FI67706C - Foerfarande foer framstaellning av terapeutiskt anvaendbara n-5-tetrazolyl)-1-oxo-1h-tiazolo(3,2-a)pyrimidin-2-karboxyl atr - Google Patents

Description

ν' 1 67706

Menetelmä terapeuttisesti käyttökelpoisten N-(5-tetratsolyy-li) -1-okso-lH-t iät s olo/.3 ,2-a7'pyrimidiini-2-karboksiamidien valmistamiseksi 5 Tämä keksintö koskee uusia l-ckso-lH-tiatsoloi3,2-ä7- pyrimidiini-2-karboksiamidien johdannaisia. Nämä amidit ovat käyttökelpoisia allergisten välittäjäaineiden (histamiini, serotoniini, SRS-A, jne.) vapautumista estäviä yhdisteitä, ja sen vuoksi niitä voidaan käyttää keuhkoastman, heinänu-10 hän, nenäkatarrin, liikaherkkyys ihottumien jne. hoitamiseen, ja lisäksi ne ovat käyttökelpoisia mahahaavan syntymistä estäviä aineita.

Allergiset reaktiot, jotka johtuvat ant .igeeni-vasta-aine-vuorovaikutuksesta, ilmenevät hyvin erilaisin tavoin 15 ja erilaisissa elimissä ja kudoksissa. Yleisiä allergisia sairauksia ovat, esim. allerginen nenäkatarri, tila, jolle on luonteenomaista kausiluontoinen tai jatkuvasti uusiutuva aivastelu, vuotava nenä, verentungos nenässä, johon liittyy kutinaa ja silmien verestystä; heinänuha, allergisen 20 nenäkatarrin eräs muunnos, joka johtuu liikaherkkyydestä heinän siitepölyille; ja keuhkoastma, eräs eniten työkyvyttömyyttä ja heikkoutta aiheuttavista allergisista reaktioista, tauti, jolle on luonteenomaista keuhkoputkien yliherkkyys reaktio sen joutuessa alttiiksi erilaisille immunogee-25 nisille tai ei-immunogeenisille ärsykkeille, jotka aiheuttavat keuhkoputkien kouristumista ja lyhytaikaisen kohtauksen, jossa hengitystiet supistuvat laajalla alueella. Ilmavirtauksen mekaanista tukkeutumista ilmatiehyeissä torjutaan tavallisesti käyttämällä keuhkoputkia laajentavia ai-30 neita, joilla oireita saadaan lievitetyksi. Vastakohtana tälle, allergian vastaiset aineet estävät anafylaksian välittäjien vapautumisen kudosvarastoista, vaikuttaen täten ennalta ehkäisevästi estäen välittäjistä aiheutuvan keuhko-putkikouristuksen syntymisen.

35 Cox et ai·, Adv. in Drug Res., 5, 115 (1970), ovat selostaneet dinatrium-kromoglykaatin £X ,3-bis(2-karboksi-kromon-5-_yylioksi)-2-hydroksipropaani, Inta]j7 farmakologiaa.

2 67706

Se ei ole keuhkoputkien laajentaja, vaan sen terapeuttinen vaikutus perustuu anafylaksian välittäjien vapautumisen ehkäisyyn, ja se vaikuttaa siten ennalta ehkäisevänä aineena. Sen puutteena on tehottomuus suun kautta annettuna; optimi-5 tulosten saavuttamiseksi sitä annetaan kiinteänä sisäänhen-gitettävänä lääkkeenä.

Hiljaittain on esitetty selostuksia erilaisista muista allergian vastaisista aineista, mukaan luettuina N—(5 — tetratsolyyli)-l-okso-lH-6-alkoksipyrimido/l, 2-a.7kinoliini-10 2-karboksiamidit (US-patenttijulkaisu 4 017 625), 1-okso-ΙΗ-6-subsituoitu-pyrimidoZl,2-ä7kinoliini-2-karboksyyliha-pot (US-patenttijulkaisu 4 066 766 ), tetratsolo/.ejkinatsol- 5-oni (US-patenttijulkaisu 4 085 213 ), pyrimidoZ^ ,l-a7iso-kinoliinit (US-patenttijulkaisu 4 127 720), ja N-(5-tetrat-15 soyyli)-4-okso-4H-pyrimido-(2,1-b)bentsotiatsoli-3-karbok-siamidit (US-patenttijulkaisu 4 041 163).

Krooniset mahan ja pohjukaissuolen haavaumat, jotka tunnetaan yhteisnimellä mahahaavat, muodostavat yleisen koettelemuksen, jonka poistamiseksi on kehitetty erilaisia 20 hoitomenetelmiä. Hoito riippuu haavan vakavuudesta ja voi ulottua ruokavaliohoidosta ja lääkehoidosta kirurgiseen toimenpiteeseen. Mahahaavojen hoitamiseen on käytetty hyvin erilaisia lääkkeitä; eräs uusimmista on karbenoksoloni-nat-rium, joka on glykyrretiinihappo-hemisukkinaatin dinatrium-25 suola. Sen ilmoitetaan estävän mahahaavojen muodostumista ja jouduttavan niiden paranemista. ("Carbenoxolone Sodium; A Symposium", J. M. Robson and F. M. Sullivan, Eds.,Butter-worths , London, 1968). Sen käyttöön liittyy kuitenkin ei toivottuja aldosteronimaisia sivuvaikutuksia, kuten huomat-30 tavaa virtsaneritystä estävää ja natriumin pidättymistä aiheuttavaa vaikutusta ja, usein kaliumhukkaa, joten jatkuva hoito tällä aineella aiheuttaa usein verenpainetautia, lihasten heikkenemistä ja, lopulta verentungoksesta aiheutuvaa sydämen toiminnanvajavuutta. Lääke käyttöön on hiljat-35 tain otettu histamiinireseptroi-antagonisti, simetidiini, joka lievittää mahahaavaumia vähentämällä mahahapon erittymistä .

3 67706

Erilaisten muiden yhdisteiden on ilmoitettu omaavan mahahaavaumien vastaista vaikutusta; näitä ovat esimerkiksi l-okso-lH-6-piperinopyrimidino/I,2-ä7kinoliini-2-karboksyy-lihappoesteri (US-patenttijulkaisu 4 014 881), 1-okso-lH- 5 6-substituoitu-pyrimidoZl,2-a/kinoliini-2-karboksyylihapot ja -esterit (US-patenttijulkaisu 4 031 217), tetratsolo-Za7kinatsol-5-onit (US-patenttijulkaisu 4 085 213).

Keksinnön kohteena on menetelmä terapeuttisesti käyttökelpoisten N-(5-tetratsolyyli)-l-okso-lH-tiatsolo/3,2~ä7~ 10 pyrimidiini-2-karboksylaattien valmistamiseksi, joiden kaava on

Rl-,- S

il l 15 o

r /N— N

20 | H X N —

H

jossa 25 R^ ja yhdessä merkitsevät alkyleeniä, jossa on 3-9 hiiliatomia tai fenyylialkyleeniä, jossa on 9-11 hiiliatomia, edellyttäen, että siten muodostunut rengassysteemi on 5-8 jäseninen; ja R^ ja R2 erillisinä ovat kumpikin vety tai alkyyli, jossa on 1-5 hiiliatomia.

30 Keksinnön mukaiselle menetelmälle on tunnusomaista, että (a) yhdiste, jonka kaava on V__.

JT 1 D (II)

35 2 AA

0 J

0^ Ah " 67706 jossa R^ ja R2 ovat edellä määriteltyjä, saatetaan reagoimaan ainakin yhden ekvivalentin kanssa 5-aminotetratsolia ainakin yhden dehydratoivan kytkentäaine-ekvivalentin vaikuttaessa 20-110°C:n lämpötilassa inertissä orgaanisessa 5 liuottimessa tai (b) yhdisteen, joka on kaavan (II) mukainen, jossa ja R2 ovat edellä määriteltyjä, annetaan reagoida noin yhden ekvivalentin kanssa yhdisteen, jonka kaava on 10 0

II

C1-C-0R (III) jossa R on alkyyli, bentsyyli tai fenyyli, ainakin yhden tertiäärisen amiini-ekvivalentin läsnäollessa -40 - +25°C:ssa 15 reaktion suhteen inertissä orgaanisessa liuottimessa yhdisteen muodostamiseksi, jonka kaava on *1-_s

Il l

z0 R NN

I ! (IV)

^ C

25 0^ ^O-C-OR

il 0 jossa R^, R9 ja R ovat edellä määriteltyjä, ja sen jälkeen saadun yhdisteen annetaan reagoida noin yhden ekvivalentin 30 kanssa 5-aminotetratsolia -40 - +40°C:ssa samassa tai toisessa samanlaisessa reaktion suhteen inertissä orgaanisessa liuottimessa.

Tämän keksinnön mulaisesti valmistetut amidit ja useimmat välituotteet ovat uusia yhdisteitä. Tunnettuja 35 ovat kaavan II mukaiset hapot, joissa R^ ja R2 on vety tai R^ on metyyli ja R2 on vety /Dunwell ym., J. Chem. Soc. (C), 5 67706 19 71 , 20947. Myös vastaavat etyyliesterit ovat tunnettuja, samoin kuin etyyliesteri, jossa on metyyli ja R2 on vety /Dunwell ym. , J. Chem. Soc. , (C) 1971 , 2094 ; Allen ym. , J. Org. Chem. 24 , 77 9 (19 5 9 17.

5 Kaavan I mukaiset yhdisteet voivat olla myös farma seuttisesti hyväksyttävien kationisuolojen muodossa, esimerkiksi alkalimetallisuoloina, kuten natrium- ja kalium-suoloina, maa-alkalimetallisuoloina, kuten kalsium- ja magnesiumsuoloina; aluminiumsuoloina; ammoniumsuoloina; 10 ja suoloina orgaanisten emästen kanssa, esim. amiinien kuten trietyyliamiinin, tributyyliamiinin, piperidiinin, tri-etanoliamiinin, dietyyliaminoetyyliamiinin, N ,N'-dibentsyyli-etyleenidiamiinin ja pyrrolidiinin kanssa.

5-substituoidut tetratsolit voivat esiintyä kahtena 15 isomeerimuotona, nimittäin muotoina:

.N-—N N === N

/ / I

-C -C.

2 0 \ *

N-----N N-----N

k jotka esiintyvät dynaamisena tautomeerisena, tasapainossa olevana seoksena. Tetratsolyyliamidien molemmat muodot si-25 sältyvät tämän keksinnön suojapiiriin.

Erityisen mielenkiintoisia tämän keksinnön yhdisteitä ovat kaavan (I) mukaiset yhdisteet, joissa R^ on vety tai metyyli ja R2 on metyyli. Näistä edullisin on yhdiste, jossa R^ on vety, koska vastaava happo, jonka uskotaan ole-30 van sen aineenvaihduntatuote, on myöskin aktiivinen. Edullisia ovat myös yhdisteet, joissa R^ ja R2 yhdessä vastaavat propyleeniä, butyleeniä tai pentyleeniä. Erityisen edullinen on yhdiste, jossa R^ ja R2 yhdessä vastaavat butyleeniä, s.o. N-(5-tetratsolyyli)-l-okso-lH-syklohekseenitiat-35 solo/3 , 2-a./pyrimidiini-2-karboksiamidi (kaava IA) 6 67706 Πγί

s °*V

Ν—Ν

0 m<J

Η 10 (ΙΑ) sillä sen vaikutus on erinomainen suun kautta annettuna ja se on erittäin pysyvä puhtaana kiinteässä tilassa, samoin kuin normaalien farmaseuttisten laimentimien läs-15 näollessa ja liuoksessa. Lisäksi sen aineenvaihduntatuotteen (vastaavan karboksyylihapon) aktiivisuus on hyvä. Kaavan IA mukainen yhdiste on edullisesti natriumsuolana (trihydraatti), joka ei ole hygroskooppinen ja jonka liuo-koisuus veteen on hyvä.

7 67706 Tämän keksinnön mukaisia yhdisteitä valmistetaan seuraavia teitä:

Rl\_S y0C2Ei Δ 5 IS a ΐ| + (R3OOC) C = r -->

R2 NH

z 2 10 5 1S| R1 |6 5^ ___S 3 il 175-250°C ^ A,1n R ' \ \ -^ R0 , 4 , 2 lT NH 11 2 d ?r3 ciy

IS /CH

lb ^ \ ^ 0^ \OR0 O 3 i 0^ 'Nttg d H , H20 20 \/

Rn\ /N_N

nnf h2n-^ i 25 r/ N >n n n 1 "h, 6 5® U 2 A Η IL 7 i <hf

t N__N L 2 3 I

0^ dehydratoiva \ M M /kytkentä 3o I ^ : ]c H tai y \ seka-anhydridin ^ kautta 8 67706

Synteesisarjän ensimmäisessä vaiheessa sopivasti substituoitu 2-aminotiatsoli kondensoidaan stökiomet-risen määrän kanssa dialkyyli-etoksimetyleeni-malonaat-tia; tavallisesti käytetään helposti saatavaa dietyyli-5 etoksimetyleenimalonaattia, jolloin esterin valinnalla ei ole ratkaisevaa merkitystä keksinnön mukaisten lopputuotteiden saannin kannalta. Kondensointi suoritetaan noin 80°C:n - noin 125°C:n lämpötilassa. Alhaisemmat lämpötilat eivät ole suotavia, koska reaktio tapahtuu 10 tällöin liian hitaasti. Korkeampia lämpötiloja voidaan käyttää, mutta ne eivät näytä tarjoavan mitään etuja. Täten reaktio suoritetaan mukavasti sulassa tilassa.

Se voidaan, tietenkin, suorittaa liuottimessa tai liuottimien seoksessa; esimerkiksi etanolissa, N,N-dimetyyli-15 formamidissa, asetonitriilissä. Käytännöllisistä syistä liuotin näyttää kuitenkin tarpeettomalta. Tämän konden-soinnin tuotteet ovat 4- ja/tai 5-substituoitu-2-(2,2-dikarbalkoksietenyyliamino)tiatsoleja. Huomattakoon, että : n ja R^n muodostaessa yhdessä rengas systeemin, 20 nimistöä ja numerointisysteemiä on muutettu seuraavasti: 25 sykeopentenotiätsoli Sykloheksenotiatsoli „ CU Q>

3 0 N ^—Zf ‘J

Sykloneptenotiatsoli Syklo-oktenotiät soli 9 67706

Synteesisarjan toisena vaiheena on 4- ja/tai 5-substituoitu-2-(2,2-dikarbalkoks ietenyyliamino)-tiatsolien syklisointi, jolloin eliminoituu yksi ekvivalentti alkanolia (etanolia kun kyseessä on etyy-liesteri). Eräässä menetelmässä tämä syklisointi 5 suoritetaan lämmittämällä välituotetta noin 17 5- 250°C:ssa, kunnes reaktio on tapahtunut pääasiallisesti loppuun, tavallisesti noin yhden - kahden tunnin kuluessa. Syklisointi suoritetaan edullisesti lämmittämällä välituotetta sopivassa reaktion suhteen 10 inertissä laimentimessa; so. väliaineessa, joka mahdollistaa reaktiolämpötilan kontrolloinnin, on stabiili käytettävissä suhteellisen korkeissa lämpötiloissa ja joka ei reagoi lähtöaineen tai syklisoitumis-tuotteiden kanssa. Sopivia laimentia ovat korkealla 15 kiehuvat hiilivedyt kuten perhydronaftaleeni, mineraaliöljy, dietyylibentseeni, etikkahappoanhydridi, joka sisältää rikkihappoa, difenyylieetteri ja difenyyli, erityisesti seos, joka sisältää 26,5 % difenyyliä ja 73,5 % difenyylieetteriä ja jota myydään kauppanimellä 20 Dowtherm A.

Syklisointi suoritetaan vaihtoehtoisesti lievemmissä olosuhteissa (70-130°C:ssa) lämmittämällä välituotetta ylimäärin käytetyn (1,1-3 ekvivalenttia) trifluorietikkahappoanhydridin läsnäollessa inertissä 25 liuottimessa kuten tolueenissa, kunnes reaktio on ta- aphtunut loppuun (esim. 15-20 tuntia tolueenin kiehu-mislämpötilassa). Kummallakin menetelmällä syklisoin-tivaiheen tuotteina ovat alkyyli-l-okso-lH-6- ja/tai -7-substituoitu-tiatsolo/3,2-d7pyrimidiini-2-karboksy-30 laatit.

Huomattakoon, että silloin kun R^ ja muodostavat yhdessä rengassysteemin on käytetty seuraavia nimityksiä ja numerointisysteemejä: 10 67706 \<VS 'TV3

\β / 5 V/' 5 V

N ) N V’ k 2) A ^ 5 0^'^ 0"' 1-okso-lH-syklopenteno- 1-okso-lH-syklohekseno- tiatsolo/,3 , 2-a/pyrimidiini tiatsolo/,3 , 2-a/pyrimidiini

Ox oAji 15 1-okso-lH-syklohepteno- 1-okso-lH-syklo-okteno- t iat soloZ.3,2-a/pyrimidiini t iatsolo/J3,2-aJpyrimidiini 1-okso-lH-sykloheksenot iatsolo/_3,2-a7pyrimidii-neja nimitetään vaihtoehtoisesti 6,7,8, 9-tetrahydro-l-okso-lH-pyrimidinoZ_2 , l-l£7bent sot iat soleiks i , tai käyt-20 tämällä vaihtoehtoista numerointisysteemiä, 5,6,7,8,- tetrahydro-4-okso-4H-pyrimido/_2 ,1-^7bentsotiatsoleiksi.

On ilmeistä, että kondensointi- ja syklisointi-vaiheet voidaan suorittaa yhtenä työvaiheena, tarvitsematta eristää välituotetta 2-(2 ,2-karbalkoksietenyy-25 liamino)tiatsolia, joko käyttämällä riittävän korkeata reaktiolämpötilaa siten, että saadaan suoritetuksi sekä kondensointi- että syklisointi, tai kondensoimalla edellä selostetulla tavalla, minkä jälkeen seuraa iner-tin liuottimen lisäys (jollei sitä jo ole läsnä) ja 30 ylimäärin käytettävän trifluorietikkahappoanhydridin (2,1-4 ekvivalenttia) lisäys ja jatkamalla edelleen syklisointivaiheella.

Suositeltavaan menetelmään sisältyvät edellä selostetut erilliset kondensointi- ja syklisointivaiheet.

11 67706

Eristämällä välituote ja puhdistamalla se ennen syk-lisointia, yleensä saadaan paremman laatuista sykli-soitua tuotetta.

Edellä esitetyillä kondensointi/syklisointi-kä-5 sittelyillä saadut esterit hydrolysoidaan sitten vastaaviksi l-okso-lH-6- ja/tai 7-substituoitu-tiatsolo-/3,2-a/pyrimidiini-2-karboksyylihapoiksi. (Huomaa edellä selostetut nimitykset ja modifioidut numerointisys-teemit kun ja R2 yhdessä muodostavat kolmannen ren-10 kaan). Hapolla katalysoitu hydrolyysi on sopivin menetelmä. Erityisen edullisesti esteriä kuumennetaan palautus jäähdyttäen 48-%:isessa bromivetyhapossa kunnes hydrolyysi on tapahtunut loppuun (0,5-3 tuntia on yleensä tyydyttävä aika). Jos vaahtoaminen aiheuttaa ongelmia, 15 hydrolyysi voidaan suorittaa lievästi nostetussa paineessa, esim. 48 kPa:n paineessa 85°C:ssa.

Tämän keksinnön N-(5-tetratsolyyli)amideja valmistetaan mukavasti kytkemällä hapot 5-aminotetratsolin kannsa lohkaisemalla vettä. Vettä lohkaisemalla tapah-20 tuva kytkentä suoritetaan käyttämällä apuna mitä erilai-sinpia aineita, joita käytetään yleisesti peptidisyn-teeseissä. Tyypillisiä sellaisia aineita ovat Ν,Ν'-kar-bonyylidi-imidatsoli, N,N 1-karbonyylidi-s-triatsiini, etoksiasetyleeni, 1,1-diklooridietyyliesteri, dife-25 nyyliketeeni-p-tolyyli-imiini, N-hydroksiftaali-imidi, N-hydroksisukkiini-imidi, N-hydroksipiperidiini, ety-leeni-kloorifosfiitti, dietyyli-etyleeni-pyrofosfiit-ti , N-etyyli-5-fenyyli-isoksatsolium-3’-sulfonaatti, fenyylifosforodi-(1-imidatsolaatti) ja karbodi-imidit 30 kuten disykloheksyylikarbodi-imidi, l-sykloheksyyli-3- (2-morfolinometyyli)-karbodi-imidi, N-(3-dimetyyliami-nopropyyli)-N'-etyylikarbodi-imidi-hydrokloridi, 1-etyy-li-3-(3'-dimetyyliaminopropyyli)karbodi-imidi-hydro-kloridi ja dietyylisyaaniamidi.

35 Edellä selostettujen kytkentäaineiden annetaan 67706 tavallisesti reagoida ensin kaavan II mukaisen yhdisteen kanssa ja saadun tuotteen annetaan sitten reagoida eristämättä 5-aminotetratsolin kanssa, jolloin saadaan haluttua l-okso-lH-6- ja/tai 7-substituoitu-tiätsoloZ.3 , 2-aJ-pyrimidiiniä. (Huomaa edellä selostetut muutetut nimi-5 tys- ja numerointisyteemit, kun ja R2 yhdessä muodostavat kolmannen renkaan).

Reaktio suoritetaan reaktion suhteen inertissä liuotinsysteemissä, johon kaavan II mukaisen yhdisteen ei tarvitse liueta. Ainoa liuotinsysteemille asetettava 10 vaatimus on se, että se ei reagoi merkittävästi reagens-sien tai tuotteiden kanssa. Erilaiset kytkentäaineet, joita voidaan käyttää vedenlohkaisu-kytkennän aiheuttamiseen, mahdollistavat monien liuottimien valinnan. Tyypillisiä liuottimia ovat N,N-dimetyyliformamidi 15 tetrahydrofuraani, dioksaani, metyleenikloridi, nitro-metaani ja asetonitriili.

Kaavan II mukaisen yhdisteen reaktio kytkenäair.een kanssa suoritetaan lämpötilavälillä noin 20°C - noin 110°C. Reaktiokykyisen välituotteen annetaan sitten rea-20 goida 5-aminotetratsolin kanssa noin 20-110°C:ssa.

Kukin näistä vaiheista on edullista suorittaa noin 50°C:ssa - noin 100°C:ssa, koska reaktionopeus ja saanto paranevat tällöin.

Moolisuhde yhdiste (II):kytkentäaine: 5-amino-25 tetratsoli on yleensä välillä noin 1:1:1 - 1:1,1:1,1.

Kytkentäainetta ja 5-aminotetratsolia voidaan käyttää suurempia määriä, mutta siitä ei ole mitään hyötyä. Kymmenen prosentin ylimäärät ovat tyydyttäviä.

Kuten on hyvin ymmärrettävää alan asiantuntijat 30 voivat todeta, kaikki reagoivat aineet voidaan lisätä yhtä hyvin samanaikaisesti kuin vaiheittain, kuten edellä on selostettu. Reaktiokykyisen välituotteen (yhdistein) -kytkentäainetuotteen) muodostuminen ensin tuottaa kuitenkin normaalisti paremmalla saannolla haluttuja 35 N-(5-tetratsolyyli)amideja.

Il 13 67706

Vaihtoehtoisesti kaavan I mukaisia yhdisteitä voidaan syntetisoida kytkemällä hapot 5-aminotetratsolin kanssa käyttämällä seka-anhydridi-menetelmää. Tässä tapauksessa happo (kaavan II) muunnetaan ensin in situ tertiääriseksi amiinisuolaksi; amiinia käytetään 1-1,1 5 moolia ylimäärin. Tähän tarkoitukseen soveltuvat erilaiset tertiääriset amiinit (R’^N). Esimerkkejä ovat tri-etyyliamiini, N-metyylipiperidiini, N-metyylimorfoliini, dimetyylianiliini tai kinoliini. Sopivia inerttejä liuottimia ovat metyleenikloridi, kloroformi, dimetyyli-10 formamidi ja dimetyyliasetamidi. On suositeltavaa, että happo liukenee täysin ylimäärin käytettyyn tertiääri-seen amiiniin, mikä voi vaatia pitemmän sekoitusajän, lämmittämällä tarvittaessa lievästi. Amiinisuolan liuoksen annetaan sitten reagoida ekvivalenttimäärän kanssa 15 alkyyli-, (esim. etyyli)-, bentsyyli- tai fenyylikloori-formiaattia lämpötilan ollessa rajoissa -40 - +25°C, lähinnä rajoissa -10 - +10°C, jolloin muodostuu seka-anhydridiä: 20 X ° R3NH© I + C1-C-0R -^ I I + R' N.HC1 °*y

S 0^ ^O-C-OR

0 0 H

25 joka on liuoksessa. Seka-anhydridin annetaan reagoida eristämättä suoraan 5-aminotetratsolin kanssa, joka on edullisesti liuotettu saman tyyppiseen inerttiin liuot-timeen, jota on käytetty seka-anhydridin valmistamiseen s jolloin saadaan haluttuja N-(5-tetratsolyyli)amideja.

30 Reaktio aloitetaan tavallisesti alhaisessa lämpötilassa (kuten -40° - +15°C:ssa), mutta seoksen annetaan lämmetä reaktion loppuun saattamiseksi korkeampaan lämpötilaan kuten välille 15° - 40°C). Tyypillinen moolisuhde happo: amiini:klooriformiaatti:5-aminotetratsoli on välillä 35 1:2:1:1 - 1:2,1:1,1:1,1.

14 67706

Monet tarvittavista 2-am.inotiätsoli-lähtöaineista ovat tunnettuja. Niitä, joita ei ole kirjallisuudessa kuvattu, voidaan valmistaa kondensoimalla sopiva oC ~ halogeeniketoni tiourean kanssa tai kondensoimalla sopiva aldehydi tiourean ja sulfuryylikloridin kanssa, 5 kuten esimerkeissä on valaistu. oC -halogeeniketoneja, joiden valmistusta ei ole esitetty kirjallisuudessa, saadaan standardimenetelmin, esim. halogenoimalla ketoneja Zjesim. Catch ym. , J. Chem. Soc. , 272 (1948); Levine, Org. Synthesis Coll., Voi. II, 88 (1943); 10 Buchman ym. , J. Am. Chem. Soc. 67 , 400 (1945.17, antamalla halogeenivetyjen vaikuttaa diatsoketoneihin Aesim. Catch ym. , J. Chem. Soc., 278 (1948); Lutz ym., J. Org. Chem. 12, 767 (1947); Wagner ym., J. Am. Chem. Soc. 72 , 2884 ( 19501./, dekarboksyloimalla oc -halogeeni-15 /3 -ketohappoja /flcPhee ym. J. Am. Chem. Soc., 66, 1132 ( 19 4 41./, ja lohkaisemalla spontaanisesti alkenyylieste-rien dibromi-johdannaisia /J=sim. Slanina ym. , J. Am. Chem. Soc. 58, 891 (193617.

Synteesisarjän reaktioita, joilla 2-aminotiatso-20 leista saadaan valmistetuksi kaavan II mukaisia happoja ja kaavan I mukaisia N-(5-tetratsolo)amideja, voidaan normaalin ohutkerroskromatografiän avulla silikageeli-levyillä, joissa on ultravioletti-indikaattoreita, joita saadaan kaupallisina tuotteina eri lähteistä.

25 Eluentti valitaan suoritettavan reaktion mukaan ja substituenttien luonteesta riippuen siten, että saadaan Rf-arvoja, jotka ovat välillä 0-1,0, ja siten, että reaktioon osallistuva välituote ja reaktiossa muodostettu tuote saadaan erottumaan toisistaan. Sopiva 30 eluentti keksinnön mukaisen menetelmän seuraamiseksi on kloroformi/etikkahapposeos 95:5.

Farmakologiset kokeet PCA-koe on menetelmä, jolla mitataan yhdisteen allergian vastainen (erityisesti astmanvastainen) aktii-35 visuus. Yhdisteitä, jotka ehkäisevät positiivisen PCA-testin, joka on indusoitu ihmisen immunoglobuliini E:n li 15 67706 (IgE) rotan immunokemiallisella vastineella, tai reagii-nilla, katsotaan omaavan allergianvastaista aktiivisuutta (C, Mota, Ann.N.Y. Acad. Sei., 103 , 264 1963). (Rea-giini on primäärisesti immunoglobuliini E (IgE) ja pää-5 asiallinen immunoglobuliini, joka on allergisen astman, anafylaksian, heinäkuumeen, ravintoherkkyyksien ja eräiden lääkeherkkyyksien ilmenemismuotojen aiheuttaja, vaikkakin viimeaikaiset todisteet osoittavat IgG-luokan vasta-aineiden esittävän merkittävää osaa allergisten 10 sairauksien välittymisessä). Sellaiset yhdisteet annettuina herkistyneelle kohteelle, ihmiselle tai eläimelle, ennen sitä hetkeä, jolloin kohde joutuu kosketuksiin antigeenien eli allergiaa aiheuttavien aineiden kanssa, ehkäisevät allergisen reaktion, joka muussa tapauksessa 15 ilmaantuisi. Sen vuoksi ne tarjoavat menetelmän luonteeltaan reagiini-välitteisten allergisten tai anafylaktis-ten reaktioiden ehkäisemiseksi ennakolta.

Toisella tavalla ilmaistuna, sellaiset yhdisteet estävät välittäjien vapautumisen, joka on seurauksena 20 antigeeni-vasta-aine-(allergisesta)reaktiosta, jota va laisee PCA-koe käytettäessä rotan homosytrooppista vasta-ainetta - tunnettua ihmisen reagiinisen vasta-aineen korrelaattia. Reagiinisten antigeeni-vasta-aine-reakti-oiden estymisen rotilla, PCA-kokeessa käytetyllä koe-25 eläimellä, katsotaan vastaavan ihmisellä allergisten tapausten aikana tapahtuvien reagiinisten antigeeni-vasta-ainereaktioiden estymistä.

PCA-reaktio-koemenetelmä, jota on käytetty tämän keksinnön yhdisteiden arvioimiseen, havainnollistuttaa 30 erinomaisen vastaavuussuhteen, mikä vallitsee tässä kokeessa käytettyjen yhdisteiden aktiivisuuden ja niiden käyttökelpoisuuden välillä hoidettaessa allergista astmaa. Aineiden kyky-interferoida PCA-reaktioiden yhteydessä mitataan urospuolisilla Charles River Wistar-rotilla, 35 170-210 g. Reagiinista vastaseerumia, jossa on runsaas ti IgE-vasta-aineita, valmistetaan IgE-vasta-aineita, 16 67706 valmistetaan Petillo'n ym.:n mukaisesti, Int. Arch. Allergy, 44, 309 (1973). Kananmuna-albumiinille hyper-immuunia IgG-vasta-ainerikasta vastaseerumia valmistetaan Orange'n ym.:n mukaisesti, J. Exptl. Med., 127, 5 767 (1968). Neljäkummentäkahden tuntia ennen antigee nille altistamista, reagiinista antiseerumia ruiskutetaan ihonsisäisesti (i.d.) normaalien rottien karvattomaksi ajeltuun selkänahkaan; 5 tuntia ennen altistusta samalla tavalla ruiskutetaan hyperimmuunia vasta-10 seerumia. Kolmanteen kohtaan ruiskutetaan ihonsisäisesti juuri ennen antigeenille altistamista 60 mikrogrammaa histamiini-dihydrokloridia ja 0,5 mikrogrammaa seroto-niini-kreatiniini-sulfaattia, antihistamiinin, antisero-toniinin ja erittelemättömien salpaumatyyppien kontrol-15 loimiseksi; sitten annetaan laskimoruiskeena tämän keksinnön yhdisteitä tai suolaliuosta ja heti sen jälkeen seuraa altistus antamalla 5 mg muna-albumiinia ja 2,5 mg Evans' Blue-väriainetta suolaliuoksessa. Annon tapahtuessa suun kautta, Evans' Blue-väriaine ja muna-albumii-20 ni annetaan 5 minuuttia lääkkeen annon jälkeen. Kolmekymmentä minuuttia myöhemmin eläimet asfyksioidaan käyttämällä kloroformia ja selkänahka poistetaan ja käännetään nurin tarkastusta varten. Kukin injektiokohta arvostellaan pistein, jotka vastaavat kohdan läpimitan millimetrimää-25 rän ja asteikkoa 0,1, 0,5, 1, 2, 3 tai 4 käyttäen määritetyn värin suhteellisen voimakkuuden tuloa. Jokaisen viiden eläimet ryhmän osalta lasketaan yhteen pisteet määrätyn injektiokohdan osalta ja verrataan suolaliuoksella käsiteltyihin kontrolliryhmiin. Ero ilmoitetaan 30 käytetystä yhdisteestä johtuvana salpaumaprosenttina.

Tämän keksinnön tyypillisten yhdisteiden allergian vastaista vaikutusta on tutkittu edellä selostetulla menetelmällä ja saadut aktiivisuudet on ilmoitettu suo-jausasteena (%). Valmistetta Intal, dinatriumkromogly-35 kaattia, kaupan olevaa allergian vastaista ainetta, ei ole sisällytetty tähän vertailua varten, koska se ei 17 67706 ole aktiivinen suun kautta annettuna.

Kaavan I (amidit) ja kaavan II (hapot, on vety) mukaiset yhdisteet, joiden allergianvastainen vaikutus on koestettu PCA-kokeen avulla, on esitetty 5 yksityiskohtaisesti taulukoissa I ja II.

Taulukko I

Amidien (kaava I) aktiivisuus suun kautta annet-10 tuna PCA-kokeessa (suojaus-%)

IqE mq /kq IqG nq /kg -¾_R: I 3 10 30 1 3 10 30 CH3 CH3 55 j 51 15 C!)3 C2H5. 75 | 57 C2H5 c::3 29 j 28 C2H5 C2H5 62 | 49 (CH2;3 46 ; 43 20 ! (CH2)4 47 45 (CH2) 5 25 38 ^H2^ 6 94 j 57 H CH3 55 j 50 H H 50 ! 46 25 CH3 h 78 1 55

i I

C2li5 H 85 j 58 H C(CH3) 37 j 20 H C2H5 70 ; 44 30 » CH(CH3) 2 72 53 CH2CU fC5Hg ) CI!2CH2 I 4 7 I CH,Ci! (CIl,)C!i,CH-, !44 I33

I 2 3 2 2 iJJ

J CII2C (CH3) 2CH2C»2 38 ,27 I H CUCH-CH, 6 I 6 o c ] ' 1 J 1

I CU, I

! 3 I

I .__ ! 18 5 67706

Taulukko II

Happojen (kaava II; on vety) aktiivisuus suun kautta annettuna PCA-kokeessa (suojaus-%)

IgE mg./kg. IgG mg./kg.

—1--R2 10 30_ 10 30 CII3 CH3 Q 0 10 CH3 C2I«5 Q 0 | C2U5 ch3 42 24 i C2!15 C2H5 41 32 j (α,2}3 0 0 15 | (CH2)4 55 39 | (CH2>5 37 44 6 36 68 15 45 H CH3 18 19 11 H ia 7 20 CH3 H I 12 14 C2H5 H ! 45 j 38 jH C(CH3»3 10 6 H C2H5 13 I 21 25 H CU CCH3) 2 o 0 CU2CU(C5!I6)CH2CH2 15 5

Cli2CH (CH3)CH2Cir2 31 21 CII2C(CH3)2CH2CH2 13 6

H CI1CI! 2C113 1 S

30 ch3

_ I

Il 19 67706 Tämän keksinnön tuotteiden tehokkuus haavaumien vastaisina aineina määritetään niin sanotun "cold-, restraint stressed rat"-kokeen avulla. Tässä kokeessa paastoamattomille naarasrotille (Charles River C-D-kanta), 5 joiden paino on 70-140 grammaa, annetaan lääkettä tai kantajaa (kontrollieläimille) vatsaontelonsisäises-ti (suolaliuoksessa, jossa on 1 % karboksimetyylisellu-loosaa ja 0,1 % Tween 80-valmistetta) tai suun kautta (vedessä) kolme tuntia ennen kuin ne nukutetaan kevyesti 10 eetterillä ja sidotaan teipillä selälleen erillisille pleksilasilevyille. Nukutuksesta toipumisen jälkeen liikkumattomina pidetyt eläimet asetetaan vaakasuoraan asentoon jääkaappiin, jota pidetään 10-12°C:ssa, ja kolmen tunnin kuluttua ne tapetaan vääntämällä 15 niska nurin. Kunkin rotan vatsa avataan, mahanportti puristetaan kiinni, mahalaukku puhdistetaan suun kautta kulkevaa putkea pitkin johdettavalla suolaliuoksella, ruokatorvi puristetaan kiinni ja mahalaukku leikataan pois. Mahalaukut pannaan noin 30 sekunniksi 0,4-20 prosenttiseen formaliiniliuokseen ulompien kerrosten kovettamiseksi ja tutkimuksen helpottamiseksi. Kukin mahalaukku leikataan sitten auki isokaarretta pitkin ja tutkitaan rauhasosan (jälkimahalaukun) vaurioituminen. Mahalaukun syöpymien lukumäärä, niiden vakavuus 25 ja mahalaukkujen väri merkitään muistiin. Kontrolliryhmän mahalaukkusyöpymien keskimääräisen lukumäärän vertaamiseksi kunkin lääkkeellä käsitellyn ryhmän mahalaukkusyöpymien keskimääräiseen lukumäärään käytetään Mann-Whitney-Wilcoxan rank sum -koetta, jotta saatai-30 siin määritetyksi ovatko ne tilastollisesti erilaiset. (Dixon ym., "Introduction to Statistical Analysis", 3rd Ed., McGraw-Hill Book Company, New York, s. 344-347, 1969). Kuten alla yksityiskohtaisesti on esitetty, N-(5-tetratsolyyli)tiatsoloZ3,2-a/pyramidiini-2-karboksi-35 amidi (yhdiste I A) on tässä kokeessa äärimmäisen tehokas.

2 0 67706

Vaihtoehtoisesti keksinnön mukaisesti valmistettujen yhdisteiden tehokkuus haavaumien vastaisina aineina määritetään rotalle etanolilla indusoidun haavaumakokeen avulla. Tässä kokeessa yön ajan paastonneille urosrotille 5 annetaan lääkettä (5 mg/kg) tai vettä suun kautta viisitoista minuuttia ennen kuin niille annetaan suun kautta annos absoluuttista etanolia (1,0 ml). Tunnin kuluttua etanolin annosta eläimet (8/ryhmä) tapetaan ja mahalaukuista tutkitaan mahdolliset vauriot. Kaikki 10 lääkkeet olivat liuotettuina laimeaan NaOH:iin. Tappamisen jälkeen vatsa avataan ja mahanporttiin sijoitetaan verenvuodon tyrehdyttävä laite. Maharuokintalet-kulla syötettiin mahalaukkuun 6 ml ä-prosenttista form-aldehydiliuosta ja toinen verenvuodon tyrehdyttävä lai-15 te asetettiin ruokatorven sulkemiseksi. Mahalaukku poistettiin, avattiin isokaarretta pitkin ja tutkittiin haavautuminen.

Arviointisysteemi, jota käytettiin etanolin indusoimien vaurioiden määrän määrittämiseen, on esi-20 tetty alla.

Haavauma-arvio-taulukko Arvioluku Määrittely 1 Normaalilta näyttävä mahalaukku 2 Neulankärjen kokoisia vaurioita 25 3 Vaurioita 2 tai vähemmän; voi esiintyä neulankärjen kokoisia vaurioita.

M- Vaurioita >2; voi esiintyä neulan kärjen kokoisia vaurioita.

5 Vaurioita verenvuodon kera.

30 Kunkin eläinryhmän osalta haavauma-indeksi las kettiin seuraavalla tavalla:

Haavauma-indeksi = (ryhmän arviolukujen summa) x (ryhmän haavaumien lukumäärien summa) x (ryhmän osa, jolla ei ollut haavaumaesiintymää).

35 Haavaumien ehkäisyprosentti lasketaan seuraa vasti : n 67706

Ehäkäisy-% = 100 x /’(kontrollien haavauma-indeksi) - (lääkkeellä käsiteltyjen haavauma-indeksi// + (kontrollien haavauma-indeksi).

Taulukko III esittää tämän keksinnön erilaisten 5 5-tetratsolyyliamidien aktiivisuuden tässä kokeessa.

Taulukko III

Amidien (kaava I) aktiivisuus suun kautta annettuna 10 (ehkäisy-% annoksen ollessa 5 mg/kg) etanolilla indusoidussa rotan mahahaavauma-kokeessa_ p p Ehkäisy-% n.__^2__ CH3 CH3 96 H CH3 59 15 CH3 H 72 C2H5 C2H5 10 C2H5 H 86 (ΟΗ2)6 45 (CH2^ 97, 81

20 H

22 67706

Kuten aikaisemmin on mainittu, edullisin kaavan I mukainen yhdiste on sellainen, jossa R^ ja yhdessä tarkoittavat butyleeniä,so,(N- (5 -tetratsoyyli) -1-okso-lH-syklohekseno-tiatsoloZ 3,2-a/pyrimidiini-2-karboksiamidi ,(kaava IA) josta voi-5 daan vaihtoehtoisesti käyttää nimitystä 5,6,7,8-tetra-hydro-N- ( 5-t etrat solyyli )-4-okso- 4-H-pyrimido7"2, l-t>7 -bentsotiatsoli-3-karboksiamidi.

Taulukossa I esitetyn suun kautta annettuna allergisuutta ehkäisevän vaikutuksensa lisäksi kaavan 10 III mukainen yhdiste osoittautuu PCA-kokeessa aktiiviseksi laskimonsisäisen annoksen ollessa 0,03-1,0 mg/kg, ja on tällöin 26 kertaa tehokkaampi kuin Intal (kuten aikaisemmin on mainittu, Intal ei tehoa suun kautta annettuna). Yhdiste IA salpaa myös ihon läpäisevyyden 15 muutokset, jotka ovat aiheutuneet IgE-välitteisestä passiivisesta ihoanafylaksiasta (PCA), mutta ei vaikuta läpäisevyyden muutoksiin, jotka ovat aiheutuneet ulkoisen ; histamiinin ja serotoniinin ihonalaisesta - ruiskutuksesta. Histamiinin ja serotoniinin vastaisten vaikutusten puut-20 tuminen osoittaa, että allergian vastainen mekanismi on pikemminkin välittäjän vapautumisen estämistä kuin välittäjä-reseptorin vastaista vaikutusta.

Yhdiste I A ehkäisee dekstraanin indusoimaa histamiinin vapautumista rotan vatsakalvon onteloon.

25 Sen ED^q on 0,33 ^ug/kg i.p. ja Intal'in vastaava arvo on 14,0 ^ug/kg, osoittaen edellisen ylivoimaisesti parempaa tehokkuutta. Yhdiste I A estää plasma-histamiinin kohoamisen, jonka aiheuttaa antigeenin anto rotille, jotka on herkistetty passiivisesti IgE-rik-30 kaalia vastaseerumilla (passiivinen systeeminen anaf laksia) . Sen ED,-q on 2 8 ^,ug/kg i.v., tehokkuuden ollessa 13 kertaa suurempi kuin Intal'in.

67706 2a

Marsuja, joille oli annettu yhdistettä I A 30 mg/kg i.p., ei saatu suojattua sisäänhengitetyn histamiinin aiheuttamia keuhkoputkenkouristusvaikutuksia

. . -8 -H

vastaan. Konsentraatxon ollessa rajoissa 10 - 10 M, 5 yhdisteellä I A ei ole eristetyn marsun sykkyräsuolen kouristuksien vastaista vaikutusta, jotka kouristukset on aiheutettu asetyylikoliinilla, histamiinilla tai hitaasti reagoivalla anafylaksia-aineella (SRS-A), eikä yhdiste I A estä ionoforin stimuloimaa SRS:n 10 synteesiä ja vapautumista eristetyissä rotan mono-syyteissä.

Sen lisäksi, että yhdiste I A osoittautuu tehokkaan aktiiviseksi etanolilla indusoidussa rotan ma-hahaavauma-kokeessa (katso edellä olevaa taulukkoa III), 15 se on erittäin tehokas "cold-restraint stress"-maha- haavaumamenetelmässä (yksityiskohtainen selostus edellä), jossa se antaa annoksesta riippuvan suojan suun kautta annettujen annosten ollessa välillä 3-100 ^ug/kg. Yhdiste I A suojaa myös aspiriinin haavaumia aiheuttavia 20 vaikutuksia vastaan annoksen ollessa 100 mg/kg p.o., jolloin annoksesta riippuvia vaikutuksia on havaittavissa annosalueella 10-100 ^ug/kg p.o., ED^g-arvon ollessa 100 yUg/kg. Yhdiste I A on aktiivinen myös fenyyli-butatsonin aiheuttamaa mahahaavauma-tyyppiä vastaan, 25 jolloin suun kautta annettaessa ED^q arvoksi on todettu 200 ^ug/kg. Vaikkakin yhdiste I A on erittäin tehokas haavaumia ehkäisevä aine, se ei kuitenkaan vaikuta pentagastriinin stimuloimaan happotuotokseen Heidenhain'in pussikoirilla (5 mg/kg, i.v.) ja on, sen vuoksi, erotet-30 tavissa selvästi eritystä ehkäisevistä prostaglandii-neista, ja simetidiinistä ja atropiinista. "Cyto-protective" (solua suojaava), termi, joka on keksitty äskettäin kuvaamaan prostaglandiinien haavaumia ehkäiseviä vaikutuksia, jotka ovat riippumattomia eritty- 24 67706 mistä ehkäisevästä vaikutuksesta /.Robert, Advances in Prostaglandin and Thromboxane Research 2, 507 (1976); Miller ym., Gut 20, 75 (1979); Robert ym., Gastroenterology 72, 1121 (1977)./, kuvaa sattuvasti yhdisteen 5 IA vaikutuksia.

Lisäksi yhdisteellä I A ilmenee virtsaneritystä lisäävää vaikutusta. Suun kautta annettuna se aiheuttaa annoksesta riippuvaa virtsamäärän erittymistä annosten ollessa rajoissa 0,3-5 mg/kg. Maksimivaiku-10 tuksena oli erittymisen määrän kaksinkertaistuminen.

Virtsan natrium- ja kaliumionien konsentraatiot eivät muuttuneet, mutta erittymismäärän lisääntymisestä johtuen, todettiin natriumin ja kaliumin erittymisen kasvua. Nämä löydökset osoittavat, että annoksesta 15 riippuva alue virtsaneritysaktiivisuuteen on huomat tavasti korkeammalla kuin haavaumia ehkäisevän vaikutuksen alue ja juuri allergian vastaisten vaikutusten alueen alapuolella (1-10 mg/kg).

Rottien, joita oli paastotettu 24 tuntia ja 20 joille oli annettu suun kautta yhdistettä I A annoksin 10, 30 tai 100 mg/kg, veren glukoosimäärissä ei ilmennyt muutoksia.

Yhdisteen I A vaikutusta glukoosin sietoon tutkittiin rotilla, joille sitä annettiin suun kautta 25 annoksin 10, 30 tai 100 mg/kg saman aikaisesti suun kautta annetun glukoosin, 1 g/kg, kanssa. Glukoosin sietokyvyssä havaittiin selvää annoksesta riippuvaa parantumista. Tämä vaikutus voi johtua glukoosin hidastuneesta absorboitumisesta, joka liittyy mahdolliseen mahan 30 tyhjentymisvaikutukseen.

Yhdisteellä I A ei ole merkittäviä peristaltiik-kaa hillitseviä vaikutuksia. Nukutetuille koirille kasvavin annoksin 5 ja 15 mg/kg i.v. annettuna se aiheutti ohimenevää alipaineisuutta ja vaihtelevia muutoksia 35 sydämen lyöntinopeudessa. Painevasteet epinefriinin ja 25 6 7 7 0 6 molemminpuolisen yhteisen päävaltimon tukkeumalle vähenivät jossain määrin. Ohimeneviä sydänverisuonimuu-toksia esiintyy ainoastaan annettaessa sitä lisääntyvin laskimonsisäisin annoksin 5-15 kertaa enemmän 5 kuin suurin tehoava laskimonsisäinen annos allergisten vaikutusten ehkäisemiseksi ja hyvin paljon enemmän kuin suun kautta annettavat annokset, jotka tarvitaan mahahaavautumisvaikutusten estämiseen.

Sietotukimuksissa yhdistettä I A annettiin suun 10 kautta letkuruokintana koirille seisemän päivän ajan annosten ollessa 50, 150 ja 300 mg/kg päivä. Oksentelua, joka on yleistä koirilla, havaittiin kaikkien annosten yhteydessä, mutta myöhemmät tutkimukset paljastivat, että oksennusvaikutus oli eliminoitavissa jos lääke 15 annettiin kapselina, mieluummin ruokinnan jälkeen kuin ennen sitä. Mitään suurempia sairaalloisia muutoksia ei havaittu eikä maksan, munuaisten, sydämen ja keuhkojen mikroskooppinen tutkimus paljastanut mitään muutoksia tapahtuneen. Muissa tutkimuksissa verihe-20 raentsyymi-määrät säilyivät normaaleina koirilla, joille oli annettu yhdistettä I A laskimonsisäisesti viitenä päivänä peräkkäisten päivittäisten annosten ollessa 1, 3, 10,3 ja 3 mg/kg.

Rotille annettiin yhdistettä I A suun kautta 25 letkuruokintaa käyttäen 10 päivän ajan annosten ollessa 50, 150 ja 300 mg/kg/päivä. Yleisessä ja mikroskooppisessa maksan, munuaisten, sydämen ja keuhkojen tutkimuksissa ei sen seurauksena todettu sairaalloisia muutoksia. Lukuun ottamatta veriheran glutamiini-pyruviini-30 transaminaasin lievää lisääntymistä, jota havaittiin suurimman annoksen yhteydessä, mitään kliinisiä kemiallisia muutoksia ei havaittu.

Yhdistettä I A annettiin ihonalaisesti hiirille annoksin 100, 300 tai 1000 mg/kg. Mitään oireita tai 35 kuolemantapauksia ei havaittu ja tästä on päätelty, 26 67706 että lääke on akuuttisesti hyvin siedettävissä ihonalaisesti annettaessa; LD^q <1000 mg/kg. Ihonalaisesti annetun annoksen ollessa 32 mg/kg mitään vuorovaikutuksia ei havaittu esiintyvän CNS-aktiivisten lääke-5 aineryhmien kanssa.

Hiiriryhmille annettiin ainoina suun kautta annettuina annoksina 40 mg/kg yhdistettä I A, jotka hiiret tapettiin 6, 12 tai 24 tuntia Myöhemmin. Luuytimen mikroskooppinen tutkimus ei paljastanut minkään-10 laista kromosomaalista vaurioitumista. Samanlaisia havaintoja tehtiin kun hiiriä oli käsitelty viitenä peräkkäisenä päivänä annoksien ollessa 20 mg/kg. In vitro -tutkimuksissa, joissa yhdistettä I A haudottiin ihmisen imusolujen kanssa konsentraatioiden olles-15 sa 1000, 100, 10 tai 0 ^ug/ml, ei myöskään paljastunut mitään merkittävää lääkkeen aiheuttamaa kromoso-maalista hajaantumista. In vitro-suoritetussa Ames-ko-keessa yhdiste I A ei aiheuttanut pistemutaatioita. Näiden havaintojen perusteella on ilmeistä, että 20 yhdisteellä I A ei ole mitään selvää perintötekijöiden muuttumista aiheuttavaa vaikutusta.

Rotalla suoritetussa PCA-kokeessa yhdisteen I A vastaavien tehokkaiden suun kautta annettavien ja laskimonsisäisesti annettavien annosten suhde on tasai-25 nen, absorption suun kautta ollessa hyvä. Tätä tukee havainnot konsentraatioista plasmassa 3-7 ^ug/ml tunti yhdisteen I A, 50-300 mg/kg, annon jälkeen. Koirilla lääke näyttää absorboituvan helposti suun kautta suspensioina tai kapseleina antamisen jälkeen; konsentraa-30 tiot plasmassa ovat 9-26 ^ug/ml tunnin kuluttua suun kautta annettujen annosten oltua 50-300 mg/kg. Kummankin lajin osalta vastaavan karboksyylihappo-aineenvaihdun-tatuotteen (vastaavan kaavan II mukaisen yhdisteen) määrät plasmassa ovat verrattavissa vastaaviin yhdisteen 35 IA arvoihin, mikä osoittaa tämän yhdisteen olevan yhdisteen I A aineenvaihduntatuote. Kahdeksannen 2 n 6 7706 päivittäisen annoksen jälkeen lähtölääkkeen ja aineenvaihduntatuotteen määrät olivat 2-4 kertaa suuremmat kuin alkuannoksen antamisen jälkeen, mikä viittaa siihen, että terapeuttista lääkemäärää on mahdollista yllä-5 pitää pitkät ajat.

Yhdisteen I A stabilisuus kiinteässä tilassa pelkkänä, tai sekoitettuna tavallisten neutraalien aineosien kanssa, joita yleensä käytetään suun kautta annettavissa seoksissa, tai liuoksessa, osoittautuu 10 poikkeuksellisen hyväksi, tehden tämän yhdisteen stabii lien seosmuotojen valmistamisen helpoksi kliinistä käyttöä varten.

beuraavat esimerkit esitetään keksinnön valaisemiseksi.

15 Lähtöaineiden valmistus Valmistus 1 2-amino-4-etyyli-5-metyylitiätsoli 20 Tioureaa (20,9 g, 0,275 moolia) liuotettiin 250 ml:aan kiehuvaa etanolia. Kiehuvaan urealiuokseen lisättiin tiputtamalla 25 minuutin kuluessa 2-bromi-3-pen-tanonia (41,3 g, 0,25 moolia) liuotettuna 50 ml:aan etanolia. 2 tunnin kiehutuksen jälkeen reaktioseos 25 konsentroitiin kiehuttamalla noin 100 ml:ksi, jäähdytet tiin ja raakatuote otettiin talteen hydrobromidisuolana suodattamalla. Puhdasta 2-amino-4-etyyli-5-metyyli-tiatsolia (15,1 g; sp. 45-50°C; m/e laskettu; 142; saatu: 142) saatiin liuottamalla tuote veteen ja saosta-30 maila uudelleen 3-norm. K0H:n vesiliuoksella.

l-bromi-2-heptanoni, 3-bromi-4-heptanoni ja 4-bromi-2,5-dimetyyli-3-heksanoni muutetaan samalla menetelmällä vastaavasti 2-amino-4-pentyylitiatsoliksi, 2-amino-4-etyyli-5-propyylitiatsodiksi ja 2-amino-4,5-di-35 isopropyylitiatsoliksi.

28 67706

Valmistus 2 2-amino-4,5-dietyylitiatsoli-hydrokloridi

Tioureaa (21,3 g, 0,286 moolia), 4-kloori-3-heksanonia (34,4 g, 0,26 moolia) ja 200 ml etanolia 5 yhdistettiin ja lämmitettiin kiehuttaen 19 tuntia. Reaktioseos jäähdytettiin ja liuotin poistettiin, jolloin saatiin raakatuotetta valkeana kiinteänä aineena. Valkeita 4,5-dietyylitiatsoli-hydrokloridi-kiteitä (31 g, sp. 154-156°C) saatiin kiteyttämällä 10 uudelleen etyyliasetaatin ja etanolin seoksesta.

Valmistus 3 2-amino-sykloheptenotiätsoli

Tioureaa (41,9 g, 0,55 moolia), 2-kloorisyklo-heptanonia (72,3 g, 0,49 moolia) ja 500 ml etanolia 15 yhdistettiin ja kiehutettiin 7 tuntia. Liuotin poistettiin, jolloin jälelle jäi puolikiinteätä ainetta, joka jaettiin etyyliasetaattiin ja veteen liukeneviin osiin. Reagoimaton klooriketoni, joka saatiin etyyliasetaatti-faasista poistamalla liuotin, yhdistet-20 tiin 20 gramman kanssa tioureaa ja etanolia, kiehutettiin 24 tuntia, liuotin poistettiin ja saatu lisätuote jaettiin etyyliasetaattiin ja veteen liukeneviin osiin kuten edellä. Kummassakin tapauksessa tuote otettiin talteen tekemällä vesifaasi emäksiseksi ammonium-25 hydroksidilla, uuttamalla etyyliasetaattiin, kuivaamal la vedettömällä natriumsulfaatilla, haihduttamalla öljyksi, muuttamalla kiinteäksi aineeksi trituroimalla hek-saanin kanssa ja suodattamalla. Puhdasta 2-aminosyklo-hepteenotiatsolia (49,5 g, sp. 77-78,5°C) saatiin kiteyt-30 tämällä uudelleen sykloheksaanista.

Valmistus 4 2-amino-4-isopropyylitiatsoli

Tioureaa (52,5 g, 0,69 moolia) lietettiin 400 ml: aan etanolia. Lietteeseen lisättiin 1-bromi-3-metyyli-35 2-butanonia (109,5 g, 0,66 moolia). Seurauksena ollut

II

JS 67706 eksoterminen reaktio aiheutti liukenemisen ja kiehumista. Kiehumista pidettiin yllä lämmittämällä ulkopuolelta tunnin ajan. Liuotin poistettiin kiehuttamalla ja tislaamalla, jolloin saatiin öljyä, joka kiteytyi 5 paikoillaan ollessaan. 2-amino-4-isopropyylitiatsoli- hydrobromidin (104,4 g, sp. 74-76°C) loppupuhdistus suoritettiin trituroimalla eetterin kanssa.

Hydrobromidisuola muutettiin vapaaksi emäkseksi (58,6 g) liuottamalla suola veteen, tekemällä emäksi-10 seksi ylimäärin käytetyllä ammoniumhydroksidilla, uut tamalla vapaa emäs eetteriin, kuivaamalla eetteri-faasi kuivalla natriumsulfaatilla ja tislaamalla öl-j yksi.

Valmistus 5 15 2-amino-6-fenyylisyklohekseRotiatsoli

Tioureaa (397,5 mg, 5,22 mmoolia) lietet-tiin 6 ml:aan etanolia. Lietteeseen lisättiin 2-bromi- 4-fenyylisykloheksanonia (1,2 g, 4,74 mmoolia), minkä seurauksena tapahtui eksoterminen reaktio ja liuke-20 neminen. Liuosta kiehutettiin 30 minuuttia, jäähdytettiin ja liuotin tislattiin pois, jolloin saatiin raakatuotettä hydrobromidisuolana.

Tämä raakasuola liuotettiin lämpimään veteen, suodatettiin ja vapaa emäs saostettiin lisäämällä 25 ammoniumhydroksidia. Raaka emäs otettiin talteen suodattamalla, ja puhdistettua 2-amino-6-fenyylisyklohek-senotiatsolia (802,4 mg, sp. 181-183°C) saatiin kiteyttämällä uudelleen veden ja etanolin seoksesta.

Vaihtoehtoisesti, suuremmassa mittakaavassa, 30 käyttämällä 8,2 g tioureaa, 24,6 g 2-bromi-4-fenyyli-sykloheksenonia ja 125 ml etanolia, 30 minuutin kiehu-tusjakson jälkeen, reaktioseos jäähdytettiin jäähautees-sa ja hydrobromidisuola otettiin talteen suoraan suodattamalla. Hydrobromidisuola liuotettiin lämmittämällä 35 veteen, jossa oli hiukan etanolia, ja vapaa emäs (10,4 g, 3 0 67706 sp. 180-182°C) saostettiin lisäämällä ylimäärin ammoni-umhydroksidia.

2-bromi-3-fenyylisyklopentanoni, 2-bromi-3,5-dimetyylisykloheksanoni, 2-bromi-3,5,5-trimetyylisyklo-5 pentanoni ja 2-bromi-5-metyylisyklo-oktanoni muutetaan samoin menetelmin 2-amino-6-fenyylisyklo-pentenotiatsolin 2-amino-5,7-dimetyylisykloheks eno-tiatsolin, 2-amino-4,4,6-trimetyylisyklopentenotiatsolin ja vastaavasti 2-amino-7-metyyli-syklo-okteno-10 tiatsolin hydrokloridisuolaksi tai vastaavaksi emäkseksi .

Valmistus 6 2-amino-6-metyylisykloheksenotiatsoli

Tioureaa (22,3 g, 0,29 moolia) lietettiin 15 275 ml:aan etanolia. Lisättiin 2-brcmi-4-metyylisyklo- heksanonia ja seosta lämmitettiin kiehuttaen 75 minuuttia. Reaktioseos jäähdytettiin huoneen lämpötilaan ja raaka tuote otettiin talteen hydrobromidisuolana suodattamalla. Raaka suola liuotettiin lämpimään veteen, 20 suodatettiin ja tehtiin emäksiseksi ammoniumhydroksi-dilla vapaan emäksen saostamiseksi öljynä, joka kiteytyi jäähtyessään. Puhdasta 2-amino-6-metyylisyklohek-seenotiatsolia (25,2 g, sp. 98-100°C) saatiin kiteyttämällä uudelleen sykloheksaanista.

25 Valmistus 7 2-amino-6,6-dimetyylisykloheksenotiatsoli 2-amino-6,6-dimetyylisyklohekse notiatsolia (9,8 g, sp. 109-111°C) valmistettiin esimerkin 6 menetelmän mukaisesti tioureasta (9,2 g, 0,12 moolia) 30 ja 2-bromi-4,4-dimetyylisykloheksanonista (22,6 g, 0,11 moolia) 100 ml:ssa etanolia.

Valmistus 8 2-amino-4-(2-butyyli )tiatsoli

Tioureaa (16,7 g, 0,22 moolia), 1-bromi-3-me-35 tyyli-2-pentanonia (36 g, 0,2 moolia) ja 100 ml etanolia

II

3i 6 7 706 yhdistettiin ja lämmitettiin kiehuttaen 5 tuntia. Lisättiin kaliumhydroksidin vesiliuosta (3-norm., 100 ml) ja kiehuttamista jatkettiin vielä 0,5 tuntia. Reaktio-seos jäähdytettiin, tehtiin happameksi suolahapolla 5 ja emäksettömät epäpuhtaudet uutettiin pois eetterillä. Vesifaasi tehtiin emäksiseksi ammoniumhydroksi-dilla ja tuote uutettiin eetteriin. Vedellä suoritetun vastahuuhtelun ja vedettömällä natriumsulfaatilla kuivaamisen jälkeen eetteri tislattiin pois, jolloin 10 saatiin 10 g 2-amino-4-(2-butyyliHiatsolia tummanruskeana viskoosisena öljynä.

Valmistus 9 2-amino-5-metyylitiätsoli

Tioureaa (45,7 g, 0,6 moolia) ja propionial-15 dehydia (7,4 g, 0,3 moolia) yhdistettiin 150 ml:n kanssa kloroformia ja jäähdytettiin jäähauteessa.

15 minuutin kuluessa lisättiin sulfuryylikloridia (44,5 g, 0,33 moolia). Eksotermista reaktiota hillittiin pitämällä lämpötila välillä 15-24°C. Kaasun muo-20 dostuminen, jota tapahtui reaktion aikana, lakkasi noin tunti lisäyksen päättymisen jälkeen. Suurin osa kloroformista kiehutettiin pois vesihauteella. Lisättiin etanolia (150 ml) ja seosta kiehutettiin 3 tuntia.

Reaktioseos haihdutettiin öljyksi, joka jaet-25 tiin veteen ja etyyliasetaattiin liukeneviin osiin.

Vesifaasi tehtiin emäksiseksi ammoniumhydroksidilla ja tuote uutettiin tuoreeseen etyyliasetaattiin. Etyyliase-taattifaasi kuivattiin vedettömällä natriumsulfaatilla ja tislattiin, jolloin saatiin raakatuotettä valkeana 30 kiinteänä aineena. Puhdasta 2-amino-5-metyylitiatso- lia (8,36 g, sp. 94-95°C) saatiin kiteyttämällä uudelleen sykloheksaanista.

Valmistus 10 2-amino-5-etyylitiatsoli 35 Tioureaa (45,7 g, 0,6 moolia) ja butyyrialde- 32 67706 hydiä (21,6 g, 0,3 moolia) yhdistettiin 150 ml:n kanssa kloroformia ja jäähdytettiin jäähauteessa.

15 minuutin kuluessa lisättiin sulfuryyliklori-dia (44,5 g, 0,33 moolia). Eksotermistä reaktiota 5 hillittiin pitämällä lämpötila välillä 15-2S°C.

Lisäyksen aikana ja noin tunnin ajan sen jälkeen muodostui kaasua. Lisättiin etanolia (400 ml), kloroformi kiehutettiin pois ja reaktioseosta kiehutettiin yön ajan (noin 16 tuntia). Reaktioseos haihdutettiin öl-10 jyksi ja uudelleen kiteytetty 2-amino-5-etyylitiatso-li (11,7 g, sp. 54-55°C) eristettiin valmistuksessa 9 kuvatulla tavalla.

Pentanaali, 3-metyylibutanaali ja heptanaali muutetaan samalla menetelmällä vastaavasti 2-amino-5-15 propyylitiatsoliksi, 2-amino-5-isopropyylitiatsoliksi ja 2-amino-5-pentyylitiatsoliksi.

Valmistus li 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)-4,5-dimetyy-litiatsoli 20 2-amino-4,5-dimetyylitiatsolia (2,56 g, 20 mmoo- lia), dietyyli-etoksimetyleenimalonaattia (4,8 g, 22 mmoolia) ja etanolia (5 ml) kiehutettiin tunnin ajan. Reaktioseos jäähdytettiin ja raaka tuote saos-tettiin heksaanilla puhdasta 2-(2,2-dikarbetoksiete-25 nyyliamino)-4,5-dimetyylitiatsolia (4,21 g, sp. 82-83,5°C) saatiin kiteyttämällä uudelleen heksaanista.

Valmistus 12 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)-4-etyyli-5-metyylitiatsoli 30 2-amino-4-etyyli-5-metyylitiatsolia (2,84 g, 20 mmoolia) ja dietyylietoksimetyleenimalonaattia (4,76 g, 22 mmoolia) yhdistettiin ja lämmitettiin vesihauteella 3 tuntia. Tuotetta, jota saatiin jäähdytettäessä öljynä, käytettiin seuraavassa vaiheessa enem-35 pää puhdistamatta.

33 67706 2-amino-4-pentyylitiatsoli, 2-amino-4-propyyli-5-etyy-litiatsoli, 2-amino-4,5-di-isopropyylitiatsoli, 2-amino- 5-propyylitiatsoli, 2-amino-5-isopropyylitiatsoli, 2-amino-5-pentyylitiatsoli, 2-amino-6-fenyylisyklopen-5 teenotiatsoli, 2-amino-5,7-dimetyylisykloheksenotiat- soli, 2-amino-4,6,6-trimetyylisyklopentenotiatsoli ja 2-amino-7-metyylisyklo-okte'notiatsoli muutetaan samalla menetelmällä vastaaviksi 2-(2,2-dikarbetoksietenyyli-amino)tiatsoli-johdannaisiksi.

10 Samalla menetelmällä valmistetaan vastaavia dimetyyli-, dipropyyli- ja di-isopropyyliestereitä korvaamalla dietyylietoksimetyleenimalonaatti sopivalla dimetyyli-, dipropyyli- tai di-isopropyyli-etoksime-tyleenimalonaatilla.

15 Valmistus 13 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)-4-metyyli-5-etyylitiatsoli 4-metyyli-5-etyylitiatsolia (5,68 g, 40 mmoolia) ja dietyyli-etoksimetyleenimalonaattia (9,52 g, 44 mmoo-20 lia) lämmitettiin lyhyen ajan 86°C:ssa ja sen jälkeen jäähdytettiin, jolloin saatiin tuotetta öljynä, jota käytettiin suoraan seuraavassa vaiheessa.

Valmistus 14 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)-4,5-dietyyli-25 tiatsoli

Dietyylitiatsoli-hydrokloridia (15,4 g, 80 mmoolia), dietyyli-etoksimetyleenimalonaattia (19,0 g, 88 mmoolia), trietyyliamiinia (8,1 g, 80 mmoolia) ja etanolia (125 ml) yhdistettiin ja kiehutettiin 2,5 tun-30 tia. Reaktioseos jäähdytettiin ja liuotin tislattiin pois. Saatu puolikiinteä tuote jaettiin etyyliasetaattiin ja veteen liukeneviin osiin. Etyyliasetaattifaa-sista saatiin natriumsulfaatilla kuivaamalla ja liuottimen tislaamisen jälkeen 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliami-35 no)-4,5-dietyylitiatsolia (28,6 g) kullanvärisenä öljynä.

3" 67706 5,7-dimetyylisykloheksenotiatsolin, 4,4,6-trime- tyylisyklopentenotiatsolin ja 7-metyylisyklo-okteno-tiatsolin hydrobromidisuolat muutetaan samalla menetelmällä vastaaviksi 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)-5 tiatsoli-johdannaisiksi.

Samalla menetelmällä valmistetaan vastaavia di-metyyli-, dipropyyli- ja di-isopropyyliestereitä korvaamalla dietyylietoksimetyleenimalonaatti sopivalla dimetyyli-, dipropyyli- tai di-isopropyylietoksimety-10 leenimalonaatilla.

.Valfliis.tus.lj.

2-(2,2-dikarhetoks ietenyyliamino)syklopenteno- tiätsoli 2-aminosyklopentenotiatsolia (3,6 g, 34,5 mmoo-15 lia) ja dietyylietoksimetyleenimalonaatti (8,2 g, 38,0 mmoo-lia) yhdistettiin ja lämmitettiin vesihauteella 100 minuuttia. Reaktioseos jäähdytettiin ja 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino )syklopenteenotiatsoli (7,0 g,

Rf 0,6 silikageelillä ohutkerroskromatograafisesti mää- 20 ritettynä käyttämällä eluointiin seosta kloroformi/1 % etanolia) kiteytettiin lisäämällä heksaania.

Valmistus 16 2 -(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)syklohekse no- tiatsoli 25 2-aminosykloheksenotiatsolia (7,7 g, 50 mmoo- lia) ja dietyylietoksimetyleenimalonaatti (11,9 g, 55 mmoo-lia) yhdistettiin 10 ml:n kanssa etanolia ja kiehutettiin 50 minuuttia. Reaktioseos jäähdytettiin ja 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)sykloheksenotiatsoli (15 g, 30 Rf 0,5 silikageelillä ohutkerroskromatograafisesti määritettynä käyttämällä eluointiin seosta kloroformi/1 % etanolia) saostettiin lisäämällä 50 ml heksaania.

Vaihtoehtoisesti 58,4 g 2-aminosykloheksenotiatsolia, 89,82 g dietyylietoksimetyleenimalonaattia 35 ja 584 ml sykloheksaania yhdistettiin ja kiehutettiin 35 67706 typen suojaamana 2,5 tuntia, jäähdytettiin 15°C:seen ja tuote (96 g, sp. 113°C) otettiin talteen suodattamalla.

Valmis.tus 17 5 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)syklo-okteno- tiatsoli 2-aminosyklo-oktenotiatsolia (2,0 g, 11 mmoo-lia) ja dietyylietoksimetyleenimalonaattia (2,62 g, 12,1 mmoolia) yhdistettiin ja lämmitettiin vesihauteel-10 la 2,75 tuntia. Reaktioseos jäähdytettiin ja 2-(2,2- dikarbetoksietenyyliamino)syklo-oktenotiätsoli (3,13 g, Rf 0,6 silikageelillä kromatografioitaessa käyttämällä eluointiin seosta kloroformi/1 % etanolia) saostui lisättäessä heksaania.

15 Valmistus 18 2-(2,2-karbetoksietenyyliamino)-4-metyyli-tiatsoli 2-amino-4-metyylitiatsolia (4,57 g, 40 mmoolia) ja dietyylietoksimetyleenimalonaattia (9,51 g, 44 mmoo-20 lia) yhdistettiin ja lämmitettiin vesihauteella tunnin ajan. Reaktioseos jäähdytettiin ja 2-(2,2-dikarbetoksi-etenyyliamino)-4-metyylitiatsoli (9,8 g, Rf 0,5 silikageelillä ohutkerroskromatograafisesti määritettynä käytettäessä eluointiin seosta kloroformi/1 % etano-25 lia) saostui lisättäessä 60 ml heksaania.

Valmistus 19 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)tiätsoli 2-aminotiätsolia (10,0 g, 0,10 moolia) ja di-etyylietoksimetyleenimalonaattia (23,8 g, 0,11 moolia) 30 yhdistettiin ja lämmitettiin vesihauteella 1,25 tuntia. Reaktioseos jäähdytettiin ja muodostunut puolikiinteä aine kiteytettiin uudelleen heksaanista, jolloin saatiin puhdasta 2-(2,2-dikarbetoksietenyyli)tiätsolia (17,2 g kahtena eränä, Rf 0,6 silikageelillä ohutkerroskromato- 36 67706 graafisesti määritettynä käyttämällä eluointiin seosta kloroformi/1 % etanolia).

Valmistus 20 2-(2,2-dikarhetoksietenyyliamino)-5-metyyli-5 tiatsoli.

2-amino-5-metyylitiatsolia (6,85 g, 60 mmoolia) ja dietyylietoksimetyleenimalonaattia (14,3 g, 66 mmoolia) lämmitettiin vesihauteella tunnin ajan. Reaktio-seos jäähdytettiin ja tuote saostui lisättäessä noin 10 75 ml heksaania. Puhdasta 2-(2,2-dikarbetoksietenyyli- amino)-5-metyylitiatsolia (14,1 g kahtena eränä, Rf 0,5 - 0,65 silikageelillä ohutkerroskromatograafisesti määritettynä käyttämällä eluointiin seosta kloroformi/ 1 % etanolia) saatiin kiteyttämällä uudelleen 15 heksaanista.

Valmistus 21 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)-5 -etyyli- tiatsoli 2-amino-5-etyylitiätsolia (11,7 g, 91,3 mmoo-20 lia) ja dietyylietoksimetyleenimalonaatti (21,7 g, 100,43 mmoolia) yhdistettiin ja lämmitettiin vesihauteella 45 minuuttia. 2-(2,2-dikarbetoksietyyliamino)- 5-etyylitiatsolia (27,2 g, Rf 0,6 ja vastaavasti 0,7 silikageelillä ohutkerroskromatograafisesti määritetty-25 nä käyttämällä eluointiin kloroformi/1 % etanolia ja seosta heksaani/etyyliasetaatti suhteessa 2:1) saatiin jäähdyttämällä öljynä ja sitä käytettiin suoraan seu-raavassa vaiheessa.

Valmistus 22 30 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino )-4-(2-metyyli- 2-propyyli)tiatsoli 2-amino-4-(2-metyyli-2-propyyli)tiätsolia (15,6 g, 0,1 moolia) ja dietyylietoksimetyleenimalo-naattia (23,8 g, 0,11 moolia) yhdistettiin ja lämmi-35 tettiin vesihauteella 2 tuntia. Jäähdytettäessä saa- 37 67706 tiin kosteana kiinteänä aineena 2-(2,2-dikarbetoksiete-nyyliamino)-4-(2-metyyli-2-propyyliJtiatsolia ja sitä käytettiin suoraan seuraavassa vaiheessa.

Valmistus 23 5 2 — C 2,2-dikarbetoksietenyyliamino)-4-etyyli- tiätsoli 2-amino-4-etyylitiätsolia (20,5 g, 0,16 moolia) ja dietyylietoksimetyleenimalonaatti (35 g, 0,17 moolia) yhdistettiin ja lämmitettiin vesihauteella 2 tuntia.

10 Jäähdytettäessä saatiin öljynä 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino ) -4-etyylitiatsolia ja sitä käytettiin suoraan seuraavassa vaiheessa. (Rf 0,75 silikageelillä ohutker-roskromatograafisesti määritettynä käytettäessä elu-ointiin seosta kloroformi/1 % etanolia).

15 2-amino-4-isopropyylitiatsoli (58,6 g, 0,415 moolia) ja dietyylietoksimetyleenimalonaatti (92 ml, 0,455 moolia) muutettiin samalla menetelmällä 2-(2,2-di-karbetoksietenyyliamino)-4-isopropyylitiätsoliksi.

(Rf 0,7 silikageelillä ohutkerroskromatograafisesti 20 määritettynä käyttämällä eluointiin seosta kloroformi/ 1 % etanolia).

Valmistus 24 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)-6-fenyylisyk-loheksenotiätsoli 25 2-amino-6-fenyylisykloheksenotiatsolia (10,4 g, 45,2 mmoolia) ja dietyylietoksimetyleenimalonaat-tia (10 ml, 49,5 mmoolia) yhdistettiin ja lämmitettiin vesihauteella. 15 minuutin kuluttua muodostui liuos. Kun liuosta oli lämmitetty vielä 30 minuuttia, koko massa 30 muuttui kiinteäksi. Raakatuote kiteytettiin uudelleen sykloheksaanista, jolloin saatiin puhdasta 2-(2,2-di-karbetoksietenyyliamino)-6-fenyylisykloheksenotiätsolia (15,3 g, sp. 131-133°C).

38 67706

Valmistus 25 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)-6-metyylisyk- lohekseenotiätsoli 2-amino-6-metyylisykloheksenotiatsolia (23,3 g, 5 0,139 moolia) yhdistettiin dietyylietoksimetyleenima- lonaatin (31 ml, 0,153 moolia) kanssa ja lämmitettiin vesihauteella. Noin 10 minuutin lämmittämisen jälkeen muodostui kirkasta oranssin väristä öljyä. Tunnin lämmittämisen jälkeen kiteytyminen käynnistettiin raaput-10 tamalla. Puhdasta 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)-6-metyylisyklohekseenotiatsolia (40,2 g, sp. 106-109°C) saatiin kiteyttämällä uudelleen etanolista.

Valmistus 2 6 2 — (2,2-dikarbetoksietenyyliamino)-6,6-dimetyy-15 lisykloheksenotiätsoli - 2-amino-6,6-dimetyylisykloheksenotiätsoi ia (9,8 g, 53,8 mmoolia), dietyylietoksimetyleenimalonaat-tia (12 ml, 59,4 mmoolia) ja etanolia (noin 5 ml) yhdistettiin ja lämmitettiin vesihauteella 1,5 tuntia.

20 Etanoli kiehui pois lämmitysajan alkuvaiheessa. Tuote kiteytyi jäähdytettäessä ja raaputettaessa. Puhdasta 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)-6,6-dimetyylisyklohek-senotiatsolia (14,3 g, sp. 83-85°C) saatiin kiteyttämällä uudelleen heksaanista.

25 Analyysi, laskettu yhdisteelle ^O^^S : C, 57,93; H, 6,86; N, 7,95; saatu: C, 57,72; H, 6,66; N, 7,94.

Valmistus 27 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)-4-(2-butyyli)-30 tiatsoli 2-amino-4-(2-butyyli)tiatsolia (8,44 g, 54 mmoolia) ja dietyylietoksimetyleenimalonaattia (11,7 g, 54 mmoolia) yhdistettiin ja lämmitettiin vesihauteella tunnin ajan ja jäähdytettiin, jolloin saatiin 2-(2,2-3 5 dikarbetoksietenyyliamino)- 4-(2-butyyli)tiatso- 39 67706 lia (17,6 g, Rf 0,75 silikageelillä ohutkerroskromato-grafisesti määritettynä käyttämällä eluointiin seosta klorcformi/1 % etanolia).

Valmistus 28 S Etyyli-l-okso-lH-6,7-dimetyylitiatsolo/f3,2-a7 - pyrimidiini-2-karboksylaatti 2-(2-dikarhetoksietenyyliamino)-4,5-dimetyyli-tiatsolia (4,17 g, 14 mmoolia) yhdistettiin 30 ml:n kanssa Dowtherm A:ta ja lämmitettiin 1,5 tuntia 220°C: 10 ssa. Reaktioseos jäähdytettiin ja lisättiin noin 125 ml petrolieetteriä. Eroittunut kiinteä aine suodatettiin erilleen, yhdistettiin uudelleen emänesteen kanssa ja kromatografioitiin 70 x 180 mm:n silikageeli-kolonnis-sa käyttämällä eluointiaineena kloroformia. 125 ml:n 15 alkufraktion jälkeen kerättiin kuusi 250 ml:n fraktiota, haihdutettiin kuiviin, jolloin saatiin raakatuotet-ta (2,42 g, sp. 114-115°C). Kiteyttämällä uudelleen sykloheksaanista saatiin puhdasta etyyli-l-okso-lH-4,5-dimetyylitiatsolo/3,2-a/pyrimidiini-2-karboksylaat-20 tia (1,64 g, sp. 119-120°C).

Analyysi, laskettu yhdisteelle 0 3S : C, 52,37; H, 4,79; N, 11,10; mas- saioni, 252; saatu: C, 52,21; H, 4,85; N, 11,23; massaioni, 25 252.

Valmistus 29

Etyyli-l-okso-lH-6-metyyli-7 - etyylit iät solo-L3,2-a7pyrimidiini-2-karboksylaatti 2 -(2-dikarbetoksietenyyliamino)-4-etyyli-5-me-30 tyylitiatsolia (6,25 g) yhdistettiin 30 ml:n kanssa Dowtherm A:ta ja lämmitettiin 215°C:ssa 2,5 tuntia. Reaktioseos jäähdytettiin, lisättiin petrolieetteriä ja raakatuote (1,96 g) otettiin talteen suodattamalla. Raakatuote (630 mg) kiteytettiin uudelleen sykloheksaa-35 nista, jolloin saatiin puhdasta l-okso-lH-6-metyyli-7-etyylitiat solo/f3,2 -aj pyrimidiini-2 -karboksylaat-tia (301 mg, sp. 122-124°C).

_____ - Γ7 _____ 40 67706

Analyysi, laskettu yhdisteelle : C, 54,12; H, 5,30; N, 10,52. saatu: C, 54,09; H, 5,26; N, 10,63.

Valmistus 30 5 Etyyli-l-okso-lH-6-etyyli-7-metyylitiätsolo- ^S, 2-4.7pyrimidiini-2-karboksylaatti 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)-4-metyyli-5-etyylitiatsolia (12 g) yhdistettiin 60 ml:n kanssa Dowtherm A:ta ja lämmitettiin 3 tuntia 205°C:ssa.

10 Reaktioseos jäähdytettiin ka kromatografioitiin 90 x 205 mm:n silikageelikolonnissa eluoimalla kloroformilla, jossa oli 1 % etanolia. Otettiin talteen seitsemän 250 ml:n tuotetta sisältävää fraktiota, yhdistetiin, haihdutettiin öljyksi ja kromatografioitiin uudelleen silikageelillä (60 x 600 mm) samalla eluointiaineella.

Fraktiot (165 x 8 ml) yhdistettiin, haihdutettiin öljyksi ja kiteytettiin trituroimalla di-isopropyylieetterin kanssa. Kiteytettäessä uudelleen sykloheksaanista saatiin puhdasta etyyli-l-okso-lH-6-etyyli-7-metyyli-20 tiatsolo/"3,2-a7pyrimidiini-2-karboksylaattia (2,45 g, sp. 65-66°C).

Analyysi, laskettu yhdisteelle C^2H11+N2 03S : C, 54,12; H, 5,30; N, 10,52; massaioni, 266; saatu: C, 54,26; H, 5,23; N, 10,57; massaioni, 266.

25 Valmistus 31

Etyyli-okso-l-lH-6,7 -di etyylit iät s olo/. 3 ,2-aJ-pyrimidiini-2-karboksylaatti 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)-4,5-dietyyli-tiatsolia (26,1 g) ja 300 ml Dowtherm A:ta yhdistettiin 30 ja lämmitettiin 3,5 tuntia 225°C:ssa. Reaktioseos jäähdytettiin ja kromatografioitiin silikageelikolonnissa (60 x 320 mm). Dowtherm A eluoitiin heksaanilla ja tuote eluoitiin heksaani-kloroformi-seoksella 2:1. Koottiin talteen kolmekymmentäkolme 250 ml:n fraktiota. Fraktiot 35 kahdeksan - kolmekymmentäkolme yhdistettiin ja liuotin poistettiin, jolloin saatiin etyyli-l-okso-lH-6,7-dietyylit iatsolo/,3,2-a7pyrimidiini-2-karboksylaat- 1,1 67706 tia (22 g, Rf 0,4-0,5 silikageelillä ohutkerroskroma-tograafisesti määritettynä käyttämällä eluointiin seosta kloroformi/1 % etanolia) öljynä.

Valmistus 32 5 Etyyli-l-okso-lH-syklopentenotiatsolo 0,2-]- pyrimidiini-2-karboksylaatti 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)syklopenteeno-tiatsolia (7,0 g) yhdistettiin 40 ml:n kanssa Dowtherm A:ta ja lämmitettiin noin tunnin ajan 225-230°C:ssa.

10 Reaktioseos jäähdytettiin ja kromatografioitiin silikageelillä (70 x 190 ml). Dowtherm A eluoitiin heksaa-nilla. Tuote eluoitiin seoksella kloroformi/1 % etanolia. Koottiin neljä 250 ml:n fraktiota, nämä yhdistettiin ja liuotin poistettiin, jolloin saatiin öljyä.

15 Osa öljystä kiteytettiin trituroimalla sykloheksaanin kanssa, jolloin saatiin raakatuotettä (1,91 g). Kiteyttämällä uudelleen 0,6 g raakatuotettä saatiin puhdasta etyyli-l-okso-lH-syklopentenotiatsolo O, 2-etfpyrimi-diini-2-karboksylaattia (0,33 g, sp. 102-103°C).

20 Analyysi, laskettu yhdisteelle C, 54,53; H, 4,58; N, 10,60; saatu: C, 54,54; H, 4,71; N, 10,71.

Valmistus 33

Etyyli-l-okso-lH-sykloheksenotiatsolo /3,2-aJ-25 pyrimidiini-2-karboksylaatti 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino) - syklohekseno-tiatsolia (12,6 g) yhdistettiin 125 ml:n kanssa Dowtherm A:ta ja lämmitettiin 25 minuuttia 230°C:ssa. Reaktioseos jäähdytettiin ja kromatografioitiin sili-30 kageelillä (60 x 320 mm). Dowtherm A eluoitiin heksaa-nilla ja tuote eluoitiin seoksin kloroformi - 1 % etanolia keräämällä 14 125 ml:n fraktiota. Yhdistämällä fraktiot ja haihduttamalla liuotin pois saatiin raakaa etyyli-l-okso-lH-sykloheksenotiatsolo-O,2-a/pyrimidii-35 ni-2-karboksylaattia (10,7 g, sp. 92-94°C).

Vaihtoehtoisesti yhdistettiin 2 — (2,2-dikarbetoksiet enyyliamino)-sykloheksenotiatsolia (80 g, 0,25 moo- 42 67706 lia), trifluorietikkahappoanhydridiä (101 g, 68 ml, 0,48 moolia), tolueenia (0,8 1) ja etanolia (1 1) ja kiehutettiin 21 tuntia. Reaktioseos jäähdytettiin ja lisättiin 300 ml vettä. Tolueenikerros (ylempi) eroi-5 tettiin, pestiin kyllästetyllä natriumkloridin vesi- liuoksella, kuivattiin vedettömällä magnesiumsulfaatilla, suodatettiin, konsentroitiin 150 ml:ksi (lietettä), laimennettiin litralla etanolia (liuos), konsentroitiin 280 mltksi, jäähdytettiin 5°C:seen, rakeistettiin 10 ja suodatettiin, jolloin saatiin suhteellisen puhdasta etyyli-l-okso-lH-sykloheksenotiatsolo 13,2 ~aj pyrimi-diini-2-karboksylaattia (47 g, sp. 105-106°C).

Valmistus 34

Etyyli-l-okso-lH-sykloheptenotiatsolo ;£~3,2-dj -15 pyrimidiini-2-karboksylaatti 2-aminosykloheptenotiatsolia (25,2 g, 0,15 moolia), dietyyli-etoksimetyleenimalonaattia (35,7 g, 0,165 moolia) ja Dowtherm A:ta (400 ml) yhdistettiin ja lämmitettiin 2 tuntia 220-230°C:ssa. Reaktioseos jäähdytet-20 tiin ja kromatografioitiin silikageelillä (90 x 235 mm). Dowtherm A eluoitiin heksaanilla. Tuote eluoitiin hek-saani-kloroformi-seoksella 1:1 kokoamalla kolmekymmentä 500 ml:n fraktiota. Fraktiot kuusi-kolmekymmentä yhdistettiin ja liuotin haihdutettiin pois, jolloin saa-25 tiin raakatuotetta kosteana kiinteänä aineena. Puhdasta etyyli-l-okso-lH-syklohepteenotiatsolo/~3,2-aJpyrimi-diini-2-karboksylaattia (27,1 g, sp. 78-79°C) saatiin kiteyttämällä uudelleen sykloheksaanista.

Samaa tuotetta saadaan lämmittämällä 2-(2,2-di-3 0 karbetoksietenyyliamino)-sykloheptenotiatsolin

Dowtherm A:ssa ja eristämällä ja puhdistamalla samalla tavalla.

Valmistus 35

Etyyli-l-okso-lH-syklo-oktenatiatsolo /”3,2-a/-35 pyrimidiini-2-karboksylaatti 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)syklo-okteno- 43 6 7 7 0 6 tiatsolia (3,13 g) yhdistettiin 30 ml:n kanssa Dowtherm A:ta ja lämmitettiin 2,5 tuntia 220°C:ssa. Reaktioseos jäähdytettiin ja kromatografioitiin silikageelil-lä /70 x 190 mm). Dowtherm A eluoitiin heksaanilla. Tuo-5 te eluoitiin seoksella kloroformi/1 % etanolia ottamalla neljä 125 ml:n fraktiota. Fraktiot yhdistettiin, haihdutettiin öljyksi ja kiinteätä etyyli-l-okso-lH-syklo-okt enot iät solo Z‘3,2 -a/ pyrimidiini-2 -karboksy-laattia (1,956 g, Rf 0,5 ohutkerroskromatograafisena 10 määrityksenä silikageelillä eluoimalla seoksella kloroformi/ 1 % etanolia) saatiin trituroimalla heksaanin kanssa.

Valmistus 36

Etyyli-l-okso-lH-7-metyylitiatsolo/3,2-a7pyri-15 midiini-2-karboksylaatti 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)-4-metyylitiätsolia (9,8 g) yhdistettiin 50 ml:n kanssa Dowtherm A:ta ja lämmitettiin 2 tuntia 220°C:ssa. Reaktioseos jäähdytettiin ja lisättiin 50 ml heksaania ja raakatuote 20 otettiin talteen suodattamalla. Kiteyttämällä raakatuote uudelleen etanolista saatiin puhdasta etyyli-l-okso-1H-7 -metyylit iät so lo/~3,2 -a7 - pyrimidiini-2 -karboksy-laattia (4,6 g, sp. 187-189°C).

Vaihtoehtoisesti tätä esteriä valmistetaan kon-25 densoimalla 2-amino-4-metyylitiatsolia suoraan etyyli-etoksimetyleenimalonaatin kanssa kiehuttamalla trikloo-ribentseenissä /Allen ym., J. Org. Chem., 24, 779 ( 195 917 .

Valmistus 37 3 0 Etyyli-l-okso-lH-tiatsolo/"3,2 - a/pyrimidiini-2 - karboksylaatti 2 — (2,2-dikarbetoksietenyyliamino)tiatsolia (17,2 g) yhdistettiin 200 ml:n kanssa Dowtherm A:ta ja lämmitettiin 30 minuuttia 215°C:ssa. Reaktioseos jäähdytet-35 tiin, jolloin saatiin lietettä. Lisättiin heksaania 44 67706 (100 ml) ja raakatuote otettiin talteen suodattamalla. Kiteyttämällä uudelleen etanolista saatiin puhdasta etyyli-l-okso-lH-tiatsoloZ.~3,2-a]pyrimidiini-2-karboksylaattia (8,0 g, sp. 184-185°C).

5 Vaihtoehtoisesti tätä esteriä valmistetaan kondensoimalla 2-aminotiatsolia suoraan etyylietoksi-metyleenimalonaatin kanssa kiehuttamalla trikloori-bentseenissä /'Allen ym. , J. Org. Chem. , 24, 77 9 (1959)7 .

Valmistus 38 10 Etyyli-l-okso-lH-B-metyylitiatsolo/TS, 2-a7 pyri- midiini-2-karboksylaatti 2-(2,2-dikarbetoksietenyyli)-5-metyylitiätsolia (14,1 g) yhdistettiin 150 ml:n kanssa Dowtherm A:ta ja lämmitettiin 1,5 tuntia 220°C:ssa. Reaktioseos 15 jäähdytettiin ja lisättiin noin 300 ml heksaania. Tuote otettiin talteen suodattamalla ja puhdistettua etyyli-l-okso-lH-6-metyylitiatsolo/~3,2-a.7 pyramidiini-2-karbok-sylaattia (6,4 g, sp. 149-151°C) saatiin kiteyttämällä uudelleen di-isopropyylieetteristä. Vaihtoehtoisesti 20 tätä esteriä valmistetaan kondensoimalla 2-amino-5- metyylitiatsolia suoraan etyylietoksimetyleenimalonaatin kanssa kiehuvassa triklooribentseenissä (Dunwell, ym., J. Chem. Soc., (C) 1971, 2094).

Valmistus 39 25 Etyyli-l-okso-lH-6-etyylitiatsolo/~3,2-a/pyri- midiini-2-karboksylaatti 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)-5-etyyli-tiatsolia (25,7 g, 86 mmoolia), trifluorietikkahappo-anhydridiä (36,2 g, 172 mmoolia) ja tolueenia (150 ml), 30 yhdistettiin ja lämmitettiin kiehuttaen noin 20 tuntia.

Reaktioseos haihdutettiin kuiviin; liuotettiin 300 ml:aan kloroformia. Kloroformiliuos pestiin kyllästetyllä nat-riumvetykarbonaatilla ja sitten kyllästetyllä natrium-kloridilla, kuivattiin vedettömällä natriumsulfaatilla, 35 haihdutettiin kuiviin ja trituroitiin di-isopropyyli- 45 67706 eetterin kanssa, jolloin saatiin etyyli-l-okso-lH-6-etyylitiatsolo^*3,2-a7pyramidiini-2-karboksylaat-tia (17,8 g, sp. 148-150°C). Osa tuotteesta (5,2 g) kiteytettiin uudelleen noin 75 ml:sta etyyliasetaattia, 5 jolloin saatiin lisää puhdasta tuotetta (4,1 g, sp. 149-150°C).

Analyysi, laskettu yhdisteelle C11H12N2°3S: C, 52,37; H, 4,79; N, 11,10; saatu: C, 52,30; H, 4,51; N, 11,14.

10 Valmistus 40

Etyyli-l-okso-lH-7-(2-metyyli-2-propyyli)-tiatsolo/"3,2-a7 pyrimidiini-2-karboksylaatti 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)-4-(2-metyyli-2-propyyli)tiatsolia (32,6 g) yhdistettiin 400 ml:n 15 kanssa Dowtherm A:ta ja lämmitettiin tunnin ajan 230 C: ssa. Reaktioseos jäähdytettiin ja kromatografoitiin silikageelillä (60 x 600 mm). Dowtherm A eluoitiin hek-saanilla. Tuote eluoitiin kloroformilla. Koottiin yhdeksän 500 ml:n fraktiota. Fraktiot kuusi - yhdeksän 20 yhdistettiin ja haihdutettiin kuiviin, jolloin saatiin etyyli-l-okso-lH-7-(2-metyyli-2-propyyli)tiatsolo/’3,2-a/-pyrimidiini-2-karboksylaattia (11,4 g, sp. 145-147 C).

Lisää tuotetta (2,04 g) saatiin viidennestä fraktiosta haihduttamalla se kosteaksi kiinteäksi ai-25 neeksi ja trituroimalla sykloheksaanin kanssa. Gramma suuremmasta erästä kiteytettiin uudelleen sykloheksaa-nista, jolloin saatiin lisää puhdasta tuotetta (0,62 g, sp. 148-149°C).

Analyysi, laskettu yhdisteelle C13H16N2°3S: 30 C, 55,70; H, 5,75; N, 9,99; saatu: C, 55,14; H, 5,58; N, 9,95.

46 67706

Valmistus 41

Etyyli-l-okso-lH-7-etyylitiatsoloZ 3,2-aj pyrimi-diini-2-karboksylaatti 2 -(2,2-dikarhetoksietenyyliamino)-4-etyylitiatso-5 lia (47,7 g, 0,16 moolia sekoitettiin 500 ml:ssa tolu- eenia ja lisättiin trifluorietikkahappoanhydridiä (45 ml, 0,32 moolia). Lievää eksotermisyyttä oli havaittavissa. Reaktioseosta lämmitettiin kiehuttaen 26 tuntia, jäähdytettiin ja lisättiin 250 ml etyyliasetaattia. Seos 10 uutettiin varovaisesti 250 ml:n kanssa natriumvetykarbo-naatin vesiliuosta (hiilidioksidin kehittymistä) ja sitten 250 ml:11a kyllästettyä natriumkloridia, kuivattiin vedettömällä natriumsulfaatilla ja haihdutettiin kuiviin. Jäännös luetettiin di-isopropyylieetteriin ja 15 raakatuote otettiin talteen suodattamalla. Kiteyttämällä raakatuote uudelleen asetonitriilistä saatiin puhdasta etyyli-l-okso-lH-7-etyylitiatsolo/f3, 2-a7 pyrimi-diini-2-karboksylaattia (10,33 g, sp. 175-177°C). Analyysi, laskettu yhdisteelle 0 3S : 20 C, 52,37; H, 4,79; N, 11,10; saatu: C, 52,34; H, 4,85; N, 11,27.

Asetonitriili-emäliuoksesta saatiin toinen erä tuotetta (1,58 g, sp. 176-178°C).

Valmistus 42 2 5 Etyyli-1-okso -4H-7-isopropyylitiatsoloZ"3,2-a7- pyrimidiini-2-karboksylaatti 2-(2,2-dikarhetoksi)-4-isopropyylitiätsolia (10 g) yhdistettiin 100 ml:n kanssa Dowtherm A:ta ja lämmitettiin 2 tuntia 220°C:ssa, jäähdytettiin 30 huoneen lämpötilaan yön aikana ja lämmitettiin uudelleen vielä 5 tuntia 220°C:ssa. Seos jäähdytettiin huoneen lämpötilaan, lisättiin noin 200 ml heksaania ja suodatettiin vähäisen liukenemattoman aineksen poistamiseksi. Heksaani haihdutettiin pois ja jäännös kromatogra- 4 7 6 7 7 0 6 fioitiin noin 500 grammalla silikageeliä. Dowtherm A eluoitiin heksaanilla ja tuote eluoitiin kloroformilla. Tuotetta sisältävät fraktiot yhdistettiin ja haihdutettiin kuiviin, jäännös lietettiin di-isopropyylieette-5 riin ja tuote (sp. 143-144°C) otettiin talteen suodattamalla. Raakatuote kiteytettiin uudelleen etanolista, jolloin saatiin puhdasta etyyli-l-okso-lH-7-isopropyy-litiatsolo/~3,2-a/pyrimidiini-2-karboksylaattia (1,49 g, sp. 145-147°C, n.m.t.: singletit kohdilla £8,6 ja 10 £7,3 kummankin vastatessa yhtä protonia, ja multiple- tit keskittyneet kohdille S 4,2 ja ^1,2 vastaten kolmea protonia ja vastaavasti yhdeksää protonia).

Valmistus 43

Etyyli-l-okso-lH-7-fenyylisyklohekseRotiatsolo-15 Z~3,2-a/ pyrimidiini-2-karboksylaatti 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)-6-fenyylisyklo-heksenotiatsolia (15,3 g, 38,2 mmoolia) lietettiin 150 ml:aan tolueenia. Lisättiin trifluorietikkahap-poanhydridiä (10,8 ml, 76,5 mmoolia), minkä seurauksena 20 muodostui kirkas liuos, jota kiehutettiin 16 tuntia.

Reaktioseos jäähdytettiin huoneen lämpötilaan, laimennettiin 150 ml :11a etyyliasetaattia, uutettiin kahdesti 15 0 ml :11a 5 %:ista kaliumkarbonaattia ja kerran 150 ml:11a kyllästettyä natriumkloridia, kuivat-25 tiin vedettömällä natriumsulfaatilla ja haihdutettiin kuiviin. Kiinteä jäännös kiteytettiin uudelleen aseto-nitriilistä, jolloin saatiin puhdasta etyyli-l-okso-lH-7-fenyylisykloheksenotiatsoli ./3,2-^7pyramidiini-2-karboksylaattia (9,89 g, sp. 160-161,5°C).

30 Valmistus 44

Etyyli-l-okso-lH-7-metyylisykloheksenotiätsolo- · Z*3,2-3/pyrimidiini-2-karboksylaatti 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)-6-metyylisyk-lohekse (40,2 g, 0,119 moolia) liuotet- 35 tiin 400 ml:aan tolueenia. Lisättiin trifluorietikka- happoanhydridiä (33,5 ml, 0,237 moolia), aiheuttaen lie- 1,8 67706 vän eksotermisen reaktion. Reaktioseosta kiehutettiin yön ajan (16 tuntia), jäähdytettiin huoneen lämpötilaan, laimennettiin 400 ml :11a etyyliasetaattia, uutettiin kahdesti 400 ml:11a 1-norm. kaliumkarbonaattia ja ker-5 ran 400 ml:11a kyllästettyä natriumkloridia, kuivattiin vedettömällä natriumsulfaatilla haihdutettiin kuiviin. Kiteyttämällä uudelleen sykloheksaanista, jossa oli pieni määrä etyyliasetaattia, saatiin puhdasta etyyli-l-ok-so-lH-7 -metyy lisyklohekseno t iät solo .£'3,2 -a7 pyrimidiini -10 2-karboksylaattia (29,3 g, sp. 127-129°C).

Valmistus 45

Etyyli-l-okso-lH-7,7-dimetyylisykloheksenotiat-· solo/"3,2-a/pyrimidiini-2-karboksylaatti 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)-6,6-dimetyyli-15 tiatsolia (13 g, 36,9 mmoolia) liuotettiin 130 ml:aan tolueenia. Lisättiin trifluorietikkahappoanhydri-diä (10,4 ml, 73,6 mmoolia) ja seosta lämmitettiin kiehuttaen 16 tuntia. Reaktioseos jäähdytettiin huoneen lämpötilaan, laimennettiin 150 ml:11a etyyliasetaattia, 20 uutettiin kahdesti 130 ml:11a kyllästettyä natriumvety-karbonaattia ja kerran 150 ml:11a kyllästettyä natriumkloridia, kuivattiin vedettömällä natriumsulfaatilla ja haihdutettiin kuiviin. Kiteyttämällä uudelleen hek-saanista saatiin puhdasta etyyli-l-okso-lH-7,7-dimetyy-25 lisykloheksenot iatsolo f 3,2-a.7pyrimidiini-2-karboksy-laattia (9,40 g, sp. 92-94°C).

Analyysi, laskettu yhdisteelle C-^^H^gN^O^S: C, 58,80; H, 5,92; N, 9,14; saatu: C, 58,93; H, 5,48; N, 9,01.

30 Valmistus 46

Etyyli-l-okso-lH-7-(2-butyyli)tiatsoloZ’3,2-a7-pyrimidiini-2-karboksylaatti 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)-4-(2-butyyli)-tiatsolia (17,6 g) yhdistettiin 175 ml:n kanssa Dowtherm 35 A:ta ja lämmitettiin 2,5 tuntia 225°C:ssa. Reaktioseos > 49 67706 jäähdytettiin ja kromatografioitiin silikageelil-lä (60 x 600 mm). Dowtherm A eluoitiin heksaanilla.

Tuote eluoitiin kloroformi/heksaani-seoksella 2:1.

Fraktiot 4-8 (kukin 500 ml) yhdistettiin ja haihdutet-5 tiin öljyksi, joka liuotettiin noin 400 ml:aan kuumaa heksaania, käsiteltiin puuhiilen kanssa ja jäähdytettiin, jolloin saatiin kiteistä etyyli-l-okso-lH-7-(2-butyy-li)tiatsoloZ"3,2-3/pyrimidiini-2-karboksylaattia (2,12 g, sp. 105,5-108°C).

10 Analyysi, laskettu yhdisteelle : C, 55,70; H, 5,75; N, 9,99; saatu: C, 55,82; H, 5,40; N, 10,22.

Valmistus 47 l-okso-lH-6,7-dimetyylitiatsoloZ~3,2-aj pyrimi-15 diini-2-karboksyylihappo

Etyyli-l-okso-lH-6, 7-dimetyylitiatsolo/'3,2-a_? -pyrimidiini-2-karboksylaattia (1,41 g) lämmitettiin vesihauteella 20 ml:n kanssa 48 %:ista bromivetyhappoa tunnin ajan. Liukeneminen tapahtui muutamassa minuu-20 tissa ja reaktioajan lopulla alkoi muodostua kiinteätä ainetta. Reaktioseos jäähdytettiin ja tuote otettiin talteen suodattamalla. Kiteyttämällä uudelleen etanolista saatiin puhdasta l-okso-lH-6,7-dimetyylitiatsolo-ΖΓ3,2-a] pyrimidiini-2-karboksyylihappoa ( 5 08 mg, sp. 189-2 5 19 0°C).

Analyysi, laskettu yhdisteelle CgHgOg^S: C, 48,21; H, 3,60; N, 12,49; massaioni, 224; saatu: C, 48,21; H, 3,68; N, 12,44; 30 massaioni, 224.

Valmistus 48 l-okso-lH-6-metyyli-7-etyylitiatsoloZ'3,2-aj -pyrimidiini-2-karboksyylihappo

Etyyli-l-okso-lH-6-metyyli-7-etyylitiatsoloZ~3,2-aj -35 pyrimidiini-2-karboksylaattia (971 mg) lämmitettiin

IL

50 67706 vesihauteella 15 ml:n kanssa 48 %:sta bromivetyhappoa. Liukeneminen tapahtui miltei heti. Lämmittämistä jatkettiin 2,5 tuntia, minkä ajan kuluttua reaktioseos jäähdytettiin, jolloin muodostui tuotetta suodatetta-5 vissa olevana kiinteänä aineena. Kiteyttämällä raaka-tuote uudelleen isopropyylialkoholista saatiin puhdasta l-okso-lH-6-metyyli-7 -etyylit iät solo ^'3,2-a/pyrimi-diini-2-karboksyylihappoa (354 mg, sp. 201-202°C). Analyysi, laskettu yhdisteelle C^gH^gOgi^S : 10 C, 50,41; H, 4,23; N, 11,76; saatu: C, 50,28; H, 4,26; N, 11,80.

Valmistus 49 l-okso-lH-6-etyyli-7 -metyylit iät so 1οΖ”3,2 -a7 -pyrimidiini-2-karboksyylihappo 15 Et yyli-l-okso-lH-6- e tyyli-7 -metyylit iät solo/~3,2-a] - pyrimidiini-2-karboksyylihappoa (1,33 g) lämmitettiin vesihauteella 10 ml:n kanssa 48 %:ista bromivetyhap-poa 30 minuutin ajan, jona aikana alkoi muodostua kiinteätä ainetta. Seos jäähdytettiin ja raakatuote otet-20 tiin talteen suodattamalla. Kiteytettäessä uudelleen isopropyylialkoholista saatiin puhdasta l-okso-lH-6-etyyli-7-metyylitiatsoloZ'3,2-a? pyrimidiiniä (5 96 mg, sp. 17 4-17 6°C) .

Analyysi, laskettu yhdisteelle C-^gH^gOgN^S: 25 C, 50,41; H, 4,23; N, 11,76; saatu: C, 50,44; H, 4,22; N, 11,82.

Valmistus 50 l-okso-lH-6,7 -dietyylitiatsoloZ.3,2-aJ pyrimidii-ni-2-karboksyylihappo 3 0 Etyyli-l-okso-lH-6,7-dietyylitiatsolo/~3,2-a/pyri - midiini-2-karboksylaattia (19,2 g) lämmitettiin tunnin ajan 85°C:ssa 48 %:isen HBr:n vesiliuoksen kanssa. Kaasun muodostumista oli havaittavissa (johtui todennäköisesti dekarboksyloitumisesta). Reaktioseos jäähdytettiin ja 51 67706 tehtiin emäksiseksi väkevällä ammoniumhydroksidillä ja reagoimaton lähtöaine ja epäpuhtaudet uutettiin pois etyyliasetaatilla. Vesifaasi tehtiin happameksi etikkahapolla ja kiinteä tuote otettiin talteen suodat-5 tamalla. Raaka tuote kiteytettiin uudelleen isopropyy-lialkoholista, jolloin saatiin osittain puhdistettua tuotetta (5,4 g) kahtena eränä. Osittain puhdistettu aine (2,5 g) kiteytettiin uudelleen toisen kerran iso-propyylialkoholista, jolloin saatiin puhdasta 1-okso-10 1H-6,7-dietyylitiätsolo/3,2-a/pyramidiini-2-karboksyy- lihappoa Z"l,6 g, sp. 104-106°C (sameaa)./.

Analyysi, laskettu yhdisteelle C, 52,37; H, 4,79; N, 11,10; saatu: C, 52,31; H, 4,79; N, 11,16.

15 Valmistus 51 1-okso-lH-syklopentenot iät solo Z-"3,2-a7pyrimi- diini-2-karboksyylihappo

Etyyli-l-okso-lH-syklopentenotiatsolo Z~3,2-a]py-rimidiini-2-karboksylaattia (1,3 g) lämmitettiin 15 ml:n 20 kanssa 48 %:ista bromivetyhappoa vesihauteella 30 minuuttia. Liukeneminen tapahtui noin 5 minuutin kuluttua; lämmitysajan lopulla alkoi muodostua kiinteätä ainetta. Reaktioseos jäähdytettiin ja raakatuote otettiin talteen suodattamalla. Kiteytettäessä uudelleen 25 isopropyylialkoholista saatiin puhdasta 1-okso-lH-syk-lopentenotiatsolo ‘/*3,2-3/pyrimidiiniä (0,51 g, sp. 2 02-2 0 3°C).

Analyysi, laskettu yhdisteelle C-^HgOg^S.

C, 50,84; H, 3,41; N, 11,86; 30 saatu: C, 50,42; H, 3,57; N, 11,65.

Natrium- ja kaliumsuoloja saadaan liuottamalla vavapaa happo veteen, jossa on yksi ekvivalentti sopivaa hydroksidia, ja joko haihduttamalla vesi pois vakuumissa tai pakkaskuivausta käyttäen.

35 N-metyylimorfoliinisuolaa valmistetaan liuotta- 52 67706 maila happo metyleenikloridiin pienen N-metyylimorfo-liini-ylimäärän kanssa ja haihduttamalla kuiviin, tai saostamalla suola jäähdyttämällä ja lisäämällä heksaa-nia.

5 Valmistus 52 1-okso-lH-sykloheksenotiatsolo Z*3,2-a/pyrimi-diini-2-karboksyylihappo

Etyyli-l-okso-lH-sykloheksenotiatsolo Z3,2-a_7-pyrimidiini-2-karboksylaattia (2,8 g) lämmitettiin 10 vesihauteella 30 ml:n kanssa 48 %:ista bromivetyhappoa. Liukeneminen tapahtui muutaman minuutin kuluessa lämmityksen aloittamisesta; tuotteen saostuminen oli alkanut reaktioajan päättyessä. Reaktioseos jäähdytettiin jäähauteessa ja 1-okso-lH-sykloheksenotiatsolo Z 3,2-aJ-15 pyrimidiini-2-karboksyylihappo (1,66 g, sp. 188-189°C) eristettiin suodattamalla. Kiteyttämällä uudelleen etanolista saatiin 1,38 g tuotetta, jonka sulamispiste oli sama.

Vaihtoehtoisesti tätä tuotetta valmistettiin 20 sekoittamalla 22,2 g etyyliesteriä 223 ml:n kanssa 48 %:ista bromivetyhappoa matalapaineisessa astiassa. Liukeneminen tapahtui 65-70°C:ssa. Reaktioseosta lämmitettiin 40 minuutin ajan 85°C:n maksimilämpötilassa ja maksimipaineen ollessa 48,3 kPa Reaktioseos jäähdytet-25 tiin 45°C:seen, kaasut päästettiin pois, jäähdytettiin 5°C:seen, sekoitettiin tunnin ajan ja suhteellisen puhdas tuote otettiin suoraan talteen suodattamalla (12,4 g, sp. 192-194°C).

Natriumsuolaa valmistetaan liuottamalla happo 30 metanoliin ekvivalenttimäärän kanssa natriummetylaattia ja haihduttamalla kuiviin, tai saostamalla suola jäähdyttämällä ja lisäämällä heksaania.

Valmistus 53 1-okso-lH-sykloheptenotiatsolo Z"3,2-a7pyrimidii-35 ni-2-karboksyylihappo

Etyyli-l-okso-lH-sykloheptenotiätsolo ^3,2-^7-pyrimidiini-2-karboksylaattia (5,8 g) lämmitettiin 15 mi-

II

53 67706 nuuttia vesihauteella 50 ml:n kanssa bromivetyhappoa. Reaktiotuote kaadettiin jäihin, sekoitettiin ja raaka-tuote otettiin talteen suodattamalla. Kiteytettäessä uudelleen etanolista saatiin puhdasta 1-okso-lH-syklo-5 heptenotiätsolo ,2-a/pyrimidiiniä (2,63 g, sp. 162-163°C).

Analyysi, laskettu yhdisteelle ^]_2^12^3^2S : C, 54,53; H, 4,58; N, 10,60; massaioni, 264; saatu: C, 54,72; H, 4,73; N, 10,88; 10 massaioni, 264.

Amiinisuoloja valmistetaan lisäämällä hapon lämpimään etanoliliuokseen yksi ekvivalentti amiinia, minkä jälkeen jäähdytetään, konsentroidaan tai lisätään heksaania.

15 Valmistus 54 1-okso-lH-syklo-okt enot.iatsolo Z"3,2-a7pyrimi-diini-2-karboksyylihappo

Etyyli-l-okso-lH-syklo-oktenotiatsolo 2-aJ -pyrimidiini-2-karboksylaattia (1,23 g) lämmitettiin öljy-20 hauteessa 30 ml:n kanssa 48 %:ista bromivetyhappoa 90°C:ssa 4 tuntia. Reaktioseos jäähdytettiin, pH säädettiin arvoon 1,5 ja tuote uutettiin etyyliasetaattiin. Etyyliasetaatti-uute pestiin vedellä ja sitten kyllästetyllä natriumkloridilla, kuivattiin natriumsul-25 faatilla ja haihdutettiin öljyksi, öljy liuotettiin uudelleen etyyliasetaattiin ja tuote uutettiin 1-norm. kaliumhydroksidiin. Emäksinen liuos tehtiin uudelleen happameksi 3-norm. suolahapolla ja tuote uutettiin takaisin etyyliasetaattiin. Etyyliasetaattiliuos uutettiin 30 vedellä ja sitten kyllästetyllä natriumkloridilla, kuivattiin vedettömällä natriumsulfaatilla ja haihdutettiin kuiviin, jolloin saatiin 1-okso-lH-sykloheptenotiatsolo-/3,2-a_/pyrimidiini-2-karboksyylihappoa ( 308 mg, Rf 0,6 silikageelillä ohutkerroskromatografisesti määritettynä 35 käyttämällä eluointiin seosta kloroformi/1 % etanolia).

51+ 67706

Valmistus 55 1- okso-lH-7-metyylitiatsolo/'3, 2-$7pyramidiini- 2- karboksyylihappo

Etyyli-l-okso-lH-7-metyylitiatsolo/^,2 -a7 pyri-5 midiini-2-karboksylaattia (3,1 g) lämmitettiin vesi-hauteella 50 ml:n kanssa 48 %:ista bromivetyhappoa. Liukeneminen tapahtui 5 minuutin kuluessa. Noin 15 minuutin lämmittämisen jälkeen reaktioseos jäähdytettiin, ja saostunut tuote otettiin talteen suodatta-10 maila. Kiteyttämällä uudelleen etikkahaposta saatiin puhdasta l-okso-lH-7-metyylitiätsolo/3,2-a/pyrimi-diini-2-karboksyylihappoa /*1,4 g, sp. 2 65°C (hajoten)7. Analyysi, laskettu yhdisteelle CgHg0gN2S: C, 45,71; H, 2,88; N, 13,33; 15 saatu: C, 45,57; H, 3,04; N, 13,40.

Valmistus 56 1-okso-lH-tiatsoloZ 3,2-aJ pyrimidiini-2-karbok- syylihappo

Etyyli-l-okso-lH-tiatsolo/3,2-a/pyrimidiini-2-20 karboksylaattia (7,5 g) lämmitettiin vesihauteella 20 minuuttia 80 ml:n kanssa 48 %:ista bromivetyhappoa. Liukeneminen tapahtui 5 minuutin kuluessa ja kiinteän aineen saostuminen alkoi muutamaa minuuttia myöhemmin. Reaktio-seos jäähdytettiin jäähauteessa ja raakatuote otettiin 25 talteen suodattamalla. Puhdas 1-okso-lH-tiatsolo/”3,2-a] -pyrimidiini-2-karboksyylihappo /4,68 g, sp. 276°C (hajoten)./ .

Analyysi, laskettu yhdisteelle CyH1+03N2S: C, 42,86; H, 2,06; N, 14,28; 30 saatu: C, 42,71; H, 2,21; N, 14,32.

Vaihtoehtoisesti tätä happoa voidaan valmistaa samasta väliyhdisteestä kiehuttamalla ylimäärin käytetyn 2-norm. suolahapon kanssa /.Allen ym. , J. Org.

Chem. , 24, 779 (1959 V.

55 6 7 7 0 6

Valmistus 57 1- okso-lH-6-metyylitiatsolo<f3,2-a7pyrimidiini- 2- karboksyylihappo

Etyyli-l-okso-lH-6-metyylitiatsoloZ~3,2-aJ pyri-5 midiini-2-karboksylaattia (5,96 g) lämmitettiin vesi-hauteella tunnin ajan 60 ml:n kanssa 48 %:ista bromi-vetyhappoa. Reaktioseos jäähdytettiin jäähauteessa ja raakatuote otettiin talteen suodattamalla, pesemällä isopropyylialkoholilla ja eetterillä. Kiteyttämällä 10 raakatuote uudelleen dimetyyliformamidista saatiin puhdasta l-okso-lH-6-metyylitiatsolo/3,2-a/pyrimidiini-2-karboksyylihappoa -f3,7 3 g, sp. 2 46-2 48°C (hajoten)./. Analyysi, laskettu yhdisteelle CgHgO^^S: C, 45,71; H, 2,88; N, 13,33; 15 saatu: C, 45,87; H, 2,94; N, 13,47.

Vaihtoehtoisesti tätä happoa valmistetaan samasta väliyhdisteestä kiehuttamalla 2-norm. suolahapossa (Dunwell ym., J. Chem. Soc. (C) 1971, 2094).

Valmistus 58 2 0 l-okso-lH-6-etyylitiatsolo/*3,2-a/ pyrimidiini- 2-karboksyylihappo

Etyyli-l-okso-lH-6-etyylitiatsoloZ"3,2~a7 pyri-midiini-2-karboksylaattia (12,6 g) lämmitettiin vesi-hauteella 125 ml: n kanssa 48 %:ista bromivetyhappoa.

25 Liukeneminen tapahtui muutamassa minuutissa. 10 minuutin kuluttua alkoi muodostua kiinteätä ainetta. Lämmittämistä jatkettiin kaikkiaan 40 minuuttia. Reaktioseos jäähdytettiin ja raakatuote (10,1 g) otettiin talteen suodattamalla. Kiteyttämällä raakatuotteesta 2,32 g 30 (6,8 grammasta, joka oli saatu yritettäessä uusinta- kiteytystä etikkahaposta) uudelleen isopropyylialkoho-lista, saatiin puhdasta 1-okso-ΙΗ-6-etyylitiatsoloZ3,2-a/-pyrimidiini-2-karboksyylihappoa (1,85 g, sp. 162-163°C). Analyysi, laskettu yhdisteelle CgHgOgNgS: 35 C, 48,21; H, 3,60; N, 12,49; saatu: C, 48,17; H, 3,73; N, 12,42.

56 6 7 7 0 6

Valmistus 59 1- okso-lH-7- ( 2-metyyli-2-propyyli )tiatsolo/*3,2-a?-pyramidiini-2-karboksyylihappo Etyyli-l-okso-lH-7-(2-metyyli-2-propyyli)- 5 tiatsolo/~3,2-a7pyrimidiini-2-karboksylaattia (5,6 g) lämmitettiin vesihauteella 6 tuntia 60 ml:n kanssa 48 %:ista bromivetyhappoa. Noin 10 minuutin kuluttua, ennen esterin täydellistä liukenemista, reaktio-seos tuli hyvin paksuksi. Lämmitysajan päätyttyä reak-10 tioseos jäähdytettiin ja raakatuote otettiin talteen suodattamalla. Kiteyttämällä uudelleen etikkahaposta ja kuivaamalla dimetyyliformamidin kanssa saatiin puhdasta l-okso-lH-7-( 2-metyyli-2-propyyli )tiatsolo/3,2-a7-pyrimidiini-2-karboksyylihappoa Z"3,33 g, sp. 241-242°C 15 (hajoten)/.

Analyysi, laskettu yhdisteelle C-^H3_2^3^2^ * C, 52,37; H, 4,79; N, 11,10; saatu: C, 52,45; H, 4,82; N, 11,26.

Valmistus 60 2 0 l-okso-lH-7-etyylitiatsolo/*3,2-a/pyrimidiini- 2- karboksyylihappo

Etyyli-l-okso-lH-7-etyylitiatsolo/~3,2-a/pyri-midiini-2-karboksylaattia (1,5 g) lämmitettiin vesihauteella 15 ml:n kanssa 48 %:ista bromivetyhappoa 20 mi-25 nuutin ajan. Liukeneminen tapahtui 5 minuutin kuluessa ja 10 minuutin kuluttua alkoi kiinteän aineen saostuminen. Reaktioajan päätyttyä seos jäähdytettiin huoneen lämpötilaan, laimennettiin noin 25 ml:11a vettä ja raakatuote otettiin talteen suodattamalla. Raakatuote puh-30 distettiin osittain liuottamalla 1-norm. kaliumkarbo naattiin ja saostamalla uudelleen tekemällä happamek-si 3-norm. suolahapolla. Kiteytettäessä uudelleen etikkahaposta saatiin puhdasta l-okso-lH-7-etyylitiatsolo-Z~3,2-a7pyrimidiiniä (594 mg, sp. 206-209°C).

57 6 7 7 0 6

Analyysi, laskettu yhdisteellä CgHgN^O^S: C, 48,21; H, 3,60; N, 12,49; saatu: C, 48,01; H, 3,69; N, 12,50.

Valmistus 61 5 l-okso-lH-7-isopropyylitiatsoloZ’3,2-a/pyrimi- diini-2-karboksyylihappo

Etyyli-l-okso-lH-7-isopropyylitiat soloZ"3,2-dj -pyrimidiini-2-karboksylaattia (909 mg) lämmitettiin vesihauteella 10 ml:n kanssa 48 %:ista bromivetyhap-10 poa 20 minuutin ajan. Liukeneminen tapahtui täydellä-sesti 5 minuutin kuluessa; 10 minuutin kuluessa tuote alkoi saostua. Lämmitysajan jälkeen reaktioseos jäähdytettiin huoneen lämpötilaan ja raakatuote otettiin talteen suodattamalla. Kiteyttämällä uudelleen etano-15 lista saatiin puhdasta l-okso-lH-7-isopropyylitiatso-lo/~3,2-a/pyrimidiini-2-karboksyylihappoa ( 5 38 mg, sp. 216-217°C).

Valmistus 62 l-okso-lH-7-fenyylisykloheksenotiätsolo L 3,2-aj-2 0 pyrimidiini-2-karboksyylihappo

Etyyli-l-okso-lH-7-fenyylisykloheksenotiätsolo-Π,2-a/pyrimidiini-2-karboksylaattia (9,8 g) lämmitettiin kiehuttaen 200 ml:n kanssa 48 %:ista bromivety-happoa 20 minuutin ajan; liukeneminen tapahtui noin 10 25 minuutin kuluttua. Reaktioseos jäähdytettiin ja raaka-tuote otettiin talteen suodattamalla. Kiteyttämällä uudelleen etikkahaposta saatiin puhdasta l-okso-lH-7-fenyylisyklohekse notiätsolo L3,2-a/pyrimidiini-2-karboksyylihappoa (2,25 g, sp. 224-226°C).

30 Analyysi, laskettu yhdisteelle O3S : C, 62,56; H, 4,32; N, 8,58; saatu: C, 62,26; H, 4,11; N, 8,52.

Emäliuoksesta saatiin toinen erä (704 mg, sp. 217-22 0°C).

58 67706

Valmistus 63 l-okso-lH-7-metyylisykloheksenotiatsolo L2,2-aJ -pyrimidiini-2-karboksyylihappo

Etyyli-l-okso-lH-7-metyylisyklohekse notiätsolo-5 lo/3,2-a/pyridiini-2-karboksylaattia (27,5 g) lämmitet tiin vesihauteella 35 minuuttia 275 ml:n kanssa 48 % lista bromivetyhappoa. 10 minuutin kuluttua muodostui kirkas liuos; 15 minuutin kuluttua tuote alkoi saostua. Reaktioseos jäähdytettiin huoneen lämpötilaan ja raaka-10 tuote (14,9 g, sp. 181,5-183,5°C) otettiin talteen suodattamalla vedellä huuhdellen. Kiteytettäessä uudelleen dimetyyliformamidista saatiin puhdas l-okso-lH-7-metyylisykloheksenotiatsolo L3,2-a7pyrimidiini-2-karbok-syylihappoa (10,1 g, sp. 183,5-185,5°C).

15 Analyysi, laskettu yhdisteelle ^2%2Ν2^3^ : C, 54,53; H, 4,58; N, 10,60; saatu: C, 54,41; H, 4,28; N, 10,58.

Lisäämällä vettä dimetyyliformamidi-emäliuokseen saatiin toinen erä tuotetta (3,11 g, sp. 182-184°C).

2 0 Valmistus 6 4 l-okso-lH-7,7-dimetyylisykloheksenotiatsolo-Γ3,2-aj pyrimidiini-2-karboksyylihappo Etyyli-l-okso-lH-7,7-dimetyylisykloheksenotiatso-lo.TS, 2-a7pyrimidiini-2-karboksylaattia (7,9 g) yhdis-25 tettiin 80 ml:n kanssa 48 %:ista bromivetyhappoa ja lämmitettiin vesihauteella 50 minuuttia. Ennen kuin esterin liukeneminen oli päättynyt, alkoi saostua happoa. Reaktioseos jäähdytettiin, laimennettiin noin 100 ml:11a vettä ja raakatuote (6,7 g) otettiin talteen suodatta-35 maila huuhdellen pienellä määrällä vettä. Kiteyttämällä raakatuote uudelleen etanolista, saatiin puhdasta 1-okso-1H-7,7-dimetyylisykloheksenotiatsolo ,13,2-aJ pyrimidiini-2 -karboksyylihappoa (4,7 g, sp. 197-198°C).

59 67706

Analyysi, laskettu yhdisteelle C, 56,10; H, 5,07; N, 10,06; saatu: C, 55,85; H, 4,84; N, 10,14.

Valmistus 65 5 l-okso-lH-7 - ( 2 - but yy li )t iät solo/’3,2 - a7 pyrimi- diini-2-karboksyylihappo

Etyyli-l-okso-lH-7-(2-butyyli)tiatsolo^3,2-ej -pyrimidiini-2-karboksylaattia (2,0 g) yhdistettiin 20 ml:n kanssa 48 %:ista bromivetyhappoa ja lämmitettiin vesi-10 hauteella 25 minuuttia. Liukeneminen tapahtui 5 minuutin kuluessa; 10 minuutin kuluessa tuote alkoi saostua. Reaktioseos jäähdytettiin huoneen lämpötilaan, laimennettiin noin 40 ml:11a vettä ja raakatuote (1,3 g, sp. 191-194°C) otettiin talteen suodattamalla huuhdel-15 Ien pienellä tilavuusmäärällä vettä. Kiteyttämällä raakatuote uudelleen etyyliasetaatista, jossa oli pieni-määrä etanolia, saatiin puhdasta l-okso-lH-7-(2-bu-tyyli )tiatsolo<f3,2-aJpyrimidiini-2-karboksyylihappoa (606 mg, sp. 194-197°C).

20 Analyysi, laskettu yhdisteelle 0 3S : C, 52,37; H, 4,79; N, 11,10; saatu: C, 52,20; H, 4,48; N, 11,11.

Etyyliasetaatti-emäliuos konsentroitiin, jolloin tuotetta saatiin toinen pieni erä.

2 5 Esimerkki 1 N-(5-tetratsolyyli)-l-okso-lH-6,7-dimetyyli-tiatsoloZ"3,2-ej pyrimidiini-2-kar boksi amidi l-okso-lH-6,7 -dimetyylitiatsolo/f3,2-eJpyrimidiini-2 -karboksyylihappoa (367 mg, 1,6 mmoolia) liuotet-30 tiin 3 ml:aan dimetyyliformamidia lämmittämällä vesihauteella. Lisättiin 1,1'-karbonyylidi-imidatsolia (292 mg, 1,8 mmoolia). Alkoi heti kehittyä kaasua. Heti kaasun kehittymisen päätyttyä lisättiin 5-aminotetratso-lia (153 mg, 1,8 mmoolia). Tapahtui liukeneminen, ja 35 muodostui uutta kiinteätä ainetta. Reaktioseos jäähdy- 60 67706 tettiin ja raakatuote otettiin talteen suodattamalla. Kiteyttämällä raakatuote uudelleen dimetyyliformamidis-ta saatiin puhdasta N-(5-tetratsolyyli)-l-okso-lH-6,7-dimetyylitiatsoloZ'S ,2-^7pyrimidiini-2-karboksiami-5 dia (336 mg, sp. >317°C).

Analyysi, laskettu yhdisteelle C^HgC^NyS: C, 41,23; H, 3,11; N, 33,66; saatu: C, 41,52; H, 3,40; N, 33,47.

Esimerkki 2 10 N-(5-tetratsolyyli) -l-okso-lH-e-metyyli^- etyylitiatsoloZ^ ,2-a7pyramidiini-2-karboksiamidi 1-okso -1H-6-met yyli-7- etyylit iät solo/"3,2-a7 pyrimidiini-2 -karboksyylihappoa (238 mg, 1,0 mmoolia) liuotettiin 5 ml:aan dimetyyliformamidia ja lämmitet-15 tiin vesihauteella. Lisättiin 1,1f-karbonyylidi-imidatsolia (178 mg, 1,1 mmoolia). Kaasun kehittymisen päätyttyä lisättiin 5-aminotetratsolia (93,5 mg, 1,1 mmoolia). Noin 15 minuutin kuluttua alkoi saostua kiinteätä ainetta. Reaktioseos jäähdytettiin ja suodatettiin, 20 jolloin saatiin N-(5-tetratsolyyli)-l-okso-lH-6-metyy- li-7 -etyylitiatsolo/~3,2-a7 pyrimidiini-2 -karboksiami-dia (227 mg, sp. >310°C).

Analyysi, laskettu yhdisteelle C^H^02N7S: C, 43,27; H, 3,63; N, 32,11; 25 saatu: C, 43,20; H, 3,72; N, 31,88.

Esimerkki 3 N-(5-tetratsolyyli)-l-okso-lH-6-etyyli-7-metyy-litiatsolo/"3,2-ejpyrimidiini-2-karboksiamidi l-okso-lH-6-etyyli-7-metyylitiatsolo£"3,2-djpyri-30 midiini-2-karboksyylihappoa (476 mg, 2,0 mmoolia) liuo tettiin vesihauteella dimetyyliformidiin. Kuumaan liuokseen lisättiin 1,1'-dikarbonyyli-imidatsolia (357 mg, 2,2 mmoolia); muodostui kaasua. Kaasun kehittymisen lakattua lisättiin 5-aminotetratsolia (187 mg, 2,2 mmoolia).

61 67706

Viiden minuutin kuluessa alkoi muodostua kiinteätä ainetta. Reaktioseos jäähdytettiin ja raakatuote otettiin talteen suodattamalla. Kiteyttämällä uudelleen di-metyyliformamidista saatiin puhdasta N-(5-tetratsolyyli)-5 l-okso-lH-6-etyyli-7 -metyylitiätsolo/3 , 2-aj pyrimidii-ni-2-karboksiamidia /388 mg, sp. 303°C (hajoten!/. Analyysi, laskettu yhdisteelle C^H^C^N^S: C, 43,3; H, 3,6; N, 32,1; saatu: C, 43,6; H, 3,9; N, 32,3.

10 Esimerkki 4 N-(5-tetratsolyyli)-l-okso-lH-6,7-dietyylitiätsolo Z"3 ,2-a?pyrimidiini-2-karboksiamidi l-okso-lH-6,7-di etyylit iät solo/3,2-3/pyrimidii-ni-2-karboksyylihappoa (2,52 g, 10 mmoolia) ja 1,1'-kar-15 bonyylidi-imidatsolia (1,78 g, 11 mmoolia) yhdistettiin 15 ml:n kanssa dimetyyliformamidia ja lämmitettiin vesihauteella. Muodostui kaasua ja tapahtui liukeneminen. Kaasun kehittymisen lakattua lisättiin 5-aminotetratsolia (1,13 g, 11 mmoolia) ja lämmit-20 tämistä jatkettiin 30 minuuttia. Reaktioseos jäähdytettiin ja saostunut raakatuote otettiin talteen suodattamalla. Kiteyttämällä raakatuote uudelleen etikkaha-posta saatiin puhdasta N-(5-tetratsolyyli)-1-okso-lH- 6,7-dietyylitiatsolo/3,2-a7pyrimidiini-2-karboksiami-25 dia /1,11 g, sp. 2 83°C (hajoten)/.

Analyysi, laskettu yhdisteelle C-^H-^C^NyS: C, 45,13; H, 4,10; N, 30,70; massaioni, 319; saatu: C, 45,18; H, 4,24; N, 30,52; 30 massaioni, 319.

Esimerkki .5 N-(5-tetratsolyyli)-l-okso-lH-syklopenteno-tiatsolo/3,2-a7pyrimidiini-2-karboksiamidi 1-okso-lH-syklopentenotiatsolo /3,2-a7pyrimidii-35 ni-2-karboksyylihappoa (378 mg, 16 mmoolia) ja 1,1'-kar- 6 2 67706 bonyylidi-imidatsolia (285 mg, 17,6 mmoolia) yhdistettiin 3 ml:n kanssa dimetyyliformamidia ja lämmitettiin vesihauteella; tapahtui liukeneminen ja kehittyi kaasua. Kaasun kehittymisen lakattua lisättiin 5-aminotetratso-5 lia (150 mg, 17,6 mmoolia). Tuote alkoi saostua muutaman minuutin kuluessa. Reaktioseos jäähdytettiin ja raakatuote otettiin talteen suodattamalla. Kiteytettäessä uudelleen dimetyyliformamidista saatiin puhdasta N-(5-tetratsolyyli)-1-okso-lH-syklopentenotiatsolo <Z3,2-aJ -10 pyrimidiini-2-karboksiamidia (313 mg, sp. >310°C).

Analyysi, laskettu yhdisteelle C^Hg02N7S: C, 43,6; H, 3,0; N, 32,3; saatu: C, 43,6; H, 3,3; N, 32,0.

Esimerkki 6 15 N-(5-tetratsolyyli)-1-okso-lH-syklohekseno- tiatsolo£3,2-a7pyrimidiini-2-karboksiamidi 1-okso-lH-sykloheksenotiatsolo -L3,2 ~ajpyrimi-diini-2-karboksyylihappoa (0,5 g, 2 mmoolia) ja 1,1'-karbonyylidi-imidatsolia (0,36 g, 2,2 mmoolia) liuotet-20 tiin 3 ml:aan dimetyyliformamidia huoneen lämpötilassa; tapahtui liukeneminen ja muodostui kaasua. Kaasun kehittymisen lakattua reaktioseosta lämmitettiin vesi-hauteella, jona aikana kehittyi lisää kaasua. Kuumaan liuokseen lisättiin 5-aminotetratsolia (0,19 g, 2,2 mmoo-25 lia). Tuotetta alkoi saostua muutaman minuutin kuluttua.

Reaktioseos jäähdytettiin ja raakatuote otettiin talteen suodattamalla. Kiteyttämällä raakatuote uudelleen saatiin puhdasta N-(5-tetratsolyyli)-1-okso-lH-syklohek-senotiatsolo CZ , 2-a7pyr'imidiini-2-karboksiamidia Z319 mg, 30 sp. 310°C (hajoten)./.

Analyysi, laskettu yhdisteelle C, 45,42; H, 3,49; N, 30,90; saatu: C, 45,59; H, 3,62; N, 30,44.

Vaihtoehtoisesti happoa (2,07 g) liuotettiin 35 40 ml:aan metyleenikloridia ja 1,74 ml:aan trietyyli- amiinia 0°C:ssa. 20 minuutin kuluessa lisättiin etyyli- 63 67706 klooriformiaattia (0,85 ml) 8,d mltssa metyleeniklori-dia, pitämällä reaktioseoksen lämpötila välillä 0-5 C.

Kun seosta oli pidetty 0-5°C;ssa 45 minuutin ajan, lisättiin 5-aminotetratsolia (0,87 g) 8,1 ml:ssa dimetyy-5 liasetamidia, ja reaktioseos lämmitettiin 20 C:seen 25 minuutin aikana ja pidettiin tässä lämpötilassa 90 minuuttia. Tuote otettiin talteen suodattamalla (2,0 g, sp. 308-310°C). Tällä tavalla valmistettu tuote (3,9 g) kiteytettiin uudelleen dimetyyliasetamidista, jolloin 10 saatiin puhdasta N-(5-tetratsolyyli)-1-okso-lH-syklo-heksenotiatsolo Z'3,2-a7pyrimidiini-2-karboksiami-dia (3,1 g, sp. 314-315°C).

Tämän amidin natriumsuolaa valmistettiin liuottamalla 5,5 g (17,3 mmoolia) amidia 44 ml:aan vettä 15 ja 17,3 ml:aan (17,3 mmoolia) standardisoitua 1-norm.

natriumhydroksidia sekoittamalla 30 minuuttia (pH 11,0). Liuos selkeytettiin ja natriumsuola saostui lisättäessä 35 ml asetonia. Liete jäähdytettiin 5°C:seen, granuloitiin 3 tuntia ja natriumsuola (4,9 g) otettiin 20 talteen suodattamalla kylmällä asetonilla huuhtomalla. Tämän natriumsuolan pH oli (100 mg lietetty 1 mitään vettä) 10,22. Natriumsuola kiteytettiin uudelleen liuottamalla 2,3 g siitä 23 mitään vettä 60°C:n lämpötilassa. Kirkas liuos jäähdytettiin tunnin kuluessa 5°C:seen 25 ja tässä lämpötilassa granuloitiin tunnin ajan. Natrium-suola (1,68 g) otettiin talteen suodattamalla. Uudelleen kiteytetyn natriumsuolan pH (100 mg 1 mltssa vettä) oli 8,80.

Analyysi, laskettu yhdisteelle C-^H-^gO^ySNa. 3H20 : 30 H20, 13,7; painohäviö kuivattaessa, 13,7; neutralointi-ekvivalentti, 393; saatu: H20, 13,43; painohäviö kuivattaessa, 13,8; neutralointi-ekvivalentti, 391.

__ - I

64 67706

Esimerkki 7 N-(5-tetratsolyyli)-1-okso-lH-sykloheptena-tiatsolozf3,2-aJ pyrimidiini-2-kar boksi amidi 1-okso-lH-syklopentenotiatsolo Z3,2-a7pyrimi-5 diini-2-karboksyylihappoa (2,1 g, 8 mmoolia) ja 1,1'-karbonyylidi-imidatsolia (1,4 g, 8,8 mmoolia) yhdistettiin 15 ml:n kanssa dimetyyliformamidia ja lämmitettiin vesihauteella. Kaasun kehittymisen lakattua lisättiin 5-aminotetratsoli-monohydraattia (0,86 g, 8,8 mmoo-10 lia). 5 minuutin kuluessa muodostui kiinteätä ainetta. Kun tämän jälkeen oli lämmitetty vielä 30 minuuttia, reaktioseos jäähdytettiin ja tuote otettiin talteen suodattamalla. Kiteyttämällä raakatuote uudelleen di-metyyliformamidista saatiin puhdasta N-(5-tetratsolyy-15 li)-1-okso-lH-sykloheptenotiätsolo Γ3,2-a/pyrimidiini-2-karboksiamidia Z’1,61 g, sp. 2 95-296°C (hajoten)_7. Analyysi, laskettu yhdisteelle : C, 47,12; H, 3,95; N, 29,59; saatu: C, 47,10; H, 4,11; N, 29,72.

2 0 Esimerkki 8 N-(5-tetratsolyyli)-1-okso-lH-syklo-okteno-tiatsolo/"3, 2-a_7 pyrimidiini-2-karboksiamidi 1-okso-lH-syklo-okt enot iät solo ./*3,2-a7 pyrimidiini-2 -karboksyylihappoa (308 mg, 1,1 mmoolia) liuotet-.5 tiin 10 ml:aan dimetyyliformamidia ja lämmitettiin vesi-hauteella. Lisättiin 1,1'-karbonyylidi-imidatso-lia (196 mg, 1,21 mmoolia). Kaasun kehittymisen lakattua lisättiin 5-aminotetratsolia (103 mg, 1,21 mmoolia). Reaktioseosta lämmitettiin 10 minuuttia, jona 30 aikana alkoi saostua kiinteätä ainetta. Reaktioseos jäähdytettiin ja raakatuote otettiin talteen suodatta- 65 67706 maila. Kiteyttämällä uudelleen dimetyyliformamidista saatiin puhdasta N-(5-tetratsolyyli)-1-okso-lH-syklo-oktenotiatsolo /'3,2-a7pyrimidiini-2-karboksiamidia /"183 mg, sp. 310°C (hajoten).? .

5 Analyysi, laskettu yhdisteelle O2N7S : C, 48,69; H, 4,38; N, 28,39; saatu: C, 49,01; H, 4,63; N, 27,35.

Es imerkki 9: N-(5-tetratsolyyli)-l-okso-lH-7-metyylitiatso-10 lo/3,2-3/pyrimidiini-2-karboksiamidi l-okso-lH-7 -metyylitiatsoloZ"3,2-a7pyrimidiini-2-karboksyylihappoa (0,91 g, 4,3 mmoolia) ja l,l’-karbo-nyylidi-imidatsolia (0,89 g, 5,5 mmoolia) pantiin 5 ml:aan dimetyyliformmaidia ja lämmitettiin vesihauteella. Kaa-15 sun kehittymisen lakattua lisättiin 5-aminotetratsolia (0,47 g, 5,5 mmoolia). Ennen kuin liukeneminen oli tapahtunut täysin, alkoi saostua uutta kiinteätä ainetta. Muutaman minuutin kuluttua reaktioseos jäähdytettiin ja raakatuote otettiin talteen suodattamalla. Kiteyttä-20 mällä uudelleen dimetyyliformamidista saatiin puhdasta N- (5-tetratsolyyli ) -l-okso-lH-7-metyylitiatsolo/T3,2-a? -pyrimidiini-2-karboksiamidia (1,0 g, sp. >310°C).

Analyysi, laskettu yhdisteelle Cgl^OgN,^: C, 38,99; H, 2,54; N, 35,36; 25 saatu: C, 38, 97 ; H, 2,73; N, 34,97 .

Esimerkki 10 N-(5-tetratsolyyli)-1-okso-lH-tiatsoloA3,7-aJ -pyrimidiini-2-karboksiamidi l-okso-lH-tiatsolo/'3,2-aZ pyrimidiini-2-karbok-30 syylihappoa (1,96 g, 10 mmoolia) liuotettiin 20 ml:aan I _____ 66 67706 dimetyyliformamidia vesihauteella. Lisättiin 1,1'-karbonyylidi-imidatsolia (1,78 g, 11,0 mmoolia). Kaasun kehittymisen lakattua lisättiin 5-aminotetratsoli-mono-hydraattia (1,13 g, 11 mmoolia). Minuuttia lyhyemmässä 5 ajassa muodostui kiinteätä ainetta. Kun oli lämmitetty vielä 15 minuuttia, reaktioseos jäähdytettiin ja raakatuote otettiin talteen suodattamalla. Kiteyttämällä uudelleen dimetyyliformamidista saatiin puhdasta N - (5 -tetrat so ly yli) -1-okso-lH-tiat s olo/*3,2 -aj pyrimi-10 diini-2-karboksiamidia (1,8 g, sp. >315°C).

Analyysi, laskettu yhdisteelle CgH^02NyS: C, 36,50; H, 1,91; N, 37,25; saatu: C, 36,62; H, 2,26; N, 37,72.

Esimerkki 11 15 N-(5-tetratsolyyli)-l-okso-lH-6-metyylitiatsolo- Z”3,2-eJpyramidiini-2-karboksiamidi l-okso-lH-6-metyylitiatsolo/*3,2-a/ pyramidiini-2-karboksyylihappoa (2,10 g, 10 mmoolia) ja 1,1'-karbonyylidi-imidatsolia (1,78 g, 11 mmoolia) yhdistet-20 tiin 15 ml:n kanssa dimetyyliformamidia ja lämmitettiin vesihauteella. Muodostui kaasua ja tapahtui liukeneminen. Kun kaasun kehittyminen oli lakannut, lisättiin 5-aminotetratsoli-monohydraattia (1,13 g, 11 mmoolia). Minuuttia lyhyemmässä ajassa muodostui kiinteätä 25 ainetta. 5 minuutin lämmittämisen jälkeen reaktioseos jäähdytettiin. Suodattamalla saatiin N-(5-tetratsolyy-' li ) -l-okso-lH-6-metyylitiatsolOi£~3,2-a1 pyrimidiini-2 - karboksiamidia (2,33 g, sp. >318°C).

Analyysi, laskettu yhdisteelle CgH^O^N^S: 30 C, 38,99; H, 2,54; N, 35,36; saatu: C, 39,35; H, 3,00; N, 35,06.

67 · 67706

Esimerkki X2 N-(5-tetratsolyyli)-l-okso-lH-6-etyylitiatsolo-Z*3,2-a? pyrimidiini-2-karboksiamidi l-okso-lH-e-etyyIitiatsoloZ’S , 2-¾7 pyrimidiini-2 -5 karboksyylihappoa (4,48 g, 20 mmoolia) ja l,l'-karbo-nyylidi-imidatsolia (3,57 g, 22 mmoolia) yhdistettiin 20 ml:n kanssa dimetyyliformamidia ja lämmitettiin vesihauteella. Muodostui kaasua ja tapahtui liukeneminen. Kaasun muodostumisen lakattua lisättiin 5-amino-10 tetratsoli-monohydraattia (2,27 g, 22 mmoolia). Minuutin kuluessa muodostui kiinteätä ainetta. Reaktioseos-ta lämmitettiin vielä 15 minuuttia, Jäähdytettiin ja raakatuote otettiin talteen suodattamalla. Kiteyttämällä uudelleen dimetyyliformmaidista saatiin puhdasta 15 N- ( 5 -tetratsolyyli) -1-oks o-1H-6-etyylit iät solo Z"3,2 -a] -pyrimidiiniä Z'4,7 g, sp. 27 4°C (hajoten),?.

Analyysi, laskettu yhdisteelle C^QHg02N^S: C, 41,23; H, 3,11; N, 33,66; saatu: C, 41,41; H, 3,30; N, 33,84.

20 Esimerkki 13 N-(5-tetratsolyyli)-l-okso-lH-7-(2-metyyli-2-pro-pyyli)-tiatsolo?"3,2-ajpyrimidiini-l-karboksiamidi l-okso-lH-7-(2-metyyli-2-propyyli)tiatsolo-Z~3,2-a7pyrimidiini-2-karboksyylihappoa (2,52 g, 10 mmoo-25 lia) ja 1,11-karbonyylidi-imidatsolia (1,78 g, 11 mmoolia) yhdistettiin 15 ml:n kanssa dimetyyliformamidia ja lämmitettiin vesihauteella. Muodostui kaasua ja tapahtui liukeneminen, ja muutamassa minuutissa muodostui kiinteätä ainetta. Lämmittämistä jatkettiin kaikkiaan 30 noin 10 minuutin ajan. Reaktioseos jäähdytettiin ja raakatuote otettiin talteen suodattamalla. Kiteyttämällä uudelleen dimetyyliformamidista saatiin puhdasta N-(5-tetratsolyyli)-l-okso-lH-7-(2-metyyli-2-propyyli)tiatso-lo/”3,2-ejpyrimidiini-2-karboksiamidia /1,62 g, 35 sp. 2 80°C (hajoten!/.

, » « ».

.1 _ · % [. i r ‘ 68 67706

Analyysi, laskettu yhdisteelle · C, 45,13; H, 4,10; N, 30,70; saatu: C, 45,22; H, 4,40; N, 30,05.

Esimerkki 14 5 N-(5-tetratsolyyli)-l-okso-lH-7-etyylitiätsolo- /'3,2-a?pyrimidiini-2-karboksiamidi l-okso-lH-7 -etyylitiätsolo£"3,2-^7 pyrimidiini-2-karboksyylihappoa (502,5 mg, 2,24 mmoolia) ja 1,1'-karbonyylidi-imidatsolia (399,7 mg, 2,46 mmoolia) yh-10 distettiin 3 ml:n kanssa dimetyyliformamidia ja lämmitettiin vesihauteella. Tapahtui liukeneminen ja muodostui kaasua. Kaasun muodostumisen lakattua lisättiin 5-aminotetratsoli-monohydraattia (253,0 mg, 2,45 mmoolia). Muodostui kirkas liuos; 2 minuutin kuluttua alkoi 15 soastua kiinteätä ainetta. Seosta lämmitettiin vielä 20 minuuttia, jäähdytettiin huoneen lämpötilaan ja raakatuote otettiin talteen suodattamalla. Kiteyttämällä uudelleen dimetyyliformamidista saatiin puhdasta N-( 5-tetratsolyyli )-l-okso-lH-7-etyylitiatsolo^’3,2-a7-20 pyrimidiini-2-karboksiamidia (486,8 mg; sp. 261-262°C, (hajoten)/.

Analyysi, laskettu yhdisteelle C, 41,23; H, 3,11; N, 33,66; massaioni, 291; saatu: C, 41,35; H, 3,31; N, 33,55; massaioni, 291.

2 5 Esimerkki 15 N-(5-tetratsolyyli)-l-okso-lH-7-isopropyyli-tiatsoloZ 3,2-a/ pyrimidiini-2-karboksiamidi l-okso-lH-7-isopropyylitiatsoloZ 3,2-a1 pyramidiini-2-karboksyylihappoa (537 mg, 2,25 mmoolia) ja 1,1'-30 karbonyylidi-imidatsolia (401 mg, 2,47 mmoolia) yhdistettiin 3 ml:n kanssa dimetyyliformamidia ja lämmitettiin vesihauteella. Tapahtui liukeneminen ja kehittyi kaasua. Kaasun muodostumisen päätyttyä lisättiin 5-ami- m 67706 notetratsoli-monohydraattia (255 mg, 2,47 mmoolia). Tuotteen saostuminen alkoi heti. Lämmittämistä jatkettiin 20 minuuttia, minkä jälkeen reaktioseos jäähdytettiin ja raakatuote otettiin talteen suodattamalla.

5 Kiteyttämällä uudelleen dimetyyliformamidista saatiin puhdasta N-(5-tetratsolyyli)-l-okso-lH-7-isopropyyli-tiatsoloZ'3,2-a7pyrimidiini-2-karboksiamidia ( 32 8 mg, sp. >300°C).

Analyysi, laskettu yhdisteelle C-QH-^OjNyS : 10 C, 43,27; H, 3,63; N, 32,11; saatu: C, 43,34; H, 3,76; N, 31,82.

Esimerkki 16 N-(5-tetratsolyyli)-l-okso-lH-7-fenyylisyklohek-senatiatsolo Z3,2-a7-pyrimidiini-2-karboksiamidi 15 l-okso-lH-7-fenyylisykloheksenotiatsolo Z.3, 2 — - pyrimidiini-2-karboksyylihappoa (980 mg, 3,0 mmoolia) ja 1,1'-karbonyylidi-imidatsolia (320 mg, 3,1 mmoolia) yhdistettiin 12 ml:n kanssa dimetyyliformamidia ja seosta lämmitettiin vesihauteella. Kaasun kehittymisen 20 päätyttyä lisättiin 5-aminotetratsoli-monohydraat- tia (495 mg, 3,1 mmoolia). 10 minuutin kuluttua tuote alkoi saostua. Kaikkiaan tunnin lämmittämisen jälkeen reaktioseos jäähdytettiin huoneen lämpötilaan ja raaka-tuote (312 mg) otettiin talteen suodattamalla. Kiteyt-25 tämällä uudelleen dimetyyliformamidista saatiin puhdas ta N-(5-tetratsolyyli)-l-okso-lH-7-fenyylisyklohekseno-tiatsoloZS ,2-ajpyrimidiini-2-karboksylaattia (131,5 mg, sp. >300°C).

Analyysi, laskettu yhdisteelle C]_qh15 ^2N7^ : 30 C, 54,95; H, 3,84; N, 24,92; saatu: C, 54,38; H, 3,93; N, 24,61.

70 6 7 7 0 6

Esimerkki 17 N-(5-tetratsolyyli)-l-okso-lH-7-metyylisyklo-heksenotiatsolo Z'3, 2-aj pyrimidiini-2-karboksi-amidi 5 l-okso-lH-7-metyylisykloheksenotiatsolo 'C3,2-aJ- pyrimidiini-2-karboksyylihappoa (1,0 g, 3,78 mmoolia) ja 1,1'-karbonyylidi-imidatsolia (675 mg, 4,16 mmoolia) yhdistettiin 6 ml:ssa dimetyyliformamidia ja lämmitettiin vesihauteella. Kehittyi kaasua ja muodostui liuos.

10 Kaasun kehittymisen päätyttyä lisättiin 5-aminotetratso-lia (429 mg, 4,16 mmoolia) ja lmmittämistä jatkettiin. Muutaman minuutin kuluttua alkoi muodostua sakkaa.

30 minuutin kuluttua reaktioseos jäähdytettiin ja raa-katuote (sp. >300°C) otettiin talteen suodattamalla.

15 Kiteyttämällä uudelleen dimetyyliformamidista saatiin puhdasta N-(5-tetratsolyyli)-l-okso-lH-7-metyylisyklo-heksenotiatsolo f3 ,2-a/pyrimidiini-2-karboksiami-dia (980 mg, sp. >300°C).

Analyysi, laskettu yhdisteelle : 20 C, 47,12; H, 3,95; N, 29,59; saatu: C, 47,32; H, 4,18; N, 29,60.

Esimerkki 18 N-(5-tetratsolyyli)-l-okso-lH-7,7-dimetyylisyk-loheks enot iät solo .Z~3,2-a7pyrimidiini-2-25 karboksiamidi l-okso-lH-7,7-dimetyylisykloheksenotiatsolo-Z"3,2-a7pyrimidiini-2-karboksyylihappoa (558 mg, 2,0 mmoolia) ja 1,1'-karbonyylidi-imidatsolia (357 mg, 2,2 mmoolia) yhdistettiin 3 ml:n kanssa dimetyyliformamidia ja 30 lämmitettiin vesihauteella; muodostui kaasua ja syntyi liuos. Kaasun kehittymisen lakattua lisättiin 5-amino-tetratsoli-monohydraattia (227 mg, 2,2 mmoolia) ja lämmittämistä jatkettiin 20 minuuttia. Reaktioseos jäähdytettiin ja raakatuote (561 mg, sp. >300°C) otettiin 71 67706 talteen suodattamalla. Kiteyttämällä uudelleen dimetyy-liformamidista saatiin puhdasta N-(5-tetratsolyyli)-1-okso-lH-7,7-dimetyylisykloheksenot iät solo Z"3,2 -a_7pyrimi-diini-2-karboksiamidia (469 mg, sp. >300°C).

5 Analyysi, laskettu yhdisteelle C^H^C^N-^S: C, 48,69; H, 4,38; N, 28,39; saatu: C, 48,80; H, 4,18; N, 28,42.

Esimerkki 19 N-(5-tetratsolyyli)-l-oksi-lH-7-(2-butyyli)-10 tiatsoloZ’3,2-a7pyrimidiini-2-karboksiamidi l-okso-lH-7-( 2-butyyli) -tiatsoloZ.3,2-a_7pyrimidiini-2-karboksyylihappoa (379 mg, 1,5 mmoolia) ja l,lr-karbon-yylidi-imidatsolia (270 mg, 1,66 mmoolia) yhdistettiin 3 ml:ssa dimetyyliformamidia ja lämmitettiin vesihauteella. 15 Kehittyi kaasua ja syntyi liuos. Kaasun kehittymisen lakattua lisättiin 5-aminotetratsoli-monohydraattia (170 mg, 1,65 mmoolia) ja seosta, jossa alkoi muodostua sakkaa muutaman minuutin kuluttua, lämmitettiin 20 minuuttia. Reaktio-seos jäähdytettiin huoneen lämpötilaan, raakatuote otettiin 20 talteen suodattamalla. Kiteyttämällä uudelleen saatiin puhdasta N-(5-tetratsolyyli)-l-okso-lH-7-(2-butyyli)tiatsolo-ΖΓ3,2-^7pyrimidiiniä ( 247 mg, sp. >300°C).

Analyysi, laskettu yhdisteelle C, 45,13; H, 4,10; N, 30,70; 25 saatu: C, 45,12; H, 4,05; N, 30,58.

Claims (8)

1. 67706 Tl Patenttivaatimus Menetelmä terapeuttisesti käyttökelpoisten N-(5-tetrat-solyyli)-l-okso-lH-tiatsoloZJ,2-a/pyramidiini-2-karboksy-5 laattien valmistamiseksi, joiden kaava on Rl"ri n N 10 0"V (I> f -<f 1 H XN_N
2. 15 H jossa ja R2 yhdessä merkitsevät alkyleeniä, jossa on 3-9 hiiliatomia tai fenyylialkyleeniä, jossa on 9-11 hiili-atomia, edellyttäen, että siten muodostunut rengassys-20 teemi on 5-8-jäseninen; ja ja R2 erillisinä ovat kumpikin vety tai alkyyli, jossa on 1-5 hiiliatomia; tunnettu siitä, että (a) yhdiste, jonka kaava on V, 25 ΓL R N 2 1 (II) 0 1 C \
3. 30. OH jossa R-^ ja R2 ovat edellä määriteltyjä, saatetaan reagoimaan ainakin yhden ekvivalentin kanssa 5-aminotetratsolia ainakin yhden dehydratoivan kytkentäaine-ekvivalentin vai-3^ kuttaessa 20-110°C:n lämpötilassa inertissä orgaanisessa liuottimessa tai (b) yhdisteen, joka on kaavan (II) mukainen, 73 67706 jossa R1 ja ovat edellä määriteltyjä, annetaan reagoida noin yhden ekvivalentin kanssa yhdistettä, jonka kaava on 0
4. 5 C1-C-0R (III) jossa R on alkyyli, bentsyyli tai fenyyli, ainakin yhden tertiäärisen amiini-ekvivalentin läsnäollessa -40 - 25°C:ssa reaktion suhteen inertissä orgaanisessa liuottimessa yhdisteen muodostamiseksi, jonka kaava on 10 _s Λ1 r2·^ n xn
5. 15. UV) ^ c \
6. 0 O-C-OR rt o 20 jossa R^, R2 ja R ovat edellä määriteltyjä, ja sen jälkeen saadun yhdisteen annetaan reagoida noin yhden ekvivalentin kanssa 5-aminotetratsolia -40 - +40°C:ssa samassa tai toisessa samanlaisessa reaktion suhteen iner— tissä orgaanisessa liuottimessa. Patentkrav 67706 Förfarande för framställning av terapeutiskt användbara N- ( 5-tetrazolyl) -1-oxo-lH-t iazoloZ.3 , 2-a/pyri-5 midin-2-karboxylater med formeln Rl'ms> R0 ""
7. 10. J (I) .0 /N-N 0 ' V N ~( / j I I \ H XN_N
8. 15 H väri R^ och Rj tagna tillsammans är alkylen med 3-9 kolatomer eller fenylalkylen med 9-11 kolatomer, under förutsättning att det sälunda bildade ringsystemet är 5- tili 8-ledat; 20 och R^ och R^ tagna var för sig är väte eller alkyl med 1-5 kolatomer; kännetecknat därav, att man (a) omsätter en förening med formeln R-, Γ-' R ^ 30 0^ " X0H väri R^ och R^ är som ovan definierats, med ätminstone en ekvivalent av 5-aminotetrazol genom inverkan av ätminstone en ekvivalent av ett dehydraterande kopplingsmedel vid en 35 temperatur av 20-110°C i ett inert organiskt lösnings-medel, eller (b) omsätter en förening med formeln (II), II