FI116342B

FI116342B - Laite vastaanottimen häiriösietoisuuden parantamiseksi

Info

Publication number: FI116342B
Application number: FI972501A
Authority: FI
Inventors: Iii Charles E Wheatley; Richard K Kornfeld; Ana L Weiland; Paul E Peterzell
Original assignee: Qualcomm Inc
Priority date: 1994-12-16
Filing date: 1997-06-12
Publication date: 2005-10-31
Also published as: AU717794B2; MY117285A; TW301826B; ES2268553T3; IL116364A0; EP1503517B1; FI117840B; CN100459452C; EP1513268B1; CN1638304A; CA2467295A1; RU2448411C2; DE69533405D1; FI118662B; ATE339811T1; CA2467276C; CN1396721A; HK1004453A1; RU2305363C2; CN1211948C

Description

1 1 6342

LAITE VASTAANOTTIMEN HÄIRIÖSIETOISUUDEN PARANTAMISEKSI

Esillä oleva keksintö liittyy radiotietoliikennetekniikkaan. Erityisesti esillä oleva keksintö liittyy vastaanottimen häiriösietoisuuden parantami-5 seen. Täsmällisemmin keksinnön kohde on esitetty itsenäisten patenttivaatimusten johdanto-osissa.

Nykyään tunnetaan monentyyppisiä solukkora-diopuhelinjärjestelmiä. Näihin järjestelmiin kuuluu parannettu matkaviestinjärjestelmä (AMPS) ja kaksi di-10 gitaalista solukkojärjestelmää: aikajakomonipääsy (TDMA) ja koodijakomonipääsy (CDMA). Digitaaliset solukkojärjestelmät on toteutettu AMPS:n ongelmien ratkaisemiseksi .

Kaikki solukkojärjestelmät toimivat siten, 15 että niillä on useita antenneita maantieteellisen alueen peittämiseksi. Antennit säteilevät alueelle, jota kutsutaan soluksi. AMPS-solut erotetaan ja ovat erillisiä CDMA-soluihin nähden. Täten on todennäköistä, että yhden järjestelmän solun antenni voi olla toisen 20 järjestelmän solussa. Vastaavasti yhdessä järjestel mässä (AMPS, CDMA ja TDMA) voi olla kaksi palveluntar-joajaa tietyllä alueella. Nämä palveluntarjoajat usein .···. sijoittavat solunsa eri maantieteelliselle alueelle, ; *.*. jolloin syntyy tilanteita, jossa järjestelmän A radio- ”* ! 25 puhelin voi olla kaukana lähimmästä järjestelmän A so- ' lusta ja lähellä järjestelmän B solua. Tämä tilanne • · : " tarkoittaa, että haluttu vastaanotettu signaali on * heikko vahvan moniäänisen häiriön seassa.

Tällainen järjestelmien antennien sekoittumi-| | | 3 0 nen voi aiheuttaa ongelmia matkaviestimelle, joka on rekisteröity yhteen järjestelmän, kuten CDMA- • * · \ järjestelmään, ja joka siirtyy lähelle toisen järjes- ;;; telmän antennia, kuten AMPS-antennia. Tässä tilantees- * · ’···’ sa AMPS-antennin signaalit voivat häiritä CDMA-signaa- ·;· 35 leita, jotka vastaanotetaan radiopuhelimessa, johtuen » ♦ · 116342 2 radiopuhelimen läheisyydestä AMPS-soluun tai AMPS-läh-tökanavasignaalin suuremmasta tehosta.

Moniääninen häiriö, joka kohtaa radiopuhelimen, AMPS-signaaleilta aiheuttaa häiriötä tai häiriö-5 piikkejä. Jos nämä häiriöpiikit tulevat radiopuhelimen käyttämälle CDMA-kaistalle, ne voivat heikentää vastaanottimen ja demodulaattorin suorituskykyä.

Usein on tilanne AMPS-järjestelmässä kantoaalloille (A- ja B-kaistat), että tukitaan kilpailijan 10 järjestelmä tahattomasti. Solukkojärjestelmän kantoaallon tarkoituksena on aikaansaada suuri signaaliko-hinasuhde kaikille järjestelmän käyttäjille asettamalla solut lähelle maata tai käyttäjiä ja lähettämällä FCC-tehorajoituksia kullakin AMPS-kanavalla. Valitet-15 tavasti tämä tekniikka aikaansaa paremman signaalilaa-dun kyseisen kantoaallon järjestelmälle kilpailijan järjestelmän häiriön kustannuksella.

Keskinäismodulaatiosärö, kuten sellainen, joka aikaansaadaan ylläkuvatulla tilanteella, määrite-20 tään häiriöpiikkien huipputasoilla, jotka generoidaan kahdella tai useammalla vastaanottimeen syötetyllä ää-, neliä. Useimmiten kolmannen asteen häiriötaso määrite tään vastaanottimelle kolmannen asteen tulon leikkaus-·..* pisteessä tai IIP3:ssa. IIP3 määritetään tulotehona ; 25 (kaksiäänisessä muodossa) , joka vaaditaan kolmannen ' asteen särötulon luomiseksi vastaten tulon kaksiäänis- * * tä tehoa. Kuten esitetään kuviossa 13, IIP3 voidaan ekstraploida ainoastaan lineaarisesti, kun epälineaa- rinen elementti, kuten vahvistin, on alle saturaation.

; 3 0 Kuten esitetään kuviossa 14, kolmannen asteen * · · särötulo syntyy, kun kaksi ääntä syötetään vastaanot- • » ·;* timeen. Ääni #1 on taajuudella fl teholla P1 dB. Ääni #2 on taajuudella f2 teholla P2 dB. Tyypillisesti P2 asetetaan yhtäsuureksi kuin P1. Kolmannen asteen särö- • i · \ 35 tulo luodaan taajuuksilla 2xfl - f2 ja 2xf2 - fl teho- *;;; tasoilla P12 ja P21, vastaavasti. Jos P2 on asetettu '·**' yhtäsuureksi kuin Pl, häiriöpiikkitulot ovat yhtäsuu- 11634? 3 ret tai P12 ja P21 ovat yhtäsuuret. Signaali fc syötetään tehotasolla Pc, jotta osoitetaan, että lisätty häiriö vastaa pienitasoista signaalia tässä tilanteessa. Jos suodatin suodattaa fl:n, f2:n ja f21:n häiriön 5 luonnin jälkeen, teho taajuudella fl2 häiritsee yhä signaalia teholla fc. Kuvion 14 esimerkissä CDMA-sovellukselle tarkoituksena on, että välimoodi P12 olisi yhtä suuri kuin signaaliteho -105 dBm kahden äänen kokonaisteholla -43 dBm , jolloin IIP3 on oltava > 10 -9 dBm.

Kuten on tunnettua, IIP3 yksittäiselle epälineaariselle elementille määritetään seuraavasti: IM3 _ .

IIP3 = + Pin (dBm) 15 Jos T?i = P2 niin Pin = P, +3dB taiP2 + 3dB(dBm) ja IM3 = P] — P12 = P2 — P21 = P2 — P)2 = P, — P21 (dB)

Kaskadissa olevalle IIP3:lla, jossa käytetään useampia epälineaarisia elementtejä, yhtälö on seuraa-va: 20 IIP3-_10*logl0 [ 1 Q(Vahvislus - elementtiIIPi)llO j ^(edellisten tilojen - ΙΙΡ3)Ι10 j jossa vahvistus = vahvistuselementtitulo.

*»# * # : l : Siksi eräs tapa kehittää kaskadoitua IIP3:a 25 vastaanottimessa on alentaa vahvistusta ennen ensim-mäistä epälineaarista elementtiä. Tässä tapauksessa LNA ja sekoitin rajoittavat IIP3:a. Kuitenkin on määritettävä toinen ehto, joka asettaa herkkyyden tai , , pienimmän vastaanottosignaalitason häiriöttömäksi. Tä- ·;·’ *’ 30 tä ehtoa kutsutaan kohinakuvioksi (NF) . Jos vastaanot- *·.·' timen vahvistusta pienennetään IIP3:n (ja häiriöimmu- ·· niteetin) parantamiseksi, NF (ja herkkyys pienille ,···. signaaleille) heikkenee. Elementti NF määritetään seu- ·_ raavasti: • 3" 35 116342 4 s s

Elementti NF = —---—(dB),

Nt N0K

S.

missä — on tulon signaalikohinasuhde desibeleinä, ja -2- on lähdön signaaliko-

K

hinasuhde desibeleinä.

5 Vastaanottimen kaskadoiduille elementeille yhtälö on seuraava: ^(iVfe/10) _ ,

Kaskadoitu NF = 10*logl0[10<“™«> +-^555555-1, missä: NFe vastaa elementin kohinakaaviota, 10 NFe vastaa kaskadoitua kohinakaavioita elementille ja vahvistus vastaa kasvavaa vahvistusta elementille .

15 'Paras' kaskadoitu NF voidaan saavuttaa, jos kasvava vahvistus elementillä maksimoidaan, tämä yhtälö on ristiriidassa vaatimukselle 'parhaasta' kaska-*:*·: doidusta IIP3:sta. Tietyllä elementillä elementin ja 20 vastaanottimen NF ja IIP3 on rajoitettu joukko vahvis- : .*. tusarvoja kullekin elementille, jotka arvot täyttävät ,·, ; kaikki vaatimukset.

* t · .! ’ Tyypillisesti vastaanotin suunnitellaan si- • * · ten, että NF ja IIP3 ovat edellä kuvattuja, koska mo- * * » *' ‘ 25 lemmat näistä ehdoista asettavat vastaanottimen dynaa misen toiminta-alueen häiriöttömänä ja häiriöllisenä.

• * !,i : Vahvistus NF ja IIP3 kussakin laitteessa optimoidaan t * : :ti>: perustuen kokoon, kustannuksiin, jäähdytykseen ja toi- mimattoman ja aktiivisen elementin virrankulutukseen. 30 Tässä kaksimooditapauksessa CDMA/FM kannettava soluk- » * kovastaanotin CDMA-standardin mukaisesti vaatii 9 dB:n NF:n minimisignaalilla. Toisin sanoen CDMA-moodissa i : herkkyysvaatimus on 0 dB S/N-suhdeteholla -104 dBm.

116342 5 FM-moodilla vaatimus on 4 dB S/N-suhdeteholla -116 dBm. Molemmissa tapauksissa vaatimukset voidaan muuttaa NF:ksi seuraavasti: $ 5 NF=S (dBm) —(dB) Nlherm (dBm/Hz) SignalBW (dB/Hz) ,

Missä S = minimisignaaliteho, 5 — on minimisignaalikohinasuhde, N them on lämpökohinan katto (-174 dBm/Hz@290'AT), 10 ja Signal BW (dB/Hz) on signaalin kaistanle veys .

Täten, 15 CDMA NF = -104 dBm - 0 dB - (-174 dBm/Hz) - 61 dB/Hz = 9dB, FM NF = -116 dBm - 4 dB - (-174 dBm/Hz) - 45DB/HZ = 9 dB, 20 missä -61 dBm/Hz on CDMA.-kanavan kohinakaista -45 dBm/Hz on FM-kanavan kohinakaista. Kuitenkin vastaanottimen NF vaaditaan vain kun signaali on lähellä minimitasoa ja IIP3 vaaditaan .‘ ! vain häiriön tai voimakkaiden CDMA.-signaalien yhtey- , * 25 dessä.

* On olemassa vain kaksi tapaa peittoalueen ai- v ' kaansaamiseksi alueella, joissa kantoalue muodostaa voimakasta häiriötä. Eräs ratkaisu on käyttää samaa i ; : tekniikkaa; eli sijoittaa solut kilpailijan kanssa sa- 30 moille alueille. Toinen ratkaisu on parantaa vastaanottimen häiriöherkkyyttä. Eräs tapa häiriöherkkyyden parantamiseksi on kasvattaa vastaanottimen virtaa. Tä-

• I

mä ei ole käyttökelpoinen ratkaisu kuitenkaan kannet-‘·· taville radiopuhelimille, joissa käytetään akkuja.

35 Virran lisääminen kuluttaisi akun nopeammin vähentäen 116342 6 radiopuhelimen puhe- ja valmiusaikaa. Tämän vuoksi on tarvetta poistaa moniääninen häiriö radiopuhelimessa ilman virran kulutuksen lisäämistä.

Esillä olevan keksinnön mukainen prosessi 5 säätää piirin vaimennusta parantaen vastaanottimen häiriöherkkyyttä. Piiriin kuuluu vaimennin, jolla on vaimennus ja automaattinen vahvistuksen ohjaus (AGC) muuttuvine vahvistuksineen. Prosessi muuttaa vaimennusta ennalta määrätyllä määrällä. Piirin vahvistus 10 tunnistetaan. Jos tunnistettu vahvistus on suurempi kuin ennalta määrätty kynnys, havaitaan keskinäismodu-laatiotuloja ja etupään vaimennusta lisätään kes- kinäismodulaatiotulon tehon pienentämiseksi.

Täsmällisen keksinnön tunnusmerkit on esitet-15 ty itsenäisten patenttivaatimusten tunnusmerkkiosissa. Edullisina suoritusmuotoina esitetään se, mitä on esitetty epäitsenäisissä patenttivaatimuksissa.

Kuvio 1 esittää kaaviokuvaa esillä olevan keksinnön mukaisesta laitteesta vastaanottimen häiriö-20 sietoisuuden parantamiseksi.

Kuvio 2 esittää lohkokaaviota esillä olevan keksinnön toisesta vaihtoehtoisesta sovellutuksesta.

Kuvio 3 esittää lohkokaaviota esillä olevan keksinnön mukaisen laitteen toisesta vaihtoehtoisesta j 2 5 sovellutuksesta.

Kuvio 4 esittää lohkokaaviota toisesta esillä > i * olevan keksinnön mukaisesta vaihtoehtoisesta sovellutuksesta.

Kuvio 5 esittää kuvaajaa RF-tulotehosta kan-·'' - 30 toaalto-kohinasuhteen funktiona kuvion 1 sovellutuk- ·...’ sessa.

Kuvio 6 esittää kuvaajaa vastaanoton RF- ,···, tulotehosta kantoaalto-kohinasuhteen funktiona kuvion » » ” 2 mukaisessa sovellutuksessa.

» » · : 35 Kuvio 7 esittää lohkokaaviota toisesta esillä ’"· olevan keksinnön mukaisen laitteen vaihtoehtoisesta sovellutuksesta.

116342 7

Kuvio 8 esittää kuvaajaa häiriötehosta sig-naalitehon funktiona käyttämättä esillä olevan keksinnön mukaista laitetta.

Kuvio 9 esittää kuvaajaa häiriötehosta sig-5 naalitehon funktiona käytettäessä esillä olevan keksinnön mukaisen laitteen vaihtoehtoisia sovellutuksia.

Kuvio 10 esittää lohkokaaviota vaihtoehtoisesta esillä olevan keksinnön mukaisen laitteen sovellutuksesta .

10 Kuvio 11 esittää lohkokaaviota vaihtoehtoi sesta esillä olevan keksinnön mukaisen laitteen sovellutuksesta .

Kuvio 12 esittää lohkokaaviota vaihtoehtoisesta esillä olevan keksinnön mukaisen laitteen sovel- 15 lutuksesta.

Kuvio 13 esittää kuvaajaa epälineaarisista siirto-ominaisuuksista ja häiriömittauksesta.

Kuvio 14 esittää spektrikuvausta häiriötulos- ta.

20 Kuvio 15 esittää lohkokaaviota esillä olevan keksinnön mukaisen menetelmän sovellutuksesta vastaanotetun signaalin tehon tunnistamiseksi.

’ ' Kuvio 16 esittää vuokaaviota keksinnön mukai- ·...· sesta vaimennuksen ohjausprosessista.

j,· · 25 Esillä olevan keksinnön tarkoituksena on :*·.! muuttaa vastaanottimen NF:ä ja IIP3:a IIP3:n (tai häi- riösietoisuuden) parantamiseksi ilman kompromissia NF: n arvossa tarvittaessa. Tämä suorituskyvyn • · · 'parannus' aikaansaadaan muuttamalla ensimmäisen ak- . . 30 tiivisen elementin vahvistusta vastaanottimessa. Vah- ');/ vistusta voidaan muuttaa muuttamalla LNA:n vahvistusta • » '···’ jatkuvalla alueella tai kytkemällä pienitehoinen vah- ·:* vistin pois ohituskytkimillä.

i‘"; Esillä olevan keksinnön erään edullisen so- *, 35 vellutuksen lohkokaavio esitetään kuviossa 1. Tähän ·;;; sovellutukseen kuuluu LNA:n 115 vahvistuksen säätämi- nen jatkuvasti käyttäen säädettävää vahvistuksen ohja- 116342 8 usta (AGC) 110 vastaanottimen etupäässä. Jatkuva AGC 110 etupäässä myös aikaansaa lineaarisuusetuja minimi RF-tulotasoilla kun taas AGC 120 lähetyspuolella voi heikentää IF AGC 125 ja 130 vaatimuksia.

5 Tässä sovellutuksessa tunnistetaan teholähtö LNA:lta 115. Tehotunnistin 105 mittaa sekä signaalite-hoa että ruuhkatehoa yhdessä RFrllä. Käyttäen tätä sovellutusta tehotunnistin 105 voi jatkuvasti vähentää LNA 115 vahvistusta pienemmällä vastaanotetulla tehol-10 la kuin -65 dBm seuraavassa "kytketyn vahvistuksen" sovellutuksessa kuvioissa 7, 10, 11 ja 12.

Edullinen sovellutus toimii siten, että teho-tunnistin 105 tunnistaa vastaanotetun signaalin ja ruuhkatehon RF-taajuudella. Tämä tunnistettu teho me-15 nee silmukkasuodattimeen ja sitä käytetään vastaanoton AGC:n 110 säätämiseen, mikä säätää vastaanottokompo-nenttien leikkauspistettä. Vahvistusta pienennetään mitatun tehon kasvaessa ja vahvistusta lisätään mitatun tehon pienentyessä. Tässä sovellutuksessa voitai-20 siin myös yhdistää LNA 115 ja AGC 110 muuttuvavahvis-tuksisen LNA:n muodostamiseksi, jolloin eliminoidaan erillisen AGC-lohkon 110 tarve. Lähettimen AGC:n 120 ‘ I » · teho, joka on ennen vahvistinta 150, säädetään samalla tavalla kuin vastaanoton AGC 110 teho kokonais- TX-:.· · 25 tehotason ylläpitämiseksi.

: *.: AGC-vahvistimet 125 ja 13 0 sijaitsevat myös sekoittimien 135 ja 140 jälkeen vahvistuksen säätämi- seksi sen jälkeen, kun ruuhkauttaj at on suodatettu pois kaistanpäästösuodattimella 145. Nämä AGC-: · 30 vahvistimet 125 ja 130 suorittavat normaalin avoimen

silmukan tehonohjauksen CDMA-AGC funktiona, suljetun *;* silmukan tehonohjauksen ja kompensoinnin. Nämä IF

t AGC:t 125 ja 130 tarvitaan johtuen laajasta dynaami- sesta alueesta CDMA:ssa. Tyypillisesti näiden AGC:iden 35 125 ja 130 vahvistusalue on suurempi kuin 80 dB. Vas- taanotto- ja lähetys-AGC 125 ja 130 sekoittimien jäl- ’··* keen säädetään toisella tehotunnistimella 150, joka 116342 9 mittaa kokonaistehoa vastaanotetun signaalin alasmuun-tamisen jälkeen. Tehotunnistin 150 säätää AGC:t 125 ja 130 vahvistukseltaan alaspäin alasmuunnetun signaalin tehon kasvaessa ja ylöspäin alasmuunnetun signaalin 5 tehon heikentyessä.

Edullisessa sovellutuksessa vastaanotetut signaalit ovat taajuuskaistalla 869 - 894 MHz. Lähetetyt signaalit ovat taajuuskaistalla 824 - 849 MHz.

Vaihtoehtoiset sovellutukset käyttävät eri taajuuksia. 10 Kuviossa 5 esitetty kuvaaja esittää tämän AGC-sovelluksen etuja. Vasemmalla puolella y-akseli esittää kantoaalto-kohinasuhdetta vastaanotetun tulo-tehon funktiona jaettuna ruuhkatasoihin. Oikeanpuoleinen y-akseli esittää kokonaisruuhkatehoa, mikä vaadi-15 taan vakio C/J:lle vastaanotetun tulotehon funktiona. Kun ruuhkauttajaa ei ole, radiopuhelin toimii kuten RF AGC:tä ei olisikaan. Ruuhkauttajan kasvaessa C/N heik-kenee, mutta tehollinen lineaarisuus myös kasvaa. Tässä esimerkissä RF:n dynaaminen alue on 30 dB ja kyn-20 nys, jossa RF AGC tulee aktiiviseksi on pisteessä, jossa ruuhkauttajan teho on suurempi kuin -25 dBm.

·.’ Vaihtoehtoinen sovellutus jatkuvalle vahvis tuksen säädölle esitetään kuviossa 2. Tässä sovellu-tuksessa ensin suodatetaan ruuhkauttajat kaistanpääs-: 25 tösuodattimellä 205 ennen kuin tehotunnistin 210 mää- • * rittää alasmuunnetun signaalin tehotason. Kynnystun- 1 s · nistin 225 määrittää, milloin signaalin tehotaso saa-*’ ’ vuttaa tietyn tason, -105 dBm tässä sovellutuksessa, ja sitten säätää AGC:t 230 ja 235 vahvistukset alas, i 30 kun signaalin teho ylittää tuon tehotason. AGC:t 230 ja 235 vahvistukset säädetään ylöspäin signaalin tehon mennessä tämän kynnyksen alapuolelle. AGC:iden vahvis-’...§ tus 215 ja 220 sekoittimien 240 ja 245 jälkeen sääde- !’ tään jatkuvasti tarkistamatta tehon ennalta määrättyä 35 kynnystä, jolloin suoritetaan normaali CDMA AGC te- : ‘': honohj aus.

116342 10 Tämän sovellutuksen kuvaaja esitetään kuviossa 6. Kun kynnys on asetettu pisteeseen -105 dBm, minimi vastaanotto RF-taso, C/N ei kasva yhtä nopeasti kuin tilanteessa, jossa RF AGC:tä ei ole. Tämän sovel-5 lutuksen etuna on, että lineaarisuusedut alkavat erittäin pienellä RF-tuloteholla, RF-tehotunnistinta ei tarvita ja AGC-silmukka tunnistaa vain signaalitehon. Täten AGC-silmukka on yksinkertaisempi suunnitella kuin RF-tehon tunnistaminen.

10 Vielä esillä olevan keksinnön eräs sovellutus esitetään kuviossa 3. Tämä sovellutus toimii vastaavasti kuin kuvion 1 sovellutus. Ainoa ero on se, että AGC 301 on sijoitettu ennen LNA:ta 305 vastaanottorei-tille.

15 Vielä eräs esillä olevan keksinnön sovellutus esitetään kuviossa 4. Tässä sovellutuksessa käytetään vaimenninta 405 antennin 410 ja duplekserin 415 välissä. Vaimennusta ohjataan tehontunnistimellä 420, joka on järjestetty LNA:n 425 jälkeen. Tehotunnistin 420 20 mittaa vastaanotetun signaalin ja sekoittimen tehon, suodattaa sen ja vertaa sitä ennalta määrättyyn kyn-; nykseen. Tässä sovellutuksessa kynnys on -25 dBm. Kun : yhdistetty signaali ja sekoitinteho saavuttaa tämän : '. kynnyksen, vaimentimen 405 vaimennusta lisätään. Tämä * I · .·, : 25 säätö voi olla joko digitaalinen kiinteä askel tai • » · y ’ jatkuvasäätöinen. AGC 430 ja 435 sekoittimien 440 ja 445 jälkeen säädetään samalla tavalla kuin kuvion 1 *·’ ’ edullisessa sovellutuksessa.

Esillä olevan keksinnön mukaisen erään sovel- • s : 30 lutuksen mukainen vaihtoehtoinen laite esitetään kuvi-

» « I

ί,,,ί ossa 7. Tässä sovellutuksessa käytetään kytkimiä 701 ja 702 etupään vahvistuksen muuttamiseksi. Kytkentäta-so riippuu signaalikohinasuhteen vaatimuksista signaa- » · Ί' litason funktiona tai kohinakuviosta tietyllä CDMA- • ’.·* 35 radiopuhelinmallilla. Esillä olevaa keksintöä voidaan käyttää AMPS-radiopuhelimessa, kuitenkin muuttamalla 116342 11 kytkentäominaisuuksia eri toimintapistettä vastaavaksi .

Tähän sovellutukseen kuuluu antenni 725, joka vastaanottaa ja lähettää radiosignaaleita. Vastaanot-5 to- ja lähetysreitit radiossa kytketään antenniin 725 duplekserin 720 kautta, jolloin erotetaan vastaanotetut signaalit lähetetyistä signaaleista.

Vastaanotettu signaali on tulona LNAille 703, joka on kytketty kahden kytkimen 701 ja 702 väliin.

10 Ensimmäinen kytkin 701 kytkee LNA:n 703 duplekseriin 720 ja toinen kytkin 702 kytkee LNA:n 703 kaistanpääs-tösuodattimeen 704. Edullisessa sovellutuksessa kytkimet 701 ja 702 ovat yksinapaisia kaksireittisiä gal-liumarsenidikytkimiä.

15 LNA 703 kytketään kunkin kytkimen yhteen na paan siten, että kun molemmat kytkimet 701 ja 702 on kytketty noihin napoihin, vastaanotettu signaali kytketään LNA:han 703 ja vahvistettu signaali LNA:sta 703 on lähtönä kaistanpäästösuodattimeen 704. Tässä sovel- 20 lutuksessa kaistanpäästösuodattimen kaista on 869 - 894 MHz. Vaihtoehtoisessa sovellutuksessa käytetään eri kaistoja riippuen vastaanotettavien signaalien taajuuksista.

./ Päästöreitti 730 kytketään molempien kytkimi- ; ; : 25 en toiseen napaan. Kun kytkimet 701 ja 702 on kytket- ; ·,· tynä noihin toisiin napoihin, vastaanotettu signaali duplekserilta 720 välitetään LNArhan 703 ja johdetaan suoraan kaistanpäästösuodattimeen 704. Tässä sovellutuksessa näitä kytkimiä 701 ja 702 ohjataan radiopuhe-. , 30 limen mikro-ohjaimella 740. Vaihtoehtoisessa sovellu- ;; · tuksessa käytetään erillistä ohjainta kytkimien asen- non ohjaamiseksi.

·· Kun kaistanpäästösuodatin 704 on suodattanut .·*·. vastaanotetun signaalin, vastaanotettu signaali alas- ’t 35 muunnetaan alemmalle välitaajuudelle (IF) käytettäväk-

t » I

···· si radion muissa komponenteissa. Alasmuunnos tehdään sekoittamalla 705 vastaanotettu signaali toisen sig- 116342 12 naalin kanssa, jonka taajuus on asetettu vaihelukitulla silmukalla 707, joka ohjaa jänniteohjattua oskillaattoria 706. Tätä signaalia vahvistetaan 750 ennen syöttämistä sekoittimelle 705.

5 Alasmuunnettu signaali sekoittimelta 705 on tulona AGC:n takapäähän 708 ja 709. Nämä AGC:t 708 ja 709 ovat käytössä radiopuhelimen suljetun silmukan te-honohjauksessa, kuten on aiemmin tunnettua.

Esillä olevan keksinnön mukaisessa menetel-10 mässä mikrokontrolleri 740 tarkkailee vastaanotetun signaalin tehoa. Kun teho ylittää -65 dBm, mikro-ohjain 740 ohjaa kytkimiä 701 ja 702 kytkeytymään ohi-tusasentoon, täten kytkien vastaanotetun signaalin suoraan kaistanpäästösuodattimelle 704. Ohittamalla 15 LNA:n 703 vahvistusvastaanottimen sieppauspiste kasvaa suhteellisesti vahvistuksen pienentyessä desibeleillä. Vaihtoehtoisessa sovellutuksessa käytetään muita piirejä ja menetelmiä vastaanotetun signaalin tehon tarkkailemiseksi .

20 Esillä olevan keksinnön mukaisen menetelmän vaihtoehtoisessa sovellutuksessa säädetään jatkuvasti etupään vahvistusta. Tässä sovellutuksessa käytetään pienempää tehokynnystä, esimerkiksi -25 dBm.

·,_· Kuvioiden 8 ja 9 kuvaajat esittävät esillä : : : 25 olevan keksinnön kytkentävahvistuksisten sovellusten :*·.· etuja kuvioiden 7, 10, 11 ja 12 mukaan. Kuvio 8 esit- tää häiriötehon kuvaajaa suhteessa radiotaajuussignaa-Iin tehoon tyypillisessä radiossa, jossa ei käytetä kytkettävää vahvistuslaitetta. Tämä kuvaaja osoittaa, , . 30 että maksimihäiriötaso rajoittuu vastaanottimen tulo- · kompressiopisteeseen -10.5 dBm. Tässä esitetään molem- mat sekä yksi- että kaksiääninen tehokuvaaja.

··· Kuvion 9 kuvaaja esittää häiriötehoa, joka on .***. vastaanotettu radiolla, suhteessa radiotaajuussignaa- 35 Iin tehoon radiossa, joka käyttää kytkettävää vahvis-·- tusmenetelmää ja laitetta esillä olevan keksinnön mu- kaisesti. Tästä voidaan nähdä, että pisteessä -65 dBm, 116342 13 kytkimet kytketään asentoon, jossa ohitetaan LNA-vahvistus, mikä mahdollistaa suuremman häiriötehon ilman vaikutusta RF-signaalitehoon. Tässä esitetään sekä yksi- että kaksiääninen tehokuvaaja.

5 Esillä olevan keksinnön eräs sovellutus esi tetään kuviossa 10. Tässä sovellutuksessa käytetään yksinapaista yksireittistä kytkintä 1001. Tässä sovellutuksessa kytkin 1001 kytketään ohitusreitille 1010 ohjaimella 1020, kun vastaanotettu signaalitaso saa-10 vuttaa -65 dBm. Tämä lyhentää tehokkaasti LNA- vahvistusta 1002, ja kytkee vastaanotetun signaalin suoraan kaistanpäästösuodattimelle 1003.

Vielä eräs esillä olevan keksinnön mukainen sovellutus esitetään kuviossa 11. Tässä sovellutukses-15 sa käytetään yksinapaista yksireittistä kytkintä 1105, joka ollessaan suljettuna, kytkee LNA.-n 1110 tulon maahan vastuksen 1101 kautta. Tämä aikaansaa impedanssisovituksen tulossa, mikä vaikuttaa signaalivaimen-nukseen vähentäen siten LNA:lla saatua vahvistusta 20 1110. Kuten yllämainituissa sovellutuksissa, kytkin 1105 suljetaan kun tulosignaalin teho saavuttaa -65 dBm. Vastuksen 1101 vastus riippuu halutun vaimennuk- ·”* sen määrästä. Tämä vastus voi olla eri riippuen > * * iif! LNA:sta vaihtoehtoisissa sovellutuksissa.

25 Vielä eräs esillä olevan keksinnön edullinen '·,· sovellutus esitetään kuviossa 12. Tässä sovellutukses sa käytetään yksinapaista kaksireittistä kytkintä 1201 LNA:n lähdössä 1205. LNA 1205 kytketään kytkimen 1201 yhteen napaan ja ohitusreitti 1210 kytketään toiseen , . 30 napaan. Ohitusreitin 1210 tulo kytketään LNA:n 1205 tuloon. Kun vastaanotetun RF-signaalin tehotaso saa- * · '·*·' vuttaa arvon -65 dBm, kytkin 1201 käännetään asennos- ·· taan, jossa se kytkee LNA:n 1205 kaistanpäästösuodat- timelle 1220 asentoon, jossa se kytkee ohitusreitille \ 35 1210. Tämä kytkee signaalin suoraan kaistanpääs- tösuodattimelle 1220 ohittaen LNA:n 1205 vahvistuksen.

116342 14

Kaikissa yllämainituissa sovellutuksissa LNA voidaan asettaa alas samaan aikaan kun se ohitetaan kytkimellä tai kytkimillä. Tämä voidaan aikaansaada kytkemällä LNA:n tehokytkin kytkimeen, jota myös ohja-5 taan ohjaimella. Kun LNA on ohitettu ja se ei enää ole käytössä, teho voidaan poistaa. Tämä pienentää tehon kulutusta radiopuhelimessa pidentäen siten puhe- ja valmiusaikaa, johon akkua voidaan käyttää.

Esillä olevan keksinnön eräässä toisessa so-10 vellutuksessa Ec/Io tunnistus on käytössä, kun määritetään etupään vahvistuksen säätöä. Muissa sovellutuksissa käytetään muita laatumittauksia, kuten Eb/Io.

Nämä suhteet ovat laatumittauksia digitaaliselle tietoliikennejärjestelmälle. Eb/Io-suhde esittää 15 tehoa bittiä kohden suhteessa kokonaishäiriöspektriti-heyteen kanavalla kun taas Ec/lo-suhde esittää tehoa CDMA-alibittiä kohden suhteessa kokonaishäiriöspektri-tiheyteen. Eb/lo:ta voidaan pitää mittana, joka karakterisoi yhden tietoliikennejärjestelmän tehokkuutta 20 verrattuna toiseen tietoliikennejärjestelmään; ja mitä pienempi vaadittava Eb/lo on, sitä tehokkaampi on järjestelmän modulointi- ja tunnistusprosessi annetulla ; virhetodennäköisyydellä. Edellyttäen että Ec/Iq ja vas- : taanotettu signaalivoimakkuus ovat helposti saatavil- ; ; 25 la, mikro-ohjain voi tunnistaa vahvan häiriön olemas- , , : saolon pudotuksena arvossa Ec/Io, vaikka AGC-tunnistin tunnistaa lisääntyneen häiriön. Mikro-ohjain voi pie-\... nentää etupään vahvistusta parantaakseen häiriöimmuni- ‘ teettiä, mikä parantaisi Ec/lo:ta ja pienentäisi säröä, 30 joka tulee signaalin kaistanleveydelle.

- · Kun signaalilaatu ylittää arvot Eb/Io tai

Ec/Io, etupään vahvistusta pienennetään. Vahvistuksen säätö voidaan suorittaa käyttämällä joko jatkuvaa sää-··, töä tai vahvistinkytkinmenetelmää, jotka molemmat ku- ’ 35 vataan yllä.

Vielä eräs sovellutus, joka esitetään kuvios-sa 15, voisi tunnistaa signaalitehon IF- tai perus- 116342 15 kaistalla signaalin ja sekoittimen tehon yhdistämisen RF-taajuudella sijaan. Tämä sovellutus on yksinkertaisempi siinä mielessä, että siinä käytetään vain yhtä tehotunnistinta ja AGC-ohjaussilmukkaa.

5 Kuvio 15 esittää lohkokaavion vaihtoehtoises ta menetelmästä vastaanotetun signaalin tehon tunnistamiseksi. Signaali ensin alasmuunnetaan peruskaista-taajuudelle 1501. Tämä analoginen signaali muunnetaan digitaaliseksi signaaliksi 1505 peruskaistakäsittelyä 10 varten käsittäen vastaanotetun signaalivoimakkuuden määrittämisen. Alibittikorrelaattori 1510 määrittää tehon bittiä kohden suhteessa kaikkien ei-koherenttien komponenttien tehoon. Tämä informaatio yhdessä vastaanotetun signaalin voimakkuuden indikaattorin (RSSI) 15 kanssa käytetään prosessorissa 1515 vahvistuksen säädön määrittämiseksi sekä vastaanotto- että lähetystehoille 1520 ja 1530.

Koska vastaanotetun signaalin tehon mittaukseen kuuluu sekä signaali- että sekoitinteho, vastaan-20 ottovahvistusta kasvatetaan vain kun molemmat signaa-litaso ja teho alibittiä kohden pienenee. Koska RSSI on muuttunut, lähetystehoa on myös muutettava kompen-soinnin aikaansaamiseksi, mikä mahdollistaa avoimen silmukan tehonohjauksen toimimisen oikein. Täten pro- : 25 sessori säätää lähetysvahvistusta aina kun vastaanot- : I 1 * tovahvistusta säädetään.

;·. Muissa sovellutuksissa käytetään pyyhkiyty- • · · mistä tai signaalitehoa muuttuvan vahvistuksen säätä- * » # * miseen AGCrssa. Muissa sovellutuksissa sekä lähetys- 30 että vastaanottotehon ohjaamisen sijaan ohjataan aino-

s | I

:·: : astaan vastaanottimen tehoa.

» * »

Menetelmä vahvistuksen ohjaamiseksi yllä-esitetyissä sovellutuksissa esitetään kuviossa 16. Tä- ,··*, mä menetelmä perustuu suhteeseen, joka esitetään ku- » * '* 35 vaajassa kuviossa 13. Kuviossa 13 voidaan nähdä, että kun häiriötuloteho kasvaa x-aksellilla, välimoduloin-titulot (alempi käyrä) kasvaa nopeammin kuin häiriöte- 116542 16 ho. Siksi X dB -vaimennus tulossa pienentää IM3-välimodulaatiotuloja 3*X dB, jos häiriö on vastaanottimen tulossa.

Tyypillisesti välimodulaatiotulot eivät siir-5 ry IF-osalle radiossa johtuen niiden alhaisesta tehosta. Välimodulaatiotulot IF-osan ulkopuolella radiossa eivät aiheuta tehokkuusongelmia vastaanottimessa. Täten vastaanottimen vahvistuksen säätö on tarpeen vain, jos välimodulaatiotulot ovat riittävän tehokkaita vai-10 kuttaakseen IF-signaaliin.

Viitaten kuvioon 16 esillä olevan keksinnön mukainen menetelmä ensin säätää tulovahvistusta 1601. Edullisessa sovellutuksessa tätä vahvistusta säädetään 3 dB. Kuitenkin muissa sovellutuksissa voidaan käyttää 15 eri vahvistuksensäätöarvoja, kuten alueella 1 dB - 6 dB. Vastaanottimen käsittelyä käytetään vastaanotetun signaalin tehon muutoksen mittaamiseen 1605. Edullisessa sovellutuksessa automaattinen vahvistuksenohjaus tunnistaa IF-signaalitehon muutoksen. On ymmärrettävä, 20 että vastaanotetun signaalitehon muutoksen mittaus voidaan suorittaa joko RF- tai peruskaista-asteissa vastaanottimessa yhtä hyvin.

Jos signaaliteho muuttuu noin 3 dB, CDMA-signaali on suurempi kuin kohinakatto ja välimodulaa-25 tiotuloja ei synny, jotka voisivat aiheuttaa ongelmia.

* »

Lisävahvistusta ei tarvita tällöin, mutta vahvistuksen lisääminen parantaa vastaanottimen herkkyyttä. IF- < I ·

signaalitehon muutokset suuruudeltaan noin (3±0.5) dB

, i » ovat edelleen noin 3 dB.

30 Jos IF-signaaliteho muuttuu vähemmän kuin 3 > · : : : dB 1610, CDMA-signaali on pienempi kuin kohinakatto ,,,· tai ei ole välimodulaatiotuloja, jotka saattavat aihe- uttaa ongelmia. Tässä tilanteessa AGC näkee vain pienen CDMA-signaalin ja kohinan. Siksi on tarpeen lisätä 35 vastaanottimen vahvistusta 1615 ja siten lisätä vas-taanottimen herkkyyttä.

• 17 1 1 6342

Jos IF-signaaliteho muuttuu enemmän kuin 3 dB, välimodulaatiotulot aiheuttavat riittävästi ongelmia, jotta lisävahvistusta tarvitaan 1620. Edullisessa sovellutuksessa, jos tulovahvistusta muutetaan 3 5 dB:llä, välimodulaatiotulot muuttuvat 9 dB:11a, kun on paljon häiriöitä. Tässä tilanteessa keskiarvovahvistus voi vähetä hieman (esim. 3 dB) kunnes esillä olevan keksinnön mukainen menetelmä määrittää, että välimodulaatiotulot ovat pienentyneet hyväksyttävälle tasolle.

10 Esillä olevan keksinnön mukaista menetelmää voidaan käyttää jatkuvasti välimodulaatiotulojen tarkistamiseen pienellä nopeudella. Tämä nopeus on kymmenen kertaa sekunnissa edullisessa sovellutuksessa. Muissa sovellutuksissa käytetään prosessia kerran ke-15 hysjaksossa. Vielä on olemassa sovellutuksia, joissa käytetään menetelmää muilla nopeuksilla, kuten silloin kun tunnistetaan merkittävä virhe lähtökanavalla.

Lopuksi esillä olevan keksinnön mukainen menetelmä mahdollistaa matkaviestimen siirtymisen eri järjestel-20 mien antennien läheisyyteen parantaen radion vastustuskykyä radiotaajuushäiriöille muista järjestelmistä. Pienentämällä etupään vahvistusta radion vastaanotti-: men sieppauspiste kasvaa siten, että häiriöt muista järjestelmistä eivät aiheuta suorituskyvyn heikkene-25 mistä vastaanottimessa ja demodulaattorissa.

> i *

Claims

116342 18

1. Laite radiovastaanottimen immuniteetin parantamiseksi radiotaajuushäiriöille, joka radiovastaanotin vastaanottaa signaalia, tunnettu siitä, 5 että laitteeseen kuuluu: ensimmäinen kytkin (701), joka on kytketty vastaanotettuun signaaliin, johon ensimmäiseen kytkimeen kuuluu ensimmäinen asento ja toinen asento, joka toinen asento on kytketty ohitusreitiin (730); 10 ensimmäinen vahvistin (703), joka on kytketty ensimmäisen kytkimen (701) ensimmäiseen asentoon, vastaanotetun signaalin vahvistamiseksi; toinen kytkin (702), johon kuuluu ensimmäinen asento ja toinen asento, joka ensimmäinen asento on 15 kytketty vahvistimeen (703) ja toinen asento kytketty ohitusreittiin (730); ohjain (740), joka on kytketty ensimmäiseen kytkimeen (701) ja toiseen kytkimeen (702) , joka ohjain (740) kytkee ensimmäisen ja toisen kytkimen (701, 702) 20 toiseen asentoon vasteena vastaanotetulle signaalille, joka ylittää ennalta määrätyn tehotason; suodatin (704), joka on kytketty ensimmäisen vahvistimen (703) lähtöön, joka suodatin antaa suodate-tun vastaanotetun signaalin suodattimen lähdössä; • * : 25 oskillaattori (706) oskillaattorisignaalin, i · I I I jolla on ennalta määrätty taajuus, generoimiseksi; I · : '·· sekoitin (705) , johon kuuluu ensimmäinen tulo « · ♦ .*·* ·' ja toinen tulo, joka ensimmäinen tulo on kytketty suo dattimen lähtöön ja joka toinen tulo on kytketty oskil- • 30 laattoriin (706) , joka sekoitin (705) generoi alasmuun- .··*. nettua signaalia vasteena oskillaattorisignaaliin ja • > • suodatettuun vastaanotettuun signaaliin; toinen vahvistin (708) , joka on kytketty alas-muunnettuun signaaliin; 3. kolmas vahvistin (709) , joka on kytketty alas- ··_ muunnettuun signaaliin; t 116342 19 ensimmäinen pinta-akustinen aaltosuodatin (710), joka on kytketty toiseen vahvistimeen (708), digitaalisessa radiopuhelinjärjestelmässä käytettävän signaalin generoimiseksi; ja 5 toinen pinta-akustinen aaltosuodatin (711), joka on kytketty kolmanteen vahvistimeen (709), analogisessa radiopuhelinjärjestelmässä käytettävän signaalin generoimiseksi.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen laite, 10 tunnettu siitä, että ennalta määrätty tehotaso on -65 dBm.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen laite, tunnettu siitä, että ensimmäinen vahvistin (703) on pienikohinainen vahvistin.

4. Laite radiovastaanottimen immuniteetin kas vattamiseksi radiotaajuushäiriöille, joka radiovastaanotin vastaanottaa signaalia, tunnettu siitä, että laitteeseen kuuluu: kytkin (1001), joka on kytketty vastaanotet-20 tuun signaaliin, johon kytkimeen kuuluu avoin asento ja suljettu asento, joka suljettu asento on kytketty ohi-tusreitiin (1010); ’’ ensimmäinen vahvistin (1002), johon kuuluu tu lo, joka on kytketty kytkimeen (1001), ja lähtö, joka : : 25 on kytketty ohitusreitille (1010); ohjain (1020), joka on kytketty kytkimeen j'.>t (1001) kytkimen kytkemiseksi suljettuun asentoon vas- teenä vastaanotettuun signaaliin, joka ylittää ennalta » · * määrätyn tehotason; . . 30 suodatin (704), joka on kytketty ensimmäisen vahvistimen (703) lähtöön, joka suodatin antaa suodate-tun vastaanotetun signaalin suodattimen lähdössä; oskillaattori (706) oskillaattorisignaalin, jolla on ennalta määrätty taajuus, generoimiseksi; 35 sekoitin (705), johon kuuluu ensimmäinen tulo 'ja toinen tulo, joka ensimmäinen tulo on kytketty suo- 116342 20 dattimen lähtöön ja joka toinen tulo on kytketty oskillaattoriin (706), joka sekoitin (705) generoi alasmuun-nettua signaalia vasteena oskillaattorisignaaliin ja suodatettuun vastaanotettuun signaaliin; 5 toinen vahvistin (708), joka on kytketty alas- muunnettuun signaaliin; kolmas vahvistin (709), joka on kytketty alas-muunnettuun signaaliin; ensimmäinen pinta-akustinen aaltosuodatin 10 (710), joka on kytketty toiseen vahvistimeen (708), di gitaalisessa radiopuhelinjärjestelmässä käytettävän signaalin generoimiseksi; ja toinen pinta-akustinen aaltosuodatin (711), joka on kytketty kolmanteen vahvistimeen (709), analo-15 gisessa radiopuhelinjärjestelmässä käytettävän signaalin generoimiseksi.

5. Laite radiovastaanottimen immuniteetin kasvattamiseksi radiotaajuushäiriölle, joka radiovastaanotin vastaanottaa signaalia, tunnettu siitä, että . 20 laitteeseen kuuluu: » » * ensimmäinen vahvistin (1205), johon kuuluu tulo, joka on kytketty vastaanotettuun signaaliin, vah- f : : vistetun vastaanotetun signaalin generoimiseksi läh- ΛΙ töön; : 25 ohitusreitti (1210) , joka on kytketty ensim- mäisen vahvistimen (1205) tuloon; kytkin (1201) , johon kuuluu ensimmäinen asento : ja toinen asento, joka ensimmäinen asento on kytketty • · · ···’ ensimmäisen vahvistimen lähtöön ja toinen asento on • · ‘Γ 30 kytketty ohitusreittiin (1210); * '·· ohjain, joka on kytketty kytkimeen (1201), kytkimen kytkemiseksi ensimmäisestä asennosta toiseen ;vt asentoon vasteena vastaanotettuun signaaliin, joka • · ylittää ennalta määrätyn tehotason; » « » * » • · 1 1 6342 21 suodatin (704), joka on kytketty ensimmäisen vahvistimen (703) lähtöön, joka suodatin antaa suodatetun vastaanotetun signaalin suodattimen lähdössä; oskillaattori (706) oskillaattorisignaalin, 5 jolla on ennalta määrätty taajuus, generoimiseksi; sekoitin (705), johon kuuluu ensimmäinen tulo ja toinen tulo, joka ensimmäinen tulo on kytketty suodattimen lähtöön ja joka toinen tulo on kytketty oskillaattoriin (706), joka sekoitin (705) generoi alasmuun-10 nettua signaalia vasteena oskillaattorisignaaliin ja suodatettuun vastaanotettuun signaaliin; toinen vahvistin (708) , joka on kytketty alas-muunnettuun signaaliin; kolmas vahvistin (709), joka on kytketty alas-15 muunnettuun signaaliin; ensimmäinen pinta-akustinen aaltosuodatin (710) , joka on kytketty toiseen vahvistimeen (708), digitaalisessa radiopuhelinjärjestelmässä käytettävän signaalin generoimiseksi; ja 20 toinen pinta-akustinen aaltosuodatin (711), joka on kytketty kolmanteen vahvistimeen (709), analo-; gisessa radiopuhelinjärjestelmässä käytettävän signaa- j Iin generoimiseksi.

6. Vastaanottopiiri radiopuhelimen immunitee-j’.i( 25 tin kasvattamiseksi radiotaajuushäiriölle, johon radio- puhelimeen kuuluu antenni (725) radiosignaalien vastaanottamiseksi ja lähettämiseksi, duplekseri (720), . . joka on kytketty sanottuun antenniin, ja signaalikäsit- telypiiri, joka on kytketty duplekseriin, tunnet -30 t u siitä, että vastaanottopiiriin kuuluu: ·· vastaanottovahvistin (703) , johon kuuluu tulo ja lähtö, vastaanotettujen radiosignaalien vahvistamiseksi; ohitusreitti (730), joka on kytkettävästi kyt-35 ketty vastaanottovahvistimeen (703; 1110), vastaanotto- 116342 22 vahvistimen (703) vahvistuksen vaimentamiseksi rinnan kytketyssä asennossa; ohjain (740), joka on kytketty ohitusreittiin (730), ohitusreitin kytkemiseksi rinnan kytkettyyn 5 asentoon, kun tunnistettu tehotaso vastaanotetuilla radiosignaaleilla ylittää ennalta määrätyn kynnyksen; suodatin (704), joka on kytketty vastaanotto-vahvistimen (703) lähtöön, joka suodatin antaa suodatetun vastaanotetun signaalin suodattimen lähdössä; 10 oskillaattori (706) oskillaattorisignaalin, jolla on ennalta määrätty taajuus, generoimiseksi; sekoitin (705), johon kuuluu ensimmäinen tulo ja toinen tulo, joka ensimmäinen tulo on kytketty suodattimen lähtöön ja joka toinen tulo on kytketty oskil- 15 laattoriin (706), joka sekoitin (705) generoi alasmuun-nettua signaalia vasteena oskillaattorisignaaliin ja suodatettuun vastaanotettuun signaaliin; toinen vahvistin (708), joka on kytketty alas- muunnettuun signaaliin; 20 kolmas vahvistin (709), joka on kytketty alas- : muunnettuun signaaliin; ensimmäinen pinta-akustinen aaltosuodatin (710) , joka on kytketty toiseen vahvistimeen (708) , di- ,·, ; gitaalisessa radiopuhelinjärjestelmässä käytettävän ’ 25 signaalin generoimiseksi; ja * · * toinen pinta-akustinen aaltosuodatin (711), joka on kytketty kolmanteen vahvistimeen (709), analo-. . gisessa radiopuhelinjärjestelmässä käytettävän signaali,* Iin generoimiseksi. « I

7. Patenttivaatimuksen 6 mukainen vastaanotto- )'.· piiri, tunnettu siitä, että ohitusreittiin (730) kuuluu ensimmäinen kytkin (701), johon kuuluu tulo, joka on kytketty duplekseriin (720), ja sarja-asento, ;;; rinnanasento ja lähtö, joka ensimmäisen kytkimen (701) *'·* 35 lähtö on kytketty vastaanottovahvistimen tuloon, kun 116342 23 ensimmäinen kytkin on sarja-asennossa ja ensimmäisen kytkimen lähtö on kytketty toisen kytkimen (702) tuloon, kun ensimmäinen kytkin on rinnanasennossa, johon toiseen kytkimeen (702) kuuluu lähtö, joka on kytketty 5 signaalikäsittelypiiriin, ja johon kuuluu sarja-asento ja rinnanasento, joka toisen kytkimen tulo on kytketty vastaanottovahvistimen lähtöön, kun toinen kytkin on sarja-asennossa ja toisen kytkimen (702) tulo on kytkettynä ensimmäisen kytkimen (701) lähtöön, kun toinen 10 kytkin on rinnanasennossa.

8. Patenttivaatimuksen 6 mukainen piiri, tunnettu siitä, että ohitusreittiin (730) kuuluu kytkin, johon kuuluu tulo, joka on kytketty duplekse-riin (720) , ja lähtö, joka on kytketty vastaanottovah- 15 vistimen lähtöön, kun ohitusreitti on rinnanasennossa.

9. Patenttivaatimuksen 6 mukainen piiri, tunnettu siitä, että ohitusreittiin (730) kuuluu kytkin, johon kuuluu lähtö, joka on kytketty signaali-prosessointipiiriin, ja tulo, joka on kytketty vastaan- 20 ottovahvistimen tuloon, kun ohitusreitti on rinnanasennossa .

10. Patenttivaatimuksen 6 mukainen piiri, * tunnettu siitä, että ohitusreittiin kuuluu kyt- • kettävä kuorma (1101), johon kuuluu lähtö, joka on kyt- : 25 ketty maapotentiaaliin, ja tulo, joka on kytketty vas- taanottovahvistimen tuloon, kun ohitusreitti on rin-nanasennossa. : .·. 30 • « » t » > I 116342 24