FI59362B - Sensibiliserat ark foer ett tryckkaensligt kopieringssystem och foerfarande foer framstaellning av detsamma - Google Patents

Description

Φ±ΜΙ**·\ Tftl rt1vKUULUTU$JULKAISU r q 7 r o JBTa ™ ^ UTLAQGN INGSSKRIFT 593 62 C (45) Patentti my‘nnc 11 y 10 03 1031 ^ ^ (51) Kv.ik?/Iirt.a3 B 41 U 5/12 SUOMI —FINLAND (21) PtMnttll»k«Mi«-hK«nameknin( 2985/73 (22) Hakamlipilvt — Antöknlnpdif 25·09-73 * (23) AlkuptWi—Glltighatadtg 25-09-73

(41) Tullut JulklMkit — Bltvh offwttllg 28.03.7U

Patentti· la rakistarihallltut ............. ._,.

_ *7 . . ._, (44) N«htlv*lt»lpunon |a kmLfulkalMin pvm. —

Patant> oeh ragirtaratyralaen ' ' An*kan uttagd och mi.*rtttm puMicund 30.0U.8l (32)(33)(31) Pjrrduttr utueiiwut—««card pnothm 27.09.72

Japani-Japan(JP) 97U30/72 (71) Sanko Chemical Company Ltd., 88,3-chome, Tooricho, Kurume-shi, Fukuoka-ken, Kanzaki Paper Manufacturing Company Ltd., 9~8, U-chome, Ginza, Chuo-ku,

Tokyo, Japani-Japan(JP) (72) Toranosuke Saito, Kobe-shi, Hyogo-ken, Jujiro Kohno, Takatsuki-shi, 0saka-fu, Daiichiro Tanaka, Kumamoto-ken, Shinichi Oda, Amagasaki-shi, Hyogo-ken, Japani-Japan(jP) (7U) Oy Kolster Ab (5U) Valoherkkä arkki paineherkkää kopiointi järjestelmää varten sekä menetelmä sen valmistamiseksi - Sensibiliserat ark för ett tryckkänsligt kopierings-system och förfarande för framställning av detsamma Tämän keksinnön kohteena on valonherkkä arkki ja menetelmä sen valmistamiseksi, joka arkki on tarkoitettu käytettäväksi paineherkässä kopiointijärjestelmässä ja erityisesti valoherkkä arkki, jolla oleva pinnoite käsittää akseptorin, joka pystyy muodostamaan väriä, kun se joutuu kosketukseen värittömän, väriäsynnyttävän yhdisteen kanssa.

Yleensä käytetään paineherkkää kopiointijärj est elmässä elektroneja luovuttavan värittömän yhdisteen ja elektroneja vastaanottavan kiinteän hapon välistä kemiallista reaktiota.

Tähän asti on tunnettu erityyppisiä paineherkkiä jäljentäviä arkkeja. US-patent-ti n :o 2 730 U56 esimerkiksi, selittää erään siirtävätyyppisen paineherkän jäljentävän arkin, joka on tunnettu siitä, että ylanpi tai päällimmäinen arkki on päällystetty kerroksella, joka sisältää mikrokapseleita, joissa on öljyiseen liuottimeen liuenneina elektroneja luovuttavaa yhdistettä (jota tämän jälkeen kutsutaan "värinmuodostajaksi" ) ja alapuolella oleva arkki on tehty valoherkäksi pintakerroksella, joka sisältää elektroneja vastaanottavaa kiinteätä happoa (jota tämän jälkeen kutsutaan nimellä "akseptori" ). Vär inmuodostaj a siirtyy alapuolella olevaan arkkiin mikrokaps eleiden 2 59362 särkyessä ja muodostaa siihen näkyvän värikuvan. Jos halutaan useampia kopioita» pannaan ylemmän ja alennan arkin väliin väliarkki, jonka toisella puolella on nikrokapseleita ja toisella puolella akseptori.

Myöskin saksalainen patentti no. 1.275·550 selittää paineherkän jäljentävän levyn» joka on tunnettu siitä» että nestenäisessä liuottinessa oleva» kopion nuodostavia komponentteja sisältävä, liuos levitetään tukiarkin pinnalle ja/tai sisäpuolelle ja nainittua liuotinta on läsnä eristettynä, ainakin yhdestä tallennetta auodostavista komponenteista» paineessa sortuvien aikrokapseleiden välityksellä.

Esimerkkeihin värinmuodostajista kuuluvat leuko-tyyppiset väriainetta synnyttävät yhdisteet, kuten kristallivioletti laktoni» bensoyylileukomety-leenin sininen, nalakiittivihreälaktoni, rodaaiini B laktoni, fluoron-johdannaiset ja spiropyranit.

Tunnettuihin akseptoreihin kuuluvat hapan savi, aktiivisavi, attapul-glitti koaliini ja auut epäorgaaniset kiinteät hapot, mutta varjopuolena on, että kehittynyt kuva hämärtyy kosteuden ja auringonvalon vaikutuksesta. Käytetään myöskin herkkää levyä, joka on päällystetty orgaanisella kiinteällä hapolla kuten fenolihartsilla. Tällaisella levyllä on kuitenkin taipumus muuttua auringonvalossa keltaiseksi ja kehittynyt värikuva tulee harvemmaksi tai häviää jonkin ajan kuluessa lämmön ja kosteuden vaikutuksesta.

Toisina esimerkkeinä orgaanisesta kiinteästä haposta esitetään aromaattisia karbonihappoja (U.S. Patentit Bo. 5022*557 Ja 5*446.207 ) ja aromaattisten karbonihappojen moniarvoisia metallieuoloja (DT-OS 2.152.765)* On esimerkiksi kuvattu bentsoehappoa, O-nitrobentsoehappoa, O-klooribentsoehap-poa, 4-metyyli-5-nitrobentsoehappoa, p-isopropyylibentsoehappoa, p-tertiää-ributyy1ib entsoehappoa, 5-1ertiääributyy1i saii syy1ihappoa, 5~sykioheksyyli-salisyylihappoa, 5-aetyyli-5-isoamyylisalisyylihappoa, 5,5-dinitroealisyyli-happoa, 1-naftoehappoa, l-hydroksi-2-naftoehappoa, 5*5 netyleeni-disalisyyli-happoa ja muita samankaltaisia aromaattisia karbonihappoja sekä sellaisten metallien, kuten magnesiumin, kalsiumin, sinkin, kadmiumin, alumiinin, galli-umln, tinan, lyijyn, kromin, molybdeenin, koboltin ja nikkelin suoloja yllämainittujen karbonihappojen kanssa. Tällaiset aromaattiset karbonihapot Ja niiden moniarvoiset metallisuolat ovat erinomaisia kestävyydessä auringonvaloa vastann verrattuina fenolihartseihin.

Joillakin karbonihapoilla ja niiden moniarvoisilla metallisuoloilla on härmistäviä ominaisuuksia ja sentakia menettää levy, joka on tehty valoherkäksi pinnoitteella, joka sisältää sellaisia akseptoreja, värinmuodostus-kykynsä aikaa myöten. Koska mainitut akseptorit liukenevat veteen ja leviävät siten levylle suuren kosteuden tai veden vaikutuksesta, menetetään levyn pin- r 3 59362 nan värinmuodostuskyky. Nämä varjopuolet pyrkivät lisääntymään, kun karbonihapon molekyylipaino alenee. Syy, minkä vuoksi salisyylihappo aikaisemmin mainittiin, mutta sitä ei käytetä on, että yllämainittujen varjopuolien lisäksi on heikkona kohtana alhaisempi väritiheys. Jotkut aromaattiset karbonihapot ja niiden moniarvoiset metal-lisuolat osoittavat parempaa vastustuskykyä lämpöä ja kosteutta vastaan molekyyli -painon kasvaessa ja niiden värinmuodostamisominaisuudet säilyvät suhteellisen vakaina normaalilämpötilassa ja -kosteudessa. Paineherkkien jäljennöspapereiden käytännössä vaadittavissa ominaisuuksissa on kuitenkin parantamisen varaa. Ei voida välttää sitä, että jäljennöspapereita varastoidaan kosteissa olosuhteissa tai suoraan veden vaikutukselle alttiina. Sattuu usein esimerkiksi, että sadevesi tai lasista läikkynyt vesi joutuu arkille. Joissakin tapauksissa, jos kirjain tai kuva on painettu offset-menetelmällä ylemmälle tai alapuolelle olevalle paineherkälle paperiarkille, siirtyy pintakerroksen lähdeliuos arkin sille pinnalle, joka on peit-etty akseptoril-la. Jos orgaaninen happoaine ei ole tällaisissa olosuhteissa riittävän vastustuskykyinen suurta kosteutta tai vettä vastaan, vähenee valoherkän arkin värinmuodostus-kyky merkittävästi tai jos valoherkkä arkki on kosketuksissa arkin kanssa, jossa on kapseloitua värinmuodostajaa, joutuu orgaaninen happoaine yhteyteen värinmuodostajan kanssa kosteuden tai veden välityksellä, jolloin syntyy ei-toivottu väri, jota kutsutaan nimellä "tahrainen".

Vastaavasti täytyy pintakerroksen, joka sisältää akseptorin, olla riittävän vastustuskykyinen kosteudelle tai vedelle, jotta värinmuodostuskyky ja muodostunut kuva säilyisivät ja "tahraisuudelta" vältyttäisiin.

Toisaalta on pinnoitusyhdistettä, joka sisältää aromaattisia karbonihappoja ja niiden moniarvoisia metallisuoloja, erittäin huolellisesti tarkkailtava varastoinnin ja pinnoitusvaiheen aikana, koska se on ylimalkaan pysymätön korkeissa lämpötiloissa. Erityisesti pinnoitusvaiheen aikana on pinnoitusyhdiste alttiina mekaaniselle leikkausrasitukselle, johon liittyy lämpötilan nousu. Tämän vuoksi ei pinnoitusyhdiste kykene muodostamaan tasaista kerrosta perusarkille, jos mekaaninen pysyvyys ja lämpöpysyvyys eivät ole riittävän hyvät ja pahimmassa tapauksessa on pinnoitus keskeytettävä. Kaikkein yksinkertaisin ja sen vuoksi taloudellisin menettely on suorittaa pinnoitus paperikoneeseen asennetulla laitteella. Koska tässä tapauksessa pinnoitusyhdiste pinnoitetaan perusarkille esilämmitettynä, ovat vaatimukset mekaaniseen- ja 1ämpöpysyvyyteen nähden suuremmat.

Sen vuoksi on tämän keksinnön kohteena paineherkkää kopiointijärjestelmää varten tarkoitettu valoherkkä arkki ja menetelmä sen valmistamiseksi, jonka arkin lämmön-, valon- ja erityisesti voimakkaan kosteuden- ja vedenkestävyys on erinomainen ja joka kykenee säilyttämään värinmuodostuskykynsä vakaana.

Keksinnön mukaiselle herkistetylle arkille on pääasiallisesti tunnusomaista, että se on tehty pinnoitteen avulla valoherkäksi, jotta se saisi aikaan väriä joutuessaan kosketukseen väriä synnyttävän aineen kanssa, ja että mainittu pinnoite 11 59362 sisältää hienojakoista seosta, joka käsittää (a) ainakin yhden happaman orgaanisen aineen, joka on valittu ryhmästä, jonka muodostavat aromaattiset karboksyylihapot sekä niiden moniarvoisten metallien kanssa muodostamat suolat, sekä (b) ainakin yhden suurimolekyylisen yhdisteen.

Keksinnön mukaiselle menetelmälle puolestaan on pääasiallisesti tunnusomaista, että tukikerros pinnoitetaan hienojakoisen seoksen suspensiolla, joka käsittää (a) ainakin yhden orgaanisen happaman aineen, joka on valittu ryhmästä, johon kuuluvat aromaattiset karboksyylihapot ja niiden moniarvoiset metallisuolat sekä (b) ainakin yhden orgaanisen suurimolekyylisen yhdisteen.

Orgaanisen happoaineen ja orgaanisen suurimolekyylisen yhdisteen seos voidaan jauhentaa mekaanisesti esimerkiksi kuulamyllyssä, hienoksi pölyksi, jonka hiukkas-koko on muutamia mikroneja. Tällöin saadaan aikaan pinnoitekerros, jossa hieno pöly on tasaisesti jakautunut. Keksinnössä käytettävä orgaaninen happoaine on valittu ryhmästä, joka käsittää aromaattisia karbonihappoja sekä niiden moniarvoisia metalli-suoloja. Yhdisteet on kuvattu allaolevien ei-rajoitettujen esimerkkien avulla, mutta luonnollisesti voidaan myös käyttää muitakin aromaattisia karbonihappoja ja niiden moniarvoisia metallisuoloja, jotka pystyvät muodostamaan värejä joutuessaan kosketukseen värinmuodostajan kanssa.

Eräs aromaattinen karbonihappo, jota käytetään, esitetään kaavassa I

COOH

f T (i) “(l" R2 E3 jossa R.|, R2, R^jR^ ja ^5 esittävät vetyä, halogeenia tai hydroksyyli-, amino-, karboni-, karbomyyli-, alkyyli-, sykloalkyyli-, alkoksyyli-, aryyli-, aryloksyyli-, aralkyyli- tai alkylaryyliryhmää ja mikä tahansa viereisistä ryhmistä R·,-^ voi täydentää renkaan niiden hiiliatomien kanssa, joihin ne ovat kiinnittyneet. Kaavan I yhdisteet, joissa tai on hydroksyyliryhmä, ovat erityisen tärkeitä keksinnön suoritusmuodoissa, kutei myöhanmin yksityiskohtaisesti mainitaan.

Esimerkkeihin kaavan I karbonihapoista, joissa ja R,. eivät ole hydroksyyliryhmä, kuuluvat bentsoehappo, o-toluhappo, m-toluhappo, p-t arti- 5 59362 äärinen butyylibentsoehappo, o-klooribentsoehappo, m-klooribentsoehappo, tetraklooribentsoehappo, ftaalihappo, ieoftaalihappo, teraftaalihappo, 2- 2-karboksidifenoli, p-oksibentsoehappo, galluehappo, antraniilihappo, ftaalihapon monoanidi, ftaalihapon aonoanilidi, 3~tertiäärinen butyyli-4-hydroksibentsoehappo, 3-(a-®etyylibentsyyli)-4-hydroksibenteoehappo, 3,5-dimetyyli-4-hydroksibenteoehappo, kolmiaetalli-happo, pyroaetallihappo, -naftoehappo, β-naftoehappo, tatrakloreftaalihappo ja 2,2-dlkarboksydifenyyli. Kaava II määrittelee kaavan I aukaiset karbonihapot, joissa tai E. on hydroksyyliryhaft 5

COOH

** vSr" I I (n) *e B7 ja jossa E6 - vastaavat kaavan I B1 - Tällaisiin karbonihappoihin kuuluvat esimerkiksi salisyylihappo» o-kreeotiinihappo, p-kresotiinihappo, 3-etyylisalisyylihappo, 4-etyylisali-eyylihappo, 3-isopropyyllsalisyylihappo» 5-tertiäärinen butyyllsalisyylihappo» 3-sykloheksyyliealisyylihappo» 5-eyhloheksyylisalieyylihappo, 3-fenyy-lisalisyylihappo, 5-fenyylisalisyylihappo, 3-bentsyylisalisyylihappo, 3-(«-metyylibentsyyli)salisyylihappo» 5-(a-netyylibentsyyli)salisyylihappo» 5-no-nyylisalisyylihappo» 5-(e-dimetyylibentsyyli)salisyylihappo, 5-kloorisali-syylihappo» 5-butoksisalisyylihappo ja 5-otoksisalisyylihappo.

Kaavan II mukaiset yhdisteet» joissa Bg ja Rg ovat halogeeneja» alkyy-lejä» sykloalkyylejä» aryylejä» aralkyylejä tai alkyyliaryylejä» voidaan helposti johtaa kaupallisissa mftirln fenoleissa» alkyylifenoleista» aryyli-fenoleista tai halogenoiduista fenoleista. Esimerkkejä sellaisista aromaattisista karbonihapoista ovat muunmuassa) 3»5-dikloorisalisyylihappo, 3-kloori- 5-tertiäärinen butyylisalisyyllhappo, 3-kloori-5-tertlttärinen amyylisalisyylihappo, 3-kloori-5-tertiäärinen oktyyllsalisyylihappo, 3-kloori-5-(«,«-dimetyylibenteyyli)salisyylihappo» 3,5-dinetyylisalisyylihappo, 3-netyyli-5-tertiäärinen butyy1i sali syylihappo» 3-metyyli-5-sykloheksyy1i saiisyy1ihappo, 3- metyyli-5-tertiäärinen oktyyllsalisyylihappo» 3-metyyli-5-(oc-metyyli-bent-syyli)salisyylihappo, 3-metyyli-5-nonyylisalieyylihappo, 3-metyyli-5-(a,a-dimetyyli-bentsyyli)salisyylihappo, 3,5-di-isopropyylisalisyylihappo, 3,5-di-•ekundäärinen butyylisalisyyllhappo, 3-tertiäärinen butyyll-6-kloorisali-syylihappo, 3-tertiäärlnen butyyli 5-metyylisalisyylihappo, 3-tertiäärinen butyyli-5-etyyliealisyylihappo, 3,5-di-tertiäärinen butyylleallsyylIhappo, 6 59362 3-tertiÄÄrinen butyy1i-5-sykioheksyyli eal i eyylihappo, 3-tertiÄÄrinen butyyli- 5-f enyylisal1eyylihappo, 3-tertiÄÄrinen butyyli-5-(4'-tertiäÄrinen-butyyli-fenyyli)salisyylihappo, 3-tertiÄÄrinen aayyli-5-kloorisalisyylihappo, 3-ter-tiÄÄrinen aayyli-5-aetyyliealieyylihappo, 3-tertiÄÄrinen aayyli 5-etyylisali-syylihappo, 3,5-di-tertiÄÄrinen aayyliealieyylihappo, 3-tertiÄÄrinen aayyli- 5-syklohekeyyli-ealisyylihappo, 3-tertiÄÄrinen aayyli-5-fenyyliealieyylihappo, 3-tertiÄÄrinen aayyli-5-(4'-tertiÄÄrinen aayylifenyyli)ealieyylihappo, 3-eyklohekeyyli-5-klooriealieyylihappo, 3-syklohekeyyli-5-*etyylisalisyyli-happo, 3-eyklohekeyyli-5-etyyliealieyylihappo, 3,5-dieyklohekeyyliealieyyli-happo, 3~eyklohekeyy1i-5-fenyylieali8yylihappo , 3-sykiohekeyy1i-5-(4'-sykio-hekeyylifenyyli)ealieyylihappo, 3-fenyyli-5-klooriealieyylihappo, 3-fenyyli-5-ieopropyylisaiieyylihappo , 3-Ϊ9ηγγ1i-5-tertiÄÄri-butyyliealieyylihappo, 3-fenyyli-5-tertiÄÄri-aayyliealieyylihappo, 3-tertiÄÄri-bntyyliealieyylihap-po, 3-fenyyli-5-tertiÄÄri-anyyliealieyylihappo, 3-fenyyll-5-eyklohekeyyli-ealieyylihappo, 3-fenyyli-5-bentsyylisalisyylihappo, 3-fenyyli-5-tertiÄÄri-oktyyliealieyylihappo, 3“fenyyli-5-(«-netyylibentsyyli)salisyylihappo, 3-fenyyli-5-nonyyliealieyylihappo, 3-fenyyli-5-(α,α-dinetyylibenteyyli)salisyylihappo , 3rbenteyyli-5-klooriealieyylihappo, 3-benteyyli-5-aetyylieali-syylihappo, 3-benteyyli-5-etyylisalisyylihappo, 3-bentsyyli-5-syklohekeyyli-salieyylihappo, 3-bentsyyli-5-fenyylisalisyylihappo, 3,5-dibenteyylisalisyyli-happo, 3-bentsyyli-3-tertiÄÄrisalieyylihappo, 3-benteyyli-5-nonyylisalieyyli-happo, 3-bentsyyli-5-(s,α-dimetyylibentsyyli)salisyylihappo, 3-tertiÄtri-oktyyli-5-kloorisalieyylihappo, 3-tertiÄÄrioktyyli-5-»etyylisalleyylihappo, 3-tertiÄÄri-oktyyli-5-otyylisalieyylihappo, 3-tertiÄÄri-oktyyli-5-syklohek-syylisalisyylihappo, 3-tertiÄÄrioktyyli-5-fenyylisalieyylihappo, 3,5-di-tertiÄÄri-oktyyliealisyylihappo 3-(a-aetyylibenteyyli)-5-klooriealisyyli-happo, 3-(a-aetyylibent8yyli)-5-netyylisalisyylihappo, 3-(«-aetyylibentsyyli)-5-etyyliealisyylihappo, 3-(“-aetyylibentsyyli)-5-syklohekeyyliealieyylihappo, 3-(a-aetyylibenteyyli)-5-fenyyliealieyylihappo, 3,5-di-(a-aetyylibenteyyli) salisyylihappo, 3-(a-aetyylibenteyyli)-5-(«,a-diaetyylibentsyyli)salisyylihappo , 3(α-aetyylibenteyyli) - 5- (4' -(«-astyylibent syyli)fenyyli)sali eyylihappo, 3-nonyyli-5-kloorisalieyylihappo, 3-nonyyll-5-aetyylisalieyylihappo, 3-nonyyli-5-etyylisalisyylihappo, 3-nonyyli-5-fenyylisalisyylihappo, 3,5-di-nonyyliealieyylihappo, 3-(a,a-dinetyy1ibenteyyli)-5-kloorisaiieyylihappo, 3-(a,a-diaetyylibentsyyli)-5-netyyllsalisyylihappo, 3-(0,a-diaetyylibentsyyli) -5-etyylisalieyylihappo, 3-(e,α-diaetyylibentsyyli)-5-sykiohekeyylisalisyylihappo, 3-(a,a-diaetyylibentsyyli)-5-fsnyyliealieyylihappo, 3-(a,a-diaetyyli-benteyyli)-5-(«-aotyylibenteyyli)ealieyylihappo, 3,5-di-(a,α-diaetyylibent-eyyli)salisyylihappo, 3—(4 *-tertiÄÄri-butyylifenyyli)-5-tertiÄÄri-butyyli eali- 7 59362 syylihappo, 3-(4'-sykioheksyylifenyyli)-5-syklohekeyylisali8yylihappo Ja 3- {. ^-(«»«-dimetyylibentsyylOfenyyli} -5-(«,«-dimetyylibentsyyli)salisyyli-happo.

Kaavan II aukaiset aromaattiset karbonihapot voidaan Johtaa esimerkiksi metakresolista, metapropyylifenolista, metafenyylifenolleta, 2,3-ksyle-nolista, 2,5-ksylenolista, 3,4-ksylenolista Ja 3»5~ksylenolista. Bsimerkkeinä sellaisista hapoista mainittakoon 3,4-dimetyylisalisyylihappo, 4,5-dimetyyli-sali syy1ihappo, 4,6-dimetyy1isaiisyylihappo, 4-aetyyli-5-isopropyy1isalisyylihappo , 4-metyyli-5-sekundäÄri-butyylisalieyylihappo, 4-*etyyli-5-terti-ääri-butyylisalisyylihappo, 4-»etyyli-5-tertiääri-amyylisalisyylihappo, 4- metyyli-5-sykloheksyylisalisyylihappo, 4-**tyyli-5-bentsyylisalieyylihappo, 4-mstyyli-5-tertiääri-oktyylisalisyylihappo, 4-metyyli-5-(a-metyylibentsyyli) saiieyylihappo, 4-®etyyli-5-nonyylisalieyylihappo, 4-metyyli-5-(a-metyyli- bentsyy1i)sal1syy1ihappo, 3,6-dimetyy1i-saiisyylihappo, 3-tertiääri-butyy1i- 6- metyylisalisyylihappo, 3-tertiääri-amyyli-6-metyylisaiisyylihappo, 3-syk-loheksyyli-6-metyylisalisyylihappo, 3-tertiääri-oktyyli-6-metyylisalieyyli-happo, (α-aetyylibentsyyli)-6-aetyylisalisyylihappo, 3,6-di-isopropyylisali syylihappo , 3-tertiääri-butyyli-6-isopropyylisalisyylihappo, 3-tertiääri-oktyyli-6-isopropyylisalieyylihappo, 3-(«,a-di-metyylibentsyyli)-6-isopro-pyylisalisyylihappo, 3~tertiääri-butyyli-6-fsnyylisalisyylihappo, 3-tertiääri-amyyli-6-fenyylisalisyylihappo, 3-syklohekeyyli-6-fenyylisalieyylihappo, 3-tertiääri-oktyyli-6-fenyylisalisyyllhappo, 3-(a-metyylibentsyyli)-6-fenyy-lisalisyylIhappo tai 3-(a,a-dimetyylibentsyyli)-6-fenyylisalisyylihappo.

Kaavan II mukaisia karbonihappoja, Joissa ainakin Jokin ryhmistä Rg - R^ on hydroksyyliryhmä, esittää kaava III

COOH

(III) (*)n «®>.

Jossa R on alkyyli-, sykloalkyyli- tai aralalkyy1iryhmä. Bsimerkkeihin näistä karbonihapoista kuuluvat 3-hydroksisalieyyllhappo, 3-hydroksi-5-tertiääri-butyylisalisyylihappo, 3~hydroksi-5-tertiääri-amyylisalisyylihappo, 3-hydrok-si-5-sykloheksyylisalisyylihappo, 3-hycLroksi-5-tertiäärioktyylisalisyylihappo , 3-hydrokgi-5-(o-metyylibentsyyli)saiieyylihappo, 3-hydroksi-5-(« dimetyylibentsyyli)salisyylihappo, 3-hydrok8i-4f6-disyklohekeyylisaliByyli-happo, 4-hydroksisalisyylihappo, 4-hydrokei-5-tertiääri-butyylisalisyylihap- f 8 59362 po, 4-hydroksi-5-tertiääri-aayyliealieyylihappo, 4-hydroksi-5-syklohsksyyli-salisyylihappo, 4-hydroksi-5-tertiääri-oktyylisalieyylihappo, 4-hydroksi-5-(a-aetyylibentayyli) salisyylihappo, 4-hydroksi-5-(a,a-diaetyylib «ntsyy1^salisyylihappo, 3,5-di-isopropyyli-6-hydroksisalieyylihappo, 3,5-di-tertiääri-butyyli-6-hydroksi sal iayylihappo, 3,5-di-tertiääri-aayyli-6-hydroksieali-syyllhappo, 3,5-di-aykloh#keyyli-6-hydrokeiaalleyylihappo, 3,5-di(a-netyyli-bentsyyli)-6-hydroksisalisyylihappo, 3,5-di(a,a-diaetyylibentsyyli)-6-hyd-rokaaaliayylihappo, 5-hydroksisalisyylihappo, 4-tertiääri-butyyli-5-hydrokei-saliayylihappo, 4-tertiääri-aayyli-5-hydroksisalisyylihappo, 4-sykloheksyyli- 5-hydroksisalisyylihappo, 4-(a-netyyllbenteyyli)-5-hydrokaisalieyyllhappo, 3,6-di-isopropyyli-5-hydroksiealieyylihappo, 3,6-disyklohekeyyli-5-hydroksi-aaliayylihappo tai 3»6-di(a-netyylibenteyyli)-5“hydroksiealisyylihappo.

Siinä tapaukaasaa, että Jokin vierekkäisistä rytmistä anodostavat yhdessä renkaan niiden hiiliatoaien kanssa, Joihin ne ovat kiinnittyneet, syntyy naftaliinijohdannaieia. Niitä esittävät kaavat IV, V Ja VI

H'8 COOH

't r jT x <w> *'5 *’2 *'· **4

R» JL X COOH

I 1 (7) H’5 *’l fe ?’> "VVV** I II JL <ti> *'i e®**

E·, 0H

5 v * s 59362 joissa H*lt H'g, H’y R'^, R'^t R*g, Η’γ ja R'e ovat kokin vety-, halogeeni-tai hydroksyyli-, alkyyli-, sykloalkyyli- tai aralkyyliryhaä. Esimerkkeinä sellaisista naftaleeniry häistä osoitetaan l-hydroksi-2-karboksinaftaleeni, 1- hydroksi-2-karbokei-4-ieopropyylinaftaleeni, l-hydroksi-2-karboksi-4-syk-loheksyylinaftaleeni, l-hydroksi-2-karboksi-4-bentsyylinaftaleeni, 1-hydroksi- 2- karboksi-4-(a-netyylibentsyyli)naftaleeni, l-hydroksi-2-karboksi-7-ieo-propyylinaftaleeni, l-hydroksi-2-karboksi-7-tertiääri-butyylinaftaleeni, l-hydroksi-2-karbokei-7-tertiftäri-anyylinaftaleeni, l-hydrokei-2-karbokei-7“ sykioheksyylinaftaleeni, l-hydroksi-2-karboksi-7-t«rtiääri-oktyylinaftalooni, l-hydroksi-2-karboksi-7-(a-aetyylibentsyyli)naftaleeni, l-hydroksi-2-karboksi- 7-(a,a-diaetyylibentsyyli)naftaleeni, l-hydroksi-2-karboksi-4*7-di-ieopro-pyylinaftaleeni, l-hydroksi-2-karboksi-4» 7-di-tertiääri-butyylinaftaleeni, 1- hydroksi-2-karboksi-4»7-di-tertiääri-aayylinaftaleeni, l-hydroksi-2-karboksi- 4,7-disykloheksyylinaftaleeni, l-hydroksi-2-karboksi-4,7-dibentsyylinaftaleeni , l-hydroksi-2-karboksi-4,7-di-tertiääri-oktyylinaftaleeni, 1-hydroksi- 2- karboksi-4»7-di(«-netyylibentsyyli)naftaleeni, l-hydroksi-2-karboksi-4,7-di (aae-diaetyylibentsyyli)naftaleeni, l-karboksi-2-hydroksinaftaleeni, 1-karboksl-2-hydroksi-3,6,8-tri-tertiääri-botyylinaftaleeni, 2-hydroksi-3-karb-oksinaftaleeni, 2-hydrokei-3-karboksi-6,8-di-tertiääri-butyylinaftaleeni, 2-hydroksi-3-karboksi-6,8-di-terti&äri-anyylinaftaleeni, 2-hydroksi-3-karbok-sl-6,8-disykloheksyylinaftaleeni, 2-hydroksi-3-karboksi-6,8-tertiääri-oktyy-1 inaftaleeni, 2-hydroksi-3-karboksl-6,8-di(α-aetyylibentsyyll)naftaleeni ja 2- hydroksi-3-karboksi-6,8-di(a,a-diaetyylibentsyyli)naftaleeni*

Aromaattisia karbonlhappoja, jotka on johdettu esiaerklksi blsfenoli Atsta, 4,4-dihydroksieykloheksyylidibifenyylistä, 4,4-dihydroksinetyleenibi-fenyylistä ja 2,2-dihydroksidifenyyliokeldista, pidetään salisyylihapon kondensaattlna* Esiaerkkelhin näistä karbonihapoista kuuluvat 5-(4'-bydroksi-bentsyyli)salisyyllhappo, 5-(3'-karboks1-4'-hydroksibentsyy1i)saiisyy1lhappo (aetyleeni-bis-salisyylihappo), 3-tertiäärl-butyyli-3-(3',5’-di-tertiääri-butyyli-4-hydrokslbentsyyll)salisyylihappo, 3“(a,β-diaotyylibenteyyli)-5-^3*»5'-di(e,a-diaetyylibentsyyli)-4-hydroksibentsyylijr salisyylihappo, 3- tertlääri-butyyli-5-(« ,ct-dimetyyli-3 *, 5'-di- tertiääri-butyyli-4' -hydroksi-bentsyyli)salisyylihappo, 5-(«,«-dinetyyli-3-karboksi-4'-hydrokeibenteyyli) salisyylihappo, 5-(*»*-dinetyyli-4’-hydrokslbentsyyli)salisyylihappo, 3-(2'-hydreksifenoksi)salisyylihappo, 3-(2‘-hydroksi-3'-karboksifenoksi)salisyylihappo, 3“(2'-hydroksi-3-karbokei-5tertiääri-butyylifenoksi)-5-tertiääri-butyyllsalisyylihappo, 3—(2 *-hydroksi-3',5'-di-tertiälri-butyylifenoksi)-5-tertiääri-butyylisalisyylihappo, 3- £ 2'-hydroksi-3’-karboksi-5*-(«,«-dine tyylibentsyyli ) f enoksi ] -3-(«,«-dinetyyllbenteyyll)salisyylihappo, 3-^ 2*- - 10 59362 hydroksi-3’,5 *-di(« ,a-dimetyylibenteyyli)fenoksi -5-(α »«-dimetyylibentsyyli) salisyylihappo ja 3-(2'-hydroksi-3',5'-disyklohek8yylifenokei-5-syklohekeyy-lisalisyylihappo *

Lisäksi on luetteloitu suuri joukko kaavaa II aukaisia karbonihappo-Ja, joita on vaikea ilaaista keaian nimikkeistöllä. On esiaerkiksi osoitettu formaldehydin sekapolyaerisatiotuotteita salisyylihapon tai ydinsubstituoitu-jen salisyylihappojen ja fenolin» salisyylihapon tai propyleenipolymeerin tai isobutyleenipolyaeerin ydinsubstituoitujen salisyylihapon johdannaisten, salisyylihapon tai bentsyylikloridin polykondensaatin ydinsubstituoitujen salisyylihapon johdannaisten» salisyylihapon tai styreenipolyneerien ydinsubstituoitujen salisyylihapon johdannaisten» salisyylihapon tai a-metyylisty-reenipolyneerien salisyylihapon johdannaisten» salisyylihapon tai aldehydien tai aeetoonin ydinsubstituoitujen salisyylihapon kondensaattien, salisyylihapon tai ketonien ydinsalisyylihapon kondensaatin ja salisyylihapon tai tyydyttämättömällä sidoksella varustettujen yhdisteiden ydinsubstituoitujen salisyylihapon johdannaisten yhteydessä* Käsitteisiin "aromaattiset karbonihapot" ja "niiden moniarvoiset me-tallisuolat", joita tässä sekä patenttivaatimuksissa käytetään, kuuluvat myös, kuten yllä on mainittu, kondeneaatlt ja polymeraatit sekä niiden moniarvoiset suolat.

Kaikki yllämainitut karbonihapot voivat muodostaa suoloja moniarvoisten metallien kanssa.

Niihin moniarvoisiin metalleihin, jotka liittyvät tämän keksinnön akseptoreihin, kuuluvat kaikki suoloja muodostavat metallit, lukuunottamatta litiumia, natriumia, kaliumia, rubidiumia, seesiumia ja fransiumia. Käyttökelpoisiin moniarvoisiin metalleihin kuuluvat magnesium, alumiini, kalsium, skandium, titaani, vanadiini, kromi, mangaani, rauta, koboltti, nikkeli, kupari, sinkki, gallium, germanium, strontium, ytrium, sirkonium, niobium, molybdeeni, hopea, cadmium, indium, tina, antinani, barium, volframi, elohopea, lyijy ja vismutti.

Edelleen ovat käytännössä sopivimmat metallit magnesium, alumiini, kalsium, titaani, mangaani, sinkki ja tina.

yllämainittujen aromaattisten karbonihappojen ja niiden moniarvoisten metallieuolojen joukossa asetetaan värinnuodostuskyvyn kannalta etusijalle sellaiset yhdisteet, joilla on bentseenirenkaassa ainakin yksi hydroksyyli-ryhnä, erityisesti niin, että hydroksyyliryhmä on karboniryhmään nähden orto-asennossa. Ottaen huomioon lämmön- ja koeteudenkestävyyden sekä yhteensopivuuden orgaanisen suurinolekyylieen yhdisteen kanssa, pidetään parhaana sellaista aromaattista karbonihappoa ja sen moniarvoista netallisuolaa, jonka 11 5 9 3 6 2 molekyylipaino on suuri· mikä tarkoittaa» että siinä on vähintään 10» nielulaain yli 17 hiiliatoaia kaikenkaikkiaan. Oivalliset värinauodostusoninaisuudet, oivallinen kestävyys vettä vastaan sekä yhteensopivuus orgaanisten suu-riaolekyylisten yhdisteiden kanssa» on erityisesti kaavojen II, III, IT, T ja TI mukaisilla yhdisteillä, joissa kolae karboksyyliryhaän aseaaa on korvattu isopropyyli-, sekunfäärihutyyli-, tertiääributyyli-, tertiääriaayyli-, eykloheksyyli-, fenyyli-, substituoiduille fenyyli-, bentsyyli, «-netyyli-bentsyyli-, α-diaetyylibentsyyli-, tertiäärioktyyli-, nonyyli- ja auilla ryhaillä, joissa on vähintään 3 hiiliatoaia. Parhaina pidetään kaavojen II, III, IT, T ja TI aukaisin yhdisteitä, joissa on yhteensä vähintään 17 hiiliatoaia.

Aromaattisten karbonihappojen aoniarvoiset aetallisuolat saadaan aikaan siten, että aroaaattiset karbonihapot reagoivat aoniarvoisten aetallien oksiidien, hydroksidien, karbonaattien ja silikaattien kanssa, joskin niitä voidaan helposti valmistaa aroaaattisen karbonihapon alkaliaetallisuolan ja vesiliukoisen aoniarvoisen aetallisuolan kaksoishajaantuaisen avulla. Tässä tapauksessa voidaan aroaaattista karbonihappoa ja vesiliukoista aoniarvoista aetallisuolaa käyttää kuapaakin yksinään tai seoksessa, jossa on kahta tai useaapaa ainetta. Aroaaattisen karbonihapon aoniarvoiset aetallisuolat val-nietetaan tavallisesti kiteisten jauheiden auodossa, aaorfisina hienoina jauheina tai tahneina nesteinä.

Keksinnössä käytettävän orgaanisen suuriaolekyylisen yhdisteen tulee olla noraaaliläapötilassa vaikeasti juokseva ja se valitaan aleluunnin sellaisten yhdisteiden joukosta, joiden nolekyylipaino on yli 400. Seuraavasea esimerkkejä orgaanisista suuriaolekyylisistä yhdisteistä! polybutadieeni, butadieenisekapolyaeerit, kuten butadieeni-isopreenlsekapolyaeeri ja butadlee-ni-styreenisekapolyaeeri, syklopentadieenipolyaeerlt, syklopentadieeniseka-polyaeerit, polystyreenit, styreenisekapolyaeerit, a-aetyylistyreenipoly-aeerit, α-aetyylistyreenisekapolyaeerit, polyvinyylikloridit, vinyyliklorldl-sekapolyaeerit, vinylideenikloridisekapolyaeerit, polykloropeeni (Heopreeni) akryyliesteripolyaeerit, akryyliesterlsekapolyaeerit, akryylihapposekapoly-aeerit, aetakryyliesteripolyaeerit, aetakryyllesterisekapolyaeerit, aetakryy-lihapposekapolyaeerit, vinyyliasetaattisekapolyaeerity vinyyliasetaattiseka-polyaeerit, kuten etyleenivinyyllasetaattisekapolyaeerit, akryylinitriili-sekapolyaeerit, akryyliaaidisekapolyaeerit, alkyylialkohollsekapolyaeerit, bentsyyliklorldipolykondensaatlotuotteet, bentsyylikloridlsekapolykondensaa-tiotuotteet, aetaksyleeni-foraaldehydikondensaatit, difenyyli-fornaldehydi-kondensaatit, difenyyli-aetaksyleenirfornaldehydisekapolykondensaatiotuotteet, i2 59 3 62 fenolifomaldehydikondensaatit, substituoidut fenol i-foms.1 dehydikondene asti t, fenoli-netaksyleeni-formaldehydrikondensaatit, aunt fenolieekapolykon-densaatiotuotteet, «rat substituoidut fenolieekapolyneerit, polyesterihartsit, aelaaiinihartsit, polykarbonaattih&rteit, butyraalihartsit, nitroselluloosa, etyyliselluloosa, ehellakka, gilsoniitti, daaaarhartsi. Etusijalle asetetaan styreenipoljaeerit, styreenisekapolyaeerit, a-metyylistyreenipolymeerit, a-metyyliätyreenisekapolymeerit sekä substituoldut fenoli-foraaldehydipoly-aeerisationkondensatiotuotteet. läaä suuriaolekyyliset yhdisteet sopivat hyvin yhteen erilaisten orgaanisten happoaineiden kanssa, jonka vuoksi ne voidaan helposti jauhentaa hienoksi pölyksi ja niiden hyvä värinauodostuskyky säilyy.

On toivottavaa, että ylläaainittu suuriaolekyylinen yhdiste valitaan yhdisteistä, joiden yhteensopivuus niihin liitettävän happoaineen kanssa on hyvä. Tässä käytetyllä käsitteellä "yhteensopivuus" tarkoitetaan sellaista oainaisuutta, että kaksi tai useaaaat keaialliset yhdisteet liukenevat toisiinsa ja ayös sellaista tapausta, että liukenealnen tapahtuu vain yhteen, koska toinen on kiteinen.

Monissa tapauksissa voidaan jonkin keaiallisen aineen yhteensopivuus selittää suhteessa aineen polaarisuuteen. Orgaanisen happoaineen ja suuriao-1©kyylleen yhdisteen sopiva yhdisteinä voidaan tässä keksinnössä aääritellä ottanalla tänä näkökohta huonioon. Yleensä ottaen voidaan keaiallisen aineen polaarisuus ynnärtää kvalitatiivisesti inorganofiilin ja organofiilin tasapainon valossa. Aromaattisen karbonihapon organofiili tavallisesti kasvaa ja sen polaarisuus vähenee, hliliatonien lukuaäärä tulee suureanaksi. Siinä tapauksessa, että aronaattisessa karbonihapossa on hliliatonien lukuaäärä sana kuin molekyyliin tuotujen polaaristen radikaalien, kuten hydroksyylln, karboksyylin, nitron, syaanin ja halogeenin, kasvaa polaarisuus. Polaarisuus saattaa ayös vaihdella riippuen siitä, ainkä tyyppisiä radikaalit ovat ja aikä niiden aseaa molekyylissä on. Moniarvoisten metallien eri tyypeillä on vaikutusta yhteensopivuuteen, mikä voidaan selittää suhteessa polaarlsuutesn. Useat moniarvoiset metallit, esimerkiksi ns, jotka pyrkivät auodostamaan aoniarvoisia aetallisuoloja, joiden inorganofiili tai polaarisuus ovat suuria, ovat aetalleja, joiden atoaipaino on suhteellisen pieni, kuten magnesium, alumiini, kalsium ja titaani. Tätä vastoin pyrkivät sinkki ja tina muodostamaan aoniarvoisia aetallisuoloja, joiden inorganofiili tai polaarisuus ovat alhaiset. Jos toisaalta kiinnitetään orgaanisia suuriaolekyylisiä yhdisteitä, jolloin esiaerkiksi polyetyleenin ja polypropyleenin katsotaan olevan polaarisuudeltaan kaikkein aliapana, kakseissitein tai korvataan halogeeneilla, bentseenirenkailla tai hydroksyylillä, karboksyylillä, eetterillä, esteril- 13 59362 ltt» ketonilla, nitrolla» syaanilla Ja amiidiradlkaaleilla, kaavaa polaarisuus riippuen korvaajien tyypistä ja lukumääräätä.

Koska ainaet» joiden polaarisuua on sama, ovat keskenään yhteensopivia tai sekoittuvia· päästään jauhenaiaeen taaa-aineiseen seokseen· joka käsittää orgaanisen happo-aineen ja orgaanisen suurinolekyylisen yhdisteen· valitsemalla orgaaninen euurinolekyylinen yhdiste» jonka polaarisuua on sana kuin aromaattisen karbonihapon ja sen moniarvoisen metallisuolan polaarisuua.

Orgaaninen suurimolekyylinen yhdiste» joka on yhteensopiva suhteellisen korkeapolaarieen orgaanisen happoaineen kanssa» valitaan jonkun sellaisen korkeapolaarisen aineen joukosta» jonka molekyylissä on polaariradikaali. Jos kuitenkin sellaisia radikaaleja» kuten -C»H» -C0-» -H-, -SO,,-, -S0-» -8-» -PO·» -P-, -CS- ja -0- on suurissa määrin molekyylissä, ne estävät värinmuo-dostajan värinnuodostusreaktiota ja sen vuoksi on toivottavaa rajoittaa sellaisten radikaalien läsnäolo vähinpään vaadittavaan. Halogeeni- ja fenyy-liradikaali ei muodosta estettä värireaktiolle. Hydroksyyli- ja karbokeyyli-radikaalit eivät haittaa värireaktlota ja nostavat polaarisuutta esiintyessään vähäisessäkin määrin.

Telkkakaan orgaanisen suurinolekyylisen yhdisteen määrä orgaaniseen happoaineeseen nähden ei ole erityisesti rajoitettu, ei haluttua lämmön-, valon- ja erityisesti voimakkaan kosteuden tai vedenkestävyyttä voida saavuttaa, jos edellisen määrä on liian vähäinen. On toivottavaa, että orgaanisen suurimolekyylisen yhdisteen määrä on vähintään 5 osaa kuivapainosta, mieluummin 15 r-J JOO paino-osaa perustuen 100 osaan orgaanista happoainetta kuiva-painosta. On olemassa monia menetelmiä aikaansaada jauhemainen seos, joka käsittää orgaanisen happoaineen ja orgaanisen suurimolekyylisen happoaineen. yksinkertaisimpaan ja suosituimpana menetelmään esimerkiksi kuuluu valheet, joissa orgaaninen suurimolekyyllnen yhdiste ja orgaaninen happoaine sekoitetaan ja sulatetaan samanaikaisesti, kun niitä lämmitetään, jonka jälkeen se jähmetetään jäähdyttämällä ja jauhennetaaa. Krääseen toiseen menetelmään kuuluu vaiheet, joissa liuotetaan orgaaninen happoaine ja suurimolekyyllnen yhdiste orgaaniseen liuottimena ja sekoitetaan siihen, jonka jälkeen liuos kuivataan haihduttamalla ja jauhennetaaa. Jauhentaminen voidaan suorittaa kuivalla menetelmällä tai märällä menetelmällä esim. veden avulla. Tässä tapauksessa voidaan sallia, että mukana on pinta-aktiivisia aineita sekä hienoja ja kovia jauheita, kuten piianhydridiä ja kaoliinia, jotta jauhennusteho lisääntyisi.

Illämainituissa menetelmissä asetetaan etusijalle sellainen orgaaninen suurimolekyyllnen yhdiste, jonka muutospiste on verrattain korkealla (sivu-muutospiste) ja jonka molekyylipaino on verrattain alhainen, yleisesti sano- 14 5 9 3 6 2 taan, että joa orgaanisen suurimolekyylisen yhdisteen molekyylissä on paljon rengasmaisia rakenteita, on sen sivunuutospiste korkea* Esimerkkeinä mainitaan polystyreeni, styreeni, styreeni-a-metyylistyreenisekapolymeerit, a-me-tyylistyreenipolymeerit, syklopentadieenisekapolymeerit, alifaattiset tyydyttämättömät sykliset hiilivetypolymeerit, bentsyylikloridi-difenyylipoly-kondensaatiotuotteet, metaksyleeni-formaldehydipolykondensatiotuote, netaksy-leeni-difenyyli-formaldehydisekapolykondensatiotuotteet, metaksyleeni-alkyy-lifenoli-formaldehydisekapolykondensatiotuotteet, metaksyleeni-difenyylioksi-di-formaldehydisekapolykondensatiotuotteet, difenyyli-alkyylifenoliseka-polykondensatiotuotteet, eubstituoidnt fenoli-difenyylioksidi-formaldehydi-sekapolykondensatiotuotteet, metakryyliesteripolymeerit, akryylinitriilisty-reenisekapolymeerit, nitroselluloosa, etyyliselluloosa, polyesterihartsit ja polykarbonaattiharteit, joiden molekyylipaino on noin 600-5000.

Vaihtoehtoisesti saadaan aikaan erityinen veteen dispergoltu seos nesteyttämällä orgaaninen happoaine ja suurimolekyylinen yhdiste lämmittämällä tai lisäämällä siihen orgaanista liuotinta ja dispergoimalla saatu tulos veteen sekä jäähdyttämällä se tai, jos välttämätöntä, poistamalla orgaaninen liuotin.

Edelleen on olemassa vaihtoehtoinen menetelmä, jossa sekoitetaan orgaaninen happoaine sekä polymerisoinnin alkuunpanija ja säätelijä vinyyli-monomeeriin, joka pystyy liuottamaan orgaanisen happoaineen, kuten styreenin, α-metyylistyreenin, etyyliakrylaatln ja metyyllmetakrylaatin, aikaansaaden suspensio- tai emulsiopolymerisation vedessä, jolloin syntyy erityinen seos, joka käsittää orgaanisen happoaineen ja orgaanisen suurimolekyylisen yhdisteen.

Erityisen seoksen aikaansaamiseksi käytetään edelleen menetelmää, johon kuuluvissa vaiheissa lisätään aromaattisten karbonihappojen aikaiime-talli- tai ammoniumsuolaa suurimolekyylisen orgaanisen yhdisteen emulsioon, esimerkiksi polystyreeniemulsioon ja styreenlbutadieenlsekapolymeeriemulsioon, jonka jälkeen siihen lisätään happo tai moniarvoisen metallisuolan vesiliuos, jolloin tapahtuu hapon hajonta tai kaksoishajonta* Tässä tapauksessa voidaan käyttää lämmitystä, jotta aromaattisen karbonihapon toisen moniarvoisen metallisuolan sekaantuminen eaulgoituneeseen orgaaniseen suurimolekyylisen yhdisteen hiukkasiin edistyisi. Tällä tavoin saadaan vesiemulsion tai -dispersion muodossa oleva hienojakoinen seos.

Monissa tapauksissa liukenevat, keksinnön mukaisesti, orgaaninen happoaine ja orgaaninen euurimolekyylinen yhdiste toisiinsa ja muodostavat tasa-aineisen vaiheen, mutta vaikka tasa-aineisesea vaiheessa on liukenemattomiakin osia, ei se lainkaan haittaa keksinnön kohdetta. Mäin saatujen hienojen jauheiden hiukkaskoko pidetään tavallisesti muutamaa mikronia pienempänä, mieluimmin niin, että se on noin 0,5 mikronin* 15 59362

Joissain menetelmissä, valmistettaessa erityistä seosta» joka käsittää orgaanisen happoaineen sekä orgaanisen suurimolekyylisen yhdisteen» saattaa erityinen seos lisäksi sisältää hiukkasten muodossa ainakin yhtä veteen liukenematonta ainetta» kuten oksideja» hydroksideja ja metalllpigmenttejä sekä muita mineraalipigmenttejä ja orgaanista ainetta jauheen muodossa» kuten tärkkelysjauhetta» sellulooeajauhetta ja orgaanisia pigmenttejä* Kun esimerkiksi yhdistetään lämmössä orgaaninen happoaine orgaanisen suurinolekyylieen yhdisteen kanssa» on mukana lisäksi veteen liukenematon epäorgaaninen hiukkas-muotoinen aine» kuten savi» kaoliini» aktiivihiili» sinkkioksidi» kalsium-karbonaatti ja alumiinihydroksidi joka jäähdytettäessä muuttuu kiinteäksi ja jauhettua. Täten syntyy erityinen substraatti» jossa orgaanisen happoaineen ja orgaanisen suurimolekyylisen yhdisteen seos on imeytyneenä epäorgaanisiin jauheisiin. Se» että erityisessä substraatissa on mukana epäorgaanisia tai orgaanisia jauheita» aiheuttaa sille paremman venyvyyden sekä pinnoite-seoksen paremman juoksevuuden. Erityisesti parantaa tuonnempana mainittujen epäorgaanisten jauheiden läsnäolo orgaanisen happoaineen värinmuodostusomi-nai8uuk8ien samoinkuin valoherkän arkin auringonvalonkestävyyden paranemista. Mukana olevien epäorgaanisten tai orgaanisten jauheiden määrää ei ole erityisesti rajoitettu» kunhan orgaanisen happoaineen luonne el siitä kärsi. Tavallisesti pidetään parhaana yhdistää epäorgaanisia jauheita alle 2000 kuiva-paino-osaa 100 kuivapaino-osaan orgaanista happoainetta.

Kun tarkoituksena on parantaa orgaanisen happoaineen ja orgaanisen suurimolekyylisen yhdisteen välistä yhteensopivuutta sekä myös värinmuodostus-kykyä» pidetään edullisena liittää erityiseen substraattiin lisäksi alifaat-tinen karbonihappo ja/tai sen moniarvoinen suola.

Esimerkkeihin alifaattisesta karbonihaposta kuuluu kaavan Cgl^+^COOH kuvaama tyydyttynyt monokarbonihappo» jossa n on kokonaisluku, esimerkiksi valeriaanahappo, kapronihappo, kapryylihappo» kapriinihappo, lauriinihappo, myristiinlhappo, palmitiinihappo, stearilnihappo tai petroke-mialliseeti johdettu synteettinen rasvahappo» tyydyttämätön tai syklinen» kaavan CnH2n-aC00H esittämä monokarbonihappo» jossa n on kokonaisluku ja a on kokonaisluku 1, 3, 3» 7 tai 9» esimerkiksi akryylihappo, krotonihappo» oleii-nihappo, elaidiinihappo» linollhappo» linoleenlhappo, oleosteariinihappo, fenyliasetaattihappo tai naftyyliasetaattihappo, nono-oksirasvahappo, kuten maitohappo, risiiniöljyhappo tai oksisteariinihappo, halogenoitu rasvahappo» kuten α-diklooripalaiittihappo ja α,α-diklooristeariinihappo, poly-rasvahappo» kuten oksaalihappo, malonihappo, meripihkahappo, glutaarihappo» adipiinihappo, korkkihappo, atselaiinihappo, sebasiinihappo, omenahappo, fumaarihappo, ita-konihappo, sitrakonihappo, mesakonihappo, glutakonihappo, sitruunahappo sekä niiden halogenoidut tuotteet, fenoksiasetaattihappo, omenahapon sekapolymeerit, 16 59362 tyydyttämättömän rasvahapon polymeeri tai tyydyttämättömän karbonihapon sekapolymeerl sekä pihka*

Yllämainittujen alifaattisten karbonihappojen metallisuolaa voidaan myös käyttää yllämainittuun tarkoitukseen. Häihin yhdisteisiin kuuluu kaikkien niiden metallien suolat, jotka voivat muodostaa suoloja yllämainittujen rasvahappojen kanssa. Alifaattista karbonihappoa ja sen metallisuolaa käytetään mieluummin määrässä, joka on alle 100 kuivapaino-osaa sataa kuivapaino-osaa orgaanisen happoaineen ja orgaanisen euurimolekyyllsen yhdisteen kokonaismäärää kohti.

Keksinnön mukainen pinnoiteseos saadaan aikaan, kun erityinen, orgaanisen happoaineen ja orgaanisen suurimolekyylisen yhdisteen käsittävä seos dispergoidaan, jos välttämätöntä, sopivaa sidosainetta käyttäen veteen tai soveliaaseen orgaaniseen liuottineen, joka el helposti liuota orgaanista happoainetta sekä suurlmolekyylistä yhdistettä. Sellaisesta orgaanisesta liuottimesta ovat esimerkkeinä metanoli, etanoli, isopropanoli, etyleeni-glykoli ja propyleeniglykoli, joita voidaan käyttää veteen sekoitettuina. Sideaineena voidaan käyttää esimerkiksi tärkkelystä, kaseiinia, gelatiinia, arabikumia, polyvinyylialkoholia, polyakryyliamidia, akryylianidi-metyloli-akryyliamidisekapolymeeriä, akryyliamidi-akryylinitriilisekapolymeeriä, metyloliakryyliamidi-akryyliesterisekapolymeeriä, akryyliamidi-akryyliesteri-eekapolymeeriä, akryylihappo-akryyliesterisekapolymeeriä, metyyliselluloosaa, melamiinihartseja, ureahartseja, natriumpolyakrylaattia, karbokslmetyyliä, karboksietyyllsellulooaaa, luonnonkumia, synteettistä kumia, polyakryyllhapon esteriä, polymetakryylihapon esteriä, polyvinyyliasetaattia, vinyyliasetaatti-etyleenisekapolymeeriä, polypropyleeniä, polystyreeniä, polyisobutyleeniä, vinyyli-vinyyliasetaattisekapolymeeriä, metyyliselluloosaa, etyyliselluloosaa, nltroselluloosaa, selluloosa-asetaattia, fenolihartseja, butyraalihartseja, kiviöljyhartseja sekä alkydihartseja.

Sideaineisiin, erityisesti vesiliukoisiin sideaineisiin, voidaan lisätä kemiallisia sidosaineita, jolloin reaktion seurauksena muodostuu veteen liukenemattomia sideaineita.

Joe halutaan vesipitoinen pinnoiteseos, käytetään veteen liukenematonta sideainetta vesisuspension tai - emulsion muodossa.

Karboksyylimuunnettua polymeeriemulsiota pidetään erityisen hyvänä, koska se on pinnoitteissa varsin pysyvä ja sen tarttumiskyky on riittävä pienissäkin määrissä käytettynä. Esimerkkejä tällaisesta emulsiosta ovat karboksyloitu styreeni-butadieenisekapolymeerieaulsio, karboksyloitu metyy-linetakrylaattl-butadleeniemulsio ja vinyyliasetaatti-krotonihapposekapoly- 17 59362 meeriemulsio* Monissa tapauksissa käytetään seoksessa kahta tai useampaa sideainetta ja tavallisesti käytetään sopivaa vesiliukoisen ja veteen liukenemattoman sideaineen yhdistelmää.

Keksinnön pinnoiteseos saattaa sisältää veteen liukenemattomia oksideja· hydroksidia sekä moniarvoisen metallin ja/tai muiden mineraalipigment-tien karbonaatteja, erityisesti sellaisilla moniarvoisten metallien yhdisteillä· kuten oksideilla· hydroksideilla ja karbonaateilla on erinomainen värinmuodostuskyky· kun ne ovat yhdessä aromaattisten karbonihappojen kanssa.

Senvuoksi ovat nämä metalliyhdisteet varsin tehokkaita käytettäviksi joidenkin aromaattisten karbonihappojen yhteydessä, joita pidetään käytännössä epäedullisina johtuen niiden epäaktiivisesta värireaktiosta ja alhaisesta väri-tiheydestä. Sellaisten metallien, kuten magnesiumin, kalsiumin, bariumin, sinkin, titaanin, alumiinin, nikkelin, koboltin, mangaanin, raudan, tinan, kromin ja palladiumin oksidit, hydroksidit ja karbonaatit ovat sopivia yhdisteitä ja magnesiumoksidia, kalsiumoksidia, bariumoksidia, sinkkioksidia, alumiinioksidia, tinaoksidia, magnesiumhydroksidia, kalsiumhydroksidia, alumiinihydroksidia, tinahydroksidia, magnesiumkarbonaattia ja slnkkikarbonaattia pidetään erityisen edullisina.

Edellä mainituilla epäorgaanisilla metalliyhdisteillä, jotka yleensä kuuluvat MmineraalipigmenteiksiM kutsuttuun ryhmään, on itsessään vain vähän värinmuodostuskykyä, mutta yhdessä aromaattisten karbonihappojen kanassa niiden värinmuodostuskyky tulee kuitenkin erityisen hyväksi. Tllämääriteltyjä metalliyhdisteitä kutsutaan erikoisesti tässä "epäorgaanisiksi metalliyhdis-teiksi" ja ne on erotettava tavanomaisista mineraalipigmenteistä. Esimerkkejä käytettävistä mineraalipigmenteistä, jotka eivät ole epäorgaanisia metalli-yhdisteitä, ovat aktiivisavi, hapan savi, aluaiinisilikaatti, sinkkisilikaatti , tinasilikaatti, kolloidinen alumiinihydrosilikaatti, seollitti, bento-niitti, kaoliini ja talkki. Siitä kutsutaan pelkästään "mineraalipigmenteiksi".

Pinnoiteyhdiste voi sisältää yllämääriteltyä epäorgaanista metalli-yhdistettä 1 - 10.000, mieluimmin 5 ~ 1.000 kuivapaino-osaa 100 kuivapaino-osaa aromaattista karbonihappoa ja/tai moniarvoista metallisuolaa kohti.

On selvää, että epäorgaaninen metalllyhdiste ja mineraalipigmenttl voivat pinnoiteyhdieteessä olla kokonaan tai osaksi erityisessä substraatissa, joka käsittää orgaanisen happoaineen ja orgaanisen suurimolekyylisen yhdisteen, kuten aikaisemmin on mainittu.

Joidenkin itsesäätyvien koplopapereiden pinnoiteyhdisteet sisältävät edelleen hienoja kapseleita, jotka sisältävät värinmuodostajan.

Pinnoiteyhdiste levitetään tukipinnalle tavanomaisten pinnoitusväll-neiden, kuten ilmanpyyhkäisyn, telojen, terien ja liisteröimiskoneen avulla 18 59362 tai · painetaan tukipinnalle kirjapainopuristimessa, esimerkiksi painokoneessa ja fleksograafisella menetelmällä. Jos pinnoiteyhdisteessä on orgaanista liuotinta, asetetaan painomenetelmä etusijalle ja pinnoiteyhdiste voi edelleen sisältää pehmentäjää, kuten tributyylifosfaattia, dibutyyliftalaattia, dioktyyliftalaattia, butyyliadipaattia ja risiiniöljyä.

Alustana voidaan käyttää luonnonkuiduista tai synteettisistä kuiduista valmistettua paperia tai synteettistä polymeerikalvoa, vaikkakin tavallisesti käytetään luonnonkuitupaperia. Alustassa voi, jos se on välttämätöntä, olla luonnon- tai synteettisestä suurimolekyylisestä aineesta tehty sulkukerros.

Kekeinnon mukaisella valoherkällä arkilla on allamainitut edut. Orgaaninen happoaine voi säilyttää vakaan värinmuodostuskyvyn pitkän aikaa ja estää kokonaisuudessa ntahriintumisen" johtuen siitä, että lämpö, valo ja erityisesti orgaanisessa, suurimolekyylisessä yhdisteessä oleva kosteus tai vesi eivät pääse siihen vaikuttamaan, fästä on seurauksena, että orgaanista happoainetta, jonka molekyylipaino on suhteellisen alhainen, kuten salisyylihapon tai sen metalllsuolan, joka oli sopimatonta käytäntöön, voidaan nyt käyttää.

Koska pinnoiteyhdieteen mekaaninen ja lämpösäilyvyys ovat eronomaiset, voidaan se säilyttää täysin moitteettomassa tilassa ja pinnoitustyö voidaan suorittaa helposti. Lisäksi on mahdollista levittää se pinnoituslaitteella, joka on asennettu paperikoneeseen niin, että paineherkkiä koplointiarkkeja voidaan valmistaa erittäin taloudellisesti.

Erityinen seos, joka käsittää orgaanisen happoaineen ja orgaanisen suurlmo1ekyy1i s en yhdisteen, voidaan mekaanisesti jauhentaa hienoksi pulveriksi, jonka yhtenäinen hiukkaskoko on muutamia mikroneja, esimerkiksi kuula-myi ly tyks el lä. Senvuoksi on mahdollista muodostaa pinnoitekerros, jossa hienot jauheet ovat tasaisesti hajaantuneet niin, että saadaan aikaan selviä kuvia ilman, että väri lähtee.

Pinnoiteyhdistettä käytetään yleensä määrissä, jotka ovat yli 2 g/m2 ja ylärajan määräävät pelkästään taloudelliset syyt.

Keksintöä kuvataan seuraavlen ei-rajoitettujen esimerkkien avulla. Kaavoissa on määrät annettu kuivapaino-osina, jollei toisin ole ilmoitettu.

Esimerkki 1 100 osaa lämpöplastlllista muunnettua kryleenihartsia, jonka pehmiämis-piste on 110°C (Mitsubishi Gas Chemistry Co., Japani, myy sitä nimellä Nikanol S-100) lämmitettiin lämpötilaan 180°C, siihen lisättiin 90 osaa sinkki-3,9'-di(a,a-dimetyylibentsyyli)ealisylaattia hämmennettäessä ja se liuotettiin. Siitä saatiin massa jäähdyttämällä ja jähmettämällä seos. Massa ^ 59362 murskattiin karkeasti Ja Jauhettiin 15 tunnin ajan kuulamyllyssä, Jolloin siihen oli lisätty 200 osaa kaoliinia Ja 30 osaa Jauhettua piianhydridiä (jota Shionogi-Pharmaceutical Co, Japani, myy nimellä Carplex No. 60). Tällöin saatiin erityinen seos, Jonka keskimääräinen hiukkaskoko oli noin 3 /*· Kuulamyllyn kokonaissisällys lisättiin 40 oeaan liukoista tärkkelystä Ja 100 osaan styreenihutadieenieekapolymerisatiolateksia (kiinteitä aineita 50 $) Ja 600 osaan vettä Ja hämmennettiin perusteellisesti. Tällä tavoin saatiin pinnoiteyhdiste. Valoherkkä levy valmistettiin levittämällä pinnoite-yhdiste Jatkuvasti liikkuvalle, 50 g/m painavalle paperille määrässä, Jonka Λ kuivapaino oli 10 g/m , Jolloin käytettiin kokeilupaperikonetta (Jota Mitsubishi Kokoki Co., Japani, myy nimellä Biisan-paperikone), Joka oli varustettu samanlaisella laitteella, Jota käytetään kaupallisesti suuressa mitassa.

Pinnoiteyhdiste levitettiin esilämmitetyn paperin pinnalle Ja sitä kierrätettiin pinnoitustyön aikana. Tästä Johtuen oli pinnoiteyhdiste alttiina leikkausraeitukselle Ja sen lämpötila oli samanaikaisesti korkeimmillaan 70°C, mutta sen valuminen säilyi ilmeisen vakaana ilman viskositeetin nousua. Esimerkki 2-1 "2-14* 100 osaa metyyl1styreeni-styreenisekapolymeeriä, Jonka molekyylipaino oli noin 1500 Ja Joka oli saatu polyneroimalla 60 paino-^ a-metyylistyreeniä Ja 40 paino-j6 styreeniä tioglykolihapon läsnäollessa, yhdistettiin 200 osaan kutakin allamainittua orgaanista happoainetta 150°-190°C lämpötilassa Ja sulatettiin siihen, Jolloin muodostui tasa-aineinen nestemäinen vaihe. Jäähdytettäessä nestemäinen vaihe, saatiin helposti murskattava massa.

Esimerkki No. Orgaaninen happoaine 2-1 3,5-di-(a-aetyylibenteyyli)sali8yylihappo 2-2 sinkki 3'~fonyyli-5-(a,a-dimetyylibentsyyll)eali- sylaatti 2-3 alumiini 3-ienyyli-5-(a,a-dimetyylibentsyyli)sali- sylaatti 2-4 sinkki 3-syklohekeyyli-5-(u,a-dlmetyylibentsyyli) salisylaatti 2-5 sinkklsuola 3~eykloheksyyli-5-(a,<*-dlmetyyllbentsyyli) salisyylihapon 70 paino-^ Ja sen alumiini-suolan 30 paino-j6 2-6 sinkki 3,5-di-(«,e-dimetyylibentsyyli)salisylaatti 2-7 sinkkisuola 3*5-di-(a,a-dimetyylibentsyyli)salisyyli- hapon 70 paino-^ Ja sen alumiinisuolan 30 paino-p 2-Θ sinkki 3-(a-metyylibentsyyli)-5-(* ,α-dimetyyli- bentsyyli)salisylaatti 2-9 sinkkisuola 3-(a-metyylibentsyyli)-5-(«»«-dlmetyyli- salisyylihapon 70 paino-^ Ja sen alumiinisuolan 30 paino-^ 20 5 S 3 6 2

Esimerkki Ho. Orgaaninen happoaine 2-10 sinkki 3,3-di-(«,a-dimetyylibentsyyli)salieylaatti 2-11 sinkki 3-(a,«-dimetyylibentsyyli)-3-fenyylisali- sylmatti 2-12 alumiini 3-(a,a-dimetyylibentsyyll)-5-f“enyylisali- syylihappo 2-13 sinkkisuola 3-(«,a-dinetyylibentsyyll)-5-fenyylieali- syylihapon 70 paino-jt ja sen alusiinisuolan 30 paino-^ 2-14 sinkki 3,3-disykloheksyyliealisylaatti 200 osaa kutakin tällä tavoin tehtyä massaa murskattiin keskimääräiseen hiukkaskokoon noin 200 μ, siihen lisättiin 1 osa formaldehydi-natriun-naftaleenisulfonaattikondensaattia (Koo Atlas Cot Japanissa myy sitä nimellä Benol-H), 600 osaa vettä ja 20 osaa liukoista tärkkelystä, jonka jälkeen laskettiin hiekkajauhatusmyllyn läpi* Lopuksi lisättiin 40 osaa etyreenibuta-dieenisekapolymeerisatiolateksia (kiinteitä aineita 30 £), Jotta olisi saatu erilaisia pinnoiteyhdisteitä.

Valoherkät arkit saatiin aikaan levittämällä kutakin pinnoiteyhdlstettä arkille 7 g/m kuivapainossa laskettuna sanaan tapaan kuin esimerkissä 1. Kaikki pinnoiteyhdisteet osoittivat oivallista mekaanista ja termistä kestävyyttä pinnoituksen aikana.

Esimerkki 3-1/-3-14 200 osaa kutakin esimerkissä 2 saatua massaa murskattiin keskimääräiseen hiukkaskokoon noin 200 p, siihen sekoitettiin 200 osaa kaoliinia, 30 osaa sinkkioksidia, 600 osaa vettä, 40 osaa liukoista tärkkelystä ja yksi osa Denol-N (ks. esimerkki 2), jonka jälkeen se jauhettiin hiekkajauhatusmyllyssä. Lopuksi lisättiin 100 osaa karboksyloitua styreeni-butadieenisekapolymeeri-eatiolateksia (kiinteitä aineita 30 j6), jotta olisi Saatu erilaisia pinnoite-yhdisteitä.

Valoherkät levyt tehtiin levittämällä kutakin pinnoiteyhdlstettä arkil-le 10 g/m kuivapainossa laskettuna samaan tapaan kuin esimerkissä 1. Kaikki pinnoiteyhdisteet osoittivat samanlaista mekaanista ja termistä kestävyyttä, kuin esimerkissä.

Esimerkki 4

Pinnoiteyhdiste tehtiin samalla menetelmällä kuin esimerkissä 1, paitsi että 3 osaa sinkkistearilttiä lisättiin vielä osaan Nikonol S 100 ja 30 osaan sinkki-3,3~di(a,oc-diaetyylibentsyyli)salieylaattia.

Valoherkkä arkki tehtiin pinnoiteyhdisteestä samaan tapaan kuin esimerkissä 1.

21 59362

Esimerkki 5 100 osaa a-metyylistyresnipolymeeriä, jonka molekyylipaino oli noin 1100» kuumennettiin yhdessä 10 osan sinkkisteariittia ja 60 osan sinkki- 3-(4-(a,a-diaetyylibentsyyli)fenyyli)-5-(«»«-dinetyylibenteyyli)ealisylaat-tla kanssa lämpötilaan 180°C, sulatettiin ja sekoitettiin. Saatu tulos jäähdytettiin ja karkeismurskattiin. Kaikkiin murskeisiin lisättiin 40 osaa jauhettua sinkkisllikaattia» 20 osaa polyakryyliamidia (polymerlsatioaste noin 1000) sekä 500 osaa vettä ja sitä jauhettiin posliinikuulamyllyssä 20 tunnin ajan. Lopuksi lisättiin siihen pinnoiteyhdisteen muodostamiseksi 60 osaa styreenibutadieenipolymerisatiolateksia.

Finnoiteyhdisteestä tehtiin valoherkkä levy samalla tavoin kuin esimerkissä 1. Pinnoiteyhdisteen mekaaninen ja terminen kestävyys pinnoitustyön aikana oli hyvä.

Esimerkki 6-1 "V 6-14 100 osaa novelak-tyyppistä p-fenyylifenoli-formaldehydipolykondensatio-tuotetta (molekyylipaino noin 800) sekoitettiin ja sulatettiin 150 osaan kutakin allamainittua orgaanista happoainetta lämpötilan ollessa 100° /v, 200°C. Kun tämä neste jäähdytettiin ja jähmeytettiin» syntyi massa.

Esimerkki no. Orgaaninen happoaine 6-1 salisyylihappo 6-2 sinkki salisylaatti 6- 5 3-bydroksi-5-(a»a-dimetyyllbentsyy1i)saii- syylihappo 6-4 sinkki 3-hydrokBi-5->(a»<x-dimetyylibent8yyll)sall- sylaatti 6-5 sinkki 3-fenyyll-5-(ct»a-dimetyylibentsyyli)eali- sylaattl 6-6 sinkki 3»5-dl-(a-netyylibentsyyli)salisylaatti 6-7 sinkki 3»5-di-(oc-metyylibentsyyli)eali8ylaattl 6-7 sinkki 3,5-di-tertiääributyylisallsylaatti 6-8 sinkki 4-otoksyylibentsoaatti 6-9 sinkki 3-fenyylisalisylaatti 6-10 4~tertiääri-butyyllbentsoehappo 6-11 sinkki 5-(5'**lcarboksi-4,~hydrokByylibentsyyli)8a- lisylaatti 6-12 5-(3 *-karboksi-4'-hydroksyy1lbentsyy1i)sa lisyylihappo 6-13 magnesium 3,5-di-tertiäärl-butyylisalisylaatti 6-14 l-karboksi-2» 3**dihydroksi-6-(a »a-dimetyyli- bentsyyli)naftaleenia 50 paino-^ ja 1-karboksi-2»3-dihydroksi-7-(«»e-dimetyyli-bentsyyli)naftaleenia 50 paino-96 r ·* 22 59362

Ktikin massoista marakattiin Jauheeksi» Joiden hiukkaakoko oli noin 200 μ· 200 oaaa kutakin Jauhennettua ainetta yhdistettiin 50 oaaan sinkkioksidia. 600 osaan vettä Ja 40 osaan liukoista tärkkelystä sekä Jauhennettiin hiekkajauhatusmyllyssä. Lopuksi lisättiin 100 osaa karboksyloitua styreeni-hutadieenisekapolymeerilateksia (kiinteitä aineita 50 $6) pinnoiteyhdisteen muodostamiseksi· Valoherkkä levy tehtiin levittämällä pinnoiteyhdiste tuki-arkille samaan tapaan kuin esimerkissä 1. Kunkin pinnoiteyhdisteen mekaaninen Ja terminen kestävyys oli sama kuin esimerkissä 1.

Esimerkki 7 100 osaa polystyreeniä, Jonka molekyylipalno oli noin 1000, 50 osaa alumiini-3-(a,a-dimetyylibentsyyli)-5-sykloheksyylisalisylaattia Ja 300 osaa kaoliinia kuumennettiin 180 asteeseen C, sulatettiin Ja sekoitettiin. Massa saatiin Jäähdyttämällä Ja Jähmettämällä yllämainittu seos. Massa karkaismurs-kattiin Ja siihen sekoitettiin 520 osaa vesiliuosta, Joka sisälsi 20 osaa polyvinyylialkoholia, Jonka Jälkeen sitä Jauhennettiin kuulamyllyssä 20 tunnin ajan. Lopuksi lisättiin 20 osaa styreenibutadieenisekapolymeerilateksia (kiinteitä aineita 50 #) pinnoiteyhdisteen muodostamiseksi.

Pinnoiteyhdisteestä tehtiin valoherkkä arkki samaan tapaan kuin esimerkissä 1. Pinnoiteyhdisteen mekaaninen Ja terminen kestävyys oli sama kuin esimerkissä 1.

Esimerkki 8 100 osaa α-metyylistyreenipolymeeriä, Jonka molekyylipalno oli noin 1000, 50 osaa 3_sykloheksyyli-5-(«*«-dimetyylibentsyyli) salisyylihappoa, 3 osaa steariinihappoa Ja 30 osaa sinkkioksidia kuumennettiin lämpötilaan 170°C, sulatettiin Ja sekoitettiin. Saatu seos Jäähdytettiin Ja Jähmeytettiin massan muodostamiseksi. Saatu massa karkeismurskattiin, siihen lisättiin 500 osaa vesiliuosta, Jossa oli 20 osaa tärkkelystä, Jonka Jälkeen sitä Jauhennettiin kuulamyllyssä 10 tunnin ajan. Lopuksi lisättiin 50 osaa styreeni-butadieenisekapolymeerilateksia (kiinteitä aineita 50 $¢) pinnoiteyhdisteen muodostamiseksi·

Valoherkkä arkki tehtiin pinnoiteyhdisteestä samalla tavoin kuin esimerkissä 1. Pinnoiteyhdisteen mekaaninen Ja terminen kestävyys oli sama kuin esimerkissä 1.

Esimerkki 9 100 osaa polystyreeniä, Jonka molekyylipalno oli noin 2000, Ja Joka oli saatu hiilitetrakloridina tapahtuneen polymerisation avulla, sekä 100 osaa alumiini-3,5-di-(a-metyylibentsyyli) salisylaattla sekoitettiin Ja sulatettiin lämpötilassa noin 150°C, Jonka Jälkeen tapahtui Jäähdytys Ja Jähmettäminen.

t 59362 23

Saatu massa murskattiin rakeiksi, joiden koko oli alle 1000 μ, siihen lisättiin 400 osaa koaliinia ja 100 osaa sinkkioksidia, jonka jälkeen sitä jau-hennettiin kuulamyllyssä 10 tuntia. Hyllytetyt tuotteet dispergoitiin liuokseen, joka käsitti 200 osaa vettä, 800 osaa etanolia ja 100 osaa etyylisel-luloosaa musteyhdisteen muodostamiseksi.

o

Valoherkkä arkki tehtiin painamalla musteyhdistettä 7 g/m, kuivapa!-nokei laskettuna, tukiarkille, jonka paino oli 30 g/m , tavallisen painokoneen avulla.

Seimerkki 10 100 osaa styreenialkyylialkoholisekapolymeeriä (monomeerlpainosuhde 90x10, molekyylipaino noin 3000) ja 200 osaa sinkki-3,5-di-(a-metyylibentsyy-li)salisylaattia liuotettiin 200 osaan asetonia. Senjälkeen haihdutettiin asetoni, jotta saataisiin massa. Hassa karkalsmuräkättiin hiukkaskokoon noin 200 μ, ja 200 osaa murskattua tuotetta sekoitettiin 1 osaan Denol-ff (ke. esimerkki 2), 600 osaa vettä ja 20 osaa liukoista tärkkelystä, jonka jälkeen se jauhennettlin jauhinlaitteessa (jota Mitsui Miike Seisokusha, Japani, myy nimellä Attritor). Lopuksi lisättiin 40 osaa styreenibutadieenisekapolymeeri-lateksia (kiinteitä aineita 30 £) pinnoiteyhdieteen muodostamiseksi. Valoherkkä arkki tehtiin käyttämällä pinnoiteyhdiste samalla tavoin kuin esimerkissä 1.

Esimerkki 11 100 osaa styreenialkyylialkoholisekapolymeeriä (monomeerlpainosuhde 85x15» molekyylipaino noin 1500) ja 300 osaa sinkki-3,5-di-(a-metyylibentsyy-li)salisylaattia liuotettiin 300 osaan asetonia. Saatu liuos lisättiin vähitellen dispersioon, jossa oli 2500 osaa vettä, 30 osaa Denol-N ja 500 osaa kaoliinia, hämmentäen samalla, jolloin saatiin erityisen substraatin dispersio, joka käsitti styreenialkyylialkoholisekapolymeeriä ja sinkki-3,5-di-(a-metyylibent8yyli)sali8ylaattia. Valoherkkä levy tehtiin levittämällä 7 g/m dispersiota kuivapainoksi laskettuna tukilevylle, jonka paino oli 50 g/m2.

Esimerkki 12 200 osaan polystyreenlemulsiota (kiinteitä aineita 50 $) lisättiin 100 osaa 30 prosenttista natrium 3-(a,a-dimetyylibentsyyli)-5-metyyliealisylaa-tin vesiliuosta, se lämmitettiin 80°C ja lisättiin vähitellen 500 osaan 40 prosenttiseen stannokloridin vesiliuokseen samalla hämmentäen. Senjälkeen jatkettiin hämmentämistä edelleen noin tunnin ajan samalla, kun liuoksen lämpötila pidettiin arvossa 90°C. Täten saadut emulgoituneet polystyreenl- hiukkaeet sisälsivät tina-3-(a»a-dimetyylibentsyyli)-5-BaliBylaattia. seuraavaksi lisättiin yllämainittuun emulsioon 150 osaa kaoliinia, 100 osaa vettä , t 24 59362 ja 50 osaa liukoista tärkkelystä sanalla kun seosta hämmennettiin voimakkaasti, jolloin saatiin pinnoiteyhdiste.

Valoherkkä arkki tehtiin käyttämällä pinnoiteyhdietettä samalla menettelyllä kuin esimerkissä 1«

Esimerkki Ι3-ΙΛ/Ι3-9 100 osaa sinkki-3,5-di-(a-metyylibentsyyli)salieylaattia sekoitettiin ja sulatettiin yhdessä 50 osan kanssa kutakin allamainlttua orgaanista suuri-molekyylistä yhdistettä. Saatu tulos jäähdytettiin ja jähmetettiin ja siten saatiin aikaan massa.

Esimerkki no. Orgaaninen suurimolekyylinen yhdiste 13-1 Styreeni-a-metyylistyreenisekapolymeeri (monomeeripainosuhde 60140, molekyylipaino 5000) I3-2 Polystyreeni (molekyylipaino 1500) 13-3 S tyreeniakryy1initrillls ekapolymeeri (monomeeripainosuhde 80 »20, molekyylipaino 2000) 13-4 Vinyylikioridi-vinyy1lasetaatt1sekapoly meeri (monomeeripainosuhde 85»15* molekyylipaino 5000) 13-5 Styreeni-metyylimetakrylaattisekapolymeerl (monomeeripainosuhde 80:20, molekyylipaino 2000) 13-6 Mfenyyli-fomaldehvdipolykondensatiotuote (molekyylipaino 600) 13-7 Sellakka 13-8 Polystyreeni (molekyylipaino 1500) 70 pai- no-jfc ja poreoktyfenoli-formaldehydipoly-kondensatiotuote (molekyylipaino 800) 30 paino-56 13-9 Parafenyylifenoli-fornaldehydripolykonden- satiotuote (molekyylipaino 700) 60 paino-^ ja isoftaalihappoetyleeniglykolipoly-kondeneatiotuote (molekyylipaino 1800) 40 paino-}6.

Kukin yllämainituista massoista karkeismurskattlln. 150 osaa kustakin murskatusta tuotteesta sekoitettiin 75 osaan kaoliinia, 35 osaan aktiivisavea 450 osa&n vettä ja 30 osaan liukoista tärkkelystä ja j »Tihennettiin hiekka-jauhatusmyllyssä. Lopuksi lisättiin 75 osaa styreenibutadieenisekapolymeeri-latekeia (kiinteitä aineita 50 ji) pinnoiteyhdlsteen muodostamiseksi. Valoherkkä levy tehtiin käyttämällä pinnoiteyhdietettä samalla tavalla kuin esimerkissä 1. Pinnoiteyhdlsteen mekaaninen ja terminen kestävyys oli hyvä, kuten esimerkissä 1.

M

* *

Vertailun vuoksi yllämainittuihin esimerkkeihin nähden, tehtiin erik seen allamainittuja yhdisteitä sisältävä orgaanisten happoaineiden vesidis- persioita.

« 59362

Tarkistus 1

Yhdiste Paino-osaa

Salisyylihappo 100

Denol-N (ks. esimerkki 2) 1

Polyvinyylialkoholi 5

Tarkistus 2

Yhdiste Paino-osaa

Salisyylihappo 100

Sinkkioksidi 300

Denol-H 4

Polyvinyylialkoholi 20

Tarkistus 3

Yhdiste Paino-osaa

Sinkki-3-fenyylisalisylaatti 100

Denol-H 1

Styreenibutadieenisekapolymeerilateksi (kiinteitä aineita 30 £) 16

Tarkistus 4

Yhdiste Paino-osaa

Sinkki-3,5-di-tertiääributyylisalisylaatti 100

Aktiivisavi 300

Denol-H 4 Tärkkelys 9

Styreenibutadleenisekapolymeerilateksi (kiinteitä aineita 30 jb) 36

Valoherkkä levy tehtiin levittämällä kutakin yllämainittua dispersiota /2 2 30 g/m painoiselle tukiarkille 7 g/m kuivapainoksi laskettuna saman menetelmän mukaisesti kuin esimerkissä 1.

Jotta oltaisiin voitu varmistua keksinnön mukaisten valoherkkien arkkien vaikutuksista, valmistettiin ylempi arkki, joka oli päällystetty värin-muodostajaa sisältävillä mikrokapseleilla. Mikrokapselit voidaan valmistaa esimerkiksi U.S. Patentin no. 2.800.437 mukaisesti. Alla on annettu suoritusmuoto valmistusta varten.

26 5 9 3 6 2 30 osaa hapollakäsiteltyä gelatiinia lisättiin 470 osaan vettä ja liuotettiin lämpötilan ollessa 60°C. 3 osaa kristalliviolettia laktonia liuotettiin 100 osaan isopropyylinaftaleenia, lämmitettiin $0 asteeseen C ja siihen lisättiin yllämainittu gelatiinin vesiliuos» joka sitten emulgoi-tiin ja diepergoitiin hämmentämällä niin» että muodostui pieniä öljypisaroi-ta» joiden keskimääräinen halkaisija oli 4-5 p* Seuraavaksi lisättiin yllä» mainittuun emulsioon 300 osaa arabikumin 10-prosenttista vesiliuosta» jonka jälkeen lisättiin 200 osaa vettä ja dispersion pH-arvo säädettiin etikkahapon avulla alueelle 4-4*5· Dispersio jäähdytettiin lämpötilaan 10°C» jotta koa-servaattikalvo hyytyisi ja siihen lisättiin 10 osaa formaldehydiä. 10 tunnin kovenemisen jälkeen oli kapselidispersio muodostunut. Tlempi arkki tehtiin p p levittämällä 30 g/m painavalle tukipaperille dispersiota 3 g/m kuivapainoksi laskettuna.

Keksinnön mukaisen valoherkän arkin vaikutukset todettiin seuraavalla tavalla. Valoherkkä arkki, joka oli käsitelty allamainitulla tavalla ja valoherkkä arkki» jota ei oltu käsitelty vastaavalla tavalla, asetettiin ylemmän arkin alle, jolle ylemmälle arkille oli kapseloitu värinmuodostaja niin, että päällystetty pinta on kosketuksessa mikrokapseleihin ja arkkeihin kohdistettiin paine kirjotuskoneen avulla. Värlnmuodostuskyvyn-, lämmön-, valon- ja kosteudenkestävyys huomioitiin sen eron perusteella, joka oli syntyneen värikuvan tiheydessä käsiteltyjen ja käsittelemättömien arkkien välillä.

a) Valoherkän arkin annettiin olla 90 # suhteellisessa kosteudessa ja 30°C lämpötilassa 10 tuntia.

b) Valoherkän levyn annettiin olla 100°C lämpötilassa 3 tuntia.

c) Valoherkän levyn annettiin olla alttiina suoralle auringonvalolle 3 tuntia.

Yllämainittujen koestusten lisäksi asetettiin valoherkkä arkki läheiseen kosketukseen ylemmän arkin kanssa siten, että päällystetty pinta ja mikrokap8ellt olivat vastakkain. Kun arkit oli upotettu veteen, ne kuivattiin ja erotettiin toisistaan. Siinä tapauksessa, että valoherkän arkin vedenkes-tävyys on huono, muodostaa ylempi arkki väriä, jolloin syntyy "tahraantunut pinta".

Yllämainitun koestuksen tulokset näkyvät taulukossa 1.

Jotta oltaisiin voitu todeta syntyneen värikuvan valon-, lämmön-, kosteuden- ja vedenkestävyys, tehtiin seuraavat kokeet. Tlempi arkki asetettiin valoherkän arkin päälle niin, että päällystetty pinta ja mikrokapselit olivat vastakkain ja merkintäpaine kohdistettiin arkkeihin kirjoituskoneen avulla.

24 tunnin kuluttua käsiteltiin valoherkkää arkkia seuraavilla tavoilla ja värikuvan tiheyden aleneminen huomioitiin.

a) Valoherkkää arkkia pidettiin 90 56 suhteellisessa kosteudessa ja 27 59362 50°C lämpötilassa 10 tunnin ajan.

b) Valoherkkää arkkia pidettiin 100°C lämpötilassa 5 tunnin ajan.

c) Valoherkkä arkki asetettiin alttiiksi suoralle auringonvalolle 3 tunnin ajaksi.

d) Valoherkkä arkki upotettiin veteen ja kuivattiin normaalilämpö-tilassa.

28 59 3 6 2 ω zg <u<C(a<cQ<:pQrt:cQ<<cQmi<cQ<:PQ<cQrt:

H

[2 pQ»cQpamffioQcQeQpapaffifrimmcQtricQcQmcQ

^---------------

|$ p CQPacQmfflCQCQCQPQCQOQmmcQPQCQCQtQCQCQfQ

^ jjjj < H g g OQOQCQmfQeQCQCC|fflCQPQmOQCQCQrf:<<rt:<< ^ CO «

^ H

ω <<ι<<(<ι<ι<ι<ι<ι<ΐίΐ;<;<ι<ι<ι<<<<«:< [Λ---—- ^ p <<ri;pQrt:cQrt;cC|l<CC|rt;i<CQm<ici:<PQ<CQ< rtj ril rtj rtj rij rtj rij ril rf* rtj rtj rtj rtl rtl R CQ(QCQmmcQCQeQtQ®ffl»«CQtQ<Crt:<<<<rt: « E · o rH fN n

□ o iHfNCO^invOr^OOOiHHi-IHi-IrHtNn^inVD

Sc I I I ! I I I I I I I I I I I I I I I I

H H (N <*)

Li_j___i 29 59362 pq ΒΒ(βΒ1Λ(ΐ3ΒΛ:<<<ΐ;<<ι;<<<ι<ι<<<<;<< n CQCQpqCQCQCQCQpQCQCQCQCQOQCQCQCQCQfflDacQCaOQffi

< faJrtJsdKCCrtJCCCpqcQfflCQOQPQCQPQCQmmCQCQPQ

I-------- [ j < «;<;ι<ι<<<;ι<ι<ι<ι<ι<(<ι<<;ι<ι<<ι<ι<ι<ι<ι<< ( I_______________ j

OiHCSCO^r O rH <N ro ^

Γ~- OOOliHfHiHiHi-H rHtNCO'a'inVDr'QOffiiHi-lf-trHrH

I I I I I I I I _ Λ I I I I l I I I I I I I I I

in vo 3o 5 9 3 6 2 1 ” ....... ' u to c «<

< QQQCQ

mccQmoQ<<mfflfflcQ<<cQm«i< (ocomu rij < rij ril rtj rtj rtl PQ rtj rt» rfl rtl rtj PQ rij ^ <<tQmcQCQmi<<dcQpo(art:(affl uuuu qqdcq

pq<ict;CQ<C<<pQfflCQ<rt:pr|<rt: PQ CQ ffl CQ

ri] rij rtj rtj OQriJrtJrtJ

mcQcQmcQfflPQi<<PQcQCQ<mm uuuu riojm^invor^oocTira

I I I I I I I I I -H

O !—I (N fM ,¾ Γ" oa σι h h ri h y h n m 31 59362

Selitys: Värinmuodostuskyvyn kestävyys A: säilytti alkuperäisen värinmuodostuskykynsä B: hiukan huonontunut C: huomattavasti huonontunut D: täysin huonontunut (värikuvia ei voitu muodostaa)

Syntyneen värikuvan kestävyys: A: väri ei lainkaan muuttunut B: hiukan muuttunut C: huomattavasti muuttunut D: häipynyt tai haalistunut Kuvan väritiheys: A: hyvä B: keskinkertainen C: erittäin huono.

Claims (9)

59362 32 Pat aitt ivaat imukset:

1. Herkistetty arkki, joka on tarkoitettu käytettäväksi paineherkässä jäl-jennösjärjestelmässä, tunnettu siitä, että se on tehty pinnoitteen avulla valoherkäksi, jotta se saisi aikaan väriä joutuessaan kosketukseen väriä synnyttävän aineen kanssa, ja että mainittu pinnoite sisältää hienojakoista seosta, joka käsittää (a) ainakin yhden happaman orgaanisen aineen, joka on valittu ryhmästä, jonka muodostavat aromaattiset karboksyylihapot sekä niiden moniarvoisten metallien kanssa muodostamat suolat, sekä (b) ainakin yhden suurimolekyylisen yhdisteen.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen herkistetty' arkki, tunn ettu siitä, että happamalla orgaanisella aineella on ainakin yksi joko 5~jäseninen tai 6-jäse-ninen hiilirengas substituenttina, ja että sen kemialliseen rakenteeseen kuuluu vähintään 17 hiiliatomia.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen herkistetty arkki, tunn ettu siitä, että happaman orgaanisen aineen hydroksyyliryhmä on orto-asemassa aromaattisen renkaan karboksyyliryhmään nähden.

4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen herkistetty arkki, tunn ettu siitä, että pinnoite lisäksi sisäLtää hiukkasmuodossa ainakin yhden vetesi liukenemattoman epäorgaanisen aineen, joka kuuluu epäorgaanisiin metalliyhdisteisiin ja/tai mineraa-lipigmentteihin.

5. Patenttivaatimuksen 1 mukainen herkistetty arkki, tunnettu siitä, että mukana on lisäksi ainakin yksi alifaattinen karboksyylihappo tai sen moniarvoisen metallin kanssa muodostama suola siten että tämä aineosa on yhdistettynä hienojakoiseen seokseen, joka käsittää tämän orgaanisen happaman aineen ja suuri-molekyylisen yhdisteen.

6. Menetelmä patenttivaatimusten 1-5 mukaisen herkistetyn arkin valmistamista varten käytettäväksi paineherkässä kopiointijär jestelmässä, tunn ettu siitä, että menetelmä käsittää sen, että tukikerros pinnoitetaan hienojakoisen seoksen suspensiolla, joka käsittää (a) ainakin yhden orgaanisen happaman aineen, joka on valittu ryhmästä, johon kuuluvat aromaattiset karboksyylihapot ja niiden moniarvoiset metallisuolat sekä (b) ainakin yhden orgaanisen suurimolekyylisen yhdisteen.

7. Patenttivaatimuksen 6 mukainen menetelmä herkistetyn arkin valmistamiseksi, tunnettu siitä, että suspensio sisältää lisäksi ainakin yhden veteen liukenemattoman epäorgaanisen aineen, joka kuuluu epäorgaanisiin metalliyhdistei-siin ja/tai mineraalipigmentteihin.

8. Patenttivaatimuksen 7 mukainen menetelmä herkistetyn arkin valmistamiseksi, tunnettu siitä, että veteen liukenematon epäorgaaninen aine esiintyy osittain tai kokonaan siten, että se on yhdistetty mainittuun hienojakoiseen seokseen. 33 5 9 3 6 2

9· Patenttivaatimuksen 6 mukainen menetelmä herkistetyn arkin valmistamiseksi, tunnettu siitä, että hienojakoinen seos saadaan sekoittamalla ja sulattamalla orgaaninen hapan aine ja orgaaninen suur imolekyylin en yhdiste kuumentamalla niitä, jähmettämällä saatu seos jäähdyttämällä se ja senjälkeen jauhentamalla se. Pat entkrav: