FI91404C - Menetelmä terapeuttisesti käyttökelpoisten alkyylisubstituoitujen 2-alkyyliamiinibentsopyran-6-olien valmistamiseksi - Google Patents

Description

i 91404

Menetelma terapeuttisesti kayttokelpoisten alkyylisubsti-tuoitujen 2-alkyyliamiinibentsopyran-6-olien valmistami-seksi 5 Tåmå keksinto koskee menetelmåå terapeuttisesti

kayttokelpoisten alkyylisubstituoitujen 2-alkyyliamiini-bentsopyran-6-olien valmistamiseksi, joilla on kaava I

CH3

JL JL __(CH) Q I

CH3—2 n CH3 ch3 15 jossa Q on NR,R2 tai N+R1R2R3-X·, jolloin R,, R2 ja R3 ovat metyyleja, X on halogenidi tai O-SfO)^, jossa R4 on tolueeni,

Rd on H tai R-C(O), jossa R on metyyli, ja n on 2, ja nii-den farmaseuttisesti hyvåksyttåvien suolojen valmistami-20 seksi. Osa "Q" kåsittaS ne tertiSSriset ja kvaternaariset ammoniumjohdokset, joissa NRtR2 tarkoittaa alkyleeniosaan kiinnittynyttS dialkyyliamiinia, ja N+R,R2R3-X· tarkoittaa kvaternaarista ammonium j ohdosta. Edul lisest i nåmå radikaa-lit ovat metyylejS ja etyylejå. Tietenkin niissM tapauk-.25 sissa, joissa Q tarkoittaa kvaternååristå amiinia, tållai-sia yhdisteita ei kåytettåisi happoadditiosuoloina, kun taas tertiaarisia amiineja kåytetåån edullisesti happoad-ditiosuoloinaan, edullisesti hydrokloridina tai hydrobro-midina.

30 Termi ”farmaseuttisesti hyvåksyttåvåt happoadditio- * suolat” kasittMå ne suolat, jotka voivat muodostua orgaa- nisen tai epSorgaanisen hapon vuorovaikutuksella farma-seuttisen emasyhdisteen kanssa niin, etta saadaan myrky-ton, farmaseuttisesti hyvåksyttava aine, kuten sellaiset, 35 joita esitetåån kaavan IV mukaisilla yhdisteillå. Tyypil- 2 lisia epåorgaanisia happoja, jotka muodostavat sopivia suoloja, ovat vetykloridi-, vetybromidi-, rikki- ja fosfo-rihappo ja happamat metallisuolat, kuten natriummonovety-ortofosfaatti ja kaliumvetysulfaatti. Tyypillisia orgaa-5 nisia happoja, jotka muodostavat sopivia suoloja, ovat mono-, di- ja trikarboksyylihapot. Tyypillisia tMllaisista hapoista ovat esimerkiksi etikka-, glykoli-, maito-, pa-lorypåle-, maloni-, meripihka-, glutaari-, fumaari-, ome-na-, viini-, sitruuna-, askorbiini-, maleiini-, hydroksi-10 maleiini-, bentsoe-, hydroksibentsoe-, fenyylietikka-, kaneli-, salisyyli- ja 2-fenoksibentsoehappo ja sulfoni-hapot, kuten metaanisulfonihappo ja 2-hydroksietaanisul-fonihappo. Voidaan muodostaa joko mono- tai dihapposuoloja ja tallaiset suolat voivat olla joko hydratoituneessa tai 15 oleellisesti vedettomassa muodossa. Yleenså nåiden yhdis-teiden suolat ovat kiteisia aineita, jotka liukenevat ve-teen ja moniin hydrofiilisiin orgaanisiin liuottimiin.

Yleisesti ottaen kaavan I mukaiset yhdisteet voidaan valmistaa analogisesti alalla tunnetuilla tavanomai-20 silla kemiallisilla menetelmilla ja tekniikoilla. Kåytån-nosså kaavan I mukaisten yhdisteiden valmistuksessa on kåtevåå kSyttaa lahtoaineina 3,4-dihydro-2,5,7,8-tetrame-tyyli-2H-l-bentsopyran-2-oleja, jotka enimmMkseen ovat tunnettuja yhdisteita. Hiissa tapauksissa, joissa mikåån .25 erityinen lahtoaine ei ole tunnettu, sellaiset yhdisteet voidaan helposti valmistaa kayttaen tavanomaisia menette-lyita analogisesti alalla tunnettujen kanssa, samoin kuin kåyttamalla sellaisia menetelmia, joiden olisi jårkevaa ajatella tuottavan haluttuja låhtoaineita.

30 Keksinnon mukaiselle menetelmalle kaavan I mukais ten yhdisteiden valmistamiseksi on tunnusomaista, etta (1) yhdiste, jolla on kaava 91404 3 CH3 R6° I 1 ch3 ch3 saatetaan reagoimaan kaavan R3X mukaisen yhdisteen kanssa, jolloin saadaan kaavan I mukainen yhdiste, jossa Q on 10 N+R,R2R3X-, tai (2) suoritetaan sellaisen yhdisteen aminointi, jol-la on kaava CH3 15 CH3 ch3 20 kaavan HNRjR2 xnukaisella dialkyyliamiinilla tai kaavan NRjR2R3 mukaisella trialkyyliamiinilla.

3,4-dihydro-2,5,7,8-tetrametyyli-2H-l-bentsopyran-2-olien valmistaminen ja niiden konversio lopullisiksi kaavan I mukaisiksi tuotteiksi on kuvattu seuraavissa .25 reaktiokaavioissa.

Valituotteiden valmistaminen r5 r5 30 HOnJ. H0 „/vl0H -. ÅJ-O"-oc«3-►

R7 I OH πγ T

r8 ' R8 ch3 35 (2) (3) 4 n . R5 Rfi'O Γ

Rg'O P b

V^rri I

^ 1 nH Λ^-0--(CH2)n-,COOCH3 -- R7 t u r7 l o„ R« CH3

5 Rg CH3 a J

(4) (5) - r5 r6 10 HOvA^\ ^ i 1) Mahdollinen ||

I asylointi I

P -- <CH2)n0H —---► >=^0..-(CH2)nX

h7 I 2) Aktivcinti H7 T

Rg CH3 Rg CH3 15 (6) (7)

Lopullisten yhdisteiden valmistaminen R6°v^\ _ .,,. HNR i Rp | |f I f1 20 ,7) -J-2— kA0.-<CH2)n R7 I '

Rg CH3 «2 (8) 25

R3X

V

30 r5 ΊμΟ i1 (7) WR1R^t'3.>· „

°7 T I

35 »8 CHj R2 (9) 91404 5 joissa n, R,# R2/ R3, Re, R7, Rg ja X ovat kuten aikaisemmin mååriteltiin, R5, R7 ja Rg ovat metyyleja ja R*' on -C(0)R, jossa R on kuten aikaisemmin maåriteltiin.

Vålituotteiden valmistaminen alkaa hydrokinonien 5 (2) kondensaatiolla 3-buten-2-onin kanssa hapon, edulli- sesti rikkihapon låsnå ollessa, jolloin kondensaatio suo-ritetaan metanolissa ja trimetyyliortoformiaatissa. Nåin valmistetuille dihydrobentsopyraaneille (3) suoritetaan sitten peråkkåin asylointi- ja hydrolyysireaktiot tavan-10 omaisten menetelmien mukaan, jolloin saadaan kaavan (4) mukaisia hemiketaaleja. Hydroksialkyyliosan liittåminen kaavan (4) mukaisten yhdisteiden 2-asemaan voidaan suorit-taa Wittig- tai Horner-tyyppisillå reaktioilla, edullises-ti kaavan (4) mukaisten yhdisteiden reaktiolla trimetyyli-15 fosfonoesterin (esim. trimetyylifosfonoasetaatin) kanssa, jolloin saadaan kaavan (5) mukaisia estereitå, jotka hyd-rolysoidaan ja sitten pelkistetaån (edullisesti litiumalu-miinihydridillå), jolloin saadaan kaavan (6) mukaisia al-koholeja. Nåmå alkoholit voidaan my8s muodostaa suoraan 20 happokatalysoidulla hydrokinonien (2) kondensaatiolla so- pivien kaavojen (10) ja (11) mukaisten vinyylidiolien kanssa.

OH (CH2>20H

I I

25 H2C = CH - C— (CH2)n0H tai H2C = C-(CH2)n0H

CH3 (10) (11) 30 joissa n on kuten yllå mååriteltiin.

Ennen arainointia kaavan (6) mukaiset alkoholit en-sin aktivoidaan muuttamalla 2-asemassa olevat hydroksial-kyyliosat joko halogenideikseen tai tosylaateikseen (eli X on halogenidi tai p-tolueenisulfonyyliradikaali, jolla on 35 kaava -0S(0)2R4, jossa R4 on kuten aikasemmin mååriteltiin) 6 kåyttaen tavanomaisia olosuhteita kuten esimerkiksi alkohol in reaktiota bromitrifenyylifosfoniumbromidin (Ph3PBr+Br) kanssa, joka on saatu trifenyylifosfiinin reak-tiolla bromin kanssa dikloorimetaanissa, tai antamalla 5 alkoholien reagoida sopivan sulfonyylihalogenidin (esim. p-tolueenisulfonyylikloridin) kanssa emåksen låsnå ollessa tavanomaisten alalla hyvin tunnettujen menetelmien mukaan. Saadut aktivoidut halogenidit (tai tosylaatit) (7) voidaan muuttaa halutuiksi dialkyyliaminojohdoksiksi tai kvater-10 nåårisiksi ammoniumjohdoksiksi joko ennen 6-OH-ryhmån asy-lointia tai sen jålkeen. Voidaan kåyttåå tavanomaisia ami-nointimenetelmiå haluttujen kaavan I mukaisten tertiååristen tai kvaternååristen amiinien valmistamiseksi. Siinå tapauksessa, ettå halutaan valmistaa tertiåårisiå amiine-15 ja, on edullista antaa kaavan (7) mukaisten yhdisteiden reagoida sopivan dialkyyliamiinin kanssa esimerkiksi saat-tamalla kosketuksiin ekvimolaariset mååråt låhtoaineita låmpotilassa noin 30 - 90 °C sekoittaen inertisså liuottimessa, edullisesti dimetyyliformamidissa, jolloin 20 mainittu aminointi tapahtuu edullisesti sen jålkeen, kun 6-oli-yhdiste on asyloitu. Samalla tavalla kaavan I mukaisten kvaternååristen ammoniumjohdosten valmistuksessa voidaan kåyttåå tavanomaisia, alalla hyvin tunnettuja me-netelmiå. Esimerkiksi voidaan tehokkaasti kåyttåå hyvåksi 25 kaavan (7) mukaisten aktivoitujen yhdisteiden reaktiota ekvimolaaristen måårien kanssa sopivaa trialkyyliamiinia paineessa, låmpotilassa noin 90 - 150 °C, inertisså liuottimessa, edullisesti butanonissa. Vaihtoehtoisesti kvater-nååriset ammoniumjohdokset voidaan valmistaa tertiåårisis-30 tå amiineista (vapaina emåksinå) antamalla tertiåårisen amiinin reagoida sopivan alkyylihalogenidin tai alkyy-lisulfonaatin (eli R3X, jossa X on halogenidi tai -OSfO)^) kanssa tavanomaisten menetelmien mukaan, kuten kuumenta-malla låhtoaineita, edullisesti refluksoitumislåmpotilois-35 sa emåksisesså liuottimessa, edullisesti asetonitriilisså.

91404 7 Jålleen on edullista asyloida ennen aminointia. Kuten mai-nittiin, on edullista asyloida 6-asemassa oleva ryhroa ennen aminointia, ja siten reaktiokaaviot kuvaavat edullista synteesitietS. Jos halutaan, aminointi voidaan suorittaa 5 ennen asylointia, xnutta se on vShemmån toivottava syn-teesitie.

Lisaksi koska 2-asemassa on asymmetrinen hiiliato-mi, yhdisteet voivat esiintya joko R- tai S-enantiomeerei-na tai niiden seoksina. Yksittaisen enantiomeerisen muodon 10 valmistaminen voidaan suorittaa erottamalla kaavan (5) mukaiset hapot standardeilla ja tavanomaisilla keinoilla, kuten esimerkiksi kåyttåmållå diastereomeerisiå suoloja optisesti aktiivisten amiinien kanssa, tai vaihtoehtoises-ti erottamalla kaavan (7) mukaiset alkoholit estereinå 15 optisesti aktiivisten happojen kanssa, esim.

L-2,^MeClC^CHMeCOOHsn (Me tarkoittaa metyyliå) kanssa.

Seuraavaksi kuvataan tåman keksinnon mukaisten yh-disteiden hyodyllisyytta ja menetelmia sita vårten.

Kun veren kuljetus sydånlihaksen osiin estyy, seu-20 rauksena on sydåninfarkti (sydånkohtaus) ja ilman verta jåava lihaskudos kuolee, jolloin tuloksena on pysyva sy-dånvaurio. Jos verenkuljetus voidaan saada uudelleen kåyntiin tuntien kuluessa infarktin jalkeen, sydånlihas-kudos sailyy elinkykyisena ja pysyvaå vauriota voidaan 25 vahentaa. Tama voidaan saada aikaan kirurgisilla samoin kuin farmakologisilla (trombolyysi) menettelytavoilla, ja nama menetelmåt tunnetaan reperfuusiona.

Reperfuusiota kSytetåan nykyisin laajasti ja menestyksel lisest i, ja on våitetty, ettå sydaninfarktista joh-30 tuvia kuolemia voidaan vahentåå 20 - 30 prosentilla. Kui-tenkin reperfuusio aiheuttaa myds ongelmia. Hapenpuuttees-ta kårsiva (iskeeminen) kudos on epånormaalissa tilassa ja se vaurioituu herkasti, kun se yhtakkia altistetaan run-saasti happea sisMltMvalle verelle. TamS on nimetty "hap-35 piparadoksiksi'1 ja se johtaa reperfuusiovaurioon solu- 8 kuolemien muodossa. On våitetty, ettå tåmå vaurio aiheutuu hapesta muodostuneista vapaista radikaaleista ja erityi-sesti superoksidiradikaalista 02'. Elåinkokeissa on saatu todisteita tålle olettamukselle. B.R. Lucchesi ja hånen 5 tyotoverinsa osoittivat, ettå superoksididismutaasientsyy- mi samoin kuin vapaan radikaalin poistaja N-(merkaptopro-pionyyli)glysiini våhentåvåt koiran sydånlihaksen reper-fuusiovauriota (Cir. Res., 1984, 54, 277-285; J. Cardio-vasc. Pharmacol., 1986, 8, 978-988; Fed. Proc., 1987, 46. 10 2413-2421).

E-vitamiini eli α-tokoferoli, hyvin tunnettu yhdis-te, jolla on kaava CH, H0K ± * rw 15 I 3 ^ I ^(ch2ch2ch2ch)3ch3 Η3° ch3 ch3 20 on luonnon antloksidantti, joka reagoi hapesta muodostu- nelden vapaiden radikaalien samoin kuin vetyperoksidin kanssa. On osoitettu, ettå se kertyy solujen våliin lipi-dimembraaneihin ja ettå sen biologinen tehtåvå on suojata biomembraaneja hapettavia hyokkåyksiå vastaan. a-tokofe-25 rolin 3,4-dihydro-2,5,7,8-tetrametyyli-2H-2-bentsopyran- 6-oli-antioksidanttiosa regeneroituu koko ajan kaikkialla tapahtuvilla solunesteen redokssysteemeilla ja kaikkia kåytånnbn tarkoituksla vårten se on pysyvå membraanin ai-neosa, joka regeneroituu kaiken aikaa.

30 Tåmån keksinnon mukaisissa yhdisteisså on myos sa- mankaltainen tai samanlainen 3,4-dihydroksi-2,5,7,8-tetra-alkyyli-2H-l-bentsopyran-2-yyliosa paitsi, ettå α-tokofe-rolimolekyylin 2-asemassa oleva lipofiilinen osa, jonka ajatellaan saavan aikaan sen leviåminen kaikkialle bio-35 membraaneihin, on korvattu hydrofiilisellå osalla, jotta 91404 9 yhdisteella olisi suurempi affiniteetti sydånkudokseen.

Siten tamån keksinnon mukaiset yhdisteet ovat hyodyllisiM myds farmakologisina antioksidantteina ja vapaiden radi-kaalien poistajina ja erikoisesti superoksidianioniradi-5 kaalin 0{ poistajina. Niita voidaan kåyttåa terapeuttisesti silloin, kun hapesta muodostuneista vapaista radikaaleista ja vetyperoksidista johtuva reperfuusiovaurio aiheuttaa solukuolemia kudoksissa. Tåmå tilanne muodostuu, kun ve-renkuljetuksen taydellinen tai osittainen estyminen kudok-10 siin poistuu, joko spontaanisti (ohimeneva iskemia) tai farmakologisin tai kirurgisin toimenpitein (trombolyysi, angioplastia, ohitusleikkaus, elinsiirto tai muu sellai-nen). Kudokset, jotka joutuvat alttiiksi ohimenevalle is-kemialle tai reperfuusiolle erilaisissa tautitiloissa tai 15 niiden laakehoidossa, ovat sydan-, keuhko-, munuais-, hai-ma- ja aivokudos. Erikoisesti nykyaan nopeasti lisaantyva farmakologisen trombolyysin, tunnetaan myos reperfuusiona, kaytto sydaninfarktin ja halvauksen jalkeen hyotyy ennen sitå tapahtuvasta tai saroanaikaisesta vapaiden radikaalien 20 poistajan, kuten tåmMn keksinnon mukaisten yhdisteiden an-nostelusta. Samalla tavalla kirurgiset toimenpiteet, kuten perkutaaninen transluminaalinen sydanangioplastia, jossa kaytetåån laajenevaa ilmapalloa suurentamaan ontelon hal-kaisijaa vaikeasti tukkeutuneissa ateroskleroottisissa 25 suonissa, sydSmen ohitusleikkaukset ja elinsiirtokirurgia saavat aikaan tiloja, joissa tapahtuu hapesta muodostunei-den radikaalien aiheuttama reperfuusiovaurio, jota voidaan våhentåå radikaalien poistajilla. Ohimeneva iskemia on yksi angina pectorikseen johtavista kausatiivisista teki-30 joista, ja siten tåmSn keksinnon mukaiset yhdisteet ovat hyodyllisia myos angina pectoriksen vastaisina aineina.

Tulehdusprosessin tiedetaan kåsittåvån myos super-oksidiradikaalien vapautumisen fagosyyttisoluista, jotka aiheuttavat joitakin nivelreuman oireista, ja vapaiden 35 radikaalien poistaja, kuten tåman keksinnon mukaiset yh- 10 disteet, on hyodyllinen myos tåmån sairauden hoidossa. Yhdisteet voivat olla hyddyllisiå myos syopien ja ikåån-tymisen hoidossa, koska hapesta muodos tune iden radikaalien on todettu kuuluvan aiheuttavien tekijδ iden joukkoon (kat-5 so artikkelit B. Halliwell ja C. Cutteridge, Biochem. J., 1984, 219, 1-14; TINS 1985, 22-26).

In vitro- ja in vivo -aktiivisuus tåmån keksinnon mukaisille yhdisteille voidaan osoittaa kåyttåmållå standardej a kokeita, jotka osoittavat vapaiden radikaalien 10 poistamiskyvyn, affiniteetin sydankudokseen ja sydåntå suojaavat ominaisuudet.

Vapaiden radikaalien poistamiskyky Esimerkisså 10 kuvatun 2-(3,4-dihydro-6-hydroksi-2,5,7,8-tetrametyyli-2H-l-bentsopyran-2-yy li) etyy li-N, N, N-15 trimetyyliammoniumbromidin kyky pelkistaa superoksidira-dikaaleja arvioitiin kokeessa, jonka ovat selittaneet H.P. Misra ja J. Fridovich, 1972, J. Biol. Chem. 247. 3170- 3175. Tassa kokeessa seurataan spektrometrisesti 1-epinef-riinin (1 x 10^* M) auto-oksidaationopeutta EDTA: η (1 x 10^* 20 M) låsnå ollessa 30 °C:ssa seuraten absorbanssin kasvua aallonpituudessa 480 ran. 50-%:inen auto-oksidaationopeuden esto (IDjo) saatiin testattavan yhdisteen pitoisuudella 138 ± 14 μΜ.

Vertailun vuoksi 3,4-dihydro-6-hydroksi-2,5,7,8-25 tetrametyyli-2H-l-bentsopyraani-2-karboksyylihappo (CAS

53188-07-1) antoi ID*, = 105 ± 8 μΜ ja d, 1-penisillamiini (CAS 52-67-5) ID« = 73 μΜ rinnakkaiskokeissa. Misra ja Fridovich ilmoittavat, ettå naudan superoksididismutaasi antoi 50 %:n eston pitoisuudella 46 mg/ml.

30 Affiniteetti sydankudokseen 14C:llå leimattu 2-(3,4-dihydro-2,5,7,8-tetrametyy- li-6-metyylikarbonyylioksi-2H-l-bentsopyran-2-yyli) etyyli-N,N,N-tri-14C-metyyliammonium-p-tolueenisulfonaatti synte-tisoitiin noudattamalla esimerkisså 1 selitettyå menetel-3 5 måå xnutta kåyttåen 14C-metyyli-p-tolueenisulfonaattia "kyl- 91404 11 man aineen" sijasta. Valmiste laimennettiin "kylmålla ai-neella" aktiivisuuteen 11,74 μα/mg ernasta.

24 rotalle annettiin 0,91 mg emasta/kg laskimonsi-saisesti (kanyylilla kaulalaskimoon). Elaimet lopetettiin 5 kolmen elaimen ryhmissa taulukossa I esitettyinå aikoina. Valittomasti ennen lopetusta otettiin 0,5 ml:n verinåyte paanvaltimossa olevasta katetrista. Sydamet poistettiin, kuivattiin ja punnittiin. Kudos- ja verinaytteet tehtiin liukoiseksi Luma Solvella (kvaternaårinen ammoniumhydrok-10 sidivalmiste) ja radioaktiivisuus maaritettiin tuikelas-kurilla. Tulokset on esitetty taulukossa I.

Taulukko I

15 Aika annos- ng ekviv./ ng ekviv./ Suhde telun jålkeen g sydantå ml sydåntå sydån/veri 5 min 1,591±0,22 0,434±0,351 3,05±1,46 15 min 1,728±0,422 0,590±0,295 6,90±8,34 30 min 1,905±0,278 0,12410,032 17,3315,42 20 1 h 2,09210,406 0,09610,008 20,0912,54 2 h 1,39510,042 0,08610,041 21,9013,56 4 h 1,25310,248 0,05410,013 27,1514,30 6 h 0,86310,067 0,04810,007 18,6212,77 8 h 0,65210,116 0,04810,012 15,1212,69 25

Voidaan nahda, etta testattavalla yhdisteella on huomattava affiniteetti sydånkudokseen. Sydankudosgrammaa kohti lasketun radioaktiivisuuden suhde radioaktiivisuu-30 teen verimillilitraa kohti kasvaa ajan kuluessa saavuttaen maksimin 27,15 hetkellå 4 tuntia. Vielapå 8 tunnin kulut- 12 tua laåkkeen konsentraatio sydankudoksessa såilyy koholla (0,65 μg ekviv./g).

Sydåntå suojaavat vaikutukset 2- (3,4-dihydro-2,5,7,8-tetrametyyli-6-metyylikar-5 bonyylioksi-2H-l-bentsopyran-2-yyli) etyyli-N,N,N-trimetyy- liammoniumbromidi arvioitiin suonensidonnalla aiheutetun infarktin kårsineillå ja reperfusoiduilla rotilla seuraa-vasti. Toiselle kahdesta rottaryhmåstå annettiin infuusio-na laskimonsisåisesti liuosta, jossa oli testattavaa yh-10 distettå suolaliuoksessa, nopeudella 2,3 ml/h (10 mg/kg/h). Vertailuryhmalle annettiin infuusiona suola-liuosta samalla nopeudella. 10 minuuttia laåkkeen infuu-sion jålkeen sepelvaltimot sidottiin kirurgisesti 60 ini-nuutiksi, siteet loystettiin reperfuusion salliiniseksi 30 15 minuutiksi. Siteet sidottiin uudestaan ja injektoitiin våriainetta (Evans Blue). Elåimet lopetettiin ja sydånkam-miot poistettiin ja punnittiin. Vårjåytymåton kudos lei-kattiin pois ja punnittiin; tamå tarkoittaa "riskialuetta" eli aluetta, johon veren kuljetus estyi sidonnalla. In-20 farktoituneen alueen måårittåmiseksi kudosta inkuboitiin 2,3,5-trifenyylitetratsoliumkloridin kanssa. Infarktoitu-nut kudos tuli variltåån vaaleaksi ja se voitiin leikata pois ja punnita. Siten kullekin rotalle, joka såilyi hengisså sitomisesta, saatiin "riskialueen” ja "infarktoitu-25 neen alueen" mittaus, ja laskettiin suhde kuten taulu-koissa II ja III on esitetty.

91404 13

Taulukko II Vertailuryhma

Rotta nro Kammioden yh- Riskialueen Infarktoit. Suhde teispaino, g kudos, mg kudos 5 1 1,445 196 51 25,7 2 1,362 383 200 52,3 3 1,428 277 152 54,6 4 1,470 244 232 95,2 5 1,359 272 323 119 10 6 1,530 452 432 95,6 7 1,220 303 339 112 8 1,520 188 173 93,5 9 1,133 78 80 102,6 15 keskiarvo 83,31 standardipoikkeama 31,72 14

Taulukko III

Hoidettu ryhma (10 mg/kg/h)

Rotta nro Kammioiden Riskialueen Infarktoit. Suhde % yhteispai- kudos, mg kudos, mg no, g 5 1 1,381 307 299 97,5 2 1,237 255 39 15,5 3 1,336 176 33 18,9 4 1,197 381 247 64,8 5 1,321 310 193 62,1 10 6 1,203 207 134 64,5 7 1,619 395 123 31,2 8 0,979 229 157 68,4 9 1,194 50 23 45,2 10 1,342 285 27 9,4 15 keskiarvo 47,75 standardipoikkeama 28,48

Voidaan nahda, etta hoitamattomalla ryhmalla saa-20 tiin suhde 83,3 % ja hoidetulla ryhmalla saatiin suhde 47,8 %, eli hoito johti infarktin 42,7-%:iseen vahenemi-seen. Tulos on tilastollisesti merkitseva (ANOVA) tasolla p = 0,02.

Sydanta suojaavat vaikutukset 25 3,4-dihydro-2-(2-dimetyyliaminoetyyli)-2,5,7,8-tet- rametyyli-2H-l-bentsopyran-6-yyliasetaattihydrokloridiar-vioitiin suonensidonnalla aiheutetun infarktin kMrsineilla ja reperfusoiduilla rotilla seuraavasti. Toiselle kahdesta rottaryhmasta annettiin infuusiona laskimonsisåisesti liu- 91404 15 osta, jossa oli testattavaa yhdistettå suolaliuoksessa, nopeudella 2,3 ml/h (10 mg/kg/h). Vertailuryhmalle annet-tiin infuusiona suolaliuosta samalla nopeudella. 10 mi-nuuttia laMkkeen infuusion jålkeen sepelvaltimot sidottiin 5 kirurgisesti 60 minuutiksi, siteet loystettiin reperfuusi-on sallimiseksi 30 minuutiksi. Siteet sidottiin uudestaan ja injektoitiin variainetta (Evans Blue). Elåimet lopetet-tiin ja sydankammiot poistettiin ja punnittiin. Vårjåyty-måton kudos leikattiin pois ja punnittiin; tåmå tarkoittaa 10 "riskialuetta" eli aluetta, johon veren kuljetus estyi sidonnalla. Infarktoituneen alueen måarittMmiseksi kudosta inkuboitiin 2,3,5-trifenyylitetratsoliumkloridin kanssa. Infarktoitunut kudos tuli variltaan vaaleaksi ja se leikattiin pois ja punnittiin. Siten kullekin rotalle, joka 15 sailyi hengisså sitomisesta saatiin Mriskialueen" ja "infarktoituneen alueen" mittaus, ja laskettiin suhde kuten seuraavissa taulukoissa on esitetty.

Taulukko I

2 0 Verta iluryhma

Rotta Kammioiden yh- Riskialueen Infarktoitunut Suhde % nro teispaino, g kudos, mg kudos, mg 1 1,203 410 403 98,3 2 1,521 459 401 87,4 25 3 1,090 249 245 98,4 4 1,142 180 154 85 5 0,973 327 78 24 6 1,054 125 113 90 7 0,784 465 321 89 keskiarvo 78,9 standard ipo ikkeama 2 6,2 30 16

Taulukko II Hoidettu ryhma

Rotta nro Kammioiden yh- Riskialueen Infarktoitu- Suhde % teispaino, g kudos, mg nut kudos, mg 5 1 1,193 478 337 70,1 2 1,046 200 80 40,3 3 1,383 513 51 10 4 1,078 416 346 83,2 5 1,0 457 18 4 10 6 0,95 411 294 71,6 7 0,830 292 51 17,5 8 0,895 487 34 7,0 keskiarvo 38,0 15 standardipoikkeama 32,9

Voidaan nåhdå, ettM hoitamattomalle ryhmålle saa-tiin suhde 78,9 % ja hoidetulle ryhmålle saatiin suhde 38,0 %, eli hoito johti infarktin 48,2-%:iseen våhenemi-20 seen. Tulos on tilastollisesti merkitsevå (ANOVA) tasolla p < 0,02.

Edullisimmin yhdisteet annostellaan laskimonsisåi-sesti, erityisesti kriisitilanteissa, joissa on oleellis-ta, etta terapeuttinen aine saadaan vaikutuspaikalleen 25 niin nopeasti kuin mahdollista, kuten niisså kiireellisis-så tiloissa, jotka on aiheuttanut sydåninfarkti, kohtaus ja kirurgiset toimenpiteet, ts. tilat, jotka voivat ai-heuttaa vakavan reperfuusiovaurion. Tåman keksinnon mukaiset yhdisteet annostellaan edullisesti laskimonsisåisesti 30 silloin, kun Q on dialkyyliaminoryhma, ja oraalisesti 91404 17 niisså tapauksissa, joissa Q on kvaternaarinen ammonium-suola.

Tainan keksinnon mukaisia yhdisteita voidaan kåyttåa sekå ennalta ehkåisevåsti ettå terapeuttisesti. Vaikutta-5 van aineosan måårå terapeuttista annostelua vårten voi vaihdella laajalla alueella, ja se on riippuvainen sellai-sista tekijoists kuin hoidettava nisakSslaji, sen ika, terveys, sukupuoli, paino, hoidettavan tilan luonne ja vakavuus. Yleensa annosteltavaksi tarkoitettu terapeutti-10 sesti tehokas maarS vaikuttavaa aineosaa vaihtelee valilla noin 0,1 mg/kg - 50 mg/kg kehon painoa paivassa. Ennalta ehkaisevaa antoa vårten voidaan kSyttaS vastaavasti alem-pia annoksia.

Tainan keksinnon mukaisia yhdisteita voidaan annos-15 tella myos oraalisesti, edullisesti kayttaen enemman vaikuttavaa aineosaa paivassa kuin parenteraalisesti annos-teltaessa, ottaen edullisesti jaettuja annoksia 3-4 ker-taa paivassa. Edullisesti enteraalinen annostelu "kriisin" jalkeisissa tilanteissa, erikoisesti sairaalasta poispaa-20 syn jalkeen. Yhdisteita voidaan kayttaa tavanomaisina an-nostusyksikkoina, kuten tabletteina, kapseleina, rakeina, pastilleina, eliksiireina, emulsioina, suspensioina, ja niissa tapauksissa, joissa paikallinen hoito on edullinen, perapuikkona tai kielenalaisena annosteluna. Tabletit tai 25 kapselit, jotka sisaltavat 100 - 400 mg vaikuttavaa aineosaa, ovat edullisia enteraalisen annostelun muotoja. Tie-tenkin tulehduksen hoidossa edullinen annostelumenetelma on antaa depot-injektio suoraan tulehdusalueen kohtaan, minka jalkeen seuraa enteraalinen annostelutapa.

30 Kiinteiden annosmuotojen kuten tablettien valmis- tuksessa vaikuttava aineosa sekoitetaan yleensa tavan-omaisen farmaseuttisen kantajan tai tayteaineen, kuten ge-latiinin, erilaisten tSrkkelysten, laktoosin, kalsiumfos-faatin tai hienojakoisen sokerin kanssa. Tassa kaytettyna 35 termi farmaseuttinen kantaja sisaltaa myos liukastinai- 18 neetf joita kåytetåån tablettigranulaattien virtauksen parantamiseksi ja jotka estavåt tablettiaineen tarttumisen tablettimuotteihin ja lavistimiin. Sopivia liukastinainei-ta ovat esimerkiksi talkki, steariinihappo, kalsiumstea-5 raatti, magnesiumstearaatti ja sinkkistearaatti. Tassa kaytettynå farmaseuttisen kantajan maårittelyyn sisåltyvåt myos hajotusaineet, joita lisåtSån auttamaan tablettien hajoamista ja liukenemista annostelun jålkeen, samoin kuin vMri- ja/tai makuaineet tablettien esteettisten ominai-10 suuksien parantamiseksi ja niiden tekemiseksi hyvaksytta-vammiksi potilaalle.

Sopivia nestemaisia tayteaineita nestemaisten an-nosyksikkomuotojen valmistamiseksi ovat vesi ja alkoholit, kuten etanoli, bentsyylialkoholi ja polyetyleeniglykolit, 15 joko ilman pinta-aktiivisen aineen lisåystå tai sen kera. Yleensa edullisiin nestemaisiin tayteaineisiin, erikoises-ti injektoitavia valmisteita vårten, kuuluvat vesi, fysio-loginen suolaliuos ja suolaliuokset, dekstroosi- ja glyko-liliuokset, kuten propyleeniglykolin vesiliuos tai poly-20 etyleeniglykoliliuokset. Injektiokohdan årsytyksen mini- moimiseksi tai eliminoimiseksi tallaiset koostumukset voi-vat sisåltaa ei-ionista pinta-aktiivista ainetta, jonka hydrofilli-lipofiilitasapaino (HLB) on noin 12 - noin 17. Pinta-aktiivisen aineen maåra tallaisissa koostumuksissa 25 vaihtelee valilla noin 5-15 paino-%. Pinta-aktiivinen aine voi olla yksi komponentti, jolla on ylla identifioitu HLB, tai kahden tai useamman komponentin seos, jolla on haluttu HLB. Esimerkkeja parenteraalisissa valmisteissa kåyttokelpoisista pinta-aktiivisista aineista ovat polyok-30 sietyleenisorbiinirasvahappoestereiden luokka, esimerkiksi sorbiinimono-oleaatti, ja suurimoolimassaiset etyleeniok-sidin adduktit hydrofobisen emaksen kanssa, joka on muo-dostunut propyleenioksidin kondensaatiolla propyleeniglykolin kanssa. Tietyissa paikallisissa ja parenteraalisissa 35 valmisteissa voidaan kayttaa kantajina tai tayteaineina 91404 19 erilaisia oljyjå. Tyypillisia tållaisista oljyista ovat mineraalioljyt, glyseridioljyt, kuten laardioljy, turskan-maksaoljy, maapåhkinaoljy, seesamioljy, maissioljy ja soi-jaoljy. Liukenemattomia yhdisteita vårten voidaan lisata 5 suspendoimisaineita samoin kuin viskositeetinsåatoaineita, kuten esimerkiksi magnesiumalumiinisilikaattia tai karbok-simetyyliselluloosaa. Naiden tayteaineiden lisaksi voidaan lisata myos puskureita, sailytysaineita ja emulgointiai-neita.

10 Kuten patee useimmissa tapauksissa, joissa tietyil- la kemiallisten yhdisteiden luokilla on havaittu olevan edullisia terapeuttisia kayttotarkoitussovellutuksia, tie-tyt yleiset alaluokat ja tietyt erityiset yhdisteet ovat tietenkin edullisia. Edullisia yhdisteitM ovat erikoisesti 15 2- (3,4-dihydro-6-hydroksi-2,5,7,8-tetrametyyli-2H-l-bents- opyran-2-yy1i)etyy1i-N,N,N-trimetyy1iammoniumbromidi, 2 - (3,4-dihydro-2,5,7,8-tetrametyyli-6-metyylikarbonyylioksi-2H-l-bentsopyran-2-yyli) etyyli-N, N, N-trimetyyliammonium-bromidi, 3,4-dihydro-2-(2-dimetyyliaminoetyyli)-2,5,7,8- 20 tetrametyyli-2H-l-bentsopyran-6-olihydrokloridi ja 3,4-di- hydro-2-(2-dimetyyliaminoetyyli)-2,5,7,8-tetrametyyli-2H-bentsopyran-6-yy1iasetaattihydrokloridi.

Tietenkin on ilmeista, ettå 2-asemassa oleva metyy-liosa voidaan poistaa tai korvata toisella alemma11a al-25 kyylilla (esim. 2-asemassa oleva metyyli voidaan korvata ryhmalla H, etyyli, propyyli, butyyli tai muu sellainen). Tållaisten nain modifioitujen yhdisteiden on tarkoitettu myos kuuluvan tamån keksinnon suoja-alaan tasså esitetty-jen etujen vuoksi, ja ne voidaan valmistaa tavanomaisilla 30 menetelmillM, jotka ovat ilmeisia alan asiantuntijoille.

Seuraavien esimerkkien tarkoitus on kuvata tassa selitettyja tekniikoita ja menetelmia. Esimerkit 1 ja 2 kuvaavat låhtQaineiden valmistusta.

20

Esimerkki 1 3.4- dihydro-2 - (2-bromietyyli) -2,5,7,8-tetrametyyli- 2H-l-bentsopyran-6-oli 11,0 g:aan (0,042 mol) trifenyylifosfiinia, joka on 5 200 ml:ssa dikloorimetaania, lisåtaan pisaroittain liuos, jossa 6,71 g (0,042 mol) bromia 50 ml:ssa dikloorimetaania. Liuosta sekoitetaan 30 minuuttia huoneen låmpotilas-sa, sitten lisåtaan 10,0 g (0,04 mol) 3,4-dihydro-6-hyd-roksi-2,5,7,8-tetrametyyli-2H-l-bentsopyran-2-etanolia 10 (CAS 79907-48-5). Saatua liuosta palautusjaahdytetaan 4 tuntia, sen annetaan jååhtyå yon yli, se pestaan liuoksel-la, jossa on 15 g natriumkarbonaattia 200 ml:ssa vetta, se kuivataan vedettomallå natriumsulfaatilla, suodatetaan ja haihdutetaan. Saatu 61jy kiteytetaån metanolista, jolloin 15 saadaan 9,22 g 3,4-dihydro-2-(2-bromietyyli)-2,5,7,8-tetrametyy 1i-2H-1-bentsopyran-6-o1ia.

Optisesti aktiiviset enantiomeerit saadaan korvaa-malla raseeminen 3,4-dihydro-6-hydroksi-2,5,7,8-tetrame-tyyli-2H-l-bentsopyran-3-etanoli R-enantiomeerilla (CAS 20 94425-68-0) tai S-enantiomeerilla (CAS 94425-67-9) ja nou- dattamalla taman esimerkin menettelytapoja kummallekin yksittåiselle isomeerille.

Esimerkki 2 3.4- dihydro-2- (2-bromietyyli) -2,5,7,8-tetrametyyli- 25 2H-l-bentsopyran-6-yyliasetaatti

Liuokseen, jossa on 9,22 g (0,029 mol) 3,4-dihydro-2-(2-bromietyyli) -2,5,7,8-tetrametyy li-2H-l-bentsopyran-6-olia 60 ml:ssa lutidiinia, lisåtaan 30 ml etikkahappoan-hydridiå. Saatua liuosta sekoitetaan huoneen ISmpotilassa 30 y6n yli. Lisåtaan vetta (30 ml) ja jonkin verran jaita låmpotilan pitåmiseksi suunnilleen 30 °C:ssa, seosta sekoitetaan 30 minuuttia, lisåtaan viela vettå ja jåitå, ja muodostunut saostuma keråtåan, sita peståån vedellå ja se kuivataan fosforipentoksidilla alipaineessa, jolloin saa-35 daan 10,0 g jauhetta. Uudelleenkiteyttåminen etyylieette- 91404 21 rin ja pentaanin seoksesta antaa 9,41 g 3,4-dihydro-2-(2-bromietyyli) -2,5,7,8-tetrametyyli-2H-l-bentsopyran-6-yyli-asetaattia, sp. 102 - 103 °C.

Esimerkki 3 5 3,4-dihydro-2-(2-dimetyyliaminoetyyli)-2,5,7,8-tet- rametyyli-2H-l-bentsopyran-6-olihydrokloridi Seosta, jossa on 12,53 g 3,4-dihydro-2-(2-bromi-etyyli)-2,5,7,8-tetrametyyli-2H-l-bentsopyran-6-olia ja nestemåistå dimetyyliamiinia 50 ml:ssa dimetyyliformami-10 dia, sekoitetaan huoneen låmpotilassa 16 tuntia. Lisåtåån vetta ja tuote uutetaan etyylieetterillå. Uute pestaan vedella, se kuivataan vedettomållå natriumsulfaatilla, suodatetaan ja haihdutetaan. Lisåtåån yksi ekvivalentti vetykloridihappoa isopropanolissa, ja saatu saostuma uu-15 delleenkiteytetåSn kahdesti isopropanoli/vesiseoksesta, jolloin saadaan 9,44 g otsikon mukaista yhdistetta, sp.

>300 °C.

Esimerkki 4 3,4-dihydro-2-(2-dimetyyliaminoetyyli)-2,5,7,8-tet-2 0 rametyyli-2H-bentsopyran-6-yyliasetaat1:i

Seosta, jossa on 3,55 g (0,01 mol) 3,4-dihydro-2-(2-bromietyyli) -2,5,7,8-tetrametyyli-2H-bentsopyran-6-yyliasetaattia ja 2,0 g nestemåista dimetyyliamiinia 50 ml:ssa dimetyyliformamidia, sekoitetaan huoneen låmpo-25 tilassa 40 tuntia. Lisåtåån vetta ja tuote uutetaan etyy-liasetaatilla ja etyylieetterillå. Uute peståån vedellå, se kuivataan vedettdmållå natriumsulfaatilla, suodatetaan ja haihdutetaan. Saatu 61jy kiteytyy etyylieetterin ja pentaanin seoksesta, jolloin saadaan 2,05 g 3,4-dihydro-2-30 (2-dimetyyliaminoetyyli) -2,5,7,8-tetrametyyli-2H-bentsopy-ran-6-yyliasetaattia vapaana emåksenå. Sp. 263 - 270 °C. Esimerkki 5 2-(3,4-dihydro-6-hydroksi-2,5,7,8-tetrametyyli-2H-l-bentsopyran-2 -yy 1 i) etyy 1 i-N, N, N-tr imetyy 1 i ammo-35 niumbromidi 22

Vaihe A: 11,0 g:aan (0,042 mol) trifenyylifosfii-nia, joka on 200 ml:ssa dikloorimetaania, lisåtaan pisa-roittain lluos, jossa 6,71 g (0,042 mol) bromia 50 ml:ssa dikloorimetaania. Liuosta sekoitetaan 30 minuuttia huoneen 5 IMmpdtilassa, sitten lisStaSn 10,0 g (0,04 mol) 3,4-di-hydro-6-hydroksi-2,5,7,8-tetrametyyli-2H-l-bentsopyran-2-etanolia (CAS 79907-48-5). Saatua liuosta palautusjaåhdy-tetSån 4 tuntia, sen annetaan jååhtyå y6n yli, se pestaan liuoksella, jossa on 15 g natriumkarbonaattia 200 ml:ssa 10 vettå, se kuivataan vedettomSllå natriumsulfaatilla, suo-datetaan ja haihdutetaan. Saatu 61jy kiteytetaan metano-lista, jolloin saadaan 9,22 g 3,4-dihydro-2-(2-bromi-etyyli)-2,5,7,8-tetrametyyli-2H-l-bentsopyran-6-olia.

Vaihe B: 2,90 g:aan ylla saatua bromidia, joka on 15 80 ml:ssa butanonia, lisataan ruostumattomasta teraksesta valmistetussa teraspommissa 6 g kylmåå (-20 °C) neste-maista trimetyyliamiinia; pommi suljetaan ja se kuumenne-taan 120 - 125 °C:seen 60 tunniksi sekoittaen sisSpuolel-ta. Pommi jaMhdytetaan, avataan, ja sen sisålto siirretaan 20 kolviin liuottimen avulla. Liuotin haihdutetaan ja jaannos uudelleenkiteytetaan etanolista, jolloin saadaan 1,99 g otsikon mukaista yhdistetta, sp. 225 °C.

Optisesti aktiiviset enantiomeerit saadaan korvaa-malla raseeminen 3,4-dihydro-6-hydroksi-2,5,7,8-tetrame-25 tyyli-2H-l-bentsopyran-3-etanoli R-enantiomeerilla (CAS

94425-68-0) tai S-enantiomeerilla (CAS 94425-67-9) ja nou-dattamalla vaiheen A ja vaiheen B menettelytapoja kummal-lekin yksittaiselle isomeerille.

Esimerkki 6 30 2-(3,4-dihydro-2,5,7,8-tetrametyyli-6-metyylikar- bonyylioksi-2H-l-bentsopyran-2-yyli)etyyli-N,N,N-trimetyy1iammoniumbromidi

Vaihe A: Liuokseen, jossa on 9,22 g (0,029 mol) 3,4-dihydro-2 -(2-bromietyyli) -2,5,7,8-tetrametyyli-2H-l-35 bentsopyran-6-olia 60 ml:ssa lutidiinia, lisataan 30 ml 91404 23 etikkahappoanhydridiå. Saatua liuosta sekoitetaan huoneen låmpotilassa yon yli. Lisåtfiån vetta (30 ml) ja jonkin verran jåitå lampdtilan pitåmiseksi suunnilleen 30 °C:ssa, seosta sekoitetaan 30 minuuttia, lisataan vielå vetta ja 5 jåitå, ja muodostunut saostuma kerataån, se peståån vedel-la ja kuivataan fosforipentoksidilla alipaineessa, jolloin saadaan 10,0 g jauhetta. Uudelleenkiteyttaminen etyylieet-terin ja pentaanin seoksesta antaa 9,41 g 3,4-dihydro-2-(2-bromietyyli) -2,5,7,8-tetrametyyli-2H-l-bentsopyran-6-10 yyliasetaattia, sp. 102 - 103 °C.

Vaihe B: 6,71 g:aan (0,019 mol) tata asetaattia, joka on 80 mltssa butanonia, lisataan noin 10 g kylmåa (-20 °C) nestemåistå trimetyyliamiinia. Seosta sekoitetaan ja se kuumennetaan 100 - 105 °C:seen suljetussa, ruostu-15 mattomasta teråksesta valmistetussa astiassa 60 tunniksi, liuotin haihdutetaan ja jSSnnds uudelleenkiteytetSan kah-desti etanolista, jolloin saadaan 5,18 g otsikon mukaista yhdistetta, sp. 285 eC.

Esimerkki 7 20 2-(3,4 -dihydro-2,5,7,8 -tetrametyy 1 i -6-metyy 1 ikar- bonyylioksi-2H-l-bentsopyran-2-yyli) etyyli-Ν,Ν,Ν-trimetyyliammonium-p-tolueenisulfonaatti Seosta, jossa on 3,55 g (0,01 mol) 3,4-dihydro-2-(2-bromietyyli) -2,5,7,8-tetrametyyli-2H-bentsopyran-6-25 yyliasetaattia ja 2,0 g nestemåistå dimetyyliamiinia 50 ml:ssa dimetyyliformamidia, sekoitetaan huoneen låmpo-tilassa 40 tuntia. Lisåtåan vetta ja tuote uutetaan etyy-liasetaatilla ja etyylieetterillå. Uute peståån vedellå, se kuivataan vedettomållå natriumsulfaati11a, suodatetaan 30 ja haihdutetaan. Saatu 61jy kiteytyy etyylieetterin ja pentaanin seoksesta, jolloin saadaan 2,05 g 3,4-dihydro-2-(2-dimetyyliaminoetyyli) -2,5,7,8-tetrametyyli-2H-bentsopy-ran-6-yyliasetaattia vapaana emåksenå.

Liuosta, jossa on 319 mg yllå saatua emåstå ja 35 204 mg (10 %:n ylimåårå) metyyli-p-tolueenisulfonaattia 24 10 ml:ssa asetonitriilia, palautusjåMhdytetåan 3 tuntia. Liuotin haihdutetaan ja saatua oljyå hierretaån etyylieet-terin kanssa. Saatu kiinteå aine uudelleenkiteytetaan etyyliasetaatista, jolloin saadaan 302 mg otsikon mukaista 5 yhdistetta, sp. 77 °C.

Claims (4)

91404 Patentt ivaat imukset

1. Menetelma terapeuttisesti kayttokelpoisten al-kyylisubstituoitujen 2-alkyyliamiinibentsopyran-6-olien 5 valmistamiseksi, joilla on kaava I CH3

10 CH3AJko4-(CH2>n° ch3 ch3 jossa Q on NR,R2 tai N+R,R2R3’X', jolloin Ri, R2 ja R3 ovat metyyleja, 15. on halogenidl tai 0-S(0)2R4, jossa R4 on tolueeni, Re on H tai R-C(O), jossa R on metyyli, ja n on 2, ja nii-den farmaseuttisesti hyvåksyttåvien suolojen valmistami-seksi, tunnettu siitå, ettå (1) yhdiste, jolla on kaava 20 ch3 V 11 IL --(CH-) N—R- 2 2

25 GH3 CH3 saatetaan reagoimaan kaavan R3X mukaisen yhdisteen kanssa, jolloin saadaan kaavan I mukainen yhdiste, jossa Q on N+R,R2R3X-, tai 30 (2) suoritetaan sellaisen yhdisteen aminointi, jol la on kaava CH3 *6° rY^i

35 CH3--^A0^-«Μ2'ηχβ ch3 ch3 kaavan HNR,R2 mukaisella dialkyyliamiinilla tai kaavan NR,R2R3 mukaisella trialkyyliamiinilla.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelma, tunnettu siitå, ettå valmistetaan 2-(3,4-dihydro- 5 6-hydroksi-2,5,7,8-tetrametyyli-2H-l-bentsopyran-2-yyli)- etyyli-N,N,N-trimetyyliammoniumbromidi.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelma, tunnettu siitå, ettå valmistetaan 2-(3,4-dihydro-2,5,7,8-tetrametyyli-6-metyylikarbonyylioksi-2H-l-bentso- 10 pyran-2-yyli)etyyli-N,N,N-trimetyyliammoniumbromidi.

4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelma, tunnettu siita, ettå valmistetaan 3,4-dihydro-2-(2-dimetyyliaminoetyyli) -2,5,7,8-tetrametyyli-2H-l-bentso-pyran-6-yyliasetaattihydrokloridi. 91404