FI67704C - Foerfarande foer framstaellning av ett nytt terapeutiskt anvaendbart kristallint monohydrat av 7-(d-alfa-amino-alfa-(p-hydroxifenyl)acetamido)-3-metyl-3-cefem-4-karboxylsyra - Google Patents

Description

Πϋ^ΤΙ rm m1,KUULUTUS|ULKAISU snnr\A

IB] <11) UTLÄGGNINGSSKRIFT 6/70 4 C (45) Thrill r: y l ;;:: o {.y 10 05 1985

' ' Γ1"' t ''Til ' ! ' ^ ] n. U

(51) Kv.lk.*/lnt.CI.4 C 07 D 501/22 FINLAND (21) Patenttihakemus —Patentansftknlng 771339 (22) Hakemispäivä— Ansöknlngsdag 27 04 77

(FI) (23) Alkupäivä — Glltighetsdag 2J.Qk.TJ

(41) Tullut julkiseksi — Blivit offentlig 28 10 77

Patentti- ja rekisterihallitus /44) Nähtäväksi panon ja kuul.julkaisun pvm. —

Patent-och registerstyrelsen ' ’ Ansökan utlagd och utl.skriften publicerad 31·01.85 (32)(33)(31) Pyydetty etuoikeus — Begird prioritet 27.0*1.76 Ο7.Ο3.77 Englanti-England(GB) 17028/76 17028/76 (71) Bristol-Myers Company, 3*»5 Park Avenue, New York, N.Y. 10022, USA(US) (72) Daniel Bouzard, Franconvi11 e, Abraham Weber, Paris, Jaques Sterner,

Paris, Ranska-Frankrike(FR) (7*0 Oy Kolster Ab (5*0 Menetelmä uuden terapeuttisesti käytettävän, kiteisen 7~/Ö-0i-amino-O<-(p--hydroksifenyyli)asetamido/-3_metyy1i-3_kefem-**-karboksyylihapon mono-hydraatin valmistamiseksi - Förfarande för framstäilning av ett nytt terapeutiskt användbart, kristallini monohydrat av 7“/D-(X“amino-c*-(p--hydroxi fenyl) acetamido7-3-metyl -3-cefem-*»-karboxyl syra

Keksinnön kohteena on menetelmä uuden terapeuttisesti käytettävän, kiteisen 7-/b-Q£-amino- Oi- (p-hydroksifenyyli) asetamidq7~ 3-metyyli-3-kefem-4-karboksyylihapon monohydraatin valmistamiseksi, jolla on seuraavat röntgensäde-diffraktio-ominaisuudet: . Viiva Välimatka d (A) Suhteellinen intensiteetti 1 8,84 100 2 7,88 40 3 7,27 42 4 6,89 15 5 6,08 70 6 5,56 5 7 5,35 63 8 4,98 38 (jatkuu) 67704

Viiva Välimatka d (A) Suhteellinen intensiteetti 9 4,73 26 10 4,43 18 11 4,10 61 12 3,95 5 13 3,79 70 14 3,66 5 15 3,55 12 16 3,45 74 17 3,30 11 18 3,18 14 19 3,09 16 20 3,03 29 21 2,93 8 22 2,85 26 23 2,76 19 24 2,67 9 25 2,59 28 26 2,51 12 27 2,46 13 28 2,41 2 29 2,35 12 30 2,30 2 31 2,20 15 32 2,17 11 33 2,12 7 34 2,05 4 35 1,99 4 36 1,95 14 37 1,90 10 7-/D-Ct-amino-Ot-(p-hydroksifenyyli)asetamidQ7-3-metyyli-3-kefem- 4-karboksyylihappo eli kefadroksiili on esitetty GB—patentissa 1 240 687, ja sillä on seuraava rakennekaava

HO-/”" V-f -C-ΝΗη-{ S V

\=y NH2

COOH

3 67704

Keksinnön mukaiselle menetelmälle on tunnusomaista, että 1) kefadroksiili-liuoksen pH nostetaan diraetyyliformamidin ylimäärän läsnäollessa, jolloin muodostuu 7-/b-Cfc-amino-Qt-{p-hydroksifenyyli)asetamido7-3-metyyli-3-kefem-4-karboksyylihapon di-metyyliformamidi-solvaatti; liuotetaan saatu solvaatti happameksi tehtyyn veteen tai happameksi tehdyn veden ja asetonitriilin seokseen, ja muodostuneen liuoksen pH-arvoa nostetaan niin, että haluttu kiteinen monohydraatti saostuu, 2) kefadroksiili-liuoksen pH nostetaan dimetyyliformamidin ylimäärän läsnäollessa, jolloin muodostuu 7-^0-(^-3111^0-0^-(p-hydroksifenyyli) asetamido7-3-metyyli-3-kefem-4-karboksyylihapon dimetyy-liformamidi-solvaatti, ja yhdistetään saatu solvaatti veden tai osittain vettä sisältävän väliaineen kanssa, jotta haluttu kiteinen monohydraatti saostuu, tai 3) kefadroksiili-liuoksen pH nostetaan, jolloin muodostuu 7-^D- CK-amino- OI-(p-hydroksifenyyli)asetamidq7-3-metyyli-3-kefem- 4-karboksyylihappo, ja yhdistetään mainittu happo veden tai osittain vettä sisältävän väliaineen kanssa, jotta saadaan aikaan halutun monohydraatin kiteytyminen.

Kefadroksiilin uusi kiteinen monohydraatti on laajavaikuttei-nen antibiootti, joka on tehokas torjuttaessa gram-positiivisten ja gram-negatiivisten mikro-organismien useiden lajien aiheuttamia tauteja. Sillä on erityisesti merkitystä suun kautta nautittavana ke-falosporiini-antibioottina.

GB-patentti 1 240 687 esittää kefadroksiilin valmistusmenetelmän, jossa asyloidaan 7-aminodesasetoksikefalosporaanihappo (7-ADCA) amino-ryhmällä suojatulla D-(-)-Qi-amino-Oc.-(p-hydroksifenyyli) etikkahapon johdannaisella. Erilaisista aminoryhmällä suojatuista asyloimisaineista, jotka on esitetty, suurimmat saannot saatiin D-(-)-Cfc-(p-hydroksifenyyli)- Of-(t-butoksikarbonyyliamino)-etikkahapolla, niinsanotun t-BOC-menetelmän avulla. US-patentti 3 985 741 esittää kefadroksiilin valmistusmenetelmän, jossa asyloidaan 7-ADCA D-(-)-QC-(p-hydroksifenyyli)glysiinin seosanhydridillä, jolloin viimeksimainitun OC-aminoryhmä on suojattu /3-keto-yhdis-teellä kuten metyyliasetoasetaatilla. Tämä menetelmä, samalla kun sillä on eräitä määrättyjä etuja t-BOC-menetelmään nähden, ei vielä ole niin tehokas kuin on toivottavaa kaupallisesti toteutettavissa olevaa tuotantomenetelmää ajatellen.

4 67704 BE-patentissa 829 758 on esitetty kefadroksiilin tuottaminen hydrolysoimalla entsymaattisesti sen O-asetyyli-johdannainen.

Röntgensäde-diffraktio-analyysi suoritettiin seuraavalla tavalla:

Pieni määrä kutakin näytettä suljettiin joko 0,2 mm:n tai 0,5 mm:n läpimittaiseen, alhaisen hajonnan omaavaan lasikapillaariputkeen, joka kiinnitettiin valotusta varten halkaisijaltaan 114,6 mm:n Debye-Scherrer diffraktioanalyysikameraan. Valotusaika oli 3 tuntia Norelco-röntgensäde-generaattorilla, joka toimi 35 KV:11a -20 mA:lla ja jossa oli standardi polttopiste kupariantikatodi röntgensädeputki {painotettu Cu K06 aallonpituus λ= 1,5418 A). Käytettiin Kodak No-Screen röntgensädefilmiä ja sen kehitysaika oli 3 minuuttia 20°C:ssa Kodakin nestemäisessä röntgensädekehitteessä (Kodak Liquid X-Ray Developer).

Joihinkin näytteisiin sekoitettiin pieni määrä kiteistä nat-riumfluoridia sisäistä kalibrointia varten.

Samassa tarkoituksessa myös näyte puhdasta NaF:a käsiteltiin samalla tavalla.

Filmit luettiin Norelco Debye-Scherrer filminlukijalla, joka taltioi diffraktiorenkaiden asemat, kun renkaiden pienin etäisyys oli 0,05 mm. Tulokset korjattiin filmin kutistumisen suhteen ja tasojen väliset etäisyydet määrättiin korjatuista tiedoista. Tietokoneohjelmaa (XRAY, tekijä P. Zugenmaier) käytettiin kaikkiin laskutoimituksiin, d-välimatkan arvoja koskevien tulosten tarkkuus oli /v1 %.

Kaikien filmien intensiteetin tallentaminen tehtiin Joyce-Loeble Mark IIIC Recording mikrodensitometrillä (ajosuhde (sean ratio) 5:1, 0,1 O.D. kiila). Kaikkien tunnistettavissa olevien diffraktiorenkaiden suhteelliset intensiteetit määrättiin mittakaavassa 1 - 100 käyttäen maksimi-intensiteettejä, jotka oli korjattu taustalukeman suhteen.

Näyte kiteistä monohydraattituotetta tutkittiin infrapuna-analyysin avulla ja näytteen spektri (KBr kide) on esitetty kuvassa 1.

5 67704

Uusi kiteinen monohydraatti voidaan valmistaa useilla vaihtoehtoisilla tavoilla.

Eräässä menetelmässä kefadroksiilin liuos solvolyysivaiheen jälkeen neutraloidaan emäksisellä aineella, esim. tertiäärisellä amiiniemäksellä, kuten trietyyliamiinilla, dimetyyliformamidin ylimäärän läsnäollessa, kunnes kefadroksiilin dimetyyliformamidisol-vaatti saostuu liuoksesta. Solvaatti kerätään ja pestään (mieluummin sitä ei kuivata), jotta muodostuu kiteinen aine, joka on identtinen aineen kanssa, jota koskevat tiedot on julkaistu US-patentis-sa 3 985 741 (esimerkki 6A). Kefadroksiilidimetyyliformamidisol-vaatti muutetaan halutuksi kefadroksiilimonohydraatiksi liuottamalla solvaatti happameksi tehtyyn veteen tai happameksi tehdyn veden ja asetonitriilin seokseen ja sitten neutraloimalla happameksi tehty liuos monohydraattituotteen saostamiseksi.

Kefadroksiilidimetyyliformamidisolvaatti liukenee pH-alueel-la 2 - 2,4, mikä saadaan aikaan lisäämällä mineraalihappoa, esimerkiksi suolahappoa,solvaatin ja veden seokseen tai solvaatin ja asetonitriilin ja veden seokseen. Kiinteät epäpuhtaudet voidaan poistaa menetelmän tässä vaiheessa suodattamalla happameksi tehty liuos sen jälkeen kun se on käsitelty aktiivihiilellä ja/tai suodatuksen apuaineella.

Tämän jälkeen happameksi tehty liuos neutraloidaan, mieluummin ravistellen ja lämmittäen 35 - 60°C:seen, lisäämällä sopivaa emästä, esim. alifaattista tertiääristä amiinia, kuten trietyyli-amiinia, jotta liuoksen pH nousee arvoon, jossa kefadroksiilimono-hydraatti kiteytyy liuoksesta.

Neutraloinnin aikana lisätään liuokseen edullisesti aseto-nitriiliä, joka toimii liukenemista estävänä aineena (saostavana aineena), jolloin saavutetaan halutun tuotteen mahdollisimman hyvä talteenotto. Saannot paranevat myös kun liuokseen lisätään halutun monohydraatin ymppäyskiteitä, joko ennen lopullista neutralointi-vaihetta ja/tai sen aikana.

Edellä esitetyssä menetelmässä, kiteisen kefadroksiilimono-hydraatin vaihtoehtoiseen valmistusmenetelmään sisältyy kefadroksii-lidimetyyliformamidisolvaatin valmistaminen, kuten edellä on kuvattu, ja mainitun solvaatin yhdistäminen veden tai osittain vettä sisältävän väliaineen kanssa, kunnes haluttu monohydraatti kiteytyy liuotinjärjestelmästä.

6 67704

Kefadroksiilidimetyyliformamidisolvaatti liuotetaan veteen tai veden ja orgaanisen liuottimen, kuten asetonitriilin, asetonin, C.J-C,.-alkoholin (raetanoli, etanoli, n-propanoli, isopropanoli, n-butanoli, amyylialkoholi, jne.) seokseen, tai mainittujen orgaanisten liuottimien seokseen. Pidetään parempana käyttää osittain vettä sisältäviä orgaanisia liuotinjärjestelmiä, koska orgaaniset liuottimet liuottavat itseensä epäpuhtauksia, ja saadaan puhtaampi lopputuote .

Kun käytetään veden ja orgaanisten liuottimien seoksia, liuo-tinkomponenttien suhteet saattavat vaihdella laajalla alueella ilman vakavia haittavaikutuksia. Useille, osittain vettä sisältäville liuotinjärjestelmille on määritetty edulliset liuotinsuhteet, ja ne ovat seuraavat (til./til.): vesi:asetoni (1:3) vesi:isopropanoli (1:3) vesi:asetonitriili (1:3) vesi:n-butanoli (1:1)

Kun kysymyksessä on vesi:asetonitriili-seos, pidetään parempana lisätä n-butanolia (mieluummin solvaatin liuottamisen jälkeen), jotta varmistutaan siitä, että liuotinjärjestelmä säilyy homogeenisena faasina kiteyttämisen aikana. Kiteyttämisjärjestelmään lisätään mieluummin riittävästi n-butanolia niin, että saavutetaan lopullinen vesi/asetonitriili/n-butanoli-liuotinsuhde (1:2 :1) (til./til.).

Solvaatin pitoisuus vettä tai osittain vettä sisältävässä ki-teyttämisväliaineessa ei ole kriittinen. Parhaimmat saannot kuitenkin saadaan, kun käytetään liuoksia, joiden pitoisuudet ovat noin 400 - 800 g/1. Solvaatti lisätään liuotinjärjestelmään mieluummin vähitellen ja sekoittaen, ajanjakson aikana, joka on riippuvainen käytetyn solvaatin määrästä, ts. ajanjaksona, joka kestää joistakin minuuteista useisiin tunteihin.

Kiteyttäminen voidaan suorittaa laajalla lämpötila-alueella, ts. huoneen lämpötilasta liuotinsysteemin kiehumispisteeseen. Hyviä tuloksia saadaan noin 35 - 60°C:n,ja parhaimmat tulokset 40 - 45°C:n lämpötila-alueella.

Monohydraatin saannot paranevat ymppäämällä dimetyyliformami-di-liuos kefadroksiilimonohydraatin ymppäyskiteillä.

7 67704

Toisen inonohydraatin valmistusmenetelmän mukaan raakaa ke-fadroksiilia käsitellään vedellä tai veden ja sopivan orgaanisen liuottimen, ensisijaisesti asetonitriilin, asetonin, C,.-C..-alkoho-

1 D

Iin (esim. metanolin, etanolin, n-propanolin, iso-propanolin, n-bu-tanolin, amyyli-alkoholin, jne.) seoksella, kunnes kefadroksiili-monohydraatti kiteytyy liuoksesta.

Kuten dimetyyliformamidisolvaatin kiteyttämismenetelmän yh-teydessä, parhaimpana pidetty liuotinjärjestelmä on vesi/asetonit-riili/n-butanoli (1:2:1) (til./til.). Parhaimpana pidetty suoritusmuoto on kiteisen kefadroksiilimonohydraatin valmistusmenetelmä joko kefadroksiilidimetyyliformamidisolvaatista tai raa'asta kefadroksii-lista seuraavien vaiheiden kautta: a) liuotetaan 7-/b-0fr"amino- Ob-(p-hydroksifenyyli)asetamido7~ 3-metyyli-3-kefem-4-karboksyylihapon dimetyyliformamidisolvaatti happameksi tehtyyn veteen tai happameksi tehdyn veden ja asetonitriilin seokseen, ja nostetaan mainitun happameksi tehdyn liuoksen pH, kunnes monohydraatti kiteytyy liuoksesta, tai b) yhdistetään 7-^D-öf-amino-Ct-(p-hydroksifenyyli)asetami-do7-3-metyyli-3-kefem-4-karboksyylihappo tai sen dimetyyliformamidisolvaatti veden kanssa tai osittain vettä sisältävän väliaineen kanssa, kunnes monohydraatti kiteytyy liuoksesta.

Yllämainitussa menetelmässä käytettyä dimetyyliformaraidi-solvaattia ja kefadroksiililähtöainetta valmistetaan tunnetuilla menetelmillä (ks. GB-patentti 1 240 687, US-patentti 3 985 741 ja BE-patentti 829 758).

Farmakologiset kokeet ja niiden tulokset

Tutkittiin erilaisia kefadroksiili- ja kefaleksiinimonohyd-raatteja. Kokeissa 1-3 (ks. taulukko) käytettiin vanhoja kefadrok-siilimonohydraatteja, ja kokeessa 4 uutta kefadroksiilimonohydraat-tia. Koeryhmiin kuului 12 - 16 kumpaakin sukupuolta edustavaa vapaaehtoista, ikäryhmässä 19-50 vuotta. Tutkittava yhdiste annettiin suun kautta klo 8.00 aamulla yön yli kestäneen paastoamisen jälkeen. Annos oli 250, 500 ja 1000 mg. Jokaiselle koehenkilölle annettiin kukin yhdiste 6 vrk:n lepoajan välein. Verinäytteet otettiin juuri ennen yhdisteen antamista ja sen jälkeen tietyin aikavälein. Yhdisteen pitoisuus veriseerumissa määritettiin mikro-organismin Sareina lutea avulla käyttäen agar-levyjä.

8 67704

Keskimääräinen seerumipitoisuusarvo kullakin aikajaksolla laskettiin kullekin verinäytteelle määritetyistä arvoista ja piirrettiin käyrä seerumipitoisuudesta aikaa vastaan. Käyristä määritettiin tutkittujen yhdisteiden maksimiseerumipitoisuus kussakin kokeessa, sekä seerumipitoisuus vs. aika-käyrän alapuolinen pinta-ala (määritettiin trapetsoidimallia käyttäen).

Tulokset on esitetty seuraavassa taulukossa.

Maksimiseerumipitoisuus (pg/ml) ja seerumipitoisuus 6 tunnin aikana (pg/ml x h)

Koe Kefadroksiili- Kefaleksiini- Seerumipitoisuuk- n;o Annos monohydraatti monohydraatti sien suhde_ 1 250 mg Maksimisee- rumipitoisuus 7,65 12,22 0,63

Seerumipitoisuus (6 h) 23,78 19,03 1,25 2 500 mg Maksimiseeru mipitoisuus 15,10 19,90 0,76

Seerumipitoisuus (6 h) 46,21 35,9 1,28 3 1000 mg Maksimiseeru mipitoisuus 23,04 35,24 0,65

Seerumipitoisuus (6 h) 77,8 74,5 1,04 4 500 mg Maksimiseeru mipitoisuus 15,72 17,19 0,92

Seerumipitoisuus (6 h) 46,96 34,23 1,37

Viimeisessä sarakkeessa olevat seerumipitoisuuksien suhteet ilmaisevat eri kefadroksiili-näytteiden suhteelliset seerumipitoisuudet ja vaikutuksen keston verrattuna kefaleksiiniin. Taulukosta ilmenee, että uuden kefadroksiilimonohydraatin kesto on 37 % pitempi kuin kefaleksiinimonohydraatin ja sillä on lähes sama maksimiseerumipitoisuus. Nämä arvot ovat korkeampia kuin vanhoilla kefadroksii-limonohydraateilla saadut arvot.

9 67704

Seuraavat esimerkit kuvaavat keksintöä. Kaikki lämpötilat on ilmaistu Celsius-asteissa. 7-aminodesasetoksikefalosporaanihap-po on lyhennetty 7-ADCA:ksi, trietyyliamiini TEArksi, dimetyyliani-liini DMArksi ja dimetyyliformamidi DMF:ksi.

Esimerkki 1

Kefadroksiilin kiteisen monohydraatin valmistaminen A. Kefadroksiilidimetyyliformamidisolvaatti

Sekoittajalla ja lämpömittarilla varustettuun kolmikaulai-seen pulloon lisättiin 2250 ml metyleenikloridia (K F 0,05 %), 7-ADCA (100 g), dimetyylianiliinia (80,5 g) ja trimetyylikloorisi-laania (105 g). Tähän reaktioseokseen lisättiin sitten 18,1 g tri-etyyliamiinia sekoittaen, noin 20 - 30 minuutin aikana. Lämpötila pidettiin 25 - 27°C:n välillä TEA-lisäyksen aikana. Reaktioseosta sekoitettiin 60 minuutin ajan 25 - 27°C:ssa, jonka jälkeen lisättiin metyleenikloridin liuosta, joka sisälsi 33 % p/p DMA.HClra (K F £ 0,1 %). Liuoksen lämpötila säädettiin 4 - 6°C:seen ja 128,5 g D~ (-)-(p-hydroksifenyyli)glysyylikloridin hydrokloridia lisättiin viitenä yhtä suurena osana 10 minuutin välein. Asy-loimisaineen lisäyksen jälkeen reaktioseosta sekoitettiin vielä 60 minuuttia 4 - 6°C:ssa. Asyloimisseokseen lisättiin sitten 500 ml vettä ja liuosta sekoitettiin 20 minuutin ajan. Reaktioseos suodatettiin Dicalite-kerroksen läpi (Great Lakes Carbon Corporation) ja pestiin 150 ml:11a vettä ja 300 ml:lla metyleenikloridia. Vesifaasi säilytettiin ja siihen lisättiin 20°C:ssa 1100 ml isopropanolia ja riittävästi trietyyliamiinia, jolla liuoksen pH säädettiin arvoon 4,4 - 4,5. Liuosta kuumennettiin 24 - 26°C:ssa ja dimetyyliformamidi (2250 ml) lisättiin hitaasti (ravistellen) 20 minuutissa. Reaktioseos jäähdytettiin 60 minuutin kuluttua 3°C:seen ja sitä ravisteltiin tämän jälkeen vielä 120 minuuttia. Kefadroksiilidimetyy-liformamidisolvaatti kiteytyi liuoksesta ja se koottiin suodattamalla ja pestiin 400 ml:11a dimetyyliformamidia.

B. Kefadroksiili-DMF-solvaatin muuttaminen kefadroksiilin monohydraatiksi 200 ml:n dekantterilasiin lisättiin sekoittaen 20 - 25°C:ssa vettä (225 ml), asetonitriiliä (700 ml), kefadroksiilidimetyyliform-amidi (joka oli saatu A-osassa) märkänä, 10 g aktiivihiiltä (Darco KB, Atlas Chemical Industries, Inc:n valmistama), 30 g Dicaliterä ja 10 67704

riittävästi 6-n kloorivetyhappoa reaktioseoksen liuottamiseksi (pH

2,0 - 2,4). Liuosta sekoitettiin 15 minuutin ajan ja se suodatettiin Dicalite:11a. Suodattava kerros (Dicalite) pestiin 460 ml:11a seosta, joka sisälsi 110 ml vettä ja 350 ml asetonitriiliä. Sen jälkeen kun liuosta ja pesuliuoksia oli kuumennettu 35 - 37°C:ssa, lisättiin (ravistellen) 10 minuutissa niin paljon trietyyliamiinia, että pH nousi arvoon 2,2 - 2,3, ja lopuksi 600 ml asetonitriiliä. Liuosta sekoitettiin 35 - 37°C:ssa 30 - 40 minuutin ajan. Tämän jälkeen lisättiin 600 ml asetonitriiliä 10 minuutissa, jonka jälkeen lisättiin (ravistellen) niin paljon trietyyliamiinia 40 minuutissa, että pH nousi arvoon 4,4 - 4,5. Reaktioseosta sekoitettiin yli 30 minuutin ajan (35 - 37°C), jonka jälkeen lisättiin (ravistellen) 900 ml asetonitriiliä 20 minuutissa, lämpötilassa 35 - 37°C. Puolentoista tunnin kuluttua seos jäähdytettiin 20°C:seen ja sitä sekoitettiin 120 minuutin ajan. Kefadroksiilimonohydraattikiteet erotettiin suodattamalla, pestiin 400 ml:11a veden (100 ml) ja ase-tonitriilin (300 ml) seosta ja kuivattiin kuivausuunissa 16 tunnin ajan. Saatiin 94,7 g kiteistä kefadroksiilimonohydraattia, jolla oli seuraavat ominaisuudet:

Ulkonäkö: kiteinen, kellahtava, valkoinen jauhe Infrapunaspektri: kuten kuviossa 1 Kosteus (K F ): 5,1 % pH: 4,5

Ominaiskiertokyky: + 158°

Kemiallinen määritys (jodometrinen): 952 pg/mg Biologinen määritys: 922 pg/mg Esimerkki 2

Kiteisen kefadroksiilimonohydraatin valmistaminen A. Kefadroksiilidimetyyliformamidisolvaatti Reaktoriin, jonka tilavuus oli 6 litraa, lisättiin sekoittaen 3,5 litraa vedetöntä metyleenikloridia, 7-ADCA:a (149,8 g, 0,693 moolia), trimetyylikloorisilaania (189 ml, 1,5 moolia) ja di-metyylianiliinia (87 g, 0,717 moolia). Trietyyliamiini (196 ml, 1,40 moolia) lisättiin 20 minuutissa (sekoittaen) lämpötilassa alle 25°C. Seosta sekoitettiin 1 tunnin ajan 20 - 25°C:ssa ja jäähdytettiin sitten 0 - 5°C:seen. Liuokseen lisättiin DMA:HC1:a (30 % p/p metyleenikloridissa, 91 ml, 0,717 moolia), jonka jälkeen siihen li- 11 67704 sättiin D-(-) -(p-hydroksifenyyli)glysyylikloridihydrokloridia (177,6 g, 0,64 moolia) viidessä osassa (sekoittaen) 1 tunnissa. Seosta sekoitettiin 2 tunnin ajan 0 - 5°C:ssa, ja lisättiin 70 ml metanolia 15 minuutissa jonka jälkeen lisättiin 800 ml vettä. Sekoitettiin 15 minuuttia, ja pH säädettiin arvoon 2,3 120 ml:11a TEA:a. Vesi-liuos erotettiin, suodatettiin Celite:llä (piimää; valmistanut Johns-Maanville Products Corporation) (pesuliuokset = 200 ml), ja pH säädettiin arvoon 4,5 TEA:11a. Lisättiin isopropanolia (1,7 1) ja sen jälkeen DMF:ää (3,4 1). Kefadroksiili-DMF-solvaatti kiteytyi muutamien minuuttien kuluttua, ja suspensiota sekoitettiin sitten 3 tuntia, ja jätettiin sitten seisomaan yön yli. Kiinteä aine kerättiin, pestiin kerran DMF:llä ja kaksi kertaa asetonilla ja kuivattiin 24 tuntia 50°C:ssa, jolloin saanto oli 267 g.

Analyysitulokset

Ominaiskiertokyky: D (1 %, ^O) = +124°

Kosteus (K F ): 1,83%

Kemiallinen määritys (jodometrineri : 765 ug/mg

Aktiivisuuden mukainen saanto: 80 %

Infrapunaspektri: identtinen spektrin kanssa, joka on jul kaistu US-patentin 3 925 418 esimerkissä 6A.

B. Kefadroksiilimonohydraatti

Kefadroksiili-DMF-solvaatti (50 g, 0,105 moolia) liuotettiin 150 ml:aan vettä, johon lisättiin 8,8 ml suolahappoa (36-%). Aktiivihiiltä (2,7 g) ja Celite:ä (1,32 g) lisättiin sen jälkeen. Sekoitettiin 30 minuuttia, seos suodatettiin Celite-kerroksen läpi ja pestiin vedellä. Suodatettu liuos kuumennettiin 40°C:seen ja pH säädettiin arvoon 2,5 trietyyliamiinilla. Seos ympättiin sitten kefadrok-siilimonohydraatti-kiteillä ja pH säädettiin arvoon 4,5 trietyyliamiinilla. Suspensiota sekoitettiin tunnin ajan 50°C:ssa, jonka jälkeen jäähdytettiin hitaasti huoneen lämpötilaan. Lopuksi seos pidettiin tunnin ajan 0...5°C:ssa. Kiteinen kefadroksiilimonohydraatti erotettiin, pestiin kaksi kertaa kylmällä vedellä ja kuivattiin 40°C:ssa, jolloin tuotteen saanto oli 30,8 g (/v 76 - 77 %:n saanto) ja tuotteella oli samat fysikaaliset ominaisuudet kuin on kuvattu esimerkissä 1.

67704 12

Esimerkki 3

Kefadroksiilimonohydraatin valmistaminen (edullisin kiteyt-tämismenetelmä, jossa käytetään vesi/asetonitriili/n-buta-noli-seosta (1:2:1)).

Deionoidun veden (370 ml) ja asetonitriilin (370 ml) sekoitettuun liuokseen 40 - 45°C:ssa lisätään hitaasti 50 - 60 g raakaa kefadroksiilia (biologinen aktiivisuus = 840 pg/mg) 10 minuutissa. Tuloksena oleva kirkas liuos ympätään kefadroksiilimonohydraatti-kiteillä. Sekoitetaan 10 minuuttia, jolloin muodostuu kiteinen liete, jota sekoitetaan vielä 5 minuuttia. Raakaa kefadroksiilia lisätään hitaasti (λ/40 - 50 g lisätty/5 - 6 minuuttia), kunnes koko kefadroksiilimäärä (1000 g) on lisätty. Lietettä sekoitetaan sitten 40 - 45°C:ssa noin 30 minuutin ajan. Asetonitriiliä (370 ml) lisätään kiteiseen lietteeseen hitaasti (15 minuuttia) ja lietettä sekoitetaan vielä 5 minuutin ajan. Lisätään hitaasti (15 minuuttia) n-butanolia (370 ml), jonka jälkeen lietettä sekoitetaan ja se jäähdytetään hitaasti 25°C:seen 1 tunnissa. Liete jäähdytetään sitten noin 0...3°C:seen tunnin aikana ja pidetään tässä lämpötilassa noin 30 minuuttia. Lopullinen vesi-asetonitriili-n-butanoli-liuotinsuhde on 1:2:1. Liete suodatetaan ja suotopuristuskakku pestään Λ-Μ150 ml:lla vesi/asetonitriili (1:3) (til./til.)-seosta ja kuivataan 50°C:ssa noin 12 tunnin ajan kiertoilmauunissa.

Saadaan 745 g valkoista kiteistä kefadroksiilimonohydraattia. Biologinen aktiivisuus = 940 pg/mg. KF. = 4,6 %.

Suodoksessa vielä oleva aktiiviaine voidaan helposti ottaa talteen hyvälaatuisena kefadroksiilidimetyyliformamidisolvaattina, joka sekin voidaan muuttaa kefadroksiilimonohydraatiksi toistamalla ylläesitetty menettely, kuten on esitetty seuraavassa.

1. Tyhjössä 50°C:een alapuolella väkevöidään suodos sakeaksi siirapiksi.

2. Lisätään 430 ml DMF:a siirappiin ja lämmitetään 45°C:seen. Seosta sekoitetaan, kunnes se on täysin homogeenista. Ympätään ke-fadroksiili DMF-solvaatin kiteillä ja lisätään 145 ml isopropanolia. Sekoitetaan, ja jäähdytetään 25°C:seen kahdessa tunnissa. Lietettä sekoitetaan 20 - 25°C:ssa 3 tunnin ajan ja sitten jäähdytetään 0...3°C:seen ja pidetään tässä lämpötilassa 3 tunnin ajan.

3. Liete suodatetaan ja kakku pestään /\>200 ml :11a DMF:a.

13 67704 4. Kakku pestään 500 ml:11a asetonia.

5. Kakku kuivataan 45 - 50°C:ssa kiertoilmauunissa λ/ 12 tunnin ajan.

6. Tällöin tulisi saada 91 g:n saanto DMF-solvaattia.

Biologinen aktiivisuus = 750 jug/mg.

7. Jos DMF-solvaattia käytetään lähtöaineena, se voidaan muuttaa kefadroksiilimonohydraatiksi siten, että biologisen aktiivisuuden määrittämiseen perustuva saanto on 86,7 %. Biologinen aktiivisuus = 925 pg/mg. KF = 5,0 %. Täten monohydraattia voidaan saada lisää ^64 g, eli saavutetaan noin 90-% monohydraatin kokonaissaanto raa'asta kefadroksiilista laskettuna.

Esimerkki 4

Kefadroksiilimonohydraatti (vesi-asetonitriili-n-butanoli- järjestelmä)

Raaka kefadroksiili (27,0 g) kiteytettiin vesi-asetonitriili-n-butanoli-liuotinjärjestelmästä seuraavan kaavion mukaan: 67704 14

Kefadrokslilin Aika Lämpötila lisäys___ (min) (°C) 2 0 50 alussa liuotin-järjestelmä si sälsi 10 ml vettä ja 4 ml ase-tonitriiliä 2 6 50 ympätty kefadroksiilimonohyd- raatti-kiteillä 2 12 50 lisätty 6 ml:aan asetonitriiliä 2 17 50 2 23 45 2 29 47 2 36 50 2 42 51 2 47 52 lisätty 3 mlraan asetonitriiliä 2 58 51 2 63 50 2 69 47 lisätty 2 mlraan asetonitriiliä 2 79 47 1 83 49 lisätty 1 ml asetonitriiliä 98 47 lisätty 4 ml asetonitriiliä 118 42 lisätty 10 ml n-butanolia ja lämmittäminen keskeytetty 178 27 198 15 218 12 278 3 suodatettu

Kaikkiaan käytettiin 20 ml asetonitriiliä ja 10 ml n-butanolia. Kiteinen liete suodatettiin ja suotopuristuskakku pestiin 30 ml:11a asetonitriili/vesi (3:1) (til./til.)-seosta ja kuivattiin, jolloin saatiin 22,0 g (81,3 %) monohydraattituotetta. Biologinen aktiivisuus = 960 pg/mg.

15 67704

Esimerkki 5

Kefadroksiilimonohydraatti (kiteyttäminen vedestä) Kefadroksiili (28 g) lisättiin vähitellen lämmitettyyn veteen (55°C) ja kiteytettiin seuraavan kaavion mukaan:

Kefadroksiilin jaksottainen Aika Lämpötila lisäys (g) (min) (°C) 2 0 55 aluksi käytetty vettä 25 ml 2 6 55 ympätty kefadroksiilimonohyd- raatti-kiteillä 1 9 55 1 14 55 3 29 52 4 39 52 2 44 52 2 46 52 1 49 52 lisätty vettä 10 ml 2 74 52 1 79 52 lisätty vettä 5 ml ja lämmit täminen lopetettu. Annettu jäähtyä huoneen lämpötilaan. Pantu jäähauteelle ja sekoitettu vielä noin 1 tunnin ajan.

Käytetyn veden kokonaismäärä oli 50 ml. Kiteinen liete suodatettiin ja suotopuristuskakku pestiin 35 ml :11a jäävettä ja kuivattiin, jolloin saatiin 20,65 g (79 %) otsikon mukaista yhdistettä. Biologinen aktiivisuus = 960 pg/rag. DMA <2 ppm. KF = 4,5 %. Klett-väri = 375 (10-% liuos). Kemiallinen aktiivisuus = 963 pg/mg.

67704 16

Esimerkki 6

Kefadroksiilimonohydraatti (kiteyttäminen vesi-asetonitrii-listä) '

Raakaa kefadroksiilia (8,0 g) lisättiin 1 g:n lisäyksinä seokseen, jossa oli 5 ml vettä ja 5 ml asetonitriiliä 40°C:ssa 45 minuutin aikana. Liuos ympättiin aluksi lisäämällä kefadroksiili-monohydraatti-kiteitä. Reaktioseosta sekoitettiin 15 minuutin ajan, jonka jälkeen lisättiin 10 ml asetonitriiliä 15 minuutin aikana. Kiteisen sakan annettiin jäähtyä huoneen lämpötilaan (keskimäärin 3 tunnin ajan), jonka jälkeen se suodatettiin. Suotopuristuskakku pestiin 7 ml:11a asetonitriili/vesi (3:1)-seosta ja kuivattiin, jolloin saatiin 6,25 g (81,5 %) otsikon mukaista yhdistettä. Biologinen aktiivisuus = 950 pg/mg. KF = 4,7 %. Kemiallinen aktiivisuus = 965 pg/mg.

Esimerkki 7

Kefadroksiilimonohydraatti (kiteyttäminen butanoli-vedestä) Raaka kefadroksiili (11,7 g) lisättiin 48°C:iseen seokseen, jossa oli 8,35 ml vettä ja 7,0 ml n-butanolia, 1 g:n suuruisina lisäyksinä kahden tunnin aikana. Aluksi reaktioseos ympättiin kefa-droksiilimonohydraatti-kiteillä ja sitä sekoitettiin kahden tunnin lisäysvaiheen ajan. Kiteisen lietteen annettiin jäähtyä huoneen lämpötilaan (noin kaksi tuntia) ja se suodatettiin. Suotopuristuskakku pestiin n-butanolilla, vedellä ja isopropanolilla ja kuivattiin, jolloin saatiin 9,4 g (82,7 %) otsikon mukaista tuotetta. Biologinen aktiivisuus = 940 pg/mg. KF = 5,3 %. Kemiallinen aktiivisuus = 966 pg/mg.

Esimerkki 8

Kefadroksiilimonohydraatti (kefadroksiili-DMF-solvaatista käyttäen vesi-asetonitriili-n-butanoli-kiteytystä) Kefadroksiilidimetyyliformamidisolvaatti (27,0 g) lisättiin asteittain sekoitettuun liuotinjärjestelmään, joka aluksi sisälsi 100 ml vettä ja 3 ml asetonitriiliä,ja kiteytettiin seuraavan kaavion mukaan: 17 67704

Lisätty kefadroksiili- Aika Lämpötila DMF-määrä (g) (min) (°C) 2 0 25 2 4 45 ympätty kefadroksiilimonohyd- raatti-kiteillä, lisätty 2 ml asetonitriiliä 2 13 42 2 23 45 lisätty 5 ml asetonitriiliä 2 33 43 2 39 42 2 44 42 2 50 42 2 57 42 2 65 42 2 71 43 2 83 43 2 90 42 1 98 42 128 42 lisätty 10 ml asetonitriiliä 156 39 lisätty 10 ml n-butanolia 198 27 jäähdytys jää-hauteella 263 suodatettu

Kaikkiaan 20 ml asetonitriiliä ja 10 ml n-butanolia käytettiin. Kiteinen liete suodatettiin ja suodatuskakku pestiin 30 ml:11a asetonitriili/vesi (4:1)-seosta. Kuivattaessa suodatuskakkua saatiin 18,85 g (86,7 %) monohydraattituotetta. Biologinen aktiivisuus = 925 fig/mg. KF = 5,0 %. DMF = 0,1 %; asetonitriili = 0,2 %; n-buta-noli = 0,1 %. Klett-väri = 98 (10-% liuos). Kemiallinen aktiivisuus = 963 pg/mg.

67704 18

Esimerkki 9

Kefadroksiilimonohydraatti (kiteyttäminen vesi/isopropanolis-ta)

Raaka kefadroksiili (700 g) lisättiin vähitellen sekoitettuun liuotinjärjestelmään, joka alussa sisälsi 260 ml vettä ja 260 ml isopropanolia ja kiteytettiin seuraavan kaavion mukaan:

Kefadroksiilin Aika Lämpötila lisäys (g)_ (min) (°C) 56,26 0 45 ympätty kefadroksiilimonohyd- raatilla 57.87 4 50 56.00 11 45 69,62 20 55 67,95 28 57 64,93 39 54 70,82 55 48 64,11 65 44 17.00 70 42 72,41 110 47 52.87 120 50 28,90 128 50 21,80 135 49 155 42 160 42 lisättiin 260 ml isopropanolia 177 41 lisättiin 260 ml isopropanolia 290 jäähdytys jäähauteella 325 17 suodatettiin Käytetyn isopropanolin kokonaismäärä oli 780 ml. Kiteinen liete suodatettiin ja suodatuskakku pestiin 800 ml:11a isopropanoli/ vesi (3:1)-seosta. Koska kakku oli väriltään tumma, se lietettiin kaksi kertaa uudelleen 800 ml:aan isopropanoli/vesi (3 :1)-seosta, 19 67704 suodatettiin, pestiin (3:1 isopropanoli/vesi) ja kuivattiin, jolloin saatiin 520,95 g otsikon raukaista yhdistettä. Biologinen aktiivisuus = 955 pg/mg. KF = 5,0 %. Klett-väri = 226 (10-% liuos). Isopropano-li = 1,2 %. Kemiallinen aktiivisuus = 917 pg/mg.

Esimerkki 10

Kefadroksiilimonohydraatti (kiteyttäminen vesi/asetonitriili/ n-butanolista)

Raaka kefadroksiili (700 g) lisättiin vähitellen sekoitettuun liuotinjärjestelmään, joka aluksi sisälsi 260 ml vettä ja 260 ml asetonitriiliä, seuraavan kaavion mukaisesti:

Kefadroksiili- Aika Lämpötila lisäys (g)_ (min) (°C) 17.22 0 25 15.67 5 25 30,01 10 45 ympätty kefadroksiilimonohydraa- tilla 23.94 17 45 26,06 25 45 33.67 29 44 35,28 37 43 34,66 43 41 41,80 49 40 43.22 59 37 55.00 68 35 55.70 77 35 54.70 52,92 54.94 108 35 55.71 228 30 46.00 253 30 323 lisätty 260 ml asetonitriiliä 333 lisätty 260 ml n-butanolia 413 26 jäähdytys jäähauteella 473 3 suodatettiin 67704 20 Käytetyn asetonitriilin kokonaismäärä oli 520 ml ja n-buta-nolin 260 ml. Kiteinen liete suodatettiin ja suotopuristuskakku pestiin 100 ml:11a asetonitriili/vesi (3:1)-seosta ja 700 ml:11a ase-tonitriili/vesi (4:1)-seosta. Kuivattaessa kakusta saatu saanto oli 521,5 g (83,5 %) monohydraattituotetta. Biologinen aktiivisuus = 905 pg/mg. KF = 4,6 %. Klett-väri = 87 (10-% liuos). Asetonitriili = 0,5 %. n-butanoli = 0,1 %. Kemiallinen aktiivisuus = 940 jug/mg.

Esimerkki 11

Kefadroksiilimonohydraatti (kiteyttäminen vesi/asetoniliuok- sesta)

Raaka kefadroksiili (700 g) lisättiin vähitellen sekoitettuun liuotinjärjestelmään, joka alussa sisälsi 260 ml vettä ja 260 ml asetonia, ja kiteytettiin seuraavan kaavion mukaan:

Kefadroksiili- Aika Lämpötila lisäys (g)__(min) (°C) 79,84 0 55 ympätty kefadroksiilimonohydraa- tilla 54,99 10 49 54,43 18 47 58.62 28 44 61,60 39 44 54,25 50 43 58,39 62 43 50.63 75 43 53,11 89 43 53,37 101 43 50,59 113 43 44,45 127 43 27,07 137 42 154 42 lisätty 260 ml asetonia 169 39 lisätty 260 ml asetonia 274 26 jäähdytetty 10 - 12°C: seen ja pi detty siinä 1/2-1 tuntia ennen suodatusta 21 67704 Käytetyn asetonin kokonaismäärä oli 780 ml. Kiteinen liete suodatettiin ja suotopuristuskakku pestiin 900 ml :11a asetoni/vesi (3:1)-seosta ja kuivattiin, jolloin saatiin 507,21 g otsikon mukaista yhdistettä. Biologinen aktiivisuus = 945 pg/mg. KF = 5,2 %.

Klett-väri = 190 (10-% liuos). Asetoni = 1,47 %. Kemiallinen aktiivisuus = 928 pg/mg.

Claims (1)

1. 67704 22 Patenttivaatimus Menetelmä uuden terapeuttisesti käytettävän, kiteisen 7-/b-Ot-amino- Ct-(p-hydroksifenyyli)asetamido7-3-metyyli-3-kefem-4-karboksyylihapon monohydraatin valmistamiseksi, jolla on seu-raavat röntgensäde-diffraktio-ominaisuudet: Viiva Välimatka d (A) Suhteellinen intensiteetti 1 8,84 100 2 7,88 40 3 7,27 42 4 6,89 15 5 6,08 70 6 5,56 5 7 5,35 63 8 4,98 38 9 4,73 26 10 4,43 18 11 4,10 61 12 3,95 5 13 3,79 70 14 3,66 5 15 3,55 12 16 3,45 74 17 3,30 11 18 3,18 14 19 3,09 16 20 3,03 29 21 2,93 8 22 2,85 26 23 2,76 19 24 2,67 9 25 2,59 28 26 2,51 12 27 2,46 13 28 2,41 2 29 2,35 12 30 2,30 2 31 2,20 15 23 6 7 7 0 4 Viiva Välimatka d (A) Suhteellinen intensiteetti 32 2/17 11 33 2,12 7 34 2,05 4 35 1,99 4 36 1,95 14 37 1,90 10 tunnettu siitä, että 1. kefadroksiili-liuoksen pH nostetaan dimetyyliformamidin ylimäärän läsnäollessa, jolloin muodostuu 7-/b-Ct-amino-0C-(p-hydrok-sifenyyli)asetamido7-3-metyyli-3-kefem-4-karboksyylihapon dimetyyli-formamidi-solvaatti; liuotetaan saatu solvaatti happameksi tehtyyn veteen tai happameksi tehdyn veden ja asetonitriilin seokseen, ja muodostuneen liuoksen pH-arvoa nostetaan niin, että haluttu kiteinen monohydraatti saostuu, 2. kefadroksiili-liuoksen pH nostetaan dimetyyliformamidin ylimäärän läsnäollessa, jolloin muodostuu 7-/D-0t-amino-Oc-(p-hydrok-sifenyyli)asetamido7-3-metyyli-3-kefem-4-karboksyylihapon dimetyyli-formamidi-solvaatti, ja yhdistetään saatu solvaatti veden tai osittain vettä sisältävän väliaineen kanssa, jotta haluttu kiteinen monohydraatti saostuu, tai 3. kefadroksiili-liuoksen pH nostetaan, jolloin muodostuu 7-Jo- Ct-amino-Ot-(p-hydroksifenyyli)asetamido7"3-metyyli-3-kefem-4-karboksyylihappo, ja yhdistetään mainittu happo veden tai osittain vettä sisältävän väliaineen kanssa, jotta saadaan aikaan halutun mo-nohydraatin kiteytyminen. 67704 24 Förfarande för framställning av ett nytt terapeutiskt använd-bart kristallint monohydrat av 7-/D-(X-ainino-(X-(p-hydroxifenyl) -acetamidq7-3-metyl-3-cefem-4”karboxylsyra, vilket har följande röntgendiffraktionsegenskaper: Linje Avständ d (A) Relativ intensitet 1 8,84 100 2 7,88 40 3 7,27 42 4 6,89 15 5 6,08 70 6 5,56 5 7 5,35 63 8 4,98 38 9 4,73 26 10 4,43 18 11 4,10 61 12 3,95 5 13 3,79 70 14 3,66 5 15 3,55 12 16 3,45 74 17 3,30 11 18 3,18 14 19 3,09 16 20 3,03 29 21 2,93 8 22 2,85 26 23 2,76 19 24 2,67 9 25 2,59 28 26 2,51 12 27 2,46 13 28 2,41 2 29 2,35 12 30 2,30 2