FI65623C - Foerfarande foer framstaellning av antibiotiskt aktiv (6r 7r)-3-karbamoyloximetyl-7-(2-(fur-2-yl)-2-metoxiiminoacetamido)-cef-3-em-4-karboxylsyra samt dennas icke-giftiga salter - Google Patents

Description

r_, „„ KUULUTUSJULKAISU , r £ o ? W <11) utläggimingsskrift 65 62 o C (45) F.'' t?r. en n.ywΓ-r,ri * 11 -6 1. J4 ^ (51) K».lkp/lnt.CI.3 c 07 D 501/34 SUOMI —FINLAND (21) PK«ittlh*k*niu· —Ρ«·ηί*η»βΚηΙο| 2456/71» (22) HakamlipUvt—AmMcnlfipdag 20.08.74 (Fl) (23) Alkupllvt—GUtlghMtdag 20.08. 74 (41) Tullut lulklMktl — Bltvtt ofTwKtlf 22.02.75

Patentti- ja rekisteri hallitut /44) Nlhtivlkslpanon J» kuul.|ulkal*un pvm. —

Patent· och registerstyrelsen AnaBkan utlagd och utUkrtfun publlcurad 29.02.84 (32)(33)(31) Pyydetty «tuolkuu*—Bujäril prior!** 21 .08.73

Englanti-England(GB) 39645/73 (71) Glaxo Operations UK Limited, Greenford, Middlesex, Englanti-England(GB) (72) Martin Christopher Cook, Liverpool, Lancashire, Gordon lan Gregory, Chalfont St. Peter, Buckinghamshire, Janice Bradshaw, Harrow, Middlesex, Engl ant i-England(GB) (74) Oy Kolster Ab (54) Menetelmä antibioottisesta aktiivisen (6R,7R)-3-karbamoyy1ioksimetyyli--7-/2-(fur-2-yyl i) -2-metoksi-iminoasetamidoJ7-’kef-3~em-4-karboksyyl ihapon sekä tämän ei-myrky11isten suolojen valmistamiseksi - Förfarande för fram-ställning av antibiotiskt aktiv (6R,7R)-3-karbamoyloximetyl-7-/2-(fur-2--yl)-2-metoxi iminoacetamido/-cef-3-em-4-karboxylsyra samt dennas icke--giftiga salter Tämän keksinnön kohteena on menetelmä antihioottisesti aktiivisen (6R,7R)-3-karbamoyylioksimetyyli-7-/2-(fur-2-yyli)-2-metoksi-iminoasetamidq7-kef-3-em-4-karboksyylihapon valmistamiseksi, jonka kaava on

H H

^ ^-C-CO-NH---- 0 J-N. ^--CHo0-C0-NHo (I)

"n . « T

0CI13 COOH

2 65623 joka yhdiste on syn-isomeerinä tai vähintään 90 % syn-isomeeriä sisältävänä syn- ja anti-isomeerien seoksena, sekä tämän ei-myrkyllisten suolojen valmistamiseksi.

Keksinnön mukaiselle menetelmälle on tunnusomaista, että a) kondensoidaan yleisen kaavan ? f a h2n—|--[·" > n--CH20-C0-NHR12 (II) ioOR11 . . . 11 . . .

mukainen yhdiste, jossa kaavassa B on vety tai karboksyylisuojaryhmä ja 12 .

R on vety tai N-suojaryhma, tai sen happoadditiosuola , kaavan OC-C00H (111)

N

och3 mukaista happoa vastaavan asyloimisaineen kanssa, tai h) annetaan kaavan ^ C -C0-WH--S ^ (IV )

° J-N. ^-CH 0H

Nk (f y * 0CH3 C00R11 mukaisen yhdisteen, jossa kaavassa R^ merkitsee samaa kuin edellä, reagoida karbamoylointlaineen, kuten kaavan R13-NC0 (VIII) . . . . 13 mukaisen isosyanaatin kanssa, jossa kaavassa R on poistuva ryhmä, jotta saadaan 3-asemaan karbamoyylioksimetyyliryhmä, jonka typpiatomi voi olla suojattu, jonka jälkeen 3 65623 c) tarvittaessa poistetaan kaikki karboksyyli- ja N-suojaryhmät, ja lopuksi d) eristetään haluttu kaavan I mukainen yhdiste, jolloin sitä ennen haluttaessa muutetaan yhdiste ei-myrkylliseksi suolakseen.

Tässä patenttihakemuksessa kefalosporiiniyhdisteiden nimet perustuvat nimitykseen "kefam" (ks. J. Amer. Chem. Soc., 1962, 8U, 3^00); "kefem" viittaa sellaiseen kefamperusrakenteeseen, jossa on yksi kaksoissidos.

Ko. alalla tunnetaan useita määrätyn bakteerienvastaisen tehon omaavia kefalosponiniyhdisteitä, jotka ovat -tyydyttämättömiä ja joissa tavallisesti 3-asemassa on substituenttina metyyli- tai substituoitu metyyliryhmä ja 7yS -asemassa asyyliamidoryhmä. On varsin tunnettua, että määrätyn kef-3-em-U-karboksyy-lihapon antibioottiset ominaisuudet riippuvat lähinnä sekä 7y£-asyyliaminoryh-mästä että 3-asemassa olevasta substituentista. On suoritettu huomattavan laajoja tutkimuksia sellaisten ryhmäyhdistelmien löytämiseksi, jotka aikaansaavat ominaisuuksiltaan erikoisia antibiootteja.

Kefalosporiiniantibiootteja käytetään laajasti ihmisen ja eläinten patogeenisten bakteerien aiheuttamien sairauksien hoidossa, esim. hoidettaessa muille antibiooteille (esimerkiksi penisilliiniyhdisteille) resistenttien bakteerien aiheuttamia sairauksia ja hoidettaessa penisilliinille herkkiä potilaita. Monissa käyttötapauksissa tarvitaan kefalosporiiniantibioottia, joka tehoaa sekä gram-positiivisiin että gram-negatiivisiin mikro-organismeihin, ja on suoritettu huomattavan laajoja tutkimuksia erittäin laajaspektristen kefalospo-riiniantibioottien kehittämiseksi.

Monien tunnettujen kefalosporiiniantibioottien käyttöä rajoittaa niiden suhteellisen suuri alttius monien bakteerien muodostamien β>-laktamaasien vaikutukselle. Siten laajaspektrisen kefalosporiiniantibiootin toivottavana ominaisuutena on lähes täydellinen ^-laktamaasien ja gram-negatiivisten mikro-organismien tuottamien ^-laktamaasien vastustuskyky.

Monien lääkintään tarkoitettujen kefalosporiiniantibioottien lisävaikeutena on, että ne nopeasti hajoavat in vivo. Niinpä on havaittu monien tunnettujen kefalosporiiniantibioottien deaktivoituvan kehon entsyymien, esim. esteraasien, vaikutuksesta.

Nyt on siis keksitty uusi kefalosporiiniantibiootti, jossa on 7/3-asyyli-amidoryhmän ja 3-asemassa olevan substituentin erikoisyhdistelmä, jonka ansiosta yhdisteellä on hyvä laajaspektrinen aktiivisuus, ja lisäksi suuri y3-laktamaasi-stabiilisuus ja hyvä in vivo-stabiilisuus. Mieluiten yhdiste on syn-isomeeri, ^ 65623 jossa ei juuri lainkaan ole vastaavaa anti-isomeeriä.

Uusi yhdiste määritellään syn(cis)-isomeeriksi riippuen -OCH^-ryhmän sijainnista karboksamidoryhmän suhteen; syn-konfiguraation rakenne on O—C-CO-NH-

II

N\ OCH3

Syn-konfiguraatio perustuu Ahmadin ja Spencerin julkaisuun Can. J. Chem., 1961, 39, 13^0.

Uusista suoloista käytetty nimitys "ei-myrkyllinen" tarkoittaa antomäärinä fysiologisesti hyväksyttäviä suoloja.

Kaavan I yhdisteestä muodostettavia suoloja ovat epäorgaaniset emässuolat, esim. alkalimetalli-, kuten natrium- ja kaliumsuolat, maa-alkalimetalli-, kuten kalsiumsuolat, ja orgaaniset emässuolat, esim. prokaiini-, fenyylietyylibentsyyliäni! ini- , dibentsyylietyleenidiamiini-, etanoliamiini-, dietanoliamiini-, tri-etanoliamiini- ja N-metyyliglukosamiinisuolat. Suoloina voivat myös olla resi-naatit, jotka ovat muodostuneet esim. polystyreenihartsin tai silloitetun poly-styreenidivinyylibentseenisekapolymeerihartsin kanssa, jotka sisältävät amino-tai kvaternäärisiä aminoryhmiä.

Keksinnön piiriin kuuluvat myös solvaatit, erikoisesti hydraatit.

Kuten yllä mainittiin, keksinnön mukaisesti valmistetulla yhdisteellä on erityisen arvokas ominaisuusyhdistelmä ja sillä on suuri bäkteerienvastainen teho vaikuttaen sekä gram-positiivisiin että gram-negatiivisiin organismeihin. Aktiivi-suusspektriä leventää yhdisteen erityisen suuri stabiilisuus erilaisten gram-negatiivisten organismien muodostamien /3-laktamaasien suhteen. Yhdiste on edullisella tavalla stabiili in vivo, erityisesti esteraasien suhteen. Nämä ominaisuudet tekevät yhdisteestä käyttökelpoisen hoidettaessa erilaisia patogeenisten bakteerien ihmisessä ja eläimissä aiheuttamia sairauksia.

Keksinnön mukaisesti valmistettu yhdiste tehoaa moniin gram-positiivisiin ja gram-negatiivisiin mikro-organismeihin, esim. seuraaviin: Staphylococci 5 65623

Staphylococcus aureus mukaanluettuna, Streptococcus pyogenes ja Streptococcus vilidans, Diploeoeeus pneumoniae, Haemophilus influenzae, Neisseria ja Clostrida species, Escherichia coli, Klebsiella, Proteus ja Enterobacter, mikä ilmenee sekä in vitro- että in vivo-kokeista. Yhdisteellä on hyvä in vitro-aktiivisuus tartu-7 tettaessa jopa 10 organismia/ml ja sillä on erityisen hyvä in vitro-aktiivisuus Haemophilus influenzae, Neisseria gonorrhoeaen ja Neisseria meningitidisin kantoja vastaan. Yhdisteellä on erittäin suuri stabiilisuus useiden gram-negatiivisten organismien tuottamien /3-laktamaasien suhteen, mikä ilmenee in vitro-aktiivi-suutena Escherichia-, Enterobacter- ja Klebsiella-lajien erilaisten /3-laktamaa-sia tuottavien kantojen suhteen. Yhdiste on vastustuskykyinen imettäväisten esteraaseille ja siten pysyvä ihmisen ja eläinten kehossa, mikä ilmenee muuttumattoman yhdisteen suurista saannoista virtsasta. Todettiin myös, että sumettaessa yhdistettä ihmiselle ja eläimille parenteraalisesti saavutettiin korkea veri-seerumipitoisuus ja sen sitoutuminen seerumiin vähäinen.

Lääkinnässä on edullista käyttää yhdisteen hyvin liukenevia emassuoloja (esim. alkalimetallisuolaa, kuten natriumsuolaa), koska ne jakautuvat nopeasti kehoon injektoinnin jälkeen.

On havaittu, että natrium-(6R,7R)-3-karbamoyylioksimetyyli-7-/2-(fur-2-yyli)-2-metoksi-iminoasetamidq7-kef-3-em-U-karboksylaatti (syn-isomeeri) esiintyy erilaisissa kidemuodoissa solvaatit mukaanluettuina, jotka kaikki kuuluvat käsiteltävänä olevan keksinnön piiriin.

Natriumsuola valmistetaan mukavimmin sekoittamalla kaavan I mukaisen yhdisteen liuos polaarisessa orgaanisessa liuottimessa (esim. dimetyyliasetamidissa), tällaisten liuottimien seoksessa (esim. dimetyyliasetamidin ja asetonin seoksessa tai dimetyyliformamidin ja teknillisen, denaturoidun spriin seoksessa) tai polaarisen, orgaanisen liuottimen ja veden systeemissä (esim. veden ja asetonin seoksessa) sekä lievästi moolinen ylimäärä natrium-2-etyyliheksanoaattia liuotettuna sopivaan orgaaniseen liuottimeen (esim. alkanoliin, kuten etanoliin, keto-niin, kuten asetoniin, tai kloorattuiin hiilivetyyn, kuten metyleenikloridiin, tai esteriin, kuten etyyliasetaattiin, tai eetteriin, kuten dioksaaniin) mukavimmin huoneenlämpötilassa, ja eristämällä saostunut suola haluttaessa liuoksen jäähdyttämisen (esim. U°C:een) jälkeen.

Käytettäessä tässä menetelmässä lähes vedettömiä liuottimia saadaan "muoto I" natrium-(6R,7R)-3-karbamoyylioksimetyyli-7-i{2-(fur-2-yyli)-2-metoksi-iminoasetamidq7-kef-3-em-H-karboksylaatti (syn-isomeeri), joka sisältää n. 1,5 % vettä. Liuotinsysteemin sisältäessä yli n. 2 % vettä saadaan "muoto II", joka normaalisti sisältää n. 2 % vettä. Liuotinsysteemin sisältäessä enemmän kuin n.

60 % dioksaania saadaan normaalisti "muoto III", jonka dioksaanisolvaatti sisältää 6 65623 n. 1 moolia dioksaania, joskin "muoto II" voidaan saada käytettäessä vesimärkää liuotinsysteemiä kohotetussa lämpötilassa, esim. 60°-80°C:ssa. Kiteyttämällä amorfinen, kylmäkuivattu natrium-(6R,TR)-3-karbamoyylioksimetyyli-7-/2-fur-2-yyli)-2-metoksi-iminoasetamidg7-kef-3-em-l*-karboksylaatti (syn-isomeeri) sopivista kuivista, vesipitoisista tai runsaasti dioksaania sisältävistä liuotin-systeemeistä saadaan vastaavasti muodon I, II tai III suola.

Asettamalla "muodon I" suola vesihöyryyn (esim. 75 % suhteellinen kosteus) suola absorboi lisää vettä, ja yleensä se muuttuu kidemuodoltaan "muodon IV" suolaksi. Muodostunut aines sisältää n. h % vettä (so. n. 1 mooli) ja sen uskotaan olevan hydraatti. Tämä muutos on palautuva, joten "muodon IV" suola voidaan muuttaa "muodon I" suolaksi esim. kuivaamalla vakuumissa fosforipentoksidin läsnäollessa. "Muodon II" suola ei enää absorboi vettä joutuessaan vesihöyryyn, mutta se voidaan muuttaa "muodon I" suolaksi kuumentamalla (esim. n. 5 minuuttia) kaavan I mukaisen yhdisteen suspensiota lähes kiehuvassa metanolissa.

"Muodon III" suola, joka on saatu antamalla yllä kuvatulla tavalla kaavan I mukaisen yhdisteen reagoida natrium-2-etyyliheksanoaatin kanssa runsaasti dioksaania sisältävissä liuotinsysteemeissä, saostetaan normaalisti geelinä, joka voidaan kuivata vakuumissa, jolloin saadaan kiinteä aine, jonka irtotiheys on erittäin pieni ja joka on vähän tai ei lainkaan kiteinen. Mutta "muodon III" kiteinen suola voidaan kuitenkin saada käsittelemällä natriumsuolan vesiliuosta huomattavalla ylimäärällä (esim. n. kahdeksankertaisella tilavuudella) dioksaania, haluttaessa pienen metanolimäärän läsnäollessa, eristämällä muodostuneet valkoiset, neulamaiset kiteet mieluiten jäähdyttämällä (esim. l4°Cseen), pesemällä tuote dioksaanilla ja kuivaamalla kiteet (esim. vakuumissa 20°C:ssa).

"Muodon III" suola on hygroskooppinen ja vesihöyryssä (esim. 75 % suhteellinen kosteus) se menettää kaiken dioksaanin ja muuttuu "muodon IV" suolaksi, joka voidaan kuivata (esim. fosforipentoksidilla) "muodon I" suolaksi. Jos "muodon III" suolaa käsitellään tällä tavoin, tuotteen kiteisyys tuntuu säilyvän kaikissa muutosvaiheissa. "Muodon III" suola voidaan myös muuttaa "muodon I" suolaksi kuumentamalla "muodon III" suspensiota lähes kiehuvassa metanolissa. Tämä muutos ei aiheuta kiteisyyshukkaa käytettäessä "muodon III" suolaa.

Yllä kuvatun natrium-(6R,7R)-3-karbamoyylioksimetyyli-7~Z2-(fur-2-yyli)-2-metoksi-iminoasetamido7-kef-3-em-U-karboksylaatin (syn-isomeerin) neljä muotoa tunnistetaan seuraavien röntgenspektrien (d-välit ja intensiteetit) ja IR-spektrien avulla:

Hein tgend 1 f f raktometr i a

Kameru: Debye-Seherrer, säde ll)i,b mm Säteily: kupari Κ^ = 1,5^18 Ä

Intensiteetit (I) vertaamalla visuaalisesti kalibroituun standardiin.

Muoto I

7 65623

AI AI

8,33 80 3,05 k 7,1+1+ H 2,93 11+ (leveä) 6.85 1+5 2,72 8 )huonosti 6,38 5 2,69 10 ) erottuneet 5.86 1+ 2,57 9 5,36 k 2,1+7 6 1+,82 100 2,1+0 10 1+,56 35 2,35 10 1+,36 6 2,26 1+ 1+,19 1+0 2,20 3 3,95 26 2,11 8 (leveä) 3,82 2l+ 2,Oi* 3 3,62 28 1,91+ !+ 3,1+7 28 1 ,89 5 3,32 10 1,82 6 (leveä) 3,19 10 1,77 2

Muoto II

AI AI

8,78 60 3,1+9 11+ 7,81 9 3,07 6 (leveä) 6,65 25 2,91 8 1+,68 100 (leveä) 2,77 6 1+,1+5 10 2,32 3 (leveä) 1+,20 10 2,19 2 3,76 20 (leveä) 2,08 2 8 65623

Muoto III

d III

1U ,98 60 it ,29 20 12,95 itO U,16 100 10,16 20 3,81 25 (leveä) 8,23 i+5 3,60 20 7,52 5 3,lt7 5 6,61 65 3,32 10 6,08 3 3,26 30 5,57 20 3,13 17 (leveä) k,98 kö 2,lt3 10 it,73 60 2,15 15

Muoto IV

d lii 8,85 70 3,75 35 7,80 6 3,10 1 7,15 25 2,93 it 6,01 20 2,76 12 5,06 18 2,62 1 it,65 100 2,lt1 2 it,30 25 2,30 3 it ,01 25 IR-spektrit

Spektrometri: Perkin-Elmer 521, alue: ItOOO - 650 cm \ Spektrit ajettu Nujolissa (Nujolin aiheuttamat huiput eivät ole mukana); S = voimakas, sh = olkapää, m = keskivoimakas ja v = heikko, Tunnusomaiset piikit on merkitty tähdellä (*).

Muoto I

65623 3520 v * 1590 s 1262 m 100¾ m 3460 m 1556 m 121*8 m 978 m 3370 m 153¾ s 1170 m 918 v 3265 s 1480 m 1152 m 882 s 1670 sh 11+10 s 113I+ w 878 sh 1752 s 1UOO s 1112 m 838 w 1706 s 1338 s 1076 m 81¾ w 1660 s 1328 s 1054 sh 790 v 1620 s 1284 m * 1042 s 778 v 754 m

Muoto II

3526 m 1544 s 1152 m 920 v 3492 v 1478 m 1142 m 882 m * 3364 m 1412 s 1112 m 878 w 3250 m 1398 s 1080 m 840 v 1758 s 1332 s 1058 m 818 v 1695 s 1284 m * 1045 m 792 v 1665 s 1268 m 1005 m 752 m 1642 sh 1240 m 980 m 1624 s 1172 m 954 v

Muoto III

3465 m 1532 s 1155 m 820 v 3415 m 1482 m * 1124 s 800 v 3345 m 1412 s 1078 m 790 v 3275 m 1395 s * 1058 s 768 m 3200 m 1326 s 1048 s 748 m 1780 s 1285 m 1014 m 1702 s 1260 m 985 m 1660 s 1230 m 938 v 1632 m 1225 m 888 ra 1618 s 1196 w 878 s 1552 m 1180 m 836 v

Muoto IV

10 65623 3585 w 159¼ s 126U m 1008 m 788 w 3520 v 1555 m 12k0 m 980 m 752 m 3370 m 15^0 m 1172 v 956 w * 3260 s 11*78 m 1152 m 920 v 1758 s 11*10 s 1111* w 882 m 1712 s 11*00 s 1078 m 878 v 1661+ s 1330 s 1058 m 838 w 1620 s 1285 m 10l*2 m 818 v

Haluttaessa määrättyyn tarkoitukseen kaavan I mukaisen yhdisteen liukenemattomia suoloja, esim. kestovalmisteisiin, tällaisia suoloja voidaan valmistaa tavanomaiseen tapaan esim, sopivien orgaanisten amiinien kanssa.

Kaavan I mukainen yhdiste valmistetaan analogisesti sinänsä tunnettujen menetelmien kanssa kuten. Kuten edellä mainittiin, on vety tai karboksyyli-suojaryhmä, eli esim. esterinmuodostavan alifaattisen tai aralifaattisen alkoholin tai esterinmuodostavan fenolin, silanolin tai stannanolin tähde tai sopi- 12 vasta haposta johdettu symmetrinen tai seka-anhydridiryhmä, ja R on vety taa N-suojaryhmä, eli esim. asyyliryhmä, erityisesti alempi alkanoyyliryhmä, esim. asetyyli, halogeenilla substituoitu alempi alkanoyyliryhmä, esim. mono-, di- tai triklooriasetyyli- tai kloorisulfonyyliryhmä. Happoadditiosuola voidaan muodostaa esimerkiksi mineraalihapon, kuten kloorivety-, bromivety-, rikki-, typpi- tai fosforihapon, tai orgaanisen hapon, kuten metaanisulfoni- tai tolueeni-p-sulfoni-hapon, avulla. Emässuoloja voidaan valmistaa antamalla kefalosporiinihapon reagoida natrium- tai kalium-2-etyyliheksanoaatin kanssa.

Kaavan I mukainen yhdiste voidaan mukavimmin valmistaa kondensoimalla kaavan II mukainen yhdiste asyloimisaineen kanssa, kuten kaavan III mukaisen hapon happohalogenidin kanssa, erityisesti happokloridin tai -bromidin kanssa. Tämä asylointi voidaan suorittaa lämpötilassa -50°- +50°C, mieluiten -20° - +30°C. Asylointi voidaan suorittaa vesipitoisessa tai vedettömässä väliaineessa.

Asylointi voidaan suorittaa happoa sitovan aineen, esim, tertiäärisen amiinin, kuten trietyyliamiinin tai dimetyylianiliinin, epäorgaanisen emäksen, esim. kalsiumkarbonaatin tai natriumbikarbonaatin, tai oksiraanin, mieluiten alemman 1,2-alkyleenioksidin, kuten etyleenioksidin tai propyleenioksidin läsnäollessa, joka sitoo asyloimisreaktiossa vapautuneen halogeenivedyn.

Kaavan III mukaisen yhdisteen vapaata happomuotoa voidaan sinänsä käyttää 65623 asyloimisaineena. Sopivimmin tällaiset asyloinnit suoritetaan esim. karbodi-imidin, kuten N,N'-dietyyli-, dipropyyli- tai di-isopropyylikarbodi-imidin, N,N'-disykloheksyylikarbodi-imidin, N-etyyli-N1 -'yf-dimetyylianiinopropyylikarbodi-imidin, karbonyyliyhdisteen, esim. karbonyylidi-imidatsolin tai isoksatsoliniumsuolan, esim. N-etyyli-5-fenyyli-isoksatsolinium-3’-sulfonaatin tai N-tert.-butyyli-5-metyyli-isoksatsoliniumperkloraatin läsnäollessa. Mieluiten kondensoimisreaktio suoritetaan vedettömässä reaktioväliaineessa, esim. metyleenikloridissa, dimetyy-liformamidissa tai asetonitriilissä.

Asylointi voidaan myös suorittaa kaavan III mukaisen vapaan hapon muun amidin muodostavalla johdannaisella, esim. symmetrisellä anhydridillä tai seka-anhydridillä, kuten pivaliinihapolla, tai halogeeniformiaatilla, esim. alemmaJLla alkyylihaloformiaatilla. Seka- tai symmetriset anhydridit voidaan muodostaa reaktion yhteydessä. Niinpä esim. seka-anhydridi voidaan valmistaa käyttäen N-etoksi-karbonyyli-2-etoksi-1,2-dihydrokinoliinia. Myös seka-anhydridejä voidaan valmistaa fosforihappojen, esim. fosforihapon tai fosforihapokkeen, rikkihapon tai ali-faattisten tai aromaattisten sulfonihappojen, esim. p-tolueenisulfonihapon kanssa.

Käytettäessä kaavan IV mukaista lähtöainetta sopivia karbamoyloimisaineita ovat kaavan R13-NCO (V) • · . 13 mukaiset isosyanaatit, jossa kaavassa R on poistuva ryhmä; näillä karbamoyloimis-aineilla saadaan 3-asemassa kaavan -ch2o-co-nhr13 1 o mukainen suojattu karbamoyylioksimetyyliryhmä, jossa kaavassa R merkitsee samaa kuin edellä, joka ryhmä voidaan muuttaa halutuksi substituoimattomaksi 3-karba- . . 13 . ....

moyylioksimetyyliryhmäksi, josta R -ryhmä voidaan lohkaista esimerkiksi hydro- 13..

lysoimalla. Sopiviin R -ryhmiin, jotka tällaisella jälkikäsittelyllä ovat helposti lohkaistavissa, kuuluvat esimerkiksi kloorisulfonyyli ja bromisulfonyyli, aralkyyli, kuten bentsyyli, p-metoksibentsyyli ja difenyylimetyyli, tert.-butyyli, halogenoitu alempi alkanoyyli, kuten triklooriasetyyli ja diklooriasetyyli, ja halogenoitu alempi alkoksikarbonyyli, kuten 2,2,2-trikloorietoksikarbonyyli.

Tällaiset R -ryhmät (lukuunottamatta aralkyyliryhmiä, esim. difenyyli-metyyliä) voidaan yleensä lohkaista hapon tai emäksen katalysoimalla hydrolyysillä, esimerkiksi emäksen katalysoimalla hydrolyysillä käyttäen natriumbikarbonaattia. Myös halogenoituja ryhmiä, esim. kloorisulfonyyli, triklooriasetyyli ja 2,2,2-trikloorietoksikarbonyyli, voidaan lohkaista pelkistäen, ja esimerkiksi kloori- 12 65623 asetyyli voidaan myös lohkaista käsittelemällä tioamidilla, esimerkiksi tiourealla. Aralkyyliryhmät, esimerkiksi difenyylimetyyli, voidaan helposti lohkaista käsittelemällä hapolla, kuten vahvalla orgaanisella hapolla, esimerkiksi trifluori-etikkahapolla.

Mieluiten kaavan V mukaista karbamoylointiainetta käytetään ylimäärin, esim. vähintään 1,1 moolia /1 mooli kaavan IV mukaista yhdistettä. Karbamoylointi voidaan suorittaa emäksen, esimerkiksi tertiäärisen orgaanisen emäksen, kuten tri(alempialkyyli)amiinin, esimerkiksi trietyyliamiinin läsnäollessa, tai käyttäen kaavan IV mukaisen hapon alkalimetallisuolaa, esimerkiksi natriumsuolaa, joskin tällainen apuaine ei ole tarpeen aktiivisempien isosyanaattien, esimerkiksi . . . . . 13 .

kaavan V mukaisten yhdisteiden kohdalla, joissa R on elektroneja voimakkaasti repelloiva ryhmä, esim. kloorisulfonyyli tai triklooriasetyyli. Niinpä karbamoylointi, jossa annetaan vapaan hapon (IV) ja isosyanaatin (V) ylimäärin reagoida, 13 ... . .... .

jolloin R on esimerkiksi kloori sulfonyyli- tai trikloonasetyyliryhma, on käytännössä erityisen edullinen reaktio-olosuhteiden ollessa yksinkertaiset, koska kefalosporiinin Π-asemassa olevaa karboksiryhmää ei tarvitse tilapäisesti suojata ja sitten poistaa suojaryhmä, ja koska muodostuneen N-suojatun 3-karbamoyylioksi- . ... . .13 . .

metyylikefalosporiinituotteen elektroneja repelloiva R -ryhmä on helposti poistettavissa esim. hydrolysoimalla natriumbikarbonaatin vesiliuoksella.

Mainittakoon, että saattaa olla mukavaa säilyttää tai lisätäkin N-substi- 1 o . ...

tuoiva R J-ryhmä 3-karbamoyylioksimetyyliväliyhdisteiden muutosten aikana karbamoyylioksimetyyliryhmään liittyvien, ei-toivottujen sivureaktioiden vähentämiseksi .

Toinen käyttökelpoinen karbamoyloimisaine on syaanihappo, joka mukavimmin valmistetaan reaktion yhteydessä esim. alkalimetallisyanaatista kuten natrium-syanaatista. Reaktio suoritetaan hapon, esimerkiksi vahvan orgaanisen hapon kuten trifluorietikkahapon läsnäollessa. Syaanihappo vastaa tehokkaasti kaavan V mukaista 13 yhdistettä, jossa R on vety, ja siten se muuttaa suoraan kaavan IV mukaiset yhdisteet 3-karbamoyylioksimetyylijohdannaisiksi.

Keksinnön mukaisessa menetelmässä käytettävä 3~hydroksimetyylilähtöaine voidaan valmistaa esim, GB-patentissa n:o 1 121 308 ja BE-patentissa n:o 783 *+*+9 kuvattujen menetelmien avulla.

Kaavan II tai IV mukaisten yhdisteiden U-karboksiryhmän substituoiva estoryhmä on mieluiten sellainen, joka on helposti pilkottavissa reaktiovaiheiden myöhäisemmässä vaiheessa ja mieluiten se sisältää 1-20 hiiliatomia. Sopivat karboksyyliestoryhmät ovat ko. alalla hyvin tunnettuja ja edustavien ryhmien luettelo sisältyy yllä mainittuun BE-patenttiin n:o 78*+ UU9. Suositeltavia karboksyyliestoryhmiä ovat aryyli-alempi alkoksikarbonyyliryhmät, esim. p-metoksi- 13 65623 bentsyylioksikarbonyyli, p-nitrobentsyylioksikarbonyyli ja difenyylimetoksi-karbonyyli, alemmat alkoksikarbonyyliryhmät, esim. tert.-butoksikarbonyyli ja alemmat haloalkoksikarbonyyliryhmät, esim. 2,2,2-trikloorietoksikarbonyyli.

Karboksyyliestoryhmä voidaan myöhemmin poistaa kirjallisuudessa mainittujen sopivien menetelmien avulla. Niinpä voidaan monissa tapauksissa käyttää hapon tai emäksen katalysoimaa hydrolyysiä ja samoin entsyymien katalysoimaa hydrolyysiä. Terapeuttisten kokeiden tulokset Määritettiin keksinnön mukaisesti valmistetun yhdisteen (syn-isomeerin) antibakteerinen vaikutus (pienin vaikuttava pitoisuus), sekä normaaleja mikro-organismeja, että resistenttejä kantoja vastaan. Vertailuaineena käytettiin 3- (2-kloorietyylikarbamoyylioksimetyyli )-7/3-( 2-metoksi-iminof enyyliasetamido) -kef-3-em-l+-karboksyylihappoa (suom. hak. 1363/72, esimerkki 53)· Tulokset on esitetty seuraavassa taulukossa.

Mikro-organismi Pienin vaikuttava pitoisuus (pg/ml) (6R,7R)-3~karbamoyyli- 3-(2-kloorietyyli- 7-/2-(fur-2-yyli)-2- karbamoyylioksimetyyli)- metoksi-iminoasetamido7- 7 y3-(2-metoksi-imino- kef-3-em-U-karboksyyli- fenyyliasetamido)-kef- happo (syn-isomeeri) 3-em-U-karboksyylihappo

Staph, aureus 6θ*+Ε 0,5 1,25

Staph, aureus 853E 0,5 1

Staph, aureus 1^+1 i+E 0,5 1

Staph, aureus 663E 0,2 1,25 E. coli (TEM+) 1193E b 8 E. coli 573E b 8 S. typhimurium 8ol+E 1+ 16

Pr. mirabilis 1+31E 1 8

Pr. morganii 235 0,25 1+ H. influenzae 1151+E <0,5 16

Taulukosta ilmenee, että uusi antibiootti on aktiivisempi kuin suomalaisesta hakemuksesta 1363/71+ tunnettu yhdiste. Se on aktiivisempi varsinkin gram-negatii-visia mikro-organismeja vastaan.

Keksinnön mukaisesti valmistettua yhdistettä voidaan käyttää suspensioina, liuoksina tai emulsioina öljy- tai vesiväliaineessa, ja se voidaan sekoittaa auspendoimis-, stabiloimis- ja/tai dinpergoimisaineiden kanssa. Vaihtoehtoisesti tehoaine voi olla jauheena, joka saatetaan käyttömuotoon sopivan väliaineen, esim. steriilin, pyrogeenittömän veden avulla.

lb 65623

Eläinlääkintää varten koostumukset voivat olla esim. sisäänantomuodossa joko pitkävaikutteisina tai nopeasti vapautuvina.

Yleensä koostumukset sisältävät 0,1-99 %» mieluiten 10-60 % tehoainetta antotavasta riippuen. Kun koostumukset ovat yksikköannoksina, kukin yksikkö sisältää mieluiten 50-1500 mg tehoainetta. Aikuisen hoitoannos sisältää edullisesti 500-1*000 mg päivää kohti antotavasta ja -tiheydestä riippuen.

Keksinnön mukaisesti valmistettuja yhdisteitä voidaan antaa muiden yhteensopivien lääkkeiden kuten penisilliinien, muiden kefalosporiinien tai tetra-sykliinien kera.

Seuraavat esimerkit kuvaavat keksintöä. Kaikki lämpötilat ovat Celsiusasteina. Sulamispisteet määritettiin Kofler-laitteella.

A. Lähtöaineen valmistus

Valmistus 1

Difenyylimetyyli-(6R,7R)-7-amino-3-karbamoyylioksiraetyyli-kef-3-em-L-karboksy1aattitolueeni-p-sulfonihapposuola.

Jäähdytettiin jäähauteessa sekoitettua suspensiota, jossa oli 156 g (0,75 moolia) fosforipentakloridia 1,5 litrassa kuivaa dikloorimetaania ja käsiteltiin 60,5 ml:lla (0,75 moolia) pyridiiniä sellaisella nopeudella, että seoksen lämpötila pysyi n. 20°-25°C:ssa, Seosta sekoitettiin ja jäähdytettiin 8°C:een ja lisättiin annoksittain 10 minuutin aikana 35^,5 g (0,5 moolia) difenyylimetyyli-(6R,7R)-7~(tien-2-yyli)-asetamido-3-triklooriasetyylikarbamoyylioksimetyyli-kef- 3-emA-karboksylaattia. Seosta sekoitettiin 1 3A tuntia n. 8°C:ssa, lisättiin sitten 10 minuutin aikana 20°C:een esijäähdytettyä ja sekoitettua seosta, jossa oli 225 ml (2,5 moolia) butaani-1,3-diolia .ja 500 ml dikloorimetaania, jolloin seoksen lämpötila pidettiin alueella -15° - -20°C. Jäähdytyshaude poistettiin ja seosta sekoitettiin 20 minuuttia n. -10°C:ssa, Lisättiin yksi litra vettä ja 15 65623 kaksifaasiseosta sekoitettiin 30 minuuttia. Vesifaasia uutettiin 2 x 500 ml:11a dikloorimetaania, orgaanisia faaseja pestiin peräkkäin yhdellä litralla 2-n kloorivetyhappoa, yhdistettiin ja haihdutettiin ruskeaksi kumiksi. Kumi liuotettiin 3,6 litraan metanolia ja tätä liuosta sekoitettiin 1 1/2 tuntia n. 20°C:ssa ja pieni määrä ruskeata, kiinteää ainesta poistettiin suodattamalla. Keltaista suo-dosta konsentroitiin vakuumissa (haudelämpötila ei yli U0°C) n, 1,5 litraksi ja lisättiin 1,5 litraa vettä. Muodostunutta suspensiota jäähdytettiin tunti, keltainen kiinteä aines eristettiin suodattamalla, pestiin hyvin vedellä, imettiin mahdollisimman kuivaksi ja kuivattiin vuorokausi vakuumissa 1+0° C:ssa. Näin saatu rasvainen kiinteä aines ja 81 g (0,^25 moolia) tolueeni-p-sulfonihappomonohydraat-tia lisättiin kahteen litraan sekoitettua kloroformia. Useiden minuuttien kuluttua tolueeni-p-sulfonihapposuola alkoi kiteytyä. Sekoitusta jatkettiin 30 minuuttia jonka jälkeen vesi poistettiin atseotrooppisesti vakuumissa korvaamalla jatkuvasti kloroformi niin, että tilavuus pysyi kahtena litrana, Suspensiota jäähdytettiin yli yön ja tuote erotettiin suodattamalla, suspensiota pestiin 2 x 250 ml:11a kloroformia, suodatettiin uudelleen, pestiin korvaamalla 250 ml:11a kloroformia ja kuivattiin vakuumissa i*0°C;ssa, jolloin saatiin 237,8 g (7^,1 %) otsikkoyhdistettä harmaanvalkoisena, kiteisenä aineena, = 262 nm ( £= 7250), NMR- analyysi ZQcmCS f (dimetyylisulfoksidi) osoitti, että mukana oli 0,25 moolia kloroformia.

Valmistus 2 (6R,7R)-7-amino-3-karbamoyylioksimetyyli-kef-3-em-U-kar'boksyylihappo Lisättiin annoksittain 30 minuutin aikana 300,0 g (0,UU moolia) (6R,7R)~ 7-amino-3-karbamoyylioksimetyyli-kef-3-em-1+-kar'boksylaattitolueeni-p-sulfoni-happosuolaa solvatoituna n. 0,6 moolilla kloroformia, sekoitettuun seokseen, jossa oli 300 ml trifluorietikkahappoa ja 300 ml anisolia vesihauteessa 20°C:ssa. Ensimmäisen 20 minuutin aikana lämpötila kohosi 23°C:sta 28°C:seen, mutta laski 26°Cseen lisäyksen päättyessä. Kullankeltaista liuosta sekoitettiin tunti lämpötilan laskiessa 21°C:seen ja liuos lisättiin sitten sekoitettuun, jäähauteeseen upotettuun seokseen, jossa oli 1,5 1 etyyliasetaattia ja 1,5 1 vettä. Sekoitetun seoksen pH säädettiin arvoon 3,8 10 minuutin aikana ammoniakkiliuoksella (tiheys 0,880) lämpötilan kohotessa 38°Cseen. Suspensiota sekoitettiin ja jäähdytettiin 10°Cseen 1 1/U tuntia ja suodatettiin. Kermamaista kiinteätä ainesta pestiin 750 ml:11a vettä ja h x 200 ml:lla etyyliasetaattia ja kuivattiin vakuumissa, jolloin saatiin 115,6 g (96,2 %) otsikkoyhdistettä, (pH = 6-fosfaatti- puskuri) = 265 nm ( £.= 7750), puhtaus korkeapainenestekromatografian mukaan 99,7 %· Mikroanalyyttiset arvot vahvistivat otsikkoyhdisteen rakenteen.

16 65623

Valmistus 3 a) (6R,7R)~7~(R~5~bentsoyyliamino-5-karboksipentaaniamido)-3-hydroksi-metyyli-kef-3-em-4-karboksyylihappo Jäähdytettiin +5°C:seen sekoitettu liuos, jossa oli 62,00 g (n. 100 mmoolia) (6R,7R)-*7-(R-5-amino-5-karboksipentaaniamido-3-hydroksimetyyli-kef-3-em-k-karboksyylihapon monokaliumsuolaa (puhtaus n, 67 %) 300 ml:ssa vettä ja käsiteltiin 25 minuuttia liuoksella, jossa oli 17s1* ml (150 mmoolia) bentsoyyli-kloridia 200 ml:ssa asetonia, Reaktioseoksen pH säädettiin arvoon 8,2-8,5 lisäämällä kontrolloidusti 30 p/t-£ trikaliumortofosfaatin vesiliuosta. Seosta sekoitettiin lisää 10 minuuttia, päälle kaadettiin lk0 ml etyyliasetaattia ja pH alennettiin arvoon 5*6 ortofosforihapolla, Kerrokset erotettiin ja vesikerrosta pestiin 2 x 1+00 ml:11a etyyliasetaattia, Vesikerrosta laimennettiin kahdella litralla vettä, lisättiin 2 1 etyyliasetaattia ja sekoitetun seoksen pH säädettiin arvoon 2,0 ortofosforihapolla. Kerrokset erotettiin ja vesikerrosta uutettiin 2 x 1500 ml:11a etyyliasetaattia. Yhdistettyjä uutteita pestiin 800 ml:11a kyllästettyä suolaliuosta, kuivattiin ja konsentroitiin vakuumissa tilavuuteen 300- kOO ml. Muodostunutta suspensiota sekoitettiin 20 minuuttia kahdessa litrassa eetteriä ja suodatettiin. Eristettyä kiinteätä ainesta pestiin 2 x 250 ml:11a eetteriä ja kuivattiin vakuumissa Qtorr) jolloin saatiin 5^,95 g (88,8 ρ/ρ-/ί), ΟΛ _ = (C = 1,00 dioksaanissa), y\mgQts (pH = 6-puskuri) = 231 nm (E1cm = 2^5) 2&& mi (infleksio, = 1 i+5) ,NMR~analyysi (dimetyylisulfoksidi-dg) osoitti, että mukana oli epäpuhtautena n. 20 % laktonia ja n. 0,U moolia etyyliasetaattia.

b) (6R,7R)-7-(R~5-bentsoyyliamino-5-karboksipentaaniamido)-3-kloori-asetyylikarbamoyylioksimetyyli-kef-3-em-1+-karboksyylihapon mononatriumsuola Käsiteltiin 25,^6 g yllä olevan kohdan a) tuotetta liuoksella, jossa oli 9,00 g (75 mmoolia) klooriasetyyli-isosyanaattia 92 ml:ssakuivaa asetonia. Muodostunutta liuosta sekoitettiin 25 minuuttia n. 20°C:ssa, jäähdytettiin viiden minuutin aikana n.5°C:seen ja käsiteltiin liuoksella, jossa oli 8,1+7 g (51 mmoolia) natrium-2-etyyliheksanoaattia 51 ml:ssa asetonia. Kiteistä suspensiota sekoitettiin viisi minuuttia n. 5°C:ssa, kiinteä aines erotettiin suodattamalla, pestiin 80 ml:11a asetonia ja 250 ml:11a eetteriä ja kuivattiin vakuumissa (itorr), jolloin saatiin 27,23 g (107,0 p/p—JS) otsikkoyhdistettä, /o<= +72,0° (c = 1,00 3 #:ssa NaHCO^-vesiliuoksessa), J (pH = 6-puskuri) = 227 mm (E. = 2k9), 261 nm (infleksio, R-|cm - 105). NMR-analyysi (dimetyylisulfoksidi-dg) osoitti, että mukana oli epäpuhtautena n, 35 % laktonia ja n. 1,0 moolia klooriasetamidia.

c ) (6R,7R )-7-amino-3"klooriasetyylikarbamoyylioksimetyyli-kef-3-em-k-karboksyylihappo π 65623 Jäähdytettiin sekoittaen n. 10%:seen suspensio, jossa oli 21*,77 g yllä olevan kohdan h) tuotetta 320 ml:ssa kuivaa metyleenikloridia typpisuojassa. Lisättiin 17,60 ml (218,0 mmoolia) ja sitten 16,80 ml (139,2 mmoolia) dikloori-dimetyylisilaania ja vaaleanruskeaa suspensiota sekoitettiin 20 minuuttia n.

20°C:ssa ja jäähdytettiin sitten -17°£seen. Lisättiin 10,81+ g (52,0 mmoolia) fosforipentakloridia ja seosta sekoitettiin kaksi tuntia -17° ~ “23 C:ssa.

Lisättiin 6,1+8 ml (80,1+ mmoolia) pyridiiniä ja seos lisättiin -35°C:seen esi-jäähdytettyyn 10l+ ml:aan metanolia ja 20 ml:aan pesunestettä sellaisella nopeudella, että sekoitetun seoksen lämpötila ei ylittänyt -10°C. Sekoitetun liuoksen annettiin saavuttaa 25 minuutin aikana +2°C, sitten lisättiin 88 ml vettä ja seoksen pH säädettiin arvosta 0,6 arvoon 3,8 ammoniakkivesiliuoksella (tiheys 0,880). Muodostunutta sakkaa sisältävää kaksifaasiseosta jäähdytettiin tunti ja suodatettiin sitten. Kiinteätä ainesta pestiin peräkkäin 100 ml:lla 50 t/t-#:sta metanoli-vesiliuosta, 80 ml:11a metanolia ja 1+0 ml:11a metyleenikloridia ja kuivattiin vakuumissa (1 torr) jolloin saatiin 6,86 g (27,7 p/p-#) otsikkoyhdistettä kerman-värisenä jauheena, Γ°*Ό^ = +*+8° (c - 1,01* dimetyylisulfoksidissa), (pH * 6-puskuri) = 237,5 nm (E^m = 1^+9), 261,5 nm (E^m = 1^5).

B. Esimerkit

Esimerkki 1 a) Difenyylimetyyli-(6R,7R)-3-karboamoyylioksimetyyli-7-/2-(fur-2-yyli)- 2-metoksi-iminoasetamidq7-kef-3-em-l+-karboksylaatti (syn-isomeeri)

Menetelmä I

Liuotettiin 25,0 g (0,33 moolia) epäpuhdasta difenyylimetyyli-(6R,7R)-7-amino-3“karbamoyylioksimetyylikef-3-em-l+-karboksylaattitolueeni-p-sulfonihapposuolaa, joka oli saatu vastaavasta 3-triklooriasetyylikarbamoyylioksiraetyyliyhdistees-tä, etyyliasetaatin ja natriumbikarbonaatin vesiliuoksen seokseen. Orgaaninen kerros erotettiin, pestiin vedellä, kuivattiin magnesiumsulfaatilla ja haihdutettiin pyöröhaihduttimessa, jolloin saatiin 11,5 g (0,262 moolia, 77 %) difenyylimetyyli-(6r,7R )-7-amino-3-karbamoyylioksimetyylikef-3-em-l+-karboksylaattia vaahtona.

Lisättiin 5,32 g (0,312 moolia) 2-(fur-2-yyli)-2-metoksi-iminoetikkahappoa (syn-isomeeriä) 100 ml:ssa kuivaa dikloorimetaania 50 ml:aan tämän amiinin 3°C:seen jäähdytettyä dikloorimetaania ja 10 minuuttia myöhemmin 6,5 g (0,312 moolia) DL-disykloheksyylikarbodi-imidiä 30 ml:ssa dikloorimetaania. Reaktioseosta sekoitettiin jäähauteessa 1+5 minuuttia, jona aikana kiteytyi kiinteä aine (luultavasti N,N'-disykloheksyyliureaa). Sakka suodatettiin ja hylättiin, suodosta pestiin natriumbikarbonaatin vesiliuoksella ja vedellä, kuivattiin magnesiumsulfaatilla ja haihdutettiin kuiviin. Jäännöstä trituroitiin etanolissa, jolloin saatiin 10,6 g epäpuh- 18 65623 dasta tuotetta, joka puhdistettiin kromatögrafoimalla yhdellä kilolla silikagee-liä. Eluointi 10-$ asetonilla dikloorimetaanissa poisti poolittomat epäpuhtaudet ja 20-$ asetolilla dikloorimetaanissa eluoidut fraktiot antoivat h-,8 g (31 $) otsikkoyhdistettä, sp. 199 - 202°C, Z~o7p1 ~ +ll+0 (c = 1,0 dimetyylisulfoksidi), ^ EtOH _ nm ^ = 18 500) ja X EtOH _ 21Q nm g = ^ maks xnf.

IR-, NMR- ja mikroanalyyttiset arvot vahvistivat otsikkoyhdisteen rakenteen.

Menetelmä H

Lisättiin 1,86 g (18,4 mmoolia) trietyyliamiinia liuokseen, jossa oli 3,1 g (18,1+ mmoolia) 2-(fur-2-yyli)-2-metoksi-iminoetikkahappoa (syn-isomeeriä) 35 ml:ssa dikloorimetaania. Kun tätä liuosta oli jäähdytetty jäähauteessa 5 minuuttia, lisättiin 1,57 ml (18,U mmoolia) oksalyylikloridia ja tippa N,N-dimetyy-liformamidia. Puolen tunnin kuluttua liuotin poistettiin vakuumissa ja kiinteää jäännöstä kuivattiin tunti vakuumissa. Lisättiin 150 ml vedetöntä eetteriä muodostuneen happokloridin liuottamiseksi ja poistettiin suodattamalla 2,5 g liukenematonta trietyyliamiinihydrokloridia. Eetteri haihdutettiin pyöröhaihduttimessa ja öljymäinen jäännös liuotettiin uudelleen dikloorimetaaniin.

Liuotettiin 8,9 g (1^,7 moolia) difenyyliraetyyli-(6R,7R)-7-amino-3-karbamoyylioksinetyyli-kef-3-em-it-karboksylaattitolueeni-p-sulfonihapposuolaa vedettömään dikloorimetaaniin. Ravisteltiin tätä liuosta ja natriumbikarbonaatin vesiliuosta, pestiin vedellä ja kuivattiin magnesiumsulfaatilla. Tähän vapaan amiinin liuokseen lisättiin 2-(fur-2-yyli)-2-metoksi-iminoasetyylikloridin (syn-isomeerin) dikloorimetaaniliuos ja 5 ml propyleenioksidia. 10 minuutin kuluttua erotettiin suodattamalla 1,1 g kiteistä, kiinteätä ainetta, joka myöhemmin tunnistettiin difenyylimetyyli-(6R,7R)-7-amino-3-karbamoyylioksimetyyli-kef-3-em-U-karboksylaattihydrokloridiksi. Suodosta pestiin 2-n rikkihapolla, vedellä, natriumbikarbonaatin vesiliuoksella ja vedellä, kuivattiin magnesiumsulfaatilla ja haihdutettiin kuiviin, jolloin saatiin 2,5 g (30,5 %) otsikkoyhdistettä, joka fysikaalisilta ominaisuuksiltaan oli sama kuin yllä olevan menetelmän (I) mukainen tuote.

b) Natrium-(6R,7R)-3-karbamoyylioksimetyyli-7-^2-(fur-2-yyli)-2-metoksi-iminoasetamidq7-kef-3-em-1+-karboksylaatti (syn-isomeeri)

Lisättiin hitaasti 20 ml trifluorietikkahappoa seokseen, jossa oli 5 ml anisolia ja U,7 g (8 mmoolia) difenyylimetyyli-(6R,7R)-3-karbamoyylioksimetyyli- 7-/2-(fur-2-yyli)-2-metoksi-iminoasetamido7-kef-3_em-4-karboksylaattia (syn-iso-meeriä), joka on jäähdytetty jäähauteessa. Pulloa ravisteltiin ajoittain seuraa-van 10 minuutin aikana, jotta kiinteä aines liukenisi täysin. Pullo poistettiin jäähauteesta ja trifluorietikkahapon ylimäärä poistettiin pyöröhaihduttimessa. Trituroimalla jäännöstä 5 ml:ssa etyyliasetaattia saatiin 3,3 g ( 9^ %>) (6R,7R)~ 19 65623 3-karbamoyylioksimetyyli-7-/2-(fur-2-yyli)-2-metoksi-iminoasetamidq7-kef-3-em-l+-karboksyylihappoa (syn-isomeeriä) kiinteänä aineena, joka eristettiin suodattamalla ja pestiin dietyylieetterillä.

Vapaa happo liuotettiin asetoniin ja lisättiin 8,0 ml natrium-2-etyyli- . . . . . . o heksanoaatin 1-m asetomliuosta. Kun reaktioseosta oli sekoitettu 0 C:ssa kaksi tuntia, erotettiin suodattamalla 2,3 g (73 %) otsikkosuolaa. Tämä ja 0,8 g toista erää otsikkosuolaa yhdistettiin ja liuotettiin 250 ml:aan vettä ja uutettiin kahdesti 100 ml:lla ja kerran 50 ml:lla eetteriä. Vesiliuos kylmäkuivattiin, jolloin saatiin 2,66 g natrium-(6R,7R)-3-karbamoyylioksimetyyli-7-/2-(fur-2-yyli)-2-metok-si-iminoasetamido7-kef-3-em-l+-karboksylaattia (syn-isomeeriä), !_<Xj' = 73,5 (c = 1,06 dimetyylisulfoksidissa), \ ^^kg = 27*+ nra ^ = 500), γ (Nujol) 31+50, 3330, 3250 (NH, NHg ja H20), 1752 (atsedin-2-oni), 1652 ja 1600 em“1 (karb-oksylaatti), 'C (dimetyylisulfoksidi -dg) 0,2l+ (d, J = 8 Hz, C0NH), 2,12 (d, J = 2 Hz, furyyli C^-H), 3,25 ja 3,30 (m, furyyli C^H ja C^-H), 3,1+1+ (leveä voimakas, C0NH2), 1+,32 (dd, J = 5 ja 8 Hz, C^-H), 1+,92 (d, J = l+,5 Hz, Cg-H), 5,15 (q, J = 13 Ha, C3~CH2), 6,07 (s, NOCH^ ja 6,58 (q, J = 18 Hz, <^0.

Analyysi C^H^N^NaOgSO. 5H20:lle (mp. 1+55,37)

Laskettu: C 1+2,2 H 3,5 N 12,3 S 7 %

Saatu: C 1+2,0 H 3,8 N 12,1 S 7,2 %

Esimerkki 2 (6R,7R)-3~karbamoyylioksimetyyli-7-/2-(fur-2-yyli)-2-metoksi-iminoaset-amidq7-kef-3-era-l+-karboksyylihappo (syn-isomeeri)

Sekoitettu seos, jossa oli 75 ml N,N-dimetyyliasetamidia, 75 ml aseto-nitriiliä, 1+2 ml (0,3 moolia) trietyyli amiini a ja 16,1+0 g (0,06 moolia) (6R,7R)- 7-amino-3-karbamoyylioksimetyylikef-3-em-l+-karboksyylihappoa upotettiin jäähautee-seen ja lisättiin 10 ml vettä. Seosta sekoitettiin 0 -2°C:ssa 1+5 minuuttia ja kiinteä aines liukeni hitaasti muodostaen keltaisen liuoksen,

Samalla jäähdytettiin 0°^seen sekoitettu suspensio, jossa oli 11+,99 g (0,072 moolia) fosforipentakloridia 150 ml:ssa kuivaa dikloorimetaania ja lisättiin 27,5 ml Ν,Ν-dimetyyliasetamidia, Muodostunut liuos jäähdytettiin uudelleen -10°C:seen ja lisättiin 12,17 g (0,072 moolia) 2-(fur-2-yyli)-2-metoksi-imino-etikkahappoa (syn-isomeeria), Seosta sekoitettiin 15 minuuttia -10°C:ssa ja lisättiin 35 g jäämurskaa. Seosta sekoitettiin 10 minuuttia 0°C:ssa ja alempi dikloori-metaanifaasi lisättiin 10 minuutin aikana yllä valmistettuun kefalosporiini-liuokseen ja jäähdytettiin -10°Gseen jonka jälkeen reaktiolämpötila nousi tasaisesti 0°C: seen. Seosta sekoitettiin tunti 0°-2°C:ssa, jäähdytyshaude poistettiin ja reaktiolämpötilan annettiin tunnissa kohota 20°C+seen, sitten reaktioseos lisättiin hitaasti 5°C:ssa 100 ml:aan 2-n kloorivetyhappoa, joka oli laimennettu 1,15 litralla kylmää vettä. Kaksifaasiseoksen pH säädettiin alle 2:een 10 ml:11a 2-n kloorivetyhappoa ja seosta sekoitettiin ja jäähdytettiin 5°C:seen. Sakka suodatettiin, pestiin 100 ml:11a dikloorimetaania ja 250 ml:lla vettä ja kuivattiin 20 65623 vakuumissa i+0°C:ssa yli yön, jolloin saatiin 22,O** g (86,6 %) otsikkoyhdistettä, +58° (c = 1,08 dimetyylisulf oksidissa), XmaJcs = (pH = 6-fosf aattipuskuri) 2lh nm (& = 17500), = (Nujol) 3I+80, 31+1+0, 336?, 3255 ja 3133 (sidottu NH ja NH^), 2725 ja 2590 (COgH) 1760 (atsetidin-2-oni), 1728, 1712 ja 1698 (0C0NH2 ja CO^H), 1655 ja 1530 cm 1 (CONH), 'T (dimetyylisulfoksidi-dg), 0,25 (d, J = 8 Hz, CONH), 2,18 (s, furyyli C^H), 3,28 ja 3,1+ (m, furyyli C^-H ja C3-H), 3,1+2 (s, C0NH2), 1+,19 (dd, J = 8 ja 5 Hz, C^H), 1+,80 (d, J * 5 Hz, Cg-H) 5,06 ja 5,39 (q, J = 13 Hz, C3-CH2), 6,09 (s, NOCH^), 6,1+1+ (romahtanut q, ^2~Η2) ja 7,99 (0,03 moolia CH3C0N(CH3)2).

Esimerkki 3 a) (6R,7R)-7-(R-5-bentsoyyliamino-5-karboksipentaaniamido)-3-hydroksi-metyyli-kef-3-em-l+-karboksyylihappomonokinoliniumhappomonohydraatti Jäähdytettiin 0~5°C: seen sekoitettu liuos, jossa oli 18,1+5 g (30 mmoolia) (6R,7R)-7-(R-5-smino-5-karboksipentaaniamido)-3-hydroksimetyylikef-3~em-l+-karboksyylihapon monokaliumsuolaa 93 ml:ssa vettä (jää-vesi-haude) ja käsiteltiin 25 minuuttia liuoksella, jossa oli 5,19 ml (1+5 mmoolia) bentsoyylikloridia 63 ml:ssa asetonia. Reaktioseoksen pH säädettiin arvoon 8,5 (- 0,1) lisäämällä kontrolloidusti n. 100 ml 30 p/t-$S trikaliumortofosfaatin vesiliuosta. Seosta sekoitettiin lisää viisi minuuttia, päälle kaadettiin 150 ml etyyliasetaattia ja pH alennettiin arvoon 5,6 ortofosforihapolla. Kerrokset erotettiin ja vesikerrosta pestiin 2 x 300 ml:lla etyyliasetaattia. Yhdistettyjä pesunesteitä uutettiin 200 ml:11a vettä. Yhdistettyä vesikerrosta ja pesunesteitä laimennettiin 600 ml:11a vettä, lisättiin 600 ml etyyliasetaattia ja sekoitetun seoksen pH säädettiin arvoon 2,0 ortofosforihapolla. Orgaaninen kerros erotettiin ja lisättiin sekoittaen 10,61+ ml (1+5 mmoolia) kinoliinia 25 ml:ssa etyyliasetaattia, jolloin saatiin valkoinen sakka. Vesikerrosta uutettiin 3 x 300 ml:11a etyyliasetaattia ja pesunesteet lisättiin kinoliinipitoiseen suspensioon. Seosta sekoitettiin tunti n. l8°C:ssa ja konsentroitiin vakuumissa n. 500 ml:ksi. Lisättiin sekoittaen 900 ml eetteriä ja 30 minuutin kuluttua kiinteä aines eristettiin suodattamalla, pestiin 5 x 200 ml:lla eetteriä ja kuivattiin vakuumissa(l torr).jolloin saatiin 18 o 19,20 g (101+,1 p/p-$) otsikkoyhdistettä valkoisena jauheena, /<*7 = +78 1¾ , (pH=6-puskuri )=258 nm (infleksio, E. = 185)- D16LKS · I cm IR- ja NMR-analyysi osoitti että otsikkoyhdiste sisälsi epäpuhtautena n. 15 % laktonia ja jälkiä eetteristä ja etyyliasetaatista.

b) (6R,7R)-7-(R-5-bentsoyyliamino-5-karboksipentaaniamido)-3-trikloori-asetyylikarbamoyylioksimetyyli-kef-3-em-1+-karboksyylihappomonokinoliniumsuola Käsiteltiin 1+,21+ g (7 mmoolia) yllä kuvattua tuotetta a) 100 ml:11a kuivaa dioksaania, johon se osaksi liukeni. Sekoitettuun seokseen lisättiin 2,90 ml 21 65623 (2^+,5 mmoolia) triklooriasetyyli-isosyanaattia. Muodostunutta liuosta sekoitettiin 30 minuuttia, kirkastettiin suodattamalla ja haihdutettiin vakuumissa, jolloin saatiin keltainen vaahto. Tämä liuotettiin n. 10 ml:aan asetonia ja kaadettiin n. 100 ml:aan sekoitettua isopropyylieetteriä. Muodostunut valkoinen sakka erotettiin suodattamalla ja kuivattiin vakuumissa (1 torr),jolloin saatiin 6,26 g (l*+7,8 p/p-jS) otsikkoyhdistettä valkoisena jauheena. NMR-analyysi osoitti että mukana oli n. 22% laktonia, 0,75 moolia isopropyylieetteriä, 0,2 moolia dioksaa-nia ja pieni määrä asetonia.

c) (6R ,7R )-7-amino-3_triklooriasetyylikar'bamoyylioksimetyylikef-3-em-1i-karboksyylihappo Jäähdytettiin typpisuojakaasussa n.10°C:seen sekoittaen 1+,77 g (6 mmoolia) yllä olevaa tuotetta b) 1+0 ml:ssa kuivaa metyleenikloridia. Lisättiin 2,20 ml (27,3 mmoolia) pyridiiniä ja sitten 2,10 ml (17,1+ mmoolia) diklooridimetyyli-silaania, ruskeaa liuosta sekoitettiin n. 17°C:ssa 20 minuuttia ja jäähdytettiin sitten -17°C:seen. Lisättiin 1 ,355 g (6,5 mmoolia) fosforipentakloridia ja seosta sekoitettiin kaksi tuntia n. -l6°C:ssa, Lisättiin 0,81 ml (10 mmoolia) pyridiiniä ja seos lisättiin -35°C:seen jäähdytettyyn 13 ml:aan metanolia ja 2,5 ml:aan pesunesteitä sellaisella nopeudella, että sekoitetun seoksen lämpötila ei ylittänyt -10°C. Sekoitetun liuoksen annettiin saavuttaa 25 minuutin aikana +9°C, lisättiin 11 ml vettä ja seoksen pH säädettiin arvoon 0,3-3,8 ammoniakkiliuoksella (tiheys 0,880). Muodostunutta sakkaa sisältävää kaksifaasiseosta jäähdytettiin tunnin ajan ja sitten suodatettiin. Kiinteää ainesta pestiin peräkkäin 12 ml:11a 50 t/t-% metanolivesiliuosta, 10 ml:lla metanolia ja 5 ml:lla metyleenikloridia ja kuivattiin vakuumissa (1 torr)(jolloin saatiin 1,22 g (25,6 p/p-$) otsikkoyhdistettä kermanvärisenä jauheena = +J+1+0 (c = 1,02 dimetyylisulfoksidissa), "1 , λ of ^ λ of Λ niQiCS .

(pH=6-puskuri )=2^+0 nm (E. = 133), 263 nm (E, = 1 i+0). NMR-arvot vahvistivat i cm j cm otsikkoyhdisteen rakenteen.

d) (6R,7R)-3-karbamoyylioksimetyyli-7-/5-(fur-2-yyli)-2-metoksi-imino-asetamidq7-kef-3~em-i+-karboksyylihappo (syn-isomeeri)

Liuotettiin U,5 g (21,5 mmoolia) fosforipentakloridia 90 ml:aan kuivaa metyleenikloridia ja jäähdytettiin sekoittaen -15°C:seen. Lisättiin hitaasti 9 ml Ν,Ν-dimetyyliasetamidia pitäen lämpötilan alle -10°C ja seosta sekoitettiin 10 minuuttia. Lisättiin 3,66 g (21,5 mmoolia) 2-(fur-2-yyli)-2-metoksi-iminoetikka-happoa (syn-isomeeria) ja seosta sekoitettiin 15 minuuttia -15°C:ssa. Lisättiin varovasti 18 g jäämurskaa niin, että seoksen lämpötila ei ylittänyt -7°C. Seosta sekoitettiin 10 minuuttia, orgaaninen kerros eristettiin, lisättiin tiputtaen liuokseen, jossa oli 7,52 g (18 mmoolia) (6R,7R)-7-amino-3-triklooriasetyyli-karbamoyylioksimetyyli-kef-3-em-l+-karboksyylihappoa -10°C:seen esijäähdytetyssä 22 ¢5623 90 ml:ssa kuivaa metyleenikloridia ja 5,5 ml:ssa (Uo mmoolia) trietyyliamiinia. Happokloridiliuosta lisättiin 20 minuuttia ja reaktioseoksen lämpötila pidettiin -10... -8°C:ssa. Sitten seosta sekoitettiin 80 minuuttia, jolloin lämpötilan annettiin nousta +3°Cseen, ja lisättiin 6 ml metanolia. Viiden minuutin lisä-sekoittamisen jälkeen liuosta uutettiin 2 x 120 ml:lla 3 p/t-% natriumbikarbonaattia ja 150 ml:lla vettä. Yhdistettyjä uutteita seisotettiin 3 1/2 tuntia n. 20°C:ssa, pestiin 100 ml:lla etyyliasetaattia ja hapotettiin pH-arvoon 1,5 väkevällä kloorivetyhapolla. Muodostunutta, saostunutta öljyä uutettiin 2 x 300 ml:11a etyyliasetaattia. Yhdistettyjä orgaanisia uutteita pestiin 2 x 100 ml:lla vettä, kuivattiin magnesiumsulfaatilla ja haihdutettiin vakuumissa, jolloin saatiin 7*1 g keltaista, kiinteää ainesta, joka sekoitettiin 150 mlrssa eetteriä, suodatettiin ja kuivattiin vakuumissa (1 torr)( jolloin saatiin 5»20 g (68,2 % teor.) otsikko- yhdistettä keltaisena, kiinteänä aineena, X = (pH=6-puskuri) 275 nm - d f melts · (E * = 385).

1 cm

Esimerkki U

(6R,7R)-3-karbamoyylioksimetyyli-7“/2-(fur-2-yyli)-2-metoksi-iminoasetamido7-kef-3-em-l+-karboksyylihappo (syn-isomeeri)

Lisättiin 1,5 ml Ν,Ν-dimetyyliasetamidin -10°C:seen jäähdytettyä liuosta, jossa oli 750 mg (3,6 mmoolia) fosforipentakloridia 15 ml:ssa vedetöntä dikloori-metaania, Kymmenen minuutin kuluttua muodostuneeseen suspensioon lisättiin 612 mg (3,6 mmoolia) 2-(fur-2-yyli)-2-metoksi-iminoetikkahappoa (syn-isomeeria). Pian kirkkaaksi liuokseksi muuttuvaa suspensiota sekoitettiin 15 minuuttia -10°C:ssa. Lisättiin 3 g jäätä ja 10 minuutin kuluttua kerrosten annettiin erota tiputus-suppilossa, Orgaaninen faasi juoksutettiin hitaasti viiden minuutin aikana -10°C:seen jäähdytettyyn liuokseen, jossa oli 1,05 g (3 mmoolia) (6R,7R)-7-amino- 3-klooriasetyylikarbamoyylioksimetyylikef-3-em-l*-karboksyylihappoa 15 ml:ssa dikloorimetaania, jossa oli 0,9 ml (6,5 mmoolia) trietyyliamiinia. Neljänkymmenen minuutin kuluttua lisättiin 1 ml metanolia ja viisi minuuttia myöhemmin reaktio-seosta uutettiin kahdesti 150 ml:11a 3 p/t-# natriumbikarbonaatin vesiliuosta. Vesiuutetta pestiin 25 ml;11a etyyliasetaattia ja seisotettiin neljä tuntia 20°C:ssa. Liuosta pestiin kahdesti etyyliasetaatilla, hapotettiin 2-n kloorivety-hapolla ja uutettiin kolmasti etyyliasetaatilla. Yhdistetyt orgaaniset kerrokset kuivattiin magnesiumsulfaatilla, väri poistettiin aktivoidulla puuhiilellä ja haihdutettiin vakuumissa, jolloin saatiin 1,15 g (87 %) vaaleankeltaista kiinteätä ainesta. Sitä pestiin dietyylieetterillä ja eristettiin suodattamalla, jolloin saatiin 0,91 g (71 %) otsikkoyhdistettä, X^^g = 27^ nm ( f. = 17300).

23 65623

Esimerkki 5 (6R,TR )-3-karl>amoyylioksimetyy lifur-2-yyli )-2-metoksi-imino-asetamidq7-kef-3-em-U-karboksyylihappo (syn-isomeeri) Jäähdytettiin 750 ml asetonia 0°C:seen, käsiteltiin 28,8 ml:lla {2k0 mmoolia) triklooriasetyyli-isosyanaattia ja liuos jäähdytettiin uudelleen 0°Cseen. Sekoitettuun isosyanaattiliuokseen lisättiin ^5,6 g (120 mmoolia) (6R,7R)-7-^5-(fur-2-yyli )-2-metoksi-iminoasetamido7-3-hydroksimetyyli-kef-3-em-U-karboksyylihappoa (syn-isomeeriä) annoksittain viiden minuutin aikana siten, että reaktiolämpötila ei ylitä 6°C. Keltaista liuosta sekoitettiin 15 minuuttia ja lisättiin U,5 ml metanolia. Liuos konsentroitiin 60 ml:ksi ja konsentraatti liuotettiin 750 mitään metanolia. Lisättiin U5,3 g (5I+O mmoolia) natriumbikarbonaattia 600 mltssa vettä ja ^»5 g aktiivihiiltä ja muodostunutta suspensiota sekoitettiin kaksi tuntia huoneenlämpötilassa. Puuhiili poistettiin suodattamalla piimään läpi ja vaaleankeltaisen suodoksen pH säädettiin arvoon 4,5 lisäämällä laimeata kloorivetyhappoa. Liuos konsentroitiin vakuumissa puoleen tilavuuteen ja lisättiin vastaava tilavuus vettä. pH säädettiin arvoon 2,0 laimealla kloorivetyhapolla ja tuote erotettiin suodattamalla, pestiin 3 x 150 ml:lla vettä ja kuivattiin 16 tuntia vakuumissa ja U0°C:ssa, jolloin saatiin 37*^6 g (73,5 %) otsikkotuotetta, ~ +63,7° (c = 1,0 0,2-m pH=7-fosfaattipuskurissa), (pH=6-fosfaattipuskuri)=27^ nm ( 6= 17600).

Menetelmä (II)

Suspensiota, jossa oli 3,81 g (9*55 mmoolia) (6R,7R)-7_Z£-(fur-2-yyli)- 2-metoksi-iminoasetamidq7-3“hydroksimetyylikef-3-em-l+-karboksyylihappoa (syn-isomeeriä) 70 ml:ssa dikloorimetaania ja 25 mlsssa tetrahydrofuraania ja käsiteltiin 5°C:ssa 2,6 ml:lla (25 mmoolia) diklooriasetyyli-isosyanaattia. Reaktioseosta käsiteltiin kuten menetelmässä (i), jolloin saatiin 3,36 g (83,0 %) otsikkoyhdistettä, +63°, Xmakg β 273,5 nm (t - 17800).

Menetelmä (lii)

Suspensiota, jossa oli 19,05 g (50 mmoolia) (6R,7R)-7-/2-fur-2-yyli)- 2-metoksi-iminoasetamido7~3-hydroksimetyylikef-3-em-h-karboksyylihappoa (syn-isomeeria) 250 ml:ssa kuivaa asetonitriiliä käsiteltiin 5 -10°C:ssa 6,33 mlrlla (75 mmoolia) kloorisulfonyyli-isosyanaattia 80 ml:ssa asetonitriiliä.

Reaktioseosta sekoitettiin 10 minuuttia 0 -5°C:ssa ja lisättiin 50 ml vettä. Seosta sekoitettiin n. 20°C:ssa ja 20 minuutin kuluttua saostui valkoisia kiteitä. Haihduttamalla ja suodattamalla saatiin 18,17 g (85,7 %) otsikkoyhdistettä, 2k 65623 /«^7q0= +62,5°, A alfR = 273,5 nm (£ = 17820). Haihduttamalla emäliuokset saatiin 1,88 g (8,6¾) tuotteen toista erää, jolla oli samat arvot.

Esimerkki 6

Muoto I natriura-(6R,7R)“3-karbamoy^rlioksimetyyli-7-Z2~(i‘ur-2-yyli )-2-metoksi-iminoasetamido7-kef-3-em-I+-karboksylaatti (syn-isomeeri)

Menetelmä (I)

Liuotettiin 100 g (6R,7R)-3-karbamoyylioksimetyyli-7-/2-(fur-2-yyli)-2-metoksi-iminoasetamido7-kef-3-em-4-karboksyylihappoa (syn-isomeeriä) seokseen, jossa oli 1+00 ml Ν,Ν-dimetyyliasetamidia ja 1000 ml asetonia, ja lisättiin bo g natrium-2-etyyliheksanoaattia 200 ml:ssa asetonia. Seosta ympättiin ja sekoitettiin huoneenlämpötilassa 1 1/1+ tuntia. Tuote erotettiin suodattamalla, pestiin 500 mlrlla asetonia, uutettiin 3 x 300 mlrlla asetonia ja lopuksi vielä eetterillä, jolloin saatiin 101,1+ g (92,5 %) puhdasta tuotetta, joka ilmassa tasapainon saavuttamisen jälkeen sisälsi 0,65 mooliekvivalenttia vettä. Tuotteen arvot j = +61° (£ = 0,5 pH=l+ ,5-fosfaattipuskurissa) ja ^ “ 273 nm ja ®1cm= 1+12 (H20).

Menetelmä (II)

Toistettiin menetelmä (i) sillä erotuksella, että kefalosporiinihappo aluksi liuotettiin Ν,Ν-dimetyyliformamidin ja denaturoidun spriin seokseen N,N-dimetyyliasetamidi-asetonin asemesta, jolloin saatiin otsikkoyhdistettä (80 %), jolla oli samat ominaisuudet kuin menetelmän (I) tuotteella, IR-spektri osoitti tuotteen olevan muodon I suola.

Menetelmä (lii)

Liuotettiin 1+,21+ g (10 mmoolia) (6R,7R)-3-karbamoyylioksimetyyli-7-/2-(fur-2-yyli)-2-metoksi-iminoasetamido7-kef-3-em-U-karboksyylihappoa (syn-isomeeria) 20 ml:aan Ν,Ν-dimetyyliasetamidia, joka oli kuivattu 2l» tuntia molekyyli-seulalla (Linde 1+A). Lisättiin liuos, jossa oli 2,0 g (12 mmoolia, kiteytetty uudelleen dioksaanista ja kuivattu fosforipentoksidilla natrium-2-etyyliheksano-aattia 80 mltssa etyyliasetaattia, joka oli kuivattu 2b tuntia molekyyliseulalla (linde 1+A). Liuosta sekoitettiin suljetussa astiassa n. 15 minuuttia, kunnes kiteytyminen alkoi, ja jäähdytettiin tunnin ajan l+°C:ssa. Tuote suodatettiin, pestiin n. 100 mlrlla kuivaa etyyliasetaattia ja siirrettiin sitten uuniin ja kuivattiin yli yön 20°C:ssa ja vakuumissa, jolloin saatiin 3,89 g (87 %) otsikko-yhdistettä.

25 65623

Esimerkki 7

Muoto II natrium-(6R,7R)-3-karbamoyylioksimetyyli-7“Z2-(fur-2-yyli)-2-met oksi-imi noasetamido.7-kef-3-em-l+-karboksylaatti (syn-isomeeri)

Menetelmä (I)

Lisättiin 0,2 g puuhiiltä liuokseen, jossa oli 1+,00 g (9,^2 mmoolia) (6R,7R)-3-karbamoyylioksimetyyli-7-/2-(fur-2-yyli)-2-metoksi-iminoasetamido7-kef-3-em-l+-karboksyylihappoa (syn-isomeeria) 132 ml:ssa asetonia ja 1,33 ml:ssa vettä. Suspensiota sekoitettiin 30 minuuttia, suodatettiin piimaakerroksen läpi ja suodatinkerrosta pestiin 10 ml:11a asetonia. Sekoitettuun suodokseen lisättiin tunnin aikana suodatettu liuos, jossa oli 1,66 g (10 mmoolia) natrium-2-etyyli-heksanoaattia 20 mltssa asetonia. Muodostunutta suspensiota sekoitettiin lisää 10 minuuttia, valkoinen kiinteä aines erotettiin suodattamalla, pestiin 2 x 25 ml:lla asetonia ja kuivattiin vakuumissa, jolloin saatiin 1+,06 g (93,0 %) otsikko-yhdistettä, * +60° (c « 0,91 vedessä), ^ (vesi)=27U nm (6=17^00).

Analyysi C^H^N^NaOgS. 0,7 HgO (mp. 1+59,0)

Laskettu: C 1+1,8 H 3,6 N 12,2 Na 5,0 S 7,0 HgO 2,7 ί

Saatu: C 1+1,1 H 3,55 N 12,3 Na 5,2 S 6,7 HgO 2,7.

Puhtaus korkeapainenestekromatografian mukaan 99,1+ %·

Menetelmä (II)

Lisättiin 16,98 g (1+0 mmoolia) (6R,7R)-3-karbamoyylioksimetyyli-7-Z2-(fur-2-yyli)-2-metoksi-iminoasetamidq7-kef-3-em-l+-karboksyylihappoa (syn-isomeeria) sekoitettuun seokseen, jossa oli 333 ml asetonia ja 8,5 ml vettä. Puu-hiilellä käsittelyn ja liuoksen suodattamisen jälkeen lisättiin hitaasti tunnin aikana 7,32 g (1+1+ mmoolia) natrium-2-etyyliheksanoaa,ttia 85 ml:ssa asetonia. Reaktioseosta sekoitettiin 15 minuuttia, suodatettiin, tuotetta pestiin 2 x 65 ml:11a asetonia ja kuivattiin yli yön vakuumissa ja 20°C:ssa, jolloin saatiin 17,95 g (98,5 %) otsikkoyhdistettä, joka sisälsi 0,5 moolia vettä.

Esimerkki 8

Muoto III natrium-(6R,7R)-3-karbamoyylioksimetyyli-7-Z2-(fur-2-yyli)-2-metoksi-iminoasetamido7-kef-3_em-l+-karboksylaatti (syn-isomeeri)

Liuotettiin 1*,0 g natrium-(6R,7R)-3-karbamoyylioksimetyyli-7“Z2-(fur- 2-yyli)-2-metoksi-iminoasetamido7-kef-3~em-l+-karboksylaattia (syn-isomeeria) 20 ml:aan vettä. Lisättiin 20 ml teknillistä, denaturoitua spriitä ja 160 ml 26 65623 dioksaania, liuos suodatettiin ja annettiin kiteytyä !+°C:ssa. Hyvin valkoiset, neulamaiset kiteet erotettiin suodattamalla, pestiin 100 ml:11a dioksaania ja siirrettiin dioksaanikosteina uuniin ja kuivattiin yli yön 20°C:ssa ja vakuumissa, jolloin saatiin 3,96 g (78,5 %) otsikkoyhdistettä.

Esimerkki 9

Muoto IV natrium-(6R,7R)-3-karbamoyylioksimetyyli-7-^2-(fur-2-yyli)-2-metoksi-iminoasetamidq7-kef-3-em-li-karboksylaatti (syn-isomeeri)

Muodon I ja muodon III natrium-3-karbamoyylioksimetyyli-7-/2-(fur-2-yyli)- 2-metoksi-iminoasetaraidq7-kef-3-em-U-karboksylaatin (syn-isomeerin) näyte, valmistettu vastaavasti esimerkin 6 menetelmän III ja esimerkin 8 mukaan, asetettiin kosteaan tilaan (75 $:n suhteellinen kosteus) kolmeksi päiväksi, jolloin saatiin otsikkoyhdiste. Karl-Fischer-vesianalyysin avulla saatiin vastaavasti U,0j ja 3,85¾ (1 mooli vettä vastaa 3,9Ä).

Claims (4)

1, Menetelmä antibioottisesti aktiivisen (6R,7R)~3~karbamoyylioks imetyyli- 7-/2-(fur-2-yyli)-2-metoksi-iminoasetamidq7-kef-3_em-l+-karboksyylihapon valmis tamiseksi, jonka kaava on 27 65 62 3 H H ^ \-C-CO-NH--N ^ 0</ 1-N s?-CH O-CO-NH (I) N o J och3 COOH joka yhdiste on syn-isomeerinä tai vähintään 90 % syn-isomeeriä sisältävänä syn-ja anti-isomeerien seoksena, sekä tämän ei-myrkyllisten suolojen valmistamiseksi, tunnettu siitä, että a) kondensoidaan yleisen kaavan H H ΐ j/S y-i—Γ Ί J-N -CH20-C0-NHR12 (II) COOR11 11 12 mukainen yhdiste, jossa kaavassa R on vety tai karboksyylisuojaryhma, ja R on vety tai N-suojaryhmä, tai sen happoadditiosuola , kaavan ^ \-C-C00H (III) ^OCHg mukaista happoa vastaavan asyloimisaineen kanssa, tai b) annetaan kaavan 28 65623 H H /~~~\ : U8 \ </ ^-C-CO-NH--p ^ 0 ^ ^--'N\y^----^H20H (IV) ^OCHg COOR11 mukaisen yhdisteen, jossa kaavassa R^ merkitsee samaa kuin edellä, reagoida karbamoylointiaineen, kuten kaavan R13-NCO (VIII) 13 _ mulkaisen isosyanaatin kanssa, jossa kaavassa R on poistuva ryhmä, jotta saadaan 3-asemaan karbamoyylioksimetyyliryhmä, jonka typpiatomi voi olla suojattu, jonka jälkeen c) tarvittaessa poistetaan kaikki karboksyyli- ja N-suojaryhmät, ja lopuksi d) eristetään haluttu kaavan I mukainen yhdiste, jolloin sitä ennen haluttaessa muutetaan yhdiste ei-myrkylliseksi suolakseen.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan natrium-(6R,7R)-3-karbamoyylioksimetyyli-7~Z2-(fur-2-yyli)-2-metoksi-iminoasetamido7-kef-3-em-U-karboksylaatti (syn-isomeeri).

3. Patenttivaatimuksen 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että natrium-(6R,7R)-3-karbamoyylioksimetyyli-7~/2-(fur-2-yyli)-2-metoksi-imino-asetamido7-kef-3-em-U-karboksylaatti (syn-isomeeri) saadaan muodossa II, tai muutetaan muotoon II, jonka röntgenspektri käytettäessä Debye-Scherrer-kameraa, säde 111»,6 mm, ja kuparin K^s 1,5^+18 A-säteilyä, on seuraava: d I d I 8,78 60 3,1»9 1U 7,81 9 3,07 6 (leveä) 6,65 25 2,91 8 U ,68 100 (leveä) 2,77 6 1+ ,1+5 10 2,32 3 (leveä) 1» ,20 10 2,19 2 3,76 20 (leveä) 2,08 2 65623 29

1. Förfarande för framställning av antibiotiskt aktiv (6R,TR)-3~karbamoyl-oximetyl-T~/2-(fur-2-yl)-2-metoxiiminoacet£uniclo7-cef-3_em-I+-karboxylsyra med formeln H H ^ \-C-CO-NH--^ S \ ^0' i-N A-CH20-C0-NH (I) 0 ''y och3 C00H vilken förening är i form av syn-isomer eller en blandning av syn- och anti-isomerer innehällande minst 90 % syn-isomer, samt av dennas icke-giftiga salter, kännetecknat därav, att a) man kondenserar en förening med den allmänna formeln H H l 1 S H2^_|--Y N J----N^J--CHgO-CO-NHR (II) 0 jf ;oor11 11 12 väri R är väte eller en karboxylskyddsgrupp, och R är väte eller en N-skydds- grupp, eller dess syraadditionssalt, med ett acylerande medel motsvarande syran med formeln ft \-C-C00H (III) \ / " ' 0- H ^0CH3 eller b) man omsätter en förening med formeln