FI91404B - Menetelmä terapeuttisesti käyttökelpoisten alkyylisubstituoitujen 2-alkyyliamiinibentsopyran-6-olien valmistamiseksi - Google Patents

Description

91404

Menetelmä terapeuttisesti käyttökelpoisten alkyylisubsti-tuoitujen 2-alkyyliamiinibentsopyran-6-olien valmistamiseksi 5 Tämä keksintö koskee menetelmää terapeuttisesti

käyttökelpoisten alkyylisubstituoitujen 2-alkyyliamiini-bentsopyran-6-olien valmistamiseksi, joilla on kaava I

CH3

JL JL __(CH) Q I

ch3—2 n CH3 ch3 15 jossa Q on NR,R2 tai N+RjR^-X", jolloin R,, R2 ja R3 ovat metyylejä, X on halogenidi tai O-SfO)^, jossa R4 on tolueeni, R6 on H tai R-C(O), jossa R on metyyli, ja n on 2, ja niiden farmaseuttisesti hyväksyttävien suolojen valmistami-20 seksi. Osa "Q" käsittää ne tertiääriset ja kvaternaariset ammoniumjohdokset, joissa NRtR2 tarkoittaa alkyleeniosaan kiinnittynyttä dialkyyliamiinia, ja N+R!R2R3· X' tarkoittaa kvaternääristä ammonium johdosta. Edullisesti nämä radikaalit ovat metyylejä ja etyylejä. Tietenkin niissä tapauk-.25 sissa, joissa Q tarkoittaa kvaternääristä amiinia, tällaisia yhdisteitä ei käytettäisi happoadditiosuoloina, kun taas tertiaarisia amiineja käytetään edullisesti happoad-ditiosuoloinaan, edullisesti hydrokloridina tai hydrobro-midina.

30 Termi "farmaseuttisesti hyväksyttävät happoadditio- * suolat” käsittää ne suolat, jotka voivat muodostua orgaa nisen tai epäorgaanisen hapon vuorovaikutuksella farmaseuttisen emäsyhdisteen kanssa niin, että saadaan myrkytön, farmaseuttisesti hyväksyttävä aine, kuten sellaiset, 35 joita esitetään kaavan IV mukaisilla yhdisteillä. Tyypil- 2 lisiä epäorgaanisia happoja, jotka muodostavat sopivia suoloja, ovat vetykloridi-, vetybromidi-, rikki- ja fosfo-rihappo ja happamat metallisuolat, kuten natriummonovety-ortofosfaatti ja kaliumvetysulfaatti. Tyypillisiä orgaa-5 nisiä happoja, jotka muodostavat sopivia suoloja, ovat mono-, di- ja trikarboksyylihapot. Tyypillisiä tällaisista hapoista ovat esimerkiksi etikka-, glykoli-, maito-, pa-lorypäle-, maloni-, meripihka-, glutaari-, fumaari-, omena-, viini-, sitruuna-, askorbiini-, maleiini-, hydroksi-10 maleiini-, bentsoe-, hydroksibentsoe-, fenyylietikka-, kaneli-, salisyyli- ja 2-fenoksibentsoehappo ja sulfoni-hapot, kuten metaanisulfonihappo ja 2-hydroksietaanisul-fonihappo. Voidaan muodostaa joko mono- tai dihapposuoloja ja tällaiset suolat voivat olla joko hydratoituneessa tai 15 oleellisesti vedettömässä muodossa. Yleensä näiden yhdisteiden suolat ovat kiteisiä aineita, jotka liukenevat veteen ja moniin hydrofiilisiin orgaanisiin liuottimiin.

Yleisesti ottaen kaavan I mukaiset yhdisteet voidaan valmistaa analogisesti alalla tunnetuilla tavanomai-20 silla kemiallisilla menetelmillä ja tekniikoilla. Käytännössä kaavan I mukaisten yhdisteiden valmistuksessa on kätevää käyttää lähtöaineina 3,4-dihydro-2,5,7,8-tetrame-tyyli-2H-l-bentsopyran-2-oleja, jotka enimmäkseen ovat tunnettuja yhdisteitä. Niissä tapauksissa, joissa mikään .25 erityinen lähtöaine ei ole tunnettu, sellaiset yhdisteet voidaan helposti valmistaa käyttäen tavanomaisia menettelyitä analogisesti alalla tunnettujen kanssa, samoin kuin käyttämällä sellaisia menetelmiä, joiden olisi järkevää ajatella tuottavan haluttuja lähtöaineita.

30 Keksinnön mukaiselle menetelmälle kaavan I mukais ten yhdisteiden valmistamiseksi on tunnusomaista, että (1) yhdiste, jolla on kaava CH3 91404 3 ne0 I 1 5 αΗ3«-^Λο^—^(CH2)nN“R2 ch3 ch3 saatetaan reagoimaan kaavan R3X mukaisen yhdisteen kanssa, jolloin saadaan kaavan I mukainen yhdiste, jossa Q on 10 N+R,R2R3X-, tai (2) suoritetaan sellaisen yhdisteen aminointi, jolla on kaava CH3 15 R«°—fsin^Vsl CB3 ch3 20 kaavan HNRjR2 mukaisella dialkyyliamiinilla tai kaavan NRjR2R3 mukaisella trialkyyliamiinilla.

3,4-dihydro-2,5,7,8-tetrametyyli-2H-l-bentsopyran- 2-olien valmistaminen ja niiden konversio lopullisiksi kaavan I mukaisiksi tuotteiksi on kuvattu seuraavissa .25 reaktiokaavioissa.

Välituotteiden valmistaminen r5 r5

30 HOnJ. HO

,/ϋ10Η -o ochb—►

R7 I OH πγ T

Rq ' R8 ch3 35 (2) (3) 4 n . R5 Rfi'0 1 r6o P b

V^rri I

^ 1 nH Λ^Ο--(CH2)n.,COOCH3

O---- r7 T U

r7 l o„ R« CH3

5 Rg CH3 ö J

(4) (5) - r5 r6 10 HOvA^\ ^ I 1) Mahdollinen ||

I asylointi I

Λ^Α0--(αΗ2)ηΟΗ —---► VN)-(CH2y

h7 I 2) Aktivointi H7 T

Rg CH3 Rg CH3 15 (6) (7)

Lopullisten yhdisteiden valmistaminen R6°v^\ /-,% HNR1 Rp | (Γ I f1

20 <7) -^ >Jl0^-(CH2)nN

R7 T '

Rg CH3 r2 (8) 25

R3X

V

30 r5 r6'°\J^^ ΊμΟ i1 (7) tlR 1R2R3-„ , /U'0'~(O'A!''*i1'

°7 T I

35 »8 CHj R2 (9) 91404 5 joissa n, R,# R2/ R3, Re, R7, Rg ja X ovat kuten aikaisemmin määriteltiin, R5, R7 ja Rg ovat metyylejä ja R*' on -C(0)R, jossa R on kuten aikaisemmin määriteltiin.

Välituotteiden valmistaminen alkaa hydrokinonien 5 (2) kondensaatiolla 3-buten-2-onin kanssa hapon, edulli sesti rikkihapon läsnä ollessa, jolloin kondensaatio suoritetaan metanolissa ja trimetyyliortoformiaatissa. Näin valmistetuille dihydrobentsopyraaneille (3) suoritetaan sitten peräkkäin asylointi- ja hydrolyysireaktiot tavan-10 omaisten menetelmien mukaan, jolloin saadaan kaavan (4) mukaisia hemiketaaleja. Hydroksialkyyliosan liittäminen kaavan (4) mukaisten yhdisteiden 2-asemaan voidaan suorittaa Wittig- tai Horner-tyyppisillä reaktioilla, edullisesti kaavan (4) mukaisten yhdisteiden reaktiolla trimetyyli-15 fosfonoesterin (esim. trimetyylifosfonoasetaatin) kanssa, jolloin saadaan kaavan (5) mukaisia estereitä, jotka hydrolysoidaan ja sitten pelkistetään (edullisesti litiumalu-miinihydridillä), jolloin saadaan kaavan (6) mukaisia alkoholeja. Nämä alkoholit voidaan myös muodostaa suoraan 20 happokatalysoidulla hydrokinonien (2) kondensaatiolla so pivien kaavojen (10) ja (11) mukaisten vinyylidiolien kanssa.

OH (CH2)20H

i I

25 H2C = CH - C— (CH2)n0H tai H2C = C-(CH2)n0H

CH3 (10) (11) 30 joissa n on kuten yllä määriteltiin.

Ennen arainointia kaavan (6) mukaiset alkoholit ensin aktivoidaan muuttamalla 2-asemassa olevat hydroksial-kyyliosat joko halogenideikseen tai tosylaateikseen (eli X on halogenidi tai p-tolueenisulfonyyliradikaali, jolla on 35 kaava -0S(0)2R4/ jossa R4 on kuten aikasemmin määriteltiin) 6 käyttäen tavanomaisia olosuhteita kuten esimerkiksi alkoholin reaktiota bromitrifenyylifosfoniumbromidin (Ph3PBr+Br ) kanssa, joka on saatu trifenyylifosfiinin reaktiolla bromin kanssa dikloorimetaanissa, tai antamalla 5 alkoholien reagoida sopivan sulfonyylihalogenidin (esim. p-tolueenisulfonyylikloridin) kanssa emäksen läsnä ollessa tavanomaisten alalla hyvin tunnettujen menetelmien mukaan. Saadut aktivoidut halogenidit (tai tosylaatit) (7) voidaan muuttaa halutuiksi dialkyyliaminojohdoksiksi tai kvater-10 näärisiksi ammoniumjohdoksiksi joko ennen 6-OH-ryhmän asy-lointia tai sen jälkeen. Voidaan käyttää tavanomaisia ami-nointimenetelmiä haluttujen kaavan I mukaisten tertiääris-ten tai kvaternääristen amiinien valmistamiseksi. Siinä tapauksessa, että halutaan valmistaa tertiäärisiä amiine-15 ja, on edullista antaa kaavan (7) mukaisten yhdisteiden reagoida sopivan dialkyyliamiinin kanssa esimerkiksi saattamalla kosketuksiin ekvimolaariset määrät lähtöaineita lämpötilassa noin 30 - 90 °C sekoittaen inertissä liuottimessa, edullisesti dimetyyliformamidissa, jolloin 20 mainittu aminointi tapahtuu edullisesti sen jälkeen, kun 6-oli-yhdiste on asyloitu. Samalla tavalla kaavan I mukaisten kvaternääristen ammoniumjohdosten valmistuksessa voidaan käyttää tavanomaisia, alalla hyvin tunnettuja menetelmiä. Esimerkiksi voidaan tehokkaasti käyttää hyväksi 25 kaavan (7) mukaisten aktivoitujen yhdisteiden reaktiota ekvimolaaristen määrien kanssa sopivaa trialkyyliamiinia paineessa, lämpötilassa noin 90 - 150 °C, inertissä liuottimessa, edullisesti butanonissa. Vaihtoehtoisesti kvater-nääriset ammoniumjohdokset voidaan valmistaa tertiäärisis-30 tä amiineista (vapaina emäksinä) antamalla tertiaarisen amiinin reagoida sopivan alkyylihalogenidin tai alkyy-lisulfonaatin (eli R3X, jossa X on halogenidi tai -OSfO)^) kanssa tavanomaisten menetelmien mukaan, kuten kuumentamalla lähtöaineita, edullisesti refluksoitumislämpötilois-35 sa emäksisessä liuottimessa, edullisesti asetonitriilissä.

91404 7 Jälleen on edullista asyloida ennen aminointia. Kuten mainittiin, on edullista asyloida 6-asemassa oleva ryhmä ennen aminointia, ja siten reaktiokaaviot kuvaavat edullista synteesitietä. Jos halutaan, aminointi voidaan suorittaa 5 ennen asylointia, mutta se on vähemmän toivottava syn-teesitie.

Lisäksi koska 2-asemassa on asymmetrinen hiiliatomi, yhdisteet voivat esiintyä joko R- tai S-enantiomeerei-na tai niiden seoksina. Yksittäisen enantiomeerisen muodon 10 valmistaminen voidaan suorittaa erottamalla kaavan (5) mukaiset hapot standardeilla ja tavanomaisilla keinoilla, kuten esimerkiksi käyttämällä diastereomeerisiä suoloja optisesti aktiivisten amiinien kanssa, tai vaihtoehtoisesti erottamalla kaavan (7) mukaiset alkoholit estereinä 15 optisesti aktiivisten happojen kanssa, esim.

L-2,^MeClCjHjCHMeCOOHsn (Me tarkoittaa metyyliä) kanssa.

Seuraavaksi kuvataan tämän keksinnön mukaisten yhdisteiden hyödyllisyyttä ja menetelmiä sitä varten.

Kun veren kuljetus sydänlihaksen osiin estyy, seu-20 rauksena on sydäninfarkti (sydänkohtaus) ja ilman verta jäävä lihaskudos kuolee, jolloin tuloksena on pysyvä sy-dänvaurio. Jos verenkuljetus voidaan saada uudelleen käyntiin tuntien kuluessa infarktin jälkeen, sydänlihas-kudos säilyy elinkykyisenä ja pysyvää vauriota voidaan 25 vähentää. Tämä voidaan saada aikaan kirurgisilla samoin kuin farmakologisilla (trombolyysi) menettelytavoilla, ja nämä menetelmät tunnetaan reperfuusiona.

Reperfuusiota käytetään nykyisin laajasti ja menestyksellisesti, ja on väitetty, että sydäninfarktista joh-30 tuvia kuolemia voidaan vähentää 20 - 30 prosentilla. Kuitenkin reperfuusio aiheuttaa myös ongelmia. Hapenpuutteesta kärsivä (iskeeminen) kudos on epänormaalissa tilassa ja se vaurioituu herkästi, kun se yhtäkkiä altistetaan runsaasti happea sisältävälle verelle. Tämä on nimetty "hap-35 piparadoksiksi" ja se johtaa reperfuusiovaurioon solu- 8 kuolemien muodossa. On väitetty, että tämä vaurio aiheutuu hapesta muodostuneista vapaista radikaaleista ja erityisesti superoksidiradikaalista 02'. Eläinkokeissa on saatu todisteita tälle olettamukselle. B.R. Lucchesi ja hänen 5 työtoverinsa osoittivat, että superoksididismutaasientsyy- mi samoin kuin vapaan radikaalin poistaja N-(merkaptopro-pionyyli)glysiini vähentävät koiran sydänlihaksen reper-fuusiovauriota (Cir. Res., 1984, 54, 277-285; J. Cardio-vasc. Pharmacol., 1986, 8, 978-988; Fed. Proc., 1987, 46, 10 2413-2421).

E-vitamiini eli α-tokoferoli, hyvin tunnettu yhdiste, jolla on kaava CH, H0K 1 _ ru 15 I 3 ^ I ^(ch2ch2ch2ch)3ch3 Η3° ch3 ch3 20 on luonnon antioksidantti, joka reagoi hapesta muodostu neiden vapaiden radikaalien samoin kuin vetyperoksidin kanssa. On osoitettu, että se kertyy solujen väliin lipi-dimembraaneihin ja että sen biologinen tehtävä on suojata biomembraaneja hapettavia hyökkäyksiä vastaan, a-tokofe-25 rolin 3,4-dihydro-2,5,7,8-tetrametyyli-2H-2-bentsopyran- 6-oli-antioksidanttiosa regeneroituu koko ajan kaikkialla tapahtuvilla solunesteen redokssysteemeillä ja kaikkia käytännön tarkoituksia varten se on pysyvä membraanin aineosa, joka regeneroituu kaiken aikaa.

30 Tämän keksinnön mukaisissa yhdisteissä on myös sa mankaltainen tai samanlainen 3,4-dihydroksi-2,5,7,8-tetra-alkyyli-2H-l-bentsopyran-2-yyliosa paitsi, että a-tokofe-rolimolekyylin 2-asemassa oleva lipofiilinen osa, jonka ajatellaan saavan aikaan sen leviäminen kaikkialle bio-35 membraaneihin, on korvattu hydrofiilisellä osalla, jotta 91404 9 yhdisteellä olisi suurempi affiniteetti sydänkudokseen.

Siten tämän keksinnön mukaiset yhdisteet ovat hyödyllisiä myös farmakologisina antioksidantteina ja vapaiden radikaalien poistajina ja erikoisesti superoksidianioniradi-5 kaalin 0{ poistajina. Niitä voidaan käyttää terapeuttisesti silloin, kun hapesta muodostuneista vapaista radikaaleista ja vetyperoksidista johtuva reperfuusiovaurio aiheuttaa solukuolemia kudoksissa. Tämä tilanne muodostuu, kun ve-renkuljetuksen täydellinen tai osittainen estyminen kudok-10 siin poistuu, joko spontaanisti (ohimenevä iskemia) tai farmakologisin tai kirurgisin toimenpitein (trombolyysi, angioplastia, ohitusleikkaus, elinsiirto tai muu sellainen) . Kudokset, jotka joutuvat alttiiksi ohimenevälle is-kemialle tai reperfuusiolle erilaisissa tautitiloissa tai 15 niiden lääkehoidossa, ovat sydän-, keuhko-, munuais-, haima- ja aivokudos. Erikoisesti nykyään nopeasti lisääntyvä farmakologisen trombolyysin, tunnetaan myös reperfuusiona, käyttö sydäninfarktin ja halvauksen jälkeen hyötyy ennen sitä tapahtuvasta tai samanaikaisesta vapaiden radikaalien 20 poistajan, kuten tämän keksinnön mukaisten yhdisteiden annostelusta. Samalla tavalla kirurgiset toimenpiteet, kuten perkutaaninen transluminaalinen sydänangioplastia, jossa käytetään laajenevaa ilmapalloa suurentamaan ontelon halkaisijaa vaikeasti tukkeutuneissa ateroskleroottisissä 25 suonissa, sydämen ohitusleikkaukset ja elinsiirtokirurgia saavat aikaan tiloja, joissa tapahtuu hapesta muodostuneiden radikaalien aiheuttama reperfuusiovaurio, jota voidaan vähentää radikaalien poistajilla. Ohimenevä iskemia on yksi angina pectorikseen johtavista kausatiivisista teki-30 jöistä, ja siten tämän keksinnön mukaiset yhdisteet ovat hyödyllisiä myös angina pectoriksen vastaisina aineina.

Tulehdusprosessin tiedetään käsittävän myös super-oksidiradikaalien vapautumisen fagosyyttisoluista, jotka aiheuttavat joitakin nivelreuman oireista, ja vapaiden 35 radikaalien poistaja, kuten tämän keksinnön mukaiset yh- 10 disteet, on hyödyllinen myös tämän sairauden hoidossa. Yhdisteet voivat olla hyödyllisiä myös syöpien ja ikääntymisen hoidossa, koska hapesta muodostuneiden radikaalien on todettu kuuluvan aiheuttavien tekijöiden joukkoon (kat-5 so artikkelit B. Halliwell ja C. Cutteridge, Biochem. J., 1984, 219, 1-14; TINS 1985, 22-26).

In vitro- ja in vivo -aktiivisuus tämän keksinnön mukaisille yhdisteille voidaan osoittaa käyttämällä standardeja kokeita, jotka osoittavat vapaiden radikaalien 10 poistamiskyvyn, affiniteetin sydänkudokseen ja sydäntä suojaavat ominaisuudet.

Vapaiden radikaalien poistamiskyky Esimerkissä 10 kuvatun 2-(3,4-dihydro-6-hydroksi-2,5,7,8-tetrametyyli-2H-l-bentsopyran-2-yy li) etyy li-N, N, N-15 trimetyyliammoniumbromidin kyky pelkistää superoksidira-dikaaleja arvioitiin kokeessa, jonka ovat selittäneet H.P. Misra ja J. Fridovich, 1972, J. Biol. Chem. 247. 3170- 3175. Tässä kokeessa seurataan spektrometrisesti 1-epinef-riinin (1 x 10^* M) auto-oksidaationopeutta EDTA: n (1 x 10^* 20 M) läsnä ollessa 30 °C:ssa seuraten absorbanssin kasvua aallonpituudessa 480 nm. 50-%:inen auto-oksidaationopeuden esto (IDjo) saatiin testattavan yhdisteen pitoisuudella 138 ± 14 μΜ.

Vertailun vuoksi 3,4-dihydro-6-hydroksi-2,5,7,8-25 tetrametyyli-2H-l-bentsopyraani-2-karboksyylihappo (CAS

53188-07-1) antoi ID» = 105 ± 8 μΜ ja d,1-penisillamiini (CAS 52-67-5) ID» = 73 μΜ rinnakkaiskokeissa. Misra ja Fridovich ilmoittavat, että naudan superoksididismutaasi antoi 50 %:n eston pitoisuudella 46 mg/ml.

30 Affiniteetti sydänkudokseen 14C:llä leimattu 2-(3,4-dihydro-2,5,7,8-tetrametyy-li-6-metyylikarbonyylioksi-2H-l-bentsopyran-2-yyli) etyyli-N,N,N-tri-14C-metyyliammonium-p-tolueenisulfonaatti syntetisoitiin noudattamalla esimerkissä 1 selitettyä menetel-3 5 mää mutta käyttäen 14C-metyyli-p-tolueenisulfonaattia "kyl- 91404 11 män aineen" sijasta. Valmiste laimennettiin "kylmällä aineella" aktiivisuuteen 11,74 μα/mg emästä.

24 rotalle annettiin 0,91 mg emästä/kg laskimonsisäisesti (kanyylillä kaulalaskimoon). Eläimet lopetettiin 5 kolmen eläimen ryhmissä taulukossa I esitettyinä aikoina. Välittömästi ennen lopetusta otettiin 0,5 ml:n verinäyte päänvaltimossa olevasta katetrista. Sydämet poistettiin, kuivattiin ja punnittiin. Kudos- ja verinäytteet tehtiin liukoiseksi Luma Solvella (kvaternäärinen ammoniumhydrok-10 sidivalmiste) ja radioaktiivisuus määritettiin tuikelas-kurilla. Tulokset on esitetty taulukossa I.

Taulukko I

15 Aika annos- ng ekviv./ ng ekviv./ Suhde telun jälkeen g sydäntä ml sydäntä sydän/veri 5 min 1,591±0,22 0,434±0,351 3,05±1,46 15 min 1,728±0,422 0,590±0,295 6,90±8,34 30 min 1,905±0,278 0,12410,032 17,3315,42 20 1 h 2,09210,406 0,09610,008 20,0912,54 2 h 1,39510,042 0,08610,041 21,9013,56 4 h 1,25310,248 0,05410,013 27,1514,30 6 h 0,86310,067 0,04810,007 18,6212,77 8 h 0,65210,116 0,04810,012 15,1212,69 25

Voidaan nähdä, että testattavalla yhdisteellä on huomattava affiniteetti sydänkudokseen. Sydänkudosgrammaa kohti lasketun radioaktiivisuuden suhde radioaktiivisuu-30 teen verimillilitraa kohti kasvaa ajan kuluessa saavuttaen maksimin 27,15 hetkellä 4 tuntia. Vieläpä 8 tunnin kulut- 12 tua lääkkeen konsentraatio sydänkudoksessa säilyy koholla (0,65 μg ekviv./g).

Sydäntä suojaavat vaikutukset 2- (3,4-dihydro-2,5,7,8-tetrametyyli-6-metyylikar-5 bonyylioksi-2H-l-bentsopyran-2-yyli) etyyli-N,N,N-trimetyy- liammoniumbromidi arvioitiin suonensidonnalla aiheutetun infarktin kärsineillä ja reperfusoiduilla rotilla seuraavasti. Toiselle kahdesta rottaryhmästä annettiin infuusio-na laskimonsisäisesti liuosta, jossa oli testattavaa yh-10 distettä suolaliuoksessa, nopeudella 2,3 ml/h (10 mg/kg/h). Vertailuryhmälle annettiin infuusiona suolaliuosta samalla nopeudella. 10 minuuttia lääkkeen infuu-sion jälkeen sepelvaltimot sidottiin kirurgisesti 60 minuutiksi, siteet löystettiin reperfuusion sallimiseksi 30 15 minuutiksi. Siteet sidottiin uudestaan ja injektoitiin väriainetta (Evans Blue). Eläimet lopetettiin ja sydänkam-miot poistettiin ja punnittiin. Värjäytymätön kudos leikattiin pois ja punnittiin; tämä tarkoittaa "riskialuetta" eli aluetta, johon veren kuljetus estyi sidonnalla. In-20 farktoituneen alueen määrittämiseksi kudosta inkuboitiin 2,3,5-trifenyylitetratsoliumkloridin kanssa. Infarktoitu-nut kudos tuli väriltään vaaleaksi ja se voitiin leikata pois ja punnita. Siten kullekin rotalle, joka säilyi hengissä sitomisesta, saatiin "riskialueen" ja "infarktoitu-25 neen alueen" mittaus, ja laskettiin suhde kuten taulukoissa II ja III on esitetty.

91404 13

Taulukko II Vertailuryhmä

Rotta nro Kammioden yh- Riskialueen Infarktoit. Suhde teispaino, g kudos, mg kudos 5 1 1,445 196 51 25,7 2 1,362 383 200 52,3 3 1,428 277 152 54,6 4 1,470 244 232 95,2 5 1,359 272 323 119 10 6 1,530 452 432 95,6 7 1,220 303 339 112 8 1,520 188 173 93,5 9 1,133 78 80 102,6 15 keskiarvo 83,31 standardipoikkeama 31,72 14

Taulukko III

Hoidettu ryhmä (10 mg/kg/h)

Rotta nro Kammioiden Riskialueen Infarktoit. Suhde % yhteispai- kudos, mg kudos, mg no, g 5 1 1,381 307 299 97,5 2 1,237 255 39 15,5 3 1,336 176 33 18,9 4 1,197 381 247 64,8 5 1,321 310 193 62,1 10 6 1,203 207 134 64,5 7 1,619 395 123 31,2 8 0,979 229 157 68,4 9 1,194 50 23 45,2 10 1,342 285 27 9,4 15 keskiarvo 47,75 standardipoikkeama 28,48

Voidaan nähdä, että hoitamattomalla ryhmällä saa-20 tiin suhde 83,3 % ja hoidetulla ryhmällä saatiin suhde 47,8 %, eli hoito johti infarktin 42,7-%:iseen vähenemiseen. Tulos on tilastollisesti merkitsevä (ANOVA) tasolla p = 0,02.

Sydäntä suojaavat vaikutukset 25 3,4-dihydro-2-(2-dimetyyliaminoetyyli)-2,5,7,8-tet- rametyyli-2H-l-bentsopyran-6-yyliasetaattihydrokloridi arvioitiin suonensidonnalla aiheutetun infarktin kärsineillä ja reperfusoiduilla rotilla seuraavasti. Toiselle kahdesta rottaryhmästä annettiin infuusiona laskimonsisäisesti liu- 91404 15 osta, jossa oli testattavaa yhdistettä suolaliuoksessa, nopeudella 2,3 ml/h (10 mg/kg/h). Vertailuryhmälle annettiin infuusiona suolaliuosta samalla nopeudella. 10 minuuttia lääkkeen infuusion jälkeen sepelvaltimot sidottiin 5 kirurgisesti 60 minuutiksi, siteet löystettiin reperfuusi-on sallimiseksi 30 minuutiksi. Siteet sidottiin uudestaan ja injektoitiin väriainetta (Evans Blue). Eläimet lopetettiin ja sydänkammiot poistettiin ja punnittiin. Värjäyty-mätön kudos leikattiin pois ja punnittiin; tämä tarkoittaa 10 "riskialuetta" eli aluetta, johon veren kuljetus estyi sidonnalla. Infarktoituneen alueen määrittämiseksi kudosta inkuboitiin 2,3,5-trifenyylitetratsoliumkloridin kanssa. Infarktoitunut kudos tuli väriltään vaaleaksi ja se leikattiin pois ja punnittiin. Siten kullekin rotalle, joka 15 säilyi hengissä sitomisesta saatiin "riskialueen" ja "infarktoituneen alueen" mittaus, ja laskettiin suhde kuten seuraavissa taulukoissa on esitetty.

Taulukko I

2 0 Verta iluryhmä

Rotta Kammioiden yh- Riskialueen Infarktoitunut Suhde % nro teispaino, g kudos, mg kudos, mg 1 1,203 410 403 98,3 2 1,521 459 401 87,4 25 3 1,090 249 245 98,4 4 1,142 180 154 85 5 0,973 327 78 24 6 1,054 125 113 90 7 0,784 465 321 89 keskiarvo 78,9 standard ipo ikkeama 2 6,2 30 16

Taulukko II Hoidettu ryhmä

Rotta nro Kammioiden yh- Riskialueen Infarktoitu- Suhde % teispaino, g kudos, mg nut kudos, mg 5 1 1,193 478 337 70,1 2 1,046 200 80 40,3 3 1,383 513 51 10 4 1,078 416 346 83,2 5 1,0 457 18 4 10 6 0,95 411 294 71,6 7 0,830 292 51 17,5 8 0,895 487 34 7,0 keskiarvo 38,0 15 standardipoikkeama 32,9

Voidaan nähdä, että hoitamattomalle ryhmälle saatiin suhde 78,9 % ja hoidetulle ryhmälle saatiin suhde 38,0 %, eli hoito johti infarktin 48,2-%:iseen vähenemi-20 seen. Tulos on tilastollisesti merkitsevä (ANOVA) tasolla p < 0,02.

Edullisimmin yhdisteet annostellaan laskimonsisäisesti, erityisesti kriisitilanteissa, joissa on oleellista, että terapeuttinen aine saadaan vaikutuspaikalleen 25 niin nopeasti kuin mahdollista, kuten niissä kiireellisissä tiloissa, jotka on aiheuttanut sydäninfarkti, kohtaus ja kirurgiset toimenpiteet, ts. tilat, jotka voivat aiheuttaa vakavan reperfuusiovaurion. Tämän keksinnön mukaiset yhdisteet annostellaan edullisesti laskimonsisäisesti 30 silloin, kun Q on dialkyyliaminoryhmä, ja oraalisesti 91404 17 niissä tapauksissa, joissa Q on kvaternäärinen ammonium-suola.

Tämän keksinnön mukaisia yhdisteitä voidaan käyttää sekä ennalta ehkäisevästi että terapeuttisesti. Vaikutta-5 van aineosan määrä terapeuttista annostelua varten voi vaihdella laajalla alueella, ja se on riippuvainen sellaisista tekijöistä kuin hoidettava nisäkäslaji, sen ikä, terveys, sukupuoli, paino, hoidettavan tilan luonne ja vakavuus. Yleensä annosteltavaksi tarkoitettu terapeutti-10 sesti tehokas määrä vaikuttavaa aineosaa vaihtelee välillä noin 0,1 mg/kg - 50 mg/kg kehon painoa päivässä. Ennalta ehkäisevää antoa varten voidaan käyttää vastaavasti alempia annoksia.

Tämän keksinnön mukaisia yhdisteitä voidaan annos-15 telia myös oraalisesti, edullisesti käyttäen enemmän vaikuttavaa aineosaa päivässä kuin parenteraalisesti annosteltaessa, ottaen edullisesti jaettuja annoksia 3-4 kertaa päivässä. Edullisesti enteraalinen annostelu "kriisin" jälkeisissä tilanteissa, erikoisesti sairaalasta poispää-20 syn jälkeen. Yhdisteitä voidaan käyttää tavanomaisina an-nostusyksikköinä, kuten tabletteina, kapseleina, rakeina, pastilleina, eliksiireinä, emulsioina, suspensioina, ja niissä tapauksissa, joissa paikallinen hoito on edullinen, peräpuikkona tai kielenalaisena annosteluna. Tabletit tai 25 kapselit, jotka sisältävät 100 - 400 mg vaikuttavaa aineosaa, ovat edullisia enteraalisen annostelun muotoja. Tietenkin tulehduksen hoidossa edullinen annostelumenetelmä on antaa depot-injektio suoraan tulehdusalueen kohtaan, minkä jälkeen seuraa enteraalinen annostelutapa.

30 Kiinteiden annosmuotojen kuten tablettien valmis tuksessa vaikuttava aineosa sekoitetaan yleensä tavanomaisen farmaseuttisen kantajan tai täyteaineen, kuten gelatiinin, erilaisten tärkkelysten, laktoosin, kalsiumfos-faatin tai hienojakoisen sokerin kanssa. Tässä käytettynä 35 termi farmaseuttinen kantaja sisältää myös liukastinai- 18 neetf joita käytetään tablettigranulaattien virtauksen parantamiseksi ja jotka estävät tablettiaineen tarttumisen tablettimuotteihin ja lävistimiin. Sopivia liukastinainei-ta ovat esimerkiksi talkki, steariinihappo, kalsiumstea-5 raatti, magnesiumstearaatti ja sinkkistearaatti. Tässä käytettynä farmaseuttisen kantajan määrittelyyn sisältyvät myös hajotusaineet, joita lisätään auttamaan tablettien hajoamista ja liukenemista annostelun jälkeen, samoin kuin väri- ja/tai makuaineet tablettien esteettisten ominai-10 suuksien parantamiseksi ja niiden tekemiseksi hyväksyttä-vämmiksi potilaalle.

Sopivia nestemäisiä täyteaineita nestemäisten an-nosyksikkömuotojen valmistamiseksi ovat vesi ja alkoholit, kuten etanoli, bentsyylialkoholi ja polyetyleeniglykolit, 15 joko ilman pinta-aktiivisen aineen lisäystä tai sen kera. Yleensä edullisiin nestemäisiin täyteaineisiin, erikoisesti injektoitavia valmisteita varten, kuuluvat vesi, fysiologinen suolaliuos ja suolaliuokset, dekstroosi- ja glyko-liliuokset, kuten propyleeniglykolin vesiliuos tai poly-20 etyleeniglykoliliuokset. Injektiokohdan ärsytyksen mini moimiseksi tai eliminoimiseksi tällaiset koostumukset voivat sisältää ei-ionista pinta-aktiivista ainetta, jonka hydrofiili-lipofiilitasapaino (HLB) on noin 12 - noin 17. Pinta-aktiivisen aineen määrä tällaisissa koostumuksissa 25 vaihtelee välillä noin 5-15 paino-%. Pinta-aktiivinen aine voi olla yksi komponentti, jolla on yllä identifioitu HLB, tai kahden tai useamman komponentin seos, jolla on haluttu HLB. Esimerkkejä parenteraalisissa valmisteissa käyttökelpoisista pinta-aktiivisista aineista ovat polyok-30 sietyleenisorbiinirasvahappoestereiden luokka, esimerkiksi sorbiinimono-oleaatti, ja suurimoolimassaiset etyleeniok-sidin adduktit hydrofobisen emäksen kanssa, joka on muodostunut propyleenioksidin kondensaatiolla propyleeniglykolin kanssa. Tietyissä paikallisissa ja parenteraalisissa 35 valmisteissa voidaan käyttää kantajina tai täyteaineina 91404 19 erilaisia öljyjä. Tyypillisiä tällaisista öljyistä ovat mineraaliöljyt, glyseridiöljyt, kuten laardiöljy, turskan-maksaöljy, maapähkinäöljy, seesamiöljy, maissiöljy ja soi-jaöljy. Liukenemattomia yhdisteitä varten voidaan lisätä 5 suspendoimisaineita samoin kuin viskositeetinsäätöaineita, kuten esimerkiksi magnesiumalumiinisilikaattia tai karbok-simetyyliselluloosaa. Näiden täyteaineiden lisäksi voidaan lisätä myös puskureita, säilytysaineita ja emulgointiai-neita.

10 Kuten pätee useimmissa tapauksissa, joissa tietyil lä kemiallisten yhdisteiden luokilla on havaittu olevan edullisia terapeuttisia käyttötarkoitussovellutuksia, tietyt yleiset alaluokat ja tietyt erityiset yhdisteet ovat tietenkin edullisia. Edullisia yhdisteitä ovat erikoisesti 15 2- (3,4-dihydro-6-hydroksi-2,5,7,8-tetrametyyli-2H-l-bents- opyran-2-yy1i)etyy1i-N,N,N-trimetyy1iammoniumbromidi, 2 - (3,4-dihydro-2,5,7,8-tetrametyyli-6-metyylikarbonyylioksi-2H-l-bentsopyran-2-yyli) etyyli-N, N, N-trimetyyl iammoniumbromidi , 3,4-dihydro-2-(2-dimetyyliaminoetyyli)-2,5,7,8- 20 tetrametyyli-2H-l-bentsopyran-6-olihydrokloridi ja 3,4-di- hydro-2-(2-dimetyyliaminoetyyli)-2,5,7,8-tetrametyyli-2H-bentsopyran-6-yy1iasetaattihydrokloridi.

Tietenkin on ilmeistä, että 2-asemassa oleva metyy-liosa voidaan poistaa tai korvata toisella alemmalla al-25 kyylillä (esim. 2-asemassa oleva metyyli voidaan korvata ryhmällä H, etyyli, propyyli, butyyli tai muu sellainen). Tällaisten näin modifioitujen yhdisteiden on tarkoitettu myös kuuluvan tämän keksinnön suoja-alaan tässä esitettyjen etujen vuoksi, ja ne voidaan valmistaa tavanomaisilla 30 menetelmillä, jotka ovat ilmeisiä alan asiantuntijoille.

Seuraavien esimerkkien tarkoitus on kuvata tässä selitettyjä tekniikoita ja menetelmiä. Esimerkit 1 ja 2 kuvaavat lähtöaineiden valmistusta.

20

Esimerkki 1 3.4- dihydro-2 - (2-bromietyyli) -2,5,7,8-tetrametyyli- 2H-l-bentsopyran-6-oli 11,0 g:aan (0,042 mol) trifenyylifosfiinia, joka on 5 200 ml:ssa dikloorimetaania, lisätään pisaroittain liuos, jossa 6,71 g (0,042 mol) bromia 50 ml:ssa dikloorimetaania. Liuosta sekoitetaan 30 minuuttia huoneen lämpötilassa, sitten lisätään 10,0 g (0,04 mol) 3,4-dihydro-6-hyd-roksi-2,5,7,8-tetrametyy li-2H-l-bentsopyran-2-etanolia 10 (CAS 79907-48-5). Saatua liuosta palautusjäähdytetään 4 tuntia, sen annetaan jäähtyä yön yli, se pestään liuoksella, jossa on 15 g natriumkarbonaattia 200 ml:ssa vettä, se kuivataan vedettömällä natriumsulfaatilla, suodatetaan ja haihdutetaan. Saatu öljy kiteytetään metanolista, jolloin 15 saadaan 9,22 g 3,4-dihydro-2-(2-bromietyyli)-2,5,7,8-tetrametyy 1i-2H-1-bentsopyran-6-o1ia.

Optisesti aktiiviset enantiomeerit saadaan korvaamalla raseeminen 3,4-dihydro-6-hydroksi-2,5,7,8-tetrame-tyyli-2H-l-bentsopyran-3-etanoli R-enantiomeerilla (CAS 20 94425-68-0) tai S-enantiomeerilla (CAS 94425-67-9) ja nou dattamalla tämän esimerkin menettelytapoja kummallekin yksittäiselle isomeerille.

Esimerkki 2 3.4- dihydro-2- (2-bromietyyli) -2,5,7,8-tetrametyyli- 25 2H-l-bentsopyran-6-yyliasetaatti

Liuokseen, jossa on 9,22 g (0,029 mol) 3,4-dihydro- 2-(2-bromietyyli) -2,5,7,8-tetrametyy li-2H-l-bentsopyran-6-olia 60 ml:ssa lutidiinia, lisätään 30 ml etikkahappoan-hydridiä. Saatua liuosta sekoitetaan huoneen lämpötilassa 30 yön yli. Lisätään vettä (30 ml) ja jonkin verran jäitä lämpötilan pitämiseksi suunnilleen 30 °C:ssa, seosta sekoitetaan 30 minuuttia, lisätään vielä vettä ja jäitä, ja muodostunut saostuma kerätään, sitä pestään vedellä ja se kuivataan fosforipentoksidilla alipaineessa, jolloin saa-35 daan 10,0 g jauhetta. Uudelleenkiteyttäminen etyylieette- 91404 21 rin ja pentaanin seoksesta antaa 9,41 g 3,4-dihydro-2-(2-bromietyyli) -2,5,7,8-tetrametyyli-2H-l-bentsopyran-6-yyli-asetaattia, sp. 102 - 103 °C.

Esimerkki 3 5 3,4-dihydro-2-(2-dimetyyliaminoetyyli)-2,5,7,8-tet- rametyyli-2H-l-bentsopyran-6-olihydrokloridi Seosta, jossa on 12,53 g 3,4-dihydro-2-(2-bromi-etyyli)-2,5,7,8-tetrametyyli-2H-l-bentsopyran-6-olia ja nestemäistä dimetyyliamiinia 50 ml:ssa dimetyyliformami-10 dia, sekoitetaan huoneen lämpötilassa 16 tuntia. Lisätään vettä ja tuote uutetaan etyylieetterillä. Uute pestään vedellä, se kuivataan vedettömällä natriumsulfaatilla, suodatetaan ja haihdutetaan. Lisätään yksi ekvivalentti vetykloridihappoa isopropanolissa, ja saatu saostuma uu-15 delleenkiteytetään kahdesti isopropanoli/vesiseoksesta, jolloin saadaan 9,44 g otsikon mukaista yhdistettä, sp.

>300 °C.

Esimerkki 4 3,4-dihydro-2-(2-dimetyyliaminoetyyli)-2,5,7,8-tet-2 0 rametyyli-2H-bentsopyran-6-yyliasetaatti

Seosta, jossa on 3,55 g (0,01 mol) 3,4-dihydro-2-(2-bromietyyli) -2,5,7,8-tetrametyyli-2H-bentsopyran-6-yyliasetaattia ja 2,0 g nestemäistä dimetyyliamiinia 50 ml:ssa dimetyyliformamidia, sekoitetaan huoneen lämpö-25 tilassa 40 tuntia. Lisätään vettä ja tuote uutetaan etyyliasetaatilla ja etyylieetterillä. Uute pestään vedellä, se kuivataan vedettömällä natriumsulfaatilla, suodatetaan ja haihdutetaan. Saatu öljy kiteytyy etyylieetterin ja pentaanin seoksesta, jolloin saadaan 2,05 g 3,4-dihydro-2-30 (2-dimetyyliaminoetyyli) -2,5,7,8-tetrametyyli-2H-bentsopy-ran-6-yyliasetaattia vapaana emäksenä. Sp. 263 - 270 °C. Esimerkki 5 2-(3,4-dihydro-6-hydroksi-2,5,7,8-tetrametyyli-2H- l-bentsopyran-2 -yy 1 i) etyy 1 i-N, N, N-tr imetyy 1 i ammo-35 niumbromidi 22

Vaihe A: 11,0 g:aan (0,042 mol) trifenyylifosfii-nia, joka on 200 ml:ssa dikloorimetaania, lisätään pisa-roittain liuos, jossa 6,71 g (0,042 mol) bromia 50 ml:ssa dikloorimetaania. Liuosta sekoitetaan 30 minuuttia huoneen 5 lämpötilassa, sitten lisätään 10,0 g (0,04 mol) 3,4-di-hydro-6-hydroksi-2,5,7,8-tetrametyyli-2H-l-bentsopyran-2-etanolia (CAS 79907-48-5). Saatua liuosta palautusjäähdytetään 4 tuntia, sen annetaan jäähtyä yön yli, se pestään liuoksella, jossa on 15 g natriumkarbonaattia 200 ml:ssa 10 vettä, se kuivataan vedettömällä natriumsulfaatilla, suodatetaan ja haihdutetaan. Saatu öljy kiteytetään metano-lista, jolloin saadaan 9,22 g 3,4-dihydro-2-(2-bromi-etyyli)-2,5,7,8-tetrametyyli-2H-l-bentsopyran-6-olia.

Vaihe B: 2,90 g:aan yllä saatua bromidia, joka on 15 80 ml:ssa butanonia, lisätään ruostumattomasta teräksestä valmistetussa teräspommissa 6 g kylmää (-20 °C) nestemäistä trimetyyliamiinia; pommi suljetaan ja se kuumennetaan 120 - 125 °C:seen 60 tunniksi sekoittaen sisäpuolelta. Pommi jäähdytetään, avataan, ja sen sisältö siirretään 20 kolviin liuottimen avulla. Liuotin haihdutetaan ja jäännös uudelleenkiteytetään etanolista, jolloin saadaan 1,99 g otsikon mukaista yhdistettä, sp. 225 °C.

Optisesti aktiiviset enantiomeerit saadaan korvaamalla raseeminen 3,4-dihydro-6-hydroksi-2,5,7,8-tetrame-25 tyyli-2H-l-bentsopyran-3-etanoli R-enantiomeerilla (CAS

94425-68-0) tai S-enantiomeerilla (CAS 94425-67-9) ja noudattamalla vaiheen A ja vaiheen B menettelytapoja kummallekin yksittäiselle isomeerille.

Esimerkki 6 30 2-(3,4-dihydro-2,5,7,8-tetrametyyli-6-metyylikar- bonyylioksi-2H-l-bentsopyran-2-yyli) etyyli-Ν,Ν,Ν-trimetyy1iammoniumbromidi

Vaihe A: Liuokseen, jossa on 9,22 g (0,029 mol) 3,4-dihydro-2 - (2-bromietyyli) -2,5,7,8-tetrametyyli-2H-l-35 bentsopyran-6-olia 60 ml:ssa lutidiinia, lisätään 30 ml 91404 23 etikkahappoanhydridiä. Saatua liuosta sekoitetaan huoneen lämpötilassa yön yli. Lisätään vettä (30 ml) ja jonkin verran jäitä lämpötilan pitämiseksi suunnilleen 30 °C:ssa, seosta sekoitetaan 30 minuuttia, lisätään vielä vettä ja 5 jäitä, ja muodostunut saostuma kerätään, se pestään vedellä ja kuivataan fosforipentoksidilla alipaineessa, jolloin saadaan 10,0 g jauhetta. Uudelleenkiteyttäminen etyylieet-terin ja pentaanin seoksesta antaa 9,41 g 3,4-dihydro-2-(2-bromietyyli) -2,5,7,8-tetrametyyli-2H-l-bentsopyran-6-10 yyliasetaattia, sp. 102 - 103 °C.

Vaihe B: 6,71 g:aan (0,019 mol) tätä asetaattia, joka on 80 mltssa butanonia, lisätään noin 10 g kylmää (-20 °C) nestemäistä trimetyyliamiinia. Seosta sekoitetaan ja se kuumennetaan 100 - 105 °C:seen suljetussa, ruostu-15 mattomasta teräksestä valmistetussa astiassa 60 tunniksi, liuotin haihdutetaan ja jäännös uudelleenkiteytetään kahdesti etanolista, jolloin saadaan 5,18 g otsikon mukaista yhdistettä, sp. 285 eC.

Esimerkki 7 20 2-(3,4 -dihydr o-2,5,7,8 -tetr ametyy 1 i - 6 -metyy 1 ikar- bonyylioksi-2H-l-bentsopyran-2-yyli) etyyli-Ν,Ν,Ν-trimetyyliammonium-p-tolueenisulfonaatti Seosta, jossa on 3,55 g (0,01 mol) 3,4-dihydro-2-(2-bromietyyli) -2,5,7,8-tetrametyyli-2H-bentsopyran-6-25 yyliasetaattia ja 2,0 g nestemäistä dimetyyliamiinia 50 ml:ssa dimetyyliformamidia, sekoitetaan huoneen lämpötilassa 40 tuntia. Lisätään vettä ja tuote uutetaan etyyliasetaatilla ja etyylieetterillä. Uute pestään vedellä, se kuivataan vedettömällä natriumsulfaatilla, suodatetaan 30 ja haihdutetaan. Saatu öljy kiteytyy etyylieetterin ja pentaanin seoksesta, jolloin saadaan 2,05 g 3,4-dihydro-2-(2-dimetyyliaminoetyyli) -2,5,7,8-tetrametyyli-2H-bentsopy-ran-6-yyliasetaattia vapaana emäksenä.

Liuosta, jossa on 319 mg yllä saatua emästä ja 35 204 mg (10 %:n ylimäärä) metyyli-p-tolueenisulfonaattia 24 10 ml:ssa asetonitriiliä, palautusjäähdytetään 3 tuntia. Liuotin haihdutetaan ja saatua öljyä hierretään etyylieet-terin kanssa. Saatu kiinteä aine uudelleenkiteytetään etyyliasetaatista, jolloin saadaan 302 mg otsikon mukaista 5 yhdistettä, sp. 77 °C.

Claims (4)

91404 Patentt ivaat imukset

1. Menetelmä terapeuttisesti käyttökelpoisten al-kyylisubstituoitujen 2-alkyyliamiinibentsopyran-6-olien 5 valmistamiseksi, joilla on kaava I CH3

10 CH3^Ao4-<CH2'nQ ch3 ch3 jossa Q on NR,R2 tai N+R,R2R3’X', jolloin Rj, R2 ja R3 ovat metyylejä, 15. on halogenidi tai 0-S(0)2R4, jossa R4 on tolueeni, Re on H tai R-C(O), jossa R on metyyli, ja n on 2, ja niiden farmaseuttisesti hyväksyttävien suolojen valmistamiseksi, tunnettu siitä, että (1) yhdiste, jolla on kaava 20 ch3 v —ί1 IL --(CH-) N—R- 2 2

25 CH3 CH3 saatetaan reagoimaan kaavan R3X mukaisen yhdisteen kanssa, jolloin saadaan kaavan I mukainen yhdiste, jossa Q on N+R,R2R3X-, tai 30 (2) suoritetaan sellaisen yhdisteen aminointi, jol la on kaava CH3

35 CHyAJk,,^-(CH2)nXe ch3 ch3 kaavan HNR,R2 mukaisella dialkyyliamiinilla tai kaavan NR,R2R3 mukaisella trialkyyliamiinilla.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan 2-(3,4-dihydro- 5 6-hydroksi-2,5,7,8-tetrametyyli-2H-l-bentsopyran-2-yyli)- etyyli-N,N,N-trimetyyliammoniumbromidi.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan 2-(3,4-dihydro-2,5,7,8-tetrametyyli-6-metyylikarbonyylioksi-2H-l-bentso- 10 pyran-2-yyli)etyyli-N,N,N-trimetyyliammoniumbromidi.

4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan 3,4-dihydro-2-(2-dimetyyliaminoetyyli) -2,5,7,8-tetrametyyli-2H-l-bentso-pyran-6-yyliasetaattihydrokloridi. 91404