttäen silikageeliä.

Menetelmävaihtoehtoa a) voidaan kuvata seuraavalla reaktiokaaviol-la.

63402 η ύ^τ—η^Γ(CH2’ -ch^C ™3/eett-> I II J oh N—' (2>H+

Uf M = CHOH) (II)

Y

Reaktio boraanin kanssa eetteriliuottimessa, edullisesti tetra-hydrofuraanissa ja sen jälkeen käsittely hapolla suoritetaan samoissa olosuhteissa kuin edellä kuvattiin kaavan (VII) mukaisten 2-bentsyyli-yhdisteiden valmistuksessa. Tuote puhdistetaan kromatograafisesti pylväässä käyttäen silikageeliä.

Kaavan (I) mukaiset yhdisteet, joissa M on CHOH, voivat toimia kaavan (III) mukaisten vapaiden emästen prekursorina. Kaavan (III) mukaisia vapaita emäksiä saadaan, kun käytetään esimerkiksi etyylikloo-riformaattia ja sen jälkeen emäksistä hydrolyysiä, kuten edellä on esitetty poistettaessa bentsyyliryhmä kaavan (VII) mukaisista yhdisteistä, joissa R2 on bentsyyli.

Kaavan (I) mukaisia yhdisteitä, joissa M on CHOH, voidaan hapettaa käyttäen sellaisia reagensseja ja menetelmiä, joilla tiedetään voitavan selektiivisesti muuntaa sekundäärisiä alkoholeja vastaaviksi ketoneiksi, jolloin saadaan kaavan I mukaisia yhdisteitä, joissa M on C = O. Tähän reaktioon sopivia hapettimia ovat esim. kaliumpermanganaatti, kaliumdikromaatti ja kromitrioksidi, joista on edullista käyttää kromitrioksidia pyridiinin läsnäollessa. Tämä reaktio suoritetaan edullisesti niin, että reaktiolle inertissä liuottimessa, esim. dikloori-metaanissa, kloroformissa tai bentseenissä, oleva kaavan (I) mukainen alkoholi lisätään seokseen, jossa on korkeintaan 10 moolin ylimäärä kromitrioksidia ja korkeintaan 10 moolin ylimäärä pyridiiniä, ja saatua seosta sekoitetaan tavallisesti huoneen lämpötilassa, kunnes reaktio on tapahtunut täydellisesti. Tavallisesti^ 15 minuuttia - yksi tunti riittää. Tuote voidaan eristää esimerkiksi siten, että liukenematon 63402 12 aine suodatetaan pois, suodos uutetaan laimealla emäksellä, kuten natriumhydroksidiliuoksella, orgaaninen kerros kuivataan ja haihdutetaan kuiviin. Jäännökseksi saatu tuote voidaan haluttaessa puhdistaa esim. pylväskromatografisesti.

Kaavaa (VI) mukainen 2-bentsyyli-5-fenyyli-l,2,3,4-tetrahydro-Y^-karboliini saadaan Fischerin indolisynteesillä käyttämällä N,N-di-fenyylihydratsiinia ja N-bentsyyli-4-piperidonia. Kaavan (VI) mukaiset fluorisubstituoidut tetrahydro- V -karboliinit, joissa ainakin toinen ryhmistä X ja Y on fluori ja R2 on bentsyyli, voidaan valmistaa vastaavista kaavan (VI) mukaisista yhdisteistä, joissa R2 on vety, suorittamalla reaktio bentsyylihalogenidin, kuten bentsyylibromidin, kanssa ekvimolaarisina määrinä. Tarvittavat kaavan VI mukaiset yhdisteet missä R2 = H valmistetaan US-patenttijulkaisussa n:o 4 001 263 kuvatulla tavalla. Lähtöaineina käytettyjä kaavan (II) mukaisia tetrahydro--karboliineja kuvataan tässä samassa julkaisussa.

Muut lähtöaineet ovat joko kaupallisesti saatavissa tai niiden valmistus on tarkoin kuvattu kemian kirjallisuudessa tai ne voidaan | valmistaa alan tekniikasta tunnetuilla menetelmillä. Esimerkiksi fenyylihydratsiinit ovat kaupallisesti saatavissa tai ne voidaan syntetisoida pelkistämällä fenyylidiatsoniumsuola, kuten Wagner ja Zook ovat selostaneet teoksessa "Synthetic Organic Chemistry", John Wiley & Sons, New York, N.Y., 1956, kappale 26; 1-substituoidut 4-piperidonit ovat kaupallisia reagensseja tai ne voidaan valmistaa McElvainin ja Rorigin menetelmällä, J. Am. Chem. Soc., 70, 1826 (1948); tarvittavat 3-bentsoyylipropioni- ja 4 tentsoyylivoihapot ovat joko kaupallisesti saatavissa tai ne voidaan valmistaa muuntamalla menetelmää, jota on selostettu teoksessa "Organic Synthesis", Coll. Voi. 2, John Wiley and ! Sons, New York, N.Y., 1943, s. 81.

Edellä kuvattujen menetelmien avulla saadut kaavan (I) mukaiset yhdisteet muodostavat diastereomeeriseoksia. Tällaisten diastereo-meeriseosten erotusmenetelmiin kuuluvat fraktiokiteyttäminen ja kromato-grafia. Kaavan (I) mukaisen yhdisteen diastereomeerikomponenttien erottaminen fraktiokiteyttämällä riittää tavallisesti kunkin diastereomee-rin saamiseksi erittäin puhtaassa muodossa. Diastereomeerejä voidaan j tietenkin edelleen puhdistaa pylväskromatografiällä. Yllä olevien di-! astereomeerien fraktiokitetyttämisessä käyttökelpoisia liuotinsysteeme-; jä ovat esim. sekä polaarista että polaaritonta liuotinta sisältävät sekaliuotinsysteemit. Esimerkkejä polaarisista liuottimista ovat etyy-j liasetaatti, metanoli, etanoli, asetoni ja asetonitriili. Esimerkkejä | polaarittomista liuottimista ovat heksaani ja sen läheiset homologit, ‘1 13 ! 63402 bentseeni, tolueeni ja hiilitetrakloridl. Tällaisten liuottimien suositeltava seos muodostuu etyyliasetaatista ja heksaanista. j

Kaavan (I) mukaisten yksittäisten diastereomeerien hajottaminen j d- ja 1- enantiomeereiksi voidaan suorittaa tunnetuin menetelmin raseemisten amiinien hajottamiseksi, ks. esim. Fieser et ai., "Reagents of Organic i Synthesis", Wiley & Sons, Inc., New York (1967), Voi. 1, s. 977 ja siinä mainittuja viitteitä. Mutta erityisen käyttökelpoinen menetelmä enantio- ! meerien saamiseksi kaavan (I) rasemaateista on esteröidä kaavan (I) ; mukainen yhdiste, jossa M on CHOH, optisesti aktiivisella hapolla ja erottaa sitten diastereomeeriset esterit fraktiokiteyttämällä tai kro-matografoimalla. Sitten saadaan kaavan (I) mukaiset enantiomeeriset j i ketonit hapettamalla vastaavia kaavan (I) mukaisia enantiomeerejä, joissa M on CHOH. Joskin tällaiseen käyttöön alalla tunnetaan useita optisesti aktiivisia happoja, L-fenyylialaniini on osoittautunut erityisen käyttökelpoiseksi kaavan (I, R = CHOH) mukaisten diastereomee- | rien hajottamiseksi seuraavan kaavion mukaan, jossa (A) on 5-aryyli-2,-3,4,4a,5,9b-heksahydro-lH-pyrido^4,3-b7indoliosa ja t-Boc on tert.-butyylioksikarbonyyli. j dl-(A)-(CH2)n-CHC6H4Z1 + L -C6H5CH2CHCOOH | ^ , OH NHt-BOC ] ]

dl- (A)- (CH2)nCHC6H4Z1 CF3COOH

OCO|H2C6H5"L _> NHt-Boc (VII) diastereomeeriseos) dl-(A)-(CH2)nCH C6H4Z1 OCOOH CgH^-L _^ (IX, yksi diastereomeeri) :«3 h2o

V

(I M = CHOH, yksi enenatio-^ meeri) (IX diastereomeeriseos) (I, M = CO, yksi enantio- meeri) 14 63402

Edellä esitetyn reaktiokaavion ensimmäisessä vaiheessa yksi raseeminen diastereomeeri (I, M = CHOH) esteröidään t-Boc-L-fenyyli-alaniinilla tunnetulla menetelmällä tällaisten yhdisteiden esteröimi-seksi. Erityisen suositeltavassa menetelmässä annetaan diastereomeerin (FI, M = CHOH) joutua kosketukseen vähintään ekvimolaarisen määrän kanssa t-Boc-L-fenyylialaniinia reaktiossa reagoimattoman liuottimen ja kondensoimisaineen läsnäollessa matalassa lämpötilassa, mieluiten noin 0°C:sta huoneenlämpötilaan. Esimerkkejä sopivista reaktiossa reagoimattomista liuottimista ovat kloroformi, metyleenikloridi, 1,2-dikloorietaani, tetrahydrofuraani ja etyylieetteri. Suositeltava liuotin on kloroformi ja suositeltava kondensoimisaine on disykloheksyyli-karbodi-imidi. Tavallisesti reaktio päättyy muutamassa tunnissa. Muodostunut kaavan (VII) mukainen esteri eristetään tunnetuin menetelmin ja annetaan reagoida kylmässä, edullisesti -10-20°C:ssa molaarisen ylimäärän kanssa trifluorietikkahappoa tert.-butyylioksikarbonyylisuo-jaryhmän poistamiseksi ja saadaan kaavan (IV) mukainen aminoesteri di-astereomeeriseoksena. Sitten seos erotetaan fraktiokiteyttämällä tai kromatografoimalla ja saadaan kaavan (IV) mukaiset erilliset daistereo-meerit. Erityisen sopiva erotusmenetelmä on pylväskromatografointi silikageelillä. Sitten eristetyt erilliset diastereomeerit hydrolysoidaan tunnetuin menetelmin hapon tai emäksen läsnäollessa ja saadaan kaavan (I, M = CHOH) mukainen erotetut oikealle ja vasemmalle kiertävät enantiomeerit. Jälkimmäiset enantiomeerit voidaan hapettaa esim. tässä kuvatulla tavalla kromihapolla ja saadaan vastaavat enantiomee-riset ketonit (I, M = CO).

Amiinin (III) optiset isomeerit saadaan hajottamalla raseemisia seoksia. Hajotus suoritetaan amiinin (lii) ja optisesti aktiivisen hapon suolalla. Joskin alalla tunnetaan useita amiinien hajottamisessa käyttökelpoisia happoja, ks. esim. em. Fieser et ai., suositeltavat hapot, jotka helposti erottavat amiinin (III), ovat N-karbamoyylifenyy-lialaniinin optiset isomeerit (D- ja L-). Jälkimmäinen saadaan antamalla isomeeristen fenyylialaniinien reagoida natriumsyanaatin kanssa alalla yleisesti tunnetuin menetelmin. Hajotus suoritetaan antamalla toisen isomeerisistä N-karbamoyylifenyylialaniineista, esim. L-isomeerin, reagoida kaavan (IV) mukainen raseemisen yhdisteen kanssa ekvimolaari-määrinä sopivan, reaktiossa reagoimattoman liuottimen läsnäollessa suolojen homogeeniksi liuokseksi. Jäähtymisen jälkeen saadaan toisen optisen isomeerin (III) suola kiteisenä kiintoaineena, jota haluttaessa voidaan puhdistaa edelleen. Lähinnä toisen isomeerin suolaa sisältävät emäliuokset haihdutetaan kuiviin, suola hajotetaan emäksen kuten 15 63402 natriumkarbonaatin, kaliumhydroksidin tai kalsiumkarbonaatin vesiliuoksella, vapaata emästä uutetaan veteen sekoittumattomalla liuottimena, tyypillisesti etyyliasetaatilla, kuivataan, liuotin haihdutetaan ja saadaan jäännös, jossa amiinin (III) toinen isomeeri on rikastunut. Sitten tämä jäännös liuotetaan reaktion suhteen inerttiin liuottimeen ja käsitellään ekvimolaarisella määrällä N-karbamoyylifenyylialaniinin toista isomeeriä, esim. D-isömeeriä ja liuos jäähdytetään kaavan (III) mukaisen toisen isomeerin N-karbamoyylifenyylialaniinisuolan kiteiden saostamiseksi.

Sitten amiinin (III) jokainen erillistä enantiomeeriä sisältävä suola hajotetaan yllä kuvatulla tavalla ja saadaan vastaavasti kaavan (III) mukaiset, lähes puhtaat oikealle ja vasemmalle kiertävät isomeerit.

Kuten edellä on mainittu, tämän kaavan I mukaiset emäksiset yhdisteet voivat muodostaa happoadditiosuoloja. Mainitut emäksiset yhdisteet muunnetaan happoadditiosuoloiksi saattamalla emäs kosketuksiin hapon kanssa joko vesipitoisessa tai vedettömässä väliaineessa. Vastaavasti saadaan vapaa emäs kun happoadditiosuolaa käsitellään samalla tavalla ekvivalenttisella määrällä emäksen, kuten alkalimetal-lihydroksidin, alkalimetallikarbonaatin tai alkalimetallibikarbonaatin vesiliuosta tai ekvivalenttisella määrällä sellaista kationia, joka muodostaa liukenemattoman sakan happoanionin kanssa. Näin regeneroidut emäkset voidaan muuntaa uudelleen samaksi tai muiksi happoadditiosuoloiksi .

Kaavan I mukaisia yhdisteitä on edullista käyttää farmaseuttisesti hyväksyttäviä suoloja. Vaikka veteeniiukenemattomuus, liiallinen myrkyllisyys tai kiteyttömyys tekevät eräät suolalaadut sopimattomiksi tai vähemmän toivottaviksi tiettyihin farmaseuttisiin sovellutuksiin, veteenliukenemattomat tai myrkylliset suolat voidaan muuntaa farmaseuttisesti hyväksyttäviksi emäksiksi hajottamalla suola edellä kuvatulla tavalla tai ne voidaan vaihtoehtoisesti muuntaa miksi tahansa farmaseuttisesti hyväksyttäviksi happoadditiosuoloiksi.

Farmaseuttisesti hyväksyttäviä anioneja saadaan esim. seuraavis-ta hapoista: suola-, bromi-, jodi-, hyppi-, rikki-, rikkihapoke, fosfori-, etikka-, maito-, sitruuna-, viini-, meripihka-, omena- ja glukoni-happo.

Kuten edellä on mainittu, tämän keksinnön sisältämiä yhdisteitä voidaan käyttää rauhoittavina lääkkeinä nisäkkäiden hoidossa.

63402 16 Tämän keksinnön sisältämille rauhoittaville lääkkeille on ominaista se, että ne lievittävät sellaisia skitsofrenian ilmenemismuotoja ihmisellä kuin aistiharhat, vihamielisyys, epäluuloisuus emotionaalinen tai sosiaalinen syjäänvetäytyneisyys, ahdistuneisuus» kiihottuneisuus ja jännittyneisyys. Julkaisuissa A. Weissman et ai., J. Pharmacol, Exp. Ther., 151, 339 (1966) ja Quinton et ai., Nature, 200, 178 (1963) selostettu koe, jossa aiheutetaan vastavaikutus amfetamiinilla rotille indusoiduille oireille on tavanomainen menetelmä, kun halutaan ilmaista ja verrata kemiallisten yhdisteiden rauhoittavaa vaikutusta ja se korreloi myös erinomaisesti ihmisen suhteen.

Viiden rotan ryhmät laitettiin peitettyyn muovihäkkiin (26 cm x 42 cm x 16 cm). Rottien annettiin hetken aikaa tottua häkkiin ja sen jälkeen ne käsiteltiin ihonalaisesti (s.c.) kokeiltavalla yhdisteellä. Tästä 1, 2 tai 24 tunnin kuluttua niille annettiin vatsaontelonsisäises-ti b irg/kg d-amfetamiLnisulfaattia. Tunnin kuluttua amfetamiinisulfaat-tia. Tunnin kuluttua amfetamiinin antamisesta kustakin rotasta tehtiin havaintoja amfetamiinin aiheuttamasta tunnusomaisesta häkinympäri kulkemisesta. Näiden havaintojen perusteella voitiin laskea ED^Q-arvot eli annokset, joilla 50 %:lla rotista saatiin amfetamiinista johtuvat liikkeet antagonisoiduiksi tai salvatuiksi. Arviointiajankohta sattuu yhteen amfetamiinin voimakkaimman vaikutuksen kanssa, joka on 60-80 minuutin kuluttua antamisesta. Tulokset on esitetty taulukoissa 1, 2 ja 3.

Taulukko 1

Seuraavat tulokset ovat diastereomeeriseoksille, kun M on CHOH, ja yksittäisille diastereomeereille kun M on C = O.

Kaavan I mukainen yhdiste ED50 ^9/^9) X Y n M Z 1-5- 24 tuntia H H 3 CHOH H 0,032-0,1 0,032-0,1 0,1-0,32 H(a) " " " p-F 0,1-0,32 0,1-0,32 0,1-0,32 H " " CHOH P-CH3O 0,1-0,32 0,1-0,32 "l,0 v " " p-F ‘0,32 0,1-0,32 "0,32 F £-fluoro " CHOH H 0,1-0,32 0,1-0,32 <0,32 " o-fluoro " " p-F <0,32 <0,32 <0,32 " £-fluoro " " " 0,032-0,1 0,032-0,1 0,032-0,1 " " 2 CHOH p-CHgO 0,1-0,32 <0,1 <0,32 " " 3 p-F <1,0 <1,0 < jatkuu...

63402 17

Taulukko 1 jatkuu

Tunnettu yhdiste (b)

H

H

__/ Y

EE»5o (mg/kg) X YM 1~ 5- 24 tuntia H H H 3,2-32 >3,2 ?32 " " C2H5 “1,0 >'· ET(c) " " C6H5CH2- “10 3,2-32 >3,2 " " C6H5(CH2)3~ 3,2-10 3,2-10>10

Navane^'po 0,32-1,0 >10 >32 a. Vastaavan 4a, 9b-cis-analogin ED,-q oli 56 mg/kg yhden tunnin kuluttua b. US-patentti 3 991 199 c. Ei testattu d. cis-9-/3-(4-metyyli-l-piperatsinyyli)propylideeni/2-(dimetyyli-sulfonamido)tioksanteeni (US 3 310 553).

Taulukko 2

Kaavan I mukaisten yhdisteiden ja vastaavien tunnettujen o^s-subs-tituoitujen 5-aryyli-l,2,3,4-tetrahydropyrido/4,3-b7indolien aktiivisuudet.

"~j _______ X Y n M Z 1- 5- 24 48 tuntia Antotapa H H 3 CHOH H (a) 3,2-10 3,2-10 >10 - i.p.

(b) 0,032-0,1 0,032-0,1 0,1-0,32 P£-E " CHOH p-F (a) 0,1-0,32 0,1-3,2 1,0-3,2 3,2-1,0 " (b) 0,032-0,1 0,032-0,1 0,032-0,1 0,1-0,32 "

Jatkuu...

63402 18

Taulukko 2 jatkuu ED50 (mg/kg) X Y n M Z 1- 5- 24- 48 tuntia Antotapa (a) 1-3,2 0,32-1,0 1,0-3,2 - p.o.

(b) 0,32-1,0 0,1-0,32 0,1-0,32 F £-F 3 C = O p-F (a) 3,2-10 >10 ~ - i.p.

(b)<l,0 <1,0 <1,0 F o-F " " " (a) 0,32-1 1-3,2 >10 (b) 0,1-0,32 ca.0,1 ca.0,1 (b) <1 <1 < 1 - p.o.

(a) US-patenttijulkaisusta 4 001 263 tunnettu yhdiste (b) Kaavan I mukainen yhdiste.

Taulukko 3

Diastereomeerien άβ ja ^ ^ sekä enantiomeerien ei ,β, v ja 6 (valmistettu esim. i mukaan) aktiivisuudet. Yhdisteen kaava on

'—Ϋ' |j ^ N-(CH2) 3ch-\^ /J

N ! ^

H

O

_F_

Yhdiste (e()D E°5o (nhkrog/fcg) ^___ 5- 24 tuntia

Diastereomeeriseos - 32-100 32-100 32-100 θ( 4 “ il n λ +32,2° 120 "33'° A 000 000 >1 000 32-100 32-100 Y +3,1 180 ^__~2'7 1 000_ Ji60_320-1 000_ 19 63402 ^H-spiroperidolin dopamiinireseptorelhin sitoutumisen inhlbolnti

Koemenetelmät ja -tulokset Lääkkeiden suhteellinen taipumus dopamiinin sitomiskohtiin on osoitettu korreloituvan niiden suhteellisiin farmakologisiin tehoihin vaikuttamalla todennäköisesti dopamiinireseptorien välittämään käyttäytymiseen, ks. esim. Burt et ai., Molecular Pharmacol, 12, 800-812 (1976) ja siinä olevia viitteitä. Neuroplastisten reseptorien sitomismääritys-menetelmän ovat kehittäneet Leyson et ai., Biochem. Pharmacol, 27, 307-316 (1978) käyttäen ^H-spiroperidolia (spiperonia) merkkiligandina. Käytetty menetelmä oli seuraava:

Rotista (Sprague-Dawley CD-koiraita, 250-300 g, Charles River Laboratories, Wilmington, MA) katkaistiin päät ja aivot leikeltiin välittömästi jääkylmällä lasilevyllä corpus striatumin poistamiseksi (n. 100 mg/aivo). Kudos homogenoitiin 40 tilavuusosassa (1 g + 40 ml) jääkylmää 50 millimolaarista trisiä^tris- (hydroksimetyyli)aminometaani, THAH.HCl-puskuri, pH 7,77· Homogenaatti sentrif-ugoitiin kahdesti arvolla 50 000 g (20 000 kierr./min.) 10 minuuttia homogenoiden välituote-pelletti uudelleen uudessa THAM-puskurissa (sama tilavuus). Lopullinen pelletti suspendoitiin varovasti uudelleen 90 tilavuusosaan kylmää, vasta valmistettua (alle yhden viikon vanha) 50 millimolaarista tris-puskuria, pH 7,6, jossa oli 120 millimoolia NaClrää (7,014 g/l),5 milli-moolia KCL:ää (0,3728 g/1). 2 millimoolia CaCljSta (0,222 g/1, 1 milli-mooli MgCl2:ta (0,204 g/1), 0,1 % askorbiinihappoa (1 mg/ml) ja 10 mikromoolia pargyliiniä (100 /il perusliuosta/100 ml puskuria, perusliuos = 15 mg/10 ml kaksoistislattua vettä. Askorbiinihappo ja pargyliini lisättiin päivittäin tuoreina. Kudossuspensio asetettiin viideksi minuutiksi 37°C:n vesihauteeseen kudoksen monoamiinioksidaasin deakti-voitumisen varmistamiseksi ja pidettiin sitten jäissä käyttöön saakka. Inkubointiseoksessa oli 0,02 ml estoaineliuosta, 1,0 ml kudoshomogenaat-tia ja 0,10 ml merkki- H-spiroperidolia (New England Nuclear, 23,6 Ci/-mmooli). Näin valmistettuna seosta oli 0,5 millimoolia lopullisessa inkubointialustassa (tavallinen laimennus 2,5 /hl perusliuosta 17 ml:aan kaksoistislattua vettä). Putket inkuboitiin peräkkäin 10 minuuttia 37°C: ssa kolmen putken ryhminä ja sitten 0,9 ml kustakin inkubointiputkesta suodatettiin Whatman GF/B-suodattimien läpi korkeavakuumipumpun avulla. Kukin suodatin asetettiin skintillaatioputkeen, lisättiin 10 ml nestemäistä skintillaatiofluoria ja jokaista putkea pidettiin voimakkaassa pyörreliikkeessä noin viisi sekuntia. Näytteitä seisotettiin yli yön kunnes suodattimet olivat läpikuultavia, pidettiin uudelleen pyörreliik- 63402 20 keessä ja radioaktiivisuus mitattiin 1,0 minuutin aikana. Sitoutuminen laskettiin proteiinin milligrammaa kohti sitoutuneen ^H-spiroperidolin fentamooleina (10~^ moolia). Kontrollit (väliaine tai 1- butaklamoli, 10 -m, 4,4 mg liuotettuna 200 /ai:aan jääetikkaa ja sitten laimennet- -4 tu 2,0 ml:ksi kaksoistislatulla vedellä 10 molaarikseksi liuokseksi _7 säilytettiin jääkaapissa), sokea (d-butaklamoli, 10 -m, 4,4 mg/2 ml -4 10 -m perusliuosta varten, sama protokoli kuin 1-butaklamolia varten, ja estoaineliuokset ajettiin kolmoismäärityksinä. Konsentraatio, joka vähensi sitoutumista 50 %:lla (IC^q), piirrettiin puolilogaritmipaperil-le. Liukenemattomat lääkkeet liuotettiin 50 %:een etanoliin (1 %:nen etanoli-inkubointi).

Trans-8-fluori-5- (p-fluorifenyyli)-2- 4-hydroksi-4-(p-fluori-fenyyli)-butyyli-2,3,4,4a,5,9b-heksahydro-lH-pyrido/4,3-b/indolihydro-kloridin eri muodoilla saadut tulokset ilmenevät taulukosta 4.

Taulukko 4 3

Yhdiste H-spiroperidolin sitoutumisen inhiboin ti esimerkin , ri.0 milluioolia lC^ 1 4/9 - ja y 6 -sekadiastereomeerit 21 8 β -diastereomeeri 23 9 oikealle kiertävä oi-enentiomeeri 22 9 vasamalle ” β -enantiomeeri 1 800 8 Y <T -diastereomeeri 23 9 oikealle kiertävä Y -enantiomeeri 25 9 vasenmalle " £ -enantiomeeri 350

Kaavan 5 mukaisia yhdisteitä ja niiden farmaseuttisesti hyväksyttäviä suoloja voidaan antaa yksin tai muiden lääkeaineiden kanssa sekoitettuina. Ne voidaan antaa sellaisinaan, mutta yleensä käytetään farmaseuttista kantajaa joka valitaan antotavan ja tavanomaisen farmaseuttisen käytännön mukaan. Anto voi tapahtua esim. suun kautta tabletteina tai kapseleina, jotka sisältävät sellaisia apuaineita kuin tärkkelys, maitosokeri, eräät savityypit jne. Anto voi tapahtua suun kautta eliksiireinä tai suspensioina, joissa vaikuttava aine on sekoitettuna emulgointi ja/tai suspendointiaineeseen. Parenteraalista injek-tointia varten halutuista yhdisteistä voidaan valmistaa steriilejä vesi-liuoksia. Näiden vesiliuosten pitäisi tarvittaessa olla sopivasti puskuroituja ja ne voivat sisältää myös muita liuottimia, kuten natriumklori-dia tai glukoosia, jotka tekevät liuoksista isotoonisia.

21 63402

Seuraavassa keksintöä kuvataan esimerkein: Lähtöaineiden valmistus

Esimerkki I

dl-trans-2-bentsyyli-2,3,4,4a,5,9b-heksahydro-5-fenyyli-lH-pyri- do/4,3-b7indolin hydrokloridi

Typpiatmosfäärissä pidettyyn magneettisekoittajalla, lämpömittarilla, jäähdyttimellä ja lisäyssuppilolla varustetussa kolmikaulakol-' vissa olevaan o°C:een liuokseen, jossa oli 0,140 moolia boraania 150 ml:ssa tetrahydrofuraania, lisättiin liuos, jossa oli 23,9 g (0,071 moolia) 2-bentsyyli-5-fenyyli-l,2,3,4-tetrahydropyrido/M ,3-b7indolia 460 ml:ssa kuivaa tetrahydrofuraania. Lisäys tehtiin sellaisella nopeudella, että reaktioseoksen lämpötila pysyi alle 9°C:ssa. Lisäyksen jälkeen reaktioseosta palautusjäähdytettiin yksi tunti. Sitten liuotin haihdutettiin vakuumissa valkoiseksi jäännökseksi, joka suspendoitiin 40 ml:aan kuivaa tetrahydrofuraania ja sen jälkeen suspensiota kuumennettiin, ensin hitaasti, hapon (180 ml) kanssa, jossa oli etikkahap-poa ja 5N suolahappoa tilavuussuhteessa 1:1. Näin saatua suspensiota palautusjäähdytettiin yksi tunti ja sen jälkeen jäähdytettiin. Kun tetrahydrofuraani ja osa etikkahappoa haihdutettiin, saatiin valkoinen sakka, joka suodatettiin talteen ja pestiin vedellä. Kun saatu kiinteä aine suspendoitiin tetrahydrofuraaniin, suodatettiin ja pestiin etyyli-eetterillä ja kuivattiin ilmassa, saatiin 16,7 g (63 %) haluttua trans-isomeeriä.

Kun emäliuos haihdutettiin, saatiin vielä 7,2 g tuotetta, joka sisälsi epäpuhtautena hieman cis-isomeeriä.

Kun edellä kuvattu menettely toistetaan, mutta lähtöaineina käytetään vastaavasti substituoituja 2-bentsyyli-5-fenyyli-l,2,3,4-tetrahydropyrido/3,3-b7indoleja, saadaan seuraavat 4a,9b-trans -yhdisteet hydrokloridisuoloina.

-- ^^-CH2C6H5

sN X Xi; J

»

H

Ύ 63402 22 x y x γ H £-fluori H o-fluori F H F m-fluori " £-fluori F o-fluori

Esimerkki II

dl-trans-5-fenyyli-2,3,4,4a,5,9b-heksahydro-lH-pyrido^4,3~b7~ indoli

Suspensiota, jossa oli .4,17 g dl-trans-2-bentsyyli-5-fenyyli-2,3,4,4a,5,9b-heksahydro-lH-pyrido/^,3-b7indolin hydrokloridia 150 ml: ssa absoluuttista etanolia, hydrattiin kaksi tuntia 60-70°C:ssa 345 kPa:n paineessa käyttämällä palladium/hiilikatalyyttiä (1,0 g, 10 %). Kun katalyytti suodatettiin pois ja suodokseen lisättiin riittävästi eetteriä, saatiin 2,76 g (87 %) halutun tuotteen hydrokloridisuolaa sakkana, sp.

Hydrokloridisuola muunnettiin vapaaksi emäkseksi suorittamalla erotus eetterin ja laimean natriumhydroksidiliuoksen välille. Kun eetterikerros kuivattiin natriumsulfaatilla ja haihdutettiin, saatiin otsikon yhdiste (saanto 97 %), sp. 74-76°C.

Esimerkki III

dl-trans-8-fluori-5-(p-fluorifenyyll)-2,3,4,4a,5,9b-heksahydro-lH-pyridoZ%,3~b7indoli

Liuokseen, jossa oli 5,6 g (12,4 mmoolia) dl-trans-8-fluori-5-(p-fluorifenyyli) -2-</4-hydroksi-4- (p-fluorifenyyli) butyyli7“2,3,4,4a,-5,9b-heksahydro-iH-pyrido/3,3-b7indolia 40 ml:ssa tolueenia, lisättiin 5,3 ml (55,7 mmoolia) etyyliklooriformaattia. Saatua seosta palautus-jäähdytettiin yön yli ja sen jälkeen se haihdutettiin kumimaiseksi jäännökseksi. Jäännökseen lisättiin 200 ml etanoli/vesiseosta (9:1 tilavuusosina). Kun kumi oli liuennut, lisättiin 15 g kaliumhydroksi-dia ja saatua seosta palautusjäähdytettiin yön yli. Liuotin haihdutettiin vakuumissa ja jäännös erotettiin veden ja kloroformin välille. Orgaaniset uutteet pestiin vedellä, kuivattiin natriumsulfaatilla ja haihdutettiin kuiviin, öljymäinen jäännös sekoitettiin etyyliasetaattiin ja laskettiin silikageelipylvään läpi siten, että sivutuotteet eluoitiin ensin etyyliasetaatilla ja sen jälkeen haluttu tuote etyyli-asetaatti/metanoliseoksella (1:1 tilavuusosina). Kun otsikon yhdistettä sisältäneet jakeet yhdistettiin ja haihdutettiin kuiviin, saatiin jäännökseksi 1,5 g (43 %) keltaista kumia, joka kiteytyi seisoessaan, sp. 115-117°C.

6 3 40 2 23

Otsikon yhdiste voidaan vaihtoehtoisesti valmistaa siten, että dl-trans-2-bentsyyli-8-fluori-5-(p-fluorifenyyli)-2,3,4,4a,5,9b-heksa-hydro-lH-pyrido/4,3-b7indolin hydrokloridia palautusjäähdytetään etyy-liklooriformaattiylimäärän tai vastaavan metyyliisopropyyli- tai n-butyyliklooriformaattiesteri ylimäärän kanssa, sen jälkeen hydrolysoidaan ja lopuksi menetellään edellä kuvatulla tavalla.

Lopputuotteiden valmistus Esimerkki 1 dl-trans-8-fluori-5-(p-fluorifenyyli)-2-/4-hydroksi-4-(p-fluori-fenyyli)butyyli7~2,3,4,4a,5,9b-heksahydro-lH-pyrido/4,3-b7indo-lin hydrokloridi

Typpiatmosfäärissä pidettyyn magneettisekoittajalla ja tiputus-suppilolla varustettuun 1 000 ml:n reaktioastiaan laitettiin 177 ml boraanin 0,94 m tetrahydrofuraaniliuosta. Liuos jäähdytettiin jäähau-teella ja kylmään liuokseen lisättiin 30 minuutin kuluessa liuos, jossa oli 25 g (0,0555 moolia) 8-fluori-5-(p-fluorifenyyli)-2-^4-hydroksi-4-(p-fluorifenyyli)butyyli7-2,3,4,5-tetrahydropyrido/4,3-^7-indolia 295 mltssa tetrahydrofuraania. Saatua seosta kuumennettiin ensin 20 minuuttia ympäristön lämpötilassa ja sen jälkeen sitä palautus jäähdytettiin kaksi tuntia. Kun reaktioseos jäähdytettiin ja väke-vöitiin vakuumissa, saatiin nestemäinen jäännös. Kun tähän seokseen lisättiin 50 ml etikkahappoa ja 50 ml 5N suolahappoa, alkoi voimakas kaasunvapautuminen. Seosta palautusjäähdytettiin yksi tunti, jäähdytettiin ja suodatettiin. Suodos jäähdytettiin jäässä ja tehtiin emäksiseksi lisäämällä 50 % (tialv./tilav.) natriumhydroksidiliuosta. Kun emäksinen liuos uutettiin kahdesti 150 ml:11a kloroformia, yhdistetyt orgaaniset uutteet kuivattiin magnesiumsulfaatilla ja haihdutettiin kuiviin vakuumissa, saatiin 25 g keltaista vaahtomaista kiinteää ainetta. Kun suoritettiin ohutkerroskromatografia silikageelissä käyttäen heksaani/etyyliasetaattiliuotinsysteemiä (1:1 tilavuusosina) havaittiin kaksi tuotetta. Vaahtomainen kiinteä aine kromatografoitiin silikageelipylväässä käyttäen eluenttina heksaani/etyyliasetaattiseos-ta (1:1 tilavuusosina) ja jakeita seurattiin ohutkerroskromatografisel-la analyysillä. Kun vain nopeammin liikkuvaa tuotetta, so. 8-fluori-5-(p-fluorifenyyli)-2-/4-(p-fluorifenyyli )-3-butenyyli/-2,3,4,4a,5,9b-heksahydro-lH-pyrido/4,3-^7indolia, sisältävät jakeet haihdutettiin kuiviin, jäännös sekoitettiin asetoniin ja muunnettiin hydrokloridisuo-laksi lisäämällä vedetöntä kloorivetyä asetonissa, saatiin valkoinen kiinteä aine, josta suodattamalla ja kuivaamalla saatiin 1,5 g 3-bute- 63402 24 nyyliyhdistettä, sp. 270-273°C.

Kun vain hitaammin liikkuvaa 8-fluori-5-(p-fluorifenyyli)-2-/4-hydroksi-4-(p-fluorifenyyli)butyyli/2, 3,4,4a, 5,9b-heksahydro-lH-pyrido-/4,3-b7indolia sisältävät jakeet väkevöitiin, sekoitettiin eetteriin ja muunnettiin hydrokloridisuolaksi lisäämällä vedetöntä kloorivetyä, saatiin 10,8 g tuotetta, sp. 241-245°C.

Nopeammin liikkuvan 3-butenyyliyhdisteen osuus voidaan lisätä jopa 100 %:iin, kun happamuutta lisätään sopivasti ja palautusjäähdy-tysaikaa etikkahappo/suolahapposeoksessa pidennetään.

Esimerkki 2

Kun esimerkin 1 menettely toistettiin, mutta lähtöaineena käytettiin 8-fluori-5-(o-fluorifenyyli)-2-/4-hydroksi-4-(p-fluorifenyyli)-butyyli7~2,3,4,5-tetrahydropyrido/4,3-b7indolia, oli silikageelikroma-tograafisesti identifioitu nopeammin liikkuva komponentti trans-8-fluori-5-(o-fluorifenyyli)-2-/4-(p-fluorifenyyli)-3-butenyyli7“2,3,4,-4a,5,9b-heksahydro-lH-pyrido/4,3-b/indoli, sp. 141-142°C. Hitaammin liikkuva komponentti oli trans-8-fluori-5-(o-fluorifenyyli)-2-/4-hydroksi-4-(p-fluorifenyyli)butyyli7“2,3,4,4a,5,9b-heksahydro-lH-pyri-do/4,3-b7indoli,sp. 195-197°C.

Esimerkki 3 dl-trans-2-(4-hydroksi-4-fenyylibutyyli)-5-fenyyli-2,3,4,4a,5,9b- heksahydro-lH-pyrido/4,3-b/indolin hydrokloridi 0°C:seen suspensioon, jossa oli 865 mg (4,20 mmoolia) disyklo-heksyylikarbodi-imidiä ja 748 mg (4,20 mmoolia) 3-bensoyylipropioni-happoa 30 mlrssa dikloorimetaania, lisättiin 1,0 g (4,0 mmoolia) dl-trans-5-fenyyli-2,3,4,4a,5,9b-heksahydro-lH-pyrido-lH-pyrido/4,3-b7~ indolia 10 ml:ssa dikloorimetaania. Saatua seosta sekoitettiin kaksi tuntia ja sen annettiin samalla lämmetä huoneen lämpötilaan. Kun reaktioseos sitten jäähdytettiin taas 0°C:seen, suodatettiin, pestiin dikloorimetaanilla ja suodokset haihdutettiin, saatiin jäännökseksi dl-trans-2-^(3-bentsoyyli)propionyyli7-5-fenyyli-2,3,4,4a,5,9b-heksa-hydro-lH-pyrido/4,3-b/indolia, joka käytettiin sellaisenaan seuraavas-sa vaiheessa.

Edellä saatu jäännös liuotettiin 50 ml:aan tetrahydrofuraania ja liuos kuumennettiin palautusjäähdytyslämpötilaan. Samaan liuottimeen tehtyä suodatettua litiumalumiinihydridiliuosta lisättiin, kunnes kaasunkehittyminen lakkasi (1 moolin ylimäärä), näin saatua seosta palautusjäähdytettiin 5-10 minuuttia ja sen jälkeen jäähdytettiin. Sitten lisättiin ensin 17 g jauhemaista vedetöntä natriumsulfaattia ja sen jälkeen 0,5 ml vettä. Seosta sekoitettiin 30 minuuttia huoneen 63,402 25 lämpötilassa, suodatettiin ja suodos haihdutettiin kuiviin vakuumissa. Kun jäännös kromatografoitiin silikageelipylväässä (80 g) käyttäen eluenttina etyyliasetaatti/metanoliseosta (4:1 tilavuusosina), saatiin otsikon yhdiste vapaana emäksenä, kun liuotin ensin haihdutettiin. Kun vapaa emäs liuotettiin eetteriin, lisättiin vedettömän kloorivedyn eetteriliuosta, kunnes saostuminen oli tapahtunut täydellisesti, suodatettiin ja kuivattiin, saatiin 1,04 g hydrokloridisuolaa, sp. 222-224°C. Infrapunaspektri (KBr) /a: 2,97, 3,43, 4,00 (leveä), 6,25, 6,68, 6,88, 7,51, 7,96, 8,18, 8,45, 9,82. Massaspektri m/e: 398, 292, 263, 249, 220, 207, 192 (100 %) ; UV (metanoli)A 245 (£ = 0,653 x 104) , 270 (£ = 0,914 x 104) .

Esimerkki 4

Esimerkin 3 menettelyä noudattamalla valmistettiin seuraavat dl-trans-yhdisteet, kun kussakin tapauksessa käytettiin lähtöaineena esimerkissä II tai III valmistettua vapaata emästä ja vastaavaa 3-bentso-yylipropionihappoa. Tuotteet eristettiin hydrokloridisuoloina ellei toisin ole mainittu.

L\-i/ fo

V

y X Y Z Saanto (%) F F H 220-223 18 H H F 239-245 39 H H CH.,0 amorfinen kiinteä 54 aine (a) F F " 45-48,5 (b) 31 (a) Massaspektri m/e: 428, 411, 263 (100 %) , 220, 206, 204; Infrapunaspektri (KBr), /ti: 2,98, 3,42, 4,07 (leveä), 6,20, 6,26, 2,60, 6,88, 804, 8,54, 9,77 12,05.

(b) Sulamispiste ja saanto tarkoittavat vapaata emästä.

63402 26

Esimerkki 5 dl-trans-5-fenyyli-2-/3-(p-fluoribentsoyyli)propyylj/-3,4,4a,5,-9b-heksahydro-lH-pyrido/4,3-b/indolin hydrokloridi Magneettisekoittajalla varustettuun ja typpiatmosfäärissä pidettyyn 25 ml:n reaktioastiaan laitettiin 0,828 ml (8,0 mg, 10,3 mmoolia) kuivaa pyridiiniä ja 10 ml dikloorimetaania. Liuokseen lisättiin 517 mg (5,17 mmoolia) kromitrioksidia ja näin saatua tummanpunaista suspensiota sekoitettiin huoneen lämpötilassa 15 minuuttia. Sitten lisättiin yhdessä erässä liuos, jossa oli 359 mg (0,862 mmoolia) dl-trans-5-fenyyli-2-/4-hydroksi-4-(p-fluorifenyyli)butyyli7~2,3,4,4a,5,9b-heksa-hydro-lH-pyrido^4,3-b7indolia vapaana emäksenä 5 mltssa dikloorimetaania. Reaktioseos muuttui nopeasti ruskeaksi suspensioksi. Tätä sekoitettiin 30 minuuttia ympäristön lämpötilassa. Liukenematon materiaali suodatettiin pois ja pestiin dikloorimetaanilla ja suodos ja pesuliu-okset yhdistettiin ja uutettiin 20 ml:11a 10-%:ista natriumhydroksidi-liuosta. Kun orgaaninen kerros kuivattiin (MgSO^) ja haihdutettiin kuiviin vakuumissa, saatiin kumimainen jäännös. Jäännös puhdistettiin pylväskromatografisesti silikageelillä käyttäen eluenttina heksaani/-etyyliasetaattiseosta (1:1 tilavuusosina). Haluttua yhdistettä sisältäneet jakeet yhdistettiin ja haihdutettiin kumimaiseksi jäännökseksi ja kumi sekoitettiin eetteriin ja käsiteltiin vedettömällä kloorivedyllä. Saatu suspensio haihdutettiin kuiviin ja jäännös sekoitettiin 3 ml:aan kylmää dikloorimetaania. Kun muodostunut väritön kiinteä aine suodatettiin talteen ja kuivattiin, saatiin 20 mg otsikon yhdistettä, sp. 224-246,5°C.

Esimerkki 6 dl-trans-8-fluori-5-(p-fluorifenyyli)-2-/3-(p-fluoribentsoyyli)-propyyli7~2,3,4,4a,5,9b-heksahydro-lH-pyrido/4,3-b7indolin hydrokloridi 100 ml:n kolviin, jossa oli 20 ml dikloorimetaania ja 1,76 ml (21,9 mmoolia) pyridiiniä, lisättiin 1,09 g kromitrioksidia ja näin saatua tummaa suspensiota sekoitettiin 15 minuuttia ympäristön lämpötilassa. Sen jälkeen lisättiin yhdessä erässä liuos, jossa oli 824 mg (1,82 mmoolia) dl-trans-8-fluori-5-(p-fluorifenyyli)-2-/4-hydroksi-4-(p-fluorifenyyli)butyyliJ/2,3,4,4a,5,9b-heksahydro-lH-pyrido/4,3-b7~ indolia vapaana emäksenä (valmistettu hydrokloridisuolasta siten, että vesiliuos tehtiin emäksiseksi natriumhydroksidilla, uutettiin dikloorimetaanilla ja uutteet haihdutettiin kuiviin) 10 ml:ssa dikloorimetaania. Kun näin saatua punaruskeaa suspensiota sekoitettiin ympäristön 27 63402 lämpötilassa yksi tuntia ja sen jälkeen käsiteltiin esimerkissä 5 kuvatulla tavalla, saatiin 25 mg haluttua tuotetta, sp. 260-263°C. Esimerkki 7 dl-trans-8-fluori-5-(p-fluorifenyyli)-2-/4-hydroksi-4-(p-fluorifenyyli) butyyli7-2 ,3,4,4a,5,9b-heksahydro-lH-pyridoZ4,3-b7~indo~ Iin asetaatti

Seos, jossa oli 5 g dl-trans-8-fluori-5-(p-fluorifenyyli)-2-/4-hydroksi-4-(p-fluorifenyyli)butyyli7~2,3,4,4a,5,9b-heksahydro-lH-pyrido^4,3-b7indolin hydrokloridia 75 mlrssa vettä, käsiteltiin 3 ml:11a vettä, jossa oli 1,0 g natriumhydroksidia ja vapautunut emäs uutettiin 150 ml:aan dietyylieetteriä. Eetterikerros erotettiin, kuivattiin magnesiumsulfaatilla ja käsiteltiin 1 ml :11a jääetikkaa. Orgaaninen liuotin ja ylimääräinen etikkahappo poistettiin alipaineessa ja jäännös hierrettiin heksaaniin ja suodatettiin.

Esimerkki 8 dl-trans-8-fluori-5-(p-fluorifenyyli)-2-^4-hydroksi-4-(p-fluorifenyyli) butyyli7-2,3,4,4a,5,9b-heksahydro-lH-pyrido/4,3-k7indo-lin diastereomeerien erottaminen

Viisi grammaa esimerkissä 3 saatua dl-trans-8-fluori-5-(p-fluorifenyyli) -2-^T-hydroksi-4(p-fluorifenyyli)butyyli7~2,3,4,4a,5,9b-heksa-hydro-lH-pyrido,/?,3-b7indolihydrokloridin diastereomeerien seosta muutettiin vapaaksi emäkseksi antamalla jakaantua metyleenikloridiin ja 10 %:een natriumhydroksidivesiliuokseen. Orgaaninen faasi kuivattiin natriumsulfaatin päällä ja haihdutettiin vaahdoksi, joka liuotettiin 12,5 ml:aan etyyliasetaattia ja 45 ml:aan heksaania seoksen kiehumapisteessä. Kun oli jäähdytetty yli yön saostunut tuote eristettiin suodattamalla ja saatiin 2,24 g tuotetta, sp. 126-129°C. Tämä kiteytettiin kolmasti uudelleen etyyliasetaatti-heksaanista ja saatiin 1,22 g yhtä diastereomeeriä, josta käytetään nimeä ot$ -diastereomeeri, sp. 132-134°C. Tämä vapaa emäs muutettiin hydrokloridisuolaksi lisäämällä vetykloridin eetteriliuosta vapaan emäksen metanoliliuokseen ja saatiin 1,30 g, sp. 259-260°C. Korkeapainenestekromatografia-analyysi osoitti, että se oli yli 99 %:sti puhdasta -diastereomeeriä.

Emäliuos ensimmäisestä kiteytyksestä yllä haihdutettiin hartsiksi, joka liuotettiin etyylieetteriin ja muutettiin hydrokloridisuolaksi lisäämällä vetykloridin eetteriliuosta. Muodostunut kiteinen kiintoaine kiteytettiin kolmasti uudelleen asetonitriilin ja metanolin seoksesta ja saatiin lopuksi 1,03 g toista diastereomeeriä, josta käytetään nimeä yS -diastereomeeri, sp. 237-239°C.

f' /Ϊ.

63402 28 Tämän tuotteen korkeapainenestekromatografia-analyysi osoitti, että se oli noin 95 paino-%:esti puhdasta y^-diastereomeeriä, jossa epäpuhtautena oli noin 5 % vS -diastereomeeriä.

Esimerkki 9 dl-trans-8-fluori-5-(p-fluorifenyyli)-2~Z4-hydroksi-4-(p-fluorl-fenyyli)-butyyli7~2,3,4, 4a,5,9b-heksahydro-lH-pyrido/4,3~b7~ indolin diasteromeerien erottaminen A. ct/3 -diastereomeerin erottaminen <λ -enantiomeeriksi ja /9-enantiomeeriksi. Liuos, jossa oli 2,40 g (5,3 mmoolia) yllä saatua raseemistaA & -diastereomeeriä ja 2,0 g (7,5 mmoolia) N-tert.-butoksi-karbonyyli-L-fenyylialaniinia 80 mltssa kloroformia, jäähdytettiin jäähauteessa ja typpisuojassa. Sekoitettuun liuokseen lisättiin 1,55 g (7,5 mmoolia) disykloheksyylikarbodi-imidiä ja muodostunutta seosta sekoitettiin tunti 0°C:ssa ja toinen tunti huoneenlämpötilassa. Saostunut kiintoaine (urea) eristettiin suodattamalla ja pestiin metyleenikloridilla. Suodos ja pesunesteen haihdutettiin vakuumissa ja jäännös kromatografioitiin silikageelillä eluoiden metyleenikloridin ja etyyliasetaatin tilavuudeltaan 5:1-seoksella. N-tert.-butoksikarbo-nyyli-L-fenyylialaniinin haluttuja estereitä sisältävät jakeet yhdistettiin, haihdutettiin vakuumissa ja saatiin 2,5 g valkoista, amorfia vaahtoa.

Tähän lisättiin 0°C:ssa 30 ml vedetöntä trifluorietikkahappoa ja seosta sekoitettiin jäähauteessa 30 minuuttia, jona aikana tapahtui liukeneminen. Trifluorietikkahappo poistettiin haihduttamalla vakuumissa kiertohaihduttimessa ilman kolvin ulkoista lämmittämistä.

Kiinteä jäännös liuotettiin kylmään metyleenikloridiin ja pestiin kylmällä 12 paino/paino-%:11a natriumbikarbonaattivesiliuoksella, kunnes pesuliuos oli neutraali pH-testipaperin mukaan. Neutraali orgaaninen kerros kuivattiin magnesiumsulfaatin päällä, liuotin haihdutettiin ja saatiin 1,6 g vaaleankeltaista hartsia. Tämä puhdistettiin kromatografioimalla 40 g:11a silikageeliä Merck 230-400 mesh eluoiden etyyliasetaatin ja metanolin tilavuudeltaan 35:1-seoksella. Erotettiin ^-enantiomeerin L-fenyylialaniiniesteriä sisältävät jakeet ja β-enantiomeerin L-fenyylialaniiniesteriä sisältävät jakeet, haihdutettiin kuiviin vakuumissa ja saatiin 636 mg ja 474 mg vastaavasti.

Sekoitettua, huoneenlämpötilassa olevaa liuosta, jossa oli 625 mg -enantiomeerin L-fenyylialaniiniesteriä 10 mlrssa metanolia, käsiteltiin 10 %:lla natriumhydroksidivesiliuoksella kunnes liuos sameni ja sitten sekoitettiin 30 minuuttia huoneenlämpötilassa. Metanoli 63402 29 poistettiin haihduttamalla vakuumissa ja lisättiin 10 ml vettä. Vesi-suspensiota uutettiin metyleenikloridilla ja yhdistetyt orgaaniset kerrokset kuivattiin magnesiumsulfaatin päällä. Haihduttamalla liuotin saatiin vaaleankeltainen hartsi, joka liuotettiin 5 ml:aan asetonia ja käsiteltiin ylimäärällä kloorivedyn eetteriliuosta, josta oikealle kiertävän ^"-enantiomeerin hydrokloridisuola kiteytyi hiutaleina, 380 mg, sp. 251-255°C, = + 32,2°C (c = 1,67 metanolissa) .

Hydrolysoimalla samalla tavoin 474 mg yllä saatua β -enantio-meerin L-fenyylialaniiniesteriä saatiin 8-fluori-5-(p-fluorifenyyli)-2-/4-hydroksi-3-(p-fluorifenyyli)-butyyli7~2,3,4,4a,5,9b-heksahydro-lH-pyrido/4,3-l27indolihydrokloridin vasemmalle kiertävä -enantiomeeri, sp. 252-255°C, J^ = -33,0°C (c = 1,67 metanolissa).

HPLC-analyysi osoitti, että sekä -enantiomeerin että β -enantiomeerin puhtaus oli 99 % tai suurempi.

B. >6 -diastereomeerin erottaminen ja 8 -enantiomeeriksi

Annettiin trans-8-fluori-5-(p-fluorifenyyli)-2-/4-hydroksi-4-(p-fluorifenyyli)-butyyli7~2,3,4,4a,5,9b-heksahydro-lH-^4,3-b/indolin y £ -diastereomeerin reagoida N-tert.-butoksikarbonyyli-L-fenyyliala-niinin kanssa, muodostuneen t-boc-L-fenyylialaniiniesterin annettiin reagoida trifluorietikkahapon kanssa aminosuojaryhmän (t-boc) poistamiseksi ja aminohappoesterit kromatografioitiin yllä osassa A kuvatulla tavalla Y-enantiomeerin ja 3 -enantiomeerin L-fenyylialaniiniesterien erottamiseksi. Sitten erotetut Y- ja S -esterit hydrolysoitiin erikseen ja puhdistettiin oikealle kiertävän y~enantiomeerin ja vasemmalle kiertävän ^"-enantiomeerin saamiseksi hydrokloridisuoloina yllä osassa A kuvatun menetelmän avulla.

^-enantiomeeri: sp. 240-248°C (hajoaa), = +3,1°C (c = 1.67 metanolissa).

^-enantiomeeri: sp. 240-248°C (hajoaa), Λ7β° = -2,7°C (c = 1.67 metanolissa).

HPLC-analyysi ositti, että V^-enantiomeerin puhtaus oli noin 95 % ja 8-enantiomeerin 97 %. Näiden enantiomeerien pienempi puhtaus oli odotettavissa yllä mainitun ^-diastereomeerin y <£"-diastereomee-rillä likaantumisen valossa.

Käyttäen esimerkissä 21 kuvattua menetelmää diastereomeeriseos-ten erottamiseksi ja yllä olevan esimerkin osien A ja B menetelmiä di-astereomeerien hajottamiseksi saatiin vastaavasti enantiomeerit esimerkkien 3A, 4 ja 9-11 kaavan (II) yhdisteistä.

Esimerkki 10 dl-trans-8-fluori-5—· (p-fluorifenyyli)-2.3,4,4a.5.9b-heksa- 63402 30 hydro-lH-pyridoZ.4,3b7indolin hajottaminen A. D-(-)-N-karbamoyyllfenyylialaniini

Suspensioon, jossa oli 16,52 g (0,10 moolia) D-(+)-fenyyliala-niinia 75 ml:ssa vettä, lisättiin 12,4 g (0,10 moolia) natriumkarbo-naattihydraattia. Muodostuneeseen liuokseen lisättiin sekoittaen 12,17 g (0,15 moolia) kaliumsyanaattia ja seosta kuumennettiin vesihauteella (sisälämpötila 85-90°C) 1,5-2,0 tuntia. Kun oli jäähdytetty jäähautees-sa reaktioseos hapotettiin huolellisesti pH-arvoon 1-2 väkevällä kloorivetyhapolla. Sakka eristettiin suodattamalla, pestiin jäävedel-lä ja sitten etyylieetterillä ja saatiin 15 g epäpuhdasta tuotetta.

Tämä kiteytettiin uudelleen liuottamalla 250 mlraan lämmintä metano-lia, laimennettiin 400 ml:lla vettä, annettiin hitaasti jäähtyä huoneenlämpötilaan ja pidettiin jääkaapissa saostumisen päättymiseen saakka. Tuote saatiin valkoisina, läpikuultamattomina neulasina, saanto 58 %, uudelleenkiteyttämisen jälkeen, sp. 203-204°C (hajoaa), /^D° - (-) 40,7°C (metanoli).

B. L-(+)-N-karbamoyylifenyylialanllnl Käyttäen yllä kuvatussa menetelmässä L-(-)-fenyylialaniinia D-(+)-isomeerin asemesta saatiin uudelleen kiteyttämisen jälkeen L-(+)-N-karbamoyylifenyylialaniini, saanto 42 %, sp. 205-207°C (hajoaa), = (+) 39,0°C (metanoli).

C. Enantiomeeristen N-karbamoyylifenyylialaniinisuolojen hajottaminen 1. Yhteen ekvivalenttiin dl-trans-8-fluori-5-(p-fluorifenyyli)-2,3,4,4a,5,9b-heksahydro-lH-pyrido/4,3-b/ indolia vapaana emäksenä liuotettuna minimimäärään etanolia, lisättiin yksi ekvivalentti L-(+)-N-karbamoyylifenyylialaniinia. Seosta kuumennettiin vesihauteella lisäten vielä etanolia, kunnes muodostui muodostui homogeeni liuos. Tämän annettiin jäähtyä huoneenlämpötilaan ja vapaan emäksen (-)-enentiomeerin L-(+)-N-karbamoyylifenyylialaniinisuolan saostuneet valkoiset neulaset eristettiin suodattamalla ja kuivattiin, sp. 207-209°C, /o(7p0 = -5, 9°C (metanolissa) .

2. Yllä saatu emäliuos haihdutettiin kuiviin, jäännöksen annettiin jakaantua natriumkarbonaattivesiliuokseen ja etyyliasetaattiin, orgaaninen kerros kuivattiin magnesiumsulfaatin päällä, haihdutettiin vakuumissa ja saatiin öljymäinen jäännös, öljy liuotettiin pieneen määrään etanolia ja käsiteltiin yhdellä ekvivalentilla D-(-)-N-karba-moyylifenyylialaniinia. Seosta lämmitettiin vesihauteella samalla lisäten enemmän etanolia liukenemisen päättymiseen saakka. Liuos jäähdytettiin, työstettiin kuten yllä ja saatiin 92 %:n saantona 63402 31 vapaan emäksen (+)-enantiomeerin epäpuhdas D-(-)-N-karbamoyylifenyyli-alaniini, joka kiteytettiin uudelleen etanolista (75 ml/g), kokonaissaanto 65 %, sp. 209-211°C, = +6,6°C (metanolissa) .

D. Enantiomeerlsen vapaan emäksen hydroklorldisuolojen eristäminen 1. Osassa Cl saadun enantiomeerisen N-karbamoyylifenyylialanii-nisuolan annettiin jakaantua natriumbikarbonaattivesiliuokseen ja etyyliasetaattiin, orgaaninen kerros kuivattiin magnesiumsulfaatin päällä ja haihdutettiin vakuumissa kuumentamatta, öljymäinen jäännös liuotettiin vedettömään etyylieetteriin (50-100 ml/g) ja kuivaa kloori-vetyä johdettiin liuoksen pinnan yli ravistellen ja saatiin valkoinen sakka. Kloorivedyn ja eetterin ylimäärä poistettiin haihduttamalla ja ympäristölämpötilassa ja saatiin (-)-trans-8-fluori-5-(p-fluorifenyyli)-2,3,4,4a,5,9b-heksahydro-lH-pyrido/4,3-b/indolihydro-kloridi saantona noin 96 %. Tämä kiteytettiin uudelleen liuottamalla minimimäärään kiehuvaa etanolia ja lisättiin etyylieetteriä, kunnes liuos tuli sameaksi. Tuote saatiin pieninä valkoisina kiteinä, saanto 75 %, sp. 258-260°C, foL7^° = (-) 40,9°C (metanolissa).

2. Samalla tavoin saatiin (+)-trans-8-fluori-5-(p-fluorife- nyyli)-2,3,4,4a,5,9b-heksahydro-lH-pyrido</J,3-b7indoli yllä osan C2 suolasta, epäpuhdas saanto 96 % ja uudelleen kiteyttämisen jälkeen 75 %, sp. 260-262°C, = (+) 39,2°C (metanolissa).

Claims (1)

1. 63402 32 Patenttivaatimus Menetelmä terapeuttisesti käyttökelpoisten kaavan I mukaisten d- ja dl-trans-5- fenyyli-2,3,4,43/5,9b-heksahydro-lH-pyrido^4,3-b/-indolijohdannaisten ja niiden farmaseuttiseksti hyväksyttävien suolojen valmistamiseksi, 11 lia \ '--' » Y ___ jossa kaavassa hiiliatomeihin 4a ja 9b liittyneet vetyatomit ovat transasemassa toisiinsa nähden, X ja Y merkitsevät vetyä tai fluoria, M on CHOH tai C = O, n on 3 tai 4 ja Z on vety, fluori tai metoksi, tunnettu siitä, että (a) tetrahvdro- ^-karboliini, jonka kaava on II Tl jossa X, Y, Z ja n merkitsevät samaa kuin edellä, saatetaan reagoimaan boraanin kanssa inertissä orgaanisessa liuottimessa lämpötilassa -10-80°C, minkä jälkeen käsitellään hapolla jolloin saadaan sellaista kaavan I mukaista yhdistettä, missä M on CHOH, tai (b) 4a, 9b-trans-heksahydro- ^"-karboliini, jonka kaava on III 33 63402 H ϋ y jossa X ja Y merkitsevät samaa kuin edellä, asyloidaan ketokarboksyy-lihapolla, jonka kaava on IV O—C- <CH2) n.i-COOH jossa Z ja n merkitsevät samaa kuin edellä, tai sen happokloridilla tai happobromidilla yhdisteeksi, jonka kaava on V ^ f-CO- (CH2) η-χ-CO-^ [H ' . . ö Ύ___ jossa X, Y, Z ja n merkitsevät samaa kuin edellä, minkä jälkeen saatu kaavan V mukainen yhdiste pelkistetään litiumalumiinihydridillä iner-tin liuottimen läsnäollessa jolloin saadaan sellaista kaavan I mukaista yhdistettä, missä M on CHOH; ja haluttaessa saatu yhdiste hapetetaan sinänsä tulletulla tavalla sellaiseksi kaavan I mukaiseksi yhdisteeksi, missä M on C = O, ja/tai haluttaessa saatu raseeminen yhdiste hajotetaan ja d-enantiomeeri eristetään. 34 Patentkrav 63402 Förfarande för framställning av terapeutiskt andvändbara d-och dl-trans-5-fenyl-2,3,4,43,5,9b-hexahydro-lH-pyrido^.4,3-b/indol-derivat med formeln I och farmaceutiskt godtagbara salter därav, H · I M Y i vilken formel väteatomerna bundna tili kolatomerna 4a och 9b är i transställning i förhällande till varandra, X och Y betecknar väte eller fluor, M är CHOH eller C = O, n är 3 eller 4 och Z är väte, fluor eller metoxi, kännetecknat därav, att (a) en tetrahydro- ^-karbolin med formeln II ά K där X, Y, z och n betecknar samma som ovan, omsätts med boran i ett inert organiskt lösningsmedel vid en temperatur av -10-80°C, varefter man behandlar med syra för erhällande av en ^förening med formeln I, där M är CHOH, eller (b) en 4a, 9b-trans-hexahydro-V-karbolin med formeln III 35 63402 Q Y där X och Y betecknar sairana som ovan, acyleras med en ketokarboxyl-syra med formeIn XV -c- (CH2) h^-COOH z-- 0 där Z och n betecknar sairana som ovan, eller med en syraklorid eller syrabromid därav till en förening med formeln V ^^ll-CO-(CH2)r|_1-CO-^/ I H v y _____:__ där X, Y, Z och n betecknar sairana som ovan, varefter den erhällna föreningen med formeln V reduceras med litiumaluminiumhydrid i när-varo av ett inert lösninsmedel för erhällande av en förening med formeln I, där M är CHOH; och om sä önskas, oxideras den erhällna föreningen pä i och för sig känt sätt tili en förening med formeln I, där M är C = O, och/eller, om sä önskas, uppdelas en erhällen rasemisk förening och d-enantiomeren isoleras.