FI66619B - Foerfarande foer framstaellning av farceutiskt anvaendbara 7beta-(d-2-amino-2-(laogalkylsulfonylaminofenyl)-asetylamino)-3-r-3-cefem-4-karboxylsyror - Google Patents

Description

R3FH M rti,KUULUTUSjULHAISU s s s* Q

Jjgj lJ 'Ί1' UTLAGGNINGSSKRIPT 000 19 •iSS C w r^cn':M rr-":--l!y 12 H 1934 ($1) KvJIl/Im.CL^ C 07 D 501/59 SUOMI—FINLAND gt) *··μημιγ.-.-*r-—μμ 762381 (22) f ΓιιιιΓτΤ •-“‘-•njiffii i9.O8.76 ' (23) ANoipAtvt—GHUftotidag 19.08.76 (41) Τ·Μμ|ηΜμΜ — RRvkoVMtlg 21.02.77 PManttl-}a raktetarilMlItatt .....- ....... _ ^*4 och 31.07.8** (32)(33)(31) tn***, fotamm-U0r4 ***** 20.08.75 Svei ts Ϊ-Schwei z(CH) 10822/75 (71) Ciba-Geigy AG, Klybeckstrasse 141, 4002 Basel, Sveitsi-Schweiz(CH) (72) Ren6 Wiederkehr, Pfeffingen, Hans Bickel, Binningen, Sveitsi-Schweiz(CH) (74) Oy Jalo Ant-Wuorinen Ab (54) Menetelmä farmaseuttisesti käyttökelpoisten 7/S-(D-2-amino-2-(alempialkyy-1i sulfonyy1iaminofenyyli)-asetyyliamino)-3-R-3"kefem-4-karboksyy1i happojen valmistamiseksi - Förfarande för framställning av farmaceutiskt an-vändbara 7flr(D-2-amino-2-(lSgalkylsulfonylaminofenyl)-asetylamino)-3-R--3-cefem-4-karboxylsyror

Keksintö koskee menetelmää 7β-(D-2-amino-2-(alempialkyylisulfo-nyyliaminofenyyli)-asetyyliamino)-3-R-3-kefem-4-karboksyylihappojen (I), joiden kaava on >-% « /S\ ·' ;*-CH-C-N-·—· N· alempialkyyliS0oNH/ *=* ^H2 **·-J-R (I)' 2 y

COOH

jossa R on metoksi tai kloori, ja niiden suolojen valmistamiseksi.

Alempialkyylisulfonyyliaminossa oleva alempialkyyli sisältää mieluimmin enintään 4 hiiliatomia ja tarkoittaa esim. etyyliä, n-propyyliä, isopropyyliä, n-butyyliä tai isobutyyliä ja ensisijaisesti metyyliä. Alempialkyylisulfonyyliamino voi olla fenyylitähteen mielivaltaisessa asemassa, mutta on kuitenkin mieluimmin 3-asemassa.

2 66619

Suolat ovat erityisesti farmaseuttisesti käyttökelpoisia, myrkyttömiä suoloja, kuten metalli- tai ammoniumsuoloja, erityisesti alkalimetalli- tai maa-alkalimetalli-, esim. natrium-, kalium-, magnesium- tai kalsiumsuoloja sekä ammoniumsuoloja ammoniakin tai sopivien orgaanisten amiinien kanssa, jolloin suolanmuodostukseen tulevat ensisijaisesti kysymykseen alifaattiset, sykloalifaattiset, sykloalifaattis-alifaattiset ja aralifaattiset, primääriset, sekun-däärit tai tertiääriset mono-, di- tai polyamiinit, sekä heterosyk-liset emäkset, kuten alempialkyyliamiinit, esim. trietyyliamiini, hydroksialempialkyyliamiinit, esim. 2-hydroksietyyliamiini, bis-(2-hydroksietyyli)-amiini tai tri-(2-hydroksietyyli)-amiini, karboni-happojen emäksiset alifaattiset esterit, esim. 4-aminobentsoehappo-2-dietyyliamino-etyyliesteri, alempialkyleeniamiinit, esim. 1-etyy-lipiperidiini, sykloalkyyliamiini, esim. bisykloheksyyliamiinit, tai bentsyyliamiini, esim. N,N'-dibentsyyli-etyleenidiamiini, lisäksi pyridiinityyppiä olevat emäkset, esim. pyridiini, kollidiini tai ki-noliini. Uudet yhdisteet voivat muodostaa myös happoadditiosuoloja esim. epäorgaanisten happojen, kuten suolahapon, rikkihapon tai fos-forihapon, tai sopivien orgaanisten karboksyyli- tai sulfonihappojen, esim. trifluorietikkahapon tai 4-metyylifenyylisulfonihapon kanssa. Uudet yhdisteet ovat mieluimmin sisäisten suolojen, ts. kahtaisionien muodossa.

Tämän keksinnön mukaisesti valmistettavilla uusilla yhdisteillä on arvokkaita farmakologisia ominaisuuksia. Niinpä ne ovat tehokkaita vapaassa muodossa tai suolojensa muodossa in vitro, kokkeja, kuten Staphylococcus aureus'ta, Streptococcus pyogenes'ta, Streptococcus haemolyticus'ta, Streptococcus faecalis'ta, Diplococcus pneumoniae 'ta, Neisseria gonorrhoeae1 ta ja Neisseria meningitidis'tä vastaan annoksessa 0,05-100 mcg/ml, enterobakteereita, kuten Escherichia coli'a, Salmonella-lajeja, Shigella flexneri'a, Klebsiella pneumoniae1 ta, Proteus vulgaris'ta, Proteus rettgeri'ä, Proteus mirabilis' ta vastaan annoksessa 0,8-50 mcg/ml, sekä muita patogeenisiä ituja, kuten Haemophilus influenzae'ta ja Pasteurelle raultocida'a vastaan annoksessa 0,4-12,5 mcg/ml. Parenteraalisesti tai erityisesti oraalisesti annettuina ne ovat tehokkaita mikro-organismeja, kuten gram-positiivisia bakteereita, esim. Staphylococcus aureus'ta, Strepto- 6661 9 3 coccus pyogenes'ta ja Diplococcus pneumoniae'ta vastaan (esim. hiirissä annoksessa noin 0,5-100 mg/kg s.c. tai p.o.), ja gram-negatii-visia bakteereita, esim. Escherichia coli'a, Salmonella typhimurium' ia, Shigella flexneri'a, Klebsiella pneumoniae'ta, Proteus vulgaris' ta, Proteus rettgeri'ä ja Proteus mirabilis'ta vastaan (esim. hiirissä annoksessa noin 3,0 - noin 200 mg/kg s.c. tai p.o.), erityisesti myös penisilliiniresistenttejä bakteereita vastaan, samalla kun niillä on alhainen myrkyllisyys.

Seuraavasta koeselostuksesta käy keksinnön mukaisesti valmistettavien yhdisteiden ylivoimainen vaikutus ilmi.

Koeselostus: A. Kokeiltavat yhdisteet I. 78-(D-2-amino-2-(3-metyylisulfonyyliamino-fenyyli)-asetyyli-amino)-3-kloori-3-kefem-4-karboksyylihappo (FI-pat.hak.

76 2381), II. 7β-(D-2-amino-2-(3-metyylisulfonyyliamino-fenyyli)-asetyyli-amino)-3-metoksi-3-kefem-4-karboksyylihappo (FI-pat.hak.

76 2381), III. 7β-(D-2-amino-2-fenyyli-asetyyliamino)-3-metyyli -3-kefem-4-kar-boksyylihappo (FI-pat.hak. 1413/74), IV. 7 8-(D-2-amino-2-fenyyli-asetyyliamino)-3-metoksi-3-kefem-4-kar-boksyylihappo (FI-pat.hak. 1750-1752/73), V. 78-(D-2-amino-2-(3-metyylisulfonyyliamino-fenyyli)-asetyyli-amino)-3-metyyli-3-kefem-4-karboksyylihappo (FI-pat.hak. 2077/74).

B. ED^Q-arvojen määritys SPF MF2-naarashiiret (BALB/o C Charles River-hybridejä) tartutettiin intraperitoneaalisesti koetaudinsiementen 3-40-kertaisel-la kuolettavalla annoksella (LD^qq). 10 hiiren ryhmät käsiteltiin sitten oraalisesti kutakin annostusta kohti joko kerran heti tartunnan jälkeen (Staphylococcus aureus) tai kahdesti, ts. heti tartunnan jälkeen ja vielä 3 tuntia myöhemmin (muut taudinsiemenet), veteen liuotetuilla koeyhdisteillä. Kaikki kokeet toistettiin 2 tai useampia kertoja ja määritettiin se annos, joka suojaa 50 % tartutetuista eläimistä (ED^q), probit-analyysin avulla (Lichfield ja Wiloxon 1949, J.Pharmacol.Exp.Therap. 96, 99-113) keskimääräisen 4 6661 9 eloonjäämisarvon perusteella, mitattuna 5. päivänä tartunnan jälkeen. Mitattiin ED^-arvot seuraavia tartunnanaiheuttajia vastaan: 1. Staphylococcus aureus 10B (K 1098) 2. Staph, aureus 2999 i+p+ 3. Staph. Giorgia i+p+ 4. Streptococcus Aronson 5. Diplococcus pneumoniae III/84 6. Escherichia coli 205

7. E. coli 205 R+TEM

8. Klebsiella pneumoniae 327 9. K. Pneumoniae 329 10. Proteus mirabilis 774 C. Tulokset

Tartunnan Kokeillut yhdisteet ED,-n (mq/v v aiheuttaja_I_II_III_IV g) 1. 1,4 1,4 3/2β7θ - 2. 8,5 ng 60 150 n. g 3. 19 23 250 300 35 4. 0,4 ng 0,7 2,5 1^ 5. 3,3 ng 8,0 16 -| g 6. 2,7 3,5 10 22 l3 7. 6,0 8,0 8,5 30 9f0 8. 5,0 ng 20 60 9. 3,7 ng 12 12 n. 7

10._1_2_nx[_15_44___gQ

ng = ei mitattu * 1 5 6661 9

Uudet yhdisteet valmistetaan sinänsä tunnetulla tavalla siten, että a) kaavan I mukaisen yhdisteen valmistamiseksi, jossa R on me-toksi, 76-(D-2-amino-2-(alempialkyylisulfonyyliamino-fenyyli)-asetyy-liamino)-3-hydroksi-3-kefem-4-karboksyylihappo, jonka kaava on ·{· NH h J_] l_01i (ID- alempialkyyliS02NH Qr 6ooh jossa 4-karboksyyliryhmä on suojatussa muodossa ja D-2-aminoryhmä mahdollisesti on suojatussa muodossa, saatetaan reagoimaan diatso-metaanin, metanolin reaktiokykyisen esterin, trimetyylioksoniumsuo-lan tai 3-substituoidun 1-metyyli-triatseeniyhdisteen kanssa, tai b) kaavan I mukaisen yhdisteen valmistamiseksi, jossa R on kloori, kohdassa a) määritelty yhdiste (II) saatetaan reagoimaan seoksen kanssa, joka koostuu triorganyylifosfiinista ja hiilitetrakloridis-ta, tai Ν,Ν-dialempialkyylikloori-iminiumkloridin kartssa, tai c) 76-amino-3R-kefem-4-karboksyylihappo, jonka kaava on H2\___A.

i_i i_R m».

o' · 6ooh jossa R tarkoittaa samaa kuin kaavassa I ja 4-karboksyyliryhmä mah- 6 6661 9 dollisesti on suojatussa muodossa ja 7B-aminoryhmä mahdollisesti on reaktiokykyisessä, ts. asylointireaktion sallivassa muodossa, saatetaan reagoimaan D-2-amino-2-(alempialkyylisulfonyyliaminofenyyli)-etikkahapon kanssa, jonka kaava on ,~s 5? <vn>.

alempialkyylis02NH NH2 jossa D-2-aminoryhmä mahdollisesti on suojatussa tai naamioidussa muodossa, tai tämän hapon reaktiokykyisen funktionaalisen johdannaisen kanssa, tai d) 7B-(D-2-amino-2-(alempialkyylisulfonyyliaminofenyyli)-ase-tyyliamino)-3-R-2-kefem-4-karboksyylihappo, jonka kaava on • — · O n ^ ^ Il ·χ /*-CH-C-N-.-. N.

alempialkyyli-S0 ·"· NH- H i_J, J_R (VIII), * i 4 \ / O ·

COOH

jossa R tarkoittaa samaa kuin kaavassa I ja 4-karboksyyliryhmä mahdollisesti on suojatussa ja D-2-aminoryhmä mahdollisesti on suojatussa muodossa, saatetaan reagoimaan emäksisen aineen kanssa ja vastaava 3-kefem-yhdiste eristetään mahdollisesti saadusta 2- ja 3-kefem-yhdisteiden tasapainoseoksesta, tai e) kohdassa d) määritelty yhdiste (VIII) hapetetaan perhapolla 1-asemassa ja 3-kefem-yhdisteiden 1-oksidien saatu isomeeriseos mahdollisesti erotetaan, ja 3-kefem-yhdisteen (I) saatu 1-oksidi saatetaan reagoimaan pelkistysaineen kanssa, tai f) kaavan I mukaisen yhdisteen valmistamiseksi, jossa R on me-toksi, 2-(3-(D-2-amino-2-(alempialkyylisulfonyyliamino-fenyyli)-asetyyliamino)-4-Ro-tio-2-okso-1-atsetidinyyli)-3-krotonihappo, jonka kaava on 4» 6661 9 7 /S-r ·' ^»-CH-C-N-·--° alempialkyyli-sO-,-ΝΗ^ NH0 H I—-i ^ ^ (X).

* * rS \ ^ \

o j \)-CH

COOH

jossa Rq tarkoittaa poistoryhmää ja jossa karboksyyliryhmä on suojatussa muodossa ja D-2-aminoryhmä on suojatussa muodossa, saatetaan reagoimaan emäksen kanssa, tai g) 7β-(D-2-amino-2-(aminofenyyli)-asetyyliamino)-3-R-3-kefem-4-karboksyylihappo, jonka kaava on • — · O e f \ ii •C >-CH-C-N-·---. · ✓*.=.' I III (XVIII),

NH- NH H ·--Λ i-R

2 2 0y

000H

jossa R tarkoittaa samaa kuin kaavassa I, 4-karboksyyliryhmä on mahdollisesti suojatussa muodossa, D-2-aminoryhmä on suojatussa muodossa ja aminoryhmä fenyylirenkaassa mahdollisesti on reaktiokykyisessä, ts. sulfonylointireaktion sallivassa muodossa, saatetaan reagoimaan alem-pialkyylisulfonihapon tai sen reaktiokykyisen funktionaalisen johdannaisen kanssa, ja menetelmän mukaisesti saadussa yhdisteessä suojattu D-2-aminoryhmä solvolyyttisesti tai pelkistävästi muutetaan vapaaksi D-2-aminoryhmäksi, ja/tai suojattu 4-karboksyyliryhmä sol-volyyttisesti tai pelkistävästi, mahdollisesti samanaikaisesti, muutetaan vapaaksi 4-karboksyyliryhmäksi, ja/tai haluttaessa saatu suola muutetaan vapaaksi yhdisteeksi tai joksikin toiseksi suolaksi ja/tai vapaa yhdiste muutetaan suolaksi.

8

Menetelmä a) 6661 9

Edellä mainitussa lähtöaineessa (II) on 4-karboksyyliryhmä suojatussa muodossa ja D-2-aminoryhmä yleensä suojatussa muodossa, jolloin suojaryhminä erityisesti penisilliini- ja kefalosporiinikemiassa, sekä peptidikemiassa käytetyt ryhmät ovat sopivia.

4-karboksyyliryhmä on yleensä suojattu esteröidyssä muodossa, jolloin tällainen esteriryhmitys on helposti lohkaistavissa lievissä olosuhteissa. Sopivina suojattuina karboksyyliryhminä tulevat kysymykseen erityisesti alempialkoksikarbonyyli, erityisesti tert.alempialkoksikarbonyyli, esim. tert.butyylioksikarbonyyli, po-lysykloalkoksikarbonyyli, esim. adamantyylioksikarbonyyli, aryyli-metoksikarbonyyli, jolloin aryyli tarkoittaa mieluimmin yhtä tai kahta, mahdollisesti esim.alempialkyylillä, erityisesti tert.alem-pialkyylillä, esim. tert.but^Lillä, alempialkoksilla, kuten metok-silla, hydroksilla, halogeenilla, esim.kloorilla, ja/tai nitrolla mono- tai polysubstituoitua fenyylitähdettä, kuten mahdollisesti, esim. edellämainitulla tavalla substituoitu bentsyylioksikarbonyy-li, esim. 4-nitro-bentsyylioksikarbonyyli, tai esim. edellämainitulla tavalla substitudtu difenyylimetoksikarbonyyli, esim. bents-hydryylioksikarbonyyli, tai di-(4-metoksifenyyli)-metoksikarbonyyli tai 2-halogeeni-alempialkoksikarbonyyli, esim. 2,2,2-trikloorietok-sikarbonyyli tai 2-bromi- tai 2-jodietoksikarbonyyli, tai asyyli-metoksikarbonyyli, erityisesti aroyylimetoksikarbonyyli, jolloin aroyyliryhmä mieluimmin tarkoittaa mahdollisesti, esim. halogeenilla, kuten bromilla substituoitua bentsoyyliä, esim. fenasyylioksi-karbonyyli. Esteröityjä karboksyyliryhmiä ovat myös vastaavat si-lyylioksikarbonyyli-, erityisesti orgaaniset silyylioksikarbonyyli-ryhmät. Näissä sisältää piiatomi mieluimmin alempialkyyliä, erityisesti metyyliä, lisäksi alempialkoksia, esim. metoksia, ja/tai halogeenia , esim. klooria substituentteina. Sopivia silyylisuoja-ryhmiä ovat ensisijaisesti trialempialkyylisilyyli, erityisesti trimetyylisilyyli, lisäksi dimetyyli- tert.butyylisilyyli, alempi-alkoksi-alempialkyyli-halogeeni-silyyli, esim. metoksi-metyyli-kloo-ri-silyyli, tai diälempialkyyli-halogeeni-silyyli, esim. dimetyy-likloori-silyyli. Tällöin voivat silyylisuojaryhmät, erityisesti sellaiset, joissa on halogeeniatomi substituenttina, samanaikaisesti suojata karboksyyliryhmät lähtöaineen kahdessa eri molekyylissä; ts. tällaisissa ryhmissä on tällainen halogeeniatomi korvattu toisen lähtöainemolekyylin karbonyyliryhmällä.

Edullisia suojattuja 4-karboksyyliryhmiä ovat erityisesti mahdollisesti edellä mainitulla tavalla substituoitu bentsyylioksi- 9 66619 karbonyyli, esim. 4-nitrobentsyylioksikarbonyyli tai difenyyli-metoksikarbonyyli, esim. bentshydryylioksikarbonyyli.

Suojattu D-2-aminoryhmä voi olla esim. helposti lohkaistavissa oleva asyyliamino-, triaryylimetyyliamino-, eetteröidyn merkapto-amino-, l-asyyli-2-alempialkylideeniamino- tai silyyliaminoryhmän tai atsidoryhmän muodossa.

Vastaavassa asyyliaminoryhmässä, sekä N-asyylialempialkyyli-sulfonyyliaminoryhmässä on asyyli mieluimmin hiilihappopuolieste-rin asyylitähde, kuten alempialkoksikarbonyyli, erityisesti tert. alempialkoksikarbonyyli esim. tert,-butyylioksikarbonyyli, poly-sykloalkoksikarbonyyli, esim. adamantyylioksikarbonyyli, aryylimetok-sikarbonyyli, jossa aryyli mieluimmin tarkoittaa yhtä tai kahta, mahdollisesti esim. alempialkyylillä, erityisesti tert.alempialkyy-lillä, esim. tert.butyylillä, alempialkoksilla, kuten nietoksilla, hydroksilla, halogeenilla, esim. kloorilla ja/tai nitrolla mono-tai polysubstituoitua fenyylitähdettä, kuten mahdollisesti, esim. edellämainitulla tavalla substituoitu bentsyylioksikarbonyyli, esim. 4-nitro-bentsyylioksikarbonyyli tai esim. edellämainitulla tavalla substituoitu difenyylimetoksikarbonyyli, esim. bentshydryylioksikarbonyyli tai di-(4-metoksifenyyli)-metoksikarbonyyli, tai 2-halo-geeni-alempialkoksikarbonyyli, esim. 2,2,2-trikloorietoksikarbonyy-li, 2-bromietoksikarbonyyli tai 2-jodietoksikarbonyyli, tai asyyli-metoksikarbonyyli, erityisesti aroyylimetoksikarbonyyli, jolloin aroyyliryhmä mieluimmin tarkoittaa mahdollisesti esim. halogeenilla, kuten bromilla substituoitua bentsoyyliä, esim. fenasyylioksikarbo-nyyli. Asyyliaminoryhmän tai N-asyylialempialkyylisulfonyyliamino-ryhmän asyyli voi myös tarkoittaa orgaanisen sulfonihapon vastaavaa tähdettä; tällainen tähde on erityisesti aryylisulfonyyli, jossa aryyli tarkoittaa mahdollisesti, esim. alempialkyylillä, kuten metyylillä, halogeenilla, kuten bromilla tai nitrolla substituoitua fenyylitähdettä, esim. 4-metyylifenyylisulfonyyli.

Triaryylimetyyliaminoryhmässä ovat aryylitähteet erityisesti mahdollisesti substituoituja fenyylitähteitä; tällainen ryhmä on ensisijassa trityyli.

Eetteröity merkaptoryhmä tällaisella tähteellä suojatussa ami-noryhmässä on ensisijassa aryylitio tai aryylialempialkyylitio, jossa aryyli on erityisesti mahdollisesti, esim. alempialkyylillä, kuten metyylillä tai tert.butyylillä, alempialkoksilla, kuten me- 10 6661 9 toksilla, halogeenilla, kuten kloorilla ja/tai nitrolla substitu-oitu fenyyli. Vastaava aminosuojaryhmä on esim. 4-nitrofenyylitio.

Aminosuojaryhmänä käyttökelpoisessa l-asyyli-2-alempialkyli-deenitähteessä on asyyli mieluimmin alenpialkaanikarboksyylihapon, tai mahdollisesti, esim. alempialkyylillä, kuten metyylillä tai tert. butyylillä, alempialkoksilla, kuten nietoksilla, halogeenilla kuten kloorilla ja/tai nitrolla substituoidun bentsoehapon tai hiilihappo-puoliesterin, kuten hiilihappoalempialkyylipuoliesterin vastaava tähde. Vastaavia suojaryhmiä ovat ensisijassa 1-alempialkanoyyli- 2-propylideeni, esim. l-asetyyli-2-propylideeni tai 1-alempialkok-sikarbonyyli-2-propylideeni, esim. l-etoksikarbonyyli-2-propylideeni.

Silyyliaminoryhmä on ensisijassa orgaaninen silyyliaminoryhmä, jossa piiatomi substituentteina mieluimmin sisältää alempialkyyliä, erityisesti metyyliä, lisäksi alempialkoksia, esim. metoksia, ja/tai halogeenia esim. klooria. Vastaavia silyyliryhmiä ovat ensisijassa trialempialkyylisilyyli, erityisesti trimetyylisilyyli, lisäksi dimetyyli-tert.butyyli-silyyli, alempialkoksi-alempialkyyli-halo-geeni-silyyli, esim. metoksi-metyyli-kloori-silyyli, tai dialempi-alkyyli-halogeeni-silyyli, esim. dimetyyli-kloori-silyyli. Tällöin voivat silyylisuojaryhmät, erityisesti sellaiset, jotka sisältävät halogeeniatomeja substituentteina, samanaikaisesti suojata aminoryh-mät lähtöaineen kahdessa eri molekyylissä; ts. tällaisissa ryhmissä on halogeeniatomi korvattu toisen lähtöainemolekyylin aminoryhmällä.

Lähtöaineen II 2-aminoryhmä voi myös olla suojattu protonoidussa muodossa; anioneina tulevat ensisijassa kysymykseen vahvojen epäorgaanisten happojen, kuten halogeenivetyhappojen anionit, esim. kloori- tai bromianioni.

Edullisia aminosuojaryhmiä ovat hiilihappopuoliestereiden asyy-litähteet, erityisesti tert.alempialkoksikarbonyyli, mahdollisesti, esim. edellämainitulla tavalla substituoitu bentsyylioksikarbonyy-li tai difenyylimefcoksikarbonyyli tai 2-halogeeni-alempialkoksikar-bonyyli.

Lähtöaine II on mieluimmin mainitussa 3-hydroksi-3-kefem-muo-dossa, sitä voidaan kuitenkin käyttää myös vastaavassa tautomeeri-sessä kefem-3-oni-muodossa.

Kaavan II mukaisessa lähtöaineessa olevan 3-hydroksiryhmän muuttaminen 3-metoksiksi voidaan suorittaa sinänsä tunnetulla tavalla eetteröimällä metyylitähteellä. Niinpä voidaan lähtö- 6661 9 11 aine saattaa reagoimaan diatsometaanin kanssa. Tällaista reagenssia käytetään sopivan inertin liuottimen, kuten mahdollisesti substituoi-dun, esim. halogeenia, kuten klooria sisältävän alifaattisen tai aromaattisen hiilivedyn tai liuotinseoksen läsnäollessa, ja samalla jäähdyttäen, huoneen lämpötilassa tai heikosti lämmittäen, lisäksi tarvittaessa suljetussa astiassa ja/tai inerttikaasu-, esim. typpi-atmosfäärissä. Se voidaan mahdollisesti valmistaa in situ.

Lisäksi voidaan lähtöaine II muuttaa käsittelemällä metanolin reaktiokykyisellä esterillä yhdisteeksi I, jossa R tarkoittaa nietoksia. Sopivia estereitä ovat ensisijassa sellaiset, jotka muodostetaan vahvojen epäorgaanisten ja orgaanisten happojen, kuten mineraalihap-pojen, esim. halogeenivetyhappojen, kuten kloorivety-, bromivety-tai jodivetyhapon, lisäksi rikkihapon tai vahvojen orgaanisten sul-fonihappojen, kuten mahdollisesti esim. halogeenilla, kuten fluorilla substituoitujen alempialkaanisulfonihappojen, halogeenisulfoni-happojen tai aromaattisten sulfonihappojen, kuten esim. mahdollisesti esim. alempialkyylillä, kuten metyylillä, halogeenilla, kuten bromilla ja/tai nitrolla substituoitujen bentseenisulfonihappojen, esim. metaanisulfoni-, fluorisulfoni-, trifluorimetaanisulfoni- tai p-to-lueenisulfonihapon kanssa. Näitä reagensseja, erityisesti dimetyyli-sulfaattia, trifluorimetaanisulfonihappometyyliesteriä, sekä fluori-sulfonihappometyyliesteriä käytetään yleensä liuottimen, kuten mahdollisesti esim. halogeeni-, kuten kloorisubstituoitujen alifaattis-ten, sykloalifaattisten tai aromaattisten hiilivetyjen, esim. metyy-likloridin, eetterin, kuten dioksaanin tai tetrahydrofuraanin, tai alempiälkanolin, kuten metanolin tai liuotinseoksen läsnäollessa. Tällöin käytetään mieluimmin sopivia kondensaatioaineita, kuten alka-limetallikarbonaatteja tai -vetykarbonaatteja, esim. natrium- tai kaliumkarbonaattia tai -vetykarbonaattia (yleensä yhdessä sulfaatin kanssa) tai orgaanisia emäksiä, kuten mieluimmin steerisesti estyneitä trialempialkyyliamiineja, esim. N,N-di-isopropyyli-N-etyyli-amiinia (yleensä yhdessä alempialkyylihalogeenisulfaattien tai mahdollisesti halogeeni-substituoitujen metaanisulfonihappo-alempialkyy-liestereiden kanssa), jolloin työskennellään samalla jäähdyttäen, huoneen lämpötilassa tai lämmittäen, esim. noin -20 - noin 50°C:n lämpötilassa, ja tarvittaessa suljetussa astiassa ja/tai inerttikaasu-, esim. typpiatmosfäärissä.

12 6661 9

Yhdisteet I, joissa R tarkoittaa nietoksia, voidaan saada myös saattamalla lähtöaineet II reagoimaan trimetyylioksoniumsuolan kanssa. Tällaisia reagensseja ovat esim. trimetyylioksoniumheksafluori-antimonaatti, -heksaklooriantimonaatti, -heksafluorifosfaatti tai -tetrafluoriboraatti. Trimetyylioksoniumsuolaa käytetään mieluimmin inertissä liuottimessa, kuten eetterissä tai halogenoidussa hiilivedyssä, esim. dietyylieetterissä, tetrahydrofuraanissa tai metyleeni-kloridissa, tai niiden seoksessa, tarvittaessa emäksen, kuten orgaanisen emäksen, esim. mieluimmin steerisesti estyneen trialempialkyy-liamiinin, esim. N,N-di-isopropyyli-N-etyyli-amiinin läsnäollessa ja jäähdyttäen, huoneen lämpötilassa tai heikosti lämmittäen, esim. noin -20 - noin 50°C:n lämpötilassa, tarvittaessa suljetussa astiassa ja/tai inerttikaasu-, esim. typpiatmosfäärissä.

Enoli-hydroksiryhmän eetteröinti lähtöaineessa II voi myös tapahtua käsittelemällä 3-substituoidulla 1-metyylitriatseeniyhdisteellä, jolloin 3-typpiatomin substituentti tarkoittaa hiiliatomin välityksellä sitoutunutta orgaanista tähdettä, mieluimmin karbosyklistä aryylitähdettä, kuten mahdollisesti substituoitua fenyylitähdettä, esim. alempialkyylifenyyliä, kuten 4-metyyli-fenyyliä. Tällaisia triatseeniyhdisteitä ovat 3-aryyli-1-metyyli-triatseeni, esim. 3-(4-metyylifenyyli)-1-metyyli-triatseeni. Näitä reagensseja käytetään yleensä inerttien liuotinten, kuten mahdollisesti halogenoitujen hiilivetyjen tai eettereiden, esim. bentseenin, tai liuotinseosten läsnäollessa, ja samalla jäähdyttäen, huoneen lämpötilassa ja mieluimmin korotetussa lämpötilassa, esim. noin 20-100°C:ssa, tarvittaessa suljetussa astiassa ja/tai inerttikaasu-, esim. typpiatmosfäärissä. Menetelmä b) Lähtöaineessa II 4-karboksyyliryhmä ja mahdollisesti D-2-amino-ryhmä on suojattu jollakin menetelmän a) yhteydessä mainituista suo-jaryhmistä.

Hydroksiryhmän korvaaminen lähtöaineessa II halogeenilla voi ta-pahtu eri tavalla, yleensä käsittelemällä klooraavalla aineella, esim. seoksella, joka koostuu triorganyyli-fosfiinista ja hiilitet-rakloridista.

Organyylitähteet triorganyyli-fosfUnissa tarkoittavat orgaanisia tähteitä, joissa on enintään 18 hiiliatomia ja jotka voivat olla samanlaisia tai erilaisia.

13 6661 9

Organyylitähteitä ovat erityisesti mahdollisesti, esimerkiksi tertiäärisillä aminoryhmillä substituoidut tai polymeereihin sitoutuneet hiilivetytähteet, joissa on enintään 18, erityisesti enintään 12 ja mieluimmin enintään 16 hiiliatomia, kuten alempialkyylitähteet, esim. metyyli, etyyli tai propyyli, dialempialkyyliaminoalempialkyy-litähteet, esim. 3-dimetyyliaminopropyyli, karbosykliset tähteet, kuten mahdollisesti edellä mainitulla tavalla substituoitu fenyyli, lisäksi myös polymeereillä, esimerkiksi difenyylibentseenillä verk-koutettu polystyreeni, substituoitu fenyyli tai dialempialkyyliami-noalempialkyylillä, esimerkiksi dimetyyliaminometyylillä substituoitu fenyyli. Polymeereillä substituoidussa fenyylissä on yleensä vain yksi tähde sitoutunut samaan fosforiatomiin.

Muita organyylitähteitä ovat sekundääriset aminotähteet, kuten dialempialkyyliamino, ennenkaikkea dimetyyliamino.

Mainittujen fosfiinien tyypillisiä edustajia ovat trietyyli-, metyyli-propyyli-fenyyli-, bis-(3-dimetyyliamino-propyyli)-fenyyli-, tris-(dimetyyliamino)-, bis-(dietyyliamino)-fenyyli- ja erityisesti trifenyylifosfiini, jolloin fenyyliryhmistä yksi voi olla sitoutunut polymeeriin, kuten divinyylibentseenillä verkkoutuneeseen poly-styreeniin.

Reaktio tapahtuu sinänsä tunnetulla tavalla inertissä aprootti-sessa, mieluimmin polaarisessa liuottimessa, kuten klooratussa hiilivedyssä, esim. metyleenikloridissa, kloroformissa, hiilitetraklo-ridissa, 1,2-dikloorietaanissa, nitriilissä, kuten asetonitriilissä, tai bentsonitriilissä, tai N,N-disubstituoidussa karboksyylihappo-amidissa, kuten dimetyyliformamidissa tai N,N-dimetyyliasetamidissa tai niiden seoksissa, aina riippuen käytetyn reagenssin reaktivitee-tista samalla jäähdyttäen tai lämmittäen, ts. noin -60°:n ja käytetyn liuottimen palautuslämpötilan välisissä lämpötiloissa, mahdollisesti inerttikaasu-, kuten typpiatmosfäärissä. Käytettäessä trialem-pialkyyli- tai tris-(dialempialkyyliamiini)-fosfiinia ja hiilitetra-kloridia tai hiilitetrabromidia on yleensä jäähdytettävä noin -60 --20°C:seen.

Mainittuja halogenoivia fosforaaneja voidaan myös muodostaa in situ, esimerkiksi saattamalla mainitut fosfiinit reagoimaan halutun tetrahalogeenimetaanin kanssa, jolloin dihalogeenitriorganyylifos-foraanin oheen muodostuu myös muita halogenoivia fosforiyhdisteitä, 14 6661 9 tai käsittelemällä fosfiineja halogeenilla, esim. kloorilla, tai saattamalla triorganyylifosfiinioksidit reagoimaan dihalogeenikarbo-nyylin, kuten fosgeenin, tai trihalogeenisilaanin, kuten trikloori-silaanin kanssa.

Halogenoitaessa mainituilla fosforaaneilla voidaan reaktioväli-aineeseen muodostuneen halogeenivedyn sitomiseksi lisätä heikkoa emästä, kuten pyridiiniä tai N,N-dialempialkyylianiliinia, kuten N,N-dimetyylianiliinia.

Erään edullisen suoritusmuodon mukaan lisätään lähtöaineeseen II jossakin edellä mainitussa inertissä, aproottisessa liuottimessa, kuten metyleenikloridissa, huoneen lämpötilassa, siis noin 20-25°C: ssa hiilitetrakloridia, mieluimmin ylimäärin ja sen jälkeen trife-nyylifosfiinia, käyttäen noin 1,2-2 ekvivalenttia lähtöaineeseen nähden, ja annetaan seoksen seistä tai hämmennetään sitä samassa lämpötilassa kunnes halogenointi on tapahtunut täydellisesti.

Yhdisteet I, joissa R tarkoittaa klooria, voidaan saada esimerkiksi käsittelemällä lähtöainetta II vastaavalla N,N-disubstituoi-dulla kloori-iminium-kloridiyhdisteellä, erityisesti kaavan R1\ ® /B e

N — C Cl III

H N:i mukaisella yhdisteellä. Kaavassa III tarkoittavat R^ ja R2 alemPi~ alkyyliä, erityisesti metyyliä.

Edellä mainittu reagenssi valmistetaan yleensä in situ käsittelemällä sopivaa Ν,Ν-disubstituoitua amidia, jonka kaava on R1\ ?,

N - C H IV

R2^ jossa R1 ja R2 tarkoittavat samaa kuin edellä, ja erityisesti vastaavasti Ν,Ν-disubstituoitua formamidia ja ensisijassa dimetyyliform-amidia, jollakin yleisesti käytetyllä kloorausaineella. Tällaisia ovat fosgeeni, karboksyylihappokloridit, esim. oksalyylikloridi, rikkihappokloridit, esim. tionyylikloridi tai fosforihappokloridit, 15 6 6 61 9 esim. fosforitrikloridi ja fosforioksikloridi, lisäksi myös fosfori-pentakloridi. Erityisen edullinen kloorausaine on fosforitrikloridi.

Edellä mainittu reaktio suoritetaan yleensä liuotinaineen läsnäollessa, jolloin tällaisena voidaan yleensä käyttää myös liuottimena sopivaa, kaavan IV mukaista amidia, erityisesti dimetyyliformami-dia, joka mieluimmin on vedettömässä muodossa. Normaalisti ylimäärin käytetyn ja näin ollen myös liuottimena toimivan amidin, yleensä di-metyyliformamidin ohella voidaan myös käyttää vastaavalla tavalla eetterintapaisia liuottimia, esim. tetrahydrofuraania tai dioksaania, halogeenihiilivetyjä, esim. metyleenikloridia tai sulfoksideja, esim. dimetyylisulfoksidia.

Edellä mainittujan kloorausaineita käytetään yleensä määrinä, jotka vastaavat kahta ekvivalenttia 3-hydroksi-3-kefem-lähtöainetta II. Reaktio voidaan suorittaa esim. siten, että kloorausaine lisätään 3-hydroksi-3-kefem-lähtöaineen II liuokseen kaavan IV mukaisessa amidissa, erityisesti dimetyyliformamidissa. Tällöin pidetään tämä liuos noin 0-15°C:n lämpötilassa, jolloin reaktioseoksen annetaan seistä muutamia tunteja huoneen lämpötilassa. Reaktio on alussa eksoterminen; reaktioastia on tämän johdosta jäähdytettävä siten, että lämpötila tässä reaktiovaiheessa pysyy alle 25°C. Sen jälkeen annetaan reaktioseoksen seistä loput reaktioaikaa noin huoneen lämpötilassa, jolloin reaktion kulkua voidaan reurata ohutkerroskromatogra-fisesti.

Klooraus voidaan suorittaa myös siten, että ensin sekoitetaan klooruasaine kaavan IV mukaisen amidin, erityisesti dimetyyliform-amidin kanssa, ja muodostetaan tällä tavalla kaavan III mukainen kloori-iminiumkloridi, minkä jälkeen saatetaan reagoimaan 3-hydrok-si-3-kefem-lähtöaineen II liuoksen kanssa amidissa, erityisesti di-metyyliformamidissa, johon voidaan lisätä vielä jotakin toista liuotinta, tai jossakin toisessa liuottimessa, esim. tetrahydrofuraanissa.

Tarvittaessa suoritetaan reaktio inerttikaasuatmosfäärissä.

Lähtöaine II voidaan valmistaa esimerkiksi asyloimalla 7β-amino-3-hydroksi-3-kefem-4-karboksyylihapossa (V) oleva aminoryhmä, jossa yhdisteessä 4-karboksyyliryhmä ja 3-hydroksiryhmä ovat suojatussa muodossa, 4-karboksyyliryhmä erityisesti esteröidyssä ja 3- 16 6661 9 hydroksiryhmä erityisesti silyloidussa muodossa, D-2-amino-2-(alem-pialkyylisulfonyyliamino-fenyyli)-etikkahapolla. Asylointi voidaan suorittaa esim. jäljempänä selitettyjen menetelmien mukaan, jolloin asylointiaineen 2-aminoryhmä mieluimmin on suojatussa ja alempi-alkyylisulfonyyliaminoryhmä mahdollisesti on N-asyloidussa muodossa. Enoliryhmityksen hydroksiryhmä voidaan muuttaa sulfonyylioksiryhmäk-si esim. käsittelemällä orgaanisella sulfonihappohalogenidilla, esim. -kloridilla, tertiäärisen amiinin, kuten trietyyliamiinin, tai dimetyyliformamidin ja propyleenioksidin läsnäollessa.

Menetelmä c)

Uudet yhdisteet voidaan saada myös siten, että 7B-amino-3-R- 3-kefem-4-karboksyylihapossa (VI), jossa 4-karboksyyliryhmä mahdollisesti on suojatussa muodossa ja 7β-aminoryhmä mahdollisesti on reaktiokykyisessä, ts. asyloinnin sallivassa, suojatussa muodossa, 7β-aminoryhmä asyloidaan D-2-amino-2-(alemplalkyylisulfonyyliamino-fenyyli)-etikkahapolla tai sen reaktiokykyisellä funktionaalisella johdannaisella ja tarvittaessa tai haluttaessa suoritetaan lisätoimenpiteet.

Lähtöaineessa VI voi 4-karboksyyliryhmä mieluimmin olla suojattu esteröidyssä muodossa, esim. edellä mainitulla tavalla, ja ensisijassa silyyli-, kuten trimetyylisilyyliesterin muodossa (joka yleensä muodostetaan välittömästi ennen asylointireaktiota käsittelemällä vastaavalla silylointiaineella, esim. trimetyylikloorisilaanil-la tai bis-(trimetyylisilyyli)-asetamidilla). Karboksyylihappo-lähtöainetta VI voidaan kuitenkin käyttää myös suolan, esim. ammo-niumsuolan, kuten trietyyliammoniumsuolan muodossa, tai suojatussa muodossa, joka saadaan saattamalla karboksyylihappolähtöaine VI reagoimaan sopivan orgaanisen fosforihalogenidiyhdisteen, kuten alem-pialkyyli- tai alempialkoksi-fosfori-dihalogenidin, kuten metyyli-fosforidikloridin, etyylifosforidibromidin tai metoksifosforidi-kloridin kanssa. 73-aminoryhmän reaktiokykyisessä, suojatussa muodossa on esim. silyylitähteellä, kuten jollakin edellä mainitulla 6661 9 vastaavalla tähteellä suojattu 78-aminoryhmä.

Muita ryhmiä, joilla 76-aminoryhmä voi olla suojattu reaktio-kykyisessä muodossa, ovat karbonyyliryhmä (0 = C =) sekä mahdollisesti 1-substituoidut 1-halogeeni- tai 1-alkoksimetyleeniryhmät. Tällaisissa metyleeniryhmissä tarkoittaa halogeeni bromia tai erityisesti klooria ja alkoksi on erityisesti substituoitu alempi-alkoksi, kuten etoksi, propoksi, butoksi tai mieluimmin metoksi. Tällaisen metyleeniryhmän toinen substituentti 1-asemassa on vety tai jokin steerisesti vähemmän estynyt orgaaninen tähde, esimerkiksi mahdollisesti substituoitu alempialkyyli, kuten metyyli, 4-amino-4-karboksibutyyli, jossa amino- ja karboksiryhmät voivat olla suojatut, bentsyyli, fenyylioksimetyyli, tienyylimetyyli tai myös fu-ryylimetyyli, kuten 2-tienyyli- tai 2-furyylimetyyli.

Vapaan tai reaktiokykyisen suojatun 7|3-aminoryhmän asylointi lähtöaineessa VI suoritetaan sinänsä tunnetulla tavalla. D-2-ami-no-2-(alempialkyylisulfonyyliamino-fenyyli)-etikkahapossa (VII) tai sen reaktiokykyisessä johdannaisessa, 2-aminoryhmä voi tavalliseen tapaan olla suojatussa, mm. myös protonoidussa tai naamioidussa muodossa, esimerkiksi myös atsidoryhmänä ja typpiatomissa oleva alempialkyylisulfonyyliaminoryhmä voi mahdollisesti olla substituoitu asyyliryhmällä.

Mikäli asylointiin käytetään vapaata happoa VII jossa on suojattu 2-aminoryhmä ja mahdollisesti N-asyloitu alempialkyylisulfo-nyyliaminoryhmä, käytetään yleensä mukana sopivia kondensaatioai-neita, kuten karbodi-imidejä, esim. Ν,Ν'-dietyyli-, Ν,Ν'-dipropyy-li-, Ν,Ν'-di-isopropyyli-, Ν,Ν'-disykloheksyyli- tai N-etyyli-N'- 3-dimetyyliaminopropyyli-karbodi-imidiä, sopivia karbonyyliyhdis-teitä, esim. karbonyyli-imidatsolia tai isoksatsoloniumsuoloja, esim. N-etyyli-5-fenyyli-isoksatsolinium-3'-sulfonaattia ja N-tert.butyyli-5-metyyli-isoksatsoliniumperkloraattia tai sopivaa asyyliaminoyhdistettä, esim. 2-etoksi-l-etoksikarbonyyli-l ,2-dihydrokinoliinia. Kondensaatioreaktio suoritetaan mieluimmin vedettömässä reaktioväliaineessa, esim. metyleenikloridissa, di-metyyliformamidissa tai asetonitriilissä.

Muita sopivia kondensaatioaineita 7B-aminoryhmän asyloimi-seksi D-2-amino-2-(alempialkyjlisulfonyyli-amino-fenyyli)-etikka-hapolla, johon asylointiin voidaan käyttää myös niiden estereitä, esimerkiksi alempialkyyliestereitä, kuten metyyli- tai etyylies- 18 6661 9 teriä, ja jossa 2-aminoryhmä on suojatussa ja alempialkyylisulfo-nyyliryhmä on N-asyloidussa muodossa, ovat sopivien mikro-organismien asylointia katalysoivat entsyymit, esimerkiksi Pseudomonas melanogenum'in ATCC 17 808, tai entsyymit lukuisista muista tunnetuista asyloivista kannoista, kuten Xanthomonas'ista, Acetobacter' ista, Achromobacter'ista, Beneckea hyperoptica'sta. Micrococcus urea'sta, Mycobacterium smegmatis'estä tai Nocardia globerula'sta. Entsymaattinen asylointi tapahtuu sinänsä tunnetulla tavalla mainittujen mikro-organismien läsnäollessa, joko vesipitoisessa ravinto-väliaineessa, joka sisältää käytetyn kannan kasvuun tarvittavia tunnettuja ravintoaineita, tai myös puskuriliuoksessa, esim. natrium-kloridia sisältävässä asetaattipuskurissa, aerbbissa olosuhteissa, noin 20 - 50°C:n lämpötilassa, sekä pH-arvossa 5-7, mieluimmin 6,5- 7.

Mainitun hapon VII reaktiokykyinen johdannainen, jossa yleensä on suojattu aminoryhmä, ja mahdollisesti N-asyloitu alempialkyyli-sulfonyyliaminoryhmä, on ensisijassa sen anhydridi, mukaanluettuna ja mieluimmin seka-anhydridi. Seka-anhydridejä ovat esim. ne jotka saadaan epäorgaanisten happojen, erityisesti halogeenivetyhappojen, ts. vastaavien happohalogenidien, esim. happokloridin tai -bromi-din kanssa, lisäksi anhydridi typpivetyhapon kanssa, ts. vastaava happoatsidi, fosforipitoisen hapon, esim. fosforihapon tai fosfori-hapokkeen, rikkipitoisen hapon, esim. rikkihapon, rikkihapokkeen dimetyyli-immoniometyylipuoliesterin halogenidin , kuten kloridin kanssa tai syaanivetyhapon kanssa. Muita seka-anhydridejä ovat esim. ne jotka saadaan orgaanisten happojen, kuten orgaanisten karboksyyli-happojen, kuten mahdollisesti esim. halogeenilla, kuten fluorilla tai kloorilla substituoitujen alempialkaanikarboksyylihappojen, esim. pivaliinihapon tai trikloorietikkahapon, tai hiilihapon puoliesfee-reiden, erityisesti alempialkyylipuoliestereiden, kuten etyyli- tai isobutyylipuoliesterin, tai hiilihapon N,N-dimetyyli-imminioifietyy-lipuoliesterin halogenidin, kuten kloridin kanssa, tai orgaanisten, erityisesti alifaattisten tai aromaattisten sulfonihappojen, esim. p-tolueenisulfonihapon kanssa.

Muita lähtöaineessa VI olevan aminoryhmän kanssa reaktioon sopivia happojohdannaisia ovat mainitun hapon VII aktivoidut esterit, joissa yleensä on suojattu aminoryhmä, kuten esterit viny-logisten alkoholien (ts. enolien), kuten vinylogisten alempialke-nolien kanssa, tai aryyliesterit kuten mieluimmin, esim. nitrolla 6661 9 19 tai halogeenilla,kuten kloorilla substituoidut fen^iiesterit, esim. pentakloorifenyyli-, 4-nitrofenyyli- tai 2,4-dinitrofenyyli-esteri, heteroaromaattiset esterit, kuten bentstriatsoliesteri tai diasyyli-iminoesteri, kuten sukkinyyli-imino- tai ftalyyli-imino-esteri.

Asylointi happojohdannaisen, kuten anhydridin tai erityisesti happohalogenidin kanssa voi tapahtua happoa sitovan aineen, esim. orgaanisen emäksen, kuten orgaanisen amiinin, esim. tertiäärisen amiinin, kuten trialempialkyyliamiinin, esim. trietyyliamiinin, Ν,Ν-dialempialkyyli-aniliinin, esim. Ν,Ν-dimetyyli-aniliinin tai pyridiinityyppiä olevan emäksen, esim. pyridiinin, epäorgaanisen emäksen, esimerkiksi alkalimetalli- tai maa-alkalimetallihydroksi-din, -karbonaatin tai -vetykarbonaatin, esim. natrium-, kalium-tai kaisiumhydroksidin, -karbonaatin tai -vetykarbonaatin, tai oksiraanin, esim. alemman 1,2-alkyleenioksidin, kuten etyleeniok-sidin tai 1,2-propyleenioksidin läsnäollessa.

Edellämainittu asylointi voi tapahtua vesipitoisessa tai mieluimmin vedettömässä liuottimessa tai liuotinseoksessa, mieluimmin karboksyylihappoamidissa, kuten Ν,Ν-dialempialkyyliamidissa, esim. dimetyyliformamidissa, halogenoidussa hiilivedyssä, esim. metylee-nikloridissa, hiilitetrakloridissa tai klooribentseenissä, ketonis-sa, esim. asetonissa, esterissä, esim. etikkahappoetyyliesterissä, tai nitriilissä, esim. asetonitriilissä, tai niiden seoksissa, ja tarvittaessa alennetussa tai korotetussa lämpötilassa, esim. noin 20 - 100°C:ssa ja/tai inerttikaasu-, esim. typpiatmosfäärissä.

Mikäli lähtöaineessa VI 73-arninoryhmä on suojattu asyloinnin sallivalla tähteellä, lohkaistaan tämä asyloinnin, vastaavasti reaktiotuotteen edelleenkäsittelyn aikana, mieluimmin hydrolyytti-sesti ja mahdollisesti emäksen, kuten trietyyliamiinin läsnäollessa.

Lähtöaineet VI ovat tunnettuja ja ne voidaan valmistaa esim. lohkaisemalla asyyliaminoryhmitys 73-asyyliamino-3-R-3-kefem-4-kar-boksyylihappo-yhdisteissä, joissa asyyli tarkoittaa D-2-amino-2- (alempi-alkyylisulfonyyliamino-fenyyli)-asetyylitähteestä eroavaa tähdettä, fenyyliasetyyliä tai fenyylioksiasetyyliä, sinänsä tunnetulla tavalla, esim. käsittelemällä fosforipentakloridilla pyridiinin läsnäollessa ja sen jälkeen metanolilla ja haluttaessa vedellä.

Lähtöaineet VI, joissa 73-aminoryhmä on suojattu reaktiokykyi-sessä, asyloinnin sallivassa muodossa, ovat myös tunnettuja ja ne voidaan valmistaa tunnettuja menetelmiä vastaavasti, mahdollisesti 20 66619 in situ. Silyyliryhmä liitetään käsittelemällä vapaata 7g-amino-ryhmää vastaavalla silylointiaineella esim. trimetyylikloorisilaa-nilla tai bis-(trimety^isilyyli)-asetamidilla. Karbonyyliryhmä voidaan liittää käsittelemällä vapaata 7B-aminoryhmää fosgeenilla emäksen, kuten tertiäärisen amiinin, esim. trietyyliamiinin läsnäollessa. Lähtöaineet VI jossa aminoryhmä on suojattu mahdollisesti 1-substituoidulla 1-halogeenimetyleeniryhmällä, saadaan käsittelemällä 7 $-asyyliamino-3-R-3-kefem-4-karboksyylihappoa (IX), jossa asyyli tarkoittaa D-2-amino-2-(alempialkyylisulfonyyliamino-fenyyli>ase-tyylistä (jossa mahdollisesti on suojattu amino) eroavaa a.syylitäh-dettä, esimerkiksi mahdollisesti substituoitua alempialkanoyyli-tähdettä, kuten formyyliä, asetyyliä, 5-amino-5-karboksi-valeryyliä, jossa amino- ja karboksiryhmät voivat olla suojatut, fenyyliasetyy-liä, fenyylioksiasetyyliä, tienyjiiasetyyliä tai myös furyyliasetyyliä ja karboksyyli ja/tai asyylitähteessä läsnäolevat funktionaaliset ryhmät mahdollisesti ovat suojatussa muodossa, fosforipentahalo-genidilla, erityisesti fosforipentakloridilla, emäksen, kuten pyri-diinin läsnäollessa. Saatu 1-halogeeni-metyleeni-iminoyhdiste voidaan joko välittömästi asyloida tai käsittelemällä alkoholilla, kuten metanolilla, muuttaa vastaavaksi, mahdollisesti 1-substituoi-duksi 1-alkoksi-metyleeniyhdisteeksi, joka myös yleensä eristämättä asyloidaan.

Menetelmä d)

Uudet yhdisteet I voidaan myös saada isomeroimalla emäksisellä aineella 7β-(D-2-amino-2-(alempialkyylisulfonyyliaminofenyyli)-ase-tyyliamino)-3-R-3-kefem-4 -karboksyylihappo (VIII), jossa 2-amino- ja/tai 4-karboksyyliryhmä mahdollisesti ovat suojatussa ja/tai alempi-alkyylisulfoniaminoryhmä mahdollisesti on N-asyloidussa muodossa, ja tarvittaessa tai haluttaessa suorittamalla lisätoimenpiteet.

Lähtöaineessa voi D-2-amino- ja/tai 4-karboksyyliryhmä olla suojatussa muodossa esim. kuten edellä on mainittu, D-2-amino mieluimmin asyloidussa ja 4-karboksyyli yleensä esteröidyssä muodossa.

Isomerointi suoritetaan siten, että 2-kefem-yhdistettä (VIII) käsitellään emäksisellä aineella ja eristetään 2- ja 3-kefem-yhdis- teiden mahdollisesti saadusta tasapainoseoksesta vastaava 3-kef em-yhdiste. sitä emäksisellä aineella ja eristämällä 2- ja 3-kefem-yhdisteiden mahdollisesti saadusta tasapainoseoksesta vastaava 3-kefem-yhdiste.

Sopivia emäksisiä aineita ovat esim. orgaaniset typpipitoiset emäkset, kuten tertiääriset heterosykliset, aromaattista luonnetta olevat emäkset ja ensisijassa tertiääriset, alifaattiset, atsa-sykloalifaattiset tai aralifaattiset emäkset, erityisesti Ν,Ν,Ν-trialempialkyyliamiini, esim. trimetyyliamiini, trietyyliamiini 6661 9 21 tai N,N-di-isopropyyli-N-etyyliamiini tai tällaisten emästen seokset, kuten pyridiinityyppiä olevan emäksen, esim. pyridiinin ja Ν,Ν,Ν-trialempialkyyliamilnin, esim. pyridiinin ja trietyyliamii-nin seos. Voidaan myös käyttää emästen epäorgaanisia tai orgaanisia suoloja, erityisesti keskivahvojen - vahvojen emästen suoloja heikkojen happojen kanssa, kuten alempialkaanikarboksvylihappojen alka-limetalli- tai ammoniumsuoloja, esim. natriumasetaattia, trietyy-liammoniumasetaattia tai N-metyyli-piperidiiniasetaattia, sekä muita vastaavia emäksiä tai tällaisten emäksisten aineiden seoksia.

Edellä mainittu isomerointi emäksisten aineiden kanssa voi tapahtua myös esim. karboksyylihapon johdannaisen läsnäollessa, joka sopii seka-anhydridin muodostukseen, kuten karboksyylihappoanhydridin tai -halogenidin läsnäollessa esim. käyttämällä pyridiiniä etikka-happoanhydridin läsnäollessa. Tällöin työskennellään mieluimmin vedettömässä väliaineessa käyttämällä mahdollisesti mukana liuotinta, jolloin reagenssina käytetyt, reaktio-olosuhteissa nestemäiset emäkset voivat toimia samanaikaisesti myös liuottimena, tarvittaessa samalla jäähdyttäen tai lämmittäen, mieluimmin lämpötila-alueella noin -30 - noin +100°C, inerttikaasu-, esim. typpiatmos-fäärissä ja/tai suljetussa astiassa.

Näin saadut 3-kefem-yhdisteet voidaan sinänsä tunnetulla tavalla esim. adsorptiokromatografoimalla ja/tai kiteyttämällä, erottaa mahdollisesti vielä läsnäolevasta 2-kefem-yhdisteistä VIII. Menetemä e) 2-kefem-yhdisteiden VIII isomerointi voi tapahtua myös siten, että nämä hapetetaan 1-asemassa, jolloin tapahtuu 2-kefem-yhdisteiden uudelleenryhmittyminen 3-kefem-yhdisteiksi, ja haluttaessa erotetaan 3-kefem-yhdisteiden 1-oksidien saatu isomeeriseos ja pelkistetään vastaavien 3-kefem-yhdisteiden saadut 1-oksidit.

Sopivina hapetusaineina 2-kefem-yhdisteiden VIII hapettami-seksi 1-asemassa tulevat kysymykseen sopiva epäorgaaniset tai orgaaniset perhapot tai vetyperoksidin ja happojen seokset, erityisesti sellaisten orgaanisten karboksyylihappojen seokset, joiden dis- -5 sosiaatiovakio on vähintään 10 . Sopivia epäorgaanisia perhappo- ja ovat perjodi- ja perrikkihappo. Orgaanisia perhappoja ovat vastaavat perkarboksyyli- ja persulfonihapot, joita käytetään sellaisinaan tai jotka muodostetaan in situ käyttämällä vähintään yhtä ekvivalenttia vetyperoksidia ja karboksyylihappoa. Tällöin on tarkoituksenmukaista käyttää suurta ylimäärää karboksyylihappoa käytettäessä esim. etikkahappoa liuottimena. Sopivia perhappoja ovat esim.

22 6661 9 permuurahaishappo, peretikkahappo, pertrifluorietikkahappo, per-maleiinihappo, perbentsoehappo, monoperftaalihappo tai p-tolueeni-persulfonihappo. Hapetus voi myös tapahtua käyttämällä vetyperoksidia ja katalyyttistä määrää happoa,jonka dissosiaatiovakio on vähintään 10 kuten etikkahappoa, perkloorihappoa tai trifluori-etikkahappoa.

Edellämainittu hapetus suoritetaan sinänsä tunnetulla tavalla, tarvittaessa katalysaattoreiden läsnäollessa, ja lievissä olosuhteissa, esim. noin -50 - +100° mieluimmin noin -10 - +40°C:n lämpötilassa .

2- kefem-yhdisteiden hapetus vastaavien 3-kefem-yhdisteiden 1-oksideiksi voidaan myös suorittaa käsittelemällä orgaanisilla hypohalogeniittiyhdisteillä, kuten alempialkyyli-hypokloriiteilla, esim. tert.-butyylihypokloriitilla, joita käytetään inerttien liuottimien, kuten mahdollisesti halogenoitujen hiilivetyjen, esim. metyleenikloridin läsnäollessa, ja noin -10° - noin +30°C:n lämpötiloissa, perjodaattiyhdisteillä, kuten alkalimetalliperjodaateilla, esim. kaliumperjodaatilla, joita mieluimmin käytetään vesipitoisessa väliaineessa pH-arvossa noin 6, ja noin -10° - noin +30°C:n lämpötiloissa, jodibentseenidikloridilla, jota käytetään vesipitoisessa väliaineessa, mieluimmin orgaanisen emäksen, esim. pyridiinin läsnäollessa ja samalla jäähdyttäen, esim. noin -20 - noin 0°C:n lämpötilassa, tai jollakin toisella hapetusaineella, joka sopii tioryh-män muuttamiseksi sulfoksidiryhmitykseksi.

Mahdollisesti saatu a- ja β-1-oksidi-isomeeriseos voidaan myös erottaa esim. kromatograafisesti.

3- kefem-yhdisteiden 1-oksidien pelkistys voidaan suorittaa sinänsä tunnetulla tavalla käsittelemällä pelkistysaineella, tarvittaessa aktivoivan aineen läsnäollessa. Pelkistysaineina tulevat kysymykseen: katalyyttisesti aktivoitu vety; pelkistävät tina-, rauta-, kupari- tai mangaanikationit, joita käytetään vastaavien, epäorgaanista tai orgaanista luonnetta olevien yhdisteiden tai kompleksien, esim. tina-II-kloridin, kupari-I-kloridin tai mangaa-ni-II-kloridin muodossa, tai komplekseina, esim. etyleenidiamiini-tetraetikkahapon tai nitrilotrietikkahapon kanssa; pelkistävät ditioniitti-, jodi- tai rauta-II-syanidianionit, joita käytetään vastaavien epäorgaanisten tai orgaanisten suolojen, kuten alkali-metalliditioniitin, -jodidin tai -rauta-II-syanidin muodossa, •tai vastaavien happojen muodossa; pelkistävät trivalenttiset epä- 23 6661 9 orgaaniset tai orgaaniset fosforiyhdisteet, kuten fosfiinit, lisäksi fosfiini-, fosfonihapon tai fosforihapokkeen esterit, amidit ja halogenidit, sekä näitä fosfori-happi-yhdisteitä vastaavat fosfori-rikki-yhdisteet, joissa orgaaniset tähteet ensisijassa tarkoittavat alempialkyyliä tai fenyyliä, esim. tri-fenyylifosfii-ni, difenyylifosfiinihappometyyliesteri, difenyylikloorifosfiini, bentseenifosfonihappodimetyyllesteri, fosforihapoketrimetyylieste-ri, fosforitrikloridi tai fpsforitribromidi, jne.; pelkistävät ha-logeenisilaaniyhdisteet, jotka sisältävät vähintään yhden, piiato-niin sitoutuneen vetyatomin ja jotka halogeenin, esim. kloorin ohella voivat sisältää myös orgaanisia tähteitä, kuten alempialkyyliä tai fenyyliä, kuten kloorisilaani, di- tai trikloorisilaani, dife-nyylikloorisilaani, dimetyylikloorisilaani jne.; pelkistävät kva-ternääriset klooripietyleeni-iminiumhalogenidit, joissa iminiumryh-mä on substituoitu yhdellä bivalenttisella tai kahdella monovalent-tisella orgaanisella tähteellä, kuten alempialkyleenillä tai alem-pialkyylillä, kuten N-kloorimetyleeni-N,N-dietyyli-iminiumkloridi tai N-kloorimetyleeni-pyrrolidiniumkloridi; ja kompleksiset metalli-hydridit, kuten natriumboorihydridi, esim. sopivien aktivointiainei-den, kuten koboltti-II-kloridin läsnäollessa; sekä boraanidiklori-di.

Aktivoivina aineina, joita käytetään yhdessä edellämainittujen pelkistysaineiden kanssa, joilla itse ei ole Lewis-happo-ominaisuuk-siä, ts. joita lähinnä käytetään ditioniitti-, jodi- tai rauta-II-syanidi- ja ei-halogeenipitoisten trivalenttisten fosfori-pelkis-tysaineiden kanssa tai katalyyttisessä pelkistyksessä , ovat erityisesti orgaaniset karboksyyli- ja sulfonihappohalogenidit, lisäksi rikki-, fosfori- tai piihalogenidit, joilla on yhtä suuri tai suurempi toisen asteen hydrölyysivakio kuin bentsoyylikloridillä, esim. fosgeeni, oksalyylikloridi, etikkahappokloridi, 4-tolueenisulfoni-happokloridi, metaanisulfonihappokloridi, tionyylikloridi, fosfo-' roksikloridi, fosforitrikloridi, dimetyylikloorisilaani tai trikloorisilaani, lisäksi sopivat happoanhydridit, kuten trifluorietikka-happoanhydridit tai sykliset sultonit, kuten etaanisultoni, 1,3-propaanisultoni, 1,4-butaanisultoni tai 1,3-heksaanisultoni.

Pelkistys suoritetaan mieluimmin liuotinten tai niiden seosten läsnäollessa, joiden valinta ensisijassa riippuu lähtöaineiden liukoisuudesta ja pelkistysaineiden valinnasta; niinpä käytetään esim. alenpialkaanikarboksyylihappoja tai niiden estereitä katalyyttisessä 24 6 6 6 1 9 pelkistyksessä ja esim. mahdollisesti substituoituja, kuten halo-genoituja tai nitrattuja alifaattisia, sykloalifaattisia, aromaattisia tai aralifaattisia hiilivetyjä, esim. metyleenikloridia, alempialkaanikartoksyylihappoestereitä tai -nitriilejä, esim. etikka-happoetyyliesteriä tai asetonitriiliä, tai epäorgaanisten tai orgaanisten happojen amideja, esim. dimetyyliformamidia tai heksa-metyylifosforiamidia tai eettereitä, esim. dietyylieetteriä, tetra-hydrofuraania tai dioksaania, ketoneja, esim. asetonia, jolloin nämä liuottimet eivät mieluimmin sisällä lainkaan vettä. Tällöin työskennellään yleensä noin -20 - +100°C:n lämpötilassa, jolloin käytettäessä erittäin reaktiokykyisiä aktivointiaineita reaktio voidaan suorittaa myös alemmissa lämpötiloissa.

Lähtöaineet VIII voidaan valmistaa sinänsä tunnetulla tavalla, esim. isomeroimalla 7&-asyyliamino-3-R-3-kefem-4-karboksyylihappo IX jossa asyyli tarkoittaa D-2-amino-2-(alempialkyylisulfonyyliamino-fenyyli)-asetyylistä (jossa mahdollisesti on suojattu D-2-amino tai N-asyloitu alempialkyylisulfonyyliamino) eroavaa, lohkaistavissa f olevaa asyylitähdettä, ja karboksyyli ja/tai asyylitähteessä mahdollisesti läsnäolevat funktionaaliset ryhmät mahdollisesti ovat suojatussa muodossa, vastaaviksi 2-kefem-yhdisteiksi (esim. käsittelemällä sopivalla emäksellä) jav lohkaisemalla tässä asyylitähde, esim. käsittelemällä fosforipentakloridillä pyridiinin läsnäollessa, sen jälkeen metanolilla ja mahdollisesti vedellä. Vapaa amino-ryhmä asyloidaan sitten D-2-emino-2-(alempialkyylisulfonyyliamino^ fenyyli)-asetyylitähteellä (jossa mieluimmin on suojattu D-2-amino-ryhmä ja/tai mahdollisesti N-asyloitu alempialkyylisulfonyyliami-noryhmä) käsittelemällä D-2-amino-2-(alempialkyylisulfonyyliamino-fenyyli)-etikkahapolla (VII), jossa D-2-amino mieluimmin on suojatussa ja/tai alempialkyylisulfonyyliamino on mahdollisesti N-asyloi-dussa muodossa, tai sen reaktiokykyisellä johdannaisella, erityisesti sen seka-anhydridillä, kuten vastaavalla happokloridilla tai anhydridillä muurahaishappo-alempialkyyliesterin kanssa.

Lähtöaineet VIII, jossa R tarkoittaa metoksia, jossa karboksyyli ja D-2-amino mieluimmin ovat suojatussa ja alempialkyylisulfonyyliamino mahdollisesti N-asyloidussa muodossa, voidaan myös saada 2-(3-(D-amino-2-(alempialkyylisulfonyyliamino-fenyyli)-asetyyliamino}-4-Ro-tio-2-okso-l-atsetidinyyli}-3-krotonihapon (X) seuraavassa selitetyn emäksisen renkaan sulkureaktion mukaan, jossa yhdisteessä karboksyyliryhmä ja D-2-aminorylroä mieluimmin ovat suojatussa ja alempialkyylisulfonyyliaminoryhmä mahdollisesti 25 N-asyloidussa muodossa. 6 6619

Menetelmä f)

Uudet yhdisteet I joissa R tarkoittaa metoksla, voidaan myös saada siten, että rengassuljetaan 2-{3-(D-2-amino-2-(alempi-alkyylisulfonyyliamino-fenyyli)-asetyyliamino)-4-R0-tio-2-okso-l-atsetidinyyli}-3-R-krotonihappo (X) jossa karboksyyliryhmä on suojatussa muodossa tai halogeenikarbonyyli-, esim. kloorikarbonyyli-muodossa, D-2-aminoryhmä mieluimmin on suojatussa ja alempialkyyli-sulfonyyliryhmä mahdollisesti N-asyloidussa muodossa, R tarkoittaa metoksia, ja RQ poistoryhmää, käsittelemällä emäksellä ja tarvittaessa tai haluttaessa suorittamalla lisätoimenpiteet.

Lähtöaineessa X voi metoksiryhmä R olla trans- (krotoni- happokonfiguraatio) tai cis-asemassa (isokrotonihappokonfiguraatio) karboksyyliryhmään nähden.

Lähtöaineessa X jossa karboksyyli- ja aminoryhmä voivat sinänsä tunnetulla tavalla olla suojatut, esim, kuten edellä on selitetty, ja alempialkyylisulfonyyliaminoryhmä voi mahdollisesti olla N-asyloitu, on poistoryhmä RQ esimerkiksi ryhmä -S-R*, rikkiatomin välityksellä tiorikkiln sitoutunut ryhmä -SC^-R^ tai ryhmä -S-SC^-R^.

Ryhmässä -S-R* on R^ mahdollisesti substituoitu aromaattista luonnetta oleva mono- tai bisyklinen heterosyklinen tähde, joka sisältää vähintään yhden rengastyppiatornin ja mahdollisesti yhden muun rengasheteroatornin, kuten happi- tai rikkiatomin, ja joka on sitoutunut tiorikkiin sellaisesta rengashiiliatomista, joka on sitoutunut rengastyppiatomiin kaksoissidoksella. Tällaiset tähteet voivat mahdollisesti olla substituoituja esim. alempialkyylillä, kuten metyylillä tai etyylillä, alempialkoksilla, kuten nietoksilla tai etoksilla, halogeenilla, kuten fluorilla tai kloorilla, tai aryylillä, kuten fenyylillä.

Tällaisia tähteitä R^ ovat esim. monosykliset, viisijäseniset tiadiatsasykliset, tiatriatsasykliset, oksadiatsasykliset tai oksa-triatsasykliset, aromaattista luonnetta olevat tähteet, erityisesti kuitenkin monosykliset viisijäseniset diatsasykliset, oksatsa-sykliset ja tiatsasykliset, aromaattista luonnetta olevat tähteet, tai ensisijassa vastaavat bentsdiatsasykliset, bentsoksatsasykli-set tai bentstiatsasykliset tähteet, joissa heterosyklinen osa on viisijäseninen ja joilla on aromaattinen luonne, jolloin tällaisissa tähteissä substituoitavissa oleva rengastyppiatomi voi mahdollisesti olla substituoitu, esim. alempialkyylillä, kuten metyylillä, Tyypillisiä tämäntyyppisiä ryhmiä ovat l-metyyli-2-imid- 26 6 6 6 1 9 atsolyyli, 2-tiatsolyyli, 1,3,4-tiadiatsoli-2-yyli, 1,3,4,5-tia-triatsoli-2-yyli, 2-oksatsolyyli, l,3,4-oksadiatsol-2-yyli, 1,3,4,5-oksatriatsol-2-yyli, 2-kinolinyyli, l-metyyli-2-bentsimidatsolyy-li, 2-bentsoksatsolyyli ja erityisesti 2-bentstiatsolyyli.

Ryhmä R^ voi myös tarkoittaa orgaanisen karboksyyli tai tiokarbok-syylihapon asyylitähdettä ja mahdollisesti substituoitua, alifaat-tista, sykloalifaattista, aralifaattista, aromaattista tai hetero-syklistä asyyli- tai tioasyylitähdettä. Tällaisia tähteitä ovat mm. alempialkanoyyli, esim. asetyyli tai propionyyli, alempitioalkano-yyli, esim. tioasetyyli tai tiopropionyyli, sykloalkyylikarbonyy-li, esim. sykloheksyylikarbonyyli, sykloalkyylitiokarbonyyli, esim. sykloheksyylitiokarbonyyli, bentsoyyli, tiobentsoyyli, naftoyyli, naftyylitiokarbonyyli, pyridoyyli, esim. 2-, 3- tai 4-pyridoyyli, tenoyyli, esim. 2- tai 3-tenoyyli, furoyyli, esim. 2- tai 3-furo-yyli, tai pyridyylitiokarbonyyli, esim. 2-, 3- tai 4-pyridyylitio-karbonyyli, tai vastaavat substituoidut, esim. alempialkyylillä, kuten metyylillä, halogeenilla, kuten fluorilla tai kloorilla, alempialkoksilla, kuten nietoksilla, aryylillä, kuten fenyylillä, tai aryylioksilla, kuten fenyylioksilla, mono- tai polysubstituoi-dut asyyli- tai tioasyyliryhmät.

Ryhmissä -SOj-R^ ja -S-SOj-Rq on R° mahdollisesti substi-tuoitu, erityisesti alifaattinen, sykloalifaattinen, aralifaatti- L.

nen tai aromaattinen hiilivetytähde. Sopivia ryhmiä r£ ovat esimerkiksi mahdollisesti substituoidut, kuten alempialkoksilla, esim. metoksillä, halogeenilla, esim. fluorilla, kloorilla tai bromilla, aryylillä, esim. fenyylillä tai aryylioksilla, fenyylioksilla mono-tai polysubstituoitu alkyyli, erityisesti alempialkyyli, kuten metyyli, etyyli tai butyyli, alkenyyli kuten alempialkenyyli, esim. allyyli tai butenyyli, sykloalkyyli kuten syklopentyyli tai sykloheksyyli, tai mahdollisesti, esim. alempialkyylillä, esim. metyylillä, alempialkoksilla, esim. nietoksilla, halogeenilla, esim. fluorilla, kloorilla tai bromilla, aryylillä, esim. fenyylillä, aryylioksilla, esim. fenyylioksilla tai nitrolla mono-tai polysubstituoitu naftyyli tai erityisesti fenyyli, kuten fenyyli, 2-, 9- tai mieluimmin 4-tolyyli, 2-, 3- tai mieluimmin 4-metoksifenyyli, 2-, 3- tai 4-kloorifenyyli, 4-bifenylyyli, 4-fenyylioksifenyyli, 4-nitrofenyyli tai 1- tai 2-naftyyli.

Renkaansulkureaktioon sopivia emäksiä ovat erityisesti vahvat orgaaniset tai epäorgaaniset emäkset. Mainittakoon erityisesti 2? 66 61 9 bisykliset amidiinit, kuten vastaavat diatsabisykloalkeenit, esim. l,5-diatsabisyklo(4,3.0)non-5-eeni, lisäksi substituoidut, esim. alempialkyylillä, kuten metyylillä moninkertaisesti substituoidut guanidiinit, kuten tetrametyyliguanidiini, lisäksi metalli-emäkset, kuten alkalimetalli-, esim. litium-, natrium- tai kalium-hydridit, -amidit tai -alkoholaatit, erityisesti alempialkanolaa-tit, esim. natriumhydridi, litiumdialempialkyyliamidit, kuten li-tiumdi-isopropyyliamidi tai kalium-alempialkanolaatit, kuten ka-lium-tert.butylaatti. Lähtöaineet X, joissa karboksyyliryhmä on halogeenikarbonyyli-, esim. kloorikarbonyyliryhmän muodossa, voidaan myös syklisoida käsittelemällä tertiäärisellä orgaanisella typpiemäksellä, esim. trialempialkyyliamiinilla, kuten trietyyli-amiinilla, jolloin alkoholin, kuten sopivan alempialkanolin, esim. tert.butanolin läsnäollessa voidaan saada yhdisteen I vastaavaa esteriä.

Keksinnön mukainen reaktio suoritetaan sopivan inertin liuottimen läsnäollessa, esimerkiksi mahdollisesti halogenoidussa, esim. klooratussa, alifaattisessa, sykloalifaattisessa tai aromaattisessa hiilivedyssä, kuten heksaanissa, syfcloheksaanissa, bentseenissä, tolueenissa tai metyleenikloridissä, eetterissä, kuten dialempi-alkyylieetterissä, esim. dietyylieetterissä, dialempialkoksialempi-alkaanissa, kuten dimetoksietaanissa, tai syklisessä eetterissä, kuten dioksaanissa tai tetrahydrofuraanissa, mutta myös alempi-alkanolissa, esim. metanolissa, etanolissa tai tert.butanolissa, tai sen seoksessa, huoneen lämpötilassa tai tarvittaessa heikosti lämmittäen esim. aina noin 50°C:seen asti, ja haluttaessa inertti-kaasu-, kuten typpiatmosfäärissä.

Käsiteltäessä lähtöainetta X, jossa RQ on ryhmä -S-R* , esim. 2-bentstiatsolyylitiotähde, jollakin edellämainitulla emäksellä, esim. l,5-diatsabisyklo(5.4.0}undek-5-eenillä, voidaan saan-toa nostaa lisäämällä kaavan H-SOj-R^ mukaista sulfiinihappoa, esim. p-tolueenisulfiinihappoa,

Keksinnön mukaisessa renkaansulkureaktiossa voidaan aina riippuen lähtöaineesta ja reaktio-olosuhteesta saada yhtenäistä •3^kefem-yhdistettä, tai sen seosta vastaavan 2-kefem-yhdisteen kanssa. Saadut seokset voidaan erottaa sinänsä tunnetuilla erotusmenetelmillä, esim. adsorptiolla ja fraktioivalla eluoinnilla, myös kromatografiällä (pylväs-, paperi- tai levykromatografiällä) t , sopivilla adsorptioaineilla, kuten piigeelillä tai aluminiumoksi- 6661 9 28 dilla, ja eluointiaineilla, lisäksi fraktioivasti kiteyttämällä tai jakamalla liuottimiin.

Lähtöaineet X voidaan saada esim. muuttamalla 6-asyyliamino-2,2~dimetyyli-penam-3-karboksyylihappo XI sinänsä tunnetulla tavalla vastaavaksi 1-oksidiksi esim. käsittelemällä perkarböksyylihapolla, kuten 3-klooriperbentsoehapolla, jossa yhdisteessä asyyli tarkoittaa D-2-amino-2-(alempialkyylisulfonyyliamino)-asetyylitähdettä, jolloin D-2-anönoryhmä mieluimmin on suojatussa muodossa ja alempialkyylisul-fonyyliaminoryhmä voi olla N-asyloitu, tai tarkoittaa jotakin muuta orgaanisen karboksyylihapcn lohkaistavissa olevaa asyylitähdettä, jolloin tällaisessa tähteessä mahdollisesti läsnäolevat funktionaaliset ryhmät mieluimmin ovat suojatussa muodossa, ja jossa karboksyy-liryhmä on suojatussa muodossa. Saattamalla reagoimaan kaavan HS-R* (XII) mukaisen merkaptaanin, kaavan H-SO^-R*3 (XIII) mukaisen sulfiinihapon tai kaavan N = C - SOjR^ (XIV) mukaisen vastaavan syanidin kanssa ja viimemainittu mieluimmin kvaternäärisen ammonium-halogenidin läsnäollessa, tai kaavan HS-S02-Rq (XV) mukaisen tio-sulfonihapon kanssa saadaan edellämainitusta 1-oksidista 2-(3-asyyliamino-4-Ro-tio-2-okso-l-atsetidinyyli)-3-metyyli-3-buteeni-happoa XVI, jossa R tarkoittaa tähdettä -S-R**, -SO^-R*3 tai u O O A O i -S-S02_^o . Yhdisteet XVI joissa RQ tarkoittaa tähdettä "s02_Ro tai -S-S02“Rq voidaan myös saada saattamalla yhdiste XVI jossa R0 tarkoittaa tähdettä R^ , reagoimaan vastaavan raskasmetallisul-finaatin tai raskasmetallitiosulfinaatin kanssa, jolloin raskasmetalleina pidetään edullisimpana kuparin, elohopean, hopean tai tinan yksi- tai kaksiarvoisia kationeja. Nämä raskasmetallisuola-reagenssit voidaan mahdollisesti muodostaa in situ vastaavista sulfiini- vast, tiosulfonihapoista tai niiden helppoliukoisista suoloista saattamalla ne reagoimaan sopivan raskasmetallisuolan, kuten kupari-II-sulfaatin, elohopea-II-diasetaatin, hopeanitraatin tai tina-II-kloridin kanssa.

3-buteenihappo-yhdisteessä XVI, jossa karboksyyliryhmä on suojatussa muodossa, muutetaan päätevinyleeniryhmitys oksidatiivises-ti vastaavaksi otsonidiksi mieluimmin käsittelemällä otsonilla, ja samanaikaisesti tai jälkeenpäin hajotetaan tämä saattamalla reagoimaan sopivan pelkistysaineen, kuten alkalimetalli-, esim. natrium-vety sulfiitin, dialempialkyylisulfidin, esim. dimetaiisulfidin, fosfiinin, esim. trifenyylifosfiinin tai tetrasyaanietyleenin kanssa. Näin saadaan 2-(3-asyyliamino-4-Ro-tio-2-okso-l-atsetidi-nyyli)-3-hydroksi-krotonihappoa (XVII), jossa karboksyyliryhmä on 6661 9 29 suojatussa muodossa ja RQ tarkoittaa samaa kuin edellä. Hydroksi-ryhmä voidaan nyt eetteröidä ja muuttaa halutuksi alempialkoksiryh-mäksi sinänsä tunnetulla tavalla, esim. kuten edellä on selitetty, esimerkiksi käsittelemällä diatsometaanilla, metanolin sopivalla reaktiokykyisellä esterillä, kuten vastaavalla sulfaatilla, halo-geenisulfaatilla tai sulfonaatilla, trimetyyli-oksoniumsuolalla, kuten -heksafluoriantimonaatilla, -heksafluorifosfaatilla tai -tetrafluoriboraatilla, tai 3-substituoidulla, kuten 3-(4-metyyli-fenyyli)-substituoidulla 1-metyylitriatseeniyhdisteellä.

Tarvittaessa voidaan lähtöaineen X missä tahansa sopivassa valmistusvaiheessa D-2-amino~2-(alempialkyylisulfonyyliamino-fe-nyyli)-asetyylistä eroava asyyliryhmä lohkaista, esim. käsittelemällä fosforipentakloridilla pyridiinin läsnäollessa, sen jälkeen metanolilla ja mahdollisesti vielä vedellä, ja näin saadun välituotteen vapaa aminoryhmä asyloida käsittelemällä vastaavalla hapolla tai sen reaktiokykyisellä johdannaisella, kuten mieluimmin seka-anhydridillä, esim. kloridilla, D-2-amino-2-(alempialkyyli-sulfon^iiamino-fenyyli)-asetyylitähteellä, jossa 2-amino mieluimmin on suojatussa ja alempialkyylisulfonyyli mahdollisesti on N-asyloi-dussa muodossa. Lisäksi voidaan mielivaltaisissa vaiheissa tähde Rq muuttaa joksikin toiseksi tähteeksi RQ ja/tai vapaassa tai suojatussa muodossa oleva ryhmä muuttaa suojatuksi vast, vapaaksi tai joksikin toiseksi suojatuksi muodoksi.

Menege^m| jf^jigteet I voidaan myös saada käsittelemällä 7β-(ϋ-2-amino-2- (aminofenyyli) -asetyyliamino) -3-R-3-kefem-4-karboksyylihappoa (XVIII) jossa 2-aminoryhmä on suojatussa,, ja fenyylirenkaan aminoryhmä mahdollisesti reaktiokykyisessä, ts. sulfonyloinnin sallivassa, suojatussa, esim. asyloidussa muodossa, alempialkaanisulfo-nihapolla tai sen reaktiokykyisellä funktionaalisella johdannaisella ja tarvittaessa tai haluttaessa suorittamalla lisätoimenpiteet.

Lähtöaineessa XVIII voi 4-karboksyyliryhmä mieluimmin olla este-röidyssä muodossa, esim. kuten edellä on selitetty, ensisijassa silyyli-, kuten trimetyylisilyyliesterin muodossa (joka yleensä muodostetaan välittömästi ennen asylointireaktiota käsittelemällä vastaavalla silylalntiaineella, esim. trimetyylikloorisilaanilla tai bis-(trimetyylisilyyli)-asetamidilla) . Karboksyylihappo-lähtöainet-ta XVIII voidaan kuitenkin käyttää myös suolan muodossa, esim.

30 6 6 6 1 9 ammoniuxnsuolan muodossa, kuten trietyyliammoniumsuolan muodossa, tai jossakin muussa sellaisessa suojatussa muodossa, joka saadaan saattamalla karboksyylihappolähtöalne XVIII reagoimaan sopivan orgaanisen fosforihalogenidiyhdisteen, kuten alempialkyyli- tai alempi-alkoksi-fosfori-dihalogenidin, kuten metyylifosforidikloridin, etyylifosforidibromidin tai metoksifosforidikloridin kanssa. Fe-nyylirenkaassa reaktiokykyisessä, suojatussa muodossa oleva amino-ryhmä on esim. silyylitähteellä, kuten jollakin edellä mainitulla vastaavalla tähteellä suojattu aminoryhmä, tai myös jokin edellä mainittu asyloitu aminoryhmä, esim. tert.butyylioksiaminoryhmä.

Vapaan tai reaktiokykyisesti suojatun aminoryhmän sulfonylointi lähtöaineessa XVIII suoritetaan sinänsä tunnetulla tavalla. Sulfo-nylointiaineena tulevat tällöin kysymykseen alempialkyylisulfoni-hapot tai niiden reaktiokykyiset johdannaiset.

Mikäli sulfonylointiin käytetään vapaata alempialkyylisulfoni-happoa, käytetään yleensä sopivia kondensaatioaineita, kuten kar-bodi-imidejä, esim. N,N'-dietyyli-, Ν,Ν'-dipropyyli-, Ν,Ν'-di-isopropyyli-, Ν,Ν'-disykloheksyyli- tai N-etyyli-N’-3-dimetyyli-aminopropyyli-karbodi-imidiä, sopivia karbonyyliyhdisteitä, esim. karbonyylidi-imidatsolia, tai isoksatsoloniumsuoloja, esim. N-etyy-li-5-fenyyli-isoksatsolinium-3'-sulfonaattia ja N-tert.butyyli- 5-metyyli-isoksatsoliniumperkloraattia tai jotakin sopivaa asyyli-aminoyhdistettä, esim. 2-etoksi-l-etoksikarbonyyli-l,2-dihydro-kinoliinia. Kondensaatioreaktio suoritetaan mieluimmin vedettömässä reaktioväliaineessa, esimerkiksi metyleenikloridissä, dimetyyliform-amidissa tai asetonitriilissä.

Alempialkyylisulfonihapon funktionaalinen johdannainen on ensisijassa sen anhydridi, mukaanluettuna ja mieluimmin seka-anhydridi. Seka-anhydridejä ovat esim. sellaiset, jotka saadaan epäorgaanisten happojen, erityisesti halogeenivetyhappojen kanssa, ts. vastaavat sulfonihappohalogenidit, esim. sulfonihappokloridi tai -bro-midi, lisäksi anhydridi typpivetyhapon kanssa, ts. vastaava happo-atsidi, fosforipitoisen hapon, esim. fosforihapon tai fosfori-hapokkeen kanssa, rikkipitoisen hapon, esim. rikkihapon tai syaani-vetyhapon kanssa. Muita seka-anhydridejä ovat esim. ne jotka saadaan orgaanisten happojen, kuten orgaanisten karbonihappojen, kuten mahdollisesti, esim. halogeenilla, kuten fluorilla tai kloorilla substituoitujen alenpialkaanikarboksyylihappojen, esim. piva- 31 6661 9 liinihapon tai trikloorietikkahapon, tai puoliestereiden erityisesti hiilihapon alempialkyylipuoliestereiden, kuten hiilihapon etyyli- tai isobutyylipuoliesterin, tai orgaanisten, erityisesti alifaattisten tai aromaattisten sulfonihappojen, esim. p-tolueeni-sulfonihapon kanssa.

Muita, reaktioon lähtöaineen XVIII aminoryhmän kanssa sopivia sulfonihappojohdannaisia ovat alempialkyylisulfonihappojen aktivoidut esterit, joissa yleensä on suojattu aminoryhmä, kuten esterit vinylogisten alkoholien, ts. enolien, kuten vinylogisten alem-pialkenolien kanssa tai aryyliesterit, kuten mieluimmin, esim. nitrolla tai halogeenilla, kuten kloorilla substituoidut fenyyli-esterit, esim. pentakloorifenyyli-, 4-nitrofenyyli- tai 2,4-dinit-rofenyyliesterit, heteroatomaattiset esterit, kuten bentstriatsoli-esteri tai diasyyli-iminoesteri, kuten sukkinyyli-imino- tai fta-loyyli-iminoesteri.

Sulfonylointi sulfonihappojohdannaisen, kuten anhydridin ja erityisesti sulfonihappohalogenidin kanssa voi tapahtua happoa sitovan aineen, esimerkiksi orgaanisen emäksen, kuten orgaanisen amiinin, esim. tertiäärisen amiinin, kuten trialempialkyyliamiinin, esim. trietyyliamiinin, Ν,Ν-dialempialkyyli-aniliinin, esim. N,N-dimetyyli-aniliinin tai pyridiinityyppiä olevan emäksen, esimerkiksi pyridiinin, epäorgaanisen emäksen, esimerkiksi alkalimetalli-tai maa-alkalimetallihydroksidin, -karbonaatin tai vetykarbonaatin, esim. natrium-, kalium- tai kalsiumhydroksidin, -karbonaatin tai -vetykarbonaatin tai oksiraanin, esimerkiksi alemman 1,2-alkyleeni-oksidin, kuten etyleenioksidin tai 1,2-propyleenioksidin läsnäollessa.

Edellämainittu sulfonylointi voi tapahtua vesipitoisessa tai mieluimmin vedettömässä liuottimessa tai liuOtinseoksessa, esimerkiksi karboksyylihappoamidissa, kuten N,N-dialempialkyyliamidissa, esim. dimetyyliformamidissa, halogenoidussa hiilivedyssä, esim. metyleenikloridissa, hiilitetrakloridissa tai klooribentseenissä, ketonissa, esim. asetonissa, esterissä, esim. etikkahappoetyyli-esterissä, tai nitriilissä, esim. asetonitriilissä tai niiden seoksissa, tarvittaessa alennetussa tai korotetussa lämpötilassa, esim. noin 0° noin 100°C:n lämpötiloissa ja/tai inerttikaasu-, esim. typpiatmosfäärissä.

Lähtöaineet XVIII voidaan saada siten, että 7g-amino-3-R- 3-kefem-4-karboksyylihapossa, jossa karboksyyliryhmä mahdollisesti on suojatussa muodossa ja 76-aminoryhmä., mahdollisesti on reaktio- 32 6661 9 kykyisessä, ts. asyloinnin sallivassa suojatussa muodossa, 7 β-aminoryhmä asyloidaan D-2-amino-2- (Am-fenyyli) -a s e tyyli tähteellä, jossa Am tarkoittaa vapaaksi aminoryhmäksi muutettavissa olevaa, suojattua tai naamioitua aminoryhmää, ja jossa 2-amino-ryhmä on suojattu, ja saadussa 78-(2-amino-2-(Am-fenyyli)-asetyy-liamino) -3-R-3-kefan-4-karboksyylihapossa, jossa 2-aminoryhmä on suojatussa ja karboksyyliryhmä mahdollisesti myös suojatussa muodossa, ryhmä Am mahdollisesti muutetaan vapaaksi; aminoryhmäksi.

Ryhmä Am on esimerkiksi suojattu aminoryhmä joka muuttumis-tavaltaan vapaaksi aminoryhmäksi eroaa suojatusta 2-amino-ryhmästä ja joka voidaan muuttaa vapaaksi aminoryhmäksi selektiivisesti ts. vapauttamatta samanaikaisesti 2-aminoryhmää. Niinpä voi 2-aminoryhmä olla suojattu esimerkiksi tert.butyylioksikarbonyyliryhmällä ja Am voi tarkoittaa 2,2,2-trifluoriasetyylioksikarbonyyli-amino-ryhmää, jolloin viimemainittu voidaan lohkaista vapaaksi aminoryhmäksi sinkillä ja etikkahapolla, kun taas näissä olosuhteissa 2-tert.butyylioksikarbonyyliaminoryhmä jää ennalleen. Muita tällaisia aminosuojaryhmäpareja ^a niiden selektiiviset lohkaisumenetel-mät ilmenevät jälempänä seuraavasta lisätoimenpiteitä kuvaavasta selityksestä. Naamioitu aminoryhmä Am on esimerkiksi atsido- ja erityisesti nitroryhmä.

78-amino-3-R-3-kefan-4-karboksyylihapon VI asylointi, jossa funktionaaliset ryhmät voivat olla suojatut edellämainitulla tavalla, tapahtuu sinänsä tunnetulla tavalla D-2-amino-2-(Am-fenyyli)-etikkahapolla, jossa aminoryhmät kuten edellä mainittiin ovat suojatussa tai naamioidussa muodossa, tai sen reaktiokykyisellä funktionaalisella johdannaisella, esimerkiksi anhydridillä, kuten vastaavalla happokloridilla, kuten edellä on selitetty suojattujen yhdisteiden VI asyloinnin yhteydessä johon käytetään suojattuja D-2-amino-2-(alempialkyylisulfonyyliamino-fenyyli)-etikkahappoja VII, vast, niiden reaktiokykyisiä funktionaalisia johdannaisia.

Karboksyylisuojaryhmän ja 2-aminosuojaryhmän valinta lähtöaineessa VI riippuu, kuten edellä mainittiin, käytetyn suojatun tai naamioidun aminoryhmän Am luonteesta. Näiden ryhmien Am muuttaminen saadussa asyloidussa yhdisteessä XVIII vapaaksi aminoryhmäksi tapahtuu sinänsä tunnetulla tavalla, kuten selitetään jälempänä suojatun ja naamioidun aminoryhmän muuttamiselle. Nitroryhmä Am voidaan atsidoryhmää vastaavasti pelkistämällä muuttaa vapaaksi aminoryhmäksi.

33 6 6 6 1 9

Keksinnön mukaisesti saaduissa yhdisteissä vapautetaan mahdollisesti samanaikaisesti suojatut karboksyyli- ja/tai aminoryh-mät ja/tai N-asyloidut alempialkyylisulfonyyliaminoryhmät sinänsä tunnetulla tavalla, kuten solvolyysillä, myös hydrolyysillä, alko-holyysillä tai asidolyysillä tai pelkistämällä, myös hydrogenolyy-sillä tai kemiallisella pelkistyksellä.

Niinpä voidaan esim. tert.alempialkoksikarbonyyli-, polysyklo-alkoksikarbonyyli- tai difenyylimetoksikarbonyyliryhmä muuttaa va-vapaaksi karboksyyliryhmäksi käsittelemällä sopivalla happamella aineella, kuten muurahaishapolla tai trifluorietikkahapolla, mahdollisesti lisäten nukleofiilistä yhdistettä kuten fenolia tai anisolia. Mahdollisesti substituoitu bentsyylioksikarbonyyliryhmä voidaan vapauttaa esim. hydrogenolyysillä käsittelemällä vedyllä hydrauskatalysaattorin, kuten palladiumkatalysaattorin läsnäollessa. Lisäksi voidaan tietyllä tavalla substituoidut bentsyylioksikarbo-naaliryhmät, kuten 4-nitrobentsyylioksikarbonyyli, muuttaa vapaaksi karboksyyliryhmäksi myös kemiallisella pelkistyksellä, esim. käsittelemällä alkalimetalli-, esim. natriumditioniitilla, tai pelkistävällä metallilla, esim. sinkillä tai metallisuolalla, kuten kromi-II-suolalla, esim. kromi-II-kloridilla, yleensä sellaisen vetyä luovuttavan aineen läsnäollessa, joka yhdessä metallin kanssa pystyy muodostamaan syntyvää vetyä, kuten hapon, ensisijassa etikka-, sekä muurahaishapon tai alkoholin läsnäollessa, johon mieluimmin lisätään vettä. Käsittelemällä pelkistävällä metallilla tai metallisuolalla, kuten edellä mainittiin, voidaan myös 2-halogeeni-alem-pialkoksikarbonyyliryhmä (mahdollisesti 2-bromi-alempialkoksikarbo-nyyliryhmän muuttamisen jälkeen 2-jodi-alempialkoksikarbonyyliryh-mäksi) tai asyylimetoksikarbonyyliryhmä muuttaa vapaaksi karboksyyliryhmäksi, jolloin aroyylimetoksikarbonyyliryhmä voidaan myös lohkaista käsittelemällä nukleofiilisellä, mieluimmin suolan muodostavalla reagenssilla kuten natriumtiofenolaatilla tai natriumjodidil-la. Esimerkiksi silyloimella suojattu karboksyyliryhmä voidaan tavanomaiseen tapaan vapauttaa esim. käsittelemällä vedellä tai alkoholilla. Vastaavalla tavalla voidaan myös reaktiolla orgaanisen fosforihalogenidiyhdisteen kanssa suojattu karboksyyliryhmä vapauttaa hydrolyysillä tai alkoholyysillä.

Suojattu aminoryhmä vapautetaan käyttäen sinänsä tunnettuja erilaisia menetelmiä aina riippuen suojaryhmän luonteesta, esim. soivolyysillä tai pelkistyksellä. 2-halogeeni-alempialkoksikarbo- 34 6661 9 nyyliaminoryhmä (mahdollisesti 2-bromi-alempialkoksikarbonyyli-ryhmän muuttamisen jälkeen 2-jodi^alempialkoksikarbonyyliryhmäksi), asyylimetoksikarbonyyliaminoryhmä tai esim. 4-nitrobentsyylioksi-karbonyyliaminoryhmä voidaan vapauttaa esim. käsittelemällä sopivalla kemiallisella pelkistysaineella, kuten sinkillä vesipitoisen etikkahapon läsnäollessa, aroyylimetoksikarbonyyliaminoryhmä myös käsittelemällä nukleofiilisellä, mieluimmin suolan muodostavalla reagenssilla, kuten natriumtiofenolaatiUa, ja 4-nitro-bentsyylioksi-karbonyyliaminoryhmä myös käsittelemällä alkalimetalli-, esim. nat-riumditioniitilla, difenyylimetoksikarbonyyliamino, tert.-alempi-alkoksikarbonyyliamino- tai polysykloalkoksikarbonyyliaminoryhmä käsittelemällä esim. muurahais- tai trifluorietikkahapolla, mahdollisesti substituoitu bentsyylioksikarbonyyliaminoryhmä esim. hydrogenolyysillä käsittelemällä vedyllä hydrauskatalysaattorin, kuten palladiumkatalysaattorin läsnäollessa, aryyli- tai aryylialem-pialkyylitioaminoryhmä esim. käsittelemällä nukleofiilisellä reagenssilla, kuten rikkihapokkeella, aryylisulfonyyliaminoryhmä esim. elektrolyyttisellä pelkistyksellä, l-asyyli-2-alempialkylideeni-aminoryhmä tai triaryylimetyyliryhmä esim. käsittelemällä vesipitoisella mineraalihapolla, ja orgaanisella silyyliryhmällä suojattu aminoryhmä esim. hydrolyysillä tai alkoholyysillä.

Atsidoryhmän muodossa suojattu aminoryhmä muutetaan vapaaksi aminoryhmäksi sinänsä tunnetulla tavalla pelkistämällä, esimerkiksi katalyyttisesti hydraamalla vedyllä käyttäen hydrauskatalysaattoria, kuten platinaoksidia, palladiumia tai myös Raney-nikkeliä, tai sinkkiä ja happoa, kuten etikkahappoa. Katalyyttinen hydraus suoritetaan mieluimmin inertissä liuottimessa, kuten halogenoidussa hiilivedyssä, esim. metyleenikloridissa, tai myös vedellä tai veden ja orgaanisen liuottimen, kuten alkoholin tai dioksaanin seoksessa, noin 20 - 25°Csn lämpötilassa, tai myös alennetussa tai korotetussa lämpötilassa.

N-asyloitu alempialkyylisulfonyyliaminoryhmä muutetaan alempi-alkyylisulfonyyliaminoryhmäksi myös sinänsä tunnetulla tavalla, esim. solvolyyttisesti tai pelkistävästi. Näiden N-asyyliryhmien lohkaisemiseksi voidaan käyttää samoja menetelmiä, joita käytetään asyyliryhmien, esimerkiksi 2-halogeeni-alempialkoksikarbonyylin, asyylimetyyllkarbonyylin, 4-nitrobentsyylioksikarbonyylin, aroyyli-metoksikarbonyylin, difenyylimetoksikarbonyylin, tert.-alempialkok-sikarbonyylin, polysykloalkoksikarbonyylin, bentsyylioksikarbonyy- 35 6661 9

Iin tai aryylisulfonyyliryhmän lohkaisemiseksi vastaavista asyyli-aminoryhmistä.

Yhdisteiden I suolat voidaan valmistaa sinänsä tunnetulla tavalla. Niinpä voidaan muodostaa suoloja esim. käsittelemällä metal-liyhdisteillä, kuten sopivien karboksyylihappojen alkalimetallisuoloil-la# esim. α-etyyli-kapronihapon natriumsuolalla, tai ammoniakilla tai sopivalla orgaanisella amiinilla/ jolloin mieluimmin käytetään stökiömetrisiä määriä tai vain pientä ylimäärää suolan muodostavaa ainetta. Happoadditiosuolat saadaan tavanomaisella tavalla esim. käsittelemällä hapolla tai sopivalla anioninvaihtoreagenssilla. Sisäiset suolat voidaan muodostaa esim. neutraloimalla esim. suoloja, kuten happoadditiosuoloja, isoelektriseen pisteeseen, esim. heikoilla emäksillä tai käsittelemällä nestemäisellä ioninvaihtajilla.

Saadut suolat voidaan muuttaa tavanomaiseen tapaan vapaiksi yhdisteiksi, metalli- ja ammoniumsuolat esim. käsittelemällä sopivilla hapoilla, ja happoadditiosuolat esim. käsittelemällä sopivalla emäksisellä aineella.

Menetelmä käsittää myös ne suoritusmuodot, joissa välituotteina saatavia yhdisteitä käytetään lähtöaineina ja suoritetaan puuttuvat menetelmän vaiheet näillä, tai menetelmä keskeytetään missä tahansa vaiheessa; lisäksi voidaan lähtöaineita käyttää johdannaisten muodossa tai muodostaa reaktion aikaxia.

Käytetään mieluimmin sellaisia lähtöaineita ja valitaan reaktio-olosuhteet sellaisiksi että saadaan alussa erityisen edullisina pidettyjä yhdisteitä.

Tämän keksinnön mukaisia yhdisteitä voidaan käyttää esdim. farmaseuttisten valmisteiden valmistamiseksi, jotka sisältävät tehokkaan määrän aktiiviainetta yhdessä tai sekoitettuna epäorgaanisten tai orgaanisten, kiinteiden tai nestemäisten farmaseuttisesti käyttökelpoisten kantaja-aineiden kanssa ja jotka sopivat enteraa-liseen tai parenteraaliseen annostukseen. Niinpä käytetään tabletteja tai liivatekapseleita, jotka sisältävät tehoainetta yhdessä laimennusaineiden, esim. laktoosin, dekstroosin, sakkaroosin, mannitolin, sorbitolin, selluloosan ja/tai glysiinin, llukastus-aineiden, esim. piimään, talkin, steariinihapon tai sen suolojen, kuten magnesium- tai kalsiumstearaatin ja/tai polyetyleeniglykolin kanssa; tabletit sisältävät myös sideaineita, esim. magnesium-aluminiumsilikaattia, tärkkelystä, kuten maissi-, vehnä-, riisi-tai nuolijuuritärkkelystä, liivatetta, traganttia, metyylisellu-loosaa, natriumkarboksimetyyliselluloosaa ja/tai polyvinyylipyrro- 36 6661 9 lidonia ja haluttaessa hajottamisainetta, esim, tärkkelystä, agaria, algiinihappoa, tai sen suolaa, kuten natriumalginaattia ja/tai kuohuseoksia tai absorptioaineita, väriaineita, makuaineita ja makeuttamisaineita. Farmakologisesti tehokkaita yhdisteitä voidaan myös käyttää ruiskutettavien, erityisesti suoneen annettavien valmisteiden tai infuusioliuosten muodossa. Tällaiset liuokset ovat mieluimmin isotonisia vesipitoisia liuoksia tai suspensioita, jolloin nämä valmistetaan ennen käyttöä esim. lyofilisoiduista preparaateista, jotka sisältävät pelkkää tehoainetta tai tällaista yhdessä kantaja-aineen, esim. manniitin kanssa. Farmaseuttiset valmisteet voivat olla steriloituja ja/tai sisältää apuaineita, esim. säilöntä-, stabilointi-, kostutus- ja/tai emulgointiaineita, liukoisuutta edistäviä aineita, suoloja osmoottisen paineen säätämiseksi ja/tai puskureita. Nämä farmaseuttiset valmisteet voivat haluttaessa sisältää muita farmakologisesti arvokkaita aineita, ja ne valmistetaan sinänsä tunnetulla tavalla, esim. tavanomaisilla sekoitus-, granulointi-, rakeistamis-, liuotus- tai lyofilisointimenetelmillä ja ne sisältävät noin 0,1 - 100%, erityisesti noin 1- noin 50% ja lyofilisaatit jopa 100% aktiiviainetta. Yksittäisannos lämminverisille, jonka paino on noin 70 kg, on 0,1 - 0,75 g ja päivittäinen annos noin 0,2 - 1,0 g.

Tässä selityksessä sisältävät "alemmilla" merkityt orgaaniset tähteet, mikäli toisin ei ole ilmoitettu, enintään 7, miduimmin enintään 4 hiiliatomia. Seuraavat esimerkit havainnollistavat keksintöä; lämpötilat on annettu Celsius-asteina. Esimerkeissä on karboksyylihapon asemesta käytetty sanontaa karbonihappo.

Esimerkki 1; a) Suspensioon, jossa on 0,764 g hienoksi jauhettua 78-amino- 3-metoksi-3-kefem-4-karbonihappo-hydrokloridia, joka sisältää yhden moolin dioksaania, 10 ml:ssa absoluuttista metyleenikloridia, lisätään argonatmosfäärissä ja huoneen lämpötilassa 1,04 ml bis-(tri-metyylisilyyli)-asetamidia (lisäys noin 10 minuutin kuluessa) ja hämmennetään 45 minuuttia.

-15°;seen jäähdytettyyn liuokseen, jossa on 0,896 g D-2-tert.-butyylioksikarbonyyliamino-2-(3-metyylisulfonyyliamino-fenyyli)-etikkahappoa ja 0,29 ml 4-metyyli-morfoliinia 10 mlissa absoluuttista metyleenikloridia, lisätään argonatmosfäärissä 0,34 ml kloo-rimuurahaishappo-isobutyyliesteriä ja annetaan reagoida edelleen 15.minuuttia. Näin saatuun seka-anhydridiin lisätään edellä selitetty silyloitu lähtöaine -10°:ssa tipoittain ja reaktioseosta hämmennetään kulloinkin 15 minuuttia -10°:ssa ,0°:ssa ja huoneen lämpö- 37 6661 9 tilassa. Sen jälkeen se laimennetaan 100 ml:11a etikkahappoetyyli-esteriä ja pestään kolme kertaa kyllästetyllä vesipitoisella natrium-kloridiliuoksella. Vesifaasit uutetaan vielä kerran etikkahappoetyy-liesterillä ja yhdistetyt orgaaniset liuokset kuivataan magnesium-sulfaatilla ja liuotin poistetaan alennetussa paineessa. Jäännös puhdistetaan piigeelissä käyttäen metyleenikloridin ja etikkahappo-etyyliesterin 1:1-seosta eluointiaineena. Saadaan ohutkerroskroma-tograafisesti yhtenäistä 7β-(D-2-tert.-butyylioksikarbonyyliamino- 2-(3-metyylisulfonyyliamino-fenyyli)-asetyyliamino)-3-metoksi-3-kefem-4-karbonihappoa amorfisena tuotteena; ohutkerroskromatogrammi (piihappogeeli; identifiointi ninhydriinillä): Rf ~ 0,63 (systeemi: sek.-butanoli/etikkahappo/vesi 67:10:23) , ultraviolettiabsorptio-spektri (95%:sessa vesipitoisessa etanolissa): = 273 nm (ε = 7100); infrapuna-absorpfciospektri (metyleenikloridissa): karakteristiset juovat: 3380, 2930, 1765, 1685, 1605, 1485 ja 1160.

Samaa yhdistettä voidaan valmistaa myös seuraavalla tavalla: ai) Suspensioon, jossa on 6,22 g (27 mmoolia) hienoksi jauhettua 78-amino-3-metoksi-3-kefem-4-karbonihappoa 120 ml:ssa absoluuttista metyleenikloridia, lisätään argonatmosfäärissä ja huoneen lämpötilassa 7,52 ml bis-(trimetyylisilyyli)-asetamidia (lisäys 10 minuutin kuluessa) ja hämmennetään 45 minuuttia.

-15°:seen jäähdytettyyn liuokseen, jossa on 10,33 g (30 mmoolia) D-2-tert.buty^lioksikarbonyyliamino-2-(3-metyylisulfonyyliaminofe-nyyli)-etikkahappoa ja 3,33 ml 4-metyylimorfoliinia 180 ml:ssa absoluuttista asetonitriiliä, lisätään argonatmosfäärissä 3,93 ml kloorimuurahaishappo-isobutyyliesteriä ja annetaan reagoida 25 minuuttia. Näin saatuun seka-anhydridiin lisätään edellä silyloitu lähtöaine -15°:ssa tipoittain, ja reaktioseosta hämmennetään 2 tuntia 0°:ssa ja 30 minuuttia huoneen lämpötilassa. Sen jälkeen liuotin poistetaan pyörivässä haihduttimessa, jäännös liuotetaan noin 400 ml:aan etikkahappoetyyliesteriä ja pestään kolme kertaa kyllästetyllä vesipitoisella natriumkloridiliuoksella. Vesifaasit uutetaan vielä kerran etikkahappoetyyliesterillä. Yhdistetyt orgaaniset liuokset kuivataan magnesiumsulfaatilla ja liuotin poistetaan alennetussa paineessa. Jäännös puhdistetaan piihappogeelissä käyttäen metyleenikloridin ja etikkahappoetyyliesterin 1:1-seosta eluointiaineena. Saadaan ohutkerroskromatograafisesti yhtenäistä 7/3-(D-2-tert.-butyylioksikarbonyyli-amino-2-(3-metyylisulfonyyliaminofe-nyyli)-asetyyliamino)-3-metoksi-3-kefem-4-karbonihappoa amorfisena 38 6661 9 tuotteena, joka metyleenikloridi-dietyylieetteristä 1:3 kiteytettynä sulaa 140°:ssa (hajoten). Fysikokemialliset arvot ovat identtiset esimerkissä la) annettujen kanssa.

aii) Suspensioon, jossa on 891 mg 7-amino-3-metoksi-kef-3-em- 4-karbonihappoa 10 ml:ssa absoluuttista metyleenikloridia, lisätään 1,23 ml Ν,Ο-bis-(trimetyylisilyyli)-asetamidia ja hämmennetään 1 tunti 23°:ssa (liuos A).

Liuokseen, jossa on 1,58 g D-2-tert,-butyylioksikarbonyyliamino-2-(3-metyylisulfonyyli-aminofenyyli)-etikkahappoa ja 0,52 ml N-me-tyylimorfoliinia 20 ml:ssa asetonitriiliä, lisätään -10° - -15°:ssa 0,58 ml kloorimuurahaishappo-isobutyyliesteriä ja hämmennetään tässä lämpötilassa 1/2 tuntia (liuos B).

-25°:seen jäähdytettyyn liuokseen B lisätään typpiatmosfäärissä nopeasti liuos A ja seosta hämmennetään sen jälkeen 1 1/2 tuntia 0°:ssa.

Saatu seos hämmennetään 100 ml:aan 1/3-m. fosfaattipuskuria pH 7 ja orgaaniset liuottimet poistetaan tyhjössä. Jäljelle jäävä vesipitoinen liuos pestään etikkaesterillä neutraaliosan poistamiseksi. Vesifaasin päälle kaadetaan lisää etikkaesteriä, hapo&etaan 85%:sella fosforihapolla pH-arvoon 2, jäähdytetään ja kyllästetään natriumkloridilla. Erottamalla faasit ja jälkiuuttamalla etikkaesterillä saadaan uute, joka kuivataan natriumsulfaatilla ja haihdutetaan, ja josta saadaan ohutkerroskromatograafisesti yhtenäistä 7 β-(ϋ-2-tert.-butyylioksi-karbonyyli-amino-2-(3-metyylisulfonyyli-aminofenyyli)-asetyyliamino)-3-metoksi-3-kefem-4-karbonihappoa vaa-leanbeigeväriseni;vaahdon muodossa. Yhdisteet voidaan kiteyttää esimerkin 1 ai) mukaisesti.

Lähtöaine valmistetaan seuraavalla tavalla: b) Suspensioon, jossa on 1,17 g 73-fenoksiasetyyliamino-3-me-toksi-3-kefem-4-karbonihappoa ja 1,45 ml N,N-dimetyylianiliinia 5,5 ml:ssa absoluuttista metyleenikloridia, lisätään typpiatmosfäärissä 20°:ssa 35 ml dimetyyli-dikloori-silaania ja hämmennetään vielä 30 minuuttia samassa lämpötilassa. Kirkas liuos jäähdytetään -20°:seen, siihen lisätään 0,8 g fosforipentakloridia ja hämmennetään 30 minuuttia. Samassa lämpötilassa lisätään 2-3 minuutin sisällä -20°:seen esijäähdytetty seos, jossa on 0,45 ml N,N-dimetyy-lianiliinia ja 0,45 ml n-butanolia, sen jälkeen lisätään nopeasti 10 ml -20°:seen esijäähdytettyä n-butanolia ja hämmennetään sen jälkeen 20 minuuttia -20°:ssa ja 10 minuuttia jäähdyttämättä.

39 6661 9

Noin -10°:ssa lisätään 0,2 ml vettä, hämmennetään noin 10 minuuttia jäähauteessa (noin 0°), lisätään sitten 5,5 ml dioksaania ja vielä 10 minuutin kuluttua samalla hämmentäen 0°:ssa noin 2,25 ml tri-n-butyyliamiinia annoksittain, kunnes vedellä laimennetun näytteen pH-arvo on vakio 3,5. Yhden tunnin hämmentämisen jälkeen 0°:ssa sakka suodatetaan, pestään dioksaanilla ja kiteytetään uudestaan veden ja dioksaanin seoksesta. Näin saatu 7f5-amino-3-metoksi-3-ke-fem-4-karbonihapon hydrokloridi sisältää yhden moolin dioksaania ja sen sulamispiste on yli 300°; ohutkerroskromatogrammi: Rf 0,17 (piigeeli; systeemi n-butanoli/hiilitetrakloridi/metanoli/muurahais-happo/vesi 30:40:20:5:5).

Esimerkki 2: a) Esimerkkiä la) vastaavasti saadaan käsittelemällä seka-anhydridiä, joka saadaan 0,448 g:sta D-2-tert.-butyylioksikarbonyyli-amino-2-(3-metyylisulfonyyliamino-fenyyli)-etikkahappoa ja 0,17 ml: sta kloorimuurahaishappo-isobutyyliesteriä käyttämällä mukana 0,14 ml 4-metyylimorfoliinia ja 5 ml metyleenikloridia -15°:ssa 78-amino- 3-kloori-3-kefem-4-karbonihappo-trimetyylisilyyliesterillä, joka saadaan 0,24 g:sta 7¢3-amino-3-kloori-3-kefem-4-karbonihappo-hydrokloridia ja 0,5 ml:sta bis-(trimetyylisilyyli)-asetamidia 10 ml:ssa metyleenikloridia edellä selitetyn menetelmän mukaisesti 7$-(ö-2-tert.butyy-lioksikarbonyyliamino-2- (3-metyylisulfonyylisumino-fenyyli) -asetyy-liamino)-3-kloori-3-kefem-4-karbonihappoa.

ai) Esimerkkiä lai) vastaavasti saadaan käsittelemällä seka-anhydridiä, joka on saatu 1,55 g:sta (4,5 mmoolia) D-2-tert.-butyylioksikarbonyyliamino-2- (3-metyylisulfonyyliaminofenyyli) -etikkahappoa ja 0,6 ml:sta kloorimuurahaishappo-isobutyyliesteriä käyttämällä mukana 0,5 ml 4-metyyli-morfoliinia ja 25 ml asetonitriiliä -15°:ssa, 78-amino-3-kloori-3-kefem-4-karbonihappo-trimetyylisilyy-liesterillä, joka on saatu 0,88 g:sta (3,75 mmoolia) 78-amino- 3- kloori-3-kefem-4-karbonihappoa ja 1,05 ml bis-(trimetyylisilyyli) -asetamidia 20 ml:ssa metyleenikloridia,edelläselitetyn menetelmän mukaisesti 78-(D-2-tett.-butyylioksikarbonyyliamino-2-(3-metyylisulfonyyliaminofenyyli)-asetyyliamino}-3-kloori-3-kefem- 4- karbonihappoa, ohutkerroskromatogrammi (piigeeli; identifikaatio ninhydriinillä): Rf - 0,68 (systeemi: sek.butanoli-etikkahappo-vesi 67:10:23), IR-spektri (metyleenikloridissä): karakteristiset juovat kohdissa 3390, 2930, 1775, 1685, 1485 ja 1160 cm 40 6 6 6 1 9 Lähtöaine voidaan valmistaa seuraavalla tavalla: b) 1,59 g (4 mmoolia) 78-amino-3-kloori-3-kefem-4-karboni-happo-difenyylimetyyliesteriä liuotetaan 0°:ssa 5 ml:aan trifluori-etikkahappoa ja hämmennetään 15 minuuttia. Kirkas vaaleankeltainen liuos laimennetaan 20 ml:11a tolueenia ja sen jälkeen poistetaan trifluorietikkahapon ja tolueenin ylimäärä alennetussa paineessa. Jäännös liuotetaan noin 20 ml:aan vesietyyliasetaattia (1:1), orgaaninen faasi erotetaan ja hapan vesipitoinen faasi saatetaan pH-arvoon 3,0 trietyyliamiinin 20%:sella metanoliliuoksella. Vaaleankeltainen sakka suodatetaan pois, pestään etyyliasetaatilla ja dietyylieetterillä ja kuivataan suurtyhjössä. Tällä tavalla eristetään 320 mg 7p-amino-3-kloori-3-kefem-4-karbonihappoa vaaleankeltaisena amorfisena jauheena ohutkerroskromatogrammi: Rf = 0,08 (piigeeli, n-butanoli-etikkahappo-vesi 67:10:23).

Esimerkki 3: -15°:seen jäähdytettyyn liuokseen, jossa on 3,1 g (9 mmoolia) D-2-tert.butyylioksikarbonyyliamino-2-(3-metyylisulfonyyli-amino-fenyyli)-etikkahappoa ja 1,0 ml 4-metyyll-morfoliinia 50 ml:ssa absoluuttista asetonitriiliä, lisätään argonatmosfäärissä ja samalla kosteudelta suojaten 1,18 ml (9 mmoolia) kloorimuurahaishappo-4so-butyyliesteriä. 30 minuutin kuluttua näin saatuun seka-anhydridiin lisätään -15°:ssa 3,0 g (7,5 mmoolia) 78-amino-3-kloori-3-kefem- 4-karbonihappo-difenyylimetyyliesteriä liuotettuna 50 ml:aan absoluuttista metyleenikloridia. Reaktioseosta hämmennetään kulloinkin 1 1/2 tuntia 0°:ssa vast, huoneen lämpötilassa. Sen jälkeen liuotin poistetaan pyörivässä haihduttimessa. Jäännös liuotetaan 500 ml: aan etyyliasetaattia ja pestään 3 kertaa kyllästetyllä vesipitoisella natriumkloridiliuoksella. Orgaaninen faasi kuivataan magnet siumsulfaatilla ja liuotin poistetaan alennetussa paineessa. Raaka-tuote puhdistetaan 40-kertaisessa määrässä piihappo^eOliä käyttäen metyleenikloridi-etyyliasetaattia 1:1 eluoimisaineena. Saadaan ohutkerroskromatograafisesti yhtenäistä 78-(D-2-tert.butyylioksikarbonyyliamino-2- (3-metyylisulfonyyliaminofenyyli)-asetyyliamino)- 3-kloori-3-kefem-4-karbonihappo-difenaiimetyyliesteriä, sul.p. 184-187° (asetoni-eetteri-petrolieetteristä 1:2:2), ohutkerroskromatogrammi (piigeeli,identifikaatio ninhydriinillä) : Rf-^0,52 (systeemi: tolueeni-etyyliasetaatti 1:1). IR-spektri (metyleeni-kloridissa): karakteristiset juovat kohdissa 3420, 1790, 1725, 1700, 1620, 1158 cm"1.

41 6661 9

Esimerkki 4;

Esimerkkiä 3 vastaavasti saadaan käsittelemällä seka-anhyd-ridiä, joka on saatu 1,05 g:sta (4,5 mmoolia) D-2-tert.butyyli-oksikarbonyyliamino-2-(3-metyylisulfonyyliaminofenyyli)-etikkahap-poa ja 0,6 ml:sta kloorimuurahaishappo-isobutyyliesteriä käyttämällä mukana 0,5 ml N-metyylimorfoliinia 25 ml:ssa asetonitriiliä -15°:ssa, 1,49 g:n kanssa (3,75 mmoolia) 7f?-amino-3-metoksi-4-kar-bonihappo-difenyylimetyyliesteriä liuotettuna 25 ml:aan metyleeni-kloridia edellä selitetyn menetelmän mukaan 76-(D-2-tert.butyyli-oksikarbonyyliamino-2-(3-metyylisulfonyyliaminofenyyli)-asetyyliami-no)-3-metoksi-3-kefem-4-karbonihappo-difenyylimefcyyliesteriä; sul.p. 127-130°; ohutkerroskromatogrammi: Rf ~ 0,21 (piigeeli); tolueeni-asetoni 3:1); IR-spektri (metyleenikloridissä): karakteristiset juovat kohdissa 3440, 1787, 1725, 1705, 1342 ja 1162 cm ^. Esimerkki 5: a) 6 ml:aan 0°:seen jäähdytettyä dimetyyliformamidia lisätään tipoittain varovasti samalla kosteudelta suojaten ja argonatmos-fäärissä 0,31 ml (4, 22 mmoolia) tionyylikloridia ja sen jälkeen 1,5 g (2,11 mmoolia) 7β-(D-2-tert.butyylioksikarbonyyliamino-2-(3-metyylisulfonyyliamino-fenyyli)-asetyyliamino)-3-hydroksi-3-ke-fem-4-karborihappo-difenyylimetyyliesteriä liuotettuna 6 ml:aan di-Äetyyliformamidia. Reaktioseos säädetään huoneen lämpötilaan, hämmennetään edelleen 4 tuntia, laimennetaan sitten metyleenikloridillä ja pestään kulloinkin kaksi kertaa jäävedellä ja kyllästetyllä vesipitoisella natriumkloridAliuoksella. Orgaaninen faasi kuivataan (MgS02) ja liuotin poistetaan alennetussa paineessa. Jäännös, joka on keltainen öljy, puhdistetaan 30-kertaisessa määrässä pii-happogeeliä käyttäen eluoimisaineena tolueeni-etyyliasetaattia 4:1, jolloin saadaan 7$-(D-2-tert.butyylioksikarbonyyliamino-2- (3-metyylisulfonyyliaminofenyyli)-asetyyliamino)-3-kloori-3-kefem- 4-karbonihappo-difenyyiimetyyliesteriä, jonka fysikokemialliset arvot ovat identtiset esimerkin 3 saadun tuotteen vastaavien arvojen kanssa.

Lähtöaine voidaan valmistaa seuraavalla tavalla: b) Liuokseen, jossa on 2,17 g (4,16 mmoolia) 7fS-amino-3-hydrok-si-3-kefem-4-karbonihappo-difenyylimetyyliesteri p-tolueenisulfoni-hppposuolaa 25 ml:ssa vastatislattua metyleenikloridia, lisätään 1,04 ml (4,16 mmoolia) bis-trimetyylisilyyliasetamidia. Reaktio- 42 6661 9

Seosta hämmennetään huoneen lämpötilassa argonatmosfäärissä 45 minuuttia.

-15°:seen jäähdytettyyn liuokseen, jossa on 2,0 g (5,8 mmoolia) D-2-tert.butyylioksikarbonyyliamino-2-(3-metyylisulfonyyliamino-fenyyli)-etikkahappoa ja 0,65 ml N-metyyli-morfoliinia 24 ml:ssa absoluuttista metyleenikloridia, lisätään samalla kosteudelta suojaten ja argonatmosfäärissä 0,8 ml kloorimuurahaishappo-isobutyyli-esteriä ja annetaan reagoida vielä 20 minuuttia -15°:ssa. Näin saatuun seka-anhydridiin lisätään edellä selitetty, -10°:seen jäähdytetty silyloitu lähtöaine, minkä jälkeen reaktioseosta hämmennetään kulloinkin puoli tuntia -10° ja 0°:ssa. Sen jälkeen reaktioliuos laimennetaan 100 ml:11a etyyliasetaattia ja pestään kolme kertaa kyllästetyllä natriumkloridivesiliuoksella. Orgaaninen faasi kuivataan (MgSO^), minkä jälkeen liuotin poistetaan pyörivässä haihduttimessa, öljymäinen jäännös puhdistetaan 70 g:ssa pii-happogeeliä käyttäen eluoimisaineena tolueeni-etikkaesteri-seosta 4:1. Saadaan ohutkerroskromatograafisesti yhtenäistä 78-(ö-2-tert.-butyylioksikarbonyyliamino-2-(3-met-ylisulfonyyliaminofenyyli)-asetyyliamino)-3-hydroksi-3-kefem-4-karbonihappo-difenyylimetyyli-esteriä amorfisena tuotteena; ohutkerroskromatogrammi: Rf ~ 0,18 (piigeeli; etyyliasetaatti); IR-spektri (metyleenikloridissa): karakteristiset juovat kohdissa 3380, 1775, 1685, 1605, 1485 ja 1160 cm"1.

Esimerkki 6: 850 mg (1,2 mmoolia) 78“(D-2-tert.-butyylioksikarbonyyliamino-2-(3-metyylisulfonyyliaminofenyyli)-asetäiiamino)-3-hydroksi-3-kefem-4-karbonihappo-difenyylimetyyliesteriä liuotetaan seokseen, jossa on 1 ml hiilitetrakloridia ja 20 ml metyleenikloridia, siihen lisätään huoneen lämpötilassa 520 mg (2,0 mmoolia) trifenyyli-fosfiinia ja annetaan seistä 24 tuntia. Reaktioseos laimennetaan 50 ml:11a metyleenikloridia ja pestään kolme kertaa kyllästetyllä Ijatriumkloridiliuoksella. Orgaaninen faasi kuivataan (MgS04) ja liuotin poistetaan pyörivässä haihduttimessa. Jäännös, joka on keltainen öljy, puhdistetaan 30-kertaisessa määrässä piihappogee-liä käyttäen eluoimisaineena tolueeni-etyyliasetaattia 1:1, jolloin kiteyttämisen jälkeen metyleenikloridi-eetteristä saadaan 7 8-(θ-2-tert.-butyylioksikarbonyyliamino-2-(3-metyylisulfonyyli-aifainofenyyli)-asetyyliamino)-3-kloori-3-kefem-4-karbonihappo-di-fenyylimetyyliesteriä·’, sul.p. 126-129°.

43 6661 9

Esimerkki 7; a) Liuokseen, jossa on 400 mg (0,462 mmoolia) 2-{4-(p-tolu-eeni-sulfonyylitio) *-3- (D-a-tert. -butyylioksikarbonyyliamino-a- 3-metyylisulfonyyliamino-fenyyli)-asetyyliamino}-2-oksoatsetidii-ni-l-yyli}-3-hydroksikrotonihappo-difenyylimetyyliesteriä 3 ml:ssa 1,2-dimetoksiätaania, lisätään typpiatmosfäärissä 0,12 ml bis-trimetyyli-silyyli-asetamidia (0,508 mmoolia) ja hämmennetään 1 tunti huoneen lämpötilassa. Liuos haihdutetaan täydellisesti ja öljymäinen jäännös kuivataan yhden tunnin ajan suurtyhjössä. Si-lyloitu raakatuote liuotetaan 3 ml:aan kuivattua 1,2-dimetoksi-etaania ja jäähdyttämisen jälkeen 0°:seen siihen lisätään 0,075 ml (0,508 mmoolia) 1,5-diatsabisyklo(5,4,0)undek-5-eeniä. 6 tunnin reaktioajan jälkeen typpiatmosfäärissä siihen lisätään 0,3 ml etik-kahappoa ja laimennetaanrmetyleenikloridillä. Metyleenikloridiliuos pestään peräkkäin laimennetulla rikkihapolla, vedellä ja laimennetulla bikarbonaattiliuoksella. Vesifaasi uutetaan metyleeniklori-dilla, yhdistetyt orgaaniset faasit kuivataan natriumsulfaatilla, haihdutetaan tyhjössä ja kuivataan suurtyhjössä. Saadaan raakaa 7 8-(ö-2-tert.butyylioksikarbonyyliamino-2-(3-metyylisulfonyyliami-no-fenyyli)-asetyyliamino)-3-hydroksi-3-kefem-4-karbonihappo-dife-nyylimetyyliesteriä.

b) Raakatuotteen liuokseen kloroformissa lisätään 0°:ssa ylimäärin eetteristä diatsometaaniliuosta ja annetaan seistä 5 minuuttia 0°:ssa. Sen jälkeen haihdutetaan täysin ja öljymäinen jäännös kromatografoidaan piihappogeeli-paksukerroslevyillä (tolueeni-etyyliasetaatti 3:1). Saadaan 78-(D-2-tert.butyylioksikarbonyyliamino-2- (3-metyylisulfonyyliaminofenyyli)-asetyyliamino)-3-metoksi- 3-kefem-4-karbonihappo-difenyylimetyyliesteriä; Rf-arvo ~ 0,21 (piigeeli; tolueeni-asetoni 3:1); sulamispiste 127-130°C (eette-ri-petrolieetteristä 1:1); IR-spektri (CH2C12:ssa): 3430, 1787, 1720, 1705, 1492, 1160 cm"1.

Esimerkki 8:

Liuosta, jossa on 709 mg (1 mmoolia) 78“(D-2-tert.-butyylioksikarbonyyliamino-2- (3-metyylisulfonyyliamino-fenyyli)-asetyyliamino) -3-hydroksi-3-kefem-4-karbonihappo-difenyylimetyyliesteriä ja 200 mg l-metyyli-3-(4-metyylifenyyli)-titr4atseenia 50 ml:ssa bent-seeniä, keitetään palautusjäähdyttäen 2 tuntia. Jäähdyttämisen jälkeen seos haihdutetaan alennetussa paineessa ja jäännös puhdistetaan 30-kertaisessa määrässä piihappogeeliä käyttäen eluoimis- 44 6661 9 aineena tolueeni-etyyliasetaattia 3:1. Saadaan 78-^D-2-tert. butyloksikarbonyyliamino-2-(3-metyylisulfonyyliaminofenyyli)-asetyyliamino)-3-metoksi-3-kef em-4-karbonihappo-dif enyylimetyylies-teriä; ultraviolettiabsorptiospektri (etanolissa): λ ^ = 265 nm (e = 6900); inftapuna-absorptiospektri (metyleenikloridissa): karakteristiset juovat kohdissa 3420, 1787, 1720, 1705, 1492 ja 1160 cm Esimerkki 9;

Seokseen, jossa on 230 mg (0,325 mmoolia) raakaa 7β-^Ό-2-tert.butyylioksikarbonyyliamino-2-(3-metyylisulfonyyliaminoienyyli)-asetyyliamino)-3-hydroksi-3-kefem-4-karbc«iihappo-difenyylimetyyliesteriä ja 20 ml asetonia, lisätään 1,0 ml dimetyylisulfaattia ja 50 mg vedetöntä kaliumkarbonaattia ja hämmennetään 16 tuntia typpiatmosfäärissä huoneen lämpötilassa. Reaktioseos haihdutetaan alennetussa paineessa, jäännös liuotetaan metjieenikloridiin, pestään kyllästetyllä natrium-kloridivesiliuoksella, kuivataan natriumsulfaatilla ja haihdutetaan alennetussa paineessa. Jäännös puhdistetaan preparatiivisella ker-roskromatografiällä (piihappogeeli). Molemmat, ultraviolettivalossa ( λ= 254 m ) näkyvät vyöhykkeet eristetään. Saadaan Rf-arvolla noin 0,28 (piigeeliy systeemi: tolueeni-asetoni 3:1) 7β-(D-2-tert. butyylioksikarbonyyliamino-2-(3-metyylisulfonyyliamino-fenyyli)-asetyyliamino)-3-metoksi-2-kefem-4a-karbonihappo-difenyylimetyyli-esteriä, ja Rf-arvossa noin 0,22 (piigeeli; systeemi: tolueeni-asetoni 3:1) 7&»D-(2-tert .»-butyylioksikarbonyyliamino-2- (3-metyylisulf onyyliamino-fenyyli)-asetyyliamino)-3-metoksi-3-kefem-4-karboni-happo-difenyylimetyyliesteriä, sul.p. 127-131°.(eetteri/petroli-eetteristä 1:1).

Esimerkki 10: -10°:seen jäähdytettyyn liuokseen, jossa on 709 mg (1 mmoolia) raakaa 7β-(θ-2-tert.butyylioksikarbonyyliamino-2-(3-metyylisulfo-nyyliamino-fenyyli)-asetyyliamino)-3-hydroksi-3-kefem-4-karbonihappo-difenyylimetyyliesteriä 30 ml:ssa absoluuttista metyleenikloridia, lisätään 0,12 ml di-isopropyyli-etyyliamiinia ja 0,192 g trimetyy-lioksonium-tetrafluoriboraattia ja hämmennetään 30 minuuttia typpiatmosfäärissä -10°:ssa; tällöin oksoniumsuola liukenee vähitellen. Reaktioseos kaadetaan seokseen, jossa on jäitä ja kyllästettyä vesipitoista natriumkloridiliuosta; vesifaasi uutetaan kaksi kertaa kulloinkin 100 ml:11a metyleenikloridia ja orgaaninen faasi erotetaan, ja kuivataan natriumsulfaatilla ja haihdutetaan alennetussa paineessa. Jäännös puhdistetaan preparatiivisella kerroskromatogra- 45 6661 9 fialla (piigeeli; systeemi: tolueeni/etyyliasetaatti 3:1). Ultra-vdiolettivalossa ( λ = 254 my)näkyvät, ohutkerroskromatograafisesti yhtenäiset vyöhykkeet eristetään ja hämmennetään 20 ml:n kanssa dietyylieetteriä; 16 tunnin hämmentämisen jälkeen saadaan 7β-(ϋ- 2- tert.butyloksikarbonyyliamino-2-(3-metyylisulfonyyliaminofenyyli)-asetyyliamino)-3-metoksi-3-kefem-4-karbonihappo-difenyylimetyylies-teriä hienokiteisessä muodossa, sul.p 128-131°; ohutkerroskromato-grammi (piigeeli, kehitys ninhydriinillä) Rf -.0,20 (tolueeni-asetoni 3:1).

Esimerkki 11: a) Liuokseen, jossa on 115 mg (0,16 mmoolia) raakaa 7β-(ϋ-2-tert.butyloksikarbonyyliamino-2-(3-metyyIisiilfonyyliamino-fenyyli)-asetyyliamino)-3-hydroksi-3-kefem-4-karboriiappo-difenyylimetyylies-teriä 5 ml:ssa metyleenikloridia, lisätään 0,045 ml di-isopropyyli-etyyliamiinia ja 0,03 ml trifluorimetaanisulfonihappo-metyylieste-riä ja hämmennetään 30 minuuttia typpiatmosfäärissä ja huoneen lämpötilassa. Reaktioseosta käsitellään edelleen esimerkissä 10 selitetyn menetelmän mukaan ja puhdistetaan preparatiivisella kerroskro-matografiällä jolloin saadaan 7£-(D-2-tert.-butyloksikarbonyyli-amino-2-(3-metyylisulfonyyliamino-fenyyli)-asetyyliamino)-3-metok-si-3-kefem-4-karbonihappo-difenyylimetyyliesteriä, sul,p. 127-129°.

b) Trifluorimetaanisulfonihappo-metyyliesterin asemesta voidaan käyttää fluorisulfonihappo-metyyliesteriä metyloimisaineena. Esimerkki 12; a) Liuosta, jossa on 223 mg (0,254 mmoolia) 2-{4-(p-tolueeni~ sulfonyylitio)-3-(ϋ-2-tert.butyloksikarbonyyliamino-2-(3-metyyli-sulfonyyliamino-fenyyli)-asetyyliamino)-2-okseatsetidiini-l-yyli}- 3- metoksi-krotonihappo-difenaiimetyyliesteriä 2 ml:ssa dimetyyli-formamidia, hämmennetään 57 μ1:η kanssa (0,38 mmoolia) 1,5-di-atsabisyklo(5.4.0)undek-5-eeniä 30 minuuttia huoneen lämpötilassa, lisätään sitten etyyliasetaattia ja vettä ja 2N kloorivetyhappoa happameen reaktioon asti ja pestään kyllästetyllä natriumkloridi-vesiliuoksella neutraaliin reaktioon asti. Orgaaninen faasi kuivataan natriumsulfaatilla ja haihdutetaan tyhjössä. Jäännös kromato-grafoidaan piihappogeeli-paksukerroslevyillä käyttäen eluoimisai-neena tolueeniasetonia 4:1. Saadaan 78-(D-2-tert.butyloksikarbo~ nyyliamino-2-(3-metyylisulfonyyliamino-fenyyli)-asetyyliamino)-3-metöksi-2-kefem-4a-karbonihappo-difenyylimetyyliesteriä; ohutker-roskromatogrammi (piigeeli; tolueeni-asetoni 3:1): Rf-arvo noin 46 6661 9 0,28; IR-spektri ( metyleenikloridissä): karakteristiset juovat kohdissa 3400, 1780, 1730, 1700, 1620, 1490, 1335, 1160 cnT1; ja 7β-(ϋ-2-tert.-butyylioksikarbonyyliamino-2-(3-metyylisulfonyyli-amino-fenyyli) -asetyyliamino)-3-metoksi-3-kefem-4-karbon±happo-di-fenyyliinetyyliesteriä, sill, p. 127-132° (hajoaa); phutkerroskroma-togrammi: Rf-arvo: noin 0,22 (piigeeli; tolueeni/asetoni 3:1); UV-spektri (etanolissa) λ = 265 nm (e = 7000); IR-spektri (metyleenikloridissa): 3420 (leveä), 1785, 1725, 1705, 1492, 1340 ja 1160 cm Lähtöaine voidaan valmistaa seuraavalla tavalla: b) -15°:seen jäähdytettyyn liuokseen, jossa on 41,33 g (0,12 moolia) D-2-tert.-butyylioksikarbonyyliamino-2-(3-metyylisulfonyyliami-no-fenyyli)-etikkahappoa ja 16,7 ml (0,12 mmoolia) trietyyliamiinia 300 ml:ssa tetrahydrofuraania, lisätään 16,5 ml (0,12 moolia) kloo-rimuurahaishappoisobutyyliesteriä ja hämmennetään 30 minuuttia -10°:ssa. Sen jälkeen siihen lisätään liuos, jossa on,?l,6 g (0,10 6-aminopenisillaanihappoa 3a 15,4 ml (0,TT mooliaJ moolia)/trietyyliamiinia 300 ml:ssa tetrahydrofuraani-vettä 2:1.

Reaktioseosta hämmennetään 1 tunti 0°:ssa ja 2 tuntia huoneen lämpötilassa, jolloin pH-arvo pidetään vakioarvossa noin 6,9 lisäämällä trietyyliamiinia. Reaktioseos säädetään 5°C:ssa fosforihapolla pH-arvoon 2,0, kyllästetään natriumkloridilla ja uutetaan kolme kertaa kulloinkin 500 ml:11a etyyliasetaattia, orgaaninen faasi pestään kyllästetyllä natriumkloridivesiliuoksella, kuivataan natriumsulfaa-tilla ja haihdutetaan. Vaaleankeltaisen vaahdon muodossa saadulla raa'alla 6β-(D-2-tert.butyylioksikarbonyyliamino-2-(3-metyylisulfo-nyyliaminofenyyli) -asetyyliamino) -2,2-dimetyyli**penam-4a-karboni-hapolla on ohutkerroskromatogrammissa Rf-arvo 0,60. (piigeeli; etyyliasetaatti/n-butanoli/pyridiini/etikkahappo/vesi 42:21:21:6:10).

c) Liuokseen, jossa on 67,84 g raakaa 6β-(ϋ-2-tert.btttyylioksi-karbonyyliamino-2-(3-metyylisulfonyyliaminofenyyli)-asetyyliamino)- 2,2-dimetyyli-penam-4a-karbonihappoa 100 ml:ssa jääetikkaa, lisätään 10 minuutin sisällä 21,6 ml 30%:sta vetyperoksidia (0,25 mmoolia) ja hämmennetään 2,5 tuntia huoneen lämpötilassa. Reaktioseos kaadetaan sitten 2 litraan jäävettä, kuohkean sakan muodossa saatu 66-(D-2-tert.butyylioksikarbonyyliamino-2-(3-metyylisulfonyyliamino-f enyyli) -asetyyliamino)-2,2-dimetyyli-penam-4cx-karbonihappo-l-oksi-di suodatetaan pois, pestään huolellisesti vedellä ja kuivataan tyhjössä. Uuttamalla suodos etyyliasetaatilla voidaan saada lisää raakaa 66-(ϋ-2-tert.butyylioksikarbonyyliamino-2-(3-metyylisulfonyy-liaminofenyyli)-asetyyliamino] -2,2-dimetyyli-penam-4a-karbonihappo- 47 6 6 6 1 9 1-oksidia. Ohutkerroskromatogrammi (piigeeli: etyyliasetaatti/-n-butanoli/pyridiini/etikkahappo/vesi 42:21:21:6:10) Rf^arvo noin 0,30.

d) Seokseen, jossa on 87 g (nain 0,12 moolia) raakaa 6β-(ϋ-2-tert.butyylioksikarbonyyliamino-2-(3-metyylisulfonyyli-aminofenyy-li) -asetyyliamino}.-2,2-dimetyyli-penam-4a-karbonihappo-l-oksidia 380 ml:ssa dioksaania, lisätään liuos, jossa on 32,9 g (0,18 moolia) difenyylidiatsometaania 130 ml:ssa dioksaania ja hämmennetään 2,5 tuntia huoneen lämpötilassa. Lisätään 5 ml jääetikkaa, minkä jälkeen haihdutetaan tyhjössä. Jäännös uutetaan petrolieetterillä, petrolieetteriuute heitetään pois ja jäännös 60-(D-2-tert.butyyli-oksikarbonyyliamino-2-(3-metyylisulfonyyliaminofenyyli)-asetyyli-amino-2,2-dimetyyli-penam-4a-karbonihappo-difenyylimetyyliesteri-1-oksidi, eristetään amorfisena jauheena? IR-spektri (metyleeniklo-ridi): karakteristiset juovat kohdissa 3450, 3430, 1798, 1750, 1725, 1697, 1510, 1390 ja 1155 cm"^ ohurkerroskromatogrammi: Rf-arvo noin 0,22 (piigeeli? tolueeni/etikkaesteri 3:1).

e) Seosta, jossa on 12,8 g (17,7 moolia) 6$-(D-2-tert.-butyyli-oksikarbonyyliamino-2-(3-metyylisulfonyyli-aminofenyyli)-asetyyli-amino)-2,2-dimetyyli-penam-4a-karbonihappo-difenyylimetyyliesteri-1-oksidia ja 3,26 g (19,5 mmoolia) merkaptobentstiatsolia 170 ml: ssa tolueenia, keitetään 3 tuntia palautusjäähdytysMtteessa jossa on vedenerotin ja haihdutetaan. Jäännös kromatografoidaan piihappo-geelissä käyttäen eluoimisaineena tolueeni/etyyliasetaattia 3:1, jolloin saadaan amorfista 2-{4-(bentst±atsoli-2-yyliditio)-3-(ot-tert.butyylioksikarbonyyliamino-a-(3-metyylisulfonyyliaminofenyyli)-asetyyliamino)-2-oksoatsetidiini-l-yyli}-3-metyleenivoihappo-di-fenyylimetyyliesteri* ohutkerroskromatogrammi: Rf-arvo noin 0,38 (piigeeli; tolueeni/etikkaesteri 3:1).

f) Liuokseen, jossa on 2,62 g (3,0 mmoolia) 2-(4-(bentstiatsol-2~yyliditio)-3-(2-tert.-butyylioksikarbonyyliamino-2-(3-metyylisulf onyyliaminof enyyli) -asetyyliamino)-2-oksoatsetidiini-l-yyli}- S-metyleeni-^Hjoihappo-difenyylimetyyliesteriä 30 ml:ssa asetoni/ vesi 9:1, lisätään 0°:ssa 0,868 g (3,46 mmoolia) hopeatolueenisul-finaattia ja hämmennetään 1 tunti jäähauteella. Muodostunut sakka suodatetaan pois. Suodos liuotetaan tolueeniin ja ravistellaan kyllästetyllä natriumkloridivesiliuoksella. Orgaaninen faasi kuivataan natriumsulfaatilla ja haihduttamisen jälkeen saadaan amorfista 48 6 6 6 1 9 2- (4^(p-tolueenisulfonyylitio)-3-(2r-tert, butyylioksikarbonyyliamino-2-(3-metyylisulfonyyliaminof enyyli) -asetyyliamino)-2-okso-atsetidiini-l-yyli}-3-metyleeni-volhappo-difenyylimetyyliesteriä, ohutkerreskromatogrammi: Rf-arvo noin 0,33 (piigeeli; tolueeni/ etyyliasetaatti 3:1); IR-spektri (metyleenikloridi): karakteristiset juovat kohdissa 3440, 3430, 1785, 1752, 1722, 1620, 1510, 1390 ja 1160 cm"1.

g) -70°;seen jäähdytettyyn liuokseen, jossa on 2,59 g (3,0 iranoolia) 2-{4-(p-tolueenisulfonyylitio)-3-(2-tert.butyylioksikarbo-nyyliamino-2-(3-metyylisulfonyyliaminofenyyli)-asetyyliamino)-2-oksoatsetidiini-l-yyli}-3-metyleeni-voihappo-difenyylimetyyliesteriä 230 ml:ssa metyleenikloridia, johdetaan 7 minuutin aikana ot-soni/happivirta (0,5 mmoolia otsonia minuutissa). Lisätään 1 ml dimetyylisulfidia, minkä jälkeen hämmennetään 1 tunti ilman jäähdytystä, ja haihdutetaan tyhjössä. Jäännös 2-{4-(p-tolueenisulfo-nyylitio)-3-(2-tert.butyylioksikarbonyyliamino-2-(3-metyylisulfonyyliaminof enyyli) -asetyyliamino)-2-oksoatsetidiini-l-yyli}-3-hydroksikrotonihappo-difenyylimetyyliesteri, saostuu amorfisena jauheena; IR-spektri (metyleenikloridi): karakteristiset juovat kohdissa 3430, 1785, 1720, 1680, 1665 (olka), 1620, 1385 ja 1160 cm ^.

h) Liuosta, jossa on 6,06 g (0,7 mmoolia) 2-{4-(p-tolueenisulfonyylitio) -3-(2-tert.butyylioksikarbonyyliamino-2-(3-metyyli-sulfonyyliaminofenyyli)-asetyyliamino)-2-okso-atsetidiini-l-yyli}- 3- hydroksikrotonihappo-difenyylimetyyliesteriä 20 ml:ssa metylee-nikloridi/metanolia 1:1, hämmennetään 0°:ssa ylimäärän kanssa eetteristä diatsometaaniliuosta 15 minuuttia ja haihdutetaan sitten tyhjössä. Suorittamalla jäännöksen preparatiivinen kerroskromato-grafointi piihappogeelissä käyttäen tolueeni/etyyliasetaattia 1:1 eluoimisaineena ja eluoimalla UV-valossa näkyvä vyöhyke saadaan 2-{4-(p-tolueenisulfonyylitio)-3-(2-tert.-butyylioksikarbonyyli-amino-2-0_metyylisulfonyyliaminofenyyli)-asetyyli-amino) -2-oksoat-setidiini-l-yyli}-3-metoksi-krotonihappo-difenyylimetyyliesteriä; ohutkerroskromatogrammi: Rf-arvo noin 0,32 (piigeeli; tolueeni-etyyliasetaatti 1:1.

Esimerkki 13: 0°:seen jäähdytettyyn liuokseen, jossa on 0,723 g (1 mmooli) -7 β-(D-2-tert.butyylioksikarbonyyliamino-2-(3-metyylisulfonyyli-amino-fenyyli)-asetyyliamino)-3-metoksi-2-kefem-4a-karbonihappo- 49 6 6 6 1 9 difenyylimetyyliesteriä 25 ml;ssa metyleenikloridia, lisätään liuos, jossa on 0,20 g 3-kloori-perbentsoehappoa 5 ml:ssa metylee-nikloridia. Seosta hämmennetään 30 minuuttia 0°:ssa, siihen lisätään 50 ml metyleenikloridia ja pestään peräkkäin kulloinkin 25 mlilla natriumvetykarbonaattivesiliuosta ja kyllästettyä natrium-kloridivesiliuosta. Orgaaninen faasi kuivataan natriumsulfaatilla ja haihdutetaan alennetussa paineessa. Raakatuote kromatografoi-daan käyttäen tolueeni/asetonia 4:1 eluoimisaineena 30-kertaisella määrällä piihappogeeliä, jolloin saadaan 7B-(D-2-tert.butyylioksi-karbonyyliamino-2-*(3-metyylisulfonyyliamino-fenyyli) -asetyyliamino) - 3-metoksi-3-kefem-4-karbonihappo-difenyylimetyyliesteri-l-oksidia amorfisessa muodossa; ohutkerroskromatogrammi: Rf noin 0,15 (pii-geeli; tolueeni/asetoni 3:1; kehitys jodihöyryllä); infrapuna-absorp-tiospektri (metyleenikloridissa): karakteristiset juovat kohdissa 3420, 1780, 1700, 1490, 1333, 1160 ja 1050 cm”1.

Esimerkki 14: -10°:seen jäähdytettyyn liuokseen, jossa on 1,48 g (2 mmoolia) 78-(D-2-tert.butyylioksikarbonyyliamino-2-(3-metyylisulfonyyliami-nofenyyli) -asetyyli-amino) -3-metoksi-3-kefem-4-karbonihappo~di-fenyylimetyyliesteri-l-oksidia 30 ml:ssa dimetyyliformamidia, lisätään samalla ilmalta suojaten 2,80 g fosforitrikloridia. Annetaan seistä 15 minuuttia, minkä jälkeen reaktioseos kaadetaan jään ja vesipitoisen dikaliumvetyfosfaattiliuoksen seokseen; vesiseos uutetaan kaksi kertaa kulloinkin 100 ml :11a etikkahappoetyyliesteriä. Orgaaninen uute pestään kyllästetyllä natriumkloridivesiliuoksella, kuivataan natriumsulfaatilla ja haihdutetaan. Jäännös kromatogra-foidaan piihappogeelillä, eluoidaan tolueeni:asetonilla 3:1 amorfista 78-(D-2-tert.-butyylioksikarbonyyliamino-2-(3-metyylisulfo-nyyliaminofenyyli)-asetyyli-amino)-3-metoksi-3-kefem-4-karbonihappo-difenyylimetyyliesteriä ohutkerroskromatograafisesti puhtaan aineena, Rf-arvo noin 0,22 (piigeeli; tolueeni-asetoni 3:1; kehitys jodihöyryllä); ultraviolettiabsorptiospektri (etanolissa): ^makS = 265 nm (ε = 6950); infrapuna-absorptioapektri (metyleenikloridissa): karakteristiset juovat kohdissa: 3420, 1780, 1725, 1700, 1335 ja 1160 cm"1.

Esimerkki 15: a) Suspensioon, jossa on 2,4 g (5 mmoolia) 78-(D-2-tert.butyylioksikarbonyyliamino-2- (3-aminofenyyli)-asetyyliamino)-3-metoksi- 3-kefem-4-kerbonihappoa 20 ml:ssa absoluuttista metyleenikloridia, 50 6661 9 lisätään typpiatmosfäärissä ja kosteudelta suojaten 1,4 ml bis-(trimetyylisilyyli)-asetamidia ja hämmennetään 45 minuuttia huoneen lämpötilassa. Kirkas vaaleankeltainen liuos jäähdytetään 0°:seen, ja samalla hämmentäen siihen lisätään 1,2 ml absoluuttista pyridiiniä ja sen jälkeen 0,63 g (5,5 mmoolia) metyyiisulfonyy-likloridia liuotettuna 10 ml:aan absoluuttista metyleenikloridia. Yhden tunnin kuluttua 0°:ssa ja 4 tunnin kiiluttua huoneen lämpötilassa reaktioseokseen lisätään 2 ml metanolia ja liuotin poistetaan pyörivässä haihduttimessa, öljymäinen jäännös liuotetaan 20 mitään vettä, säädetään 2N suolahapolla pH-arvoon 2,0 ja vesifaasi uutetaan kaksi kertaa 50 ml etikkahappoetyyliesteriä. Yhdistetyt orgaaniset faasit kuivataan (Mg S04) ja haihdutetaan pyörivässä haihduttimessa. Jäännös puhdistetaan piihappogeelissä käyttäen metyleeni-kloridin ja etikkahappoetyyliesterin l:l-seosta eluoimisaineena. Saadaan ohutkerroskromatograafisesti yhtenäistä 7β-(D-2-tert.bu-tyylioksikarbonyyliamino-2-(3-metyylisulfonyyliaminofenyyli)-asetyy-liamino)-3-metoksi-3-kefem-4-karbonihappoa,joka kiteytetään uudestaan metyleenikloridi-dietyylieetteristä 1:3 joka uudelleenkitey-tettynä sulaa noin 140°:ssa samalla hajoten. Ohutkerroskromatogram-mi (piigeeli; identifikaatio ninhydriinillä): Rf-arvo noin 0,63 (systeemi: sek-butanoli/etikkahappo/vesi 67:10:23).

Lähtöaine voidaan valmistaa seuraavalla tavalla: b) Suspensioon, jossa on 3,11 g (13,5 mmoolia) hienoksi jauhettua 73-amino-3-metoksi-3-kefem-4-karbonihappoa 60 ml:ssa absoluuttista metyleenikloridia lisätään argonatmosfäärissä ja huoneen lämpötilassa 3,8 ml bis-(trimetyylisilyyli)-asetamidia (lisäys noin 10 minuutissa) ja hämmennetään 45 minuuttia.

-15°:seen jäähdytettyyn liuokseen, jossa on 4,44 g (15 mmoolia) D-2-tert.butyylioksikarbonyyliamino-2-(3-nitrofenyyli)-etikkahappoa ja 1,67 ml 4-metyyli-jnorfoliinia 90 ml:ssa absoluuttista asetonit-riiliä,lisätään argonatmosfäärissä 1,97 ml klooriimiurahaishappo-isobutyyliesteriä ja annetaan reagoida vielä 25 minuuttia. Näin saatuun seka-anhydrldiin lisätään tipoittain edellä selitetty si-lyloitu lähtöaine -15°:ssa ja reaktioseosta hämmennetään 2 tuntia 0°:ssa ja 30 minuuttia huoneen lämpötilassa. Sen jälkeen liuotin poistetaan pyörivässä haihduttimessa, jäännös liuotetaan 200 ml:aan etikkahappoetyyliesteriä ja pestään kolme kertaa kyllästetyllä ve- 6661 9 sipitoisella natriumkloridiliuoksella. Vesifaasit uutetaan vielä kerran etikkahappoetyyliesterillä. Yhdistetyt orgaaniset liuokset kuivataan magnesiumsulfaatilla ja liuotin poistetaan alennetussa paineessa. Jäännös puhdistetaan piihappogeelillä käyttäen eluoimis-aineena metyleenikloridin ja etikkahappoetyyliesterin l:l-seosta. Saadaan ohutkerroskromatograafisesti yhtenäistä 78-(D-2-tert.bu-tyylioksi-karbonyyliamino-2-(3-nitrofenyyli)-asetyyliamino)-3-me-toksi-3-kefem-4-karbonihappoa amorfisena tuotteena? ohutkerroskroma-togrammi (piigeili? identifikaatio ninhydriinillä): Rf noin 0,52 (systeemi: sekvbutanoli/etikkahappo/vesi 67:10:23), infrapuna-ab-sorptiospektri (metyleenikloridissä): karakteristiset juovat kohdissa 3400, 1785, 1710, 1535, 1355 cm"1.

c) 1,17 g (2 mmoolia) 78-(D-2-iert.-butyylioksikarbonyyliamino-2-(3-nitrofenyyli)-asetyyliamino)-3-metoksi-3-kefem-4-karbonihappoa liuotettuna 30 ml:aan etikkahappoetyyliesteriä, hydrataan huoneen lämpötilassa ja normaalipaineessa käyttämällä mukana 200 mg 5%:sta palladiumhiiltä kunnes 3 ekvivalenttia vetyä on imeytynyt. Katalysaattori suodatetaan pois ja pestään pienellä määrällä etikkahappo-etyyliesteriä. Liuotin haihdutetaan alennetussa paineessa. Saatua raakatuotetta, 78-(D-2-tert.butyylioksikarbonyyliamino-2-(3-amino-fenyyli)-3-metoksi-3-kefem-4-karbonihappoa, käytetään suovaan sul-fonylointiin.

Esimerkki 16: a) Suspensioon, jossa on 0,622 g (2,7 mmoolia) hienoksi jauhettua 78-amino-3-metoksi-3-kefem-4-karboftihappoa 12 ml:ssa absoluuttista metyleenikloridia, lisätään argonatmosfäärissä ja huoneen lämpötilassa 0,75 ml bis-(trimetyylisilyyli)-asetamidia (lisäys noin 10 minuutin sisällä) ja hämmennetään 45 minuuttia.

-15°:seen jäähdytettyyn liuokseen, jossa on 0,81 g (3, 0 mmoolia) D-2~atsido-2-(3-metyylisulfonyyliaminofenyyli)-etikkahappoa ja 0,33 ml 4-metyylimorfollinia 18 ml:ssa abs. asetonitriiliä, lisätään argonatmosfäärissä 0,4 ml kloorimuurahaishappo-isobutyyli-esteriä ja annetaan reagoida vielä 25 minuuttia. Näin saatuun seka-anhydridiin lisätään edellä selitetty silyloitu lähtöaine -15°:ssa tipoittain ja reaktioseosta hämmennetään 2 tuntia 0°:ssa ja 30 minuuttia huoneen lämpötilassa. Sen jälkeen liuotin poistetaan pyörivässä haihduttimessa, jäännös liuotetaan 400 ml:aan etikkahappo-etyyliesteriä ja pestään kolme kertaa kyllästetyllä natriumkloridi-vesilluokse11a. Vesifaasit uutetaan vielä kerran etikkahappoetyy- 52 6 661 9

Hesterillä. Yhdistetyt orgaaniset liuokset kuivataan magnesiumsulfaatilla ja liuotin poistetaan alennetussa paineessa. Jäännös puhdistetaan piihappogeelillä käyttäen metyleenikloridin ja etikka-happoetyyliesterin l:l-seosta eluoimisaineena. Saadaan ohutkerros-kromatograafisesti yhtenäistä 7g-(D-2-atsido-2-(3-metyylisulfonyyli-amino-fenyyli) -asetyyliamino) -3-metoksi-3-kefem-4-karbonihappoa amorfisena tuotteena, jota käytetään suoraan seuraavassa synteesivai-heesaa.

b) 482 mg (1 mmoolia) 78-(D-2-atsido-2-(3-metyylisulfonyyli-aminofenyyli)-asfetyyliaÄino)-3-metoksi-3-kefem-4-karbonihappoa liuotettuna 32 ml:aan metanoli-kloroformia 3:1 hydrataan normaali-paineessa ja huoneen lämpötilassa käyttämällä mukana 120 mg pla-tinaoksidia (reaktioaika 2 tuntia). Liuos laimennetaan 5 ml:11a vettä ja säädetään pH-arvoon 2 1 ml:11a IN suolahappoa. Suodattamisen jälkeen vesifaasi saatetaan pH-arvoon 5,2 20%:sella trietyy-liamiinimetanoliliuoksella. Liuos haihdutetaan noin puoleen tilavuuteen, lisätään 12 ml asetonia ja seoksen annetaan seistä 16 tuntia noin -18°:ssa. Muodostunut sakka suodatetaan, pestään asetonilla ja dietyylieetterillä ja kuivataan. Näin saadaan 78-(d-2-amino-2-(3-metyylisulfonyyliamino-fenyyli)-asetyyliamino)-3-metoksi- 3-kefem-4-karbonihappoa sisäisen suolan muodossa monohydraattina, joka hajoaa 170°:sta alkaen; ohutkerroskromatogrammi (piigeeli; identifikaatio ninhydriinillä); Rf-arvo noin 0,20 (systeemi: sekv butanoli/etikkahappo/vesi 67:10:23); ultraviolettiabsorptiospektri (0,IN vesipitoisessa suolahapossa): λ ks * 272 nm (ε = 7200). Esimerkki 17:

Seoksen, jossa on 1,45 g (2 mmoolia) 78-(D-2-tert.butyyli-oksikarbonyyliamino-2-(3-metyylisulfonyyliaminofenyyli)-asetyyliamino) -3-metoksi-2-kefem-4a-karbonihappo-difenyylimetyyliesteriä ja 0,2 ml di-isopropyylietyyliamiinia 30 ml:saa metyylikloridia, annetaan seistä 6 tuntia huoneen lämpötilassa. Tällöin saatu lähtöaineen ja 78- (ö-2-tert .butyylioksikarbcnyyliamino-2-(3-metyylisulfonyy- liaminof enyy li) -asetyyliamino- 3-metoksi- 3-kef em- 4-karbonihappo-dif enyy limetyy 1 i-esterin seos kromatografoidaan liuottimen poistamisen jälkeen piihappogeelillä käyttäen tolueeni-asetonia 3:1 eluoimisaineena.

Tästä eristetään 78-(D-2-tert.butyylioksikarbonyyliamino-2-(3f metyylisulfonyyliamino-fenvyli)-asetyyliamino-3-metoksi-3-kefem-4-karbonihappo-difenyylimetyyliesteriä kiteisessä muodossa; sul.p. 128-130°, 53 6 6 6 1 9 ohutkerroskromatograromi (piigeeli, kehitys jodihöyryllä): Rf-arvo noin 0,22 (tolueeni-asetoni 3:1).

Esimerkki 18;

Liuokseen, jossa on 10 romoolia 7 - (2<-fenoksiasetyylianu.no) - 3-roetoksi-3-kefem-4-karbonihappo-difenyylimetyyliesteriä ja 25 romoolia N^N-dimetyylianiliinia 50 rol:ssa abs. metyleenikloridia, lisätään -20°:ssa 12,5 romoolia kiinteätä fosforipentakloridia ja hämmennetään sen jälkeen 30 minuuttia -20°:ssa. Sen jälkeen siihen lisätään tässä lämpötilassa kylmä seos, jossa on 0,2 moolia meta-nolia ja 12 mmoolia Ν,Ν-dimetyylianiliinia ja hämmennetään sitten 2 tuntia 0°:ssa. 0°:ssa lisätään 60 mmoolia N-metyyli-morfoliinia sekä seka-anhydridi-liuos, joka on valmistettu hämmentämällä 30 minuuttia 0°:ssa seosta, jossa on 15 mmoolia D-2-(tert.butyylioksi-karbonyyliamino)-2-(3-metyylisulfonyyliamino-fenyyli)-etikkahappoa, 14 mmoolia kloorimuurahais&appo-isobutyyliesteriä ja 16 mmoolia N-metyylimorfoliinia 50 ml:ssa metyleenikloridia, ja hämmennetään 1 tunti 0°:ssa. Siihen lisätään 100 ml vettä, ravistellaan, faasit erotetaan ja orgaaninen faasi pestään fosfaattipuskurilla pH 2 ja fosfaattipuskurilla pH 6. Kuivaamalla uute natriumsulfaatilla ja haihduttamalla saadaan 76-(D-2-tert.butyylioksikarbonyyliamino- 2- (3-metyylisulfonyyliaminofenyyli)-asetyyliaAino)-3-metoksi-3-kefem-4-karboftihappo-difenyylimetyyliesteriä joka liuotetaan 20 ml: aan trifluorietikkahappoa ja 1 ml:aan anisolia. Annetaan seistä 10 minuuttia huoneen lämpötilassa, minkä jälkeen liuos haihdutetaan, jäännös liuotetaan metanoliin ja 78-(D-2-amino-2~(3-metyylisulfo-nyyliamino-f enyyli)-asetyyliamino) -3-metoksi-3-k§fem~4-karbonihap-po saostetaan lisäämällä varovasti dietyyliamiinia (isoelektriseen pisteeseen asti).

Esimerkki 19: a) Väliaineessa, jossa on 0,7 % asetonia, 0,5% lihauutetta, 0,5 % kaurauutetta, 0,5 % L-glutamiinihapon natriumsuolaa ja 0,3% natriumkloridia, viljellään submerssisesti Pseudomonas melanogenum ATCC 17808 55 tuntia 28°:ssa. Solut sentrifugoidaan pois, pestään 0,8 %:sella natriumlloridiliuoksella ja suspensoidaan 0,1 normaaliseen asetaattipuskuriin pH 6,5. 100 ml:aan tätä suspensiota (joka sisältää noin 6 g kosteita soluja) lisätään 1 g 76-amino- 3- metoksi-3-kefem-4-karbonihappoa sekä 3 g D-2-(3-metyylisulfo-nyyliaminofenyyli)-glysiini-metyyliesteri-hydrokloridia ja hämmen- 54 6661 9 netään 2 tuntia 35°:ssa. Seos Suodatetaan ja kirkas suodos lisätään Amberlite-pylvääseen XAD-2. Pylvään peeemisen jälkeen vedellä saadaan 73-(D-2-amino-2-(3-metyylisulfonyyliaminofenyyli)-asetyyli-amino)-3-metoksi-3-kefem-4-karbonihappoa eluoimalla yhä kasvavilla osamäärillä metanolia vedessä.

b) D-2-(3-metyylisulfonyyliamino-fenyyli)-glysiini-metyyli-esteri-hydrokloridi valmistetaan D-2-(3-metyylisulfonyyliamino-fenyyliglysiinistä esteröimällä metanolilla kuivan kloorivedyn läsnäollessa.

Saaduista yhdisteistä voidaan suojaryhmät lohkaista seuraa-valla tavalla:

Esimerkki 20: a) Seosta, jossa on 0,557"g 73-(ϋ-2-tert.butyylioksikarbo-nyyliamino) -2-(3-metyylisulfonyyliamino-fenyyli)-asetyyliamino)- 3-metoksi-3-kefem-4-karbonihappoa, 2,5 ml esijäähdytettyä trifluo-rietikkahappoa ja 2,5 ml metyleenikloridia, hämmennetään 30 minuuttia 0°:ssa argonatmosfäärissä ja siihen lisätään 25 ml petrolieette-rin ja dietyylieetterin l:l-seosta 0°:ssa. Molemmat sakat suodatetaan, pestään pienellä määrällä dietyylieetteriä ja kuivataan alennetussa paineessa. 7 (D-2-amino-2-(3-metyylisulfonyyliamino-fe- nyyli)-asetyylieunino)-3-metoksi-3-kefem-4-karbonihapon näin saatu trifluorietikkahapposuola liuotetaan 5 ml:aan vettä, uutetaan kaksi kertaa kulloinkin 3 ml:11a etikkahappoetyyliesteriä ja hapan vesipitoinen faasi (pH 1,8) säädetään pH-arvoon 5,2 lisäämällä fcipoit-tain 2N vesipitoista natriumhydroksidiliuosta. Liuos haihdutetaan noin puoleen tilavuuteen, lisätään 12 ml asetonia ja seoksen annetaan seistä 16 tuntia noin -18°:ssa. Muodostunut sakka suodatetaan, pestään asetonilla ja dietyylieetterillä ja kuivataan. Näin saadaan 7 3-(D-2-amino-2-(3-metyylisulfonyyliamino-fenyyli)-asetyyli-amino)-3-metoksi-3-kefem-4-karbonihappoa kiteisen suolan muodossa monohydraattina, joka hajoaa 170°:sta alkaen; ohutkerroskromato-grammi (piigeeli; identifikaatio ninhydriinillä): Rf-arvo noin 0,22 (systeemi: sekvbutanoli/etikkaesteri/vesi 67:10:23); uttraviolet-tiabsorptiospektri (0,1N vesipitoisessa suolahapossa): λ . = 272 nm (e = 7000).

Sama yhdiste voidaan saada myös seuraavalla tavalla: ai) 0°:seen jäähdytettyyn liuokseen, jossa on 8,0 g (14,4 mmoolia) 73-(D-2-tert.butyylioksikarbonyyliamino-2-(3-metyyll-sulfonyyliamino-fenyyli)-asetyyliamino)-3-metoksi-3-kefem-4-karboni- 55 6 6 6 1 9 happoa 40 mlsssa abs. metyleenikloridia, lisätään 40 ml esijäähdytettyä trifluorietikkahappoa, hämmennetään 25 minuuttia 0°;ssa argonatmosfäärissä ja sen jälkeen siihen lisätään 500 ml petroli-eetterin ja dietyylieetterin l:l-seosta 0°:ssa. Beigevärinen sakka suodatetaan pois, pestään pienellä määrällä dietyylieetteriä ja kuivataan alennetussa paineessa. Näin saatu 73-(d-2-amino-2-(3-metyylisulfonyyliaminofenyyli)-asetyyliamino)-3-metoksi-3-kefem- 4-karbonihapon trifluorietikkahapposuola liuotetaan 70 ml:aan jää-vettä ja uutetaan kolme kertaa kulloinkin 30 ml:11a etikkahappoetyy-liesteriä. Hapan vesipitoinen faasi (pH noin 2,0) säädetään pH-ar-voon 5,2 lisäämällä tipoittain trietyyliamiinin 20%:sta metanoli-liuosta ja siihen lisätään 0°:ssa 160 ml isopropanolia. Muodostunut sakka kiteytetään uudestaan isopropanoli-vedestä 2:1, suodatetaan, pestään pienellä määrällä isopropanolia ja kuivataan. Koska kris-tallisaatti vielä kuivaamisen jälkeen sisältää pieniä määriä orgaanista liuotinta uutetaan tämä vielä 1/2 tuntia 50%:sella vesiliuoksella 40°:ssa, jäähdytetään 0°:seen, suodatetaan ja kuivataan uudestaan suurtyhjössä huoneen lämpötilassa. Näin saadaan 73-(d-2-amino-2-(3-metyylisulfonyyliaminofenyyli)-asetyyliamino)-3-metoksi- 3-kefem-4-karbonihappoa sisäisenä suolana, joka lisäksi on monohyd-raatin muodossa, sul.p. 174°:sta alkaen (hajoten).

aii) Liuosta, jossa on 300 mg (0,54 mmoolia) 73-(ϋ-2-tert.butyy-lioksikarbonyyliamino-2-(3-metyylisulfonyyliaminofenyyli)-asetyyli-amino)-3-metoksi-3-kefem-4-karbonihappoa 3 ml:ssa muurahaishappoa, hämmennetään 3 tuntia argonissa huoneen lämpötilassa, jäähdytetään sitten 0°:seen ja sen jälkeen siihen lisätään 30 ml dietyylieetteri-petrolieetteriä 1:1. 73-(D-2-amino-2-(3-metyylisulfopyyliaminofe-nyyli)-asetyyliamino)-3-metoksi-3-kefem-4-karbonihappn saostunut muurahaishapposuola liuotetaan 3 ml:aan jäävettä, uutetaan kolme kertaa 1,5 ml :11a etyyliasetaattia ja vesi ja ylimääräinen muurahaishappo poistetaan pyörivässä haihduttimessa. Jäännös liuotetaan vielä kaksi kertaa kulloinkin 3 ml:aan vettä ja haihdutetaan kuiviin, jolloin voidaan eristää suoraan 73-(D-2-amino-2-(3-metyylisulfonyyliaminof enyyli)-asetyyliamino)-3-metoksi-4-karbonihapon monohydraattia vaaleankeltaisten kiteiden muodossa, sul.p. 173-175°; ohutkerroskromatogrammi (piigeeli; kehitys ninhydriinillä): Rf-arvo noin 0,21 (systeemi: sek.butanoli-etikkahappo-vesi 67:10:23); UV-spektri (0,1N vesipitoisessa suolahapossa): Xmaks = 272 nm (ε = 7100) .

56 6661 9 aiii) Liuoksen, jossa on 2,2 g 7β- (θ-2-tert.butyylioksikarbo-nyyliamino-2- (3-metyylisulfonyyliaminof enyyli) -asetyyliamino) -3-metoksi-3-kefem-4-karbonihappoa 22 ml:ssa 99%ista muurahaishappoa, annetaan 1 1/2 tuntia 23°:ssa ja haihdutetaan sitten tyhjössä. Saatu hartsi uutetaan peräkkäin kulloinkin 25 ml;11a eetteriä, aseto-nitriiliä ja asetonitriili-vettä.95:5. Saadaan 73-(D-2-amino-2-(3-metyylisulfonyyliaminofenyyli)-asetyyliamino)-3-metoksi-3-kefem- 4-karbonihappoa vaaleanbeigevärisenä jauheena. Uudelleenkiteyttä-misen jälkeen vesi-isopropanolista 1:2 on monohydraatilla seuraavat ominaisuudet: (a) ^ = + 143° + 1° (c ® 1, 0,ln HCl), UV-ebsorptio-spektri 0,ln HClsssä; 272 nm (ε = 7300).

Esimerkki 21; a) Esimerkkiä 20a vastaavasti voidaan saattamalla reagoimaan trifluorietikkahapon kanssa 73-(ϋ-2-tert.butyylioksi-karbonyyli-amino-2-(3-metyylisulfonyyliamino-fenyyli)-asetyyliamino)-3-kloori- 3- kefem-4-karbonihapossa vapauttaa aminoryhmä ja 73- (D-2-amino-2- (3-metyyilsulfonyyliamino-fenyyli)-asetyyliamino)-3-kloori-3-kefem- 4- karbonihapon saatu trifluorietikkahapposuola voidaan muuttaa 7(3- (D-2-amino-2- (3-metyylisulf onyyliamino-f enyyli) -asetyyliamino) - 3- kloori-3-kefem-4-karbonihapon sisäiseksi suolaksi käsittelemällä natriumhydroksidivesiliuoksella isoelektriseen pisteeseen asti.

ai) Esimerkkiä 20 ai) vastaavasti voidaan saattamalla reagoimaan tr if luorietikkahapon kanssa aminoryhmä vapauttaa 7(3-(d-2-tert.butyylioksikarbonyyliamino-2-(3-metyylisuif o nyy1iamino-fenyyli)-asetyyliamino)-3-kloori-3-kefem-4-karbonihaposta ja 7 β-(D-2-amino- 2- (3-metyylisulfonyyliaminofenyyli)-asetyyliamino)-3-kloori-3-kefem- 4- karbonihapon saatu trifluorietikkahapposuola voidaan muuttaa 7 3-(D-2-amino-2-(3-metyylisulfonyyliamino-fenyyli)-asetyyliamino)- 3- kloori-3-kefem-4-karbonihapon sisäiseksi suolaksi käsittelemällä 20%:sella trietyyliamiinimetanoliliuoksella isoelektriseen pisteeseen asti; sul.p. alkaen 165° (hajoaa); ohutkerroskromatogrammi (piigeeli, kehitys ninhydriinillä): Rf-arvo noin 0,17 (systeemi; sek.butanoli-etikkahappo-vesi 67:10:23); UV-spektri (0,1N suolahappo) : λ = 267 nm (ε = 7600) .

aii) Esimerkkiä 20 aii) vastaavasti voidaan saattamalla reagoimaan muurahaishapon kanssa aminoryhmä vapauttaa 73-(d-2-tert.butyylioksikarbonyyliamino-2-(3-metyylisulfonyyliaminofenyyli)-asetyyliamino) -3-kloori-3-kefem-4-karbonihapossa. Saadaan 73--(0- 57 6 6 6 1 9 2**amino-2- (3-metyylisulfonyyliaminofenyyli) -asetyyliamino) -3-kloori-kefeim-^r-karbonihappoa hienona kristallisaattina, jolla on samat fysikaaliset ominaisuudet kuten kohdassa ai) on mainittu. Esimerkki 22:

Liuosta, jossa on 2,18 g (3 iranoolia) 7p-(D-2-tert.butyyli-oksi-karbonyyliamino-2-(3-metyylisulfonyyliaminofenyyli)-3-kloori- 3-kefem-4-karbonihappo-difenyylimetyyliesteriä, 1,8 ml anisolia ja 9,6 ml trifluorietikkahappoa 20 ml:ssa metyleenikloridia, hämmennetään 30 minuuttia 0°:ssa ja lisätään sen jälkeen 200 ml eet-teri/petrolieetteriä 1:1. Trifluorietikkahapposuola liuotetaan 10 ml:aan jäävettä ja uutetaan kaksi kertaa kulloinkin 4 ml:11a etyyliasetaattia. Vesifaasi säädetään pH-arvoon 5,0 trietyyliamii-nin 20%:sella metanoliliuoksella, jolloin lisäämällä 24 ml isopropanolia muodostuu väritön sakka. Suodattamisen, pesemisen jälkeen pienellä määrällä isopropanolia ja kuivaamisen jälkeen alennetussa paineessa saadaan 70-(p-2-amino-2-(3-metyylisulfonyyliamino-fenyyli) -asetyyliamino] -3-kloori-3-kefem-4-karbonihapon värittömiä kiteitä? sul.p. alkaen 165° (hajoaa); ohutkerroskromatogrammi (piigeeli; kehitys ninhydriinillä): Rf-arvo noin 0,17 (systeemi: sek.butanoli-etikkahappo-vesi 67:10:23); IR-spektri (nnjolissa): karakteristiset juovat kohdissa 3500, 3220, 1780, 1685, 1340 ja 1155 cm"1.

Esimerkki 23: a) Esimerkkiä 22 vastaavasti voidaan käsittelemällä 1,08 g (1,5 moolia) 7p-(D-2-tert.butyylioksikarbonyyliamino-2-(3-metyy-lisulfonyyliaminofenyyli)-asetyyliamino)-3-metoksi-3-kefem-4-kar-bonihappo-difenyylimetyyliesteriä 4,5 ml:n kanssa trifluorietikkahappoa ja 0,8 ml:n kanssa anisolia 10 ml:ssa metyleenikloridia aminoryhmä ja suojattu 4-karboksyyliryhmä vapauttaa ja saatu tri-fluorietikkahapppsuola voidaan muuttaa 7β-(D-2-amino-2-(3-metyy-lisulfonyyliaminofenyyli)-3-metoksi-3-kefem-4-karbonihapon sisäiseksi suolaksi käsittelemällä trietyyliamiinin 20%:sella metanoliliuoksella isoelektriseen pisteeseen; sulamispiste 172°:sta alkaen (hajoten).

ai) Seosta, jossa on 10,12 g (14 mmoolia) 7β-(D-2-tert.bu-tyylioksikarbonyyliamino-2-(3-metyylisulfonyyliaminofenyyli)-asetyyliamino} -3-metoksi-3-kefem-4-karbonihappo-difenyylimetyylies-teriä, 8,6 ml anisolia ja 145 ml trifluorietikkahappoa, hämmennetään 15 minuuttia 0°:ssa, ja sen jälkeen siihen lisätään 400 ml 58 6 6 6 1 9 esijäähdytettyä toiueenia ja haihdutetaan alennetussa paineessa. Jäännös kuivataan suurtyhjössä, uutetaan dietyylieetterillä ja suodatetaan. Näin saadaan jauhemaisessa muodossa 73-(D-2-amino-2*-(3-metyylisulfonyyliaminofenyyli)-asetyyliamino}-3-metoksi-3-kefem-4-karbonhapon trifluoriasetaattia, joka liuotetaan 70 ml:aan vettä. Pestään kolme kertaa kulloinkin 25 ml:11a etikkahappoetyyliesteriä ja pH-arvo säädetään trietyyliamiinin 20%:sella metanoliliuoksella arvoon noin 5,6, jolloin lisättäessä 160 ml isopropanolia muodostuu väritön sakka. Hämmennetään 1 tunti jäähauteessa. Väritön sakka suodatetaan pois, pestään isopropanolilla ja dietyylieetterillä ja kuivataan alennetussa paineessa. Koska kristallisaatti vielä kuivaamisen jälkeen sisältää vähän isopropanolia vast, dietyylieetteriä, uutetaan tämä vielä 1/2 tuntia 50%:sella vesiliuoksella 40°:ssa, jäähdytetään 0°:seen, suodatetaan ja kuivataan uudestaan. Näin saadaan mikrokiteisen jauheen muodossa 7β-(D-2-amino-2*· (3-metyylisulfonyy-liaminofenyyli)-asetamido)-3-metoksi-3-kefem-4-karbonihappoa sisäisenä suolana, joka lisäksi on monohydraatin muodossa, sul.p. 175°: sta alkaen (ha joten) ; (a) + 144° (c = 1,035 0,ln suolahapossa); ohutkerroskromatogrammi (piigeeli; kehitys ninhydriinillä): Rf-arvo noin 0,19 (systeemi: sek.butanoli-etikkahappo-vesi 67:10:23); ultra-violettiabsorptiospektri (0,ln vesipitoisessa suolahapossa): λιη3}ς3 = 272 nm (e = 7300); infrapuna-absorptiospektri (mineraaliöljyssä): karakteristiset juovat mm. kohdissa 3500, 3180, 1760, 1692, 1608, 1150 ja 978 cm"1.

Esimerkki 24:

Suspensio, jossa on 4,75 g 78-(D-2-amino-2-(3-metyylisulfonyyli-amino-fenyyli) -asetyyliaminno) -3-metoksi-3-kefem-4-karbonihappoa 50 ml:ssa vettä ja 2 ml:ssa alkoholia, liuotetaan samalla hämmentäen ja pH:ta tarkkaillen pH:ssa alle 7,6 yhteensä noin 5 ml:lla 2n natriumhydroksidia. Pienet jäljellä olevat ainemäärät suodatetaan pois liuoksesta ja lyofilisoinnin jälkeen saadaan 4,9 g 7{J-(d-2-amino-2-(3-metyylisulfonyyliaminofenyyli)-asetyyliamino)-3-metoksi- 3-kefem-4-karbonihapon natriumsuolaa.

59 6661 9

Esimerkki 25; a) 0°:seen jäähdytetty liuos, jossa on 8,6 g (11,7 mmoolia) 7 8-(ϋ-2-tert.-butyylioksikarbonyyliamino-2-(3-etyylisulfonyyli-aminofenyyli)-asetyyliamino)-3-metoksi-3-kefem-4-karbonihappo-di-fenyylimetyyliesteriä 45 ml:ssa trifluorietikkahappoa, hämmennetään 30 minuuttia typpiatmosfäärissä ja sen jälkeen siihen lisätään 400 ml petrolieetterin ja dietyylieetterin 1:1-seosta 0°:ssa. Beige-värinen sakka suodatetaan pois, pestään pienellä määrällä dietyy-lieetteriä ja kuivataan alennetussa paineessa. Näin saatu 7£5-(D- 2- amino-2-(3-etyylisulfonyyliaminofenyyli)-asetyyliamino)-3-metok-si-3-kefem-4-karbonihapon trifluorietikkahapposuola liuotetaan 45 ml:aan jääetikkaa ja uutetaan neljä kertaa kulloinkin 25 ml:11a etikkahappoetyyliesteriä. Hapan vesipitoinen faasi (pH ^ 2,0) säädetään pH-arvoon 5,0 lisäämällä tipoittain 2N natriumhydroksidia ja siihen lisätään 0°:ssa samalla hämmentäen 160 .ml isopropanolia. Muodostunut sakka kiteytetään uudestaan isopropanoli-vedestä 3:1, suodatetaan pois, pestään pienellä määrällä isopropanolia ja kuivataan. Koska kristallisaatti myös kuivaamisen jälkeen sisältää pieniä määriä orgaanista liuotinta, tämä liuotetaan vielä kolme kertaa 10 ml:aan vettä ja liuotin poistetaan pyörivässä haihduttimessa ja kuivataan suurtyhjössä huoneen lämpötilassa. Näin saadaan 4 g 78-(D-2-amino-2-(3-etyylisulfonyyliaminofenyyli)-asetyyliamino)- 3- metoksi-3-kefem-4-karbonihappoa sisäisen suolan muodossa, joka lisäksi on monohydraatin muodossa, sul.p. alkaen 168° (haj.).

Lähtöaine voidaan valmistaa seuraavalla tavalla: b) -20°:seen jäähdytettyyn liuokseen, jossa on 6,35 g (17,7 mmoolia) D-2-tert.-butyylioksikarbonyyliamino-2-(3-etyylisulfonyyliaminofenyyli) -etikkahappoa ja 2,0 ml N-metyyli-morfoliinia 250 ml:ssa absoluuttista metyleenikloridia, lisätään typpiatmosfäärissä ja kosteudelta suojaten 2,3 ml kloorimuurahaishappo-isobutyyli-esteriä. 30 minuutin kuluttua näin saatuun seka-anhydridiin lisätään -20°:ssa 7,7 g (17,8 mmoolia) 78-amino-3-metoksi-3-kefem-4-karbonihappodifenyylimetyyliesterihydrokloridia ja 2,0 ml N-metyyli-morfoliinia. Reaktioseosta hämmennetään 30 minuuttia 0°:ssa ja 3 tuntia huoneen lämpötilassa. Sen jälkeen liuotin poistetaan pyörivässä haihduttimessa. Jäännös liuotetaan 1000 ml:aan etyyliasetaattia ja pestään kulloinkin kahdesti jäävedellä, ja kylläste- 60 6661 9 tyllä vesipitoisella natriumkloridiliuoksella. Orgaaninen faasi kuivataan magnesiumsulfaatilla ja liuotin poistetaan alennetussa paineessa. Raakatuote puhdistetaan 30-kertaisessa määrässä pii-geeliä käyttäen eluenttina dietyylieetteri-etyyliasetaattia 3:1. Saadaan ohutkerroskromatograafisesti yhtenäistä 78-(D-2-tert.-bu-tyylioksikarbonyyliamino-2-(3-etyylisulfonyyliaminofenyyli)-asetyyliamino) -3-metoksi-3-kef em-4-karbonihappo-difenyy lime tyyliesteriä, ohutkerroskromatogrammi (piigeeli; identifiointi jodilla): Rf ^ 0,43 (systeemi: dietyylieetteri-etyyliasetaatti 3:1).

Esimerkki 26: a) 0°:seen jäähdytettyyn liuokseen, jossa on 4,08 g (5,8 mmoolia) 78-(ϋ-2-tert.-butyylioksikarbonyyliamino-2-(4-metyylisul-fonyyli-aminofenyyli)-asetyyliamino)-3-metoksi-3-kefem-4-karboni-happo-difenyylimetyyliesteriä ja 4 ml anisolia 20 ml:ssa absoluuttista metyleenikloridia, lisätään 20 ml esijäähdytettyä trifluori-etikkahappoa, hämmennetään 45 minuuttia 0°:ssa typpiatmosfäärissä ja lisätään sitten 300 ml dietyylieetteriä 0°:ssa. Beige-värinen sakka suodatetaan pois, pestään pienellä määrällä dietyylieetteriä ja haihdutetaan alennetussa paineessa. Näin saatu 7β-(D-2-amino-2-(4-metyylisulfonyyliaminofenyyli)-asetyyliamino)-3-metoksi-3-kefem-4-karbonihapon trifluorietikkahapposuola liuotetaan 20 ml:aan jäävettä ja pestään kahdesti kulloinkin 10 ml:11a etikkahappoetyy-liesteriä. Hapan vesipitoinen faasi (pH 2,0) säädetään pH-arvoon 4,5 2N natriumhydroksidilla ja 0°:ssa siihen lisätään 60 ml isopropanolia. Muodostunut sakka suodatetaan pois, pestään pienellä määrällä isopropanolia ja kuivataan. Koska kristallisaatti myös kuivaamisen jälkeen sisältää pieniä määriä orgaanista liuotinta, tämä liuotetaan vielä kolme kertaa 5 ml:aan vettä ja liuotin poistetaan pyörivässä haihduttimessa ja kuivataan suurtyhjössä huoneen lämpötilassa. Näin saadaan 1,38 g 78-(D-2-amino-2-(4-metyylisulfonyyli-aminofenyyli)-asetyyliamino)-3-metoksi-3-kefem-4-karbonihappoa sisäisen suolan muodossa, joka lisäksi on monohydraatin muodossa, sul.p. alkaen 188° (haj.).

Ohutkerroskromatogrammi (piigeeli, identifiointi ninhydrii-nillä) Rf 0,25 (systeemi: sek.butanoli:etikkahappo:vesi 67:10:23), (a)^~*° = +149 ± 1° (0,1N suolahapossa C = 1,228 %).

Lähtöaine voidaan valmistaa seuraavalla tavalla: 61 6661 9 b) -20°:seen jäähdytettyyn liuokseen, jossa on 6,9 g (20 mmoo-lia) D,L“2-tert.-butyylioksikarbonyyliamino-2-(4-metyylisulfonyyli-aminofenyyli)-etikkahappoa ja 2,2 ml 4-metyyli-morfoliinia 140 ml: ssa absoluuttista tetrahydrofuraania, lisätään typpiatmosfäärissä ja kosteudelta suojaten 2,6 ml (20 mmoolia) kloorimuurahaishappo-isobutyyliesteriä. 30 minuutin kuluttua näin saatuun seka-anhyd-ridiin lisätään -20°:ssa 8,64 g (20 mmoolia) 78-amino-3-metoksi-3-kefem-4-karbonihappo-difenyylimetyyliesterihydrokloridia ja 2,6 ml N-metyyli-morfoliinia. Reaktioseosta hämmennetään 30 minuuttia 0°:ssa ja 3 tuntia huoneen lämpötilassa. Sen jälkeen liuotin poistetaan pyörivässä haihduttimessa. Jäännös liuotetaan 350 ml:aan etyyliasetaattia ja pestään kulloinkin kaksi kertaa jääetikkalla, kaliumkloridi-suolahappo-puskurilla (pH = 2) ja kyllästetyllä vesipitoisella natriumkloridiliuoksella. Orgaaninen faasi kuivataan magnesiumsulfaatilla ja liuotin poistetaan alennetussa paineessa. Raakatuote erotetaan käyttämällä 40-kertaista määrää piigeeliä ja eluenttina metyleenikloridi-etyyliasetaattia 1:1 molemmiksi ohut-kerroskromatograafisesti yhtenäisiksi 78-(D-2-tert.-butyylioksikarbonyyliamino-2- (4-metyylisulfonyyliaminofenyyli)-asetyyliamino)- 3-metoksi-3-kefem-4-karbonihappo-difenyylimetyyliesteriksi (Rf ^ 0,52, piigeeli, identifiointi jodilla, systeemi: metyleenikloridi-etyyliasetaatti 1:1) ja 7β-(L-2-tert.-butyylioksiarbonyyliamino-2-(4-metyylisulfonyyliaminofenyyli)-asetyyliamino)-3-metoksi-3-kefem-4-karbonihappodifenyylimetyyliesteriksi (Rf ^ 0,48).

Claims (2)

62 6661 9 Patenttivaatimukset; 1. Menetelmä farmaseuttisesti käyttökelpoisten 7β-(D-2-amino-2-(alempialkyylisulfonyyliaminofenyyli)-asetyyliamino)-3-R-kefem- 4-karboksyylihappojen, joiden kaava on ° A ·' CH-C-N-·-f | alerapialkyyliso2NH/ *=# -ώ. /*-R ioOH jossa R tarkoittaa nietoksia tai klooria, ja niiden suolojen valmistamiseksi, tunnettu siitä, että a) kaavan I mukaisen yhdisteen valmistamiseksi, jossa R on me-toksi, 7β- (b-2-amino-2-(alempialkyylisulfonyyliamino-fenyyli)-asetyy-liamino)-3-hydroksi-3-kefem-4-karboksyylihappo, jonka kaava on N I )*-ch-c-n-·—. s. βΤβ NH, H I_Jj 1_oh alempialkyyliso2NH 2 \S 6ooh jossa 4-karboksyyliryhmä on suojatussa muodossa ja D-2-aminoryhmä mahdollisesti on suojatussa muodossa, saatetaan reagoimaan diatso-metaanin, metanolin reaktiokykyisen esterin, trimetyylioksoniumsuo-lan tai 3-substituoidun 1-metyyli-triatseeniyhdisteen kanssa, tai b) kaavan I mukaisen yhdisteen valmistamiseksi, jossa R on kloori, kohdassa a) määritelty yhdiste (II) saatetaan reagoimaan seoksen kanssa, joka koostuu triorganyylifosfiinista ja hiilitetrakloridis-ta, tai Ν,Ν-dialempialkyylikloori-iminiumkloridin kanssa, tai c) 7B-amino-3R-kefem-4-karboksyylihappo, jonka kaava on *i\__A. iooH jossa R tarkoittaa samaa kuin kaavassa I ja 4-karboksyyliryhmä mah- 63 6 6 6 1 9 dollisesti on suojatussa muodossa ja 7 (3-aroinoryhmä mahdollisesti on reaktiokykyisessä, ts. asylointireaktion sallivassa muodossa, saatetaan reagoimaan D-2-amino-2-(alempialkyylisulfonyyliaminofenyyli)-etikkahapon kanssa, jonka kaava on v ft ;L.>'<iH'c'0H (vh) . alempialkyyliS02NH NH2 jossa D-2-aminoryhmä mahdollisesti on suojatussa tai naamioidussa muodossa, tai tämän hapon reaktiokykyisen funktionaalisen johdannaisen kanssa, tai d) 7(3- (D-2-amino-2- (alempialkyylisulfonyyliaminofenyyli) -ase-tyyliamino)-3-R-2-kefem-4-karboksyylihappo, jonka kaava on • —' · O M • ^>-CH-C-N-·-· alempialkyyli-sOoNH *=* NH- Ä ]_Jr jj_ R (VIII), * £ Λ \ / f COOH jossa R tarkoittaa samaa kuin kaavassa I ja 4-karboksyyliryhmä mahdollisesti on suojatussa ja D-2-aminoryhmä mahdollisesti on suojatussa muodossa, saatetaan reagoimaan emäksisen aineen kanssa ja vastaava 3-kefem-yhdiste eristetään mahdollisesti saadusta 2- ja 3-kefem-yhdisteiden tasapainoseoksesta, tai e) kohdassa d) määritelty yhdiste (VIII) hapetetaan perhapolla 1-asemassa ja 3-kefem-yhdisteiden 1-oksidien saatu isomeeriseos mahdollisesti erotetaan, ja 3-kefem-yhdisteen (I) saatu 1-oksidi saatetaan reagoimaan pelkistysaineen kanssa, tai f) kaavan I mukaisen yhdisteen valmistamiseksi, jossa R on me-toksi, 2-(3-(D-2-araino-2-(alempialkyylisulfonyyliamino-fenyyli)-asetyyliamino)-4-R0-tio-2-okso-1-atsetidinyyli)-3-krotonihappo, jonka kaava on 64 6661 9 \ «' /S“Ro *x >-ch-c-n-t—· ° alempialkyyli-sO-,-ΝΗ^*-* NH~ H I-i J 3 (X) . cr y no-ch COOH J jossa Rq tarkoittaa poistoryhmää ja jossa karboksyyliryhmä on suojatussa muodossa ja D-2-aminoryhmä on suojatussa muodossa, saatetaan reagoimaan emäksen kanssa, tai g) 7β-(D-2-amino-2-(aminofenyyli)-asetyyliamino)-3-R-3-kefem- 4-karboksyylihappo, jonka kaava on • — · 0 O f \ Il / \ T i (xviii., n«2 NH h!-A 1-R o · ioOH jossa R tarkoittaa samaa kuin kaavassa I, 4-karboksyyliryhmä on mahdollisesti suojatussa muodossa, D-2-aminoryhmä on suojatussa tmmriogsa ja aminoryhmä fenyylirenkaassa mahdollisesti on reaktiokykyisessä, ts. sulfonylointireaktion sallivassa muodossa, saatetaan reagoimaan alem-pialkyylisulfonihapon tai sen reaktiokykyisen funktionaalisen johdannaisen kanssa, ja menetelmän mukaisesti saadussa yhdisteessä suojattu D-2-aminoryhmä solvolyyttisesti tai pelkistävästi muutetaan vapaaksi D-2-aminoryhmäksi, ja/tai suojattu 4-karboksyyliryhmä solvolyyttisesti tai pelkistävästi, mahdollisesti samanaikaisesti, muutetaan vapaaksi 4-karboksyyliryhmäksi, ja/tai haluttaessa saatu suola muutetaan vapaaksi yhdisteeksi tai joksikin toiseksi suolaksi ja/tai vapaa yhdiste muutetaan suolaksi. 2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan 73- (D-2-amino-2-(3-metyylisulfonyyliamino-fenyyli)-asetyyliamino)-3-metoksi-3-kefem-4-karboksyylihappoa ja sen suoloja. 65 6661 9

1. Förfarande för framställning av farmacuetiskt användbara 7 3-(D-2-amino-2-(lägalkylsulfonylaminofenyl)-acetylamino)-3R-3-cefem-3-karboxylsyror (I) med formeln >-\ ° A ^ ·-CH-C-N- ·-· y lägalkylsO^NH^ * = * ^H2 ^ \-A. J-R i3C* ' 2 c/ γ COOH i vilken R betecknar metoxi eller klor, och deras salter, k ä n -netecknat därav, att a) för framställning av en förening med formeln I, i vilken R är metoxi, en 76-(D-2-amino-2-(lägalkylsulfonylaminofenyl)-acetylamino) -3-hydroxi-3-cefem-3-karboxylsyra med formeln <V>-ch-L-t—?/S\ •f# NH Ä,i-1 l-οπ (II>' lägalkylS02NH

2 W Aooh i vilken 4-karboxylgruppen är i skyddad form och D-2-amino-gruppen eventuellt är i skyddad form, omsätts med diazometan, en reaktions-duglig ester av metanol, med ett trimetyloxoniumsalt, eller med en 3-substituerad 1-mety1-triazenförening, eller b) för framställning av en förening med formeln I, i vilken R är klor, en under a) definierad förening (II) omsätts med en bland-ning bestäende av triorganylfosfin och koltetraklorid, eller med N,N“—dilägalkylkloriminiumklorid, eller c) en 76-amino-3R-cefem-4-karboxylsyra med formeln H2\__Λ. ,V·. AOOH i vilken R betecknar detsamma som i formel I och 4-karboxylgruppen 66 6661 9 eventuellt är i skyddad form och 7β-aminogruppen eventuellt är i reaktionsduglig, dvs. acyleringsreaktionen tillätande form, omsätts med en D-2-amino-2-(lägalkylsulfonylaminofenyl)—ättiksyra med forme In y C"0H (VII), lagalkylso2NH ' NH2 i vilken D-2-aminogruppen eventuellt är i skyddad eller i maskerad form, eller med ett reaktionsdugligt funktionellt derivat av denna syra, eller d) en 7β-(D-2-amino-2-(lägalkylsulfonylaminofenyl)-acetylamino)-3^Rr2-cefem-4-karboxylsyra med formeln ^ % II /s\ ·' /»-CH-C-N-·-· 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10· lagalkyl-SOjNii * = * NH2 H/i-J, Lr (VIII), Y COOH vilken R betecknar detsamma som i formeln I och 4-karboxylgruppen eventuellt är i skyddad Och D-2-aminogruppen eventuellt är i skyddad 2 form, omsätts med ett basiskt medel och den motsvarande 3-cefem- 3 föreningen isoleras ur en eventuellt erhällen jämviktsblandning av 4 2- och 3-cefem-föreningen, eller 5 e) en under d) definierad förening (VIII) oxideras med en per- 6 syra i 1-ställningen och en erhällen isomerblandning av 1-oxiderna 7 av 3-cefem-föreningar evneutllt uppdelas, och den erhällan 1-oxiden 8 av 3-cefem-föreningen (I) omsätts med ett reduktionsmedel, eller 9 f) för framställning av en förening med formeln (I), i vilken 10 R är metoxi, en 2-(3-(D-2-amino-2-(lägalkylsulfonylaminofenyl)-ace-tylamino)-4-R0-tio-2-oxo-1-azetidinyl)-3-krotonsyra med formeln