FI77038C - Foerfarande foer framstaellning av en farmaceutiskt effektiv 6'-/2-amino-2-(4-acyloxifenyl)acetamido/ penicillanoyloximetylpenicillanat-1,1-dioxidfoereningar. - Google Patents

Description

77038

Menetelmä terapeuttisesti tehokkaan 61-£2-amino-2-(4-asyy-lioksifenyyli)asetamido7penisillanoyylioksimetyylipenisil-lanaatti-1,1-dioksidiyhdisteen valmistamiseksi 5 Tämä keksintö koskee menetelmää farmaseuttisesti tehokkaan 61-£2-amino-2-(4-asyylioksifenyyli)asetamido7-penisillanoyylioksimetyylipenisillanaatti-1,1-dioksidiyhdisteen, jolla on kaava m 0 0

0 2 !l /1^ 11 9 H s CH

R "c~° \\ _y yC 3 NH2 1 ch3 J-N-\ O c-o

II

15 O

ς °

w f XX

_/ 2 I CH.,

A-N-1,, J

20 0 'C-0

II

O

tai sen farmaseuttisesti hyväksyttävän happoadditiosuolan 2 valmistamiseksi, jossa kaavassa R on alkyyli, jossa on 25 1-6 C-atomia, tai fenyyli, joka on mahdollisesti substi- tuoitu alemmalla alkoksilla, jossa on 1 - 4 hiiliatomia. Keksinnön mukaisesti valmistetaan metaanidiolin uusia bis-estereitä, joissa metaanidiolin yksi hydroksiryhmä on es- teröity 6-£2-amino-2-(4-asyylioksifenyyli)asetamido7p®ni” 30 sillaanihappoyhdisteen karboksiryhmällä ja toinen hydroksiryhmä on esteröity beta-laktamaasi-inhibiittorin karboksiryhmällä. Beta-laktamaasi-inhibiittori sisältää beta-laktaamirenkaan sekä karboksiryhmän.

US-patenttijulkaisu 4 244 951, BE-patenttijulkaisu 35 887 173 ja GB-hakemusjulkaisu 2 044 255 käsittelevät metaa nidiolin eri bis-estereitä, joilla on kaava 2 7 7 C 3 8

1 fI H

R "WH\|_|^S\^'CH3 [J PCH3 0'-N-V-0 5 Ö (I) CH2 W-C - 0 10 " 0 ja näiden farmaseuttisesti hyväksyttäviä run1 oja, jolloin K edustaa tiettyjä asyyliryhmiä ja radikaali W-C(=0)-0-edustaa beta-laktamaasi-inhibiittorin W-C(=0)-OH radikaa-15 lia, joka inhibiittori sisältää beta-laktaamirenkaan sekä karboksiryhmän. Nämä kaavan I mukaiset yhdisteet ovat käyttökelpoisia antibakteerisina aineina. Erityisesti voi R* edustaa 2-amino-2-(4-hydroksifenyyli)asetyyliryhmää. Nyt on kuitenkin todettu, että kaavan I mukaiset yhdisteet, 20 joissa ryhmä R1 edustaa tiettyjä 2-amino-2-(4-asyylioksi-fenyyli)asetyyliryhmiä, muodostavat uuden luokan metaani-diolin bis-estereitä, jotka ovat erinomaisen arvokkaita imettäväisten bakteeri-infektioiden hoidossa. Lisäksi kaavan I mukaiset yhdisteet, joissa R1 edustaa tiettyjä 2-25 (suojattu amino)-2-(4-asyylioksifenyyli)asetyyliryhmiä, ovat hyödyllisiä ja käyttökelpoisia välituotteina tämän keksinnön mukaisesti valmistetuille antibakteerisille aineille.

Keksinnön mukaisesti valmistetut antibakteeriset 30 aineet absorboituvat tehokkaasti imettäväisten ruoansula tuskanavassa ja absorption jälkeen ne muuttuvat 6-£2-ami-no-2-(4-hydroksifenyyli)asetamidq7penisillaanihapoksi (amoksisilliiniksi) ja beta-laktamaasi-inhibiittoriksi.

6-£amino-2-(4-hydroksifenyyli)asetamido7penisillaa-35 nihapot ovat tunnettuja; ks. US-patentit 2 985 648, 3 520 876 ja 4 053 360. Penisillaanihappo-1,1-dioksidi on tunnettu US-patentista 4 234 579.

3 77038

Keksinnön mukaiselle menetelmälle kaavan II mukaisten farmaseuttisesti tehokkaiden 6'-Z2-amino-2-(4-asyyli-oksifenyyliasetamido7penisillaanoyylioksimetyylipenisilla-naatti-1,1-dioksidiyhdisteiden valmistamiseksi on tunnus-5 omaista, että menetelmään kuulu aminoryhmän suojaryhmän X poistaminen yhdisteestä, jolla on kaava

O O

2 11 /~\ 11 H s R 'C'° \\ />-CH-C-MHs| ySWC)*3 10 NH I ^CH-

Il ^-N-1

X o' 'C--O

II

o 0 o

H ' / pr» VII

15 VV'"3 2 1 %'CH- o*— " "-C_o

II

o 20 jossa X on l-metyyli-2-alkoksikarbonyylivinyyli, jonka alkoksiosassa on 1-3 C-atomia, bentsyylioksikarbonyyli tai 4-nitrobentsyylioksikarbonyyli.

Edullisia antibakteerisia aineita ovat kaavan II

2 25 mukaiset yhdisteet, joissa R on alkyyli. Erityisen edul- 2

Imen yhdiste on se, jossa R on propyyli.

Tämä keksintö liittyy siten penisillaanihappojoh-dannaisiin, joilla on seuraava rakennekaava „ H 1 QH.

30 6l_k'NC

I CH3 (VIII)

0;^ N C00H

Kaavassa VIII substituentin katkoviivaliitos bisykliseen 35 ytimeen osoittaa sitä, että substituentti on bisyklisen ytimen tason alapuolella ja sellaisen substituentin sanotaan olevan alfa-muodossa. Päinvastaisessa tapauksessa, 77038 substituentin ehyellä viivalla liittäminen bisykliseen ytimeen osoittaa, että substituentti on liitetty ytimen tason yläpuolelle ja tätä muotoa nimitetään beta-muodoksi. Lisäksi osoittaa substituentin aaltoviivaliitos ytimeen sitä, 5 että substituentti on alfa-muodossa tai beta-muodossa, taikka että kysymyksessä on seos näistä muodoista.

Täten esimerkiksi käytettäessä tätä järjestelmää, kaavojen II ja VII mukaisia yhdisteitä nimitetään penisil-lanoyylioksimetyylipenisillanaatin (IX) johdannaisiksi, ja 10 niissä on käytetty pilkulla merkittyä ja pilkutonta asemaa erottamaan kahta rengasjärjestelmää: 6' H 1' ,_=/S^CH3

15 J-IJ_J^ch3 («I

O "t---o

II

o H 1 ,_CH2 20 />-«-3

0 "c-O

II

o 25 Lisäksi, kun tässä julkaisussa viitataan yhdistee seen, jossa on 2-amino-2-(substituoitu)asetamidoryhmä tai 2-(substituoitu amino)-2-(substituoitu)asetamidoryhmä pe-nisillaanihappojohdannaisen 6-asemassa, on ymmärrettävää, että tämä tarkoittaa yhdistettä, jossa mainitulla 2-amino- 30 2-(substituoitu)asetamidolla tai 2-(substituoitu amino)- 2-(substituoitu)asetamidolla on D-muoto.

. 2

Kaavan II mukaiset yhdisteet, joissa R on edellä määritelty, voidaan siis valmistaa seuraavasti. Sopivan yhdisteen, jolla on kaava 77038 5

O ? H

H0~\\ // -CH-C-NH r - S -CH ryi N-' NH T-ch3 5 i «-\_O .

0 o Ö H \ / ,—YS VCH3 CH2 1 ’’'CH, 10 0>—»—l,.,c_0 o jossa X on aminosuojaava ryhmä, fenolihydroksiryhmä asyloi-daan aktivoidulla karboksyylihappojohdannaisella, jolla on 2 15 kaava R -C(=0)-OH, vastaavan yhdisteen saamiseksi, jolla on kaava VII.

Asylaatiota seuraa suojaavan ryhmän X poistaminen.

Erilaisia suojaavia ryhmiä voidaan käyttää ryhmänä X. Ryhmän X täytyy kuitenkin olla yhteensopiva ryhmän

20 Q O

a \ / 0 | '""CH3 a^ N '"<> <jj_o- 25 o kanssa. Ryhmä X täytyy olla poistettavissa käyttämällä olosuhteita, jotka eivät haitallisesti vaikuta edellä mainittuun ryhmään. Sopivia ryhmiä X ovat esimerkiksi 1-metyy-li-2-alkoksikarbonyylivinyyliryhmät, joiden alkoksiosassa 30 on 1-3 C-atomia, bentsyylioksikarbonyyliryhmä ja 4-nitro-bentsyylioksikarbonyyliryhmä. l-metyyli-2-metoksikarbonyy-livinyyli(-C/CH37=CH-COOCH3) on erityisen edullinen.

Kaavan X mukaisen yhdisteen asylaatio voidaan toteuttaa saattamalla yhdiste reagoimaan happamen kloridin 2 35 kanssa, jolla on kaava R -CO-C1 tai happamen anhydridin kanssa, jolla on kaava (R -CO^O. Asylaatiorekatio toteutetaan tavallisesti reaktiolle inertissä liuotinjärjestel- 6 77038 mässä. Tyypillisessä menettelyssä 0,5-2,0 molaarista ekvivalenttia, edullisesti noin 1 molaarinen ekvivalentti asy- 2 2 lointiainetta, jonka kaava on R -CO-C1 tai (R -CO)20 saatetaan kosketukseen kaavan X mukaisen yhdisteen kanssa reak-5 tiolle inertissä liuottimessa, tertiäärisen amiinin läsnäollessa, lämpötilassa -10 - 30°C. Reaktiolle inerttejä liuottimia, joita voidaan käyttää, ovat: klooratut hiilivedyt, kuten kloroformi ja dikloorimetaani; eetterit, kuten dietyylieetteri ja tetrahydrofuraani; alhaisen molekyy-10 lipainon omaavat esterit, kuten etyyliasetaatti ja butyyli-asetaatti; alhaisen molekyylipainon omaavat alifaattiset ketonit, kuten asetoni ja metyylietyyliketoni; tertiääriset amidit, kuten Ν,Ν-dimetyyliformamidi ja N-metyylipyrroli-doni; asetonitriili; ja näiden seokset. Tertiääristä amii- 15 nia käytetään normaalisti ekvivalenttimäärä yhdisteeseen 2 2 nähden, jolla on kaava R -CO-C1 tai (R -C0)20, ja tyypillisiä tertiäärisiä amiineja, joita voidaan käyttää, ovat trietyyliamiini, tributyyliamiini, di-isopropyylietyyli-amiini, pyridiini ja 4-dimetyyliaminopyridiini.

20 Kaavan VII mukaiset yhdisteet voidaan eristää tavan omaisin keinoin, kuten poistamalla liuotin haihduttamalla.

Ne voidaan haluttaessa puhdistaa tavanomaisin menetelmin, kuten uudelleenkiteytyksellä tai kromatografiällä; vaihtoehtoisesti voidaan suojaava ryhmä X poistaa raa'asta asy-25 laatiotuotteesta.

Suojaava ryhmä X poistetaan kaavan VII mukaisesta yhdisteestä kysymyksessä olevalle suojaavalle ryhmälle tavanomaisella menettelyllä, mutta on otettava huomioon beta-laktaamirenkaiden ja metyleenidioksisidoksen labili-30 teetti.

l-metyyli-2-alkoksikarbonyylivinyyliryhmät voidaan poistaa yksinkertaisesti altistamalla kaavan VII mukainen yhdiste vesipitoiselle tai osittain vesipitoiselle liuotin-järjestelmälle happamessa pH:ssa, so. pHrssa 0,5-3. Tämä 35 toteutetaan mukavasti käsittelemällä asylaatiotuote vedellä ja yhdellä molaarisella ekvivalentilla voimakasta happoa 7 77038 huoneen lämpötilassa, mahdollisesti lisäliuottimen läsnäollessa. Tyypillisiä esimerkkejä voimakkaista hapoista, joita voidaan käyttää, ovat kloorivetyhappo, klooribromihappo, perkloorihappo, rikkihappo, typpihappo ja sulfonihapot, 5 kuten metaanisulfonihappo, bentseenisulfonihappo, toluee-nisulfonihapot ja naftaleenisulfonihapot. Erilaisia lisä-liuottimia (myötäliuottimia) voidaan käyttää, päävaatimuk-sina tällaiselle liuottimelle on, että se on ainakin osittain veteen sekoittuva eikä haitallisesti vaikuta lähtöai-10 neeseen eikä tuotteeseen. Tyypillisiä lisäliuottimia ovat pienen molekyylipainon omaavat ketonit, kuten asetoni ja pienen molekyylipainon omaavat eetterit, kuten tetrahydro-furaani ja 1,2-dimetoksietaani. Reaktio on tavallisesti täydellinen yhdessä tunnissa ja tuote eristetään tavanomai-15 sin keinoin. Monissa tapauksissa on riittävää yksinkertaisesti poistaa lisäliuotin haihduttamalla tyhjiössä, poistaa alkyyliasetoasetaatti uuttamalla veteen sekoittumatto-malla liuottimena, kuten dietyylieetterillä ja sitten lyo-filisoimalla jäljellä oleva vesipitoinen liuos. Tällöin 20 saadaan kaavan II mukainen yhdiste suolana, joka vastaa sitä happoa, jota aluksi lisättiin.

Bentsyylioksikarbonyyli- ja 4-nitrobentsyylioksikar-bonyyliryhmät voidaan poistaa kaavan VII mukaisesta yhdisteestä katalyyttisellä hydrogenolyysillä. Tässä tapaukses-25 sa kaavan VII mukainen yhdiste, jossa X on bentsoyylioksi-karbonyyli tai 4-nitrobentsyylioksikarbonyyli, sekoitetaan tai ravistetaan vetyatmosfäärissä, tai atmosfäärissä, jossa on vetyä sekoitettuna inerttiin laimentimeen, kuten typpeen tai argoniin, kun läsnä on katalyyttinen määrä 30 hydrogenolyysikatalysaattoria. Sopivia liuottimia tähän hydrogenolyysiin ovat alemmat alkanolit, kuten metanoli ja isopropanoli; eetterit, kuten tetrahydrofuraani ja diok-saani; pienen molekyylipainon omaavat esterit, kuten etyyliasetaatti ja butyyliasetaatti; klooratut hiilivedyt, kuten 35 dikloorimetaani ja kloroformi; vesi; ja näiden liuottimien seokset. On kuitenkin tavallista valita olosuhteet, joissa lähtöaine on liukeneva. Hydrogenolyysi toteutetaan tavaili- s 77038 sesti lämpötilassa alueella 0-60°C ja painealueella 20-100 psig, edullisesti noin 50 psig. Tässä hydrogenolyy-sireaktiossa käytetyt katalysaattorit ovat sentyyppisiä aineita, joita alalla tunnetaan tämän tyyppisiä muutoksia 5 varten ja tyypillisiä esimerkkejä ovat jalometallit, kuten nikkeli, palladium, platina ja rodium. On usein sopivaa suspendoida katalysaattori inerttiin kantajaan; erityisen sopiva katalysaattori on palladium suspendoituna inerttiin kantajaan kuten hiileen, esim. 10 % palladiumia 10 hiilelle. Kun käytetään 10 % palladiumia hiilellä, sitä tavallisesti käytetään määrä, joka on 0,5 - 5,0 ja edullisesti noin 1,0 kertaa kaavan VII mukaisen yhdisteen paino.

Kaavan II mukaiset yhdisteet muodostavat happoad-ditiosuoloja. Happoadditiosuolat valmistetaan penisillii-15 niyhdisteille vakiomenetelmien mukaisesti, esimerkiksi yhdistämällä kaavan II mukaisen yhdisteen liuos sopivaan liuottimeen (esim. vesi, etyyliasetaatti, asetoni, metano-li, etanoli tai butanoli) liuoksen sisältäessä stökiomet-risen ekvivalentin sopivaa happoa. Jos suola saostuu, se 20 otetaan talteen suodattamalla. Vaihtoehtoisesti se voidaan saada talteen haihduttamalla liuotin taikka kysymyksen ollessa vesiliuoksista, lyofilisaatiolla. Erityisen arvokkaita ovat sulfaatti, hydrokloridi, hydrobromidi, nitraatti, fosfaatti, sitraatti, tartraatti, pamoaatti, per-25 kloraatti, sulfosalisylaatti, bentseenisulfonaatti, 4-tolu-eenisulfonaatti ja 2-naftaleenisulfonaatti suolat.

Kun ajatellaan kaavan II mukaisen antibakteerisen yhdisteen suolan terapeuttista käyttöä, on tietenkin tarpeen käyttää farmaseuttisesti hyväksyttävää suolaa; kui-30 tenkin voidaan muita kuin tällaisia suoloja käyttää moniin eri tarkoituksiin. Näihin tarkoituksiin kuuluvat tiettyjen yhdisteiden eristäminen ja puhdistaminen ja farmaseuttisesti hyväksyttävien suolojen ja niiden ei-suola vastin-osien keskinäinen muuttaminen.

9 77038

Kaavan II mukaiset yhdisteet ja niiden suolat voidaan puhdistaa penisilliiniyhdisteille tavanomaisin keinoin, so. uudelleenkiteytyksellä tai kromatografiällä, mutta on kiinnitettävä asianmukaista huomiota beta-laktaamirengas-5 järjestelmien ja metyleenidioksisidoksen labiiliuteen.

Tunnetut kaavan X mukaiset yhdisteet valmistetaan tunnetulla menetelmällä ja ne kaavan X mukaiset yhdisteet, jotka ovat analogisia tunnettujen yhdisteiden kanssa, valmistetaan menetelmillä, jotka ovat analogisia tunnettujen 10 menetelmien kanssa. Yleensä kaavan X mukainen yhdiste valmistetaan saattamalla yhdiste, jolla on kaava

_ 0 H H

H0 “(\/}-ch-£-nh -Ys ^ 1C V V 1 (xi) 15 x-' NH __ 3

o ^ COOM

jossa X on aminoa suojaava ryhmä ja M on kationinen muodostava karboksylaattiryhmä, reagoimaan sopivan yhdisteen 20 kanssa, jonka kaava on

Λ Z

/ CH, I

J CH0 \ T""ch3 25 0/ N ""I-0 jossa Z on helposti irtoava ryhmä, esim. kloori, bromi tai jodi. Esimerkkejä ryhmästä M ovat natrium, kalium ja tetra-n-butyyliammonium. Katso lisäksi US-patentti 4 244 951, 30 GB-hakemusjulkaisu 2 044 255, NL-hakemusjulkaisu 81/00209 ja BE-patentti 887 173.

Menetelmiä kaavan XI mukaisten yhdisteiden valmistamiseksi on kuvattu US-patenteissa 4 244 951 ja 3 325 479.

10 770 38

Jotkut kaavan Q /° ]

H, '-· / CH, I

I—rs'YC f * 5 I CH-

O ^ -O

mukaisista yhdisteistä ovat tunnettuja yhdisteitä ja loput ovat analogisia tunnettujen yhdisteiden kanssa. Ne yhdis-10 teet, jotka ovat tunnettuja, valmistetaan julkaistuin menetelmin ja ne yhdisteet, jotka ovat analogisia tunnettujen yhdisteiden kanssa, valmistetaan menetelmin, jotka ovat analogisia julkaistujen menetelmien kanssa. Yleensä vastaavan vapaan hapon

15 Q O

__V8C^:H3

I "'"CH

o^~"·“Ac -0« 20 * suola saatetaan reagoimaan yhdisteen kanssa, jonka kaava on Z-CH2_z\ missä Z^ on poistuva ryhmä ja se on sama kuin tai parempi poistuva ryhmä kuin Z. Katso lisäksi esimerkik-25 si US-patentti 4 244 951, GB-hakemusjulkaisu 2 044 255, NL-hakemusjulkaisu 81/00209 ja BE-patentti 887 173.

Kaavan % 30 1 f pCHj )-N-\r

1-0H

o mukaisten yhdisteiden ja näiden suolojen valmistus on ku-35 vattu esim. US-patenttijulkaisuissa 4 234 579, 4 287 181, 4 256 733 ja 4 111 165; NL-hakemusjulkaisussa 81/00209, 11 77038 BE-patenttijulkaisussa 887 173; ja EP-hakemusjulkaisussa 13 517.

Kaavan II mukaisilla yhdisteillä on antibakteerinen aktiivisuus in vivo imettäväisissä ja tämä aktiivisuus voi-5 daan osoittaa penisilliiniyhdisteiden vakiomenetelmin. Kaavan II mukaista yhdistettä annetaan esimerkiksi hiirille, joissa on kehitetty akuutteja infektioita antamalla vatsaontelon sisäisesti standardisoitua patogeenisen bakteerin viljelmää. Infektion vakavuus (voimakkuus) standardisoidaan 10 siten, että hiiret saavat yhdestä kymmeneen kertaan (LDioo on minimimäärä, joka tarvitaan tappamaan 100 % kont-rollihiiristä). Testin lopussa määritetään yhdisteen aktiivisuus laskemalla henkiinjääneiden lukumäärä, jotka ovat saaneet bakteeriviljelmää ja myös kaavan II mukaista yhdis-15 tettä. Kaavan II mukainen yhdiste voidaan antaa sekä suun kautta (p.o.) että ihonalaisesti (s.c.).

Kaavan II mukaisten antibakteeristen yhdisteiden in vivo-aktiivisuus tekee ne sopiviksi kontrolloimaan bakteeri-infektiota imettäväisissä, mukaanluettuna ihminen, 20 annettuna sekä suun kautta että ruoansulatuskanavan ulko-puolisesti (parenteraalisesti). Yhdisteet ovat käyttökelpoisia kontrolloitaessa infektioita, joita aiheuttavat herkät bakteerit ihmisissä.

Kaavan II mukainen yhdiste hajoaa yhdisteeksi 6-£2-25 amino-2-(4-hydroksifenyyli)asetamido7penisillaanihapoksi (amoksisilliini) ja yhdisteeksi, jonka kaava on Q. o

H

,_yV*j I T'"ch3 3° )-N-K 3

O ' C _OH

II

o so. penisillaanihapppo-1,1-dioksidi (sulbaktaami), sen jälkeen kun se on annettu imettäväiselle joko suun kautta tai 35 parenteraalisesti.

12 77038

Kaavan q O

H

,_wh= I r"'c«3 J—N—k , O ' c _

5 | 0B

O

mukainen yhdiste toimii siten beta-laktamaasi-inhibiittori-na ja se lisää amoksisilliinin antibakteerista tehokkuutta. 10 Täten kaavan II mukaisilla yhdisteillä on käyttöä kontrolloitaessa bakteereitä, jotka ovat herkkiä 1:1 seokselle amoksisilliiniä ja kaavan

Q O

,_ 15 JH!_rCH3

O ' C

Il 0H

o mukaista yhdistettä, so. herkille Escherichia coli- ja 20 Staphylococcus aureus -kannoille.

Määritettäessä sitä, onko tietty Escherichia coli-tai Staphylococcus aureus -kanta herkkä tietylle kaavan II mukaiselle yhdisteelle, voidaan käyttää edellä kuvattua in vivo -testiä. Vaihtoehtoisesti voidaan mitata pie-25 nintä ehkäisevää konsentraatiota (MIC) 1:1 seosta amoksi-silliinistä ja yhdisteestä, jonka kaava on Q·- /° VV*”3 I f"CH3 3° y—N *.,

O ^ - OH

O

MIC-arvot voidaan mitata menettelyllä, jota on suositellut International Collaborative Study on Antibiotic Testing 35 (Ericcson and Sherris, Acta Pathologica et Microbiologia, Scandinav. Supp. 217, Section B: 64-68 (1971)), jossa käytetään aivo sydän-infuusio (BHI)-agaria ja ympin replikoin- 13 77038 laitetta. Yli yön kasvaneet putkiviljelmät laimennetaan 100-kertaisesti käytettäväksi standardi-ymppinä (20 000 - 10 000 solua noin 0,002 mlrssa siirrostetaan agarpinnalle; 20 ml BHI agaria/malja). Käytetään kaksitois-5 ta testiyhdisteen 2-kertaista laimennusta, testilääkkeen alkuperäisen konsentraation ollessa 200 yug/ml. Yksittäiset pesäkkeet jätetään huomioonottamatta, kun maljat luetaan 18 h kuluttua lämpötilassa 37°C. Se testiorganismin herkkyys (MIC) hyväksytään yhdisteen alimmaksi konsentraatiok-10 si, joka pystyy aikaansaamaan täydellisen kasvun eston paljaalla silmällä arvosteltuna.

Kun käytetään kaavan II mukaista antibakteerista yhdistettä tai sen suolaa imettäväisessä, erityisesti ihmisessä, yhdiste voidaan antaa yksinään tai se voidaan sekoit-15 taa muihin antibakteerisiin aineisiin ja/tai farmaseuttisesti hyväksyttäviin kantajiin tai laimentimiin. Kantajat tai laimentimet valitaan aiotun antotavan perusteella. Esimerkiksi kun ajatellaan suun kautta tapahtuvaa antamista, voidaan kaavan II mukaista antibakteerista yhdistettä 20 käyttää tablettien, kapseleiden, pastillien, lääkenappien, jauheiden, siirappien, eliksiirien, vesiliuosten ja suspensioiden ynnä muiden sen kaltaisten muodossa normaalin farmaseuttisen käytännön mukaisesti. Aktiivisen aineen suhteellinen määrä kantajaan nähden riippuu luonnollisesti 25 aktiivisen aineen kemiallisesta luonteesta, liukenevuudes-ta ja stabiliteetista sekä suunnitellusta annostuksesta.

Kun on kysymys suun kautta käytetyistä tableteista, kuuluvat tavallisesti käytettyihin kantajiin laktoosi, natrium-sitraatti ja fosforihapon suolat. Erilaisia hajottavia 30 lisäaineita, kuten tärkkelystä ja liukastavia aineita kuten magnesiumstearaattia, natriumlauryylisulfaattia ja talkkia käytetään yleisesti tableteissa. Suullista antoa varten kapselimuodossa ovat käyttökelpoisia laimentimia laktoosi ja suurmolekyylipainoiset polyeteeniglykolit, 35 so. polyeteeniglykolit, joiden molekyylipainot ovat 2000-4000. Kun vesisuspensiota tarvitaan suun kautta käyt- i4 7 70 3 8 töä varten, yhdistetään tiivis aines emulgoimis- ja suspen-doimisaineisiin. Haluttaessa voidaan lisätä tiettyjä makeu-tus- ja/tai maku- tai tuoksuaineita. Ruoansulatuskanavan ulkopuoliseen antoon, johon kuuluvat lihakseen anto, vatsa-5 ontelon sisään anto, ihon alle anto ja suoneen anto, valmistetaan tavallisesti aktiivisen aineksen steriilejä liuoksia ja näiden liuosten pH säädetään ja puskuroidaan sopivasti. Suonen sisäisessä käytössä on liuosten kokonaiskon-sentraatio säädettävä tekemään preparaatti isotoniseksi.

10 Kuten edellä mainittiin, on kaavan II mukaisilla an- tibakteerisilla yhdisteillä käyttöä ihmisille ja käytettävät päivittäiset annokset eivät merkittävästi eroa muiden, kliinisesti käytettyjen penisilliiniantibioottien annoksista. Lääkkeen määräävä lääkäri lopullisesti määrää sopivan 15 annostuksen tietylle ihmiselle ja tämän voidaan odottaa vaihtelevan potilaan oireiden luonteen ja vakavuuden mukaan. Kaavan II mukaisia yhdisteitä käytetään normaalisti suun kautta annettuina annoksina alueella 20 - noin 100 mg ruumiinpainon kg kohden päivässä ja ruoansulatuskanavan ul-20 kopuolisina annoksina noin 10 - noin 100 mg ruumiin painon kg kohden päivässä tavallisesti jaettuina annoksina. Joissakin tapauksissa voi olla tarpeen käyttää annoksia, jotka ovat edellä annettujen rajojen ulkopuolella.

Keksinnön mukaisesti valmistetut yhdisteet eroavat eduk-25 seen tunnetuista yhdisteistä siinä, että niiden biosaatavuus on yllättävästi paljon parempi. Tämä on osoitettu seuraavan kokeen avulla.

Kukin seuraavista yhdisteistä annettiin annoksena 20 mg/kg 3q suun kautta 10 rotalle ja verinäytteet analysoitiin tietyin väliajoin 4 tuntiin saakka annon jälkeen aktiivisten aineiden keskimääräisen pitoisuuden määrittämiseksi seerumissa. Saaduista pitoisuuksista piirrettiin käyrät ja seerumikäyrän alapuolelle jäävää aluetta (AUC, area 35 under serum curve) käytettiin osoituksena aktiivisen aineen biosaatavuudesta määriteltynä pg:na/ml hr. Kunkin aineen puoliintumisaika seerumissa (t 1/2, ^-faasi) määritettiin myös.

2 15 77038

Yhdiste R -CO kaavassa II

I isopropyyli-CO- II fenyyli-CO- III p-metoksifenyyli-CO-

IV (tunnettu yhdiste) H

Analyysi suoritettiin myös käyttäen 1:1 se'osta V, jossa oli 10 mg amoksisilliinia ja 10 mg penisillaanihappo- 1,1-dioksidia (sulbaktaamia).

Tulokset on esitetty taulukoissa I - V.

Taulukko I

Pitoisuus seerumissa (mg/ml)

Aika (h)_amoksisilliini sulbaktaami 0,25 1,70 - 0,16 2,00 - 0,30 0,5 2,10 - 0,12 1,84 - 0,22 1 2,03 - 0,09 1,07 - 0,12 1,5 1,66 - 0,07 0,76 ± 0,08 2 1,38 - 0,07 0,57 - 0,05 3 0,77 - 0,09 0,41 - 0,06 4 0,48 - 0,07 0,22 - 0,08 AUC 6,18 3,43 t 1/2 1,56 1,20

Taulukko II

i6 77038

Pitoisuus seerumissa (mg/ml)

Aika (h)_amoksisilliini sulbaktaami 0,25 0,75 - 0,16 1,28 - 0,34 0,5 1,17 - 0,15 0,98 - 0,29 1 1,31 - 0,12 0,84 - 0,27 1,5 1,20 - 0,12 0,62 - 0,25 2 1,14 - 0,11 0,41 - 0,10 3 0,67 - 0,11 0,40 - 0,19 4 0,54 - 0,06 0,23 - 0,09 AUC 5,37 2,78 t 1/2 2,18 1,63

Taulukko III

Pitoisuus seerumissa (mg/ml)

Aika (h)_amoksisilliini sulbaktaami 0,25 0,46 - 0,06 0,37 - 0,05 0,5 0,60 - 0,08 0,50 - 0,06 1 0,79 - 0,10 0,50 - 0,10 1,5 0,79 - 0,10 0,49 - 0,09 2 0,74 - 0,10 0,31 - 0,04 3 0,51 - 0,07 0,34 - 0,07 4 0,46 - 0,07 0,24 - 0,11 AUC 4,39 2,48 t 1/2 2,96 3,21 77038 17

Taulukko IV

Pitoisuus seerumissa (mg/ml)

Aika (h)_amoksisilliini sulbaktaami 0 f 25 1,32 - 0,26 0,22 - 0,04 0,5 2,35-0,33 0,28-0,05 1 4,00 - 0,33 0,21 - 0,04 1,5 3,55-0,41 0,16 - 0,02 2 2,66 - 0,17 0,11 - 0,02 3 1,37 - 0,25 0,07 - 0,02 4 0,62 - 0,16 0,01 - 0,01 AUC 8,66 0,55 t 1/2 1,09 1,25

Taulukko V

Pitoisuus seerumissa (mg/ml)

Aika (h)_amoksisilliini_sulbaktaami 0,25 1,68 - 0,11 1,71 - 0,16 0,5 2,95 - 0,17 1,92 - 0,16 1 3,48 - 0,10 1,12 - 0,07 1,5 2,86 - 0,17 0,64 ± 0,06 2 2,21 - 0,18 0,33 - 0,05 3 1,06 ± 0,14 0,15 - 0,03 4 0,40 ί 0,06 0,06 - 0,02 AUC 7,61 2,45 t 1/2 0,95 0,70

Tuloksista ilmenee selvästi, että tämän keksinnön mukaisesti valmistettavien yhdisteiden I, II ja III sulbaktaa-min biosaatavuus on paljon parempi verrattuna tunnettuun asyloimattomaan yhdisteeseen IV, jonka sulbaktaamin biosaatavuus on hyvin pieni verrattuna amoksisilliinin ja sulbaktaamin fysikaaliseen seokseen.

ie 770 38

Seuraavat esimerkit ja valmisteet on annettu keksinnön lisäkuvaamista varten. Ydinmagneettiset resonanssispek-trit (NMR) mitattiin liuoksille deuteroidussa kloroformissa (CDCl.j) tai deuteroidussa dimetyylisulfoksidissa 5 (DMSO-dg) ja huippuasennot on ilmoitettu ppm-arvoina alaspäin tetrametyylisilaanista. Seuraavia lyhenteitä on käytetty huipun muodoille: bs, yksittäinen leveä; s, siglet; d, doublet; t, triplet; g, quartet; m, multiplet.

10 Esimerkki 1 61-/2-amino-2-(4-isobutyryylioksifenyyli)asetamido7peni-sillanoyylioksimetyylipenisillanaatti-1,1-dioksidihydro- kloridi_ Hämmennettyyn liuokseen, jossa oli 1,5 g 6'-[2-(1-15 metyyli-2-metoksikarbonyylivinyyliamino)-2-(4-isobutyryyli oksifenyyli) asetamidq7penisillanoyylioksimetyylipenisilla-naatti-1,1-dioksidia 30 ml:ssa asetonia lisättiin 20 ml kloorivetyhappoa. Hämmentämistä jatkettiin 5 minuuttia ja sitten asetoni poistettiin haihduttamalla tyhjiössä. Jäl-20 jelle jäävä vesiliuos uutettiin kahdesti 30 ml annoksilla dietyylieetteriä. Uutokset hylättiin ja vesipitoinen ker-ros suodatettiin (Celiterr^ piimaatuote) lävitse. Suodos lyofilosoitiin antamaan 1,09 g otsikkoyhdistettä kiinteänä aineena.

25 Tuotteen NMR-spektri (DMSO-dg:ssa) osoitti absorp tioita seuraavilla arvoilla 1,20-1,60 (m, 18H), 2,64-3,00 (m, 1H), 3,05-3,92 (m, 2H), 4,40 (s, 1H), 4,50 (s, 1H), 5,05-5,30 (m, 2H), 5,32-5,60 (m, 2H), 5,85 (s, 2H), 7,10 (d, 2H) ja 7,50 (d, 2H) ppm.

19 77038

Esimerkki 2

Esimerkkien 5 ja 7 tuotteiden hydrolyysi 0,1N kloorivetyhapolla, olennaisesti esimerkin 1 menettelyn mukaisesti, antoi seuraavat yhdisteet 5

, ? /=\ ? H H

R -C—0-(v , > -CH-C-HH Ξ ES .X£H, 10 NH.Cl Ych

rfi—*>—Wc_O

It o 15 h0,/0 CH2 VV3 θ' N - o

II

o 20 2 R Saanto (%) NMR; DMSO-dg,· ppm metyyli 75 1,20-1,64 (m, 12H), 2,28 .

25 (s, 3H) 3,00-3,90 (m, 2H), 4,43 (s, 1H), 4,50 (s, 1H), 5,03-5,30 (m, 2H), 5,30- 5,60 (m, 2H) , 5.90 (s, 2H) , 7,18 (d, 2H) jä' 7,55 (d, 2H).

30 20 77038 r2_ SaantQ (%) NMR-' DMSO-d6; ppm etyyli 71 1,19 (t, 3H) 1,42 Cs, 6H)., 1,52 (s, 6H), 2,62 Cq, 2H), 3,08-3,92 (m, 2H)., 4,42 Cs, 1H). , 5,52 (s, 1H) , 5,08- 5,18 (m, 2H), 5,35-5,60 Cm, 2H) , 5,89 .(s, 2H) , 7,15 td, 2H) , 7,52 (,d, 2H) t-butyyli 83 1,15-1,60 (m, 21H), 3,05- 3,90 (m, 2H) , 4,48 (s, 1H), 4,55 (s, 1H), 5,05-5,30 (m, 2H), 5,40-5,70 (m, 2H), 5,92 (s, 2H), 7,18 (d, 2H), 7,60 (d, 2H), 8, 60-9,30 (.bs, 3H) , 9,50 (s, 1H) •£_]3u£yy3_j__ 82 1,08 (.s, 9H) , 1,38 (s, 6H) , metyyli 1,44 (s, 6H), 2,44 (s, 2H), 3.00- 3,90 (m, 2H), 4,40 (s, 1H), 4,52 (s, 1H), 5,05- 5,30 (jn, 2H) , 5,32-5,60 (m, 2H), 5,88 (bs, 2H), 7,10 I (d, 2H), 7,58 (d, 2H) fenyyli 49 1,30 (s, 6H), 1,52 (s, 6H), 3.00- 3,82 (jn, 2H) , 4,30 (s, 1H), 4,40 (s, 3H), 5,00- 5,25 (m, 2H), 5,25-5,60 (m, 2H), 5,90 (s, 2H), 7,20 (d, 2H), 7,38-7,64 (m, 5H) , 7,9-8,1 (.m, 2H) 4-metoksi- 77 1,48 (s, 6H), 1,56 (s, 6H), fenyyli 3,05-3,90 (m, 2H), 3,94 (s, 3H), 4,5 (s, 1H), 4,57 (s, 1H), 5,05-5,35 (m, 2H), 5,35-5,68 (m, 2H) , 5,95 (s, 2H), 7,00-7,50 (m, 4H), 7,68 (d, 2H) , 8,08 (d, 2H) 77038

Esimerkki 3 61-£2-amino-2-(4-asetoksifenyyli)asetamido7penisillanoyyli-oksimetyylipenisillanaatti-1,1-dioksidi_

Seos, jossa oli 1,9 g 61-£2-bentsyylioksikarbonyyli-5 amino-2-(4-asetoksifenyyli)asetamidq7penisillanoyylioksi- metyylipenisillanaatti-1,1-dioksidia 50 ml:ssa dikloori-metaania, 50 ml:ssa isopropanolia ja 2,0 g:ssa 10-%:ista palladium-hiiltä, ravistettiin vetyatmosfäärissä 20 min noin 45 psig paineessa. Tässä vaiheessa lisättiin vielä 10 2,0 g palladium-hiiltä ja seosta ravistettiin vetyatmos- fäärissä 20 minuuttia noin 45 psig paineessa. Menettely, jossa lisättiin vielä 2,0 g palladium-hiiltä ja ravistettiin vetyatmosfäärissä noin 45 psig paineessa, toistettiin vielä neljä kertaa. Reaktioseos suodatettiin sitten Celi-(β) 15 tin4*läpi (piimaatuote) ja jäännös (suodatuskakku) pestiin hyvin 1:1 dikloorimetaani-isopropanolilla. Yhdistetyt suodos ja pesuaineet haihdutettiin tyhjiössä antamaan valkea kiinteä aine, joka jauhennettiin dietyylieetterin kanssa. Tällöin saatiin 0,3 g otsikkoyhdistettä.

20 Edellä mainittu suodatuskakku pestiin peräkkäises ti 100 ml annoksilla asetonia, dikloorimetaania ja isopropanolia. Yhdistetyt pesunesteet konsentroitiin tyhjiössä antamaan harmaa kiinteä aine. Tämä kiinteä aine jauhennettiin dietyylieetterin kanssa. Tällöin saatiin toisena 25 eränä 0,2 g otsikkoyhdistettä.

Otsikkoyhdisteen ensimmäisen erän NMR-spektri (DMDO-dg:ssa) osoitti absorptioita arvoilla 1,35 (s, 6H), 1,48 (s, 6H), 2,28 (s, 3H), 3,00-3,90 (m, 2H), 4,42 (s, 1H), 4,50 (s, 1H), 5,00 (bs, 1H), 30 5,05-5,20 (m, 1H), 5,34-5,58 (m, 2H), 5,90 (s, 2H), 7,10 (d, 2H) ja 7,54 (d, 2H) ppm.

22 77038

Esimerkki 4 6'-£2-amino-2-(4-asetoksifenyyli)asetamido7penisillanoyyli- oksimetyylipenisillanaatti-1,1-dioksidihydrokloridi_

Esimerkin 3 kaksi erää yhdistettä 6'-/2-amino-2-(4-5 asetoksifenyyli)asetamido/penisillanoyylioksimetyylipeni- sillanaatti-1,1-dioksidia yhdistettiin ja lisättiin kylmään (0°C) hämmennettyyn seokseen, joka oli valmistettu 20 ml:sta vettä ja 6,7 mlssta 0,1N kloorivetyhappoa. Hämmentämistä jatkettiin 15 minuuttia ja sitten seos suodatet-10 tiin. Suodos lyofilisoitiin antamaan 0,34 g otsikkosuolaa.

Esimerkki 5 6'-C2-(l-metyyli-2-metoksikarbonyylivinyyliamino)-2-(4-asetoksifenyyli) asetamidq7penisillanoyylioksimetyylipenisilla- naatti-1,1-dioksidi (lähtöaine)_ 15 Hämmennettyyn liuokseen, jossa oli 3,5 g yhdistettä 6'-£2-(l-metyyli-2-metoksikarbonyylivinyyliamino)-2-(4-hyd-roksifenyyli)asetamidq7penisillanoyylioksimetyylipenisilla-naatti-1,1-dioksidi ja 0,61 g yhdistettä 4-dimetyyliamino-pyridiini 30 mlsssa dikloorimetaania lisättiin 0,47 ml 20 etikkahappoanhydridiä. Hämmentämistä jatkettiin 30 min ja sitten reaktioseos konsentroitiin puoleen tilavuuteen. Sitten viimeksi mainittu liuos laimennettiin yhtä suurella tilavuudella etyyliasetaattia ja kromatografoitiin 100 g:11a silikageeliä käyttämällä eluenttina 1:1 etyyli-25 asetaatti-dikloorimetaania. Asianomaiset jakeet yhdistet tiin ja haihdutettiin tyhjiössä antamaan 2,7 g otsikkoyh-distettä vaalean oranssina vaahtona.

Esimerkki 6 6'-/5“(l-metyyli-2-metoksikarbonyylivinyyliamino)-2-(4-iso-30 butyryylioksifenyyli)asetamido7penisillanoyylioksimetyyli- penisillanaatti-1,1-dioksidi (lähtöaine)_ Hämmennettyyn liuokseen, jossa oli 2,12 g 6'-£2-(1-metyyli-2-metoksikarbonyylivinyyli)-2-(4-hydroksifenyyli)-asetamido7penisillanoyylioksimetyylipenisillanaatti-l,1-35 dioksidia ja 0,336 g 4-dimetyyliaminopyridiiniä 30 ml:ssa 23 7 70 38 dikloorimetaania lisättiin 0,314 ml isobutyryylikloridia. Hämmentämistä jatkettiin 30 min ja sitten lisättiin vielä 75 ml dikloorimetaania. Seos pestiin peräkkäisesti vedellä ja kyllästetyllä natriumkloridiliuoksella ja sitten se 5 kuivattiin käyttämällä natriumsulfaattia. Liuotin poistet tiin haihduttamalla tyhjiössä ja jäännös kromatografioi-tiin 150 g:11a silikageeliä käyttämällä 60:40 dikloorime-taani-etyyliasetaattia eluenttina. Tämä antoi 1,5 g otsik-koyhdistettä värittömänä vaahtona.

10 Esimerkki 7 (lähtöaine) 6'L2-(l-metyyli-2-metoksikarbonyylivinyyliamino)-2-(4-hydroksifenyyli)asetamido7penisillanoyylioksimetyyli-penisillanaatti-1,1-dioksidi asyloitiin propionyyliklori-dilla, pivaloyylikloridilla, t-butyyliasetyylikloridilla, 15 bentsoyylikloridilla ja 4-metoksibentsoyylikloridilla olen naisesti seuraten esimerkin 6 menettelyä. Tämä antoi seu-raavat yhdisteet O 0

20 2 N / \ Il H H

R 'CO-^ NH I CH^ C-CH- ^-N \

Il 3 O 'C- —O

CH H

COOCH3 o 0° H,, '1 / S CH CH 0 _/ V 3 I CH3

O" ''''C-O

II

o 24 770 3 8 R2__Saanto (%) NMR (ppm)_ etyyli 52* t—butyyli 91 1,18-1,56 (m, 21H), 1,78 (s, 3H), 3,00-3,90 (m, 2H), 3,54 (s, 3H), 4,43 (s, 1H), 4,48 (s, 1H) , 4,52 | (s, 1H) , 5,08-5,23 (m, 1H), 5,30-5,65 (m, 3H), 5,90 (s, 2H), 5,07 (d, 2H) ja 7.40 (d, 2H) ppm (DMSO-dg) t—butyyli— 56 1,17 (.s, 9H)_, 1,44 (.s, 3H), metyyli 1,48 (.s, 3H);, 1,55 (s, 3H) , 1,62 (s, 3H) , 1,92 (s, 3H). , 2,46 (s, 2H);, 3,47 (d, 2H) , 3,68 (s, 3H), 4,40 (s, 1H), 4,42 (s, 1H) , 4,50-4,68 (m, 2H), 5,10 Cd, 2H), 5,35-5,60 (m, 2H), 5,85 (s, 2H) , 6,77 (d, 1H), 7,06 (d, 2H) ja 7,40 Cd, 2H) ppm (CDC13) fenyyli 75 1,47 (s, 3H), 1,50 (s, 3H), 1,57 (s, 3H), 1.62 (s, 3H),.1,94 (s, 3H), 3,44 (d, 2H), 3,68 (s, 3H), 4,42 (s, 1H),4,46 (s, 1H) , 4, 54-4,68 (m, 2H) , 5,18 (d, 1H), 5,40-5,65 {m, 2H) , 5,90 (s, 2H) , 6,85 (d, 1H), 7,15-7,70 (m, 7H), 8,00- 8,28 (m, 2H), 9,40 (d, 1H) (cdci3) 4-metoksi- 79 fenyyli * Eätä tuotetta ei kromatografoitu 77038

Esimerkki 8 6'-£2-(bentsyylioksikarbonyyliamino)-2-(4-asetoksifenyyli)-asetamidq7penisillanoyylioksimetyylipenisillanaatti-l,1- dioksidi (lähtöaine)_ 5 Hämmennettyyn liuokseen, jossa oli 2,23 g 6'-£2- bentsyylioksikarbonyyliamino-2-(4-hydroksifenyyli)asetami-do7penisillanoyylioksimetyylipenisillanaatti-l,1-dioksidia 50 ml:ssa dikloorimetaania lisättiin 0,28 ml etikkahappo-anhydridiä ja sen jälkeen 0,366 g 4-dimetyyliaminopyridii-10 niä. Hämmentämistä jatkettiin 10 min ja sitten liuotin poistettiin haihduttamalla tyhjiössä. Jäännös liuotettiin etyyliasetaattiin ja saatu liuos pestiin vedellä. Sitten se kuivattiin käyttämällä natriumsulfaattia ja konsentroitiin tyhjiössä antamaan 2,0 g otsikkoyhdistettä vaahtona.

15 NMR-spektri (CDCl^JSsa) osoitti absorptiot arvoilla 1,35-1,60 (m, 12H), 2,25 (s, 3H), 3,40 (d, 2H), 4,38 (s, 2H), 4,56 (t, 1H), 5,04 (s, 2H), 5,20-5,60 (m, 3H) , 5,80 (s, 2H), 6,12 (d, 1H), 6,48 (d, 2H), 7,24 (s, 5H) ja 7,30 (d, 2H) ppm.

20 Esimerkki 9 6' -£2-amino-2- (4-butyryylioksifenyyli) asetamidq7penisilla-noyylioksimetyylipenisillanaatti-1,l-dioksidi-4-tolueeni- sulfonaatti_ Hämmennettyyn liuokseen, jossa oli 7,1 g 6'-£2-(l-25 metyyli-2-metoksikarbonyylivinyyliamino)-2-(4-hydroksife- nyyli)asetamidq7penisillanoyylioksimetyylipenisillanaat-ti-1,1-dioksidia 75 ml:ssa etyyliasetaattia lisättiin 1,22 g 4-dimetyyliaminopyridiiniä ja sen jälkeen 1, 63 ml voihappoanhydridiä. Hämmentämistä jatkettiin 20 min ja 30 sitten reaktioväliaine laimennettiin etyyliasetaatilla 125 mlsksi ja pestiin vedellä ja kyllästetyllä natrium- 26 7 7 0 3 8 kloridiliuoksella. Saatu liuos kuivattiin käyttämällä nat-riumsulfaattia ja sitten lisättiin liuos, jossa oli 1,9 g 4-tolueenisulfonihappomonohydraattia 35 mlrssa etyyliasetaattia ja 1 mlrssa vettä, hämmentäen, 2 minuutin aikana.

5 30 minuutin kuluttua saatiin sakka suodattamalla ja sit ten se pestiin etyyliasetaatilla ja ilmakuivattiin. Sitten tuote jauhennettiin dietyylieetterin kanssa ja edelleen kuivattiin. Tämä antoi 6,2 g otsikkoyhdistettä.

Tuotteen NMR-spektri DMSO-dg osoitti absorptioita 10 seuraavilla arvoilla 1,03 (t, 2H), 1,3-1,9 (m, 14H) , 2,33 (s, 3H), 2,4-2,8 (m, 2H), 3,1-3,9 (m, 2H), 4,46 (s, 1H) , 4,56 (s, 1H) , 5,06-5,3 (m, 2H) , 5.4- 5,66 (m, 2H), 5,93 (bs, 2H), 7,0-7,36 (m, 4H) ja 7.4- 7,66 (m, 4H) ppm.

15 Tuotteen IR spektri (nujol mull) osoitti absorption aallonpituudella 1790 cm ^.

Valmiste 1 6'-[2-(l-metyyli-2-metoksikarbonyylivinyyliamino)-2-(4-hydroksifenyyli)asetamidojpenisillanoyylioksimetyylipeni- 20 sillanaatti-1,1-dioksidi_ 300 ml:aan dikloorimetaania lisättiin 41,9 g 6-£2-amino-2-(4-hydroksifenyyli)asetamidq7penisillaanihappo-trihydraattia ja 50 ml vettä ja sitten pH säädettiin arvoon 8,5 käyttämällä 40-%:ista vesipitoista tetra-n-butyy-25 liammoniumhydroksidia. Saatiin kolme kerrosta. Ylin kerros poistettiin, kyllästettiin natriumsulfaatilla ja sitten se uutettiin dikloorimetaanilla. Uutteet yhdistettiin keskikerrokseen ja alimpaan kerrokseen ja tuloksena oleva seos haihdutettiin tyhjiössä antamaan öljy, joka kiteytyi 30 jauhennettaessa asetonin kanssa. Tämä antoi 44,6 g tetra-n-butyyliammonium 6-Z2-amino-2-(4-hydroksifenyyli)asetami-dq7penisillanaattia.

27 7 7 0 3 8

Edellä mainittu suola lisättiin 150 ml:aan metyyli-asetoasetaattia ja suspensiota kuumennettiin lämpötilassa noin 65°C kunnes saatiin kirkas liuos (8 min). Seoksen annettiin jäähtyä ja sitten kiinteä aines otettiin talteen suodattamalla. Kiinteä aines pestiin metyyliasetoasetaatilla 5 ja sen jälkeen dietyylieetterillä antamaan 49,25 g tetra-n-butyyliammonium 6-/72-( I-metyyli-2-metoksikarbonyylivi-nyyliamino) -2-{ 4-hydroksifenyyli)'asetamidc7penisillanaattia.

47,5 g:aan viimeksi mainittua tuotetta 250 ml:ssa dimetyyliformamidia lämpötilassa 0°C lisättiin hämmentäen 20 18,26 g jodimetyylipenisillanaatti-1,1-dioksidia 50 mlrssa samaa liuotinta 20 minuutin aikana. Kymmenen minuuttia lisäämisen loppuunsuorittamisen jälkeen reaktioseos kaadettiin 3 l:aan etyyliasetaattia ja tuloksena oleva sakka suodatettiin pois. Sakka pestiin etyyliasetaatilla (100 ml) 25 ja sitten yhdistetty etyyliasetaattiliuos pestiin peräkkäisesti suolavesiliuoksella ( 4 x 500 ml), vedellä (4 x 500 ml) ja suolavesiliuoksella (2 x 500 ml) ja kuLvattiin natriumsul-faatilla. Jäännös, joka jäi jäljelle sen jälkeen, kun liuotin oli poistettu, kromatografoitiin 750 g silikageelin 20 päällä käyttämällä etyyliasetaattia eluenttina. Jakeet (kukin 250 ml) 2-5 yhdistettiin ja konsentroitiin antamaan 31,2 g otsikkoyhdistettä.

NMR spektri (DMSO-d^, 100,1 MHz) osoitti absorptioita arvoilla 2,37 (s, 3H), 1,38 (s, 3H), lr48 (s, 25 3H), 1,57 (s, 3H), 1,76 (s, 3H) , 3,14-3,82 (m, 2H) , 3|51 (s, 3H), 4,42 (s, 1H), 4,44 (s, 1H), 4,54 (s, 1H), 5,1-5,22 (m, 1H), 5,3-5,64 (m, 3H), 5,9 (s, 2H), 6,7 (d, 2H), 7,14 (d, 2H), 9,02 (d, 1H), 9,24' (d, 1H) ja 9,34-9,54 (bs, 1H) ppm.

9 ft 77038

Valmiste 2 6' -Z.2-benti=yylioksikarbonyyliamino-2- (4-hydroksifenyyli) -asetamidq/penisillanoyylioksimetyylipenisillanaatti-1,1- dioksidi_ 5 9,5 g:aan tetra-n-butyyliammoniurn-6-£2-bentsyylioksi- karbonyyliamino-2-(4-hydroksifenyyli)asetamido7 penisil-lanaattia 50 ml:ssa kuivaa asetonia lisättiin 4,78 g jodimetyylipenisillanaatti-1,1-dioksidia ja reaktioseoksen annettiin hämmentyä, huoneenlämpötilassa 30 min. Reaktio-10 seos konsentroitiin tyhjiössä ja jäännös kromatografoitiin 200 g:11a silikageeliä käyttämällä etyyliasetaatti/dikloori-metaania (1:1 tilavuus:tilavuus) ja tehtiin 25 ml jakeet. Jakeet 29-49 yhdistettiin ja konsentroitiin antamaan 6,5 g haluttua tuotetta keltaisena vaahtona.

15 NMR spektri (DMSO-dg) osoitti absorptioita arvoilla 1,42 (s, 3H), 1,52 (s, 3H), 1,6 (s, 3H), 3,1-3,9 (m, 2H), 4,45 (s,1H) , 4,58 (s, 1H) , 5,08 (s, 2H) , 4,98 - 5,7 (m, 4H), 5,95 (s, 2H), 6,68 (d, 2H), 7,2 (d, 2H) ja 7,35 (s,5H) ppm.

20 Valmiste 3

Tetra-n-butyyliammonium 6-£2-bentsyylioksikarbonyyliamino-2- ( 4-hydroksifenyyli) asetamidojpenisillanaatti_

Nopeasti hämmennettyyn seokseen, jossa oli 1,0 g 6-^2-bent syylioksikarbonyyliamino-2- (^-hydroksifenyyli)-25 asetamidojpenisillaanihappoa, 30 ml dikloorimetaania ja 20 ml vettä, lisättiin 40 %: ista vesipitoista tetra-n-butyyliammoniumhydroksidia, kunnes pH nousi arvoon 8,0. Hämmentämistä jatkettiin 30 min pH-arvolla 8,0 ja sitten kerrokset erotettiin. Vesipitoinen kerros uutettiin 30 dikloorimetaanilla ja sitten yhdistetyt dikloorimetaani-liuokset kuivattiin (Na2SC>4) ja haihdutettiin tyhjiössä. Tämä antoi 1,1 g otsikkoyhdistettä.

NMR spektri (DMSO-dg:ssa) osoitti absorptioita arvoilla 0.70-1.80 (m, 34H), 2.90-3.50 (m, 8H), 3.93 (s, 35 1H), 5.10 (s, 2H), 5.23-5.50 (m, 3H), 6.76 (d, 2H), 7.20 (d, 2H), 7.40 (s, 5H), 7.76 (d, 1H) 9a 8.6 (d, 1H) ppm.

29 77038

Valmiste 4

Kloorimetyylipenisillanaatti-1,1-dioksidi

Seos, jossa oli 4,66 g penisillaanihappo-l,l-dioksi-dia, 50 ml dikloorimetaania ja 35 ml vettä käsiteltiin riit-5 tävällä määrällä tetra-n-butyyliammoniumhydroksidia (40 % vedessä) antamaan pH 6,0. Dikloorimetaanikerros erotettiin ja vesifaasi uutettiin tuoreella dikloorimetaanilla (2 x 50 ml). Orgaaniset kerrokset yhdistettiin, kuivattiin natriumsulfaatilla ja konsentroitiin antamaan 10 10,1 g penisillaanihappo -1,1-dioksidin tetra-n-butyyliam- moniumsuolaa.

Edellä mainittu tetra-n-butyyliammonium-penisilla-naatti-1,1-dioksidi lisättiin 50 ml:aan kloorijodimetaa-nia ja reaktioseoksen annettiin hämmentyä ympäristön lämpö-15 tilassa yli yön. Reaktioseos konsentroitiin puoleen tilavuuteen tyhjiössä ja kromatografoitiin 200 g:11a silika-geeliä käyttämällä etyyliasetaatti/heksaania eluenttina, 12 ml jakeet otettiin joka 30 sekunti. Jakeet 41-73 yhdistettiin ja konsentroitiin kuiviksi antamaan 3,2 g otsikko-20 yhdistettä.

NMR spektri (CDCl^) osoitti absorptioita arvoilla 1.5 (s, 3H), 1,66 (s, 3H), 3,42 (d, 2H), 4,38 (s, 1H), 4.6 (t, 1H) ja 5,7 (dd, 2H) ppm.

Valmiste 5 25 Jodimetyylipenisillanaatti-1,1-dioksidi

Liuokseen, jossa oli 7,9 g kloorimetyylipenisilla-naatti—1,1-dioksidia 100 mlrssa kuivaa asetonia ja jota pidettiin typpiatmosfäärin alla, lisättiin 21,0 g natrium-jodidia ja reaktioseoksen annettiin hämmentyä yli yön huoneenlämpötilassa. Reaktioseos konsentroitiin tyhjiössä 30 ja jäännös liuotettiin 150 ml:aan etyyliasetaattia ja 150 ml:aan vettä. Orgaaninen kerros erotettiin ja vesipitoinen kerros uutettiin tuoreella etyyliasetaatilla. Orgaaniset uutokset yhdistettiin, pestiin vedellä (1 x 500 ml) ja suolavedellä (1 x 50 ml) ja kuivattiin natriumsulfaa-35 tiliä. Liuottimen poistaminen antoi 10,5 g otsikkotuo- tetta, sulamispiste 100-102°C.

3o 77038 NMR spektri (CDCI3) osoitti absorptioita arvoilla 1,55 (s, 3H9, 1,68 (s, 3H), 3,5 (d, 2H), 4,4 (s, 1H), 4,65 (t, 1H) ja 6,0 (dd, 2H) ppm.

5 Valmiste 6

Dimetyy1imalonihapon monobentswliesterimonohappokloridi Seosta, jossa oli 1,0 g dimetyylimalonihapon mono-bentsyyliesteri, 1,0 ml tionyylikloridia ja 15 ml dikloo-rimetaania hämmennettiin huoneenlämpötilassa 1 tunti ja 10 sitten kuumennettiin palauttaen 4 tuntia. Haihtuvat komponentit poistettiin sitten haihduttamalla tyhjiössä, niin että saatiin otsikkoyhdistettä, jota käytettiin suoraan asyloimaan kaavan X mukaista yhdistettä.

Valmiste 7 15 Dimetyylimalonihapon monobentsyyliesteri

Liuos, jossa oli 3,12 g (4,8 mmoolia) 85 % kalium-hydroksidia 75 ml: ssa bentsyylialkoholia lisättiin 15 g:aan dibentsyylidimetyylimalonaattia 75 ml:ssa bentsyylialkoholia. Tuloksena olevaa liuosta hämmennettiin 60 tuntia, 1,5 lit-20 raa etyylieetteriä lisättiin ja tuloksena oleva seos uutettiin kahdesti 100 ml annoksilla vettä. Yhdistetyt vesipitoiset kerrokset pestiin 100 ml:11a eetteriä. Vesipitoiseen kerrokseen lisättiin 100 ml etyylieetteriä ja seos hapotettiin pH arvoon 2,5 6N kloorivetyhapolla. Eetteri-25 kerros erotettiin ja vesifaasi uutettiin jälleen eetterillä. Eetteriuutokset kuivattiin (Na2SC>4) ja liuotin haihdutettiin antamaan tuote värittömänä öljynä, 8,6 g (81 %) .

Valmiste 8 30 Dibentsyylidimetyylimalonaatti 75 ml:aan vettä, joka sisälsi 4,0 g natriumhydrok-sidia, lisättiin lämpötilassa 0°C 17,0 g (0,05 moolia) tetrabutyyliammoniumvetysulfaattia, seosta hämmennettiin 15 minuuttia, annettiin lämmetä ja lisättiin 100 ml 35 kloroformia, joka sisälsi 14,2 g (0,05 moolia) dibeotsyyli- 3i 77038 malonaattia ja lisättiin 6,6 ml (0,10 moolia) metyylijodi-dia. Seosta (alku-pH > 12) hämmennettiin 30 min, jonka jälkeen seoksen pH oli noin 8. Hämmentämistä jatkettiin kymmenen minuuttia ja orgaaninen faasi erotettiin. Orgaaniseen 5 kerrokseen lisättiin toinen erä, joka käsitti 4,0 g nat-riumhydroksidia, 17,0 g tetrabutyyliammoniumvetysulfaat-tia 75 mlrssa vettä ja 6,6 g metyylijodidia. Saatua seosta hämmennettiin huoneen lämpötilassa 30 min ja se konsentroitiin tyhjiössä. Saatu jäännösöljy jauhennettiin 500 10 ml etyylieetterin kanssa, kiinteät ainekset suodatettiin, pestiin hyvin eetterillä ja suodos ja pesuvesi haihdutettiin antamaan 15,0 g (96 %) tuotetta.

Claims (4)

32 7 7 0 3 8 .s*

1. Menetelmä farmaseuttisesti tehokkaan 6'-£2-amino-2-(4-asyylioksifenyyli)asetamido^penisillanoyyli-5 oksimetyylipenisillanaatti-1,1-dioksidiyhdisteen, jolla on kaava 0 0 2 li H H H R "C"° \\ /V-CB-C-NH^ 1/ V/ 3 10 '-' NH„ I CH- N-k o 'C-o II o \ s° ' πυ 11 15 _/ 2 I XH- —k c_0 II o 20 tai sen farmaseuttisesti hyväksyttävän happoadditiosuo-lan valmistamiseksi, jossa kaavassa R on alkyyli, jossa on 1 - 6 C-atomia, tai fenyyli, joka on mahdollisesti substituoitu alemmalla alkoksilla, jossa on 1 - 4 25 hiiliatomia, tunnettu siitä, että menetel mään kuuluu aminoryhmän suojaryhmän X poistaminen yhdisteestä, jolla on kaava O O 9. ii /=\ Il H H CH

30 R ·ΜΛ>Γ<!·"Η'Μ' 3 NH I CH3 Il J—N— X o ^ 'c-o II o ° s° H - / rH VII 35 \/\/CH3 CH2 I—Λ N I ‘CH. 0S—'-O II O 77038 33 jossa X on l-metyyli-2-alkoksikarbonyylivinyyli, jonka alkoksiosassa on 1 - 3 C-atomia, bentsyylioksikarbonyyli tai 4-nitrobentsyylioksikarbonyyli.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, 2 5 tunnettu siitä, että R on isopropyyli.

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että X on l-metyyli-2-met-oksikarbonyylivinyyli ja se poistetaan saattamalla kaavan VII mukainen yhdiste vesipitoisen tai osittain vesi- 10 pitoisen liuotinjärjestelmän vaikutuksen alaiseksi happa massa pHrssa. 34 7 7 0 3 8