FI92486B - Menetelmä terapeuttisesti vaikuttavien 3-asyyliamino-2-okso-1H-2,3-dihydro-1,4-bentsodiatsepiiniyhdisteiden valmistamiseksi - Google Patents

Description

92486

Menetelmä terapeuttisesti vaikuttavien 3-asyyliamino-2-okso-1H-2, 3-dihydro-1,4-bentsodiatsepiiniyhdisteiden valmistamiseksi Förfarande för framställning av terapeutiskt verksamma 3-acyl-amino-2-oxo-1H-2,3-dihydro-l, 4-bensodiazepinföreningar

Keksinnön kohteena on uusien 3-asyyliamino-2-okso-1H-2,3-dihydro-l, 4-bentsodiatsepiini j ohdannaisten ja niiden suolojen valmistus. Nämä amidit valmistetaan 5-asemassa syklisellä jäännöksellä substituoiduista 3-amino-2-okso-l, 4-bentsodiatse-piinijohdannaisista ja tri-syklisistä karboksyylihapoista, jotka ovat 1,7-anelloituja l-H-indoli-2-karboksyylihappojohdan-naisia. Yhdisteillä on koiekystokiniini (CCK) vastainen vaikutus ja niitä voidaan käyttää farmaseuttisissa valmisteissa.

Eurooppalaisten patenttihakemusten, joiden julkaisunumerot ovat EP 0 167 919 ja 0 284 256, perusteella tunnetaan 3- ja 5-asemastaan substituoituja 2-okso-l, 4-bentsodiatsepiinijohdan-naisia, joilla on CCK-antagonistista vaikutusta. Julkaisussa J. Med. Chem. 31, (1988), s. 2235-2246 esitetään 3-amido-l,4- bentsodiatsepiinijohdannaisia, joilla on CCK-antagonistista vaikutusta. Keksinnön mukaiset yhdisteet eroavat aikaisemmin tunnetuista bentsodiatsepiiniyhdisteistä kemiallisen rakenteensa suhteen, koska niissä on 3-asyyli-amino-substituentti, jonka asyylijäännös on peräisin trisyklisistä karboksyylihapoista, jotka ovat 1,7-anelloituja indoli-karboksyylihappojohdannaisia. Suomalaisesta patenttijulkaisusta FI 76800 tunnetaan 2-imidatsolyyli-pyrrolokinoliini- ja 2-imidatsolyyli-atse-pinoindoliyhdisteiden valmistus ja EP patenttihakemuksesta 0 322 016 tunnetaan 1,7-anelloitujen indolikarboksyylihappo-jen, mm. pyrrolokinoliinikarboksyylihappoj en estereitä ja amideja. Ei kuitenkaan ole esitetty, että näillä karboksyylihappoj ohdannaisilla olisi minkäänlaista CCK-antagonistista vaikutusta.

Koiekystokiniini (CCK) on ruuansulatuskanavan kudoksissa ja keskushermostossa esiintyvä peptidi, jonka vaikutusspektri on hyvin laaja. Sillä on mm. paksusuolen liikkuvuuteen, sappira- 92486 2 kon supistumiseen ja haiman eksokriiniseen eritykseen kohdistuvaa stimuloivaa vaikutusta ja mahan tyhjenemiseen kohdistuvaa estovaikutusta. Lisäksi se vaikuttaa ruokahalun säätelyyn. CCK-antagonistit ovat farmakologisesti vaikuttavia aineita, jotka kykenevät sitoutumaan CCK-reseptoreihin, ja jotka näin ollen kykenevät estämään CCK:n indusoimia tapahtumia.

Oheisen keksinnön tehtävänä on kehittää uusia, CCK-antagonis-tien tavoin vaikuttavia yhdisteitä, joiden vaikutusprofiili on parantunut. Keksinnön tehtävänä on lisäksi esittää 1,7-anelloi-tujen lH-indoli-2-karboksyylihappojen johdannaisten, joilla on arvokkaita farmakologisia ominaisuuksia, valmistusmenetelmiä.

Keksinnön puitteissa todettiin, että keksinnön mukaisilla 1, 7-anelloiduilla lH-indoli-2-karboksyylihappo-N-(1, 4-bentso-diatsepin-3-yyli)amideilla on CCK-antagonistisia ominaisuuksia ja että niiden tunnusomaisena piirteenä on uudenlainen farmakologinen vaikutusprofiili. Niillä on erinomaista, mahan tyhjenemistä edistävää vaikutusta hoitovaikutuksen ollessa laaja ja toksisuuden pieni.

Näin ollen keksinnön kohteena on menetelmä yleisen kaavan I mukaisten terapeuttisesti vaikuttavien 3-asyyliamino-2-okso-1H-2, 3-dihydro-l, 4-bentsodiatsepiiniyhdisteiden ♦ * · : · ^ * missä R1 tarkoittaa Ci-Cs-alkyyliä tai syklopropyylimetyyliä, R2 tarkoittaa vetyä, halogeenia, Ci-C«-alkyyliä tai Ci-Ca-alkoksia ja « ·' R3 tarkoittaa vetyä, n 92486 3 R·4 tarkoittaa 5-6 hiiliatomia käsittävää sykloalkyyliä, tienyy-liä tai mahdollisesti substituoitunutta fenyyliryhmää a R7 missä

Rr tarkoittaa vetyä, halogeenia tai Ci-C4-alkyyliä, Ci-C*-alkoksia ja

Re tarkoittaa vetyä tai halogeenia,

Rs tarkoittaa vetyä tai halogeenia, Rö tarkoittaa vetyä, halogeenia tai Ci-C^-alkoksia ja Z tarkoittaa 2-4 hiiliatomia käsittävää alkyleeniketjua, joka voi mahdollisesti olla substituoitunut yhdellä tai kahdella alemmalla alkyylillä, tai se tarkoittaa fen-l-yy-li-2-etyleeniryhmää tai -X-CHa-CHa-ketjua, jossa X on sitoutunut indolirungon fenyylirenkaaseen ja tarkoittaa happea tai rikkiä, mukaisten yhdisteiden sekä niiden happoadditiosuolojen valmistamiseksi.

Keksinnön mukainen menetelmä tunnetaan siitä, että yleisen kaavan II

« % rZ~-li )- ^2

R

missä R1, Ra, R3 ja R·* ovat edellä esitettyjen määritelmien mukaisia, mukaiset aminoyhdisteet asyloidaan yleisen kaavan III

o5 R6-(— li \_c-γ (m) ; 92486 4 missä Rs, R6 ja Z ovat edellä esitettyjen määritelmien mukaisia ja Y on hydroksi tai reaktiivinen ryhmä, mukaisilla hapoilla tai reaktiokykyisillä happojohdannaisilla ja mahdollisesti vapaat kaavan I mukaiset yhdisteet muunnetaan happoadditiosuo-loikseen tai happoadditiosuolat muunnetaan vapaiksi kaavan I mukaisiksi yhdisteiksi, ja/tai raseemiset seokset erotetaan optisiksi isomeereikseen.

Kaavan I mukaisissa yhdisteissä R1 tarkoittaa edullisesti alempaa alkyyliryhmää. Se voi olla suora- tai haaraketjuinen ja se käsittää edullisesti 1-4 hiiliatomia. Erityisen edullisiksi jäännöksiksi R1 ovat osoittautuneet suora- ja haaraketjuiset aikyyliryhmät, joissa on 1-3 hiiliatomia, erityisesti metyyli.

Mikäli kaavan I mukaisissa yhdisteissä substituentti R2 tarkoittaa alempaa alkyyliryhmää niin tämä ryhmä voi olla suora-tai haaraketjuinen alkyyliryhmä, jossa on 1-5, edullisesti 1-4 hiiliatomia, erityisesti metyyli tai etyyli. Näin ollen alemmat alkyylisubstituentit tarkoittavat edullisesti metyyliä ja alemmat alkoksisubstituentit tarkoittavat edullisesti metok-sia. Halogeenisubstituentit R2, R5 ja R6 tarkoittavat erityisesti fluoria, klooria tai bromia.

Substituentti R2 sijaitsee bentsodiatsepiinirungossa edullises- : ti 7- ja 8-asemassa ja se tarkoittaa edullisesti vetyä, alem paa alkoksia, erityisesti nietoksia, tai alempaa alkyyliä, erityisesti metyyliä, tai myöskin klooria. Edulliseksi on osoittautunut erityisesti 8-asemassa sijaitseva metoksisubstituent-ti.

, Substituentti R* tarkoittaa edullisesti mahdollisesti substi-tuoitunutta fenyyliryhmää. 5-fenyyliryhmän substituentit R7 ja R8 tarkoittavat edullisesti vetyä, alempaa alkyyliä, erityisesti metyyliä, tai halogeenia, erityisesti fluoria tai klooria, tai myöskin 1-5 hiiliatomia käsittävää alempaa alkoksia, esimerkiksi isopentyylioksia. Erityisen sopiva on substituoi- ♦ « ·’ tumaton tai fluorilla substituoitunut fenyyliryhmä R*.

Il 5 92486

Mikäli substituentti R“ tarkoittaa sykloalkyyliryhmää, niin se on edullisesti sykloheksyyli.

Substituentti Re tarkoittaa edullisesti vetyä tai myöskin halogeenia, erityisesti fluoria, tai alempaa alkoksia, erityisesti metoksia. Substituentti R5 tarkoittaa edullisesti vetyä. Mikäli R5 on halogeeni, niin se on edullisesti kloori.

Z tarkoittaa ketjua, jossa on 2-4 ketjun jäsentä, edullisesti 2-4 hiiliatomia käsittävää alkyleeniketjua. Täten Z muodostaa sen aminoetyleeniryhmän, johon se on sitoutunut, kanssa 5-7-jä-senisen heterosyklin. Z tarkoittaa edullisesti propyleeniketjua ja näin ollen se muodostaa yhdessä indolirungon, johon se on sitoutunut, kanssa 4H-pyrrolo-[3,2, 1-ij]-5, 6-dihydrokino-liinirungon. Mikäli alkyleeniketju Z on substituoitunut alemmalla alkyylillä, se voi sisältää 1-4 hiiliatomia ja se on erityisesti metyyli. Mikäli alkyleeniketjuun Z on anelloitunut hiilisyklinen rengas, se voi olla tyydyttymätön tai tyydyttynyt ja se on edullisesti bentseenirengas.

Kaavan I mukaiset yhdisteet sisältävät kiraalisen hiiliatomin bentsodiatsepiinirungon 3-asemassa ja ne voivat esiintyä D-tai L-muodossa tai rasemaattina. Oheinen keksintö kattaa sekä kaavan I mukaisten yhdisteiden raseemiset seokset että niiden : puhtaat optiset isomeerit.

Kaavan II mukaisten aminoyhdisteiden asylointi voidaan toteuttaa menetelmillä, joita käytetään tavallisesti amidiryhmitty-mien muodostamiseksi aminoasyloimalla. Asylointi aineena voidaan käyttää kaavan lila J? , IIIa

R--L I -C-CH

VV R

« 6 92486 missä Re, R7 ja Z ovat edellä esitettyjen määritelmien mukaisia, mukaisia happoja tai niiden reaktiokykyisiä johdannaisia. Reaktiokykyisinä johdannaisina voidaan käyttää erityisesti seka-happoanhydridejä, estereitä ja happohalogenideja. Reaktiiviset ryhmät Y voivat tarkoittaa esimerkiksi alempaa alkok-sia, halogeeneja kuten klooria tai bromia tai edullisesti orgaanisia sulfonihappojäännöksiä. Tällaisia jäännöksiä ovat esimerkiksi (alempi aikaani)-sulfonihappojen kuten metaanisul-fonihapon jäännökset tai aromaattisten sulfonihappojen kuten bentseenisulfonihapon jäännökset tai alemmalla alkyylillä tai halogeenilla substituoituneiden bentseenisulfonihappojen kuten tolueenisulfonihappojen tai bromisulfonihappojen jäännökset. Asylointi voidaan toteuttaa reaktio-olosuhteiesa inertissä orgaanisessa liuottimessa, edullisesti lämpötilassa, joka on -20 *C: n ja huoneen lmämpötilan välissä. Sopivia liuottimia ovat erityisesti halogenoidut hiilivedyt kuten dikloorimetaani tai aromaattiset hiilivedyt kuten bentseeni tai tolueeni tai sykliset eetterit kuten tetrahydrofuraani tai dioksaani tai näiden liuottimien seokst.

Asylointi voidaan toteuttaa tarkoituksenmukaisesti happoa sitovan reagenssin läsnäollessa, erityisesti silloin, kun asylointiaineena käytetään kaavan lila mukaisen hapon ja sul-fonihapon välistä seka-anhydridiä. Happoa sitovana aineena voidaan käyttää reaktioseokseen liukoisia emäksiä, erityisesti orgaanisia emäksiä kuten tertiäärisiä (alempi alkyyli)amiineja ja pyridiinejä kuten esimerkiksi tri etyyli amiini a, tripropyy-liamiinia, pyridiiniä, 4-dimetyyliaminopyridiiniä, 4-dietyyli-aminopyridiiniä tai 4-pyrrolidinopyridiiniä. Ylimäärinä käytetyt orgaaniset emäkset voivat toimia samanaikaisesti liuottimena.

I ·

Kaavan lila ja orgaanisten sulfonihappojen välisiä seka-hap-poanhydridejä voidaan edullisesti valmistaa in situ saattamalla happo lila reagoimaan happohalogenidin, erityisesti orgaanisen sulfonihapon happokloridin kanssa, minkä jälkeen ne voidaan saattaa edelleen reagoimaan, niitä eristämättä, kaavan II

II

7 92486 mukaisen aminoyhdisteen kanssa.

Mikäli asylointiaineena käytetään itse happoa tai myös esteriä, niin kaavan II mukaisen aminoyhdisteen reaktio kaavan lila mukaisen hapon tai sen esterin kanssa voidaan toteuttaa tarkoituksenmukaisesti myös peptidikemiasta tunnetun, amidin muodostukseen sopivan kytkentäreagenssin läsnäollessa. Esimerkkeinä kytkentäreagensseista, jotka edistävät amidin muodostumista vapaiden happojen kanssa siten, että ne reagoivat hapon kanssa in situ ja muodostavat reaktiokykyisen happojoh-dannaisen, voidaan mainita erityisesti alkyylikarbodi-imidi, esimerkiksi sykloalkyylikarbodi-imidi, kuten disykloheksyyli-karbodi-imidi, tai l-etyyli-3-[3-(dimetyyliamino)-propyyli]-karbodi-imidi, karbonyylidi-imidatsoli ja N-(alempi alkyyli)-2-halogeenipyridiniumsuolat, erityisesti halogenidit tai tosy-laatit, edullisesti N-metyyli-2-klooripyridiniumjodidi (katso esim. julkaisu Mukaiyama, Anqew. Chemie, 91 789-812). Reaktio kytkentäreagenssin läsnäollessa voidaan toteuttaa tarkoituksenmukaisesti alueella -30 - +50 *C olevissa lämpötiloissa käyttäen esimerkiksi sellaisia liuottimia kuten halogenoituja hiilivetyjä ja/tai aromaattisia liuottimia, mahdollisesti happoa sitovan amiinin läsnäollessa.

Kaavan I mukaiset yhdisteet voidaan eristää ja puhdistaa reak-tioseoksesta sinänsä tunnetulla tavalla. Happoadditiosuolat voidaan muuntaa tavalliseen tapaan vapaiksi emäksiksi ja nämä emäkset voidaan muuntaa toivottaessa tunnetulla tavalla farmakologisesti siedettäviksi happoadditiosuoloiksi. Kaavan I mukaisten yhdisteiden farmakologisesti hyväksyttäviksi suoloiksi sopivat esimerkiksi niiden suolat epäorgaanisten happojen, kuten esimerkiksi halogeenivetyhappojen, erityisesti kloorivetyhapon, rikkihapon tai fosforihappojen kanssa tai niiden suolat orgaanisten happojen, esimerkiksi alempien ali-faattisten mono- tai dikarboksyylihappojen kuten maitohapon, maleiinihapon, fumaarihapon, viinihapon tai etikkahapon tai sulfonihappojen kuten (alempi alkyyli)-sulfonihappojen, esimerkiksi metaanisulfonihapon tai bentseenirenkaastaan mahdol- 92486 lisesti halogeenilla tai alemmalla alkyylillä substituoitunei-den bentseenisulfonihappojen kuten p-tolueenisulfonihapon tai sykloheksyyliaminosulfonihapon kanssa.

Mikäli synteesissä käytetään kaavan II mukaisten yhdisteiden rasemaatteja, niin kaavan I mukaiset yhdisteet saadaan rase-maatteina. Mikäli lähtöaineena käytetään kaavan II mukaisten yhdisteiden optisesti aktiivisia muotoja, niin tällöin voidaan saada kaavan I mukaisia, optisesti aktiivisia yhdisteitä. Kaavan I mukaisia, optisesti aktiivisia yhdisteitä voidaan saada raseemisista seoksista sinänsä tunnetulla tavalla, esimerkiksi kromatografisella erotuksella käyttäen kiraalisia erotusmateriaaleja tai antamalla yhdisteiden reagoida sopivien, optisesti aktiivisten happojen, esimerkiksi viinihapon tai 10-kamferisulfonihapon kanssa, minkä jälkeen saadut suolat erotetaan optisesti aktiivisiksi antipodeikseen fraktioivalla kiteytyksellä.

Kaavan II mukaiset amiiniyhdisteet ovat tunnettuja tai ne voidaan valmistaa sinänsä tunnetuilla menetelmillä tai analogisesti sinänsä tunnettujen menetelmien kanssa. Täten, kaavan II mukaisia amiiniyhdisteitä voidaan saada sinänsä tunnetulla tavalla pelkistämällä että kaavan IV

R1 ,v I.

.. missä R1, R2, Rs ja R* ovat edellä esitettyjen määritelmien mukaisia, mukainen oksiimiyhdiste. Kaavan IV mukaisten oksii-mien pelkistäminen kaavan II mukaisiksi amiineiksi voidaan toteuttaa tavallisilla menetelmillä, esimerkiksi katalyytti-sesti hydraamalla edullisesti Raney-nikkeli-katalyytin läsnäollessa tai käyttäen pelkistimenä sinkki/jääetikka-seosta. Sinkki/jääetikka-seoksella pelkistettäessä saattaa olla edul-

II

92486 g lista lisätä halogenoitunutta orgaanista karboksyylihappoa sinkin aktivoimiseksi.

Kaavan II mukaiset yhdisteet sisältävät bentsodiatsepiinirun-gon 3-asemässa kiraalisen hiiliatomin. Niitä saadaan synteesistä rasemaatteina. Optisesti aktiiviset yhdisteet voidaan saada raseemisista seoksista sinänsä tunnetulla tavalla, esimerkiksi kromatografisella erotuksella käyttäen kiraalisia erotusmateriaaleja tai antamalla yhdisteiden reagoida sopivien, optisesti aktiivisten happojen, esimerkiksi viinihapon tai 10-kamferisulfonihapon kanssa, minkä jälkeen saadut suolat erotetaan optisesti aktiivisiksi antipodeikseen fraktioivalla kiteytyksellä. Erotusta varten kaavan II mukaisten amiinien raseemiset seokset voidaan ensin saattaa reagoimaan optisesti aktiivisen aminohapon, esimerkiksi fenyylialaniinin kanssa peptidikemiassa tavanomaisilla menetelmillä, jolloin saadaan tämän optisesti aktiivisen aminohapon vastaavia amideja. Niinpä kaavan II mukaiset raseemiset yhdisteet voidaan esimerkiksi saattaa reagoimaan sellaisen aminohapon kanssa, jonka NHa-ryh-mää suojaa peptidikemiasta tuttu suojaava ryhmä, esimerkiksi tert. -butoksikarbonyyli (BOC-ryhmä), minkä jälkeen suojaava ryhmä irroitetaan uudestaan sinänsä tunnetulla tavalla. Tällä tavalla syntyvä diastereomeerinen amidipari voidaan erottaa tunnetulla tavalla, esimerkiksi fraktioivalla kiteytyksellä tai kromatografisesti, minkä jälkeen kaavan II mukainen amino-yhdiste vapautetaan amideista sinänsä tunnetulla tavalla.

Kaavan IV mukaiset yhdisteet voidaan valmistaa sinänsä tunnetulla tavalla nitrosoimalla kaavan V mukaiset yhdisteet R1 R2-CXj/ v R^/ l L.

n :· missä R1, R2, R3 ja R4 ovat edellä esitettyjen määritelmien 10 92486 mukaisia. Tarkoituksenmukaisesti kaavan V mukaisia, 3-asemas-taan substituoitumattomia yhdisteitä käsitellään ensin reaktio-olosuhteissa inertissä orgaanisessa liuottimessa, esimerkiksi aromaattisessa hiilivedyssä kuten bentseenissä tai tolu-eenissa tai syklisessä eetterissä kuten tetrahydrofuraanissa, vahvalla emäksellä, esimerkiksi alkalimetallialkoholaatilla kuten kalium-tert. -butylaatilla, minkä jälkeen ne saatetaan reagoimaan nitrosointiaineen, esimerkiksi (alempi alkyyli)-nitriitin kuten isoamyylinitriitin tai tert. -butyylinitriitin kanssa.

Yleisen kaavan Va R1' I o H2-Va

r3// iL

missä R1' on R1: lie esitetyn määritelmän mukainen vetyä lukuunottamatta, ja R2, R3 ja R4 ovat edellä esitettyjen määritelmien mukaisia, yhdisteitä voidaan saada sinänsä tunnetulla tavalla hapettamalla kaavan VI

R1’ .... *j ch2ci R? R4 missä R1', R2, R3 ja R4 ovat edellä esitettyjen määritelmien mukaisia, mukaisia 2-kloorimetyyli-l, 4-bentsodiatsepiiniyhdisteitä sinänsä tunnetulla tavalla. Hapettaminen voidaan toteuttaa esimerkiksi käsittelemällä kaavan VI mukaisia yhdisteitä sopivalla hapettimella reaktio-olosuhteissa inertissä liuotti-messa. Hapettimena voidaan käyttää esimerkiksi kaliumpermanganaattia, kromitrioksidia tai dikromaattisuoloja. Näiden hapet-

II

92486 11 timien suhteen inertteinä liuottimina voidaan käyttää esimerkiksi halogenoituja hiilivetyjä kuten dikloorimetaania, vettä tai etikkahappoa tai niiden seoksia.

Kaavan VI mukaiset lähtöyhdisteet ovat tunnettuja tai niitä voidaan valmistaa sinänsä tunnetuilla menetelmillä tai analogisesti näiden menetelmien kanssa. Näitä yhdisteitä voidaan saada esimerkiksi tunnetulla tavalla, saksalaisissa patenttijulkaisuissa DE 22 21 558 ja DE 25 20 937 kuvattujen menetelmien mukaisesti käyttäen lähtöaineena 2-hydroksi-l, 3-diaminop-ropaaniyhdisteitä, joilla on yleinen kaava VIII

T

^N-CH0-CH-CH0-NK-C-a .,2 2 | 2 || viii Γ· -OH 0 missä R1' , R2, R* ja R* ovat edellä esitettyjen määritelmien mukaisia. Kaavan VIII mukaiset yhdisteet syklisoidaan käsittelemällä niitä fosforioksiditrikloridilla. Tätä tarkoitusta varten kaavan VIII mukaisia yhdisteitä tai niiden happoaddi-tiosuoloja käsitellään fosforioksiditrikloridilla alueella 100-150 *C olevassa lämpötilassa, edullisesti reaktioseoksen .. kiehumi s lämpötilaa s a. Tällä tavalla saadaan kaavan VI mukaisen

2-kloorimetyyli-l,4-bentsodiateepiiniyhdisteen ja sen kanssa isomeerisen, kaavan VII

Λ '$9°

FT

missä R1' , R2, R3 ja R4* ovat edellä esitettyjen määritelmien mukaisia, mukaisen 3-kloori-l, 5-bentsodiatsosiiniyhdisteen .. välinen seos. Seoksessa läsnäoleva, kaavan VII mukainen bentso- 12 92486 diatsosiiniyhdiste voidaan muuntaa sinänsä tunnetulla toisiin-tumi s reaktion a, esimerkiksi kuumentamalla seosta reaktio-olosuhteissa inertissä orgaanisessa liuottimessa, esimerkiksi korkeassa lämpötilassa kiehuvassa halogeenihiilivedyssä kuten tetrakloorietaanissa, kaavan VI mukaiseksi, mainitun yhdisteen kanssa isomeeriseksi yhdisteeksi.

Kaavan VIII mukaisten 2-hydroksi-1, 3-diaminopropaaniyhdisteiden valmistuksessa voidaan lähtöyhdisteinä käyttää aniliineja, joilla on kaava IX

R2_2

missä R2 ja R3 ovat edellä esitettyjen määritelmien mukaisia. Ensin näissä aniliineissa aminoryhmä substituoidaan sinänsä tunnetulla tavalla yhdellä R1' -ryhmällä, minkä jälkeen ne saatetaan reagoimaan analogisesti patenttijulkaisussa DE-OS 28 10 349 kuvatulla menetelmällä 1, 2-epoksipropyyliftaali-imi-din tai ensin epikloorihydriinin ja sitten ftaali-imidin kanssa. Tämän jälkeen ftaali-imidiryhmä irroitetaan sinänsä tunnetulla tavalla ja saadut kaavan X

R1' „ ,jt-CH--CH-CH,-NH, “-pr *1. , missä R1' , R2 ja R3 ovat edellä esitettyjen määritelmien mukaisia, mukaiset yhdisteet asyloidaan happohalogenideilla, • · 1

joilla on kaava XI

R« - CO - Cl XI

missä R* on edellä esitetyn määritelmän mukainen.

• ·

II

92486 13

Kaava V mukaisia yhdisteitä voidaan saada myös sinänsä tunnetulla tavalla lähtemällä ketoneista, joilla on yleinen kaava XII -

R

NK

"Ä "

missä R1, R2, R3 ja R* ovat edellä esitettyjen määritelmien mukaisia, siten, että nämä ketonit saatetaan reagoimaan halo-geenietikkahappohalogenidin kanssa yhdisteiksi, joilla on kaava XIII

R1 N-CO-CK-Hal R5 t missä R1, R2, R3 ja R·4 ovat edellä esitettyjen määritelmien mukaisia ja Hai tarkoittaa klooria tai bromia, minkä jälkeen nämä yhdisteet kondensoidaan ammoniakin kanssa kaavan V mukai-. siksi yhdisteiksi.

«

Kaavan XII mukaiset ketonit ovat tunnettuja tai ne voidaan valmistaa sinänsä tunnetuilla menetelmillä tai analogisesti näiden menetelmien kanssa, esimerkiksi siten, että kaavan IX mukaiset p-substituoituneet aniliinit saatetaan reagoimaan kaavan XI mukaisten happohalogenidien kanssa esimerkiksi Frie- « ·

del-Kraft-reaktiossa, mitä seuraa hydrolyysi, tai lähtemällä antraniilihapoista, jotka kondensoidaan ensin etikkahappoan-hydridin kanssa, tämä kondensaatiotuote saatetaan reagoimaan Grignardin reaktiossa yleisen kaavan XIV

R·4 - MgBr XIV

14 92486 missä R* on edellä esitetyn määritelmän mukainen, mukaisten yhdisteiden kanssa, jolloin saadaan kaavan XII mukaisten yhdisteiden N-asetyylijohdannaisia, jotka hydrolysoidaan.

Kaavan V, missä R1 tarkoittaa vetyä, mukaiset yhdisteet voidaan alkyloida sinänsä tunnetulla tavalla toisiksi kaavan V mukaisiksi yhdisteiksi, esimerkiksi saattamalla ne reagoimaan yleisen kaavan XV mukaisten yhdisteiden kanssa

R1' - Hal XV

missä R1' on edellä esitetyn määritelmän mukainen ja Hai tarkoittaa klooria, bromia tai jodia.

Kaavan Illb R--C ΤΛ—C-OR9 Illb ζ-Α/Ί

missä R® ja Z ovat edellä esitettyjen määritelmien mukaisia ja R* tarkoittaa alempaa alkyyliä, mukaisia estereitä voidaan saada sinänsä tunnetulla tavalla lähtemällä yhdisteistä, joilla on kaava XVI

rS—Ö

missä R® ja Z ovat edellä esitettyjen määritelmien mukaisia, siten, että kaavan XVI mukaiset yhdisteet muunnetaan natrium-nitriitillä käsittelemällä vastaaviksi N-nitrosoyhdisteiksi, jotka pelkistetään hydratsiiniyhdisteiksi, joilla on yleinen kaava XVII

0^*2 XVII

missä R® ja Z ovat edellä esitettyjen määritelmien mukaisia, minkä jälkeen kaavan XVII mukaiset hydratsiiniyhdisteet saa-• tetaan edelleen reagoimaan yleisen kaavan XVIII

II

,5 92486

CHa - C - CO - OR® XVIII

0

missä R® on edellä esitetyn määritelmän mukainen, mukaisten palorypälehapon (alempien alkyyli)estereiden kanssa sinänsä tunnetulla tavalla Fischer:in indolisynteesin olosuhteissa, jolloin välituotteena muodostuu hydratsoniyhdisteitä, joilla on kaava XIX

?'5 -Ol /c- V'K g

XC-OFT

II

o missä Re, R® ja Z ovat edellä esitettyjen määritelmien mukaisia, ja jotka yhdisteet kondensoituvat edelleen kaavan Illb mukaisiksi estereiksi. Nitrosoyhdisteitä pelkistettäessä pelkis-timenä voidaan käyttää esimerkiksi litiumalumiinihydridiä tetrahydrofuraanissa tai metallista sinkkijauhetta hapon läsnäollessa. Mahdollista on myös nitrosoyhdisteiden katalyyttinen hydraaminen kaavan XVII mukaisiksi hydratsiineiksi. Kaavan Illb mukaisten estereiden valmistus voidaan toteuttaa edullisesti kaavan XVI mukaisista yhdisteistä lähtemällä sekoitusmenetelmää käyttäen, yksittäisiä välivaiheita eristämättä. Tässä . menetelmässä N-nitrosoyhdisteen pelkistämisen jälkeen saatua, « « kaavan XVII mukaista hydratsiiniyhdistettä sisältävää, sinkki-suolapitoista reaktioseosta tehdään edelleen happamammaksi suolahappoa lisäämällä, minkä jälkeen reaktioseokseen lisätään kaavan XVIII mukaista palorypälehapon esteriä. Kun reaktioseokseen lisätään kaavan XVIII mukaista palorypälehapon esteriä, .. niin välituotteena saadaan kaavan XIX mukainen hydratsoni yh diste, joka kondensoituu edelleen kaavan Illb mukaiseksi esteriksi vallitsevissa reaktio-olosuhteissa.

Kaavan Illb mukaiset esterit voidaan hydrolysoida sinänsä tunnetulla tavalla vastaaviksi hapoiksi ja/tai muuntaa näiden • happojen reaktiiviseksi happojohdannaiseksi.

16 92486

Happohalogenidiksi muunnettaessa yhdisteeseen sisällytetään samalla halogeenisubstituentti Rs.

Keksinnön mukaisilla 1,7-anelloiduilla lH-indoli-2-karboksyy-lihappo-N-(1,4-bentsodiatsepin-3-yyli)-amidi-johdannaisilla j a niiden farmakologisesti hyväksyttävillä happoadditiosuoloilla on arvokkaita farmakologisia ominaisuuksia, erityisesti CCK-antagonistista vaikutusta, ja niiden tunnusomaisena piirteenä on uudenlainen edullinen vaikutusprofiili. Niinpä keksinnön kohteena olevilla, kaavan I mukaisilla, CCK-antagonistien tavoin vaikuttavilla yhdisteillä on erinomaista mahan tyhjenemistä edistävää vaikutusta sekä myös CCK-indusoituun ekso-kriiniseen haimaeritykseen kohdistuvaa estovaikutusta. Näillä yhdisteillä on mahan tyhjenemistä edistävällä annosalueella vain vähäistä sappirakon supistumista estävää sivuvaikutusta, ja niiden tunnusomaisena piirteenä on pieni toksisuus ja laaja hoitovaikutus. Edullisen vaikutusprofiilinsa ansiosta näitä yhdisteitä voidaan käyttää CCK-indusoitujen mahan tyhjenemis-häiriöiden käsittelyyn.

CCK käsittää ketjuiltaan eripituisia peptidejä ja se toimii hormonina sekä neuropeptidinä. CCK-peptideistä oktapeptidi CCK-8 on pienin yksikkö, jolla on täydellinen CCK-vaikutus- spektri. Tästä syystä seuraavat farmakologiset kokeet toteutet- . tiin CCK-8-peptidillä.

• ·

Koemenetelmien kuvaus 1. Menetelmä, jolla määritettiin testattavien aineiden kyky sitoutua CCK-ääreisreseptoreihin

Kaavan I mukaisten yhdisteiden affiniteetti CCK-ääreisreseptoreihin määritetään in vitro rotan haiman homogenaatilla. Menetelmällä määritetään testattavien aineiden kyky estää fysiologisesti vastaavan oktapeptidin CCK-8 sitoutuminen CKK-ääreisre-septoreihin.

II

92486 17

Reseptoreihin sitoutumiseen kohdistuneet tutkimukset toteutettiin julkaisussa van Dijk et ai, J. Neuroscience £ ( 1984), 1021-1033 kuvatun menetelmän muunnoksella, jossa proteaasin inhibiittorina käytettiin soijapapujen trypsiinin inhibiittoria (SBTI). Tritiumilla merkittynä CCK-8-peptidinä käytettiin yhtiön Amersham Int. tuotetta 3[H]-CCK-8, koodi TRK 775, jonka ominaisaktiivisuus oli 60-90 Ci/mmol.

Urospuoliset Wistar-rotat, joiden ruumiinpaino oli 150-300 g, tapettiin poistamalla niiden pää, minkä jälkeen koko haimarau-hasista poistettiin rasvakudos, ja haimoja homogenoitiin 15 sekuntia Kinematica Polytron-tyypin homogenisaattorilla 50-ker-taisessa tilavuudessa jääkylmää koepuskuriliuosta (10 mmol 2-[4-(2-hydroksietyyli)-piperatsin-l-yyli Jetaanisulfonihappoa (=HEPES), 130 mmol natriumkloridia, 5 mmol magnesiumkloridia, 0,02 % basitrasiinia, 0,01 %SBTI, pH 7,4]. Sitten homogenaat-teja sentrifugoitiin 10 minuutin ajan nopeudella 48 000 x g. Tämä pesutoimenpide toistettiin. Viimeisen sentrifugoinnin jälkeen kulloinkin kasaumana saatu jäännös suspendoitiin 500-kertaiseen tilavuuteen koepuskuriliuosta ja käytettiin välittömästi mittauksen toteuttamiseen.

Sitoutumiskoetta varten inkuboitiin seosta, joka eisälsi 500 μΐ kudoshomogenaattia ja 50 μΐ koepuskuriliuosta tai 50 μΐ tutkittavan yhdisteen liuosta sekä 50 μΐ *[H]-CCK-8-liuosta (lopullinen pitoisuus 0,3 nM). Epäspesifiseksi sitoutumiseksi oletettiin 0, 1 μ mol CCK-8: aa. Inkubointi kesti 90 minuuttia 25 *C:ssa. Kaikki yhdisteet määritettiin useina pitoisuuksina 3 kertaan.

.. Testattavien aineiden liuoksina käytettiin vesiliuoksia, jotka valmistettiin veteen tehdyistä 60 x 10-“-molaarisista kanta-liuoksista sopivasti laimentamalla. Veteen niukkaliukoiset testattavat aineet liuotettiin ensin 96 % etanoliin, ja tätä liuosta liuotettiin sitten niin suurella määrällä vettä, että etanolipitoisuus testattavassa liuoksessa oli korkeintaan 1,6 ; til. -%.

18 92486

Sitoutunut ja vapaa 3[H]-CCK-8 erotettiin toisistaan lasikuitu-suodattimen läpi suodattamalla. Suodattimet pestiin kahdesti kulloinkin 3 ml: 11a HEPES-liuosta, minkä jälkeen ne laitettiin yöksi tuikeliuokseen (yhtiön Packard tuikeliuos SAVE) pimeään paikkaan ja laskettiin yhtiön Packard nestetuikelaskurilla (tyyppi tri-carb 1500 C). Kunkin testatun aineen ICso-arvoksi määritettiin se pitoisuus, joka esti 50-prosenttisesti tritiumilla merkityn CCK-8: n spesifisen sitoutumisen reseptoreihin. Tämän arvon avulla vastaava pKi-arvo laskettiin Cheng-Prusoff-yhtälöstä.

Seuraavassa taulukossa A on esitetty edellä kuvatulla koemenetelmällä saadut pKi-arvot, jotka kuvaavat testattujen aineiden affiniteettia CCK-ääreisreseptoreihin. Kaavan I mukaisiin yhdisteisiin liitetyt esimerkkinumerot viittaavat jäljempänä esitettyihin valmi s tus esimerkkeihin.

2. Pienimmän toksisen annoksen määrittäminen

Uroshiirille, jotka painoivat 20-25 g, annettiin suun kautta suuri annos (300 mg/kg) testattavia aineita. Eläimiä tarkkailtiin 3 tunnin ajan huolellisesti toksisuusoireiden havaitsemiseksi. Lisäksi kaikki oireet ja kuolemantapaukset merkittiin muistiin 24 tunnin pituisen ajanjakson ajan antamisen jälkeen.

• »

Samoin oheisoireiden esiintymistä tarkkailtiin ja ne merkittiin muistiin. Mikäli eläin kuoli tai mikäli sillä todettiin voimakkaita myrkytysoireita, niin muille eläimille annettiin testattavia aineita jatkuvasti pienempinä annoksina. Se pienin annos, joka vielä aiheutti kuoleman tai voimakkaita myrkytysoi-·· reita, on esitetty pienimpänä toksisena annoksena seuraavassa taulukossa A.

II

92486 19

Taulukko A

esi- sitoutuminen in vitro pienin toksinen annos merkki CCK-ääreisreseptoreihin hiirissä (p.o.), _(haima), pKi-arvot_mq/kq_ 1 8,87 >300 2a 9, 59 2b 7,71 4 8,60 >300 5 8, 84 >300 6 8, 49 8 8, 04 9 9, 10 >300 10 8, 75 300 11 8, 62 300 13 9,00 >300 15 8,91 17 8,00 18 8,93 >300 20 9, 07 >300 22 9, 04 >300 23 8, 00 >300 25 7, 62 >300 26 8, 21 30 8, 63 300 33 8, 43 >300 37 9, 19 38 9, 01 3. Menetelmä, jolla määritettiin testattavien yhdisteiden vaikutus CCK-indusoituihin mahan tyhjenemishäiriöihin CCK: n antaminen johti siihen, että ravintomassan kulkeutuminen mahaportin läpi mahasta pohjukka!ssuoleen salpautui suureksi osaksi. Menetelmällä määritettiin testattavien aineiden kyky estää CCK: n tätä salpaamisvaikutusta.

92486 20

Menetelmässä käytettiin NMRI-kantaan kuuluvia naarashiiriä, jotka painoivat 20-25 g, ja joista oli muodostettu kulloinkin 10 eläintä käsittäviä ryhmiä. Sen jälkeen, kun eläimiä oli pidetty ravinnotta 24 tuntia (juomavettä vapaasti), niille annettiin testattavaa ainetta suun kautta 10 ml painokiloa kohden 1 % TyloosiR-lluokseen (metyyliselluloosaa) suspendoitu-na tai 10 ml painokiloa kohden liukenemista edistävän aineen liuoksena, joka sisälsi 5 % glyseriiniä, 87 % polyetyleenigly-koli 400:aa sekä 8 % vettä. Vertailuryhmälle annettiin kul loinkin vain TyloosiR-liuosta tai liukenemisen edistäjänä toimivaa polyetyleeniglykolia sisältävää liuosta. 60 minuutin kuluttua eläimiin injektoitiin ihon alaisesti 80 μg/kg CCK-8: aa. Edelleen 5 minuutin kuluttua eläimille annettiin suun kautta kulloinkin 0, 3 ml hiilimassaa (5 % hiiltä 2-pro-senttisessa tyloosiliuoksessa). Eläimet tapettiin 5 minuutin kuluttua ja ne avattiin sen selvittämiseksi, oliko hiilimassa edennyt pohjukkai s suoleen.

Vertailuolosuhteissa, jossa ei annettu CCK: ta, kaikkien hiirten pohjukkaissuolesta voitiin löytää hiilimassaa, kun taas vertailueläinryhmässä, jossa annettiin CCK: ta, ravintomassan kulkeutuminen pohjukkaissuoleen oli estynyt ja vain 5 %: 11a eläimistä pohjukkaissuolesta voitiin havaita jälkiä hiilimas-sasta. Sitten testattavien aineiden antamisen jälkeen selvitettiin, kuinka monen eläimen (prosentteina) tapauksessa CCK-vaikutus oli estynyt siten, että pohjukkaisuolesta löytyi hiilimassaa.

Seuraavassa taulukossa B on esitetty edellä kuvatulla menetelmällä saadut, testattavien aineiden siihen annoskokoon liitty- .. vät tulokset, joka annos esti CCK-vaikut uksen vähintään • · 40 %: ssa eläimistä. Kuten taulukosta voidaan todeta, testattujen aineiden vaikutusta voidaan usein tehostaa olennaisesti antamalla niitä liukenemisen edistäjänä toimivaa PEG 400: aa sisältävässä liuoksessa.

Il 92486 21

Taulukko B

CCK-indus oituihin mahan tyhjenemi s häiriöihin kohdistuva CCK-antagonistinen vaikutus Esi- p. o. -annos, hiiri, CCK-vaikutuksen estyminen merkki umol/kq_eläimissä , %_ 1 0,215 50 2a 0,1 100 2b 10 70 4 1,0 45 5 10 75 6 0, 681 40 9 0, 215 50 10 0, 1 40 13 10 83 1,0* 100 15 1,0 57 0, 10* 90 17 1,0* 50 20 1, 0 50 27 1, 0 40 33 1, 0 50 * annettu liukenemisen edistäjää sisältävässä liuoksessa.

4. Menetelmä, jolla määritettiin aineiden estovaikutus CCK-in-dusoituun sappirakon tyhjenemiseen CCK aiheuttaa sappirakon lihasten supistumista ja saa näin ollen aikaan sappirakon tyhjenemisen. Tämä johtaa sappirakon painon pienenemiseen verrattuna eläimiin, joita ei olla käsi- • · « telty CCK: 11a. Kun CCK-8: aa annetaan vatsaontelon sisäisesti 0, 1 ug/kg, voi sappirakon paino pudota jopa kymmenenteen osaan alkuperäisestä painosta.

Kokeessa käytettiin NMRI-kantaan kuuluvia naarashiiriä, joiden paino oli 20-25 g, ja joista oli muodostettu kulloinkin 10 22 92486 eläimen ryhmiä. Sen jälkeen, kun eläimiä oli pidetty ravinnotta 24 tuntia (juomavettä vapaasti), niille annettiin testattavaa ainetta suun kautta 10 ml painokiloa kohden 1 % TyloosiR- liuokseen (metyyliselluloosaa) suspendoituna tai 10 ml painokiloa kohden liukenemista edistävän aineen liuoksena, joka sisälsi 5 % glyseriiniä, 87 % polyetyleeniglykoli 400: aa sekä 8 % vettä. Kahdelle vertailuryhmälle annettiin kulloinkin vain TyloosiR-liuosta tai liukenemisen edistäjänä toimivaa polyety-leeniglykolia sisältävää liuosta. 60 minuutin kuluttua yhden vertailuryhmän eläimiin ja kaikkiin testattavalla aineella käsiteltyihin eläimiin injektoitiin vatsaontelon sisäisesti 0,1 ug/kg CCK-8:aa. Eläimet tapettiin 5 minuutin kuluttua ja sappirakot poistettiin ja punnittiin.

Seuraavassa taulukossa C on esitetty prosentteina testattujen aineiden kyky estää sappirakon painoon kohdistuva CCK-8-vaiku-tus.

Taulukko C

Sappirakkoon kohdistuva CCK-antagonistinen vaikutus Esi- p. o.-annos, hiiri CCK-indusoidun sappirakon merkki_umol/kq _tyhjenemisen estyminen, % 1 10 66 1 <25 2a 0,46 16 2b 46 8,3 6 10 73 9 100 99 4,6 <25 15 100 100 10 <25 0,1* <25 20 10 25 33 10 19 n > · · 92486 23

Taulukoissa B ja C esitettyjä tuloksia vertaamalla todetaan, että testattujen aineiden CCK-antagonistiset vaikutukset sappirakkoon voidaan todeta vasta annoksilla, jotka ovat monta kertaa suurempia kuin ne annokset, jotka vaikuttavat CCK-indu-soituja mahan tyhjenemishäiriöitä vastaan.

Käytetyt annokset voivat vaihdella yksilöstä toiseen sekä luonnollisestikin käsiteltävästä tilasta, käytetystä aineesta sekä antotavasta riippuen. Esimerkiksi ruuansulatuskanavan ulkopuolisesta annettavat valmisteet sisältävät yleisesti vähemmän vaikuttavaa ainetta kuin suun kautta annettavat valmisteet. Yleisesti, suurille nisäkkäille, kuten ihmiselle, voidaan antaa lääkemuotoja, joiden yksikköannos sisältää 5-50 mg vaikuttavaa ainetta.

Lääkkeinä käytettävistä kaavan I mukaisista yhdisteistä sekä niiden fysiologisesti siedettävistä happoadditiosuoloista ja tavallisista farmaseuttisista apuaineista voidaan tehdä galee-nisia valmisteita kuten tabletteja, kapseleita, peräpuikkoja tai liuoksia. Kaavan I mukaiset yhdisteet liukenevat hyvin far-maseutiikassa tavallisia apuaineita sisältäviin liuoksiin ja ne imeytyvät hyvin. Galeenisia valmisteita voidaan tehdä sinänsä tunnetuilla menetelmillä käyttäen tavallisia kiinteitä kantajia kuten esimerkiksi maitosokeria, tärkkelystä tai talk-... kia, tai nestemäisiä laimentimia, kuten esimerkiksi vettä, rasvaisia öljyjä tai nestemäisiä paraffiineja, sekä käyttämällä tavallisia farmaseuttisia apuaineita, esimerkiksi tablettien hajoamista edistäviä aineita tai säilöntäaineita.

Seuraavien esimerkkien tehtävänä on havainnollistaa keksintöä edelleen, sitä kuitenkaan millään tavalla rajoittamatta.

Esimerkki 1 3-[(4H-pyrrolo[3,2, 1-ij]-5, 6-dihydrokinoliini-2-karbonyyli)-amino]-8-metoksi-l-metyyli-2-okso-5-fenyyli-lH-2, 3-dihydro-1, 4-bentsodiatsepiini 24 92486 A) 43 g Ni-metyyli-Ni-(3-metoksifenyyli)-2-hydroksi-l,3-diami- nopropaania ja 31 ml trietyyliamiinia liuotettiin 280 ml: aan dikloorimetaania. Tämä liuos lisättiin hitaasti pisaroittain jäissä jäähdytettyyn liuokseen, joka sisälsi 24,4 ml bentsoyy-likloridia 20 ml: ssa dikloorimetaania. Reaktioseosta sekoitettiin 1, 5 tuntia huoneen lämpötilassa. Tämän jälkeen, reaktio-liuoksen jatkokäsittelemiseksi, se pestiin vedellä ja natrium-kloridiliuoksella ja liuotin poistettiin haihduttamalla. Jäännöksenä saatiin 70,0 g raakaa Ni-metyyli-Ni-(3-metoksifenyyli ) -N2-bentsoyyli-2-hydroksi-l, 3-diaminopropaania. Jäännös kiteytettiin uudestaan tolueenin ja isopropanolin seoksesta, jolloin saadun puhtaan tuotteen sulamispiste oli 87-89 *C.

B) Edellä saadun tuotteen (64 g) annettiin reagoida 64 ml: ssa fosforioksidi-trikloridia 1,5 tunnin ajan öljyhauteessa, jonka lämpötila oli 130 *C. Seoksen annettiin jäähtyä, se laimennettiin dikloorimetaanilla ja liuokseen lisättiin jäävettä. Orgaaninen faasi erotettiin, se pestiin useaan kertaan vedellä, käsiteltiin sitten laimealla natriumhydroksidiliuoksella ja pestiin uudestaan vedellä, kuivattiin natriumsulfaatilla ja haihdutettiin kuiviin. Jäännökseksi saatiin 56, 7 g öljymäistä raakatuotetta, joka oli seos, joka sisälsi noin 60 % 2-kloori-metyyli-1-metyyli-8-metoksi-5-fenyyli-2, 3-dihydro-1H-1, 4-bent-sodiatsepiinia ja noin 40 % 3-kloori-l-metyyli-9-metoksi-6- .. fenyyli-1, 2, 3, 4-tetrahydro-l, 5-bentsodiatsosiinia. Bentsodiat- sosiiniosan isomeroimiseksi raakaa seosta kuumennettiin palautus j äähdyttäen 222 ml: ssa tetrakloorietaania 30 minuutin ajan. Sitten tetrakloorietaani haihdutettiin ja jäljellä jäänyttä 2-kloorimetyyli-1-metyyli-8-metoksi-5-fenyyli-2, 3-dihydro-lH- 1,4-bentsodiatsepiinia käytettiin tämän enempää puhdistamatta seuraavassa reaktiovaiheessa.

C) 56, 7 g edellä saatua tuotetta liuotettiin 285 ml: aan dikloorimetaania. Tähän liuokseen lisättiin 322 ml suolahapon 32-%: sta vesiliuosta, 2481 ml vettä ja 255 ml dikloorimetaania. Sitten siihen lisättiin pisaroittain liuoe, joka sisälsi ;· 32, 4 g kaliumpermanganaattia 660 ml: ssa vettä siten, että sisä- li 92486 25 lämpötila pidettiin jäissä jäähdyttämällä alle 15 ’C:ssa. Sitten reaktioseosta sekoitettiin vielä puoli tuntia huoneen lämpötilassa. Reaktioseoksen jatkokäsittelyä varten siihen lisättiin annoksittain kiinteätä natriumbikarbonaattia neutraloitumiseen saakka. Sitten liuos erotettiin muodostuneesta sakasta asbestilietteen (kauppatuote TheoritR) läpi suodattamalla, dikloorimetaanifaasi erotettiin ja vesifaasi uutettiin vielä kertaalleen dikloorimetaanilla. Yhdistetyt dikloorime-taaniuutteet pestiin laimealla natriumhydroksidillä ja sitten vedellä, ne kuivattiin magnesiumsulfaatilla ja haihdutettiin kuiviin. Tällä tavalla saatiin 55 g raakatuotetta. Puhdas 1-me-tyyli-8-metoksi-2-okso-5-fenyyli-2, 3-dihydro-1H-1, 4-bentsodiat-sepiini eristettiin raakatuotteesta pylväskromatografisesti si-likageelillä hieman korotetussa paineessa (pikakromatografia) käyttäen eluenttina sykloheksaanin ja etikkahapon etyylieste-rin 4: 6-seosta. Tällä tavalla saatiin 15, 5 g öljymäistä puhdasta tuotetta.

D) 15,5 g edellä saatua tuotetta suspendoitiin 293 ml: aan tolu-eenia. Suspensio jäähdytettiin -20 * C: n lämpötilaan, minkä jälkeen siihen lisättiin 16,4 g kalium-tert.-butylaattia samalla sekoittaen ja seosta sekoitettiin vielä edelleen 15 minuuttia. Sitten seokseen lisättiin, samalla jäähdyttäen, 9,4 ml isoamyylinitriittiä niin hitaasti, että reaktioseoksen lämpötila pysyi 0 *C: n alapuolella. Sitten seosta sekoitettiin vielä 30 minuuttia 0 *C:ssa. Reaktioseoksen jatkokäsittelemi-seksi se kaadettiin sekoitettuun seokseen, joka sisälsi 586 ml jääkylmää vettä, 29 ml jääetikkaa ja 586 ml etikkahapon etyy-liesteriä. Seosta sekoitettiin voimakkaasti, minkä jälkeen orgaaninen faasi erotettiin ja vesifaasi uutettiin vielä kerran etikkahapon etyyliesterillä. Yhdistetyt orgaaniset faasit pestiin vedellä ja haihdutettiin. Tällöin saatiin 21 g raaka-tuotetta. Se kiteytettiin tolueenin ja etanolin seoksesta. Kiteet erotettiin ja emäliuos puhdistettiin vielä kerran pi-kakromatografisesti 100 g: 11a silikageeliä käyttäen eluenttina sykloheksaanin ja etikkahapon etyyliesterin 4: 6-liuosta, minkä jälkeen se haihdutettiin. Jäännös kiteytettiin etanolista ja 26 92486 yhdistettiin edellä saatuihin kiteisiin. Yhteensä saatiin 9,5 g 3-hydroks i-i mi no-1-metyy1i-8-metoks i-2-okso-5-fenyyli-2,3-di-hydro-lH-1,4-bentsodiatsepiinia, jonka sulamispiste oli 206-207 'C.

E) 9, 5 g edellä kuvatulla tavalla eaatua tuotetta lisättiin seokseen, joka sisälsi 700 ml jääetikkaa ja 80 ml trifluorie-tikkahappoa. Reaktioseoksen sisälämpötila nostettiin 40 *C:een ja siihen lisättiin annoksittain yhteensä 6, 9 g sinkkipölyä samalla sekoittaen, minkä jälkeen seosta sekoitettiin vielä 2 tuntia 40 *C:ssa ja siihen lisättiin sitten vielä 1 g sinkki-pölyä ja sitä sekoitettiin edelleen 1,5 tuntia 40 ’ C: n lämpötilassa. Seoksen jatkokäsittelemiseksi se laimennettiin tolu-eenilla, sen annettiin jäähtyä ja se haihdutettiin. Jäljelle jäänyt jäännös liuotettiin dikloorimetaaniin ja pestiin natriumkarbonaatin vesiliuoksella ja vedellä. Kiintoaineet erotettiin TheoritR-kerroksen läpi imemällä, liuos kuivattiin ja haihdutettiin. Tällä tavalla saatiin 8, 1 g raakaa 3-amino-l-metyyli-8-metoksi-2-okso-5-fenyyli-2, 3-dihydro-lH-l, 4-bentso-diatsepiinia, jota käytettiin seuraavassa reaktiovaiheessa H tämän enempää puhdistamatta.

F) 150 g 1, 2, 3, 4-tetrahydrokinoliinia liuotettiin 1,25 Iraan jääetikkaa. Tähän liuokseen, joka jäähdytettiin jäähauteessa noin 15 ’ C: n sisälämpötilaan, lisättiin liuos, joka sisälsi 80 g natriumnitriittiä 300 ml: ssa vettä, minkä jälkeen reaktiose-osta sekoitettiin edelleen 45 minuutin ajan. Muodostunutta N-nitroso-1, 2,3, 4-tetrahydrokinoliinia sisältävään reaktio-liuokseen lisättiin 1,5 tunnin aikana annoksittain 300 g sink-kipölyä pitäen reaktioseoksen sisälämpötila alueella 15-20 *C

·· jäähauteessa jäähdyttämällä. Sitten tähän seokseen lisättiin 1,75 1 vettä ja 1,25 1 suolahapon 32 %: sta vesiliuosta ja sitä sekoitettiin edelleen 1,5 tunnin ajan. Muodostunutta N-ami-no-1, 2, 3,4-tetrahydrokinoliinia ja sinkkisuolaa sisältäneeseen happamaan reaktioseokseen lisättiin 130 g palorypälehapon etyyliesteriä ja seosta kuumennettiin 1,5 tunnin ajan palau- .. tus jäähdyttäen ja se jätettiin sitten seisomaan edelleen 16 tunniksi. Tällöin välituotteena muodostunut hydratsoni konden-

II

27 92486 soitui in situ 4H-pyrrolo [ 3, 2, 1-i j ] - 5, 6-dihydrokinoliini-2-karboksyylihapon etyyliesteriksi. Reaktioseoksen jatkokäsitte-lemiseksi se uutettiin kahdesti yhteensä 5 litralla dikloori-metaania, dikloorimetaaniuutteet yhdistettiin, ne pestiin yhteensä 1 litralla vettä, kuivattiin natriumsulfaatilla ja haihdutettiin. Tällä tavalla saatiin 280 g raakaa 4H-pyrrolo-[3, 2, 1-ij]-5,6-dihydrokinoliini-2-karboksyylihapon etyylieste-riä, joka puhdistettiin kromatografisesti silikageelillä käyttäen eluenttina dikloorimetaania. Tällöin saatiin 151,8 g puhdistettua tuotetta, jonka sulamispiste oli 70-72 *C.

G) 39 g 4H-pyrrolo[3, 2, 1-ij]-5, 6-dihydrokinoliini-2-karboksyy-lihapon etyyliesteriä liuotettiin 40 ml: aan etanolia ja tämä liuos lisättiin huoneen lämpötilassa liuokseen, joka sisälsi 11,3 g kaliumhydroksidia veden (20 ml) ja etanolin (145 ml) seoksessa. Reaktioseosta sekoitettiin 90 minuuttia huoneen lämpötilassa, minkä jälkeen sen annettiin jäähtyä 10 *C:n lämpötilaan. Saostunut kiintoaine erotettiin imulla ja pestiin kolmasti kulloinkin 30 ml: 11a etanolia. Emäliuos haihdutettiin puoleen ja tällöin saostunut kiintoaine erotettiin samoin ja pestiin etanolilla.

Koko kiintoaine liuotettiin sitten 150 ml: aan vettä ja tästä liuoksesta saostettiin happo tekemällä liuos happamaksi alueella 1-2 olevaan pH-arvoon väkevällä suolahapolla. Saostunut happo erotettiin, se pestiin kolmasti kulloinkin 40 ml:11a vettä ja se kuivattiin 60 *C: n lämpötilassa. Tällä tavalla saatiin 32,4 g 4H-pyrrolo[3, 2, 1-ij ]-5, 6-dihydrokinoliini-2-karboksyylihappoa, jonka sulamispiste oli 212-213 *C (Z).

(H) 5,4 g 4H-pyrrolo[3,2,1-ij]-5, 6-dihydrokinoliini-2-karbok- syylihappoa ja 3,67 ml trietyyliamiinia liuotettiin 119 ml: aan dikloorimetaania. Liuos jäähdytettiin -20 ’ C: n lämpötilaan ja siihen lisättiin hitaasti pisaroittaan, samalla sekoittaen, 2,08 ml metaanieulfonihappokloridia, minkä jälkeen reaktioseosta sekoitettiin edelleen 15 minuuttia -20 ’ C: n lämpötilassa. Metaanisulfonihaposta ja 4H-pyrrolo[3, 2, 1-ij]-5, 6-dihydrokino- 28 92486 liini-2-karboksyylihaposta muodostunutta seka-anhydridiä sisältävään reaktioliuokseen lisättiin alueella -15...-20 'C olevassa lämpötilassa pisaroittain, samalla sekoittaen, liuos, joka sisälsi 8 g vaiheessa E) saatua 3-amino-1-metyyli-8-metok-si-2-okso-5-fenyyli-2,3-dihydro-lH-l, 4-bentsodiatsepiinia ja 3, 67 ml trietyyliamiinia 100 ml: esa dikloorimetaania, reak-tioseosta sekoitettiin edelleen 30 minuuttia -15 ' C: n lämpötilassa ja sen annettiin lämmetä hitaasti (tunnin aikana) huoneen lämpötilaan. Reaktioseoksen jatkokäsittel etniseksi se laimennettiin vedellä, dikloorimetaanifaasi erotettiin, pestiin natriumbikarbonaattiliuoksella ja sitten vedellä, kuivattiin natriumsulfaatilla, suodatettiin ja haihdutettiin. Jäännöksenä saatiin 14, 3 g raakaa otsikon mukaista yhdistettä. Raakatuote puhdistettiin pylväskromatografisesti 700 g: 11a silikageeliä hieman korotetussa paineessa (pikakromatografia) käyttäen eluenttina sykloheksaanin ja etikkahapon etyyliesterin 1: 1-seosta. Tällöin saatiin 6, 1 g puhdistettua tuotetta. Se kiteytettiin 25 ml: sta etanolia, johon oli lisätty vähän dikloorimetaania, ja kiteitä kuivattiin 2 vuorokautta 80 *C:ssa. Tällöin saatiin 3, 3 g raseemista 3-[ (4H-pyrrolo( 3,-2, 1-ij]-5,6-dihydrokinoliini-2-karbonyyli)-amino]-8-metoksi-l-metyyli-2-okso-5-fenyyli-lH-2,3-dihydro-l, 4-bentsodiatsepiinia, jonka sulamispiste oli 175-178 *C.

Esimerkki 2 3-[(4H-pyrrolo[3,2,1-ij]-5,6-dihydrokinoliini-2-karbonyyli)-amino)-8-metoksi-l-metyyli-2-okso-5-fenyyli-lH-2, 3-dihydro-1, 4-bentsodiatsepiinin optisten isomeerien valmistaminen 2a: (-)-isomeerin optinen kiertoarvo (a]a°D = -88,2* (c = 0,5 dikloorimetaanissa).

• « A) 30, 5 g raseemista 3-amino-l-metyyli-8-metoksi-2-okso-5-fe-nyyli-2,3-dihydro-lH-l,4-bentsodiatsepiinia (valmistettu analogisesti esimerkin IE kanssa) liuotettiin 190 ml: aan dimetyy-liformamidia. Kosteuden pääsy tähän liuokseen estettiin ja .. siihen lisättiin peräkkäin 28,8 g N-tert. -butoksikarbonyyli- 92486 29 D-fenyylialaniinia (= BOC-D-fenyylialaniinia), 15 g 1-hydrok- sibentsotriatsolia, 20,7 g l-etyyli-3-[3-(dimetyyliamino)-pro-pyyli]-karbodi-imidi-hydrokloridia ja 15 ml trietyyliamiinia. Reaktioseosta sekoitettiin 30 minuuttia huoneen lämpötilassa. Seoksen jatkokäsittelemiseksi dimetyyliformamidi poistettiin tislaamalla alennetussa paineessa ja jäännös liuotettiin etik-kahapon etyyliesteriin. Liuosta ravisteltiin yhdessä sitruuna-hapon 10 % vesiliuoksen kanssa, faasit erotettiin toisistaan, vesi faasi uutettiin vielä kerran etikkahapon etyyliesterillä ja sitten yhdistetyt orgaaniset faasit pestiin natriumhydrok-sidin 10 % vesiliuoksella, vedellä ja keittosuolan vesiliuok sella, kuivattiin natriumsulfaatilla ja suodatettiin. Liuotin poistettiin tislaamalla, jolloin saatiin 66 g raakatuotetta, joka puhdistettiin vielä kerran pikakromatografisesti 700 g: 11a silikageeliä käyttäen eluenttina sykloheksaanin ja etikkahapon etyyliesterin 1: 1-seosta. Liuottimen haihduttamisen jälkeen saatiin 60 g 1,1-dimetyylietyyli-N-{(R)-2-[(2, 3-dihyd-ro-l-metyyli-2-okso-5-fenyyli-8-metoksi-lH-l, 4-bentsodiatse-pin-3-yyli)-amino]-2-okso-l-bentsyylietyyli)-karbamaattia diastereomeerien 1: 1-seoksena.

B) 60 g edellä saatua diastereomeeristä amidiseosta liuotettiin 480 ml: aan etikkahapon etyyliesteriä. Suojaavien BOC-ryhmien irroittamiseksi amideista liuos kyllästettiin kaasumaisella kloorivedyllä ja reaktioseosta sekoitettiin 30 minuuttia. Tällöin saostui vapautuneiden amiinien hydrokloridi-kiteitä, joihin oli rikastunut (-)-kiertävää diastereomeeria. Kiteet erotettiin imulla ja ne kiteytettiin kolmasti uudestaan etanolista, jolloin saatiin dikloorimetaaniliuoksessa (-)-kiertävän 3-fenyyli-2-amino-N-(2, 3-dihydro-l-metyyli-2-okso-5-fe-*· nyyli-8-metoksi-lH-l, 4-bentsodiatsepin-3-yyli)-propionihappo- amidin diastereomeerisesti puhdasta hydrokloridia. Emäksen vapauttamiseksi hydrokloridiin lisättiin 10 %: sta natriumhydrok-sidia ja emäs uutettiin vesifaasista etikkahapon etyyliesterillä. Orgaanisen faasin pesun, kuivaamisen ja haihduttamisen jälkeen saatiin 18,4 g diastereomeerisesti puhdasta 3-fenyyli-2-amino-N-(2,3-dihydro-l-metyyli-2-okso-5-fenyyli-8-metoksi- 30 92486 1H-1, 4-bentsodiatsepin-3-yyli)propionihappoamidia.

Kiertoarvo [a]2°r> = -30,6’ (c = 0,5 dikloorimetaanissa).

C) 18,4 g edellä saatua, di kloori metaani liuoksessa (^-kiertävää, diastereomeerisesti puhdasta amidia liuotettiin 100 ml: aan dikloorimetaania. Kosteuden pääsy liuokseen estettiin ja siihen lisättiin 5, 4 ml fenyyli-isotiosyanaattia ja reaktio-seosta sekoitettiin 10 minuuttia huoneen lämpötilassa. Sitten dikloorimetaani poistettiin tislaamalla alennetussa paineessa ja saatu jäännös puhdistettiin pikakromatografisesti 500 g: 11a silikageeliä käyttäen eluenttina sykloheksaanin ja etikkahapon etyyliesterin 1: 1-seosta. Liuottimen haihduttamisen jälkeen saatiin vaahtohartsia, joka kiteytettiin etanolista. Tällöin saatiin 20,1 g Ni-fenyyli-Na-{2-[(2, 3-dihydro-l-metyyli-2-ok-so-5-fenyyli-8-metoksi-lH-l,4-bentsodiatsepin-3-yyli)-amino]- 2- okso-1-(bentsyyli)-etyyli}-tioureaa, jonka sulamispiste oli 138-160 ’C.

Optinen kiertoarvo: [a]aoD = -11,2’ (c = 0,5 metanolissa).

D) 20 g: aan edellä saatua tioureatuotetta lisättiin 30,7 ml tri fluorietikkahappoa ja reaktioseosta lämmitettiin 20 minuuttia 50 *C: ssa. Sitten trifluorietikkahappo poistettiin tislaamalla alennetussa paineessa, jäännös haihdutettiin kuiviin kahdesti dikloorimetaanista, se liuotettiin uudestaan dikloori-metaaniin ja se puhdistettiin pikakromatografisesti 500 g: 11a silikageeliä, jolloin eluenttina käytettiin ensin sykloheksaanin ja etikkahapon etyyliesterin 1: 1-seosta ja sitten dikloori-metaanin, metanolin, etikkahapon ja veden välistä seosta suhteessa 90:10:1:1. Saatu (-)-3-amino-2, 3-dihydro-1 -metyyli-2-ok-so-5-fenyyli-8-metoksi-lH-l,4-bentsodiatsepiinin hydrotrifluo- .. riasetaatti liuotettiin di kloori metaani in, liuokseen lisättiin amiinin vapauttamiseksi natriumbikarbonaatin vesiliuosta ja reaktioseos uutettiin dikloorimetaanilla. Dikloorimetaanifaasi erotettiin, kuivattiin natriumsulfaatilla, suodatettiin, liuotin poistettiin tislaamalla alennetussa paineessa ja jäljelle jäänyt emäs kuivattiin. Tällöin saatiin 8,5 g vaahtomaista (-)-3-amino-2, 3-dihydro-l-metyyli-2-okso-5-fenyyli-8-metoksi- ii 31 92486 1H-1, 4-bentsodiatsepiinia. Optinen kiertoarvo [a]aoo = -171,21 (c = 0,5 dikloorimetaanissa).

E) Analogisesti kohdassa 1H) kuvatun menetelmän kanssa 7, 0 g edellä saatua (-)-3-amino-l-metyyli-8-metoksi-2-okso-5-fenyy-li-2, 3-dihydro-lH-l, 4-bentsodiatsepiinia saatettiin reagoimaan 4,9 g: sta 4H-pyrrolo(3,2,1-ij]-5,6-dihydrokinoliini-2-karbok-syylihappoa ja 1,85 ml: sta metaanisulfonihappokloridia muodostuneen seka-anhydridin kanssa dikloorimetaanin sisältävässä reaktioliuoksessa. Reaktioseos jatkokäsiteltiin esimerkissä 1H) kuvatulla tavalla. Pikakromatografisen puhdistuksen jälkeen saatiin 9,0 g puhdistettua kiteistä tuotetta. Se kiteytettiin vielä kaksi kertaa uudestaan metanolista ja kerran etanolista mahdollisten enantiomeeristen epäpuhtauksien poistamiseksi. Tällöin saatiin 6, 7 g enantiomeerisesti puhdasta (-)-3-((4H-pyrrolo(3, 2, 1-ij]-5, 6-dihydrokinoliini-2-karbonyy-li)-amino]-8-metoksi-l-metyyli-2-okso-5-fenyyli-lH-2, 3-dihyd-ro-1, 4-bentsodiatsepiinia, jonka sulamispiste oli 201-205 1C ja optinen kiertoarvo (a]2°o -88,21 (c = 0,5 dikloorimetaanis sa).

2b: Dikloorimetaanissa ( + )-kiertävä 3-[ (4H-pyrrolo( 3, 2, 1-ij ]- 5, 6-dihydrokinoliini-2-karbonyyli)-amino]-8-metoksi-l-metyyli - 2-okso-5-fenyyli-lH-2, 3-dihydro-l, 4-bentsodiatsepiini •' · A) Diastereomeerisesti puhtaan hydrokloridin valmistuksessa 2a B) muodostuvat emäliuokset haihdutettiin toisen diastereo-meerisen hydrokloridin talteensaamiseksi. Saostunut hydroklo-ridi kiteytettiin 4 kertaan uudestaan asetonitriilin ja isopro-pyyliasetaatin seoksesta. Tästä hydrokloridista saatiin analogisesti edellä kuvatun menetelmän kanssa 14,5 g diastereomeerisesti puhdasta, metanoliliuoksessa (+)-kiertävää 3-fenyyli- 2-amino-N-(2,3-dihydro-1-metyyli-2-okso-5-fenyyli-8-metoksi-lH-1, 4-bentsodiatsepin-3-yyli)-propionihappoamidia, jonka optinen kiertoarvo [a]20D = +162,61 (C = 0,5 metanolissa).

B) 14,5 g edellä saatua, metanoliliuoksessa (+)-kiertävää 32 92486 amidia saatettiin, reagoimaan esimerkissä 2a C) kuvatulla tavalla fenyyli-isotiosyanaatin (4,3 ml) kanssa dikloorimetäänissä. Reaktioseos jatkokäsiteltiin esimerkissä 2a C) kuvatulla tavalla. Tällöin saatiin 18,6 g Ni-fenyyli-Na-{2-[(2, 3-dihyd-ro-1-metyyli-2-okso-5-fenyyli-8-metoksi-lH-l, 4-bentsodiatsepin-3-yyli)-amino]-2-okso-l-(bentsyyli)-etyyli}-tioureaa.

Optinen kiertoarvo (a]2°o = +60,2* (c = 0,5 metanolissa).

C) 18, 5 g edellä saatua tioureatuotetta saatettiin reagoimaan esimerkissä 2a D) kuvatulla tavalla tri fluorietikkahapon (28,4 ml) kanssa. Amiini vapautettiin esimerkin 2a D) mukaisesti saadusta (+)-3-amino-2,3-dihydro-l-metyyli-2-okso-5-fenyyli-8-me-toksi-lH-1, 4-bentsodiatsepiinin hydrotrifluoriasetaatista.

Tällöin saatiin 7,7 g (+ )-3-amino-2, 3-dihydro-l-metyyli-2-ok-so-5-fenyyli-8-metoksi-lH-l,4-bentsodiatsepiinia. Optinen kiertoarvo [a]2°r> = +143,8* (c = 0,5 dikloorimetaanissa).

D) Analogisesti esimerkissä 1H) kuvatulla tavalla 5,0 g edellä saatua (+)-3-amino-l-metyyli-8-metoksi-2-okso-5-fenyyli-2,3-di-hydro-lH-1, 4-bentsodiatsepiinia saatettiin reagoimaan 3,49 g: sta 3- [ (4H-pyrrolo[ 3, 2, 1-ij ] -5, 6-dihydrokinoliini-2-karbok-syylihappoa ja 1,32 ml:sta metaanisulfonihappokloridia muodostuneen seka-anhydridin kanssa dikloorimetaania sisältäneessä reaktioliuoksessa. Reaktioseos jatkokäsiteltiin esimerkissä 1H) kuvatulla tavalla. Tällöin saatiin 10 g raakatuotetta.

*

Pikakromatografisen puhdistuksen jälkeen tuote kiteytettiin . kolmeen kertaan uudestaan metanolista mahdollisten enantiomee-risten epäpuhtauksien poistamiseksi. Tällöin saatiin 3,4 g enantiomeerisesti puhdasta ( +)-3-[(4H-pyrrolo[3,2, 1-ij]-5,6-di-hydrokinoliini-2-karbonyyli)-amino]-8-metoksi-l-metyyli-2-ok-so-5-fenyyli-lH-2, 3-dihydro-l, 4-bentsodiatsepiinia, jonka sulamispiste oli 201-205 * C. Optinen kiertoarvo [a]aoD = +88,4* (c = 0,5 dikloorimetaanissa).

Esimerkki 3 3-[(4H-pyrrolo[3, 2, 1-ij]-5,6-dihydrokinoliini-2-karbonyyli)-a-·' mino]-l-n-pentyyli-2-okso-5-fenyyli-lH-2, 3-dihydro-l, 4-bentso-diatsepiini

II

33 92486 10 g 2-okso-5-fenyyli-2, 3-dihydro-1H-1, 4-bentsodiatsepiinia liuotettiin 100 ml: aan tetrahydrofuraania typpi-ilmakehässä. Tähän liuokseen lisättiin typpi-ilmakehässä annoksittain 1,4 g natriumhydridiä, joka oli 80-prosenttisena öl jysuspensiona, ja reaktioseosta sekoitettiin 30 minuuttia palautusjäähdyttäen. Siihen lisättiin hitaasti pisaroittain 9, 2 g (5,5 ml) jodipen-taania, seosta sekoitettiin edelleen 1, 5 tuntia samalla kuumentaen ja palautusjäähdyttäen, minkä jälkeen siihen lisättiin vielä 0, 3 g öljysuspensiona olevaa natriumhydridiä ja edelleen 10 minuutin kuluttua taas pisaroittain 5,5 ml jodipentaania, ja seosta kuumennettiin vielä tunnin ajan palautusjäähdyttäen. Reaktioseoksen jatkokäsittelemiseksi siihen lisättiin jäävet-tä, se laimennettiin dikloorimetaanilla, vesifaasi erotettiin, organinen faasi pestiin vedellä neutraaliksi, kuivattiin nat-riumsulfaatilla, suodatettiin ja haihdutettiin. Tällöin saatiin 13, 5 g raakatuotetta, joka puhdistettiin pikakromatogra-fisesti noin 300 g:11a silikageeliä käyttäen eluenttina syklo-heksaanin ja etikkahapon etyyliesterin välistä 1:1-seosta. Puhdistettu tuote kiteytettiin sykloheksäänistä ja se kuivattiin. Tällöin saatiin 6,2 g puhdasta 2-okso-l-n-pentyyli-5-fenyyli-2,3-dihydro-1H-1, 4-bentsodiatsepiinia, jonka sulamispiste oli 93-95 'C.

B) 6, 5 g edellä saatua tuotetta suspendoitiin 122 ml: aan tolu-eenia. Suspensio jäähdytettiin -20 *C: n lämpötilaan ja sitten siihen lisättiin 5, 88 g kalium-tert. -butylaattia samalla sekoittaen ja seos saatettiin reagoimaan esimerkissä ID) kuvatulla tavalla tert.-butyylinitriitin (2,84 ml) kanssa. Reaktio-seos jatkokäsiteltiin esimerkissä ID) kuvatulla tavalla. Tällöin saatiin 4,7 g 3-hydroksi-imino-2-okso-l-n-pentyyli-5- .. fenyyli-2, 3-dihydro-1 H-1, 4-bentsodiatsepiinia, jonka sulamis piste oli 188-191 ’C.

C) 4,6 g edellä saatua tuotetta liuotettiin seokseen, joka sisälsi 328 ml jääetikkaa ja 37,6 ml trifluorietikkahappoa, ja se pelkistettiin esimerkissä IE) kuvatulla tavalla yhteensä 3,1 g: 11a sinkkipölyä. Reaktioseos jatkokäsiteltiin esimerkis 92486 34 sä IE) kuvatulla tavalla. Tällä tavalla saatiin 4, 2 g raakaa 3-amino-2-okso-l-n-pentyyli-5-fenyyli-2, 3-dihydro-lH-1, 4-bent-sodiatsepiinia, jota käytettiin myöhemmissä vaiheissa tämän enempää puhdistamatta.

D) Reaktioseokseen, joka sisälsi metaanisulfonihaposta ja 2,6 g: sta 4H-pyrrolo-[ 3, 2, 1-ij ]-5, 6-dihydrokinoliini-2-karboksyyli-happoa muodostunutta seka-anhydridiä 60 ml: ssa dikloorimetääniä, lisättiin esimerkissä 1H) kuvatulla tavalla, alueella -15...-20 ‘C olevassa lämpötilassa pisaroittaan liuos, joka sisälsi 4,2 g edellä saatua tuotetta ja 1,77 ml trietyyliamiinia 50 ml: ssa dikloorimetaania. Reaktioseos jatkokäsiteltiin esimerkissä 1H) kuvatulla tavalla. Tällöin saatiin 3,9 g 3-[(4H-pyrrolo[3,2,1-ij]-5,6-dihydrokinoliini-2-karbonyyli)-amino] -2-okso-l-n-pentyyli-5-fenyyli-lH-2, 3-dihydro-l, 4-bentsodi-atsepiinia valkoisena vaahtohartsina.

IR-spektri: 1862 cm-1, 1662 cm-1, 1524 cm-1, 1499 cm-1.

Esimerkki 4 3-[(4H-pyrrolo(3,2,1-ij]-5,6-dihydrokinoliini-2-karbonyyli)-amino]-1-metyyli-2-okso-5-sykloheksyyli-lH-2, 3-dihydro-l, 4- be nt s odi ats epi i ni A) 75,6 g Ni-metyyli-Ni-fenyyli-2-hydroksi-l, 3-diaminopropaa-nia ja 65 ml trietyyliamiinia liuotettiin 600 ml: aan dikloorimetaania. Tähän liuokseen lisättiin hitaasti pisaroittain, samalla jäiseä jäähdyttäen, liuos, joka sisälsi 61 ml syklo-heksyylikarboksyylihappokloridia 50 ml: ssa dikloorimetaania. Reaktioseosta sekoitettiin 1, 5 tuntia huoneen lämpötilassa. Sitten reaktioseoksen jatkokäsittelemisekei se pestiin vedellä ja natriumkloridiliuoksella ja liuotin haihdutettiin. Jäännöksenä saatiin 131 g raakaa Ni etyyli-Ni-fenyyli-Na-syklohek-syylikarbonyyli-2-hydroksi-l,3-diaminopropaania. Raakatuote kiteytettiin uudestaan tolueenista, se pestiin eetterillä ja kuivattiin. Tällöin saatiin 113,8 g puhdasta tuotetta, jonka sulamispiste oli 86-88 *C.

Il 92486 35 B) Edellä saadun tuotteen (87 g) annettiin reagoida 174 ml: ssa fosforioksiditrikloridia 2 tunnin ajan öljyhauteessa, jonka lämpötila oli 130 'C. Sitten seoksen annettiin jäähtyä, se laimennettiin dikloorimetaanilla ja liuokseen lisättiin jää-vettä. Orgaaninen faasi erotettiin, se pestiin moneen kertaan vedellä, sitten sitä käsiteltiin laimealla natriumhydroksidi-liuoksella, pestiin uudestaan vedellä, kuivattiin natriumsul-faatilla ja haihdutettiin kuiviin. Jäännöksenä saatiin 76,1 g öljymäistä raakatuotetta, joka oli seos, joka sisälsi noin 40 % 2-kloorimetyyli-l-metyyli-5-sykloheksyyli-2, 3-dihydro-lH-1, 4-bentsodiatsepiinia ja noin 60 % 3-kloori-l-metyyli-6-syklo-heksyyli-1, 2, 3, 4-tetrahydro-l, 5-bentsodiatsosiinia. Bentso- diatsosiiniosan isomeroimiseksi tätä raakaseosta kuumennettiin palautusjäähdyttäen 300 ml: ssa tetrakloorietaania 30 minuutin ajan. Sitten tetrakloorietaani haihdutettiin ja jäljelle jäänyttä 2-kloorimetyyli-l-metyyli-5-sykloheksyyli-2, 3-dihydro-lH-bentsodiatsepiinia käytettiin seuraavassa reaktiovaiheessa puhdi s tamatta.

C) 19,0 g edellä saatua tuotetta liuotettiin 103 ml: aan di-kloorimetaania. Tähän liuokseen lisättiin 116 ml suolahapon 32 %: sta vesiliuosta, .882 ml vettä ja 91 ml di kloori metaani a. Sitten siihen lisättiin pisaroittain liuos, joka sisälsi 11,65 g kaliumpermanganaattia 238 ml: ssa vettä, pitäen sisälämpötila alle 15 'C:ssa jäissä jäähdyttämällä. Reaktioseosta sekoitettiin 1, 5 tuntia huoneen lämpötilassa. Sitten jälleen 2 g kaliumpermanganaattia liuotettiin 50 ml: aan vettä, lisättiin pisaroittain ja seosta sekoitettiin vielä tunnin ajan huoneen lämpötilassa. Reaktioseoksen jatkokäsittelemisekei siihen lisättiin kiinteätä natriumbikarbonaattia annoksittain neutraloitumiseen saakka. Sitten dikloorimetaanifaasi erotettiin ja vesi faasi uutettiin vielä kerran dikloorimetaanilla. Yhdistetyt dikloorimetaaniuutteet pestiin laimealla natriumhydroksi-dilla ja sitten vedellä, kuivattiin magnesiumsulfaatilla ja haihdutettiin. Tällä tavalla saatiin 55 g raakatuotetta. Raa-katuotteesta eristettiin pylväskromatografisesti, käyttäen 1 kg silikageeliä ja hieman korotettua painetta (pikakroma- 36 92486 tografia) sekä eluenttina sykloheksaanin ja etikkahapon etyy-liesterin välistä 1: l-seosta, puhdas l-metyyli-2-okso-5-syklo-heksyyli-2,3-dihydro-lH-l,4-bentsodiatsepiini, joka kiteytettiin eetteristä ja kuivattiin. Tällöin saatiin 2, 3 g puhdasta tuotetta, jonka sulamispiste oli 98-100 * C.

D) 8, 9 g edellä saatua tuotetta suspendoitiin 201 ml:aan tolu- eenia. Suspensio jäähdytettiin -20 *C: n lämpötilaan ja sitten siihen lisättiin 9, 63 g kalium-tert. -butylaattia samalla sekoittaen, minkä jälkeen seosta sekoitettiin vielä 15 minuuttia. Sitten siihen lisättiin 5,5 ml isoamyylinitriittiä niin hitaasti, samalla jäähdyttäen, että reaktioseoksen lämpötila pysyi alle 0 ‘ C: ssa. Sitten seosta sekoitettiin vielä 30 minuuttia 0 ’C: ssa. Reaktioliuoksen jatkokäsittelemiseksi se kaadettiin sitten, samalla sekoittaen, seokseen, joka sisälsi 347 ml jääkylmää vettä, 16,7 ml jääetikkaa ja 347 ml etikkahapon etyyliesteriä. Seosta sekoitettiin voimakkaasti, minkä jälkeen orgaaninen faasi erotettiin ja vesifaasi uutettiin vielä etikkahapon etyyliesterillä. Yhdistetyt orgaaniset faasit pestiin vedellä ja haihdutettiin. Jäännös liuotettiin tolueeniin ja kiteytettiin uudestaan tolueenin ja etanolin seoksesta. Tällöin saatiin 12, 4 g raakatuotetta. Se puhdistettiin edelleen pikakromatografisesti 500 g:11a silikageeliä käyttäen eluenttina ensin sykloheksaanin ja etikkahapon etyy- • liesterin välistä 1: l-seosta, sitten niiden 4: 6-seosta. Saatu • · .

tuote kiteytettiin etanolista, minkä jälkeen saatiin 4,4 g 3-hydroks i-i mi no-1-metyy1i-2-oks o-5-s ykloheksyyli-2,3-di hydro-1H-1, 4-bentsodiatsepiinia, jonka sulamispiste oli 205-210 *C.

E) 4, 4 g edellä saatua tuotetta lisättiin seokseen, joka si- .. sälsi 375 ml jääetikkaa ja 42, 3 ml trifluorietikkahappoa.

Reaktioseosta lämmitettiin siten, että sen sisälämpötilaksi saatiin 40 *C, ja siihen lisättiin annoksittain yhteensä 2,36 g sinkkipölyä samalla sekoittaen, seosta sekoitettiin edelleen 2 tuntia 40 *C: n lämpötilassa ja sitten siihen lisättiin veilä 1, 1 g sinkkipölyä ja sitä sekoitettiin edelleen 1,5 tuntia 40 ' C: n lämpötilassa. Seoksen jatkokäsittelemiseksi se laimennet-

II

92486 37 tiin tolueenilla, sen annettiin jäähtyä ja se haihdutettiin. Saatu jäännös liuotettiin dikloorimetaaniin, pestiin natrium-karbonaatin vesiliuoksella ja vedellä, kuivattiin ja haihdutettiin. Tällöin saatiin 4,0 g raakaa 3-amino-l-metyyli-2-ok-so-5-sykloheksyyli-2,3-dihydro-lH-l, 4-bentsodiatsepiinia, jota käytettiin seuraavassa reaktiovaiheessa puhdistamatta.

F) 2,92 g 4H-pyrrolo[3,2,1-ij]-5, 6-dihydrokinoliini-2-karbok-syylihappoa (saatu esimerkkien 1F-1G mukaisesti) ja 1,99 ml trietyyliamiinia liuotettiin 64 ml: aan dikloorimetaania. Liuos jäähdytettiin -20 ‘C:n lämpötilaan ja siihen lisättiin hitaasti pisaroittain, samalla sekoittaen, 1, 13 ml metaanisulfonihap-pokloridia ja reaktioseosta sekoitettiin edelleen 15 minuuttia -20 *C:ssa. Reaktioliuokseen, joka sisälsi metaani s ui f oni hapon ja 4H-pyrrolo[3,2,1-ij]-5,6-dihydro-kinoliini-2-karboksyyliha-pon välistä seka-anhydridiä, lisättiin pisaroittain, samalla sekoittaen, alueella -15...-20 *C olevassa lämpötilassa, liuos, joka sisälsi 4,0 g vaiheessa E) saatua 3-amino-1-metyyli -2-okso-5-sykloheksyyli-2, 3-dihydro-lH-l, 4-bentsodiatsepiinia ja 1,99 ml trietyyliamiinia 54 ml: ssa di kloori metaani a. Reaktioseosta sekoitettiin edelleen 30 minuuttia -15 ’C: n lämpötilassa ja sen annettiin lämmetä hitaasti huoneen lämpötilaan (yhden tunnin aikana). Reaktioseoksen jatkokäsittelemi-seksi se laimennettiin vedellä, dikloorimetaanifaasi erotet-• tiin, pestiin natriumbikarbonaattiliuoksella ja sitten vedel lä, kuivattiin natriumsulfaatilla, suodatettiin ja haihdutettiin. Jäännöksenä saatiin 7,6 g raakaa otsikon mukaista yhdistettä. Raakatuote puhdistettiin pylväskromatografisesti 400 g: 11a silikageeliä hieman korotetussa paineessa (pikakromato-grafia) käyttäen eluenttina sykloheksaanin ja etikkahapon etyyliesterin välistä 1:1-seosta. Puhdistettu tuote kiteytettiin etanolista ja kuivattiin. Tällöin saatiin 1, 5 g 3-[(4H-pyrrolo[3,2, 1-ij]-5,6-dihydrokinoliini-2-karbonyyli)-amino]-1-metyyli-2-okso-5-sykloheksyyli-lH-2, 3-dihydro-l, 4-bentsodiatsepiinia, jonka sulamispiste oli 147-152 *C.

38 92486

Esimerkki 5 3-[(8-fluori-4H-pyrrolo[3,2,1-ij ]-5, 6-dihydrokinoliini-2-kar-bonyyli)-amino]-2-okso-l-metyyli-5-fenyyli-lH-2, 3-dihydro-1, 4-bentsodiatsepiini 0,99 g 8-fluori-4H-pyrrolo[3, 2, 1-ij]-5, 6-dihydrokinoliini-2-karboksyylihappoa, 1,4 g 2-kloori-l-metyylipyridiniumjodidia, 1,1 ml trietyyliamiinia ja 1,2 g 3-amino-2-okso-l-metyyli-5-fenyyli-2,3-dihydro-1H-1,4-bentsodiatsepiinia liuotettiin 120 ml: aan dikloorimetaania ja reaktioseosta keitettiin palautus-jäähdyttäen 1 tunnin ajan. Reaktioseoksen jatkokäsittelemisek-si sen annettiin jäähtyä, siihen lisättiin 5 %:sta natriumbi-karbonaattiliuosta, orgaaninen faasi erotettiin ja vesifaasi uutettiin vielä kerran dikloorimetaanilla. Yhdistetyt dikloo-rimetaaniuutteet kuivattiin natriumsulfaatilla ja liuotin poistettiin tislaamalla alennetussa paineessa. Jäännöksenä saatu raaka otsikon mukainen yhdiste puhdistettiin pylväskro-matografisesti silikageelillä käyttäen eluenttina dikloorime-taanin ja metanolin 99: 1-seosta. Tällöin saatiin 1,5 g 3-[(8-fluori-4H-pyrrolo[3,2,1-ij]-5, 6-dihydrokinoliini-2-karbo-nyyli)-amino]-2-okso-l-metyyli-5-fenyyli-lH-2, 3-dihydro-l, 4-bentsodiatsepiinia, jonka sulamispiste oli 181-182 * C.

Esimerkki 6 . 3-[(4H-pyrrolo[3,2,1-ij]-5,6-dihydrokinoliini-2-karbonyyli)- amino]-1-metyyli-2-okso-5-fenyyli-lH-2, 3-dihydro-l, 4-bentsodi-atsepiini A) 98, 6 g 2-aminobentsofenonia liuotettiin seokseen, joka sisälsi 650 ml dikloorimetaania ja 50 ml vettä. Tähän seokseen .. lisättiin pisaroittain -10 ’ C: n lämpötilassa liuos, joka si sälsi 116,1 g bromiasetyylibromidia 150 ml: ssa dikloorimetaania. Sitten reaktioseosta sekoitettiin edelleen 2 tuntia huoneen lämpötilassa. Reaktioseoksen jatkokäsittelemiseksi siihen lisättiin vettä, orgaaninen faasi erotettiin, pestiin vielä kerran vedellä, kuivattiin ja haihdutettiin alennetussa paineessa. Jäännöksenä saatu raakatuote kiteytettiin eetterin ja li 92486 39 petroolieetterin seoksesta. Tällöin saatiin 142 g 2-[(2-bromi-asetyyli)-amino]-bentsofenonia, jonka sulamispiste oli 96-98 # C.

B) 71 g edellä saatua 2-[(2-bromiasetyyli)-amino]-bentsofeno nia liuotettiin 500 ml: aan metanolia. Tähän liuokseen lisättiin pisaroittaan 10 ’ C: n lämpötilassa liuos, joka sisälsi 75 g ammoniakkia 1,2 1 metanolia. Sitten reaktioseosta sekoitettiin ensin 1, 5 tunnin ajan huoneen lämpötilassa ja sitten 2 tuntia palautusjäähdyttäen. Seoksen jatkokäsittelemiseksi metanoli haihdutettiin alennetussa paineessa, jäännös liuotettiin dikloorimetaaniin, tämä liuos pestiin natriumhydroksidin 10 % vesiliuoksella ja vedellä, kuivattiin ja haihdutettiin alennetussa paineessa. Jäännöksenä saatu raakatuote kiteytettiin metanolista. Tällä tavalla saatiin 20 g 2-okso-5-fenyy-li-lH-2, 3-dihydro-l,4-bentsodiatsepiinia, jonka sulamispiste 011 178-180 *C.

C) 60 g edellä saatua tuotetta liuotettiin 1,2 litraan kuivattua tetrahydrofuraania. Kosteuden pääsy liuokseen estettiin ja siihen lisättiin 34,2 g kalium-tert. -butylaattia. Sitten siihen lisättiin pisaroittain liuos, joka sisälsi 20,6 ml metyy-lijodidia 75 ml: ssa tetrahydrofuraania, ja reaktioseosta sekoitettiin vielä tunnin ajan huoneen lämpötilassa. Reaktiose-oksen jatkokäsittelemiseksi siihen lisättiin jääkylmää nat-riumkloridiliuosta, se laimennettiin dikloorimetaanilla, vesi-faasi erotettiin, orgaaninen faasi pestiin vedellä neutraaliksi, kuivattiin natriumsulfaatilla, suodatettiin ja haihdutettiin. Jäännöksenä saatu raakatuote kiteytettiin uudestaan etanolista. Tällöin saatiin 56 g l-metyyli-2-okso-5-fenyyli- ., 1H-2, 3-dihydro-l, 4-bentsodiatsepiinia, jonka sulamispiste oli 154-155 *C.

D) 50, 4 g edellä eaatua tuotetta lisättiin 987 ml: aan toluee- nia, jäähdytettiin -20 *C: n lämpötilaan ja saatettiin reagoi maan esimerkissä ID) kuvatulla tavalla kalium-tert. -butylaatin (56,1 g) ja isoamyylinitriitin (32,3 ml) kanssa. Reaktioseos 40 92486 jatkokäsiteltiin esimerkissä ID) kuvatulla tavalla ja saatu raakatuote kiteytettiin etanolista. Tällöin saatiin 47,2 g 3-hydroksi-imino-l-metyyli-2-okso-5-fenyyli-2, 3-dihydro-1H-1, 4-bentsodiatsepiinia, jonka sulamispiste oli 239-242 *C.

E) 6, 8 g edellä saatua tuotetta liuotettiin 500 ml: aan metano-lia. Tähän liuokseen lisättiin 12 g Raney-nikkeliä, minkä jälkeen sitä hydrattiin 12 tunnin ajan 6 baarin vetypaineessa, huoneen lämpötilassa. Reaktioseoksen jatkokäsittelemiseksi katalyytti erotettiin suodattamalla ja liuotin poistettiin tislaamalla alennetussa paineessa. Tällöin saatiin 6 g raakaa raseemista 3-amino-l-metyyli-2-okso-5-fenyyli-2,3-dihydro- 1H-1, 4-bentsodiatsepiinia. Jotta se voitaisiin puhdistaa edelleen muuttamalla se bentsosulfonaattisuolakseen, se liuotettiin 50 ml: aan asetonitriiliä. Tähän liuokseen lisättiin liuos, joka sisälsi 3,6 g bentseenisulfonihappoa 22 ml: ssa asetonitriiliä, minkä jälkeen reaktioseosta sekoitettiin tunnin ajan huoneen lämpötilassa. Muodostunut kiteinen sakka erotettiin imulla, pestiin asetonitriilillä ja sitten heksaa-nilla ja se kuivattiin sitten alennetussa paineessa. Tällöin saatiin 5,9 g 3-amino-yhdisteen bentseenisulfonaattia, jonka sulamispiste oli 224-227 *C. Amiinin vapauttamiseksi 5 g edellä saatua bentseenisulfonaattisuolaa liuotettiin dikloorime-taaniin ja liuosta ravisteltiin natriumkarbonaatin vesiliuoksen kanssa. Vapautunutta amiiniyhdistettä sisältävä dikloori-' * ' metaani faasi erotettiin, kuivattiin ja haihdutettiin. Tällöin saatiin 3,1 g 3-amino-l-metyyli-2-okso-5-fenyyli-2, 3-dihyd-ro-lH-1,4-bentsodiatsepiinia.

f) 0,38 g 4H-pyrrolo[ 3, 2, 1-ij ]-5, 6-dihydrokinoliini-2-karbok-.. syylihappoa, 0,50 g 3-amino-l-metyyli-2-okso-5-fenyyli-2, 3-di- hydro-1H-1, 4-bentsodiatsepiinia ja 0,46 g trietyyliamiinia liuotettiin 50 ml: aan dikloorimetaania. Tähän liuokseen lisättiin 0, 58 g 2-kloori-l-metyylipyridiniumjodidia ja reaktioseosta keitettiin tunnin ajan palautusjäähdyttäen. Sitten reak-tioseos jatkokäsiteltiin esimerkissä 5 kuvatulla tavalla. Tällä tavalla saatiin 0,69 g 3-[ (4H-pyrrolo[3, 2, 1-ij ]-5, 6-di-

II

92486 41 hydrokinoliini-2-karbonyyli)-amino]-l-metyyli-2-okso-5-fenyy-li-lH-2, 3-dihydro-l,4-bentBodiatsepiinia vaahtohartsina.

13C-NMR-spektri: [yksikössä ppm, (signaalin moninkerta)]: 167, 88 (s), 167,51 (s), 162, 32 (s), 142,91 (s), 138,17 (s), 136,40 (s), 131,93 (d), 130, 72 (d), 130, 69 (d), 130, 23 (s), 129, 83 (d), 129, 83 (d) 129, 22 (s), 128, 28 (d), 128, 28 (d), 124, 58 (d), 124,40 (s), 123, 09 (s), 121,60 (d), 120, 90 (d), 120, 66 (d), 119,34 (d), 104,24 (d), 67,40 (d), 44, 38 (t), 35, 36 (q), 24,89 (t), 23,13 (t).

Esimerkki 7 3-[(4-H-pyrrolo[3,2,1-ij]-5,6-dihydrokinoliini-2-karbonyyli)-amino)-1-metyyli-2-okso-5-fenyyli-lH-2, 3-dihydro-l, 4-bentsodi-atsepiinin optisten isomeerien valmistus 7a: (-) — (3S)—3—[(4-H-pyrrolo[3, 2, 1-ij]-5, 6-dihydrokinoliini-2- karbonyyli)-amino]-l-metyyli-2-okso-5-fenyyli-lH-2, 3-dihydro-1, 4-bentsodiatsepiini A) Raseemisesta 3-amino-l-metyyli-2-okso-5-fenyyli-2, 3-dihydro- 1H-1, 4-bentsodiatsepiinista (valmistus kuvattu esimerkissä 6E) saatiin analogisesti esimerkissä 2a A-D kuvatulla tavalla (-)-(3S)-3-amino-l-metyyli-2-okso-5-fenyyli-lH-2, 3-dihydro- 1, 4- bentsodiatsepiinia, jonka optinen kiertoarvo [a]aoi> on -230,8' (c * 1 asetonitriilissä).

B) Analogisesti esimerkissä 1H kuvatulla tavalla 1,7 g edellä saatua (-)-(3S)-3-amino-l-metyyli-2-okso-5-fenyyli-2, 3-dihyd-ro-lH-1, 4-bentsodiatsepiinia saatettiin reagoimaan dikloorime-taanissa, 1,36 g: sta 4H-pyrrolo[ 3, 2, 1-ij ]-5, 6-dihydrokinolii-ni-2-karboksyylihappoa ja 0,52 ml: sta metaanisulfonihappoklori-dia muodostunutta seka-anhydridiä sisältävän reaktioliuoksen kanssa. Reaktioseos jatkokäsiteltiin esimerkissä 1H) kuvatulla tavalla. Tällöin saatiin 2, 6 g pikakromatografisesti puhdistettua kiteistä tuotetta. Se kiteytettiin uudestaan metanolis- 42 92486 ta enantiomeeristen epäpuhtauksien poistamiseksi. Tällöin saatiin 1,4 g enantiomeerisesti puhdasta ( —) — (3S)—3—[(4—H— pyrrolot 3,2,1-ij]-5,6-dihydrokinoliini-2-karbonyyli)-amino]-1-metyyli-2-okso-5-fenyyli-lH-2,3-dihydro-l, 4-bentsodiatsepii-nia, jonka sulamispiste oli 151-158 'C ja optinen kiertoarvo [a]aoD oli -61,6* (c = 0,5 metanolissa).

7b: (-*-) — ( 3R) —3— [ (4-H-pyrrolot 3, 2, 1-ij ]-5, 6-dihydrokinoliini-2- karbonyyli)-amino]-l-metyyli-2-okso-5-fenyyli-lH-2, 3-dihydro-1, 4-bentsodiatsepiini A) Analogisesti esimerkissä 2b A-C kuvatulla tavalla saatiin ( + ) - (3R)-3-amino-l-metyyli-2-okso-5-fenyyli-2, 3-dihydro-1H- 1, 4-bentsodiatsepiinia, jonka optinen kiertoarvo [a]2°D oli + 259, 1* (c = 1 asetonitriilissä).

B) Analogisesti esimerkissä 1H kuvatulla tavalla 0,65 g edellä saatua ( +)-(3R)-3-amino-1-metyyli-2-okso-5-fenyyli-2, 3-dihyd- ro-1H-1, 4-bentsodiatsepiinia saatettiin reagoimaan dikloorime-taanissa 0,52 g: sta 4H-pyrrolo [ 3, 2, 1-i j ]-5, 6-dihydrokinolii-ni-2-karboksyylihappoa ja 0,2 ml: sta metaanisuifonihappoklori -dia muodostunutta . seka-anhydridiä sisältävän reaktioliuoksen kanssa. Reaktioseos jatkokäsiteltiin esimerkissä 1H) kuvatulla tavalla. Raakatuote käsiteltiin pikakromatografieesti ja se kiteytettiin etanolista, jolloin saatiin 596 mg enantiomeerisesti puhdasta ( + )-(3R)-3-[(4-H-pyrrolo[3, 2, 1-ij]-5, 6-dihydro-kinoliini-2-karbonyyli)-amino]-l-metyyli-2-okso-5-fenyyli-lH- 2, 3-dihydro-l,4-bentsodiatsepiinia, jonka sulamispiste oli 147-156 *C ja optinen kiertoarvo [a]aot> oli +61,0' (c = 0,5 metanolissa).

Esimerkki 8 3-[(4H-pyrrolo[3,2,1-ij]-5,6-dihydrokinoliini-2-karbonyyli)-amino]-1, 7-dimetyyli-2-okso-5-(2-tienyyli)-1H-2, 3-dihydro-l, 4-bents odi ats epii ni

II

92486 43 A) 30 g Ni-metyyli-Ni-(4-metyylifenyyli)-2-hydroksi-l, 3-diami- nopropaania ja 24,2 ml trietyyliamiinia liuotettiin 225 ml: aan dikloorimetaania. Tähän liuokseen lisättiin hitaasti pisaroittaan, sitä samalla jäissä jäähdyttäen, liuos, joka sisälsi 16,5 ml tiofeeni-2-karboksyylihappokloridia 50 ml: ssa dikloo-rimetaania. Reaktioseoksen annettiin seisoa 12 tuntia huoneen lämpötilassa. Sitten reaktioseoksen jatkokäsittelemiseksi se pestiin vedellä ja keittosuolan vesiliuoksella, orgaaninen faasi erotettiin, kuivattiin ja liuotin poistettiin tislaamalla alennetussa paineessa. Jäännöksenä saatiin 52,2 g raakaa ölj ymäistä Ni-metyyli-Ni-(4-metyylifenyyli)-N»-(2-tienoyyli)- 2-hydroksi-l,3-diaminopropaania, jota käytettiin puhdistamatta seuraavassa reaktiovaiheessa.

B) 50, 2 g edellä saatua tuotetta lisättiin 150 ml: aan fosfori- oksikloridia ja reaktioseosta keitettiin 90 minuuttia palautus j äähdyttäen. Sitten sen annettiin jäähtyä ja se jatkokäsi-teltiin esimerkissä IB) kuvatulla tavalla. Tällä tavalla saatiin 48,5 g öljymäistä raakatuotetta, joka sisälsi 2-kloorime-tyyli-1,7-dimetyyli-5-(2-tienyyli)-2, 3-dihydro-lH-l, 4-bentsodi-atsepiinin ja 3-kloori-l, 8-dimetyyli-6-(2-tienyyli }-1, 2, 3, 4-tetrahydro-1,5-bentsodiatsosiinin välistä seosta. Bentsodiatso-siiniosan isomeroimiseksi raaka seos liuostettiin 280 ml: aan tetrakloorietaania ja liuosta keitettiin tunnin ajan palautus-jäähdyttäen. Sitten tetrakloorietaani poistettiin haihduttamalla, jäännös liuotettiin dikloorimetaaniin, liuos pestiin 10 % natriumhydroksidillä ja sitten vedellä sekä keittosuolan vesi-liuoksella, kuivattiin ja haihdutettiin alennetussa paineessa. Saatu jäännös liuotettiin metyleenikloridin ja metanolin seokseen, liuos suodatettiin magnesiumsilikaatin (= Florisil*) läpi ja haihdutettiin. Tällä tavalla saatiin 32,4 g 2-kloorime-tyyli-1, 7-dimetyyli-5-(2-tienyyli)-2, 3-dihydro-lH-l, 4-bentsodi-atsepiinia öljymäisenä aineena, jota käytettiin seuraavassa reaktiovaiheessa puhdistamatta.

C) 13,6 g edellä saatua ainetta hapetettiin esimerkissä 1C kuvatun menetelmän mukaisesti 8,2 g:11a kaliumpermanganaattia.

44 92486

Reaktioseos jatkokäsiteltiin esimerkissä 1C) kuvatulla tavalla. Saatu raakatuote liuotettiin dikloorimetaaniin ja se puhdistettiin pikakromatografisesti silikageelillä käyttäen elu-enttina dikloorimetaanin ja metanolin 95: 5-seosta. Tällä tavalla saatiin 3,8 g öljymäistä 1,7-dimetyyli-2-okso-5-(2-tie-nyyli)-2,3-dihydro-lH-l,4-bentsodiatsepiinia.

D) 7, 7 g edellä saatua tuotetta liuotettiin 210 ml: aan toluee-nia. Liuos jäähdytettiin -20 1 C: n lämpötilaan, minkä jälkeen siihen lisättiin Na-ilmakehässä 8, 1 g kalium-tert. -butylaattia ja seosta sekoitettiin edelleen 15 minuuttia. Sitten siihen lisättiin, samalla jäähdyttäen, 4,6 ml i s oamyyli nitriittiä niin hitaasti, että reaktioseoksen lämpötila pysyi alle 0 1 C: ssa. Sitten seosta sekoitettiin vielä 30 minuuttia 0 1C:ssa. Reaktioseoksen jatkokäsittelemiseksi siihen lisättiin, samalla sekoittaen, seos, joka sisälsi 300 ml jääkylmää vettä, 300 ml etikkahapon etyyliesteriä ja 15 ml jääetikkaa. Orgaaninen faasi erotettiin ja vesifaasi uutettiin vielä kerran etikkahapon etyyliesterillä. Orgaaniset faasit yhdistettiin, pestiin vedellä ja keittosuolan vesiliuoksella, kuivattiin natriumsulfaatilla ja haihdutettiin alennetussa paineessa. Tällöin saatiin 6,5 g 3-hydroksi-imino-l, 7-dimetyyli-2-ok-so-5-(2-tienyyli)-2,3-dihydro-lH-l, 4-bentsodiatsepiinia vaah-tohartsina.

E) 2, 0 g edellä saatua tuotetta liuotettiin 150 ml: aan metano-lia. Liuokseen lisättiin 8 g Raney-nikkeliä ja sitten sitä hydrattiin 7,5 tuntia 4 baarin vetypaineessa. Jatkokäsittelyä varten katalyytti erotettiin suodattamalla ja liuotin poistettiin tislaamalla alennetussa paineessa. Jäännöksenä saatiin 1, 4 g raakatuotetta. Se liuotettivn dikloorimetaaniin ja uutettiin suolahapon laimealla vesiliuoksella. Suolahappofaasi erotettiin, se tehtiin alkaliseksi lisäämällä siihen natrium-hydroksidin laimeata vesiliuosta ja se uutettiin dikloorime-taanilla. Dikloorimetaaniuutteen haihduttamisen jälkeen saatiin 0,7 g 3-amino-l, 7-dimetyyli-2-okso-5-(2-tienyyli)-2, 3-di-hydro-1H-1, 4-bentsodiatsepiinia vaahtohartsina, jota käytet-

II

45 924 bö tiin seuraavassa reaktiovaiheessa puhdistamatta.

F) Analogisesti esimerkissä 1H) kuvatulla tavalla 1, 15 g edellä saatua 3-amino-l, 7-dimetyyli-2-okso-(2-tienyyli)-2, 3-dihyd-ro-lH-1, 4-bentsodiatsepiinia saatettiin reagoimaan dikloorime-taanissa 0,81 g: sta 4H-pyrrolo[ 3, 2, 1-i j ]-5, 6-dihydrokinoliini-2-karboksyylihappoa ja 0,32 ml: sta metaanisulfonihappokloridia muodostunutta seka-anhydridiä sisältävän reaktioliuoksen kanssa. Reaktioseos jatkokäsiteltiin esimerkissä 1H) kuvatulla tavalla. Tällöin saatiin 2,3 g raakatuotetta, joka liuotettiin dikloorimetaaniin ja joka puhdistettiin pikakromatografisesti silikageelillä käyttäen eluenttina dikloorimetaanin ja metano-lin 96: 4-seosta. Sen jälkeen, kun liuotin oli poistettu tislaamalla, saatiin 0, 7 g jäännöstä, joka kiteytettiin syklohek-saanin ja etikkahapon etyyliesterin seoksesta. Tällä tavalla saatiin 0,4 g kiteistä 3-((4H-pyrrolo[3, 2, 1-ij]-5, 6-dihydroki-noliini-2-karbonyyli)amino]-1,7-dimetyyli-2-okso-5-(2-tienyyli )-1H-2, 3-dihydro-1, 4-bentsodiatsepiinia, jonka sulamispiste oli 204-207 ’C.

Edellä esitetyissä esimerkeissä kuvattujen menetelmien mukaisesti saatiin seuraavassa taulukossa luetellut, kaavan I mukaiset yhdisteet asetyloimalla kaavan II mukaisia vastaavia 3-ami-nobentsodi ats epii ni j ohdannai ei a.

• · 1 · in 46 92486

™ rv r· oNinircoeoNNtntHrsNcvortcoNxoirN

' inn rtCMMONnNinoinv(r>voocoeo«inMr

w »-I tM t\lrH(MN^.(\J{MNNOOr<KrHrgNrHrtrtN^.H

"Z il i I i i I i i i i i i I i i i i i i i i i ~~ ^ σ'α3(\)[Ν\ύΙ-·π·<Γ^\θι/ιθ'ι/ιπποθΊΓοθ(Μ>ί)Γ) "Z CO ro OODrsJOt^ntXiflO^^TCOnsflt^rcCOVl/lNtl· 2 jz jz fc £ .. .. £..........................................

S 00.0.00.0.0.0.0.0.0.0.0.0.0.0.0.0.0.0.0.0.0-0.0.

.£ cnfc-b-tnfc.b.fc.b.b.fc.b.fc.fc.fc.fc.fc.b.(i.b.fc.b.fc.b.U.b.

n k χχχχχχχχχχχχχχχχχο,χχχχυ-ΗΧ I o u oo I i oo σ' r. I ·“1 cc jxxxuxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx j i I : · : I i I i t l 1 ; t ! I l i i I I t I I i | r“s ^ ^ ^ λ r1s rs rs rs r1s rs rs rs rs rs r1\ λ r·1 ^ r^ N | JS) jfs» JS JS JS JS jjSl JS N f1 Iυυϋϋυϋυΰϋϋΰΰΰΰΰΰυΰϋϋυυϋϋΰ ! s./ s—» w s-1 w sr w w w w w w sr w w w w w w w sr w w w w

I ! i I I I I ! I i I ! I I I > I t I I I I I ! I I

-----T----------—-----—-------—- il Z2 Ή ! <—I .—I »—4 «o .—i | t b.U.bUb Utfc U b. b.

'-»•h >>« t i i i i i : i i lii

4-> >sCC ! X x X o £ 'T vj vfl XX XXX^rv£>^1XXXX

:ro en e ; *—1 .Q (D i -H 3 <1- |

·· CO

'"L. _ t! ; C C e e cc cc co z | Q) m cj o mo a a aa aa 1' ^ I 1·-4 1H -M ·ι-4 ·1Η ·** fy

• I rH I i I

σα) fc.fc.fci fc.Ob.UO U b. o b. o uoou

ΧΧΟβί , I ! X I I I t X I | i I x 1 x x I I ! I X X X

jCMT-JCM NNNOCM OiMCNICM (M D N (S T

" ? *·· i | — — — — — i i r» ·> e1 -i n • — — ·— — — X r· r. ^ rt

<. : u X UUUUUX X —(XXXXXXX

Ci | OUXXOOOOOOXXXXXUXOUUU

I ; I . -Ill· I I I | I

• eo iv oo oo oo oo oo [· . cv rv rv. cv rv ____i_________________________ »s1 1 , = =

U U

*· i ! λ» a u ^ .·.·,<.· · ! i . i ; « a i ^ · · ^ · υΰυυυυυϋΰΰΰΰΰΰυΰ'-'υΰΰΰΰΰϋΰ e ' · C· O ^ f ; Π ^ lO O f1, 03 (Τ' O ·ι Π Π r u". O N OO Γ O f-J Π W ° i ^ ,Η rs ^ ΤΗ η ^ rt N fJ f j fJ Π CJ Γ4 CJ Γ4 Γ4 Π Π f1· Π UJ e. 1 li 92486 47 to ο θ' «"σ' H O rt rMfl

(fl NN (NN

I I I I

3 vO vO ro tn tl_!

Jj O' en *—* LT _ 3 «N NN £ CO 03 E ........ _ O CL O. —i Cl CL >.

D U. Il Ό b- Il j_j X 03 ----------- 1

(SI

Λ -H 3 C

CC XXXXX —i 3 D

>. x> c >-> D Ή i CD :co ----------- u ε i j-> >.

«1 C C

a x x x x x aj -h <*- en :o

I II II II

1 xl X 03 u I I e w I O {/1 0)

U I X I l .e -H

i < x> o· r. a. tn d N 0) <-* ^ N ^ n C n n

„ X 0) X X

X U X u u U — O.W ^ '-lii! I Ή

3 -H <—I ‘H

co *j >. tn

>>. >S X

t! x x x x x a. U

.CO W e. O CO

.£3 (1) e. r~ ^ 3 C- Q. "o ••en o x>

0- -LJ -H X

°= " = ^ CO

^ c i >. CO

n -! 3 ; tn s ••XI j '2 .. I " Il QCCTOq. (eexxx I ^ * _____ g- -g ··' *1 >. o n | o tn a I x x x x x

CL ! “ "* O

‘ 03

-----1------ X

. en j ·Η ·Η : —i a.

>. en

- ^ -H

ex i ε ε

CO CO

! -* λ -» r* -» O

- uuuuu h tn

----J,----- Il II

H · ! C

^ in o f' oo 03 i o n n m o CL Q.

U L -HL.

Claims (2)

1. 48 92486