FI107993B - Mikropartikkelien valmistus - Google Patents

Description

107993

Mikropartikkelien valmistus - Framställning av mikropar-tiklar 5 Tämä keksintö koskee mikropartikkeleita ja niiden valmistusta, ja erityisemmin lääkeväliaineita intranasaaliseen ja emättimensisäiseen antoon ja diagnostisiin apuaineisiin, erityisesti ultraäänivarjoainemateriaaleihin ultraäänellä tapahtuvaan sydämen tarkasteluun ja muihin tarkoituksiin.

10

Mikropallosten ja mikrokapselien muodossa olevat mikropar-tikkelit kuvataan hyvin farmaseuttisessa kirjallisuudessa (katso esimerkiksi teosta, "Microspheres and Drug Therapy, Pharmaceutical Immunological and Medical Aspects", toimitta-15 jät S. S. Davis, L. Ilium, J.G McVie ja E. Tomlinson, Elsevier, Amsterdam, 1984). Tällaisia järjestelmät voidaan käyttää lääkkeiden ja rokotteiden väliaineina, diagnostisina aineina ja kirurgisissa menettelytavoissa (embolisaatio). Muita sovellutuksia voidaan tunnistaa kosmetiikan alalla.

20 Näiden mikropartikkelien ko'ot voivat käytöstä riippuen olla alueella sadoista mikrometreistä muutamaan nanometriin. Mikropartikkelien muodossa olevia lääkkeenvapautusjärjestelmiä voidaan antaa useita eri reittejä, mutta erityisesti verivirtaan, lihakseen tai ihonalaiseen tilaan, kehon osas-: 25 toon kuten keuhkopussi, niveliin, silmään, hengitystiehyei- siin (nenä ja keuhkot) , ruoansulatuskanavaan (mukaan lukien • «1« #···. bukkaalisen ja rektaalisen annon) ja virtsa-sukuelinjärjes- • · telmään (virtsarakkotiputus, vaginaalinen anto) .

• · « • · · *·' 1 30 Julkaisusta EP-A-324-938 on tunnettua, että ilmatäytteisiä albumiinimikrokapseleita, joiden koko on noin 1-10 μπι, voidaan injisoida verivirtaan, ja ne heijastavat ultraää- • · · v ’ nisäteilyä sillä lailla, että ne antavat tulokseksi diagnos- tisesti käyttökelpoisia kuvia. Nämä mikrokuplat muodostetaan 35 valmistamalla ensin mikrokuplia menetelmällä, jossa sonikoi- • · '11 daan viskooseja albumiiniliuoksia. Tulokseksi saadut mikro- 2 kuplat denaturoidaan kuumassa albumiinin tekemiseksi veteen- • » · 2 2 107993 liukenemattomaksi.

Tärkkelys on luonnollista mikropartikkelien muodossa olevaa ainetta, jonka koko on alueella 5-20 pm. Tätä materiaalia 5 on käytetty yli vuosisadan ajan farmaseuttisena täyteaineena. Sillä on alhainen immunogeenisyys ja se on biohajoavaa. Tärkkelystä voidaan modifioida fysikaalisesti ja kemiallisesti. Tämä modifiointi voi säilyttää tai tuhota tärkkelyksen rakeisen luonteen, tai se voi aiheuttaa modifikaatioita 10 molekyylitasolla. Tärkkelyksen ja sen johdannaisten ominai-uudet on kuvattu yksityiskohtaisesti teoksissa; Wurzburg, M. S. "Modified Starch, Properties and Uses", CRC Press, Boca Raton, 1986; ja Gaillard, T (toimittaja) "Starch; Properties and Potential", Critical reports on Applied Chemistry vol.

15 13, John Wiley, Chichester, 1987.

Julkaisussa; Mosbach, K. ja Schroeder, U.; Enzyme Eng. 5 (1980) 239-41, kuvataan magneettisten mikropallostwn valmistus, jossa happohydrolysoitua tärkkelystä suspendoituna 20 yhdessä magneettisen materiaalin kanssa kaadetaan tolu-eeniin, joka sisältää pinta-aktiivista ainetta, jolloin saadaan helmiä, joiden keskihalkaisija on noin 10 pm. Kiteytettyjen hiilihydraattipallojen valmistus on kuvattu teoksessa; Schroeder, U., Stähl, A. ja Salford, L.G.; Mic-: 25 rospheres and Drug Therapy, Pharmaceutical, Immunological .:. and Medical Aspects, Davis, S.S. et ai., toimittajat, Else- .···. vier, Amsterdam, 1984, s. 427; ja julkaisussa: Schroeder, U.; PCT/SE83/00268, 1983 (W084/00294 ) . Tässä hiilihydraatin « ***.'. vesiliuosta sekoitetaan läpikotaisin vangittavien aineiden • · ♦ 30 kanssa ja lisätään emulgoimisväliainetta (maissi-, rapsi- tai puuvcillansiemenöljy), ja muodostetaan emulsio. Sitten ...: tämä emulsio kaadetaan hitaasti asetoniin, joka sisältää • · · V * pienen konsentraation ionitonta pinta-aktiivista ainetta.

Tällöin hiilihydraattipalloset saostuvat, ja ne voidaan ,···. 35 kerätä.

3 107993

Ekman, B.M. ja Lindahl, A.R. ovat käyttäneet tärkkelysmikro-pallosten tuottamiseen kahta sekoittumatonta vesipohjaista faasia (EP-A-213 303). Pienet pallomaiset partikkelit tuotettiin kiinteyttämällä kohtuullisen liukoisen materiaalin 5 (esimerkiksi tärkkelyksen, agarin, gelatiinin, pektiinin, kollageenin, karrageeninin, fibriinin) dispergoituja tippoja toisen sekoittumattoman vesifaasin jatkuvaan faasiin.

Mikrokapselien muodostusta kaksoisemulsiomenetelmällä bioha-10 joamattomista ei-hiilihydraattimateriaaleista on ehdotettu aikaisemmin julkaisussa GB-A-1 288 583 maaleissa käytettävän orgaanisen pigmenttimikrokapselin valmistukseen. Käytetyt polymeerit olivat liukenemattomia polymeerejä kuten polysty-reeni, eikä ehdotettu mikrokapselien käyttöä farmaseutti-15 siin, biolääketieteellisiin tai kosmeettisiin sovellutuksiin eikä nasaalista antoa tai injisoitavana koostumuksena sydämen tutkimiseen ultraäänen avulla, jolloin keksinnön mukaiset koostumukset, ainakin käytettäessä tällaiseen tarkoitukseen, ovat bioyhteensopivia, biohajoavia ja ei-immunogeeni-20 siä. Julkaisussa US 3919110 kuvataan oleellisen pallomaiset ilmaa sisältävät mikrokapselit, joiden keskimääräinen halkaisija on noin 2 μπι. Prekursorimikrokapselit valmistettiin käyttäen yksinkertaista öljy-vedessä-emulgoimismenetelmää, jossa vesifaasi sisälsi dispersiota osaksi kondensoidusta 25 formaldehydikondensaatiotuotteesta, joka pystyi erottumaan .·· vedellä laimennettaessa kiinteään hiukkasmuotoon. Hydrofo- ···* .**·. bista tärkkelystä käytettiin edullisena emulgoimisaineena.

• · • « · Tässäkään ei ehdotettu, että tällaisia partikkeleita voitai- « siin käyttää farmaseuttisiin, biolääketieteellisiin tai * * · * 30 kosmeettisiin sovellutuksiin kuten nasaaliseen antoon tai sydämen ultraäänitutkimukseen tarkoitettuun injisoitavaan koostumukseen.

Λ * * • · · A. Kondo teoksessa "Microcapsule Processing and Technology" .···. 35 (Marcel Dekker Inc, New York, 1979) ehdottaa onttojen kapse- • · • ^ lien muodostamista käyttämällä alhaisen kiehumispisteen * * omaavaa liuotinta ytimenä "in-liquid"-kuivausprosessissa (s.

( · · « · * 4 107993 109) ja öljyä sisältäviä gelatiinikapseleita, joista öljyä ei poisteta seuraavaksi. Julkaisuissa US-A-4 173 488, US-A 3 781 230 ja US-A-4 089 800 kuvataan hydrofobisten hartsien ja hydrofobisten tärkkelysten käyttö öljypisaroiden muodostami-5 seen öljy-vedessä-emulsiossa ja seuraavaksi mikrokapselien muodostamiseen. Missään näistä asiakirjoista ei mainita mikrokapselien käyttöä sydämen ultraäänikuvaukseen. Julkaisussa EP-A-0 327 490 kuvataan synteettisten polymeerien käyttö kaasukuplien ympäröimiseen nesteväliaineessa ja seuraavaksi 10 sydämen ultraäänikuvaukseen tarkoitettujen mikrokapselien muodostamiseen. Tämä on keksinnön mukaisesta menetelmästä poikkeava menetelmä.

Olemme nyt keksineet parannetun menetelmän onttojen mikro-15 kapselien valmistukseen vesiliukoisesta tärkkelysjohdannaisesta tai PEG-modifioidusta materiaalista, ja myös kiinteiden mikropallosten muodostamiseen.

Keksinnön eräs näkökanta aikaansaa menetelmän kiinteiden 20 mikropallosten tai ilmatäytteisten mikrokapselien valmistamiseksi, jossa menetelmässä muodostetaan aluksi mikrokapse-leita, jotka sisältävät nesteytimen, ja poistetaan ainakin jonkin verran mainitusta nesteestä joko kiinteiden mikropal-.'f losten tai ilmatäytteisten mikrokapselien muodostamiseksi, •25 edellyttäen, että ilmatäytteisten mikrokapselien muodostuk-seen käytetty seinämän muodostava materiaali on muuta vesi- "V/. liukoista tärkkelys johdannaista kuin hydroksietyylitärkke- * « *** lystä, tai PEG-modifioitua materiaalia.

·♦» I ♦ ’ 30 Tarkoitamme "PEG-modifioidulla materiaalilla" mitä hyvänsä materiaalia, jota on modifioitu konjugoimalla polyetyleenig- * lykolin kanssa ja joka soveltuu mikrokapselien tai mikropal-· losten muodostamiseen, tai tällaisen PEG-modifioidun materi- aalin seosta sopivan modifioimattoman materiaalin kanssa, ja ,35 viittausta mihin hyvänsä PEG-modifioituun materiaaliin käy-tetään sisältämässä tällaiset seokset.

5 107993

Ydin keksinnön mukaisessa menetelmässä on edullisesti ve-teensekoittumatonta öljyä ja se on edullisesti myös suhteellisen haihtuvaa niin, että se voidaan haihduttaa mikrokapse-lien muodostamisen jälkeen, ts. seinämän kovettamisen aikana 5 tai jälkeen. Juuri tällä tarkoitamme "suhteellisen haihtuvaa". Erityisemmin, yleensä on sopivaa mikä hyvänsä inertti öljy, edullisesti perfluoriyhdiste, jolla on kiehumispiste 20 - 100 °C, edullisesti 40 - 90 °C ja edullisemmin 50 - 80 °C. Perfluoriheksaani, perfluoriheptaani, perfluorimetyyli-10 sykloheksaani, syklopentaani, heksaani, 2-metyylipentaani, 3-metyylipentaani, 2,2-dimetyylibutaani, 2,3-dimetyylibutaa-ni, 1-klooripropaani, 2-kloori-2-metyylipropaani, kloroformi, metyleenikloridi, 1,1-dikloorietaani ja bromietaani ovat kaikki sopivia. Kuhunkin mikrokapseliin voidaan aikaansaada 15 useampia kuin yksi ydin.

Menetelmä onttojen mikrokapselien tai kiinteiden mikropal-losten valmistamiseksi voi olla mikä hyvänsä menetelmistä, jotka tunnetaan yleisesti yksinkertaisena koaservaatiota, 20 monimutkaisena koaservaationa, MSIEP:nä (liukoisuuden minimointi isoelektrisessä pisteessä) ja kaksoisemulgointi, mutta edullisesti se on viimeksi mainittu. Joillain seinä-mänmuodostusmateriaaleilla voidaan käyttää rajapintapolyme-rointia, vaikkakaan ei proteiinimateriaaleilla.

j:. 25 * \ *

Kaksoisemulsiomenetelmä on erityisen edullinen sekä onttojen *!!! ilmatäytteisten mikrokapselien että kiinteiden mikropallos- • « ·’* ten muodostukseen. Kiinteiden mikropallosten valmistuksessa

«M

·*·* käytetty öljymäärä primäärisessä emulsiossa on pienempi kuin * » » V ‘ 30 onttojen mikrokapselien valmistuksessa käytetty, ja on tyy pillisesti 0,5 - 10 ml. Pieni tilavuus öljyä kuten perfluo- ψ riheksaania vaaditaan estämään soijaöljyn, sekundäärisen :Ti emulsion öljyfaasin, joutumisen mukaan kiinteissä mikropal- \ losissa. Sekundäärisessä emulgointiprosessissa käytetyn # « 35 soijaöljyn tai vastaavan kasvisöljyn joutuminen mukaan mik- « ♦ ropallosten ytimeen tekee vesiväliaineeseen dispergoinnin '1' · vaikeaksi ja tehottomaksi, ja voisi hyvin tehdä mahdottomak- 6 107993 si tällaisten mikropartikkelien käytön kuivatussa muodossa seuraavaan uudelleenmuodostukseen ennen antoa. Tämä primäärisessä emulsiossa käytetty pieni öljytilavuus haihdutetaan ennen ennen kuin alkuperäiset mikrokapselit ovat kovettuneet 5 täysin, muodostaen täten kiinteitä mikropallosia lopullisena tuotteena.

Onttoja mikrokapseleita varten voidaan käyttää seinämänmuo-dostusmateriaalina mitä hyvänsä sopivaa liukoista tärkkelys-10 johdannaista edellyttäen, että se on vesiliukoista mutta voidaan tehdä veteenliukenemattomaksi kun mikrokapselit kerran on tehty. Erityisen edullisia ovat amylodekstriini, amylopektiini ja karboksimetyylitärkkelys. Ihmiskäyttöön edullista on amylodekstriini. Tätä voidaan valmistaa käsit-15 telemällä peruna- tai maissitärkkelystä tunnetuilla tekniikoilla laimealla suolahapolla.

Tärkkelystä (tai sen johdannaisia), jota on modifioitu poly-etyleeniglykolilla PEG/tärkkelys-konjugaatin tuottamiseksi, 20 voidaan käyttää tuottamaan onttoja mikrokapseleita tai kiinteitä mikropallosia, joiden pinnalla on PEG-ryhmiä, jotka voivat antaa tällaisille mikropallosille pitkät verenkierto-ajat in vivo. (Ilium & Davis, J. Pharm. Sei. 72, 1983, 1086-1089; Ilium ja Davis, FEBS Lett., 167, 1984, 79-82). PEG-25 tärkkelystä (tai tärkkelysjohdannaista) voidaan käyttää : sinällään tai yhdistelmänä modifioimattoman tärkkelysjohdan- naisen tai albumiinin kanssa. Polyetyleeniglykolin verkkout-.···, taminen hiilihydraatteihin on kuvattu julkaisussa Corretge et ai., Polym. Med. , III, toimittaja C. Migliaresi et ai., 30 Elsevier, Amsterdam, 1988, s. 61-72.

* · t

Myös albumiinia, jota on modifioitu konjugoimalla polyety-..!! leeniglykoliin eri julkaisuissa ja patenmttijulkaisuissa V : kuvatulla tavalla (katso katsauksia varten esimerkiksi jul- 35 kaisuja: Harris, Macromol, Chem. Phys. C25, 1985, 325-373; ,···. Inada et ai., J. Bioact. Compat. Polym., 5, 1990, 343-364; ‘1' Pizzo, Adv. Drug Del. Rev., 6, 1991, 153-166; Fuertges ja 7 107993

Abuchowski, J. Cont. Rel., 11. 1990, 139-148; Nucci et al., Adv. Drug Del. Rev., 6, 1991, 123-151) voidaan käyttää keksinnön mukaisesti valmistettujen onttojen mikrokapselien ja kiinteiden mikropallosten valmistukseen. Albumiini/PEG:tä 5 voidaan joko käyttää sinällään tai yhdistelmänä modifioimat-toman albumiinin tai tärkkelysjohdannaisen kanssa. Tällaisten mikropallosten pinnalla on PEG-ryhmiä, ja tuloksena niillä on pidentyneet verenkierrossaoloajät, kuten esimerkiksi Ilium kuvaa (Ilium ja Davis, J. Pharm. Sei., 72, 1983, 10 1086-1089; Ilium ja Davis, FEBS Lett., 167, 1984, 79-82).

Keksinnön mukaisesti käytetyn PEG:n molekyylimassa on edullisesti 200 - 10 000 ja edullisemmin 1 000 - 6 000.

15 Menetelmä PEG:n konjugoimiseksi materiaaleihin kuten albumiini tai tärkkelys, eli "PEGylointi" (PEGylation) kuten menetelmä tunnetaan tekniikan tasolla, kuvataan yksityiskohtaisesti US-patenttijulkaisussa 4179337, joka liitetään tähän viitteeksi. PEG voidaan aktivoida konjugointia varten 20 millä hyvänsä tekniikan tasolla tunnetulla menetelmä, voidaan esimerkiksi valmistaa ja käyttää PEG:n N-hydroksisuk-kinimidi j ohdannai sta.

Albumiinin tai tärkkelyksen (tai sen johdannaisten) konju-25 gaation määrä on välillä 1 ja 90 % ja edullisesti välillä 5 ja 50 %.

* · ·«« · • · · *111 Kiinteitä mikropallosia varten voidaan käyttää mitä hyvänsä • · "1 sopivaa seinämänmuodostusmateriaalia, joka (i) on veteen « · · ···'· 30 dispergoituvaa (edullisesti vesiliukoista) , (ii) voidaan • · « ’·* * tehdä veteenliukenemattomaksi kun mikrokapselit kerran on tehty ja (iii) on fysiologisesti ei-toksista ja ei-im-.,!·* munogeenistä, ainakin käyttöolosuhteissa. Edullisia ovat materiaalit, jotka ovat potilaassa annon jälkeen biohajo-35 avia. Sopivia ovat proteiinipitoiset materiaalit, kuten seerumialbumiini. Käsitettä "proteiinipitoinen" käytetään *:* tässä kuvaamassa proteiineja, luonnollisesti esiintyviä ja « · 8 107993 synteettisiä polypeptidejä ja proteiinien ja polypeptidien fregmentteja. Muita materiaaleja ovat mm. gelatiini, tärkkelys ja dekstraani. Liukoiset tärkkelysjohdannaiset ovat edullisia, ja amylodekstriini, amylopektiini, karboksimetyy-5 litärkkelys ja hydroksietyylitärkkelys ovat erityisen edullisia. Lisätyn ionittoman pinta-aktiivisen aineen läsnäolo voi modifioida joidenkin materiaalien kuten albumiinin ominaisuuksia, kuten kuvataan julkaisussa Omotosho et ai. raja-pintakompleksointina (interfacial complexation) (1986 J.

10 Pharm. Pharmacol. 38, 865-870). Materiaalit denaturoidaan kemiallisesti tai lämmöllä niiden tekemiseksi liukenemattomiksi mikrokapselien muodostamisen jälkeen.

Materiaali voidaan tehdä veteenliukenemattomaksi kemialli-15 sella verkkouttamisella, denaturoinnilla (esimerkiksi kuumuudella) , kelatoinnilla tai oksastuksella.

Keksinnön mukaiset ontot mikrokapselit on täytetty kaasulla tai ilmalla, joka voi olla ilmaa tai mitä muuta todellista 20 kaasua, mutta usein seosta ilmasta ja haihtuvan öljyn höyrystä. Tässä selityksessä käsitteitä "ilmatäytteinen" ja "kaasutäytteinen" käytetään molempia vapaasti kattamassa puhtaan ilman, minkä hyvänsä muun kaasun ja/tai minkä hyvänsä höyryn. Mikrokapselien ilmapitoisuutta voidaan vaihdella ·'. 25 muuttamalla öljyn faasitrilavuutta primäärisessä emulsiossa i alueella 0,5 - 100 ml. Lisäksi öljyfaasin faasitilavuutta «·· · .:. primäärisessä emulsiossa voidaan pienentää muodostuneiden • * * * .···. kiinteiden mikropallosten osuuden suurentamiseksi.

• · • t · • · · 30 Muodostruneiden kiinteiden mikropallosten ja onttojen mikro- * kapselien halkaisija on edullisesti 0,1 - 500 pm. Nasaali-seen ja emättimensisäiseen vapautukseen edullisia ovat par- « tikkelit kokoalueella 1 - 100 pm. Sydämen ultraäänikuvauk-: sessa käytettävän onton mikrokapselin halkaisija alueella 35 1,0 - 10 pm on edullinen, ja erityisen sopiva on halkaisija ,··. 2,0-8 pm. Tällaiser koot voidaan saavuttaa valitsemalla prosessiparametrit sopivastiu ja/tai erottamalla halutun 9 107993 koon tulokseksi saaduista mikrokapseleista esimerkiksi seulomalla. Koska tavallisesti saadaan tulokseksi joukko kokoja, luvut tässä selityksessä viittaavat 90 %:iin populaatiosta painon mukaan. Kokoalue voidaan mitata valomikroskoo-5 pilla tai käyttämällä tunnettua koonmittauslaitetta kuten Coulter-laskulaitetta ja laserdiffraktometriä.

Tuloksena voi olla monikammioinen mikrokapseli, joka muistuttaa hunajakennoa, tai yksi ainoa kammio, ts. kuori. Kam-10 mioden lukumää voi olla kussakin mikrokapselissa yhdestä useisiin satoihin.

Lopullinen tuote saadaan tyypillisesti suspension muodossa, joka voidaan pestä, steriloida ja käyttää. Ainakin joissain 15 tapauksissa mikrokapselit voidaan kuitenkin pakastekuivata ilman luhistumista ja varastoida tulevaa käyttöä varten vapaastivarisevana jauheena.

Sekajärjestelmiä, jotka sisältävät sekä kiinteitä mikropal-20 losia että onttoja mikrokapseleita, voidaan käyttää sellaisenaan tai tarvittaessa erotettuna käyttäen flotaatiota tai sentrifugointia tiheysgradienteilla mikäli tarpeen.

Ilmatäytteisiä mikrokapseleita voidaan käyttää tekniikan 25 tasolla tunnetuilla tavoilla sydämen ultraäänikuvauksessa ja :.“· muissa ultraääni kuvaustekniikoissa, lääkkeille tarkoite- » · · tuissa nasaalisissa - ja keuhkoonvapautusjärjestelmissä ...< (valmistettaessa jauheeksi, suspensioiden sijasta) ja kos- « · "* meettisissa tuotteissa läpinäkymättömäksi tekevinä tai hei- *;;* 30 jastuskykyä parantavina aineina.

« * > • · ·

Itse ilmatäytteiset mikrokapselit ja niiden käytöt, erityi- ♦ ..!** sesti ultraäänimateriaaleina diagnostisissa menettelytavois- V : sa, ovat keksinnön edelleen muita näkökantoja.

35 • ·

Kiinteitä mikropallosia voidaan käyttää lääkkeenvapautus jär-V jestelminä nasaaliseen, oraaliseen, pulmonaariseen ja vagi- 107993 ίο naaliseen vapautukseen. Niillä on käyttöä erityisesti nasaa-lisissa vapautusjärjestelmissä, ja niitä voidaan käyttää vapauttamaan lääkkeitä kuten: polypeptidit tai niiden johdannaiset (joilla on edullisesti 5 molekyylimassa 1 000 - 300 000) insuliini (heksameeriset/dimeeriset/monomeeriset muodot) glukagoni somatostätiini kasvuhormoni 10 kalsitoniinit ja niiden synteettiset modifikaatiot enkefaliinit interferonit (erityisesti α-2-interferoni tavallisten vilus-tumissairausten hoitoon) LHRH ja analogit (nafareliini, busereliini, gosereliini) 15 GHRH (Growth hormone releasing hormone) sekretiini CCK (kolekystokiniini) bradykiiniantagonistit GRF (somatoliberiini)

20 THF

TRH (tyreotropiinia vapauttava tekijä) ACTH-analogit CSF't (colony stimulatin factors) EPO (erytropoietiini) 25 IGF (insuliinityyppiset kasvutekijät) : t·, CGRP (kalsitoniinigeeniin liittyvä peptidi) • · '**.* Atrial Natriuretic Peptide • · · vasopressiini ja analogit (DDAVP, lypressiini) ·* · *··1* MUita lääkkeitä ovat mm.: « ♦ « ·♦·♦ 30 antibiootit ·.* * metoklopramidi migreenin hoito (dihydroergotamiini, ergometriini, ergota- « *'* miini, pitsotitsiini) : rokotteet (erityisesti AIDS-rokotteet)

35 tekijä VIII

« · ... Pienimolekyylimassaiset hepariinit ’··· Antibiootit ja antimikrobiaaliset aineet kuten tetrasyk- • ♦ 107993 11 liinihydrokloridi, leukomysiini, penisilliini, penisilliini johdannaiset ja erytromysiini, kemoterapeuttiset aineet kuten sulfatiatsoli ja nitrofuratsoni; paikallispuudutteet kuten bentsokaiini; verisuonia supistavat aineet kuten fe-5 nyyliefriinihydrokloridi, tetrahydrotsoliinihydrokloridi, nafatsoliininitraatti, oksimetatsoliinihydrokloridi ja tra-matsoliinihydrokloridi? sydämen jäntevyyttä lisäävät lääkkeet kuten digitalis ja digoksiini; vasodilaattorit kuten nitroglyseriini ja papaveriinihydrokloridi; antiseptiset 10 aineet kuten klooriheksidiinihydrokloridi, heksyyliresorsi-noli, dekaliniumkloridi ja etakridiini; entsyymit kuten lysotsyymikloridi, dekstranaasi; luun metaboliaa kontrolloivat aineet kuten D3-vitamiini ja aktiivinen D3-vitamiini; sukupuolihormonit; verenpainetta alentavat lääkkeet; rau-15 hoittavat lääkkeet; ja syöpälääkkeet.

Steroidiset tulehduslääkkeet kuten hydrokortisone, predniso-ni, flutikasoni, oredonisoloni, triamsinoloni, triamsinolo-niasetonidi, deksametasoni, betametasoni, beklometasoni ja 20 beklometasonidipropionaatti; ei-steroidiset tulehduslääkket kuten asetaminofeeni, aspiriini, aminopyriini, fenyylibutat-soni, mefenaamihappo, ibuprofeeni, diklofenaakkinatrium, indometasiini, kolkisiini ja probenesidi; entsymaattiset tulehduslääkkeet kuten kymotrypsiini ja bromelaiiniseratio-25 peptidaasi; anti-histamiiniaineet kuten difenhydramiinihyd-

• t I

rokloridi, kloori f eniramiinimaleaatti ja klemastiini; aller-gialääkkeet (antitussiivi/ekspektorantti-astmalääkket kuten natriumkromoglykaatti, kodeiinifosfaatti ja isoprotereoli- « · "**, hydrokloridi.

i ( · *::: 30 r « · *·* ' Nasaaliseen vapautukseen mikropallosia voidaan käyttää pa rantavan aineen kuten lysofosfatidin kanssa. Lysofosfatideja valmistetaan hydrolysoimalla fosfolipidejä. Tällaiset mateet 5 riaalit ovat pinta-aktiivisia ja muodostavat miselliraken- 35 teitä. Lysolesitiiniä ja muita lysof osf atide ja voidaan käyt-•<f tää toimimassa mahdollisen absorption edistäjänä lääkkeenva- Γ pautukseen ja tämä lisää aktiivisen lääkkeen biosaatavuutta.

1 l * 12 107993

Lysofosfatidyylikoliini muuttaa membraanien läpäisevyyttä ja sallii proteiinien ja peptidien, mukaan lukien esimerkiksi insuliinin, ihmisen kasvuhormonin ja muiden bioteknisesti ja yhdistelmä-DNA-menetelmällä tuotettujen tuotteiden lisäänty-5 neen vastaanoton. Limakalvon endoteelivuorauksen solut muuttavat lysofosfatidit annon jälkeen ehjiksi fosfatideiksi, jotka ovat normaaleja solukomponentteja (katso julkaisua de Vries et ai (11). (Myös itse lysolesitiiniä on läsnä solu-membraaneissa hyvin pieninä määrinä (12)). Tämä lysofosfati-10 dien nopea ja tehokas konversio täydelliseksi fosfatidira-kenteeksi johtaa huomattavasti vähentyneisiin haitallisiin reaktioihin ja ärsytys- ja toksisuussivuvaikutuksiin.

Erästä edullista materiaalia, joka lisää biosaatavuutta, on 15 materiaali lysofosfatidyylikoliini, jota tuotetaan muna- tai soijalesitiinistä. Voidaan käyttää muita lysofosfatidyyliko-liineja, joissa on erilaisia asyyliryhmiä, samoin kuin lyso-yhdisteitä, jotka on tuotettu fosfatidyylietanoliamiineista, ja fosfatidihappoa, jolla on samanlaisia membraania modi-20 fioivia ominaisuuksia. Asyylikarnitiinit (esimerkiksi palmi-toyyli-DL-kanitiinikloridi) ovat eräs vaihtoehto.

Muita aineita, jotka voisivat olla sopivia, ovat mm. kela-toivat aineet (EGTA, EDTA, alginates), pinta-aktiiviset ·'' 25 aineet (erityisesti ionittomat materiaalit), asyyliglysero- ..; · lit, rasvahapot ja suolat, tyloksapoli ja biologiset deter- gentit, jotka luetellaan yhtiön SIGMA luettelossa, 1988, s.

« « · i4<<! 326-321. Sopivia voisivat olla myös aineet, jotka modifioi- •i* vat membraanin fluidisuutta ja läpäisevyyttä, kuten ena- 30 miinit (esimerkiksi etyylilasetoasetaatin fenyylialaniini-enamiini), malonaatit (esimerkiksi dietyleenioksimetyleeni-malonaatti), salisylaatit, sappihapposuolat ja analogit ja **1^ fusidaatit. Sopivia konsentraatioita voisivat olla konsent-

« I I

\ raatiot enintään 10 %.

35 ’· · Sama konsepti biotarttuvaan mikropalloseen tai mikropallosen ____: pinnalle sisällytetyn lääkkeen vapauttamisesta lisätyn far- • « · 13 107993 maseuttisen apuaineen kanssa pätisi järjestelmille, jotka sisältävät aktiivista lääkettä ja limakalvoa sulattavaa ainetta, peptidaasi-inhibiittoreita tai asiaankuulumatonta polypeptidisubstraattia yksinään tai yhdistelmänä. Erästä 5 sopivasti limakalvoja sulattavaa ainetta olisi tiolia sisältävät yhdisteet kuten N-asetyylikysteiini ja sen johdannaiset. Peptidi-inhibiittoreita ovat mm. aktinoniini, amasta-tiini, antipaiini, bestatiini, klooriasetyyli-HOLeu-Ala-Gly-NH2, diprotiini A ja B, ebelaktoni A ja B, E-64, leupeptii-10 ni, pepstatiini A, Fisforamioni, H-Thr-(tBu)-Phe-Pro-Oh, aprotiniini, kallikreiini, Inh. 1, kymostationi, bentsami-diini, kymotrypsiini Ing. 11, trypsiini Inh. 111-0. Sopivia konsentraatioita olisivat 0,01 - 5 %.

15 Tällä tavalla käytettäessä mikropallosten koko olisi edullisesti välillä 10 ja 100 μπι.

Mikropalloset voidaan antaa nasaalista reittiä hyvin tunnetuilla standardimenetelmillä kuten käyttämällä nasaalista 20 insufflaattorilaitetta. Esimerkkejä näistä on jo käytetty nasaaliseen antoon tarkoitettuihin kaupallisiin jauhejärjes-telmiin (esimerkiksi Fisons Lomudal-järjestelmä). Yksityiskohtia muista laitteista esiintyy farmaseuttisessa kirjallisuudessa (katso esimerkiksi Bell, A. Intranasal Delivery ·<·' 25 Devices, teoksessa Drug Delivery Devices Fundamentals and ..ί : Applications, Tyle P. (toimittaja), Dekker, New York, 1988).

• · · • · « · • · «

Erityisesti mikropallosia voidaan käyttää lääkkeenantojär-·· jestelmässä, kuten sellaisessa joka kuvataan yhdessä haetus-

MM

30 sa patenttihakemuksessamme PCT/GB88/00396. Mikropallosia 4 voidaan myös käyttää ilman parantavaa ainetta ja erityisesti lääkkeenvapautusjärjestelmässä, joka kuvataan yhdessähaetus-*!** sa patenttihakemuksessamme PCT/GB88/00836. Mikropallosten käyttö ilman parantavaa ainetta on erityisen sopivaa paran-35 tamaan biosaatavuutta systeemiseen vapautukseen tarkoite-: _/· tuilla peptidilääkkeillä, joiden suurin molekyylimassa on 6 000. Mikropalloset voidaan vapauttaa nasaalista reittiä la 1 07993 14 edellä kuvatulla tavalla.

Keksinnön esimerkkejä esitetään nyt viitaten oheisiin piirroksiin, joissa: 5

Kuvio 1 on kuvio lapasekoittimen yläpuolelta ja toiselta sivulta;

Kuvio 2 alapuolinen tasokuva kuvion 1 lapasekoittimesta.

10

Esimerkki 1

Valmistettiin amylodekstriinistä onttoja, ilmatäytteisiä mikropallosia seuraavalla menetelmällä.

15 Primäärisen emulsion formulointi

Valmistettiin 10-% geeli dispergoimalla 10 g amylodekst-riiniä (liukoista perunatärkkelystä) (Sigma Chemical Company) 100 ml:aan kylmää, tislattua vettä. Sitten dispersiota kuumennettiin kunnes dispersio muuttui läpinäkyväksi. Tämä 20 tapahtui noin 90 °C:ssa. Geeli sai jäähtyä samalla kun sekoitettiin magneettisekoittimella. Jäähtyneeseen geeliin lisättiin 30 ml perfluoriheksaania (95 %, yhtiö Aldrich Chemical Company, Gillingham, Dorset) ja homogenisoitiin 4 min ajan nopeudella 7 000 r/min.

25 ..i · Sekundäärisen emulsion muodostaminen 15 ml primääristä emulsiota lisättiin 500 ml:aan soijaöljyä • · · (J. Sainsbury plc) ja homogenisoitiin 3 min ajan nopeudella ·': 6 000 r/min.

• i · · :7: 30

Mikropallosten valmistaminen

Sekundäärinen emulsio siirrettiin kuumaan öljyhauteeseen (80 °C) ja kuumennusta jatkettiin sekoittaen nopeudella 1 500 r/min käyttäen 6-lapaista lapasekoitinta (kuvio 1). Emulsio "· 35 kuumennettiin nopeasti nopeudella 2 °C/min maksimibulk- kiemulsiolämpötilaan 100 °C, minkä jälkeen sen annettiin : jäähtyä. Sitten mikropalloset dehydratoitiin lisäämällä 200 15 107993 ml asetonia jatkaen samalla sekoitusta nopeudella 1 500 r/min.

Mikropallosten kerääminen 5 Mikropallonen/asetoni-dispersiota sentrifugoitiin 10 min ajan nopeudella 4 000 r/min. Pelletti kerättiin ja suspen-doitiin uudelleen asetoniin (Analar, Fisons, Loughborough). Sitten asetonisuspensio suodatettiin l-μιη lasikuitumik-rosuodattimen läpi, ja mikropalloset kerättiin kuivana kak-10 kuna suodatinkiekolle. Mikropalloskakku sai kuivua ilmassa ja varastoitiin kuivauskaapissa huoneenlämpötilassa. Mikropalloset voitiin pakastekuivata vaadittaessa tai olla pakas-tekuivaamatta.

15 Partikkelien koko oli 5 - 20 pm valomikroskoopilla mitattuna.

Esimerkki 2

Menetelmä perustuu öljy-vedessä-emulsion muodostamiseen.

20 Vesifaasi koostui amylodekstriinigeelistä, ja vedetön - eli öljyfaasi oli yhtä monista haihtuvista öljyistä. Valmistettiin 10-% amylodekstriinigeeli dispergoimalla peruna-amylo-dekstriiniä tai amylodekstriiniä (valmistettu Lintner-mene-telmällä) veteen, ja suspensio kuumennettiin 80 °C:seen ···' 25 kirkkaan geelin muodostamiseksi. Emulsion valmistuksessa ..i . voitiin käyttää lukuisia haihtuvia öljyjä. Näitä olivat mm.

dikloorimetaani (kp. 39 - 40 °C), periluoriheksaani (kp.

• « « 58 - 60 °C) , perfluorimetyylisykloheksaani (kp. 76 °C), Ί perfluoridimetyylisykloheksaani (kp. 101 - 102 °C). Öljyfaa- ;‘i'; 30 sin tilavuus oli alueella 5 - 20 % (tilavuus/tilavuus) emul siosta. Emulsioon lisättiin pinta-aktiivista ainetta Span 80 stabilointiaineena. Lopun tilavuudesta muodosti amylodekst-*”* riinigeeli. Emulsio homogenisoitiin työpöytämallia olevalla

Silverson-homogenisaattorilla nopeudella 5 000 - 8 000 r/min 35 huoneenlämpötilassa 2-5 min ajan. Emulsio kovetettiin kuu- ♦ · · ' mentamalla sekoittaen (1 500 r/min) maksimilämpötilaan 120 ____: °C. Lisättiin dehydratoivaa ainetta kuten isopropanolia, 16 107993 etanolia tai asetonia tai 20-% paino/tilavuus natriumsul-faattia (30 - 50 % kokonaistilavuudesta) mikropallosiin, jotka kerättiin sentrifugoimalla ja suodattamalla. Mikropal-losia varastoitiin kuivauskaapissa huoneenlämpötilassa, ja 5 partikkelihalkaisija määritettiin valomikroskopialla ja laserdiffraktometriällä.

Amylodekstriinigeeliin voitiin myös lisätä albumiinia (esimerkiksi ihmisen seerumi-, naudan seerumi- tai muna-albumii-10 nia) tai sen addukteja kuten HSA-PEG:tä (polyetyleeniglyko-li), HSA-PAA(polyamidoamidi)-PEG:tä. Valmistettiin albumiinin tai sen adduktien 10-% paino/tilavuus vesiliuoksia ja lisättiin amylodekstriinigeeliin muodostamaan 5 - 10 % gee-litilavuudesta. Sitten valmistusta jatkettiin edellä kuva-15 tulla tavalla.

Esimerkeissä 3-6 kuvataan onttojen tai ilmatäytteisten amylodekstriinimikropallosten valmistusta kaksoisdemulsiop-rosessia käyttämällä.

20

Primäärinen emulsio on öljy-vedessä-emulsiota, jossa öljy-faasi on haihtuvaa öljyä kuten perfluoriheksaania (kp. 58 -60 °C) ja vesi- eli jatkuva faasi on amylodekstriinigeeliä yhdistelmänä albumiinin kanssa, tai voidaan myös lisätä al-25 bumiiniaddukteja HSA-PEG(polyetyleeniglykoli) , HSA-PAA(po-

I I

1.;: lyamidoamidi) -PEG, Pluronic F-68. Voidaan käyttää myös muita #t|·* haihtuvia öljyjä kuten dikloorimetaani (kp. 39 - 40 °C) , : : perfluorimetyylisykloheksaani (kp. 76 °C), perfluoridimetyy- ·;· lisykloheksaani (kp. 101 - 102 °C) .

30 « > *

Esimerkki 3

Lisättiin 10 ml 1 - 3-% albumiinia 60 ml:aan jäähdytettyä 10-% amylodekstriinigeeliä. Lisättiin 20 - 40 ml haihtuvaa « « * öljyä (perfluoriheksaani) amylodekstrnniseokseen ja homo- i 35 genisoitiin 3 min ajan nopeudella 6 000 - 8 000 r/min. 15 ml emulsiosta lisättiin 500 ml:aan soijaöljyä K.p., joka sisäl- • « * si 5 ml vaahtoamisenestoaine poly(metyylifenyylisiloksaa- • * « · · 17 107993 nia). Sekundääristä emulsiota homogenisoitiin 3 min ajan nopeudella 6 000 - 8 000 r/min ja kovetettiin kuumentamalla kuumassa öljyhauteessa sekoittaen nopeudella 1 500 r/min maksimilämpötilaan 120 °C. Seos jäähdytettiin ja lisättiin 5 200 ml asetonia amylodekstriinimikropallosten dehydratoimi- seksi. Mikropalloset kerättiin sentrifugoimalla ja suodattamalla.

Esimerkki 4 10 Lisättiin 10 ml 1 - 3-% HSA-PAA-PEG:tä 60 ml:aan jäähdytettyä 10-% amylodekstriinigeeliä. Amylodekstriiniseokseen lisättiin 20 - 40 ml haihtuvaa öljyä (perfluoriheksaani; kp. 58 - 60 °C) ja homogenisoitiin 3 min ajan nopeudella 6 000 -8 000 r/min. 15 ml emulsiosta lisättiin 500 ml:aan soijaöl-15 jyä Kp., joka sisälsi 5 ml vaahtoamisenestoaine poly(metyy-lifenyylisiloksaania). Sekundääristä emulsiota homogenisoitiin 3 min ajan nopeudella 6 000 - 8 000 r/min ja kovetettiin kuumentamalla kuumassa öljyhauteessa sekoittaen nopeudella 1 500 r/min maksimilämpötilaan 120 °C. Seos jäähdy-20 tettiin, ja lisättiin 200 ml asetonia amylodekstriinimikropallosten dehydratoimiseksi. Mikropalloset kerättiin sentrifugoimalla ja suodattamalla.

Esimerkki 5 ·' 25 Lisättiin 10 ml 1 - 3-% HSA-PEG:tä 60 ml:aan jäähtynyttä ΙΟΙ,; . % amylodekstriinigeeliä. Amylodekstriiniseokseen lisättiin 20 - 30 ml haihtuvaa öljyä (perfluoriheksaania) ja homogeni- t « 1 : : soitiin 3 min ajan nopeudella 6 000-8 000 r/min. 15 ml emul- ·[· siota lisättiin 500 ml:aan soijaöljyä Kp., joka sisälsi 5 ml l»f» 30 vaahtoamisenestoaine poly (metyylifenyylisiloksaania) . Sekundääristä emulsiota homogenisoitiin 3 min ajan nopeudella 6 000 - 8 000 r/min ja kovetettiin kuumentamalla kuumassa r '!!! öl jyhauteessa sekoittaen samalla nopeudella 1 500 r/min maksimilämpötilaan 120 °C. Seos jäähdytettiin, ja lisättiin '·1" 35 200 ml asetonia amylodekstriinimikropallosten dehydratoimi- a · · *. 1 seksi. Mikropalloset kerättiin sentrifugoimalla ja suodatta- <t[.; maila.

«a « » i « · 18 107993

Esimerkki 6

Lisättiin 10 ml 1 - 3-% Pluronic F-68:aa 60 ml:aan jäähdytettyä 10-% amylodekstriinigeeliä. Amylodekstriiniseokseen lisättiin 20 - 40 ml haihtuvaa öljyä (perfluoridekaliinia) 5 ja homogenisoitiin 3 min ajan nopeudella 6 000 - 8 000 r/min. 15 ml emulsiota lisättiin 500 ml:aan soijaöljyä Kp., joka sisälsi 5 ml vaahtoamisenestoaine poly(metyylitenyy-lisiloksaania). Sekundääristä emulsiota homogenisoitiin 3 min ajan nopeudella 6 000 - 8 000 r/min ja kovetettiin kuu-10 mentamalla kuumassa öljyhauteessa sekoittaen samalla nopeudella 1 500 r/min maksimilämpötilaan 120 °C. Seos jäähdytettiin ja lisättiin 200 ml asetonia amylodekstriinimikro-pallosten dehydratoimiseksi. Mikropalloset kerättiin sentri-fugoimalla ja suodattamalla.

15

Esimerkeissä 7 ja 8 kuvataan albumiiniaddukteja sisältävien onttojen albumiinimikropallosten valmistus.

Esimerkki 7 20 Valmistettiin 60 ml albumiinin (HSA) 10-% vesiliuosta ja lisättiin 40 ml:aan haihtuvaa öljyä kuten perfluoriheksaa-nia. Seosta homogenisoitiin 3 min ajan nopeudella 6 000 -8 000 r/min työpöytämallia olevalla Silverson-homogenisaat-torilla. 5 ml polymetyylifenyylisiloksaania lisättiin 500 r 25 mitään soijaöljyä Kp. ja sekoitettiin läpikotaisin. 15 ml i.i l albumiiniemulsiota lisättiin soijaöljyyn ja homogenisoitiin « w'" 3 min ajan nopeudella 6 000 - 8 000 r/min. Emulsiota kuumen- ί : nettiin 15 min ajan öl jyhauteessa sekoittaen samalla lapa- *;· sekoittimella nopeudella 1 500 r/min maksimilämpötilaan 115 • 4 ** ,*T'. 30 °C. Jäähdyttämisen jälkeen seokseen lisättiin petrolieette- * riä, ja mikropalloset kerättiin sentrifugoimalla ja suodat- . tamalla.

• · ♦ f • f ·« f I f 4 * * \ Esimerkki 8 '1“'· 35 Valmistettiin albumiinin (HSA) 10-% vesiliuos, josta 5-10 *: % proteiinin kokonaismäärästä oli albumiiniadduktia kuten HSA-PEG (polyetyleeniglykoli) tai HSA-PAA(polyamidoamidi)- * · * t · · t * • * 19 107993 PEG. 60 ml albumiiniliuosta lisättiin 40 ml:aan haihtuvaa öljyä kuten perfluoriheksaania (kp. 58 - 60 °C) ja homogenisoitiin 3 min ajan nopeudella 6 000 - 8 000 r/min työpöy-tämallia olevaa Silverson-homogenisaattoria käyttäen. 5 ml 5 polymetyylifenyylisiloksaania lisättiin 500 ml:aan soija-öljyä K.p. ja sekoitettiin läpikotaisin. 15 ml albumiini-emulsiota lisättiin soijaöljyynb ja homogenisoitiin 3 min ajan nopeudella 6 000 r/min. Emulsiota kuumennettiin öljy-hauteessa sekoittaen samalla palasekoittimella 15 min ajan 10 nopeudella 1 500 r/min maksimilämpötilaan 115 °C. Jäähtymisen jälkeen seokseen lisättiin petrolieetteriä, ja mikropal-loset kerättiin sentrifugoimalla ja suodattamalla.

Voidaan käyttää myös muita haihtuvia öljyjä kuten dikloori-15 metaania (kp. 39 - 40 °C), perfluorimetyylisykloheksaania (kp. 76 °C), perfluoridimetyylisykloheksaania (kp. 101 - 102 °C) .

Esimerkki 9 20 Valmistettiin amylodekstriinistä kiinteitä mikropallosia seuraavalla menetelmällä.

Primäärisen emulsion formulointi

Valmistettiin 10-% tärkkelysgeeliä dispergoimalla 10 g amy-25 lodekstriiniperunatärkkelystä (Sigma Chemical Company) 100 ml:aan kylmää, tislattua vettä. Sitten dispersiota kuumen-nettiin kunnes dispersio muuttui läpinäkyväksi. Tämä tapah- • · · ···/ tui noin 90 °C:ssa. Geeli sai jäähtyä samalla kun sitä se- • · · ·*· koitettiin magneettisekoittimella. Jäähdytettyyn geeliin • · < ·...· 30 lisättiin 10 ml perf luoriheksaania (95-%, yhtiöstä Aldrich

Chemical Company, Gillingham, Dorset) ja homogenisoitiin 4 • · · : min ajan nopeudella 7 000 r/min tai ajettiin mikrofluidiso- iijan läpi.

i « i 35 Sekundäärisen emulsion muodostaminen • 15 ml primääristä emulsiota lisättiin 500 ml:aan soijaöljyä (J. Sainsbury plc) ja homogenisoitiin 3 min ajan nopeudella 6 000 r/min.

20 1 07993

Mikropallosten kovettaminen ja kerääminen suoritettiin esimerkissä 1 kuvatulla tavalla.

5

Esimerkki 10

Valmistettiin kiinteitä ihmisenseerumialbumiinimikropallosia kaksoisemulsiomenetelmää käyttäen. Mikropalloset olivat kiinteitä, ja keskihalkaisija saattoi vaihdella valmistus-10 olosuhteista riippuen välillä 1 ja 30 pm.

Primäärisen emulsion valmistus 10 ml perfluoriheksaania 20 ml 10-% ihmisen seerumialbumiinia (Albutein 25 %: Alpha 15 Therapeutics). Albumiiniliuos ja perfluoriheksaani sekoitettiin ja ajettiin 3 sykliä mikrofluidisoijän läpi, joka toimi paineessa 14000 psi (97 MPa). Jäällä pakattu jäähdytyssil-mukka oli asennettu varmistamaan, ettei emulsion lämpötila kohonnut yli 40 °C:seen. Lämpötilat 50 °C ja yli aiheuttivat 20 emulsion liiallista vaahtoamista ja anopeuttivat sen desta-bilisoitumista.

Sekundäärisen emulsion valmistus 15 ml primääristä emulsiota lisättiin 500 ml:aan soijaöljyä 25 ja homogenisoitiin 3 min ajan nopeudella 6 800 r/min.

•

Mikropallosten kovettaminen ja kerääminen • · · ··*/ Sekundäärinen emulsio siirrettiin öljyhauteeseen ja lämpöti- laa kohotettiin hyvin hitaasti (1 °C/min) . Emulsiota sekoi- • « · *...* 30 tettiin 6-lapaisella lapasekoittimella, jota käytettiin no- peudella 1 500 r/min. Sekoitinlapa sijaitsi niin, että pää • · · : oli 4 cm emulsion pinnan alapuolella. Emulsion lämpötila sai kohota 120 °C:seen, jossa sitä tasapainotettiin 20 min ajan.

t 35 Mikropallosten kerääminen • < Emulsio sai jäähtyä, ja lisättiin 200 ml petrolieetteriä.

Sitten seosta sentrifugoitiin 20 min ajan nopeudella 4 500 21 107993 r/min, ja pelletti kerättiin. Pelletti suspendoitiin uudelleen eetteriin ja ajettiin l-pm Fluoropore-suodattimen läpi. Suodatinkakku pestiin etanolissa ja asetonissa, vastaavasti. Sitten suspensio suodatettiin jälleen, ja suodatinkakku sai 5 kuivua ilmassa kuivauskaapissa huoneenlämpötilassa. Mikro-palloset voitiin vaadittaessa pakastekuivata tai olla pakas-tekuivaamatta.

ψ • · » · • · « « ♦ · t « < · • · « « · · • 1 · • · ·

Claims (13)

22 1 07993

1. Menetelmä kiinteiden mikropallosten tai kaasutäytteis-ten mikrokapselien valmistamiseksi, tunnettu siitä, että muodostetaan alkuperäisiä mikrokapseleita, jotka sisältävät 5 nestemäisen ytimen, ja poistetaan ainakin jonkin verran mainitusta nesteestä joko kiinteiden mikropallosten tai kaasutäytteisten mikrokapselien muodostamiseksi, edellyttäen, että kaasutäytteisiin mikrokapseleihin käytetty sei-nämänmuodostusmateriaali on joko (a) vesiliukoinen tärkke-10 lysjohdannainen, joka ei ole amfifiilista materiaalia eikä hydroksietyylitärkkelystä, tai (b) vesiliukoinen PEG-modi-fioitu materiaali, jolle ainakin yksi seuraavista kriteereistä pätee: (i) se ei ole amfifiilista materiaalia ja/tai (ii) se käsittää PEG-tärkkelyksen, PEG-tärkkelysjohdannais-15 ten tai PEG-albumiinin konjugaatteja; ja edellyttäen, että seinämänmuodostusmateriaali jokaisessa tapauksessa kykenee muuttumaan veteen liukenemattomaksi, kun mikropalloset tai mikrokapselit kerran on muodostettu.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että mikrokapseliseinämät kiinteiden mikropallosten muodostuksessa muodostetaan vesiliukoisesta tärkkelysjoh-dannaisesta tai PEG-modifioidusta materiaalista ja tehdään • : seuraavaksi veteen liukenemattomaksi . » i * : 25 •«* · • j.

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, tun- .*··. nettu siitä, että tärkkelysjohdannainen on amylodekstrii- niä. • « · ·

4. Jonkin patenttivaatimuksista 1-3 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että PEG-modifioitu materiaali on PEG-al- « · « bumiinin tai PEG-tärkkelyksen tai PEG-tärkkelysjohdannaisen konjugaatti. * ·

5. Jonkin edeltävistä patenttivaatimuksista mukainen me- • · netelmä, tunnettu siitä, että ydin on veteen sekoittuma-tonta öljyä. • · 107993

6. Patenttivaatimuksen 5 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että öljy on suhteellisen haihtuvaa ja poistetaan öljytäytteisistä kapseleista haihduttamalla.

7. Jonkin edeltävistä patenttivaatimuksista mukainen me netelmä, tunnettu siitä, että alkuperäiset mikrokapselit muodostetaan kaksoisemulsiomenetelmällä.

8. Jonkin edeltävistä patenttivaatimuksista mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että lisäksi kiinteät mikropal- 10 loset tai kaasutäytteiset mikrokapselit erotetaan mistä hyvänsä nestemäisestä väliaineesta ja kiinteät mikropalloset tai mikrokapselit pakastekuivataan.

9. Kiinteät mikropalloset, tunnetut siitä, että ne ovat 15 saatavissa jonkin patenttivaatimuksista 1-8 mukaisella menetelmällä, jossa seinämänmuodostusmateriaali on tehty liukenemattomaksi denaturoinnilla, kelatoinnilla tai oksas-tuksella.

10. Kaasutäytteiset mikrokapselit, tunnetut siitä, että ne ovat saatavissa jonkin patenttivaatimuksista 1-8 mukaisella menetelmällä.

. 11. Patenttivaatimuksen 9 mukaiset kiinteät mikropalloset 25 käytettäväksi vapautusjärjestelmissä. • · · · • · ·

12. Patenttivaatimuksen 10 mukainen kaasutäytteinen mikro-kapseli käytettäväksi diagnostisissa menettelytavoissa. 4« < < *·1 30

13. Patenttivaatimuksen 10 mukaisten kaasutäytteisten mik- rokapseleiden käyttö valmistettaessa koostumusta käytettä- • · « väksi menetelmässä, jossa muodostetaan diagnostinen kuva. t • · « 24 1 07993