FI97061C - Liima-aineena käytettävä lämmössä sulava polymeeri, sen valmistusmenetelmä ja sen soveltaminen substraattimateriaalien liimaamiseen - Google Patents

Description

97061

Liima-aineena käytettävä lämmössä sulava polymeeri, sen valmistusmenetelmä ja sen soveltaminen substraattimateriaalien liimaamiseen

Esillä oleva keksintö koskee lämmössä sulavaa polymeeriä, jota voidaan käyttää liima-aineena, joka tekee identtisten tai erilaisten substraattimateriaalien pinnat kiinni tarttuviksi .

Kun kahden identtisen tai erilaisen materiaalin pinnat liimataan toisiinsa kiinni, halutaan käyttää sellaista liima-ainetta, joka saa aikaan voimakkaan ja nopean kiinni tarttumisen näiden kahden pinnan välille ja tämä kiinnittyminen ei saisi olla herkkä lämpötilan vaihteluille ja sillä tulisi olla hyvät mekaaniset ominaisuudet.

Tämän keksinnön mukaan on aikaansaatu lämmössä sulava seg-menttiesipolymeeri, jossa on polyuretaani- ja polykaprolak-tonisekvenssejä ja joka muodostuu a) polykaprolaktoniin perustuvasta hartsista, jossa on 0,07 - 0,15 % vapaita OH-ryhmiä moolia kohti, b) alhaisen sulamispisteen omaavasta polyolista, ja c) di-isosyanaatista, jonka funktionaalisuus on välillä 1,1 - 4 ja joka sisältää 1 - 5 % vapaita NCO-ryhmiä moolia kohti lämmössä sulavaa polymeeriä.

Prepolymeeri on tulos mainittujen aineosien reaktiosta.

Mainitussa esipolymeerissä ovat -NH-CO.O- -uretaanisekvens-sien ja - (C6HI0O2)n- -polykaprolaktonisekvenssien paino-osuudet etupäässä 1,1-2,1 % ja 10-40 %.

DE-hakemusjulkaisusta 23 44 707 on ennestään tunnettua käyttää liimana polyesteriuretaanityyppistä polymeeriä, joka on saatu di-isosyanaatin ja bifunktionaalisen hydroksyyliyhdis-teen, kuten polykaprolaktoniin perustuvan bifunktionaalisen polyesterin välisellä reaktiolla. Ko. polymeerin viskositeetti on lämpötilassa 140°C noin 155 000 mPa ja sen mole-kyylipaino hydroksyyliluvun perusteella laskettuna on n.

2 97061 110-3700. Polymeeri on oleellisesti termoplastista materiaalia, joka ei ole ristisilloittuvaa, ja sen termostabiili-suus, joka on aikaansaatu lisätyn isosyanaattipohjäisen kovettimen avulla, on hyvin rajoitettu. Näistä syistä tunnettu polymeeri ei ominaisuuksiltaan vastaa esillä olevan keksinnön mukaista polymeeriä.

Keksinnön mukaisilla esipolymeereillä on verkkouttamisen jälkeen hyvä lämmönkestävyys lämpötiloissa noin 50°C - noin 140°C. Niiden viskositeetti on suhteellisen alhainen, mikä helpottaa niiden käyttöä päällystys- tai levityslaitteissa. Niillä on voimakas liimauskyky ja hyvät mekaaniset ominaisuudet .

Näiden ominaisuuksiensa ansiosta soveltuvat keksinnön mukaiset esipolymeerit käytettäviksi sitovina aineina, jotka saavat identtisiä tai erilaisia materiaaleja olevat pinnat liimautumaan toinen toisiinsa. Niiden käyttö on yksinkertaista ja johtuen niiden voimakkaasta liimauskyvystä, voidaan materiaaleja, joiden pinnat on siten sidottu toisiinsa, käsitellä välittömästi liimauksen jälkeen. Tällaisten esipolymeeri-en lämmönkestävyyden ansiosta verkkoutumisen jälkeen ne voivat säilyttää liimauskykynsä lämpötiloissa jopa noin 140°C:een asti. Niiden mekaaniset ominaisuudet paranevat ajan kanssa verkkoutumisen johdosta, joka tapahtuu niiden levittämisen jälkeen substraateille, mikä johtuu vapaiden NCO-ryhmien läsnäolosta, sillä nämä ryhmät reagoivat ilman kosteuden kanssa tai käsiteltyjen substraattien aktiivisten ryhmien kanssa.

Näiden komponenttien paino-osuudet ovat 10-40 polykaprolak-toniin perustuvaa hartsia, 40-80 osaa polyolia ja 10-30 osaa di-isosyanaattia. Lämmössä sulavan esipolymeerin komponenttien paino-osuudet ovat mieluimmin vastaavasti noin 25/60/15.

Kuten edellä on ilmoitettu, ovat keksinnön mukaiset esipolymeerit tulosta reaktiosta polykaprolaktoniin perustuvan hartsin, polyolin ja di-isosyanaatin välillä.

II

3 97061

Polyoli on alifaattinen homopolyesteri, jolla on alhainen sulamispiste, alle 100°C, ja jossa on hydroksyylipääteryh-mät. Sen molekyylipaino on välillä 2 000-6 000. Sen hydrok-syyliluku on välillä 20-110 ja sen sulamispiste on mieluimmin välillä 50-90°C. Tämäntyyppinen polymeeri on etupäässä kondensoitu polymeeri adipiinihaposta ja heksaanidiolista tai kiteinen polyesteri, joka on peräisin suoraketjuisen kaksiemäksisen hapon ja suoraketjuisen diolin polykonden-sointireaktiosta. Tämän yhdisteen funktiona on säädellä lämmössä sulavan massan "avoin aika" ja "kovettumisaika".

"Avoimella ajalla" tarkoitetaan aikaa liiman levittämisen ja kyseisten substraattien kiinteään kontaktiin panon välillä joko paineen kanssa tai ilman. Avoimen ajan raja-arvo on aika, jonka jälkeen liittäminen tai yhdistäminen tulee "tehottomaksi". "Kovettumisajalla" tarkoitetaan sitä vaihetta, jonka aikana adheesio- ja koheesiovoimat kehittyvät kemiallisin tai fysikaalisin keinoin, esimerkiksi jäähdyttämällä tai verkouttamalla. "Kovettumisen raja-arvo" on minimi kovettumisaika, jonka päättyessä liimattua kokoonpanoa voidaan käsitellä.

Käyttämällä tämäntyyppistä polymeeriä on mahdollista saada avoinnaoloaikoja ja kovettumisaikojen raja-arvoja, jotka ovat välillä 30 s - 10 min. Nämä kestoajat ovat riippuvaisia minkä tahansa rakenteen molekyylipainoista. Korkeampi molekyylipaino aiheuttaa siten lyhyemmän kovettumisajan raja-arvon kuin alempi molekyylipaino. Tämä esipolymeeri toimii myös muiden komponenttien liuotinvällaineena ennen di-isosyanaatin lisäämistä. Polyoli antaa lopulliselle esipolymee-rille hyviä mekaanisia ominaisuuksia murtolujuuden ja venymän suhteen vetorajalla. Sen avulla saadaan esipolymeeriä, jolla on hyvä stabiilisuus lämpötilavälillä 160-200°C. Poly-olin ansiosta saadaan myös polymeerimassa, jonka viskositeetti on suhteellisen alhainen, mikä helpottaa sen käyttöä sivelylaitteissa. Lämpötilassa 150°C on lopullisen polymeerin viskositeetti välillä 5 000-100 000 mPa.

Keksinnön mukaisen esipolymeerin toinen komponentti on poly-kaprolaktoniin perustuva hartsi, joka sisältää 0,07-0,15 % 4 97061 vapaita OH-ryhmiä moolia kohti. Tämä hartsi voi olla polyesteriä, jolla on polykaprolaktonin rakenne, kuten "Tone PCL 700"*, jota valmistaa Union Carbide Company. Tämän aineen keskimääräinen molekyylipaino on 40 000, sulamispiste 60°C, lasimaiseksi muuttumislämpötila -60°C. Venymisprosentti on välillä 500-1 000 ja hydroksyyliryhmien määrä on välillä 0,07-0,15 %.

Tämä hartsi voidaan yhdistää, tai sitä ei yhdistetä, kopo-lyesteriin, joka on muodostettu polykondensoimalla adipiini-happoa, isoftaalihappoa ja heksaanidiolia. Verkosto tai ristikko voi olla amorfinen tai kiteinen. Tämä polyesteri voi olla neste- tai kiinteässä tilassa ja sen molekyylipaino voi olla välillä 1 000-15 000. Hydroksyyliluku on välillä 5-150. Tämän polyesterin avulla voidaan parantaa liimautumista sellaisten substraattien kuin metallien pinnalle. Sen avulla esipolymeeri plastioituu sisäisesti.

Hartsi voidaan yhdistää myös hieman kiteiseen suoraketjui-seen polyuretaaniin. Jälkimmäinen voi olla johdettu polyesteristä ja polyisosyanaatista. Sopivassa polyuretaanissa on hydroksyyliryhmäprosenttiluku välillä 0,1-0,3 ja molekyyli-paino välillä 10 000-50 000.

Keksinnön toteutuksessa käytettävän hartsin on oltava yhteensopiva ja liukeneva alhaisen sulamispisteen omaavaan • homopolyesteriin (polyoliin), niin että muodostuu homogee ninen nesteseos lämpötilavälillä 80-130°C, johon seokseen voidaan lisätä kolmas komponentti, di-isosyanaatti, initi-oimaan reaktiota kummankin hydroksyloidun aineosan kanssa.

Tämä hartsikomponentti antaa lopulliselle esipolymeerille ; mekaanisia ominaisuuksia (kimmomoduuli alussa ja murtolu- juus), jotka ovat hyvin edullisia, kun esipolymeeriä on määrä käyttää liimana, ja tämä saavutetaan jo ennen kuin esi-polymeerin verkkoutuminen tapahtuu, sillä vapaat isosyanaat-tiryhmät reagoivat ilman kosteuden kanssa.

Keksinnön mukaisen esipolymeerin kolmas komponentti on aromaattinen, alifaattinen tai sykloalifaattinen di-isosyanaat- il 5 97061 ti, jonka funktionaalisuus on välillä 1,1-4. Di-isosyanaattina on mahdollista käyttää puhdasta 4,4'-difenyylimetaani-di-isosyanaattia tai difenyylimetaani-di-isosyanaatin 2,4'-ja 4,4'isomeerien seoksia tai di-isosyanaattiaddukteja. On myös mahdollista käyttää isoforoni-di-isosyanaattia ja hek-sametyleenidi-isosyanaattia. Tavallisimmin pidetään happamuusaste alhaisena hyvän reaktiokyvyn aikaansaamiseksi (HC1 = 0,003-0,008 %).

Keksinnön mukaisen lopullisen polymeerin on sisällettävä vapaita isosyanaattiryhmiä 1-5 % ja mieluimmin 1,5-2 %. Nämä vapaat isosyanaattiryhmät reagoivat ilman kosteuden kanssa tai käsiteltävien substraattien aktiivisten ryhmien kanssa, jolloin substraattien välinen liimautuvuus paranee ja on mahdollista saada hyviä lujuusominaisuuksia lämpötilavälillä 50-140°C. Polymeerin paremman verkkoutumisen saamiseksi substraatille sivelyn jälkeen on di-isosyanaatin funktionaalisuus mieluimmin yli 2.

Eräs erikoisen edullinen lämmössä sulava esipolymeeri sisältää polyesteriä, jolla on polykaprolaktonirakenne, jossa hydroksyyliryhmien prosentuaalinen määrä on välillä 0,07-0,15, alhaisen molekyylipainon omaavaa homopolyesteriä, joka on saatu polykondensoimalla adipiinihappoa ja heksaa-nidiolia, jonka hydroksyyliluku on välillä 20-100, ja difenyylimetaani-di -isosyanaattia vastaavasti painosuhteissa 25/60/15.

Keksinnön mukaisessa menetelmässä edellä kuvatun lämmössä sulavan polymeerin valmistamiseksi polyaddition avulla sulaan polyoliin yhdistetään kaprolaktoniin perustuvaa esipo-lymeeriä, jossa on 0,07-0,15 % vapaita OH-ryhmiä moolia koh-; ti, ja sen jälkeen lisätään di-isosyanaattia, jonka funktio naalisuus on välillä 1,1-4 siten, että lopulliseen polymeeriin saadaan vapaita isosyanaattiryhmiä 1-5 % moolia kohti. Reaktion lämpötila on välillä 80-130°C. Polymeerit sulavat tällöin ja reaktioväliaine on homogeenista. Eri polyolien sisältämän veden poistamista varten säädetään vakuumi reaktoriin. Polyadditioreaktion kesto on 3-4 tuntia.

6 97061

Isosyanaattia lisätään riittävä määrä, niin että reaktion lopulla vapaiden NCO-ryhmien luku on välillä 1-5 X, mieluimmin välillä 1,5-2 X. Näiden vapaiden NCO-ryhmien läsnäolo on tärkeätä, sillä se mahdollistaa lämmössä sulavan polymeerin verkkoutumieen NCO-ryhmien reaktion johdosta ilman kosteuden kanssa tai käsiteltävien substraattien aktiivisten ryhmien kanssa, jolloin saadaan aikaan parannus mekaanisissa ja läm-pöominaisuuksissa.

o

Polymeeriä saadaan kiinteän massan muodossa alle 40 C lämpötilassa. On mahdollista varastoida sitä kosteudelta suojattuna missä tahansa sopivassa säiliössä.

Lämmössä sulavan polymeerin valmistuksen aikana voidaan lisätä erilaisia lisäaineita sen ominaisuuksien muuntelemista varten.

Siten on mahdollista lisätä plastioivia aineita, joiden avulla voidaan, kuten on hyvin tunnettua, muunnella polymeerin plastisia ominaisuuksia. On mahdollista lisätä inerttejä plastioivia aineita, kuten dibutyy1ifta laa11ia tai dioktyy-1iftalaattia. On myös mahdollista käyttää verkkoutuvia plastioivia aineita, jotka sisältävät vapaita hydroksyy1iryhmiä, esimerkiksi polyeettereitä tai polyestereitä. Niiden molekyy-lipaino on esimerkiksi välillä 1 000-2 000. Niitä lisätään määriä, jotka ovat välillä 5-10 X.

On myös mahdollista käyttää kaikkia tunnettuja täyteaineita ja erikoisesti pyrogeenista piidioksidia, jonka pinta on käsitelty sen tekemiseksi vettä hylkiväksi, nokea varmistamaan nopeampi ytimen verkkoutuminen kosteuden siirtämisen avulla.

On myös mahdollista lisätä titaanibioksidia. Täyteaineita lisätään määriä, jotka ovat välillä 1-5 X.

li 7 97061

Samaten on mahdollista käyttää liimautumista edistäviä aineita, kuten epoksisliaaneja. Niitä voidaan lisätä polyme-rointireaktion aikana. Tällä tavoin saavutetaan liimautumi-sen paraneminen eri metalleihin nähden, erikoisesti alumiinin pinnalle. Katalysaattorien lisäämisen avulla, kuten amiinien (Union Carbide, Niax TMBDA*) määrältään 0,005 %, voidaan parantaa verkkoutumisnopeutta kosteuden mukanaollen.

Valmistuskaavan esimerkkejä

Di-isosyanaatti 184 195 247 196 197

Kiteinen polymeeri 800 700 700 700 800

Kaprolaktonihartsi 200 300 200 200

Verkkoutuva plastioiva hartsi 100

Kopolyesterihartsi 100

Polyuretaanihartsi 200

Kun keksinnön mukaista esipolymeeriä käytetään liima-aineena sitomaan kaksi pintaa toisiinsa, polymeeri kuumennetaan lämpötilaan noin 158°C sulan massan muodostelmista varten. Sitä levitetään ainakin toiselle niistä pinnoista, jotka on määrä liimata toisiinsa. Nämä kaksi pintaa painetaan toisiaan vasten ja jäähtyessä saadaan aikaan voimakas kiinnitakertuminen, niin että liimattua yhdistelmää voidaan käsitellä välittömästi .

' Hyvin useita substraatteja voidaan käsitellä tällä tavoin, kuten esimerkiksi alumiinia, terästä, muoveja, kuten PVC, akryylinitriili-butadieenistyreeni-kopolymeeriä (ABS), lami-noituja polymeerejä, polyamideja, käsiteltyjä polyolefiine-ja, polyuretaania ja vinyylipolykloridivaahtoja, polykarbo-naatteja, yms. On mahdollista käsitellä sellaisia materiaaleja, kuten puuta, agglomeroituja paneeleja, pahvia, paperia. Samaten on mahdollista liimata tekstiilisubstraatteja, kuten viskoosia, polyesteriä ja non-woven polyamidimateriaa-leja.

8 97061

Keksinnön mukaisen lämmössä sulavan polymeerin levittämistä varten on mahdollista käyttää mitä tahansa sopivaa välinettä ja erikoisesti suutinta tai pursotinta. Lämmössä sulava polymeeri sulatetaan kosteudelta suojatussa sulatusaltaassa ja kuljetetaan hammaepyöräpumpun avulla kuumennettujen putkien lävitse kohti sivelypäätä. Litteän suuttimen avulla tapahtuva siveleminen on erikoisen hyvin sopiva, kun pannaan paikoilleen kappaleita liimaamalla tai sivellään taipuisaa moni-rakenteista substraattia, joka on leveä. Lämmössä sulava massa sulatetaan kosteudelta suojatussa sulatusaltaassa ja kuljetetaan pumpun tai pursotinruuvin avulla kohti suutinta. On myös mahdollista levittää keksinnön mukainen lämmössä sulava polymeeri pursottamalla kuumennuepatruunoista nauhojen tai säikeiden muotoon. Tätä menetelmää voidaan käyttää, kun täytetään tai liimataan kappaleita, joiden dimensiot ovat pieniä.

Keksinnön mukainen polymeeri on erikoisen hyvin soveltuva 1iimausoperaatioihin sarjassa kovalla nopeudella johtuen sen ominaisuuksista, jotka sallivat sen käytön ilman liuotinta ja antavat sille siitä syystä suuremman lämmön kestävyyden ja inertian liuotinten ja veden suhteen.

Se soveltuu myös taipuisien kalvojen liimaamiseen toinen toistensa päälle yhtäaikaisesti kopursottama1la tai pursotus-sivelemällä kalvon päälle tai millaisen tahansa substraatin päälle niiden fysikaalisten tai kemiallisten ominaisuuksien muuntamista varten (terminen ja mekaaninen lujuus) ilman, että olisi välttämätöntä sivellä ensimmäisen substraatin päälle ensimmäinen "kiinnityspäällystys" kalvojen täydellisen lii-mautumisen varmistamiseksi.

Esimerkki 1

Puhtaaseen ja kuivaan Pyrex-lasireaktoriin, joka on kahden litran vetoinen ja kuumennusnesteen avulla lämmitettävä, lisätään polyolia (alhaisen sulamispisteen omaavaa homopolyes-teriä, joka on johdettu adipiinihaposta ja heksaanidioiista) 9 97061 sellainen määrä, joka edustaa 60 % lopullisen polymeerin ko- o konaismassaeta. Se sulatetaan noin 120 C:n lämpötilassa. Kun seos on sulanut, lisätään polykaprolaktonihartsia, kuten esimerkiksi ^aupa11isesti Union Carbide Co:sta saatavaa "Tone PCL 700", voimakkaasti sekoittaen sellainen määrä, joka edustaa 25 osaa lopullisen polymeerin kokonaismassasta. Reaktoriin luodaan 19,9 kPa vakuumi kolmenkymmenen minuutin ajaksi polyolin sisältämän veden poistamiseksi. Kun hartsin liukeneminen polyesteriin edistyy, paine vaihtelee ja sen arvo saavuttaa 3,99 kPa. Kahden - kolmen tunnin kuluttua on vesi-pitoisuus seoksessa mitätön, eikä voi vaikuttaa reaktion jatkoon .

Kun reaktori on vielä vakuumissa <3,99 kPa), lisätään nestemäistä difenyy1imetaani-4,4'-di-isosyanaattia sekoittaen sellainen määrä, joka edustaa 15 osaa lopullisen polymeerin kokonaismassasta, tiputussuppilon avulla.

Kun di-isosyanaatti on täydelleen lisätty, annetaan reaktion o jatkua neljä tuntia lämpötilassa 120-130 C. Tarkistetaan isosyanaatti ryhmäpitoisuus, jonka tulee olla noin 2 %.

Saatua polymeeriä voidaan sitten käyttää liimaamaan toisiinsa kahden erilaisen tai identtisen materiaalin pinnat, kuten edellä on mainittu, tai polymeeri kaadetaan täysin suljettuihin pakkauksiin, joissa se varastoidaan kosteudelta suojattuna .

Polymeeri saadaan massan muodossa, joka on kiinteässä tilassa o alle 40 C:n lämpötiloissa.

Taulukko I

10 97061

Tyypillisten mekaanisten ominaisuuksien vertailutaulukko o 23 C:esa Vertailu Esimerkki 1

PU

2 2

Moduuli alussa 6 N/mm 65 N/mm 2 2

Maksimijännitys alussa 1,6 N/mm 2 N/mm 2 2

Moduuli 10 päivän jälkeen 6 N/mm 160 N/mm 2 2

Make imi jännitys 10 päivän jälkeen 1,6 N/mm 18 N/mm

Murtumavenymä 10 päivän jälkeen 700 % 500 %

Liimauskyky 5 päivän jälkeen 2 2

Leikkauslujuus: Puu/ABS 1,4 N/mm 5 N/mm 2 2 ABS/Alu 0,8 N/mm 7 N/mm o 12 0 C : ssa 2

Moduuli 7 päivän jälkeen - 0,7 N/mm

Maksimi 1eikkauslujuus 7 päivän jälkeen - 0,5 N/mm^

Moduuli 14 päivän jälkeen - 1,0 N/mm 2

Maksimijännitys 14 päivän jälkeen - 0,8 N/mm

Liimauskyky 14 päivän jälkeen

Leikkauslujuus: ABS/Alu - 0,5 N/mm

Huomautus

Konventionaalisen lämmössä sulavan vertailunäytteen o pehmenemispiste on alle 100 C ja siis sen mekaaninen lujuus o 120 C:ssa on yhtä kuin nolla.

Tällä tavoin saatua polymeeriä voidaan käyttää liimaamaan ABS-pinta ja alumiinipinta toisiinsa. Tätä tarkoitusta varten levitetään kerros lämmössä sulavaa polymeeriä millä tahansa konventionaalisella tavalla.

• tl 11 97061 o

Polymeeri sulatetaan esimerkiksi 150 C:ssa kosteudelta suojatussa sulatusaltaassa ja sen jälkeen se kuljetetaan hammas-pyöräpumpun avulla kuumennettujen johtojen läpi kohti suutin-ta. Polymeeri levitetään toisen materiaalin yhdelle pinnalle, sen jälkeen toisen materiaalin käsittelemätön pinta pannaan kontaktiin 1iimapolymeerin kerroksen kanssa. Saadaan voimakas liimautuminen, mikä sallii välittömän käsittelyn jäähdyttyä .

Saadulla aineella on hyvät mekaaniset ominaisuudet, kuten on ilmoitettu seuraavassa taulukossa. Vertailun vuoksi on ilmoitettu lämmössä sulavan vertailupolymeerin ominaisuudet, joka on erikoisesti eteeni/vinyyliasetaattiin perustuva kopolymee-r i .

Esimerkki 2

Menetellään, kuten esimerkissä 1 on esitetty ja seuraavassa taulukossa II ilmoitettuja komponentteja käytetään ilmoitetut määrät.

97061

Taulukko II

1 2 ! !!!!!! ! Esimerkki ! 2 ! 3 ! 4 ! 5 ! 6 ! i !!!!!! ! ! ! ! ! ! ! ! *!!!!! !PCL 700' ((Inion Carbide^ π,5 i 36 ! 30 I 12 .’ 17 ! ! !!!!!! M Polyoli ! 61,5 ! 52 ! 44 ! 77 ! 68,5 ! I !!!!!! !2 Di-isosyanaatti ! 27 ! 12 ! 26 ! n ! - ! ; t f f I f f ,3 Lisäaine , , , , , ' , !_!_!_!_!_!_! i !!!!!! I 23 C:ssa !!!!!! ! !!!!!! •Moduuli alussa · 65 N/mm2 ! 83 N/mm2 ! 60 N/mm2 ! 78 N/mm2 ! 72 N/mm2 ! ! ί ! ! ! ! ! ! Maksimijännitys alussa5 6»8 N7™"2 [ V N/m"’2 j 6>1 N/mm2 j V N/n,mJ j 7;5 NA™2 j ’.Moduuli 10 päivän jäi-’ 160 N/mm2 ! 168 N/mm2 ! 127 N/mm2 ! ISO N/mm2 ! 130 N/mm2 ! ikeen !!!!!! i i i i i i t "Murtovenymä 10 päivän V ! 50¾ ! ) 500¾ ! 200¾ ! ) 500¾ ! 500¾ ! ......-...................j...........,...........,...........I...........- i !!!!!! ILiimauskyky 5 päivän ' ! ! · ! ! ! .’jälkeen !!!!!! ! . !!!!!! ,Leikkauslujuus , 5 0 N/mm2 ; 5 0 N/mm2 t η 3 N/mm2 i <, 3 N/mm2 j 8 n N/mm2 ! ,Puu/ABS , ’ , 7 , 5 , ’ , ’ *ABS/Alu * N/mm2 ! 4,9 N/mm2 ! 2,0 N/mm2 ! 2,6 N/mm2 ! 5,4 N/mm2 ! ! !!!!!! tn I t I t t r •J2Q c;ssa ;;;;;; t !!!!!! iModuuli 7 päivän jäi- ! 0Λ N/mm2 ! 0,1 N/mm2 ! 0,2- N/mm2 ! 0.02 N/mm2! 0,2 N/mm2 ! !keen , , , ’ , ' , ; !Maksimijännitys 7 ! ! ! ! ! ! ! ! 0.3 N/mm2 ! 0,2 N/mm2 ! 0,1 N/mm2 ! 0.03 N/mm2! 0.1 N/mm2 ! päivän jälkeen ' , 2 , ' , ' , ' , iModuuli 14 päivän ! 0,5 N/mm2 ! 0j5 N/mm2 ! 0,7 N/mm2 ! 0,2 N/mm2 ! 0,6 N/mm2 ! !jälkeen !!!!!’ !Maksimijännitys 14 ,, 0j7 N/mn)2 , 0^6 N/W , 0j6 N/W , 0j2 N/mm2 . 0,6 ,;/πι(η2 , I päivän jälkeen !!!!!! n 13 97061

Taulukko II (jatkuu) i i i i i i i ! Esimerkki ! 2 ! 3 ! 4 ! 5 ! 6 ! !_!_!_!_!_!_! ϊ 1 ! ! Ϊ ! ! jLiimauskyky 14 päivän ) t fill !jälkeen * ϊ ! ! ! 1 f . lii!!! {Leikkauslujuus l , , , { · , !ABS/A1u 1 °»01 N/"»1* 0,1 N/*»* ! 0,1 N/mm* ! 0,2 N/mm* l 0,07 N/mm*! *_!_i_!_J_!_! 1. Polyoli: alifaattisen hapon ja heksaanidiolin homopoly-esteri, molekyylipaino 5 000 2. 44M®-tyyppinen di-isosyanaatti, jonka funktionaalisuus on 2, valmistaja Bayer, tai M 324® isosyanaatti, valmistaja Dow Chemical 3. Desmodur PC-tyyppiä oleva addukti, valmistaja Bayer.

Claims (17)

1. 97061
2. 1. Lämmössä sulava polymeeri, joka soveltuu käytettäväksi liimana, tunnettu siitä, että se sisältää segmenttiesipoly-meeriä, jossa on polyuretaani- ja polykaprolaktonisekvensse-jä, ja joka muodostuu a) polykaprolaktoniin perustuvasta hartsista, jossa on 0,07-0,15 % vapaita OH-ryhmiä moolia kohti, b) alhaisen sulamispisteen omaavasta polyolista, ja c) di-isosyanaatista, jonka funktionaalisuus on välillä 1.1- 4 ja joka sisältää 1-5 % vapaita NCO-ryhmiä moolia kohti lämmössä sulavaa polymeeriä.
3. 2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen polymeeri, tunnettu siitä, että -NC-CO.O- -uretaanisekvenssien ja - (C6H10O2)n-poly-kaprolaktonisekvenssien paino-osuus on etupäässä välillä 1.1- 2,1 % ja vastaavasti 10-40 %.
4. 3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen polymeeri, tunnettu siitä, että polykaprolaktoniin perustuva polymeeri, jossa on vapaita OH-ryhmiä, on polyesterihartsi, jonka keskimääräinen molekyylipaino on 30 000 - 40 000, sulamispiste 60°C ja la-simaiseksi muuttumislämpötila -60°C.
5. 4. Patenttivaatimuksen 3 mukainen polymeeri, tunnettu siitä, että mainittu hartsi valitaan ryhmästä, johon kuuluvat kaprolaktonirakenteen omaavat polyesterit, kuten tuote, jota markkinoidaan nimellä TONE PCL 700®, Union Carbide Company, yhdistettynä heikosti kiteiseen suoraketjuiseen polyuretaaniin, joka on johdettu polyesteristä ja polyisosyanaatista, tai yhdistettynä kopolyesteriin, joka on muodostettu poly-kondensoimalla adipiinihaposta, isoftaalihaposta ja hek-saanidiolista.
6. 5. Patenttivaatimuksen 1 mukainen polymeeri, tunnettu siitä, että polyoli on alifaattinen homopolyesteri, jonka sulamispiste on alle 100°C ja jossa on hydroksyylipääteryhmiä ja mainitun homopolyesterin molekyylipaino on välillä 2000- « il 97061 6000, ja hydroksyyliluku on välillä 20-100 ja sulamispiste on etupäässä välillä 50-90°C.
7. 6. Patenttivaatimuksen 5 mukainen polymeeri, tunnettu siitä, että polyoli on joko polymeeriä, joka on saatu konden-soimalla adipiinihappoa ja heksaanidiolia tai kiteistä polyesteriä, joka on peräisin suoraketjuisen kaksiemäksisen hapon ja suoraketjuisen diolin polykondensointireaktiosta.
8. 7. Patenttivaatimuksen 1 mukainen polymeeri, tunnettu siitä, että di-isosyanaatti on valittu ryhmästä, johon kuuluvat puhdas 4,4'-difenyylimetaani-di-isosyanaatti, difenyyli-me-taani-di-isosyanaatin 2,4'- ja 4,4'-isomeerien seokset, di-isosyanaattiadduktit, isoforoni-di-isosyanaatti ja heksame-tyleeni-di-isosyanaatti.
9. 8. Patenttivaatimuksen 1 mukainen polymeeri, tunnettu siitä, että aineosien paino-osuudet ovat vastaavasti 10-40 kap-rolaktoniprepolymeeriä, 40-80 polyolia ja 10-30 di-isosya-naattia.
10. 9. Patenttivaatimuksen 1 mukainen polymeeri, tunnettu siitä, että se muodostuu seuraavista: 1. polykaprolaktoni, jonka hydroksyyliryhmien prosentuaali- • nen määrä on välillä 0,07-0,15, 2. adipiinihapon ja heksaanidiolin homopolyesteri, jonka hydroksyyliluku on välillä 20-110, ja 3. 4,4'-difenyylimetaani-di-isosyanaatti.
11. 10. Patenttivaatimuksen 9 mukainen polymeeri, tunnettu siitä, että aineosien vastaavat painosuhteet ovat 25/60/15.
12. 11. Patenttivaatimuksen 10 mukainen polymeeri, tunnettu siitä, että se sisältää 1,5-2 % vapaita isosyanaattiryhmiä. 1 2 Patenttivaatimuksen 11 mukainen polymeeri, tunnettu 2 siitä, että se sisältää 2 % vapaita isosyanaattiryhmiä. 97061
13. 13. Patenttivaatimuksen 12 mukainen polymeeri, tunnettu siitä, että sen viskositeetti on välillä 5000 - 100 000 Mpa lämpötilassa 150°C.
14. 14. Patenttivaatimuksen 13 mukainen polymeeri, tunnettu siitä, että se on kiinteässä tilassa alle 40°C:n lämpötiloissa.
15. 15. Menetelmä jonkin patenttivaatimuksista 1-14 mukaisen lämmössä sulavan, liimana käytettävän polymeerin valmistamiseksi, tunnettu siitä, että sulaan polyoliin yhdistetään kaprolaktoniin perustuvaa esipolymeeriä, jossa on 0,07-0,15 % vapaita OH-ryhmiä moolia kohti, ja että sen jälkeen lisätään di-isosyanaattia, jonka funktionaalisuus on välillä 1,1-4 siten, että lopulliseen polymeeriin saadaan vapaita isosyanaattiryhmiä 1-5 % moolia kohti.
16. 16. Patenttivaatimuksen 15 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että reaktiolämpötila on välillä 80-130°C. 1 il Patenttivaatimuksen 1-13 mukaisen lämmössä sulavan polymeerin käyttö aineena, jonka avulla voidaan liimata identtisten tai erilaisten materiaalien pintoja toinen toisiinsa. 97061