FI88503C - Foerfarande foer framstaellning av nya, farmakologiskt vaerdefulla 1,2-ditiol-3-tion-S-oxidfoereningar - Google Patents

Description

1 88503

Menetelmä uusien, farmakologisesti arvokkaiden 1, 2-ditioli-3-tioni-S-oksidiyhdisteiden valmistamiseksi Förfarande för framställning av nya, farmakologiskt värdefulla 1,2-ditiol-3-tion-S-oxidföreningar

Oheinen keksintö kohdistuu uusiin 1, 2-ditioli-3-tioni-S-oksidi-yhdisteisiin, joilla on arvokkaita farmakologisia ominaisuuksia, erityisesti maksaa suojaavia ominaisuuksia. Nämä yhdisteet ovat farmakologisia vaikuttavia aineita, erityisesti suurissa nisäkkäissä, erityisesti ihmisessä esiintyvien maksavaurioiden hoitamiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi.

5-fenyyli-3H-l,2-ditioli-3-tioni-S-oksidi tunnetaan tritionien hapettumisreaktioihin kohdistuvista tutkimuksista, joita on kuvattu julkaisuissa Perez et ai. , Liebigs Ann. Chem. 1981, 1510...1512, Tamayaki et ai., Chem. Lett. 1980, 619...620 sekä Behringer et ai., Phosphorus and Sulfur, 1_2 (1981), 115...122. Tälle yhdisteelle ei olla kuitenkaan toistaiseksi esitetty minkäänlaista farmakologista vaikutusta.

Anetoltritioni [= 5-(4-metoksifenyyli)-3H-1,2-ditioli-3-ti- oni)] on kaupallisesti saatava, sapen eritystä edistävä lääke (kauppanimikkeet SulfarlemR, Felvitina), jolla tiedetään olevan myös maksaa suojaavia ominaisuuksia.

Oheinen keksintö perustuu tehtävään kehittää uusia lääkeaineita maksavaurioiden ennaltaehkäisemiseksi ja hoitamiseksi.

Keksintö perustuu edelleen tehtävään valmistaa uusia 1, 2-ditioli -3-tioni-johdannaisia, joilla on arvokkaita farmakologisia ominaisuuksia.

Keksinnön puitteissa todettiin, että yleisen kaavan I

^~nr s^J=s-+0 2 88503 missä R1 tarkoittaa alempaa, eli 1...2 hiiliatomia käsittävää alkyyliä, alempaa alkoksia, hydroksia, halogeenia, trifluori-metyyliä tai nitroa, ja Ra tarkoittaa vetyä, halogeenia tai alempaa alkoksia, tai R1 ja R2 ovat sitoutuneet vierekkäisiin hiiliatomeihin ja tarkoittavat yhdessä alempaa, eli 1...2 hiiliatomia käsittävää alkyleenidioksia, mukaisilla uusilla 1, 2-ditioli-3-tioni-S-oksidiyhdisteillä on arvokkaita farmakologisia ominaisuuksia ja erityisesti maksaa suojaavia ominaisuuksia.

Niiden tunnusomaisena piirteenä on erityisesti se, että ne suojaavat maksaa ulkopuolisten, maksalle myrkyllisten aineiden vahingollisilta vaikutuksilta, ja että niiden siedettävyys on hyvä ja myrkyllisyys vähäinen.

Kaavan I mukaisia 1,2-ditioli-3-tioni-S-oksidiyhdisteitä voidaan käyttää niiden farmakologisten ominaisuuksien, erityisesti niiden maksaa suojaavan vaikutuksen ansiosta lääkeaineina erityisesti maksavaurioiden ennaltaehkäisemiseksi ja hoitamiseksi, jotka maksavauriot voivat johtua esimerkiksi lääkeaineiden, kemiallisten myrkkyjen tai säteilyn maksalle myrkyllisestä annoksesta.

Kaavan I mukaisten yhdisteiden jäännöksissä R1 ja R2 läsnäolevat alemmat alkyyliryhmät voivat olla suora- tai haaraketjui-sia ja niissä on erityisesti 1. . . 2 hiiliatomia. Alemmat alk-oksiryhmät R1 tai R2 tarkoittavat erityisesti metoksia. Halo-geenisubstituentteina R1 tai R2 tulevat kyseeseen fluori, kloori tai bromi, erityisesti kloori tai fluori.

Mikäli R1 tarkoittaa aikyyliryhmää, se on edullisesti metyyli ja se sijaitsee edullisesti 2- tai 3-asemassa. Halogeenisub-stituentit R1 sijaitsevat edullisesti 4-asemassa. R2 on edullisesti vety.

Keksinnön mukaan uusia, kaavan I mukaisia yhdisteitä valmistetaan siten, että yleisen kaavan II

3 88503 r! _ ,Χ)-ί—ch R '1 ,. 11 ν=3 missä Rl ja R2 ovat edellä esitettyjen määritelmien mukaisia, mukaiset 1,2-ditioli-3-tioniyhdisteet hapetetaan.

Kaavan I mukaisilla 5-fenyyli-l, 2-ditioli-r3-tioni-S-oksidi -yhdisteillä on arvokkaita farmakologisia ominaisuuksia, erityisesti maksaa suojaavia ominaisuuksia, ja niiden tunnusomaisena piirteenä on hyvä siedettävyys ja vähäinen toksisuus.

Täten nämä aineet kykenevät suojaamaan maksaa vahingoittavilta vaikutuksilta, esimerkiksi maksalle myrkyllisten ulkopuolisten aineiden nauttimisen jälkeen ilmaantuvilta maksavaurioilta, tai vaikuttamaan niitä vastaan.

On tunnettua, että lukuisat kemialliset aineet sekä lääkeaineet voivat aiheuttaa liian suurina annoksina maksasolujen vaurioitumista ja johtaa maksasolujen hajoamiseen (sytolyy-siin) ja maksanekroosiin. Maksan sytolyyttisissä vaurioissa eräitä transaminaaseja vapautuu tavallista enemmän vahingoittuneista maksasoluista verenkiertoon. Täten maksavaurioiden tapauksessa näiden transaminaasien pitoisuus veressä on suurentunut ja näiden transaminaasien seerumiaktiivisuuden mittaaminen on eräs mahdollisuus todeta maksavauriot ja arvioida niiden suuruus.

Eräs tunnettu maksaa vaurioittava aine on esimerkiksi aseta-minofeeni [= parasetamol = 4-(N-asetyyliamino)-fenoli], jota käytetään yleisesti fysiologisesti siedettyinä annoksina kipulääkkeenä, mutta joka suurina annoksina on voimakas hepatotok-sinen aine. Asetaminofeenin suuret annokset johtavat myös jyrsijöissä ihmisen maksanekroosia vastaaviin maksavaurioihin. Tästä syystä asetaminofeenia käytetään hepatotoksisena stan-dardiaineena tavanomaisissa farmakologisissa eläinkokeissa 4 88503 testattavien aineiden maksaa suojaavien ominaisuuksien arvioimiseksi.

Kaavan I mukaisilla aineilla on erinomaisesti suojaava vaikutus asetaminofeenin maksaa vaurioittavia vaikutuksia vastaan, mikä nähdään jäljempänä kuvatuista farmakologisista standardi eläinkokeista.

Asetaminofeenin käyttäytyminen aineenvaihdunnassa ja hepato-toksinen vaikutus on kuvattu kirjallisuudessa yksityiskohtaisesti. Näin ollen on tunnettua, että asetaminofeenin metabo-liittien konjugoitumisella glutationiin on olennainen osa asetaminofeenin myrkkyvaikutuksen hävittämisessä ja asetaminofeenin poistumisessa, ja että sen hepatotoksiset vaikutukset ovat erityisen voimakkaita, kun soluissa vallitsee glutationin puute, esimerkiksi yliannostuksen seurauksena. Edelleen tunnetaan, että hepatotoksisuus johtuu osittain aineenvaihdunnassa muodostuneen reaktiivisen aineen kovalenttisesta sitoutumisesta maksakudoksen makromolekyyleihin ja että solukalvon lipidien peroksidaatiolla sekä siitä johtuvalla reaktiivisten radikaalien, mm happiradikaalien, ylituotannolla on ratkaiseva merkitys asetaminofeenin hepatotoksisuudelle. Täten kaavan I mukaisten 5-fenyyli-l,2-ditioli-3-tioni-S-oksidiyhdisteiden maksaa suojaavaa vaikutusta asetaminofeenin indusoimaa vaurioitumista vastaan voidaan pitää osoituksena siitä, että näillä yhdisteillä on lipidien peroksidaatiota estäviä ominaisuuksia, ja että ne voivat toimia hapettumisen estoaineina sekä radikaalien sitojina.

DE patenttijulkaisusta 855 865 tunnetaan menetelmä lähtöaineena käytetyn, kaavan II mukaisen yhdisteen valmistamiseksi. Keksinnön kohteena olevat uudet ditiolitioni-S-oksidi-yhdisteet eroavat kemialliselta rakenteeltaan niin huomattavasti aikaisemmin tunnetuista, kaavan II mukaisista lähtöaineena toimivista ditiolitioniyhdisteistä, että lähtöaineiden farmakologisten vaikutusten tunteminen ei antanut alan ammattimiehelle tietoa siitä, minkälaiset farmaseuttiset ominaisuudet 5 38503 kemiallisesti erilaisilla ditiolitioni-S-oksidiyhdisteillä tulisi olemaan.

Edellä sivulla 1 mainitusta Behringer et ai: n julkaisusta ilmenee mm., että ditiolirenkaassa SO-substituentin vaikutus on yleensä päinvastainen verrattuna samassa renkaassa olevan S-substituentin vaikutukseen.

Sulfoksidiryhmän muodostaminen on rakenteellisesti merkittävä muutos rikkipitoisessa molekyylissä ja tällaisella muutoksella oletetaan olevan suurta merkitystä myös molekyylin kemiallis -farmakologisiin ominaisuuksiin. Näin muunnetun molekyylin ominaisuuksien ennustaminen edeltäkäsin ei kuitenkaan ole mahdollista, niinkuin ei yleensäkään pystytä ennustamaan kemiallisen rakenteenmuutoksen vaikutusta farmakologisen kemian yhteydessä.

Aikaisemman tekniikan perusteella tunnetaan suuri joukko farmaseuttisesti käytettyjä rikkipitoisia yhdisteitä, joilla on erilaiset kemialliset rakenteet ja vastaavasti erilaiset ominaisuudet. Näiden yhdisteiden kemiasta tiedetään, että S-oksidin ____ muodostaminen rikkiatomiin yleensä johtaa voimakkaaseen tai täydelliseen tehonmenetykseen. Yleiskatsausjulkaisussa . . M. Mitchard, "Drug Metabolism and Drug Interactions" (Voi 6, 1988, sivut 183-202) on useita esimerkkejä lääkekemiassa käytetyistä rikkiyhdisteistä. Näin tunnetaan esimerkiksi psykoterapeuttisesta vaikuttava fenotiatsiini, joka djn vivo hapettues-saan muodostaa inaktiivisia metaboliitteja. Esimerkiksi kloori-promatsiinista saadaan hapettamalla inaktiivinen yhdiste; tioridatsiinin metyylimerkaptosubstituentin rikkiatomin hapettaminen suifodioksiryhmäksi ilman että vaikutetaan tiatsiini-renkaan rikkiatomiin, johtaa uuteen yhdisteeseen, eli meso-ridatsiiniin, joka tosin on farmakologisesti aktiivinen, mutta jonka vaikutusprofiili on täysin muuttunut. Tämä osoittaa miten vaikeasti ennustettavissa erilaiset rikkiatomin hapetukset ovat, kun on kyseessä farmakologinen vaikutus.

6 88503

Tunnetaan myös ennestään tulehdusta vastustava aryylietikka-happojohdannainen jossa on metyylitio-S-oksidiryhmä, eli nimellä Sulindac kulkeva yhdiste, jota vastaava, rikkiatomistaan hapettamaton yhdiste C toimii 500 kertaa voimakkaammin syklo-oksygenaasi-järjestelmän tukahduttajana. Tunnetaan myös neljä Ha-reseptori-antagonistisesti vaikuttavaa yhdistettä vatsahaa-vauman ennaltaehkäisemiseksi, joiden yhdisteiden joukossa ovat kaupallisesti käytetyt tuotteet simetidiini, famotidiini ja nitsatidiini, joissa yhdisteissä on alkyylitioeetteriryhmä ja joiden vastaavat sulfoksidit ovat täysin inaktiivisia.

Edellä esitetystä ilmenee selvästi, että missään tapauksessa ei voida yleisesti ennustaa millä tavalla farmakologisesti aktiivisen yhdisteen rikkiatomin hapettaminen tulee vaikuttamaan ko. yhdisteen aktiivisuuteen, vaikka yleisesti voidaan odottaa että hapettaminen johtaa olennaiseen vaikutuksen heikentymiseen.

Näin ollen on erittäin yllättävää että nyt esillä olevassa keksinnössä kaavan II mukaisen tunnetun ditiolitioniyhdisteen S-substituentin hapettaminen SO-substituentiksi johtaa uusiin farmakologisesti arvokkaisiin yhdisteisiin.

Farmakologisten kokeiden kuvaus A) Tapa, jolla määritetään suojavaikutus ylisuuren asetamino-feeniannoksen aiheuttamaa kuolleisuutta vastaan hiirissä Näissä kokeissa käytettiin kulloinkin 20...30 naarashiirestä, joiden ruumiinpaino on noin 20 g, muodostettuja ryhmiä. Eläimille annetaan kokeen aikana päivittäinen ravintoannos, ja niiden käytettävissä on rajattomasti vettä, jonka pH on 3.

Eläimet myrkytetään antamalla niille i. p. 1000 mg/kg asetami-nofeenia, joka on suspendoitu 0,5 ml: aan arabikumin vesiliuosta.

7 8 8 5 ϋ 3

Ennen myrkyn antamista yhden koeryhmän eläimille annetaan 50 mg/kg suspensiona olevaa testattavaa ainetta suun kautta ma-haletkun avulla. Yhdelle, yhtä monesta eläimestä muodostuvalle vertailuryhmälle annetaan vain suspendoivaa ainetta tuntia ennen myrkyn antamista.

Kuuden vuorokauden pituisen ajanjakson aikana kuolleiden eläinten lukumäärä merkitään muistiin ja sen perusteella lasketaan aineen suojavaikutus saavutettuna prosentuaalisena suojana (koeryhmässä kuolleiden eläinten lukumäärän ja vastaavassa vertailuryhmässä kuolleiden eläinten lukumäärän erotus jaettuna eläinten lukumäärällä ryhmää kohden).

Seuraava taulukko A esittää edellä kuvatun koemenetelmän mukaisesti saadut tulokset. Kaavan I mukaisten yhdisteiden yhteydessä mainitut esimerkkinumerot viittaavat jäljempänä esitettyihin vaimi s tus es i merkkeihi n.

Taulukko A

Suojavaikutus asetaminofeenin indusoimaa kuolleisuutta vastaan hiirissä Kuolleiden eläinten lkm. / %

Esim. eläinten kokonaislkm. kuolleita saavutettu no. koeryhmässä eläimiä suoja-% 11 1/20 5 94, 6 12 4/20 20 78,4 14 2/20 10 89,2 6 3/30 10 89,2 ; 7 6/30 20 78, 4 8 14/30 47, 6 49,6 9 3/30 10 89,2 1 3/30 10 89,2 5 9/30 30 67,6

Vertailu- ; eläinryhmä 648/700 92, 6 8 88503 B) Tapa, jolla määritetään suojavaikutus seerumin transaminaa-siarvojen kohoamiseen johtavaa, asetaminofeenilla indusoitua maksavauriota vastaan hiirissä Näissä kokeissa käytetään naarashiiriä, joiden ruumiinpaino on noin 25 g. Eläimet saavat ravintoannoksen ja niiden käytettävissä on rajattomasti vettä, jonka pH on 3.

Eläimet myrkytetään antamalla niille i.p. 450 mg/kg asetamino-feenia suspendoituna 0, 5 ml: aan arabikumin vesiliuosta.

Tuntia ennen myrkyn antamista eläimille annetaan ennalta ehkäisevästi 75 mg/kg testattavaa ainetta suspensiona suun kautta mahaletkun avulla. Vertailueläinryhmä saa vain suspendoivaa ainetta tuntia ennen myrkyn antamista.

Eläimet tapetaan 18 tunnin kuluttua asetaminofeenin antamisesta ja niiden veri poistetaan avaamalla kaulavaltimo.

Kulloinkin kahdesta eläimestä saadut verinäytteet laitetaan koeputkeen, niiden annetaan seisoa huoneen lämpötilassa 2... 3 tuntia, niitä dekantoidaan tunti 4 *C: n lämpötilassa, minkä jälkeen niitä sentrifugoidaan nopeudella 2500 x g 10 minuuttia.

Ylempänä kerroksena erottunut seerumi laitetaan muovisiin koeputkiin, joissa määritetään transaminaasien SGOT (= seerumin glutamaatti-oksaaliasetaatti-transaminaasi) ja SGPT (= seerumin glutamaatti-pyruvaatti-transaminaasi) aktiivisuus kansainvälisinä yksikköinä/l/min sinänsä tunnetuilla standardimenetelmillä järjestön Deutsche Gesellschaft fur Klinische Chemie suosittelemissa optimoiduissa standardisointiolosuhteis-sa (katso Z. klin. Chem. u. klin. Biochem. (J ( 1970), 658...650, sekä sama julkaisu, H) (1972), 281...283). Aktiivisuudet mitataan aallonpituudella 334 nm käyttäen automaattista spektrofotometriä (yhtiön Eppendorf spektrofotometri no. 61) sekä yhtiön Boehringer-Mannheim reagenssipakkausta GOT- ja GPT-määrityksiä varten (yhtiön Boehringer-Mannheim GmbH auto- 9 88503 maattipakkaukset GOT ja GPT opt, Diagnostica no. 258 822 ja 258 784).

Edellä kuvatun koemenetelmän mukaisesti saadut tulokset on esitetty taulukossa B. Tässä taulukossa transaminaasiaktiivi-suudet on esitetty kansainvälisinä yksikköinä/l/min. Käsittelemättömien vertailueläinryhmien ja esikäsiteltyjen koe-eläin-ryhmien tapauksessa taulukossa on esitetty kullekin ryhmälle yksittäisistä tuloksista muodostettu keskiarvo (m) sekä stan-dardipoikkeama (sem). Lisäksi taulukossa on laskettu ja esitetty suojavaikutus saavutettuna prosentuaalisena suojana (seerumiaktiivisuuksien keskiarvojen ero vertailuryhmän ja esikäsitellyn koe-eläinryhmän välillä jaettuna vertailueläin-ryhmän keskiarvolla.

10 88503 c -h I E-ι no'TfiiiNrtiflco Ö -H « Hi » α> ω-Ρ O t^r-coi'-cocotot-.r-' 0) <a +j 03 σίΦοσισιοίοισιΦ 4-1 to to 3 O tO G 3--- C £ -ri w oV* -H -H ε Ή c

ι ε 0 <0 > to E-· rrtncnor--cno<NO

(Q lO U} 0} Ή tO O ------«,** •I—t -P 3 β ·η ·Ρ O te oo 43 oo en co η- .-ι tx> O 0) Ό (0 4-1 U) 03 οοοοοοοοοοοοοοσιοο 3 tn C P -¾ (0 03 (0 -p 4-> (0 > io-TrotncDTrronoro E-t +| +| +| +| +| -t-1 +| +| +| tö * CU r- tn

S ui to O

-p 3 3 03 r^ooooocnroTTLnoo 03 38 inr^inmvotncooot·' ui ui tn a) 3 -h -h tn--—- Ό > > C -h -h +i tn •H *H !t0 -H -

P :<fl tn -P ε £h q-tntOtNaOOcMCOcO

C Λ tn ui K --O *-i *-« —ι W -h to tn-h «o U +1 +1+1 +1+1 +|+| +|+| G -p -p ε 03 ootnotntn^oooj O to tn >i JZ ο·-ιοηοοοοιηη) -¾ 03 A] H >- CNtNtNiNfN—ΙΟΊΟΙΓΟ

X Ή d H M

3 O G 03 G “

Ή G -P 4J -P G

3 -H ε -H :t0 03 (0 ε <0 tn fH 4->

E-t Π3 01 :I0 03 G \ :tO

+j e λ ι -h . ε

03 ίΟ -P 03 :f0 ε G C—tOcOcOCOCOvOcOtO

tn P tn O r—t fid >i «—* »—t «—t «“i *—t t—t t «—4 e -p 03 x a) h p

ΓΟττίΝττΓΟττΓΜΓοη C

E-t '»mtNTr-imcsrotn -p <0 * CO +1 +1 +1 +1 +| +| +| +| +| 6 ε UI tn O OC4«-t<NO+f^HvOvO \ •e-t 3 3---03 p-vor-tcnp-^^-ioooo 03 3ε «—troco-—1«—*^i*vomm \ tn 01 :>0 tn 03 CNt-tt-tCNCN*—<*—troen :nj

3 -H oi -h tn--G

Ό > :tO tn > -p

C -h tn -rt m +i oin-rcnofo-rmm -O

h -h tn £ -h nintNnrotntNr-r- χ

4J -P .G -P 8 £+ COCS(N<NjmtN<N<N<N X

G X £ >Χ O +1 +1+1 +1+1 +1+1 +|+| -h -p <0 :0 P <0 U m

G -P 4-» G 03 <-ι<Ν43·-ι*-*—ilOtNfN X

03 tn 4-) ή tocDincneotTincncn >,

Q) fö !(Q :fO H H *H rH H H r*H f\J (\J

4-1 to ε r-t___:nJ

O G 0) 03 e

C -H i—t 3 G -P

•rl E O) H 0) [fl

£ (O +3 -H 4J -H

10 to -P (O C \:tO rH

4-3 G -P 4-3 -P . ε :tO

ΪΛιοΡιβεί tOtfrOTftOttmtsN >

tn P :rt OI H Λ >1 triotctotfiniototo C

< U4! > 0) H 4 -H

_ to

UI

G

ε to -H . * tnO cy'-'-ico+r'-itnrocor-

Cxl G t t ——t r-H -K

1' 88503

Kaavan I mukaiset yhdisteet soveltuvat farmakologisten ominaisuuksiensa, erityisesti maksaa suojaavien vaikutustensa ansiosta maksavaurioiden ennnaltaehkäisemiseen ja hoitoon. Näin ollen näillä aineilla voidaan ennaltaehkäistä ja hoitaa patologisia tiloja, joihin liittyy maksavaurioita, esimerkiksi maksakirroosia, hepatotoksisista kemikaaleista kuten kasvien torjunta-aineista, lääkkeiden hepatotoksisista liika- annoksista, hepatotoksisia sivuvaikutuksia aiheuttavilla lääkeaineilla hoitamisesta, esimerkiksi syövän kemoterapiasta, hepatotoksisista säteilyvaurioista, esimerkiksi syövän sädehoidosta, johtuvia tahallisia tai tahattomia myrkytyksiä.

Käytetyt annokset voivat vaihdella yksilöllisesti ja ne riippuvat luonnollisestikin käsiteltävästä tilasta, käytetystä aineesta sekä käyttömuodosta. Yleisesti suurissa nisäkkäissä, erityisesti ihmisissä, voidaan kuitenkin käyttää lääkemuotoja, joiden yksikköannos sisältää 5...50 mg vaikuttavaa ainetta.

Keksinnön mukaan kaavan II mukaisten yhdisteiden hapettaminen vastaaviksi kaavan I mukaisiksi yhdisteiksi voidaan toteuttaa sinänsä tunnetuilla menetelmillä 1, 2-ditioli-3-ionien hapetta-miseksi vastaaviksi S-oksideiksi, esimerkiksi edellä mainituissa julkaisuissa kuvatuilla menetelmillä.

Edellä mainituissa kirjallisuusviitteissä sopiviksi hapet-timiksi on esitetty esimerkiksi vetyperoksidi hydroksiryhmiä 12 88503 sisältävän orgaanisen liuottimen, esimerkiksi etikkahapon tai metanolin, läsnäollessa, peretikkahappo aromaattisessa hiilivedyssä kuten bentseenissä, 3-klooriperbentsoehappo reaktio-olosuhteissa inertissä aproottisessa liuottimessa, esimerkiksi halogeenihiilivedyssä kuten dikloorimetaanissa tai kloroformissa tai myös asetonissa, tai natriumperjodidi asetonin ja alemman alkoholin, erityisesti metanolin seoksessa. Hapettavia aineita käytetään tarkoituksenmukaisesti ekvivalentteina määrinä, edullisesti korkeintaan 20 %: n ylimäärinä, ja reaktio keskeytetään heti, kun reaktioseoksessa ei voida enää todeta lähtömateriaalia. Reaktiolämpötila voi vaihdella käytetyn hapettimen mukaan ja se voi olla esimerkiksi -10...+50 * C. Toivottaessa reaktioväliaineeseen voidaan vielä lisätä muita, reaktio-olosuhteissa inerttejä orgaanisia liuottimia, esimerkiksi aromaattisia hiilivetyjä kuten bentseeniä tai tolueenia. Erityisen edulliseksi on osoittautunut hapettaminen suunnilleen ekvivalentilla määrällä (korkeintaan 15 %: n ylimäärällä) 3-klooriperbentsoehappoa matalissa lämpötiloissa, jotka ovat esimerkiksi -25 ' C: sta huoneen lämpötilaan.

Kaavan I mukaiset yhdisteet voidaan eristää ja puhdistaa reak-tioseoksesta sinänsä tunnetulla tavalla.

Lähtötuotteina käytettävät, kaavan II mukaiset 5-fenyyli-3H-1, 2-d4.tioli-3-tioniyhdisteet ovat tunnettuja ja/tai niitä voidaan valmistaa sinänsä tunnetuilla menetelmillä tai analogisesti sinänsä tunnettujen menetelmien kanssa.

Täten esimerkiksi kaavan Hb missä R1" on edellä symbolin R1 yhteydessä esitetyn määritelmän mukainen hydroksia lukuunottamatta ja R2 on edellä esitetyn määritelmän mukainen, mukainen yhdiste voidaan valmistaa 13 88503 siten, että kaavan III K1''

J^-co-ch-.-co-or'· III

missä R1" ja R2 ovat edellä esitettyjen määritelmien mukaisia ja R·4 on alempi alkyyli, erityisesti etyyli, mukaiseen ketoes-teriin liitetään syklisoivasti rikkiä sinänsä tunnetulla tavalla, esimerkiksi käsittelemällä yhdisteellä P«Sio, tai erityisen edullisesti Pedersen: in ja Lawesson: in kuvaamalla menetelmällä (katso Tetrahedron 35, 2433...2437), jossa se saate

taan reagoimaan kaavan IV

mukaisen 2, 4-bis(4-metoksifenyyli)-1, 3-ditia-2, 4-difosfetaa-ni-2, 4-disulfidin (joka tunnetaan Lawesson: in reagenssina) kanssa edullisesti alkuaineena olevan rikin läsnäollessa. Reaktio Lawesson: in reagenssin ja alkuaineena olevan rikin kanssa toteutetaan reaktio-olosuhteissa inertissä liuottimes-sa, esimerkiksi vedettömässä aromaattisessa hiilivedyssä kuten . . tolueenissa, korotetussa lämpötilassa, tarkoituksenmukaisesti reaktioseoksen kiehumislämpötilassa. Tarkoituksenmukaisesti kaavan III mukaisen ketoesterin yhtä moolia kohden käytetään 1. . . 2 moolia kaavan IV mukaista yhdistettä ja 1. . . 2 moolia al-kuainerikkiä.

Kaavan II mukaisia yhdisteitä voidaan myös saada siten, että kaavan V

missä R1 ja R2 ovat edellä esitettyjen määritelmien mukaisia, mukaiset olefiiniyhdisteet saatetaan reagoimaan rikin kanssa • - korotetussa lämpötilassa orgaanisessa liuottimessa. Tämä reak tio toteutetaan edullisesti korotetussa lämpötilassa, esimerkiksi alueella 175...235 *C olevassa lämpötilassa käyttäen 1, 88503 liuottimena sulfolaania ja noudattaen US-patenttijulkaisussa 3 847 943 kuvattua menetelmää.

Kaavan Hb mukaisia yhdisteitä voidaan myös saada lähtemällä kaavaan VT

R1" $r~V“C-cH7 vi ΛΠ 3 n 0 missä R1" ja Ra ovat edellä esitettyjen määritelmien mukaisia, mukaisista asetofenoniyhdisteistä siten, että ne kondensoidaan ensin rikkihiilellä emäksen läsnäollessa kaavan VII mukaisiksi yhdisteiksi,

rV' /SH

V\jC-CH-C' VII

rJU\\ Nh R 0 missä R1" ja R2 ovat edellä esitettyjen määritelmien mukaisia, minkä jälkeen nämä välituotteet saatetaan reagoimaan fosfori-pentasulfidin kanssa kaavan II mukaisiksi yhdisteiksi.

Kaavan VI mukaisten yhdisteiden reaktio rikkihiilen kanssa voidaan toteuttaa esimerkiksi menetelmällä, joka on kuvattu julkaisussa Thuillier et ai., Bull. Soc. Chim. France, Serie 5, Memoires presentes ä la Soc. Chim. (1959). Näin ollen reaktio toteutetaan tarkoituksenmukaisesti inertissä orgaanisessa liuottimessa, esimerkiksi bentseenissä tai eetterissä käyttäen tertiääristä alkalimetallialkoholaattia, esimerkiksi natrium-butylaattia tai -amylaattia. Tällä tavalla saatujen välituotteiden reaktio yhdisteen PaSs kanssa toteutetaan tarkoituksenmukaisesti aromaattisessa hiilivedyssä kuten tolueenissa tai ksyleenissä, reaktioseoksen kiehumislämpötilassa.

Kaavan II, jossa R1 tarkoittaa hydroksia, mukaisten yhdisteiden valmistamiseksi vastaavista kaavan II, jossa R1 tarkoittaa metoksia, mukaisista yhdisteistä voidaan poistaa metyyli si- i5 88503 nänsä tunnetulla tavalla. Metoksiryhmä voidaan esimerkiksi lohkaista happamana irti pyridiniumkloridilla käsittelemällä.

Keksinnön mukaisesti kaavan I mukaisia yhdisteitä on voitu sisällyttää tavanomaisten farmaseuttisten apu- ja/tai kantaja-aineiden kanssa kiinteisiin tai juokseviin farmaseuttisiin valmisteisiin. Esimerkkeinä kiinteistä valmisteista voidaan mainita suun kautta annettavat valmisteet kuten kapselit, tabletit, rakeet tai pinnoitetut tabletit, tai myös peräpuikot. i Kiinteät valmisteet voivat sisältää farmaseuttisesti tavallisia epäorgaanisia ja/tai orgaanisia kantaja-aineita kuten esimerkiksi talkkia, maitosokeria tai tärkkelystä farmaseuttisesti tavallisten apuaineiden kuten luisteaineiden, esimerkiksi magnesiumstearaatin, tai tabletteja hajottavien aineiden ohella. Peräpuikot voivat sisältää sinänsä tunnettuja peräpuikkojen perusaineita. Juoksevat valmisteet kuten liuokset, suspensiot tai emulsiot voivat sisältää tavanomaisia laimenti-mia, esimerkiksi vettä tai paraffiinia, ja/tai suspendoivia aineita kuten polyetyleeniglykolia ja muita vastaavia. Valmisteisiin on voitu lisätä muita apuaineita, kuten esimerkiksi säilöntäaineita, stabiloivia aineita, makua parantavia aineita ja muita vastaavia.

Vaikuttavat aineet voidaan sekoittaa ja valmistaa tuotteiksi sinänsä tunnetulla tavalla farmaseuttisten apu- ja/tai kantaja-aineiden kanssa. Kiinteiden lääkemuotojen valmistamiseksi vaikuttavat aineet voidaan esimerkiksi sekoittaa tavanomaisella tavalla apu- ja/tai kantaja-aineisiin ja tämä seos voidaan rakeistaa märkänä tai kuivana. Käytettyjen lisäaineiden tyypistä riippuen suoraan tableteiksi puristettavaa jauhetta ‘ voidaan mahdollisesti saada myös yksinkertaisella sekoituksel la. Rakeet tai jauhe voidaan täyttää suoraan kapseleihin tai se voidaan puristaa tavalliseen tapaan tablettiytimiksi. Ne voidaan toivottaessa pinnoittaa tunnetulla tavalla.

Seuraavat esimerkit havainnollistavat keksintöä, sen laajuutta kuitenkaan millään tavalla rajoittamatta.

i6 8 8 503

Esimerkki 1 5-(4-kloorifenyyli)-1,2-ditioli-3-tioni-S-oksidi a) 22‘, 7 g (0,1 mol) 4-klooribentsoyylietikkahapon etyylieste-riä, 100 g (0,25 mol) Lawesson: in reagenssia [2,4-bis(4-metok-sifenyyli)-1, 3-ditia-2, 4-difosfetaani-2, 4-disulfidi ) ja 6,4 g (0,2 mol) alkuainerikkiä sekoitetaan 100 ml: ssa vedetöntä tolueenia 10 tuntia 100 *C: n lämpötilassa. Jatkokäsittelyä varten muodostuneen 5-(4-kloorifenyyli)-1, 2-ditioli-3-tionin sisältävä reaktioseos jäähdytetään huoneen lämpötilaan, suodatetaan ja suodos kaadetaan 300 g silikageeliä sisältävään kolonniin. Tolueeni eluoidaan kevyellä petroolieetterillä ja tämän jälkeen 5-(4-kloorifenyyli)-1, 2-ditioli-3-tioni eluoidaan tolueenin ja kevyen petroolieetterin seoksella (50: 50). Saatu raakatuote puhdistetaan toiseen kertaan silikageeliko-lonnilla käyttäen eluenttina tolueenin ja kevyen petroolieetterin seosta ja se kiteytetään uudestaan tolueenista. Tällöin saadaan 9,6 g 5-(4-kloorifenyyli)-1, 2-ditioli-3-tionia, jonka sulamispiste on 135 *C.

b) 4, 9 g (0,02 mol) 5-(4-kloorifenyyli)-1, 2-ditioli-3-tionia liuotetaan 60 ml: aan kloroformia. Liuos jäähdytetään 0 *C: n lämpötilaan ja tähän jäähdytettyyn liuokseen lisätään pisaroittaan liuos, joka sisältää 5, 3 g 80. . . 90 %: sesti puhdasta 3-klooriperbentsoehappoa (noin 0,026 mol) 150 ml: ssa kloroformia. Noin 30 minuuttia kestävän lisäyksen päätyttyä punaiseksi värjäytynyttä reaktioseosta pidetään edelleen tunnin ajan 0 " C: n lämpötilassa.

Reaktioseoksen jatkokäsittelemiseksi se pestään ensin 100 ml: 11a natriumbikarbonaatin kylläistä vesiliuosta ja sitten vedellä, kuivataan natriumsulfaatilla ja suodatetaan. Suodatettu liuos haihdutetaan alennetussa paineessa ja huoneen lämpötilassa noin 30 ml: ksi ja kaadetaan 175 g silikageeliä sisältävään pylvääseen ja eluoidaan kloroformilla. Tällöin reagoimatta jäänyt lähtömateriaali poistuu kolonnista ensin ja se 17 88503 saadaan täten talteen, ja tämän jälkeen saadaan hapettumisreaktiossa muodostunut 5-(4-kloorifenyyli)-l, 2-ditioli-3-tioni-S-oksidi. S-oksidia sisältävät eluoituneet fraktiot haihdutetaan huoneen lämpötilassa ja alennetussa paineessa. Saatu jäännös kiteytetään lisäämällä kevyttä petroolieetteriä. Punaisena kiintoaineena saatu 5-(4-kloorifenyyli)-1,2-ditioli-3-. tioni-S-oksidi erotetaan suodattamalla ja kuivataan nopeasti ilmassa. Tällöin saadaan 3,4 g S-oksidia, jonka sulamispiste on 12,3. . . 125 ’ C.

Esimerkki 2 5-(4-hydroks i fenyyli)-1,2-di tioli-3-ti oni-S-oks i di a) Seosta, joka sisältää 100 g (0,41 mol) 5-(4-metoksifenyy-li)-1, 2-ditioli-3-tionia ja 335 g (2,9 mol) pyridiniumklori-dia, kuumennetaan 4 tuntia alueella 210...215 *C olevassa lämpötilassa. Sitten reaktioseoksen annetaan jäähtyä 80 ' C: n lämpötilaan ja se pestään 2 litralla lämmintä vettä pyridiniumsuo-lan poistamiseksi. Jäännökseen lisätään 400 ml natriumhydroksi-din 10 %: sta vesiliuosta. Muodostuneen 5-(4-hydroksifenyyli)-1, 2-ditioli-3-tionin saostunut natriumsuola erotetaan suodattamalla, se liuotetaan 500 ml: aan lämmintä vettä ja 5-(4-hydroksifenyyli )-1, 2-ditioli-3-tioni seostetaan etikkahappoa lisäämällä. Sakka erotetaan imulla ja kuivataan. Saatu raakatuote liuotetaan lämpimään seokseen, joka sisältää 300 ml etanolia ja 25 ml dietyyliamiinia, ja tämä liuos kaadetaan lyhyeen, alumiinioksidia sisältävään kolonniin. Kolonni eluoidaan 100 ml: 11a lämmintä etanolia. Saatu punainen eluaattiliuos haihdutetaan puoleen tilavuuteen alennetussa paineessa. Tällöin 5-(4-hydroksifenyyli)-l, 2-ditioli-3-tionin dietyyliamii-• . nisuola kiteytyy. Punaiset kiteet erotetaan suodattamalla ja ne sekoitetaan 250 ml: aan laimennettua suolahappoa. Täten saatua suspensiota sekoitetaan tunnin ajan huoneen lämpötilassa. Sitten kiinteänä sakkana erottunut 5-(4-hydroksifenyyli)-1, 2-ditiol-3-oni suodatetaan, pestään vedellä ja kuivataan fos-foripentoksidilla. Tällöin saadaan 23,5 g 5-(4-hydroksifenyyli ) -1, 2-ditioli-3-tionia, jonka sulamispiste on 192 'C.

ie 88503 b) Liuokseen, joka sisältää 10 g (0,004 mol) 5-(4-hydroksife-nyyli)-1, 2-ditioli-3-tionia 300 ml: ssa asetonia, lisätään pisaroittain voimakkaasti sekoittaen tunnin aikana huoneen lämpötilassa liuos, joka sisältää 9, 4 g 80... 90 %: sesti puhdasta 3-klooriperbentsoehappoa (noin 0, 046 mol) 200 ml: ssa asetonia. Sitten reaktioseosta pidetään edelleen tunnin ajan samassa lämpötilassa. Punaisena sakkana erottunut 5-(4-hydrok-sifenyyli)-1,2-ditioli-3-tioni-S-oksidi erotetaan imulla ja kuivakaan fosforipentoksidilla. Tällöin saadaan 9, 4 g S-oksi-dia, jonka sulamispiste on 118...124 * C.

Seuraavassa taulukossa esitetyt, kaavan I mukaiset yhdisteet voidaan valmistaa edellä olevissa esimerkeissä kuvatuilla menetelmillä hapettamalla vastaavia, kaavan II mukaisia yhdisteitä.

Taulukko 1

Esim. R1 Ra Sp. , *C

3 4-OCaHs H hajoaa 4 2-CH3 H 102-104 5 2-Cl 4-Cl 129-131 6 2-OCHa H 103-104 7 ‘ 2-F H 85 8 2-Cl H 82 9 4-OCH3 H 91-93 10 2-NOa 4-Cl 108-109 11 3-OCH3 H 120-122 (hajoaa) 12 2-OCaHs H hajoaa 13 4-CHs H 97 14 4-F H 97 15 3-CFs H 95-96 16 3-Br 4-OCH3 107-110 17 4-OH 3-OCH3 184-185 18 3-OH H 182 19 3, 4-O-CH2-O 162