FI101632B - Menetelmä Bordetella pertussis-toksiinin alayksikön analogien valmista miseksi ja niitä koodaavia rekombinantti-DNA-molekyylejä - Google Patents

Menetelmä Bordetella pertussis-toksiinin alayksikön analogien valmista miseksi ja niitä koodaavia rekombinantti-DNA-molekyylejä Download PDF

Info

Publication number
FI101632B
FI101632B FI892131A FI892131A FI101632B FI 101632 B FI101632 B FI 101632B FI 892131 A FI892131 A FI 892131A FI 892131 A FI892131 A FI 892131A FI 101632 B FI101632 B FI 101632B
Authority
FI
Finland
Prior art keywords
recombinant
toxin
subunit
subunits
analog
Prior art date
Application number
FI892131A
Other languages
English (en)
Swedish (sv)
Other versions
FI892131A0 (fi
FI892131A (fi
FI101632B1 (fi
Inventor
Iii Walter Neal Burnette
Original Assignee
Amgen Inc
Priority date (The priority date is an assumption and is not a legal conclusion. Google has not performed a legal analysis and makes no representation as to the accuracy of the date listed.)
Filing date
Publication date
Family has litigation
First worldwide family litigation filed litigation Critical https://patents.darts-ip.com/?family=26788722&utm_source=google_patent&utm_medium=platform_link&utm_campaign=public_patent_search&patent=FI101632(B) "Global patent litigation dataset” by Darts-ip is licensed under a Creative Commons Attribution 4.0 International License.
Application filed by Amgen Inc filed Critical Amgen Inc
Publication of FI892131A0 publication Critical patent/FI892131A0/fi
Publication of FI892131A publication Critical patent/FI892131A/fi
Application granted granted Critical
Publication of FI101632B1 publication Critical patent/FI101632B1/fi
Publication of FI101632B publication Critical patent/FI101632B/fi

Links

Classifications

    • CCHEMISTRY; METALLURGY
    • C07ORGANIC CHEMISTRY
    • C07KPEPTIDES
    • C07K14/00Peptides having more than 20 amino acids; Gastrins; Somatostatins; Melanotropins; Derivatives thereof
    • C07K14/195Peptides having more than 20 amino acids; Gastrins; Somatostatins; Melanotropins; Derivatives thereof from bacteria
    • C07K14/235Peptides having more than 20 amino acids; Gastrins; Somatostatins; Melanotropins; Derivatives thereof from bacteria from Bordetella (G)
    • AHUMAN NECESSITIES
    • A61MEDICAL OR VETERINARY SCIENCE; HYGIENE
    • A61PSPECIFIC THERAPEUTIC ACTIVITY OF CHEMICAL COMPOUNDS OR MEDICINAL PREPARATIONS
    • A61P31/00Antiinfectives, i.e. antibiotics, antiseptics, chemotherapeutics
    • AHUMAN NECESSITIES
    • A61MEDICAL OR VETERINARY SCIENCE; HYGIENE
    • A61PSPECIFIC THERAPEUTIC ACTIVITY OF CHEMICAL COMPOUNDS OR MEDICINAL PREPARATIONS
    • A61P31/00Antiinfectives, i.e. antibiotics, antiseptics, chemotherapeutics
    • A61P31/04Antibacterial agents
    • AHUMAN NECESSITIES
    • A61MEDICAL OR VETERINARY SCIENCE; HYGIENE
    • A61PSPECIFIC THERAPEUTIC ACTIVITY OF CHEMICAL COMPOUNDS OR MEDICINAL PREPARATIONS
    • A61P31/00Antiinfectives, i.e. antibiotics, antiseptics, chemotherapeutics
    • A61P31/12Antivirals
    • AHUMAN NECESSITIES
    • A61MEDICAL OR VETERINARY SCIENCE; HYGIENE
    • A61PSPECIFIC THERAPEUTIC ACTIVITY OF CHEMICAL COMPOUNDS OR MEDICINAL PREPARATIONS
    • A61P37/00Drugs for immunological or allergic disorders
    • A61P37/02Immunomodulators
    • A61P37/04Immunostimulants
    • AHUMAN NECESSITIES
    • A61MEDICAL OR VETERINARY SCIENCE; HYGIENE
    • A61KPREPARATIONS FOR MEDICAL, DENTAL OR TOILETRY PURPOSES
    • A61K39/00Medicinal preparations containing antigens or antibodies
    • A61K39/02Bacterial antigens
    • A61K2039/10Brucella; Bordetella, e.g. Bordetella pertussis; Not used, see subgroups
    • AHUMAN NECESSITIES
    • A61MEDICAL OR VETERINARY SCIENCE; HYGIENE
    • A61KPREPARATIONS FOR MEDICAL, DENTAL OR TOILETRY PURPOSES
    • A61K39/00Medicinal preparations containing antigens or antibodies
    • YGENERAL TAGGING OF NEW TECHNOLOGICAL DEVELOPMENTS; GENERAL TAGGING OF CROSS-SECTIONAL TECHNOLOGIES SPANNING OVER SEVERAL SECTIONS OF THE IPC; TECHNICAL SUBJECTS COVERED BY FORMER USPC CROSS-REFERENCE ART COLLECTIONS [XRACs] AND DIGESTS
    • Y02TECHNOLOGIES OR APPLICATIONS FOR MITIGATION OR ADAPTATION AGAINST CLIMATE CHANGE
    • Y02ATECHNOLOGIES FOR ADAPTATION TO CLIMATE CHANGE
    • Y02A50/00TECHNOLOGIES FOR ADAPTATION TO CLIMATE CHANGE in human health protection, e.g. against extreme weather
    • Y02A50/30Against vector-borne diseases, e.g. mosquito-borne, fly-borne, tick-borne or waterborne diseases whose impact is exacerbated by climate change

Landscapes

  • Health & Medical Sciences (AREA)
  • Chemical & Material Sciences (AREA)
  • Organic Chemistry (AREA)
  • Life Sciences & Earth Sciences (AREA)
  • General Health & Medical Sciences (AREA)
  • Medicinal Chemistry (AREA)
  • Chemical Kinetics & Catalysis (AREA)
  • General Chemical & Material Sciences (AREA)
  • Public Health (AREA)
  • Nuclear Medicine, Radiotherapy & Molecular Imaging (AREA)
  • Veterinary Medicine (AREA)
  • Pharmacology & Pharmacy (AREA)
  • Animal Behavior & Ethology (AREA)
  • Immunology (AREA)
  • Genetics & Genomics (AREA)
  • Communicable Diseases (AREA)
  • Proteomics, Peptides & Aminoacids (AREA)
  • Molecular Biology (AREA)
  • Oncology (AREA)
  • Gastroenterology & Hepatology (AREA)
  • Biochemistry (AREA)
  • Biophysics (AREA)
  • Bioinformatics & Cheminformatics (AREA)
  • Engineering & Computer Science (AREA)
  • Virology (AREA)
  • Preparation Of Compounds By Using Micro-Organisms (AREA)
  • Peptides Or Proteins (AREA)
  • Medicines Containing Antibodies Or Antigens For Use As Internal Diagnostic Agents (AREA)
  • Micro-Organisms Or Cultivation Processes Thereof (AREA)
  • Medicines Containing Material From Animals Or Micro-Organisms (AREA)
  • Medicines That Contain Protein Lipid Enzymes And Other Medicines (AREA)
  • Saccharide Compounds (AREA)

Description

1 101632
Menetelmä Bordetella pertussis-toksiinin alayksikön analogien valmistamiseksi ja niitä koodaavia rekombinantti-DNA-molekyylejä 5 Keksinnön tausta
Keksinnön kohteena on menetelmä Bordetella pertus-sis-bakteerin eksotoksiinin alayksikön SI polypeptidianalo-gin valmistamiseksi, jossa on paikkaspesifinen mutaatio luonnon aminohapposekvenssin väliini 7:n ja proliini 14:n 10 rajaamalla alueella siten, että analogi kykenee synnyttä mään toksiinia neutraloivia vasta-ainepitoisuuksia sen ollessa vapaa toksiinin reaktiivisuuteen liittyvästä entsyymiaktiivisuudesta. Keksintö koskee myös mainittuja analogeja koodaavien rekombinantti-DNA-molekyylejä.
15 Kyseinen keksintö tarjoaa Bordetella-eksotoksiinin
Sl-alayksikköanalogien korkean tason suoran rekombinantti-ilmaisun E. colissa ilman, että joudutaan turvautumaan fuusioihin heterologisten proteiinien osiin. Erityisesti alayksikköjen geenimanipuloidut modifikaatiot muodostavat luo-20 kan Bordetella-toksiinianaloaeia. jotka kykenevät synnyttä mään toksiinia neutraloivia vasta-ainepitoisuuksia ja jotka ovat oleellisesti vapaita reaktogeenisistä aineosista. Gee-nimanipuloituja alayksikköjä voidaan käyttää alayksikköro-kotteen tai -rokotteiden tuottamiseksi, jotka omaavat vas-25 tustuskykyä lisäävää (immunogeenistä) tehoa ja ovat oleel lisesti vapaita reaktogeenisistä aineosista.
Ilmaisulla Bordetella-eksotoksiini tarkoitetaan ryhmää toksiineja, joita koodaavat eri Bordetella-laiien geno-mit, kuten B. oertussiksen. B. parapertussiksen ja B. bron-30 chiseptican. Muita käytettyjä Bordetella-eksotoksiineia • merkitseviä ilmaisuja ovat pertussis- eli hinkuyskätoksiini (PTX), lymfosytoosia edistävä tekijä (LPF) ja saarekkeita aktivoiva proteiini (IAP).
Hinkuyskä on edelleen tärkeä lapsisairastuvuuden ja 35 -kuolleisuuden aiheuttaja useissa osissa maailmaa. Borde- 2 101632 telia pertussis -kokosolurokotteet ovat tarjonneet tehokkaan keinon tämän sairauden kontrollointiin. Näiden rokotteiden käyttö on kuitenkin ollut suorassa yhteydessä lieviin sivuvaikutuksiin, jolloin käyttöön on ajoittain liit-5 tynyt vakavampia, silloin tällöin kohtalokkaita neurologi sia sattumuksia.
Mittavia ponnistuksia on uhrattu yritykseen tämänhetkisiin rokotteisiin liittyviksi tiedettyjen haitallisten sivuvaikutuksien eliminoimiseksi. Nämä ponnistukset ovat 10 johtaneet soluttomien rokotteiden tuottamiseen ja testaa miseen sekä perustutkimuksessa pyrkimykseen kehittää turvallisempia rekombinanttituotteita. Rekombinantti-DNA-per-äisen rokotteen kloonaukseen ja kehittämiseen johtava k-riittinen ensimmäinen askel oli hinkuyskätoksiinioperonin 15 sekvenssointi ja sen jälkeinen yksittäisten alayksiköiden aminohapposekvenssien päätteleminen. (Locht, C. ja Keith, J.M., Science 232 (1986) 1258-1264; Locht et.ai.. Nucl.-
Acids Res . 14 (1986) 3251-3261; ja Nicosia et.ai.. Proc.-Natl.Acad.Sci. USA 83. (1986) 4631-4635) .
20 Nicosia et.ai. (Infect.Immun. 55 (1987) 963-967) osoittivat, että Bordetella pertussiksen kutakin alayksikköä SI, S2, S3, S4 ja S5 koodaava mRNA voitiin tehokkaasti transkriptoida kloonatuista geeneistä E. colissa. Vaikka he esittivät, että oli saatu natiivin hinkuyskätoksiinin poly-25 kistronilähetin voimakas transkriptio, suoraan ilmaisemalla tuotetut proteiinimäärät olivat hyvin alhaisia tai ei-todettavia. Lisäksi sittemmin syntetisoidut fuusioproteiinit eivät kyenneet synnyttämään minkäänlaista neutraloivaa tai suojaavaa immuunivastetta.
30 Barbieri et.ai. (Infect.Immun. 55 (1987) 1321-1323) : osoittivat SI-alayksikön ilmaisun fuusioproteiinina E. co lissa . Tämä fuusioproteiini sisältää β-galaktosidaasin ensimmäiset kuusi aminohappoa, viisi pUC18-polyliittäjän koodaamaa aminohappoa ja sen jälkeen SI-alayksikön aminohapot 35 2 - 235. SI-fuusioproteiini, jota muodostui pieniä määriä, 3 101632 omasi vain noin 25 % alkuperäisen tai natiivin hinkuyskä-toksiinin ADP-ribosyylitransferaasiaktiivisuudesta.
Loch et.ai. (yhteenveto, Modern Approaches to New Vaccines, Cold Spring Harbor Laboratory, Cold Spring Har-5 bor, New York, syyskuu 9-14, 1986) kykenivät ilmaisemaan fuusioproteiinin, joka sisälsi SI-alayksikön aminohapot 2 - 187. He ennustivat, että rakenne ei omaisi toksiiniak-tiivisuutta, koska he arvelivat siitä puuttuvan ADP-ribo-syylitransferaasiin liittyvän NAD-sitoutumiskeskuksen, jol-10 loin kyseisen entsyymiaktiivisuuden arvellaan olevan tok siinin reaktogeenisyydestä vastuussa. Myöhemmät kokeet tällä molekyylilla osoittivat tämän typistetyn lajin omaavan oleellisesti vähentymättömän entsyymiaktiivisuuden. Mikään alalla aiemmin tunnetuista alayksiköistä tai alayksikköana-15 logeista ei kykene synnyttämään toksiinia neutraloivia vas ta-ainepitoisuuksia ja niiltä puuttuu oleellisesti reakto-geenisyyteen liittyvä entsyymiaktiivisuus.
Lyhyt kuvaus piirroksista
Kuvio 1 on kaaviollinen esitys PTX-operonin kistro-20 nijärjestyksestä (alan tekninen taso, Locht ja Keith, supra) . Alueet, jotka on merkitty SI, S2, S4, S5 ja S3, o- soittavat kullekin näistä PTX-alayksiköistä esitetyn avoimen lukualueen. Juuri kutakin kistronia edeltävä mustattu alue merkitsee oletettua signaalisekvenssiä. Kustakin k-25 istroniyksiköstä välittömästi alavirtaan sijaitseva rest- riktioentsyymikeskus merkitsee tuota kistronia ilmaisuvek-toriin alakloonattaessa käytettyä alavirta-restriktiokes-kusta. Juuri kunkin signaalisekvenssialueen sisäpuolella sijaitsevaa restriktioentsyymikeskusta käytettiin ylävirta-30 restriktiokeskuksena alakloonattaessa täysimittainen kist- : roni ilmaisuvektoriin käyttäen tarkoituksenmukaista oligo- deoksinukleotidiliittäjää epäkypsän PTX-alayksikön tuottamiseksi ehyen signaalisekvenssin käsittävänä. Juuri kunkin kypsän PTX-alayksikön avoimella lukualueella sijaitsevaa 35 restriktioentsyymikeskusta käytettiin tarkoituksenmukaista « 4 101632 oligodeoksinukleotidiliittäjää käyttäen ylävirta-restrik-tiokeskuksena kistronin alakloonaamiseksi ilman koodattua signaalisekvenssiään metionyyli-kypsän PTX-alayksikön tuottamiseksi .
5 Kuvio 2 on SDS-polyakryyliamidigeeli ja Western blot rekombinantti-PTX-alayksiköistä. Vasemman puoleinen paneeli A on Coomassie Brilliant Blue -värjätty geeli rekombinantti -PTX-alayksiköistä, joita oli muodostunut mitattavia määriä; paneeli A oikealla on Western blot vastaavasta geelis-10 tä, jossa käytettiin kaniinin polyklonaal is ta PTX-vastaista yli-immuuniseerumia. Kaupallista hinkuyskätoksiinia sisältävät vyöhykkeet on merkitty PTX:llä. Nämä tulokset osoittavat, että rekombinantti- (r-) Siitä, S2:ta, S3:a jaS5:tä kutakin muodostui merkittäviä määriä. Western blot osoit-15 taa, että rSl on täysin prosessoitu esiproteiinilajistaan, rS2 ja rS5 ovat osittain prosessoituja ja rS3:a ei ole oleellisesti prosessoitu käytetyissä fermentointiolosuh-teissa; rS4:ää ei muodostunut riittävää määrää sen visu-alisoimiseksi. Paneeli B esittää tuotteita ilmaisusta me-20 tionyyli-kypsinä rekombinantti- (rm-) alayksiköinä. Näitä alayksiköitä rmSlita (ei esitetty) lukuunottamatta muodostuu merkittäviä määriä.
Kuvio 3 on Western blot, josta ilmenee ylävirran ei-koodisekvenssien vaikutus rS2-ilmaisuun. Kuvioon liittyvät 25 yksityiskohdat on esitetty tekstissä.
Kuvio 4 on autoradiokuva SDS-polyakryyliamidigeelis-tä, josta ilmenee rekombinantti-SI:n ADP-ribosyylitransfe-raasiaktiivisuus. Rekombinantti-SI (500 ng) , puhdistettu natiivi hinkuyskätoksiini (1 μg) ja reaktiopuskuri saatet-30 tiin yksittäin reagoimaan nauta-transdusiinin kanssa : [32P] NAD m läsnäollessa oleellisesti kuten kuvanneet Manning et.ai.. J.Biol.Chem. 259 (1984) 749-756; West et.ai..
J.Biol.Chem. 260 (1985) 14428-14430). Näytteet saostettiin kylmällä, 10-% : isella trikloorietikkahapolla, minkä jälkeen 35 sakoilla suoritettiin SDS-PAGE-ajo, josta otettiin sitten s 101632 autoradiokuva. 39 kilodaltonin kohdalla näkyvä radioaktiivinen nauha on ribosyloitu transdusiini-alayksikkö. Vyöhyke A on reaktiopuskurikontrolli; vyöhyke B on natiivi PTX; vyöhyke C on rSl.
5 Kuvio 5 on graafinen esitys radioimmuunimääritykeis tä, ja siitä ilmenee rSl- ja rS4-alayksiköiden immunogee-nisyys hiirissä. Hiiriä yli-immunoitiin rekombinantti-Slrllä, metionyyli-rS4:llä, natiivilla hinkuyskätoksiinilla (PTX:llä), kaupallisella hinkuyskärokotteella tai täyteai-10 neella (NMS) jotkut valmisteet sisälsivät täydellistä
Freundin tehostetta (CFA:ta). Kerättyjen seeruminäytteiden laimennoksista määritettiin niiden PTX-vastainen tiitteri kiinteäfaasiradio-immuunimäärityksissä.
Kuvio 6 on graafinen esitys, josta ilmenee rSl:n ja 15 rS4:n immuunisuojapotentiaali hiirille B. pertussis -her- kistettä i.c. vastaan. Kuvioon liittyvät yksityiskohdat on esitetty tekstissä.
Kuvio 7 on pPTXSl(6A-3/4-1) ilmaisemalla saadulle rSl-mutantille päätelty aminohapposekvenssi.
20 Kuviot 8A ja 8B ovat graafisia esityksiä rekombi- nanttianalogi-Sl:n ADP-ribosyylitransferaasi- ja NAD-gly-kohydrolaasiaktiivisuuksista.
Kuvio 9 on autoradiokuva puhdistettujen Sl-alayksik-köproteiinien SDS-polyakryyliamidigeelistä.
25 Kuvio 10 on autoradiokuva natiivista, ei-pelkistä- västä, ei-denaturoivasta polyakryyliamidigeelistä, joka saatiin natiivi B-oligomeeri joko rekombinantti-Sl/1:een tai rekombinantti-Sl/1-4:ään yhdistämällä saaduille holo-toksiineille.
30 Kuvio 11 on valokuva soluyksikerroksista, joista etsittiin valomikroskoopilla solurykelmiä.
Keksinnön yhteenveto
Kyseinen keksintö tarjoaa rekombinantti-DNA-molekyy-lin, jolle on tunnusomaista että se koodaa Bordetella per-35 tussis-bakteerin eksotoksiinin alayksikön SI analogia, jos- 6 101632 sa on paikkaspesifinen mutaatio luonnon aminohapposekvenssin väliini 7:n ja proliini 14:n rajaamalla alueella siten, että analogi kykenee synnyttämään toksiinia neutraloivia vasta-ainepitoisuuksia sen ollessa vapaa toksiinin reaktii-5 visuuteen liittyvästä entsyymiaktiivisuudesta. Keksinnön mukaiselle menetelmälle tällaisten analogien valmistamiseksi on tunnusomaista se, mitä patenttivaatimuksessa 4 esitetään.
Polypeptidi-SI-alayksikkö, tai sen alayksikköanalo-10 git, käsittävät tärkeän epitoopin, jonka tiedetään olevan tärkeä hinkuyskätoksiinin myrkkyvaikutuksien vastaisen immuunisuojan muodostuksessa. Toksiinia neutraloivat pitoisuudet vasta-aineita tarjoavat immuunisuojan hinkuyskätoksiinin myrkkyvaikutuksia vastaan. Paikkaspesifisen muta-15 toinnin tuloksena saadaan Sl-alayksikköanalogi, joka on entsymaattisesti oleellisessa mielessä inaktiivinen.
Geenimanipuloitu Bordet el la-eksotoksiinin SI-alayksikkö, ja tämän alayksikön analogit, ovat rekombinantti-DNA-pohjaisia alayksikkörokotemateriaaleja, jotka soveltu-20 vat hinkuyskäsairauden ennaltaehkäisyssä käytettäviksi. Sl- alayksiköstä ja sen analogeista voidaan saada rokotetuot-teita, jolloin niitä käytetään joko yksinään tai yhdistettyinä alayksiköihin S2, S3, S4 ja S5 tai niiden seoksiin. Alayksiköt S2, S3, S4 ja S5 voidaan puhdistaa B. per-25 tussiksesta tai ne voidaan saada rekombinaatiotekniikkaa k- äyttäen fuusio- tai ei-f uusiotuotteina. Bordetella-eksotok-siinin alayksiköiden S2, S3, S4 ja S5 voimakkaaseen rekom-binantti-ilmaisuun on päästy E. colissa myös suorilla, ei-fuusiomenetelmillä. Vaihtoehtoisia rekombinantti-isäntiä, 30 mukaanlukien hiivat, esimerkiksi S. cerevisiae. sekä bak- : teeriorganismit, esimerkiksi Salmonella tvphimurium tai tvohi. Bacillus sp. . sekä virukset, esimerkiksi lehmänrok-kovirus, voidaan käyttää näiden alayksikköanalogien ilmaisemiseksi .
101632
Yksityiskohtainen kuvaus Jäljempänä kuvataan kaikkien rokotteen tuottamiseksi välttämättömien PTX-alayksiköiden voimakkaan suoran rekom-binantti-ilmaisun. Lisäksi Sl-alayksikköanalogit omaavat 5 biologista aktiivisuutta, joka on erittäin immunogeenistä sekä oleellisesti vapaata reaktogeenisistä ainesosista, jolloin nämä ainesosat ovat toksiinimolekyylin myrkyllisyyteen ja reaktogeenisyyteen liittyviä entsymaattisia aktiivisuuksia sekä B. pertussiksen ulkoisia ainesosia (esim. 10 endotoksiini), joita tavattaisiin B, pertussis -soluista uutetuissa rokotemateriaaleissa ja joiden tiedetään olevan reaktogeenisiä. Yksinään käytetyistä tai muihin PTX-alayk-siköihin yhdistetyistä SI-analogeista voidaan saada rokote-tuotteita, jotka ovat tehokkaita ja jotka alentavat huomat-15 tavasti ei-modifioiduissa natiiveissa tai rekombinaatiotek- niikalla saaduissa alayksiköissä esiintyvistä reaktogeenisistä ainesosista aiheutuvien sivuvaikutuksien esiintymis-todennäköisyyttä.
Bordetella pertussis -toksiinin kukin yksittäinen 20 alayksikkö SI, S2, S3, S4 ja S5 alakloonattiin ja ilmais tiin yksittäin suoraan E. colissa. Signaalisekvenssillä on ilmeisesti tärkeä osa rekombinantti-Sl:n (rSl:n) ilmaisussa. Signaalipeptidin puuttuessa E. colissa saatiin ilmaistuksi mitättömiä määriä rSlrtä. Jos esiproteiini käsittää 25 joko SI-alayksikön natiivin johtosekvenssin tai synteetti- sen johtosekvenssin, saadaan voimakas ilmaisu, joka on 10-30 % kokonaissoluproteiinista. Fermentoitaessa rSl:n ilmaisevia soluja tuotantomittakaavassa eräsyötöllä toimivassa 10 litran fermentorissa saatiin (ei-optimoidun ilmaisutason 30 ollessa 8 mg S1/0D-L) rSl:n lähes täydellinen proteolyytti- nen prosessointi sen kypsäksi muodoksi, kuten on esitetty kuviossa 2 . Fermentoitaessa ilmaisusoluja laboratoriomittakaavassa muodostui epätäydellisesti prosessoitua Sl:tä; sekä esiproteiinia että kypsää proteiinia todettiin solujen 35 logaritmisen kasvuvaiheen päätyttyä. Se, ettei synteetti- • 8 101632 nen, E. colissa lohkeava johtosekvenssi kyennyt parantamaan signaalin prosessointia, viittasi siihen, ettei epätäydellinen lohkeaminen ole seurausta siitä, että E. coli -joh-tosekvenssipeptidaasit tunnistivat epäyhteensopivalla ta-5 valla B. pertussiksen proteolyyttisiä lohkaisukeskuksia.
Se, ettei prosessointiestettä onnistuttu poistamaan, joko lisäämällä signaalipeptidaasin synteesiä käyttämällä soluja, jotka oli yhteistransformoitu voimakkaasti E. coli -johtopeptidaasin ilmaisevalla plasmidilla, tai alentamalla 10 Sl-ilmaisutasoa käyttämällä alhaisen kopioluvun omaavaa vektoria, osoitti, ettei ongelmana ole lohkeamisreitin kyllästys. Nämä tulokset osoittavat, että vierasproteiinien translaation jälkeistä prosessointia E. colissa säätelevät mahdollisesti kasvavan solun fysiologiseen tilaan liittyvät 15 mekanismit, joista olla huonosti perillä.
PTX-alayksiköt S2, S3, S4 ja S5 ilmaistiin vastaavalla tavalla E. colissa. kuten esitetty kuviossa 2. Samoin kuin rekombinantti-Sl, rS2-, rS3- ja rS5-alayksiköt vaikuttivat osoittavan epätäydellistä prosessointia laborato-20 riomittakaavassa. Koska rSl voitiin saada täysin prosessoi tuna tuotantomittakaavassa, samankaltaisia fermentoin-tiolosuhteita voidaan käyttää muiden alayksiköiden saamiseksi täysin prosessoidussa muodossa. Vastakohtaisesti rSl:een nähden rS4-alayksikkö voitiin ilmaista korkeina 25 pitoisuuksina kypsänä metionyylipolypeptidinä, jolloin sitä ei kuitenkaan ollut todettavissa ilmaistaessa se natii-veine johtopeptidisekvensseineen. Alayksiköt S2, S3, S4 ja S5 kukin on nyt ilmaistu kypsinä metionyylipolypeptideinä. Näiden molekyylien aminohappoanalyysi osoittaa, että kusta-30 kin lajista (S4:ää lukuunottamatta) heterologisen (ei-na- tiivin) metionyylijäännöksen poistaa oleellisesti solun metioniaminopeptidaasi, jolloin saadaan natiivin sekvenssin omaavia täysin kypsiä proteiineja. Metionyylijäännös ei tule oleellisesti poistetuksi rekombinantti-S4 :stä soluent-35 syymin aminopäätytunnistussekvenssin epäyhteensopivuuden 9 101632 johdosta. Kaikki nämä rekombinanttiproteiinit otettiin talteen solun sisäisinä kappaleina lyysin läpikäyneistä soluista. Alayksiköiden todettiin SDS-PAGEajossa omaavan oleellisesti alkuperäisiin natiiveihin alayksiköihin nähden 5 identtiset kulkeutumiskuviot tai reagoivan Western blot - määrityksissä monoklonaalisen ja polyklonaalisen tok-siinivastaisen seerumin kanssa. Kuten esitetty kuviossa 2, alayksiköiden SI, S2, S3, S4 ja S5 voimakkaaseen rekom- binantti-ilmaisuun E. colissa päästään käyttäen suoria, ei-10 fuusiomenettelyitä.
Vaikka vaihtoehtoisia menetelmiä ja materiaaleja voitaisiin käyttää kyseisen keksinnön käytännössä, seuraa-vaksi selostetaan edulliset menetelmät ja materiaalit. Kaikki tästä eteenpäin referoidut viitteet sisällytetään 15 tähän viitteinä.
Materiaaleja ja menetelmiä alayksiköiden SI, S2, S3, S4 ja S5 rekombinantti-ilmaisua varten
Materiaalit. DNA:ta modifioivat entsyymit hankittiin valmistajilta New England Biolabs (Beverly, MA), Bethesda 20 Research Laboratories (Gaithersburg, MD) , Boehringer Mann heim Biochemicals (Indianapolis, IN) ja International Biotechnologies, Inc. (New Haven, CT); entsyymejä käytettiin valmistajien ohjeiden mukaan. Kaikki kemikaalit ja biokemi-kaalit olivat analyysipuhdasta reagenssilaatua. Puhdistettu ; 25 hinkuyskätoksiini PTX hankittiin valmistajalta List Biolo gical Laboratories, Inc. (Campbell, CA) . Synteettiset oli-gonukleotidit syntetisoitiin Caruthersin mukaan (kirjassa Chemical and Enzymatic Synthesis of Gene Fragments, H.G. Gussen ja A. Lang (toim.), Verlag Chemie, Weinheim, Länsi-30 Saksa, 1982, ss. 71-79). Täydellisen PTX:n vastainen kanii nin vastaseerumi tuotettiin valmistajalla Antibodies, Inc.
« : (Davis, CA) ja laitoksen NIAID Rocky Mountain Laboratory monoklonaaliset, natiivi-PTX:n alayksiköiden vastaiset vasta-aineet tuotettiin vakiomenetelmillä (Kohler ja Milstein, 35 Nature 256 (1975) 495-497; Nowinski et.ai. . Virology 93 * · 10 101632 (1979) 111-126). Radiojodattu proteiini-A ja kaniinin hii-rivastainen IgG hankittiin valmistajalta New England Nuclear (Wilmington, DEL). Monoklonaalinen SI-vastainen vasta-aine IB7 (Saton et.ai.. Infect.Immun. 55 (1987) 909-5 915 kuvaaman mukaan) oli lahja H. Satolta, NIH, Keyolle,
Japani.
Plasmidit ia bakteerikannat. PTX-operonin sisältävää plasmidia pPTX42 on kuvattu (katso Locht ja Keith, suora ja Locht et.ai.. suora). Ilmaisuplasmidit pCFM1036, pCFM1146, 10 pCFM1152 ja pCFM1156 muodostettiin laitoksessa Amgen.
Yksityiskohtainen kuvaus Amgenin ilmaisuvektorijärjestelmästä on esitetty EP-hakemusjulkaisussa n:o 136 490, ja se sisällytetään tähän viitteenä. Tällaiset plasmidit voivat sisältää indusoitavan promoottorin, synteettisen 15 ribosomisitoutumiskeskuksen, kloonausrykelmän, plasmidin toisiintumisalkukohdan, transkription lopetuskohdan, plasmidin kopiolukua säätäviä geenejä ja kanamysiiniresistens-sigeenin. Saadut plasmidit eroavat toisistaan lukuisissa suhteissa. Plasmidi pCFM1036 voidaan saada pCFM836:sta (EP-20 hakemusjulkaisu n:o 136 490) substituoimalla yksittäisten
Aatll- ja EcoRI-restriktiokeskuksien välissä sijaitseva ja synteettisen PL-promoottorin sisältävä DNA-sekvenssi seu-raavalla oligonukleotidilla:
: 25 Aatll EcoRI
5' . CATCGATTCTAG 3 '
3' TGCAGTAGCTAAGATCTTAA
30 Plasmidi ei sisällä restriktiorykelmää edeltävää indusoi tavaa promoottoria. Plasmidi pCFM1146 voidaan saada pCFM-’ · 83 6:sta substituoimalla pieni, yksittäisten Clal- ja Xbal- restriktiokeskuksien välinen DNA-sekvenssi seuraavalla oligonukleotidilla : h 101632
Clal Xbal 5 ’ CGATTTGATT 3 ' 3· TAAACTAAGATC 5' 5 ja tuhoamalla läsnä olevat kaksi endogeenistä Ndel-restrik-tiokeskusta täyttämällä päädyt T4-polymeraasientsyymiä käyttäen ja sen jälkeen ligatoimalla tylpät päädyt. Plas-midi ei sisällä välittömästi restriktiorykelmää edeltävää 10 synteettistä ribosomisitoutumiskeskusta. Plasmidi pCFM1156 voidaan saada pCFM1146:sta substituoimalla pieni, yksittäisten Xbal- ja Kpnl-restriktiokeskuksien välinen DNA-sekvenssi seuraavalla oiigonukleotidillä: 15 Xbal Kpnl 5' CTAGAAGGAAGGAATAACATATGGTTAACGCGTTGGAATTCGGTAC 3' 3' TTCCTTCCTTATTGTATACCAATTGCGCAACCTTAAGC 5· 20 Plasmidi pCFM1152 voidaan saada pCFM1156:sta substituoimal la BglII:n ja Bglll:n välinen (248 emäsparin) DNA-fragment-ti, joka sisältää copB-promoottorin ja koodaa osaa copB-geenistä, vastaavalla, plasmidista pCFM512 peräisin olevalla DNA-fragmentilla (EP-hakemusjulkaisu n:o 136,490) . Tämän 25 plasmidin kopioluku on alhaisempi kuin pCFM1156:n.
Plasmidit pBR322, pUC18, pUC19 sekä fagit M13mpl8 ja M13mpl9 hankittiin laitoksesta Bethesda Research Laboratories. Plasmidi pTD125, joka sisältää E. coli -johtopepti-daasigeenin (Dale, T. J.Bacteriol. 143 (1983) 76-83) oli 30 lahja W. Wickneriltä (UCLA). E. coli-FM5-solut saatiin lai toksessa Amgen Inc., Thousand Oaks, CA, E. coli K-12 -kannasta C.F. Morrikselta (Bachmann et.ai.. Bacteriol.Rev. 40 (1976) 116-167) ja ne sisältävät integroituneena lambdafa-gin repressorigeenin, CI857 (Sussman et .ai. . C.R. Acad. -35 Sei. 254 (1962) 1517-1579). Yksittäisten alayksikköil- „ 101632 maisuplasmidien rakentamista kuvataan tässä. Vektorit tuotettiin, solut transformoitiin ja pesäkkeet valikoitiin va-kiomenetelmien mukaan (Maniatis et.ai.. Molecular Cloning: A Laboratory Manual, Cold Spring Harbor Laboratory, NY).
5 Analyyttiset menettelyt. DNA-sekvenssointi suoritet tiin primeri-laajennus, ketjupääty -menetelmällä (Sanger et,al.. Proc.Natl.Acad.Sei.USA 74 (1977) 5463-5467; Hei- decker et.ai.. Gene 10 (1980) 69-73). Proteiinien sekvenssianalyysit suoritettiin automaattista Edman-pilkkomista 10 käyttäen ABI 470A -kaasufaasimikrosekvenssoijalla (Hewick et.ai.. J.Biol.Chem. 256 (1981) 7990-7997; Hunkapillar et. -ai.. Meth.Enzvmol. 91 (1983) 399-413). SDS-polyakryyliami-digeelielektroforeesi (SDS-PAGE) suoritettiin kuten kuvannut Laemmli (Nature 227 (1970) 680-685), polypeptidit elu-15 oitiin polyakryyliamidigeeleistä Hunkapillarin et.ai. menetelmän mukaan (Meth.Enzvmol. 91 (1983) 227-236), ja
Western blot -määritykset suoritettiin kuten kuvannut Burnette (Analvt.Biochem. 112 (1981) 195-203) . Rekombinantti-proteiinin suhde kokonaissoluproteiiniin tai solunsisäisten 20 kappaleiden kokonaisproteiiniin määritettiin suorittamalla SDS-PAGE-ajo kokonaisten solujen lysaateista tai solun-sisäisiä kappaleita käsittävistä preparaateista, mitä seurasi värjääminen Coomassie Brilliant Blue R250 -valmisteella sekä sen jälkeen geelin pyyhkäisy integroivaa densito-. 25 metriaa käyttäen. NAD-glykohydrolaasi ja ADP-ribosyyli- transferaasi määritettiin kuten aiemmin kuvattu (Katada et.ai.. Proc.Natl.Acad.Sei.USA 79 (1982) 3129-3133; Lim et.ai.. J.Biol.Chem. 260 (1985) 2585-2588). CHO-solujen PTX-vastaisen morfologisen vasteen vähentäminen (Hewlett 30 et.ai.. Infect.Immun. 4 0 (1983) 1198-1203) eri rekombinant- tialayksikköpreparaattien vastaista vasta-seerumia käyttäen suoritettiin Gilleniuksen et.ai. (J.Biol. Stand. 13 (1985) 61-66) menettelyn mukaan.
Ilmaisuolasmidien rakentaminen. Kaikki plasmidit 35 rakennettiin sarjasta E. coli -vleisilmaisuvektoreita. jot- 13 101632 ka eroavat toisistaan kuten aiemmin kuvattu. Yksittäiset hinkuyskätoksiinialayksikköjen geenisegmentit eristettiin käyttäen alan teknisen tason mukaisessa kuviossa 1 esitettyjä restriktiokeskuksia; ylävirran restriktiokeskus oli 5 juuri alayksikön signaalipeptidin sisältävän muodon ilmai sun aloituskodonin sisäpuolella tai juuri alayksikön kypsän, prosessoidun muodon aminopäätyjäännöksen kodonin sisäpuolella alayksikköanalogin metionyyli-kypsän muodon ilmaisemiseksi. B-oligomeerin kokonaisuudessaan yhteisil-10 maisussa käytettiin yhdessä tapauksessa fragmenttia, joka sisälsi S2:n ylävirran ei-koodaavan alueen S3:n loppuun asti ja josta puuttui E. coli -ilmaisuvektorin synteettinen ribosomisitoutumiskeskus; toisessa tapauksessa S2:n ylävirran ei-koodaava alue poistettiin ja insertoitiin synteetti-15 nen E. coli -ribosomisitoutumiskeskus. Synteettisiä oli- gonukleotidiliittäjiä käytettiin geeni segment ti en insertoi-miseksi ilmaisuplasmideihin optimaaliselle etäisyydelle alavirtaan synteettisestä promoottorista ja ribosomisitou-tumiskeskuksesta. Ylävirtaliittäjät palauttivat kunkin gee-20 nin lukualueen joko takaisin alkuperäiseen aloituskodoniin, alayksikköesirakenteiden kyseessä ollen, tai kypsän aminopäädyn ensimmäiseen kodoniin; viimemainitut oligonuk-leotidit sisälsivät metionyylialoituskodonin. Joissakin tapauksissa kodonikäytäntöä modifioitiin taipumuksen toissi-25 jäisen rakenteen muodostukseen saatavien mRNA-sekvenssien 5'-päädyn vaiheilla vähentämiseksi. Esimerkiksi kyste-iinikodoni asemassa 3 Sl-alayksikön signaalialueella (Locht ja Keith, suora) substituoitiin seriinikodonilla haitallisten disulfidivuorovaikutuksien esiintymismahdollisuuden 30 eliminoimiseksi.
Sen jälkeen, kun E. coli FM5 -solut oli transformoitu eri plasmidirakenteilla ja maljoitettu kanamysiiniä sisältävään agar-agariin, valikoitiin tarkoituksenmukaiset määrät pesäkkeitä, jotka kopiomaljoitettiin ja joita kas-35 vatettiin pieninä nesteviljelminä ('minipreparaatti ') indu- 14 101632 soiden 42°C:ssa 4 tunnin ajan. Sitten minipreparaatit seulottiin valomikroskopiaa käyttäen bakteerisolujen sisältämiä solunsisäisiä kappaleita silmälläpitäen. Preparaatit, joissa näkyi selviä solunsisäisiä kappaleita, tunnistettiin 5 ja vastaavat pesäkkeet kopiomaljoista otettiin kolvimitta- kaavan (yksi litra) laboratoriofermentointiin, joka suoritettiin indusointilämpötilassa; jotkut preparaatit otettiin myöhemmin eräsyöttö-fermentointiin 10 litran teollisissa fermentoreissa. Kustakin fermentoinnista otettiin eri ajan-10 kohtina indusoinnin jälkeen näytteitä, joista etsittiin oikeaa PTX-alayksiköä SDS-PAGE-ajossa, jota seurasivat sekä Coomassie Brilliant Blue -värjäys että Western blot -määritys; blot -siirtokopiot saatettiin ensin reagoimaan tarkoituksenmukaisen monoklonaalisen vasta-aineen kanssa ja tu-15 lokset tutkittiin autoradiografisesti, minkä jälkeen ne saatettiin reagoimaan polyklonaalisen PTX-vastaisen seerumin kanssa ja otettiin jälleen autoradiokuva. Kustakin il-maisukloonista saadun plasmidin rakenne varmistettiin eristetyn plasmidin restriktiokartoituksella ja tuloksen oi-20 keellisuus todennettiin sekvenssoimalla liitosalue-DNA:t.
Rekombinantti-Sl:n ilmaiseminen. Indusoitaessa Sl-ilmaisuplasmidin (pPTXSl/1) sisältäviä E. coli -soluja 42°C:ssa eräsyötöllä toimivassa 10 litran fermentorissa tuotantomittakaavassa ne tuottivat pääasiassa noin 26 000 : 25 daltonin solunsisäistä proteiinia (kuvio 2A, vasen osa, vyöhyke rSl), joka kulkeutui SDS-PAGE-ajossa kuten alkuperäinen PTX-S1. Osittainen aminohapposekvenssianalyysi (5 kierrosta) vahvisti, että tämän polypeptidin aminopäätysek-venssi vastasi kypsälle SI-alayksikölle ennustettua (Locht 30 ja Keith, suora). Proteiini tunnistettiin immuunikemialli sesti Sl:ksi sen reaktiivisuudesta hiiren SI-vastaisen monoklonaalisen vasta-aineen kanssa Western blot -määrityksessä (kuvio 2A, oikea osa, vyöhyke rSl).
Todettakoon, että fermentoitaessa Sl-ilmaisusoluja 35 laboratoriossa yhden litran kolvimittakaavassa tuloksena is 101632 saatiin rSl-signaalipeptidin epätäydellinen lohkeaminen, ilmiö, joka todettiin myös ilmaistaessa muita PTX-alayksik-köjä E. colissa (katso alla). Yrityksiä tehtiin signaali-prosessoinnin kolvimittakaavassa havaitun molekyyliesteen 5 tunnistamiseksi suorittamalla sarja kokeita, jotka oli suunniteltu lisäämään esiproteiinin lohkeamisastetta: in-sertoitiin SI-geeni alhaisen kopioluvun omaavaan ilmai-suvektoriin, substituoitiin alkuperäinen Sl-signaalipeptidi synteettisellä, E. colissa lohkeavalla signaalisekvenssillä 10 (Picker et.ai.. Infect.Immun. 42 (1983) 269-275) sekä yh- teistransformoitiin alayksikön ilmaisevat solut E. coli -johtopeptidaasigeenin sisältävän ilmaisuplasmidin kanssa (Date, supra) tämän entsyymin konstitutiivisen tason nostamiseksi. Mikääm näistä lähestymistavoista ei johtanut mer-15 kittävään muutokseen signaalin lohkeamisessa. Sen sijaan fermentointiolosuhteiden vaihtaminen eräsyöttöprosessiksi johti esi-Sl:n prosessointiin sen oleellisesti täydelliseksi kypsäksi muodoksi.
Onnistuminen S4-alayksikön ilmaisemisessa kypsänä 20 metionyylipolypeptidinä (alla) kannusti käyttämään samaa menettelytapaa rSl:n kohdalla. Vastoin rS4-ilmaisua E. colissa kypsän metionyyli-Sl:n ilmaisu oli kuitenkin niin alhainen, että sen toteamiseksi tarvittiin Western blot -määritys. Sitä vastoin ilmaisemalla rSl sen alkuperäistä 25 signaalisekvenssiä käyttäen saatiin täysin prosessoitua polypeptidiä pitoisuuksina 10-30 % kokonaissoluproteiinis-ta. Kuten jäljempänä kuvataan, rSl:n kypsän aminopäädyn typistäminen rekombinaatiotekniikan keinoin saattaa johtaa hyvin voimakkaaseen ilmaisuun. Itse asiassa substituoimalla 30 kypsässä Sl-sekvenssissä esimerkiksi vain kaksi ensimmäistä jäännöstä (AspAsp) jäännöksillä MetVal saadaan metionyyli-r kypsän muodon merkittävä ilmaisu.
S2 :n, S3:n. S4:n ia S5:n ilmaiseminen. Toteutuskelpoisuuden tutkimiseksi PTX-S4-alayksikkö ilmaistiin ensin 35 kypsänä metionyyliproteiininaan ilman natiivia johtopepti- is 101632 diaan ja, kuten edellä kuvattu, sitä muodostui E. colissa korkeita pitoisuuksia (kuvio 2B, vasen osa, rmS4-vyöhyke). Vaikka sen kulkeutuminen SDS-PAGE-ajossa oli jonkin verran hitaampaa kuin ehjää toksiinia käsittävistä preparaateista 5 peräisin olevan S4:n, se omasi ennustetun mukaisen S4- aminohapposekvenssin. B. pertussiksesta HPLC:n avulla puhdistettu S4 osoittaa geelielektroforeesissa samaa hitaampaa kulkeutumista (Locht et.ai.. supra). Rekombinantti-S4 reagoi hyvin polyklonaalisen vastaseerumin kanssa Western blot 10 -määrityksissä (kuvio 2B, oikea osa, vyöhyke rmS4), mutta reagoi hitaammin monoklonaalisen S4-vasta-aineen kanssa.
Vastakkaisesti Sl:llä saatuihin tuloksiin nähden ilmaistaessa S4 natiiveine johtopeptidisekvensseineen (Locht ja Keith, supra) tuloksena oli ei-todettavia prote-15 iinipitoisuuksia (ei esitetty). Huomattakoon kuitenkin, että Nicosia et.ai. (suora) ennustavat toisen, kauempana ylävirran suunnassa sijaitsevan translaatioalkukohdan olevan läsnä; mahdollista on, että käyttämällä tätä lisäsek-venssiä S4-johtopeptidissä saataisiin paljon voimakkaampi 20 ilmaisu. Rekombinantti-S2, -S3 ja -S5 kukin ilmaistiin na tiiveine johtosekvensseineen (kuvio 2A, vyöhykkeet rS2, rS3 ja vastaavasti rS5); laboratoriomittakaavassa fermentoita-essa mikään näistä alayksiköistä ei tullut täysin prosessoiduksi, vaikka alustavissa tuotantomittakaavan fermen-25 tointikokeissa eräsyötöllä toimivaa prosessia käyttäen S2:n ja S5:n prosessointi parani selvästi. S2, S3 ja S5 kukin ilmaistiin myös E. colissa metionyyli-kypsinä muotoina, jolloin pitoisuudet olivat verrattavissa niiden natiiveja johtopeptideja käytettäessä saatuihin pitoisuuksiin (kuvio 3 0 2B, vyöhykkeet rmS2, rmS3 ja vastaavasti rmS5) . Kuten edel lä mainittu, solun metioniaminopeptidaasi prosessoi S2:n, - - S3:n ja S5:n heterologiset metioniinijäännökset ja tulok sena saadaan natiivin sekvenssin omaavia täysin kypsiä po-lypeptidejä.
35 B-oligomeerialayksiköitä (S2-S4-S5-S3) edustava po- lykistronisegmentti kokonaisuudessaan ilmaistiin PL-pro- 17 101632 moottorin kontrollin alaisena. Kuvio 3 havainnollistaa ylävirran ei-koodialueen vaikutuksia S2-alayksikön tuottoon. Yhdessä tapauksessa ilmaisuplasmidissa oli tallella Sl:n lopetuskodonin ja S2:n aloituskodonin välinen kistronien 5 välinen osuus kokonaisuudessaan (Locht ja Keith, supra), jolloin se ei kuitenkaan sisältänyt kaikissa muissa il-maisuplasmideissa käytettyä synteettistä ribosomisitoutu-miskeskusta. Tämän seurauksena syntetisoitui rekombinantti-S2:ta, joka vaikutti täysin prosessoidulta Western blot -10 määrityksessä S2-vastaista monoklonaalista vasta-ainetta käyttäen analysoituna (kuvio 3, vyöhykkeet D ja E) ; joskaan sitä ei ole esitetty, analyysi polyklonaalista vasta-ainetta käyttäen viittasi siihen, että myös muut B-oligomee-rialayksiköt prosessoitiin kypsiksi muodoikseen. Ei-koodaa-15 van kistronien välisen segmentin korvaaminen synteettisellä
Shine-Delgarno-sekvenssillä johti rS2-synteesin huomattavaan voimistumiseen (kuvio 3, vyöhykkeet B ja C); tämä materiaali on kuitenkin epätäydellisestä prosessoitu. Kunkin kistronin synteesin tehokkuus vaikuttaa suoraan verrannol-20 liselta kyseisen kistronin sijaintiin lähellä lähetin 5'- päätyä, eli S2>S4>S5>S3. Alustavassa kokeessa, jossa loput operonista sijoitettiin alavirtaan voimakkaasti ilmaisevasta SI-rakenteesta (katso edellä), tuloksena saatiin jokaisen alayksikön, mukaanlukien Sl:n, hyvin alhainen synteesi .· 25 sekä epätäydellinen prosessointi.
Rekombinantti-PTX-alavksiköiden ominaisuuksia. Prosessoiduista PTX-alayksiköistä vain hyvin vähän, jos yhtään, vaikuttaa erittyvän E. coli -soluista, vaikkakin löytyy joitain viitteitä siitä, että täysin prosessoitua 30 rSl:tä saattaa esiintyä solulimatilassa rajoitetussa mää- . rässä. Kustakin alayksiköstä valtaosa todettiin solunsisäi- sinä kappaleina, ja se muodosti 10-30 % kokonaissoluprote-iinista. Suorittamalla solulyysi ranskalaisessa paineken-nossa ja sitten sentrifugoimalla alhaisella nopeudella saa-35 tiin pellettifraktioita, jotka sisälsivät aina 65 %:iin asti proteiinistaan yksittäisinä alayksiköinä.
• .
ie 101632
Kaikki PTX-alayksiköt voitiin todeta Western blot -määrityksissä polyklonaalisella toksiinivastaisella kanii-niseerumilla (kuvio 2). Kuten edellä mainittu, alayksiköt rSl ja rS2 reagoivat hyvin spesifisten monoklonaalisten 5 vasta-aineiden kanssa Western blot -määrityksissä. Rekom- binantti-S4, joka valmistettiin metionyylipolypeptidinä, reagoi vähäisemmässä määrin S4-vastaisen monoklonaalisen vasta-aineen kanssa. S3- ja S5-alayksikkövastaisia mono-klonaalisia vasta-aineita ei ollut saatavana, joskin rS3 10 oli todettavissa Western blot -määrityksessä S2-vastaista monoklonaalista vasta-ainetta käyttäen sen ja S2:n välisen likeisen sekvenssihomologian ansiosta (Locht ja Keith, supra) .
Inkuboitaessa raaka-rekombinantti-rSl-preparaatteja 15 [32P]NAD:n läsnä ollessa CHO-soluista eristetyillä membraa- neilla noin 41 000 daltonin proteiini ADP-ribosyloitui, jolloin saatiin natiivin, ehyen PTX:n ribosyloimaan nähden identtinen tuote; tämän molekyylin arvellaan olevan adeny-laatti-syklaasikompleksin Ni-membraanisäätöproteiini (Bo-20 koch et.ai.. J.Biol.Chem. 258 (1983) 2072-2075; ja Hsia et.ai.. J.Biol.Chem. 259 (1983) 1086-1090). Rutiinimäärityksen suorittamiseksi ribosylaasin substraattina voidaan käyttää nautatransdusiinia (kuvio 4) , joka molekyyli on osoitettu hinkuyskätoksiinin katalysoiman ADP-riboosisiir-2 5 ron NADrstä vastaanottajaksi. (Manning et.ai., supra; West et.ai. suora). Tämä tulos varmistaa, että ADP-ribosyyli-transferaasiaktiivisuuden sijaintipaikka on toksiinin A-promoottorissa (Sl-alayksikkö), ja viittaa siihen, että B. pertussis -rekombinanttiproteiini laskostuu natiivia kol-30 miulotteista rakennettaan E. colissa läheisesti muistutta vaan muotoon. Lisäksi rekombinantti-SI osoitti NAD-glyko-hydrolaasiaktiivisuutta, joka niinikään paikannettiin A-promoottoriin. Hiiriä immunoitiin ja tehosteet annettiin ruiskuttamalla vatsaontelon sisäisesti rSl:tä epäpuhtaana, 35 solunsisäisistä kappaleista koostuvana preparaattina tai 19 101632 puhdistettua rekombinantti-metionyyli-S4:ää. Käytetty rSl-alayksikkömateriaali sisälsi sekä täysin prosessoitua po-lypeptidiä että ei-prosessoitua esiproteiinia likimääräisessä suhteessa 1:2; kyseisten kahden rSl-lajin suhteellis-5 ta immunogeenisyyttä ei tunneta. Seeruminäytteistä tutkit tiin kiinteäfaasi-RIA:n avulla toksiinin vastaisten vasta-aineiden läsnäolo (kuvio 5). Eläimet, joille annettiin re-kombinantti-Sl:tä osoittivat merkittävää toksiinivastaista vastetta riippumatta siitä, oliko immunointiannokset formu-10 loitu täydellistä Freundin tehostetta sisältäviksi. Rekom- binantti-S4, jota annettiin vain tehosteen sisältävässä muodossa, oli niinikään hyvin immunogeenistä tehosteen kanssa annettuun ehyeen toksiiniin ja kaupalliseen hinkuyskärokotteeseen verrattuna.
15 CHO-soluviljelmien käsittely ehyellä hinkuyskätok- siinilla johtaa 'rykelmä'-morfologiaan (Hewlett et.ai.. supra), joka on takautettavissa toksiinivastaisella seerumilla (Gellenius et.ai.. supra). Alustavissa kokeissa rSl-tai rS4-vastainen hiiriseerumi, joka valmistettiin kuten 20 edellä kuvattu ja jonka toksiinivastaisten vasta-aineiden tiitterit olivat suhteellisen korkeita, ei rutiininomaisesti kyennyt neutraloimaan CHO-solujen natiiville toksiinille tuottamaa vastetta.
Hiirien immuuni suojaus rekombinantti-Sl: tä käyttäen.
.. 25 Epäpuhtaalla rekombinantti-Sl:llä, puhdistetulla rekom- binantti-S4 :llä ja tarkoituksenmukaisilla verrokkimateriaa-leilla (katso edellä) immunoiduille hiirille annettiin ai-vojensisäisenä (i.c.) herkisteenä hiirille tauteja aiheuttavaa B. pertussis -kantaa 18323, ja määritettiin kuollei-30 suus 45 päivää eteenpäin herkisteen antamisesta (kuvio 6).
.· Hiiret immunoitiin 50 ^g:lla testattavaa valmistetta (100 * μΐ kaupallista hinkuyskärokotetta 1:35 laimennoksena) anta malla vatsaontelon sisäinen ruiske; niille annettiin tehosteena sama määrä 21 päivän kuluttua rokottamisesta, minkä 35 jälkeen siitä 7 päivän kuluttua annettiin i.c. herkisteenä « 20 101632 elävää B. pertussis -kantaa 18323 (3 x 104 organismia eläintä kohden). Vaikka suojamuodostusta ei aktiivisen ho-lotoksiinin puuttuessa rekombinanttipreparaateista odotettu, todettiin yllättävästi rSlillä immunoitujen eläinten e-5 loonjääntiaikojen kasvu verrattuna ei-immunoituihin verrok- keihin. Lisäksi tehosteen sisältävää rSl:tä saaneista hiiristä useilla oli täydellinen suoja herkistettä vastaan; tehosteen sisältävällä rS4:llä immunoidut hiiret - niiden osoittaessa tosin hyvää vasta-ainevastetta (katso kuvio 5) 10 - eivät olleet ei-immunoituja hiiriä paremmin suojattuja.
Toisessa alustavassa kokeessa vaikutti siltä, että tehosteen sisältävä rSl synnytti annosriippuvaisen suojan herkistettä vastaan. Epätäydellinen suoja i.c. herkistekokees-sa saattaa johtua aktiivisen holotoksiinin puuttumisesta 15 immunoivasta materiaalista; kuitenkin tässä alustavassa tutkimuksessa aikaansaatu suoja osoittaa, että rekombinant-ti-SI-proteiini tulee kyseeseen mahdollisena alayksikköro-kotemateriaalina. Myöhemmissä tutkimuksissa ei ole vahvistettu immuunisuojan muodostusta aivojensisäistä herkistä-20 mistä vastaan hiirille tauteja aiheuttavalla B. pertussis - kannalla 18323.
Sl-analogit i
Typistettyjä Sl-analogeja valmistettiin proteiini-manipuloinnin ja paikkaspesifisen mutageneesin menettely-25 tapoja käyttäen. Sl-molekyylin ADP-ribosyylitransferaasi- aktiivisuudelle välttämättömäksi alueeksi todettiin alue, jota rajaavat väliini 7 ja proliini 14. Antigeeninen epi-tooppi, joka sitoo hiirille passiivisen suojan toksiini-aktiivisuutta vastaan antavan monoklonaalisen vasta-aineen 30 (eli epitooppi, joka on mukana synnyttämässä suojavastet- .· ta), sijaitsee ainakin osittain väliini 7:n ja proliini ' 14:n, mainitut mukaanlukien, rajaamalla alueella. Mutatoi- taessa Sl-molekyyliä väliini 7:n ja proliini 14:n, mainitut mukaanlukien, rajaamalla alueella saatiin Sl:n analogimole-35 kyylejä, joilla ei ollut entsyymiaktiivisuutta, mutta joil- ^ 101632 la sen sijaan oli tallella kyseinen suojaepitooppi. Suoja-epitooppi on tärkeä hinkuyskätoksiinivastaisen immuunisuojan muodostuksessa. Väliini 7:n ja proliini 14:n rajaaman alueen modifioinnin, mukaanlukien yhden tai useamman 5 aminohapon korvaus ja/tai deletio, tuloksena saadaan Sl- analogituotteita, jotka kykenevät synnyttämään toksiinia neutraloivia vasta-ainepitoisuuksia ja ovat oleellisesti vapaita reaktogeenisistä ainesosista.
PTX-SI-geenin alakloonaus pUC18:aan. Plasmidi 10 pPTX42, ioka sisältää Bordetella pertussis -toksiini- (PTX- ) operonin kokonaisuudessaan, saatiin J. Keithiltä (NIAID, Rocky Mountain Laboratory) transformoituna JM109-soluihin. Bakteereja kasvatettiin ampisilliiniä sisältävässä L-lie-messä, minkä jälkeen plasmidi otettiin talteen ja puhdis-15 tettiin vakiomenetelmillä (Maniatis et.ai.. supra).
pPTX42 :sta eristettiin 792 bp:n DNA-fragmentti, joka sisälsi osan PTX-S1-geenistä (kistroni) (Locht ja Keith, supra) pilkkomalla plasmidia restriktioentsyymeillä Aval ja Xbal, minkä jälkeen suoritettiin akryyliamidigeelielektroforeesi 20 ja sitten kyseisen DNA-fragmentin eluointi geelistä. Tämä DNA-fragmentti alkaa Aval-keskuksesta, joka sijaitsee juuri esi-Sl-proteiinin avoimella lukualueella, ja päättyy Xbal-keskukseen SI:n lopetuskodonin kohdalla. Standardikloonaus-vektoria pUC18 pilkottiin myös Aval:llä ja Xbal:llä, ja .. 25 saatua pilkkomistuotetta käsiteltiin fosfataasilla. Pilkot tu pUC18-vektori ja pPTX42:n 792 bp:n DNA-fragmentti (Aval-Xbal) ligatoitiin toisiinsa T4-DNA-ligaasireaktiossa vakio-olosuhteissa. Ligatointiseoksella transformoitiin tuoreita, transformoitumiskelpoisia DH52-alfa-soluja, minkä jälkeen 30 transformantit valikoitiin ampisilliiniä ja Blue-gal -val- .* mistetta (Bethesda Research Laboratories, Gaithersburg, MD) sisältävissä L-liemi-agar-agar-maljoissa. Valittiin 12 valkoista pesäkettä, jotka kopiomaljoitettiin ja joita kasvatettiin toisaalta 2 ml:n nesteviljelminä. Soluista valmis-35 tettiin 'minipreparaatteja ' tavanomaisella alkalisella lyy- 22 101632 simenettelyllä, DNA pilkottiin Aval:llä ja Xbal:llä, minkä jälkeen pilkkomistuotteilla suoritettiin akryyliamidigee-lielektroforeesi.
rPTXSl-ilmaisuplasmidin pPTXSI/1 rakentaminen.
5 Plasmidista pPTX42 eristettiin 792 bp:n Aval-Xbal-frag mentti kuten aiemmin kuvattu. Escherichia coli -ilmaisup-lasmidit pCFM1156 ja pCFM1036 saatiin Charles F. Morrikselta, Amgen Inc., Thousand Oaks, CA. Plasmidia pCFM1156 pilkottiin restriktioentsyymeillä SstI ja Ndel, ja agaroo-10 sigeelistä eristettiin 1,8 kb:n DNA-fragmentti elektroelu- oimalla NA45-paperille (Schleicher & Schuell, Keene, N.H.) . Plasmidia pCFM1036 pilkottiin Sstl:llä ja Xbal:llä ja eristettiin vastaavasti 2,8 kb:n DNA-fragmentti . Kaksi toisiaan komplementoivaa oligodeoksinukleotidiliittäjäsäi ' että, jot-15 ka rekonstituoivat Sl:n avoimelta lukualueelta deletoidun osan, syntetisoitiin Caruthersin et.ai. (suora) aminofosfiinikemiaa käyttäen. Alkuperäinen aminohapposekvenssi säilyttäen synteettisen fragmentin sekvenssiä modifioitiin kodonikäytännön osalta lähetti-RNA:n mahdollisen 20 sekundaärirakenteen muodostumia todennäköisyyden vähentämi seksi; poikkeuksena tähän oli seriinikodonin sijoittaminen kysteiinikodonin aminohappojäännösasemassa n:o 2 tilalle esiproteiinisignaalisekvenssissä, jotta eliminoitiin esi-proteiinisignaalin ja kypsän proteiinin kahden kyste-25 iinijäännöksen asemissa 41 ja 199 väliset mahdolliset di- sulfidivuorovaikutukset. Tässä oligodeoksinukleotidiliittä-jässä oli pCFM1156:n käsittämään nähden sopiva Ndel-keskus, sekä Sl-geenin 792 bp:n DNA-fragment in Aval-keskukseen li-ga toi tavaksi sopiva Aval-pääty. Tämän oligodeoksinukleoti-30 din sekvenssi oli: .· 5' TATGCGTTCTAC 3' 3' ACGCAAGATGAGCC 5' pCFM1036:n 2,8 kb:n DNA-fragmentti, pCFM1156:n 1,8 kb:n 35 DNA-fragmentti, Sl-geenisegmentin sisältävä 792 bp:n DNA- fragmentti sekä oligodeoksinukleotidiliittäjä ligatoitiin toisiinsa T4-DNA-ligaasireaktiossa. Ligatoinnin jäi- 23 101632 keen FM6-soluja (jotka saatiin C.F. Morrikselta, Amgen Inc., Thousand Oaks, CA) transformoitiin ligatointiseoksel-la, minkä jälkeen ne maljoitettiin kanamysiiniä sisältävään L-liemi-agar-agariin. Valikoidut pesäkkeet kopiomaljoitet-5 tiin ja toisaalta niistä valmistettiin minipreparaatteja aikaiimenetelmän mukaan (Maniatis et.ai.. supra). Minipre-paraatti-DNA-näytteille suoritettiin restriktioentsyymikar-toitus, jolloin niiden todettiin käsittävän odotusten mukaiset DNA-restriktiofragmentit. Alue synteettisen liittä-10 jän alusta alkuperäisen SI-geenin avoimeen lukualueeseen analysoitiin DNA-sekvenssianalyysillä. Tämän plasmidin sittemmin suoritettu indusointi johti rekombinantti-Sl-prote-iinin voimakkaaseen ilmaisuun.
rPTXSl-ilmaisuplasmidin pPTXSI/2 rakentaminen.
15 Plasmidista pPTXSl/1 eristettiin 181 bp:n DNA-fragmentti pilkkomalla Acclrllä ja Sphl:llä; saatua DNA-fragmenttia puhdistettiin sitten polyakryyliamidigeelissä. Tämä DNA-fragmentti on SI-geenin vasemman puoleinen sisäosa. Käyttäen samoja menettelyjä geenin oikean puoleista loppuosaa 20 edustava 564 bp:n DNA-fragmentti eristettiin PTXSl:stä, joka oli kloonattu pUC18:aan. Tämä suoritettiin pilkkomalla kyseistä plasmidia Sphlrllä ja BamHI:llä, jolloin viimemainittu entsyymi leikkaa alavirtaan Sl-kloonauskeskuksesta (Xbal), pUC18-kloonausrykelmän alueella sijaitsevan BamHI-25 keskuksen kohdalta. Ilmaisuvektorista pCFM1156 eristettiin 1,8 kb:n ja 2,8 kb:n DNA-fragmentit pilkkomalla restriktio-entsyymeillä Ndel, SstI ja BamHI, minkä jälkeen DNA-fragment it eristettiin agaroosigeelielektroforeesin ja elekt-roeluution avulla. Syntetisoitiin oligodeoksinukleotidi-30 liittäjä; tämä kaksisäikeinen liittäjä käsittää sopivan ·' Ndel- ja Accl-päädyn ja sen sekvenssi on seuraava: 5· TATGGACGATCCACCTGCTACCGT 3’ 3' ACCTGCTAGGTGGACGATGGCATA 5’ 24 101632
Ligatointi suoritettiin vakiomenetelmien mukaan (Maniatis et. ai. . supra) käyttäen reaktiossa pPTXSl/l.-stä peräisin olevia 181 bp:n (Accl-Sphl) ja 564 bp:n (Sphl-Bam-HI) DNA-fragmentteja, pCFM1156 : sta peräisin olevia 1,8 kb:n 5 (Ndel-SstI) ja 2,8 kb:n (Sstl-BamHI) DNA-fragmentteja, oli- godeoksinukleotidiliittäjää ja T4-DNA-ligaasia. Ligatoinnin jälkeen seoksella transformoitiin tuoreita, transformoitu-miskelpoisia FM5-soluja. Valikoitiin kanamysiiniresistentit trans formant it, suoritettiin plasmidi-DNA:sta valmistettu-10 jen minipreparaattien restriktioentsyymianalyysit ja var mistuttiin rakenteesta liitoskohtien DNA-sekvenssianalyysien avulla.
pPTXSl/2:n Bal31-pilkkominen sekä typistettyjä Sl-qeeneiä käsittävien vektorien rakentaminen. Lähellä kypsän 15 Sl-molekyylin aminopäätyä sijaitsevien tärkeiden antigee nisten epitooppien ja entsyymiaktiivisuutta omaavien keskuksien analysoimiseksi tästä proteiinista valmistettiin typistettyjä versioita. Ilmaisuplasmidia pPTXSl/2 pilkottiin Ndel:llä ja käsiteltiin eksonukleaasilla Bal31 (IBI) 20 vakio-olosuhteissa ottaen eri ajankohtina näytteitä aina 110 minuuttiin asti. Bal31:tä inaktivoitiin 15 minuuttia 65°C:ssa, minkä jälkeen näytteitä analysoitiin silmälläpitäen matkan kasvamista elektroforeettisessa kulkeutumisessa agaroosigeelielektroforeesi-ajossa. 100 minuutin ja 110 25 minuutin ajankohtina otetut neste-eränäyttet yhdistettiin (fraktio A), ja loput näytteet yhdistettiin ja pilkottiin edelleen Bal31:llä; näytteitä otettiin eri ajankohtina aina 180 minuuttiin asti. Kun reaktio oli pysäytetty, näytteitä tutkittiin jälleen silmälläpitäen matkan pitenemistä elek-30 troforeettisessa kulkeutumisessa ja saatiin neljä uutta fraktiota (B, C, D ja E) . Kutakin näistä viidestä fraktiosta pilkottiin erikseen Sstl:llä ja agaroosigeeleistä eristettiin elektroeluoimalla 3-3,5 kb:n DNA-fragmentit.
Ilmaisuvektoria pCFM1156 pilkottiin Sstl:llä ja 35 Hpal:llä, ja eristettiin vastaavasti 1,8 kb:n DNA-frag- 25 101632 mentti. Yksittäiset, pPTXSl/2:sta peräisin olevat 3-3,5 kb:n DNA-fragmentit (Bal31 tylppä-Sstl) ligatoitiin tahollaan 1,8 kb:n DNA-fragmenttiin (Sstl-Hpal) T4-DNA-ligaasia vakio-olosuhteissa käyttäen. Tuoreita, transformoitumiskel-5 poisia FM5-soluja transformoitiin kullakin yksittäisellä ligatointiseoksella ja eristettiin kanamysiiniresistentit pesäkkeet. Kummankin fraktion A ja B typistelmätransforman-tit noukittiin talteen, minipreparaatteja indusoitiin 42°C:ssa ja preparaatteja tarkasteltiin valomikroskoopilla 10 solunsisäisten kappaleiden läsnäoloa silmälläpitäen. Näitä kappaleita sisältävistä preparaateista valmistettiin minipreparaatteja, pilkottiin Xbalrllä, minkä jälkeen DNA-in-serttien kokoa tutkittiin agaroosigeelielektroforeesissa. DNA-sekvenssointiin typistelmien rakenteen varmistamiseksi 15 valittiin 600 - 650 bp:n kokoalueella olevat näytteet. Il maistuilla rekombinanttiproteiineilla sittemmin suoritetut analyysit osoittivat, että Sl-molekyylin ADP-ribosyyli-transferaasiaktiivisuudelle välttämätön alue sekä suojavas-teen muodostukseen liittyvä epitooppi (eli antigeeninen 20 epitooppi, joka sitoo hiirille passiivisen suojan tok- siiniaktiivisuutta vastaan antavan monoklonaalisen vasta-aineen) sijaitsevat kypsässä molekyylissä väliini 7:n ja proliini 14:n rajaamalla alueella, mainitut mukaanlukien (täydellisen aminohapposekvenssin osalta katso Locht ja “ 25 Keith, supra). Vektorirakenteen ansiosta kaikki nämä Sl- molekyylin typistetyt versiot alkavat N-päädyssään sekvenssillä metionyylivalyyli, jota seuraa typistetty sekvenssi.
SI:n mutatointi . Väliini 7:n ja proliini 14 :n rajaaman alueen tarkaksi kartoittamiseksi sekä Sl-analogimole-30 kyylien tuottamiseksi, joilta puuttuu entsyymiaktiivisuus, vaikka niillä on tallella tämän alueen suojaepitooppi, re-kombinantti-SI-geeniä mutatoitiin. Suojaepitoopin säilymisen määrittelee reaktiivisuus monoklonaalisen vasta-aineen 1B7 suhteen. Tämä suoritettiin korvaamalla synteettisillä 35 oligodeoksinukleotidisegmenteillä jäännöksiä väliini 7 - 26 1 0 1 6 3 2 proliini 14 koodaava alkuperäinen alue. Nämä segmentit sisälsivät yhden tai kahden kodonin korvauksia alkuperäisen aminohapposekvenssin modifioimiseksi. Modifiointiin voidaan päästä tekemällä deletioita ja/tai korvauksia. Kyseiseen 5 keksintöön kuuluu yksittäisen emäksen modifiointi SI-analo gien haluttujen ominaisuuksien saamiseksi. Yksittäistä emästä voidaan modifioida aminohapposekvenssin modifioimiseksi. Alan ammattilaiset havaitsevat kuitenkin, että tilastollinen todennäköisyys genotyypin palautumiselle takai-10 sin villityypiksi on suurempi modifioitaessa yhtä emästä verrattuna vähintään kahden emäksen modifiointiin. Tämän vuoksi edullisessa suoritusmuodossa kuhunkin näistä ko-donimuutoksista kuului ainakin kahden emäksen korvaaminen kussakin kodonissa palautumisten tehokkuuden alentamiseksi . 15 Oligodeoksinukleotidiliittäjät syntetisoitiin Accl- ja
BspMII-koheesiopäädyt käsittäviksi ja ne sisälsivät alkuperäisen SI-sekvenssin, lukuunottamatta taulukon I liittäjä-kuvauksissa mainittuja kodonimuutoksia: «« * 27 101632
Taulukko I
rakenne: pPTXSl(6A-3/5-1) kodonimuutos: tyr8 - phe oligodeoksinukleotidiliittäj äsekvenssi: 5 5'ATTCCGCTATGACTCCCGCCCG 3' 3'AGGCGATACTGAGGGCGGGCGGCC 5' rakenne: pPTXSl(6A-3/4-1) kodonimuutos: arg9 - lys oligodeoksinukleotidiliittäj äsekvenssi: 10 5'ATACAAGTATGACTCCCGCCCG 3' 3'TGTTCATACTGAGGGCGGGCGGCC 5' rakenne: pPTXSl(6A-3/3-1) kodonimuutos: aspll - glu oligodeoksinukleotidiliittäj äsekvenssi: 15 5'ATACCGCTATGAATCCCGCCCG 3' 3'TGGCGATACTTAGGGCGGGCGGCC 5' rakenne: pPTXSl(6A-3/2-2) kodonimuutos: serl2 - gly oligodeoksinukleotidiliittäjäsekvenssi: 20 5'ATACCGCTATGACGGCCGCCCG 3' 3'TGGCGATACTGCCGGCGGGCGGCC 5' rakenne: pPTXSl(6A-3/1-1) kodonimuutos: argl3 - lys oligodeoksinukleotidiliittäj äsekvenssi: 25 5'ATACCGCTATGACTCCAAGCCG3' 3'TGGCGATACTGAGGTTCGGCGGCC 51 rakenne: pPTXSl(6A-3/8-1) kodonimuutos: tyr8 - leu ja arg9 - glu oligodeoksinukleotidiliittäjäsekvenssi: 30 5'ATTGGAATATGACTCCCGCCCG 3' ·; 3 ' ACCTTATACTGAGGGCGGGCGGCC 5' rakenne: pPTXSl(6A-3/7-2) kodonimuutos: arg9 - asn ja serl2 - gly oligodeoksinukleotidiliittäj äsekvenssi: 35 5'ATACAACTATGACGGCCGCCCG 31 3'TGTTGATACTGCCGGCGGGCGGCC 5' rakenne: pPTXSl(6A-3/6-1) ·, kodonimuutos: aspll - pro ja prol4 - asp : oligodeoksinukleotidiliittäj äsekvenssi : 40 51ATACCGCTATCCGTCCCGCGAC 3' 3'TGGCGATAGGCAGGGCGCTGGGCC 51 28 101632
Ilmaisuplasmidien rakentamiseksi seuraavat DNA-fragmentit eristettiin elektroeluoimalla agaroosigeeleistä: 1) 1824 bp:n DNA-fragmentti (AccI-SstI) pPTXSl(6A):-sta, plasmidista, joka rakennettiin kuten aiemmin 5 kuvattu ja joka ilmaisi rekombinantti-SI-analogi- molekyylin, josta aspartaatti 1 ja aspartaatti 2 ovat deletoituneet ja korvattu metionyylivalyylilia; 2) 3,56 kb:n DNA-fragmentti (Sstl-BspMII) pPTXSl(33- 10 B):stä, plasmidi, joka rakennettiin kuten aiemmin kuvattu ja joka ilmaisi rekombinantti-SI-analogin, josta 14 ensimmäistä aminohappojäännöstä ovat deletoituneet ja korvattu metionyylivalyylilla. Tässä nimenomaisessa geenirakenteessa tämän edestä lyhen-15 netyn mokekyylin tuottanut tylppäpääty-ligatointi loi uuden BspMII-keskuksen. Tämä restriktiokeskus, jota ei esiinny natiivissa Sl-kistroniyksikössä, mahdollisti suhteellisen lyhyiden, Accl- ja BspMII-koheesiopäädyt käsittävien oligonukleotidiliittä-20 jien käytön mutatoinnin suorittamiseksi.
Nämä kaksi DNA-fragmenttia ligatoitiin edellä kuvattuihin yksittäisiin oligodeoksinukleotidifragmentteihin tavanomaisissa ligatointiolosuhteissa. Näiden ligatointien tuloksena muodostui uusia SI-geenirakenteita: osa pPTXSl(-25 6A):sta, joka toi mukanaan ylävirtakodonit Accl- restriktiokeskukseen asti, synteettiset fragmentit, jotka toivat mukanaan erilaisia mutaatioita kodoneihin Accl-keskuksesta BspMII-keskukseen, sekä osa pPTXSl(33B):stä, joka toi mukanaan loput Sl-koodialueesta alavirtaan uudesta 30 BspMII-restriktiokeskuksesta. Ligatoinnin jälkeen kullakin seoksella transformoitiin erillisiä, tuoreita transformoi-tumiskelpoisia FM5-soluja käsittäviä preparaatteja. Valittuja transformantteja kasvatettiin minipreparaatteinä, ne indusoitiin tuottamaan rekombinanttiproteiinia ja solun-35 sisäisiä kappaleita sisältävät näytteet identifioitiin va- 29 1 0 1 6 3 2 lomikroskopilla. Näitä näytteitä fermentoitiin suuremmassa mittakaavassa (1-6 litraa) indusointilämpötilassa suurempien määrien kutakin rekombinanttianalogiproteiinia valmistamiseksi. Eristetyille solutahnooille suoritettiin lyysi 5 ranskalaisessa painekennossa, kun solut oli ensin uudel- leenlietetty tislattuun veteen, joka käsitti pitoisuuden 1 mM DTT. Näistä lysaateista eristettiin solunsisäiset kappaleet yksinkertaisen, alhaisella nopeudella suoritetun sent-rifugoinnin avulla. Nämä solunsisäisiä kappaleita sisältä-10 vät proteiinipreparaatit sisälsivät toisaalta vain 30 % ja toisaalta jopa 80 % rekombinanttiproteiinia. Kustakin preparaatista analysoitiin sen kyky sitoutua Western blot -määrityksessä (Burnette, supta) monoklonaaliseen vasta-aineeseen B2F8, joka on tutkimuksissamme typistetyillä Sl-analo-15 geilla tunnistetun dominoivan epitoopin vastainen vasta- aine, ja sen kyky sitoutua monoklonaaliseen vasta-aineeseen 1B76, jonka tiedetään passiivisesti suojaavan hiiriä aivo-jensisäisesti annettua tauteja aiheuttavaa B. pertussis -herkistettä vastaan (Sato et.ai.. supra). Näytteistä määri-20 tettiin niinikään ADP-ribosyylitransferaasiaktiivisuus.
Saadut tulokset on esitetty taulukossa 2.
Taulukko 2 vasta-ainesitoutuminen ADP-RT-aasi-nävte _B2F8_1B7_ aktiivisuus 25 - - - PTX (kaupp.) + + + rPTXS (pPTXSl/1) + + + pPTXSl(6A-3/1-1) + + + pPTXSl(6A-3/2-2) + + + -.n pPTXSl (6A-3/3-1) + + + pPTXSl(6A-3/4-1) + + pPTXSl(6A-3/5-1) + + + pPTXSl(6A-3/6-1) I. pPTXSl (6A-3/7-2) 35 pPTXSl (6A-3/8-1) 30 101632
Sl-analogi 4-1 (arg9 - lys) osoitti vain vähän tai ei laisinkaan transferaasiaktiivisuutta, jolloin reaktiivisuus neutraloivan monoklonaalisen vasta-aineen 1B7 suhteen oli kuitenkin tallella. Vain äärimmäisen pieniä määriä 5 entsyymiaktiivisuutta saatiin esiin lisäämällä 4-1-proteii- nin määrää määrityksessä (kuvio 8A); useaan kertaan toistetut määritykset viittasivat siihen, että Sl-analogin spesifinen ADP-ribosyylitransferaasiaktiivisuus oli alentunut ainakin kertoimen 5,000 mukaan. Yhden jäännöksen korvauksen 10 käsittäviin mutantteihin liityvän NAD-glykohydrolaasiaktii- visuuden määrityksessä (kuvio 8B) paljastui samankaltainen kuvio kuin saatiin arvioitaessa ADP-ribosyylitransfe-raasiaktiivisuutta. Sl-analogi 4-1 osoitti vain vähän tai ei laisinkaan glykohydrolaasiaktiivisuutta, mikä viittasi 15 tämän aktiivisuuden voimakkuuden alenemiseen ainakin ker toimen 50-100 mukaan.
Koska kloonin pPTXSl (6A-3/4-1) tuottama rekombinant-ti-Sl-analogimolekyyli, kuviossa 7 esitetyn mukaisesti, sekä sen modifikaatiot, kykenevät säilyttämään sitoutumisen 20 passiivisesti suojaavaan monoklonaaliseen vasta-aineeseen (eli kykenevät säilyttämään pääasiallisen suojaepitoopin) ja koska niistä puuttuu toksiiniaktiivisuuden pääasiallinen merkki (ADP-ribosyylitransferaasi), niillä on sovellutusmahdollisuuksia turvallisina, taloudellisina alayksikköro-’ 25 kotteina, joko yksinään tai muihin PTX-alayksiköihin yhdis tettynä. Kloonin pPTXSl(6A-3/4-1) tuottamat SI-analogit, joissa arginiinin 9 korvaa lysiini, havainnollistavat rSl-analogeja, jotka omaavat halutut, turvallisille alayksikkö-rokotteille välttämättömät ominaisuudet. Muut 6A-3/4-l-ana-30 logit voisivat sisältää esimerkiksi aspartyyliaspartyyli- jäännökset asemissa 1 ja 2, metionyyliaspartyyliaspartyyli-jäännökset asemissa 0, 1 ja 2, ja metionyylivalyyliaspar-tyylijäännökset asemissa 0, 1 ja 2.
Tämän hetkiset soluja sisältämättömät rokotteet si-35 sältävät SI-, S2-, S3-, S4- ja S5-alayksiköitä. Hinkuyskä- 31 101632 toksiinin nisäkässoluviljelmissä tuottamien morfologisten modifikaatioiden on viime aikoina osoitettu olevan Sl-ala-yksikön ominaisuus (Burns et.ai.. Infect.Immun. 55 (1-987) 24-28), vaikka tämä vaikutus on osoitettu vain B-oli-5 gomeerin läsnäollessa. Alustavat tässä kuvatut tutkimukset osoittavat sellaisen yhden alayksikön rokotteen toteutus-kelpoisuuden, joka hyödyntää rSl-analogeja, joilla on tallella pääasiallinen suojaepitooppi, mutta joilta puuttuu toksiiniaktiivisuus. Sl-analogeilla on niinikään sovelluit) tusmahdollisuuksia yhdistettyinä alayksiköihin S2, S3, S4 ja S5. Nämä alayksiköt saattavat lisätä Sl-vastaista immuunivastetta ja voivat sinänsä sisältää suojaepitooppe-ja. Tähän keksintöön kuuluu, että- Sl-alayksikköanalogeja sisältävät rokotteet voivat edelleen sisältää ainakin yhtä 15 sanottua Bordetella-eksotoksiinialayksikköä S2, S3, S4 tai S5 tai niiden seoksia. S2, S3, S4 tai S5 voivat olla B. pertussiksesta saatuja alayksiköitä tai geenimanipuloituja alayksiköitä ja niiden analogeja. Geenimanipuloituihin alayksikkötuotteisiin voi kuulua fuusioproteiineja ja ei- 20 fuusioproteiineja.
Seuraavassa osassa kuvattuja kokeita silmälläpitäen modifioimme ilmaisujärjestelmää Sl-alayksikköanalogin (S-1/1-4) tuottamiseksi, joka omaa arginiini9 - lysiini -korvauksen, mutta joka niinikään omaa aminopäädyssään natiivit 25 aspartyyliaspartaattijäännökset.
Sl/l-4-analogien ja Sl/l:n biologisen aktiivisuuden määritys
Natiivin sekvenssin omaava rekombinantti-SI-proteiini (Sl/l) ja analogi Sl/1-4 (kuten edellä kuvattu, sisäl-30 tää arg9 - lys -korvauksen sekä natiivin sekvenssin aspar- j tyyliaspartaatti-aminopäätyjäännökset) eristettiin erikseen
E. coli -tuottosoluista menettelyn mukaan, joka käsitti solujen rikkomisen, sentrifugoinnin, ureaan liuottamisen, ioninvaihtokromatografia-ajon sekä geelisuodatuskromatogra-35 fia-ajon. Solupastat lietettiin 25 mM Tris-puskuriin, pH
32 101632 8.5, ja lyysi tuotettiin korkean paineen avulla rikkomalla (ranskalainen painekenno). Lysaatit sentrifugoitiin ja ei-liukoiset pelletit, jotka sisälsivät rekombinantti-Sl-pro-teiinit, liuotettiin liuokseen, joka käsitti pitoisuudet 8 5 M urea, 25 mM Tris, pH 8,5. Kuparisulfaattia lisättiin pi toisuuteen 50 μΜ, minkä jälkeen seoksia sekoitettiin yön yli, jotta rekombinantti-Sl-proteiinien disulfidisidokset saattoivat muodostua. Seoksia laimennettiin vastaavalla tilavuudella liuosta, joka käsitti pitoisuudet 8 M urea, 25 10 mM natriumsitraatti, pH 3,8, minkä jälkeen ne panostettiin S-Sepharose- ('nopeavirtaus' -) kolonneihin, joita oli tasapainotettu pH 3,8:ssa 8 M urealiuoksessa. Kolonneja elu-oitiin käyttäen lineaarista natriumkloridigradienttia (0 -0,5 M) liuoksessa, joka käsitti pitoisuudet 8 M urea, 12,5 15 mM natriumsitraatti, pH 3,8. Kummastakin kolonnista kerät tiin eluoituvat leveät piikit, jotka titrattiin pH-arvoon 7.5. Nämä kromatografiafraktiopoolit panostettiin erikseen Sephacryl S-200 -kolonneihin, joita oli tasapainoitettu liuoksessa, joka käsitti pitoisuudet 2 M urea, 10 mM ka- 20 liumfosfaatti, pH 7,5, ja eluoituvasta materaalista kerät tiin pooleja, jotka edustivat kummankin lajin (Sl/1 ja Sl/1-4) hapettuneita, monomeerisiä rekombinantti-SI-proteiineja. Puhdistettuja Sl-alayksikköproteiineja analysoitiin SDS-PAGE-ajossa, minkä jälkeen proteiinit värjättiin ho-25 pealla geeleissä (kuvio 9). Geeliajot (12,5-%:inen akryy- liamidi) suoritettiin pelkistävissä olosuhteissa. Vyöhykkeessä 1 molekyylipainostandardit (Pharmacia). Vyöhykkeenä 2, 2 ^g B.pertussis -holotoksiinia (List Biological Laboratories) . Vyöhykkeenä 3, 0,2 μg B. pertussis -Sl-alayksikkö-30 proteiinia (List Biological Laboratories). Vyöhykkeenä 4, ·’. 0,2 μg rekombinantti-Sl/1:tä. Vyöhykkeenä 5, 0,2 μg rekom- binantti-Sl/1-4:ää. Vyöhykkeenä 6, sokeakoe. Vyöhykkeenä 7, 0,4 μg Sl-alayksikköproteiinia (List). Vyöhykkeenä 8, 0,4 μg rekombinantti-Sl/1:tä. Vyöhykkeenä 9, 0,4 μg rekom- 35 binantti-S2/l-4:ää. Valmistuksen tässä vaiheessa rekom- binantti-Sl-lajien puhtausaste oli yli 90 %.
33 101632 SI:n arg9 - lys -mutaation biologisen aktiivisuuden määrittämiseksi oli välttämätöntä aikaansaada mutanttian-alogin ja natiivin sekvenssin omaavan rekombinantti-SI-proteiinin yhteenliittyminen hinkuyskä-holotoksiinilajiksi.
5 Erittäin puhdasta hinkuyskätoksiini-B-oligomeeria (tok- siinialayksiköt S2, S3, S4 ja S5 käsittävä pent ameer i rakenne) saatiin D. Burnsilta, Center for Biologies Evaluation and Research, Food and Drug Administration) . Kyseisten kahden erilaisen Sl-alayksikkölajin annettiin erikseen liittyä 10 B-oligomeeriin holotoksiinimolekyylien (jotka sisältäisivät joko Sl/l:n tai Sl/l-4:n) muodostamiseksi seuraavan menettelyn mukaan. Sama moolimäärä rekombinantti-SI-lajia ja B-oligomeeria yhdistettiin liuoserissä, jotka käsittivät pitoisuudet 2 M urea, 10 mM kaliumfosfaatti, pH 7,5, ja in-15 kuboitiin 30 minuuttia 37°C:ssa. Holotoksiinin muodostumis ta tarkkailtiin elektroforeettisesti natiivi-akryyliamidi-geeleissä (kuvio 10) . Geeli 1, rekombinantti-Sl/1 ja natii-vi oligomeeri. Geeli 2, rekombinantti-SI/1-4 ja natiivi B-oligomeeri. Geeli 3, natiivi B-oligomeeri. Geeli 4, natiivi 20 B. pertussis -holotoksiini. Geeli 5, rekombinantti-SI/1.
Geelit osoittavat, että holotoksiinilajit muodostuivat natiivin B-oligomeerin liittyessä joko rekombinantti - Sl/1 :een tai rekombinantti-Sl/1-4:ään.
Puolirekombinantti-holotoksiineja (B-oligomeeri + 25 joko Sl/1 tai analogi SI.1-4) tarkasteltiin niiden kyvyn osalta synnyttää rykelmävaste kiinalaisen hamsterin muna-sarjasoluissa (CHO-soluissa) in vitro; tämän vasteen on osoitettu olevan hinkuyskätoksiinin solumyrkkyvaikutuksien mitta. Tutkittavat näytteet sekä tarkoituksenmukaiset ver-3 0 rokkinäytteet laimennetiin CHO-solukasvualustaan (Dulbeccon modifioitu Eagle-kasvualusta, joka sisälsi 10 % vasikansi-kiöseerumia) , steriloitiin ultrasuodattamalla ja laimennettiin edelleen sarjasiirroin 96-kuoppaisissa muovisissa so-luviljelmälevyissä. Kuhunkin kuoppaan mitattiin noin 5-7 x 35 103 vast'ikään trypsiinillä käsiteltyä CHO-solua (American 3« 101632
Type Culture Collection CCL 61, CHO-K1 -soluja), minkä jälkeen maljoja inkuboitiin 37°C:ssa 5 % hiilidioksidia käsittävässä ilmakehässä 48-72 tuntia. Soluyksikerrokset pestiin fosfaattipuskuroidulla suolaliuoksella ja värjättiin kris-5 tallivioletilla, minkä jälkeen niistä etsittiin solurykel- miä valomikroskoopin avulla.
Kuvio 11 havainnollistaa näissä analyyseissa saatuja tuloksia; erityisen kiinnostavia ovat Sl/1-4-analogia koskevat, paneeleissa G, H ja J esitetyt tulokset. Sl/l-4-ana-10 logissa yksinään sekä Sl/1-4-analogista ja B-oligomeeristä muodostettu! holotoksiinin 1/1600-laimennoksessa ilmenee solurykelmien puuttuminen, jolloin 1/200-laimennoksessa näkyy lähes olematon määrä rykelmämuodostusta. Paneeli A esittää soluja, joita on käsitelty vain puskurin l/200-lai-15 mennoksella. Paneeli B vastaa käsittelyä vain B-oligomee- rillä laimennoksena 1/200; tämän laimennoksen kohdalla näkyy vähäinen määrä rykelmämuodostusta, ja se johtuu puhdistuksessa jääneestä kontaminoivasta natiivista Sl-alayksi-köstä. Paneelia B voidaan verrata tästä samasta kuopasta 20 saatuun toiseen kenttään (paneeli I) , jossa näkyy selvästi B-oligomeeripreparaatin rykelmämuodostusaktiivisuus laimennoksena 1/200. Paneeli C esittää soluja, joita on käsitelty natiivilla, kaupallista laatua edustavalla Sl-alayksiköllä (List Biologicals) laimennoksena 1/2000. Paneeli D on 25 natiivi, kaupallista laatua edustava hinkuyskäholotoksiini (List Biologicals) laimennoksena 1/2000, ja siitä ilmenee hinkuyskätoksiinin dramaattinen solumyrkkyvaikutus CHO-soluviljelmälle. Paneeli E on natiivin sekvenssin omaava re-kombinantti-Sl-alayksikkö (Sl/1) laimennoksena 1/2000. Pa-30 neeli F esittää Sl/l:tä yhdistettynä B-oligomeeriin ja lai- .·: mennettuna 1/2000; vaikutus CHO-solurykelmämuodostukseen vaikuttaa aivan yhtä dramaattiselta kuin natiivin holotoksiinin kohdalla, ja tukee fysikaalisia geelituloksia (edellä) osoittaen B-oligomeerin ja rekombinantti-Sl-proteiinin 35 käsittävää holotoksiini-yhteenliittymää. Paneeli G havain- 35 101632 nollistaa, että arg9 - lys -mutantti-Sl/l-4 : llä yksinään ei ole mitään vaikutusta CHO-soluihin. Paneelista H ilmenee CHO-solurykelmämuodostuksen puuttuminen Sl/1-4-analogista ja B-oligomeeristä muodostetun holotoksiinin 1/1600-laimen-5 noksesta. Laimennoksena 1/200 (paneeli J) Sl/1-4:n sisältä vän holotoksiinin voidaan todeta aikaansaaneen jonkin verran rykelmämuodostusta, jolloin analogi-SI-lajin rykelmä-muodostusvaikutuksen osuus vaikuttaa lähes olemattomalta verrattuna B-oligomeeriin yksinään samana laimennoksena 10 (paneeli I).
Alustavia kokeita on suoritettu eri hinkuyskätok-siinilajien sen tehokkaan pitoisuuden kvantitoimiseksi, joka tarvitaan synnyttämään CHO-solurykelmämuodostusilmiö. Alustavat tulokset viittaavat siihen, että sekä kaupallinen 15 hinkuyskätoksiini että rekombinantti-Sl/1:tä sisältävä ho- lotoksiini kykenevät aiheuttamaan solurykelmämuodostusta niinkin alhaisina pitoisuuksina kuin 0,25 - 0,30 ng/ml; sitä vastoin Sl/1-4-analogia sisältävää holotoksiinia tarvitaan ainakin pitoisuus 10 - 25 ng/ml rykelmämuodostusvai-20 kutuksen indusoimiseksi.
Nämä tulokset varmistavat sen, että hinkuyskätoksii-nin solumyrkkyvaikutus on peräisin sen Sl-alayksikköosuu-desta, ja on suorassa suhteessa sen entsymaattisiin aktiivisuuksiin. Merkittävämpää on, että nämä kokeet osoittav-25 at, että verraten myrkytön hinkuyskätoksiinimolekyyli on muodostettavissa paikkaohjautuvan mutatoinnin avulla saaduista spesifisistä rekombinantti-toksiinialayksiköistä.
Kyseisen keksinnön on määrä kattaa kaikki sellaiset modifikaatiot ja parannukset, jotka kuuluvat kyseisen kek-30 sinnön, siinä muodossa kuin se patentoitavaksi vaaditaan, .· kattamaan alueeseen.

Claims (8)

36 101632 Patenttivaat imukset
1. Rekombinantti-DNA-molekyyli, tunnettu siitä, että se koodaa Bordetella pertussis-bakteerin ek- 5 sotoksiinin alayksikön SI analogia, jossa on paikkaspesi-finen mutaatio luonnon aminohapposekvenssin väliini 7:n ja proliini 14:n rajaamalla alueella siten, että analogi kykenee synnyttämään toksiinia neutraloivia vasta-ainepitoisuuksia sen ollessa vapaa toksiinin reaktiivisuuteen 10 liittyvästä entsyymiaktiivisuudesta.
2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen rekombinantti- DNA-molekyyli, tunnettu siitä, että paikkaspesi- finen mutaatio sijaitsee arginiini 9:n kohdassa.
3. Patenttivaatimuksen 2 mukainen rekombinantti-
15 DNA-molekyyli, tunnettu siitä, että arginiini 9 on korvattu lysiinillä.
4. Menetelmä Bordetella pertussis-bakteerin ekso-toksiinin alayksikön SI polypeptidianalogin valmistamiseksi, jossa on paikkaspesifinen mutaatio luonnon amino- 20 happosekvenssin väliini 7:n ja proliini 14:n rajaamalla alueella siten, että analogi kykenee synnyttämään toksiinia neutraloivia vasta-ainepitoisuuksia sen ollessa vapaa toksiinin reaktiivisuuteen liittyvästä entsyymiaktiivisuudesta, tunnettu siitä, että mikro-organis-25 meja, jotka on transformoitu patenttivaatimuksen 1 mukai sen manipuloidun geenin sisältävällä biologisesti toiminnallisella DNA:11a kasvatetaan olosuhteissa, joissa mainittu geeni ekspressoituu, ja geenituote otetaan talteen viljelmästä.
5. Patenttivaatimuksen 4 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan polypeptidi, joka antaa immuunisuojan pertussistoksiinia vastaan.
6. Patenttivaatimuksen 5 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan polypeptidi, 35 jonka paikkaspesifinen mutaatio sijaitsee arginiini 9:n 37 1 0 1 6 3 2 kohdassa.
7. Patenttivaatimuken 6 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan polypeptidi, jossa arginiini 9 on korvattu lysiinillä.
8. Patenttivaatimuksen 4 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että polypeptidi formuloidaan rokotteeksi. • · 38 1 0 1 6 3 2
FI892131A 1987-09-04 1989-05-03 Menetelmä Bordetella pertussis-toksiinin alayksikön analogien valmista miseksi ja niitä koodaavia rekombinantti-DNA-molekyylejä FI101632B (fi)

Applications Claiming Priority (6)

Application Number Priority Date Filing Date Title
US9430787A 1987-09-04 1987-09-04
US9430787 1987-09-04
US23248288A 1988-08-17 1988-08-17
US23248288 1988-08-17
PCT/US1988/002983 WO1989001976A1 (en) 1987-09-04 1988-08-26 Recombinant dna-derived bordetella toxin subunit analogs
US8802983 1988-08-26

Publications (4)

Publication Number Publication Date
FI892131A0 FI892131A0 (fi) 1989-05-03
FI892131A FI892131A (fi) 1989-05-03
FI101632B1 FI101632B1 (fi) 1998-07-31
FI101632B true FI101632B (fi) 1998-07-31

Family

ID=26788722

Family Applications (1)

Application Number Title Priority Date Filing Date
FI892131A FI101632B (fi) 1987-09-04 1989-05-03 Menetelmä Bordetella pertussis-toksiinin alayksikön analogien valmista miseksi ja niitä koodaavia rekombinantti-DNA-molekyylejä

Country Status (16)

Country Link
US (1) US5773600A (fi)
EP (2) EP0306318B2 (fi)
JP (1) JP2918895B2 (fi)
KR (1) KR0168039B1 (fi)
CN (1) CN1033866C (fi)
AT (1) ATE125568T1 (fi)
CA (1) CA1341560C (fi)
DE (1) DE3854213T3 (fi)
DK (1) DK175821B1 (fi)
ES (1) ES2076160T5 (fi)
FI (1) FI101632B (fi)
GR (1) GR3017497T3 (fi)
IE (1) IE69753B1 (fi)
IL (3) IL87608A0 (fi)
NO (2) NO301844B1 (fi)
WO (1) WO1989001976A1 (fi)

Families Citing this family (31)

* Cited by examiner, † Cited by third party
Publication number Priority date Publication date Assignee Title
US5925546A (en) * 1987-11-02 1999-07-20 Chiron S.P.A. Immunologically active polypeptides with altered toxicity useful for the preparation of an antipertussis vaccine
IT1223334B (it) * 1987-11-02 1990-09-19 Sclavo Spa Polipeptidi immunologicamente attivi con una tossicita' alterata utili per la preparazione di un vaccino antipertosse
US6713072B1 (en) * 1987-11-02 2004-03-30 Chiron S.R.L. Immunologically active polypeptides with altered toxicity useful for the preparation of an antipertussis vaccine
GB8727489D0 (en) * 1987-11-24 1987-12-23 Connaught Lab Detoxification of pertussis toxin
US5332583A (en) * 1987-11-24 1994-07-26 Connaught Laboratories Limited Vaccine containing genetically-detoxified pertussis holotoxin
US5358868A (en) * 1987-11-24 1994-10-25 Connaught Laboratories Limited Genetic detoxification of pertussis toxin
US7232671B2 (en) * 1989-02-15 2007-06-19 The United States Of America As Represented By The Secretary, Department Of Health And Human Services Pertussis toxin gene: cloning and expression of protective antigen
CA2009991A1 (en) * 1989-02-15 1990-08-15 Witold Cieplak Pertussis toxin gene: cloning and expression of protective antigen
DE69022106T2 (de) * 1989-04-28 1996-02-15 Sclavo Spa Pertussistoxin-Mutanten, dieselbe produzierende Bordetella-Stämme und ihre Verwendung als Vakzin gegen Pertussis.
US5786189A (en) * 1989-11-29 1998-07-28 Smithkline Beecham Biologicals (S.A.) Vaccine
GB9326174D0 (en) * 1993-12-22 1994-02-23 Biocine Sclavo Mucosal adjuvant
US20030072774A1 (en) * 1994-06-10 2003-04-17 Diane M. Gajewczyk Proteinaceous adjuvants
BR9608114A (pt) * 1995-05-04 2000-10-31 Connaught Lab Vacinas de pertussis a celular e processos para preparação das mesmas
CA2253937A1 (en) * 1996-05-10 1997-11-20 Phylomed Corporation Methods for oxidizing disulfide bonds using ozone
FR2754543B1 (fr) * 1996-10-11 1998-12-31 Pasteur Institut Souche de bordetella deficiente dans la production de toxine et exprimant une proteine hydride, liposomes comprenant de la fha et leurs utilisations comme vaccins, et utilisation de la fha pour stimuler les reponses immunitaires
US6818222B1 (en) 1997-03-21 2004-11-16 Chiron Corporation Detoxified mutants of bacterial ADP-ribosylating toxins as parenteral adjuvants
US9453251B2 (en) 2002-10-08 2016-09-27 Pfenex Inc. Expression of mammalian proteins in Pseudomonas fluorescens
GB0313916D0 (en) 2003-06-16 2003-07-23 Glaxosmithkline Biolog Sa Vaccine composition
JP2008507294A (ja) 2004-07-26 2008-03-13 ダウ グローバル テクノロジーズ インコーポレイティド 菌株遺伝子操作による改善されたタンパク質発現のための方法
AU2005317304B2 (en) * 2004-12-17 2011-06-23 De Staat Der Nederlanden, Vert. Door De Minister Van Vws Deacylation of LPS in Gram negative bacteria
JP5444553B2 (ja) 2007-04-27 2014-03-19 フェネックス インコーポレイテッド 微生物宿主を迅速にスクリーニングして、異種タンパク質発現の収率および/または質が改善されている特定の株を同定する方法
US9580719B2 (en) 2007-04-27 2017-02-28 Pfenex, Inc. Method for rapidly screening microbial hosts to identify certain strains with improved yield and/or quality in the expression of heterologous proteins
ITMI20090946A1 (it) 2009-05-28 2010-11-29 Novartis Ag Espressione di proteine ricombinanti
CA2793978C (en) 2010-03-30 2021-08-03 Pfenex Inc. High level expression of recombinant toxin proteins
US9169304B2 (en) 2012-05-01 2015-10-27 Pfenex Inc. Process for purifying recombinant Plasmodium falciparum circumsporozoite protein
US20140037680A1 (en) 2012-08-06 2014-02-06 Glaxosmithkline Biologicals, S.A. Novel method
JP2015525794A (ja) 2012-08-06 2015-09-07 グラクソスミスクライン バイオロジカルズ ソシエテ アノニム 乳児においてrsv及び百日咳菌に対する免疫応答を惹起するための方法
MX362793B (es) 2013-03-08 2019-02-13 Janssen Vaccines & Prevention Bv Vacuna acelular contra pertussis.
BE1022008B1 (fr) 2013-08-05 2016-02-03 Glaxosmithkline Biologicals S.A. Compositions immunogenes combinees
CN109172818B (zh) * 2018-08-02 2021-10-22 浙江康佰裕生物科技有限公司 一种蛋白牛痘疫苗及其效力检测方法
US20220047690A1 (en) * 2018-10-15 2022-02-17 Arizona Board Of Regents On Behalf Of The University Of Arizona Vaccine polypeptide compositions and methods

Family Cites Families (7)

* Cited by examiner, † Cited by third party
Publication number Priority date Publication date Assignee Title
US4704362A (en) * 1977-11-08 1987-11-03 Genentech, Inc. Recombinant cloning vehicle microbial polypeptide expression
FR2590483B1 (fr) * 1985-11-22 1988-12-09 Pasteur Institut Antigenes purifies ayant des proprietes vaccinantes contre b. pertussis, moyens notamment adns recombinants pour les produire et compositions de vaccins les contenant
CA1340373C (en) * 1986-01-28 1999-02-02 Rino Rappuoli Cloning and sequencing of the dna fragment which codes for the five subunits of the pertussis toxin, a hybrid plasmid containing the dna fragment and micro-organisms transformed by the hybrid plasmid and capable of expressing all or some of the subunits of the pertussis toxin
DE3781541T2 (de) * 1986-12-23 1993-05-06 Univ Leland Stanford Junior Modifiziertes pertussistoxin.
IT1223334B (it) * 1987-11-02 1990-09-19 Sclavo Spa Polipeptidi immunologicamente attivi con una tossicita' alterata utili per la preparazione di un vaccino antipertosse
GB8727489D0 (en) * 1987-11-24 1987-12-23 Connaught Lab Detoxification of pertussis toxin
IT1223529B (it) * 1987-12-18 1990-09-19 Sclavo Spa Epitopo immunodominante protettivo contenuto nella subunita' s1 della tossina della pertosse

Also Published As

Publication number Publication date
FI892131A0 (fi) 1989-05-03
ATE125568T1 (de) 1995-08-15
AU623867B2 (en) 1992-05-28
IE882668L (en) 1989-03-04
DE3854213D1 (de) 1995-08-31
EP0306318B2 (en) 2004-04-28
CN1033866C (zh) 1997-01-22
EP0629696A1 (en) 1994-12-21
WO1989001976A1 (en) 1989-03-09
NO972642D0 (no) 1997-06-09
KR0168039B1 (ko) 1999-01-15
NO891842L (no) 1989-06-21
EP0306318A1 (en) 1989-03-08
DE3854213T3 (de) 2004-10-21
CA1341560C (en) 2007-10-30
JP2918895B2 (ja) 1999-07-12
ES2076160T5 (es) 2004-12-01
IE69753B1 (en) 1996-10-02
KR890701758A (ko) 1989-12-21
NO301844B1 (no) 1997-12-15
IL103121A0 (en) 1993-02-21
DK175821B1 (da) 2005-03-14
DK216289D0 (da) 1989-05-03
US5773600A (en) 1998-06-30
DK216289A (da) 1989-06-30
JPH04501051A (ja) 1992-02-27
NO891842D0 (no) 1989-05-03
NO972642L (no) 1997-07-28
FI892131A (fi) 1989-05-03
IL87608A0 (en) 1989-01-31
EP0306318B1 (en) 1995-07-26
ES2076160T3 (es) 1995-11-01
FI101632B1 (fi) 1998-07-31
CN1033072A (zh) 1989-05-24
NO325016B1 (no) 2008-01-14
AU2386488A (en) 1989-03-31
IL103121A (en) 1995-08-31
GR3017497T3 (en) 1995-12-31
DE3854213T2 (de) 1995-12-07

Similar Documents

Publication Publication Date Title
FI101632B (fi) Menetelmä Bordetella pertussis-toksiinin alayksikön analogien valmista miseksi ja niitä koodaavia rekombinantti-DNA-molekyylejä
Calderwood et al. Nucleotide sequence of the Shiga-like toxin genes of Escherichia coli.
US4950740A (en) Recombinant diphtheria vaccines
FI112090B (fi) Menetelmä, plasmidi ja mikro-organismi difteriatoksiinin tai sen kanssa ristireagoivan CRM-proteiinin tuottamiseksi
Hwang et al. Functional domains of Pseudomonas exotoxin identified by deletion analysis of the gene expressed in E. coli
Antoine et al. Roles of the disulfide bond and the carboxy-terminal region of the S1 subunit in the assembly and biosynthesis of pertussis toxin
JP2714068B2 (ja) 遺伝子操作による百日ぜきトキシンの無毒化
US5601827A (en) Diphtheria toxin vaccines
US6455673B1 (en) Multi-mutant diphtheria toxin vaccines
JP2685442B2 (ja) ボルデテラ・パータツシス染色体DNAのEcoRIフラグメント
Petersen et al. Recombinant derivatives of Pasteurella multocida toxin: candidates for a vaccine against progressive atrophic rhinitis
JPH10234388A (ja) 淋菌piタンパク質およびワクチンの製造
Rule et al. Overproduction and nucleotide sequence of the respiratory D-lactate dehydrogenase of Escherichia coli
JPS62272989A (ja) 融合タンパク質、抗体およびこれらの製造方法
US6309648B1 (en) Protective epitopes of adenyl cyclase-haemolysin (AC-Hly), their application to the treatment or to the prevention of bordetella infections
Goldschmidt et al. Regions of the Streptococcus sobrinus spaA gene encoding major determinants of antigen I
SE462285B (sv) Expression av koleratoxinets bindande subenhet med hjaelp av fraemmande promotor- och/eller ledarpeptidstrukturer
Holmans et al. Cloning and surface expression in Escherichia coli of a structural gene encoding a surface protein of Haemophilus influenzae type b
US7144576B1 (en) Modified pertussis toxin
AU623867C (en) Recombinant DNA-derived bordetella toxin subunit analogs
NZ545713A (en) Clostridium toxin, and process for the preparation of immunogenic compositions
WO1992017587A1 (en) Bordetella bronchiseptica outer membrane antigen

Legal Events

Date Code Title Description
FG Patent granted

Owner name: AMGEN INC.

MA Patent expired