FI71158B - Foerfarande foer framstaellning av terapeutiskt anvaendbara 1-xo-1h-tiazolo/3,2-a/pyrimidin-2-karboxylsyror - Google Patents

Description

1 71158

Menetelmä terapeuttisesti käyttökelpoisten 1-okso-lH-tiatso-lo/3,2-a/pyrimidiini-2-karboksyylihappojen valmistamiseksi

Jakamalla erotettu patenttihakemuksesta 803 628 (Patentti 67106) Tämä keksintö koskee uusia l-okso-lH-tiatsolo/3,2-a7~ pyrimidiini-2-karboksyylihappoja, jotka ovat käyttökelpoisia allergisten välittäjäaineiden (histamiini, serotoniini, SRS-A, jne.) vapautumista estäviä yhdisteitä ja joita voidaan käyttää keuhkoastman, heinänuhan, nenäkatarrin, liika-herkkyysihottumien jne. hoitamiseen; lisäksi ne ovat käyttökelpoisia mahahaavan syntymistä estäviä aineita.

Allergiset reaktiot, jotka johtuvat antigeeni-vasta-aine-vuorovaikutuksesta, ilmenevät hyvin erilaisin tavoin ja erilaisissa elimissä ja kudoksissa. Yleisiä allergisia sairauksia ovat, esim. allerginen nenäkatarri, tila, jolle on luonteenomaista kausiluontoinen tai jatkuvasti uusiutuva aivastelu, vuotava nenä, verentungos nenässä, johon liittyy kutinaa ja silmien verestystä; heinänuha, allergisen nenäkatarrin eräs muunnos, joka johtuu liikaherkkyydestä heinän siitepölylle; ja keuhkoastma, eräs eniten työkyvyttömyyttä ja heikkoutta aiheuttavista allergisista reaktioista, tauti, jolle on luonteenomaista keuhkoputkien yliherkkyysreaktio niiden joutuessa alttiiksi erilaisille immunogeenisille tai ei-immunogeenisille ärsykkeille, jotka aiheuttavat keuhkoputkien kouristusta ja lyhytaikaisen kohtauksen, jossa hengitystiet supistuvat laajalla alueella. Ilmavirtauksen mekaanista tukkeutumista ilmatiehyeissä torjutaan tavallisesti käyttämällä keuhkoputkia laajentavia aineita, joilla oireita saadaan lievitetyksi. Vastakohtana tälle, allergian vastaiset aineet estävät anafylaksian välittäjien vapautumisen kudoksista, vaikuttaen täten ennalta ehkäisevästi estäen välittäjistä aiheutuvan keuhkoputkikouristuksen syntymisen.

Cox et ai., Adv. in Drug Res., 5, 115 (1970), ovat selostaneet dinatrium-kromoglykaatin /1,3-bis(2-karboksi- 2 71158 kromon-5-yylioksi) -2- hydroksipropaani, Inta7 farmakologiaa. Se ei ole keuhkoputkien laajentaja, vaan sen terapeuttinen vaikutus perustuu anafylaksian välittäjien vapautumisen ehkäisyyn, ja se vaikuttaa siten ennalta ehkäisevänä ainee-5 na. Sen puutteena on tehottomuus suun kautta annettuna; optimitulosten saavuttamiseksi sitä annetaan kiinteänä sisäänhengitettävänä lääkkeenä.

Hiljattain on esitetty selostuksia erilaisista muista allergian vastaisista aineista, mukaan luettuina 10 N-{5-tetratsolyyli)-l-okso-lH-6-alkoksipyrimido/l,2-a7kino-liini-2-karboksiamidit (US-patenttijulkaisu 4 017 625), l-okso-lH-6-substituoitu-pyrimido/i, 2-a_7kinoliini-2-karbok-syylihapot (US-patenttijulkaisu 4 066 766) , tetratsolo/a_7~ kinatsol-5-oni (US-patenttijulkaisu 4 085 213), pyrimido-15 /2, l-ay^isokinoliinit (US-patentti julkaisu 4 127 720) ja N-(5-tetratsoyyli)-4-okso-4H-pyrimido-(2,1-b)bentsotiatsoli- 3-karboksiamidit (US-patenttijulkaisu 4 041 163).

Krooniset mahan ja pohjukaissuolen haavaumat, jotka tunnetaan yhteisnimellä mahahaavat, muodostavat yleisen 20 koettelemuksen, jonka poistamiseksi on kehitetty erilaisia hoitomenetelmiä. Hoito riippuu haavan vakavuudesta ja voi ulottua ruokavaliohoidosta ja lääkehoidosta kirurgiseen toimenpiteeseen. Mahahaavojen hoitamiseen on käytetty hyvin erilaisia lääkkeitä; eräs uusimmista on karbenoksoloni-25 natrium, joka on glykyrretiinihappo-hemisukkinaatin dinat-riumsuola. Sen ilmoitetaan estävän mahahaavojen muodostumista ja jouduttavan niiden paranemista. ("Carbenoxolone Sodium; A Symposium", J. M. Robson and F. M. Sullivan, Eds., Butterworths, London, 1968). Sen käyttöön liittyy kuitenkin 30 ei-toivottuja aldosteronimaisia sivuvaikutuksia, kuten huomattavaa virtsaneritystä estävää ja natriumin pidättymistä aiheuttavaa vaikutusta ja usein kaliumhukkaa, joten jatkuva hoito tällä aineella aiheuttaa usein verenpainetautia, lihasten heikkenemistä ja lopulta verentungoksesta aiheutu-35 vaa sydämen toiminnanvajavuutta. Lääkekäyttöön on hiljattain otettu histamiinireseptori-antagonisti, simetidiini, joka 3 71158 lievittää mahahaavaumia vähentämällä mahahapon erittymistä.

Erilaisten muiden yhdisteiden on ilmoitettu omaavan mahahaavaumien vastaista vaikutusta; näitä ovat esimerkiksi l-okso-lH-6-piperidinopyrimidino/l,2-a7kinoliini-2-karboksyy-5 lihappoesteri (US-patenttijulkaisu 4 014 881) , 1-okso-lH- 6-substituoitu-pyrimido/l,2-^7kinoliini-2-karboksyylihapot ja -esterit (US-patenttijulkaisu 4 031 217) , tetratsolo/aJ?-kinatsol-5-onit (US-patenttijulkaisu 4 085 213).

Keksinnön kohteena on menetelmä terapeuttisesti käyt-10 tökelpoisten l-okso-lH-tiatsolo^3,2-a_7pyrimidiini-2-karbok-syylihappojen valmistamiseksi, joiden kaava on *1^-S 1 15 Fi

20 0^ ^OH

jossa R^ ja R2 yhdessä merkitsevät C^-Cg-alkyleeniä tai Cg-Cj^-fenyylialkyleeniä, edellytyksellä, että rengassystee-missä on 5-8 jäsentä, tai R^ on vety tai C^-C^-alkyyli ja 25 r2 on vety tai C^-C5~alkyyli, edellytyksellä, että kun R2 on vety, R1 ei ole vety tai metyyli, ja niiden kationi-suolojen valmistamiseksi.

Keksinnön mukaiselle menetelmälle on tunnusomaista, että kuumennetaan vesipitoisessa hapossa yhdistettä, jonka 30 kaava on *1-^_s

1 L

O II

’ »"V

o ^ v'or3 4 71158 jossa R1 ja R2 merkitsevät samaa kuin edellä, ja R3 on alempi alkyyli, ja haluttaessa saatu yhdiste muutetaan ka-tionisuolaksi.

Tämän keksinnön mukaisesti valmistetut yhdisteet 5 ovat uusia yhdisteitä. Tunnettuja ovat kaavan I mukaiset hapot, joissa R^ ja R2 on vety tai R^ on metyyli ja R2 on vety ^Bunwell ym., J. Chem. Soc. (C), 1971, 20947. Myös vastaavat etyyliesterit ovat tunnettuja, samoin kuin etyyli-esteri, jossa R.j on metyyli ja R2 on vety ZJbunwell ym. , 10 J. Chem. Soc., (C) 1971, 2094; Allen ym., J. Org. Chem. 24, 779 (1959)7.

Keksinnön mukaisessa menetelmässä käytettävät kaavan II mukaiset yhdisteet on aikaisemmin kuvattu välituotteina synteesissä, jolla valmistetaan sienien vastaisesti ja an-15 tihelminttisesti aktiivisia pyrimidotriatsinoneja (Br-pa-tentti 1 331 059).

Kaavan I mukaiset yhdisteet voivat olla myös farmaseuttisesti hyväksyttävien kationisuolojen muodossa, esimerkiksi alkalimetallisuoloina, kuten natrium- ja kalium-20 suoloina; maa-alkalimetallisuoloina, kuten kalsium- ja magnesiumsuoloina; alumiinisuoloina; ammoniumsuoloina; ja suoloina orgaanisten emästen kanssa, esim. amiinien kuten trietyyliamiinin, tributyyliamiinin, piperidiinin, trieta-noliamiinin, dietyyliaminoetyyliamiinin, N,N'-dibentsyyli-25 etyleenidiamiinin ja pyrrolidiinin kanssa.

Kaavan I mukaisten yhdisteiden valmistusta kuvaa seuraava reaktiokaavio: s 71 1 58 W c OC,Ht ^-£ X Δ aji + < V0C)2C=C-H -->

NH

* 2

Rl-s_S R. --_s

Is ή IF^I

10 Jl· 3 2 17S-250°C ^ Χ*Λ,β R^k-^Xnh * ** U2) ?R3 O^f (II)

0X\C^H

0 ^°R3 H*. h2o

nU

20 R« <»

Jp\ (I> 25

^OH

30

Synteesisarjän ensimmäisessä vaiheessa sopivasti substituoitu 2-aminotiatsoli kondensoidaan stökiometrisen määrän kanssa dialkyyli-etoksimetyleeni-malonaattia? taval-35 lisesti käytetään helposti saatavaa dietyylietoksimetyleeni-malonaattia, jolloin esterin valinnalla ei ole ratkaisevaa 6 71158 merkitystä keksinnön mukaisten lopputuotteiden saannin kannalta. Kondensointi suoritetaan noin 80°C:n - noin 125°C:n lämpötilassa. Alhaisemmat lämpötilat eivät ole suotavia, koska reaktio tapahtuu tällöin liian hitaasti. Kor-5 keampia lämpötiloja voidaan käyttää, mutta ne eivät näytä tarjoavan mitään etuja. Reaktio suoritetaan sopivasti sulassa tilassa, mutta se voidaan suorittaa myös liuottimessa tai liuotinseoksessa; esimerkiksi etanolissa, N,N-dimetyyli-formamidissa, asetonitriilissä. Käytännöllisistä syistä 10 liuotin näyttää kuitenkin tarpeettomalta. Tämän kondensoin-nin tuotteet ovat 4- ja/tai 5-substituoitu-2-(2,2-dikarb-alkoksietenyyliamino)tiatsoleja. Huomattakoon, että R^rn ja Rjtn muodostaessa yhdessä rengassysteemin, nimistöä ja numerointisysteemiä on muutettu seuraavasti: Cö gö> 2q Syklopentenotiatsoli Sykloheksenotiatsoli CT> 0> 25

Sykloheptenotiätsoli Syklo-oktenotiätsoli

Synteesisarjän toisena vaiheena on 4- ja/tai 5-subs-tituoitu-2-(2,2-dikarbalkoksietenyyliamino)tiatsolien sykli-30 sointi, jolloin eliminoituu yksi ekvivalentti alkanolia (etanolia kun kyseessä on etyyliesteri). Eräässä menetelmässä tämä syklisointi suoritetaan lämmittämällä välituotetta noin 175-250°C:ssa, kunnes reaktio on tapahtunut pääasiallisesti loppuun, tavallisesti noin yhden - kahden tun-35 nin kuluessa. Syklisointi suoritetaan edullisesti lämmittämällä välituotetta sopivassa reaktion suhteen inertissä 7 71158 laimentimessa, so. yhdisteessä, joka mahdollistaa reaktio-lämpötilan kontrolloinnin, on stabiili käytettävissä suhteellisen korkeissa lämpötiloissa ja joka ei reagoi lähtöaineen tai syklisoitumistuotteiden kanssa. Sopivia laimen-5 timia ovat korkealla kiehuvat hiilivedyt kuten perhydro-naftaleeni, mineraaliöljy, dietyylibentseeni, etikkahappo-anhydridi, joka sisältää rikkihappoa, difenyylieetteri ja difenyyli, erityisesti seos, joka sisältää 26,5 % difenyyliä ja 73,5 % difenyylieetteriä ja jota myydään kauppanimellä 10 Dowtherm A.

Syklisointi suoritetaan vaihtoehtoisesti lievemmissä olosuhteissa (70-130°C:ssa) lämmittämällä välituotetta ylimäärin käytetyn (1,1-3 ekvivalenttia) trifluorietikkahappo-anhydridin läsnäollessa inertissä liuottimessa kuten toluee-15 nissa, kunnes reatio on päättynyt (esim. 15-20 tuntia tolu-eenin kiehumislämpötilassa). Kummallakin menetelmällä sykli-sointivaiheen tuotteina ovat alkyyli-l-okso-lH-6- ja/tai -7-substituoitu-tiatsolo£3,2-a7pyrimidiini-2-karboksylaatit.

Huomattakoon, että R^:n ja 1*2:n muodostaessa yhdessä 20 rengassysteemin, nimityksiä ja numerointisysteemejä on modifioitu seuraavasti: O1! 25 ,»

/O 0'KJ

1-okso-lH-syklopenteno- 1-okso-lH-syklohekseno- tiatsolo^l ,2-a7pyrimidiini tiatsolo£3,2-ji? pyramidiini o'W o 1-okso-lH-syklohepteno- 1-okso-lH-syklo-okteno- tiatsolo^.3 ,2-a/pyrimidiini tiatsolo^.3, 2-ä7pyrimidiini 35 8 71158 l-okso-lH-sykloheksenotiatsolo/f3,2-a7pyrimidiineja nimitetään vaihtoehtoisesti 6,7,8,9-tetrahydro-l-okso-lH-pyrimidino/2,l-b/bentsotiatsoleiksi, tai käyttämällä vaihtoehtoista numerointisysteemiä, 5,6,7,8-tetrahydro-4-okso-4H-5 pyrimidoZ2,l-b/bentsotiatsoleiksi.

On ilmeistä, että kondensointi- ja syklisointivaiheet voidaan suorittaa yhtenä työvaiheena, tarvitsematta eristää välituotetta 2-(2,2-karbalkoksietenyyliamino)tiatsolia, joko käyttämällä riittävän korkeata reaktiolämpötilaa siten, että 10 saadaan suoritetuksi sekä kondensointi että syklisointi, tai kondensoimalla edellä selostetulla tavalla, minkä jälkeen seuraa inertin liuottimen lisäys (jollei sitä jo ole läsnä) ja ylimäärin käytettävän trifluorietikkahappoanhydri-din (2,1-4 ekvivalenttia) lisäys ja jatkamalla edelleen 15 syklisointivaiheella.

Suositeltavaan menetelmään sisältyvät edellä selostetut erilliset kondensointi- ja syklisointivaiheet. Eristämällä välituote ja puhdistamalla se ennen syklisointia, yleensä saadaan paremman laatuista syklisoitua tuotetta.

20 Edellä esitetyillä kondensointi/syklisointi-käsitte- lyillä saadut esterit hydrolysoidaan sitten vastaaviksi kaavan I mukaisiksi l-okso-lH-6- ja/tai 7-substituoitu-tiatso-lo/3,2-a7pyrimidiini-2-karboksyylihapoiksi. (Huomaa edellä selostetut nimitykset ja modifioidut numerointisysteemit 25 kun ja R£ yhdessä muodostavat kolmannen renkaan). Hapolla katalysoitu hydrolyysi on sopivin menetelmä. Erityisen edullisesti esteriä kuumennetaan palautusjäähdyttäen 48-%:isessa bromivetyhapossa kunnes hydrolyysi on tapahtunut loppuun (0,5-3 tuntia on yleensä tyydyttävä aika). Jos vaahtoaminen 30 aiheuttaa ongelmia, hydrolyysi voidaan suorittaa lievästi nostetussa paineessa, esim. 48 kPa:n paineessa 85°C:ssa.

Kaavan I mukaisten happojen kationisuoloja valmistetaan sinänsä tunnetulla tavalla saattamalla happo reagoimaan sopivan emäksen tai suolan kanssa sopivassa väliaineessa ja 35 haihduttamalla liuotin tai saostamalla suola lisäämällä liuotinta, johon suola ei liukene. Edullisia suoloja ovat 9 71158 farmakologisesti hyväksyttävät suolat.

Monet tarvittavista 2-aminotiatsoli-lähtöaineista ovat tunnettuja. Niitä, joita ei ole kirjallisuudessa kuvattu, voidaan valmistaa kondensoima11a sopiva c*-halo-5 geeniketoni tiourean kanssa tai kondensoimalla sopiva alde-hydi tiourean ja sulfuryylikloridin kanssa, kuten esimerkeissä on valaistu. (X-halogeeniketoneja, joiden valmistusta ei ole esitetty kirjallisuudessa, saadaan standardimenetelmin, esim. halogenoimalla ketoneja /esim. Catch ym., J. Chem. 10 Soc., 272 (1948); Levine, Org. Synthesis Coll., Voi. II, 88 (1943); Buchman ym., J. Am. Chem. Soc. 67, 400 (1945).7, antamalla halogeenivetyjen vaikuttaa diatsoketoneihin /esim. Catch ym., J. Chem. Soc., 278 (1948); Lutz ym., J. Org. Chem. 12, 767 (1947); Wagner ym., J. Am. Chem. Soc. 72, 2884 15 (1950).7/ dekarboksyloimalla c<-halogeeni-/6-ketohappoja /McPhee ym. J. Am. Chem. Soc., 66, 1132 (1944)7, ja lohkaisemalla spontaanisesti alkenyyliesterien dibromi-johdannaisia /esim. Slanina ym., J. Am. Chem. Soc., 58, 891 (1936)_7-

Synteesisarjän reaktioita, joilla 2-aminotiatsoleista 20 saadaan valmistetuksi kaavan II mukaisia estereitä ja kaavan I mukaisia lopputuotteita, voidaan seurata normaalin ohut-kerroskromatografiän avulla silikageelilevyillä, joissa on ultravioletti-indikaattoreita, joita saadaan kaupallisina tuotteina eri lähteistä. Eluentti valitaan suoritettavan 25 reaktion mukaan ja substituenttien luonteesta riippuen siten, että saadaan Rf-arvoja, jotka ovat välillä 0-1,0, ja siten, että reaktioon osallistuva välituote ja reaktiossa muodostettu tuote saadaan erottumaan toisistaan. Sopiva eluentti keksinnön mukaisen menetelmän seuraamiseksi on kloroformi/ 30 etikkahapposeos 95:5.

Farmakologiset kokeet PCA-koe on menetelmä, jolla mitataan yhdisteen aller-gianvastainen (erityisesti astmanvastainen) aktiivisuus. Yhdisteitä, jotka ehkäisevät positiivisen PCA-testin, joka 35 on indusoitu ihmisen immunoglobuliini E:n (IgE) rotan immunokemiallisella vastineella, tai reagiinilla, katsotaan 10 71158 omaavan allergianvastaista aktiivisuutta (C, Mota, Ann.N.Y. Acad. Sei., 103, 264 1963). (Reagiini on primäärisesti immu-noglobuliini E (IgE) ja pääasiallinen immunoglobuliini, joka on allergisen astman, anafylaksian, heinäkuumeen, 5 ravintoherkkyyksien ja eräiden lääkeherkkyyksien ilmenemismuotojen aiheuttaja, vaikkakin viimeaikaiset todisteet osoittavat IgG-luokan vasta-aineiden esittävän merkittävää osaa allergisten sairauksien välittymisessä). Sellaiset yhdisteet annettuina herkistyneelle kohteelle, ihmiselle tai 10 eläimelle, ennen sitä hetkeä, jolloin kohde joutuu kosketuksiin antigeenien eli allergiaa aiheuttavien aineiden kanssa, ehkäisevät allergisen reaktion, joka muussa tapauksessa ilmaantuisi. Sen vuoksi ne tarjoavat menetelmän luonteeltaan reagiini-välitteisten allergisten tai anafylaktisten reakti-15 oiden ehkäisemiseksi ennakolta.

Toisella tavalla ilmaistuna, sellaiset yhdisteet estävät välittäjien vapautumisen, joka on seurauksena anti-geeni-vasta-aine-(allergisesta)reaktiosta, jota valaisee PCA-koe käytettäessä rotan homosytrooppista vasta-ainetta -20 tunnettua ihmisen reagiinisen vasta-aineen korrelaattia. Reagiinisten antigeeni-vasta-aine-reaktioiden estymisen rotilla, PCA-kokeessa käytetyllä koe-eläimellä, katsotaan vastaavan ihmisellä allergisten tapausten aikana tapahtuvien reagiinisten antigeenivasta-ainereaktioiden estymistä.

25 PCA-reaktio-koemenetelmä, jota on käytetty tämän keksinnön yhdisteiden arvioimiseen, havainnollistuttaa erinomaisen vastaavuussuhteen, mikä vallitsee tässä kokeessa käytettyjen yhdisteiden aktiivisuuden ja niiden käyttökelpoisuuden välillä hoidettaessa allergista astmaa. Aineiden 30 kyky interferoida PCA-reaktioiden yhteydessä mitataan urospuolisilla Charles River Wistar-rotilla, 170-210 g. Reagii-nista vastaseerumia, jossa on runsaasti IgE-vasta-aineita, valmistetaan Petillo'n ym.:n mukaisesti, Int. Arch. Allergy, 44, 309 (1973). Kananmuna-albumiinille hyperimmuunia IgG-35 vasta-ainerikasta vas^feeerumia valmistetaan Orange'n ym. :n mukaisesti, J. Exptl. Med., 127, 767 (1968). Neljäkymmentä- 11 7115 8 kaksi tuntia ennen antigeenille altistamista, reagiinista antiseerumia ruiskutetaan ihonsisäisesti (i.d.) normaalien rottien karvattomaksi ajeltuun selkänahkaan; 5 tuntia ennen altistusta samalla tavalla ruiskutetaan hyperimmuunia 5 vastaseerumia. Kolmanteen kohtaan ruiskutetaan ihonsisäisesti juuri ennen antigeenille altistamista 60 mikrogrammaa histamiini-dihydrokloridia ja 0,5 mikrogrammaa serotoniini-kreatiniini-sulfaattia, antihistamiinin, antiserotoniinin ja erittelemättömien salpaumatyyppien kontrolloimiseksi; sitten 10 annetaan laskimoruiskeena tämän keksinnön yhdisteitä tai suolaliuosta ja heti sen jälkeen seuraa altistus antamalla 5 mg muna-albumiinia ja 2,5 mg Evans' Blue-väriainetta suolaliuoksessa. Annon tapahtuessa suun kautta, Evans' Blue-väriaine ja muna-albumiini annetaan 5 minuuttia lääkkeen 15 annon jälkeen. Kolmekymmentä minuuttia myöhemmin eläimet asfyksioidaan käyttämällä kloroformia ja selkänahka poistetaan ja käännetään nurin tarkastusta varten. Kukin injektio-kohta arvostellaan pistein, jotka vastaavat kohdan läpimitan millimetrimäärän ja asteikkoa 0,1, 0,5, 1, 2, 3 tai 4 käyt-20 täen määritetyn värin suhteellisen voimakkuuden tuloa.

Jokaisen viiden eläimen ryhmän osalta lasketaan yhteen pisteet määrätyn injektiokohdan osalta ja verrataan suolaliuoksella käsiteltyihin kontrolliryhmiin. Ero ilmoitetaan käytetystä yhdisteestä johtuvana salpaumaprosenttina.

25 Tämän keksinnön tyypillisten yhdisteiden allergian vastaista vaikutusta on tutkittu edellä selostetulla menetelmällä ja saadut aktiivisuudet on ilmoitettu suojausastee-na (%). Valmistetta Intal, dinatriumkromoglykaattia, kaupan olevaa allergian vastaista ainetta, ei ole sisällytetty 30 tähän vertailua varten, koska se ei ole aktiivinen suun kautta annettuna.

Kaavan I mukaiset yhdisteet, joiden allergianvastai-nen vaikutus on koestettu PCA-kokeen avulla, on esitetty yksityiskohtaisesti taulukossa I.

12 71158

Taulukko I

Kaavan I mukaisten yhdisteiden aktiivisuus suun kautta annettuna PCA-kokeessa (suojaus-%)

IgE mg/kg IgG mg/kg 5 R_R2_ 10 30 10 30 ch3 ch3 0 0 ch3 c2h5 0 0 C2H5 CH3 42 24 10 C2H5 C2H5 41 32 (CH2)3 0 0 (CH2) 4 55 39 (CH2) 5 37 44 (CH2)6 36 68 15 45 15 H CH3 18 19 C2H5 H 45 38 H C(CH3)3 10 6 H C2H5 13 21 H CH(CH3)2 0 0 20 CH2CH(C5H6)CH2CH2 15 5 CH2CH(CH3)CH2CH2 31 21 CH2C(CH3)2CH2CH2 13 6 H CHCH2CH3 1 8 CH3 25 ____!_

Keksinnön mukaisesti valmistettujen yhdisteiden tehokkuus haavaumienvastaisina aineina määritetään rotalle etanolilla indusoidun haavaumakokeen avulla. Tässä kokeessa 30 yön ajan paastonneille urosrotille annetaan lääkettä (5 mg/kg) tai vettä suun kautta viisitoista minuuttia ennen kuin niille annetaan suun kautta annos absoluuttista etanolia (1,0 ml), punnin kuluttua etanolin annosta eläimet (8/ryhmä) tapetaan ja mahalaukuista tutkitaan mahdolliset 35 vauriot. Kaikki lääkkeet olivat liuotettuina laimeaan

NaOH:iin. Tappamisen jälkeen vatsa avataan ja mahanporttiin 13 71158 sijoitetaan verenvuodon tyrehdyttävä laite. Maharuokinta-letkulla syötettiin mahalaukkuun 6 ml 4-prosenttista form-aldehydiliuosta ja toinen verenvuodon tyrehdyttävä laite asetettiin ruokatorven sulkemiseksi. Mahalaukku poistettiin, 5 avattiin isokaarretta pitkin ja tutkittiin haavautuminen.

Arviointisysteemi, jota käytettiin etanolin indusoi-mien vaurioiden määrän määrittämiseen, on esitetty alla.

Haavauma-arvio-taulukko 10 Arvioluku Määrittely 1 Normaalilta näyttävä mahalaukku 2 Neulankärjen kokoisia vaurioita 3 Vaurioita 2 tai vähemmän; voi esiintyä neulankärjen kokoisia vaurioita 15 4 Vaurioita >2; voi esiintyä neulan kärjen kokoisia vaurioita 5 Vaurioita verenvuodon kera

Kunkin eläinryhmän osalta haavauma-indeksi laskettiin 20 seuraavalla tavalla:

Haavauma-indeksi = (ryhmän arviolukujen summa) x (ryhmän haavaumien lukumäärien summa) x (ryhmän osa, jolla ei ollut haavaumaesiintymää).

Haavaumien ehkäisyprosentti lasketaan seuraavasti: 25 Ehkäisy-% = 100 x /(kontrollien haavauma-indeksi) - (lääkkeellä käsiteltyjen haavauma-indek s i)_7 + (kontrollien haavauma-indeksi).

Taulukko II esittää kaavan I mukaisten yhdisteiden aktiivisuuden tässä kokeessa.

14 7115 8

Taulukko II

Kaavan I mukaisten yhdisteiden aktiivisuus suun kautta annettuna (ehkäisy-% annoksen ollessa 5 mg/kg) etanolilla indusoidussa rotan mahahaavauma-kokeessa 5 _R2_Ehkäisy-% CH3 CH3 11 H CH3 27 C2H5 C2H5 48 10 C2H5 h 48 (CH2I4 21

Seuraavat valmistukset ja esimerkit esitetään keksinnön valaisemiseksi.

15 Lähtöaineiden valmistus

Valmistus 1 2-amino-4-etyyli-5-metyylitiatsoli

Tioureaa (20,9 g, 0,275 moolia) liuotettiin 250 ml:aan kiehuvaa etanolia. Kiehuvaan urealiuokseen lisättiin 20 tiputtamalla 25 minuutin kuluessa 2-bromi-3-pentanonia (41,3 g, 0,25 moolia) liuotettuna 50 mitään etanolia.

2 tunnin kiehutuksen jälkeen reaktioseos konsentroitiin kiehuttamalla noin 100 mltksi, jäähdytettiin ja raakatuote otettiin talteen hydrobromidisuolana suodattamalla. Puhdasta 25 2-amino-4-etyyli-5-metyylitetratsolia (15,1 g; sp. 45-50°C; m/e laskettu: 142; saatu: 142) saatiin liuottamalla tuote veteen ja saostamalla uudelleen 3-norm. KOH:n vesiliuoksella.

1- bromi-2-heptanoni, 3-bromi-4-heptanoni ja 4-bromi- 2,5-dimetyyli-3-heksanoni muutetaan samalla menetelmällä 30 vastaavasti 2-amino-4-pentyylitiatsoliksi, 2-amino-4-etyyli- 5-propyylitiatsoliksi ja 2-amino-4,5-di-isopropyylitiatso-liksi.

Valmistus 2 2- amino-4,5-dietyylitiatsoli-hydrokloridi 35 Tioureaa (21,3 g, 0,286 moolia), 4-kloori-3-heksan- onia (34,4 g, 0,26 moolia) ja 200 ml etanolia yhdistettiin 15 71158 ja lämmitettiin kiehuttaen 19 tuntia. Reaktioseos jäähdytettiin ja liuotin poistettiin, jolloin saatiin raakatuotet-ta valkeana kiinteänä aineena. Valkeita 4,5-dietyylitiatso- li-hydrokloridikiteitä (31 g, sp. 154-156°C) saatiin kiteyt-5 tämällä uudelleen etyyliasetaatin ja etanolin seoksesta.

Valmistus 3 2-amino-sykloheptenotiatsoli

Tioureaa (41,9 g, 0,55 moolia), 2-kloorisykloheptan-onia (72,3 g, 0,49 moolia) ja 500 ml etanolia yhdistettiin 10 ja kiehutettiin 7 tuntia. Liuotin poistettiin, jolloin jäljelle jäi puolikiinteätä ainetta, joka jaettiin etyyliasetaattiin ja veteen liukeneviin osiin. Reagoimaton kloori-ketoni, joka saatiin etyyliasetaatti-faasista poistamalla liuotin, yhdistettiin 20 gramman kanssa tioureaa ja etanolia, 15 kiehutettiin 24 tuntia, liuotin poistettiin ja saatu lisä-tuote jaettiin etyyliasetaattiin ja veteen liukeneviin osiin kuten edellä. Kummassakin tapauksessa tuote otettiin talteen tekemällä vesifaasi emäksiseksi ammoniumhydroksidilla, uuttamalla etyyliasetaattiin, kuivaamalla vedettömällä 20 natriumsulfaatilla, haihduttamalla öljyksi, muuttamalla kiinteäksi aineeksi trituroimalla heksaanin kanssa ja suodattamalla. Puhdasta 2-aminosyklohepteenotiatsolia (49,5 g, sp. 77-78,5°C) saatiin kiteyttämällä uudelleen sykloheksaanista.

Valmistus 4 25 2-amino-4-isopropyylitiatsoli

Tioureaa (52,5 g, 0,69 moolia) lietettiin 400 ml:aan etanolia. Lietteeseen lisättiin l-bromi-3-metyyli-2-butano-nia (109,5 g, 0,66 moolia). Seurauksena ollut eksoterminen reaktio aiheutti liukenemisen ja kiehumista. Kiehumista 30 pidettiin yllä lämmittämällä ulkopuolelta tunnin ajan.

Liuotin poistettiin kiehuttamalla ja tislaamalla, jolloin saatiin öljyä, joka kiteytyi paikoillaan ollessaan. 2-amino- 4-isopropyylitiatsolihydrobromidin (104,4 g, sp. 74-76°C) loppupuhdistus suoritettiin trituroimalla eetterin kanssa.

35 Hydrobromidisuola muutettiin vapaaksi emäkseksi (58,6 g) liuottamalla suola veteen, tekemällä emäksiseksi 16 71158 ylimäärin käytetyllä ammoniumhydroksidillä, uuttamalla vapaa emäs eetteriin, kuivaamalla eetterifaasi kuivalla natriumsulfaatilla ja tislaamalla öljyksi.

Valmistus 5 5 2-amino-6-fenyylisykloheksenotiätsoli

Tioureaa (397,5 mg, 5,22 mmoolia) lietettiin 6 ml:aan etanolia. Lietteeseen lisättiin 2-bromi-4-fenyylisyklo-heksanonia (1,2 g, 4,74 mmoolia), minkä seurauksena tapahtui eksoterminen reaktio ja liukeneminen. Liuosta kiehutettiin 10 30 minuuttia, jäähdytettiin ja liuotin tislattiin pois, jolloin saatiin raakatuotetta hydrobromidisuolana.

Tämä raakasuola liuotettiin lämpimään veteen, suodatettiin ja vapaa emäs saostettiin lisäämällä ammonium-hydroksidia. Raaka emäs otettiin talteen suodattamalla, 15 ja puhdistettua 2-amino-6-fenyylisykloheksenotiatsolia (802,4 mg, sp. 181-183°C) saatiin kiteyttämällä uudelleen veden ja etanolin seoksesta.

Vaihtoehtoisesti, suuremmassa mittakaavassa, käyttämällä 8,2 g tioureaa, 24,6 g 2-bromi-4-fenyylisykloheksen-20 onia ja 125 ml etanolia, 30 minuutin kiehutusjakson jälkeen, reaktioseos jäähdytettiin jäähauteessa ja hydrobromidisuola otettiin talteen suoraan suodattamalla. Hydrobromidisuola liuotettiin lämmittämällä veteen, jossa oli hiukan etanolia, ja vapaa emäs (10,4 g, sp. 180-182°C) saostettiin lisää-25 mällä ylimäärin ammoniumhydroksidia.

2-bromi-3-fenyylisyklopentanoni, 2-bromi-3,5-dime-tyylisykloheksanoni, 2-bromi-3,5,5-trimetyylisyklopentanoni ja 2-bromi-5-metyylisyklo-oktanoni muutetaan samoin menetelmin 2-amino-6-fenyylisyklopentenotiatsolin 2-amino-5,7-30 dimetyylisykloheksenotiatsolin, 2-amino-4,4,6-trimetyyli-syklopentenotiatsolin ja vastaavasti 2-amino-7-metyyli-syk- lo-oktenotiatsolin hydrokloridisuolaksi tai vastaavaksi emäkseksi.

Valmistus 6 35 2-amino-6-metyylisykloheksenotiatsoli

Tioureaa (22,3 g, 0,29 moolia) lietettiin 275 ml:aan 17 71158 etanolia. Lisättiin 2-bromi-4-metyylisykloheksanonia ja seosta lämmitettiin kiehuttaen 75 minuuttia. Reaktioseos jäähdytettiin huoneen lämpötilaan ja raaka tuote otettiin talteen hydrobromidisuolana suodattamalla. Raaka suola liuo-5 tettiin lämpimään veteen, suodatettiin ja tehtiin emäksiseksi ammoniumhydroksidilla vapaan emäksen saostamiseksi öljynä, joka kiteytyi jäähtyessään. Puhdasta 2-amino-6-metyylisyklohekseenotiatsolia (25,2 g, sp. 98-100°C) saatiin kiteyttämällä uudelleen sykloheksaanista.

10 Valmistus 7 2-amino-6,6-dimetyylisykloheksenotiatsoli 2-amino-6,6-dimetyylisykloheksenotiatsolia (9,8 g, sp. 109-111°C) valmistettiin esimerkin 6 menetelmän mukaisesti tioureasta (9,2 g, 0,12 moolia) ja 2-bromi-4,4-dime-15 tyylisykloheksanonista (22,6 g, 0,11 moolia) 100 ml:ssa etanolia.

Valmistus 8 2-amino-4-(2-butyyli)tiatsoli

Tioureaa (16,7 g, 0,22 moolia), l-bromi-3-metyyli-2-20 pentanonia (36 g, 0,2 moolia) ja 100 ml etanolia yhdistettiin ja lämmitettiin kiehuttaen 5 tuntia. Lisättiin kalium-hydroksidin vesiliuosta (3-norm., 100 ml) ja kiehuttamista jatkettiin vielä 0,5 tuntia. Reaktioseos jäähdytettiin, tehtiin happameksi suolahapolla ja emäksettömät epäpuhtaudet 25 uutettiin pois eetterillä. Vesifaasi tehtiin emäksiseksi ammoniumhydroksidilla ja tuote uutettiin eetteriin. Vedellä suoritetun vastahuuhtelun ja vedettömällä natriumsulfaatilla kuivaamisen jälkeen eetteri tislattiin pois, jolloin saatiin 10 g 2-amino-4-(2-butyyli)tiatsolia tummanruskeana viskoo-30 sisena öljynä.

Valmistus 9 2-amino-5-etyylitiatsoli

Tioureaa (45,7 g, 0,6 moolia) ja butyyrialdehydiä (21,6 g, 0,3 moolia) yhdistettiin 150 ml:n kanssa kloro-35 formia ja jäähdytettiin jäähauteessa. 15 minuutin kuluessa lisättiin sulfuryylikloridia (44,5 g, 0,33 moolia). Ekso- 18 71158 termistä reaktiota hillittiin pitämällä lämpötila välillä 15-25°C. Lisäyksen aikana ja noin tunnin ajan sen jälkeen muodostui kaasua. Lisättiin etanolia (400 ml), kloroformi kiehutettiin pois ja reaktioseosta kiehutettiin yön ajan 5 (noin 16 tuntia). Reaktioseos haihdutettiin öljyksi ja uudelleen kiteytetty 2-amino-5-etyylitiatsoli (11,7 g, sp. 54-55°C) eristettiin valmistuksessa 9 kuvatulla tavalla.

Pentanaali, 3-metyylibutanaali ja heptanaali muutetaan samalla menetelmällä vastaavasti 2-amino-5-propyyli-10 tiatsoliksi, 2-amino-5-isopropyylitiatsoliksi ja 2-amino-5-pentyylitiatsoliksi.

Valmistus 10 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)-4,5-dimetyyli-tiatsoli 15 2-amino-4,5-dimetyylitiatsolia (2,56 g, 20 mmoolia), dietyyli-etoksimetyleenimalonaattia (4,8 g, 22 mmoolia) ja etanolia (5 ml) kiehutettiin tunnin ajan. Reaktioseos jäähdytettiin ja raaka tuote saostettiin heksaanilla puhdasta 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)-4,5-dimetyylitiatso-20 lia (4,21 g, sp. 82-83,5°C) saatiin kiteyttämällä uudelleen heksaanista.

Valmistus 11 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)-4-etyyli-5-metyyli-tiatsoli 25 2-amino-4-etyyli-5-metyylitiatsolia (2,84 g, 20 mmoolia) ja dietyylietoksimetyleenimalonaattia (4,76 g, 22 mmoolia) yhdistettiin ja lämmitettiin vesihauteella 3 tuntia. Tuotetta, jota saatiin jäähdytettäessä öljynä, käytettiin seuraavassa vaiheessa enempää puhdistamatta.

30 2-amino-4-pentyylitiatsoli, 2-amino-4-propyyli-5- etyylitiatsoli, 2-amino-4,5-di-isopropyylitiatsoli, 2-amino- 5-propyylitiatsoli, 2-amino-5-isopropyylitiatsoli, 2-amino- 5-pentyylitiatsoli, 2-amino-6-fenyylisyklopenteenotiätsoli, 2-amino-5,7-dimetyylisykloheksenotiatsoli, 2-amino-4,6,6 — 35 trimetyylisyklopentenotiatsoli ja 2-amino-7-metyylisyklo-oktenotiatsoli muutetaan samalla menetelmällä vastaaviksi i9 71158 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)tiatsoli-johdannaisiksi.

Samalla menetelmällä valmistetaan seuraavia dimetyy- li-, dipropyyli- ja di-isopropyyliestereitä korvaamalla dietyylietoksimetyleenimalonaatti sopivalla dimetyyli-, 5 dipropyyli- tai di-isopropyyli-etoksimetyleenimalonaatilla.

Valmistus 12 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)-4-metyyli-5- etyylitiatsoli 4-metyyli-5-etyylitiatsolia (5,68 g, 40 mmoolia) 10 ja dietyyli-etoksimetyleenimalonaattia (9,52 g, 44 mmoolia) lämmitettiin lyhyen ajan 86°C:ssa ja sen jälkeen jäähdytettiin, jolloin saatiin tuotetta öljynä, jota käytettiin suoraan seuraavassa vaiheessa.

Valmistus 13 15 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)-4,5-dietyyli- tiatsoli

Dietyylitiatsoli-hydrokloridia (15,4 g, 80 mmoolia), dietyyli-etoksimetyleenimalonaattia (19,0 g, 88 mmoolia), trietyyliamiinia (8,1 g, 80 mmoolia) ja etanolia (125 ml) 20 yhdistettiin ja kiehutettiin 2,5 tuntia. Reaktioseos jäähdytettiin ja liuotin tislattiin pois. Saatu puolikiinteä tuote jaettiin etyyliasetaattiin ja veteen liukeneviin osiin. Etyyliasetaattifaasista saatiin natriumsulfaatilla kuivaamalla ja liuottimen tislaamisen jälkeen 2-(2,2-dikarbetoksi-25 etenyyliamino)-4,5-dietyylitiatsolia (28,6 g) kullanvärisenä öljynä.

5,7-dimetyylisykloheksenotiatsolin, 4,4,6-trimetyyli-syklopentenotiatsolin ja 7-metyylisyklo-oktenotiatsolin hydrobromidisuolat muutetaan samalla menetelmällä vastaa-30 viksi 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)tiatsoli-johdannaisiksi.

Samalla menetelmällä valmistetaan vastaavia dimetyyli-, dipropyyli- ja di-isopropyyliestereitä korvaamalla dietyylietoksimetyleenimalonaatti sopivalla dimetyyli-, 35 dipropyyli- tai di-isopropyylietoksimetyleenimalonaatilla.

20 71 1 5 8

Valmistus 14 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)syklopenteno- tiatsoli 2-aminosyklopentenotiatsolia (3,6 g, 34,5 mmoolia) 5 ja dietyylietoksimetyleenimalonaatti (8,2 g, 38,0 mmoolia) yhdistettiin ja lämmitettiin vesihauteella 100 minuuttia. Reaktioseos jäähdytettiin ja 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino) syklopenteenotiatsoli (7,0 g, Rf 0,6 silikageelillä ohutkerroskromatografisesti määritettynä käyttämällä eluoin-10 tiin seosta kloroformi/1 % etanolia) kiteytettiin lisäämällä heksaania.

Valmistus 15 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)syklohekseno- tiatsoli 15 2-aminosykloheksenotiatsolia (7,7 g, 50 mmoolia) ja dietyylietoksimetyleenimalonaatti (11,9 g, 55 mmoolia) yhdistettiin 10 ml:n kanssa etanolia ja kiehutettiin 50 minuuttia. Reaktioseos jäähdytettiin ja 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino) sykloheksenotiatsoli (15 g, Rf 0,5 silikagee-20 Iillä ohutkerroskromatografisesti määritettynä käyttämällä eluointiin seosta kloroformi/1 % etanolia) saostettiin lisäämällä 50 ml heksaania.

Vaihtoehtoisesti 58,4 g 2-aminosykloheksenotiatsolia, 89,82 g dietyylietoksimetyleenimalonaattia ja 584 ml syklo-25 heksaania yhdistettiin ja kiehutettiin typen suojaamana 2,5 tuntia, jäähdytettiin 15°C:seen ja tuote (96 g, sp. 113°C) otettiin talteen suodattamalla.

Valmistus 16 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)syklo-okteno-30 tiatsoli 2-aminosyklo-oktenotiatsolia (2,0 g, 11 mmoolia) ja dietyylietoksimetyleenimalonaattia (2,62 g, 12,1 mmoolia) yhdistettiin ja lämmitettiin vesihauteella 2,75 tuntia. Reaktioseos jäähdytettiin ja 2-(2,2-dikarbetoksietenyyli-35 amino)syklo-oktenotiatsoli (3,13 g, Rf 0,6 silikageelillä kromatografoitaessa käyttämällä eluointiin seosta kloroformi/ 2i 71158 1 % etanolia) saostui lisättäessä heksaania.

Valmistus 17 2-(2,2-karbetoksietenyyliamino)-4-metyylitiatsoli 2-amino-4-metyylitiatsolia (4,57 g, 40 mmoolia) 5 ja dietyylietoksimetyleenimalonaattia (9,51 g, 44 mmoolia) yhdistettiin ja lämmitettiin vesihauteella tunnin ajan. Reaktioseos jäähdytettiin ja 2-(2,2-dikarbetoksietenyyli-amino)-4-metyylitiatsoli (9,8 g, Rf 0,5 silikageelillä ohutkerroskromatograafisesti määritettynä käytettäessä 10 eluointiin seosta kloroformi/1 % etanolia) saostui lisättäessä 60 ml heksaania.

Valmistus 18 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)tiatsoli 2-aminotiatsolia (10,0 g, 0,10 moolia) ja dietyyli-15 etoksimetyleenimalonaattia (23,8 g, 0,11 moolia) yhdistettiin ja lämmitettiin vesihauteella 1,25 tuntia. Reaktioseos jäähdytettiin ja muodostunut puolikiinteä aine kiteytettiin uudelleen heksaanista, jolloin saatiin puhdasta 2-(2,2-dikarbetoksietenyyli)tiatsolia (17,2 g kahtena eränä, Rf 20 0,6 silikageelillä ohutkerroskromatografisesti määritettynä käyttämällä eluointiin seosta kloroformi/1 % etanolia).

Valmistus 19 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)-5-etyylitiatsoli 2-amino-5-etyylitiatsolia (11,7 g, 91,3 mmoolia) 25 ja dietyylietoksimetyleenimalonaatti (21,7 g, 100,43 mmoolia) yhdistettiin ja lämmitettiin vesihauteella 45 minuuttia . 2-(2,2-dikarbetoksietyyliamino)-5-etyylitiatsolia (27,2 g, Rf 0,6 ja vastaavasti 0,7 silikageelillä ohutkerroskromatograf isesti määritettynä käyttämällä eluointiin 30 kloroformi/1 % etanolia ja seosta heksaani/etyyliasetaatti suhteessa 2:1) saatiin jäähdyttämällä öljynä ja sitä käytettiin suoraan seuraavassa vaiheessa.

Valmistus 20 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)-4-(2-metyyli-2-35 propyyli)tiatsoli 2-amino-4-(2-metyyli-2-propyyli)tiatsolia (15,6 g, 22 71 1 58 0,1 moolia) ja dietyylietoksimetyleenimalonaattia (23,8 g, 0,11 moolia) yhdistettiin ja lämmitettiin vesihauteella 2 tuntia. Jäähdytettäessä saatiin kosteana kiinteänä aineena 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)-4-(2-metyyli-2-propyyli)-5 tiatsolia ja sitä käytettiin suoraan seuraavassa vaiheessa.

Valmistus 21 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)-4-etyylitiatsoli 2-amino-4-etyylitiatsolia (20,5 g, 0,16 moolia) ja dietyylietoksimetyleenimalonaatti (35 g, 0,17 moolia) 10 yhdistettiin ja lämmitettiin vesihauteella 2 tuntia.

Jäähdytettäessä saatiin öljynä 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino) -4-etyylitiatsolia ja sitä käytettiin suoraan seuraavassa vaiheessa. (Rf 0,75 silikageelillä ohutkerroskroma-tografisesti määritettynä käytettäessä eluointiin seosta 15 kloroformi/1 % etanolia).

2-amino-4-isopropyylitiatsoli (58,6 g, 0,415 moolia) ja dietyylietoksimetyleenimalonaatti (92 ml, 0,455 moolia) muutettiin samalla menetelmällä 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino) -4-isopropyylitiatsoliksi. (Rf 0,7 silikageelillä 20 ohutkerroskromatografisesti määritettynä käyttämällä eluointiin seosta kloroformi/1 % etanolia).

Valmistus 22 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)-6-fenyylisyklo- heksenotiätsoli 25 2-amino-6-fenyylisykloheksenotiatsolia (10,4 g, 45,2 mmoolia) ja dietyylietoksimetyleenimalonaattia (10 ml, 49,5 mmoolia) yhdistettiin ja lämmitettiin vesihauteella.

15 minuutin kuluttua muodostui liuos. Kun liuosta oli lämmitetty vielä 30 minuuttia, koko massa muuttui kiin-30 teäksi. Raakatuote kiteytettiin uudelleen sykloheksaanista, jolloin saatiin puhdasta 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)- 6-fenyylisykloheksenotiatsolia (15,3 g, sp. 131-133°C).

Valmistus 23 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)-6-metyylisykio-35 heksenotiatsoli 2-amino-6-metyylisykloheksenotiatsolia (23,3 g, i 23 71158 0,139 moolia) yhdistettiin dietyylietoksimetyleenimalonaatin (31 ml, 0,153 moolia) kanssa ja lämmitettiin vesihauteella. Noin 10 minuutin lämmittämisen jälkeen muodostui kirkasta oranssin väristä öljyä. Tunnin lämmittämisen jälkeen kitey-5 tyminen käynnistettiin raaputtamalla. Puhdasta 2-(2,2-di-karbetoksietenyyliamino)-6-metyylisyklohekseenotiatsolia (40,2 g, sp. 106-109°C) saatiin kiteyttämällä uudelleen etanolista.

Valmistus 24 10 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)-6,6-dimetyylisyklo- heksenotiätsoli 2-amino-6,6-dimetyylisykloheksenotiatsolia (9,8 g, 53,8 mmoolia), dietyylietoksimetyleenimalonaattia (12 ml, 59,4 mmoolia) ja etanolia (noin 5 ml) yhdistettiin ja lämmi-15 tettiin vesihauteella 1,5 tuntia. Etanoli kiehui pois läm-mitysajan alkuvaiheessa. Tuote kiteytyi jäähdytettäessä ja raaputettaessa. Puhdasta 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)- 6,6-dimetyylisykloheksenotiatsolia (14,3 g, sp. 83-85°C) saatiin kiteyttämällä uudelleen heksaanista.

20 Analyysi, lasketty yhdisteelle c^7ii24<^4N2^: C, 57,93; H, 6,86; N, 7,95; saatu: C, 57,72; H, 6,66; N, 7,94.

Valmistus 25 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)-4-(2-butyyli)-25 tiatsoli 2-amino-4-(2-butyyli)tiatsolia (8,44 g, 54 mmoolia) ja dietyylietoksimetyleenimalonaattia (11,7 g, 54 mmoolia) yhdistettiin ja lämmitettiin vesihauteella tunnin ajan ja jäähdytettiin, jolloin saatiin 2-(2,2-dikarbetoksietenyyli-30 amino)-4-(2-butyyli)tiatsolia (17,6 g, Rf 0,75 silikageelil-la ohutkerroskromatografisesti määritettynä käyttämällä eluointiin seosta kloroformi/1 % etanolia).

Valmistus 26

Etyyli-l-okso-lH-6,7-dimetyylitiatsolo/3,2-aJ-35 pyrimidiini-2-karboksylaatti 2-(2-dikarbetoksietenyyliamino)-4,5-dimetyylitiatsolia 2* 71158 (4,17 g, 14 mmoolia) yhdistettiin 30 ml:n kanssa Dowtherm A:ta ja lämmitettiin 1,5 tuntia 220°C:ssa. Reaktioseos jäähdytettiin ja lisättiin noin 125 ml petrolieetteriä. Erottunut kiinteä aine suodatettiin erilleen, yhdistettiin 5 uudelleen emänesteen kanssa ja kromatografoitiin 70 x 180 mm:n silikageeli-kolonnissa käyttämällä eluointiaineena kloroformia. 125 ml:n alkufraktion jälkeen kerättiin kuusi 250 ml:n fraktiota, haihdutettiin kuiviin, jolloin saatiin raakatuotetta (2,42 g, sp. 114-115°C). Kiteyttämällä uudel-10 leen sykloheksaanista saatiin puhdasta etyyli-l-okso-lH- 4,5-dimetyylitiatsolo/3,2-a7pyrimidiini-2-karboksylaattia (1,64 g, sp. 119-120°C).

Analyysi, laskettu yhdisteelle cnHi2N2°3S: C, 52,37; H, 4,79; N, 11,10; 15 massaioni, 252; saatu: C, 52,21; H, 4,85; N, 11,23; massaioni, 252.

Valmistus 27

Etyyli-l-okso-lH-6-metyyli-7-etyylitiatsolo/3,2-a7-20 pyrimidiini-2-karboksylaatti 2-(2-dikarbetoksietenyyliamino)-4-etyyli-5-metyyli-tiatsolia (6,25 g) yhdistettiin 30 ml:n kanssa Dowtherm A:ta ja lämmitettiin 215°C:ssa 2,5 tuntia. Reaktioseos jäähdytettiin, lisättiin petrolieetteriä ja raakatuote (1,96 g) 25 otettiin talteen suodattamalla. Raakatuote (630 mg) kiteytettiin uudelleen sykloheksaanista, jolloin saatiin puhdasta l-okso-lH-6-metyyli-7-etyylitiatsolo/3,2-a7pyrimidiini- 2-karboksylaattia (301 mg, sp. 122-124°C).

Analyysi, laskettu yhdisteelle C12H14N2°3S: 30 C, 54,12; H, 5,30; N, 10,52 j saatu: C, 54,09; H, 5,26; N, 10,63.

Valmistus 28

Etyyli-l-okso-lH-6-etyyli-7-metyylitiatsolo/3,2-a/-pyrimidiini-2-karboksylaatti 35 2-(2,2-dikarbetoks ietenyy1iamino)-4-metyy1i-5-etyy1i- tiatsolia (12 g) yhdistettiin 60 ml:n kanssa Dowtherm 25 71 1 5 8 A:ta ja lämmitettiin 3 tuntia 205°C:ssa. Reaktioseos jäähdytettiin ja kromatografoitiin 90 x 205 mm:n silikageeli-kolonnissa eluoimalla kloroformilla, jossa oli 1 % etanolia. Otettiin talteen seitsemän 250 ml:n tuotetta sisältävää 5 fraktiota, yhdistettiin, haihdutettiin öljyksi ja kromatografoitiin uudelleen silikageelillä (60 x 600 mm) samalla eluointiaineella. Fraktiot (165 x 8 ml) yhdistettiin, haihdutettiin öljyksi ja kiteytettiin trituroimalla di-iso-propyylieetterin kanssa. Kiteytettäessä uudelleen syklo-10 heksaanista saatiin puhdasta etyyli-l-okso-lH-6-etyyli-7-metyylitiatsolo,/3,2-a7pyrimidiini-2-karboksylaattia (2,45 g, sp. 65-66°C).

Analyysi, laskettu yhdisteelle ci2H14N2°3S: C, 54,12? H, 5,30; N, 10,52; 15 massaioni 266; saatu: C, 54,26; H, 5,23? N, 10,57; massaioni, 266.

Valmistus 29

Etyyli-okso-l-lH-6,7-dietyylitiatsoloZ3,2-a]-20 pyrimidiini-2-karboksylaatti 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)-4,5-dietyylitiatso-lia (26,1 g) ja 300 ml Dowtherm A:ta yhdistettiin ja lämmitettiin 3,5 tuntia 225°C:ssa. Reaktioseos jäähdytettiin ja kromatografoitiin silikageelikolonnissa (60 x 320 mm).

25 Dowtherm A eluoitiin heksaanilla ja tuote eluoitiin heksaa-ni-kloroformi-seoksella 2:1. Koottiin talteen kolmekymmentä-kolme 250 ml:n fraktioita. Fraktiot kahdeksan - kolmekymmen-täkolme yhdistettiin ja liuotin poistettiin, jolloin saatiin etyyli-l-okso-lH-6,7-dietyylitiatsolo/3,2-a7pyrimidiini-2-30 karboksylaattia (22g, Rf 0,4-0,5 silikageelillä ohutkerros-kromatggrafisesti määritettynä käyttämällä eluointiin seosta kloroformi/1 % etanolia) öljynä.

Valmistus 30

Etyyli-l-okso-lH-syklopentenotiatsolo£3,2-etf-35 pyrimidiini-2-karboksylaatti 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)syklopenteeno- 26 71 1 5 8 tiatsolia (7,0 g) yhdistettiin 40 ml:n kanssa Dowtherm A:ta ja lämmitettiin noin tunnin ajan 225-230°C:ssa. Reaktioseos jäähdytettiin ja kromatografoitiin silikageelillä (70 x 190 ml). Dowtherm A eluoitiin heksaanilla. Tuote eluoitiin 5 seoksella kloroformi/1 % etanolia. Koottiin neljä 250 ml:n fraktiota, nämä yhdistettiin ja liuotin poistettiin, jolloin saatiin öljyä. Osa öljystä kiteytettiin trituroimalla syklo-heksaanin kanssa, jolloin saatiin raakatuotetta (1,91 g). Kiteyttämällä uudelleen 0,6 g raakatuotetta saatiin puhdas-10 ta etyyli-l-okso-lH-syklopentenotiatsolo/,3,2-a7pyrimidiini- 2-karboksylaattia (0,33 g, sp. 102-103°C).

Analyysi, laskettu yhdisteelle C^2H;l2N203S: C, 54,53; H, 4,58; N, 10,60; saatu: C, 54,54; H, 4,71; N, 10,71.

15 Valmistus 31

Etyyli-l-okso-lH-sykloheksenotiatsoloZ3,2-a7pyrimi- diini-2-karboksylaatti 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)-syklohekseno-tiatsolia (12,6 g) yhdistettiin 125 ml:n kanssa Dowtherm 20 A:ta ja lämmitettiin 25 minuuttia 230°C:ssa. Reaktioseos jäähdytettiin ja kromatografoitiin silikageelillä (60 x 320 mm). Dowtherm A eluoitiin heksaanilla ja tuote eluoitiin seoksin kloroformi - 1% etanolia keräämällä 14 125 ml:n fraktiota. Yhdistämällä fraktiot ja haihduttamalla liuotin 25 pois saatiin raakaa etyyli-l-okso-lH-sykloheksenotiatsolo-/3,2-a7pyrimidiini-2-karboksylaattia (10,7 g, sp. 92-94°C).

Vaihtoehtoisesti yhdistettiin 2-(2,2-dikarbetoksi-etenyyliamino)-sykloheksenotiatsolia (80 g, 0,25 moolia), trifluorietikkahappoanhydridiä (101 g, 68 ml, 0,48 moolia), 30 tolueenia (0,8 1) ja etanolia (1 1) ja kiehutettiin 21 tuntia. Reaktioseos jäähdytettiin ja lisättiin 300 ml vettä. Tolueenikerros (ylempi) erotettiin, pestiin kyllästetyllä natriumkloridin vesiliuoksella, kuivattiin vedettömällä magnesiumsulfaatilla, suodatettiin, konsentroitiin 35 150 ml:ksi (lietettä), laimennettiin litralla etanolia (liuos), konsentroitiin 280 mltksi, jäähdytettiin 5°C:seen, 27 71158 rakeistettiin ja suodatettiin, jolloin saatiin suhteellisen puhdasta etyyli-l-okso-lH-sykloheksenotiatsolo/3,2-a7py*'imi·-diini-2-karboksylaattia (47 g, sp. 105-106°C).

Valmistus 32 5 Etyyli-l-okso-lH“sykloheptenotiatsoloZ3,2-37pyrimi- diini-2-karboksylaatti 2-aminosykloheptenotiatsolia (25,2 g, 0,15 moolia), dietyyli-etoksimetyleenimalonaattia (35,7 g, 0,165 moolia) ja Dowtherm A:ta (400 ml) yhdistettiin ja lämmitettiin 2 10 tuntia 220-230°C:ssa. Reaktioseos jäähdytettiin ja kromato-grafoitiin silikageelillä (90 x 235 mm). Dowtherm A eluoi-tiin heksaanilla. Tuote eluoitiin heksaani-kloroformi-seok-sella 1:1 kokoamalla kolmekymmentä 500 ml:n fraktiota. Fraktiot kuusi-kolmekymmentä yhdistettiin ja liuotin haihdu-15 tettiin pois, jolloin saatiin raakatuotetta kosteana kiinteänä aineena. Puhdasta etyyli-l-okso-lH-syklohepteeno-tiatsolo«/3,2-a7pyrimidiini-2-karboksylaattia (27,1 g, sp.

78-79°C) saatiin kiteyttämällä uudelleen sykloheksaanista.

Samaa tuotetta saadaan lämmittämällä 2-(2,2-dikarb-20 etoksietenyyliamino)-sykloheptenotiatsolin Dowtherm A:ssa ja eristämällä ja puhdistamalla samalla tavalla.

Valmistus 33

Etyyl i-l-okso-lH-syklo-oktenotiatsoloZ.3,2-a7~ pyrimidiini-2-karboksylaatti 25 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)syklo-oktenotiatso- lia (3,13 g) yhdistettiin 30 ml:n kanssa Dowtherm A:ta ja lämmitettiin 2,5 tuntia 220°C:ssa. Reaktioseos jäähdytettiin ja kromatografoitiin silikageelillä (70 x 190 mm). Dowtherm A eluoitiin heksaanilla. Tuote eluoitiin seoksella 30 kloroformi/1 % etanolia ottamalla neljä 125 ml:n fraktiota. Fraktiot yhdistettiin, haihdutettiin öljyksi ja kiinteätä etyyli-l-okso-lH-syklo-oktenotiatsolo/3,2-a7pyrimidiini-2-karboksylaattia (1,956 g, Rf 0,5 ohutkerroskromatografisena määrityksenä silikageelillä eluoimalla seoksella kloroformi/ 35 1 % etanolia) saatiin trituroimalla heksaanin kanssa.

28 71 1 5 8

Valmistus 34

Etyyli-l-okso-lH-7-metyylitiatsolo/3,2-a7pyrimidiini- 2-karboksylaatti 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)-4-metyylitiatso-5 lia (9,8 g) yhdistettiin 50 ml:n kanssa Dowtherm A:ta ja lämmitettiin 2 tuntia 220°C:ssa. Reaktioseos jäähdytettiin ja lisättiin 50 ml heksaania ja raakatuote otettiin talteen suodattamalla. Kiteyttämällä raakatuote uudelleen etanolista saatiin puhdasta etyyli-l-okso-lH-7-metyylitiatsolo/3,2-af-10 pyrimidiini-2-karboksylaattia (4,6 g, sp. 187-189°C).

Vaihtoehtoisesti tätä esteriä valmistetaan kondensoi-malla 2-amino-4-metyylitiatsolia suoraan etyylietoksimety-leenimalonaatin kanssa kiehuttamalla triklooribentseenissä /Allen ym., J. Org. Chem., 24, 779 (1959)/?.

15 Valmistus 35

Etyyli-l-okso-lH-6-etyylitiatsolo/3,2-a7pyrimidiini- 2-karboksylaatti 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)-5-etyylitiatsolia (25,7 g, 86 mmoolia), trifluorietikkahappoanhydridiä (36,2 g, 20 172 mmoolia) ja tolueenia (150 ml), yhdistettiin ja lämmi tettiin kiehuttaen noin 20 tuntia. Reaktioseos haihdutettiin kuiviin? liuotettiin 300 ml:aan kloroformia. Kloroformiliuos pestiin kyllästetyllä natriumvetykarbonaatilla ja sitten kyllästetyllä natriumkloridilla, kuivattiin vedettömällä 25 natriumsulfaatilla, haihdutettiin kuiviin ja trituroitiin di-isopropyylieetterin kanssa, jolloin saatiin etyyli-1-okso-lH-6-etyylitiatsolo/3,2-a7pyriraidiini-2-karboksylaattia (17,8 g, sp. 148-150°C). Osa tuotteesta (5,2 g) kiteytettiin uudelleen noin 75 ml:sta etyyliasetaattia, jolloin saatiin 30 lisää puhdasta tuotetta (4,1 g, sp. 149-150°C).

Analyysi, laskettu yhdisteelle ^nHi2N2°3S: C, 52,37; H, 4,79; N, 11,10; saatu: C, 52,30; H, 4,51; N, 11,14.

Valmistus 36 35 Etyyli-l-okso-lH-7-(2-metyyli-2-propyyli)tiatsolo- /3,2-a7pyr'ilnidiini-2-karboksylaatti 29 7115 8 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)-4-(2-metyyli- 2-propyyli)tiatsolia (32,6 g) yhdistettiin 400 ml:n kanssa Dowtherm A:ta ja lämmitettiin tunnin ajan 230°C:ssa. Reaktioseos jäähdytettiin ja kromatografoitiin silikageelil-5 lä (60 x 600 mm). Dowtherm A eluoitiin heksaanilla. Tuote eluoitiin kloroformilla. Koottiin yhdeksän 500 ml:n fraktiota. Fraktiot kuusi - yhdeksän yhdistettiin ja haihdutettiin kuiviin, jolloin saatiin etyyli-l-okso-lH-7-(2-metyyli- 2-propyyli)tiatsolo/3,2-a/pyrimidiini-2-karboksylaattia 10 (11,4 g, sp. 145-147°C).

Lisää tuotetta (2,04 g) saatiin viidennestä fraktiosta haihduttamalla se kosteaksi kiinteäksi aineeksi ja tritu-roimalla sykloheksaanin kanssa. Gramma suuremmasta erästä kiteytettiin uudelleen sykloheksaanista, jolloin saatiin 15 lisää puhdasta tuotetta (0,62 g, sp. 148-149°C).

Analyysi, laskettu yhdisteelle C^2H^gN2°3S: C, 55,70; H, 5,75; N, 9,99; saatu: C, 55,14; H, 5,58; N, 9,95.

Valmistus 37 20 Etyyli-l-okso-lH-7-etyylitiatsolo/3,2-a7pyrimidiini- 2-karboksylaatti 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)-4-etyylitiatsolia (47,7 g, 0,16 moolia sekoitettiin 500 mlrssa tolueenia ja lisättiin trifluorietikkahappoanhydridiä (45 ml, 0,32 25 moolia). Lievää eksotermisyyttä oli havaittavissa. Reaktio-seosta lämmitettiin kiehuttaen 26 tuntia, jäähdytettiin ja lisättiin 250 ml etyyliasetaattia. Seos uutettiin varovaisesti 250 ml:n kanssa natriumvetykarbonaatin vesiliuosta (hiilidioksidin kehittymistä) ja sitten 250 ml:11a kylläs-30 tettyä natriumkloridia, kuivattiin vedettömällä natrium-sulfaatilla ja haihdutettiin kuiviin. Jäännös lietettiin di-isopropyylieetteriin ja raakatuote otettiin talteen suodattamalla. Kiteyttämällä raakatuote uudelleen aseto-nitriilistä saatiin puhdasta etyyli-l-okso-lH-7-etyyli-35 tiatsolO/f3,2-a7pyrimidiini-2-karboksylaattia (10,33 g, sp. 175-177°C).

30 71 1 5 8

Analyysi, laskettu yhdisteelle C, 52,37; H, 4,79; N, 11,10; saatu; C, 52,34; H, 4,85; N, 11,27.

Asetonitriili-emäliuoksesta saatiin toinen erä tuo-5 tetta (1,58 g, sp. 176-178°C).

Valmistus 38

Etyyli-l-okso-4H-7-isopropyylitiatsolo/3,2-a7pyrimi- diini-2-karboksylaatti 2-(2,2-dikarbetoksi)-4-isopropyylitiatsolia (10 g) 10 yhdistettiin 100 ml:n kanssa Dowtherm A:ta ja lämmitettiin 2 tuntia 220°C:ssa, jäähdytettiin huoneen lämpötilaan yön aikana ja lämmitettiin uudelleen vielä 5 tuntia 220°C:ssa. Seos jäähdytettiin huoneen lämpötilaan, lisättiin noin 200 ml heksaania ja suodatettiin vähäisen liukenemattoman ainek-15 sen poistamiseksi. Heksaani haihdutettiin pois ja jäännös kromatografoitiin noin 500 grammalla silikageeliä. Dowtherm A eluoitiin heksaanilla ja tuote eluoitiin kloroformilla. Tuotetta sisältävät fraktiot yhdistettiin ja haihdutettiin kuiviin, jäännös lietettiin di-isopropyylieetteriin ja 20 tuote (sp. 143-144°C) otettiin talteen suodattamalla. Raaka-tuote kiteytettiin uudelleen etanolista, jolloin saatiin puhdasta etyyli-l-okso-lH-7-isopropyylitiatsolo//3,2-^/pyrimi-diini-2-karboksylaattia (1,49 g, sp. 145-147°C, n.m.t.: singletit kohdilla ^8,6 ja ζ 7,3 kummankin vastatessa 25 yhtä protonia, ja multipletit keskittyneet kohdille 4,2 ja ^1,2 vastaten kolmea protonia ja vastaavasti yhdeksää protonia).

Valmistus 39

Etyyli-l-okso-lH-7-fenyylisykloheksenotiatsolo-30 /3,2-a7pyrimidiini-2-karboksylaatti 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)-6-fenyylisyklo-heksenotiatsolia (15,3 g, 38,2 mmoolia) lietettiin 150 mlraan tolueenia. Lisättiin trifluorietikkahappoanhydridiä (10,8 ml, 76,5 mmoolia), minkä seurauksena muodostui kirkas liuos, 35 jota kiehutettiin 16 tuntia. Reaktioseos jäähdytettiin huoneen lämpötilaan, laimennettiin 150 ml:11a etyyliasetaat- 3i 71158 tia, uutettiin kahdesti 150 ml :11a 5 %:sta kaliumkarbonaattia ja kerran 150 ml:11a kyllästettyä natriumkloridia, kuivattiin vedettömällä natriumsulfaatilla ja haihdutettiin kuiviin. Kiinteä jäännös kiteytettiin uudelleen asetonitrii-5 listä, jolloin saatiin puhdasta etyyli-l-okso-lH-7-fenyyli-sykloheksenotiatsoli/3,2-aJpyrimidiini-2-karboksylaattia (9,89 g, sp. 160-161,5°C).

Valmistus 40

Etyyli-l-okso-lH-7-metyylisykloheksenotiatsolo-10 jj>, 2-a?pyrimidiini-2-karboksylaatti 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)-6-metyylisyklo-heksenotiatsolia (40,2 g, 0,119 moolia) liuotettiin 400 ml:aan tolueenia. Lisättiin trifluorietikkahappoanhydridiä (33,5 ml, 0,237 moolia), aiheuttaen lievän eksotermisen 15 reaktion. Reaktioseosta kiehutettiin yön ajan (16 tuntia), jäähdytettiin huoneen lämpötilaan, laimennettiin 400 ml :11a etyyliasetaattia, uutettiin kahdesti 400 ml:11a 1-norm. kaliumkarbonaattia ja kerran 400 ml:11a kyllästettyä natriumkloridia, kuivattiin vedettömällä natriumsulfaatilla 20 ja haihdutettiin kuiviin. Kiteyttämällä uudelleen syklo- heksaanista, jossa oli pieni määrä etyyliasetaattia, saatiin puhdasta etyyli-l-okso-lH-7-metyylisykloheksenotiatsolo-/3,2-a7pyrimidiini-2-karboksylaattia (29,3 g, sp. 127-129°C).

25 Valmistus 41

Etyyli-l-okso-lH-7,7-dimetyylisykloheksenotiatsolo-[2,2-a/pyrimidiini-2-karboksylaatti 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)-6,6-dimetyyli-tiatsolia (13 g, 36,9 mmoolia) liuotettiin 130 ml:aan 30 tolueenia. Lisättiin trifluorietikkahappoanhydridiä (10,4 ml, 73,6 mmoolia) ja seosta lämmitettiin kiehuttaen 16 tuntia. Reaktioseos jäähdytettiin huoneen lämpötilaan, laimennettiin 150 ml:11a etyyliasetaattia, uutettiin kahdesti 130 ml:11a kyllästettyä natriumvetykarbonaattia ja 35 kerran 150 ml:11a kyllästettyä natriumkloridia, kuivattiin vedettömällä natriumsulfaatilla ja haihdutettiin kuiviin.

32 71 1 58

Kiteyttämällä uudelleen heksaanista saatiin puhdasta etyyli-l-okso-lH-7,7-dimetyylisykloheksenotiatsolo£3,2-aJ-pyrimidiini-2-karboksylaattia (9,40 g, sp. 92-94°c). Analyysi, laskettu yhdisteelle ^i5H^gN2°3S: 5 C, 58,80; H, 5,92; N, 9,14; saatu; C, 58,93; H, 5,48; N, 9,01.

Valmistus 42

Etyyli-l-okso-lH-7- (2-butyyli) tiatsolo</3,2-a7~ pyrimidiini-2-karboksylaatti 10 2-(2,2-dikarbetoksietenyyliamino)-4-(2-butyyli)- tiatsolia (17,6 g) yhdistettiin 175 ml:n kanssa Dowtherm A;ta ja lämmitettiin 2,5 tuntia 225°C;ssa. Reaktioseos jäähdytettiin ja kromatografoitiin silikageelillä (60 x 600 mm). Dowtherm A eluoitiin heksaanilla. Tuote eluoitiin 15 kloroformi/heksaani-seoksella 2:1. Fraktiot 4-8 (kukin 500 ml) yhdistettiin ja haihdutettiin öljyksi, joka liuotettiin noin 400 mitään kuumaa heksaania, käsiteltiin puuhiilen kanssa ja jäähdytettiin, jolloin saatiin kiteistä etyyli-1-okso-lH-7-(2-butyyli)tiatsolo/3,2-a7pyrimidiini-2-karboksy-20 laattia (2,12 g, sp. 105,5-108°C).

Analyysi, laskettu yhdisteelle C^H^gOjNjS; C, 55,70; H, 5,75; N, 9,99; saatu: C, 55,82; H, 5,40; N, 10,22.

Lopputuotteiden valmistus 25 Esimerkki 1 1- okso-lH-6,7-dimetyylitiatsolo/3,2-a7pyrimidiini- 2- ka rbok syy1ihappo

Etyyli-l-okso-lH-6,7-dimetyylitiatsoloZ3,2-a7pyrimi-diini-2-karboksylaattia (1,41 g) lämmitettiin vesihauteella 30 20 ml;n kanssa 48~%:sta bromivetyhappoa tunnin ajan.

Liukeneminen tapahtui muutamassa minuutissa ja reaktioajan lopulla alkoi muodostua kiinteätä ainetta. Reaktioseos jäähdytettiin ja tuote otettiin talteen suodattamalla. Kiteyttämällä uudelleen etanolista saatiin puhdasta 1-okso-35 1H-6,7-dimetyylitiatsolo/3,2-a7pyrimidiini-2-karboksyyli- happoa (508 mg, sp. 189-190°C).

33 71158

Analyysi, laskettu yhdisteelle C^HgOg^S: C, 48,21; H, 3,60; N, 12,49 massaioni, 224; saatu: C, 48,21; H, 3,68; N, 12,44; 5 massaioni, 224.

Esimerkki 2 l-okso-lH-6-metyyli-7-etyylitiatsolo/3,2-a7pyrimi-diini-2-karboksyylihappo

Etyyli-l-okso-lH-6-metyyli-7-etyylitiatsoloZ3,2-sJ-10 pyrimidiini-2-karboksylaattia (971 mg) lämmitettiin vesi-hauteella 15 ml:n kanssa 48 %:sta bromivetyhappoa. Liukeneminen tapahtui miltei heti. Lämmittämistä jatkettiin 2,5 tuntia, minkä ajan kuluttua reaktioseos jäähdytettiin, jolloin muodostui tuotetta suodatettavissa olevana kiinteä-15 nä aineena. Kiteyttämällä raakatuote uudelleen isopropyyli-alkoholista saatiin puhdasta l-okso-lH-6-metyyli-7-etyyli-tiatsolo/3,2-a7pyrimidiini-2-karboksyylihappoa (354 mg, sp.

201-202°C).

Analyysi, laskettu yhdisteelle C^gH^gOgNgS: 20 C, 50,41; H, 4,23; N, 11,76; saatu: C, 50,28; H, 4,26; N, 11,80.

Esimerkki 3 l-okso-lH-6-etyyli-7-metyylitiatsoloZ3,2-a7pyrimi-diini-2-karboksyylihappo 25 Etyyli-l-okso-lH-6-etyyli-7-metyylitiatsoloZ3,2-a7- pyrimidiini-2-karboksyylihappoa (1,33 g) lämmitettiin vesi-hauteella 10 ml:n kanssa 48 %:sta bromivetyhappoa 30 minuutin ajan, jona aikana alkoi muodostua kiinteätä ainetta.

Seos jäähdytettiin ja raakatuote otettiin talteen suodatta-30 maila. Kiteytettäessä uudelleen isopropyylialkoholista saatiin puhdasta l-okso-lH-6-etyyli-7-metyylitiatsoloZ3,2-aj-pyrimidiiniä (596 mg, sp. 174-176°C).

Analyysi, laskettu yhdisteelle ciohio°3N2S: C, 50,41; H, 4,23; N, 11,76; 35 saatu: C, 50,44; H, 4,22; N, 11,82.

34 71 1 5 8

Esimerkki 4 l-okso-lH-6,7-dietyylitiatsolo/3,2-a7pyrimidiini-2- karboksyylihappo

Etyyli-l-okso-lH-6,7-dietyylitiatsolo/3,2-a7pyrimi-5 diini-2-karboksylaattia (19,2 g) lämmitettiin tunnin ajan 85°C:ssa 48-%:isen HBr:n vesiliuoksen kanssa. Kaasun muodostumista oli havaittavissa (johtui todennäköisesti dekar-boksyloitumisesta). Reaktioseos jäähdytettiin ja tehtiin emäksiseksi väkevällä ammoniumhydroksidilla ja reagoimaton 10 lähtöaine ja epäpuhtaudet uutettiin pois etyyliasetaatilla. Vesifaasi tehtiin happameksi etikkahapolla ja kiinteä tuote otettiin talteen suodattamalla. Raaka tuote kiteytettiin uudelleen isopropyylialkoholista, jolloin saatiin osittain puhdistettua tuotetta (5,4 g) kahtena eränä. Osittain puhdis-15 tettu aine (2,5 g) kiteytettiin uudelleen toisen kerran isopropyylialkoholista, jolloin saatiin puhdasta 1-okso-lH- 6,7-dietyylitiatsolo/3,2-a7pyrimidiini-2-karboksyylihappoa /1,6 g, sp. 104-106°C (sameaa)_7.

Analyysi, laskettu yhdisteelle cnHi203N2S: 20 C, 52,37; H, 4,79; N, 11,10; saatu: C, 52,31; H, 4,79; N, 11,16.

Esimerkki 5 l-okso-lH-syklopentenotiatsolo/3,2-aJ?pyrimidiini-2- karboksyylihappo 25 Etyyli-l-okso-lH-syklopentenotiatsolo/3,2-a7pyrimi- diini-2-karboksylaattia (1,3 g) lämmitettiin 15 ml:n kanssa 48-%:sta bromivetyhappoa vesihauteella 30 minuuttia. Liukeneminen tapahtui noin 5 minuutin kuluttua; lämmitysajan lopulla alkoi muodostua kiinteätä ainetta. Reaktioseos 30 jäähdytettiin ja raakatuote otettiin talteen suodattamalla. Kiteytettäessä uudelleen isopropyylialkoholista saatiin puhdasta l-okso-lH-syklopentenotiatsolo/3,2-a7pyrimidiiniä (0,51 g, sp. 202-203°C).

Analyysi, laskettu yhdisteelle cioH8°3N2S: 35 C, 50,84; H, 3,41; N, 11,86; saatu: C, 50,42; H, 3,57; N, 11,65.

71158 35

Natrium- ja kaliumsuoloja saadaan liuottamalla vapaa happo veteen, jossa on yksi ekvivalentti sopivaa hydroksidia, ja joko haihduttamalla vesi pois vakuumissa tai pakkas-kuivausta käyttäen.

5 N-metyylimorfoliinisuolaa valmistetaan liuottamalla happo metyleenikloridiin pienen N-metyylimorfoliini-yli-määrän kanssa ja haihduttamalla kuiviin, tai seostamalla suola jäähdyttämällä ja lisäämällä heksaania.

Esimerkki 6 10 l-okso-lH-sykloheksenotiatsolo/3,2-a7pyrimidiini- 2-karboksyy1ihappo

Etyyli-l-okso-lH-sykloheksenotiatsolo/3,2-a.7pyrimi-diini-2-karboksylaattia (2,8 g) lämmitettiin vesihauteella 30 ml:n kanssa 48-%:sta bromivetyhappoa. Liukeneminen tapah-15 tui muutaman minuutin kuluessa lämmityksen aloittamisesta; tuotteen saostuminen oli alkanut reaktioajan päättyessä. Reaktioseos jäähdytettiin jäähauteessa ja 1-okso-lH-syklo-heksenotiatsolo/3,2-a7pyrimidiini-2-karboksyylihappo (1,66 g, sp. 188-189°C) eristettiin suodattamalla. Kiteyttämällä 20 uudelleen etanolista saatiin 1,38 g tuotetta, jonka sulamispiste oli sama.

Vaihtoehtoisesti tätä tuotetta valmistettiin sekoittamalla 22,2 g etyyliesteriä 223 ml:n kanssa 48-%:sta bromivetyhappoa matalapaineisessa astiassa. Liukeneminen tapahtui 25 65-70°C:ssa. Reaktioseosta lämmitettiin 40 minuutin ajan 85°C:n maksimilämpötilassa ja maksimipaineen ollessa 48,3 kPa. Reaktioseos jäähdytettiin 45°C:seen, kaasut päästettiin pois, jäähdytettiin 5°C:seen, sekoitettiin tunnin ajan ja suhteellisen puhdas tuote otettiin suoraan talteen suo-30 dattamalla (12,4 g, sp. 192-194°C).

Natriumsuolaa valmistetaan liuottamalla happo meta-noliin ekvivalenttimäärän kanssa natriummetylaattia ja haihduttamalla kuiviin, tai saostamalla suola jäähdyttämällä ja lisäämällä heksaania.

36 7115 8

Esimerkki 7 l-okso-lH-sykloheptenotiatsolo/3,2-a/pyrimidiini-2- karboksyylihappo

Etyyli-l-okso-lH-sykloheptenotiatsolo/3,2-a7pyrimi-5 diini-2-karboksylaattia (5,8 g) lämmitettiin 15 minuuttia vesihauteella 50 ml:n kanssa bromivetyhappoa. Reaktiotuote kaadettiin jäihin, sekoitettiin ja raakatuote otettiin talteen suodattamalla. Kiteytettäessä uudelleen etanolista saatiin puhdasta l-okso-lH-sykloheptenotiatsolo/3,2-a7~ 10 pyrimidiiniä (2,63 g, sp. 162-163°C).

Analyysi, laskettu yhdisteelle C]_2H1203N2S: C, 54,53; H, 4,58; N, 10,60; massaioni, 264; saatu: C, 54,72; H, 4,73; N, 10,88; 15 massaioni, 264.

Amiinisuoloja valmistetaan lisäämällä hapon lämpimään etanolilluokseen yksi ekvivalentti amiinia, minkä jälkeen jäähdytetään, konsentroidaan tai lisätään heksaania.

Esimerkki 8 20 l-okso-lH-syklo-oktenotiatsolo/3,2-a7pyrimidiini-2- karboksyy1ihappo

Etyyli-l-okso-lH-syklo-oktenotiatsolo/3,2-a7pyrimi-diini-2-karboksylaattia (1,23 g) lämmitettiin öljyhauteessa 30 ml:n kanssa 48-%:sta bromivetyhappoa 90°C:ssa 4 tuntia.

25 Reaktioseos jäähdytettiin, pH säädettiin arvoon 1,5 ja tuote uutettiin etyyliasetaattiin. Etyyliasetaatti-uute pestiin vedellä ja sitten kyllästetyllä natriumkloridillä, kuivattiin natriumsulfaatilla ja haihdutettiin öljyksi, öljy liuotettiin uudelleen etyyliasetaattiin ja tuote uutettiin 30 l-norm. kaliumhydroksidiin. Emäksinen liuos tehtiin uudelleen happameksi 3-norm. suolahapolla ja tuote uutettiin takaisin etyyliasetaattiin. Etyyliasetaattiliuos uutettiin vedellä ja sitten kyllästetyllä natriumkloridillä, kuivattiin vedettömällä natriumsulfaatilla ja haihdutettiin kui-35 viin, jolloin saatiin l-okso-lH-sykloheptenotiatsoloZ3,2-a7~ pyrimidiini-2-karboksyylihappoa (308 mg, Rf 0,6 silikagee- 37 71158

Iillä ohutkerroskromatografisesti määritettynä käyttämällä eluointiin seosta kloroformi/1 % etanolia).

Esimerkki 9 l-okso-lH-7-metyylitiatsolo/3,2-a7pyrimidiini-5 2-karboksyylihappo

Etyyli-l-okso-lH-7-metyylitiatsolo/3,2-a7pyrimidiini- 2-karboksylaattia (3,1 g) lämmitettiin vesihauteella 50 ml:n kanssa 48 %:sta bromivetyhappoa. Liukeneminen tapahtui 5 minuutin kuluessa. Noin 15 minuutin lämmittämisen jälkeen 10 reaktioseos jäähdytettiin, ja saostunut tuote otettiin talteen suodattamalla. Kiteyttämällä uudelleen etikkahaposta saatiin puhdasta l-okso-lH-7-metyylitiatsolo/3,2-a7pyrimi- diini-2-karboksyylihappoa /1,4 g, sp. 265°C (hajoten)_7.

Analyysi, laskettu yhdisteelle CoH,0-,N_S:

o b o Z

15 C, 45,71; H, 2,88; N, 13,33; saatu: C, 45,57; H, 3,04; N, 13,40.

Esimerkki 10 l-okso-lH-6-etyylitiatsolo/3,2-a7pyrimidiini-2- karboksyylihappo 20 Etyyli-l-okso-lH-6-etyylitiatsolo/3,2-a7pyrimidiini- 2-karboksylaattia (12,6 g) lämmitettiin vesihauteella 125 ml:n kanssa 48-%:sta bromivetyhappoa. Liukeneminen tapahtui muutamassa minuutissa. 10 minuutin kuluttua alkoi muodostua kiinteätä ainetta. Lämmittämistä jatkettiin kaikkiaan 40 25 minuuttia. Reaktioseos jäähdytettiin ja raakatuote (10,1 g) otettiin talteen suodattamalla. Kiteyttämällä raakatuottees-ta 2,32 g (6,8 grammasta, joka oli saatu yritettäessä uusin-takiteytystä etikkahaposta) uudelleen isopropyylialkoholis-ta, saatiin puhdasta l-okso-lH-6-etyylitiatsolo/3,2-aJ-30 pyrimidiini-2-karboksyylihappoa (1,85 g, sp. 162-163°C). Analyysi, laskettu yhdisteelle CgHgO^N^: C, 48,21; H, 3,60; N, 12,49; saatu: C, 48,17; H, 3,73; N, 12,42.

38 71 1 58

Esimerkki 11 l-okso-lH-7- (2-metyyli-2-propyyli) tiatsolo/3,2-a7~ pyr imid i in i-2-karbok syy1ihappo

Etyyli-l-okso-lH-7-(2-metyyli-2-propyyli)tiatsolo-5 β>, 2-a7pyrimidiini-2-karboksylaattia (5,6 g) lämmitettiin vesihauteella 6 tuntia 60 ml:n kanssa 48-%:sta bromi-vetyhappoa. Noin 10 minuutin kuluttua, ennen esterin täydellistä liukenemista, reaktioseos tuli hyvin paksuksi. Lämmitysajän päätyttyä reaktioseos jäähdytettiin ja raaka-10 tuote otettiin talteen suodattamalla. Kiteyttämällä uudelleen etikkahaposta ja kuivaamalla dimetyyliformamidin kanssa saatiin puhdasta l-okso-lH-7-(2-metyyli-2-propyyli)tiatso-lo/3,2-a7pyrimidiini-2-karboksyylihappoa /3,33 g, sp. 241-24 2°C (hajoten)_/.

15 Analyysi, laskettu yhdisteelle C11H12°3N2S; C, 52,37; H, 4,79; N, 11,10; saatu: C, 52,45; H, 4,82; N, 11,26.

Esimerkki 12 l-okso-lH-7-etyylitiatsolo/3,2-a7pyrimidiini-2-20 karboksyylihappo

Etyyli“l-okso-lH-7-etyylitiatsolo,/3,2-a/pyrimidiini- 2-karboksylaattia (1,5 g) lämmitettiin vesihauteella 15 ml:n kanssa 48 %:sta bromivetyhappoa 20 minuutin ajan. Liukeneminen tapahtui 5 minuutin kuluessa ja 10 minuutin kuluttua 25 alkoi kiinteän aineen saostuminen. Reaktioajan päätyttyä seos jäähdytettiin huoneen lämpötilaan, laimennettiin noin 25 ml:11a vettä ja raakatuote otettiin talteen suodattamalla. Raakatuote puhdistettiin osittain liuottamalla 1-norm. kaliumkarbonaattiin ja saostamalla uudelleen teke-30 mällä happameksi 3-norm. suolahapolla. Kiteytettäessä uudelleen etikkahaposta saatiin puhdasta l-okso-lH-7-etyylitiatsolo/3,2-a7pyrimidiiniä (594 mg, sp. 206-209°C). Analyysi, laskettu yhdisteelle C^Hg^O^S: C, 48,21; H, 3,60; N, 12,49; 35 saatu: C, 48,01; H, 3,69; N, 12,50; 39 71 1 58

Esimerkki 13 1- okso-lH-7-isopropyylitiatsolo^3,2-a_/pyrimidiini- 2- karboksyylihappo

Etyyli-l-okso-lH-7-isopropyylitiatsoloZ3,2-a7-5 pyrimidiini-2-karboksylaattia (909 mg) lämmitettiin vesi-hauteella 10 ml:n kanssa 48-%:sta bromivetyhappoa 20 minuutin ajan. Liukeneminen tapahtui täydellisesti 5 minuutin kuluessa; 10 minuutin kuluessa tuote alkoi saostua. Lämmi-tysajan jälkeen reaktioseos jäähdytettiin huoneen lämpö-10 tilaan ja raakatuote otettiin talteen suodattamalla. Kiteyttämällä uudelleen etanolista saatiin puhdasta l-okso-lH-7-isopropyylitiatsolo/3,2-a7pyrimidiini-2-karboksyylihappoa (538 mg, sp. 216-217°C).

Esimerkki 14 15 l-okso-lH-7-fenyylisykloheksenotiatsolo^S,2-a7- py r imid i in i-2-karboksyy1ihappo

Etyyli-l-okso-lH-7-fenyylisykloheksenotiatsoloZ3,2-a7-pyrimidiini-2-karboksylaattia (9,8 g) lämmitettiin kiehuttaen 200 ml:n kanssa 48-%:sta bromivetyhappoa 20 minuutin 20 ajan; liukeneminen tapahtui noin 10 minuutin kuluttua. Reaktioseos jäähdytettiin ja raakatuote otettiin talteen suodattamalla. Kiteyttämällä uudelleen etikkahaposta saatiin puhdasta l-okso-lH-7-fenyylisykloheksenotiatsoloZ3,2-a7-pyrimidiini-2-karboksyylihappoa (2,25 g, sp. 224-226°C).

25 Analyysi, laskettu yhdisteelle C^H^NjO^S: C, 62,56; H, 4,32; N, 8,58; saatu: C, 62,26; H, 4,11; N, 8,52.

Emäliuoksesta saatiin toinen erä (704 mg, sp. 217- 220°C).

30 Esimerkki 15 l-okso-lH-7-metyylisykloheksenotiatsolo/3,2-a7~ py r imid i in i-2-karboksyy1ihappo

Etyyli-l-oksc>-lH-7-metyylisykloheksenotiatsolo-/3,2-a7pyridiini-2-karboksylaattia (27,5 g) lämmitettiin 35 vesihauteella 35 minuuttia 275 ml:n kanssa 48-%:sta bromivetyhappoa. 10 minuutin kuluttua muodostui kirkas liuos; 40 71 1 58 15 minuutin kuluttua tuote alkoi saostua. Reaktioseos jäähdytettiin huoneen lämpötilaan ja raakatuote (14,9 g, sp.

181,5-183,5°C) otettiin talteen suodattamalla vedellä huuhdellen. Kiteytettäessä uudelleen dimetyyliformamidista 5 saatiin puhdas l-okso-lH-7-metyylisykloheksenotiatsolo-/3,2-a7pyrimidiini-2-karboksyylihappoa (10,1 g, sp. 183,5-185,5°C).

Analyysi, laskettu yhdisteelle C22H12N2°3S: C, 54,53; H, 4,58; N, 10,60; 10 saatu: C, 54,41; H, 4,28; N, 10,58.

Lisäämällä vettä diraetyyliformamidi-emäliuokseen saatiin toinen erä tuotetta (3,11 g, sp. 182-184°C). Esimerkki 16 l-okso-lH-7,7-dimetyylisykloheksenotiatsolo/3,2-a/-15 pyrimidiini-2-karboksyylihappo

Etyyli-l-okso-lH-7,7-dimetyylisykloheksenotiatso-I0Z3; 2-a7pyrimidiini-2-karboksylaattia (7,9 g) yhdistettiin 80 ml:n kanssa 48-%:sta bromivetyhappoa ja lämmitettiin vesihauteella 50 minuuttia. Ennen kuin esterin liukeneminen 20 oli päättynyt, alkoi saostua happoa. Reaktioseos jäähdytettiin, laimennettiin noin 100 ml :11a vettä ja raakatuote (6,7 g) otettiin talteen suodattamalla huuhdellen pienellä määrällä vettä. Kiteyttämällä raakatuote uudelleen etanolista, saatiin puhdasta l-okso-lH-7,7-dimetyylisyklohekse-25 notiatsolo/3,2-a7pyrimidiini-2-karboksyylihappoa (4,7 g, sp. 197-198°C).

Analyysi, laskettu yhdisteelle : C, 56,10; H, 5,07; N, 10,06; saatu: C, 55,85; H, 4,84; N, 10,14.

30 Esimerkki 17 1- okso-lH-7- (2-butyyli) tiatsoloT.3,2-a7pyrimidiini- 2- karbok syy1ihappo

Etyyli-l-okso-lH-7-(2-butyyli)tiatsolo/3,2-aJ-pyrimidiini-2-karboksylaattia (2,0 g) yhdistettiin 20 ml:n 35 kanssa 48-%:sta bromivetyhappoa ja lämmitettiin vesihauteella 25 minuuttia. Liukeneminen tapahtui 5 minuutin 4i 71158 kuluessa; 10 minuutin kuluessa tuote alkoi saostua. Reaktio-seos jäähdytettiin huoneen lämpötilaan, laimennettiin noin 40 ml :11a vettä ja raakatuote (1,3 g, sp. 191-194°C) otettiin talteen suodattamalla huuhdellen pienellä tilavuus-5 määrällä vettä. Kiteyttämällä raakatuote uudelleen etyyliasetaatista, jossa oli pieni määrä etanolia, saatiin puhdasta l-okso-lH-7-(2-butyyli)tiatsolo/3,2-a7pyrimidiini-2-karboksyylihappoa (606 mg, sp. 194-197°C).

Analyysi, laskettu yhdisteelle C-j^H 12^2^3^: 10 C, 52,37; H, 4,79; N, 11,10; saatu: C, 52,20; H, 4,48; N, 11,11. Etyyliasetaatti-emäliuos konsentroitiin, jolloin tuotetta saatiin toinen pieni erä.

Claims (3)

1. 42 71158 Patenttivaatimus Menetelmä terapeuttisesti käyttökelpoisten 1-okso-lH-tiatsolo/_3,2-a/pyrimidiini-2-karboksyylihappojen valmis-5 tamiseksi, joiden kaava on R1 . S ! ! , » R2 n v-N 10 li1 ' . - J °·' r o ^ Xo„ 15 jossa ja R2 yhdessä merkitsevät C^-Cg-alkyleeniä tai Cg-C^^-fenyylialkyleeniä, edellytyksellä, että rengassys-teemissä on 5-8 jäsentä, tai on vety tai C^-C^-alkyyli ja R2 on vety tai C^-C^-alkyyli, edellytyksellä, että kun R2 on vety, R^ ei ole vety tai metyyli, ja niiden kationi- 20 suolojen valmistamiseksi, tunnettu siitä, että kuumennetaan vesipitoisessa hapossa kuten bromivetyhapossa yhdistettä, jonka kaava on R1
2. 1 I·......s
3. 25. N' R2 II •C\ O OR3 30 jossa ja R2 merkitsevät samaa kuin edellä, ja R^ on alempi alkyyli, ja haluttaessa saatu yhdiste muutetaan kationi-suolaksi.