FI60882C

FI60882C - Komposition foer anvaendning som slaeppmedelbelaeggning mot adhesiva material

Info

Publication number: FI60882C
Application number: FI934/73A
Authority: FI
Inventors: Floyd Anthony Plante
Original assignee: Dow Corning
Priority date: 1972-03-27
Filing date: 1973-03-26
Publication date: 1982-04-13
Also published as: FR2177972A1; NL7304170A; FR2177972B1; NL150492B; US3819745A; CA1002222A; AT323863B; IT981105B; DE2313767A1; GB1360767A; JPS498527A; BE797307A; AU472718B2; FI60882B; DE2313767C3; AU5195473A; DE2313767B2

Description

UTjyj^Tl ΓβΙ mvKUULUTUSJULKAISU ,λλλλ ASTa lBJ '11) UTL AGG N I N GSSKRI FT OUöö^ Q&puP C Patentti niyonnc tty 13 04 1932 ^ Patent meddelat ^ (51) Kv.lk?/Int.CI.3 Q 08 L 85/10 (21) P*t*nttlH*k#mu« — Pat*ntameknln| 93^/73 (22) Hakamitpilvi — Afw6knlng*dtf 26.03*73 (23) AlkupUvI-GIItlihtttda* 26.03-73 (41) Tullut |ulkla«kal — Bllvlt off*ntll( 28.09.73

Patentti- ja rekisterihallitus Nihtivik..,*** j. k«»L|u.ka.«,n pvm._

Patent· och registerstyrelsen ’ AnaOkan utltfd och utl.ikriftan publtc«r»d 31.12.8l (32)(33)(31) Pyydetty atuoik*u*-B.f»rd prioritet 27.03.72 USA(US) 238668 (71) Dow Corning Corporation, Midland, Michigan U86H0, USA(US) (72) Floyd Anthony Plante, Midland, Michigan, USA(US) (7U) Berggren Oy Ab (5!*) Koostumus käytettäväksi irrotusainekerroksena tarttuvia aineita vasten - Komposition för användning som släppmedelbeläggning mot adhesiva material Tämä keksintö koskee kovettuvaa koostumusta, joka on tarkoitettu käytettäväksi irrotusainekerroksena tarttuvia aineita vasten erilaisilla alusta-aineilla.

Tarkemmin sanoen keksintö koskee siloksaanikopolymeerejä sisältävää koostumusta, jolle on tunnusomaista, että se sisältää pääasiassa 1-25 paino-# kopolymeeria, joka koostuu Si02~ yksiköistä ja (CH^) ^SiO-^j^^siköistä suhteissa 1:0,14 - 1:1,2 ja 75-99 paino-# segmenttikopolymeeria, joka koostuu pääasiassa 20-80 paino-#:sta pääasiassa lineaarista komponenttia (A), joka rakentuu siloksaaniyksiköistä, jotka valitaan ryhmästä, johon kuuluvat (CH^)2Si0-, R(CH^)Si0- ja R'Si0.y 2-yksiköt, joissa R ja R* valitaan ryhmästä, johon kuuluvat yksiarvoiset hiilivetyryhmät, ja yksiarvoiset halogenoidut hiilivetyryhmät, joissa on 1-18 hiiliatomia, siten että R'SiO^^-y^siköt eivät muodosta enempää kuin 50 mooli-# kaikista siloksaaniyksiköistä komponentissa (A) ja lineaarisen komponentin (A) polymeroitumisaste on alueella 3-6ΟΟΟ ja orgaanisten ryhmien suhde piiatomeihin komponentissa (A) on välillä 1,5:1 - 2,0:1 ja 20-80 paino-#:sta pääasiassa 2 60882 hartsimaista komponenttia (B), joka koostuu siloksaaniyksiköistä, jotka valitaan ryhmästä, johon kuuluvat R"(CH^)SiO- ja R^SiO^^-yksiköt, joissa R" valitaan ryhmästä, johon kuuluvat yksiarvoiset hiilivetyryhmät ja yksiarvoiset halogenoidut hiilivetyryhmät, joissa on 1-18 hiiliatomia, siten että R"(CH^)SiO-yksiköt eivät muodosta enempää kuin *J0 mooli-^ kaikista siloksaaniyksiköistä komponentissa (B) eivätkä myöskään enempää kuin 50 paino-% kaikista siloksaaniyksiköistä komponentissa (B) ja että orgaanisten ryhmien suhde piiatomeihin komponentissa (B) on välillä 1:1 - 1,^:1 siten, että segnenttikopolymeeri sisältää reaktiokykyisiä j äännösryhmiä.

Vaikka monia aineita, useita piimuovivalmisteita mukaanluettuna on käytetty irrotusaineena, liittyy niiden käyttöön jatkuvasti monia ongelmia. Esimerkiksi osa irrotusainekerroksista antaa aivan liian korkean irrotusarvon, kun taas toiset antavat liian matalia irrotusarvoja. Toiset irrotusainekerrokset antavat irro-tusarvot, jotka siirtyvät tai muuttuvat ajan mukana, kun taas toiset irrotusainekerrokset pyrkivät tarttumaan yhteen paineessa.

On osoittautunut, että keksinnön mukaisella koostumuksella saadaan alusta-aineelle irrotusainekerros, jota voidaan säätää ja jolle voidaan antaa halutut irrotusarvot kulloinkin käytetyn tarttuvan aineen ja muiden olosuhteiden mukaisesti. Niinikään on osoittautunut, että vaihtelemalla keksinnön mukaisessa koostumuksessa olevien kahden komponentin välistä suhdetta on mahdollista tehdä räätälintyönä irrotusainekoostumus niin, että se antaa millä tahansa halutulla alueella olevat irrotusarvot. Tavallisesti nämä irrotusarvot osuvat alueelle 50-500 g/2,5^ cm mitattuna järjestön Technical Association for the Pulp and Paper Industry rutiinikokeella n:o 283, joka tavallisesti tunnetaan nimellä "Keil Test". Alaan perehtyneet tuntevat tämän kokeen hyvin ja sitä kuvataan julkaisussa TAPPI, voi. ^3 n:o 8, sivut l6^A-l65A, elokuu i960. On myös osoittautunut, että keksinnön mukaisella koostumuksella aikaansaadulle irrotusainekerrokselle tapahtuu äärimmäisen pieni irrotusarvon siirtyminen ja sopivalla kove-tuskatalysaattorien valinnalla voidaan irrotusainekerrosten yhteydessä usein esiintyviä takertumispyrkimyksiä pienentää ellei suorastaan poistaa. Edelleen 5 60882 ovat keksinnön mukaisella koostumuksella päällystetyt alusta-aineet osoittautuneet olevan suhteellisen vähän herkkiä valolle.

Koostumuksen ensimmäinen komponentti on kopolymeeri, joka koostuu Si02-yksiköistä ja (CH^)ySiO^-p-yksiköistä. Nämä kopolymeerit ovat alaan perehtyneelle tunnettuja aineita. Ne voidaan valmistaa hydrolysoimalla yhdessä (Ci^J^SiXr.a ja SiX^ia, joissa X on hydrolysoituva ryhmä, kuten halogeeni- tai alkoksiryhmä, käyttäen tarvittavia suhteita halutun 3102/(0^)3310.^2-8111^6611 1: ° > ** “ 1:1,2 aikaansaamiseksi. Vaihtoehtoisesti voidaan kopolymeeri valmistaa antamalla esimerkiksi (CH3) -jSiCl:n, (CH^) ^Si0C2H^ :n tai (CH^)-jSi03i(CH^)-j:n reagoida happaman piihapposoolin kanssa. Tällaista menetelmää kuvataan täydellisesti US-patentissa n:o 2 676 182. Näitä kopolymeereja voidaan käyttää sellaisenaan tai käsitellä sen lisäksi ennen käyttöä silanolipitoisuuden alentamiseksi, esim. käsittelemällä emäksellä kuten kaliumhydroksi-dilla tai antamalla sen reagoida heksametyylidisiloksaanin, trimety.y-likloorisiläänin tai heksametyylidisilatsaanin kanssa. Näiden kopo-lymeerien valmistuksesta on kirjallisuudessa useita mainintoja ja osa näistä aineista on saatavana markkinoilta. Pieniä määriä (esim. alle 10 mooli-?) muita siloksaaniyksiköitä, kuten dimetyylisiloksaania tai monometyylisiloksaania voi sisältyä näihin kopolymeereihin. Tämä kopolymeeri muodostaa 1-25 paino-? irrotusainekerroksena käytetystä valmisteesta. Kun tämän komponentin määrä ylittää 25 %, pyrkivät ne irrotusarvot, jotka valmisteella saavutetaan, putoamaan ja komponentin määrien noustessa yli 25 ?:n pyrkivät irrotusainekerroksen fysikaaliset ominaisuudet huononemaan.

Keksinnön mukaisesti koostumuksessa käytetty Segmenttikopolymeeri, joka muodostaa toisen komponentin, on myös tunnettu aine ja osittain tällaista ainetta on jo saatavana markkinoilla. Näiden materiaalien ja niiden valmistusmenetelmien yksityiskohtaisen kuvauksen suhteen viitataan US-patentteihin n:ot 3 29^ 718, 3 308 203 ja 3 328 H8l. Segnenttikopolymeerit voidaan valmistaa antamalla pääasiassa lineaarisen siloksaanin, joka sisältää reaktiokykyisiä ryhmiä, kuten hydroksyyli-tai alkoksiryhmiä ketjun päätä sulkevassa asemassa, reagoida pääasiassa hartsimaisen siloksaanin kanssa, joka sisältää reaktiokykyisiä ryhmiä, kuten hydroksyyli- tai asyylioksiryhmiä, sopivan katalysaattorin läsnäollessa, joka saa aikaan lineaaristen ja hartsimaisten aineiden kondensoitumisen reaktiokykyisten ryhmien kautta. Lineaarisessa aineessa olevat reaktiokykyiset ryhmät kuluvat todennäköisesti kondensaatioreaktion aikana ja osa hartsimaisesta aineesta peräisin olevista reaktiokyky isistä ryhmistä jää jäljelle segmenttikopolymeeri- 60882 tuotteeseen. Kun segnenttikopolymeeri levitetään alusta-aineelle ja kovetetaan käyttäen tunnettuja katalysaattoreita, tapahtuu kovettuminen reaktiokykyisten ryhmien (riippumatta niiden alkuperästä) kondensoituessa toistensa kanssa ja/tai vastaavien reaktiokykyisten ryhmien kanssa, joita voi olla läsnä alusta-aineessa.

Segnenttikopolymeereissa radikaalit R, R' ja R" valitaan ryhmästä, johon kuuluvat yksiarvoiset hiilivetyryhmät ja yksiarvoiset halogenoi-dut hiilivetyryhmät. Nämä ryhmät voivat näin ollen olla alkyyli ryhmiä, alkenyyliryhmiä, sykloalkyyliryhmiä, sykloalkenyyliryhmiä, aryy-liryhmiä, alkanyyliryhmiä, aralkyyliryhmiä tai vastaavia halogenoituja ryhmiä. Esimerkit tällaisista ryhmistä ovat hyvin tunnettuja tekniikassa. Vaikka nämä ryhmät voivat sisältää 1-18 hiiliatomia, ne sisältävät mieluummin 1-6 hiiliatomia, joista erityisesti metyyli-, etyyli-, propyyli-, vinyyli- ja fenyyliryhmiä suositellaan.

Segmenttikopolymeerirr pääasiassa. lineaarisessa komponentissa, jota merkitään kirjaimella (A), on substituointiaste tai orgaanisten ryhmien suhde piiatomeihin välillä 1,5:1 - 2:1, josta aluetta 1,9:1 -2:1 suositellaan. Polymeroitumisaste, joka on siloksaaniyksiköiden keskimääräinen luku, voi olla 3_6000, josta aluetta 25-500 suositellaan. Komponentti (A) voi olla koostunut (CH^^SiO-, R(CH^)SiO- ja R’SiOymutta R'SiO-^-yk3^0^ eivät voi muodostaa yli 50 mooli-' kaikista siloksaaniyksiköistä komponentissa (A). Toisin sanoen voi komponentti (A) koostua yksinomaan (CH^jSiO-yksiköistä, yksinomaan R(CH^SiO-yksiköistä, yksinomaan (CH^JgSiO- ja R'SiO^^-yksiköistä, yksinomaan R(CH3)SiO- ja R'SiO^^^y^siköistä, yksinomaan (CH3)2SiO- ja R(CH3)SiO-yksiköistä tai sekä (CH^SiO-, FKCH^jSiO-että R'Si03^2-y^si‘cöistä yllä esitetyin rajoituksin. Komponentti (A) voi muodostaa 20-80 paino-;? segnenttikopolymeerista, mutta paras tulos saavutetaan todennäköisesti, kun se muodostaa 50-75 paino-# segmentti-kopolymeerista.

Pääasiassa hartsimaisessa segmenttikopolymeerin komponentissa, jota merkitään kirjaimella (B), on substituointiaste tai orgaanisten ryhmien suhde piiatomeihin välillä 1:1-1,4:1, josta aluetta 1:1 -1,1:1 suositellaan. Kopolymeerin komponentissa (B) eivät R"(CH3)SiO-yksiköt voi muodostaa enempää kuin 40 mooli-# kaikista siloksaaniyksiköistä komponentissa (B) tai enempää kuin 50 paino-# kaikista siloksaaniyksiköistä komponentissa (B). Komponentti (B) voi näin ollen koostua yksinomaan R^iO^^^^i^öistä sekä R"^H3)SiO- että R"Si03/o-yksiköistä yllä esitetyin rajoituksin. Vaikka (B) voi muodostaa 20-80 paino-# segmenttikopolymeerista, saavutetaan kaikkein paras 5 60882 tulos, jos se muodostaa 25-50 paino-# siitä.

Segnenttikopolymeeri sisältää, kuten yllä mainittiin reaktioky-kyisiä ryhmiä, kuten hydroksyyliryhmiä (silanoli), alkoksiryhmiä, asyylioksiryhmiä ja oksiimiryhmiä /esim. -Ν = 0(02Η^) (CH^)_7, jotka kondensoituvat, kun kopolymeeri kovetetaan alusta-aineelle. Mitkä reak-tiokykyiset ryhmät ovat, riippuu siitä mitä hartsimaista komponenttia (B) käytetään. Suositeltava reaktiokykyinen ryhmä on silanolir.yhmä.

Mitä tahansa tunnettua kondensaatiokatalysaattoria voidaan käyttää keksinnön mukaisen koostumuksen kovetuksensa. Iin imenkin j n tällaisista katalysaattoreista ovat primääriset, sekundääriset ja ter-tiääriset amiinit, mieluummin ne joiden dissosiaatiovakio on vähintään 10 alifaattisen aldehydin ja primäärisen amiinin kondensaatio-tuotteet, sellaisten metallien karboksyylihappoesterit, jotka ovat vetyä korkeammalla sähköisessä jännitesarjassa, titanaattiesterit ja alkalimetallifenoksidit. Esimerkkejä näistä katalysaattoreista annetaan US-patentin n:o 3 527 659 palstalla 3, rivillä 19-54. Erityisen käyttökelpoinen kovetuskatalysaattori segnenttikopolymeerille on kva-ternäärinen ammoniumsuola, kuten bentsyylitrimetyyliammoniumasetaatti, tetraheptyyliammoniumasetaatti ja trimetyylibetahydroksietyyliammo-nium-2-etyyliheksoaatti. Kun käytetään tätä viimemainitun tyyppistä katalysaattoria, erityisesti kopolymeeriä sisältävän silanolin yhteydessä, on osoittautunut, että tarttumiaongelmat vähenevät voimakkaasti, elleivät suorastaan eliminoidu. Erityisesti viimemainittua kvaternää-ristä ammoniumsuolaa suositellaan. Käytetyn katalysaattorin määrä voi vaihdella ja sen tarvitsee vain olla riittävän suuri aikaansaamaan valmisteen kovettuminen. Yleisesti käytetään 0,1-5 paino-#:n määrää laskettuna valmisteen painosta.

Keksinnön mukainen koostumus voidaan levittää alusta-aineelle millä tahansa tunnetulla tavalla ja valittu menetelmä riippuu alusta-aineen luonteesta ja muodosta kuin myös kunkin mieltymyksestä ja saatavissa olevasta varustuksesta. Koostumus voidaan näin ollen levittää kastamalla, siveltimellä, ruiskuttamalla, veitsellä tai paineilma-ruiskutuksella, telalla tai muulla tunnetulla tekniikalla. Kun koostumus on neste, se voidaan levittää laimentamattomana, mutta kun se on hyvin viskoosi neste tai kiinteä aine, levitetään se parhaiten sopivasta liuotinaineesta, kuten tolueenista, ksyleenistä, heksaanista, hep-taanista tai mineraaliöljystä. Se voidaan levittää myös vesiemulsios-ta, kun orgaaniset liuottimet eivät ole toivottavia. Koostumuksen väkevyys liuotinaineessa ei ole kriittinen ja se riippuu vain siitä määrästä, joka halutaan sijoittaa alusta-aineelle, ja vaivattomasta 6 60882 käsittelystä. Koostumuksen väkevyys liuotinaineessa voi näin ollen vaihdella välillä I-50 paino-$.

Kun koostumus on levitetty alusta-aineelle,se kovetetaan. Kove-tus voidaan aikaansaada ilmakuivauksella, mutta tämä käy tavallisesti aivan liian hitaasti useimpiin kaupallisiin sovellutuksiin. Tämän vuoksi suositellaan päällysteen kuumentamista lyhyessä ajassa, esim.

30 s - 10 minuutissa, lämpötilaan välille 93“204°C. Tarkka aika ja lämpötila riippuu siitä, mitä koostumuksen kovetuksi.·'] ta vo.u<] i laari ja kyseessä olevasta alusta-aineesta.

Sikäli kun nyt tiedetään voidaan keksinnön mukaista koostumusta levittää mille tahansa kiinteälle alusta-aineelle, jolle halutaan irrotusainekerros. Musta-aine voi olla esimerkiksi piipitoista, kuten lasia, kiveä tai keramiikkaa, muovia, kumia, metallia, selluloosaa kuten puuta, puuvillaa tai paperia ja kangasta. Keksintö soveltuu erityisesti kaiken tyyppisille papereille, kuten kiiltopaperille, voipaperille, voimapaperille, silkkipaperille jne.

Keksintöä valaistaan alla joukolla suoritusesimerkkejä, joita ei kuitenkaan ole katsottava rajoittaviksi. Kaikki esitetyt osuudet ja prosenttiluvut on laskettu painon mukaan ja kaikki viskositeetit on mitattu 25°C:ssa ellei toisin ilmoiteta. Kaikki irrotusarvot mitattiin käyttäen mainittua Keil-koetta ja vetämällä nopeudella 30,5 cm/ min ellei toisin ilmoiteta. Alaan perehtyneelle mainittakoon, että erilaisten tarttuvien aineiden ja erilaisten repimisnopeuksien käyttö antaa erilaiset irrotusarvot tässä kokeessa.

Esimerkki 1

Valmistettiin neljä irrotusaineseosta sekoittamalla (1) 10 g segjnenttikopolymeeriliuosta, joka sisälsi pääasiassa 2 8 osaa tolueenia, *42 osaa heptaania ja 30 osaa aegraenttikopolymeeria, joka sisälsi pääasiassa (1) 60 % pääasiassa lineaarista komponenttia, joka koostui (CH-j)2SiO-yksiköistä, ja 40 % pääasiassa hartsimaista komponenttia, joka muodostui n. 10 moöli-$:sta CgH^(CH^)SiO-yksikköjä ja n. 90 mooli-$:sta CgH^Si0^^2-yksikköjä, (2) vaihtelevia määriä sellaisen kopolymeerin 10 $:sta ksyleeniliuosta, joka koostui SiOg-yksiköistä ja (CH^)^SiO^^-yksiköistä suhteessa 1:0,4 - 1:1,2 sekä (3) 0,05 g katalysaattori liuosta, joka koostui 80 osasta n-butanolia ja 20 osasta trimetyylibetahydroksietyyliammonium-2-etyyliheksoaattia. Nämä seokset joita merkittiin kirjaimilla A, B, C ja D sisälsivät 0,15, 0,30, 9,JI5 ja 0,60 g kopolymeeriliuosta (2).

Yllämainittuja valmisteita, joiden pitoisuus oli n. 30 % kiinteää ainetta, levitettiin 18,1 kg:lie Weyerhauser-superkalanteroitua 7 60882 voimapaperia käyttäen Mayer-sauvaa n:o 6. Päällystettä kovetettiin sitten 30 s l63°C:ssa. Paperi koestettiin välittömästi irrotus-arvon suhteen , minkä jälkeen se sai vanhentua huoneenlämpötilassa ja tutkittiin määrätyin aikavälein. Koetulokset esitetään alla olevassa taulukossa I.

TAULUKKO I

_Irrotusarvo (g/2,54 cm)_

Seos Alussa 1 viikko 2 viikkoa 4 viikkoa A1 38 43 38 33 B 62 58 52 *17 C 85 77 70 60 D 112 98 90 108 ^ vertailun vuoksi Esimerkki 2

Valmistettiin neljä irrotusaineseosta. Seos A sisälsi pääasiassa 8,33 g esimerkin 1 liuosta (1), 16,62 g heptaania ja 0,05 g esimerkin 1 katalysaattoriliuosta (3). Seos B sisälsi pääasiassa 6,25 g esimerkin 1 liuosta (1), 6,25 g esimerkin 1 liuosta (2), 12,45 g heptaania ja 0,05 g esimerkin 1 liuosta (3). Seos C sisälsi pääasiassa 4,17 g esimerkin 1 liuosta (1), 12,50 g esimerkin 1 liuosta (2), 8,28 g heptaania ja 0,05 g esimerkin 1 liuosta (3)· Seos D sisälsi pääasiassa 2,08 g esimerkin 1 liuosta (1), 18,74 g esimerkin 1 liuosta (2), 4,13 g heptaania ja 0,05 g esimerkin 1 liuosta (3).

Yllä mainittuja seoksia, jotka sisälsivät 10 % kiinteää ainetta, levitettiin 18,1 kg:lle Weyerhauser-superkalanteroitua voima-paperia käyttäen Mayer-sauvaa n:o 6. Päällystettä kovetettiin sitten 30 s l63°C:ssa. Irrotusarvot mitattiin kuten esimerkissä 1 ja tulokset ilmenevät alla olevasta taulukosta II:

TAULUKKO II

_Irrotusarvo (g/2,54 cm)_

Seos Alussa 1 viikko 2 viikkoa 4 viikkoa A1 37 37 32 33 B 170 162 165 168

Clj2 248 247 237 240 D1*2 395 412 365 397 ^ vertailun vuoksi 2) ’ päällyste mureni ja voitiin hangata pois Esimerkki 3

Valmistettiin viisi irrotusaineseosta. Seos A sisälsi pääasiaa- 8 60882 sa (1) 33 >3 g iegnenttikopolymeeriliuosta, joka koostui pääasiassa 210 osasta ligroiinia ja 30 osasta segnenttikopolymeeria, joka sisälsi pääasiassa 60 % lineaarista komponenttia, joka koostui (CH^^^iO-yksiköis-tä, ja 40 % pääasiassa hartsimaista komponenttia, joka koostui n. 10 mooli-£:sta CgH^(CH^jSiO-yksiköitä ja n. 90 mooli-%:sta CgH^SiO^-yksiköitä,(2) 16,55 g ligroiinia ja (3) 0,15 g katalysaattoriliuosta, joka koostui 80 osasta n-butanolia ja 20 osasta trimetyylibetahydr-oksietyyliamrr.onium-2-etyyliheksoaattia. Seos B sisälsi pääasiassa 30 g yllä olevan mukaista liuosta (1), 9,85 g yllä olevan mukaista liuosta (2) , 0,15 g yllä olevan mukaista liuosta (3) ja (4) 10 g sellaisen kopolymeerin 10 5S:sta ksyleeniliuosta, joka koostui Si02_yksiköistä ja (CH-j) ^SiO^y ^-yksiköistä suhteessa 1:0,4 - 1:1,2. Seos C sisälsi pääasiassa 26,7 g yllä olevan mukaista liuosta (1), 3,15 g yllä olevan mukaista liuosta (2), 0,15 g yllä olevan mukaista liuosta (3) ja 20 g yllä olevan mukaista liuosta (4). Seos (D) sisälsi pääasiassa 25 g yllä olevan mukaista liuosta (1), 0,15 g yllä olevan mukaista liuosta (3) ja 25 g yllä olevan mukaista liuosta (4). Seos E sisälsi pääasiassa (1) 4,17 g polymeeriliuosta, joka sisälsi 67 osaa ksyleeniä, 1 osan siloksaania, joka koostui H(CH^)SiO-yksiköistä ja 32 osaa silok-saania, joka koostui (CH-^^SiO-yksiköistä, (2) 20,75 g ligroiinia ja (3) 0,08 g katalysaattoriliuosta, joka koostui 50 5?:sta ksyleeniä ja 50 5?:sta dibutyylitinadi-2-etyyliheksoaattia.

Seokset A-D levitettiin kiinteän aineen 20 irsena väkevyytenä 18,1 kg:lie Weyerhauser-superkalanteroitua (S2S) voimapaperia käyttäen Mayer-sauvaa n:o 6,kun taas seos E levitettiin kiinteän aineen 5 %:sena väkevyytenä samanlaiselle paperille käyttäen Mayer-sauvaa n:o 14. Kaikkia papereita kovetettiin 30 s l63°C:ssa. Levityksen jälkeen määrättiin irrotusarvot seoksilla A-D päällystetyille papereille kuten esimerkissä 1, ja tulokset ilmenevät jäljempänä seuraa-vasta taulukosta III. Seoksella E päällystetyn paperin irrotusarvoa ei mitattu tässä tapauksessa, mutta tiedettiin, että se oli välillä 10-20 g/2,54 cm.

TAULUKKO III

_Irrotusarvo (g/2,54 cm) _

Seos Alussa 4 päivää 9 päivää 15 päivää A1 38 37 32 32 B 225 232 192 208 C 228 232 207 205 D 232 222 137 212 vertailun vuoksi 9 60882 Päällystysseoksen stabiilisuuden tutkimiseksi migrausta vastaan asetettiin yllä valmistettuja paperinäytteitä toisiaan vasten, so. päällystetyt puolet yhteen ja ne saivat vanhentua eri pituisia aikoja 70°C:ssa 0,0176 kg/crn :n paineessa. Migraus on tähän saakka ollut erityinen ongelma, kun irrotusarvoltaan korkea päällyste on ollut kosketuksessa irrotusarvoltaan matalaan päällysteeseen. Irrotus-arvot määrättiin sitten kuten esimerkissä 1. Laminaattiyhdistelmät ja saadut tulokset ilmenevät seuraavasta taulukosta IV.

TAULUKKO IV

_Irrotusarvo (g/2,54 cm)_

Laminaatti- yhdistelmä Alussa 4 päivää 9 päivää 15 päivää A/E1 58/18 32/13 37/15 35/10 B/E 225/18 213/15 213/15 255/13 C/E 228/18 217/15 222/15 268/12 D/E 232/18 208/15 230/15 245/15 A/D 38/232 42/225 35/212 37/210 ^ vertailun vuoksi Esimerkki *1

Valmistettiin kuusi irrotusaineseosta. Seos A sisälsi pääasiassa 16,66 g polymeeriliuosta, joka sisälsi 67 osaa ksyleeniä, 1 osan siloksaania, joka koostui H(CH^)SiO-yksiköistä ja 32 osaa siloksaania, joka koostui (CH-j)2SiO-yksiköistä, 82,85 g ligroiinia ja 0,49 g ka-talysaattoriliuosta, joka koostui 50 %:sta ksyleeniä ja 50 %:sta di-butyylitinadi-2-etyyliheksoaattia. Seos B sisälsi pääasiassa (1) 12,50 g segmenttikopolymeeria, joka koostui pääasiassa 60 %:sta pääasiassa lineaarista komponenttia, joka muodostui (CHj)2SiO-yksiköistä, ja 40 %: sta pääasiassa hartsimaista komponenttia, joka muodostui n. 10 mooli-%:sta CgHj. (CH^jSiO-yksiköitä ja n. 90 mooli-$:sta CgH^SiO^ ^-yksiköitä, (2) 37,^2 g ligroiinia ja (3) 0,08 g katalysaattoriliuosta, joka koostui 80 osasta n-butanolia ja 20 osasta trimetyylibetahydroksietyyli-ammonium-2-etyyliheksoaattia. Seos C sisälsi pääasiassa 12,50 g yllä olevaa liuosta (1), 37 g yllä olevaa liuosta (2), 0,08 g yllä olevaa liuosta (3) ja (4) 0,42 g sellaisen kopolymeerin 60 ?:sta ksyleeni-liuosta, joka koostui Si02“ ja (CHj)jSi0^2-yksiköistä suhteessa 1:0,4 - 1:1,2. Seos D sisälsi pääasiassa 12,50 g ylläolevaa liuosta

(1), 36,59 g yllä olevaa liuosta (2), 0,08 g yllä olevaa liuosta (3) ja 0,83 g yllä olevaa liuosta (4). Seos E sisälsi pääasiassa 12,50 g yllä olevaa liuosta (1), 36,17 g yllä olevaa liuosta (2), 0,08 g yllä olevaa liuosta (3) ja 1,25 g yllä olevaa liuosta (4). Seos F

10 60882 sisälsi pääasiassa 12,50 g yllä olevaa liuosta (1), 35,76 g yllä olevaa liuosta (2), 0,08 g yllä olevaa liuosta (3) ja 1,66 g yllä olevaa liuosta (H).

Seos A levitettiin kiinteän aineen 5$:sena väkevyytenä 18,1 kg:lie Weyerhauser-superkalanteroitua voimapaperia käyttäen Mayer-sauvaa n:o 14, kun taas seokset B-F levitettiin samanlaiselle paperille 10 #:sena väkevyytenä käyttäen Mayer-sauvaa n: o 10. Kaikkia papereita kovetettiin 30 s l63°C:ssa.

Yllä esitetyllä tavalla paperille valmistettujen irrotus-ainepäällysteiden stabiilisuuden tutkimiseksi migrausta vastaan asetettiin näiden papereiden näytteitä toisiaan vasten, so. päällystetyt puolet kosketukseen keskenään ja ne saivat vanhentua eri pituisia aikoja 70°C:ssa 0,0176 kg/cm^:n paineessa. Irrotusarvot määrättiin sitten kuten esimerkissä 1. Laminaattiyhdistelmät ja koetulokset ilmenevät seuraavasta taulukosta V.

TAULUKKO V

_Irrotusarvo (g/2,54 cm)_

Laminaatti- yhdistelmä Alussa 3 päivää 9 päivää 14 päivää 21 päivää B/A1 48/15 37/12 33/10 32/12 30/12 C/A 160/15 170/13 210/12 207/10 200/12 D/A 232/15 25Ο/23 248/13 280/13 280/12 E/A 253/15 275/15 272/13 253/12 300/12 F/A 265/15 253/13 290/15 277/13 312/15 B/P 48/265 30/223 22/205 35/253 38/235 ^ vertailun vuoksi

Esimerkki 5

Molemmista kahdesta irrotusaineseoksesta valmistettiin kaksi erää. Seokset I ja 1' sisälsivät pääasiassa 40 osaa segmenttikopolymee-ria, jossa oli reaktiokykyisiä silanoliryhmiä, jotka koostuivat pääasiassa lineaarisesta komponentista, joka muodostui (CH^^SiO-yksi-köistä, ja 40 %:sta pääasiassa hartsimaista komponenttia, joka muodostui n. 10 mooliprosentista CgH^(CH^SiO-yksiköitä ja n. 90 moolipro-sentista C^H^SiO-^y,,-yksiköitä, ja 60 osaa tolueenia. Seokset II ja II' sisälsivät pääasiassa 30,8 osaa yllä esitettyä segmenttikopolymeeria, 15,4 osaa sellaisen kopolymeerin 60 5&:sta ksyleeniliuosta, joka koostui Si02“ ja (CHj)^Si01/,2~yksi^öistä suhteessa 1:0,4-1:1,2, sekä 53,8 osaa tolueenia. Yllä esitetyistä seoksista valmistettiin seitsemän 11 6088 2 irrotusaineseosta, joita merkittiin kirjaimilla A-G. Kaikki seitsemän sisälsivät 7*12,5 g heptaania ja 7,5 g katalysaattoriliuosta, jossa oli 80 osaa n-butanolia ja 20 osaa trimetyylibetahydroksietyyliammonium- 2-etyyliheksoaattia. Näiden komponenttien lisäksi seos A sisälsi 250 g seosta I, seos 3 sisälsi 175 g seosta I ja 75 g seosta II, seos C sisälsi 75g seosta I ja 175 g seosta II, seos D sisälsi 250 g seosta II, seos E sisälsi 250 g seosta I', seos F sisälsi 75 g seosta I* ja 175 g seosta II' ja seos G sisälsi 250 g seosta II'.

Irrotusaineseokset levitettiin kerrokseksi 18,1 kg:lie Weyer-hauser-superkalanteroitua voimapaperia ja 55,38 kg:lle mandopigmen-tillä päällystettyä voimapaperia käyttäen koepäällystyskonetta, joka oli varustettu kuviovalssilla 45 Q. Päällystettyä paperia kovetettiin 30 s eri lämpötiloissa. Kuitenkin seoksen C tapauksessa irrotusaine-seos sai vanhentua 4 tuntia huoneenlämpötilassa ennenkuin se levitettiin paperille.

Paperit tarkastettiin välittömästi päällystyksen jälkeen kovetetun päällysteen ulkonäön ja laadun suhteen. Poishankautuminen ja tarttuvuus ovat tyypillisiä kokeita, joita käytetään teollisuudessa.

Ne määrätään hankaamalla sormenkärjellä päällystettä, jotta nähtäisiin mureneeko vai häviöökö (hankautuu pois) se vai onko se kovettu-maton (takertuu kiinni). Migraus on myös tyypillinen koe, jota käytetään teollisuudessa ja suoritetaan asettamalla palanen tarttuvaa kiin-nitysteippiä päällysteelle, minkä jälkeen teippi poistetaan ja tarkistetaan tarttuuko se itseensä. Jos se tarttuu itseensä, ei mitään mig-rausta ole tapahtunut. Ellei se tartu itseensä, on irrotusainekerros migrannut tarttuvaan teippiin. Nämä tulokset esitetään taulukossa VI, jossa merkintä "S” tarkoittaa lievästi, "VS" hyvin lievästi ja "SH" lievästi samea. Taulukossa VI esitetään myös papereiden irrotusarvot, jotka määrättiin kuten esimerkissä 1.

Yllä valmistettujen papereiden irrotusominaisuuksien tutkimiseksi tarkemmin valmistettiin siitä ja 27,2 kg:sta kivipainopaperia ja tarttuvasta aineesta laminaatti. KiVipainopaperi oli varustettu n. 0,025 mm paksulla, kuivalla tarttuvan aineen kerroksella, joka oli saatu aikaan valamalla tarttuvaa ainetta paperille ja kuivaamalla sitä 1 min. 66°C:ssa. Kun laminaatti oli valmistettu sitä vanhennettiin 70°C:ssa ja ilman painetta eri pituisia aikoja. Irrotusarvot määrättiin kuten esimerkissä 1 ja tulokset ilmenevät taulukosta VII:

Esimerkki 6

Valmistettiin irrotusaineseos, joka sisälsi pääasiassa (1) 0,85 g segnenttikopolymeeriliuosta, jossa oli pääasiassa 65,4 osaa toluee- 12 6 O 8 8 2 nia, 23,1 osaa segraanttikopolymeeria, joka koostui pääasiassa 60 % :sta pääasiassa lineaarista komponenttia, joka muodostui (CH^^SiO-yksi-köistä, ja 40 $:sta pääasiassa hartsimaista komponenttia, joka muodostui 10 mooli-$:sta CgH^(CH3)SiO-yksiköitä ja n. 90 mooli-$:sta c6Ii5S^-°3/2 -yksiköitä, ja 11,5 osaa sellaisen kopolymeerin 60 $:sta ksyleeniliuosta, joka koostui Si02-yksiköistä ja (CH-^) ^SiO^y^-yksi-köistä suhteessa 1:0,4-1:1,2, (2) 0,10 g seosta, jossa oli pääasiassa 50,2 % tolueenia, 3,5 $ HOCH2CH2N(CH3)2:a ja 46,3 $ (CH3)3Si0/TCH3)Si0^5Si(CH3)5, -yhdistettä.

och2ch2n(ch3)2 (3) 1 g metyylietyyliketonia, (4) 23 g heptaania ja (5) 0,05 g kata-lysaattoriliuosta, jossa oli 80 osaa n-butanolia ja 20 osaa trimetyy-libetahydroksietyyliammonium-2-etyyliheksoaattia.

Yllä mainittu seos levitettiin kerrokseksi polyeteeniterefta-laattihartsista valmistetulle (polyesteri-)kalvolle käyttäen Mayer-sauvaa n:o 4 ja sitä kovetettiin 45 s huoneenlämpötilassa ja sitten 15 s l49°C:ssa. Päällysteen irrotusarvot määrättiin kuten esimerkissä 1 ja niiden havaittiin olevan 982 g/2,54 cm.

Esimerkki 7

Irrotusarvoltaan säädettyjä päällystysseoksia valmistettiin 1-25 $:sta kopolymeeria, joka koostui Si02~yksiköistä ja (CH3)3Si0^y2_ yksiköistä suhteessa 1:0,4-1:1,2, ja 75”99 $:sta segaenttikopolymeeria, joka sisälsi lineaarisia komponentteja (A) ja hartsikomponentteja (B) alla esitetyllä tavalla.

(1) 80$ (A), joka koostui (CHj^SiO-yksiköistä 20$ (B), joka koostui C6H3Si03y2-yksiköistä.

(2) 60$ (A), joka koostui n. 75 mooli-$:sta (CH3)2SiO-yksiköitä ja 25 mooli-$:sta C2H5(CH3)SiO-yksiköitä 40$ (B), joka koostui n. 10 mooli-$:sta C2H3(CH3) SiO-yksiköitä ja n. 90 mooli-$:sta CgHj-SiO^2-yksiköitä.

(3) 75$ (A), joka koostui n. 50 mooli-$:sta (CHj^SiO-yksiköitä ja n. 50 mooli-$:sta CF3CH2CH2(CH3)SiO-yksiköitä 25$ (B), joka koostui n. 90 mooli-$:sta CHjSiOjy2~yksiköitä ja n. 10 mooli-$:sta CgH^SiO^2~yksiköitä.

(4) 50$ (A), joka koostui n. 95 mooli-$:sta (CH3)2SiO-yksiköitä ja n. 5 mooli-$:sta gH^SiO^ 2~yksiköitä 50$ (B), joka koostui n. 10 mooli-$:sta C1gH3y(CH^)SiO-yksi-köitä ja n. 90 mooli-$:sta CgH^SiO^2~yksiköitä.

(5) 60$ (A), joka koostui n. 90 mooli-$sta C2H3(CH3)SiO-yksiköitä ja n. 10 mooli-$:sta CH2=CHSiC>3y 2-yksiköitä 13 60882 40¾ (B), joka koostui n. 10 mooli-$:sta C2H,_ (CH^SiO-yks.i.köi-tä ja n. 90 mooli*#:sta CgH^SiO^2_yksiköitä.

(6) 52,1¾(A),joka koostui n. 94,2 mooli-^sta (CH^^SiO-yksiköitä, ja n. 5,8 moolit:sta CgH^SiO^2-yksiköitä 47,9¾(3),joka koostui n. 10 moolit :sta CgH^(CHj)SiO-yksiköitä ja n. 90 moolit :sta CgH,-SiOy2-yksiköitä.

(7) 40 ¾ (A), joka koostui n. 97,1 mooli-^:sta (CH^^SiO-yksiköitä ja n. 2,9 moolit :sta CH^SiO^/j-yksiköitä 60¾ (B), joka koostui n. 70 mooli-/? :sta C^H^SiO-y 2~yksiköitä ja n. 30 moolit :sta C^HySiOy2-yksiköitä.

(8) 40¾ (A), joka koostui n. 97,1 mooli-^sta (CH-j^SiO-yksikfiitä ja n. 2,9 moolit:sta CH^SiOy2~yksiköitä 60¾ (B), joka koostui n. 10 moolit:sta (CH3)SiO-yksiköitä ja n. 90 moolit :sta CgH^SiOy2-yksiköitä.

(9) 60¾ (A), joka koostui n. 97 mooli-^:sta (CH^^SiO-yksikttitä ja n. 3 moolit:sta CH^SiOy 2~yksiköitä 40¾ (B), joka koostui n. 20 moolit :sta (CH^^SiO-yksi köitä, n. 20 mooli-¾: sta (C^H^SiO-yksiköitä, n. 35 mooli-$:sta CgH^SiO^y2~yksiköitä ja n. 25 moolit :sta CH-^SiO^^" yksiköitä.

Esimerkki 8

Kun edellisessä esimerkissä kuvatut keksinnön mukaiset seokset levitettiin ruiskuttamalla tai siveltimellä kiilto- tai voipaperille, alumiinifoliolle, polypropyleenikalvolle tai Mylar-polyesterikalvolle (polyeteenitereftalaattihartsia) ja kovetettiin niiden pinnalla yllä kuvatulla tavalla, saatiin alusta-aineille hyvät irrotusainekerrokset.

Esimerkki 9

Muovin käyttö laminoituna puun päälle ja pöytien päälliker-roksena tai seinäpaneelina on hyvin tunnettu. Esimerkiksi valmistetaan ohuita laattoja urea-formaldehydi- tai fenoli-formaldehydihartseista absorboituina kuitumaiseen aineeseen ja laminoidaan sitten puulle paineen alaisena. Irrotusainekerroksella varustettua paperia käytetään, jotta laminaatti irtoaisi muotista tahrimatta sitä. On osoittautunut, että kun edellisessä esimerkissä kuvattuja keksinnön mukaisia seoksia käytetään irrotusainekerroksena tällaisella paperilla, saavutetaan erinomaiset irrotusominaisuudet.

. 111 60882

O

^ ka κ\

•H COHoiAtOinN«)®U)JCOiD

•h K^oMD<MKNmcr\K>-=rOir>vocT\

3> rH i—I i—I i—I I—I C\J C\J r-I r—I

=r 'e o ra -=r O lt> x « ro ro cm «h rHOACMOAKAMDOOOMDOOKAo ·η ^mvcw^-ioioinminvoo

b0> rHrH H (M CM CM rH (M

C\J

0 >

C

ra o

M

3 ϋ +3 vH KA K\ O ·Η rHOCMOOUAVOrHMDrHCOCMCTv

3 > MD i—I CD H ^ 1Π H KA Ό -=3" C— O

^ rH rH i—I rH OJ CM OJ <HCM

M rH

CÖ

CO

m cMcr\coLn-=rincoiriC— f^oHMD

3 ·=ΓΓΗσΑθοσ\ΚΑΓΜθθυΑΐηοθΜ3

rH rH rH CM CM rH CM (M n rl CM

<

M

> CO

3 O ra

^ 3 *H CO Ή CO CO Ή CO ·Η CO CO CO

L] ra > ra > o : > m i > > > 33 ·Η j ε o < E-< ra 03

E

χ: ·Η ·Η ffi ·Η «ra ra r = = coa>t co ra = = = = E-i aö 3 o

X CO

rH 3 C

33 ra a> X 0)

3 acJ

ra CO CO CO CO rH CO CO *H COCO rH

x: >>> h>>o)e = =>> sco CO >5 ‘<-i

•H X

o c cm ra w 3 i ra 3 ra eo c

+33 O CC

co ra ra Ό ra o 3 C x;rctt£ = = = sc== c -p rH ·η 3 ra ci ra

«i; ra ra ε ·η ra E

>3 « > 3 ra ^:+3 ra s oc+3 1 rH 3 -h c m ·η > c ra 3+3 C— f— f— rH KA C"— k— c C— C— C K- C— 3 +3 +3« Sf-f-OJChNSC-NNNNC- S 3 D CDi —1 i—I rH r-H rH rHrHrHrHrHrHrHrH 3+3(0 > EO H Ä O «O -H 3 3 χ· rH v—' ra ao ra +3 -rs 3 C rH ra ra ra o (0 > 3 .*

O rH CM rH rH

ra <coooooC)WPhU<oQ

C/3 rH CM KA

15 60882 cd

O

dd ·γΗ ·γΗ ·Η

d* X XX

·η id-vor-i^dc i co o dd vo dd =

-=T «H CM "H O t~- »rl VO -H

•h > lo e- co β vo en h s e 3 -=r dd

•H

e Cd 0) O Φ id •H did ·Η ·Η ·Η

Ό ·Η rH Ο Ο dd CM dd CM X

cd ·Η m κη t- dd ε i cr\ dd = -=r dd =

♦> > VO OV Ο Ή LTV «rl Cf\ -H

3 rH β β β

XI CM I

•rH

β O Φ id Φ X ·Η β ·Η o o o o o oooodd >> -H LTV LTi OO O OO I LTv O O O X Ϊ p > in o (M -a· cm in en vo -h CO γΗγΗγΗγΗ H H β

rH

^ CO *H

era dd o m s o h uv cm cv in φ o dd =

3 OC^rHiHLOI H CO C^- O -H

-f. H 3Γ in U3 ffv Ό) CCv e- s in ^ < > " CM .

° O -h vcfooKncocMCM-a-cMOooco t: ·> ·ιΗ CMK'onvot'-C'-CMOLncMKn-a-

Btn > Ή rH rH

^ m ·£ ^

β I

ij O id Cd β ·Η O £ C id M C11 dd cu ·η prc\joc^-irv^--=rvocnK>rHrr\ •H ·Η H^(JVVOOCOHHvoHl-K)

Ό > rH rH rH rH

cd

P CM

3 xo i o •H dd e dd CL) ·Η φ ·η σ>Γ-Ηίηοσ\3τσ\σ%ΚΛσ\νοσΛ β> cm in tn νο ιο σ\ rr\ tn ^ >5 rH rH m P rH 3 CO β β cd <o m x; o m inHHNinocomcoco sm G o 3 rH cm vo cm cm -=rvo m m »H cd rH ra > x; < dd o o β β 3 ·η . cd I > β & Ρ ra φ β β 00 3 I β I β β 3 Ο

Η ίβ·Η β φ Ο 3 -Ρ O rH

< +1 Ιί 0) m Ό rH Cd >>3ctcr = = t= C = = ·Η β o β I I <υ cd cd cd «d cd o ra ·Η r-v ^ ,β ε -P «r-j β, ·Η 3 Ρ Ο β rH ε ρ Ρ :θΟ φ φ O cd φ β.'— ssstnsn-ssn-SNN > βθ2: > E c-n-scvSN^-sssNC'

Ο Kd cd rH rH rH ι-HrHrHrHrHrHrHrH --—* ,—V V

dd rH rH rH CM 3T

m

O rH CM rH H

φ aicQoooQwfcoetoQ

CO

Claims

16 60882

1. Kovettuva, siloksaanikopolymeereja oleva koostumus, joka on tarkoitettu käytettäväksi irrotusaineena tarttuvia aineita vasten, tunnettu siitä, että se sisältää n. 1-25 paino-# kopolymeeria, joka koostuu GiO^-yksi-köistä ja (CH^) ^SiO^^-y^siköistä suhteessa 1:0,4-1:1,2, ja 75“ 99 paino-# segnenttikopolymeeria, jossa on 20-80 paino-# pääasiassa lineaarista komponenttia (A), joka koostuu siloksaaniyksiköLstä, jotka valitaan ryhmästä, johon kuuluvat (CH^^SiO-, R(CH^)SiO- ja R'Si0^^2~yksiköt, joissa R ja R’ valitaan ryhmästä, johon kuuluvat yksiarvoiset hiilivetyryhmät ja yksiarvoiset halogenoidut, 1-18 hiiliatomia sisältävät hiilivetyryhmät, siten että R’Si0^^2-yksili°t eivät muodosta enempää kuin 50 mooli-# kaikista siloksaaniyksiköis-tä komponentissa (A), lineaarisen komponentin (A) polyrneroitumisas-te on välillä 3~6000, orgaanisten ryhmien suhde piiatomeihin komponentissa (A) on välillä 1,5:1-2,0:1, ja 20-80 # pääasiassa hart-simaista komponenttia (B), joka koostuu siloksaaniyksiköistä, jotka valitaan ryhmästä, johon kuuluvat R"(CH^)SiO- ja R'^iO^^” yksiköt, joissa R" valitaan ryhmästä, johon kuuluvat yksiarvoiset hiilivetyryhmät ja yksiarvoiset halogenoidut, 1-18 hiiliatomia sisältävät hiilivetyryhmät, siten että R"(CH^)SiO-yksiköt eivät muodosta enempää kuin 40 mooli-# kaikista siloksaaniyksiköistä komponentissa (B) tai enempää kuin 50 paino-# kaikista siloksaaniyksiköistä komponentissa (B) ja orgaanisten ryhmien suhde piiatomeihin komponentissa (B) on välillä 1:1-1,4:1 ja että segmenttiko-colymeeri sisältää reaktiokykyisiä jäännösryhmiä.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen koostumus, tunnettu siitä,että segnenttikopolymeeri sisältää 50-75 # komponenttia (A) ja 25-50 # komponenttia (B), orgaanisten ryhmien suhde piiatomeihin komponentissa (A) on välillä 1,9:1-2,0:1, komponentin (A) polyme-roitumisaste on välillä 25-500, orgaanisten ryhmien suhde piiatomeihin komponentissa (B) on välillä 1:1-1,1:1, segmenttikopolymeerin reaktiokykyiset jäännösryhmät valitaan ryhmästä, johon kuuluvat hydroksyyliryhmät, 1-6 hiiliatomia sisältävät alkoksiryhmät, 1-6 hiiliatomia sisältävät asyylioksiryhmät ja 1-6 hiiliatomia sisältävät oksiimiryhmät ja että R, R' ja R" ovat 1-6 hiiliatomia sisältäviä hii1ivetyryhmiä.

3· Patenttivaatimuksen 2 mukainen koostumus, tunnettu siitä, että R, R', R" valitaan ryhmästä, johon kuuluvat metyyli-, etyyli-, propyyli-, vinyyli- ja fenyyliryhmät.

4. Patenttivaatimuksen 3 mukainen koostumus, tunnettu siitä,että segmenttikopolymeeri sisältää n. 60 # komponenttia (A) ja 17 60882 n. 40 % komponenttia (B), että (A) koostuu ( CH.J,) 2SiO-yksiköistä ja (B) koostuu 5-15 mooli-#:sta CgH^- (CH^) SiO-yksiköitä ja 85-95 mooli-#:sta CgH5SiO^/2-yksiköitä ja että segnenttikopolymeerin reaktiokykyiset ryhmät valitaan ryhmästä, johon kuuluvat asetoksi- ja hydroksyy.1i-ryhmät.

5. Patenttivaatimuksen 3 mukainen koostumus, tunnet t u siitä,että segnenttikopolymeeri sisältää n. 60 # komponenttia (A) ja n. 40 # komponenttia (B), että (A) koostuu 90-99 mooli-":sta (CH,)^SiO-yksiköitä ja 1-10 mooli-#:sta CH^Si0^^2-yksiköitä, (B) koostuu 5-15 mooli-#:sta CgH^(CH^)SiO-yksiköitä ja 85-95 mooli-#:sta CgH^SiO^^-yksiköitä ja että segnenttikopolymeerin reaktiokykyiset ryhmät valitaan ryhmästä, johon kuuluvat asetoksi- ja hydroksyyliryhmät.

6. Patenttivaatimuksen 3 mukainen koostumus, tunnettu siitä,että segnenttikopolymeeri sisältää n. 60 # komponenttia (A) ja n. 40 # komponenttia (B), että (A) koostuu 90-99 mooli-#:sta (OH^)pSiO-yksiköitä ja 1-10 mooli-#:sta CH^SiO^^-yksiköitä, (B) koostuu 65-75 mooli-#:sta CgHp-SiO-^-yksiköitä ja 25~35 mooli-#:sta C^H^SiO^^-yksiköitä ja että segnenttikopolymeerin reaktiokykyiset ryhmät valitaan ryhmästä, johon kuuluvat asetoksi- ja hydroksyyliryhmät.

1. Härdbar, av siloxankopolymerer bestäende komposition för användning sorti släppmedel mot adhesiva material, kännetecknad av att den innehäl-ler ca 1-25 viktprocent av en sampolymer sammansatt av 8i02-enheter ooh (CH^)^SiO-^y2~enheter i förhällandet 1:0,4 tili 1:1,2 och 75-99 viktprocent av en blocksampolymer innehällande 20-80 viktprocent av en i huvudsak linjär komponent (A) sammansatt av siloxanenheter valda ur gruppen innehällande (CH^^SiO-, R(CH^)SiO- och R'SiO^/^,-enheter, där R och R* är valda ur gruppen innehällande envärda kol-vätegrupper och envärda halogenerade kolvätegrupper innehällande l-l8 kolatomer, varvid R'Si0^2-enheterna ej utgör mer än 50 mol-procent av samtliga siloxanenheter i (A), den linjära komponenten (A) har en polymerisationsgrad inom omrädet 3-6000, förhällandet organiska grupper tili kiselatomer i (A) ligger inom omrädet 1,5:1 tili 2,0:1 och 20-80 procent av en i huvudsak hartsartad komponent (B) sammansatt av siloxanenheter valda ur gruppen bestäende av R"(CH^)SiO- och R"Si0^^2-enheter, där R" är vald ur gruppen innehällande envärda kolvätegrupper och envärda halogenerade kolvätegrupper innehällande 1-18 kolatomer, varvid R"(CH-j)SiO-enheterna ej utgör mer än 40 molprocent av samtliga siloxanenheter i (B) eller ej mer än 50 viktprocent av samtliga siloxanenheter i (B)