FI89171B - Foerfarande foer framstaellning av nya, terapeutiskt anvaendbara fosforhaltiga 2-isoxazolin- och isoxazolderivat - Google Patents

Description

1 89171

Menetelmä uusien, terapeuttisesti käyttökelpoisten fosforia sisältävien 2-isoksatsoliini- ja isoksatsolijohdannaisten valmistamiseksi 5 Esillä oleva keksintö koskee menetelmää uusien, farmakologisesti aktiivisten 2-isoksatsoliini- ja isoksatsoli johdannaisten valmistamiseksi, jotka soveltuvat erityisesti ihmisen tai eläimen immuunijärjestelmän sairauksien ennaltaehkäisyyn ja/tai hoitoon.

10 Tiedetään, että elävällä organismilla on humoraa- lisia ja soluvälitteisiä immunologisia puolustusmekanismeja. Ne neutraloivat tai eliminoivat sellaisia vieraita aineita, jotka voivat aiheuttaa patogeneettisiä muutoksia, etenkin mikro-organismeja sekä uudiskasvua aiheut-15 tavia soluja. Immunologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että luonnollisen tai ulkoisten tekijöiden aikaansaaman immunologisen aktiviteetin vähenemisen ja infektio- ja kasvaintautien lisääntymisen välillä on yhteyttä. Useat muut sairaudet, kuten autoimmuunitaudit tai immuunikomp-20 leksien aiheuttamat sairaudet, myrkytystilat ja verenmyrkytykset syntyvät kompleksisen immuunijärjestelmän yksittäisten toimintojen häiriintyessä.

·*"· Näin ollen jo pitkään on etsitty potentiaalisia ja hyvin siedettyjä immunomodulaattoreita, jotka teki-·. 25 sivät mahdolliseksi laajan terapeuttisen käytön ihmisen ··· ja eläimen luonnollisten puolustusmekanismien tukemisek- si tai nomralisoimiseksi .

Yritykset stimuloida immuniteettia BCG:llä (Bacillus Calmette Gu§rin) ja Corynebacterium garvum'illa sekä ... 30 Mycobactereium tuberculosis'ista saaduilla uutteilla ja

Brusella-bakteereilla eivät tuottaneet tyydyttäviä tu-'·[ ’ loksia, koska nämä aineet aiheuttavat vaadittavissa kon- : ' : sentraatioissa ikäviä sivuvaikutuksia, esimerkiksi paikal- lisiä granuloomia. Se, että heterogeenisten aineseosten 2 89171 koostumusta ja yksittäisten komponenttien rakennetta ei vielä tunneta, vaikeuttaa systemaattista kliinistä tutkimusta hyvin tuottavin tuloksin. Tämän johdosta tarvitaan kiireellisesti uusia, hyvin siedettyjä immunomodulaatto-5 reita, jotka ovat kemiallisesti määriteltyjä aineita.

Yllättäen todettiin nyt, että liittämällä määrättyjä fosforin sisätäviä ryhmiä, kuten fosfinyyli-, fosfo-nyyli- tai fosfonoryhmä 3-asemassa substituoitujen 2-iso-ksatsoliinien ja isoksatsolien 5-asemaan, saadaan yhdis-10 teitä, jotka farmakologisten ominaisuuksiensa perusteella täyttävät aikaisemmin asetetut vaatimukset ja soveltuvat tämän johdosta erinomaisesti sellaisten sairauksien ennaltaehkäisyyn ja/tai hoitoon, joihin liittyy immuunijärjestelmän patologisia muutoksia.

15 Yhdisteillä havaitaan äärimmäisen hyvän siedettä vyyden ohella voimakas immunomoduloiva vaikutus lämminverisillä nisäkkäillä, mikä voidaan osoittaa esimerkiksi stimuloimalla DTH(delayed-type hypersensitivity)-reaktiota lampaan punasoluilla, aktivoimalla mononukleaarisia 20 fagosyyttejä, estämällä määrättyjä aminopeptidaaseja, kasvaimien kasvua estävällä vaikutuksella, esimerkiksi hiiren B 16 melanoomaa vastaan, ja lisäämällä immunologi-ta vastustuskykyä infektio- tai autoimmuunitauteja vastaan, esimerkiksi käyttämällä erilaisia kokeellisia in-25 fektiomalleja tai aktiivisen Arthus-reaktion mallia rotalla ja kroonista Graft-versus-Host(cGvH)-mallia (kudos-siirrännäisen reagoiminen isäntäelimistöä vastaan) hiirellä. Ne ovat täten arvokkaita vaikuttavia aineita, jotka kykenevät palauttamaan ennalleen ihmisen ja eläimen pa-30 tologisesti muuttuneen immuunijärjestelmän.

Tosin on jo kirjallisuudessa kuvattu joidenkin 2-isoksatsolin-5-yyli- ja 2-isoksatsolin-5-yyli-metyyli-fosfonaattien synteesiä (Zh. Obshch. Khim. 38 (1968), 1 248 - 1 254; Zh. Obshch. Khim. 45 (1975), 2 746 - 2 747) 35 sekä isoksatsol-5-yyli-raetyyli-fosfonaattien (Synthesis 1979, 712 - 714) ja 5-(metyylimetoksifosfinyyli)-isoksat- l! 3 89171 solien synteesiä (J. Org. Chem. 45 (1980), 529 - 531), tosin ei vielä tiedetä mitään näiden yhdisteiden farmakologisista ominaisuuksista, jotka mahdollistaisivat niiden käytön vaikuttavina aineina lääkevalmisteissa. Patentti-5 julkaisussa EP 174 685 mainittu 3-(2-nitro-5-(2-kloori-4-trifluorimetyyli-fenoksi)fenyyli)-2-isoksatsolin-5-yyli-fosfonihappodietyyliesteri, jolla on oletettavasti her-bisidisiä vaikutuksia on mahdollisesti potentiaalinen kas-viensuojeluaine.

10 Esillä oleva keksintö kuvaa sitävastoin suurimmak si osaksi uusia 3-substuoituja 2-isoksatsoliineja ja iso-ksatsoleja, jotka sisältävät 5-asemaisen fosofrin sisältävän ryhmän, ja jotka aikaisemmin mainittujen immunomo-duloivien ominaisuuksiensa johdosta soveltuvat lääkeai-15 neissa käytettäviksi vaikuttaviksi aineiksi ennaltaehkäistäessä ja hoidettaessa kasvaimia, infektioita ja autoimmuunisairauksia .

Keksinnön kohteena ovat täten lääkeaineet, jotka sisältävät vaikuttavina aineina fosforin sisältäviä ylei-20 sen kaavan I mukaisia 2-isoksatsoliineja tai isoksatso-leja ja/tai mahdollisesti niiden fysiologisesti hyväksyttäviä suoloja, 30 jolloin R* on a) suoraketjuinen tai haarautunut alkyyli- tai al-kenyyliryhmä, jossa on 1 - 6 C-atomia, ja jonka hiiliket-ju voi olla substituoitu halogeenilla, esimerkiksi fluorilla, kloorilla tai bromilla, hydroksilla (C^_^)alkoksil-35 la, (C^ ^)asyylioksilla tai mahdollisesti (C^_^)alkoksil-la tai halogeenilla substituoidulla aryylillä, tai 4 89171 b) yksi- tai kaksiytiminen aromaattinen tai hete-roaromaattinen ryhmä, jossa on 1 - 2 typpiatomia ja/tai yksi rikki- tai happiatomi rengassysteemissä, jolloin tämä ryhmä voi olla substituoitu yhden tai useamman kerran 5 samalla tavalla tai eri tavalla suoraketjuiseilla tai haarautuneella (C^_^)alkyylillä, (C^_g)sykloalkyylillä, hydroksilla, alkoksilla, aryylioksilla, (C^_(j)asyy- lioksilla tai bentsoyylioksilla, halogeenilla, trifluori-metyylillä, nitrolla, mahdollisesti mono- tai disbusti- 10 tuoidulla aminolla, (C^_^)alkoksikarbonyyIillä, karboksil-la, karbamoyylillä, (C^_^)alkyylikarbonyvlillä, jonka kar-bonyyliryhmä voi myös olla ketalisoidussa muodossa, tai mahdollisesti (C1_^)alkyylillä, halogeenilla, tai (C1_3)-alkoksilla rengassubstituoidulla fenyylillä tai bentsyy- 15 Iillä, tai c) karboksi tai alkoksikarbonyyli, jossa on 1 - 4 C-atomia alkyyliosassa tai d) aryylikarbonyyli, joka on mahdollisesti substituoitu aryyliosaan alkyylillä, halogeenilla tai 20 (C^_3)alkoksilla, tai e) halogeeni, edullisesti kloori tai bromi, A on C,C-yksinkertainen- tai C,C-kaksoissidos, n on kokonaisluku 0 - 2 ja X ja Y voivat olla samanlaisia tai erilaisia ja 25 merkitsevät kulloinkin toisistaan riippumatta suoraket- juista tai haarautunutta (C, .)alkyyliryhmää, ryhmää 2 23 1-4 2 3 -OR tai ryhmää -NR R , jolloin R ja R merkitsevät vetyä tai mahdollisesti substituoituja (C,)alkyyliryhmiä, 2 3 1 b jotka voivat ryhmässä -NR R muodostaa yhdessä typpiato- 30 min kanssa myös viisi-seitsemänjäsenisen renkaan tai ra- 2 kenne-elementissä -P(0)(0R yhdessä fosfonatomin kanssa mahdollisesti vielä (C^_3)alkyylillä, (C^_^)alkoksi-karbonyylillä tai karboksilla substituoidun heterosyklin, jolla on kaava,

35 X

>\ >CH2>2-3 I: 5 89171 ja, jolloin kaavan I mukaiset yhdisteet voivat mahdollisesti esiintyä puhtaina stereoisomeereinä tai niiden seoksina .

Edullisina pidetään tällöin sellaisia lääkeaineita, 5 jotka sisältävät kaavan I mukaisia yhdisteitä ja/tai mahdollisesti niiden suoloja, joissa R^ on a) mahdollisesti haarautunut (C^_^)alkyyli tai (C^_^)hydroksialkyyli, kuten metyyli, etyyli, propyyli, isopropyyli, butyyli, tert.butyyli, hydroksimetyyli, tai 10 1-hydroksi-l-metyyli-etyyli, tai fenyyli (C-j^) alkyyli tai fenyylialkenyyli, kuten bentsyyli tai styryyli, b) substituoimaton tai yhden tai useamman kerran (C^)alkyylillä, kuten metyylillä, etyylillä tai tert.bu-tyylillä, hydroksilla, (C^_2>alkoksilla, fenoksilla, halo- 15 geenillä, kuten kloorilla tai fluorilla, trifluorimetyy-lillä, nitrolla, di(C^_2>alkyyliaminolla, kuten dimetyyli-tai dietyyliaminolla, (0^_2>alkoksikarbonyylillä, kuten met- tai etoksikarbonyylillä, karboksilla tai fenyylillä substituoitu fenyyli, naftyyli, pyridyyli tai tienyyli, 20 c) karboksi, met- tai etoksikarbonyyli, d) bentsoyyli, e) kloori tai bromi, A on C,C-yksinkertainen- tai C,C-kaksoissidos, n on 0 tai 1 ja 25 X ja Y ovat samanlaisia tai erilaisia ja merkitse vät toisistaan riippumatta metyyli- tai etyyliryhmää tai 2 2 3 2 ryhmiä -OR tai -NR R , jolloin R on vety, metyyli tai 3 • · etyyli ja R on samoin vety, metyyli tai etyyli tai ne voi vat myös merkitä mahdollisesti karboksilla suojatun amino- 2 3 2 30 hapon hiilirunkoa, ryhmät R ja R ryhmässä -NR R3 voivat muodostaa yhdessä typpiatomin kanssa myös pyrrolidiini-, 2 pipendnni- tai morfoliinirenkaan ja ryhmät -OR raken- 2 ne-elementissä —P(O)(OR )2 voivat muodostaa yhdessä fos-foriatomin kanssa mahdollisesti (C^_2)alkyylillä substi-35 tuoidun 2-okso-l,3,2-dioksafosfolaani- tai 2-okso-l,3,2-; dioksafosfiraani-renkaan, ja, jolloin nämä yhdisteet voi- 6 89171 vat mahdollisesti esiintyä puhtaina stereoisomeereinä tai niiden seoksina.

Näistä lääkeaineista korostettakoon erityisesti sellaisia, jotka sisältävät kaavan I mukaisia yhdisteitä 5 ja/tai mahdollisesti niiden suoloja, joissa joko R* on tert.butyyli, bentsyyli, fenyyli, naftyyli, pyridyyli, tienyyli tai metyylillä, hydroksilla, nietoksilla, fenoksilla, kloorilla, fluorilla, tri fluorimetyy-lillä, nitrolla, dimetyyliaminolla, metoksikarbonyylillä 10 tai karboksilla substituoitu fenyyli tai X ja Y merkitsevät toisistaan riippumatta hydrok-sia, metoksia tai etoksia tai X on metyyli ja Y on hydroksi, metoksi tai etoksi ja, jolloin nämä yhdisteet voivat mahdollisesti esiintyä 15 puhtaina stereoisomeereinä tai niiden seoksina.

Näistä korostettakoon edelleen niitä lääkeaineita, jotka sisältävät kaavan I mukaisia yhdisteitä ja/tai mahdollisesti niiden suoloja, joissa Ritilä, X:llä ja Y:llä on samanaikaisesti edellämainitut merkitykset, erityises-20 ti jos tämän lisäksi A on C,C-yksinkertainen sidos ja n on 0, jolloin nämä yhdisteet voivat mahdollisesti esiintyä puhtaina stereoisomeereinä tai niiden seoksina.

Erittäin edullisena pidetyn lääkeaineryhmän muodostavat lopulta ne lääkeaineet, jotka sisältävät kaavan I 25 mukaisia yhdisteitä ja/tai niiden suoloja, joissa R1 on tert.butyyli tai fenyyli, X ja Y merkitsevät kulloinkin hydroksia tai X on metyyli ja Y on hydroksi, A on C,C-yksinkertainen sidos ja n on 0, esimerkiksi 3-fenyyli- 2-isoksatsolin-5-yyli-fosfonihappo, 3-fenyyli(tai 3-30 tert.butyyli)-2-isoksatsolin-5-yyli-(P-metyyli)fosfiini-happo, jolloin nämä yhdisteet voivat mahdollisesti esiintyä puhtaina stereoisomeereinä tai niiden seoksina.

Keksinnön kohteena on myös keksinnön mukaisten lääkeaineiden käyttö ennaltaehkäistäessä ja/tai hoidettaessa 35 ihmisellä ja eläimellä esiintyviä immuunijärjestelmän sairauksia, erityisesti kasvaimia, infektioita ja/tai autoimmuunisairauksia.

li 7 89171

Edelleen keksinnön kohteena ovat uudet fosforin sisältävät, yleisen kaavan I mukaiset 2-isoksatsoliinit ja isoksatsolit, niiden mahdollisesti stereoisomeeriset muodot ja mahdollisesti niiden fysiologisesti hyväksyttävät 5 suolat, jolloin Rx on a) suoraketjuinen tai haarautunut alkyyli- tai al-kenyyliryhmä, jossa on 1 - 6 C-atomia ja jonka hiiliketju voi olla substituoitu halogeenilla, esimerkiksi fluorilla, kloorilla tai bromilla, hydroksilla, (C^ ^)alkoksilla, 10 (C^Jasyylioksilla tai mahdollisesti (C^_4)alkoksilla tai halogeenilla substituoidulla aryylillä, tai b) yksi- tai kaksiytiminen aromaattinen tai hete-roaromaattinen ryhmä, joka sisältää 1-2 typpiatomia ja/tai yhden rikki- tai happiatomin rengassysteemissä, 15 jolloin tämä ryhmä voi olla substituoitu yhden tai useamman kerran samalla tavalla tai eri tavalla suoraketjuisel-la tai haarautuneella (C^_^)alkyylillä, (C^_g)sykloalkyy-lillä, hydroksilla, (C1-3)alkoksilla, aryylioksilla, (Ci_4)asyylioksilla tai bentsoyylioksilla, halogeenilla, 20 trifluorimetyylillä, nitrolla, mahdollisesti mono- tai di-substituoidulla aminolla, (C1-4) alkoksikarbonyylillä, kar-boksilla, karbamoyyIillä, (C^_4)alkyylikarbonyylillä, jonka karbonyyliryhmä voi myös esiintyä ketalisoidussa muodossa, tai mahdollisesti (C1-4)alkyylillä, halogee-25 nilla, tai (C^_3)alkoksilla rengassubstituoidulla fenyy-lillä tai bentsyylillä, tai c) karboksi tai alkoksikarbonyyli, jossa on 1 - 4 C-atomia alkyyliosassa tai d) aryylikarbonyyli, joka on mahdollisesti substi-30 tuoitu aryyliosaan (C^_4)alkyylillä, halogeenilla tai (C^_3)alkoksilla, tai e) halogeeni, edullisesti kloori tai bromi, A on C,C-yksinkertainen sidos tai C,C-kaksoissidos, n on kokonaisluku 0 - 2 ja 35 X ja Y voivat olla samanlaisia tai erilaisia ja merkitsevät kulloinkin toisistaan riippumatta suoraket- a 89171 2

juista tai haarautunutta (C. .)alkyyliryhmää, ryhmää -OR

2 3 l2q . 3 tai ryhmää -NR R , jolloin R ja R merkitsevät vetyä tai mahdolliesti substituoituja (C, ,.) alkyyliryhmiä, jotka 213° voivat muodostaa ryhmässä -NR R yhdessä typpiatomin kans- 5 sa myös viisi-seitsemänjäsenisen renkaan tai rakenne-ele- 2 mentissä -P(0)(0R yhdessä fosforiatomin kanssa mahdollisesti vielä (C^_2>alkyylillä, (C1_^)alkoksikarbonyylil-lä tai karboksilla substituoidun heterosyklin, jolla on kaava 10 /'V^CH2>2‘3 poikkeuksena yhdisteet 3-fenyyli-2-isoksatsolin-5-yyli-15 fosfonihappo, 3-metyyli(ja fenyyli)-2-isoksatsolin-5-yyli-fosfonihapposimeyyliesteri, 3-(3-nitrofenyyli)-2-isoksat-solin-5-yylifosfonihappodipropyyliesteri, 3-(2-nitro-5- (2-kloori-4-trifluorimetyyli-fenoksi)fenyyli)-2-isoksat-solin-5-yylifosfonihappodietyyliesteri, 3-metyyli(ja fe-20 nyyli-2-isoksatsoIin-5-yylifosfonihappoteträmetyylidi- amidi, 3-fenyyli-2-isoksatsoiin-5-yylimetyylifosfonihappo ja sen dietyyliesteri, 3-metyyli(etyyli, isopropyyli, tert.butyyli, metoksimetyyli, fenyyli ja etoksikarbonyy-li)isoksatsol-5-yylimetyylifosfonihappodietyyliesteri, 25 3-(4-fluori- ja 4-kloorifenyyli)isoksatsol-5-yyli-(P-me-tyyli)fosfiinihappo ja 3-fenyyli-isoksatsol-5-yyli-(P-metyyli)fosfiinihappometyyliesteri, mikäli kyseessä ovat niiden mahdollisesti raseemiset muodot.

Edullisina pidetään tällöin sellaisia kaavan I 30 mukaisia yhdisteitä mukaanluettuna niiden mahdollisesti stereoisomeeriset muodot ja mahdollisesti niiden suolat, joissa R1 on a) mahdollisesti haarautunut (C^_^)alkyyli tai (C1-4)hydroksialkyyli, kuten metyyli, etyyli, propyyli, 35 isopropyyli, butyyli, tert.butyyli, hydroksimetyyli, tai 1-hydroksi-l-metyylietyyli, tai fenyyli(C^_2)alkyyli tai fenyyli(C^_^)alkenyyli, kuten bentsyyli tai styryyli.

I> .

9 89171 b) substituoimaton tai yhden tai useamman kerran (C1-4)alkyylillä, kuten metyylillä, etyylillä tai tert.bu-tyylillä hydroksilla, (C^_2)alkoksilla, fenoksilla, halogeenilla, kuten kloorilla tai fluorilla, trifluorimetyy-5 lilla, nitrolla, di (C^_2) alkyyliaminolla , kuten diinetyy-li- tai dietyyliaminolla, (C1_2)alkoksikarbonyylillä, kuten met- tai etoksikarbonyylillä, karboksilla tai fe-nyylillä substituoitu fenyyli , naftyyli, pyridyyli tai tienyyli, 10 c) karboksi, met- tai etoksikarbonyyli, d) bentsoyyli, e) kloori tai bromi, A on C,C-yksinkertainen sidos tai C,C-kaksoissidos, n on 0 tai 1 ja 15 X ja Y ovat samanlaisia tai erilaisia ja merkitse vät toisistaan riippumatta metyyli- tai etyyliryhmää tai 2 2 3 2 ryhmiä -OR tai -NR R , jolloin R on vety, metyyli tai . . 3 etyyli ja R on samoin vety, metyyli tai etyyli tai mahdollisesti karboksilla suojatun aminohapon hiilirunko, 2 3 2 3 20 ryhmät R ja R ryhmässä -NR R voivat muodostaa yhdessä typpiatomin kanssa myös pyrrolidiini-, piperidiini, tai , 2 morfolnnirenkaan ja ryhmät -OR rakenne-elementissä 2 -P(0)(0R )2 voivat muodostaa yhdessä fosforiatomin kanssa mahdollisesti (C^_2)alkyylillä substituoidun 2-okso-25 1,3,2-dioksafosfolaani- tai 2-okso-l,3,2-dioksafosfiraa- nirenkaan, poikkeuksena yhdisteet 3-fenyyli-2-isoksat-solin-5-yyli-fosfonihappo, 3-fenyyli-2-isoksatolin-5-yyli-fosfonihappo, 3-metyyl(ja fenyyli)-2-isoksatsolin-5-yyli-fosfonihappodimetyyliesteri, 3-metyyli(ja fenyyli-2-iso-30 ksatsolin-5-yylifosfonihappotetrametyylidiamidi, 3-fenyy-li-2-isoksatsolin-5-yylimetyylifosfonihappo ja sen di-etyyliesteri, 3-metyyli(etyyli, isopropyyli, tert.butyy-li, fenyyli ja etoksikarbonyyli)isoksatsol-5-yylimetyyli-fosfonihappodietyyliesteri, 3-(4-fluori- ja 4-kloorife-35 nyyli)isoksatsol-5-yyli-(P-metyyli)fosfiinihappo ja 3-fe-nyyli-isoksatsol-5-yyli-(P-metyyli)fosfiinihappometyyli- 10 891 71 esteri, mikäli kyseessä ovat niiden mahdollisesti rasee-miset muodot.

Näistä yhdisteistä pidetään jälleen edullisina sellaisia yhdisteitä, mukaanlukien niiden mahdollisesti ste-5 reoisomeeriset muodot ja mahdollisesti niiden suolat, joissa joko R^ on tert.butyyli, bentsyyli, fenyyli, naftyyli, pyridyyli, tienyyli tai metyylillä, hydroksilla, nietoksilla, fenoksilla, kloorilla, fluorilla, trifluorimetyylillä, nitrolla, dimetyyliaminolla, metoksikarbonyylillä tai kar-10 boksilla substituoitu fenyyli tai X ja Y merkitsevät toisistaan riippumatta hvdrok-sia, metoksia tai etoksia tai X on metyyli ja Y on hyd-roksi, metoksi tai etoksi, poikkeuksena yhdisteet 3-fe-nyyli-2-isoksatsolin-5-yylifosfonihappo, 3-metyyli(ja fe-15 nyyli)-2-isoksatsolin-5-yylifosfonihappometyyliesteri, 3-fenyyli-2-isoksatsolin-5-yylifosfonihappotetrametyylidi-amidi, 3-fenyyli-2-isoksatsolin-5-yylimetyylifosfonihap-po ja sen dietyyliesteri, 3-metyyli(etyyli, isopropyyli, tert.butyyli, fenyyli ja etoksikarbonyyli)isoksatsol-5-20 yyli-(P-metyyli)fosfiinihappo ja 3-fenyyli-isoksatsol-5-yyli-(P-metyyli)fosfiinihappometyyliesteri, mikäli kyseessä ovat niiden mahdollisesti raseemiset muodot.

Näistä korostettakoon edelleen niitä yhdisteitä, mukaanlukien niiden mahdollisesti stereoisomeeriset muo-25 dot ja mahdollisesti niiden suolat-, joissa R :llä, X:llä ja Y:llä on samanaikaisesti edellämainitut merkitykset, erityisesti jos tämän lisäksi A on C,C-yksinkertainen sidos ja n on 0, poikkeuksena yhdisteet 3-fenyyli-2-isoksat-solin-5-yylifosfonihappo ja sen dimetyyliesteri, 3-fenyy-30 li-2-isoksatsolin-5-yylimetyylifosfonihappo ja sen dietyyliesteri, 3-tert.butyyli(ja fenyyli)isoksatsol-5-yyli-metyylifosfonihappodietyyliesteri, 3-(4-fluori- ja 4-kloo-rifenyyli)isoksatsol-5-yyli-(P-metyyli)fosfiinihappo ja 3-fenyyli-isoksatsol-5-yyli-(P-metyyli)fosfiinihappome-35 tyyliesteri, mikäli kyseessä ovat niiden mahdollisesti ra-scemiset muodot.

I; n 89171

Erittäin edullisena pidetyn yhdisteryhmän - mukaanlukien niiden stereoisomeeriset muodot ja niiden suolat -muodostavat lopulta ne yhdisteet, joissa on tert.butyv-li tai fenyyli, X ja Y merkitsevät kulloinkin hydroksia 5 tai X on metyyli ja Y on hydroksi, A on C,C-yksinkertai-nen sidos ja n on 0, esimerkiksi 3-fenyyli-2-isoksatso-lin-5-yylifosfonihappo tai 3-fenyyli(tai 3-tert.butyyli)- 2-isoksatsolin~5-yyli-(P-metyyli)fosfiinihappo, poikkeuksena raseeminen 3-fenyyli-2-isoksatsolin-5-yylifosfonihap- 10 po.

Keksinnön kohteena on edelleen menetelmä yleisen kaavan I mukaisten fosforin sisältävien 2-isoksatsolii-nien ja isoksatsolien, niiden mahdollisesti stereoisomee-risten muotojen sekä mahdollisesti niiden fysiologisesti 15 hyväksyttävien suolojen valmistamiseksi, ja menetelmä on tunnettu siitä, että nitriilioksidin, jolla on kaava II, R1-C=N->0 (II) 20 annetaan reagoida a) siinä tapauksessa, että A merkitsee kaavassa I C,C-yksinkertaista sidosta, olefiinisen fosforiyhdis-teen kanssa, jolla on kaava III, 25 O X* H,C=CH-(CH ) -Pf (III) l z n \ f tai 30 b) siinä tapauksessa, että A on kaavassa I C,C- kaksoissidos, olefiinisen fosforiyhdisteen kanssa, jolla on kaava IV, O Χχ H2C=C-(CH2)n-i^ ; 35 W >KY/ kaavan V mukaiseksi 2-isoksatsoliiniksi, 12 891 71 0 /x\ Γ"1 ^ (V) N-0 5 ja tästä välituotteesta eliminoidaan HW emäksisissä olosuhteissa tai termisellä käsittelyllä, jolloin kaavoissa II - V R^:llä, n:llä, X:llä ja Y:llä on edellämainitut merkitykset ja W on poistuva ryhmä, kuten halogeeni, edullisesti bromi tai kloori, (C^_g)alkoksi- tai sulfoni-10 happoesteri-ryhmittymä, ja mahdollisesti c) kohdan a) tai b) mukaan saatu kaavan I mukainen fosfoni- tai fosfiinihappoesteri lohkaistaan kaavan I mukaiseksi fosfonihappopuoliesteriksi tai fosfoni- tai fos-fiinihapoksi tai 15 d) kohdan a) tai b) mukaan saadun kaavan I mukaisen fosfonihappodialkyyliesterin annetaan reagoida kaavan 2 3 HNR R (VI) mukaisen amiinin kanssa vaihtaen toinen molem- 2 3 mistä fosforiasemaisista alkoksiryhmistä ryhmään -NR R , kaavan I mukaiseksi puoliesteripuoliamidiksi, jolloin 2 3 20 R :11a ja R :11a on edellämainitut merkitykset, ja yhdisteet, joissa R^" on halogeeni, eivät tule kyseeseen, tai e) kohdan a), b) tai c) mukaan valmistettu kaavan I mukainen fosfonihappo muutetaan ensiksi fosforiatomis- sa aktivoiduksi happojohdannaiseksi ja tämän annetaan 2 25 lopuksi reagoida kaavan R OH (VII) mukaisten alkoholien kanssa, tai kaavan HO- (CH2) 2_-j-OH (VIII) mukaisen diolin kanssa ja/tai kaavan VI mukaisten amiinien kanssa valinnan mukaan kaavan I mukaiseksi mono- tai mahdollisesti seos-diesteriksi, sykliseksi esteriksi puoliesteri-puoli-30 amidiksi tai mono- tai mahdollisesti seos-diamidiksi tai kohdan a), b) tai c) mukaan saadun kaavan I mukaisen fos-fonihappopuoliesterin annetaan reagoida fosforiatomissa aktivoinnin jälkeen kaavan VII mukaisen alkoholin tai kaavan VI mukaisen amiinin kanssa kaavan I mukaiseksi 35 mahdollisesti seos-diesteriksi tai puoliesteripuoliamidiksi tai kohdan a), b) tai c) mukaan valmistetun kaavan

II

13 89 1 71 I mukaisen fosfiinihapon annetaan reagoida fosforiatomis- sasa aktivoinnin jälkeen kaavan VII mukaisen alkoholin tai kaavan VI mukaisen amiinin kanssa kaavan I mukaiseksi 2 3 esteriksi tai amidiksi, jolloin R :11a ja R :11a on kaa- 2 5 vassa VI edellämainitut merkitykset, R on kaavassa VII mahdollisesti substituoitu (C^_g)alkyyli ja alkyleeniket-ju voi kaavassa VIII olla vielä substituoitu (C^_^)alkyylillä, alkoksiakrbonyylillä tai karbok- silla tai 10 f) kohdan a) mukaan vamlistetun kaavan I mukaisen 3-kloori(tai bromi)-2-isoksatsolin-fosfonihappodi- tai monoesterin tai -fosfiinihappoesterin, jossa n on 0 - 2, annetaan reagoida tri(C1-4)alkyylihalogeenisilaanien kanssa lohkaisemalla esteri ja samanaikaisesti vaihtamal-15 la kloori tai bromi kulloinkin käytetyn silaanin halogee-niatomiin, vastaaviksi, kaavan I mukaisiksi 3-halogeeni- 2-isoksatsoliinifosfoni- tai -fosfiinihapoiksi tai g) kohdan a) - f) mukaan saatu kaavan I mukainen yhdiste, joka kemiallisen rakenteensa johdosta esiintyy 20 diastereomeerisinä tai enantiomeerisinä muotoina, lohkaistaan sinänsä tunnetulla tavalla puhtaiksi stereoiso-meereiksi, jolloin kohtien a) - g) mukaan valmistetut, kaavan I mukaiset yhdisteet joko eristetään vapaassa muodossa 25 tai muutetaan mahdollisesti fysiologisesti hyväksyttäviksi suoloiksi.

Fysiologisesti hyväksyttävien suolojen valmistus suolanmuodostukseen kykenevistä, kaavan I mukaisista yhdisteistä - mukaanlukien niiden mahdollisesti stereoiso-30 meeriset muodot - tapahtuu sinänsä tunnetulla tavalla.

. . Niinpä fosfoni- ja fosfiinihapot sekä fosfonihappopuoli- esterit muodostavat emäksisten reagenssien kanssa, kuten hydroksidien, alkoholaattien, karbonaattien, vetykarbo-naattien, ammoniakin tai orgaanisten emästen, esimerkiksi 35 trimetyyli- tai trietyyliamiinin, etanoliamiinin tai myös emäksisten aminohappojen,kuten lysiinin, ornitiinin tai 14 891 71 arginiinin kanssa stabiileja alkali-, esimerkiksi natrium- tai kalium-, maa-alkali-, kuten kalsium- tai magnesium-, tai mahdollisesti substituoituja ammoniumsuolo-ja, jolloin fosfonihappojen tapauksessa voidaan myös saa-5 da stabiileja vetyfofonaatteja muuttamalla ainoastaan toinen molemmista happamista OH-ryhmistä suolamuotoon.

Mikäli kaavan I mukaiset yhdisteet sisältävät emäksisen ryhmän ryhmässä K , voidaan myös valmistaa vahvoja happoja käyttäen stabiileja ei-toksisia happoadditiosuo-10 loja. Tällöin kyseeseen tulevat sekä epäorgaaniset että myös orgaaniset hapot, kuten kloorivety-, bromivety-, rikki-, fosfori-, metaanisulfoni-, bentseenisulfoni-, p-to-lueenisulfoni-, 4-bromibentseenisulfoni-, sykloheksyyli-amidosulfoni- tai trifluorimetyylisulfonihappo.

15 1,3-dipolaarisessa sykloadditiossa olefiineihin III ja IV menetelmävaihtoehtojen a) tai b) mukaan lähtöaineina käytetyt kaavan II mukaiset nitriilioksidit ovat suurimmaksi osaksi tunnettuja tai niitä voidaan valmistaa kirjallisuudesta tunnettujen menetelmien mukaisesti.

20 Niitä voidaan valmistaa esimerkiksi poistamalla vesi alifaattisista tai aralifaattisista nitroyhdisteistä, edullisesti isosyanaateilla, kuten fenyyli-isosyanaa-tilla tai 1,4-di-isosyanatobentseenillä Mukaiyama'n menetelmän mukaan (J.Am. Chem. Soc. 82, (1960), 5 339 -25 5 342) tai lähtien hydroksiamoyylihalogenideista, joita voidaan puolestaan saada samoin kirjallisuudesta tunnettujen menetelmien mukaisesti, esimerkiksi halogenoimal-la aldoksiimit (K.C. Liu et ai., J. Org. Chem. 45 (1980), 3 916 - 3918; C.J. Peake et ai., Synth. Commun. 16 (1986), 30 763 - 765; D.M. Vyas et ai., Tetrahedron Lett. 25 (1984), 487 - 490), suorittamalla emäksellä katalysoitu dehydro-halogenointi, edullisesti Huisgen'in kehittämän "In situ"-menetelmän mukaisesti (Chem. Ber. 106 (1973), 3 258 - 3 274) .

35 Edelleen reaktiopartnereina käytettävät olefiini- set kaavojen III ja IV mukaiset fosforiyhdisteet ovat li .

ib 89171 samoin useimmiten kirjallisuudesta tunnettuja tai jopa kaupallisesti saatavia, kuten esimerkiksi vinyylifosfo-nihappodietyyliesteri, tai niitä voidaan helposti valmistaa kirjallisuudesta tunnettujen menetelmien mukai-5 sesti (H.J. Kleiner et ai., Angew. Chem. 94, (1982), 561 - 562; T. Ya. Medved, et ai., Zh. Akad. Nauk. SSSR, Ser. Khim. 1956, 684; Deutsche Offenlegungsschrift 2601467). Tarkoitukseen soveltuvia kaavan IV mukaisia yhdisteitä ovat etupäässä sellaiset, joissa poistuva ryh-10 mä W on metoksi tai etoksi, alkyylisulfonyylioksi, esimerkiksi metyyli- tai trifluorimetyylisulfonyylioksi, tai aryylisulfonyylioksi, kuten esim. bentseeni-, p-tolueeni-tai 4-bromibentseenisulfonyylioksi, edullisesti kuitenkin halogeeni, erityisesti bromi tai kloori.

15 Yleensä nitriilioksidien II tuottaminen suorite taan joko nitroyhdisteistä Mukaiyaman mukaan tai myös hydroksiamoyylihalogenideista Huisgen'in mukaan ja niiden 1,3-dipolaarinen sykloadditio olefiinisiin fosforiyhdis-teisiin III ja IV, joita käytetään fosfoni- ja fosfiini-20 happojen tapauksessa edullisesti esterien muodossa, esimerkiksi metyyli- tai etyyliesterinä, suoritetaan käyttäen niin sanottua yksivaihereaktiota kulloinkin eristämättä välituotetta, jolloin on suositeltavaa työskennellä jossakin reaktiopartnereita kohtaan inertissä, ap-25 roottisessa liuottimessa tai jakauttamisaineessa. Tällöin kyseeseen tulevat esim. etyyliasetaatti, dimetyyliform-amidi, dimetyyliasetamidi, dimetyylisulfoksidi, eetterit, kuten di-isopropyylieetteri, dietyylieetterit, tert.bu-tyylimetyylieetteri ja tetrahydrofuraani, halogenoidut 30 hiilivedyt, kuten dikloorimetaani tai kloroformi, hiilivedyt, kuten heksaani, sykloheksaani, bentseeni, tolu-eeni ja muut substituoidut aromaattiset hiilivedyt sekä mainittujen liuottimien seokset, mutta edullisesti kuitenkin alifaattiset eetterit tai aromaattiset hiilive-35 dyt. Huisgen'in mukaan suoritettavassa hydroksiamoyyli-halogenidi-menetelmässä sykloadditio voidaan suorittaa ie 89171 käytettäessä epäorgaanisia emäksiä nitriilioksidin tuottamiseksi myös käyttäen kaksifaasisia liuotinseoksia, esimerkiksi etyyliasetaatti/vettä tai dikloorimetaani/vet-tä.

5 Käytettäessä orgaanisia emäksiä dehydrohalogenoin- tiin työskennellään sitä vastoin edullisesti edellämaini- tuissa klooratuissa hiilivedyissä tai alifaattisissa eettereissä. Nitriilioksidien valmistus ja sykloadditio tapahtuvat yleensä -20 °C:een ja +50 °C:een välisessä 10 lämpötilassa, edullisesti kuitenkin 0°- +40 °C:ssa.

Suoritettaessa isoksatsoliinien V emäksellä katalysoitu muuttaminen kaavan I mukaisiksi isoksatsoleiksi eliminoimalla samalla HW, ei välituotteita V täytyy eristää vaan ne voidaan muuttaa edullisesti käyttämällä 15 nitriilioksidisynteesiin käytettyä emästä korkeintaan 5-kertaisena ylimääränä, mutta edullisesti kuitenkin kaksinkertaisena ylimääränä, suoraan isoksatsoleiksi. Emäksiksi soveltuvat tällöin esimerkiksi natrium- tai kaliumhydrok-sidi tai -karbonaatti sekä orgaaniset amiinit, kuten mo-20 no-, di- tai trialkyyliamiinit, edullisesti kuitenkin trialkyyliamiinit, kuten esimerkiksi trimetyyli- tai tri-emtyyliamiini. Mutta myös eliminoimalla termisesti HW yli 50 °C:een lämpötilassa isoksatsoliinit V voidaan muuttaa yleisesti kaavan I mukaisiksi isoksatsoleiksi.

25 Kaavan I mukaisten fosfoni- ja fosfiinihappoes- terien esterilohkaisu vastaaviksi kaavan I mukaisiksi fosfonihappopuoliestereiksi tai fosfoni- tai fosfiini-hapoiksi menetelmätavan c) mukaisesti tapahtuu asiantuntijalle tunnettujen standardimenetelmien mukaisesti 30 käyttäen happamia tai emäksisiä reagensseja. Niinpä reaktio voidaan suorittaa sekä käyttäen epäorgaanisia että myös orgaanisia happoja tai emäksiä vesipitoisessa liuoksessa tai proottisissa orgaanisissa liuottimissa.

Myös trialkyylisilyylihalogenidien käyttö aproottisissa 35 liuottimissa on mahdollista.

Il 17 891 71

Fosfonihappoesterien muuttaminen vastaaviksi fos-fonihapoiksi onnistuu edullisesti happamissa olosuhteissa. Erityisen edulliseksi on osoittaunut työskentely vedettömässä väliaineessa käyttäen halogeenivetyjä, kuten 5 kloori-, bromi- tai jodivetyä orgaanisissa karboksyyli-hapoissa, esimerkiksi muurahais- tai etikkahapossa, jolloin bromivedystä ja jääetikasta koostuvaa systeemiä pidetään jälleen edullisena. Reaktio suoritetaan käyttäen 0,5 - 4-normaalista, edullisesti 2 - 4-normaalista, HBr/ 10 jääetikka-liuosta 0°:een ja 100 °C:een välisessä lämpötilassa, mutta edullisesti kuitenkin 20° - 50 °C:ssa. Fosfonihappopuoliesterien valmistamiseksi suoritetaan fosfonihappodiestereille yleensä alkalinen hydrolyysi, edullisesti vesipitoisessa ympäristössä. Tällöin käyte-15 tään diesterin liuottamiseen edullisesti jotakin veteen sekoittuvaa, orgaanista liuotinta, esimerkiksi alempaa alkoholia, kuten metanolia tai etanolia, ja tämän jälkeen lisätään 0,1 - 5-normaalista, mutta edullisesti kuitenkin 0,5 - 2-normaalista vesipitoista emästä, esimer-20 kiksi natrium- tai kaliumhydroksidia. Emästä voidaan käyttää stökiometrisissä määrissä tai korkeintaan 10-kertaisena ylimääränä, edullisesti 2 - 4-kertaisena ylimääränä. Reaktio suoritetaan 0 °C:een ja käytetyn reaktio-väliaineen kiehumispisteen välisessä lämpötilassa. Edul-25 lisena pidetään 0°:een ja 50 °C:een välistä lämpötila-aluetta, erityisesti 20 °C - 40 °C:een lämpötilaa.

Molemmat edelläkuvatut, esterilohkaisuun käytetyt menetelmätavat soveltuvat samalla tavalla fosfiinihap-pojen sammalla tavalla fosfiinihappojen valmistukseen 30 vastaavista fosfiinihappoestereistä. Fosfonihapot, fos-fonihappopuoliesterit ja fosfiinihapot ovat yleensä eristettävissä kiteisinä tuotteina, jotka voivat muodostaa osaksi uudelleenkiteytettäessä vedestä tai vesipitoisista liuotinseoksista stabiileja hydraatteja.

35 Kaavan I mukaisten fosfonihappodiesterien amino- lyysi primaarisilla tai sekundaarisilla, kaavan IV mukai- ιβ 89171 silla amiineilla vastaaviksi kaavan I mukaisiksi fosfoni-happopuoliesteripuoliamideiksi menetelmätavan d) mukaisesti voidaan suorittaa joko aineessa tai proottisissa ja aproottisissa liuottimissa yleensä kohotetussa lämpötilas-5 sa.

Amiineina VI tulevat edullisesti kyseeseen alemmat mono- tai erityisesti dialkyyliamiinit, esimerkiksi metyyli- ja etyyliamiini tai dimetyyli- ja dietyyliamiini, sekä sykliset amiinit, kuten pyrrolidiini, piperidiini 10 ja morfoliini. Sopivia liuottimia ovat mm. halogenoidut hiilivedyt, eetterit, aromaattiset hiilivedyt ja alkoholit edullisesti alemmat alkoholit, kuten metanoli ja etanoli, sekä sykliset eetterit, kuten dioksaani. Kulloistakin amiinia VI käytetään 2 - 100-kertaisena, edullisesti 15 5 - 10-kertaisena ylimääränä. Reaktiolämpötila valitaan tavallisesti alueella: 40 - 100 °C, edullisesti 60 - 80 °C.

Esterin - ja/tai amidin muodostamiseksi kaavan I mukaisista fosfonihapoista, fosfonihappopuoliestereistä ja fosfiinihapoista menetelmävaihtoehdon e) mukaan käy-20 tetään edullisesti fosforiatomissa aktivoituja happojoh-dannaisia. (P-OH)-ryhmien aktivoimiseksi voidaan käyttää nukleotidikemiasta tunnettuja reagensseja, esimerkiksi l-mesityylisulfonyyli-3-nitro-lH-l,2,4-triatsolia ja mesi-tyylisulfonyylikloridia yhdessä tetratsolin kanssa tai yk-25 sinkertaisemmassa vaihtoehdossa - fosforihalogenideja, kuten fosforitrihalogenideja, tällöin edulliesti fosforitri-kloridia, sekä fosforioksikloridia ja fosforipentahaloge-nideja, tällöin edulliesti fosforipentakloridia. Tällä tavalla kaavan I mukaisista fosfonihapoista saatujen happo-30 johdannaisten, jotka sisältävät kaksi reaktiivista ryhmää, voidaan antaa reagoida asiantuntijalle tunnetun standardi-menetelmän mukaisesti yhden ekvivalentin kaavan VII mukaista alkoholia kanssa, edullisesti alkali- tai maa-alka-li-alkoholaattina, kaavan I mukaisiksi monoestereiksi, vä-35 hintäin kahden ekvivalentin alkoholia VII kanssa kaavan I mukaisiksi diestereiksi, peräkkäin kulloinkin yhden ekvi- li 19 891 71

Valentin kahta peräkkäistä alkoholia VII kanssa kaavan I mukaisiksi seos-diestereiksi, yhden ekvivalentin diolia VIII kanssa kaavan I mukaisiksi syklisiksi estereiksi, peräkkäin kulloinkin yhden ekvivalentin alkoholia VII 5 kanssa ja amiinia VI kanssa kaavan I mukaisiksi puolieste-riamideiksi, yhden ekvivalentin amiinia VI kanssa kaavan I mukaisiksi monoamideiksi, vähintäin kahden ekvivalentin amiinia VI kanssa kaavan I mukaisiksi diamideiksi tai peräkkäin kulloinkin yhden ekvivalentin kahta erilaista 10 amiinia VI kanss akaavan I mukaisiksi seos-diamideiksi.

Vastaavasti saadaan kaavan I mukaisista fosfoni-happopuoliestereistä vapaan (P-OH)-ryhmän aktivoinnin jälkeen antamalla reagoida yhden ekvivalentin kanssa alkoholia VII mahdollisesti kaavan I mukaisia seos-diestereitä 15 tai antamalla reagoida yhden ekvivalentin amiinia VI kanssa kaavan I mukaisia puoliesteripuoliamideja.

Samoin reagoivat fosfiinihapot (P-OH)-ryhmän aktivoinnin jälkeen yhden ekvivalentin alkoholia VII tai amiinia VI kanssa vastaaviksi kaavan I mukaisiksi fosfiini-20 happoesteriksi tai -amideiksi.

Tällä tavalla voidaan valmistaa erityisen edullisesti myös yleisesti epävakaana tunnettuja P-alkoksi- ja P-alyyli-fosfapeptideja, jos amiinikomponenttina VI käytetään aminohappoja, etupäässä neutraaleja aminohappoja, 25 kuten glysiiniä, alaniinia, valiinia, leusiinia tai iso-leusiinia, tarkoituksenmukaisesti karboksilla suojatussa muodossa, esimerkiksi bentsyyli- tai tert.butyyliesterinä.

Jos (P-OH)-ryhmien aktivointi tapahtuu fosforihalo-geeniyhdisteillä, niin reaktio suoritetaan amidiryhmän 30 liittämiseksi edullisesti käyttäen vähintäin kaksinkertaista stökiometristä määrää kulloistakin amiinia VI tai vähintäin stökiometrisenä määränä käytetyn toisen emäksen läsnäollessa, edullisesti tertiaarisen amiinin, kuten trietyyliamiinin, morfoliinin tai myös pyridiinin : 35 läsnäollessa, vapautuvan halogeenivedyn sitomiseksi. Käy tettäessä aryylisulfonyyliyhdisteitä aktivointireagens- 20 89 171 seinä käytetään edullisesti dipolaarisia aproottisia liuottimia, kuten dioksaania, pyridiiniä tai dimetyyliformami-dia reaktioväliaineena. Jos aktivointi suoritetaan sitä vastoin fosforihalogenideilla, niin tällöin ovat osoit-5 tautuneet hyviksi edellisten lisäksi myös aromattiset ja halogenoidut hiilivedyt. Reaktiolämpötila on tällöin yleensä -20 - +40 °C, edullisesti kuitenkin 0-20 °C.

Halogeenin vaihto kaavan I mukaisissa 3-kloori(tai bromi)-2-isoksatsoliini-fosfoni- tai -fosfiinihappoeste-10 reissä trialkyylihalogeenisilaanilla esterin samanaikaisesti lohjetessa menetelmävaihtoehdon f) mukaisesti suoritetaan tarkoituksenmukaisesti dipolaarisessa, aprootti-sessa liuottimessa lämpötilan ollessa noin 0 °C:een ja kulloinkin käytetyn reaktioväliaineen kiehumispisteen vä-15 Iillä. Erityisesti edulliseksi on osoittautunut työskentely halogenoiduissa hiilivedyissä, kuten esimerkiksi di-kloorimetaanissa. Sopivia trialkyylihalogeenisilaaneja ovat esimerkiksi trimetyylikloori- ja trimetyylibromisi-laani.

20 Sellaisten kaavan I mukaisten yhdisteiden - jotka esiintyvät kemiallisen rakenteensa johdosta diastereomee-risinä tai enantiomeerisinä muotoina ja jotka muodostuvat synteesissä niiden seoksina - erottaminen puhtaiksi ste-reoisomeereiksi menetelmätavan g) mukaisesti tapahtuu jo-25 ko kromatografioimalla mahdollisesti kiraalisella kantaja-aineella tai, mikäli raseemiset, kaavan i mukaiset yhdisteet kykenevät suolanmuodostukseen, fraktiokiteyttämällä optisesti aktiivisen emäksen tai hapon kanssa apuaineena muodostuneet diastereoisomeeriset suolat. Mutta kaavan 30 I mukaisten yhdisteiden stereoyhtenäinen rakenne on myös periaatteessa mahdollinen, jos menetelmävaihtoehdoissa b) - f) käytetään synteesiin kyseessäolevia lähtöaineita stereoisomeeripuhtaassa muodossa.

Tämä koskee aivan erityisessä määrin fosfapeptidien 35 valmistusta antamalla kaavan I mukaisten fosfonihappojen, fosfonihappopuoliesterien ja fosfiinihappojen aktivoitu- li 2i 89171 jen happojohdannaisten reagoida aminohappojen kanssa me-netelmätavan e) mukaisesti. Kiraalisiksi, stationäärisik-si faaseiksi rasemaattien ohutkerroskromatografiseen tai pylväskromatografiseen erotukseen, erityisesti myös mene-5 telmävaihtoehdon a) mukaan yleensä raseemisina muodostuvien 2-isoksatsoliinien - jotka sisältävät asymmetrisen C-atomin rengasasemassa 5-, erotukseen soveltuvat esimerkiksi modifoidut silikageelikantaja-aineet (niinsanotut Pirkle-faasit) sekä suurimolekyyliset hiilihydraatit, kulo ten selluloosa, tribentsoyyliselluloosa ja -erityisesti suuremmassa preparatiivisessa mittakaavassa tapahtuvissa erotuksissa - triasetyyliselluloosa. Nämä optisesti aktiiviset kantaja-aineet ovat kaupallisesti saatavia. Liikkuvina faaseina käytetään sellaisia liuottimia tai liuo-15 tinseoksia, jotka eivät voi muodostaa reaktiota erotettavien, stereoisomeeristen yhdisteiden funktionaalisten ryhmien kanssa.

Kaavan I mukaisten raseemisten fosfonihappojen, niiden happamien puoliesterien ja fosfiinihappojen enan-20 tiomeerien erottamiseksi fraktiokiteytyksellä muodostetaan asiantuntijalle tunnetun menetelmätavan mukaisesti optisesti aktiivisen emäksen avulla molemmat eri tavalla liukenevat diastereoisomeeriset suolat, vaikealiukoisem-.-·· pi komponentti erotetaan kiinteänä aineena, helpommin liu- 25 keneva diastereomeeri eristetään emäliuoksesta ja näin --. saadut puhtaat diastereomeerit erotetaan halutuiksi enan- tiomeereiksi. Helposti saatavina optisesti aktiivisna emäksinä mainittakoon edullisesti amiiniemäkset, esimerkiksi (-)-nikotiini, (-)-brusiini, (+)- ja (-)-1-fenyyli-30 etyyliamiini, (-)-norefedriini, (+)-norpseudoefedriini, (+)-3-aminometyylipinaani, (-)-kiniini, (+)-kinidiini, (-)-kinkhonidiini, (+)-kinkhoniini, L-lysiini, ja L- tai : D-arginiini.

.·.· Kaavan I mukaiset fosfoni- ja fosfiinihapot sekä 35 happamet fosfonihappopuoliesterit muodostavat myös kvar-tääristen, orgaanisten emästen, esimerkiksi kaupallisten 22 89 1 71 suurimolekyylisten, hydroksidi-muodossa olevien anionien vaihtajien, kuten esim. Amberlite IRA 402:n kanssa tai nestemäisen ioninvaihtajän Amberlit^S)LA-2:n kanssa stabiileja suoloja. Tätä ominaisuutta voidaan käyttää edulli-5 sesti hyväksi puhdistettaessa saatuja raakahappoja siten, että ne uutetaan vesipitoisesta liuoksesta orgaaniseen, veden kanssa huonosti sekoittuvana liuottimeen, kuten to-lueeniin, syklx>heksaaniin tai etyyliasetaattiin liuotetulla Amberlite^LA-2:11a. Happojen erottaminen vaihtohart-10 sista tapahtuu tarkoituksenmukaisesti käyttäen vahvoja vesipitoisia emäksiä ylimääränä, ensisijaisesti 1-25 %:sta, mutta edullisesti 5-15 %:sta vesipitoista ammoniakki-liuosta. Tällöin muodostuvat puhtaat ammoniumsuolat voidaan kiteyttää sellaisenaan tai ne voidaan myös muuttaa 15 alkoholipitoisessa, edullisesti metanolipitoisessa, tai vesipitoisessa liuoksessa hapoilla tai happamilla ionin-vaihtimilla, esim. Amberlyst 'S' 15:sta vapaiksi hapoiksi. Tämä yksinkertaisesti suoritettavan puhdistusmenetelmä tarjoaa selviä etuja tavanomaisiin menetelmiin nähden, 20 jolloin puhdistus tapahtuu kiteyttämällä tai kromatogra-fioimalla.

Keksinnön mukaiset lääkeaineet, jotka sisältävät vaikuttavina aineina kaavan I mukaisia yhdisteitä, mahdollisesti stereoisomeerisessä muodossa ja/tai fysiologisesti 25 hyväksyttävinä suoloina, joko yksinään, esimerkiksi mikro-kapseleina, seoksina keskenään tai edullisesti yhdistelmänä sopivien farmaseuttisten kantaja-aineiden, laimennus-aineiden ja/tai muiden apuaineiden kanssa, voidaan annostella parenteraalisesti, rektaalisesti eli peräsuolen 30 kautta tai suun kautta.

Sopivia kiinteitä tai nestemäisiä galeenisia valmistemuotoja ovat esimerkiksi rakeet, jauheet, lääkerakeet, tabletit, (mikro)kapselit, peräpuikot, siirapit, nesteet, suspensiot, emulsiot, tipat tai ruiskutettavat liuokset, 35 sekä valmisteet, joissa vaikuttavan aineen vapautuminen on hidastunut, ja joiden valmistuksessa käytetään tavan- li 23 89 1 71 omaisia apuaineita, kuten kantaja-aineita, hajotus-, side-, päällystys-, turvotusaineita, liuku- tai voiteluaineita, makua parantavia aineita, makeutusaineita tai liukenemista välittäviä aineita. Usein käytettyinä apuaineina mai-5 nittakoon esimerkiksi magnesiumkarbonaatti, titaanidioksidi, laktoosi, mannitoli ja muut sokerit, talkki, maidon valkuainen, gelatiinit, tärkkelys, selluloosa ja sen johdannaiset, eläin- ja kasvisöljyt, kuten kalanmaksaöljy, auringonkukkaöljy, maapähkinäöljy tai seesamöljy, poly-10 etyleeniglykolit ja liuottimet, kuten esim. steriili vesi, fysiologinen keittosuolaliuos ja yksi- tai useampiarvoiset alkoholit, esim. glyseroli. Valmistettaessa kaavan I mukaisten hyvin happamesti reagoivien fosfoni- ja fosfiini-happojen sekä fosfonihappopuoliesterien vesiluoksia muo-15 dostetaan vaikuttava aine tarkoituksenmukaisesti siten, että se on suolamuodossa, jolla on fysiologisesti hyväksyttävä pH-arvo.

Farmaseuttiset valmisteet valmistetaan ja annostellaan edullisesti annostusyksikköinä, jolloin jokai-20 nen yksikkö aktiivisena aineosana sisältää määrätyn annoksen vähintäin yhtä kaavan I mukaista yhdistettä, mahdollisesti stereoisomeeripuhtaassa ja/tai suolamuodossa. Kiinteiden annostusyksiköiden, kuten tablettien, kapselien, lääkerakeiden tai peräpuikkojen ollessakyseessä, tämä an-25 nos voi olla aina noin 1 000 mg, mutta edullisesti kuitenkin 50 - 300 mg, ja ampullimuodossa olevien injektio-liuosten ollessa kyseessä annos on korkeintaan noin 300 mg, mutta edullisesti noin 10 - 100 mg.

Noin 70 kg:n painoisen aikuispotilaan hoidossa on 30 indisoitua annostella yhdisteitä - aina kaavan I mukaisten yhdisteiden vaikutuksen mukaan - mahdolliessti stereoisomeeripuhtaassa ja/tai suolamuodossa - ihmiselle ja : eläimelle päivittäisten annosten ollessa noin 50 - 300 mg vaikuttavaa ainetta, edullisesti noin 150 - 1 000 mg suun 35 kautta tapahtuvassa annostelussa ja noin 50 - 1 000 mg, edullisesti noin 100 - 300 mg intravenöösissä annostelus- 24 89171 sa. Tietyissä tapauksissa voi kuitenkin olla tarkoituksenmukaista antaa suurempia tai pienempiä päiväannoksia. Päivittäisen annoksen annostelu voi tapahtua sekä kerta-annosteluna yhtenä ainoana annostusyksikkönä tai myös 5 useampana pienempänä annostusyksikkönä annostelemalla useampaan eri kertaan tietyin aikavälein jaettuina annoksina.

Kaavan I mukaiset yhdisteet, niiden mahdollisesti stereoisomeeriset muodot ja/tai mahdollisesti niiden fy-10 siologisesti hyväksyttävät suolat voidaan valmistaa edellämainittujen galeenisten valmistemuotojen valmistuksessa myös yhdessä muiden sopivien vaikuttavien aineiden kanssa, esimerkiksi antibakteeristen, antimykoottisten, antiviraalisten tai myös muiden kasvaimien muodostumista 15 ehkäisevien aineiden ja/tai klassisten antiflogististen eli tulehdusta poistavien aineiden ja antireumaattisten aineiden kanssa. Tämän lisäksi ne soveltuvat immunomodu-loivien ominaisuuksiensa johdosta erinomaisesti rokotteiden tehostamiseen.

20 Seuraavat esimerkit selventävät keksintöä, rajoit tamatta kuitenkaan sen laajuutta. Seuraavassa kuvattujen yhdisteiden rakenteet varmistettiin alkuaineanalyysein, IR- ja ^H-NMR-spektrien avulla, ja yksittäisissä tapauk- 13 31 sissa myös käyttäen C- ja p-NMR-spektrejä.

25 Esimerkki 1 3-fenyyli-2-isoksatsolin-5-yylifosfonihappodi-etyyliesteri (Menetelmätavan a) mukaan). a) Bentshydroksiamoyylikloridi 58,7 g (0,44 moolia) N-kloorisukkkinimidiä suspen-30 soidaan 300 ml:aan dikloorimetaania lisäten 2 ml pyridii-niä ja sitten tiputetaan 48,5 g (0,4 moolia) bentsaldok-siimia, liuotettuna 150 ml:aan dikloorimetaania, sekoittaen ja eksotermisen reaktion vallitessa. Reaktioseosta kuumennetaan lopuksi 30 minuutin ajan paluujäähdyttäen, 35 sitten jäähdytetään, ja käytetään suoraan sykloadditioon.

25 891 71 b) Sykloadditio vinyylifosfonihappodietyyliesteriä käyttäen 72,2 g (0,44 moolia) vinyylifosfonihappodietyylies-teriä, liuotettuna 100 ml:aan dikloorimetaania, lisätään 5 kohdassa a) valmistettuun liuokseen ja sitten lisätään sekoittaen huoneenlämpötilassa tipoittain 61,2 ml (0,44 moolia) trietyyliamiinia, liuotettuna 200 ml:aan dikloorimetaania, 6 tunnin sisällä. Annetaan seistä yön ajan, huoneenlämpötilassa suodatetaan ja ravistellaan peräjälkeen 10 vesipitoisen natriumvetykarbonaattiliuoksen, 1 N sitruuna-hapon ja useita kertoja veden kanssa. Sen jälkeen kun on kuivattu ja haihdutettu jää jäljelle 122 g keltaista öljyä, joka voidaan saada analyysi puhtaana suorittamalla pylväs-kromatografia silikageelillä (eluointiaine: etyyliasetaat-15 ti/petrolieetteri 1:1; tilavuus) tai tislaamalla alennetussa paineessa.

1H-NMR (CDC13): 8 = 1,2 - 1,6 (2t, J = 7 Hz, 6H, P(OEt)2), 3,4 - 4,6 (m, 6H, 4-H ja P(OEt)2), 4,75 - 5,25 (mc, 1H, 5-H), 7,45 - 8,1 ppm (m, 5H, fenyyli-H).

20 C12H18N04P (283,3) analyysi:

Laskettu: C 55,12 H 6,41 N 4,95

Todettu: C 55,50 H 6,70 N 5,25

Esimerkki 2 3-fenyyli-2-isoksatsolin-5-yylimetyylifosfoni-25 happodietyyliesteri

Vastaavasti kuten esimerkissä 1 saadaan lähtien 30,3 g:sta (0,25 moolia) bentsaldoksiimia, 36,7 g:sta (0,275 moolia) N-kloorisukkinimidiä, 49 G:sta (0,275 moo-: : : lia) allyylifosfonihappodietyyliesteriä ja 38,2 ml:sta 30 (0,275 moolia) trietyyliamiinia, 76,7 g:sta öljymäistä raakatuotetta, joka voidaan puhdistaa, kuten esimerkissä 1 kuvattiin.

1H-NMR (CDC13): S = 1,1 - 1,45 (2t, J = 7 Hz, 6H, P(OEt)2), 1/8 - 2,8 (m, 2H, CH2~P), 3,15 - 3,49 (m, 2H, 35 4-H), 3,75 - 4,3 (m, 4H, p(OEt)2), 4,65 - 5,1 (mc, 1H, 5-H), 7,05 - 7,6 ppm (m, 5H, fenyyli-H).

26 891 71

Esimerkki 3 3-(4-kloorifenyyli)-2-isoksatsolin-5-yylifosfoni- happodietyyliesteri

Yhdistettä valmistetaan vastaavasti kuten esimerkis-5 sä 1 23,34 g:sta (0,15 moolia) 4-klooribentsaldoksiimia, 22 g:sta N-kloorisukkkinimidiä, 27,1 g:sta vinyylifosfoni-happodietyyliesteriä ja 22,9 ml:sta trietyyliamiinia, jolloin saadaan 49 g öljymäistä tuotetta.

1H-NMR (CDC13): 8 = 1,19 - 1,5 (2t, J = 7 Hz, 6H, 10 P(OEt)2), 3,2 - 4,45 (m, 6H, 4-H ja P(OEt)2), 4,55 - 5,0 (mc, 1H, 5-H), 7,2 ja 7,45 ppm (AA'BB1, 4H, aryyli-H).

Esimerkki 4 3-(4-kloorifenyyli)-2-isoksatsolin-5-yylimetyyli- fosfonihappodietyyliesteri 15 Valmistus tapahtuu kuten esimerkissä 1 23,34 g:sta 4-klooribentsaldoksiimia, 22 g:sta N-kloorisukkinimidiä, 29,5 g:sta allyylifosfonihappodietyyliesteriä ja 22,9 ml:sta trietyyliamiinia dikloorimetaanissa ja saadaan 52 g öljymäistä tuotetta.

20 1H-NMR (CDC13): 8 = 1,15 - 1,5 (2t, J = 7 Hz, 6H, P(OEt)2), 1,8 - 2,8 (m, 2H, CH2~P), 3,15 - 3,45 (m, 2H, 4- H), 3,7 - 4,35 (m, 4H, P(OEt)2), 4,7 - 5,1 (mc, 1H, 5- H), 7,22 ja 7,5 ppm (AA'BB', 4H, aryyli-H).

Esimerkki 5 25 3-fenyyli-2-isoksatsolin-5-yylifosfonihappodi- metyyliesteri

Vastaavasti kuten esimerkissä 1 58,2 g:n (0,374 moolia) bentshydroksiamoyylikloridia (valmistettu kuten esimerkissä la) bentsaldoksiimista ja N-kloorisukkinimi-30 distä dimetyyliformamidissa, sitten sen jälkeen kun on lisätty jäävettä, on uutettu dietyylieetterillä ja eristetty öljynä), 50,9 g:n (0,374 moolia) vinyylifosfonihap-podimetyyliesteriä ja 52 ml:n (0,374 moolia) trietyyli-amiini 1.1.1 dietyylieetterissä annetaan reagoida. Tavan-35 omaisen edelleenkäsittelyn jälkeen 68,5 g:n suuruisena raakasaantona saatu öljy voidaan puhdistaa kiteyttämällä

II

27 89 1 71 metanoli/dietyylieetteristä tai dikloorimetaani/dietyyli-eetteristä, jolloin saadaan 60,6 g puhdasta tuotetta, jonka sp. on 75 - 77 °C.

1H-NMR (CDC13): 6 = 3,25 - 3,9 (m, 8H, 4-H sekä 5 P(OMe)2 d:nä, J = 10 Hz 3,77:ssä), 4,75 - 5,05 (mc, 1, 5-H), 7,1 - 7,65 ppm (m, 5H, fenyyli-H).

C11H14N^4P (255,3) analyysi:

Laskettu: C 51,77 H 5,53 N 5,49

Todettu: C 51,79 H 5,62 N 5,45 10 Esimerkki 6: 3-(2-pyridyyli)-2-isoksatsolin-5-yylifosfoni- happodietyyliesteri a) 2-pyridyylihydroksiamoyylikloridi-hydrokloridi

Valmistus tapahtuu klooraamalla pyridiini-2-karbok- 15 sialdoksiimi dikloorimetaanissa nojautuen kirjallisuudessa kuvattuun ohjeeseen (Bull. Soc. Chim. France 1962, 2 215) . Sitten kiteytetään suoraan reaktioliuoksesta lisäämällä dietyylieetteriä sen jälkeen kun on poistettu ylimäärä klooria evakuoimalla lyhytaikaisesti. Saanto on 20 95,5 %. Sulamispiste on 173 - 178 °C (hajoten).

b) Sykloadditiovinyylifosfonihappodietyylieste-riä käyttäen. (Menetelmätavan a) mukaisesti) 77,8 g (0,4 moolia) kohdassa a) valmistettua hydroksiamoyylikloridia suspensoidaan 1 litraan tetra-25 hydrofuraania, lisätään 72,2 g (0,44 moolia) vinyylifos-fonihappodietyyliesteriä, ja puolet liuoksesta, joka koostuu 111,2 ml:sta (0,8 moolia) trietyyliamiinia 200 ml:ssa tetrahydrofuraania tiputetaan 1 tunnin sisällä, loput seuraavien 5 tunnin aikana voimakkaasti sekoittaen.

30 Sekoitetaan yön ajan, suodatetaan, haihdutetaan, lisätään vettä ja tuote uutetaan etyyliasetaatilla. Saadaan 111 g öljyistä isoksatsoliinia.

1H-NMR (CDC13): 6 = 1,3 (tb, J = 7 Hz, 6H, P(OEt)2), 3,4 - 4,45 (m, 6H, 4-H ja P(0Et)2), 4,6 - 5,05 (mc, 1H, 35 5-H), 7,0 - 8,0 (m, 3H, pyridyyli-H), 8,35 - 8,55 ppm (m, 1H, pyridyyli-6-H).

28 8 9 1 71

Esimerkki 7 3- (4-pyridyyli)>-2-isoksatsolin-5-yylifosfonihappo- dietyyliesteri

Valmistus tapahtuu vastaavasti kuten esimerkissä 6 5 17 g:sta (0,088 moolia) 4-pyridyylihydroksiamoyyliklori- dihydrokloridia, 15,8 g:sta (0,096 moolia) vinyylifosfoni-happoetyyliesteriä ja 26,6 ml:sta (0,192 moolia) trietyyli-amiinia. Saadaan 17,8 g öljyistä tuotetta.

1H-NMR (CMSO-dg): 6 = 1,23 (tb, J = 7 Hz, 6H, 10 P(OEt)2), 3,2 - 4,3 (m, 6H, 4-H ja P(OEt>2), 4,75 - 5,24 (mc, 1H, 5-H) , 7,5 ja 8,55 ppm (AA1BB', 4H, pyridyyli-H) .

Esimerkki 8 3-(4-metoksifenyyli)-2-isoksatsolin-5-yylifosfoni- happodietyyliesteri 15 Antamalla 45,35 g:n (0,3 moolia) 4-metoksibentsal- doksiimia, 40 g:n (0,3 moolia) N-kloorisukkinimidiä, 54,1 g:n (0,33 moolia) vinyylifosfonihappodietyyliesteriä ja 46 ml:n (0,33 moolia) trietyyliamiinia reagoida vastaavasti kuten esimerkissä 1 saadaan tulokseksi 90,5 g öl-20 jyistä tuotetta.

1H-NMR (CDC13): 6 = 1,3 (tb, J = 7 Hz, 6H, P(0Et)2), 3,15 - 4,4 (m, 9H, 4-H, OMe ja P(OEt)2), 4,5 - 4,95 (mc, 1H, 5-H), 6,75 ja 7,43 ppm (AA'BB’, 4H, aryyli-H).

Esimerkki 9 25 3-(3-fenoksifenyyli)-2-isoksatsolin-5-yylifosfoni- happodimetyyliesteri

Vastaavasti kuten esimerkissä 1 annetaan 42,64 g:n (0,2 moolia) 3-fenoksibentsaldoksiimia, 29,4 g:n (0,22 moolia) N-kloorisukkinimidiä, 29,2 ml:n (0,22 moolia) vi-30 nyylifosfonihappodimetyyliesteriä ja 30,6 ml:n (0,22 moolia) trietyyliamiinia reagoida keskenään ja saadaan 66,5 g öljyistä tuotetta.

1H-NMR (CDC13): 6 = 3,15 - 3,95 (m, 8H, 4-H ja P(OMe)2), 4,5 - 5,0 (mc, 1H, 5-H), 6,7 - 7,4 ppm (m, 35 9H, aromaatti-H).

Il .

29 891 71

Esimerkki 10 3-(1-naftyyli)-2-isoksatsolin-5-yylifosfonihappo- dimetyyliesteri

Valmistus tapahtuu vastaavasti kuten esimerkissä 1 5 31,2 g:sta (0,2 moolia) 1-naftaldoksiimia, 29,4 g:sta (0,22 moolia) N-kloorisukkinimidiä, 29,2 ml:sta (0,22 moolia) vi-nyylifosfonihappodimetyyliesteriä ja 30,6 ml:sta (0,22 moolia) trietyyliamiinia, jolloin saadaan 56 g öljymäistä yhdistettä.

10 1H-NMR (CDC13): 8 = 3,4 - 4,1 (m, 8H, 4-H ja P(OMe)2 P(OMe)2), 4,6 - 5,1 (mc, 1H, 5-H), 7,1 - 7,9 (m, 6H, aro-maatti-H), 8,6 - 8,9 ppm (m, 1H, aromaatti-H).

Esimerkki 11 3-styryyli-2-isoksatsolin-5-yylifosfonihappodi-15 etyyliesteri

Yhdistettä valmistetaan vastaavasti kuten esimerkissä 1 73,6 g:sta (0,5 moolia) styryylialdoksiimia, 73,4 g:sta (0,55 moolia) N-kloorisukkinimidiä, 90,2 g:sta (0,55 moolia) vinyylifosfonihappodietyyliesteriä ja 76,4 ml:sta 20 (0,55 moolia) trietyyliamiinia. Saadaan 153 g öljymäistä tuotetta.

^H-NMR (metanoli-d^): δ = 1,3 (tb, J = 7 Hz, 6H, P (OEt)2) , 3,2 - 4,35 (m, 6H, 4-H ja P(OEt)2), 4,5 - 5,0 (mc, 1H, 5-H), 6, 8 (sb, 2H, Ph-CH=CH-), 6,95 - 7,6 ppm 25 (m, 5H, aryyli-H).

Esimerkki 12 3-bentsoyyli-2-isoksatsolin-5-yylifosfonihappodi- etyyliesteri

Bentsoyylihydroksiamoyylikloridin synteesi tunne-30 taan kirjallisuudesta (esim. J. Heterocyclic Chem. 21 (1984), 1 029). 45 g:n (0,245 moolia) tätä hydroksaamihap-pokloridia annetaan reagoida esimerkin 1 tai 6 mukaisesti 44,3 g:n (0,270 moolia) vinyylifosfonihappodietyyliesteriä ja 37,5 ml:n (0,270 moolia) trietyyliamiinia kanssa yh-35 teensä 600 ml:ssa tert. butyylimetyylieetteriä. Käsittelemällä edelleen tavanomaisella tavalla saadaan 73,9 g pu-naisenruskeata öljyä.

30 8 9 1 71 1H-NMR (CDC13) : & = 1,3 (tb, J = 7 Hz, 6H, P(OEt)2), 3.1 - 4,4 (m, 6H, 4-H ja P(OEt)2>, 4,55 - 5,0 (mc, 1H, 5-H), 7,1 - 7,55 ja 7,85 - 9,2 ppm (m, 5H, aryyli-H).

Esimerkki 13 5 3-fenyyli-2-isoksatsolin-5-yyli(P-metyyli)fosfiini- happometyyliesteri (Menetelmätavan a) mukaisesti) Valmistus tapahtuu vastaavasti kuten esimerkissä 5 dietyylieetterissä käyttäen 11 g (0,07 moolia) bentshyd-roksiamoyylikloridia, 9,2 g (0,077 moolia) vinyyli(P-me-10 tyyli)fosfiinihappometyyliesteriä ja 10,7 ml (0,077 moolia) trietyyliamiinia. Sen jälkeen kun on käsitelty edelleen tavanomaisella tavalla yhdistetään vesipitoiset pe-sufaasit, uutetaan dikloorimetaanilla pH 2:ssa ja tämä uute kuivataan yhdessä eetteripitoisen faasin kanssa ja 15 haihdutetaan. Kiteyttämällä jäännös dietyylieetteristä saadaan 12,2 g tuotetta, jonka sp. on 72 - 74 °C.

1H-NMR (CDC13): 8 = 1,6 (d, J = 15 Hz, 3H, P-Me), 3,45 - 4,15 (m, 5H, 4-H ja P-OMe), 4,75 - 5,25 (mc, 1H, 5-H), 7,45 - 8,05 ppm (m, 5H, aryyli-H).

20 <“iiHi4N®3E> (239,2) analyysi:

Laskettu: C 55,23 H 5,90 N 5,86

Todettu: C 55,25 H 6,00 N 5,91

Esimerkki 14 3-(4-metoksifenyyli)-2-isoksatsolin-5-yyli(P-me-25 tyyli)fosfiinihappometyyliesteri 45,35 g:sta (0,3 moolia) 4-metoksibentsaldoksii-mia, 40 g:sta (0,3 moolia) N-kloorisukkinimidiä, 39,6 g:sta (0,33 moolia) vinyyli(P-metyyli)fosfiinihappometyyliesteriä ja 46 ml:sta (0,33 moolia) trietyyliamiinia saa-30 daan vastaavasti kuten esimerkissä 1 72,3 g öljymäistä tuotetta.

1H-NMR (CDC13): 6 = 1,5 (d, J = 15 Hz, 3H, P-Me), 3.2 - 3,9 (m, 8H, 4-H, C-OMe ja P-OMe), 4,5 - 4,95 (mc, 1H, 5-H), 6,75 ja 7,43 ppm (AA1BB*, 4H, aryyli-H).

35 C12H16N03P (253'2) analyysi:

Laskettu: C 56,92 H 6,37 N 5,53

Todettu: C 57,21 H 6,44 N 5,67 I: 3i 89171

Esimerkki 15 3-(4-metyylifenyyli)-2-isoksatsolin-5-yyli(P-me- tyyli)fosfiinihappometyyliesteri

Vastaavasti kuten esimerkissä 1 saadaan 33,8 g:sta 5 (0,25 moolia) 4-toluyylialdoksiimia, 36,7 g:sta (0,275 moolia) N-kloorisukkinimidiä, 33 g:sta (0,275 moolia) vinyyli (P-metyyli)fosfiinihappometyyliesteriä ja 38,2 ml:sta (0,275 moolia) trietyyliamiinia tert.butyylimetyylieette-ristä uudelleenkiteytyksen jälkeen 36,5 g analyysipuhdasta 10 tuotetta, jonka sp. on 96 - 100 °C.

Esimerkki 16 3-(1-naftyyli)-2-isoksatsolin-5-yyli(P-metyyli)fos- finihappometyyliesteri

Vastaavasti kuten esimerkissä 1 annetaan 39,1 g:n 15 (0,25 moolia) naftaldoksiimia, 36,7 g:n (0,275 moolia) N- kloorisukkinimidiä, 33 g:n (0,275 moolia) vinyyli(P-metyyli) fosf iinihappometyyliesteriä ja 38,2 ml:n (0,275 moolia) trietyyliamiinia reagoida 70 g:ksi öljyistä tuotetta.

1H-NMR (CDC13):S = 1,55 (d, J = 14 Hz, 3H, P-Me) , 20 3,4 - 4,1 (m, 5H, 4-H ja P-OMe), 4,5 - 4,95 (mc, 1H, 5-H), 7,05 - 8,0 (m, 6H, aryyli-H) ja 8,75 ppm (mc, 1H, aryyli- 4-H) .

Esimerkki 17 3-fenyyli-2-isoksatsolin-5-yylidimetyylifosfiini-25 oksidi (menetelmätavan a) mukaisesti)

Valmistus tapahtuu vastaavasti kuten esimerkissä 1 siten, että lähdetään 60,6 g:sta (0,5 moolia) bentsaldok-siimia, 73,45 g:sta (0,55 moolia) N-kloorisukkinimidiä, 57,3 g:sta (0,55 moolia) vinyylidimetyylifosfiinioksidia 30 ja 76,5 ml:sta (0,55 moolia) trietyyliamiinia. Sen jälkeen kun on käsitelty edelleen tavanomaisella tavalla kiteytetään uudelleen tert.butyylimetyylieetteristä. Saadaan 64,4 g puhdasta tuotetta, jonka sp. on 153 °C.

1H-NMR (CDC13): 6 = 1,4 ja 1,6 (2d, J = 12 Hz, 6H, 35 PMe2), 3,25 - 3,85 (ABX:n, AB, 2H, 4-H), 4,4 - 4,95 (mc, 1H, 5-H), 6,95 - 7,55 ppm (m, 5H, aryyli-H).

32 891 71 C11H14N02P (223'2) analyysi:

Laskettu: C 59,19 H 6,32 N 6,28

Todettu: C 59,20 H 6,43 N 6,30

Esimerkki 18 5 3-fenyyli-isoksatsol-5-yylifosfonihappodietyyli- esteri (menetelmätavan b) mukaisesti)

Liuokseen, jossa on 0,25 moolia bentshydroksiamoyy-likloridia dikloorimetaanissa - valmistettu kuten esimerkissä la) kuvattiin - tiputetaan 66,8 g (0,275 moolia) 10 Ct-bromivinyylifosfonihappodietyyliesteriä, liuotettuna dikloorimetaaniin ja lopuksi tiputetaan 5,5 tunnin sisällä liuos, jossa on 76,4 ml (0,55 moolia) trietyyliamiinia 250 ml:ssa dikloorimetaania. Sekoitetaan edelleen yön ajän ja käsitellään edelleen kuten esimerkissä Ib) on kuvattu, 15 jolloin muodostuu 76 g öljyistä tuotetta.

1H-NMR (CDC13): β= 1,38 (tb, 6H, P(OEt)2), 4,2 (dq, 4H, P(OEt)2), 7,2 (d, J = 1,5 Hz, 1H, 4-H), 7,3 -7,9 ppm (m, 5H, aryyli-H).

Esimerkki 19 20 3-(4-metoksifenyyli)isoksatsol-5-yylifosfonihappo- dietyyliesteri

Valmistus tapahtuu vastaavasti kuten esimerkissä 18 30,2 g:sta (0,2 moolia) 4-metoksibentsaldoksiimia, 26,7 g:sta (0,2 moolia) N-kloorisukkinimidiä, 1 ml:sta pyri-25 diniä, 48,6 g:sta (0,2 moolia) α,-bromivinyylifosfonihap-podietyyliesteriä ja 61,2 ml:sta (0,44 moolia) trietyyliamiinia dikloorimetaanissa. Sen jälkeen kun on käsitelty edelleen tavanomaisella tavalla saadaan 65 g ruskeata öljyä.

30 1H-NMR (CDC13): S = 1,4 (tb, 6H, P(OEt)2>, 3,95 (s, 3H, OMe), 3,95 - 4,6 (m, 4H, P(OEt)2), 7,0 - 7,4 (m, 3H, 4-H ja Ar-H), 7,85 - 8,1 ppm (m, 2H, Ar-H).

Il 33 89171

Esimerkki 20 3-(2-pyridyyli)isoksatsol-5-yylifosfonihappodi- etyyliesteri

Vastaavasti kuten esimerkeissä 6 ja 18 saadaan an-5 tamalla 38,6 g:n (0,2 moolia) 2-pyridyylihydroksiamoyyli-kloridi-hydrokloridia (vrt. esimerkki 6a) reagoida 48,6 g:n (0,2 moolia) kanssa au-bromivinyylifosfonihappodietyyli-esteriä lisäten tipoittain 83,4 ml (0,6 moolia) trietyyli-amiinia 1 litrassa tetrahydrofuraania, 50,9 g öljyistä 10 tuotetta.

1H-NMR (CDC13): 6 = 1,35 (tb, 6H, P(OEt)2), 4,1 (dq, 4H, P(OEt)2)» 7,05 - 8,0 (m, 4H, pyridyyli-H ja isoksatsol-4-H 7,35 ppm:ssä), 8,35 - 8,6 ppm (m, 1H, py-ridyyli-6-H).

15 Esimerkki 21 3- (4-pyridyyli)isoksatsol-5-yylifosfonihappodi- etyyliesteri 4- pyridyylihydroksiamoyylikloridihydrokloridia valmistetaan vastaavasti kuten esimerkissä 6 tai 7. Sykli- 20 sointi d-bromivinyylifosfonihappodietyyliesterillä ja tri-etyyliamiinilla tapahtuu vastaavasti kuten esimerkissä 20. ja tulokseksi saadaan haluttu isoksatsoli öljymäisenä tuotteena.

1H-NMR (CDC13): 6= 1,35 (tb, 6H, P(OEt)2), 4,1 25 (dq, 4H, P(OEt)2), 7,1 (d, J = 1,8 Hz, 1H, 4-H), 7,55 ja 8,55 ppm (AA'BB', 4H, pyridyyli-H).

Esimerkki 22 3-propyyli-2-isoksatsolin-5-yylifosfonihappodi- etyyliesteri (menetelmätavan a) mukaisesti) 30 180 ml:aan tert.butyylimetyylieetteriä liuotetaan 42,7 g (0,26 moolia) vinyylifosfonihappodietyyliesteriä ja 1,1 ml trietyyliamiinia, lisätään 56,4 g (0,473 moolia) fenyyli-isosyanaattia ja 7 tunnin sisällä tiputetaan liuos, jossa on 24,4 g (0,237 moolia) nitrobutaania 35 120 ml:ssa tert.butyylimetyylieetteriä. Sekoitetaan edel

leen 3 päivää, ja sen jälkeen kun on lisätty 30 ml 2N

34 89171 etanolipitoista ammoniakkiliuosta sekoitetaan edelleen 30 minuuttia, suodatetaan etyyliasetaatilla laimennettuna ja pestään peräjälkeen vesipitoisella ammoniakkiliuoksella, vedellä, 2N HCl:llä ja uudelleen vedellä. Sen jälkeen kun 5 on kuivattu ja haihdutettu jää jäljelle 27,3 g öljymäistä lopputuotetta.

1H-NMR (CDC13): 8 = 0,8 - 1,8 (m, 11H, P(OEt)2 ja CH3-CH2-), 2,15 - 2,5 (mc, 2H, -CH2~), 2,8 - 3,5 (m, 2H, 4-H), 3,8 - 4,8 ppm (m, 5H, P(OEt)2 ja 5-H).

10 Esimerkki 23 3-bentsyyli-2-isoksatsolin-5-yylifosfonihappodi~ metyyliesteri (menetelmätavan a) mukaisesti) 13,5 ml (0,124 moolia) fenyyli-isosyanaattia, 9,5 g (0,07 moolia) vinyylifosfonihappodimetyyliesteriä ja 1 ml 15 trietyyliamiinia lisätään 120 ml:aan tolueenia. Sitten 5 tunnin sisällä tiputetaan liuos, joka koostuu 9,3 g:sta (0,062 moolia) 2-fenyylinitroetaania ja 1 ml:sta trietyyliamiinia, liuotettuna 150 mlraan tolueenia, sekoitetaan yön ajan ja tämän jälkeen vielä 30 minuutin ajan, sen 20 jälkeen kun on lisätty 30 ml kons. vesipitoista ammoniakkia, suodatetaan saostuneesta difenyyliureasta erilleen, pestään etyyliasetaatilla ja yhdistyneitä orgaanisia faaseja ravistellaan peräkjälkeen veden, 2N suolahapon ja veden kanssa, kuivataan ja haihdutetaan. Jäljelle jää 25 13,9 g punertavan ruskeata öljyä.

1H-NMR (CDC13): 8 = 2,7 - 3,85 (m, 10H, 4-H, bentsyyli-H ja P(OMe)2), 4,3 - 4,8 (mc, 1H, 5-H), 6,8 -7,25 ppm (m, 5H, aryyli-H).

Esimerkki 24 30 3-bentsyyli-2-isoksatsolin-5-yyli(P-metyyli)fos- fiinihappometyyliesteri

Valmistus tapahtuu vastaavasti kuten esimerkissä 23 37,1 ml:sta (0,34 moolia) fenyyli-isosyanaattia, 22,5 g:sta (0,187 moolia) vinyyli(P-metyyli)fosfiinihappome-35 tyyliesteriä, 4 ml:sta trietyyliamiinia ja 25,7 g:sta (0,17 moolia) 2-fenyylinitroetaania tolueenissa, jolloin saadaan 34 g ruskeata öljyä.

n 35 89171 1H-NMR (CDC13): 8 = 1,35 (d, J = 14 Hz, 3H, P-ME), 2,7 - 3,75 (m, 7H, 4-H, bentsyyli-H ja P-OMe), 4,4 - 4,95 (mc, 1H, 5-H), 6,8 - 7,5 ppm (m, 5H, aryyli-H).

Esimerkki 25 5 3-tert.butyyli-2-isoksatsolin-5-yyli (P-metyyli) - fosfiinihappometyyljesteri 40,4 g (0,4 moolia) pivalaldoksiimia muutetaan vastaavasti kuten esimerkissä la) 58,7 g:lla (0,44 moolia) N-kloorisukkinimidiä ja 2 ml:11a pyridiiniä dikloorimetaa-10 nissa hydroksiamoyylikloridiksi, jonka annetaan lopuksi reagoida 52,8 g:n kanssa (0,44 moolia) vinyyli(P-metyyli)-fosfiinihappometyyliesteriä ja 61,2 ml:n kanssa (0,44 moolia) trietyyliamiinia, kuten esimerkissä Ib) on kuvattu ja käsitellään edelleen, jolloin saadaan öljymäinen tuote 15 saannon ollessa noin 50 %.

1H-NMR (CDC13): 8 = 1,0 - 1,65 (m, 12H, tBu ja P-Me), 2,8 - 3,75 (m, 5H, 4-H ja P-OMe d:nä 3,6 ppmrssä), 4,25 - 4,7 ppm (mc, 1H, 5-H).

Esimerkki 26 20 3-tert.butyyli-2-isoksatsolin-5-yylifosfonihappo- dietyyliesteri

Suoritus tapahtuu vastaavasti kuten esimerkissä 25 käyttäen 15,2 g:aa (0,15 moolia) pivalaldoksiimia, 22,0 g:aa (0,165 moolia) N-kloorisukkinimidiä, 0,5 ml pyridii-25 niä, 27,1 g (0,165 moolia) vinyylifosfonihappodietyyli- • : esteriä ja 22,9 ml:aa (0,165 moolia) trietyyliamiinia di- kloorimetaanissa. Tuote saadaan tavanomaisen edelleenkä-sittelyn jälkeen öljynä.

Hl-NMR (CDC13): 6 = 1,1 - 1,5 (15H, tBu 1,2 ppm:ssä 30 ja P(OEt)2), 2,95 - 3,5 (m, 2H, 4-H), 3,85 - 4,8 ppm (m, 5H, 5-H ja P(OEt)2).

Esimerkki 27 3-fenyyli-2-isoksatsolin-5-yylifosfonihappomono- etyyliesteri (menetelmätavan c) mukaisesti) • 35 10 g (35,3 mmol) esimerkin 1 mukaan valmistettua dietyyliesteriä liuotetaan 140 ml:aan etanolia ja sen jäi- 36 891 71 keen kun on lisätty 140 ml IN natronlipeätä sekoitetaan 30 tunnin ajan huoneenlämpötilassa. Etanoli poistetaan alennetussa paineessa, eetteröidään, vesifaasi saatetaan suolahapolla happameksi pH-arvoon 1 ja uutetaan useita 5 kertoja dikloorimetaanilla. sen jälkeen kun on pesty puo-liksikonsentroidulla NaCl-liuoksella ja haihdutettu jää jäljelle sitkeä öljy, joka voidaan kiteyttää dietyylieette-ristä. Saadaan 7,2 g puhdasta tuotetta, jonka sulamispiste on 84 - 91 °C.

10 1H-NMR (CDC13): 6 = 1,35 (t, J = 7 Hz, 3H, P-OEt), 3,35 - 4,6 (m, 4H, 4-H ja P-OEt), 4,7 - 5,2 (mc, 1H, 5-H), 7,4 - 8,1 (m, 5H, fenyyli-H), 12,1 ppm (sb, 1H, P-OH).

C11H14N04P (255,2) analyysi:

Laskettu: C 51,77 H 5,53 N 5,49 15 Todettu: C 51,97 H 5,54 N 5,26

Esimerkki 28 3-(4-metoksifenyyli)-2-isoksatsolin-5-yylifosfoni-happomonoetyyliesteriammoniumsuola

Esimerkin 8 fosfonihappodietyyliesteri saippuoidaan 20 vastaavasti kuten esimerkissä 27 1,1 ekvivalentilla nat ronlipeätä, muodostunut puoliesteri eristetään happomuodos-sa öljymäisenä tuotteena (saanto: 70 %) ja - kuten esimerkissä 35 seikkaperäisesti kuvattiin - muutetaan kiteiseksi ammoniumsuolaksi, joka sulamisalue on 141 - 154 °C (saan-25 to: 53 %) .

1H-NMR (D20): 8 = 1,25 (tb, J = 7 Hz, 3H, P-OEt), 3,1 - 4,25 (m, 7H, 4-H, P-OEt ja OMe 3,72 ppm:ssä), 4,4 -4,9 (m, noin 5H, 5-H ja NH4+), 6,75 ja 7,4 ppm (AA ’BB1, 4H, aryyli-H).

30 C12H19N2^5P (302,3) analyysi:

Laskettu: C 47,68 H 6,34 N 9,27

Todettu: C 47,67 H 6,14 N 8,60

Taulukossa 1 sivulla 37 esimerkkeinä 29 - 32 yh-teenkoottuja isoksatsoliinifosfiinihappoja, joilla on 35 yleinen kaava,

YY

N-O

li 3? 89171 σ' Ο mo* (n cd vc σ' σι co σ* ιο

* * Γη m -- OO

o σ* * - o o ' ή m ui «h f-* m m 22 22 22 22 O CO o Γ- <7* r-H ^ ^ moo o*>m vDco ή o - — * *. ^ * ** id m m m ιοιο in in * * i i ii li

•H

to —k ^ m >, <N ^ (N nj

>i *> ro rH rg m iD » io m ** σ* »"J

^ rg in m lomin m o w A r*« - - O'»»- m-- - ** c γμοοοο m m m <n .-h m γ^γηο < ^ τ τ <n inm w in m ^ io io

UU OU OCJ UU

CU 0« *t o* m cu O ·· m O m ·♦ <N p ·· O D ·· <N D 0 3“ 2 -U D 2-4J3 2 4J 3 2 4J 3

Γ** gJ gj ^ gj iJ r-» 4J gj «J4JAJ

r-i U U ·Η0>4-> *-h ai ij ή Φ +J

a M Φ 2 MU X M Oi = ·* « Ή UI Ό .-Η <Λ T3 ·—* CO *Q •'ί (Λ Ί3

ΉΌΟ rH <rj O r-H d O ·“* d O

u*J6h ujh ο^η υ iJ h a - * /-N m

^ ΐ Φ ^»τ 0) 0) · 0) «— X

• S χ χ - 2 2 2 21

CL I O 2 2 J m * d X I I »T

Ob CU ^!CU *“ ® 04 «-,ΙΟι -Hl (0 rO C· ^ "* *“ H rH ·Η

- ·γί ·γ^ - *”"» ·""» E * r—», X Ή - .** I J*, rH

·· X . X π X I XX H » >ι X X I £ >, mx Xffl m X i in * m i «-h m >» m i m »h >.

Iim U ^ ® *? >» M »r rO Ui

• - ^j· m ·· · * ® ->.-d-»rO

n „ N H - X 2· N - UI X N - X -

«O r-, X - „ X rH x H - X XXgJin - X X fH X

•e,ro X X rf l ^ ™ £ £ X «N lOX

»«««tm m2 * ί5 Λ. X m*r - cn g ΐ H . * - See- “* e Λ J . e* S e* » x ^ 11 G £ 3 " . ~ ^ rn i " “ * £ £ 11 “ - w £ 0|i-3 „ >“3 x m O' - rH -o m γν ^ m m m

w h σ' m r» —. co »· *· ^- m co τ ^HOrHO

rH--«—. - X * ··--·.% ·» * * * «* * QC OO^xomiOi Ό - rn . * ~ d Ό X3 ·τ - r- Ό m co O' xc- w — J2, '.ÄX — ~ Z m I in i -I „ — · n Τ' “ „ 1 — t I III» —

, 4J m .. m >. 1/1 m >» ·· m + m X

$ 0) cn >-H r- rg r- >i poco<n<*>*-^>>^ «Hr-iOrH »ro »r »r m m »r O

~~ rt π n φ ro t-π (N m »r Γ" d o» q rH ΪΝ m »r 2 r- *-<m^r^fflCu

! » -H Λ f- M

EO « f e >»0^ ^ ^ u ' · 0% | ---- o o J if K» O' E +j ^ ^ m £ tl) ^ ^ _ . >d -m i----- : ♦ ♦ i i * ·ο δ g 2 o δ i

>' V V V

° V o' ' e' \ o' \ i . p> 0 f @- I * »___i © Λί - u* 0) _ - - · g Oi a _ 5 *M S ΓΓ 10 *n K> U3 38 89 1 71 saatiin samoin menetelmätavan c) mukaisesti vastaavista esimerkkien 14, 15, 24 tai 16 metyyliestereistä vastaavasti kuten esimerkissä 27 hydrolysoimalla ylimäärällä natron-lipeätä ja ne puhdistettiin kiteyttämällä vapaina happoi-5 na tai muuttamalla kiteisiksi ammoniumsuoloiksi (etanolissa etanolipitoisella ammoniakkiliuoksella). Esimerkin 31 fosfiinihappoa saatiin tämän lisäksi myös suorittamalla esterilohkaisu bromivedyllä (HBr) jääetikassa vastaavasti kuten esimerkissä 34.

10 Esimerkki 33 3-tert.butyyli-2-isoksatsolin-5-yylifosfonihappo (menetelmätavan c) mukaisesti) 39,6 g (0,15 moolia) esimerkin 26. yhdistettä liuotetaan seokseen, joka koostuu 100 ml:sta 33 %:sta HBr/jää-15 etikka-liuosta ja 50 ml:sta jääetikkaa. Sen jälkeen kun on annettu seistä 3 päivän ajan huoneenlämpötilassa, reak-tioseos haihdutetaan, tislataan useita kertoja metanolilla ja jäljellejäävää jäännöstä sekoitetaan tert.butyylimetyy-lieetterin kanssa, jolloin saadaan 20,8 g analyysipuhdas-20 ta tuotetta, jonka sp. on 195 - 197 °C.

1H-NMR (DMSO-dg): 8 = 1,1 (s, 9H, tBu), 2,7 - 3,4 (m, 2H, 4-H), 4,1 - 4,6 (mc, 1H, 5-H), 10,5 ppm (sb, 2H, P-OH).

C^H^NO^P (207,2) analyysi: 25 Laskettu: C 40,59 H 6,81 N 6,76

Todettu: C 40,28 H 6,95 N 6,83

Esimerkki 34 3-fenyyli-2-isoksatsolin-5-yylifosfonihappo (menetelmätavan c) mukaisesti) 30 122 g esimerkin 1 mukaan valmistettua raakaa di- etyyliesteriä liuotetaan 400 ml:aan 2 N HBr-liuosta jääetikassa, annetaan seistä 2 päivän ajan huoneenlämpötilassa, sitten lämmitetään 2 tuntia 40 °C:ssa, liuotin poistetaan alennetussa paineessa ja metanoli tislataan 35 useita kertoja. Uudelleenkiteyttämällä jäännös dikloori-metaanista saadaan 60 g analyysipuhdasta fosfonihappoa sulamispisteen ollessa 183 - 184 °C.

li 39 8 9 1 71 1H-NMR (DMSO-dg): 8 = 3,1 - 3,9 (m, 2H, 4-H), 4,4 -4,95 (mc, 1H, 5-H), 7,2 - 7,8 (m, fenyyli-H), 10,6 ppm (sb, 2H, P-OH).

C9H10NO4P (227,2) analyysi: 5 Laskettu: C 47,59 H 4,44 N 6,17

Todettu: C 47,66 H 4,44 N 6,09

Esimerkit 35 - 38 koskevat esimerkin 34 mukaisen 3-fenyyli-2-isoksatsolin-5-yylifosfonihapon eri suoloja. Esimerkki 35 10 Esimerkin 34 diammoniumsuola 10 g esimerkin 34 fosfonihappoa liuotetaan 150 ml:aan metanolia, saatetaan alkoholipitoisella ammoniakki-liuoksella alkaliseksi, muodostunut suola erotetaan jäähdyttämällä ja mahdollisesti ymppäämällä kiteisenä ja saos-15 tuminen saatetaan täydelliseksi lisäämällä tert.butyyli-metyylieetteriä. Saadaan 10 g diammoniumsuolaa, jonka sulamispiste on 197 - 202 °C.

C9H16N3°4P (261,2) analyysi:

Laskettu: C 41,38 H 6,17 N 16,09 20 Todettu: C 41,70 H 6,16 N 15,65

Suolaa voidaan myös valmistaa mukavasti esimerkin 34 raakahaposta. Tätä tarkoitusta varten liuotetaan 0,15 moolista esimerkin 1 dietyyliesteriä saatu hydrolysaatti veteen, uutetaan kaksi kertaa liuoksella, joka koostuu 80 25 ml:sta Aberlite® La-2:ta (OH -muoto) 240 ml:ssa etyyliasetaattia, orgaaninen faasi pestään vedellä, ja happo uutetaan uudelleen ravistelemalla kolme kertaa kulloinkin 100 ml:n kanssa puoliksi konsentroitua vesipitoista ammoniakkiliuosta diammoniumsuolana. Vesipitoinen faasi 30 pestään useita kertoja etyyliasetaatilla, haihdutetaan ja saadaan puhdas suola sekoittamalla asetonissa tai etanolissa kiteisessä muodossa.

Haluttaessa vapaa fosfonihappo voidaan saada takaisin sen jälkeen kun suola on suspensoitu metanoliin lisää-; 35 mällä ylimäärä Amberlyst®15:sta H+-muodossa ja haihdutta malla alkoholipitoinen liuos.

40 89 1 71

Yleisesti hyvin kiteytyvillä ammoniumsuoloilla on taipumusta termisessä käsittelyssä merkittävään ammoniakin lohkeamiseen. Tällöin sen kuivauksessa, erityisesti alennetussa paineessa vältettävä kohotetun lämpötilan 5 käyttöä.

Esimerkki 36

Esimerkin 34 dinatriumsuola 4.54 g (20 mmol) esimerkin 34 fosfonihappoa liuotetaan 40 mitään metanolia ja lisätään 1,6 g (40 mmol) nat- 10 riumhydroksidia noin 40 mltssa metanolia, jolloin muodostuu hyytelömäinen sakka. Sen annetaan kiehahtaa lyhyesti, annetaan seistä kolmen päivän ajan huoneenlämpötilassa, imusuodatetaan ja kuivataan. Saadaan 3,85 g dinatriumsuo-laa, jonka sulamispiste on > 300 °C. Emäliuoksesta voi- 15 daan eristää toinen tuote.

CgHgNNa204P (271,1) analyysi:

Laskettu: C 39,87 H 2,97 N 5,17 Na 16,96

Todettu: C 39,77 H 2,89 N 5,12 Na 17,20

Esimerkki 37 20 Esimerkin 34 monokaliumsuola 4.54 g (20 mmol) 3-fenyyli-2-isoksatsolin-5-yyli-fosfonihappoa liuotetaan 120 mitään metanolia ja lisätään 2,76 g (20 mmol) kaliumkarbonaattia. Sen jälkeen kun on kiehautettu lyhyesti liuos jäähdytetään, kylläs- 25 tetään CC^slla lisäämällä kuivajäätä, annetaan seistä jääkaapissa yön yli ja muodostunut sakka imusuodatetaan ja kuivataan. Saadaan 4,2 g monokaliumsuolaa, jonka sp. on > 300 °C.

C9H9KN04P (265,3) analyysi: 30 Laskettu: C 40,75 H 3,42 N 5.28 K 14,74

Todettu: C 40,51 H 3,30 N 5,48 K 15,20

Esimerkki 38

Esimerkin 34 di-lysiniumsuola

Liuokseen, jossa on 5,7 g (25 mmol) fosfonihappoa 35 esimerkistä 34 150 ml:ssa metanolia lisätään kuumassa 7,3 g (50 mmol) L-lysiiniä, liuotettuna 100 ml:aan me- 4i 89171 tanolia. Annetaan kiehahtaa hetken aikaa, sakka imusuoda-tetaan sen jälkeen kun on annettu seistä huoneenlämpötilassa 2 tuntia, pestään peräjälkeen metanolilla ja tert.butyy-limetyylieetterillä ja kuivataan, jolloin saadaan 11,1 g 5 suolaa, jonka sulamispiste on 217 - 218 °C.

1H-NMR (D20): 6 = 1,2 - 2,2 (m, 12H, lysiini-CH2), 2,75 - 3,85 (m, 8H, 4-H, lysiini-CHN ja -CH2N), 4,3 -4,95 (noin 13H, 5-H ja HDO), 7,3 - 7,85 ppm (m, 5H, aryy-li-H).

10 C2lH38N5°8P ¢^19,5) analyysi:

Laskettu: C 48,55 H 7,37 N 13,48

Todettu: C 47,92 H 7,24 N 12,94

Taulukossa 2 sivuilla 42 - 44 esimerkkeinä 39 - 54 yhteenkoottuja isoksatsoliini- tai isoksatsolifosfonihappo-15 ja, joilla on yleinen kaava,

N-O

20 valmistettiin samoin menetelmätavoin c) mukaan vastaavista metyyli- tai etyyliestereistä antamalla reagoida HBr:n kanssa jääetikassa esimerkin 34 mukaisesti ja ne puhdistettiin kromatografioimalla, kiteyttämällä happoina tai muut-25 tamalla diammoniumsuoloiksi vastaavasti kuten esimerkissä ..... 35. Esimerkin 42 hydrobromidi kiteytettiin uudelleen me- tanoli/tert. butyylimetyylieetteristä.

. . Esimerkin 55 3-fenyyli-2-isoksatsolin-5-yyli(P-etoksi)fosfoni-30 happopyrrolididi (menetelmätavan d) mukaisesti) 8,5 g (0,03 moolia) esimerkin 1 dietyyliesteriä liuotetaan 150 ml:aan etanolia, lisätään 24,5 ml pyrro-lidiiniä ja kuumennetaan 10 tuntia paluujäähdyttäen. Haihdutetaan, puhdistetaan kromatografioimalla silikagee-35 Iillä (eluointiaine: dikloorimetaani/metanoli 5:1) ja saadaan 8,5 g puoliesteripuoliamidia öljymäisessä muodossa.

42 891 71 σ' in Γ- cd m m Ί-.ο ^ £2 3 ® <ν 3 ® μ μ mä η φ ο * Ξ 2 - ^ σ' - ο ή - ο ο * - „ £, £ 2 ο σ* μ - - “*· - <η - * <Ν «μ α ο> »» £ ' * £ 1Λ Tf r- mm ο σ'® νο <n γμ _ „ <n lti tt cn fN m γν m ^ ^ “ * = “ * z - Z2 “ a * - zz ~ z z m m r- o fN r— ® ® r*^r cni-h ^ ^ m O CD <N m r- m O*® mm -im mm mm « S °<N O O =33 = K == * * * * >»_ 21? com σ' m mm m ** ~ o ® m ® in ® or- »o o ττ φ C ^ ^ O mm rHO <0 M voin < ^ o fl’Tf <T ry mm m rs »nm x o^ uumuu auu υυ υυ °* * * ® ft. o, o 3 ·· U 3 O 3 O 3 C5 3 o* 3 ·♦ 35 3 ·*··-> 3 Ä 4J3 <N +J 3 tj Zj 3 5 2 3 <N*»*J O +* +j <-* +J *J Z Z V 3 *,* 2 3 M 3 z 3*j M V -P O Oi *J tn Oi V Zt a» Jj x„ * « σ' ·* «j x * <u -. .* « £ j< £ z 5t ομ·ο x_ » ·α ο«ό x «ι « x m ·α ιλμ·ο UH 3S o'* 3 g <r 3 δ o” 3 g J° 3 g u- 3 g S ©* « ~ » * k - * χ —» —» —» -H * —» - - » + X _ , a » . * * > * x «r x i s — r- 3 -s _ , ajN-^m^ c* M o* — s s is - m — z * s»n>, - x* c · s m - s s i - <n -i i ® - s · , ζ! .

- u 1 ' n ·— I * CJ I ΙΛ - m -- fN | fN s IB '»S'M<N^-fflj3 Φ CD- - i x —s φ βϊ ^ s m im - m -s sew - - e ia s - is *5*-.

- 5 * . * § * " - ~ S 5 . -S " 5 T 3 2 x * i 5 - s § " r ϊ " «· r. . M . s * e - · s; °· - * 5 " g s s 1 * B w o Β-υ^- — oidtj- -- «3» o -'s e -s— M —’BS φ S •-'•h s se m ^ S εν» — m'— s ^ ^ m— u n w—. <rx m'— s X m o m-- ro - σ' <N >, -iinmoi 0 m & + sd as φ r- c - »o m r- «-* -o-Q,- σ' m ® -h S ® m - - «m--- - s fN - - x * n - a ia··-- —t . »· 1 «.

fNcn m m fl i m -tf» 3fnm^<e>,in r--0 5 ,,*.». M M (N I -o (N I I x — m X o >, I to £ 1 · · w I I »H J-J II M «-» I «III T3| | ·—· Ζ m m >, x m ®>»xm m e·, mr- n m 1 p-o^-hph O^msO r-®mr»SO Mmm- - o m m *r u omp-ω S - - - - - - --1^ - - - -- SO pN * - fQ - >, - -- - M m^r-ιβο. ^ n r- iq o, m -r r- — n Qm-^ np-o, m^®® 2 »n c m

- - S r- ^ SI ; 2 S

Q.O I O O I o I V

^0¾ OI <N o .o fv VO

w 2 m ,ο σ' m

01 Oi g S

* x r xx x < v v y vv v ** x01 =r «n *" > u O U O ö o

IN fN

5 S PN

0 o ~

(N -- PN — IN Φ fN

O S ft. — 0*0. — S ”

1 x I S z S

2 r<N 2 2 S

V 0*0. U 0*0. 0*0. 0*Λ » 1 I I ) , : ,: fi ^ ö-i ö *ö Z< O O o z—' ^ ___ p ----- Ή j< 3i Ji σ' o m <N m ~ "♦Mm ^ ^ ·» ^ 5 g 1 a g I________ 43 89 1 71 —«. —·. σ> cn —. .

04 X ττ «H N Φ IN TT CO 04 m^· IN —«o ·1 O Ό 1 04 m % - » ·. tj· ^ « x cd r» - x ••»r-oor» r- 1 -h »

θ' XX fN VOS0(N Ή rH UN UN LA TT uNuN

«N (N (N (N CN

^ 2 Z ^ Z 2 - 2 2 — Z Z —ZZ

Φ UN COO COO o O' oj CD

on m un un σ' ® oco ττ ττ rn m o- r1 ττ «? x ττ

•H XX XX XX XX XX

M

v m un «-tr1· rs π οχ o ή min or» i— r1 r> in co cd m 1 1 1 1» » c X UN Mr» rH rH XX O' O'

«( XX <ϊ »ϊ on ON TT TT TT TT

u o uu u o uu uu o. o, o. a.

»T ·· τ» X .. TT ..

g 3 04 3 1· O 3 O 3 O 3 ·· Z 4J 3 tt 1J 3 m 4-> 3 Z 4-1 3 Z .iJ 3

IN 4J +J O +J 1J Z 4J 4-> (N 1J 1J CN W 4J

Ή 41 1J Z 0)4-1 X 0> 4J rH 1) 4J rH 4) Hl = Ji φ ω Φ rH j< a» xxai x j1 y o' «1T3 X <fl 1ä x ΙΛ Ό O IA Ό O01T3

Ή Ό O OllQOXOO rH 7J 0 rH 7J O

<J -J H U X H U X H CJXE-1 UXH

X

• —»

•H X

«4 I — 4J ·Η X s 2

I <TJ 4-» I - Λ I

Ä=.24J-H « —. » -X-H

g X 6 « rH » » ·ΓΝ XX — I » -H

a1 io« >1 n 1 1 - ^ iTf x « — >.

Oh ς ^ ^ ε · >. X — —.—.XX X X I <-H X >« x «O — U · oi 04 04 I I I - . TT >, | w · » ' M <N fll ® -» X X X T)> X Tf H- — 5sX« —

4ÄTTX«.«T3— - «NUUO XX (N - 0} <N

ihx x 1 <h c - - -nm — x 1> » » ~

H» X»OX X · » « χ χ x X 04 C X X X

— X - X —’ M I o N X X «N rH UN H- O ClrHXO

IN o 1 rH o, —’ χ CN CN u < — 1 -Q »— o se ' ^ Ot - - - s 3 o. s » - o.

I ' ~ S Ό ' « E U s — — — —»us 0 ε s x — - s s — s — — ό » x s —

V) —’XX'— 04 <fl x II — —> — + (Λ X TT X UN CN — X

X O' O X C 04 Tf ^ X 01 - (N ON UN CN

U •-•»»O'-O··1 r-j ’ CO X »X X ® ·· ·. r» ·. ^ O on w ‘ V CO 1 J3 - Ό — » » » on » Z » ® ^ X » on .Q .. . .

^ CO 01 CO IQ J3 (Q «► rH 04 ^ OI vO «Ii3 ΙΛ TT Γ- .Ω

Cg I I — X (A 0) 01 4-1 I 04 -Ι ΓΝ -ΗΟΙΙ— 0) x I I f I CO — «rt ’—’ I I I — I ro -H —’ ||w Z XX o' TT .. ·. X X Γ» >. X οι ON ^ 04 X - (N ON® o θ' IN rH Γ» O Γ» o <11 (N Ο- >, 1£> ON X rH 0\ ® X » » » » O » fl » 1 04 » » » » » » •.ShhIuh rH ON TT O- ® rH O Ό > ffl 00·Η04 04ΦΦ ΟΝθ^®<9® CNON^®®

O' ^ VO ON yQ

o « O o X

.. — ^ o 04 rH 04 -H

c. u I X, I · ) I

θ' O T» x

— r- 2 O' -T O X

^ ~ rH rH 04 rH

s s x x O u u o

, < I O I ) I

.... _ Γ4 H 04 . 04 04

• . X XX X X

it3 U O U U U

• O------ ·:·1: m 4-> • · · -Π r-f

• —CN 04 (N TT 04 IN

. r-. — X — —

. I . = X Z X X

...: IN 2 2 2 2 2

Ota o=q. 0=0. o=a« osa.

• · III I I

•x: i . f H f 5 \J/ <j° s a'

Eh _ N—_____

· H

• · JC

1 JC X ® ® Τ'

• · · H ke TT TT 1T TT -T

• · · IA O

• · · ui e a 89171 — fN © . cm O — —* mm m σι

fN ΙΛΟ (N m CO fN m ^ fN m «O <N ΙΛ N

» «. » - - » mm » » N - »· * c m o m o m * » σ> ^ m φ «t i. (N (N © fN {N m LT» «Tl CS m rl CO mm

~4 <N fN IN fN

ZZ « ZZ'-' ZZ - Z2 - ZZ

τ m *7 O' cofN co r- coo 00 o ή r* Φ mm m r~ mm mm *3· mm mm

--* I = IX IX II XI

in >< >i fN © <n r» co vS mm mco —i c~ γ- © «τ m (T< m o m r-

~ vDvO vO «O (Nm m m m O

< mm mm mm ^ ry ry

UU UU UU UU CJO

Cu CU

o. ci> cl· m m ^ *τ o *· o C 3 O 3-0 3 ma·. m 3

ViJ3 * *> 3 Ζ +J3 Z 3 Z 4J 3

Z *j m Z 4J U fN 4J -P \D U U \β ui *J

^ O *-» m O 4J m φ 4-i m Oi ±i m O uJ

— jCO mjigi .* Φ X X O X j* φ — ’/ΙΌ I M Ό m m Ό O M Ό o M Ό

® 3 0 CO A O m 3 0 m 0 —i «0 O

CJ JH U Jt-O *J H U Jfi U JH

~ T

I s£> — i i .

X ·-* H * » Λ 1 m m Ä χ

M >· >. X X (0 I

·— >· >» I I -m -h «0 e * Ό T3 «a· » » m m m 3. X m m rH . X >,

a * m k-. U. %«. I X -» >, I I >, I

~ ^ £ ^ * · I»x>»* Iin n i . * CU a m CQ m Cj Ih —. ^ nj φ LO N ffi II IQ PM » X X » » * % » χ —·, »X » » * 2 XX N - . X X u ' X x (Τ' X x —v mmm XÄ—fNmiXO γν λ m —m '•O *n » <x im— i rtj Ä •o -· » * <n — i * - a cu » » x » x A „ S. U „ _ * s o ' ε e e o e i 0 xu — Ε·*Βΐη·-»- β»β» — — — — i.

Ά CO — f0<r>>«— X — x « < S Om (N «n m o m xm U cornin COO -co Φ σ>«· - mu' «.

·*'*'· ·· * -Hm**««. •••m ®.. « X

(ΟΙΌΓ'φ XOiflLi nj m —* «j * m in * «Λ <nw l+|Sw x-

£ W'-' l| p a I — I— Ml W I I

z ·· ® umm m ••mxm·· u m I O vo cd m in mvom «. © m σ\ o in Omx»2fN O r- m «£ m 1 ^ · » » » * fN»·· » <n»» » m αττνθΓ-α> Ur*®"» cNVver·® Q m »r in r- Q m ιο in r* ^ o m co e o in v σ» \o ο φ ···—.<n in m m*J m

a U I I I I 0 I

nO (N Φ pH Φ m r»

— (N m φ m iQ CD

IN (N ft m -C m x x . υ u .,1 < u υ I Υ o

. H I fN (N II

—» X XX X X

Π3 U O U U u 0 ------ Λί

-P

^ <N IN fN (N

1 <N *T *T fN ^ *T

t = X X

Z Z X z z 0 o o o o fS] — — — — —

Osa Osa Osa Osa osa

1 II I I

0 ------

1 “ & © d °b P

H _________h©__

Jf

I O m «N m tT

mu· m m m m m • j> o

ui E

li 45 89171 1H-NMR (CDC13): 6 = 1,25 (tb, J = 7 Hz, 3H, P-OEt), 1.7 - 2,2 (m, 4H, pyrrolidiini-CH2), 3,05 - 4,35 (m, 8H, pyrrolidiini-N-CH2), 4-H ja P-OEt), 4,55 - 5,05 (mc, 1H, 5-H), 7,4 - 7,95 ppm (m, 5H, aryyli-H).

5 Esimerkki 56 N-/~(3-fenyyli-2-isoksatsolin-5-yyli) - (P-etoksi) -fosfonoT-glysiinibentsyyliesteri (menetelmätavan e) mukaisesti) 14,6 g:aan (0,057 moolia) esimerkin 27 puolieste-10 riä lisätään, 150 ml:aan kuivaa tolueenia suspensoituna, 11.7 g (0,057 moolia) fosforipentakloridia ja kuumennetaan 1 tunnin ajan paluujäähdyttäen. Sen jälkeen kun on haihdutettu alennetussa paineessa jää jäljelle viskoosi öljy, joka liuotetaan 150 ml:aan tetrahydrofuraania ja 15 siihen lisätään jäällä jäähdyttäen 23,5 ml (0,168 moolia) trietyyliamiinia ja 18,9 g (0,056 moolia) glysiinibentsyy-liesteriä tolueenisulfonihapposuolana ja sekoitetaan 14 tuntia huoneenlämpötilassa. Laimennetaan etyyliasetaatilla ja pestään peräjälkeen vesipitoisella natriumvetykar-20 bonaatti-, kaliumvetysulfaatti-liuoksella ja useita kertoja vedellä. Kuivaamisen ja haihduttamisen jälkeen muodostuva öljy kiteytetään dietyyliesteristä ja saadaan 7,8 g puhdasta tuotetta, jonka sulamispiste on 91 -103 °C.

25 1H-NMR (CDC13): 6 = 1,05 - 1,5 (2t, 3H, P-OEt), 3,2 - 4,25 (m, 7H, P-OEt, 4-H, Gly-CH2 ja NH) , 4,55 - 5,1 (m, 3H, 5-H ja bentsyyli-C^), 7,05 - 7,6 ppm (m, 10H, aryyli-H) .

<'20H23N2<^5P (402,4) analyysi: .v*. 30 Laskettu: C 59,70 H 5,76 N 6,96

Todettu: C 59,85 H 5,79 N 6,93 46 891 71

Esimerkki 57/58 N-^(3-fenyyli-2-isoksatsolin-5-yyli)-(P-metyyli)-fosfonyyli/glysiinibentsyyliesteri (menetelmätavan e) mukaisesti) 5 1,1 g (5 mmol) 3-fenyyli-2-isoksatsolin-5-yyli-(P- metyyli)fosfiinihappoa liuotetaan 20 ml:aan pyridiiniä, jäällä jäähdyttäen lisätään 1,5 g (7 mmol) mesityylisulfo-nyylikloridia ja 0,5 g (7 mmol) tetratsolia ja sekoitetaan edelleen 30 minuuttia huoneenlämpötilassa. Lisätään 1,7 g 10 (5 mmol) glysiinibentsyyliesteritolueenisulfonihapposuolaa ja sekoitetaan edelleen huoneenlämpötilassa, jolloin reak-tionkulkua seurataan ohutkerroskromatografisesti. Reaktion päätyttyä lisätään vettä ja puoliksi konsentroitua natrium-vetysulfaatti-liuosta, kunnes pH on 2, sitten uutetaan kol-15 me kertaa dikloorimetaanilla, orgaaninen faasi pestään vedellä, kuivataan ja haihdutetaan. Kromatografioimalla si-likageelillä käyttäen dikloorimetaani/metanolia-seoksia eluointiaineina saadaan puhdas tuote, jonka sp. on 132 -135 °C.

20 1H-NMR (CDC13): S = 1,45 - 1,63 (kulloinkin d, J = 15 Hz, 3H, P-Me), 3,2 - 3,95 (m, 5H, 4-H, Gly-CH2 ja NH), 4.5 - 5,1 (m, 3H, 5-H 4,8 ppmsssä ja Bzl-C^ 5,0 ppm:ssä), 7.05 - 7,65 ppm (m, 10H, aryyli-H).

C19H21N2°4P (372'4) analyysi: 25 Laskettu: C 61,29 H 5,69 N 7,52

Todettu: C 60,64 H 5,81 N 7,16

Samaa yhdistettä valmistettiin vaihtoehtoista menetelmää käyttäen esimerkkinä 58 7,5 g:sta (33 mmol) 3-fenyyli-2-isoksatsolin-5-yyli(P-metyyli)fosfiinihappoa, 30 6,9 g:sta (33 mmol) fosforipentakloridia, 11,1 g:sta (33 mmol) glysiinibentsyyliesteritolueenisulfonihapposuolaa ja 13,9 ml:sta (0,1 moolia) trietyyliamiinia vastaavasti kuten esimerkissä 56 ja puhdistettiin kiteyttämällä uudelleen tert.butyylimetyylieetteristä. Sen identtisyys edel-35 läkuvatun tuotteen kanssa voidaan vahvistaa analyytti-; sesti.

47 8 9 1 71

Esimerkki 59 3-fenyyli-2-isoksatsolin-5-yylifosfonihappotetra- metyylidiamidi (menetelmätavan a) mukaisesti)

Valmistus tapahtuu vastaavasti kuten esimerkissä 1 5 12,1 g:sta (0,1 moolia) bentsaldoksiimia, 14,7 g:sta (0,11 moolia) N-kloorisukkinimidiä, 0,5 ml:sta pyridiiniä, 17,8 g:sta (0,11 moolia) vinyylifosfonihappotetrametyylidiami-dia ja 13,9 ml:sta (0,1 moolia) trietyyliamiinia. Saadaan 24,3 g öljyistä raakatuotetta, joka puhdistetaan tislaa-10 maila alennetussa paineessa (kiehumispiste: 145 - 150 °C 0,133 mbar'issa).

1H-NMR (CDC13): δ = 2,7 (2d, J = 9 Hz, 12H, NMe2) , 3,2 - 3,85 (m, 2H, 4-H), 4.75 - 5,25 (mc, 1H, 5-H), 7,1 -7,65 ppm (m, 5H, aryyli-H).

15 ci3H20N3°2P analyysi:

Laskettu: C 55,51 H 7,17 N 14,94

Todettu: C 55,99 H 7,29 N 14,64

Esimerkki 60 ( + )- ja (-)-3-fenyyli-2-isoksatsolin-5-yylifosfo-20 nihappodimetyyliesteri (menetelmätavan g) mukai sesti) 1,5 g raseemista dimetyyliesteriä esimerkistä 5 erotetaan kromatografioimalla 95 cm:llä pitkällä triase-tyyliselluloosa-pylväällä, jonka läpimitta on 5 cm, käyt-25 täen eluointiaineena etanoli/heksaani-seoksia, molemmik-si enantiomeereiksi, jolloin muodostuvat sekafraktiot kro-matografioidaan uudelleen.

a) ( + )-isomeeri: öljy, = +214,2° (c = 2,0 metanolissa), r.V 30 enantiomeeripuhtaus: >99 % (HPLC-analyysin mukaan) b) (-)-isomeeri: öljy - -198,5° (c = 2,0 : · : metanolissa), enantiomeeripuhtaus: > 95 % (HPLC-analyysin mu- kaan) .

·_ · 35 Suorittamalla molemmille antipodeille hapan este- rilohkaisu esimerkin 34 mukaisesti ja kiteyttämällä uudel- 48 891 71 leen asetonista saadaan vastaavat entiomeeripuhtaat fos-fonihapot, jotka ovat kaikilta ominaisuuksiltaan yhtäpitäviä esimerkeissä 61 ja 62 kuvattujen yhdisteiden kanssa. Esimerkki 61 5 ( + )-3-fenyyli-2-isoksatsolin-5-yylifosfonihappo (menetelmätavan g) mukaisesti) 22,7 g (0,1 moolia) raseemista fosfonihappoa esimerkistä 34 liuotetaan 150 ml:aan kuumaa metanolia ja lisätään 50°: seen lämpimään liuokseen, joka koostuu 59 g:sta 10 (0,2 moolia) (-)-kinkonidiinia 500 ml:ssa isopropanolia ja 50 ml:ssa metanolia. Jäähdytettäessä hitaasti 0 °C:een kiteytyy 21 g suolaa. Lisäämällä asetonia emäliuokseen saadaan edelleen 3 g suolaa. Kiinteä aine kiteytetään uudelleen metanoli/asetonista ja saadusta suolasta vapau-15 tetaan isomeeripuhtauden ollessa > 98 % happamen ionin-vaihtajan, esim. Amberlyst®15:sta avulla, fosfonihappo, jonka enantiomeeripuhtaus on asetonista edelleenkiteytyk-sen jälkeen HPLC-analyysin mukaan > 99 %.

Sulamispiste: 220 °C (hajoten).

20 [*J^= +204,3° (c 0 2,0 metanolissa)

Esimerkki 62 (-)-3-fenyyli-2-isoksatsolin-5-yylifosfonihappo (menetelmätavan g) mukaisesti) 45,3 g (0,3 moolia) (-)-norefedriiniä liuotetaan 25 500 ml:aan metanolia kuumassa ja 50 °C:ssa lisätään liuos, joka koostuu 34,1 g:sta (0,15 moolia) raseemista esimerkin 34 fosfonihappoa 100 ml:ssa metanolia. Annetaan kiteytyä jäähdyttämällä hitaasti aina 0 °C:een. Näin saadut 22 g norefedriniumsuolaa kiteytetään uudelleen meta-30 nolista. Fosfonihappo vapautetaan, kuten esimerkissä 61 on kuvattu, happamella ioninvaihtimella ja kiteytetään. Enantiomeeripuhtaus on HPLC-analyysin mukaan > 99 %. Sulamispiste: 218 °C (hajoten) = -204,7° (c = 2,0 metanolissa)

II

49 89171

Esimerkki 63 3-fenyyli-2-isoksatsolin-5-yyli(P-metyyli)fosfiini-happo (menetelmätavan c) mukaisesti)

Vastaavasti kuten esimerkissä 27 saadaan 12 g:sta 5 (0,05 moolia) esimerkissä 13 kuvattua metyyliesteriä, 10.3 g fosfiinihappoa, jonka sp. on 162 - 167 °C.

1H-NMR (DMSO-dg): 8 = 1,45 (d, J = 15 Hz, 3H, P-Me), 3.3 - 4,05 (m, 2H, 4-H), 4,6 - 5,15 (mc, 1H, 5-H), 7,5 - 8,1 (m, 5H, aryyli-H), 10,0 ppm (sb, 1H, P-OH).

10 C^qH^NC^P (225,2) analyysi:

Laskettu: C 53,34 H 5,37 N 6,22

Todettu: C 53,39 H 5,43 N 6,20

Esimerkki 64 3-tert.butyyli-2-isoksatsolin-5-yyli(P-metyyli)-15 fosfiinihappo (menetelmätavan c) mukaisesti) 10 g:sta esimerkin 25 metyyliesteriä saadaan antamalla reagoida esimerkin 34 mukaisesti ja kiteyttämällä raakahappo uudelleen asetoni/tert.butyylimetyylieetteris-tä, 4,7 g raakatuotetta, jonka sulamispiste on 130 °C.

20 1H-NMR (DMSO-dg): 8 = 1,13 (s, 9H, tBu), 1,38 (d, J = 13 Hz, 3H, P-Me), 2,7 - 3,4 (m, 2H, 4-H), 4,1 - 4,6 (mc, 1H, 5-H), 9,75 ppm (sb, 1H, P-OH).

CgH^gNO^P x 0,2 H20 (208,8) analyysi: .··? Laskettu: H20 1,72 C 46,02 N 6,71 25 Todettu: H20 1,7 C 65,02 N 6,91

Esimerkki 65 3- (4-fluorifenyyli)-2-isoksatsolin-5-yylifosfoni-happodimetyyliesteri

Vastaavasti kuten esimerkissä 1 saadaan 19,2 g:sta 30 (0,138 moolia) 4-fluoribentsaldoksiimia, 20,3 g:sta (0,152 moolia) N-kloorisukkinimidiä, 18,8 g:sta (0,138 moolia) vinyylifosfonihappodimetyyliesteriä ja 21,1 ml:sta : (0,152 moolia) trietyyliamiinia, 23,6 g tuotetta tert.bu- tyylimetyylieetteristä uudelleenkiteytyksen jälkeen (su-35 lamispiste: 94 °C) .

so 89171 1 o —NMR (DMSO-dg): 6 - 3,2 - 4,1 (m, 8H, 4-H sekä p(OMe)2 d:nä, J = 11 Hz, 3,7 ppmissä), 4,8 - 5,25 (mc, 1H, 5-H), 7,0 - 7,9 ppm (m, 4H, aryyli-H).

<'11H13FN04P (273,2) analyysi: 5 Laskettu: C 48,36 H 4,80 N 5,13

Todettu: C 48,24 H 4,64 N 5,31

Esimerkki 66 3- (4-metoksikarbonyylifenyyli)-2-isoksatsolin-5-yylifosfonihappodimetyyliesteri 10 Antamalla 80,6 g:n (0,45 moolia) 4-hydroksi-imino- bentsoehappometyyliesteriä, 67,0 g:n (0,5 moolia) N-kloo-risukkinimidiä, 61,25 g:n (0,45 moolia) vinyylifosfoni-happodimetyyliesteriä ja 78,45 ml:n (0,56 moolia) tri-etyyliamiinia reagoida vastaavasti kuten esimerkissä 1 15 saadaan tert.butyylimetyylieetteristä uudelleenkiteytyk-sen jälkeen 115,2 g puhdasta tuotetta, jonka sulamispiste on 93 °C.

1H-NMR (CDC13) : 6 = 3,15 - 4,1 (m, UH, 4-H, P(0Me)2 3,85 ppm:ssä ja CC^Me 3,95 ppm:ssä), 4,7 - 5,2 20 (mc, 1H, 5-H), 7,75 ja 8,1 ppm (AA'BB', 4H, aryyli-H).

C13H16N06P (313,2) analyysi:

Laskettu: C 49,85 H 5,15 N 4,47

Todettu: C 49,81 H 5,02 N 4,52

Esimerkki 67 25 3-(4 — fluorifenyyli)-2-isoksatsolin-5-yylifosfoni- happo (menetelmätavan c) mukaisesti) 14 g (51 mmol) esimerkin 65 dimetyyliesteriä muutetaan vastaavasti kuten esimerkissä 34 on kuvattu, fos-fonihapoksi ja tämä kiteytetään dikloorimetaanista. Saa-30 daan 11 g tuotetta, jonka sp. on 206 °C.

1H-NMR (DMSO-dg): 6 = 3,0 - 3,85 (m, 2H, 4-H), 4,3 - 4,8 (mc, 1H, 5-H), 6,8 - 7,6 (m, 4H, aryyli-H), 10,7 ppm (sb, 2H, P(OH)2).

CgHgFNO^P (254,2) analyysi: 35 Laskettu: C 44,10 H 3,70 N 5,71

Todettu: C 43,69 H 3,53 N 5,79

Il .

si 89171

Esimerkki 68 3-(4-nitrofenyyli)isoksatsolin-5-yylifosfonihappo-dimetyyliesteri (menetelmätavan a) mukaisesti) Valmistus tapahtuu vastaavasti kuten esimerkissä 1 5 19,6 g:sta (0,118 moolia) 4-nitrobentsaldoksiimia, 17,4 g:sta (0,13 moolia) N-kloorisukkinimidiä, 16,1 g:sta (0,118 moolia) vinyylifosfonihappodimetyyliesteriä ja 18,7 ml:sta (0,13 moolia) trietyyliamiinia. Kiteyttämällä raakatuote tert.butyylimetyylieetteristä saadaan analyy-10 sinpuhdas yhdiste, jonka sulamispiste on 156 - 158 °C.

C11H13N2°6P (300'3) H-NMR (DMSO-dg): S = 3,1 - 4,05 (m, 8H, 4-H ja P(OMe)2 3,65 ppm:ssä), 4,8 - 5,3 (mc, 1H, 5-H), 7,83 ja 8,15 ppm (AA1BB’, 4H, aryyli-H).

15 Esimerkki 69 3-(4-nitrofenyyli)-2-isoksatsolin-5-yylifosfoni-happo (menetelmätavan c) mukaisesti) 7,0 g esimerkin 68 esteriä lohkaistaan esimerkin 34 mukaisesti fosfonihapoksi ja kiteytetään dikloorime-20 taanista, jolloin saadaan 5,2 g puhdasta tuotetta, jonka sp. 194 - 197 °C (hajoten).

1H-NMR (DMSO-dg): & - 2,8 - 3,85 (m, 2H, 4-H), 4,35 - 4,85 (mc, 1H, 5-H), 7,6 ja 7,95 (AA'BB', 4H, aryyli-H), 10,5 ppm (sb, 2H, P(OH)2).

25 CgCg^OgP (272,2) analyysi: , . Laskettu: C 39,72 H 3,33 N 10,29

Todettu: C 39,55 H 3,02 N 10,19

Esimerkki 70 3-(4-dimetyyliaminofenyyli)-2-isoksatsolin-5-yyli-30 fosfonihappodimetyyliesteri (menetelmätavan a) mu- ·.·.' kaisesti)

Vastaavasti kuten esimerkissä 1 annetaan 40 g:n (0,24 moolia) 4-dimetyyliaminobentsaldoksiimia, 36,17 ·'"· g:n (0,27 moolia) N-kloorisukkinimidiä, 32,7 g:n (0,24 35 moolia) vinyylifosfonihappodimetyyliesteriä ja 52,3 ml:n (0,376 moolia) trietyyliamiinia reagoida keskenään, öljy- 52 S9171 maisena muodostuva raakatuote puhdistetaan kromatografioi-malla silikageelillä ja kiteyttämällä uudelleen tert.bu-tyylimetyylieetteristä. Saadaan 33,4 g isoksatsoliinia, jonka sp. on 123 °C (hajoten).

5 C13H19N2°4P (298'3) iH-NMR (DMSO-dg): 6 = 2,8 - 3,85 (m, 14H, 4-H, NMej s:nä 2,85 ppm:ssä ja P(0Me)2 d:nä, J = 10 Hz, 3,6 ppmtssä), 4,5 - 5,05 (mc, 1H, 5-H), 6,5 ja 7,3 ppm (AA* BB', 4H, aryyli-H).

10 Esimerkki 71 3-(4-dimetyyliaminofenyyli)-2-isoksatsolin-5-yyli-fosfonihappohydrobromidi (menetelmätavan c) mukaisesti) 10 g (33,5 mmol) esimerkin 70 esteriä lohkaistaan 15 vastaavasti kuten esimerkissä 34 fosfonihapoksi ja tämä muutetaan metanolissa 18,7 g:ksi kiteistä hydrobromidia, jonka sulamispiste on 214 °C (hajoten). Tuote menettää tarkassa kuivauksessa alennetussa paineessa noin 20 % bromivetyä.

20 1H-NMR (DMSO-dg): δ = 2,8 - 3,8 (m, 8H, 4-H ja NMe2 sb:nä 3,05 ppm:ssä), 4,4 - 4,9 (mc, 1H, 5-H), 7,15 -7,65 (AA1BB1, 4H, aryyli-H), 11,0 ppm (sb, 3H, happo H).

<“11H15N2<^4P X ®'8 HBr (334,9) analyysi:

Laskettu: C 39,44 H 4,76 N 8,36 Br 19,08 25 Todettu: C 39,34 H 4,64 N 8,37 Br 18,53

Esimerkki 73 3-(2-hydroksifenyyli)-2-isoksatsolin-5-yylifosfo-nihappodimetyyliesteri (menetelmätavan a) mukaisesti) 30 41,1 g (0,3 moolia) salisyylialdoksiimia kuumenne taan paluujäähdyttäen 3 tunnin ajan diokloorimetaanissa 40,1 g:n kanssa (0,3 moolia) N-kloorisukkinimidiä ja 1,5 ml:n kanssa pyridiiniä. Sen jälkeen kun on lisätty jää-vettä ravistellaan ja hydroksiamoyylikloridi kiteytetään 35 uudelleen dikloorimetaani/petrolieetteristä. Siitä annetaan 25,5 g:n (0,15 moolia) reagoida 20,4 g:n kanssa (0,15 53 89171 moolia) vinyylifosfonihappodimetyyliesteriä ja 22,9 ml:n kanssa (0,165 moolia) trietyyliamiinia dikloorimetaanis-sa vastaavasti kuten esimerkissä 5 25,8 g:ksi öljyistä tuotetta .

5 C11H14N05P <271'3> 1H-NMR (CDC13): 8 = 3,35 - 4,05 (m, 8H, 4-H ja P(OMe)2 3,85 ppm:ssä), 4,6 - 5,1 (mc, 1H, 5-H), 6,7 -7,55 (m, 4H, aryyli-H), 9,5 ppm (sb, 1H, OH).

Esimerkki 73 10 3-(2-hydroksifenyyli)-2-isoksatsolin-5-yylifosfo- nihappo (menetelmätavan c) mukaisesti) 20 g esimerkin 72 dimetyyliesteriä muutetaan vastaavasti kuten esimerkissä 34 fosfonihapoksi, joka kiteytetään uudelleen dikloorimetaanista (9,5 g, sulamispiste 15 111 - 116 °C (hajoten)).

1H-NMR (DMSO-dg): S = 3,1 - 3,95 (m, 2H, 4-H), 4,35 - 4,9 (mc, 1H, 5-H), 6,7 - 8,5 ppm (m, 7H aryyli-H ja happo H).

('9H10N<^5P (243,2) analyysi: 20 Laskettu: C 44,46 H 4,15 N 5,76

Todettu: C 44,14 H 3,98 N 5,65

Esimerkki 74 3-(2-tienyyli)-2-isoksatsolin-5-yylifosfonihappo-dimetyyliesteri (menetelmätavan a) mukaisesti) 25 12,03 g (0,094 moolia) tienyyli-2-aldoksiimia sus- pensoidaan dikloorimetaaniin ja tiputetaan 11,23 g (0,103 moolia) tert.butyylihypokloriittia, dikloorimetaaniin liuotettuna. Eksotermisenä reaktiona tapahtuu reaktio hyd-roksiamoyylikloridiksi. 3 tunnin kuluttua lisätään tipoit-30 tain 14,1 g (0,103 moolia) vinyylifosfonihappodimetyylies-teriä ja sitten 15 tunnin sisällä 15,7 ml (0,113 moolia) trietyyliamiinia, dikloorimetaaniin liuotettuna. Käsit-: telemällä edelleen vastaavasti kuten esimerkissä 1 saadaan ; 19 g öljyistä raakatuotetta, joka puhdistetaan kromatogra- 35 fioimalla silikageelillä. Saadaan 16,8 g puhdasta esteriä.

54 89 1 71 C6H12N04PS (261'3) 1h-NMR (CDCl3): S = 3,3 - 4,0 (m, 8H, 4-H ja P(OMe)2 3,85 ppm:ssä), 4,65 - 5,1 (mc, 1H, 5-H), 6,8 - 7,55 ppm (m, 3H, tienyyli-H).

5 Esimerkki 75 3-(2-tienyyli)-2-isoksatsolin-5-yylifosfonihappo (menetelmätavan c) mukaisesti) 8,9 g:sta esimerkin 74 esteriä saadaan vastaavasti kuten esimerkissä 34 ja uudelleenkiteyttämällä dikloorime-10 taanista 4,5 g kiteistä fosfonihappoa, jonka sp. on 169 °C (hajoten).

1H-NMR (DMSO-dg): 6 = 3,05 - 3,9 (m, 2H, 4-H), 4,45 - 4,95 (mc, 1H, 5-H), 7,0 - 7,8 (m, 3H, tienyyli-H), 9,5 ppm (sb, 2H, P(OH)2).

15 C7HgN04PS (233,2) analyysi:

Laskettu: C 36,05 H 3,46 N 6,01 S 13,75

Todettu: C 35,87 H 3,11 N 5,66 S 13,78

Esimerkki 76 3-tert.butyyli-isoksatsol-5-yylifosfonihappodi-20 etyyliesteri (menetelmätavan b) mukaisesti)

Valmistus tapahtuu, kuten esimerkissä 18 on kuvattu, antamalla 20,2 g:n (0,2 moolia) pivalaldoksiimia, 29,35 g:n (0,22 moolia) N-kloorisukkinimidiä, 53,5 g:n (0,22 moolia) tt-bromivinyylifosfonihappodietyyliesteriä 25 ja 61,2 ml:n (0,44 moolia) trietyyliamiinia dikloorime-taanissa reagoida keskenään, öljynä muodostuva raakatuo-te puhdistetaan kromatografioimalla silikageelillä. Saadaan 20,6 g puhdasta öljymäistä yhdistettä.

1H-NMR (CDC13): S = 1,0 - 1,5 (15H, P(OEt)2 ja tBu 30 s:nä 1,33 ppm:ssä) 3,8 - 4,4 (m, 5H, P(OEt>2), 6,65 ppm (d, J = 1,8 Hz, 1H, 4-H).

Esimerkki 77 3-tert.butyyli-isoksatsol-5-yylifosfonihappodiam- moniumsuola (menetelmätavan c) mukaisesti) 35 12 g:lie (46 mmol) esimerkin 76. dietyyliesteriä suoritetaan esterilohkaisu esimerkin 34 mukaisesti. Sen

H

55 89171 jälkeen kun on muutettu diammoniumsuolaksi vastaavasti kuten esimerkissä 35 ja on kiteytetty asetonista saadaan 10,3 g kiteistä tuotetta, jonka sp. on 185 - 190 °C, ja joka tarkassa kuivauksessa alennetussa paineessa voi me-5 nettää aina 25 % ammoniakista.

1H-NMR (D20): S = 1,3 (s, 9H, tBu), 6,4 ppm (d, J = 1,5 Hz, 1H, 4-H).

Esimerkki 78 3-bromi-2-isoksatsolin-5-yylimetyyli(P-metyyli)-10 fosfiinihappoetyyliesteri (menetelmätavan a) mu kaisesti 20 g (0,135 moolia) allyyli(P-metyyli)fosfiinihap-poetyyliesteriä liuotetaan 570 ml:aan etyyliasetaattia, lisätään 49,7 g (0,6 moolia) natriumvetykarbonaattia 15 115 ml:ssa vettä ja sitten tiputetaan voimakkaasti se koittaen liuos, jossa on 40,6 g (0,2 moolia) dibromiform-aldoksiimia 115 ml:ssa etyyliasetaattia hitaasti. Etyyli-asetaattifaasista eristetään 15 g ja vesifaasista uuttamalla dikloorimetaanilla pH-2:ssa edelleen 19 g tuotetta 20 öljymäisessä muodossa.

1H-NMR (CDC13): 8 = 1,3 (t, J = 7 Hz, 3H, P-OEt), 1,55 (d, J = 14 Hz, 3H, P-Me), 1,9 - 2,4 (m, 2H, CH2~P), 2,9 - 3,5 (m, 2H, 4-H), 3,65 - 4,3 (mc, 2H, P-OEt), 4,6 - 5,35 ppm (mc, 1H, 5-H).

25 Esimerkki 79 - 3-kloori-2-isoksatsolin-5-yylimetyyli(P-metyyli)- fosfiinihappo (menetelmätavan f) mukaisesti) Liuokseen, joka koostuu 9 g:sta (33 mmol) esimerkin 78 esteriä 100 mlrssa kuivaa dikloorimetaania ja 30 joka on valmistettu argonatmosfäärissä, sen toimiessa suojakaasuna, lisätään 3,9 g (35 mmol) klooritrimetyyli-silaania, annetaan seistä 4 päivän ajan huoneenlämpötilassa, lisätään vettä, kunnes tapahtuu samentuminen, sekoitetaan 1 tunti edelleen ja haihdutetaan. Kiteyttämäl-35 la jäännös uudelleen etyyliasetaatti/petrolieetteristä saadaan 3,3 g puhdasta tuotetta, jonka sp. on 116 °C.

56 891 71 1H-NMR (DMSO-dg): S = 1,35 (d, J = 14 Hz, 3H, P-Me), 1,8 - 2,3 (m, 2H, CH2~P), 2,75 - 3,65 (m, 2H, 4-H), 4,5 - 5,2 (mc, 1H, 5-H), 9,7 ppm (sb, 1H, P-OH).

Cj-HgClNO^P (197,6) analyysi: 5 Laskettu: C 30,40 H 4,59 N 7,09 Cl 17,95

Todettu: C 29,93 H 4,45 N 7,12 Cl 17,20

Kaikki edellämainitut yhdisteet, mukaanlukien niiden kaavan I mukaan vaihtelevat rakenne-elementit Rx, A, n, X ja Y, ovat yhteenkoottuina seuraavassa taulukossa 3.

li 5? 89171

Taulukko 3 Kaavan I mukaiset yhdisteet

Esimerkki R* A n X Y

O -CH2-CH- 0 “OC2H5 -oc2h5 10 2 (3" -™2-CH- i -0CjH5 -oc2h5 3 Cl o -ch2-ch- o -oc2h5 ~oc2h5 cihQ- -ch2-ch- 1 -oc2h5 -oc2h5 • o -ch2-ch- o -och3 -och3 20 6 I il -ch2-ch- o -oc2h5 -oc2h5 * ’ o -ch2-ch- o -oc2h5 -oc2h5 8 h3cohQ- -ch2-ch- o -oc2h5 “OC2H5 30 9 -ch2-ch- o -och3 -och3 10 OCp -ch2-ch- o -och3 -och3 ; 35 11 ^ ^-CH°CH- -CH2-CH- 0 -OC2H5 “0C2H5 58 891 71

Taulukko 3 (jatkoa)

Esi-

merkki R1 A n X Y

12 a co- -ch2-ch- o -oc2h5 -oc2h5 10 13 -ch2-ch- o -ch3 -och3 14 H3CO- o- -ch2-ch- o -ch3 -och3 15 15 H3C o -ch2-ch- o -ch3 -och3 20 16 00 -V't-'X- 0 -ch3 -och3 17 O- -ch2-ch- o -ch3 -ch3 25 18 -CH-C- 0 -0C2H5 -0C2H5 19 h3co^> -ch-c- o -oc2h5 -oc2h5 30 20 l il -CH«C- 0 -OC2H5 -OC2H5 21 -CH-C- 0 -OC2H5 -OC2H5 22 H3C-(CH2)2- -CH2-CH- 0 -OC2H5 -OCjHg li 59 89 1 71

Taulukko 3 (jatkoa)

Esimerkki R^· λ n X Y

23 f>CH2- -CH2-CH- 0 -OCH3 -OCH3 10 24 fyCH2- -CH2-CH- 0 -CH3 -OCH3 25 (H3C)3C- -CH2-CH- 0 -CH3 -OCH3 15 26 (H3C)3C- -CH2-CH- 0 -OC2H5 -OC2H5 27 a -CH2-CH- o -OH ”oc2H5 20 28 H3CO^y -CH2-CH- O -0“HH4+ -OC2H5 25 29 H.CO-Q- -CH2-CH- 0 -CH3 -0"NH4 +

30 CH3-fV -CH2-CH- O -CH3 -OH

30 31 <f>CH2- -CH2-CH- 0 -CH3 -0"NH4 +

32 “CH2-CH- O -CH3 -OH

35

33 (H3C)3C- -CH2-CH- O -OH -OH

60 891 71

Taulukko 3 (jatkoa)

Esimerkki R^· A n X Y

3 4 -CH2-CH- 0 -OH -OH

io 35 -CH2-CH- O -0“NH4+ -0"NH4 + 36 <\~^~ -CH2-CH- 0 -0”Na+ -0~Na+ 15 37 -CH2-CH- O -OH -0"K+

38 -CH2-CH- 0 -OH -OH

x 2 Lysin 20

39 a -CH2-CH- 1 -OH -OH

25 40 C1 -O- -CH2-CH- o -OH -OH

41 Cl -O -CH2-CH- 1 -OH -OH

30 42 [ |j -CH2-CH- 0 -OH -OH

X HBr 43 -CH2-CH- O -0“NH4+ -0~NH4+ 35

44 0°|) -CH2-CH- 0 -OH -OH

II

ei 89171

Taulukko 3 (jatkoa)

Esimerkki R1 A n X Y

45 οό -ch2-ch- o -oh -oh

10 46 -CH=C- 0 -OH -OH

47 H3C-(CH2)2- -CH2-CH- O -0"NH4+ -0~NH4+

48 H.CO^Q- -CH2-CH- O -OH -OH

49 ^3~CH2“ -CH2-CH- O -OH -OH

20 50 L (1 -CH*C- O -0“NH4+ -0”NH4 + 25 51 -CH«C- 0 -0”NH4+ -0“NH4 +

52 a CH-CH- -CH2-CH- 0 -OH -OH

53 Oc°- -ch2-ch- o -o"nh4+ -o_nh4+ 54 h3co^ -ch=c- o -o“nh4+ -o"nh4+ 35

55 <Q>- -CH2-CH- 0 -OC2H5 -nQ

62 89 1 71

Taulukko 3 (jatkoa)

Esimerkki R1 A n X Y

/t“\ /c”2\ A

56 \ / -CH2-CH- 0 -OC2H5 -N C CH2 1 !Ö

, _ CH, O

10 / 2\ / \ 57/58 V -CH2-CH- 0 -CH3 -N C CH2 4 ä0 15 59 O- -CH2-CH- 0 -N(CH3)2 -N(CH3)2 60a -ch2-ch- o -och3 -och3 (+)-enantiomeeri 20 60b O -ch2-ch- o -och3 -och3 (-)-enantiomeeri 25 61 o- -ch2-ch- o -oh -oh (+)-enantiomeeri 30

62 -CH2-CH- 0 -OH -OH

(-)-enantiomeeri

3 5 63 -CH 2-CH- 0 -CH3 -OH

64 (H3C)3C- -CH2-CH- 0 -CH3 -OH

ii

Taulukko 3 (jatkoa) 63 89171

Esimerkki R1 A n X Y

65 -O- -ch2-ch- o -och3 -och3 o 10 66 -ch2-ch- o -och3 -och3 “3“ ui 67 •<y -ch2-ch- o -oh -oh 15 68 °,-f> -CH2-CH- o -OCH3 -OCH3

20 69 02N-O -CH2-CH- o -OH -OH

70 (H3C)2N^> -ch2-ch- o -och3 -och3 71 (H3C)2H-Q- -ch2-ch- o -oh -oh X HBr

Ooh \T -ch2-ch- o -och3 -och3

^V0H

73 -CH2-CH- 0 -OH -OH

74 -ch2-ch- o -och3 -och3 s

Taulukko 3 (jatkoa) 64 891 71

Esimerkki R* A n X Y

75 -CH2-CH- 0 -OH -OH

10 76 (H3C)3C- -CH-C- 0 -OC2H5 -OC2H5 77 (H3C)3C- -CH«C- 0 -0"NH4+ -0"NH4+ 15 78 Br -CH2-CH- 1 -CH3 -OC2H5

79 Cl -CH2-CH- 1 -CH3 -OH

65 891 71

Seuraavat esimerkit 80 - 105 suoritettiin vastaavasti kuten edelläkuvatut esimerkit (vastaavien alifaattisten ja aromaattisten nitriilioksidien sykloadditio olefiinisiin fosforiyhdisteisiin sekä mahdollisesti funktionaalisten 5 ryhmien muuttaminen). Saadut kaavan I mukaiset yhdisteet identifioitiin alkuaineanalyysien ja ydinresonanssispekt-rien avulla; taulukossa 3a ovat yhdisteet yhteenkoottuina samalla tavalla kuin aikaisemmin esimerkkien 1-79 mukaiset yhdisteet, jolloin taulukkoon on otettu vielä mu-10 kaan sulamispisteet.

Täydentäviä huomautuksia joihinkin esimerkkeihin on esitetty taulukon 3a alahuomautuksissa.

Taulukko 3a; Kaavan I mukaiset yhdisteet 66 891 71 , Jähmettymis-

Esi- Rl A n X Y piste merkki o

°C

5 80 -CH2-CH- 0 -OH -OCH3 141-144 81 013 N" 0 -OH -OH 218 10 kjl 82 CH2- " 1 -OH -OH 110-119 15

83 ΠL

CH=CH- " 1 -OH -OH 230-234 (hajoten) 20 oad) 0CH3 . .

84 CH30 0CH3 · 0 -0 Na+ -0 Na+ > 280

O

85 “S001 ' 0 -°H -°H 210 ΊΓ Tl (hajoten) 86 CF3 « o -OH -OH 195-197

30 kJL

87(2) Na+ "O0C^w -CH2-CH- 0 -0' Ne"- -0‘ Na* >295

O

li

Taulukko 3a: (jatkoa) 67 891 71

Esi- Rl A n X Y Jp.

merkki 5 88(3) .N. " 0 -OH -OH 271 Γ (hajoten) m 89(4) r—N * 0 -OH -OH 179-188 m (hajoten) xHBr 90(5) CH3x ^CH3 " 0 -0CH3 -0CH3 Öljy 15 HO " v 91(6) H00C- " 1 -OC2H5 -0C2H5 111 92(7) H00C- " 1 -OH -0C2H5 124 20 93 (H3C)3C- * 1 -0' NH4+ -0” NH4* >180 (hajoten) :··: 25 94 (8) " 0 -0-(CH2)3-0- 152

O

";V 30 95 -CH2-CH- o -CH3 -OH 138-139 96 (9) CH3OOC v^S. " 0 *CH3 -OH 214-216 35 (hajoten)

Taulukko 3a; (jatkoa) 68 891 71

Esi- R1 A n X Y Jp.

merkki (°C) 5 97 (1°) " 0 -CH3 -OH 259-261 LI (hajoten) 10 98(11) CX ’ 1 "0H 147 99(12) (CH3)3C- - 1 -ch3 -0-Nh4+ 161-165 15 100 CpL " 0 “ch3 -OH 151-158 20 101(13) C2H5OOC- -CH2-CH- 0 -CH3 -OH 96 (hajoten) 102d4) Na+ -QOC 0 -CH3 -0" Na+ 210-215 25 (hajoten) 0 103(15) H2»-t/s. " 0 -CH3 -OH 261 T 0 (hajoten) 30 104(16) ^^CH2~ 0 _0’ NH4* '°' NH4* 197-203 (hajoten) 105(17) -CH2-CH- 0 -CH3 -CH3 185

Cl

N

35

K

69 89171

Taulukon 3a alahuomautukset: (1) Saostus metanolipitoisesta liuoksesta 2-etyyli-heksaanihapponatriumsuolan avulla.

(2) Valmistettu saippuoimalla esimerkin 85 yhdiste 5 emäksisesti.

(3) Valmistettu 3-pyridyylihydroksiamoyylikloridi-hydrokloridista vastaavasti kuten esimerkissä 6 ja 42.

(4) Valmistettu tiatsolyyli-2-aldoksiimista (vrt.

A. Dondoni et ai., Synthesis 1987, 998) vastaavasti kuten 10 esimerkissä 2 ja 34.

(5) Synteesi tapahtui lähtien 2-C(trimetyylisilyy-li)oksi7-2-metyyli-l-nitropropaanista (vrt. D.P. Curran et ai., J.Org. Chem. 49 (1984), 3 474) vastaavasti kuten esimerkissä 22; suojaryhmän lohkaisu trifluorietikkahapon 15 avulla.

(6) Nitriilioksidin tuottaminen kloorioksi-imino-etikkahappoetyyliesteristä trietyyliamiinin avulla vastaavasti kuten esimerkissä 1; vastaavan isoksatsoliini-3-kar-boksihappoetyyliesterin saippuointi 1 ekvivalentilla nat- 20 ronlipeätä, sitten kiteytys happona.

(7) Esimerkistä 91 käyttäen ylimäärää natronlipeä- tä.

(8) Valmistus vastaavasti kuten esimerkissä 56: aktivointi 2 ekvivalentilla PClc:ttä, sitten reaktio 1,3-

. , . · D

25 propaanidiolin ja trietyyliamiinin kanssa.

: (9) Fosfiinihappoetyyliesterin selektiivinen loh kaisu HBr/jääetikan avulla.

(10) Esimerkistä 96 suorittamalla emäksinen saip-·': puointi.

30 (11) Suoritus vastaavasti kuten esimerkissä 1 ja 33; olefiinikomponenttina käytettiin allyyli(P-metyyli)-• · fosfiinihappoetyyliesteriä.

(12) Vastaavasti kuten esimerkissä 98.

(13) Valmistus, katso esimerkki 91; fosfiinihappo- 35 esterin lohkaisu tapahtui HBr/jääetikan avulla.

(14) Esimerkistä 101 saippuoimalla emäksisesti.

70 891 71 (15) Karbamoyylisubstituentin liittäminen käsittelemällä vastaavaa nitriiliä bromivedyllä.

(16) Vastaavasti kuten esimerkissä 18 ja 23.

(17) Vastaavasti kuten esimerkissä 17.

5 Kaavan I mukaisia yhdisteitä tutkittiin niiden ar vokkaiden immunomoduloivien ominaisuuksien ja erinomaisen siedettävyyden karakterisoimiseksi käyttäen sellaisia kokeellisia testijärjestelyjä, jotka soveltuvat tunnetusti erittäin hyvin immunofarmakologisesti aktiivisten valmis-10 teiden vaikutuksen laadun arvioimiseksi.

1. Aktiivinen Arthus-reaktio rotalla

Koe-eläiminä käytettiin naaras- ja uros-Sprague-

Dawley-rottia, joiden paino oli 80 - 100 g, ja joille annosteltiin ruiskeena hännänpään ihonalaiseen kudokseen 15 0,5 ml hinkuyskä-rokote-emulsiota ja ovalbumiinia parafii niöljyssä. 2 viikon kuluttua rotat jaettiin kulloinkin 8 eläimen ryhmiin. 24 tuntia ja 1 tunti ennen kuin Arthus-reaktio aiheutettiin ruiskuttamalla 0,1 ml 0,4 %:sta oval-bumiini-liuosta oikeaan takakäpälään, annosteltiin suun 20 kautta kulloistakin testiainetta tai puhdasta välitysainet-ta (positiivinen kontrolli). Vasempaan käpälään ruiskutettiin natriumkloridiliuosta. Ryhmälle herkistämättömiä eläimiä (negatiivinen kontrolli) annosteltiin samoin ovalbumiinia, jotta voitaisiin erottaa epäspesifiset reaktiot 25 proteiinia kohtaan. Mittausparametrinä valmisteen vaikutukselle käytettiin käpälän tilavuuden lisääntymisen prosentuaalista muutosta verrattuna herkistetyn, mutta käsittelemättömän kontrolliryhmän (positiivinen kontrolli) vastaavaan arvoon 4 tunnin kuluttua ovalbumiinin annoste-30 lusta, kun turvotus oli saavuttanut maksimiarvonsa.

2. Akuutti toksisuus LDj.Q-arvojen määritys tapahtui standardin mukaisesti käyttäen kriteerinä 7 päivän aikana NMRI (Naval Medical Research Institute)-hiirillä (6 eläintä/annos) int-35 raperitoneaalisen (i.p.) tai intravenöösin kerta-annostuksen jälkeen esiintyvää kuolleisuutta.

7i 89171

Arthus-reaktion määrittämiseksi suoritettujen kokeiden tulokset sekä toksisuus ovat yhteenkoottuina seu-raavassa taulukossa 4.

Taulukko 4 5 Vaikutus aktiiviseen Arthus -reaktioon ja akuutti toksisuus

Yhdiste Aktiivinen Arthus-reaktio Akuutti toksisuus 10 esi- annos LD50 <mg/kg) merkistä intrape- annos- ritone- teltuna aalises- ruiskee- suun kautta %:nen muu- ti annos- na las- annosteltuna tos teltuna kimoon 5 100 - 20 300-600 15 13 50 - 13 >200 17 35 - 34 >200 27 70 + 108 >200 28 25 - 12 >200 31 50 + 66 >200 20 32 50 + 42 600-1200 33 100 - 15 >200 34 35 - 16 200-300 35 35 - 16 >200 39 50 + 24 600-1200 25 40 50 - 23 >200 41 100 + 26 150-300 42 35 - 33 >200 .43 50 14 >200 45 50 - 25 75-150 30 46 50 - 36 >200 47 25 - 35 >200 48 100 + 10 300-600 49 50 - 59 >200 50 25 - 18 >200 35 51 50 + 17 >200 52 50 - 15 54 40 - 57 >200 ' 72 89 1 71

Taulukko 4 (jatkoa)

Yhdiste Aktiivinen Arthus-reaktio Akuutti toksisuus esi- annos LD50 (mg/kg) merkistä intrape- annos- 5 ritone- teltuna aalises- ruiskee- suun kautta %:nen muu- ti annos- na las- annosteltuna nos teltuna kimoon 55 70 - 23 >200 56 100 + 35 >1200 10 57/58 12 + 22 50-100 59 50 - 25 >200 61 50 + 52 62 50 + 16 63 50 - 48 300-600 64 20 - 59 >200 65 25 - 25 >300 66 50 - 28 15 67 50 - 35 69 50 - 20 >100 71 70 - 10 150-300 73 35 - 44 150-300 75 35 - 26 >100 77 35 - 20 79 70 - 24 20 87 35 - 29 88 50 - 50 90 50 - 31 99 35 - 32 >100 101 70 - 32 >100 102 35 - 35 105 35 - 23 >100 25 3. Krooninen Graft-versus-Host(cGvH)-reaktio hiirellä (kudossiirrännäisen reagoiminen isäntäelimistöä vastaan) 30 Graft-versus-Host-tautiin, jonka perustana on siir rännäisestä lähtevä, isäntäkudosta vastaan kohdistunut immuunireaktio, liittyy akuutissa, melkein aina kuolemaan johtavassa muodossa pernan suurentuminen, maksan turpoaminen, imusolmukkeiden liikakasvu, hemolyyttinen anemia (eli 35 punasolujen hajoamisesta johvua anemia), alentunut immuno-globuliini- ja komplementtitaso sekä heikentynyt immuuni- 73 89 1 7 1 vaste. Hieman lievempi krooninen tautimuoto johtaa imusolmukkeiden sairauteen, immuunikompleksien aiheuttamaan glomerulonefriittinen eli munuaiskerästen tulehdukseen ja elimistölle epäspesifisten autovasta-aineiden liialliseen 5 muodostumiseen. Vastaava taudinkuva on ominainen systee-miselle Lupus erythematodes (SLE)-immuunisairaudelle, joka kuuluu samoin autoimmuunitautien ryhmään.

Keksinnön mukaisesti käytettyjen yhdisteiden tutkiminen cGvH-reaktion taudinkulun suhteen, jolloin cGvH-10 reaktio oli aiheutettu ruiskuttamalla kaksi kertaa (DBA/2 x C57B1/6)Fl-generaation naarashiiristä peräisin olevia, keskenään sekoitettuja perna- ja kateenkorvasoluja, tapahtui S . Popovic 1 in ja R.R. Bartletfin kuvaaman koejärjestelyn mukaisesti (Agents and Actions 21 (1987), 284 - 286), 15 jolloin 7 päivän välein annosteltiin ruiskeena laskimoon 7 kulloinkin 5 x 10 samoin naarasluovuttaja-eläimiltä saatuja DBA/2-soluja 0,2 ml:ssa viljelyväliainetta. Jotta sairauden puhkeamisen ja taudinkulun arvostelu olisi luotettava, kaikissa kokeissa käytettiin negatiivisena kontrol-20 Iina terveiden eläinten ryhmää. Sairaiden eläinten 6 päivää kestävä, suun kautta tapahtuva hoito aloitettiin 21 päivän kuluttua ensimmäiestä luovuttaja-solu-injektiosta, jolloin testiaineita tai puhdasta välitysainetta (positiivinen kontrolli) annosteltiin kerran päivässä. Väli- ____ 25 tysaineena käytettiin vesipitoista CMC(karboksimetyyli- selluloosanatriumsuola)-liuosta, joka sisälsi 100 CMC/1. Annostelutilavuus oli 10 ml/kg painokilo. Yksittäiset koeryhmät käsittivät kulloinkin 10 eläintä.

Valmisteen vaikutusta arvosteltiin proteinurian 30 ja cGvH-indeksin estymisen avulla. Sairaille eläimille kehittyy nefronien tuhoutumisen seurauksena immuunikompleksien varastoituessa munuaiskerästen tyvikalvoon selvä proteinuria eli valkuaisaineiden esiintyminen virtsassa, joka korreloi munuaiskerästen tulehduksen laajuutta ja, jo-35 ka voidaan helposti määrittää virtsan kohonneesta prote-iinimäärästä. Toinen mittausparametri, cGvH-indeksi viit- 74 89171 tae cGvH-reaktion aiheuttamaan voimakkaaseen pernan suurentumiseen eli splenomegaliaan. Se on määritelty sairaiden eläinten pernan- ja ruumiinpainon ja negatiivisen kontrolliryhmän terveiden, käsittelemättömien eläinten 5 vastaavien painojen tulosten osamääränä ja on sairauden voimakkuuden luotettava mitta (mitä suurempi tämä indeksi on, sitä voimakkaampi on sairaus).

Näiden tutkimusten taulukossa 5 esitetyt tulokset osoittavat, että kaavan I mukaiset yhdisteet kykenevät 10 lieventämään pysyvästi cGvH-tautia autoimmuuniprosessei-hin kohdistuvan moduloivan vaikutuksen johdosta.

Taulukko 5

Proteinurian ja cGvH-indeksin estyminen 15 _

Yhdiste Annos %:n estyminen esimerkistä mg/kg/päivä suun kautta proteinuria cGvH-in- arnosteltuna deksi 20 15 27 16 54 50 64 18 15 76 54 25 63 30 61 48 4. Aminopeptidaasien entsyymiaktiviteettiin kohdis-30 tuva estovaikutus.

Aminopeptidaasin B entsyymiaktiviteetti määritettiin fotometrisesti huoneenlämpötilassa käyttäen substraattia L-lysiini-2-naftyyliamidi. Testiaineiden lisääminen entsyymiseokseen konsentraatioina: 0,1 - 100 pg/ml 35 johti entsyymiaktiiviteetin heikentymiseen annoksesta riippuen. Näistä arvoista laskettiin ne substraatti-kon- li 75 891 71 sentraatiot, jotka saavat aikaan entsyymiaktiviteetin 50 %:sen estymisen (IC50). Samalla tavalla voidaan tutkia leusiiniaminopeptidaasin estymistä L-leusiini-4-nitroani-lidia entsyymisubstraattina käyttäen.

5 IC50-arvot ovat yhteenkoottuina taulukossa 6.

Taulukko 6

Aminopeptidaasien estyminen 10 Yhdiste Aminopeptidaasi B Leusiiniaminopepti- esimerkistä IC50 daasi IC,-0 (pg/ml) 1 65 13 100 34 22.5 24 15 35 57 36 56 37 52 45 92 47 35 20 48 100 53 65 61 26 62 130 67 57 25 69 27 71 37 75 79 30 5. Vaikutus soluvälitteiseen, tyypiltään viiväs tyneeseen immuunireaktioon lampaan punasoluja vastaan ZDT(delayed-type hypersensitivity)-reaktio7

Muodostettiin kulloinkin viisi NMRI-naarashiirtä käsittävät ryhmät, jolloin hiirien paino oli 18 - 20 g 35 ja jokaiselle eläimelle annosteltiin ruiskeena laskimoon 6 9 10 tai 10 lampaan punasolua. Lampaan punasoluja käyte- 76 89 1 71 tään immunologiassa standardi-vaikuttavina aineina, joiden avulla voidaan tutkia soluvälitteistä ja huomoraalis-ta immuunivastetta, erityisesti immunijärjestelmän T-so-luista riippuvaisten komponenttien, niin sanottujen T-aut-5 tajasolujen toimintakykyä.

Samanaikaisesti antigeenin kanssa annosteltiin intraperitoneaalisesti testiaineita annosten ollessa 5 -100 mg/kg fysiologisessa keittosuolaliuoksessa. 5 päivän kuluttua kaikkien eläinten jalkapohjaan ruiskutettiin o 10 kulloinkin 2 x 10 lampaan punasoluja. 24 tunnin kuluttua mitattiin jalan turpoaminen. Jalan turpoamisen aiheuttaa tyypiltään viivästynyt ihon yliherkkyysreaktio (DTH-reak-tio) ja sitä pidetään, kuten asiantuntijat tietävät, soluvälitteisen immuunivasteen mittana (J. Immunol. 101, 15 (1968), 830 - 845).

Esimerkin 34 valmistetta käyttämällä kokeellisesti saadut testitulokset ovat yhteenkoottuina taulukossa 7 ja ne selventävät, että kaavan I mukaiset yhdisteet kykenevät - ennaltaehkäisevästi annettuna - voimistamaan solu-20 välitteistä immuunivastetta antigeenillä immunisoinnin jälkeen stimuloimalla T-solu-systeemiä, jolloin tässä kokeessa stimuloiva vaikutus saavutti optiminsa annostuksella 25 mg/kg.

Taulukko 8 osoittaa muiden testiaineiden suhteelli-25 sen vaikutuksen annostuksen ollessa 40 mg/kg, verrattuna esimerkin 34 yhdisteen vastaavaan vaikutukseen, jonka mak-simistimulaatio (käsiteltyjen ja käsittelemättömien eläinten välinen ero) vastaa 100 %.

6. Epäspesifisen immuniteetin stimulointi - mono-30 nukleaaristen faqosyyttien aktivointi

Makrofageilla on keskeinen merkitys kaikissa im-muunitoiminnoissa, mukaanlukien infektionaiheuttajien torjunta. Toisaalta ne itse vaikuttavat taudinaiheuttajien eliminoimisessa, toisaalta ne kontrolloivat humoraalisen 35 (B-soluista riippuvaisen) ja soluvälitteisen (T-soluista riippuvaisen) immuunijärjestelmän säätelyä. Tällöin tut- li 77 89 1 7 1

Taulukko 7

Vaikutus soluvälitteiseen immuunivasteeseen (DTH-reaktio) 5 Annos %:nen jalan turpoaminen sen jälkeen,

Testi- mg/kg:ssa kun on immunisoitu aine (lx i.p.) 10® punasoluja 10^ punasoluja * PBs (välitysaine) 15,6 ± 4,1 16,9 ± 4,0 10 5,0 25,3 ± 5,8 22,8 ± 3,5 10.0 28,9 ± 7,7 24,1 ± 5,7

Esimer- 12,5 29,9 ± 3,5 26,1 ± 8,9 kin 34 20,0 32,5 ± 3,0 30,5 ± 6,5 15 yhdiste 25,0 33,7 ± 6,6 34,1 ± 7,4 40.0 29,7 ± 4,7 32,8 ± 5,6 50.0 29,2 ± 6,9 28,1 ± 4,1 100,0 27,3 ± 4,6 26,6 ± 5,0 * PBS = fosfaatilla puskuroitu keittosuolaliuos (NaCl: ? n 8 g/1, KC1: 0,2 g/1, Na2HP04 . 2 H20: 1,44 g/1, KH2?04: 0,2 g/1)

Taulukko 8 DTH-reaktion stimulointi

Yhdiste DTH-reaktion suhteellinen stimu- esi- lointi sen jälkeen, kun on annet- merkistä tu intraperitoneaalisena kerta-an- . noksena 40 pg/kg %:ssa 34 100 30 27 94 30 76 35 98 36 102 37 77 35 39 136 53 68 61 108 62 83 78 89171 kittiin keksinnön mukaisesti käytettyjen yhdisteiden stimuloivaa vaikutusta peritoneaalimakrofageihin 6-8 viikon ikäisillä naaras-NMRI-hiirillä. Eläimet saivat testiaineita parenteraalisesti tai suun kautta annosten ollessa 5, 5 10, 20 ja 40 mg/kg. Kontrolliryhmän eläimille annosteltiin ainoastaan fysiologista keittosuolaliuosta. 3 päivän kuluttua aineen annostelusta eläinten peritoneaalimakrofagit tutkittiin niiden aktivoitumisen suhteen lysosomaalisten entsyymien erityksen ja kemiluminesenssin avulla hapetta-10 van aineenvaihdunnan kapasiteetin mittana. Tätä tarkoitusta varten viljeltiin joko 3 x 10ö makrofageja 1 ml:n kanssa TC 199-viljelyväliainetta petrimaljoissa, joiden läpimitta oli 3 cm tai 106 makrofageja 0,1 ml:n kanssa viljelyväliainetta pyöreäpohjäisissä polyetyleeni-putkissa 37 °C:ssa 15 atmosfäärissä, jonka CC^-pitoisuus oli 5 %. Tunnin kestäneen inkuboinnin jälkeen viljelmät pestiin, jotta uivat solut saataisiin poistettua. Tämän jälkeen putki-viljelmiä käytettiin kemiluminesenssin määrittämiseen biolumaa-tin avulla.

20 Petrimaljoissa olevia soluviljelmiä inkuboitiin uudelleen 24 tunnin ajan 37 °C:ssa ja lopuksi niitä käytettiin eksosytoosin vaikutuksesta vapautuneiden lysosomaalisten entsyymien aktiviteetin määrittämiseen.

Tällöin ilmeni, että kaavan I mukaiset yhdisteet 25 stimuloivat makrofagien aktiviteettia sekä intraperito-neaalisen (i.p.) että myös suun kautta (p.o.) tapahtuneen annostelun jälkeen ja niillä on täten immuniteettia kohottava vaikutus. Sopivan annoksen löytämiseksi laajalti tutkittu, esimerkin 34 mukainen yhdiste sai esimerkiksi 30 aikaan taulukon 9 mukaisesti molempia annostelumuotoja käyttäen kemiluminesenssin huomattava lisääntymisen annoksesta riippuen makrofagien hapettavan aineenvaihdunnan aktivoinnin seurauksena, johon liittyy voimistunut hap-piradikaalien muodostuminen ja täten lisääntynyt valon-35 säteily. Taulukosta 10 käy ilmi, että kontrollieläinten makrofagit luovuttavat ainoastaan vähäisiä määriä lyso-

II

79 891 71 somaalisia entsyymejä φ-glukuronidaasia (/3-Glu) , β-ga-laktosidaasia (|ä-Gal) ja N-asetyyli-^-D-glukosaxninidaasia (N-Ac-Glu) viljelmäylijäämään. Sitävastoin näiden happamien hydrolaasien vapautuminen esimerkiksi esimerkin 34 5 yhdisteellä intraperitoneaalisesti tai suun kautta käsiteltyjen eläinten mononukleaarisista fagosyyteistä lisääntyi annoksesta riippuen.

Taulukko 9

Hiiren peritoneaalimakrofagien hapettavaan aineen-10 vaihduntaan kohdistuva vaikutus

Testi- Annos Kemiluminesenssi (RLE1/15 min) x 103 aine mg/kg:ssa sen jälkeen, kun valmistetta on annos teltu kerran intraperitoneaalisesti . _ . tai suun kautta 1 j ________

PBS

(välitysaine) 368 ± 31 359 ± 48

Esimerkin 5 842 ± 42 728 ± 101 34 yhdis- 10 2842 ± 223 2140 ± 156 2< te 20 4935 ± 516 3286 ± 283 40 6990 ± 290 4405 ± 197 RLE = Suhteelliset valonyksiköt 80 891 71

Taulukko 10

Testi, jossa on stimuloitu lysosomaalisten entsyymien vapautumista hiiren peritoneaalimakrofageista 5 _

Testi- Annos Entsyymiaktiviteetti mU/ml:ssa sen jalaine mg/ keen kun valmistetta on annosteltu kerran kg:SSa -Glu -Gal N-Ac-Glu i.p. p.o. i.p.* p.o.** i.p. p.o.

10 PBS

(välitysaine) 751 678 1179 1051 1867 1701

Yhdiste 5 1197 973 2357 2216 2607 2071 esimer- 10 1542 1393 3956 3513 4822 4283 kistä 34 20 2067 1979 6918 6011 6812 6128 15 40 2547 2286 9318 9262 9281 8432 * i.p. = intraperitoneaalisesti ** p.o. = suun kautta

Taulukko 11 osoittaa muiden testiaineiden suhteel-20 lisen vaikutuksen annoksella 40 mg/kg intraperitoneaalisesti annosteltuna, verrattuna esimerkin 34 yhdisteen vastaavaan vaikutuksen, jonka kulloinenkin maksimi-aktivointi (käsiteltyjen ja käsittelemättömien eläinten välinen ero) vastaa 100 %.

I: si 89171

Taulukko 11

Makrofagien aktiviteetin stimulointi 5 Yhdiste Makrofagien aktiviteetin suhteellinen esi- stimulointi sen jälkeen, kun on annostel- merkistä tu kerran intraperitoneaalisesti 40 mg/kg

Kemiluminesenssi Eksosytoosi 34 100 100 10 5 54 13 64 51 27 63 78 28 31 47 15 29 38 35 107 113 36 88 99 37 97 104 39 42 86 20 40 38 29 41 43 42 35 41 46 27 56 47 44 32 -ς 53 72 94 55 46 67 56 43 60a 51 88 60b 24 63 61 76 81 30 62 94 96 67 56 72 69 49 84 71 37 35 79 44 57 35 _ _ 82 891 7 1

Kaavan I mukaisia yhdisteitä tutkittiin edelleen käyttäen erilaisia kokeellisia infektiomalleja, jolloin myös tässä tapauksessa voidaan selvästi osoittaa niiden terapeuttinen kyky immunomoduloivien ominaisuuksien an-5 siosta.

Seuraavassa kuvataan kokeellisesti esimerkin 34 yhdisteellä saatuja koetuloksia.

7. Tyypiltään viivästyneeseen ihon yliherkkyysreaktioon (DTH-reaktioon) kohdistuva vaikutus Listeria 10 monocytogenesilla infektoiduilla hiirillä Tässä kokeessa tutkittiin spesifistä, soluvälitteistä immuniteettia Listeria monocytogenes-bakteeria vastaan DTH-reaktion avulla.

2 NMRI-naaras-hiiret infektoidaan 2 x 10 elävillä 15 bakteereilla ja tämän jälkeen jaetaan kulloinkin 10 eläintä käsittäviin ryhmiin. Samana päivänä aloitettiin eläinten käsittely annostelemalla intraperitoneaalisesti valmistetta annostuksen ollessa 0,1, 1 tai 10 mg/kg. Tämä käsittely toistettiin kahden, neljän ja kuuden päivän ku-20 luttua. Neljännen koeryhmän intektoidut eläimet, jotka saivat valmisteen sijasta ainoastaan puhdasta välitysai-netta intraperitoneaalisesti, toimivat positiivisena kontrollina. 13. koepäivänä aiheutettiin DTH-yliherkkyys-reaktio ruiskuttamalla jalkapohjaan Listeria monocytoge-25 nes-bakteerista saatua liukoista antigeeniä. Viidennen koryhmän 10 infektoimatonta eläintä (negatiivinen kontrolli) käsiteltiin samoin antigeenillä, jotta eliminoitaisiin epäspesifiset reaktiot antigeeni-provokaatiot kohtaan.

30 24 tunnin kuluttua antigeenin annostelusta määri tettiin käpälän tilavuuden prosentuaalinen lisääntyminen provosoidun DTH-reaktion mittana.

Taulukosta 12 esitetyt koetulokset osoittavat, että testiaine lisää merkitsevästi DTH-reaktiota ja siten solu-35 välitteistä immuniteettia annoksesta riippuen alkaen annoksella 1 mg/kg.

Il 83 89 1 7 1

Taulukko 12

Vaikutus DTH-reaktioon Listeria monocytogenes-bakteeria vastaan.

5 _

Koe- Annos DTH-reaktio ryhmä mg/kg:ssa Käpäläntilavuuden (4 x i.p.*) lisääntyminen %:ssa

Negatiivinen kontrolli 0,8 + 1,8

Positiivinen kontrolli 9,8 + 6,4

Oikeat ryhmät 0,1 13,3+9,7 (käsitelty esimerkin 1,0 15,0+7,0 34 yhdisteellä) 10,0 19,2 + 9,4** * intraperitoneaalisesti annosteltuna 15 ** merkitsevyys p < 0,05 (Student t-testi)

Samaa koejärjestelyä käyttäen tutkittiin myös testiaineen vaikutus NMRI-naaras-hiirien DTH-reaktioon intra-peritoneaalisella annostuksella 10 mg/kg sen jälkeen kun 20 oli infektoitu eri suuruisia määriä Listeria monocytogenes- 2 2 bakteeria. Eläimet saivat joko 2 x 10 tai 5 x 10 bakteeria. Tulokset on esitetty taulukossa 13. Sen mukaan DTH-reaktio tosin lisääntyy molemmilla bakteerikonsentraa- tioilla testiaineen vaikutuksesta, mutta pienemmällä bak-25 teerimäärällä infektoidulla eläinryhmällä tämä stimulaatio jää selvästi voimakkaammin pois.

84 891 71

Taulukko 13

Vaikutus DTH-reaktioon Listeria monocytogenes-bakteerilla infektoiduilla hiirillä.

5 _

Annosteltu Koeryhmä DTH-reaktio bakteeri Käpälän tilavuuden määrä lisääntyminen %:ssa 5 ! 2 x 10 Positiivinen kontrolli 11,0 + 15,3 10 Oikea ryhmä* 30,9 + 15,3 2 5 x 10 Positiivinen kontrolli 12,3 + 11,5

Oikea ryhmä* 17,9 + 12,1 * 4 x 10 mg/kg intraperitoneaalisesti annosteltuna (esi-15 merkin 34 yhdiste) 8. Vaikutus kuolleisuuteen ja taudinaiheuttajien esiintymiseen eri elimissä Listeria monocytoqenes-baktee-reilla infektoiduilla hiirillä 20 NMRI-naaras-hiiret (10 eläintä/ryhmä) infektoitiin pienellä annoksella Listeria monocytogenes-bakteeria 2 (2 x 10 ). Tämä annos on eläimille lähes tappava, s.o. ne eivät kuole infektioon, mutta kehittävät - kuten edel-läolevassa kokeessa kuvattiin - spesifisen, soluvälittei-25 sen immuniteetin, joka voimistuu kaavan I mukaisten yhdisteiden vaikutuksesta. Nyt tutkittiin, miten tämä vaikutus vaikuttaa sairauden kulkuun sen jälkeen kun 15 päivän kuluttua primaari-infektiosta infektoitiin toisen kerran käyttäen 10^ Listeria monocytogenes-bakteerin taudinai-30 heuttajaa. Kuten taulukosta 14 käy ilmi, kontrolliryhmässä neljä kymmenestä eläimestä kuoli ja kaikilla kuudella eloonjääneellä eläimellä (100 %) todettiin 5 päivän kuluttua sekundaari-infektiosta Listeria-monocytogenes-baktee-rin esiintyminen maksassa. Sitävastoin oikeassa ryhmässä, 35 jonka eläimet olivat saaneet brimaari-infektion jälkeen edelläkuvatun kokeen käsittelykaavion mukaisesti esimerkin l! 85 89 1 71 34 yhdistettä (4 x 10 mg/kg intraperitoneaalisesti annosteltuna) , selviytyivät kaikki 10 eläintä sekundaari-infektiosta ja ainoastaan kahdella niistä (20 %) voitiin osoittaa taudinaiheuttajien esiintyminen maksassa.

5 Taulukko 14

Listeria monocytogenes -infektion taudinkulkuun kohdistuva vaikutus hiirillä 10 Koeryhmä Sairauden kulku sekundaari-infektion jälkeen

Niiden eloonjääneiden eläinten osuus %:ssa, joiden maksassa esiintyi Kuolleisuus taudinaiheuttajabakteereltä 15 Kontrolliryhmä (käsittelemätön) 4/10 100

Oikea ryhmä (esimerkin 34 yhdiste; 4x 0/10 20 10 mg/kg intraperitoneaalisesti 20 annosteltuna)

Testiaine suojaa tämän mukaan selvästi sekundaari-infektion aiheuttamilta kohtalokkailta seurauksilta.

25 9. Immunosuppressiivista hoitoa saaneiden hiirien

Staphylococcus aureus -infektioon kohdistuva vaikutus Tiedetään, että koe-eläimille voidaan aiheuttaa annostelemalla sytostaattia eli solujen kasvua ja jakautumista estävää lääkeainetta useampaan kertaan selvä im-30 muunivastaan heikentyminen eli immunosuppressio, joka ilmenee lisääntyneen infektioalttiutena, johon liittyy kuolleisuuden voimakas kohoaminen.

Nyt tutkittiin, voidaanko kuolleisuutta alentaa • pysyvästi annostelemalla kaavan I mukaisia yhdisteitä.

35 Tätä tarkoitusta varten B6D2Fl-naaras-hiirille annosteltiin ruiskeena laskimoon kolmena peräkkäisenä päivänä kul- 86 89 1 7 1 loinkin 7,5 mg/kg adriamysiniä (ADM), viidentenä päivänä infektoitiin 2 x 10^:11a Staphylococcus aureus-bakteerin taudinaiheuttajalla ja kuolleisuus määritettiin aina 45 koepäivään saakka (positiivinen kontrolli). Negatiivise-5 na kontrollina toimi toinen ryhmä eläimiä, jotka oli tosin infektoitu, mutta joiden immuunivastetta ei oltu heikennetty ADM-esikäsittelyllä. Kolmen oikean ryhmän eläimet, joiden immuunivaste oli heikennetty, saivat 4 peräkkäisenä päivänä, alkaen 1 päivä ennen infektiota testiainet-10 ta annosteltuna kulloinkin intraperitoneaalisesti annosten ollessa 0,1, 1 tai 10 mg/kg. Kaikki koeryhmät käsittivät kulloinkin 20 eläintä.

Taulukossa 15 esitetyt testitulokset osoittavat, että kuolleisuus lisääntyy voimakkaasti niillä positiivi-15 sen kontrollin eläimillä, joille on ADM:llä aikaansaatu immuunivasteen heikentyminen verrattuna negatiivisen kontrollin eläimiin, joilla on normaali, vahingoittumaton immuunipuolustus, ja että testiaineen annostelu johtaa selvään kuolleisuuden alenemiseen immunosuppressiivista (eli 20 immuunivastetta heikentävää) hoitoa saaneilla eläimillä. Taulukko 15

Immunosuppressiivista hoitoa saaneiden hiirien Staphylococcus aureus-infektioon kohdistuva vaikutus 25

Koeryhmä Annos Kuolleisuus mg/kg (4 x intraperitoneaalisesti annosteltuna)

Negatiivinen kontrolli 0/20

Positiivinen kontrolli 13/20

Oikeat ryhmät 0,1 5/20 (käsitelty esimerkin 34 1,0 8/20 35 yhdisteellä) 10,0 8/20 n.

87 89 1 71 10. Vaikutus hiiren vasta-ainevasteeseen Escherichia (E.) coli -bakteereja ja tetanus-toksoidia vastaan Muodostettiin kulloinkin 5 NMRI-naarashiirtä käsittävät ryhmät, hiirien painon ollessa 18 - 20 g ja eläi- g 5 mille annosteltiin ruiskeena laskimoon kulloinkin 10 kuumuudessa tapettuja E.coli -bakteereja tai ruiskeena ihonalaiseen kudokseen kulloinkin 300 Lf (limes flocula-tionis) Tetanus-toksoidia. Samanaikaisesti antigeenin annon kanssa annosteltiin suun kautta testiainetta fysiolo-10 gisessa keittosuolaliuoksessa (PSB) annosten ollessa 5, 10, 20, 40 tai 80 mg/kg tai puhdasta välitysainetta (kontrolliryhmät). 10 ja 20 päivän kuluttua hiiriltä otettiin verinäytteet silmäkuopan takaisesta laskimopunokses-ta ja näistä seerumi-näytteistä määritettiin IgG- ja igM-15 vasta-aineet E.coli-bakteereja tai Tetanus-toksoidia vastaan asiantuntijoille tunnetun ELISA-tekniikan avulla, jolloin antigeeninä käytettiin E.coli'n tai Tetanus-tok-soidin homologista lipopolysakkaridia. Fotometrisesti mitattujen ekstinktioarvojen suuruus on muodostuneen vasta-20 aineen määrän mittana. Tulokset ovat yhteenkoottuina taulukossa 16.

Taulukko 16

Hiiren vasta-ainevasteen stimulointi E.coli-bak-teereja ja Tetanus-toksoidia vastaan.

25

Testi- Annos Vasta-aine vaste (mE.on„ -ELISA-testi) ,, 492 nm aine mg/kg (lxsuun IgM* IgG** IgG** kautta 30 PBS 925 + 118 1115 + 141 566 + 270 (välitys- aine)

Esimerkin 5 1217 + 264 1377 + 324 865 + 182 34 yh- 10 1411 + 179 1663 + 191 1213 + 255 35 diste 20 1657 + 231 1951 + 468 1852 + 261 40 1523 + 288 2434 + 312 1357 + 348 80 1459 + 208 2217 + 273 1154 + 232 * 10 päivän arvo ** 20 päivän arvo 88 891 71

Suun kautta tapahtuneen testiaineen annostelun jälkeen on vasta-ainevaste molempiin antigeeneihin nähden merkitsevästi kohonnut verrattuna käsittelemättömien eläinten vasta-ainevasteeseen.

5 11. Hiiren krooniseen Salmonella typhimurium-in fektioon kohdistuva vaikutus NMRI-naaras-hiiret (20 eläintä/ryhmä) infektoitiin 3 ruiskuttamalla laskimoon 5 x 10 Salmonella typhimurium -bakteeria. Eläimille kehittyi tämän johdosta krooninen 10 infektio, jolle oli tunnusomaista pysyvä bakteerien esiintyminen eri elimissä, kuten maksassa ja pernassa, ja joihin muodostui kuolio. Testiainetta annosteltiin intraperi-toneaalisesti annoksen ollessa 5 mg/kg kahden päivän välein alkaen 3. päivänä infektiosta ja jatkuen aina 21.

15 päivään saakka. Kontrolliryhmän eläimet saivan ainoastaan välitysainetta. 22. päivänä infektiosta määritettiin kuolleisuus molemmissa koeryhmissä ja eloonjääneiden eläinten elimet tutkittiin bakteerien esiintymisen ja kuolion muodostumisen suhteen. Taulukossa 17 olevat ar-20 vot osoittavat, että testi valmisteella käsitellyillä eläimillä kuolleisuus, niiden eläinten lukumäärä, joiden maksassa esiintyy bakteereja sekä maksa- ja pernakuolioi-den yleisyys vähenee kontrolliryhmän käsittelemättömiin eläimiin verrattuna.

li 89 891 71

Taulukko 17

Vaikutus kroonisen Salmonella typhimurium -infektion taudinkulkuun hiirillä 5 _

Koeryhmä Kuollei- Niiden eloonjääneiden eläinten suus osuus %:ssa joiden joiden joiden joiden maksassa maksassa maksa pernas- on bak- on kuolio on voi- sa on 2Q teereja makkaas- kuolio ti kuoliossa

Kontrolli 14/20 83 83 67 17

Valmiste- 15 ryhmä* 8/20 67 58 42 0 * käsitelty esimerkin 34 yhdisteellä (10 x 5 mg/kg intra-peritoneaalisesti annosteltuna) 12. Bl6 melanoomaa vastaan kohdistuvan puolustus-20 kyvyn stimulointi hiirellä 18 - 20 g:n painoisille C57Bl/6-naaras-hiirille 5 aiheutettiin 2 x 10 eläviä B16 melanooma-soluja käyttäen primaarikasvain, joka poistettiin operatiivisesti sen jälkeen kun se oli kasvanut halkaisijaltaan 0,65 cm:n suu-25 ruiseksi. Tämän jälkeen eläimet kuolivat keuhkoihin muodostuneiden etäispesäkkeiden seurauksena. Nyt tutkittiin, voidaanko kaavan 1 mukaisten yhdisteiden intraperitoneaa-lisella annostelulla pidentää primaarikasvaimen poiston jälkeen jäljellejäävää keskimääräistä eloonjäämisaikaa, 30 siis sitä aikaa, jolloin vielä 50 % eläimistä elää. Tätä tarkoitusta varten hiiret jaettiin primaarikasvaimen poiston jälkeen kulloinkin 10 eläintä käsittäviin ryhmiin ja niitä hoidettiin testiaineella kahden päivän välein alkaen 4. päivänä ja jatkuen aina 100. päivään saakka intraperi-35 toneaalisen annostuksen ollessa kulloinkin 1,25 tai 2,5 mg/kg. Kontrolliryhmän eläimet saivat saman hoitokaavion 90 89 1 71 mukaisesti ainoastaan puhdasta välitysainetta PSB:tä (fysiologista keittosuolaliuosta). Kokeen tulokset on ilmoitettu taulukossa 18. Sen mukaan kontrolliryhmässä kuoli 50 % eläimistä 22 päivän kuluttua, kun taas testiaineella 5 käsiteltyjen hiirien keskimääräinen eloonjäämisaika pite-ni merkitsevästi 41:stä päivästä 43:een päivään.

Taulukko 18 B16 melanoomaa vastaan kohdistuvan puolustuskyvyn stimulointi 10

Testiaine Annos Eloonjäämis- Keskimääräi- mg/kg:ssa arvot 100 nen eloonjää- intraperi- päivän kulut- misaika päi- toneaalises- tua vissä .c ti annostel tuna PBS 0 22 (välitysaine)

Esimerkin 1,25 20 41 20 34 yhdiste 2,50 30 43

Claims (8)

9i 89171

1. Menetelmä uusien, terapeuttisesti käyttökelpoisten fosforia sisältävien, 2-isoksatsolilni- ja isok-5 satsolijohdannaisten valmistamiseksi, joilla on kaava I O X ) (I) io \\ / H-0 jossa R1 on 15 a) suoraketjuinen tai haarautunut alkyyli- tai al- kenyyliryhmä, jossa on 1 - 6 C-atomia ja jonka hiiliketju voi olla substituoitu halogeenilla, hydroksilla, (C^Rikoksilla, (C^ Rsyylioksilla tai mahdollisesti (C^Rikoksilla tai halogeenilla substituoidulla aryylillä, tai 20 b) yksi- tai kaksiytiminen, aromaattinen tai hete- roaromaattinen ryhmä, jossa on 1 - 2 typpiatomia ja/tai yksi rikki- tai happiatomi rengassysteemissä, jolloin tämä ryhmä voi olla substituoitu yhden tai useamman kerran samalla tavalla tai eri tavalla suoraketjuisella tai haa-25 rautuneella (C^Rlkyylillä, (C3.6)sykloalkyylillä, hyd roksilla, (Cj^.3Jatkoksilla, aryylioksilla, (Rsyyliok-silla tai bentsyylioksilla, halogeenilla, trifluorimetyy-lillä, nitrolla, mahdollisesti mono- tai disubstituoidul-la aminolla, (C1.4)alkoksikarbonyylillä, karboksilla, kar- 30 bamoyylillä, (C^ Rlkyylikarbonyylillä, jonka karbonyyli- ryhmä voi myös olla ketalisoidussa muodossa, tai mahdollisesti (C1-4)alkyyIillä, halogeenilla tai (Rikoksilla rengassubstituoidulla fenyylillä tai bentsyylillä, tai c) karboksi tai alkoksikarbonyyli, jossa on 1-4 35 C-atomia alkyyliosassa, tai 92 8 91 7 1 d) aryylikarbonyyli, joka on mahdollisesti substi- tuoitu aryyliosaan )alkyylillä, halogeenilla tai (C1.3)alkoksilla, tai e) halogeeni, 5. on C,C-yksinkertainen sidos tai C,C-kaksoissi- dos, n on kokonaisluku 0 - 2 ja X ja Y voivat olla samanlaisia tai erilaisia ja merkitsevät kulloinkin toisistaan riippumatta suoraket-10 juista tai haarautunutta (C^Jalkyyliryhmää, ryhmää -OR2 tai ryhmää -NR2R3, jolloin R2 ja R3 merkitsevät vetyä tai mahdollisesti substituoituja (Cj.6 )alkyyliryhmiä, jotka voivat ryhmässä -NR2R3 muodostaa yhdessä typpiatomin kanssa myös viisi-seitsemänjäsenisen renkaan tai ne voi-15 vat muodostaa rakenne-elementissä -P(0)(0R2)2 yhdessä fosforiatomin kanssa mahdollisesti vielä (C1.3)alkyylillä, (03.4 )alkoksikarbonyylillä tai karboksilla substituoidun heterosyklin, jolla on kaava,

20 O _ O. % / \ p (ch2)2.3 niiden mahdollisesti stereoisomeeristen muotojen ja mah-25 dollisesti niiden fysiologisesti hyväksyttävien suolojen valmistamiseksi, jolloin yhdisteitä 3-fenyyli-2-isoksatsolin-5-yylifosfonihappo, 3-metyyli(ja fenyyli)-2-isoksatsolin- 5-yylifosfonihappodimetyyliesteri, 3-(3-nitrofenyyli)-2-30 isoksatsolin-5-yylifosfonihappodipropyyliesteri, 3-(2- nitro-5-(2-kloori-4-trifluorimetyylifenoksi)fenyyli)-2-isoksatsolin-5-yylifosfonihappodietyyliesteri, 3-metyyli-(ja fenyyli)-2-isoksatsolin-5-yylifosfonihappotetrametyy-lidiamidi, 3-fenyyli-2-isoksatsolin-5-yylimetyylifosfoni-35 happo ja sen dietyyliesteri, 3-metyyli(etyyli, isopropyy- 93 891 71 li, tert.butyyli, metoksimetyyli, fenyyli ja etoksikarbo-nyyli)isoksatsol-5-yylimetyylifosfonihappodietyyliesteri, 3-(4-fluori- ja 4-kloorifenyyli)isoksatsol-5-yyli(P-me-tyyli)fosfiinihappo ja 3-fenyyli-isoksatsol-5-yyli(P-me-5 tyyli)fosfiinihappometyyliesteri ei oteta lukuun, mikäli kyseessä ovat niiden mahdollisesti raseemiset muodot, tunnettu siitä, että nitriilioksidin, jolla on kaava II,

10 R1-C^N-»0 (II) annetaan reagoida a) siinä tapauksessa, että A merkitsee kaavassa I C,C-yksinkertaista sidosta, olefiinisen fosforiyhdisteen 15 kanssa, jolla on kaava III;

0. X - Il ' H2C=CH-(CH2)n-P CT I (III) 20 tai b) siinä tapauksessa, että A on kaavassa I C,C-kaksoissidos, olefiinisen fosforiyhdisteen kanssa, jolla on kaava IV,

25. X- H2C-C-(CH2)n-P ^ ) (IV) 2-isoksatsoliiniksi, jolla on kaava V, 30

35 K—0 94 8 91 71 ja tästä välituotteesta eliminoidaan emäksisissä olosuhteissa tai termisellä käsittelyllä HW, jolloin R^llä, n:llä, X:llä ja Y:llä on kaavoissa II - V edellämainitut merkitykset ja W on poistuva ryhmä, erityisesti halogee-5 ni, ja mahdollisesti c) kohdan a) tai b) mukaan saatu, kaavan I mukainen fosfoni- tai fosfiinihappoesteri lohkaistaan kaavan I mukaiseksi fosfonihappopuoliesteriksi tai fosfoni- tai fosfiinihapoksi, tai 10 d) kohdan a) tai b) mukaan saadun, kaavan I mukai sen fosfonihappodialkyyliesterin annetaan reagoida amiinin kanssa, jolla on kaava VI HNR2R3 (VI) 15 vaihtaen toinen molemmista fosforiasemaisista alkoksiryh-mistä ryhmään -NR2R3, kaavan I mukaiseksi puoliesteri-puoliamidiksi, jolloin R2:lla ja R3:lla on edellämainitut merkitykset ja yhdisteitä, joissa R1 on halogeeni, ei 20 oteta lukuun, tai e) kohdan a), b) tai c) mukaan valmistettu, kaavan I mukainen fosfonihappo muutetaan ensiksi fosforiatomissa aktivoiduksi happojohdannaiseksi ja tämän annetaan lopuksi reagoida alkoholien kanssa, jolla on kaava VII 25 R20H (VII) tai diolin kanssa, jolla on kaava VIII

30 HO-(CH2)2_3-OH (VIII) ja/tai kaavan VI mukaisten amiinien kanssa valinnan mukaan kaavan I mukaiseksi mono- tai mahdollisesti seos-diesteriksi, sykliseksi esteriksi, puoliesteri-puoliami-35 diksi tai mono- tai mahdollisesti seos-diamidiksi tai 95 89171 kohdan a), b) tai c) mukaan saadun, kaavan I mukaisen fosfonihappopuoliesterin annetaan reagoida fosfo-riatomissa aktivoinnin jälkeen alkoholin VII tai amiinin VI kanssa kaavan I mukaiseksi mahdollisesti seos-dieste-5 riksi tai puoliesteri-puoliamidiksi tai kohdan a), b) tai c) mukaan valmistetun kaavan I mukaisen fosfiinihapon annetaan reagoida fosforiatomissa aktivoinnin jälkeen alkoholin VII tai amiinin VI kanssa kaavan I mukaiseksi esteriksi tai amidiksi, 10 jolloin R2:lla ja R3:lla on kaavassa VI edellämai nitut merkitykset, R2 merkitsee kaavassa VII mahdollisesti substituoitua (C^^alkyyliä ja alkyleeniketju -(CH2)2.3-kaavassa VIII voi vielä olla substituoitu (C1.3)-alkyylillä, (Cj_4 )alkoksikarbonyylillä tai karboksilla, 15 tai f) kohdan a) mukaan valmistetun kaavan I mukaisen 3-kloori(tai bromi)-2-isoksatsolinfosfonihappodi- tai mo-noesterin tai -fosfiinihappoesterin, jossa n on kokonaisluku 0-2, annetaan reagoida triiC^)alkyylihalogeenisi- 20 läänien kanssa esterin lohjetessa ja samanaikaisesti vaihtaen kloori tai bromi kulloinkin käytetyn silaanin halogeeniatomiin, vastaaviksi, kaavan I mukaisiksi 3-ha-logeeni-2-isoksatsoliinifosfoni- tai fosfiinihapoiksi tai g) kohdan a) - f) mukaan saatu, kaavan I mukainen 25 yhdiste, joka kemiallisen rakenteensa johdosta esiintyy diastereomeerisinä tai enantiomeerisinä muotoina, lohkaistaan puhtaiksi stereoisomeereiksi, jolloin kohtien a) - g) mukaan valmistetut, kaavan I mukaiset yhdisteet eristetään joko vapaassa muodos-30 sa tai mahdollisesti muutetaan fysiologisesti hyväksyttä- . viksi suoloiksi.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan kaavan I mukaisia yhdisteitä, joissa 35 R1 on 96 8 91 7 1 a) mahdollisesti haarautunut (C^Jalkyyli tai (ci-«)hydroksialkyyli tai fenyyli (Cx_2)alkyyli tai fenyyli-(ci.3) alkenyyli, b) substituoimaton tai yhden tai useamman kerran 5 (Cx_4 )alkyylillä, hydroksilla, (Cx_2)alkoksilla, fenoksil- la, halogeenilla, trifluorimetyylillä, nitrolla, di(Cx_2)-alkyyliaminolla, (Cx_2)alkoksikarbonyylillä, karboksilla tai fenyylillä substituoitu fenyyli, naftyyli, pyridyyli tai tienyyli, 10 c) karboksi, met- tai etoksikarbonyyli, d) bentsoyyli, e) kloori tai bromi, A on C,C-yksinkertäinen sidos tai C,C-kaksoissi- dos, 15. on 0 tai 1 ja X ja Y voivat olla samanlaisia tai erilaisia ja merkitsevät kulloinkin toisistaan riippumatta metyyli-tai etyyliryhmää tai ryhmiä -OR2 tai -NR2R3, jolloin R2 on vety, metyyli tai etyyli ja R3 on samoin vety, metyyli 20 tai etyyli tai mahdollisesti karboksilla suojatun aminohapon hiilirunko, ryhmät R2 ja R3 voivat ryhmässä -NR2R3 muodostaa yhdessä typpiatomin kanssa myös pyrrolidiini-, piperidiini- tai morfoliinirenkaan ja ryhmät -OR2 voivat muodostaa rakenne-elementissä -P(0)(0R2)2 yhdessä fosfo-25 riatomin kanssa mahdollisesti (Cx.2)alkyylillä substituoi- dun 2-okso-l,3,2-dioksafosfolaani- tai 2-okso-l,3,2-di-oksafos f iraani-renkaan, jolloin yhdisteitä 3-fenyyli-2-isoksatsolin-5-yylifosfonihappo, 3-metyyli(ja fenyyli)-2-isoksatsolin-30 5-yylifosfonihappodimetyyliesteri, 3-metyyli(ja fenyyli)- 2-isoksatsolin-5-yylifosfonihappotetrametyylidiamidi, 3-fenyyli-2-isoksatsolin-5-yylimetyylifosfonihappo ja sen dietyyliesteri, 3-metyyli(etyyli, isopropyyli, tert.bu-tyyli, fenyyli ja etoksikarbonyyli)-isoksatsol-5-yylime-35 tyylifosfonihappodietyyliesteri, 3-(4-fluori- ja 4-kloo- li 97 3 9 I 7 1 rifenyyli)isoksatsol-5-yyli(P-metyyli)fosfiinihappo ja 3-fenyyli-isokosatsol-5-yyli(P-metyyli)fosfiinihappometyy-liesteri ei oteta lukuun, mikäli kyseessä ovat niiden mahdollisesti raseemiset muodot.

3. Patenttivaatimuksen 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan kaavan I mukaisia yhdisteitä, joissa joko R1 on tert.butyyli, bentsyyli, fenyyli, naftyyli, pyridyyli, tienyyli tai metyylillä, hydroksilla, metok-10 silla, fenoksilla, kloorilla, fluorilla, trifluorimetyy- lillä, nitrolla, dimetyyliaminolla, metoksikarbonyylillä tai karboksilla substituoitu fenyyli tai X ja Y merkitsevät kulloinkin toisistaan riippumatta hydroksia, metoksia tai etoksia tai 15 X on metyyli ja Y on hydroksi, metoksi tai etoksi, ja A:11a ja n:llä on patenttivaatimuksessa 2 mainitut merkitykset, jolloin yhdisteitä 3-fenyyli-2-isoksatsolin-5-yylifosfonihappo, 3-metyyli(ja fenyyli)-2-isoksatsolin-20 5-yylifosfonihappodimetyyliesteri, 3-fenyyli-2-isoksatso- lin-5-yylifosfonihappotetrametyylidiamidi, 3-fenyyli-2-isoksatsolin-5-yylimetyylifosfonihappo ja sen dietyylies-teri, 3-metyyli(etyyli, isopropyyli, tert.butyyli, fenyyli ja etoksikarbonyyli)isoksatsol-5-yylimetyylifosfoni-25 happodietyyliesteri, 3-(4-fluori- ja 4-kloorifenyyli)- isoksatsol-5-yyli(P-metyyli)fosfiinihappo ja 3-fenyyli-isoksatsol-5-yyli(P-metyyli)fosfiinihappometyyliesteri, ei oteta lukuun, mikäli kyseessä ovat niiden mahdollisesti raseemiset muodot.

4. Patenttivaatimuksen 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan kaavan I mukaisia yhdisteitä, joissa R1:llä, X:llä ja Y:llä on samanaikaisesti patenttivaatimuksessa 3 määritellyt merkitykset ja A:11a ja n:llä on patenttivaatimuksessa 2 mainitut 35 merkitykset, 98 8 91 71 jolloin yhdisteitä 3-fenyyli-2-isoksatsolin-5-yylifosfonihappo ja sen dimetyyliesteri, 3-fenyyli-2-isoksatsolin-5-yylimetyylifosfonihappo ja sen dietyylies-teri, 3-tert.butyyli(ja fenyyli)isoksatsol-5-yylimetyyli-5 fosfonihappodietyyliesteri, 3-(4-fluori- ja 4-kloorife-nyyli)isoksatsol-5-yyli(P-metyyli)fosfiinihappo ja 3-fe-nyyli-isoksatsol-5-yyli(P-metyyli)fosfiinihappometyylies-teri, ei oteta lukuun, mikäli kyseessä ovat niiden mahdollisesti raseemiset muodot.

5. Patenttivaatimuksen 4 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan kaavan I mukaisia yhdisteitä, joissa R1, X ja Y merkitsevät patenttivaatimuksessa 4 määriteltyjä ryhmiä ja A on C,C-yksin-kertäinen sidos ja n on O, 15 jolloin yhdisteitä 3-fenyyli-2-isoksatsolin-5- yylifosfonihappo ja sen dimetyyliesteri ei oteta lukuun, mikäli kyseessä ovat niiden raseemiset muodot.

6. Patenttivaatimuksen 5 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan kaavan I mukai-20 siä yhdisteitä, joissa R1 on tert.butyyli tai fenyyli, X ja Y merkitsevät kulloinkin hydroksia tai X on metyyli ja Y on hydroksi, A on C,C-yksinkertainen sidos ja n on 0, jolloin raseemista 3-fenyyli-2-isoksatsolin-5-yylifosfonihappoa ei oteta lukuun.

7. Patenttivaatimuksen 6 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan 3-fenyyli- tai 3-tert.butyyli-2-isoksatsolin-5-yyli(P-metyyli)fosfiini-happo.

8. Patenttivaatimuksen 6 mukainen menetelmä, 30 tunnettu siitä, että valmistetaan 3-fenyyli-2- isoksatsolin-5-yylifosfonihapon enantiomeerisiä muotoja. 99 8 9 171