FI84719C - Foerfarande foer framstaellning av sura indolderivat med antiallergiskt aktivitet. - Google Patents

Description

8471 9

Menetelmä antiallergisen aktiivisuuden omaavien happamien indolijohdannaisten valmistamiseksi Tämä keksintö koskee menetelmää uusien, happamien indo-liyhdisteiden syntetisoimiseksi.

Uudet yhdisteet estävät välittäjien, kuten leukotrieenien vapautumisen basofiileista ja neutrofiileista, omaten käyttökelpoisen aktiivisuuden kardiovaskulaarisissa häiriöissä sekä tulehdusten ja migreenin hoidossa. Katso B. Samuelsson, "Leukotrienes: Mediators of Immediate Hypersensitivity reactions and Inflammation," Science, vol.

220, s. 568 (1983), P.J. Piper, "Leukotrienes," Trends in Pharmacological Sciences, s. 75 & 77 (1983), ja J.L. Rom-son, et al., "Reduction of the Extent of Ischemic Myocardial Injury by Neutrophil Depletion in the Dog," Circulation, vol. 67, s. 1016 (1983).

Eurooppalaisessa patenttihakemuksessa 71,935 kuvataan indolij ohdannaisia . Kuitenkin tämän keksinnön mukaiset uudet yhdisteet sisältävät eroavaisuuksia EP 71,935 hakemukseen nähden, jotka eroavaisuudet eivät käy ilmi mainitun hakemuksen selityksestä.

Lisäksi nyt havaittua, tämän keksinnön mukaisten uusien yhdisteiden antiallergista käyttöä ei esitetä mainitun hakemuksen EP 71,935 yhdisteiden yhteydessä.

Antiallergisia vaikutuksia omaavia indolijohdannaisia on kuvattu mm FI-patenttijulkaisuissa 75344 ja 76073 sekä EP-patenttijulkaisussa 126 401. Terapeuttisesti käyttökelpoisia mm. tetratsolyylisubstituoituja indolijohdannaisia on kuvatti FI-patenttijulkaisussa 47489, DE-hake-musjulkaisussa 20 61 985 ja US-patenttijulkaisuissa 4,316,904 ja 4,333,943, sekä julkaisussa J. Med. Chem. 27 (1984): 12, s. 1629-33.

2 84719 US-patentti 4,316,904 koskee pyrano[3,2-b]indoleja ja J. Med.Chem.-julkaisu puolestaan furo[3,2-b]indoleja, jotka heterosykliset systeemit kemiallisesti eroavat tämän keksinnön happamista indolijohdannaisista, ja joissa tetrat-solisubstituentti on joko pyraani- tai furaanirenkaassa, eikö indolirenkaassa.

Tämä keksintö koskee siis menetelmää kaavan (I) mukaisen yhdisteen

Q

_tr3 1 1

I I I _M

1 2 OH N—N

R H

j ossa (1) 0 on vety, C^-Cg-alkyyli, Cj-Cg-alkoksi tai halogeeni; (2) R2 on H, Ci-Cj^-alkyyli, fenyyli, fenyyli, joka on substituoitu C-^-Cg-alkoksilla, tai bentsyyli; (3) R3 on C^-C-^^lkoksi, C1-C4-alkyylitio, fenyylitio, : bentsyylioksi, C1-C4-alkyylisulfinyyli, fenyylisulfinyy- li, C-^-C^j-alkyylisulfonyyli tai di-C1-C4-alkyyliamino; ja niiden farmaseuttisesti hyväksyttävien suolojen valmistamiseksi.

Keksinnön mukaiselle menetelmälle on tunnusomaista, että kaavan (III) mukainen yhdiste

Q

Vrt L’ jossa Q, R2 ja R3 tarkoittavat samaa kuin edellä, saatetaan reagoimaan kaavan (II) mukaisen yhdisteen kanssa 3 84719

N—N

Hj

H

kytkentäaineen, kuten 1,1'-karbonyylidi-imidatsolin läsnäollessa .

Kaavan (III) mukainen yhdiste on tunnettu tai voidaan helposti valmistaa kirjallisuudesta tunnetuista yhdisteistä. Esimerkiksi kaavan (III) mukaiset yhdisteet, joissa R3 on substituoitu amino, voidaan valmistaa tavalla, joka on analoginen tai johdettu menetelmästä, jonka on esittänyt P.C. Unangst, J. Heterocyclic Chem. voi. 20, 495 (1983). Unangst kuvaa yhdisteitä, joissa substituentti on amino. Substituoidut aminoryhmät voidaan valmistaa aminoyhdisteistä standardimenetelmillä.

Vaihtoehtoinen menetelmä kaavan (III) mukaisten yhdisteiden, joissa R3 on substituoitu aminoryhmä, valmistamiseksi voi olla analoginen reaktion kanssa, jonka on esittänyt M.A. Khan et ai., julkaisussa Chem. Pharm. Bull., Voi 25, 3110 (1977).

Kaavan (III) mukaiset yhdisteet, joissa R3 on alkyylitio, on esitetty tässä keksinnössä tai ne voidaan valmistaa menetelmillä analogisista yhdisteistä, joita ovat esittäneet K. Nagarajan et ai. Indian J. of Chem., voi. 20B, 672 (1981).

Samalla tavalla kaavan (III) mukaiset yhdisteet, joissa R3 on alkyylisulfinyyli tai alkyylisulfonyyli, voidaan valmistaa hapettamalla vastaavat alkyylitioyhdisteet menetelmillä, jotka alan ammattimies tuntee.

4 84719 Tämän keksinnön mukaisten, kaavan (I) mukaisten yhdisteiden antiallerginen aktiivisuus määritettiin hyvin tunnetulla Schultz-Dale-menetelmällä, jonka ovat esittäneet N. Chand et ai., Agents and Actions, voi. 8, 171 (1978) tai käyttäen Herxheimerin in vivo antiallergisuustestiä, esittänyt H. Herxheimer, J. Physiol. (London) voi. 117, 251 (1952).

Tunnettuja pyrano[3,2-b]indoleja (US 4,316,904) on testattu in vivo vain rotan passiivisessa kutaanisessa ana-fylaksia (PCA)-testissä. Tätä koetta pidetään kuitenkin yleisesti epäluotettavana kliinistä tehokkuutta osoittavana testinä (vrt. J. L. Suschitzky ja p. Sheard, Progress in Med. chem.; G. P. Ellis ja G. B. West, toim., Elsevier Science Publishers, Amsterdam, 1984; voi. 21, luku 1) ·

Verrattaessa tunnettuja furo-indoleja (J. Med. Chem. 27 (1984):12, s. 1629-33) keksinnön mukaisiin happamiin in-doliyhdisteisiin marsulla (Herxheimer koe) osoittautui, että vain keksinnön mukaiset happamet indolit tarjoavat suojan antigeenisesti indusoitua anafylaktista kollapsia vastaan oraalisesti. Molemman tyyppiset yhdisteet ovat tehokkaita intraperitoneaalisesti annettuina. Mainittakoon, että esimerkkien 3 ja 5 mukaiset yhdisteet olivat tehokkaita annostettaessa niitä 100 mg/kg oraalisesti neljä ja kaksi tuntia ennen antigeenialtistusta. Lisäksi esimerkin 3 yhdiste esti antigeeni-indusoidut muutokset pulmonaarisessa resistanssissa ja kimmovastuksessa (compliance) oraalisen annostuksen jälkeen allergisille koirille. Oraalinen 5 mg/kg:n kahdesti päivässä kuuden päivän aikana aikaansai 59 %:n inhibiition huippuresistans-sivasteeseen ja ll%:n inhibiition kimmovastusvasteeseen.

5 84719

Koeselostus

Histamiinin vapautuminen Ihmisen basofiileista (HHB) HHB-määrityksen avulla voidaan mitata kvantitatiivisesti histamiinin aktiivinen vapautuminen ihmisen veren basofiileista ja lääkeaineiden aikaansaama vapautumisen inhi-bitio. Siten määrityksen avulla saadaan arvio keksinnön mukaisesti valmistettavien, kaavan I mukaisten yhdisteiden aktiivisuudesta keksinnössä esitettyjen tilojen ja tautien hoidossa. Kuten tässä kuvataan, määritys sisältää muunnoksia menetelmästä, jonka R.P. Siraganin on kuvannut artikkelissa "An Automated Continuous-Flow System for the Extraction and Fluorometric Analysis of Histamine, Anal. Biochem., 57:s. 394-398, 1974.

Menetelmät

Leukosyyitien valmistus

Allergisilta luovuttajilta (valitaan sen perusteella, että histamiinin muodostus indusoituu riittävästi altistuksen vaikutuksesta) otetaan 70 ml verta, käyttäen normaaleja laskimopistomenetelmiä, 10 ml:n vacutainer-putkiin, joissa on antikoagulanttina 15%:ista EDTA:ta vedessä 0,08 ml/putki. Verinäytteet pannan vähäksi aikaa pyörivään se-koittimeen. Kaikki veren kanssa kosketukseen joutuva lasitavara silikonoidaan. Veri jaetaan kolmeen muoviseen 50 ml:n sentrifugiputkeen ja tilavuus merkitään muistiin. Lisätään Hespania (hydroksietyylitärkkelys) 0,5 ml/1,0 ml verta. Putkia käännetään useita kertoja sisällön sekoittamiseksi ja annetaan sitten olla koskematta huoneen lämmössä, kunnes laskeutuneet punasolut ja leukosyytit ja verihiutaleet sisältävä plasma ovat selvästi erottuneet. Tämä tapahtuu tavallisesti 35-45 minuutissa.

6 84719

Plasmafraktio pipetoidaan pois ja pannaan kahteen muoviseen 50 ml:n sentrifugiputkeen. Putket sentrifugoidaan 12 minuutin ajan 4 °C:ssa Sorval RC-3-sentrifugissa HL-8-roottorilla 1050 rpm, (100 g). Verihiutaleet jäävät plasmaan ja heitetään pois. Leukosyyttipellettiä ravistellaan kevyesti solunapin rikkomiseksi ja pestään kahdesti kuten seuraavassa kuvataan.

Pesu 1. 5 ml HA-puskuria, jossa on 0,005 M EDTA:ta, lisätään kussakin putkessa olevaan soludispersioon ja sekoitetaan kevyesti vortexilla. Sitten lisätään 25 ml puskuria ja sekoitetaan kevyesti vortexilla. Näytteet sentrifugoidaan taas edellä kuvatulla tavalla. Supernatantti kaadetaan pois ja solunappi hajotetaan varovasti.

Pesu 2. Kuhunkin putkeen lisätään 5 ml HA-puskuria, jossa on EDTA:ta, solujen suspendoimiseksi uudelleen. Leukosyytit kerätään sitten yhteen putkeen ja tilavuudeksi säädetään 40 ml HA-puskurilla, jossa on EDTA:ta, ja sekoitetaan kevyesti vortexilla. Yhdistettyä näytettä sentrifugoidaan 1050 rpm:ssä 12 minuuttia. Supernatanttineste heitetään pois ja solunappi hajotetaan. Pestyihin soluihin lisätään 16 ml HACM-puskuria ja sekoitetaan kevyesti vortexilla. Valmistetaan näyte hematologiaa varten, jossa valkosolujen ja verihiutaleiden kokonaismäärä lasketaan Coulter Counter-laitteella.

Erät (0,1 ml) soluja lisätään määritysputkiin, jotka sisältävät 0,4 ml joko 6%:ista perkloorihappoa (kokonais-histamiinipitoisuutta varten), liuotinkontrollin (spontaanin vapautumisen määrittämiseksi) tai lääkettä. Putkia inkuboidaan huoneenlämmössä 8 minuuttia ja pannaan sitten 37 °C:n vesihauteeseen vielä kahdeksi minuutiksi. Puskuri tai altistusaineet (37 °C:ssa) lisätään putkiin ja niitä inkuboidaan vielä 45 minuuttia 37 °C:ssa. Putkia sentrifugoidaan sitten 2000 rpm:ssä (1200 g) kolme minuuttia solu- 7 84719 jen pelletoimiseksi ja supernatantit kaadetaan määritys-astioihin.

Lääkkeen valmistus

Kustakin testiyhdisteestä valmistetaan 300 μΜ:η varasto-liuos seuraavasti: sopiva määrä yhdistettä (molekyylipai-no/33,33) punnitaan 100 ml:n mittapulloon ja lisätään 0,5 ml DMS0:ta. Ellei yhdiste liukene heti, sitä lämmitetään hieman kuumalla levyllä ja lisätään noin 30 ml tislattua vettä. Jos yhdiste on liuoksessa, tislattua vettä käytetään täyttämään tilavuus 100 ml:ksi. Ellei lääke ole liuoksessa, lisätään 0,2 ml IN NaOH:ta (tai HCl:ää), ja tislattua vettä lisätään siten, että kokonaistilavuus on 100 ml. 5 ml varastoliuosta laimennetaan (1,2) 5 ml:11a kahdesti konsentroitua HACM-puskuria, jolloin saadaan varas-to-käyttökonsentraatio 150 μΜ. Kun tätä lisätään soluihin ja stimulointiaineeseen, saadaan lääkkeen lopullinen tes-tikonsentratio 100 μΜ (400 μΐ lääkettä, 100 μΐ soluja ja 100 μΐ altistusainetta tai liuotinta). Edelleenlaimennuk-set tehdään HACM-puskurilla konsentraatioihin 33, 10, 3,3, 1,0 M jne.

Altistusaineen valmistus

Villakko- (short ragweed) ja huonepölyuutteita (Greer Laboratories, Inc.) toimitetaan vesiuutteina varastokon-sentraatioina 40 000 ja vastaavasti 10 000 proteiinityp-piyksikköä millilitraa kohti (PNU/ml). Vesiliuoksia anti-IgE-antiseerumista (kaniinivasta-aineita) hankitaan Dakolta Accurate Chemicalsin kautta. Käytetään Vega Bioche-micalsin tripeptidiä f-met-leu-phe. Villakon, huonepölyn ja anti-IgE:n vesiliuokset laimennetaan 1:2 kahdesti konsentroidulla HACM:llä ja laimennetaan sitten edelleen HACM:llä, jolloin saadaan lopulliset varastokonsentraatiot 6000 PNU/ml villakolle ja huonepölylle ja 1:50 laimennus 8 84719 anti-IgE-antiseerumille. Fmlp:tä varten 28,5 mg tripepti-diä liuotetaan 1 ml:aan DMSOrta tai 1 ml:aan jääetikkaa, sitten 49 ml:aan tislattua vettä ja 50 ml:aan kahdesti konsentroitua HACM:ää, jolloin saadaan lopullinen varas-tokonsentraatio 600 μΜ HACM:ssä. pH säädetään arvoon 7,4. Seuraavat laimennukset käyttöliuoksiksi tehdään HACM-pus-kuriin. Kaikkia varasto- ja käyttöliuoksia säilytetään 4 °C:ssa. Käyttöliuokset käsittävät 1/6 lopullisesta tilavuudesta solureaktiossa ja sen vuoksi altistusaineiden käyttöliuokset valmistetaan siten, että ne ovat kuusi kertaa vahvempia kuin lopullinen konsentraatio (so. 600 pM:sta f-met-leu-phe:a saadaan 100 μΜ:η lopullinen konsentraatio solureaktiossa).

Menetelmän suoritus Näytteet ajetaan kolmena rinnakkaisena, käyttäen joko 1,5 ml:n korkillisia polypropyleenikoeputkia tai 5,0 ml:n kor-kittomia muoviputkia. Testiyhdisteet ja altistusaineet valmistetaan HACM-puskuriin, kuten yllä on kuvattu. Käytetään vakiotilavuuspipettejä.

Testiyhdistettä tai liuotinkontrollia pannaan kolmeen koeputkeen 1,5-kertaisena konsentraationa lopulliseen haluttuun konsentraatioon nähden (so. 400 μΐ testiyhdistettä per 600 μΐ kokonaisreaktiotilavuutta). 100 μΐ soluja lisätään kuhunkin putkeen ja seosta inkuboidaan 8 minuuttia huoneen lämmössä, ja 2 minuuttia 37 °C:ssa ennen kuin antigeeni- tai muut stimulointi- t. altistusaineet lisätään. Sitten lisätään 100 μΐ altistusainetta 6-kertaisena konsentraationa lopulliseen konsentraatioon nähden, ja lopullista seosta inkuboidaan 37 °C:ssa 45 minuuttia ravistelevassa vesihauteessa. Tämä varmistaa sen, että so-lupreparaatti on koko ajan suspensiossa. Reaktio lopetetaan sentrifugoimalla 2000 rpm:ssä kolme minuuttia 4 °C: ssa. Supernatantti (n. 500 μΐ) kaadetaan 2,0 ml:n auto- 9 84719 analysaattorin dekantterilaseihin ja histamiini määritetään fluorometrisellä menetelmällä.

Kussakin kokeessa yhden luovuttajan solut altistetaan yhdelle tai useammalle altistusaineelle, menetelmän suoritustavan mukaisesti, ja sen mukaisesti, miten herkäksi luovuttaja on aikaisemmin määritelty tietylle altistus-aineelle. Villakko- ja huonepölykonsentraatiot esitetään yksiköinä PNU/ml, fmlp-altistus esitetään mikromolaarisi-na konsentraatioina (μΜ), ja anti-IgE-antiseerumi- ja C5a-altistus esitetään laimennuksina, esim. 1E-5 (1:100 000), 3E-5 (1:30 000) ja 1E-4 (1:10 000).

Laskeminen ja tulosten tulkinta

Kokonaishistamiinikonsentraatio "kokonais"näytteissä (hap-pokäsitellyissä) täytyy olla 15 ng/ml, jotta se olisi hyväksyttävä. Histamiinin spontaanin vapautumisen soluista ei tulisi ylittää 15 % kokonaishistamiinista, ja se on tavallisesti <5 %. Maksimaalinen histamiinin vapautumisen prosenttiosuus vaihtelee luovuttajasta riippuen. Altistus-aineen vaikutuksesta vapautuneen histamiinin nettomäärän täytyy ylittää 25 %:lla solun kokonaishistamiini, jotta sen inhiboitumista testiyhdisteillä voitaisiin luotettavasti arvioida. Spontaani histamiinivapautuminen vähennetään sekä kokonaismäärästä että altistettujen solujen erittämästä määrästä nettovapautumisen prosenttiosuuden laskemiseksi. Prosentuaalinen inhibitio lasketaan käyttäen seuraavaa kaavaa: vapautumisen keskimääräinen netto-% 1- käsitellyissä näytteissä_ x 100 = % inhib.

vapautumisen keskimääräinen netto-% altistetuissa kontrolleissa 10 8471 9

Tulokset EP 146243 mukaiset bentsofuraanit HHB, histamiinin %-inhibitio 33 M:n annoksella

MeO

N —N

CKAconh -^3· <25

H

PhCH20

-fMe N—N

[ 1 1 // \\ < 25

\NX

H

Keksinnön mukaisille yhdisteille saatiin samalla konsent-raatiolla arvot 44-76 %. Katso esimerkit A - H.

Esimerkki A

Ca3°N^,-;f"OC2H5

Il II N-N

^i^v'N^vC0NH—^ Il

H N-N

PD 120,885 H

3-etoksi-5-metoksi-N-lH-tetratsol-5-yyli-lH-indoli-2-kar-boksiamidi, sul.p. 249 °C, haj.; HHB: 46 %:n inhibitio 33 yM:ssa.

11 8471 9

Esimerkki B

CH^Os^y^N._s' OCH ( CH 2 ) 2 I il ί N_f?

^ CONH —{ I

ό icH3 PD 12°'935 5-metoksi-l-(4-metoksifenyyli)-3-(1-metyylletoksi)-N-1H-tetratsol-5-yyli-lH-indoli-2-karboksiamidi, sul.p. 188-190 °C; HHB: 49 %:n inhibitio 33 yMrssa.

Esimerkki C

“-ΌπΤ* N-N

^ Jh N-N

Cr - PD 120,983 3-etoksi-5-metoksi-l-(fenyylimetyyli)-N-lH-tetratsol-5-yyli-lH-indoli-2-karboksiamidi, sul.p. 226 °C, haj.; HHB: 55 %:n inhibitio 33 yM:ssa.

Esimerkki D

_/OC(CH3)3 WAc«.-n

i N —N

o PD 121,303 3-(1,1-dimetyylietoksi)-5-metoksi-l-fenyyli-N-lH-tetrat- i2 8471 9 sol5-yyli-lH-indoli-2-karboksiamidi, sul.p. 195 °C; haj . HHB: 68 %:n inhibitio 33 yM:ssa.

Esimerkki E

^^_^OCH(CH3}2^^ CH30 ^ ||

X N-N

O H 7 PD 122,097 6-metoksi-3-(1-metyylietoksi)-l-fenyyli-N-lH-tetratsol-5-yyli-lH-indoli-2-karboksiamidi, sul.p. 205-208 °C; HHB: 58 %:n inhibitio 33 yM:ssa.

Esimerkki F

CH.0 ^OCH(CH-, ) 2

T Η ί N—N

^ CONH-{ j|

H N—N

H

PD 122,987 5-metoksi-3-(1-metyylietoksi)-N-lH-tetratsol-5-yyli-lH-indoli-2-karboksiamidi, sul.p. 194-196 °C; HHB: 62 %:n inhibitio 33 yM:ssa.

Esimerkki G

Cl^^\ / OCH (CH « ) _ «.XXX—π ό r PD 125,293 5,6-dikloori-3-(1-metyylietoksi)-l-fenyyli-N-1H-tetrat- i3 8471 9 sol-5-yyli-lH-indoli-2-karboksiamidi, sul.p. 240 °C, haj.; HHB: 76 %:n inhibitio 33 pM:ssa.

Esimerkki H

Or CH2°'y^vy°ch(CB3n-n 0Ν-Ν

H

PD 121,829 3-(1-metyylietoksi)-l-fenyyli-5-(fenyylimetoksi)-N-lH-tetratsol-5-yyli-lH-indoli-2-karboksiamidi, sul.p. 205 °C, haj.; HHB: 75 %:n inhibitio 33 yM:ssa.

Antiallergisen aktiivisuuden ansiosta kaavan (I) mukaiset yhdisteet ovat käyttökelpoisia hoidettaessa allergista yliherkkyysreaktiota (allergic hypersensitive reaction AHR), johon liittyy monia oireita. Esimerkiksi oireisiin voivat kuulua ihotulehdus (dermatitis), kyyneleritys (lacrimation), nenän vuotaminen (nasal discharge), yskä, aivastaminen, pahoinvointi, oksentaminen, ripuli, hengitysvaikeudet, tuskat, tulehdukset ja vaikeissa tapauksissa herkistymäjärkytys (anaphylactic shock), verenkierron heikentyminen (circulatory collapse) ja jopa kuolema.

AHR:Sä tavataan ihmisellä sekä myös muilla eläimillä, jotka kärsivät keuhkoastmasta (bronchial asthma), kausit-taisisa siitepölyherkistymistä (esim. heinänuhasta), allergisista nuhista, nokkosihottumasta, allergisista sidekalvontulehduksista (allergic cinjunctivitis), ruoka-allergioista ja herkistymätilojen (anaphylactoid) reakti-öistä.

Allergisessa yliherkkyysreaktiossa vasta-aine (reagiini ihmisellä) vaikuttaa isäntäsolun solumembraaniin reagoimalla antigeenin kanssa, aikaansaaden reaktioita syöttö- i4 8471 9 solussa, mikä lopulta aiheuttaa välittäjien (bioaktiivisten yhdisteiden), kuten bradykiniinin, hitaasti reagoivan aineen A (slow reacting substance A; SRS-A), histamiinin, serotoniinin (5HT), mahdollisesti eräiden prostaglandii-nien tai muiden, ei vielä tunnettujen aineiden vapautumiseen. Välittäjä vapautuu syöttösolusta, jonka jälkeen se liittyy sopiviin reseptoripaikkoihin (esim. sileässä lihaksessa), aikaansaaden allergisen yliherkkyysreaktion kohtausoireita. Käytössä on erilaisia menetelmiä näiden oireiden helpottamiseksi. Kuitenkaan ei tiedetä, mikä mekanismi vaikuttaa käytettäessä tämän keksinnnön mukaisia, kaavan (I) mukaisia yhdisteitä antiallergisesti.

Farmaseuttiset koostumukset valmistetaan kaavan (I) mukaisesta yhdisteestä ja sen suoloista, jotka tässä keksinnössä esitetään, ja koostumukset sisältävät inerttejä farmaseuttisia kantoaineita. Koostumukset voivat olla joko kiinteitä tai nestemäisiä.

Lääkäri tai eläinlääkäri määrittelee helposti potilaan, jolla on yMhorkkyysoireita. Valitusta annostustavasta huolimatta, tämän keksinnön mukaiset yhdisteet valmistetaan farmaseuttisesti hyväksyttäviin annosmuotoihin tavanomaisilla, farmasiassa käytetyillä menetelmillä.

Yhdisteet voidaan annostaa sellaisenaan oraalisesti yk-sikköannoksina, kuten tabletteina, kapseleina, pillereinä, jauheina tai granulaatteina. Ne voidaan annostaa myös rektaalisesti tai vaginaalisesti (emättimen sisäisesti) suppositorioina tai puikkoina; niitä voidaan käyttää myös parenteraalisesti (esim. subkutaanisesti, intravenöösisti tai intramuskulaarisesti), käyttäen farmaseuttisesti tunnettuja muotoja. Ne voidaan annostaa myös suoraan vaikutusalueelle (esim. silmätippoina tai inhalaatiolla). Hoidettaessa AHR:n aikaansaamia tiloja, kuten punoitusta (erythema), tämän keksinnön mukaiset yhdisteet voidaan 15 8471 9 annostaa myös topikaallsesti voiteina, salvoina, geeleinä tai vastaavina. Yleensä edullinen annostamistapa on oraalinen.

Hoidossa käytetään tehokasta mutta ei-toksista määrää yhdistettä. Tavallinen, alan ammattimiehenä toimiva lääkäri tai eläinlääkäri helposti määrittelee ja määrää anti-AHR-aineen tehokkaan määrän, joka estää tai keskeyttää tilanteen kehittymisen. Näin toimiessaan lääkäri tai eläinlääkäri voi käyttää ensin suhteellisen alhaisia annoksia, vähitellen annosta lisäten, kunnes saavutetaan maksimi-responssi.

Keksinnön mukaisten yhdisteiden, joilla on kaavan (I), alkuannokset ovat tavallisesti noin 10 mgrsta noin 2 g: aan päivässä oraalisesti annostettuna, mieluimmin 10 mg: sta 500 mg:aan annosta kohti annettuna oraalisesti 1-4 kertää päivässä tai tarvittaessa. Käytettäessä muita an-nostamistapoja, annostetaan ekvivalentit annokset.

Tämän keksinnön mukaiset yhdisteet voidaan annostaa myös farmakologisesti hyväksyttävinä suoloina, kuten sellaisina, jotka voidaan helposti valmistaa epäorgaanisten ja orgaanisten emästen, kuten NaOH:n, KOH:n, Mg(0H)2:n, NH4OH:n, substituoitujen ammoniumsuolojen, L-arginiinin, koliinin, N-metyyliglukamiinin ja vastaavien kanssa.

Kaavan (I) mukaiset yhdisteet on nimetty indolijohdannai-sinä, johtuen typpeä sisältävästä, heterosyklisestä, viisijäsenisestä renkaasta, joka on fuusioitunut fenyyliren-kaaseen. Fuusioituneet renkaat on numeroitu vastapäivään alkaen typpiatomisa asemassa 1 kuten on esitetty kaavan (I·*-) rengassysteemissä.

16 8471 9 icut 7 l

Tietyt yhdisteet kaavan (I) piirissä ovat edullisia, koska niillä on enemmän edullista, farmakologista aktiivisuutta. Edullisiin yhdisteisiin kuuluvat kavan (I) mukaiset yhdisteet, joissa Q on vety.

Edullisempia, kaavan (I) mukaisia yhdisteitä ovat: (l) 5-metoksi-3-(1-metyylietoksi)-1-fenyyli-N-lH-tetrat-sol-5-yyli-lH-indoli-2-karboksiamidi, ja (2) 3-etoksi-5-metoksi-1-fenyyli-N-lH-tetratsol-5-yyli-lH-indoli-2-kar-boksiamidi.

Edellä esitetyistä kaikkein edullisin yhdiste on 5-metoksi-3-(1-metyylietoksi)-1-fenyyli-N-lH-tetratsol- 5-yyli-lH-indoli-2-karboksiamidi.

1-4 hiiliatomia sisältävä alkyyli on metyyli, etyyli, propyyli, butyyli tai sen isomeeriset muodot.

1-12 hiiliatomia sisältävä alkyyli on metyyli, etyyli, propyyli, butyyli, pentyyli, heksyyli, heptyyli, oktyyli, nonyyli, jne. ja tarkoittaa myös 1-6 hiiliatomia sisältävän alkyylin isomeerisia muotoja. Alkyylit, jotka sisältävät 1-6 hiiliatomia, ovat edullisia.

1-12 hiiliatomia sisältävä alkoksi on metoksi, etoksi, propoksi, butoksi, jne. ja tarkoittaa 1-6 hiiliatomia sisältävän alkoksin isomeerisia muotoja. Alkoksit, joka sisältävät 1-6 hiiliatomia, ovat edullisia.

17 8471 9

Substituoitu amino on dialkyyliamino, jossa alkyyli sisältää 1-4 hiiliatomia.

Halogeeni on fluori, kloori, bromi, jodi tai trifluorime-tyyli.

Yleensä kaavan (I) mukaiset yhdisteet valmistetaan kuten edellä kaaviossa I esitetään, käsittelemällä kaavan (III) mukaista indoli-2-karboksyylihappoa, jossa Q, R2 ja R3 tarkoittavat samaa kuin edellä.

3-alkoksiesteri, jolla on kaava (IX), jossa Q ja R2 tarkoittavat samaa kuin edellä ja R3 on alkoksi ja R5 on bentsyyli tai 1-6 hiiliatomia sisältävä alkyyli, voidaan valmistaa kuten kaaviossa (III) esitetään menetelmillä, jotka ovat analogisia kirjallisuudesta tunnettujen menetelmien kanssa. Katso esimerkiksi H. Plieninger, et ai, Chem. Ber., voi. 104, 1863 (1971) ja J. Galun, et ai, J. Hetercyclic Chem., voi. 16, 221 (1979). Jos R3 on hyd-roksi kaavan (IX) mukaisessa yhdisteessä, se täytyy suojata, esimerkiksi käsittelemällä kaavan R^X mukaisella yhdisteellä, jossa R^ on 1-6 hiiliatomia sisältävä alkyyli tai bentsyyli ja X on halogeeni, sulfonaatti tai vastaava, käyttäen olosuhteita, jotka ovat analogiset tunnettujen reaktioiden kanssa. Muiden ryhmien Q, R2 tai R3 suojaaminen on myös helppoa alan ammattimiehelle.

Sen jälkeen 3-alkoksiesteri muutetaan kaavan (III) mukaisiksi karboksyylihapoiksi, joissa Q ja R2 tarkoittavat samaa kuin edellä ja R3 on alkoksi.

Muuttaminen suoritetaan käyttäen standardiolosuhteita, kuten käyttäen joko vahvaa emästä, NaOH:ta, KOH:ta ja vastaavia tai vastaavia orgaanisia emäksiä, kuten kalium-tert.-butoksidia ja vastaavia, jonka jälkeen suoritetaan hapottaminen. (Katso indoli-kemian samanlaista menetel- 18 8471 9 mää, jonka on esittänyt A. Galun et ai. viite esitetty edellä).

Lisäksi kaavan (I) mukaisen yhdisteen, jossa R3 on substi-tuoitu amino ja Q ja R2 tarkoittavat samaa kuin edellä, yleinen valmistaminen voidaan suorittaa kuten on esitetty kaaviossa IV. Siinä, seos, jossa on kaavan (XX) mukainen Λ yhdiste, jossa Q ja R tarkoittavat samaa kuin edellä, ja 1-4 hiiliatomia sisältävä alkyylialdehydi liuottimessa, kuten tetrahydrofuraanissa, asetonitriilissä tai vastaavassa, käsitellään natriumsyanoboorihydridillä. Muodostunut, kaavan (XXI) mukainen yhdiste, jossa R7 ja R8 ovat, toisistaan riippumatta, 1-4 hiiliatomia sisältävä alkyyli ja R1 ja Q tarkoittavat samaa kuin edellä, saatetaan sen jälkeen reagoimaan R2Cl:n tai R2Br:n kanssa, joissa R2 tarkoittaa samaa kuin edellä, kaavan (IX) mukaisen yhdisteen valmistamiseksi. Sellainen kaavan (IX) mukainen yhdiste, jossa Q ja R2 ja R7 ja R8 tarkoittavat samaa kuin edellä, voidaan suoraan kytkeä kaavan (II) mukaiseen yhdisteeseen litiumdi-isopropyyliamiinin läsnäollessa tai se voidaan käsitellä kaaviossa III esitetyllä tavalla ja mahdolliesti käsitellä edelleen kaavioissa I tai II esitetyllä tavalla, kuten edellä on kuvattu.

Kaavan (XX) mukainen yhdiste, jossa Q on 5-metoksi, on tunnettu yhdiste ja valmistetaan menetelmällä, jonka ovat esittäneet S.V. Simakov et ai., Khim-Farm. Zh., 17, s.

1183 (1983). Kaavan (XX) mukaisessa yhdisteessä esiintyvät muut Q:lle esitetyt määritelmät voidaan valmistaa vastaavilla menetelmillä.

Kaavan (XXI) mukaisen yhdisteen valmistus suoritetaan tavallisesti menetelmillä, jotka tunnetaan pelkistävänä ami-noimisena ja myöhemmin tapahtuva reaktio, jolla kaavan (XXI) mukainen yhdiste muutetaan kaavan (IX^) mukaiseksi yhdisteeksi, on analoginen reaktion kanssa, jossa reaktio-olot ovat samat kuin Ullman-reaktiossa.

i9 8471 9

Myös kaavan (I) mukainen yhdiste, jossa R3 on alkyylitio tai alkyylisulfonyyli, voidaan valmistaa menetelmillä, jotka on esitetty kaaviossa V. Kaavan (XXX) mukaiset yhdisteet, joissa Q tarkoittaa samaa kuin edellä, valmistetaan tunnetuilla menetelmillä, menetelmät ovat analogiset tunnettujen menetelmien kanssa tai yhdisteet ovat kaupallisesti saatavissa olevia ja saatetaan reagoimaan R2Br:n tai R^Cl:n kanssa, joissa R tarkoittaa samaa kuin edellä, käyttäen olosuhteita, jotka ovat analogiset Ullman-reak-tiossa kuvattujen olosuhteiden kanssa ja esitetty kaavion V vaiheessa 2. Sen jälkeen karboksyylihapporyhmä suojataan, esimerkiksi reaktiolla CH3I:n kanssa, jolloin muodostuu kaavan (XXXII) mukainen esteri, jossa Q ja R2 tarkoittavat samaa kuin edellä, ja tämä käsitellään sen jälkeen tionyylikloridilla reaktiossa, joka on samanlainen, kuin mitä J. Szmuszkovicz on esittänyt julkaisussa J. Org. Chem., 29, s. 178 (1964), jolloin saadaan kaavan (XXXIII) mukainen sulfinyylikloridi, jossa Q ja R2 tarkoittavat samaa kuin edellä.

Kaavan (XXXIII) mukainen yhdiste saatetaan reagoimaan Grignard-reagenssin tai alkyylikupraatti-reagenssin kanssa kaavan (XXXIV) mukaisen alkyylisulfinyyli tai fenyyli- tai substituoidun fenyylisulfinyyli-indolin valmistamiseksi, jossa kaavassa (XXXIV) R^ on 1-4 hiiliatomia sisältävä al-kyyli, fenyyli tai substituoitu fenyyli. Kaavan (XXXIV) mukaiset sulfinyyli-indolit voidaan sen jälkeen pelkistää trifluorietikkahappoanhydridillä ja natriumjodidilla kaavan (IX) mukaisen yhdisteen valmistamiseksi, tai saattaa edelleen reagoimaan kaavan (IX3) mukaisen yhdisteen valmistamiseksi. Kaavan (IX) mukainen yhdiste taas voidaan kytkeä 5-aminotetratsoliin erilaisilla menetelmillä, joita edellä on esitetty, kaavan (I) mukaisen yhdisteen valmistamiseksi, jossa R3 on SR®, jossa R® tarkoittaa samaa kuin edellä ja Q ja R2 tarkoittavat myös samaa kuin edellä. Kaavan (I) mukainen yhdiste, jossa R3 on SR®, voidaan tie- 20 8471 9 tysti edelleen käsitellä standardihapetusaineilla, kuten kaliumpermanganaatilla, metaklooriperbentsoehapolla tai vastaavilla käyttäen olosuhteita, jotka ovat analogiset samanlaisten, tunnettujen reaktioiden olosuhteiden kanssa, kaavan (I4) mukaisen yhdisteen valmistamiseksi, jossa R9 tarkoittaa samaa kuin edellä. Kaavan (I) mukaisten yhdisteiden, joissa on rikkiä sisältävä ryhmä, valmistus on esitetty jäljempänä kaaviossa V.

Erityisesti edellä kuvatut menetelmät koskevat yhdisteitä, joissa Q on 5-metoksi, ja R2 on fenyyli tai bentsyyli, ja jolloin lähdetään yhdisteestä joka on joko kaupallisesti saatavissa oleva tai yhdiste, jonka on esittänyt Y. Murakami et ai., julkaisussa Synthesis s. 738 (1984).

Kaavan (III) mukaiset 3-alkoksi-karboksyylihapot voidaan puhdistaa tavanomaisin menetelmin tai niitä voidaan käyttää erottamatta niitä kaaviossa I esitetyssä vaiheessa.

Tämä vaihe suoritetaan tunnetuilla menetelmillä, esimerkiksi kytkemällä kaavan (III) mukaiset 3-alkoksi-karbok-syylihapot kaavan (II) mukaiseen 5-aminotetratsoliin kyt-kentäaineen läsnäollessa. Tällaisia aineita ovat 1,1'-kar-bonyylidi-imidatsoli, disykloheksyylikabodi-imidi ja vastaavat. Katso kaavio II.

Sopivia liuottimia kaaviossa II esitettyyn vaiheeseen voivat olla esimerkiksi Ν,Ν-dimetyyliformamidi (DMF), aseto-nitriili, tetrahydrofuraani, kloroformi tai dikloorimetaa-ni. Kaavan (I) mukaisten yhdisteiden uudelleenkiteyttämi-nen voidaan suorittaa erilaisista liuottimista, kuten N,N-dimetyyliformamidista (DMF) sellaisenaan tai sen ja veden seoksesta, asetonitriilistä yhdessä veden tai DMF:n ja veden kanssa, asetonista, etyyliasetaatista, metanolista pelkästään tai yhdessä veden kanssa, 2-metoksietanolista yhdessä veden kanssa, 2-propanolista joko yhdessä veden kanssa tai yhdessä DMF:n ja veden kanssa.

2i 84719 Lähtöaineet, joita tarvitaan tässä keksinnössä kuvattuihin menetelmiin, ovat joko kaupallisesti saatavissa olevia tai niitä voidaan syntetisoida orgaanisesta kemiasta tunnetuilla menetelmillä. Esimerkiksi kaavan (III) mukaisen happo-välituotteen, jossa Q ja R2 ovat vety, R3 on metok-si, on esittänyt N.T. Modi et ai., J. Org. Chem., voi. 35, 2228 (1970), ja kaavan (III) mukaisen yhdisteen, jossa Q on vety, R2 on metyyli, metyyliesteri on kuvattu ranskalaisessa patentissa no. 1,503,908 (katso Chem. Abst., voi. 70, 37, 651 (1969)). Siten kaavan (III) mukaisen hapon, jossa Q on metoksi tai kloori, R2 on fenyyli tai 4-metok-sifenyyli, R3 on hydroksi, esteri voidaan valmistaa tavalla, joka on analoginen menetelmän kanssa, jonka ovat esittäneet P. Friedlander, et ai, Chem. Ber., voi. 55, 1597 (1922). Myös tämän keksinnön mukaisessa menetelmässä pre-kursoreina käytetyt indoliyhdisteiden happojen erilaiset esterit voidaan valmistaa menetelmillä, joita ovat esittäneet P.C. Unangst, et ai., J. Heterocyclic Chem., voi. 21 709 (1984).

Tietyissä olosuhteissa on tarpeen suojata edellä esitetyssä menetelmässä välituotteiden joko typpi- tai happiatomi sopivilla suojaryhmillä, jotka ovat tunnettuja. Tällaisten sopivien happo- ja typpisuojaryhmien liittäminen ja poistaminen on hyvin tunnettua orgaanisessa kemiassa; katso esimerkiksi (1) "Protective Groups in Organic Chemistry," J.F.W. McOmie, toim., (New York, 1973), s. 43ff, 95ff; (2) J.F.W. McOmie, Advances in Organic Chemistry, vol. 3, 191-281 (1963); (3)R.A. Borssonas, Advances in Organic Chemistry, vol. 3, 159-190 (1963); ja (4) J.F.W. McOmie,

Chem. & Ind., 603 (1979).

Esimerkkejä sopivista happisuojaryhmistä ovat bentsyyli, tert.-butyylidimetyylisilyyli, etoksietyyli ja vastaavat. N-H:n sisältävän osan suojaaminen on tarpeen eräissä tämän keksinnön mukaisten yhdisteiden valmistamiseksi kuvatuissa 22 84 71 9 menetelmissä. Sopivia typpisuojaryhmiä ovat bentsyyli, trifenyylimetyyli, trialkyylisilyyli, trikloorietyylikar-bamaatti, trikloorietoksikarbonyyli, vinyylioksikarbamaat-ti ja vastaavat.

Tietyissä olosuhteissa on tarpeen suojata kaksi eri happiatomia erilaisilla suojaryhmillä, siten että toinen voidaan selektiivisesti poistaa toisen jäädessä paikoilleen. Bentsyyli- ja tert.-butyylidimetyylisilyyliryhmiä käytetään tällä tavalla; toinen on poistettavissa oleva toisen läsnäollessa, bentsyyli poistetaan katalyyttisesti hydraa-malla ja tert.-butyylidimetyylisilyyli poistetaan reaktiolla esimerkiksi tetra-n-butyyliammoniumfluoridin kanssa.

Menetelmässä, joka tässä esitetään tämän keksinnön mukaisten yhdisteiden valmistamiseksi, suojaryhmien vaatimukset ovat yleisesti alan ammattimiehen hyvin tuntemia orgaanisessa kemiassa ja näin ollen sopivien suojaryhmien käyttö tarvittaessa kuuluu tässä esitettyihin menetelmiin, vaikkakaan niitä ei nimenomaisesti kuvata.

Tässä kuvattujen reaktioiden tuotteet eristetään tavanomai-sin keinoin, kuten uuttamalla, tislaamalla, kromatografi-sesti ja vastaavasti.

Edellä esitetyn, kaavan (I) mukaisten yhdisteiden suolat valmistetaan saattamalla sopiva emäs reagoimaan stökiömet-risesti ekvivalentin määrän kanssa kaavan (I) mukaisia happo-indoliyhdisteitä, niiden farmakologisesti hyväksyttävien suolojen valmistamiseksi.

Tämän keksinnön mukaiset yhdisteet voivat olla myös hydra-toituneissa tai solvatoituneissa muodoissa.

Tämän keksinnnön mukaista menetelmää kuvaavat edelleen seuraavat, tyypillisest esimerkit.

23 8471 9

Lähtöaineiden valmistus Esimerkki A

3-metoksi-l-(fenyylimetyyli)-lH-indoli-2-karboksyylihappo

Seosta, jossa oli 4,6 g (0,096 moolia) 50%:ista natrium-hydridi/mineraaliöljyä 100 ml:ssa Ν,Ν-dimetyyliformamidia, jäähdytettiin jäähauteessa typpiatmosfäärissä. Hämmennettyyn seokseen lisättiin 45 minuutin kuluessa liuos, jossa oli 19,5 g (0,089 moolia) 3-metoksi-lH-indoli-2-karboksyy-lihappoetyyliesteriä [A. Galun, A. Markus, ja A. Kampf, J. Heterocyclic Chem., 16, 221 (1979)] 50 ml:ssa N,N-dime-tyyliformamidia. Seosta hämmennettiin vielä 30 minuuttia ja 15 minuutin kuluessa lisättiin liuos, jossa oli 11,6 ml (16,7 g; 0,098 moolia) bentsyylibromidia 10 ml:ssa Ν,Ν-dimetyyliformamidia. Jäähaude poistettiin, seosta hämmennettiin vielä 16 tuntia, jonka jälkeen se lisättiin 800 g:aan jäävettä. raaka esterivälituote poistettiin uuttamalla di-kloorimetaanilla (4 x 250 ml): Yhdistetyt, orgaaniset kerrokset pestiin takaisin suolaliuoksella (3 x 500 ml), kuivattiin (vedetön natriumsulfaatti) ja haihdutettiin, jolloin saatiin 3-metoksi-l-(fenyylimetyyli)-lH-indoli-2-karboksyylihappoetyyliesterin raaka jäännös sekä lisäksi pieni määrä Ν,Ν-dimetyyliformamidia.

Edellä kuvattu raaka jäännös liuotettiin kaikki 180 ml:aan metanolia ja käsiteltiin liuoksella, jossa on 14,2 g (0,25 moolia) kaliumhydroksidia 180 ml:ssa vettä. Seosta hämmennettiin keittäen samalla palautusjäähdyttäen 3 tuntia, jäähdytettiin, kondensoitiin noin yhteen kolmasosaan alkuperäisestä tilavuudestaan (pyöröhaihdutin) ja jaettiin 750 ml:aan vettä ja 300 ml:aan dikloorimetaania. Vesikerros erotettiin, pestiin uudella dikloorimetaanilla (2 x 300 ml), suodatettiin ja jäähdytettiin jäissä. Hapottamalla 4,0 N kloorivetyhapolla saatiin raaka karboksyylihappotuo-te. Tuote suodatettiin ja pestiin vedellä, jolloin saatiin 24 8471 9 17.1 g (68% saanto) lopullista tuotetta. Pieni näyte, joka kiteytettiin uudestaan etyyliasetaatti/heksaanista, oli analyyttisesti puhdas, sul.p. 115-117 °C.

Esimerkki B

l-heksyyli-3-metoksi-lH-indoli-2-karboksyylihappo

Esimerkissä A kuvatulla menetelmällä valmistettiin 27,0 g:sta (0,12 moolia) 3-metoksi-lH-indoli-2-karboksyyli-happo-etyyliesteriä, [A. Galun, A. Markus ja A. Kampf, J. Heterocyclic Chem., 16, 221 (1979)], joka alkyloitiin 22.1 g:lla (0,13 moolia) 1-bromiheksaania.

Saippuoimalla 20,7 g (0,13 moolia) rakana välituotteena saatua 1-heksyyli-3-metoksi-lH-indoli-2-karboksyylihappo-etyyliesteriä esimerkissä A esitetyllä tavalla, saatiin 14.1 g (75% saanto) raakaa karboksyylihappotuotetta. Pieni näyte, joka kiteytettiin uudestaan useita kertoja heksaa-nista, oli analyyttisesti puhdas, sul.p. 65-67 °C.

Esimerkki C

3,5-dimetoksi-l-fenyyli-lH-indoli-2-karboksyylihappo

Seos, jossa oli 10,8 g (0,036 moolia) 3-hydroksi-5-metok-si-l-fenyyli-lH-indoli-2-karboksyylihappo-metyyliesteriä [P.C. Unangst ja M.E. Carethers, J. Heterocyclic Chem., 21, 709 (1984)] ja 5,5 g (0,040 moolia) vedetöntä kalium-karbonaattia 100 ml:ssa asetonia, käsiteltiin 3,7 ml :11a (4,9 g:lla; 0,039 moolia) dimetyylisulfaattia. Seosta hämmennettiin ja kuumennettiin palautusjäähdyttäen 16 tuntia, jäähdytettiin ja suodatettiin. Suodoskakku pestiin useita kertoja uudella asetonilla ja yhdistetyt suodokset haihdutettiin (tyhjö), jolloin saatiin 3,5-dimetoksi-l-fenyyli-lH-indoli-2-karboksyylihappo-metyyliesterin raaka jäännös.

25 8471 9

Edellä saatu raaka jäännös saippuoitiin kaikki 6,3 g:11a (0,11 moolia) kaliumhydroksidia esimerkissä A esitetyllä menetelmällä. Saatiin 9,8 g (91% saanto) raakaa karboksyy-lihappoa. Kiteyttämällä uudestaan vesipitoisesta asetonista saatiin karboksyylihappotuote analyyttisesti puhtaana, sul,p. 150 °C (haj.).

Esimerkki D

3-metoksi-l-fenyyli-lH-indoli-2-karboksyylihappo

Suspensio, jossa oli 3,9 g (0,081 moolia) 50%:ista nat-riumhydridi/mineraaliöljyä 85 ml:ssa N,N-dimetyyli-form-amidia, jäähdytettiin jäissä typpiatmosfäärissä ja käsiteltiin annoksittain 90 minuutin kuluessa 17,1 g:11a (0,064 moolia) 3-hydroksi-l-fenyyli-lH-indoli-2-karbok-syylihappo-metyyliesteriä [P. Friedlander ja K. Kunz, Chem. Ber., 55, 1597 (1922)]. Seosta hämmennettiin jäissä vielä tunti, lisättiin tipoittain 15 minuutin kuluessa 7,9 ml (10,5 g; 0,083 moolia) dimetyylisulfaattia, jää-haude poistettiin ja hämmentämistä jatkettiin kaikkiaan 65 tuntia. Reaktioseos lisättiin 600 g:aan jää/vettä, ha-potettiin 4,0 N kloorivetyhapolla ja uutettiin dikloori-metaanilla (4 x 250 ml). Yhdistetyt, orgaaniset kerrokset pestiin vedellä (3 x 500 ml), kuivattiin (vedetön natrium-sulfaatti) ja haihdutettiin, jolloin saatiin 3-metoksi-l-fenyyli-lH-indoli-2-karboksyylihappo-metyyliesterin raaka jäännös sekä lisäksi pieni määrä N,N-dimetyyliformamidia.

Edellä kuvattu, raaka jäännös saippuoitiin kaikki 11,4 g:11a (0,20 moolia) kaliumhydroksidia esimerkissä A kuvatun menetelmän mukaisesti. Saatiin 14,4 g (84% saanto) raakaa karboksyylihappotuotetta. Pieni näyte, joka kiteytettiin uudestaan etyyliasetaatti/heksaanista, oli analyyttisesti puhdas, sul.p. 115 eC (haj.).

Esimerkki E

26 8471 9 l-fenyyli-3-(fenyylimetoksi)-lH-indoli-2-karboksyylihap-po-metyyliesteri

Seos, jossa oli 1,2 g (0,025 moolia) 50%:ista natriumhyd-ridi/mineraaliöljysuspensiota 20 ml:ssa heksametyylifosfo-riamidia, jäähdytettiin jäissä typpiatmosfäärissä ja käsiteltiin 15 minuutin kuluessa liuoksella, jossa oli 5,3 g (0,020 moolia) 3-hydroksi-l-fenyyli-lHindoli-2-karboksyy-lihappo-metyyliesteriä [P. Friedlander ja K. Kurz, Chem. Ber., 55, 1597 (1922)] 25 ml:ssa heksametyylifosforiamidia. Seostä hämmennettiin jäissä vielä l tunti, lisättiin yhdellä kertaa 2,6 ml (2,9 g; 0,023 moolia) bentsyyliklori-dia, jäähaude poistettiin ja hämmentämistä jatkettiin kaikkiaan 18 tuntia, reaktioseos lisättiin 200 g:aan jää/ vettä, hämmennettiin 1 tunti ja saostunut tuote suodatettiin ja pestiin vedellä. Kiteyttämällä uudestaan vesipitoisesta metanolista, saatiin 3,8 g (54% saanto) esteri-tuotetta. Kiteyttämällä saanto vielä uudestaan edellä esitetyllä tavalla, saatiin analyyttisesti puhdas esteri, sul.p. 117-119 °C.

Esimerkki F

1-fenyyli-3-(fenyylimetoksi)-1H-indoli-2-karboksyylihappo

Seos, jossa oli 11,9 g (0,033 moolia) esimerkissä E kuvattua esteriä 200 ml:ssa dimetyylisulfoksidia, käsiteltiin typpiatmosfäärissä 7,4 g:lla (0,066 moolia) kalium-tert.-butoksidia. Seosta hämmennettiin ja kuumennettiin 65 °C: ssa kaksi tuntia, jäähdytettiin ja lisättiin 2,5 kg:aan jää/vettä. Vesipitoinen, seos suodatettiin ja suodos jäähdytettiin jäissä ja hapotettiin 6,0 N kloorivetyhapolla raa'an karboksyylihappotuotteen saostamiseksi. Tuote suodatettiin ja pestiin vedellä, saatiin 9,7 g (89% saanto) 2? 84 71 9 lopullista tuotetta. Pieni näyte, joka kiteytettiin uudestaan etyyliasetaatti/heksaanista, oli analyyttisesti puhdas, sul.p. 140-142 °C.

Esimerkki G

5-metoksi-l-fenyyli-3-(fenyylimetoksi)-1H-indoli-2-kar-boksyylihappo

Seosta, jossa oli 155 g (0,52 moolia) 3-hydroksi-5-metok-si-l-fenyyli-lH-indoli-2-karboksyylihappo-metyyliesteriä [P.C. Unangst ja M.E. Carethers, J. Heterocyclic Chem., 21, 709 (1984)], 83,0 g (0,60 moolia) vedetöntä kaliumkarbonaattia ja 68 ml (97,8 g; 0,57 moolia) bentsyylibromidia 2250 ml:ssa asetonia, hämmennettiin 20 tuntia keittäen samalla palautusjäähdyttäen. Seos jäähdytettiin, suodatettiin ja suodoskakku pestiin useita kertoja uudella asetonilla. Yhdistetyt suodokset haihdutettiin (tyhjö), jolloin saatiin 5-metoksi-l-fenyyli-3-(fenyylimetoksi)-lH-indoli- 2-karboksyylihappo-metyyliesterin raaka jäännös.

Edellä kuvattu raaka jäännös liuotettiin kaikki 1,0 litraan metanolia. Liuos käsiteltiin liuoksella, jossa oli 83 g (1,48 moolia) kaliumhydroksidia 1,0 litrassa vettä ja uutta seosta hämmennettiin ja keitettiin palautusjäähdyttäen 3 tuntia. Reaktioseos jäähdytettiin, suodatettiin ja suodos lisättiin 7,0 kg:aan jää/vettä. Vesipitoinen liuos jäähdytettiin jäissä ja hapotettiin jääetikalla raa'an karboksyylihappotuotteen saostamiseksi. Tuote suodatettiin ja pestiin vedellä, saatiin 174 g (89% saanto) lopullista tuotetta. Pieni näyte, joka kiteytettiin uudestaan vesipitoisesta asetonista, oli analyyttisesti puhdas, sul.p. 123 °C (haj.).

Esimerkki H

28 8 471 9 5-metoksi-3-(1-metyylletoksi)-l-fenyyli-lH-indoli-2-kar-boksyylihappo Hämmennetty seos, jossa oli 24,8 g (0,22 moolia) kalium-tert.-butoksidia 100 mlrssa dimetyylisulfoksia (typpiat-mosfäärissä), laitettiin kylmään vesihauteeseen. Liuos, jossa oli 44,6 g (0,15 moolia) 3-hydroksi-5-metoksi-l-fenyyli-lH-indoli-2-karboksyylihappo-metyyliesteriä [P.C. Unangst ja M.E. Carethers, J. Heterocyclic Chem., 21, 709 (1984)] 100 ml:ssa dimetyylisulfoksidia, lisättiin 30 minuutin kuluessa. Uutta seosta hämmennettiin vielä 45 minuuttia ja siihen lisättiin yhdellä kertaa 25,0 ml (32,8 g; 0,27 moolia) 2-bromipropaania. Jäähdytyshaude poistettiin ja seosta hämmennettiin huoneen lämpötilassa 45 tuntia, sen jälkeen se lisättiin 2,5 kg:aan jäävettä. Raaka esterivälituote poistettiin uuttamalla dikloorimetaanilla (4 x 800 ml). Yhdistetyt, orgaaniset kerrokset pestiin vedellä (1 x 2,0 1), 5%:isella vesipitoisella natriumbikarbonaatilla (2 x 2,0 1) ja taas vedellä (1 x 2,0 1), ennenkuin kuivattiin vedettömällä natriumsulfaatilla. Haihduttamalla (tyhjö) saatiin 5metoksi-3-(1-metyylietoksi)-1-fenyyli-lH-indoli-2-karboksyylihappo-metyyliesterin raaka jäännös.

Edellä kuvattu, raaka jäännös liuotettiin kaikki 300 ml: aan metanolia ja liuos käsiteltiin liuoksella, jossa oli 22,5 g (0,40 moolia) kaliumhydroksidia 300 ml:ssa vettä. Seosta hämmennettiin ja keitettiin palautusjäähdyttäen 3 tuntia, jäähdytettiin ja kondensoitiin pyöröhaihduttimes-sa, kunnes sakkaa alkoi muodostua. Usean tunnin seisotta-misen jälkeen saostunut karboksyylihappokaliumsuola suodatettiin ja pestiin kylmällä asetonilla. Kiinteä aine liuotettiin 850 ml:aan vettä plus 140 ml:aan asetonia, lämmittämällä varovasti. Uusi liuos jäähdytettiin jäissä ja kä- 29 84 71 9 siteltiin 10 ml:11a jääetikkaa raa'an tuotteen saostami-seksi. Kiinteä aine suodatettiin ja pestiin vedellä, saatiin 33,4 g (68% saanto) karboksyylihappotuotetta. Pieni näyte, joka kiteytettiin uudestaan metanolista, oli analyyttisesti puhdas, sul.p. 110 eC (haj.).

Esimerkki I

3-etoksi-5-metoksi-l-fenyyli-lH-indoli-2-karboksyylihappo

Valmistetaan esimerkissä 8 esitetyllä tavalla 30,0 g:sta (0,10 moolia) 3-hydroksi-5-metoksi-l-fenyyli-lH-indoli-2-karboksyylihappo-metyyliesteriä, joka alkyloidaan 67,5 ml:lla (79,4 g; 0,50 moolia) dietyylisulfonaattia.

Raaka 3-etoksi-5-metoksi-l-fenyyli-lH-indoli-2-karboksyy-lihappo-metyyliesteri-välituote saippuoitiin esimerkissä A esitetyllä tavalla, saatiin 27,5 g (88% saanto) raakaa karboksyylihappotuotetta. Pieni näyte, joka kiteytettiin useita kertoja vesipitoisesta metanolista, oli analyyttisesti puhdas, sul.p. 130 °C (haj.).

Esimerkki J

3-hydroksi-l-(4-metoksifenyyli)-1H-indoli-2-karboksyyli-happo-metyyliesteri

Valmistettiin samalla tavalla kuin on esitetty monivaihe-menetelmässä [P. Priedlander ja K. Kunz, Chem. Ber., 55, 1597 (1922)] 3-hydroksi-l-fenyyli-lH-indoli-2-karboksyyli-happo-metyyliesterin valmistamiseksi synteesikaavion ensimmäisessä vaiheessa 2-(4-metoksifenyyliamino)bentsoehap-po korvattiin 2-(fenyyliamino)bentsoehapolla. Lopullinen indolituote kiteytettiin uudestaan 2-propanolista, jolloin saatiin analyyttisesti puhdas tuote, sul.p. 153-155 °C.

Esimerkki K

30 8471 9 1- (4-metoksifenyyli)-3-(1-metyylietoksi)-lH-indoli-2-karboksyylihappo-metyyliesteri

Valmistettiin esimerkissä H esitetyllä tavalla 5,0 g:sta (0,017 moolia) 3-hydroksi-l-(4-metoksifenyyli)-lH-indoli- 2- karboksyylihappo-metyyliesteriä, joka alkyloitiin 3,6 ml:11a (4,7 g; 0,038 moolia) 2-bromipropaania, Sen jälkeen kun koko reaktioseos oli lisätty veteen, sakka suodatettiin ja pestiin vedellä, jolloin saatiin 5,6 g (95% saanto) raakaa esterituotetta. Pieni näyte, joka kiteytettiin uudestaan metanolista, oli analyyttisesti puhdas, sul.p. 129-131 °C.

Esimerkki L

1-(4-metoksifenyyli)-3-(1-metyylietoksi)-lH-indoli-2~ karboksyylihappo

Valmistettiin esimerkissä G esitetyllä saippuoimismenetel-mällä 5,0 g:sta (0,015 moolia) l-(4-metoksifenyyli)-3-(1-metyylietoksi)-lH-indoli-2-karboksyylihappometyyliesteriä ja 12,0 g:sta (0,20 moolia) kaliumhydroksidia. Raakatuote kiteytettiin uudestaan eetteri/heksaanista, saatiin 3,8 g (78% saanto) analyyttisesti puhdasta karboksyylihappotuo-tetta, sul.p. 129 °C (haj.).

Esimerkki M

5-kloori-3-hydroksi-l-fenyyli-lH-indoli-2-karboksyylihap- po-metyyliesteri

Valmistettiin tavalla, joka on analoginen monivaihemene-telmän kanssa, joka on esitetty [P. Friedlander ja K.

Kunz, Chem. Ber., 55, 1597 (1922)] 3-hydroksi-l-fenyyli-lH- 3i 8471 9 indoli-2-karboksyylihappo-metyyliesterin valmistamiseksi, synteesikaavion ensimmäiessä vaiheessa 5-kloori-2-(fenyy-liamino)-bentsoehapo korvattiin 2-(fenyyliamino)-bentsoe-hapolla. Lopullinen indolituote kiteytettiin uudestaan vesipitoisesta 2-metoksietanolista, saatiin analyyttisesti puhdas tuote, sul.p. 170-173 °C.

Esimerkki N

5-kloori-3-(1-metyylietoksi)-l-fenyyli-lH-indoli-2-kar-boksyylihappo

Valmistettiin esimerkissä H kuvatulla menetelmällä 13,9 g:sta (0,046 moolia) 5-kloori-3-hydroksi-l-fenyyli-lH-indoli-2-karboksyylihappo-metyyliesteriä, joka alkyloitiin 7,7 ml:11a (10,1 g; 0,082 moolia) 2-bromipropaania.

Raaka 5-kloori-2-(1-metyylietoksi)-l-fenyyli-lH-indoli-2-karboksyylihappo-metyyliesteri-välituote (14,8 g; 0,043 moolia) saippuoitiin 6,4 g:11a (0,11 moolia) kaliumhydrok-sidia kuten esimerkissä A esitettiin, jolloin saatiin 10,2 g (72% saanto) raakaa karboksyylihappotuotetta, sul.p. 120 °C (haj.). Tämä aine käytettiin puhdistamattomana jatko-synteeseissä.

Esimerkki 0 3-metoksi-l-nonyyli-lH-indoli-2-karboksyylihappo

Valmistettiin esimerkissä A kuvatulla menetelmällä 20,0 -- g:sta (0,091 moolia) 3-metoksi-lH-indoli-2-karboksyylihap- po-etyyliesteriä [A. Galun, A. Markus, ja A. Kampf, J. Heterocyclic Chem., 16, 221 (1979)], joka alkyloitiin 19 ml :11a (20,6 g; 0,099 moolia) n-nonyylibromidia.

Raaka 3-metoksi-l-nonyyli-lH-indoli-2-karboksyylihappo-etyyliesteri-välituote saippuoitiin kuten esimerkissä A

esitettiin, saatiin 18,0 g (62% saanto) raakaa karboksyy- lihappotuotetta. Tämä aine käytettiin puhdistamattomana j atkosynteeseissä.

32 8 4 71 9

Esimerkki P

3-(l-metyylietoksi)-l-fenyyli-lH-indoli-2-karboksyylihappo

Valmistettiin esimerkissä H esitetyllä menetelmällä 9,5 g:sta (0,036 moolia) 3-hydroksi-l-fenyyli-iH-indoli-2-kar-boksyylihappo-metyyliesteriä [P. Friedlander ja K. Kunz, Chem. Ber., 55, 1597 (1922)], joka alkyloitiin 5,9 ml:lla (7,7 g; 0,063 moolia) 2-bromipropaania.

Raaka 3-(l-metyylietoksi)-l-fenyyli-lH-indoli-2-karboksyy-lihappo-metyyliesteri-välituote saippuoitiin esimerkissä A esitetyllä tavalla, saatiin 8,3 g (79% saanto) raakaa kar-boksyylihappotuotetta, sul.p. 100 °C (haj.). Tämä aine käytettiin puhdistamattomana jatkosynteeseissä.

Esimerkki Q

5-metoksi-3-(n-nonyylioksi)-l-fenyyli-lH-indoli-2-karbok-syylihappo

Valmistettiin esimerkissä G esitetyllä menetelmällä 20,0 : g:sta (0,067 moolia) 3-hydroksi-5-metoksi-l-fenyyli-lH- indoli-2-karboksyylihappo-metyyliesteriä [P.C. Unangst ja M.E. Carethers, J. Heterocyclic Chem., 21, 709 (1984)], joka alkyloitiin 14 mlrlla (15,2 g; 0,073 moolia) n-nonyy-libromidia.

1,0 g:n näyte (0,0024 moolia) raakaa 5-metoksi-3-(n-nonyylioksi)-1-fenyyli-lH-indoli-2-karboksyylihappo-metyy-liesteri-välituotetta saippuoitiin kuten esimerkissä F on esitetty (paitsi että saippuointi suoritettiin 25 °C:ssa 33 8471 9 18 tunnin ajan), saatiin 0,35 g (36% saanto) raakaa kar-boksyylihappotuotetta, sul.p. 81-84 °C. Tämä aine käytettiin puhdistamattomana jatkosynteeseissä.

Esimerkki R

3-(n-dodekyylioksi)-5-metoksi-l-fenyyli-lH-indoli-2-karbok-syylihappo

Valmistettiin esimerkissä H kuvatulla menetelmällä 10,0 g:sta (0,034 moolia) 3-hydroksi-5-metoksi-l-fenyyli-lH-indoli-2-karboksyylihappo-metyyliesteriä [P.C. Unangst ja M.E. Carethers, J. Heterocyclic Chem., 21, 709 (1984)], joka alkyloitiin 12,6 g:lla (0,037 moolia) n-dodekyyli-p-tolueenisulfonaattia [C.S. Marvel ja V.C. Sekera, Organic Cyntheses Coll. voi. 3, s. 366].

1,0 g:n näyte (0,0022 moolia) tätä raakaa 3-(n-dodekyylioksi )-5-metoksi-l-fenyyli-lH-indoli-2-karboksyylihappo-metyyliesteri-välituotetta saippuoitiin esimerkissä F esitetyllä tavalla (paitsi että reaktio suoritettiin 25 °C:ssa 21 tuntia), saatiin 0,38 g (39% saanto) raakaa karboksyy-lihappotuotetta, sul.p. 85-87 °C. Tämä aine käytettiin puhdistamattomana jatkosynteeseissä.

Esimerkki S

2-[(karboksimetyyli)metyyliamino]-5-metoksibentsoehappo

Seosta, jossa oli 244 g (0,91 moolia) 2-bromi-5-metoksi-bentsoehapon kaliumsuolaa (valmistettiin käsittelemällä kantakarboksyylihappoliuos 2-propanolissa ylimäärällä me-tanolipitoista kaliumhydroksidia), 196 g (1,54 moolia) N-metyyliglysiinin kaliumsuolaa (valmistettiin kuten edellä), 13 g (0,82 moolia) vedetöntä kaliumkarbonaattia ja 0,66 g (0,01 moolia) kuparijauhetta 220 ml:ssa vettä, häm- 34 8471 9 mennettiin 5 tuntia keittäen samalla palautusjäähdyttäen. Seos jäähdytettiin, lisättiin 4,0 kg:aan jää/vettä ja ha-potettiin konsentroidulla kloorivetyhapolla raakatuotteen saostamiseksi. Kiinteä aine suodatettiin ja pestiin vedellä, saatiin 186 g (86% saanto) karboksyylihappotuotetta. Pieni näyte, joka kiteytettiin uudestaan vesipitoisesta 2-metoksietanolista, oli analyyttisesti puhdas, sul.p. 196 eC (haj.).

Esimerkki T

2-[(karboks imetyyli)metyyliamino]-5-metoks i bentsoehappo-dimetyyliesteri

Seosta, jossa oli 186 g ( 0,78 moolia) 2-[(karboksimetyy-li)metyyliamino]-5-metoksibentsoehappoa 1,0 litrassa N,N-dimetyyliformamidia, hämmennettiin ja käsiteltiin 25%:isel-la natriumhydroksidiliuoksella (62,2 g; 1,56 moolia). Seosta hämmennettiin vielä 20 minuuttia ja 139 ml (316 g; 2,22 moolia) jodimetaania lisättiin yhdellä kertaa. Hämmennettiin 16 tuntia, jonka jälkeen seos lisättiin 4,0 kg:aan jää/vettä ja esterituote poistettiin uuttamalla dikloori-metaanilla (4 x 1,5 1). Yhdistetyt, orgaaniset kerrokset : : pestiin vedä (1 x 2,0 1), kyllästetyllä vesipitoisella natriumbikarbonaatilla (3 x 2,0 1) ja taas vedellä, kuivattiin (vedetön natriumsulfaatti) ja haihdutettiin. Raaka diesterijäännös (sisälsi jonkin verran jäännös-N,N-dime-tyyliformamidia) syklisoitiin puhdistamattomana, vastaavaksi indoliksi.

Esimerkki U

35 8471 9 3-hydroksi-5-metoksi-l-metyyli-lH-indoli-2-karboksyyli- happo-metyyliesteri

Esimerkissä T esitetty raaka diesterijäännös liuotettiin kaikki 1,0 litraan metanolia typpiatmosfäärissä. Seokseen, jota hämmennettiin, lisättiin 54,6 g (1,01 moolia) nat-riummetoksidia yhdellä kertaa. Seosta hämmennettiin ja keitettiin palautusjäähdyttäen 3 tuntia, jäähdytettiin, seos lisättiin 4,0 kg:aan jää/vettä ja hapotettiin jääeti-kalle tuotteen saostamseksi. Kiinteä aine suodatettiin ja pestiin vedellä, saatiin 71,7 g (39% saanto) indolituotet-ta. Pieni näyte, joka kiteytettiin uudestaan vesipitoisesta metanolista, oli analyyttisesti puhdas, sisältäen 0,25 moolia hydrataatiovettä, sul.p. 103-105 eC.

Esimerkki V

5-metoksi-l-metyyli-3-(1-metyylietoksi)-lH-indoli-2-kar-boksyylihappo-metyyliesteri

Valmistettiin esimerkissä H esitetyllä menetelmällä 69,6 g:sta (0,30 moolia) 3-hydroksi-5-metoksi-l-metyyli-lH-indoli-2-karboksyylihappo-metyyliesteriä, joka alkyloitiin 27,8 mlrlla (36,3 g; 0,30 moolia) 2-bromipropaania. Koko reaktioseos lisättiin veteen, jonka jälkeen sakka suodatettiin ja pestiin vedellä, saatiin 45 g (55% saanto) raakaa esterituotetta. Pieni näyte, joka kiteytettiin uudestaan vesipitoisesta metanolista, oli analyyttisesti puhdas, sul.p. 87-89 eC.

Esimerkki W

36 8471 9 5-metoksi-l-metyyli-3-(l-metyylietoksi)-lH-indoli-2-kar-boksyylihappo

Valmistettiin esimerkissä G esitetyllä saippuointimenetel-mällä 41,2 grsta (0,15 moolia) 5-metoksi-l-metyyli-3-(1-metyylietoksi)-lH-indoli-2-karboksyylihappo-metyyliesteriä ja 16,7 g:sta (0,30 moolia) kaliumhydroksidia. Raakaa hap-potuotetta saatiin 18,3 g (47% saanto). Pieni näyte, joka kitetytettiin uudestaan vesipitoisesta 2-metoksietanolis-ta, oli analyyttisesti puhdas, sul.p. no-112 °C.

Esimerkki X

3-(dietyyliamino)-5-metoksi-lH-indoli-2-karboksyylihappo-etyyliesteri Hämmennetty liuos, jossa oli 12,0 g (0,051 moolia) 3-ami-no-5-metoksi-lH-indoli-2-karboksyylihappoetyyliesteriä [S.V. Simakov, et ai, Khim-Farm Zh., 17, 1183 (1983)] ja 11,5 g (0,26 moolia) asetaldehydiä 250 ml:ssa asetonitrii-liä (typpiatmosfäärissä), käsiteltiin varovasti 14,0 g:11a (0,22 moolia) natriumsyanoboorihydridiä. Hämmennettiin 15 minuuttia, jonka jälkeen lisättiin annoksittain kahden tunnin kuluessa 4,0 ml (4,2 g; 0,07 moolia) etikkahappoa. Reaktioseos kaadettiin seokseen, jossa oli jäitä ja 400 ml 1,0 N natriumhydroksidiliuosta, ja uusi seos uutettiin eetterillä. Yhdistetyt eetterikerrokset pestiin useita kertoja suolaliuoksella, kuivattiin (vedetön magnesiumsulfaatti) ja haihdutettiin oranssin väriseksi öljyksi. Jäännöksenä saatu öljy puhdistettiin pikakromatografisesti (piihappogeeli, eluointi metyleenikloridi/etyyliasetaat-ti/heksaani (1:6:3)), saatiin 11,5 g (76% saanto) analyyttisesti puhdasta esterituotetta, sul.p. 85-89 °C.

Esimerkki A* 37 8471 9 5-metoksi-i-fenyyli-lH-indoli-2-karboksyylihappo

Seosta, jossa oli 60,0 g (0,32 moolia) 5-metoksi-lH-indoli- 2-karboksyylihappoa, 35,0 ml (52,2 g; 0,32 moolia) bromi-bentseeniä, 36,0 g (0,64 moolia) kaliumhydroksidia ja 10,0 g (0,13 moolia) kupari(II)oksidia 750 ml:ssa N,N-dimetyy-liformamidia, hämmennettiin typpiatmosfäärissä ja kuumennettiin palautusjäähdyttäen 6 tuntia. Jäähtynyt reaktioseos lisättiin 1,5 kg:aan jää/vettä ja suodatettiin celite-suo-datusapuainekerroksen läpi. Hapottamalla suodos laimealla kloorivetyhapolla saatiin tuote saostumaan. Kiinteä aine suodatettiin ja pestiin vedellä, saatiin 83,0 g (95% saanto) raakaa happotuotetta. Pieni näyte, joka kiteytettiin uudestaan eetteri/heksaanista, oli analyyttisesti puhdas, sul.p. 197-204 eC.

Esimerkki B1 5-metoksi-l-fenyyli-lH-indoli-2-karboksyylihappo-metyyli-esteri

Liuos, jossa oli 30,0 g (0,11 moolia) 5-metoksi-l-fenyyli-lH-indoli-2-karboksyylihappoa 300 ml:ssa N,N-dimetyyli-formamidia, käsiteltiin 9,6 g:lla (0,12 moolia) 50%:ista vesipitoista natriumhydroksidiliuosta. Uutta seosta hämmennettiin 15 minuuttia, lisättiin 8,0 ml (18,4 g; 0,13 moolia) jodimetaania ja hämmentämistä jatkettiin huoneen lämpötilassa 4 tuntia. Reaktioseos lisättiin 1,0 litraan kylmää vettä ja uutettiin dikloorimetaanilla. Yhdistetyt, orgaaniset kerrokset pestiin kaksi kertaa vedellä, kuivattiin (vedetön magnesiumsulfaatti) ja haihdutettiin. Jäännös kiteytettiin uudestaan petrolieetteristä, saatiin 25 g (82% saanto) analyyttisesti puhdasta esterituotetta, sul.p. 67-68 °C.

Esimerkki C1 38 8471 9 5-metoksi-3-(metyylisulfinyyli)-l-fenyyli-lH-indoli-2-karboksyylihappo-metyyliesteri

Seosta, jossa oli 4,0 g (0,014 moolia) 5-metoksi-i-fenyy-li-lH-indoli-2-karboksyylihappometyyliesteriä 7,0 mlrssa (11,4 g; 0,096 moolia) tionyylikloridia (typpiatmosfäärissä), hämmennettiin ympäröivässä lämpötilassa 10 minuuttia. Lisättiin 50 ml 20%:ista heksaania eetteriliuoksessa, jonka jälkeen uusi seos jäähdytettiin jäissä 30 minuutin ajan raaan, välituotteena saatavan sulfinyylikloridin saos-tamiseksi. Kiinteä aine suodatettiin ja pestiin heksaanil-la, saatiin 3,0 g (63% raakasaanto) 3(kloorisulfonyyli)-5-metoksi-l-fenyyli-lH-indoli-2-karboksyylihappo-metyylies-teri.

Edellä kuvattu, raaka välituote (3,0 g; 0,0087 moolia) liuotettiin kaikki (typpiatmosfäärissä) 100 ml:ssa tetra-hydrofuraania ja jäähdytettiin -70 °C:seen. Lisättiin ti-poittain 15,0 ml (0,015 moolia) metyylimagnesiumbromidia (1,0 M eetterissä), uutta seosta hämmennettiin -70 °C:ssa 15 minuuttia, sen jälkeen reaktio sammutettiin lisäämällä varovasti 10,0 ml 10%:ista vesipitoista kloorivetyhappoa. Tuote uutettiin eetterillä ja yhdistetyt orgaaniset kerrokset pestiin useita kertoja suolaliuoksella ja kuivattiin (vedetön magnesiumsulfaatti). Haihduttamalla eetteri-liuos saatiin öljy, jolle suoritettiin pikakromatografia (piihappogelli, eluointi 50%:isella etyyliasetaatti(kloroformilla), saatiin 2,7 g (57% saanto) analyyttisesti puhdasta metyylisulfinyyli-indolituotetta, sul.p. 140-144 °C.

Käyttämällä Grignard-reagenssin variaatioita edellä esite-tyn menetelmän toisessa osassa, valmistettiin myös: 5-metoksi-3-[(1-metyylietyyli)sulfinyyli]-1-fenyyli-lH-indoli-2-karboksyylihappometyyliesteri), sul.p. 103-104 ®C; 39 8471 9 ja 5-metoksi-l-fenyyli-3-(fenyylisulfinyyli)-lH-indoli-2-kar-boksyylihappometyyliesteri, sul.p. 146-148 °C.

Esimerkki D1 5-metoksi-3-(metyylitio)-l-fenyyli-lH-indoli-2-karboksyy-lihappo

Seosta, jossa oli 8,0 g (0,023 moolia) 5-metoksi-3-(metyy-lisulf inyyli ) -l-fenyyli-lH-indoli-2-karboksyylihappo-metyy-liesteriä ja 10,0 g (0,067 moolia) natriumjodidia 200 ml:ssa asetonia (typpiatmosfäärissä), pidettiin 0-5 °C:ssa ja käsiteltiin tipoittain 10,0 ml:11a (14,9 g; 0,071 moolia) trifluorietikkahappoanhydridiä. Reaktioseosta hämmennettiin 10 minuuttia, sen jälkeen kaadettiin 300 ml:aan seosta, jossa oli jää 5%:inen natriumbikarbonaattiliuos. Tuote uutettiin eetterillä ja yhdistetyt uutteet pestiin 5%:isella vesipitoisella natriumsulfaattiliuoksella, jonka jälkeen suolaliuoksella. Orgaaninen kerros kuivattiin (vedetön magnesiumsulfaatti) ja haihdutettiin, saatiin 7,5 g (100% saanto) raakaa välituotetta, joka oli 5-metoksi-3-(metyylitio)-1-fenyyli-lH-indoli-2-karboksyylihappo-metyy-liesteri öljynä.

Edellä kuvattu raaka välituote-esteri (7,5 g; 0,023 moolia) liuotettiin kaikki 200 ml:aan metanolia ja käsiteltiin 55,0 ml:lla (0,11 moolia) 2,0 N vesipitoista natriumhyd-roksidiliuosta. Seosta hämmennettiin 60 °C:ssa 2,5 tuntia, jäähdytettiin ja lisättiin 500 g:aan jää/vettä. Hapotet-tiin 10%:isella kloorivetyhapolla, jonka jälkeen suodatettiin ja pestiin vedellä, saatiin 5,0 g (67% saanto) analyyttisesti puhdasta karboksyylihappotuotetta, sul.p. 161-163 QC (haj.).

4° 84719

Samalla tavalla, käyttäen edellä esitettyjä menetelmiä, valmistettiin sopivista sulfinyyliestereistä: 5-metoksi-l-fenyyli-3-(fenyylitio)-lH-indoli-2-karboksyy-lihappo, sul.p. 153-156 °C ja 5-metoksi-3-[(l-metyylietyyli)tio]-l-fenyyli-lH-indoli- 2-karboksyylihappo ja 5-metoksi-3-[(1-metyylietyyli)tio]-1-fenyylimetyyli-lH-indoli-2-karboksyylihappo; kaksi viimeksi mainittua yhdistettä olivat ei-kiteisiä ja ne muutettiin karbamoyylitetratsoleiksi ilman lisäpuhdis-tusta.

Esimerkki E1 5-metoksi-3-[(1-metyylietyyli)suolfonyyli]-1-fenyyli-lH-indoli-2-karboksyylihappo

Liuos, jossa oli 3,0 g (0,0081 moolia) 5-metoksi-3-[(1-metyylietyyli )sulfinyyli]-l-fenyyli-lH-indoli-2-karboksyyli-happo-metyyliesteriä 250 ml:ssa asetonia, käsiteltiin lietteellä, jossa oli 2,6 g (0,016 moolia) kaliumpermanganaattia 50 ml:ssa vettä. Hämmennettiin ympäröivässä lämpötilassa 4 tuntia, jonka jälkeen ylimääräinen hapetusaine tuhottiin lisäämällä kiinteää kaliumjodidia. Reaktioseos suodatettiin celite-suodatusapuainekerroksen läpi ja siihen lisättiin suodosta vastaava määrä vettä. Saostunut kiinteä aine suodatettiin ja pestiin vedellä, saatiin 1,2 g (40% saanto) välituote-sulfonia, joka oli 5-metoksi-3-[(l-metyylietyyli)sulfonyyli]-l-fenyyli-lH-indoli-2-kar-boksyylihappo-metyyliesteri, sul.p. 164-165 °C.

1,0 g:n näyte (0,0026 moolia) edellä saatua sulfoniesteriä saippuoitiin natriumhydroksidilla, kuten esimerkissä 38 esitettiin, saatiin 0,75 g (77% saanto) vastaavaa sulfoni-karboksyylihappoa, sul.p. 171-173 °C.

Esimerkki F1 4i 84719 5-metoksi-3-[(1-metyylietyyli)-sulfonyyli]-l-fenyylimetyy-li-lH-indoli-2-karboksyylihappo-etyyliesteri

Suspensiota, jossa oli 7,0 g (0,023 moolia) 5-metoksi-l-fenyylimetyyli-lH-indoli-2-karboksyylihappo-metyyliesteriä (Y. Murakami, et ai., Synthesis 738 (1984)) 75 mlrssa n-heptaania typpiatmosfäärissä, jäähdytettiin jäissä ja käsiteltiin 15,0 ml:lla (24,5 g; 0,21 moolia) tionyyliklori-dia. Seosta hämmennettiin 30 minuuttia ja saostunut sulfi-nyylikloridi-välituote suodatettiin ja pestiin useita kertoja heksaanilla, saatiin 7,3 g (76% saanto) 3-(kloorisul-finyyli)-5-metoksi-l-fenyylimetyyli-lH-indoli-2-karboksyy-lihappo-etyyliesteriä.

Edellä esitetty raaka välituote käsiteltiin kaikki isopro-pyylimagnesiumibromidilla, samalla tavalla kuin esimerkissä C1 on esitetty. Öljynä saatu tuote puhdistettiin pika-kromatografisesti (piihappogeeli, eluointi suoritettiin 10%:isella etyyliasetaatilla heksaanissa), saatiin 4,2 g (46% saanto) analyyttisesti puhdasta (1-metyylietyyli)sul-fonyyli-indoliesterituotetta, sul.p. 97-99 °C.

Esimerkki G1 3-(dietyyliamino)-5-metoksi-l-fenyyli-lH-indoli-2-karbok-syylihappo

Seosta, jossa oli 2,4 g (0,0066 moolia) 3-(dietyyliamino)-5-metoksi-l-fenyyli-lH-indoli-2-karboksyylihappo-etyylies-teriä (valmistettu esimerkissä 7 esitetyllä tavalla) ja 1,6 g (0,040 moolia) natriumhydroksidia 50 ml:ssa etanolia +14 mlrssa vettä, hämmennettiin 65 °C:ssa 4 tuntia. Reak-tioseos jäähdytettiin, lisättiin 250 graan jää/suolaliuos-ta ja hapotettiin pH-arvoon 2 laimealla kloorivetyhapolla.

42 8471 9

Tuote uutettiin eetterillä ja yhdistetyt, orgaaniset kerrokset pestiin kaksi kertaa suolaliuoksella ja kuivattiin (vedetön magnesiumsulfaatti). Eetteriliuos haihdutettiin pois, jolloin jäljelle jäi kiinteä jäännös, joka hierrettiin eetteri/heksaanilla, saatiin 1,55 g (70% saanto) raakaa happotuotetta. Pieni näyte, joka kiteytettiin uudestaan eetteri/heksaanista, oli analyyttisesti puhdas, sul.p. 141-143 °C.

Esimerkki 1 (suoritusmenetelmä A) 3-metoksi-l-(fenyylimetyyli)-N-lH-tetratsol-5-yyli-lH-indoli- 2-karboksiamidi

Seosta, jossa oli 3,0 g (0,011 moolia) 3-metoksi-l-(fenyylimetyyli ) -lH-indoli-2-karboksyylihappoa ja 3,7 g (0,023 moolia) 1,1'-karbonyylidi-imidatsolia 15 ml:ssa N,N-di-metyyliformamidia, hämmennettiin ja kuumennettiin vesihauteella typpiatmosfäärissä 20 minuuttia. Seos jäähdytettiin, siihen lisättiin 1,3 g (0,013 moolia) 5-aminotetrat-soli-monohydraattia, ja kuumentamista jatkettiin vielä 20 minuutin ajan. Jäähtynyt reaktioseos lisättiin 150 g:aan jää/vettä. Hapotettiin 4,0 N kloorivetyhapolla karbamoyy-litetratsolituotteen saamiseksi. Raakatuote suodatettiin, pestiin vedellä ja kiteytettiin uudestaan 2-metoksietano-li/vedestä, saatiin analyyttisesti puhdas tuote. Tuotetta saatiin 2,3 g (63% saanto), sul.p. 230 °C (haj.).

Esimerkki 2 (suoritusmenetelmä B) 5-metoksi-3-(1-metyylletoksi)-l-fenyyli-N-lH-tetratsol-5-yyli-lH-indoli-2-karboksiamidi

Seosta, jossa oli 20,0 g (0,062 moolia) 5-metoksi-3-(1-me-tyylietoksi)-l-fenyyli-lH-indoli-2-karboksyylihappoa ja 11,3 g (0,070 moolia) 1,1'-karbonyylidi-imidatsolia 375 43 8471 9 ml:ssa asetonitriiliä, hämmennettiin ja keitettiin palautus jäähdyttäen (typpiatmosfäärissä) 90 minuuttia. Seos jäähdytettiin ja siihen lisättiin 6,2 g (0,073 moolia) vedetöntä 5-aminotetratsolia, jonka jälkeen 20,6 ml (15 g; 0,15 moolia) trietyyliamiinia. Hämmennettiin ja keitettiin ^ palautusjäähdyttäen vielä 16 tuntia, jonka jälkeen seos jäähdytettiin, lisättiin 1,5 kg:aan jää/vettä ja hapotet-tiin jääetikkahapolla. Saostunut tuote suodatettiin ja pestiin vedellä. Kiteyttämällä uudestaan vesipitoisesta asetonitriilistä saatiin 19,0 g (79% saanto) analyyttisesti puhdasta karbamoyylitetratsolituotetta, sul.p. 227 °C (haj.).

Lisäksi seuraavat, kaavan (I) mukaiset yhdisteet voidaan valmistaa edellä esitettyjen suoritusmenetelmien A ja B mukaisilla menetelmillä: 3-metoksi-N-lH-tetratsol-5-yyli-lH-indoli-2-karboksiamidi, sul.p. 235 °C (haj.), 3-metoksi-l-metyyli-N-lH-tetratsol-5-yyli-lH-indoli-2-kar-boksiamidi, sul.p. 240 °C (haj.), l-heksyyli-3-metoksi-N-lH-tetratsol-5-yyli-lH-indoli-2-karboksiamidi, sul.p. 210 °C (haj.), 3-metoksi-l-nonyyli-N-lH-tetratsol-5-yyli-lH-indoli-2-kar-boksiamidi, sul.p. 199-200 °C, 3-metoksi-l-fenyyli-N-lH-tetratsol-5-yyli-lH-indoli-2-kar-boksiamidi, sul.p. 215 °C (haj.), l-fenyyli-3-(fenyylimetoksi)-N-lH-tetratsol-5-yyli-lH-in-doli-2-karboksiamidi, sul.p. 208 °C (haj.), 3-(1-metyylietoksi)-l-fenyyIi-N-1H-tetratsol-5-yyli-lH-in-doli-2-karboksiamidi, sul.p. 203-205 °C, 1-(4-metoksifenyyli)-3-(1-metyylietoksi)-N-lH-tetratsol-5-yyli-lH-indoli-2-karboksiamidi, sul.p. 166 °C (haj.), 5-kloori-3-(1-metyylietoksi)-l-fenyyli-N-lH-tetratsol-5-yyli-lH-indoli-2-karboksiamidi, sul.p. 228 °C (haj.), 5-metoksi-l-metyyli-3-(1-metyylietoksi)-N-lH-tetratsol-5- 44 8471 9 yyli-lH-indoli-2-karboksiamidi, sul.p. 222-225 °C, 3,5-dimetoksi-l-fenyyli-N-lH-tetratsol-5-yyli-lH-indoli- 2- karboksiamidi, sul.p. 220 °C (haj.), 3- etoksi-5-metoksi-l-fenyyli-N-lH-tetratsol-5-yyli-lH-in-doli-2-karboksiamidi, sul.p. 226 °C (haj.), 5-metoksi-l-fenyyli-3-(fenyylimetoksi)-N-lH-tetratsol-5-yyli-lH-indoli-2-karboksiamidi, sul.p. 212 °C (haj.), 5-metoksi-3-(n-nonyloksi)-l-fenyyli-N-lH-tetratsol-5-yyli-lH-indoli-2-karboksiamidi , sul.p. 203-204 °C, 3-(n-dodekyloksi)5-metoksi-l-fenyyli-N-lH-tetratsol-5-yyli-lH-indoli-2-karboksiamidi, sul.p. 185-186 °C.

Esimerkki 3 5-metoksi-3-(1-metyylietoksi)-l-fenyyli-N-lH-tetratsol-5-yyli-lH-indoli-2-karboksiamidi-L-arginaattisuola

Suspensiota, jossa oli 2,76 g (0,007 moolia) 5-metoksi-3-(1-metyylietoksi)-l-fenyyli-N-lH-tetratsol-5-yyli-lH-indo-li-2-karboksiamidia 40 ml:ssa metanolia, kuumennettiin höyryhauteella ja käsiteltiin liuoksella, jossa oli 1,22 g (0,007 moolia) L-arginiinia liuotettuna mahdollisimman pieneen määrään kuumaa vettä. Seosta digeroitiin kunnes saatiin lähes yksi faasi ja suodatettiin kuumana. Jäähdytettäessä huoneen lämpötilaan muodostui arginiinisuola-tuotteen saostuma. Kiinteä aine suodatettiin ja pestiin useita kertoja kylmällä asetonilla, saatiin 2,77 g (70% saanto) analyyttisesti puhdasta arginiinisuolaa, joka sisälsi 0,50 moolia hydrataatiovettä, sul.p. 218 °C (haj.).

45 8471 9

Esimerkki 4 5-metoksi-3-(1-metyylietoksi)-l-fenyyli-N-lH-tetratsol-5-yyli-lH-indoli-2-karboksiamidi-natriumsuola

Suspensiota,jossa oli 7,85 g (0,020 moolia) 5-metoksi-3-(1-metyylietoksi)-l-fenyyli-N-lH-tetratsol-5-yyli-lH-indo-li-2-karboksiamidia 175 mlrssa metanolia, kuumennettiin höyryhauteella ja käsiteltiin 10,0 ml:11a 2,0 N vesipitoista natriumhydroksidiliuosta. Seosta digeroitiin muutaman minuutin ajan, suodatettiin kuumana, jäähdytettiin ja haihdutettiin. Jäännös liuotettiin uudestaan ja haihdutettiin uudestaan useita kertoja 50%:isesta asetoni/metano-lista. Saatiin 7,5 g (90% saanto) amorfista natriumsuola-tuotetta, joka oli analyyttisesti puhdas, sisältäen 1,0 ekvivalenttia hydrataatiovettä, sul.p. 205 °C (haj.).

Esimerkki 5 3-etoksi-5-metoksi-l-fenyyli-N-lH-tetratsol-5-yyli-lH-indoli- 2-karboksiamidi-L-arginaattisuola

Valmistettiin esimerkissä 3 esitetyllä menetelmällä 2,8 g:sta (0,0074 moolia) 3-etoksi-5-metoksi-l-fenyyli-N-lH-tetratsol-5-yyli-lH-indoli-2-karboksiamidia ja 1,3 g:sta (0,0075 moolia) L-arginiinia, paitsi ettftll2uatin oli mieluimmin etanoli kuin metanoli. Saatiin 2,6 g (63% saanto) arginiinisuolatuotetta, joka oli analyyttisesti puhdas sisältäen 1,0 ekvivalenttia hydrataatiovettä, sul.p. 165 °C (haj.).

Esimerkki 6 46 8471 9 3-etoksi-5-metoksi-l-fenyyli-N-lH-tetratsol-5-yyli-lH-in- doli-2-karboksiamidi-natriumsuola

Valmistettiin esimerkissä 4 esitetyllä menetelmällä 7,57 g:sta (0,020 moolia) 3-etoksi-5-metoksi-l-fenyyli-N-lH-tetratsol-5-yyli-lH-indoli-2-karboksiamidia ja 10,0 ml:sta 2,0 N vesipitoista natriumhydroksidiliuosta. Saatiin 7,27 g (91% saanto) amorfista natriumsuolaa, joka oli analyyttisesti puhdas sisältäen 0,50 ekvivalenttia hydrataatio-vettä, sul.p. 195 °C (haj.).

Esimerkki 7 3-(dietyyliamino)-5-metoksi-l-fenyyli-N-lH-tetratsol-5-yyli-lH-indoli-2-karboksiamidi

Seosta, jossa oli 3,0 g (0,010 moolia) 3-(dietyyliamino)-5-metoksi-lH-indoli-2-karboksyylihappo-etyyliesteriä, 5,0 g (0,036 moolia) kaliumkarbonaattia, 0,50 g (0,009 moolia) kaliumhydroksidia, 0,30 g (0,001 moolia) kupari(I)bromidia ja 30,0 ml (44,7 g; 0,28 moolia) bromibentseeniä, hämmennettiin argonatmosfäärissä ja kuumennettiin palautusjääh-dyttäen 3 tuntia. Reaktioseos suodatettiin kun se oli vielä kuumaa celite-suodatusapuainekerroksen läpi. Suodatus-kakku pestiin kaksi kertaa lämpimällä tolueenilla ja yhdistetyt suodokset haihdutettiin. Jäännös liuotettiin pieneen määrään dikloorimetaania ja puhdistettiin pikakroma-tografisesti (piihappogeeli, eluointi 15% etyyliasetaattia heksaanissa), saatiin 2,4 g (66% saanto) välituotetta, joka oli 3-(dietyyliamino)-5-metoksi-l-fenyyli-lH-indoli-2-karboksyylihappo-etyyliesteri, öljynä.

Liuos, jossa oli 2,0 ml (1,44 g; 0,014 moolia) di-isopro-pyyliamiinia 20 ml:ssa tetrahydrofuraania typpsfää- 47 8471 9 rissä, jäähdytettiin -10 °C:seen ja käsiteltiin 5,4 ml:lla (0,014 moolia) 2,6 M n-butyylilitiumia heksaanissa. Hämmennettiin 5 minuuttia, jonka jälkeen lisättiin tipoittain liuos, jossa oli 0,43 g (0,0051 moolia) vedetöntä 5-amino-tetratsolia 20 mlrssa 1,3-dimetyyli-2-imidatsolidinonia. Reaktioseosta hämmennettiin 2 tuntia -10 °C:ssa, jonka jälkeen lisättiin tipoittain liuos, jossa oli 1,7 g (0,0046 moolia) aikaisemmin kuvattua 3-(dietyyliamino)-5-metoksi-l-fenyyli-lH-indoli-2-karboksyylihappo-etyylieste-riä 20 mlrssa tetrahydrofuraania. Uutta seosta hämmennettiin 3 tuntia -10 °C:ssa, sen jälkeen reaktio sammutettiin lisäämällä vesipitoista, kyllästettyä ammoniumkloridiliuos-ta. Koko reaktioseos lisättiin 100 mitään jäävettä ja uutettiin kaksi kertaa eetterillä (orgaaniset kerrokset hylättiin). Vesipitoinen faasi jäähdytettiin jäissä ja ha-potettiin pH-arvoon 4 laimealla kloorivetyhapolla karbamo-yylitetratsolituotteen saostamiseksi, saatiin 0,25 g (13% saanto), sul.p. 105-112 °C.

Esimerkki 8 5-metoksi-3-(metyylitio)-1-fenyyli-N-lH-tetratsol-5-yyli-1H-indoli-2-karboksiamidi

Seosta, jossa oli 1,2 g (0,0038 moolia) 5-metoksi-3-(metyy-litio)-l-fenyyli-lH-indoli-2-karboksyylihappoa ja 0,74 g (0,0046 moolia) 1,1'-karbonyylibis-(lH-imidatsolia) 50 mltssa asetonitriiliä, hämmennettiin 50 °C:ssa typpiatmos-fäärissä l tunti. Reaktioseosta jäähdytettiin vähän ja se käsiteltiin seoksella, jossa oli 0,40 g (0,0047 moolia) vedetöntä 5-aminotetratsolia ja 1,1 ml (0,80 g; 0,0079 moolia) trietyyliamiinia 25 mlrssa lämmintä asetonitriiliä. Sen jälkeen uutta seosta hämmennettiin 50 ‘Crssa 16 tuntia, jäähdytettiin ja lisättiin 200 g:aan jää/vettä. Hapotta-malla pH-an 4 etikkahapolla, saatiin raakatuote kiteytymään, se suodatettiin ja pestiin vedellä. Kiteyttämällä 48 8471 9 uudestaan 30%:isesta asetonitriilistä 2-propanolissa, saatiin 0,92 g (64% saanto) analyyttisesti puhdasta karbamo-yylitetratsolituotetta, sul.p. 252-253 °C.

Samalla tavalla valmistettiin edellä esitetyn menetelmän mukaisesti sopivasta karboksyylihaposta: 5-metoksi-3-[(1-metyylietyyli)tio]-1-fenyyli-N-lH-tet-ratsol-5-yyli-lH-indoli-2-karboksiamidi, sul.p. 247-250 °C (haj.).; 5-metoksi-3-[(1-metyylietyyli)tio]-1-fenyylimetyyli-N-lH-tetratsol-5-yyli-lH-indoli-2-karboksiamidi, sul.p. 254-256 °C (haj.) ja 5-metoksi-l-fenyyli-3-(fenyylitio)-N-lH-tetratsol-5-yyli-lH-indoli-2-karboksiamidi, sul.p. 243-245 °C (haj.).

Esimerkki 9 5-metoksi-3-(metyylisulfonyyli)-1-fenyyli-N-lH-tetratsol-5-yyli-lH-indoli-2-karboksiamidi

Liuos, jossa oli 1,2 g (0,0032 moolia) 5-metoksi-3-(metyyli tio)-1-fenyyli-N-lH-tetratsol-5-yyli-1H-indoli-2-karbok-siamidia 75 mlrssa vettä sisältäen 0,27 g (0,0032 moolia) natriumbikarbonaattia, käsiteltiin lietteellä, jossa oli 2,0 g (0,012 moolia) kaliumpermanganattia 75 ml:ssa asetonia. Hämmennettiin ympäröivässä lämpötilassa 2 tuntia, jonka jälkeen seos suodatettiin celite-suodatusapuaineker-roksen läpi. Suodos jäähdytettiin jäissä ja hapotettiin pH-arvoon 4 etikkahapolla raaan sulfonituotteen saostami-seksi. Kiinteä aine suodatettiin, pestiin vedellä ja kiteytettiin uudestaan 2-propanoli(asetonitriili/vedestä (10:20:1), saatiin 0,38 g (28% saanto) analyyttisesti puhdasta sulfonituotetta, sul.p. 263 °C (haj.).

49 8471 9

KAAVIO I Q

baR3

COOH

L2

Y

Q

i2

KAAVIO II Q

bnr’ L2

N—N

ii2N-K II 11

N—N H

Q

bcc-n - ^2 11 H **

R H

KAAVIO III

so 8471 9 (Srf s

^/^N^COOR

!2 1) KOH; 2) H+ tai 1) KO—j-, DMSO; 2) H+ \!

Q

Kj'3 k:

KAAVIO IV

51 8471 9 «-OgcX,

H

alkyylialdehydi Vaihe 1 NaBE.CN f ^ ^c^n^oooc2h5

E

Vaihe 2 R^Br(Cl) ^nr7r8 q^Ottc “i ^?,coo:2h5

KAAVIO V

52 84 71 9

Q

H

R2Br(Cl)

Q

b^LcOOH >κχΙ i2

Q

β^ΟΜΗ,

'J

S0C12 ' r

: . O

o—Qjrf21 ees- k2 9 R MgBr Q ? 9 fert::_Ri — ^^n^cocch 12

R

KAAVIO V (jatkuu) 53 84719

Q

"2 i2 3 ^XXcCCH K3

R2 H R N —N

I H2N I

I * N-N

kytkentäreagenssi

Q

tecr "r9 ? -M

r2 O H N-N

[o] ▼ V '|>2

R2 H n-N 0 H

Claims (3)

1. 54 8471 9