FI81357B - Foerfarande foer framstaellning av griseolinsyraderivat. - Google Patents

Description

81 357 1 Menetelmä griseoliinihappojohdannaisten valmistamiseksi Förfarande för framställning av griseolinsyraderivat 5

Keksinnön kohteena on menetelmä griseoliinihappojohdannaisten, joilla on kaava (I): 10 vVo\] HQQCN)==iY (I) HQOC-/ \ ® OR12 15 0Rl2 missä: 12 20 R on vety tai asyyliryhmä A tarkoittaa seuraavan kaavan mukaista ryhmää: o5 25 Λ to 30 | jossa: 5 9 10 11 9 R on vety tai kaavan -OR , -NR R tai SR mukainen ryhmä, jossa R^ on vety tai Cj-C^-alkyyliryhmä ja R^ ja R^ on vety, C^-C^-alkyyli, 35 C -C -hydroksialkyyli, C,-C--aminoalkyyli, fenyyli, naftyyli, bentsyyli, 1 b 1 6 10 11 amino tai Γ^-C^-alkoksi tai R ja R voivat yhdessä typpiatomin kanssa, johon ne liittyvät, olla piperidino- tai morfolinoryhmä; 2 81357 ^ ja niiden farmaseuttisesti hyväksyttävien suolojen ja estereider. valmistamiseksi, mutta poislukien 7'(R)-griseoliinihapon itsensä ja sen suolat.

Keksintö koskee sarjaa uusia griseoliinijohdannaisia ja aikaansaa mene-5 telmiä niiden käyttämiseksi ja niitä sisältäviä seoksia.

Griseoliinihappo on nukleosiidityyppinen yhdiste, jossa on adeniiniemäs ja kaksi karboksyylihapporyhmää. Se paljastettiin ensin muun muassa Eurooppapatenttijulkaisussa n:o 29329A, mutta sen rakenne ei siinä vai-10 heessa ollut tunnettu. Sen rakenne paljastettiin ensiksi US-patenttijul-kaisussa 4,460,765 (hakija sama kuin tässä hakemuksessa) ja julkaistiin sen prioriteettipäivän jälkeen.

Griseoliinihapon rakenne voidaan ilmaista seuraavalla kaavalla: 15 NH2 S 7 'iY\ " »i 25

"”'V \ V

30 ,/\ Λ1—21 7CH nu / \ HOOC OH 9' 35 3 81 357 1 On huomattava, että luonnon griseoliinihappo ollen luonnollisen biosynteesin tuote, syntetisoituu stereospesifisesti. Tosiassa sekä 2'- että '/'-asemissa se on R-konfiguraatiossa.

5 International Pure and Applied Chemistry'n (I.U.P.A.C.) suositusten mukaisesti keksinnön mukaisia yhdisteitä nimitetään griseoliinihappojoh-dannaisiksi pitäen griseoliinihappoa emärakenteena. Tässä yhteydessä käytetty numerointijärjestelmä on sama kuin edelläolevassa griseoliinihapon kaavassa esitetty.

10

Nimettäessä keksinnön mukaisia spesifisiä yhdisteitä tämän sopimuksen mukaisesti substituenttien 2'- ja 7'-asemissa oletetaan olevan R-konfi-guraatiossa (kuten luonnon griseoliinihapolla), jollei toisin esitetä.

15 Griseoliinihapolla samoin kuin keksinnön mukaisilla johdannaisilla on kyky inhibioida syklisen adenosiinimonofosfaatti (cAMP)-fosfodiesteraasin (PDE) aktiivisuutta ja siten se voi lisätä cAMP:n tasoa sillä käsitellyn potilaan soluissa.

20 On hyvin tunnettua, että cAMP, jota on laajalti jakautuneena eläinkudoksiin, toimii sekundäärisenä lähettinä ja välittää lukuisien hormonien vaikutuksen; sen tuloksena cAMP:lla on joukko erittäin tärkeitä fysiologisia ja biokemiallisia rooleja. Lisäksi sillä tiedetään olevan vaikutusta tai osuutta: solujen jakautumiseen, kasvuun ja eriytymiseen; sydämen 25 supistumisvaiheeseen; punasolujen muodostukseen; keskushermostojärjestel-män erilaisiin toimintoihin; immuunisuusreaktioihin; ja insuliinin ja histamiinin vapautumiseen. Sen pitoisuus kudoksissa ja siitä johtuen sen vaikutus näihin erilaisiin toimintoihin riippuu tasapainosta cAMP:ia syntetisoivan entsyymin (adenylaatti-syklaasin) ja cAMP PDE:tä hajottavan 30 entsyymin välillä. Inhibiittori cAMP PDE:tä vastaan lisäisi cAMPrn tasoa soluissa ja sillä olisi siten arvoa angiokardio-kineettisenä aineena, astmalääkkeenä, mietona lihasrentouttajana, psykotrooppisena tai neu-rotrooppisena aineena, tulehdusta estävänä aineena, syöpää estävänä aineena ja sokeritaudin hoidossa.

Griseoliinihapolla on osoitettu olevan joukko edellisessä kappaleessa kuvattuja vaikutuksia ja olemme nyt keksineet sarjan uusia griseoliini- 35 4 81357 1 happojohdannaisia, joilla samalla tavalla on näitä vaikutuksia, mutta sen lisäksi yllättävän alhainen myrkyllisyys. Erikoisesti keksinnön mukaisten yhdisteiden on havaittu parantavan aivojen aineenvaihduntaa huomattavasti, tehostavan tunnettujen syöväntorjunta-aineiden vaikutusta ja 5 tehostavan insuliinin vaikutusta. Lisäksi keksinnön mukaisten yhdisteiden on havaittu parantavan veren viskositeettia.

Keksinnön kohteena on siten uusia yhdisteitä, joilla on estävä vaikutus cAMP PDErtä vastaan sekä alhainen myrkyllisyys.

10

Keksinnön lisäkohteena on farmaseuttinen seos sellaisten orgaanisten häiriöiden parantamiseksi, jotka johtuvat cAMP:n riittämättömästä tasosta kudoksissa.

15 Keksinnön avulla voidaan aikaansaada myös farmaseuttinen seos, joka käsittää ainakin yhden keksinnön mukaisen yhdisteen seoksena farmaseuttisesti hyväksyttävän kantoaineen tai laimentimen kanssa.

5 9

Kun R tarkoittaa kaavan -OR ryhmää, se on hydroksi tai alkoksi.

20 Alkoksiryhmä voi olla suoran tai haarautuneen ketjun ryhmä ja esimerkkejä ovat ryhmät metoksi, etoksi, propoksi, isopropoksi, butoksi, isobutoksi, sek-butoksi, t-butoksi, pentyylioksi ja heksyylioksi.

Ryhmän edustaessa kaavan -NR^R^ aminoryhmää tai substituoitua amino-25 ryhmää R^ ja R11 voivat olla samoja tai erilaisia ja kumpikin tarkoittaa vetyatomia, Cj-C^ alkyyliryhmää, C^-C^ hydroksialkyyliryhmää, C^-C^ aminoalkyyliryhmää, aralkyyliryhmää, aryyliryhmää, C.-C, alkoksiryhmää, 10 11 16 aminoryhmää; tai R ja R yhdessä voivat muodostaa syklisen amino- ryhmän. Ellei toisin esitetä suositellaan sitä, että R^ tarkoittaa 30 vetyä ja R^ tarkoittaa vetyä tai yhtä edellä identifioiduista ryhmistä.

Kun R^ ja/tai R^ tarkoittavat alkyyliryhmää, kaavan -NR^R^ edustama ryhmä voi olla mono- tai di-alkyyliaminoryhmä, erikoisesti metyyliamino-, dimetyyliamino- etyyliamino- dietyyliamino-, propyyliamino-, dipropyyli-35 amino-, butyyliamino-, isobutyyliamino-, sek-butyyliamino-, t-butyyli- amino-, pentyyliamino- ja heksyyliamino-ryhmät. Kun R^ tarkoittaa hydroksialkyyliryhmää, suositeltavia esimerkkejä kaavan -NR^R^ edustamista tl 5 81357 ^ ryhmistä ovat 2-hydroksietyyliamino- ja 3-hydroksipropyyliaminoryhmät.

Kun R tarkoittaa aminoalkyyliryhmää, suositeltavia esimerkkejä kaavan -NR* -R*·* edustamista ryhmistä ovat 2-aminoetyyliamino- ja 3-aminopropyy-liaminoryhmät. Kun R tarkoittaa aralkyyliryhmää, suositeltavia esimerk-5 kejä kaavan -NR*^R** edustamista ryhmistä ovat bentsyyliamino, £-metyyli-bentsyyliamino-, £-metoksibentsyyliamino-, £-klorobentsyyliamino-, fenetyyliamino-.cfc-naftyylimetyyliamino-, ja β-naftyylimetyyliaminoryhmät. Kun R tarkoittaa aryyliryhmää, suositeltavia esimerkkejä kaavan -NR***R·** edustamista ryhmistä ovat aniliino-, £-toluidiini-, £-anisidiino-, 1C £-kloroaniliino-,o£-naftyyliamino- jajj-naftyyliaminoryhmät. Kun R*^ tarkoittaa alkoksiryhmää, suositeltavia esimerkkejä kaavan -NR^R**- edustamista ryhmistä ovat metoksiamino-, etoksiamino- ja propoksiaminoryhmät.

Kun R*** tarkoittaa aminoryhmää, kaavan NR^R**" edustama ryhmä on mieluimmin hydratsiinoryhmä. Kun R*** ja R*"*" yhdessä sen typpiatomin kanssa, 15 johon ne ovat kiinnittyneet, tarkoittavat syklistä aminoryhmää, tämä voi valinnaisesti sisältää ainakin yhden muun heteroatomin valittuna ryhmästä happi, typpi ja rikki ja mielellään se sisältää joko ei muuta heteroatomia tai yhden muun heteroatomin valittuna ryhmästä happi ja typpi. Suositeltavia sellaisista syklisistä aminoryhmistä, joita voi 20 edustaa kaava NR^R*-*- ovat 1-pyrrolidinyyli-, 1-piperatsinyyli-, morfoliino- ja 4-metyyli-l-piperatsinyyliryhmät.

Kaavan (I) yhdisteet sisältävät kaksi karboksiryhmää ja ne voivat täten muodostaa mono- tai di-suoloja ja mono- tai di-estereitä. Di-suolojen ja 25 di -estereiden tapauksessa suolojen kationiset osuudet tai esterien alko-holiosuudet voivat olla samoja tai erilaisia. Käytännössä on kuitenkin helpointa valmistaa di-suoloja tai di-estereitä, erikoisest niitä, joissa molemmat kationiset osuudet tai molemmat alkoholiset osuudet ovat samoja.

30 Esterin alkoholiosan luonteen suhteen ei ole mitään erityistä rajoitusta edellyttäen että se ei vähennä tai ei vähennä epäsuotavassa määrin yhdisteen aktiivisuutta tai lisää sen myrkyllisyyttä ja kaikkia tämäntyyppisille yhdisteille tavallisesti muodostettuja estereitä voidaan muodostaa keksinnön mukaisilla yhdisteillä. Esimerkkejä estereistä ovat: C^-C^ al-35 kyyliesterit, erikoisesti metyyli-, etyyli-, propyyli- ja butyyliesterit; aralkyyliesterit, erikoisesti bentsyyli- ja bentshydryyliesterit; ali-faattiset asyylioksialkyyliesterit (erikoisesti asyylioksimetyyli- ja 6 81 357 ^ asyylioksietyyliesterit), kuten asetoksimetyyli-, propionyylioksimetyyli-, butyryylioksimetyyli-, pivaloyylioksimetyyli-, 1-asetoksietyyli., 1-propio-nyylioksietyyli-, lbutyryylioksietyyli- ja l-pivaloyylioksietyy.'.i-esterit; (C -C4 alkyyli)oksikarbonyylioksietyyli-esterit, kuten l-metoksikarbonyyli-5 oksietyyli-, 1-etoksikarbonyylioksietyyli-, l-propoksikarbonyyl:Loksi- etyyli-, 1-isopropoksikarbonyylioksietyyli-, l-butoksikarbonyylioksietyy-li- ja 1-isobutoksikarbonyylioksietyyli-esterit; heterosykliset esterit kuten ftalidyyliesterit; ja heterosyklyyli-metyyliesterit (joissa hetero- 9 . syklinen ryhmä on mieluimmin sellainen kuin R :lle on määritelty) esi-10 merkiksi 5-metyvli-2-okso-l,3-dioksolen-4-yylimetyvli-esterit.

Keksinnön mukaisten yhdisteiden suolojen muodostamiseen käytettyjen kationien luonteen suhteen ei ole mitään erityistä rajoitusta edellyttäen että ne eivät vähennä, ainakaan epäsuotavassa määrin, aktiivisuutta tai lisää 15 yhdisteiden myrkyllisyyttä. Suositeltaviin suoloihin kuuluvat suolat al-kalimetallien (kuten natrium tai kalium) tai maa-alkalimetallien (kuten kalsium) kanssa.

Kun ryhmä R"* tarkoittaa aminoryhmää, keksinnön mukaiset yhdisteet muo-20 dostavat myös happamia additiosuoloja. Sellaisten suolojen muodostamiseen käytetyn hapon luonne ei ole kriitillinen edellyttäen että se ei vähennä, ainakaan epäsuotavassa määrin, aktiivisuutta tai lisää yhdisteiden myrkyllisyyttä. Esimerkkeihin sellaista hapoista kuuluvat: epäorgaaniset hapot, kuten suolahappo, rikkihappo ja fosforihappo; orgaaniset karbok-25 svylihapot, kuten etikkahappo, oksaalihappo, maleiinihappo, meripihka- happo, sitruunahappo, viinihappo, fumaarihappo, lauriinihappo, steariini-happo ja palraitiinihappo; ja sellaiset orgaaniset sulfonihapot kuten metaanisulfonihappo, bentseenisulfonihappo ja £-tolueenisulfonihappo.

30 Keksinnön mukaisilla yhdisteillä on molekyyleissään joukko epäsymmetrisiä hiiliatomeja ja ne voivat siksi esiintyä erilaisten stereoismeerien muodossa. Esilläoleva keksintö sisältää sekä yksittäiset eristetyt isomeerit sekä näiden isomeerien seokset. Griseolihappo, ollen luonnon tuote, on yksinkertainen isomeeri, jossa sekä 2T- että 7’-hiiliatomit ovat R-konfi-35 guraatiossa; griseolihaposta valmistetut yhdisteet voivat säilyttää saman konfiguraation tai niillä voi olla käänteinen konfiguraatio yhdessä tai useammassa asymmetrisessä hiiliatomissa. Esimerkiksi yhdisteiden konfigu-

II

7 81 357 1 raatio 2'-asemassa voi olla ¢4. tai/3, konfiguraatio 7'-asemassa voi olla RS, R tai S.

Esimerkkejä keksinnön mukaisista yhdisteistä annetaan seuraavassa luet-5 telossa; jäljempänä yhdisteet identifioidaan, milloin se on sopivaa, niille tässä luettelossa annetuilla numeroilla.

52. 6-kloro-6-desaminogriseoliinihappo 53. 6-desamino-6-hydrogriseoli inihappo 10 54. 6-desamino-6-merkaptogriseoliinihappo 5 57. N -metoksigriseoliinihappo 58. N^-metyy1igriseoliinihappo 59. N -N^-dimetyyligriseoliinihappo 60. 6-desanino-6-hydratsiinogriseoliinihappo 15 61. N^-(2-hydroksietyyli)griseoliinihappo 62. N^-(2-aninoetyyli)griseoliinihappo 63. N^-bent.syvligriseoliinihappo 64. N^-fonetyyligriseoliinihappo 65. N^- O^-naftyylimetyyligriseoliinihappo 20 66. 6-desamino-6-piperidinogriseoliinihappo 67. 6-desamino-6-morfolinogriseoliinihappo 2' 7' 72. 0 ,0 -diasetyyli-6-kloro-6-desaminogriseoliinihappo ~ 2' 7' 73. dimetyyli 0 ,0 -diasetyyli-6-kloro-6-desaminogriseolaatti 2' 7’ 78. dimetyyli O -bentsoyyli-0 -mesyyligriseolaatti 2 ’ ~7' 25 80. dimetyyli 0 -bentsoyyli-0 -trifluorometaanisulfonyyligriseolaatti 7 * ~ ~~ 95. O -metyyligriseoliinihappo 96. θ' -etyyligriseoliinihappo " 7 * 97. 0 -propyyligriseoliinihappo 7' 98. O -butyyligriseoliinihappo ~7' 30 99. O -bentsyvligriseoliinihappo 7 · 100. 0 -(tetrahydropyran-2-yyli)griseoliinihappo _ 21 71 103. dimetyyli P -mesyyli-0 -(tetrahydropyran-2-yyli)griseolaatti 2’ 7’ 104. dibentshydryyli O -mesyyli-0 -(tetrahydropyran-2-yyli)griseolaatti 115. 2'-bentsyyliamino-2'-deoksigriseoliinihappo 35 116. 2' -asetamido-2’-deoksigriseoliinihappo 117. 2’-bentsamido-2'-deoksigriseoliinihappo 2' 118. O -metyyligriseoliinihappo 8 81 357 1 2' 119. 0“ -etyyligriseoliinihappo 2' 120. 0 -propyyligriseoliinihappo 2’ 121. 0 -butyvligriseoliinihappo 124. 6-desamino-6-metokslgriseoliinihappo £ 125. N^-fenyyligriseoliinihappo 2' 7' 1 128. dibentshydryyli 0 ,0 -diasetyyli-6-desamino-6-hydroksi-N -(2,4,6- t rime tyy liber, t syyli) grlseolaatti 145. bis(1-asetoksietyyli)griseolaatti 146. hls(1-propionyylioksietyyli)grlseolaatti 1C 147. bis(l-butyryylioksietyyli)griseolaatti 149. bis( 1-metoksi karbonvylioksietyyl i)grlseolaatti 150. bls(2-etoksikärbonyylioksietyyli)grlseolaatti 151. bis(1-propoksikarbonyylioksietyyli)grlseolaatti 152. bis(1-isoproksikarbonyylioksietyyli)griseolaatti 15 153. bis(1-butoksikarbonyylioksietyyli)griseolaatti 154. bis(1-isobutoksikarbonyylioksietyyli)griseolaatti 155. diftalidyyligriseolaatti 157. bis(1-asetoksietyyli-6-desamino-6-hydroksigriseolaatti 158. bis(l-propionyylioksietyyli)-6-desamino-6-hydroksigriseolaatti 159. bis(l-butyryylioksietyyli)-6-desamino-6-hydroksigriseolaat:i 161. bis(l-metoksikarbonyylioksietyyli)-6-desamino-6-hydroksigriseo-laatti 162. bis(1-etoksikarbonyvlioksietyyli)-6-desamino-6-hydroksigriseolaatti 163. bis(1-propoksikärbonyylioksietyyli)-6-desamino-6-hydroksigriseo- ^ laatti 164. bis(1-isopropoksikarbonyylioksietyyli)-6-desamino-6hydroksigriseo-laatti 165. bis(1-butoksikarbonyylioksietyyli)-6-desamino-6-hydroksigriseo- laatti on 166. bis(l-isobutoksikarbonyylioksietyyli)-6-desamino-6-hydrok£igriseo-laatti 167. diftalidyyli 6-desamino-6-hydroksigriseolaatti 169. 7 ' (jl)-griseol iinihappo 35 9 81357 1 Suositeltavia keksinnön mukaisia yhdisteitä ovat yhdisteet n:o 54, 58, 62, 63, 65, 125, 145, 146, 147, 149, 150, 155, 157, 161, 162 ja 167. Näistä kaikkein suositeltavimpia ovat yhdisteet n:o 54 ja 58.

5 Keksinnön mukaisia yhdisteitä voidaan valmistaa millä tahansa seuraavasti kuvatuista reaktiokaavloista: 10 15 20 25 30 35 10 81 357

OH OH

m rSrv "^Sr'V

v»lhe 30 ^nAN/ v.lfe Sg I ) .¾¾ spi ,m K» “ (XXII m valhe 23 r5 z '0C> 0c> , |V> ΛζΦ -0 # IXXiliJ {ΧΧΠ) valhe 26 ,r 6>

oJ (XXVI

Hoocv/==\_JI

™κ-Γ°Πη

OH

II

Π 81357 1 15 12

1 Edelläolevissa kaavioissa R -R ovat kuten edellä on määritelty. R

edustaa asyyliryhmää, joka voi olla mikä tahansa niistä asyyliryhmistä, 9 13 jotka on edellä määritelty ryhmälle R . R tarkoittaa karboksi-suojaryh- mää ja se voi olla mikä tahansa edelläviitatuista esterin muodostavista 12 13 5 ryhmistä Kun kaksi tai useampi R :n ja R :n edustamista ryhmistä on läsnä jossakin yhdisteessä, ne voivat olla samoja tai erilaisia, mutta sopivasti samoja. Ac tarkoittaa asyyliryhmää ja se voi olla mikä tahansa niistä ryhmistä, jotka on edellä määritelty ryhmälle R . M tarkoittaa alkalimetalliatomia (esimerkiksi natrium- tai kaliumatomia). Z ja Z’ 10 voivat olla samoja tai erilaisia ja kumpikin tarkoittaa halogeeniatomia, esimerkiksi kloor-, bromi- tai jodiatomia.

Keksinnön mukaisissa prosesseissa käytetyistä vaiheista voidaan tehdä seuraava yhteenveto: 15 (1) Karboksyylihapon esteröinti (vaihe 22) (a) Bentshydryyliesterin muodostamiseksi 20 Kussakin näistä vaiheissa lähtöaine, joka on vapaita karboksyylihapporyh-miä sisältävä yhdiste, saatetaan reagoimaan difenyylidiatsometaanin kanssa. Reaktio suoritetaan mieluimmin liuottimen läsnäollessa, jonka laatu ei ole kriitillinen edellyttäen, että sillä ei ole haitallista vaikutusta reaktioon. Suositeltava liuotin on vesipitoinen asetoni.

25

Reaktiolämpötila ei ole erityisen kriitillinen ja siksi suoritamme normaalisti reaktion lämpötilassa, joka on alueella 0-100°C, edullisesti mukavuussyistä huoneenlämpötilassa. Reaktoon tarvittava aika vaihtelee riippuen reagenssien luonteesta ja reaktiolämpötilasta, mutta normaalisti 30 riittää kuitenkin 15-24 tunnin pituinen aika.

(b) Metyyliesterin esteröinti Tässä prosessissa lähtöaineen karboksyyliryhmä tai -ryhmät muutetaan 35 vastaaviksi metyyliesteriryhmiksi saattamalla karboksyylihappo reagoimaan diatsometaanin, trimetyylisilyylidiatsometaanin tai l-metyyli-3-£-tolyy-litriatseenin kanssa. Reaktio suoritetaan mieluimmin liuottimen läsnä- 12 8Ί357 ^ ollessa, jonka luonne ei ole kriitillinen edellyttäen, että sillä ei ole haitallista vaikutusta reaktioon ja että se liuottaa lähtöainetta, ainakin jossain määrin. Vesipitoista asetonia tai vesipitoista dimetyylifor-mamidia suositellaan.

<; w

Reaktiolämpötila ei ole erikoisen kriitillinen ja lämpötilaa 0°C:sta ympäristön lämpötilaan suositellaan. Reaktioon tarvittava aika vaihtelee riippuen reaktioaineiden luonteesta ja reaktiolämpötilasta. Normaalisti riittää kuitenkin aika, joka vaihtelee 1 tunnista 10 tuntiin.

1C

(c) Alemman alkyyliesterin esteröinti Tässä prosessissa lähtöaineena oleva karboksyylihappo muutetaan vastaavaksi alemmaksi alkyyliesteriksi käsittelemällä sekahappoanhydrydillä.

15

Sekahappoanhydridi valmistetaan normaalisti antamalla alemman alkoholin (kuten meetanolin, etanolin tai propanolin, tai muun alkoholin, jonka esteri halutaan valmistaa) reagoida tavanomaisen aineen, kuten bentsoyyli-kloriidin tai kloorietyylikarbonaatin kanssa.

20

Reaktio suoritetaan mieluimmin liuottimen läsnäollessa, jonka luonne ei ole kriitillinen edellyttäen, että sillä ei ole haitallista vaikutusta reaktioon. Yleisesti suosittelemille liuottimena käytettäväksi alkoholia, jonka esteri on tarkoitus valmistaa.

25

Reaktiolämpötila ei ole erikoisen kriitillinen jase voi olla sopivasti alueella -20°C - +100°C, mutta sivureaktioiden välttämiseksi suositellaan lämpötilaa, joka on -10°C:sta ympäristäön lämpötilaan. Reaktioon tarvittava aika vaihtelee riippuen reaktioaineiden luonteesta ja reaktiolämpö-30 tilasta. Kun reaktio suoritetaan esimerkiksi ympäristön lämpötilassa, se vaatii normaalisti noin 15 tuntia.

(2) Asylointiprosessi 35 (a) Täydellinen asylointi (vaihe 23) Tässä prosessissa asyloidaan kaikki asemat, joissa asylointi on mah-

II

13 81 357 1 dollista. Lähtöaine saatetaan reagoimaan tavanomaisen asylointiaineen esimerkiksi happohaloidin (kuten asetyylikloridi, butyryylikloridi, palmi-toyylikloridi tai bentsoyylikloridi) tai happoanhydridin (kuten etikka-ahppoanhydridi tai bentsoehappoanhydridi) kanssa. Reaktio suoritetaan 5 mieluimmin happoa sitovan aineen, kuten trietyyliamiinin tai pyridiinin läsnäollessa.

Reaktio suoritetaan edullisesti liuottimen läsnäollessa, jonka luonne ei ole kriitillinen edellyttäen että sillä ei ole haitallista vaikutusta 10 reaktioon. Kun happoa sitovana aineena käytetään pyridiiniä, sitä käytetään mieluimmin niin riittävästi, että se toimii myös reaktioliuotti-mena.

Reaktiolämpötila ei ole erikoisen kriitillinen ja suosittelemme reaktion 15 suorittamista lämpötilassa, joka on 0°C:sta ympäristön lämpötilaan. Reaktioon tarvittava aika vaihtelee riippuen reaktiolämpötilasta ja rea-genssien luonteesta, mutta normaalisti riittää 1-15 tunnin pituinen aika.

(3) Esterihydrolyysi 20

Alkyyliesterien hydrolyysi (vaihe 26) Tässä prosessissa alempi alkyyliesteri, josta alempi alkyyliryhmä toimii karboksi-suojaryhmänä, hydrolysoidaan emäksisissä olosuhteissa. Kun 25 lähtöaine sisältää muös asyylioksiryhmän, se voidaan samalla tavalla hydrolysoida vapaaksi hydroksiryhmäksi. Reaktio suoritetaan edullisesti vesipitoisessa väliaineessa, mieluimmin käyttäen alkalin, esimerkiksi natriumhydroksidin vesiliuosta sopivasti IN väkevyydessä.

30 Reaktiolämpötila ei ole erikoisen kriitillinen ja yleisesti suosittelemme reaktion suorittamista ympäristön lämpötilassa, jossa tarvitaan 1-15 tuntia.

(4) Deasylointi 35 (1) Deaminointi (vaihe 20) Tässä prosessissa aminoryhmä lähtöaineen 6-asemassa muutetaan hydroksi- i4 81357 1 ryhmäksi. Käytettävä reagenssi on edullisesti nitriitti (kuten natrium-nitriitti) ja sitä käytetään mieluimmin happamissa olosuhteissa. Happamuus aikaansaadaan mieluimmin etikkahapolla ja reaktioliuotin or sitten mieluimmin vesipitoinen etikkahappo. Jos lähtöaine on vain vaikeasti 5 liuokoinen, voi pH-arvon 4 omaava etikkahappopuskuriliuos olla suositeltavampi. Reaktiolämpötila on mieluimmin 0°C:sta ympäristön lämpötilaan ja reaktioon tarvittava aika vaihtelee normaalisti välillä 10-50 tuntia.

j0 (2) Halogenointi 6-asemassa (vaihe 24) Tässä prosessissa hydroksiryhmä lähtöaineen 6-asemassa halogenoIdaan, kun taas jäljelle jäävät hydroksiryhmät ja karboksiryhmät sopivasti suojataan.

j5 Halogenointiaine ei ole erikoisen kriitillinen ja tässä prosessissa voidaan käyttää mitä tahansa sellaista ainetta, jota normaalisti käytetään hydroksiryhmien halogenoiniseen heterosyklisessä yhdisteessä. Me suosit-telemme käytettäväksi fosforioksikloridia tai fosforioksibromidia. Happoa sitovan aineen läsnäololla voi olla katalyyttistä vaikutusta sopivien 20 sellaisten aineiden ollessa aromaattisia tertiäärisiä amiineja (kuten di-etyylianiliini tai dimetyylianiliini) tai alifaattisia tertiäärisiä amiineja (kuten trietyvliamiini).

Reaktio suoritetaan mieluimmin liuottimen läsnäollessa, jonka luonne ei 25 ole kriitillinen edellyttäen, että se ei haitallisesti vaikuta reaktioon. Yleisesti halogenointiaine itse voi toimia reaktioliuottimena kuten myös happoa sitova aine. Joissakin tapauksissa voidaan kuitenkin esteriä (kuten etyyliasetaattia) käyttää liuottimena yhdessä halogenointiaineen ylimäärän kanssa. Reaktio suoritetaan mieluimmin liuottimen kieiumispis-30 teessä. Reaktioon tarvittava aika vaihtelee riippuen reagensseista ja reaktiolämpötilasta. Esimerkiksi fosforioksikloridin ollessa halogenoin-tiaineena riittävä reaktioaika on normaalisti 10 minuuttia - 5 tuntia.

(3) Substituutio 6- tai 8-asemassa (vaihe 25) Tässä prosessissa valmistetaan griseoliinihappojohdannainen, jossa on haluttu substituenttl 6- tai 8-asemassa saattamalla vastaava johdan-

II

35 i5 81 357 1 nainen (jossa aminoryhmä 6-asemassa on korvattu halogeeniatomilla tai jossa on halogeeniatomi 8-asemassa) reagoimaan yhden erilaisista tyypeistä valittavan nukleofiiliaineen kanssa. Sopiviin sellaisiin aineisiin kuuluvat natriummetoksidi, natriumvetysulfidi, natriumatsidi, hydratsiini, 5 metyyliamiini, dimetyyliamiini,/3-hydroksietyyliamiini, bentsyyliamiini, naftyyliamiini, piperidiini tai morfoliini. Kun amiinia käytetään nukleof iiliaineena, reaktio etenee tasaisesti käyttäen amiinin ylimäärää eikä happoa sitova aine ole tarpeen. Kuitenkin muu nukleofiiliaine kuin amiini tarvitsee normaalisti happoa sitovan aineen läsnäoloa (kuten edel-10 lisissä prosesseissa mainitut) edellyttäen että se ei itse toimi nukleof iiliaineena.

Reaktio suoritetaan edullisesti liuottimen läsnäollessa, jonka luonne ei ole kriitillinen edellyttäen että sillä ei ole haitallista vaikutusta 15 reaktioon. Alempaa alkoholia, kuten metanolia tai etanolia, ja dimetyyli-formamidia suositellaan.

Reaktiolämpötjla ei ole erikoisen kriitillinen ja mielellään käytetään lämpötilaa ympäristön lämpötilasta liuottimen kiehumispisteeseen. Tar-20 vittava aika vaihtelee riippuen nukleofiiliaineesta ja reaktiolämpö-tilasta; esimerkiksi reaktio ympäristön lämpötilassa tarvitsee normaalisti noin 20 tuntia, kun taas reaktio liuottimen kiehumispisteessä tarvitsee normaalisti noin 6 tuntia.

25 7'-deoksigriseoliinihappo voidaan valmistaa myös viljelemällä 7'-deoksi- griseoliinihappoa tuottava mikro-organismia sukua Streptomyces, erikoisesti S. griseoaurantiacus n:o 43894 (FERM P-5223) sitä varten olevassa ravinteessa ja ottamalla sitten 7'-deoksigriseoliinihappo talteen viljel-mäliemestä.

30 S. griseoaurantiacus n:o 43894 on mikro-organismilaji, jokaa on identifioitu Eurooppa-patenttijulkaisussa n:o 29329 ja US-patentissa n:o 4 460 765 nimeLlä SANK 63479 ja talletettiin 9.10.1979 laitoksessa Fermentation Research Institute, Agency of Industrial Science and 35 Technology, Japan, missä se on saatavissa tunnistenumerolla FERM P-5223.

16 81 357 ^ Kuten hyvin tunnettua Actinomycetes-lajien, Streptomyces mukaaniuetteuna, ominaisuudet eivät ole kiinteitä ja niissä voi helposti tapahtua mutaatioita luonnollisista syistä ja keinotekoisen mutaation tuloksena. Vaikka tässä kuvataan 7'-deoksigriseoliinihapon valmistus erikoisesti edellä-5 kuvatun Streptomyces griseoaurantiacus-lajin viljelyllä, tämän organismin ja yleisesti minkä tahansa Streptomyces-lajin, joka kykenee tuottamaan 7'-deoksigriseoliinihappoa, käyttö on muös mahdollista.

7'-deoksigriseoliinihappoa tuottavan mikro-organismin viljely voidaan kek-10 sinnön tämän prosessin mukaisesti suorittaa olosuhteissa, joita tavanomaisesti käytetään Actinomycetes-lajien viljelyyn, esimerkiksi siten kuin on yleisesti kuvattu US-patentissa 4 A60 76A. Ravistettua viljelmää, nestemäisessä väliaineessa tai kiinteässä viljelyväliaineessa suositellaan. Kuitenkin yksityiskohtaiset muunnelmat edellä laajasti kuvattujen olosuh-15 teiden puitteissa ovat mahdollisia joko griseoliinihapon tai 7'-deoksigriseoliinihapon valmistuksen suosimiseksi toistensa suhteen.

Viljelyä varten käytetty ravinneväliaine voi olla seos, jollaista tavallisesti käytetään Actinomycetes'in viljelyyn. Siten se sisältäisi assi-20 miloituvaa hiililähdettä ja assimiloituvaa typpilähdettä. Sopivia assimiloituvia hiililähteitä ovat: väkevöity sokeriliuos (esim. ruokosokeri ja/tai inverttisokeri tai ruokosokerin seos toisen sokerin, kuten glukoosin tai maissisiirapin kanssa), tärkkelys, dekstroosi, mannitoli, fruktoosi, galaktoosi tai rhamnoosi tai mikä tahansa kahden tai useamman 25 seos. Typpilähde voi olla: orgaaninen tai epäorgaaninen yhdiste, esimerkiksi ammoniumkloridi, ammoniumsulfaatti, urea, ammoniumnitraatti tai natriumnitraatti, tai luonnontuotteita, kuten peptoni, lihauute, hiiva-uute, kuivattu hiiva, tuoreuute, maissinliotusneste, soyapapuliemi, soya-papujauho, casamiinohappo tai liukoiset kasvisproteiinit. Voidaan käyt-30 tää yksittäistä sellaista typpilähdettä tai mitä tahansa kahden tai useamman seosta. Lisäksi ravinneväliaine voi sisältää myös epäorgaanisia suoloja (kuten kaliumklorida, kalsiumkarbonaattia tai fosforihapposuoloja), valinnaisesti yhdessä muiden orgaanisten tai epäorgaanisten aineiden kanssa mikro-organismin kasvun tai sen 7'-deoksigriseoliinihapon tuotan-35 non edistämiseksi.

Il 17 81 357 ^ Viljelymenetelmä voi olla nesteviljelymenetelmä, edestakaisella tai pyörivällä ravistelulla, tai kiinteä viljelymenetelmä, syvä-sekoitusmenetelmän ollessa erikoisen suositeltava. Vaikka mikro-organismi kasvaa laajalla lämpötila-alueella, on erikoisen suositeltavaa suorittaa viljely 5 lämpötilassa 20-35°C ja pääasiallisesti neutraalissa pH-arvossa. Kun käytetään nestemäistä viljelymenetelmää, viljely suoritetaan normaalisti 48-120 tunnin aikana, jolloin 7'-deoksigriseoliinihappoa muodostuu ja kerääntyy viljelyliemiin. Viljelyn edistymistä voidaan tarkkailla ja 7'-deoksigriseoliinihappopitoisuus liemessä arvioida määrittämällä liemen 10 entsyymiestoaktiivisuus. Syvänesteviljelyn jälkeen viljelmäliemi tulee yleisesti osoittamaan 70-85 %:n estoaktiivisuutta.

BIOLOGINEN AKTIIVISUUS

15 Keksinnön mukaisilla yhdisteillä on erilaisia arvokkaita farmakologisia vaikutuksia. Siten ne osoittavat huomattavaa kykyä vastustaa PDE:n, sekä cAPM pde:n että oGMP:n (syklinen guanosiinimonofosfaatti) PDE:n aktiivisuutta; kyky edistää aivotoiminnan palautumista hapenpuutteen aiheuttaman aivovamman jälkeen; ne parantavat sokeriaineenvaihduntaa ja suurenergiais-20 ta fosfaattiaineenvaihduntaa paikallista aivoverettömyyttä potevissa rotissa; ne palauttavat punasolujen joustavuuden, joka on vähentynyt happomyrkytyksessä; ne lisäävät aivoverenkiertoa kaniineissa; ne edistävät aivotoimintojen palautumista aivoverettömyyttä potevissa rotissa; ja yhdistettynä anti-syöpäaineisiin tai insuliiniin ne parantavat niiden vai-25 kutusta. Näitä vaikutuksia selostetaan seuraavassa.

Keksinnön mukaisia yhdisteitä merkitään numerolla, joka niille on annettu edelläolevassa luettelossa.

30 Myrkyllisyys

Kokeessa olevat yhdisteet olivat griseoliinihappo ja yhdisteet n:o 26 ja 51 edelläolevasta keksinnön mukaisten yhdisteiden luettelosta. Koe-eläi-met olivat Fisher-rotua olevia koirasrottia. Rottia käytettiin kussakin 35 testissä viiden ryhminä.

i8 81357 1 Testattavat yhdisteet nautittiin yksittäisinä 50 mg/kg tai 100 mg/kg päiväannoksina koko neljän testipäivän ajan.

Annoksen ollessa 50 mg/kg kaikki kolme testiyhdistettä osoittivat 0/5 5 kuolleisuutta kokeen lopussa (eli viidestä rotasta kussakin testiryhmässä ei yksikään kuollut). Annoksella 100 mg/kg griseoliinihappo osoitti kuol. leisuutta 3/5 (0/5 ensimmäisen kahden päivän aikana ja 3/5 päivän jälkeen) . Molempien keksinnön mukaisten yhdisteiden kuolleisuudet annoksella 100 mg/kg olivat 0/5 kokeen lopussa, eli ei lainkaan kuolleisuutta.

1C

Nämä tulokset viittaavat siihen, että keksinnön mukaiset yhdisteet ovat todennäköisesti vähemmän myrkyllisiä kuin griseoliinihappo.

Fosfodiesteraasi (PDE) estovaikutus 15

Kolmekymmentäneljä keksinnön mukaista yhdistettä edelläolevan luettelon mukaisesti numeroituina, testattiin yhdessä vertailuaineena käytetyn teofylliinin kanssa.

20 Testi suoritettiin seuraten oleellisesti A.L. Pichard'in ja Y.U. Chung'in menetelmää Journal of Biological Chemistry, 251, 5726-5737 (1976) . Ro-tanaivoista saatua entsymaattista raakaliuosta käytettiin cAMP FDE:n lähteenä.

25 ^C-merkittyä cAMP:ia käytettiin substraattina. Sitä käytettiin 0,2 M tri-suolahappopuskuriliuoksessa (pH 8,0) riittävässä määrin aikaansaamaan lopullinen väkevyys 0,14 uM. "Tris" on tris-(hydroksimetyyli)aminometaani. Substraattiliuos sekoitettiin sopivaan määrään testattavaa yhdistettä liuotettuna 2-5 ui:aan dimetyylisulfoksidia ja 20 ui:aan käärmeenmyrkky-00 liuosta ja 40 ui:aan raakaa entsyymiliuosta. Tris-suolahappopuskuriliuos-ta lisättiin riittävästi muuttamaan kokonaistilavuus 100 ul:ksi. Seoksen annettiin reagoida 30°C:ssa 20 minuutin ajan. Tämän ajan kuluttua reaktio-seosta käsiteltiin Amberlite (kauppanimi) IRP-58 hartsilla ja jäännös-adenosiiniradiokatiivisuuden taso määritettiin. Koe suoritettiin useilla 05 konsentraatiotasoilla kullakin aktiivisella yhdisteellä ja tästä laskettiin 50% estoarvot (1,-q).

Il i9 81 357 ^ Koe toistettiin paitsi että guanosiinimonofosfaattia (cGMP) käytettiin substraattina cAMPrn asemasta. I_ arvo oGMP PDE arvoa vastaan laskettiin 5o myös.

5 Tulokset on esitetty taulukossa 1, missä I ^ arvot on annettu u-mooleina.

Taulukko 1 10 Yhdiste I ^ (p-mooleja)

n:o cAMP PDE oGMP PDE

53 14 1,2 15 54 19 9,1 58 2,8 14 59 31 39 60 5,4 4,8 63 7,4 9,7 20 ----------------------------------------------------------------------- teofylliini 360,0 196,0

Vertailua varten käytetty tunnettu yhdiste on teofylliini, jonka tiede-25 tään inhibioivan sekä cAMP PDEtä että oGMP PDE:tä ja sitä käytetään terapeuttisesti tätä tarkoitusta varten. Vähiten aktiivisella niistä keksinnön mukaista yhdisteistä, jotka on testattu, on I arvo noin yhtä suuruusluokkaa pienempi kuin vastaava teofyylliinin arvo, kun taas kaikkein tehokkaimmilla keksinnön mukaisista testatuista yhdisteistä on I arvo, 30 joka on 3-4 suuruusluokkaa alhaisempi osoittaen sitä, että keksinnön mukaisten yhdisteiden aktiivisuudet PDE inhibiittoreina ovat erikoisen korkeita.

Hapenpuutteen aiheuttamasta aivovauriosta toipumisen edistäminen Tässä kokeessa rotan hengitys lopetettiin riittäväksi ajaksi, että sen EEG (aivosähkökäyrä) jälki tuli suoraksi ja määritettiin aika, 35 20 8 1 357 1 joka tarvittiin, että EEG osoitti lisäaktiivisuutta senjälkeen kun hengitys oli käynnistetty uudelleen.

Nukutuksen alaisena työnnettiin canula rotan tracheaan, jolla oli jo 5 elektrodi upotettuna kalloon. Rotta saatiin liikkumattomaksi annoksella pancuroniumbromidia ja sen spontaani EEG rekisteröitiin. Sen jälkeen kun rotta oli herännyt nukutuksesta, kokeiltavaa yhdistettä suspensoituna karboksimetyyliselluloosan vesiliuokseen annosteltiin rotan vatsaonteloon. Koko kokeen ajan rotta saatettiin keinotekoisesti hengittämään; 30 minuu-10 tin kuluttua annostuksesta keinohengitys lopetettiin 120 sekunnin ajaksi. Kun hengitys oli jälleen alkanut EEG:n palautumiseen tarvittava aika (toi-pumisaika) määritettiin.

Suoritettiin kontrollikoe, jossa annosteltiin pelkkää karboksimetyylisel-15 luloosaa, jossa ei ollut aktiivista ainetta.

Tulokset osoittavat, että keksinnön mukainen yhdiste parantaa huomattavasti toipumisen ottamaa aikaa.

20 Vaikutus sokeri- ja korkeanenergiaiseen fosfaattiaineenvaihduntaan aivoverenvähyyttä potevan rotan aivoissa

Verenvähyyttä aivoissa aiheutettiin rotissa ja tutkittiin sokerin ja suu-renenergiaisen fosfaatin aineenvaihduntaa aivoissa.

25

Koerottien molemmat kaulavaltimot sidottiin ja samanaikaisesti annosteltiin testattavaa yhdistettä vatsaonteloon ruiskeena. Sokerien ja niiden metabolisten tuotteiden (glukoosi ja maitohappo) ja suurenergiaisen fosfaatin (ATP-adenosiinitrifosfaatti) määrät aivoissa määritettiin Lowry'n 30 ja Passonneau'n menetelmällä (A flexible system of enzymatic analysis, Academic Press, NewYork, 1972). Kun yhdistettä n:o 131 annosteltiin tasoilla 1 mg/kg tai 10 mg/kg, havaittiin lisäystä glukoositasoissa, vähennystä maitohappotasoissa ja lisäystä ATP-tasoissa rotilla, joilla oli verenvähyyttä aivoissa. Tämä viittaa siihen, että rottien sokeri- ja 35 suurenergiafosfaattiaineenvaihdunta oli palautunut joko osittain tai kokonaan.

2i 81357 1 Vaikutus happomyrkytyksen vähentämän punasolujoustavuuden palautumiseen

Koirasrottia käytettiin tässä kokeessa viiden ryhminä kutakin koetta varten. Testattava yhdiste suspendoitiin karboksimetyyliselluloosan vesi-5 liuokseen ja annosteltiin suun kautta. Kaksi tuntia nauttimisen jälkeen rotat nukutettiin pentobarbitaalilla ja sydämestä otettiin 5 ml verinäytettä. Sen pH säädettiin arvoon 5,1 ja näytteen annettiin seisoa. Punasolujen virtaavuus testattiin hiukan muunnetulla versiolla menetelmästä, joka on julkaistu lehdessä Journal of Clinical Pathology, 29_, 855-858 ΊΟ (1976). Kontrollieläimiä käsiteltiin samalla tavoin paitsi että karboksyy-liselluloosaliuos ei sisältänyt aktiivista yhdistettä. Tuloksista näkee, että keksinnön mukaiset yhdisteet parantavat huomattavasti punasolujen virtaavuutta hapotetussa veressä.

Ί5 Aivoverivirtauksen parantuminen

Koe-eläimet olivat koiraspuolisia kaniineja ja aivoverivirtaa testattiin termoelementtiparin avulla Hagiwara et al:n menetelmän mukaisesti [folia Pharmacol. Japan., 7J_ 709-725 (1975)J. Tuloksissa "Kasvu aivoverivirtauk-20 sessa (Vp)" ilmaistiin suhteena verivirtaan, joka on saatu aikaan syöttämällä papaveriinia suun kautta annoksena 1 mg/kg. "Kesto (Tl/2)" on aika minuuteissa, joka tarvitaan vähentämään lisäystä aivoverivirtauksessa puolella.

25 Tulokset osoittavat selvästi, että keksinnön mukaiset yhdisteet lisäsivät aivoverenvirtausta. Tämä lisäys oli pitkäkestoista ja merkittävää on se, että lääkkeellä ei ollut vaikutusta verenpaineeseen, toisin kuin tunnetuilla tähän tarkoitukseen käytetyillä kontrollilääkkeillä.

30 Veren viskositeetin paraneminen

Koe-eläimet olivat koiraspuolisia Wistar-rottia ja niitä käytettiin viiden ryhminä kutakin koetta varten. Rotat nukutettiin pentobarbitaalilla ja samanikaisesti testlyhdistettä syötettiin suun kautta taulukossa 5 esi-35 tettynä annoksena karboksimetyyliseolluloosasuspensiossa. Viipymättä tehtiin viilto niskaan ja otettiin 0,5 ml:n verinäyte kaulasuonesta. Tämän näytteen viskositeetti määrättiin rotaatioviskometrin avulla.

22 81 357 Ί Kolmenkymmenen minuutin kuluttua suun kautta nauttimisesta yhteinen pään-valtimo sidottiin bilateraalisesti. Tunti senjälkeen (eli 90 minuuttia suun kautta nauttimisen jälkeen) otettiin 0,5 ml:n lisäverinäyte kaulasuonesta ja sen viskositeetti määritettiin samalla tavalla.

5

Kunkin koe-eläimen veren viskositeetin keskiarvo ja sen standardIpoikkeama laskettiin kullakin rotaatioviskosimetrin neljästä leikkausnopeudesta (37,5,75,150 ja 375 s *). Kunkin ryhmän esisidonta- ja jälkisidonta-arvot (eli muutos 60 minuutin ajanjakson aikana) analysoitiin tilastollisella t-10 testillä. Tulokset on ilmoitettu taulukossa 2 seuraavasti: kullekin leikkausnopeudelle, jolla ei havaittu merkitsevää kasvua verenpaineessa (P^O.OS) esisidonta- ja jälkisidonta-arvojen välillä kirjoitetaan yksinkertainen +-merkki (+). Siten esimerkiksi jos millään neljästä leikkaus-nopeudesta ei ollut merkitsevää eroa viskositeetissa esisidonta- ja jäl-15 kisidonta-arvojen välillä, tulokset ovat ++++. Rinnakkain näiden kokeiden kanssa suoritettiin identtinen koe paitsi että koe-eläimille annettiin karboksimetyyliselluloosaliuosta pelkästään ilman aktiivista yhdistettä; tulokset tälle testiryhmälle osoittivat merkittävää nousua veren viskositeetissa kullakin neljästä leikkausnopeudesta.

20

Kuten taulukosta 2 voidaan nähdä, saavutettiin merkitsevä paraneminen (stabiloituminen) veren viskositeetissa ydisteellä 54 vähintään 50 mg/kg annoksilla.

25 Taulukko 2

Yhdiste Annos (mg/kg) n: o 10 30 50 100 30 ----------------------------------------------------------------------- 54 et -H- +++ et et * ei testattu 35

Aivotärähdyskoe

Koeyhdistettä suspendoituna karboksimetyyliselluloosan vesiliuokseen an- 23 81 357 Ί nostettiin vatsaontelon sisäisesti hiirille. 30 minuutin kuluttua pudotettiin 16 g:n paino 50 cm korkeudesta kunkin hiiren päähän ja mitattiin aika kullakin hiirellä kohottautumisrefleksin ja spontaanin lokomotiivisen aktiivisuuden palautumiseen.

5

Samanlainen koe suoritettiin kontrollin vuoksi käyttäen karboksimetyyli-selluloosaliuosta, jossa ei ollut aktiivista yhdistettä.

Kontrolliryhmässä oli 20 hiirtä ja 17 hiirtä oli siinä ryhmässä, jolle 10 syötettiin koeyhdistettä.

Keksinnön mukaisia yhdisteitä voidaan siten käyttää terapeuttisina aineina erillisille aivoverenkierron häiriöille, kuten cerebral apoplexy sequelae ja cerebral infarction sequelae, ja aivojen aineenvaihdunnan aktivaatto-15 reina, esimerkiksi vanhuudenheikkouden tai traumaattisen aivoinfarktin hoitoon. Keksinnön mukaisia yhdisteitä voidaan nauttia suun kautta tai muulla tavalla (esimerkiksi ihonalaisena tai lihakseen annettavan ruiskeena) .

20 Keksinnön mukaisia yhdisteitä voidaan annostella suun kautta kiinteiden valmisteiden muodossa, jotka tarvittaessa voivat sisältää erilaisia tavanomaisia lisäaineita. Sellaisiin lisäaineisiin kuuluvat: laimentimet, kuten sokerit ja selluloosavalmisteet; sideaineet, kuten tärkkelys, kumit ja me-tyyliselluloosa; ja hajottavat aineet. Annostus vaihtelee riippuen potilaan 25 oireista, iästä ja ruumiinpainosta. Esimerkiksi aikuisen ihmispotilaan tapauksessa sopiva päivittäinen annos olisi 0,1-100 mg aktiivista yhdistettä, joka voidaan nauttia yhtenä annoksena tai jaettuina annoksina.

Keksinnön erilaisten yhdisteiden valmistusta kuvataan seuraavissa esi-30 merkeissä.

Esimerkki 1

7 I η I

Dimetyyli 0 ,0 -diasetyyli-6-kloro-6-desamino-griseolaatti 35 (yhdiste n:o 73) 2' 7’ 492 mg dimetyyli O ,0 -diasetyyli-6-desamino-6-hydroksigriseolaattia 24 81 357 1 suspendoitiin 10 ml:aan etyyliasetaattia. Suspensioon lisättiin 10 ml fosforioksikloridia ja senjälkeen 0,24 ml Ν,Ν-dietyylianiliinia. Seosta refluksoitiin suojaten samalla sitä kosteudelta. Liuotin tislattiin pois alennetussa paineessa ja jäännökseen lisättiin etyyliasetaattia ja tis-5 lättiin sitten pois; tämä prosessi toistettiin 3 kertaa. Jäännös liuotettiin 20 ml:aan etyyliasetaattia ja liuos pestiin natriumbikarbonaatin kyllästetyllä vesiliuoksella ja sitten natriumkloridin kyllästetyllä vesiliuoksella. Orgaaninen kerros kuivattiin vedettömällä magnesium-sulfaatilla ja liuotin tislattiin pois. Tuloksena oleva jäännös puhdis-10 tuttiin silikageenikromatografiällä. Otsikkoaineen sisältävät piikit kerättiin ja tiivistettiin. Jäännös lyofilisoitiin bentseenistä saaden 482 mg otsikkoyhdistettä.

Ultraviolettiabsorptiospektri (metanoli) 15 A nm (e.) : max 247 (7500), 262 (8700).

Ydinmagneettinen resonanssispektri (heksadeuteroitu dimetyylisu.lfok-20 sidi) £ ppm: 5,28 (1H, dubletti, J=3,0Hz); 5,73 (1H, dubletti, J=6,0Hz); 5,76 (1H, singletti); 25 6,21 (1H, dublettien dubletti, Je3,0 & 6;0Hz); 7,06 (2H, singletti).

8,92 (2H, singletti).

Esimerkki 2 30 2 i 7 i 0 ,0 -Diasetyyli-6-kloro-6-desaminogriseoliinihappo (yhdiste n:o 72) 1,8 ml etyyliasetaattia, 180 ml fosforioksikloridia ja 5,4 ml N,N-di- 2' 7' etyylianiliinia lisättiin 18 g:aan 0 ,0 -diasetyyli-6-desamino-6- 35 hydroksigriseolaattia ja seosta refluksoitiin 20 minuuttia lämmittäen. Sitten liuotin tislattiin pois ja jäännökseen lisättiin etyyliasetaattia ja vettä. Etyyliasetaattikerros erotettiin ja uutettiin kahdesti, li 25 8 1 3 5 7 Ί kummallakin kerralla natriumbikarbonaatin 20 % vesiliuoksella. Vesi-kerroksen pH säädettiin arvoon 2 ja tuloksena oleva saostuma kerättiin suodattamalla saaden 6,9 g otsikkoyhdistettä (saanto 63 %). Natrium-kloridia lisättiin kyllästymiseen asti suodokseen, joka uutettiin sitten 5 kahdesti etyyliasetaatilla saaden 2,4 g lisää otsikkoyhdistettä.

Ultraviolettiabsorptiospektri (50 til% vesipitoinen metanoli)

Amax nm (t) : 10 246,5 (7400), 262 (8700).

Ydinmagneettinen resonanssispektri (heksadeuteroitu dimetyylisulfoksidi) S ppm: 15 5,23 (1H, dubletti, J=3,0Hz); 5,68 (1H, singletti); 5,72 (1H, dubletti, J=6,0Hz); 6,17 (1H, dublettien dubletti, J=3,0 & 6,0Hz); 7,01 (1H, singletti); 20 8,91 (2H, singletti).

Esimerkki 3 6-Kloro-6-desaminogriseoliinihappo (yhdiste n:o 52) 25 3,7 g dibentshydryyli 6-kloro-6-desaminogriseolaattia liuotettiin 25 ml:aan anisolia ja sitten lisättiin 25 ml trifluoroetikkahappoa samalla jäähdyttäen jäillä. Sitten seos jätettiin seisomaan huoneenlämpötilassa. Liuotin tislattiin pois. Jäännökseen lisättiin asetonin ja 30 tolueenin seosta, ja tislattiin pois; tämä prosessi toistettiin. Jäännös liuotettiin pieneen määrään asetonia ja tämä liuos valutettiin 300 ml:aan heksaania saaden jauhemaista ainetta. Tämä aine liuotettiin natriumbikarbonaatin 20 % vesiliuokseen ja tuloksena olevan liuoksen pH säädettiin arvoon 2 3N suolahapolla. Liuos puhdistettiin kaänteisfaasi-35 kromatografiällä käyttäen Merck Rp-8 esitäytettyä kolonnia saaden 1,46 g otsikkoyhdistettä.

26 81 357 1 Ultraviolettiabsorptiospektri (H^O) A nm (6) : nmax 250 olkapää (7200), 263 (9200).

5

Ydinmagneettinen rescnansslspektri (heksadeuteroitu dimetyylifulfoksidi) 6 ppm: 4,21 (1H, singletti); 10 4,59 (1H, dubletti, J=6,0Hz); 4,96 (1H, dubletti, J=3,0Hz); 5.87 (1H, dublettien dubletti, J-3,o & 6;OHz); 6,58 (1H, singletti); 8.88 (2H, singletti).

15

Esimerkki 4 6-Desamino-6-metoksigriseoliinihappo (yhdiste n:o 124) 2' 7’ 20 408 mg dimetyyli 0 ,0 -diasetyyli-6-kloro-6-desaminogriseolaattia(val- mistettu kuten esimerkissä 1 on kuvattu) suspendoitiin 16 mlraan vedetöntä metanolia ja seos jäähdytettiin lämpötilaan välillä -20 ja -10°C. Sitten lisättiin natriummetoksidin IN metanolista liuosta ja seosta sekoitettiin pitäen samalla lämpötilan alle 0°C 2-2,5 tunnin ajan. Sitten 25 liuotin tislattiin pois ja lisättiin 4 ml vettä Seosta sekoitettiin 3 tuntia huoneenlämpötilassa ja sitten sen pH säädettiin arvoon 2 3N suolahapolla. Saostuneet kiteet kerättiin suodattamalla saaden 251 mg (79,7 %) otsikkoyhdistettä.

30 Ultraviolettiabsorptiospektri (H^O) Λ nm (t): max 246 (12700).

35 Ydinmagneettinen resonanssispektri (heksadeuteroitu dimetyylisulfok-sidi) S ppm:

II

27 8 1 357 ^ 4,53 (1H, singletti); 4.63 (IH, dubletti, J=6,0Hz); 5.13 (1H, dubletti, J=3,0Hz); 6,03 (IH, dublettien dubletti, J=3,0 & 6;OHz); 5 6,60 (IH, singletti); 8,61 (IH, singletti); 8.63 (IH, singletti).

Esimerkki 5 10 6-Desamino~6-merkaptogriseoliinihappo (yhdiste n:o 54) 2' 7' 1,0 g O ,0 -diasetyyli-6-kloro-6-desaminogriseoliinihappoa (valmistettu kuten esimerkissä 2 on kuvattu) liuotettiin 30 ml:aan dimetyyliformamidia. 15 Ilma reaktioastiassa korvattiin typellä ja sitten liuokseen lisättiin 1,5 g natriumvetysulfidia. Seosta sekoitettiin yli yön huoneenlämpötilassa.

Seos, joka oli typpivirran alaisena, hapotettiin väkevällä suolahapolla ja sitten liuotin tislattiin pois. Jäännökseen lisättiin 20 ml IN natrium-hydroksidin vesiliuosta ja seos pdiettiin seisomassa yli yön huoneenlämpö-20 tilassa. Liuoksen pH säädettiin sitten arvoon 2 väkevällä suolahapolla ja sitten seos puhdistettiin käänteisfaasi-kromatografiällä Rp-8 esitäytetyn kolonnin läpi (Merck), saaden 0,44 g otsikkoyhdistettä.

Ultraviolettiabsorptiospektri (^0) 25 A nm (£.) : max 321 (20300).

Ydinmagneettinen resonanssispektri (heksadeuteroitu dimetyylisulfok-sidi) 6 ppm: 30 4,51 (IH, singletti); 4,58 (IH, dubletti, J=6,0Hz); 5.14 (IH, dubletti, J=3,0Hz); 5,81 (IH, dublettien dubletti, J=3,0 & 6,0Hz); 35 6,51 (IH, singletti); 8,30 (IH, singletti); 8,50 (IH, singletti).

28 8 1 3 5 7 1 Esimerkki 6 6-Desamino-6-hydratsiinogrlseoliinihappo (yhdiste n:o 60) 5 1,0 g 6-kloro-6-desaminogriseoliinihappoa (valmistettu kuten esimerkissä 3 on kuvattu) liuotettiin 120 ml:aan metanolia. Liuokseen lisättiin 1,85 ml hydratsiinihydraattia ja seosta sekoitettiin huoneenlämpötilassa 16-20 tuntia. Sitten liuotin tislattiin pois ja jäännöksen pH säädettiin arvoon 2 3N suolahapolla. Liuos puhdistettiin käänteisfaasikromatografiällä 10 Rp-8 esitäytetyn kolonnin läpi (Merck) saaden 0,5 g otsikkoyhdistettö (saanto 50,7 %).

Ultraviolettiabsorptiospektri 15 ^max ™ (i)! 265 (15500).

Ydinmagneettinen resonanssispektri (heksadeuteroitu dimetyylisulfok-sidi) 6 ppm: 20 4,50 (1H, singletti); 4,59 (1H, dubletti, J=6,0Hz); 5,09 (1H, dubletti, J=3,0Hz); 6,05 (1H, dublettien dubletti, J=3,0 & 6,0Hz); 25 6,52 (1H, singletti); 8,34 (1H, singletti); 8,37 (1H, singletti).

Esimerkki 7 30 N^-Metyyligrlseoliinihappo (yhdiste n:o 58) 2' 7' 2,5 g 0 ,0 -diasetyyli-6-kloro-desaminogriseoliinihappoa (valmistettu kuten esimerkissä 2 on kuvattu) liuotettiin 20 ml:aan metanolia. Tulok-35 sena olevaan liuokseen lisättiin 4 ml metyyliamiinin 40 % metanoliliuosta ja seosta sekoitettiin 5 tuntia huoneenlämpötilassa. Sitten liuotin tislattiin pois ja jäännökseen lisättiin 20 ml natriumhydroksidin IN vesi-

II

29 81357 1 liuosta. Seos jätettiin seisomaan yli yön huoneenlämpötilassa. Seoksen pH säädettiin arvoon 2 väkevällä suolahapolla ja seos jätettiin seisomaan yli yön viileässä paikassa. Saostuneet kiteet kerättiin suodattamalla saaden 1,45 g otsikkoyhdistettä.

5

Ultraviolettiabsorptiospektri (H90) A nm (t): max 265 (17200).

10

Ydinmagneettinen resonanssispektri (heksadeuteroitu dimetyylisulfok-sidi) S ppm: 4.52 (IH, singletti); 15 4,60 (IH, dubletti, J=6,0Hz); 5,10 (IH, dubletti, J=3,0Hz); 6,08 (IH, dublettien dubletti, J=3,0 & 6,0Hz); 6.53 (IH, singletti); 8,31 (IH, singletti); 20 8,35 (IH, singletti).

Esimerkissä 7 kuvattu proseduuri toistettiin paitsi että metyyliamiini korvattiin sopivalla muulla amiinilla esimerkkien 8-16 yhdisteiden valmistamiseksi.

25

Esimerkki 8 Ν^,Ν^-Dlmetyyligriseoliinihappo (yhdiste n:o 59) Ultraviolettiabsorptiospektri (H^O) 30 A nm (O : max 273 (19800).

Ydinmagneettinen resonanssispekatri (heksadeuteroitu dimetyylisulfok-35 sidi) S PPm: 30 8 1 3 5 7 1 4,52 (1H, singletti); 4,58 (1H, dubletti, J=6,OHz); 5,11 (1H, dubletti, J=3,OHz); 6,02 (1H, dublettien dubletti, J=3,0 & 6,0Hz); 5 6,53 (1H, singletti); 8.30 (1H, singletti); 8,38 (1H, singletti).

Esimerkki 9 10 N -Bentsyyligriseoliinihappo (yhdiste n:o 63)

Ultraviolettiabsorptiospektri (50 til-% vesipitoinen metanoli) 15 Amax n" (e): 267 (22000).

Ydinmagneettinen resonanssispektri (heksadeuteroitu dimetyylisulfoksidi) & ppm: 20 4,53 (1H, singletti); 4,61 (1H, dubletti, J=6,0Hz); 5,10 (1H, dubletti, J=3,0Hz); 6,07 (1H, dublettien dulbetti, J“3,0 & 6,0Hz); 25 6.54 (1H, singletti); 8.30 (1H, singletti); 8,40 (1H, singletti).

Esimerkki 10 30 N^-Fenetyyligriseoliinihappo (yhdiste n:o 64)

Ultraviolettiabsorptiospektri (50 til-% vesipitoinen metanoli) n" <«>: 35 268 (18400).

II

3i 81357 1 Ydinmagneettinen resonansslspektri (heksadeuteroitu dimetyylisulfoksidi) S ppm: 4,55 (1H, singletti); 5 4,59 (1H, dublettl, J=6,0Hz); 5,10 (1H, dublettl, J=3,0Hz); 6.04 (1H, dublettien dubletti, J=3,0 & 6,0Hz); 6.50 C1 H, singletti); 8.29 (1H, singletti); 10 8,33 (1H, singletti).

Esimerkki 11 N^- -Naftyylimetyyligriseoliinihappo (yhdiste n:o 65) 15

Ultraviolettiabsorptiospektri (50 til-% vesipitoinen metanoli) *m*x na <ε,! 271 (23200), 280 (22600), 293 olkapää (12500).

20

Ydinmagneettinen resonansslspektri (heksadeuteroitu dimetyylisulfok-sidi) Sppm: 4,44 (1H, singletti); 25 4,59 (1H, dubletti, J=6,0Hz); 5.05 (1H, dubletti, J=3,0Hz); 6,03 (1H, dublettien dubletti, J=3,0 & 6,0Hz); 6.51 (1H, singletti); 8.30 (1H, singletti); 30 8,38 (1H, singletti).

Esimerkki 12 6-Desamino-6-plperidlinogriseoliinihappo (yhdiste n:o 66)

Ultraviolettiabsorptiospektri (H^O) 35 32 81357 1 -'max “ (ε>: 280 (21100).

Ydinmagneettinen resonanssispektri (heksadeuteroitu dimetyylisulfok-5 sidi &ppm: 4.52 (1H, singletti); 4,58 (1H, dubletti, J=6,0Hz); 5,11 (1H, dubletti, J=3,0Hz); Ίg 6,02 (1H, dublettien dubletti, J=3,0 & 6,0Hz); 6.52 (1H, singletti); 8,29 (1H, singletti); 8,36 (1H, singletti).

15 Esimerkki 13 6-Desamino-6-morfoliinogriseoliinihappo (yhdiste n:o 67) Ultraviolettiabsorptiospektri (H^O) 20 Λ nm (£) : max 279 (21900).

Ydinmagneettinen resonanssispektri (heksadeuteroitu dimetyylisulfok-25 sidi) £ppm: 4,51 (1H, singletti); 4,57 (1H, dubletti, J=6,0Hz); 5,11 (1H, dubletti, J=3,0Hz); 0Q 6,01 (1H, dublettien dubletti, J=3,0 & 6,0Hz); 6,53 (1H, singletti); 8,33 (1H, singletti); 8,40 (1H, singletti).

35

II

1 Esimerkki 14 33 81357 N^-Fenyyligriseolilnihappo (yhdiste n:o 125) 5 Ultraviolettiabsorptiospektri (50 til-% vesipitoinen metanoli) X nm (8)

Amax 291 (21700).

1Q Ydinmagneettinen resonanssispektri (heksadeuteroitu dimetyylisulfoksidi) 6 ppm: 4,54 (IH, singletti); 4,66 (1H, dubletti, J=6,0Hz); 15 5,14 (1H, dubletti, J=3,0 & 6,0Hz); 6,59 (1H, singletti); 8,46 (1H, singletti); 8.56 (1H, singletti).

20 Esimerkki 15 N^-(2-Hydroksietyyli)griseoliinlhappo (yhdiste n:o 61) Ultraviolettiabsorptiospektri (t^O) 25 A nm (6): max 265 (18400).

Ydinmagneettinen resonanssispektri (heksadeuteroitu dimetyylisulfok-30 sidi) <J"ppm: 4,48 (1H, singletti); 4.57 (1H, dubletti, J=6,0Hz); 5,08 (1H, dubletti, J=3,0Hz); 35 6,04 (IH, dublettien dubletti, J=3,0 & 6,0Hz); 6,51 (IH, singletti); 8,28 (IH, singletti); 8,36 (IH, singletti).

^ Esimerkki 16 34 81357 N^-(2-Aminoetyyli)griseoliinihappo (yhdiste n:o 62) 5 Ultraviolettiabsorptiospektri (H^O) A nm (O : max 264 (18700).

10 Ydinmagneettinen resonanssispektri (heksadeuteroitu dimetyylisulfok-sidi) & ppm: 4,15 (1H, singletti); 4,48 (1H, dubletti, J=6,0Hz); 15 4,86 (1H, dubletti, J-3,0Hz); 5,89 (1H, dublettien dubletti, J=3,0 & 6,0Hz); 6,45 (1H, singletti); 8,32 (1H, singletti); 8,39 (1H, singletti).

20

Esimerkki 17 6-Desamino-6-hydrogriseoliinihappo (yhdiste n:o 53) 25 1,83 g dibentshydryyli 6-kloro-6-desaminogriseolaattia liuotettiin etikkahapon 80 % vesiliuokseen ja liuokseen lisättiin 5 g sinkkijauhoa. Seosta sekoitettiin huoneenlämpötilassa 34 tuntia. Liuotin tislattiin sitten pois ja jäännös liuotettiin etyyliasetaatin ja veden seokseen. Etyyliasetaattikerros erotettiin ja pestiin natriumbikarbonaatin 20 1 30 vesiliuoksella ja sitten natriumkloridin kyllästetyllä vesiliuoksella, jonka jälkeen se kuivattiin vedettömällä magnesiumsulfaatilla. Liuos kerättiin suodattamalla ja liuotin tislattiin pois. Jäännös liuotettiin etyyliasetaatin ja veden seokseen. Etyyliasetaattikerros erotettiin ja pestiin natriumbikarbonaatin 20 % vesiliuoksella ja sitten natrium-35 kloridin kyllästetyllä vesiliuoksella, jonka jälkeen se kuivattiin vedettömällä magnesiumsulfaatilla. Liuos kerättiin suodattamalla ja

II

35 81 357 1 liuotin tislattiin pois. Jäännös puhdistettiin silikageelikromato-grafialla saaden 1,9 g otsikkoyhdisteen dibentshydryyliesteriä.

1,2 g tätä dibentshydryyliesteriä liuotettiin 6 mlraan anisolia ja liuok-5 seen lisättiin 6 ml trifluoroetikkahappoa jäillä jäähdyttäen. Seos jätettiin seisomaan 15 minuutiksi ja sitten liuotin tislattiin pois. Jäännökseen lisättiin asetonin ja tolueenin seosta ja sitten tämä liuotin tislattiin pois. Tämä prosessi toistettiin ja sitten liuokseen lisättiin pieni määrä bentseeniä, jonka jälkeen se lisättiin sekoittaen 200 ml:aan 10 heksaania jauheen saostamiseksi. Jauhe kerättiin suodattamalla ja liuotettiin natriumbikarbonaatin vesiliuokseen. Tuloksena olevan liuoksen pH säädettiin arvoon 2, jonka jälkeen liuos puhdistettiin käänteisfaasi-kromatografiällä Rp-8 esipakatun kolonnin läpi (Merck) saaden 0,5 g otsik-koyhdistettä.

15

Ultraviolettiabsorptiospektri (l^O)

Amax n” <0 : 262 (7300).

Ydinmagneettinen resonanssispektri (heksadeuteroitu dimetyylisulfoksidi) 20 ppm: 4,53 (1H, singletti); 4,72 (1H, dubletti, J=6,0Hz); 5,15 (1H, dubletti, J=3,0Hz); 25 5,89 (1H, dublettien dubletti, J=3,0 & 6,0Hz); 6,45 (IH, singletti); 8,32 (IH, singletti); 8,39 (IH, singletti).

30 Esimerkki 18 N^-Metokslgriseoliinihappo (yhdiste n;o 57) 1,0 g 6-kloro-6-desaminogriseoliinihappoa (valmistettu kuten esimerkissä 35 3 on kuvattu) suspensoitiin metanoliin ja sitten reaktioastian sisältämä ilma korvattiin typellä. Tähän suspensioon lisättiin 2,3 g metoksiamii-nia ja seoksen annettiin reagoida 60°C:ssa 7 tuntia ja sitten lisättiin 36 8 1 3 5 7 1 vielä 1,8 g metoksiamiinia seokseen, jonka annettiin reagoida 80°C:ssa vielä 15 minuuttia. Sitten liuotin tislattiin pois ja jäännöksen vesiliuoksen pH säädettiin arvoon 3,0. Liuos puhdistettiin sitten käänteisfaasi-kromatografiällä Rp-8 esipakatun kolonnin (Merck) läpi saaden saaliiksi g 0.28 g otsikkoyhdistettä.

Ultraviolettiabsorptiospektri (^0) i nm (£) : '»max 10 267 (13300).

Ydinmagneettinen resonanssispektri (heksadeuteroitu dimetyylisulfok-sidi) <$*ppm: 15 4,25 (1H, singletti); 4,46 (1H, dubletti, J=6,0Hz); 4,92 (1H, dubletti, J=3,0Hz); 5,79 (1H, dublettien dubletti, J=3,0Hz); 6,37^ (1H, singletti); 20 7,71 (1H, singletti); 8,13 (1H, singletti).

25 30

II

35

Claims (2)

37 81 357

1 Patenttivaatimukset ί. Menetelmä lääkeaineina käyttökelpoisten griseoliinihappojohdannaisten, joilla on kaava (I): 5 \/vQ\i HOOC f===i\ /i

10 HOOC-( \ / T \ 0 ' or12 or12 15 missä: 12 R on vety tai asyyliryhmä A tarkoittaa seuraavan kaavan mukaista ryhmää: 20 a5 25 j ossa: 30 5 9 10 11 9 R on vety tai kaavan -OR , -NR R tai SR mukainen ryhmä, jossa R^ on vety tai C,-C,-alkyyliryhraä ja R^ ja on vety, C.-C,-alkyyli, ΙΌ 10 C. -C,-hydroksialkyyli, C.-C,-aminoalkyyli, fenyyli, naftyyli, bentsyyli, l ö 1 b io 11 amino tai C^-Cg-alkoksi tai R ja R voivat yhdessä typpiatomin kanssa, 35. ohon ne liittyvät, olla piperidino- tai morfolinoryhmä; 38 8 1 357 1 ja niiden faraaseuttisesti hyväksyttävien suolojen ja estereiden valmistamiseksi, mutta poislukien 7'(R)-griseoliinihapon itsensä ja sen suolat, tunnettu siitä, että 5 a) saatetaan kaavan (XXIII) mukainen yhdiste ά;> R1300C—( 0X0R12 , (HUI) 15 jossa: Z on halogeeniatomi; on asyyliryhmä; ja 13 R on karboksia suojaava ryhmä; 20 kontaktiin nukleofiilisen aineen kanssa, valinnaisesti happoa sitovan aineen läsnäollessa, kaavan (XXIV) mukaisen yhdisteen saamiseksi Rflooc f R%C-\ i^OR12

30. OR12 jossa: «»Μ 5 12 13 R , R ja R ovat kuten edellä on määritelty, ja II 35 39 81 357 Λ i o 1 b) valinnaisesti poistetaan karboksia suojaava ryhmä R1 hydrolysoimalla emäksisissä olosuhteissa kaavan (XXV) mukaisen yhdisteen saamiseksi 5 * CO 0nI (XXVI HOOC'/=\_f 10 ΗΟΟς-Λο^ΐΗ OH

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että mainitut reaktiot ja niissä käytetyt reagenssit on siten valittu ja suoritetaan sellaisessa järjestyksessä, että saadaan kaavan (I) yhdistettä, joka on N^-metyyligriseoliinihappo. 20 25 30 35 40 81 357