FI75570B - Foerfarande foer framstaellning av terapeutiskt anvaendbar 6-/d-(2-amino-2-fenylacetamido)/ penicillanoyloximetyl-1,1-dioxopenicillanoyloximetylkarbonat. - Google Patents

Description

1 75570

Menetelmä terapeuttisesti käyttökelpoisen 6-Zp-(2-amino-2-fenyyliasetamido)_7penisillanoyylioksimetyyli-l, 1-dioksopeni-sillanoyylioksimetyylikarbonaatin valmistamiseksi 5 Keksintö koskee uusien kemiallisten yhdisteiden val mistusta, jotka ovat arvokkaita bakteerien vastaisina aineina. Täsmällisemmin sanoen se koskee uusien hydroksimetyyli-karbonaatin, HOCH2OCOOCH2OH, bis-estereiden valmistusta, jossa yksi hydroksiryhmä on esteröity penisillaanihappo-1,Ι- ΙΟ dioksidin karboksiryhmällä ja toinen hydroksiryhmä on esteröity ö(-aminopenisilliinin karboksiryhmällä.

Penisillaanihappo-1,1-dioksidin (sulbaktaami) tiedetään US-patenttijulkaisun 4 234 579 perusteella olevan tehokas ^-laktamaasi-inhibiittori ja bakteerien vastainen aine.

15 US-patenttijulkaisussa 4 244 951 ja GB-patenttihake- muksessa 2 044 255 on kuvattu bis-estereitä, joiden kaava on R1NH q ,CH3

20 J-N.-I

o ^COO

o o ^\:h2 (vii) r^sV" / J-N-1, /

O "'COO

jossa sulbaktaami on liittynyt tunnettuihin bakteerien vas- 30 täisiin penisilliineihin metaanidiolin välityksellä. Edellä esitetyssä kaavassa merkitsee tunnettujen bakteerien vas taisten penisilliinien tiettyjä asyyliryhmiä, esim. 2-amino- 2-fenyyliasetyyliä tai 2-amino-2-(p-hydroksifenyyli)asetyy-liä.

35 US-patenttijulkaisussa 300 421, jätetty syyskuun 9.

päivänä 1981, on kuvattu kaavan (VII) mukaisia yhdisteitä, 75570 2 joissa on

r2C00-r Λ-CHCO

\=/ nh2 5 ja R2 merkitsee tiettyjä alkyyli- tai alkoksiryhmiä. US-patenttijulkaisussa 3 928 595 on kuvattu bakteerien vastaisia yhdisteitä, joissa kaksi penisilliini- tai kaksi kefa-losporiinimolekyyliä on silloittuneena karbonaattiesterin 10 välityksellä. Nämä yhdisteet ovat kaavan

RoCOOCHOCOOCHOCORo J J

R4 R4 mukaisia, jossa R^ on H, CH-j tai C2H5 ja R3 on penisilliinin 15 tai kefalosporiinin tähde.

Ampisilliini, 6-/D- (2-amino-2-fenyyliasetamido).7peni-sillaanihappo on kuvattu US-patenttijulkaisussa 2 985 648. Amoksisilliini, 6-ZP-(2-amino-2-£p-hydroksifenyyli/asetami-doUpenisillaanihappo tunnetaan US-patenttijulkaisun 20 3 192 198 ja US-Reissue-julkaisun 27 744 perusteella. Amoksi- silliinin p-asyyli-johdannaisia on kuvattu US-patenttijulkaisuissa 2 985 648, 3 520 876 ja 4 053 360.

Esillä oleva keksintö koskee kaavan (I) mukaisen bakteerien vastaisen yhdisteen valmistusta, joka absorboituu 25 tehokkaasti nisäkkäiden maha-suolistoseudusta ja muuttuu absorption jälkeen nopeasti ampisilliiniksi ja penisillaani-happo-1,1-dioksidiksi (sulbaktaami). Mainitulla yhdisteellä on kaava: 75570 3 <C/-fC0N\_^S^CH3

N-' NH2 1 P^HS

A-N !/,/.

ϋ 'COOCH2O

5 0 0 C=0 (I) \ / CHT / rCf-. / 10 or //''/cooce2o

Keksintö koskee myös kaavan (I) mukaisen yhdisteen farmaseuttisesti hyväksyttävien happoadditiosuolojen valmistusta. Kaavan (I) mukainen yhdiste valmistetaan siten, että I5 yhdisteet joiden kaavat ovat

ChHC0N^_^%/CH3 Q f \ ch3 j-N-L f ja O '''COOZ1 20 O O \ / CHo r<>; 25 0J N \ooz2 joissa Q on sopiva aminosuojaryhmä, kuten atsido, toinen substituenteista Z ja Z^ on karboksylaattisuolan muodostava kationi M, kuten tetrabutyyliammonium, ja toinen on 30 Cl^OCOCI^Xf jossa X on Cl, Br tai J;

O

saatetaan reagoimaan polaarisen orgaanisen liuottimen läsnäollessa, jolloin saadaan välituote, jonka kaava on 75570 4

L Λ-CHCONH

\l_7 A \_^S^CB3 Γ TCH3

J--N-L

0 "'C00CK20 5 °v P C=0 (II) _^s(/CH3 / l XCH3 10 ° <'"cooch2o ja välituote muutetaan kaavan (I) mukaiseksi tuotteeksi muuttamalla mainittu ryhmä Q aminoryhmäksi sinänsä tunnetuin menetelmin.

15 Menetelmä voidaan kuvata myös seuraavasti: 5 75570 Α· O-?HC0NHx_^VH3 + >Lch3 - Q Γ 'CH3 I-1 PCH3

Cr N ''COOM O' H '''COOCHjO

(VI) (m) ==0 XCH20

-MX

// KJ

0X W 'COOCH.O

\ 0 0 \ V CH P=° __H3 / f rCH3 / ''COOCH^O' (II)

Suojaryhmän poisto Q:sta T

(I) · OrW^; * ,-,¾

O' N ''COOCH.O. O N '''COOM

d \ c=o (Iv) XCH20 (V)

-MX

(II) --Mi) 6 75570

Edellä esitetyissä kaavoissa Q on edellä määritelty, M on karboksylaattisuolan muodostava kationi, ensisijaisesti N(C^Hg)^-kationi (tai Na- tai K-kationi) ja X on hyvin poistuva ryhmä, ensisijaisesti Cl, Br tai J.

5 Kummassakin edellä A:11a ja B:llä merkityssä reaktio- sarjassa kaavan (II) mukaisten aminosuojattujen tuotteiden muodostamiseksi vastaava karboksylaattisuola ja, esim. halo-geenimetyyliesteri saatetaan reagoimaan suunnilleen ekvi-moolimäärin polaarisen orgaanisen liuottimen läsnäollessa 10 lämpötilan ollessa noin 0-80°C ja ensisijaisesti 25-50°C.

Joskin reagensseja käytetään tavallisesti ainakin ekvimooli-määrin, suositeltavaa on käyttää ylimäärin karboksylaatti-suolaa, jopa kymmenkertaisin mooliylimäärin. Tämän reaktion yhteydessä voidaan käyttää hyvin erilaisia liuottimia, mutta 15 tavallisesti on edullista käyttää suhteellisen polaarista orgaanista liuotinta reaktioajan minimoimiseksi. Tyypillisiä käyttökelpoisia liuottimia ovat N,N-dimetyyliformamidi, Ν,Ν-dimetyyliasetamidi, N-metyylipyrrolidoni, dimetyylisulf-oksidi, etyyliasetaatti, dikloorimetaani, kloroformi, ase-20 töni ja heksametyylifosfori(5)-triamidi. Aika, joka tarvitaan reaktion saattamiseksi pääasiallisesti loppuun, vaihte-lee riippuen monista tekijöistä, kuten reagoivien aineiden seoksesta, reaktiolämpötilasta ja liuottimesta. Yleensä, kuitenkin, 25°C:ssa käytettävät reaktioajat ovat välillä 25 noin 10 minuuttia - noin 24 tuntia.

Haluttu kaavan (II) mukainen amino-suojattu yhdiste eristetään sitten alan asiantuntijain hyvin tuntemin menetelmin. Esimerkiksi reaktioseos käsitellään veden kanssa sekoittumattomalla liuottimella, esim. etyyliasetaatilla, 30 kloroformilla tai metyleenidikloridilla, pestään vedellä, suolaliuoksella ja kuivataan. Haihduttamalla liuotin saadaan kaavan (II) mukaista väliyhdistettä, joka voidaan puhdistaa, haluttaessa, esim. kromatograformalla silikageelil-lä.

35 Amino-suojaryhmän poisto väliyhdisteestä (II) suori tetaan alalla hyvin tunnetuin menetelmin, katso esim. Gross 75570 ym., "The Peptides, Analysis, Synthesis, Biology", Academic Press, New York, N.Y., Vol. 3, 1981, joskin on tarkoin huomioitava /J-laktaamirenkaan ja esterisidosten labiilisuus. Esimerkiksi kun Q on l-metyyli-2-metoksikarbonyylivinyyli-5 amino, suojaryhmä (l-metyyli-2-metoksikarbonyylivinyyli) voidaan poistaa yksinkertaisesti käsittelemällä kaavan (II) mukaista yhdistettä yhden ekvivalentin kanssa vahvaa vesipitoista happoa, esim. suolahappoa, reaktion suhteen neutraalissa liuottimessa, lämpötilan ollessa rajoissa -10 - +30°C. 10 Tyypillisessä menetelmässä kaavan (II) mukaista yhdistettä käsitellään yhden ekvivalentin kanssa suolahappoa vesipitoisessa asetonissa. Reaktio on tavallisesti päättynyt lyhyen ajan, esimerkiksi tunnin kuluttua. Sitten asetoni poistetaan haihduttamalla vakuumissa, ja metyyliasetoasetaatti-15 sivutuote poistetaan uuttamalla eetterillä. Lopuksi kaavan (I) mukainen yhdiste otetaan talteen lyofilisoimalla hydro-kloridisuolanaan.

Kaavan (II) mukaiset yhdisteet, joissa Q on atsido, (bentsyylioksikarbonyyliamino tai 4-nitrobentsyylioksikarbo-20 nyyliamino), voidaan muuttaa vastaavaksi kaavan (I) mukaiseksi aminoyhdisteeksi käsittelemällä yhdistettä (II) olosuhteissa, joita yleisesti käytetään katalyyttisessä hydrogeno-lyysissä. Kaavan (II) mukaista yhdistettä sekoitetaan tai ravistellaan vetyatmosfäärissä, tai vedyn kanssa, joka on 25 valinnaisesti sekoitettuna neutraalin laimentimen kuten typen tai argonin kanssa, katalyyttisen hydrogenolyysi-kata-lyytti-määrän läsnäollessa. Tarkoituksenmukaisia tähän hydro-genolysointiin soveltuvia liuottimia ovat alemmat alkanolit kuten metanoli ja isopropanoli; eetterit, kuten tetrahydro-30 furaani ja dioksaani; alhaismolekyylipainoiset esterit, kuten etyyliasetaatti ja butyyliasetaatti; klooratut hiilivedyt, kuten dikloorimetaani ja kloroformi; vesi; ja näiden liuottimien seokset. Tavallisesti valitaan kuitenkin sellaiset olosuhteet, joissa lähtöaine liukenee. Hydrogenolyysi 35 suoritetaan tavallisesti lämpötilan ollessa rajoissa 0-60°C ja paineen ollessa rajoissa 1-10 ilmakehää, ensisijaisesti 8 ,-, ,- 75570 noin 3-4 ilmakehää. Tässä hydrogenolyysireaktiossa käytettävät katalyytit ovat tyypiltään aineita, joita alalla tiedetään käytettävän tämän kaltaisessa konversioreaktiossa, ja tyypillisiä esimerkkejä ovat jalometallit, kuten nikkeli, 5 palladium, platina ja rodium. Katalyyttiä käytetään tavallisesti määrin 0,5-5,0, ja ensisijaisesti noin 1,0 kertaa kaavan (II) mukaisen yhdisteen painomäärä. Katalyytti on usein edullista suspendoida neutraalille kantajalle; erityisen sopiva katalyytti on palladium, joka on suspendoitu 10 neutraalille kantajalle kuten hiilelle.

Kaavan (I) mukainen yhdiste muodostaa happoadditio-suoloja, ja näiden happoadditiosuolojen katsotaan sisältyvän tämän keksinnön piiriin. Mainittuja happoadditiosuoloja valmistetaan penisilliiniyhdisteiden yhteydessä käytetyin 15 standardimenetelmin, esimerkiksi yhdistämällä kaavan (I) mukainen yhdiste sopivassa liuottimessa (esim. vedessä, etyyliasetaatissa, asetonissa, metanolissa, etanolissa tai butanolissa) liuoksen kanssa, jossa on stökiömetrinen ekvi-valenttimäärä sopivaa happoa. Jos suola saostuu, se otetaan 20 talteen suodattamalla. Vaihtoehtoisesti se voidaan ottaa talteen haihduttamalla liuotin, tai, kun kyseessä ovat vesi-liuokset, lyofilisoimalla. Erityisen arvokkaita ovat sulfaatti-, hydrokloridi-, hydrobromidi-, nitraatti-, fosfaatti-, sitraatti-, tartraatti-, pamoaatti-, perkloraatti-, 25 sulfosalisylaatti-, bentseenisulfonaatti-, 4-tolueenisulfo-naatti- ja 2-naftaleenisulfonaattisuolat.

Kaavan (I) mukainen yhdiste, ja niiden suolat, voidaan puhdistaa tavanomaisin penisilliiniyhdisteiden yhteydessä kätyettävin menetelmin, esim. kiteyttämällä uudelleen tai 30 kromatografoimalla, joskin on kiinitettävä huomio /J-laktaa-mirengas-systeemien ja esterisidosten labiilisuuteen.

Kaavan (IV) mukaisia väliyhdisteitä saadaan, esimerkiksi, alla kuvatulla tavalla 75570 9 0CH2X ___ X * Οτ’ν-τΎί 0CH2X X—N —1,, 3 c o' ' coom

D

-MX (VI)

6> N ''' COOCH2OCOOCH2X

(IV) 15 jossa M, Q ja X ovat edellä määriteltyjä. Reaktio suoritetaan saattamalla lähtöaineena käytettävä kaavan (VI) mukainen amino-suojattu bentsyylipenisilliinisuola kosketukseen ainakin ekvimoolimäärin, ensisijaisesti 20 jopa kymmenkertaisin mooliylimäärin käytettävän bis-halo- geenimetyylikarbonaatin kanssa reaktion suhteen neutraalin orgaanisen liuottimen läsnäollessa ja lämpötilan ollessa noin -20 - +60°C, ensisijaisesti 0-30°C. Liuottimet, joita voidaan käyttää menestyksellisesti tässä 25 reaktiossa, ovat samoja polaarisia orgaanisia liuotti mia, joita on käytetty edellä valmistettaessa kaavan (II) mukaisia väliyhdisteitä.

Kaavan (III) mukaisia halogeenimetyyli-1,1-diok-sopenisillanoyylioksimetyylikarbonaatti-väliyhdisteitä 30 valmistetaan kuten edellä on selostettu kaavan (IV) mu kaisten väliyhdisteiden osalta, mutta käyttämällä lähtöaineena kaavan (V) mukaista penisillaanihappo-1,1-diok-sidin suolaa kaavan (VI) mukaisen penisilliinisuola-lähtöaineen asemesta.

35 bis-kloorimetyylikarbonaattia valmistetaan kloo- 10 75570 raamalla dimetyylikarbonaattia fotokemiallisesti Kling'in ym:n menetelmällä, Compt. rend., 170, 111, 234 (1920);

Chem. Abstr., 14, 1304 (1920). bis-bromimetyylikarbonaat-tia ja bis-jodimetyylikarbonaattia saadaan bis-kloorimetyy-5 liyhdisteestä antamalla sen reagoida esim. natriumbromidin tai kaliumjodidin kanssa alalla hyvin tunnetuin menetelmin.

Kaavojen (V) ja (VI) mukaisia karboksylaattisuoloja saadaan vastaavista karboksyylihapoista. Suolojen saamiseksi, joissa M on alkalimetalli, kuten natrium tai kalium, 10 käytetään emäksenä sopivaa 2-etyylikapronihapon suolaa. Tyypillisenä tapana kaavan (V) tai kaavan (VI) mukainen karboksyylihappo liuotetaan etyyliasetaattiin, lisätään sekoittaen ekvimoolimäärä natrium- tai kalium-2-etyyliheksa-noaattia ja saostunut kaavan (V) tai (VI) mukainen suola 15 kootaan talteen suodattamalla.

Vastaavia kaavan (V) tai (VI) mukaisia suoloja, joissa M on tetrabutyyliammonium, voidaan saada vastaavasta haposta, esim. neutraloimalla vesipitoisella tetrabutyyli-ammoniumhydroksidilla veden kanssa sekoittumattoman orgaa-20 nisen liuottimen, ensisijaisesti kloroformin länsäollessa. Liuotinkerros erotetaan ja tuote eristetään haihduttamalla liuotin pois. Vaihtoehtoisesti kaavan (V) tai (VI) mukaisten natrium- tai kaliumsuolojen annetaan reagoida ekvimoo-limäärän kanssa vesipitoista tetrabutyyliammoniumvetysul-25 faattia veden kanssa sekoittumattoman liuottimen läsnäollessa, saostunut alkalimetallivetysulfaattisuola poistetaan suodattamalla ja tuote eristetään haihduttamalla liuotin pois.

Kaavan (I) mukaisella yhdisteellä ja sen farmaseut-30 tisesti hyväksyttävillä happoadditiosuoloilla on nisäkkäillä in vivo bakteerien vastainen vaikutus, ja tämä aktiivisuus on osoitettavissa normaalein penisilliini-yhdisteiden osalta käytetyin menetelmin. Esimerkiksi kaavan (I) mukaista yhdistettä annetaan hiirille, joihin on aiheutettu akuut-35 teja infektioita ruiskuttamalla vatsaontelonsisäisesti standardisoitua patogeenisen bakteerin viljelmää. Infektion 11 75570 vakavuus standardisoidaan sellaiseksi, että hiiret saavat yksi - kymmenkertaisen LD^QQ-annoksen (LD^qq: pienin rokoteannos, joka riittää tappamaan jatkuvasti 100 prosenttia kontrollihiiristä). Kokeen päätyttyä yhdisteen aktiivisuus 5 arvioidaan laskemalla eloon jääneiden lukumäärä, jotka ovat olleet bakteereille altistettuja ja saaneet myös keksinnön yhdistettä. Kaavan (I) mukaisia yhdisteitä voidaan antaa sekä oraalista (o.p.) että ihonalaista (s.c.) tietä.

Bakteerien vastaisen, kaavan (I) mukaisen yhdisteen 10 in vivo-aktiivisuus tekee ne sopiviksi bakteeri-infektioiden kontrolloimiseksi nisäkkäillä, ihminen mukaan lukien, sekä suun kautta että parenteraalisesti tapahtuvin antotavoin.

Kaavan (I) mukainen yhdiste, pilkkoutuu 6-(2-amino-2-15 fenyyliasetamido)penisillaanihapoksi (ampisilliini) ja sul-baktaamiksi. Täten kaavan (I) mukaisille yhdisteille löytyy käyttöä kontrolloitaessa bakteereita, jotka ovat herkkiä ampisilliinin ja sulbaktaamin 1:1-seoksille, tällaisia ovat esim. Escherichia coli- ja Staphylococcus aureus-kan-20 nat. Sulbaktaami toimii /?-laktamaasi-inhibiittorin tavoin lisäten ampisilliinin antibakteeriaalista tehoa.

Pyrittäessä määrittämään onko tietty Escherichia coli-tai Staphylococcus aureus-kanta herkkä keksinnön mukaiselle terapeuttiselle yhdisteelle, voidaan käyttää aikaisemmin 25 kuvattua in vivo-koetta. Vaihtoehtoisesti, esimerkiksi voidaan määrittää ampisilliinin ja sulbaktaamin l:l-seoksen pienin inhiboiva konsentraatio (MIC). MIC-arvot voidaan määrittää menetelmällä, jota suositellaan artikkelissa "International Collaborative Study on Antibiotic Sensitivi-30 ty Testing" (Ericcson and Sherris, Acta. Pathologica et Microbiologia Scandivavica, Supp. 217, Section B: 64-68 £l973j), jossa käytetään aivosydän-infuusio (BHI)-agaria ja ympin replikointilaitetta. Yön yli kasvatetut koeputket laimennetaan 100-kertaisesti käytettäviksi standardiymppinä 35 (20 000 - 10 000 solua suunnilleen 0,002 ml:ssa sijoitetaan agarin pinnalle; 20 ml BHI-agaria/malja). Käytetään kahta- 12 75570 toista kaksinkertaista koeyhdisteen laimennusta, koelääk-keen alkukonsentraation ollessa 200 mikrog/ml. Luettaessa maljat 18 tunnin viljelyn jälkeen 37°C:ssa yksityiset kas-vupesäkkeet jätetään huomioimatta. Koeorganismin herkkyydek-5 si (MIC) hyväksytään pienin yhdisteen konsentraatio, joka pystyy aiheuttamaan kasvun täydellisen estymisen paljaalla silmällä arvioituna.

Seuraavassa taulukossa esitetyistä terapeuttisista koetuloksista ilmenee, että esillä olevan keksinnön mukai-10 nen yhdiste (yhdiste I) absorboituu yllättäen paremmin kuin vastaava US-patenttijulkaisusta 4 244 951 tunnettu yhdiste (yhdiste II). Vertailuyhdisteellä II on esillä olevan hakemuksen sivulla 1 esitetty kaava (VII), jossa on 2-amino-2-fenyyliasetyyli. Täten nämä kaksi yhdistettä ovat muuten 15 identtisiä, paitsi että yhdiste I on hydroksimetyylikarbo-naatin bis-esteri ja yhdiste II on metaanidioli-esteri. Kun nämä yhdisteet absorboituvat imettäväisten maha-suolalueel-ta, ne muuttuvat nopeasti absorption jälkeen ampisilliinik-si ja sulbaktaamiksi. Yhdisteet I ja II annettiin oraali-20 sesti rotille annoksena 20 mg/kg ja rottien verinäytteet tutkittiin tietyin väliajoin yhdisteen annon jälkeen aktiivisten yhdisteiden (ampisilliinin ja sulbaktaamin) pitoisuuden määrittämiseksi, jolloin saatiin selville, kuinka paljon kutakin yhdistettä oli absorboitunut. Näin saatujen 25 seerumipitoisuuksien perusteella voidaan piirtää käyrä x,y-asteikolle, ja tämän käyrän ja x- ja y-akselin määrittelemä pinta-ala kuvaa aktiivisen yhdisteen biosaatavuutta (g/ml/h). Taulukon I tuloksista havaitaan, että ampisilliinin pitoisuus on suunnilleen sama molemmilla yhdisteillä I 30 ja II, kun taas sulbaktaamin pitoisuus on yhdisteellä I huomattavasti korekampi, mikä osoittaa keksinnön mukaisen yhdisteen (yhdisteen I) yllättäen parempaa absorboitavuutta.

755 70

•ri^NOiri'tnN

grHrHrHOOOO

3 3 ' ' ' ' ' I—I 30000000

r*H -P

•H X +1 +1 +1 +1 +1 +1 +1 -P (0 O .QOrHomf^-cN,» in j_i pHi—irooomrorsji—I cn

(0 SCOtHrHOOOOO CN

X rH

X -H

H 3

H -P

-P P

Ο) (D

C >

<H ' -H

0 H-rH<-HiHOOOOO

X ..........

(0 rHOOOOOOO

g <1) rH

U -P ·Η +| +| +1 +1 +1 +1 +1 (O to to MH -H-HrHCTirOOVOi-HrH IT) Ό amooMoo^NH <T\ C ,£6«.».«.·.··.«·»· ·.

0) >Ηι<ρΗ·-ΙρΗΟΟΟΟ CN

c

•H

»-I

H 3 (0

0 P

X Ο •Hocor^r-'incNCN

X g^rHOOOOO

3 3 3******* H a) 30000000

3 -Η -P

3 -P X +1 +1 +1 +1 +1 +1 +1

Eh -P 3 3 .QooTtmvovorHO r- 3 HrHTTOOLnnfNrH m

Cn 3

3 UJtNi-HOOOOO CN

-i—i c 0 ,¾ •Η ·Η 3 3onoooiTi<Np-i

-H -HOrHOOOOO

H m-H - ·»-----

rH rHOOOOOOO

I—I d) rH

•Η -P -H +1 +1 +1 +1 +1 +1 +1

3 0) CO

-H -P-H^nOO^OOrH CM

CU O (lnoornoo<f(NH σ\ g .Cfi **·**·**»· --

3 >Η<ιΗγΗι-ΗΟΟΟΟ CN

\

•H

1 I ^ 3 C 3 p <u λ; λ X <D ·Η ^ 3 -P 3 Ή

Λ -P O m - B

rH >i4J<Nin m U ^ 3 :3 -P «· - » Dtp 03 Z ΟΟΟγΗγΗ(Νγο^τ< 3 75570 14

Kaavan (I) mukaista yhdistettä voidaan käyttää terapeuttisiin tarkoituksiin sellaisenaan tai se voi olla sekoitettuna muiden antibioottisten aineiden ja/tai farmaseuttisesti hyväksyttävien kantajien tai laimentimien kanssa.

5 Mainittu kantaja tai laimennin valitaan aiotun antotavan perusteella. Esimerkiksi, kun kyseessä on suun kautta tapahtuva antotapa, yhdistettä voidaan käyttää tablettien, kapselien, pastillien, lääkenappien, jauheiden, siirappien, eliksiirien, vesiliuosten ja -suspensioiden muodossa, ja 10 näiden kaltaisissa muodoissa normaalin farmaseuttisen käytännön mukaisesti. Aktiivisen aineosan suhteellinen määrä kantajaan verrattuna riippuu luonnollisesti aktiivisen aineosan kemiallisesta luonteesta, liukoisuudesta ja stabiilisuu-desta, samoin kuin suunnitellusta annostuksesta. Kun kysees-15 sä ovat suun kautta annettavat tabletit, tavallisesti käytettäviä kantajia ovat laktoosi, natriumsitraatti ja fosfo-rihapon suolat. Tableteissa käytetään yleisesti erilaisia hajoittavia aineita kuten tärkkelystä, ja luistoaineita, kuten magnesiumstearaattia, natriumlauryylisulfaattia ja 20 talkkia. Suun kautta annettavassa kapselimuodossa käyttökelpoisia laimentimia ovat laktoosi ja suurimolekyylipainoiset polyetyleeniglykolit, esim. polyetyleeniglykolit, joiden molekyylipainot ovat välillä 2000-4000. Tarvittaessa suun kautta käytettäviä vesisuspensioita, aktiivinen aineosa 25 yhdistetään emulgoivien ja suspendoivien aineiden kanssa. Haluttaessa voidaan lisätä tiettyjä makeutus- ja/tai aromiaineita. Parenteraalista antoa varten (lihaksensisäinen, vatsaontelonsisäinen, ihonalainen ja laskimonsisäinen anto) valmistetaan tavallisesti aktiivisen aineosan steriilejä 30 liuoksia, ja liuosten pH säädetään sopivaksi ja ne puskuroidaan. Laskimonsisäistä käyttöä silmällä pitäen liuosten ko-konaiskonsentraatio on kontrolloitava sellaiseksi, että valmiste saadaan isotoniseksi.

Päivittäin käytettävät annostukset eivät yhdisteellä 35 (I) eroa merkittävästi muista kliinisesti käytettyjen peni silliini-antibioottien annostuksista. Lääkemääräyksen antava 15 75570 lääkäri määrää viime kädessä sopivan annoksen, ja tämän voidaan odottaa vaihtelevan yksityisen potilaan iän, painon, ja reaktion mukaisesti, samoin kuin potilaan oireiden luonteesta ja vakavuudesta riippuen. Yhdistettä käytetään normaalis-5 ti suun kautta annoksina 20 - noin 100 mg kehon painon kiloa kohden päivässä, ja parenteraalisesti annoksina noin 10 -noin 100 mg kehon painon kiloa kohden päivässä, tavallisesti jaettuina annoksina annettuina. Eräissä tapauksissa voi olla välttämätöntä käyttää näiden rajojen ulkopuolella ole-10 via annoksia.

Seuraavat esimerkit ja valmistukset on esitetty ainoastaan lisävalaisutarkoituksessa. Ydinmagneettiset resonanssi-spektrit (NMR) määritettiin liuoksina deuteroidussa kloroformissa (CDCI3) tai deuteroidussa dimetyylisulfoksidissa 15 (DMSO-dg), ja huippujen paikat on ilmoitettu miljoonasosina tetrametyylisilaanista alaspäin. Piikkimuodoista on käytetty seuraavia lyhenteitä: bs, leveä singletti; s, singletti; d, dubletti; t, tripletti; q, kvartetti; m, multipletti.

Esimerkki 1 20 bis-jodimetyylikarbonaatti (välituote)

Liuokseen, jossa oli 10,7 ml (15,9 g, 0,1 moolia) bis(kloorimetyyli)karbonaattia 400 ml:ssa asetonia lisättiin 75 g (0,5 moolia) natriumjodidia. Seoksen annettiin kiehua 2 tuntia typen suojaamana, ja jätettiin sitten yön ajaksi 25 paikoilleen huoneen lämpötilaan. Seos suodatettiin ja suodos konsentroitiin vakuumissa. Lisättiin metyleenikloridia (500 ml) ja saatu seos suodatettiin. Suodos konsentroitiin noin 200 millilitraksi, lisättiin 200 ml vettä ja vesifaasin pH säädettiin arvoon 7,5. Jodin poistamiseksi lisättiin natrium-30 tiosulfaatin vesiliuosta, orgaaninen faasi erotettiin ja kuivattiin natriumsulfaatilla. Kuivattu metyleenikloridiliuos konsentroitiin vakuumissa öljyksi, joka tummui paikoillaan ollessaan, öljymäistä tuotetta käsiteltiin 0°C:ssa seoksella, jossa oli 35 ml heksaania ja 6 ml dietyylieetteriä, muodos-35 tuneet kiteet suodatettiin erilleen, pestiin heksaanilla ja kuivattiin, jolloin saatiin 10,0 g (29 %) kellertävää kiteis- 16 75570 tä tuotetta. Sp. 49-51°C ^H-NMR (CDCI3) ppm (delta): 5,94 singletti; infrapunaspektri (nujol) cm"^: 1756, 1775. Esimerkki 2 (välituote)

Jodimetyyli-6-^p- (2-atsido-2-fenyyliasetamido)_7~ 5 penisillanoyylioksimetyyli-karbonaatti Jäähdytettyyn liuokseen (0°C), jossa oli 2,43 g (7,1 mmoolia) bis-jodimetyylikarbonaattia kloroformissa (16 ml), lisättiin tiputtamalla liuos, jossa oli 2,19 g (3,5 mmoolia) tetrabutyyliammonium-6-ZI>“ (2-atsido-2-fenyyliasetamido)_7-10 penisillanaattia 10 mlrssa kloroformia. Lisäyksen päätyttyä reaktioseoksen annettiin lämmetä huoneen lämpötilaan ja sen annettiin olla paikoillaan huoneen lämpötilassa yön ajan. Liuotin poistettiin vakuumissa ja jäännös kromatografioi-tiin silikageelillä, eluoimalla metyleenikloridi/etyyliase-15 taatti-seoksella (tl.suhde 8:1), jolloin saatiin 822 mg (40 %) tuotetta. 1H-NMR (CDCI3) ppm (delta): 1,52 (s, 3H), 1,65 (s, 3H), 4,45 (s, 1H), 5,04 (s, 1H), 5,65 (m, 4H), 5,92 (s, 2H), 7,34 (s, 5H); infrapunaspektri (CHCI3): 1770 cm"1.

20 Esimerkki 3 (välituote) 6-ZD- (2-atsido-2-fenyyliasetamido)_7-penisilla- noyylioksimetyyli-1,1-dioksopenisillanoyylioksi- metyylikarbonaatti (Kaavan II mukainen yhdiste Q = N3) 25 Liuokseen, jossa oli 822 mg (1,4 mmoolia) jodimetyyli- 6-£b-(2-atsido-2-fenyyliasetamido)7penisillanoyylioksimetyy-likarbonaattia 30 mlsssa kloroformia, lisättiin tiputtamalla huoneen lämpötilassa liuos, jossa oli 1,33 g (2,8 mmoolia) tetrabutyyliammonium-1,1-dioksopenisillanaattia 30 30 ml:ssa kloroformia. Reaktioseosta sekoitettiin huoneen lämpötilassa yön ajan, konsentroitiin vakuumissa ja kromato-grafioitiin silikageelillä. Eluoimalla metyleenikloridi/etyy-liasetaattiseoksella (til. suhde 9:1) saatiin 0,51 g tuotetta (saanto 52,6 %). 1H-NMR (CDCI3) ppm (delta): 1,4 (s, 3H), 35 1,5 (s, 3H), 1,6 (s, 3H), 1,64 (s, 3H), 3,42 (d, J = 3Hz, 2H), 4,4 (s, 1H), 4,44 (s, 1H), 4,6 (t, J = 3Hz, 1H), 5,04 75570 (s, 1H), 5,44-6,0 (m, 6H), 7,35 (s, 5H); infrapunaspektri (CDC13): 1775 cm-1.

Esimerkki 4 6->φ- (2-amino-2-fenyyliasetamido)_7penisillanoyyli-5 oksimetyyli-1,1-dioksopenisillanoyylioksimetyyli- karbonaatti (lopputuote)

Liuosta, jossa oli 1,49 g 6-£D-(2-atsido-2-fenyyli-asetamido).7penisillanoyylioksimetyyli-l, 1-dioksopenisilla-noyylioksimetyylikarbonaattia 40 ml:ssa metyleenikloridia 10 ja 20 ml isopropanolia, hydrattiin 60 psi:n (4,2 kg/cm ) paineessa 30 minuuttia, jolloin läsnä oli 1,5 g 10-prosent-tista Pd/C:tä. Lisättiin vielä 1,5 g katalyyttiä ja hydraus-ta jatkettiin toiset 30 minuuttia. Sitten katalyytti suodatettiin pois ja suodos haihdutettiin kuiviin, jolloin saa-15 tiin valkeata kiinteätä jäännöstä. Jäännös liuotetiin tetra-hydrofuraani/vesi-seokseen (1:1), muodostunut liuos jäähdytettiin 0°C:seen ja pH säädettiin arvoon 2,5 0,1-norm. suolahapolla. Tetrahydrofuraani haihdutettiin pois vakuumissa ja saatu vesiliuos kylmäkuivattiin, jolloin saatiin 680 mg 20 (45 %) tuotetta valkeana kiinteänä aineena.

1H-NMR (CDCI3 + CD3OD) ppm (delta): 1,42 (s, 6H), 1,5 (s, 3H) , 1,6 (s, 3H) , 3,46 (m, 2H) , 4,4 (s, 1H) , 4,43 (s, 1H) , 4,72 (m, 1H), 5,2 (s, 1H), 5,48 (q, J = 4Hz, 2H), 5,82 (s + q, J = 6Hz, 4H), 7,44 (s, 5H); infrapunaspektri (nujol): 25 1775 cm-1.

Valmistus A

bis-kloorimetyylikarbonaatti (lähtöaine esimerkissä 1)

Menetelmä on pääasiallisesti sama, jonka ovat esittäneet Kling ym. Compt. rend. 170, 111-113, 234-236 (1920); 30 Chem. Abstr., 14, 1304 (1920).

Liuosta, jossa on 59 ml dimetyylikarbonaattia 120 ml:ssa hiilitetrakloridia, jäähdytetään jäähauteessa. Liuokseen johdetaan kuplina kloorikaasua säteilytettäessä alppi-aurinkolampulla kunnes suurin osa lähtöaineesta on reagoi-35 nut. Ylimääräinen kloori korvataan typellä, liuotin haihdutetaan pois ja jäännös tislataan lyhyen kolonnin läpi frak- 18 75570 tiointipäätä käyttäen 50 mm:n paineessa. Haluttu tuote kiehuu välillä 95-100°C/50 mm. Saanto 68 g.

Valmistus B

Tetrabutyyliammonium-6-(2-bentsyylioksikarbonyyliami-5 no-2-£4-hydroksifenyyli7 asetamido)-penisillanaatti (lähtöaine esimerkissä 2)

Nopeasti sekoitettuun seokseen, jossa oli 1,0 g 6—(2— bentsyylioksikarbonyyliamino-2-ZT4-hydroksifenyyli7-asetami-do)-penisillaanihappoa, 30 ml dikloorimetaania ja 20 ml 10 vettä, lisättiin 40 %:ista tetrabutyyliammoniumhydroksidin vesiliuosta kunnes pH oli saatu arvoon 8,0. Sekoittamista jatkettiin 30 minuuttia pH:n ollessa 8,0 ja sitten kerrokset erotettiin. Vesikerros uutettiin dikloorimetaanilla, ja sitten yhdistetyt dikloorimetaaniliuokset kuivattiin (Na2SC>4) 15 ja haihdutettiin kuiviin vakuumissa. Näin saatiin 1,1 g otsikon yhdistettä.

NMR-spektrissä (DMSO-dg:ssa) esiintyivät absorptiot kohdilla 0,70-1,80 (m, 34H), 2,90-3,50 (m, 8H), 3,93 (s, 1H), 5,10 (s, 2H), 5,23-5,50 (m, 3H), 6,76 (d, 2H), 7,20 (d, 2H), 20 7,40 (s, 5H), 7,76 (d, 1H) ja 8,6 (d, 1H) ppm.

Claims (6)

1. 75570 19 Patenttivaatimus Menetelmä kaavan (I) mukaisen terapeuttisesti käyttökelpoisen 6-^D- (2-amino-2-fenyyliasetamidol_7penisillanoyyli-5 oksimetyyli-1,1-dioksopensillanoyylioksimetyylikarbonaatin tai sen farmaseuttisesti hyväksyttävän happoadditiosuolan valmistamiseksi, / \_ CHCONH CH / I N ^ΣΚ>Η3
2. 10. NH2 J-Γ__Τ^Η3 o N '""cooch2o \ O. o c=0 (I) \ / CH-i , j-rY“> / J-N-\ / o 'COOCH20 tunnettu siitä, että yhdisteet joiden kaavat ovat 2° /=\ / \_CHCONH <, r„ cr N '^cooz1 25. o \ / CH, _ r ^ch3 Cr N' /o,COO Z2 30 joissa Q on sopiva aminosuojaryhmä, kuten atsido, toinen • · 1,9 substituenteista Z ja Z on karboksylaattisuolan muodostava kationi M, kuten tetrabutyyliammonium, ja toinen on CH2OCOCH2X/ jossa X on Cl, Br tai J; O 35 saatetaan reagoimaan polaarisen orgaanisen liuottimen läsnä- 20 75570 ollessa, jolloin saadaan välituote, jonka kaava on (\ /VcHCONH v ^ υ-γά
3. 5 -S-N-k o cooch2o „ . \ °v P e=o (ii) -r^XCH3 / £ΓΤ__γΗ3 / o ""cooch2o ja välituote muutetaan kaavan (I) mukaiseksi tuotteeksi muuttamalla mainittu ryhmä Q aminoryhmäksi sinänsä tunnetuin 15 menetelmin. 21 Patentkrav 75570 Förfarande för framställning av terapeutiskt använd-bar (2-amino-2-fenylacetamido)_7penicillanoyloximetyl- 5 1,1-dioxo-penisillanoyloximetylkarbonat med formeln (I) el- ler ett farmaseutiskt godtagbart syraadditionssalt därav, r^HCONH S .CH3
4. 7 N«2 f ^CHj
5. 10. N /"/cooch2o \ O O C=0 (I) 15 Γ ^ch3 / J-N--\ / 6 'cooch2o kännetecknat därav, att föreningar med formlerna Cy?HCONV CH3 Q | f N:h3 ooh (f N "" cooz1 25 0 0 \ / CHo ,_3 \ ^CH3
6. 0 V-N--cooz 2 30 väri Q är en lämplig aminoskyddsgrupp, säsom azido, den ena 1 2 av substituenterna Z± och Z är en karboxylatsaltbildande katjon M, säsom tetrabutylammonium, och den andra är CH20(j!0CH2X, väri X är Cl, Br eller J; 0 35 reageras i närvaro av ett polart organiskt lösningsmedel,