FI93449C - Menetelmä terapeuttisesti käyttökelpoisten imidatsopyridiini-, imidatsopyrimidiini-, imidatsopyridatsiini- ja imidatsopyratsiinijohdannaisten valmistamiseksi - Google Patents

Description

93449

Menetelmä terapeuttisesti käyttökelpoisten imidatsopyr-diini-, imidatsopyrimidiini-, imidatsopyridatsiini- ja imidatsopyratsiinij ohdannaisten valmistamiseksi 5 Tämä keksintö koskee mentelmää terapeuttisesti käyttökelpoisten imidatsopyridiini-, imidatsopyrimidiini-, imidatsopyridatsiini- ja imidatsopyratsiinijohdannaisten ja niiden fysiologisesti hyväksyttävien suolojen valmistamiseksi, joiden kaava on 10 tai g-ch^2M§^ 15 Ia Ib jossa G on valittu kaavoista Ga, Gb, Gc, Gd, Ge, Gf ja Gg, 3^c>- ,'po-

vJL «4' I

Ga Gb y >· y x

R* ^ vU

Gc Gd

RY I -.4' . I

Ge _3 Gf

R4 I

R Γη

Gg 93449 2 joissa R1 on C^-alkyyli; R2 on vety tai halogeeni; R3 ja R4 ovat mahdollisia substituentteja valittuina ryhmästä vety, C1_4-alkyyli, C^-alkoksi, halogeeni, hydroksi ja hydroksi-metyyli, ja kun G on Ga toinen ryhmistä R3 ja R4 voi olla 5 karboksi tai C1.4-alkoksikarbonyyli; ja Z on lH-tetratsol- 5-yyli, karboksi, C^-alkoksikarbonyyli tai -C0-NH-S02-C6H5. Näillä yhdisteillä on farmakologisesti hyödyllisiä ominaisuuksia sikäli, että ne ovat ainakin osaksi antagonistisia angiotensiineinä tunnettujen aineiden ja 10 erityisesti angiotensiini Ilma (josta tästä eteenpäin käytetään lyhennettä Ali) tunnetun aineen yhden tai useamman vaikutuksen suhteen.

Angiotensiinit ovat ratkaisevan tärkeitä reniini-angiotensiini-aldosteronisysteemin välittäjäaineita, joka 15 systeemi osallistuu homeostaasin ja neste-elektrolyyttita- sapainon säätelyyn monissa tasalämpöisissä eläimissä, ihminen mukaan luettuna. AII:na tunnettua angiotensiiniä tuottaa angiotensiinin muuntava entsyymi (ACE) angiotensiini Irstä, jota itseään syntyy reniinientsyymin toimin-20 nan tuloksena veriplasman angiotensinogeeniproteiinista.

Ali on voimakas spasmogeeni erityisesti verisuonistossa, ja sen tiedetään kohottavan verisuonten vastusta ja verenpainetta. Lisäksi angiotensiinien tiedetään stimuloivan aldosteronin vapautumista ja aiheuttavan sen vuoksi kon-25 gestiota verisuonissa ja korkean verepaineen natrium- ja nesteretentiomekanismin kautta. Tätä ennen on tehty monia erilaisia yrityksiä puuttua farmakologisesti reniini-an-giotensiini-aldosteronisysteemiin verenpaineen ja/tai nes-te-elektrolyyttitasapainon terapeuttisen säätelyn saavut-30 tamiseksi, mm. esimerkiksi reniinin tai ACE:n vaikutusten inhiboimiseksi. Kaivataan kuitenkin jatkuvasti vaihtoehtoista lähestymistapaa jokaiseen yksittäiseen terapeuttiseen menetelmään liittyvien sivuvaikutusten ja/tai idio-synkraattisten reaktioiden vuoksi.

3 93449

Eräiden substituoitujen imidatsolien, joita kuvataan EP-hakemusjulkaisussa 253 310 A2, tiedetään ehkäisevän angiotensiini II:n vaikutusta.

WO-patenttijukaisussa 89/08653 kuvataan tiettyjä 5 imidatso[4,5-c]pyridiinejä, jotka inhiboivat PAF-indusoi-tua verihiutaleiden aggregoitumista. EPÄ-julkaisussa 291 969 kuvataan tiettyjä välituotteita, jotka voidaan käyttää valmistettaessa EPÄ-julkaisussa 253 310 kuvattuja substituoituja imidatsoleja. EPÄ-julkaisussa 323 841 kuva-10 taan tiettyjä pyrroleja, pyratsoleja ja triatsoleja, joilla on A Il-antagonistista vaikutusta, ja US-patenttijulkaisussa 4 880 804 kuvataan tiettyjä bentsimidatsoleja, joilla on A Il-antagonistista vaikutusta. Mikään näistä julkaisuista ei kuitenkaan ehdota että esillä olevan kek-15 sinnön mukaisella menetelmällä valmistetuilla yhdisteillä olisi A Il-antagonistista vaikutusta.

Nyt on todettu, että keksinnön mukaiset yhdisteet ovat yllättäen antagonistisia angiotensiineinä tunnettujen aineiden (ja erityisesti AII:n) yhden tai useamman 20 vaikutuksen suhteen ja minimoivat siten ne fysiologiset vaikutukset, jotka liittyvät niiden esiintymiseen tasalämpöisissä eläimissä (ihminen mukaan luettuna), ja tämä on keksinnön perusta.

Substituenttien luonteen mukaan voi tietyissä kaa-25 van I mukaisissa yhdisteissä myös olla yksi tai useampia kiraalisia keskuksia, ja ne voidaan eristää yhdessä tai useammassa raseemisessa tai optisesti aktiivisessa muodossa. On ymmärrettävä, että tämä keksintö koskee sellaisen kaavan I mukaisen yhdisteen mitä tahansa muotoa, jolla 30 on edellä mainitut käyttökelpoiset farmakologiset ominai-• · suudet; on hyvin tunnettua, miten optisesti aktiivisia muotoja valmistetaan, esimerkiksi syntetisoimalla sopivista kiraalisista välituotteista, ja miten niiden farmakologiset ominaisuudet määritetään, esimerkiksi käyttämällä 35 jäljempänä kuvattavia tavanomaisia testejä.

4 93449

On ymmärrettävä, että yleisten termien, kuten termin "alkyyli" piiriin kuuluu sekä suoraketjuisia että haaroittuneita variantteja, kun hiiliatomien lukumäärä sallii sen. Kun annetaan jokin tietty ryhmä, kuten "propyyli", se 5 on kuitenkin spesifinen suoraketjuiselle variantille; haaroittuneet variantit, kuten "isopropyyli", nimetään erityisesti, kun tarkoitetaan niitä. Sama käytäntö pätee muihin ryhmiin.

Kun R1 on alkyyli, se voi olla erityisesti esimer-10 kiksi metyyli, etyyli, propyyli tai butyyli.

R3 ja R4 voi olla erityisesti esimerkiksi metyyli tai etyyli, kun se on alkyyli; metoksyyli tai etoksyyli, kun se on alkoksyyli; ja fluori, kloori, bromi tai jodi, kun se on halogeeni.

15 Kun R3 tai R4 on C^g-alkoksikarbonyyli, se voi olla erityisesti esimerkiksi metoksikarbonyyli, etoksikarbonyy-li tai propoksikarbonyyli.

R1 on edullisesti esimerkiksi butyyli ja Z on edullisesti esimerkiksi lH-tetratsol-5-yyli.

20 Erityisen kiinnostaviin keksinnön mukaisiin yhdis teisiin kuuluvat esimerkiksi erityissuoritusmuodot, joita esitetään jäljempänä olevissa esimerkeissä, erityisesti esimerkeissä 1, 3, 4, 5, 11, 12, 15 ja 17.

Erityisen sopiviin kaavan I mukaisten yhdisteiden 25 suoloihin kuuluvat esimerkiksi suolat, joita on muodostettu emästen kanssa, jotka muodostavat fysiologisesti hyväksyttäviä kationeja, esimerkiksi alkalimetalli-, (kuten natrium- ja kalium-), maa-alkalimetalli- (kuten magnesium-ja kalsium-), alumiini- ja ammoniumsuolat, samoin kuin 30 soveltuvien orgaanisten emästen, kuten etanoliamiinin, metyyliamiinin, dietyyliamiinin tai trietyyliamiinin, kanssa muodostetut suolat. Lisäksi niiden yhdisteiden kohdalla, joissa osan A sisältävä rengas on riittävän emäksinen (esimerkiksi pyratsiini tai pyridiini), erityisen so-35 piviin kaavan I mukaisten yhdisteiden suoloihin kuuluvat 5 93449 myös fysiologisesti hyväksyttäviä anioneja muodostavien happojen, esimerkiksi vetyhalogenidien (kuten vetykloridin tai vetybromidin), rikkihapon ja fosforihapon, kanssa muodostetut suolat.

5 Keksinnölle on tunnusomaista, että a) kaavan G-H mukainen imidatsopyridiini-, imidat-sopyrimidiini-, imidatsopyridatsiini- tai imidatsopyrat-siinijohdannainen, jossa G tarkoittaa samaa kuin edellä, saatetaan reagoimaan yhdisten kanssa, 10 jonka kaava on

HaV /drV"C0?R5 H»l·/ \ y—^k^c°2R5 15

Va Vb

fo^L r^L

R2 tai R

Via VIb 25 jossa R5 on C^-alkyyli ja Hai on sopiva lähtevä ryhmä; L on suojaryhmä, joka on sitoutunut tetratsolyyliryhmän typ-piatomiin; ja tarvittaessa poistetaan mikä tahansa läsnäoleva suojaryhmä; tai 30 b) seuraavan kaavan mukainen diaminojohdannainen jossa R5 on C^-alkyyli,

CriX"'·

R R

Vila Vllb 6 93449 (oT™2 s ίοΓ"2 5 R ' li2 VIIc Vlld saatetaan reagoimaan karboksyylihapon kanssa, jonka kaava on I^-COjH tai sen anhydridin kanssa; ja tarvittaessa pois-10 tetaan mikä tahansa läsnäoleva suojaryhmä; ja i) valmistettaessa kaavan I mukaista yhdistettä, jossa Z on -C0-NH-S02-C6H5, kaavan I mukainen karboksyyli-happo, jossa Z on karboksyyliryhmä saatetaan reagoimaan bentseenisulfonamidin kanssa dehydratointiaineen läsnäol- 15 lessa; ii) valmistettaessa kaavan I mukaista yhdistettä, jossa Z on karboksi, hydrolysoidaan kaavan I mukainen yhdiste, jossa Z on -C0-0R5 ja R5 on C^-alkyyli; iii) minkä jälkeen ennen kuin poistetaan mahdollis-20 ta läsnä olevaa suojaryhmää valmistettaessa kaavan I mukaista yhdistettä, jossa R3 tai R4 tarkoittaa hydroksime-tyyliryhmää, kaavan I mukainen esteri, jossa R3 tai R4 tarkoittaa esteriryhmää, saatetaan reagoimaan pelkistimen kanssa; 25 iv) valmistettaessa kaavan I mukaisen yhdisteen suola kaavan I mukainen yhdiste saatetaan reagoimaan vastaavan emäksen tai hapon kanssa, joka luovuttaa tarvittavan fysiologisesti hyväksyttävän ionin, tai suola valmistetaan toisella tavanomaisella suolanmuodostusmenetelmäl-30 lä; ja v) valmistettaessa kaavan I mukaisen yhdisteen optisesti aktiivinen muoto, jokin menetelmistä a) - c) suoritetaan käyttäen optisesti aktiivista lähtöainetta, tai kaavan I mukaisen yhdisteen raseeminen muoto erotetaan 35 saattamalla se reagoimaan sopivan orgaanisen emäksen tai 7 93449 hapon optisesti aktiivisen muodon kanssa, ja näin saatu diastereomeeristen suolojen seos erotetaan tavanomaisella menetelmällä, ja haluttu optisesti aktiivinen kaavan I mukainen yhdiste vapautetaan tavanomaisella happo- tai 5 emäskäsittelyllä.

Kaavan I mukaisia yhdisteitä voidaan valmistaa orgaanisen kemian tavanomaisin menetelmin, jotka ovat alalla hyvin tunnettuja rakenteellisesti analogisten heterosyk-listen yhdisteiden valmistuksen yhteydessä.

10 a) Niiden yhdisteiden valmistamiseksi, joissa Z on karboksyyli (ts. joissa Z on ryhmä, jolla on kaava -C0-0R5, jossa R5 on vety), vastaava karboksyylihappojohdannainen, jossa Z on suojattu karboksyyliryhmä Cj.j-alkok-sikarbonyyli (erityisesti metoksi-, etoksi-, propoksi-tai 15 t-butoksikarbonyyli), fenoksikarbonyyli, bentsyylioksikar- bonyyli tai karbamoyyli, muutetaan karboksyyliryhmäksi.

Tämä muuttaminen voidaan tehdä esimerkiksi hydrolysoimalla, kätevästi sopivan emäksen, kuten alkalimetalli-hyroksidin, esimerkiksi litium-, natrium- tai kaliumhyd-20 roksidin, läsnä ollessa. Hydrolyysi tehdään yleensä sopivan vesipitoisen liuottimen tai laimennusaineen läsnä ollessa, esimerkiksi Cj.^-alkanolin, kuten metanolin tai etanolin, vesiliuoksessa. Se voidaan kuitenkin tehdä myös vesipohjaisen ja vedettömän liuottimen, kuten veden ja 25 tolueenin, seoksessa käyttämällä tavanomaista faasinsiir- tokatalysaattoria, joka on kvaternaarinen ammoniumyhdiste. Hydrolyysi tehdään yleensä esimerkiksi lämpötila-alueella 0 - 120 eC alkoksikarbonyyliryhmän reaktiivisuuden mukaan.

30 Kun alkoksikarbonyyliryhmä on bentsyylioksikarbo- nyyli, muuttaminen voidaan vaihtoehtoisesti tehdä myös hydrogenolyysillä, esimerkiksi käyttämällä vetyä paineessa 1-3 baaria sopivan katalysaattorin, kuten hiilellä tai kalsiumsulfaatilla olevan palladiumin, läsnä ollessa sopi-35 vassa liuottimessa tai laimennusaineessa, kuten C1.4-alkano- 8 93449 lissa (tyypillisesti etanolissa tai 2-propanolissa) ja lämpötilassa, joka on esimerkiksi alueella 0 - 40 eC.

Kun alkoksikarbonyyliryhmä on t-butoksikarbonyyli, muuttaminen voidaan lisäksi tehdä hydrolysoimalla esimer-5 kiksi lämpötila-alueella 0 - 100 eC vahvan happokataly- saattorin, kuten trifluorietikkahapon, läsnä ollessa. Hyd-rolyysi voidaan tehdä joko happoylimäärässä tai sopivan laimennusaineen, kuten tetrahydrofuraanin, t-butyylimetyy-lieetterin tai 1,2-dimetoksietaanin, läsnä ollessa.

10 b) Niiden kaavan I mukaisten yhdisteiden yhteydes sä, joissa Z on tetratsolyyli, poistetaan suojaus kaavan VI mukaisesta yhdisteestä, jossa L on sopiva suojausryh-mä, kuten trityyli, bentshydryyli, trialkyylitina (esimerkiksi trimetyylitina) tai trifenyylitina, joka on sitoutu-15 nut tetratsolyyliryhmän typpiatomiin.

Suojauksen poistossa käytettävät reaktio-olosuhteet riippuvat väistämättä ryhmän L luonteesta. Valaisevana esimerkkinä mainittakoon, että kun ryhmä on trityyli, bentshydryyli, trialkyylitina tai trifenyylitina, hajotus 20 tehdään esimerkiksi happokatalysoidulla hydrolyysillä mi- neraalihapossa (kuten vetykloridin tai vetybromidin vesi-liuoksessa) ja on kätevää käyttää vesipitoista liuotinta (kuten dioksaanin tai 2-propanolin vesiliuosta). Kaavan I mukaiset yhdisteet voidaan sitten eristää kätevästi vas-25 taavana happoadditiosuolana. Vaihtoehtoisesti trityyli- tai bentshydryyliryhmä voidaan poistaa hydrogenolyysillä, esimerkiksi tavalla, jota kuvattiin edellä kohdassa (a) käsiteltäessä bentsyylioksikarbonyyliryhmän muuttamista karboksyyliryhmäksi.

30 Kun käytetään happoa R^COjH, reaktio tehdään yleen sä dehydratointiaineen läsnä ollessa. Erityisen sopiviin dehydratointiaineisiin kuuluvat esimerkiksi polyfosfori-happo ja sen alemmat alkyyliesterit, esimerkiksi etyylies-teri.

35 Reaktio voidaan toteuttaa liuottimen poissa ollessa

tai kätevästi siten, että läsnä on ylimäärin kaavan R1-C02H

9 93449 mukaista karboksyylihappoa tai sen ortoesteriä. Reaktio toteutetaan tavallisesti korotetussa lämpötilassa, esimerkiksi alueella 40 - 150 °C.

Ymmärrettäneen, että eräs tässä reaktiossa usein 5 saatava välituote on alkanoyyliaminoyhdiste, jota muodostuu primaarisen aminoryhmän asyloinnin alkuvaiheessa. Tätä yhdistettä voidaan muodostaa erikseen esimerkiksi saattamalla kaavan Vll mukainen yhdiste reagoimaan niiden kaavan R1-C02H mukaisten alkaanihappojen, joissa R1 on muu kuin 10 vety, happokloridin, -bromidin tai -anhydridin kanssa,

yleensä sopivan emäksen, kuten trietyyliamiinin tai pyri-diinin, läsnä ollessa lämpötilassa, joka on esimerkiksi alueella 0-50 °C. Niitä kaavan VIII mukaisia yhdisteitä, joissa R1 on vety, voidaan valmistaa esimerkiksi kuumenta-15 maila kaavan VII mukaista diaminoyhdistettä yhdessä muurahaishapon tai trietyyliortoformiaatin kanssa lämpötilassa, joka on esimerkiksi alueella 40 - 100 eC. Kaavan VIII mukainen alkanoyyliaminoyhdiste voidaan sitten syklisoida kuumentamalla sopivan dehydratointiaineen kanssa edellä 20 menetelmän d) yhteydessä kuvatulla tavalla. Kaavan VII

mukaisia diamiinijohdannaisia voidaan valmistaa heterosyk-listen yhdisteiden kemian tavanomaisin menetelmin, esimerkiksi menetelmillä, joita kuvataan perusteoksissa, kuten Elderfieldin et ai. toimittamissa teoksissa.

25 Sellaisia kaavan I mukaisia yhdisteitä, joissa Z on ryhmä, jolla on kaava -C0-NH-S02C6H5 tai ryhmä, jolla on kaava -C0-0R5, jossa R5 on muu kuin vety, voidaan valmistaa esimerkiksi saattamalla kaavan I mukainen karboksyylihap-po, jossa Z on karboksyyli (tai mainitun hapon reaktiivi-30 nen johdannainen) reagoimaan sulfonamidin kanssa, jolla on kaava NH2-S02R6 tai hydroksyyliyhdisteen kanssa, jolla on kaava HO-R5 tai niiden suola (esimerkiksi alkalimetallisuo-lan) kanssa. Soveltuviin reaktiivisiin johdannaisiin kuuluvat esimerkiksi edellä määritellyn kaavan I mukaisen 35 karboksyylihapon kloridi, bromidi, atsidi, anhydridi ja seka-anhydridi muurahais- tai etikkahapon kanssa. Kun käy- 10 93449 tetään vapaata happoa, reaktio tehdään tavallisesti sopivan dehydratointiaineen, kuten disykloheksyylikarbodi-imi-din tai 3-(3-dimetyyliaminopropyyli)l-etyylikarbodi-imi-din, ja emäksen, kuten trietyyliamiinin tai pyridiinin, 5 läsnä ollessa. Kun käytetään reaktiivista johdannaista, reaktio joko tehdään emäksen, kuten jonkin edellä mainitun, läsnä ollessa tai käytetään sulfonamidia tai hydrok-syyliyhdistettä suolan muodossa, kuten alkalimetallisuola-naan (erityisesti litium-, natrium- tai kaliumsuolanaan). 10 Reaktio toteutetaan yleensä sopivan laimennusaineen tai liuottimen, kuten dioksaanin, t-butyylimetyylieetterin tai tetrahydrofuraanin, läsnä ollessa ja lämpötilassa, joka on esimerkiksi alueella 0 - 60 °C.

Kun tarvitaan kaavan I mukaisen yhdisteen suolaa, 15 se voidaan valmistaa esimerkiksi saattamalla yhdiste reagoimaan asianmukaisen emäksen tai hapon kanssa, joka muodostaa fysiologisesti hyväksyttävän ionin, tai millä tahansa muulla tavanomaisella suolanmuodostusmenetelmällä.

Kun tarvitaan kaavan I mukaisen yhdisteen optisesti 20 aktiivista muotoa, voidaan jokin edellä mainituista menetelmistä toteuttaa käyttämällä optisesti aktiivista lähtöainetta. Vaihtoehtoisesti voidaan tehdä isomeerien erotus kaavan 1 mukaisen yhdisteen raseemiselle muodolle, esimerkiksi Z:n ollessa hapan ryhmä reaktiolla sopivan orgaani-25 sen emäksen, esimerkiksi efedriinin, N,N,N-trimetyyli(1-fenyylietyyli)ammoniumhydroksidin tai 1-fenyylietyyliamii-nin, optisesti aktiivisen muodon kanssa, minkä jälkeen tehdään tavanomainen erotus siten saadulle diastereoiso-meeristen suolojen seokselle, esimerkiksi jakokiteyttämäl-30 lä sopivasta liuottimesta, esimerkiksi C1.4-alkanolista, minkä jälkeen kaavan 1 mukaisen yhdisteen optisesti aktiivinen muoto voidaan vapauttaa tavanomaisella menetelmällä tehtävällä happokäsittelyllä, esimerkiksi käyttämällä mi-neraalihapon vesiliuosta, kuten laimeaa vetykloridihappoa. 35 Kun kaavan I mukainen yhdiste on riittävän emäksinen, isomeerien erotus voidaan vastaavasti tehdä esimerkiksi saat- 11 93449 tamalla raseerainen muoto reagoimaan sopivan orgaanisen hapon, kuten kamferisulfonihapon, optisesti aktiivisen muodon kanssa.

Tietyt edellä määritellyistä välituotteista ovat 5 uusia, esimerkiksi kaavojen II, III ja VII mukaiset yhdisteet, ja ne tarjotaan käyttöön keksinnön eräänä lisäpiirteenä .

Kuten edellä mainittiin, kaavan I mukaisilla yhdisteillä on suotuisia farmakologisia vaikutuksia tasalämpöi-10 sissä eläimissä (ihminen mukaan luettuna) sellaisten sairauksien ja lääketieteellisten tilojen yhteydessä, joissa toivotaan reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän verisuonien supistus- ja nesteenpidätysominaisuuksien lieventämistä ainakin osittain Ali:n yhden tai useamman fy-15 siologisen vaikutuksen vastaisen vaikutuksen kautta. Tämän keksinnön mukaiset yhdisteet ovat siten käyttökelpoisia hoidettaessa sellaisia sairauksia tai lääketieteellisiä tiloja kuin kohonnutta verenpainetta, kongestiivista sydämen vajaatoimintaa ja/tai hyperaldosteronismia tasalämpöi-20 sissä eläimissä (ihminen mukaan luettuna) samoin kuin muita sairauksia tai lääketieteellisiä tiloja, joissa renii-ni-angiotensiini-aldosteronisysteemillä on merkittävä kau-satiivinen osa.

Antagonistinen vaikutus Ali:n yhteen tai useampaan 25 fysiologiseen vaikutukseen, erityisesti antagonistinen vaikutus Ali:n vuorovaikutukseen reseptorien kanssa, jotka välittävät sen vaikutuksen kohdekudoksessa, voidaan määrittää käyttämällä yhtä tai useampaa seuraavista rutiininomaisista laboratoriomenetelmistä:

30 Testi A

Tässä in vitro -menetelmässä inkuboidaan tutkittavaa yhdistettä aluksi pitoisuutena 100 pmol/dm3 (tai pienempänä pitoisuutena) puskuroidussa seoksessa, joka sisältää määrättyinä vakiopitoisuuksina radionuklidileimattua 35 Ali:a ja sopivasta angiotensiinin kohdekudoksesta prepa- 12 93449 roitua solun pintakalvofraktiota. Tässä testissä solun pintakalvojen lähde on marsun lisämunuainen, joka tunnetusti reagoi AII:een. Radionuklidileimatun Ali:n ja sen reseptorien väliseen vuorovaikutukseen (joka määritetään 5 hiukkasmaiseen kalvofraktioon sitoutuneena radioaktiivisena leimausaineena, kun sitoutumaton leimausaine on poistettu tällaisten tutkimusten yhteydessä tavanomaisesti käytettävällä nopealla suodatuksella) vaikuttavat antago-nistisesti yhdisteet, jotka myös sitoutuvat kalvon resep-10 torikohtiin ja antagonismin (joka havaitaan testissä kalvoon sitoutuneen radioaktiivisuuden syrjäytymisenä) aste on helppo määrittää vertaamalla reseptoreihin sitoutunutta radioaktiivisuutta, joka mitataan tutkittavan yhdisteen ollessa läsnä määrättynä testipitoisuutena, vertailuar-15 voon, joka saadaan tutkittavan yhdisteen poissa ollessa.

Käytettäessä tätä menetelmää, yhdisteet, jotka syrjäyttävät vähintään 50 % pitoisuudella 10'4 mol/1 sitoutuvasta radionuklidileimastusta Allista, testataan uudelleen alemmilla pitoisuuksilla niiden tehon määrittämiseksi. IC50-20 arvon (pitoisuus, joka syrjäyttää 50 % sitoutuneesta ra-dionuklidileimatusta Allista) määrittämiseksi valitaan testattavan yhdisteen pitoisuudet tavallisesti siten, että mahdollistetaan testaaminen vähintään neljän kertaluvun alueella, jonka keskellä on ennustettu IC50-arvo, joka mää-25 ritetään sitten käyrästä, joka kuvaa prosentuaalista syrjäytystä tutkittavan yhdisteen pitoisuuden funktiona.

Edellä määritellyn kaavan I mukaisilla happamilla yhdisteillä on yleisesti ottaen merkittävä inhibitiovaiku-tus testissä A pitoisuuden ollessa 50 pmol/l tai paljon 30 pienempi.

Testi B

Tässä in vitro -testissä mitataan tutkittavan yhdisteen antagonistiset vaikutukset eristetyn kaniinin aortan Allilla indusoituihin supistuksiin; aortta pidetään 35 fysiologisesti suolaliuoksessa lämpötilassa 37 °C. Jotta 13 93449 varmistetaan, että yhdisteen vaikutus on spesifisesti antagonistinen AII:n suhteen, voidaan määrittää myös tutkittavan yhdisteen vaikutus noradrenaliinilla indusoituihin supistuksiin käyttämällä samaa preparaattia.

5 Edellä määritellyn kaavan I mukaisilla happamilla yhdisteillä on yleensä merkittävä inhibitiovaikutus testissä B loppupitoisuuden ollessa 50 pmol/l tai paljon pienempi .

(Huomautus: Kaavan 1 mukaisilla yhdisteillä, joissa 10 Z on ryhmä, jolla on kaava -C0-0R5, jossa R5 on muu kuin vety, on yleensä vain heikko aktiivisuus in vitro -testeissä A ja B.)

Testi C

Tässä in vivo -testissä käytetään terminaalianeste-15 siassa olevia tai hereillä olevia rottia, joihin on istutettu valtimokatetri nukutuksessa verenpaineen muutosten mittaamiseksi. Tutkittavan yhdisteen antagonistiset vaikutukset AII:een oraalisen tai parenteraalisen annon jälkeen määritetään tutkimalla vaikutusta angiotensiini II:11a 20 indusoituja paineenkohoamisvasteita vastaan. Sen varmistamiseksi, että vaikutus on spesifinen, voidaan määrittää myös tutkittavan yhdisteen vaikutus vasopressiinillä indusoituihin paineenkohoamisvasteisiin samassa kohteessa.

Kaavan I mukaisilla yhdisteillä on yleensä spesifi-25 siä AII-antagonistiominaisuuksia testissä C annoksen ollessa 50 mg/painokilo tai paljon pienempi ilman havaittavia toksikologisia tai muita kielteisiä farmakologisia vaikutuksia.

Testi D

30 Tässä in vivo -kokeessa stimuloidaan endogeenista

Ali-biosynteesiä erilaisissa lajeissa, mukaan luettuina rotta, silkkiapina ja koira, antamalla natriumpitoisuudeltaan alhaista ravintoa ja sopivia vuorokausiannoksia frusemidisalureettia. Tutkittavaa yhdistettä annetaan sit-35 ten oraalisesti tai parenteraalisesti eläimelle, johon on 14 93449 istutettu nukutuksessa valtimokatetri verenpaineen muutosten mittaamiseksi.

Kaavan I mukaisilla yhdisteillä on yleensä AII-antagonistiominaisuuksia testissä D, minkä osoittaa veren-5 paineen merkittävä lasku annoksen ollessa 50 mg/painokilo tai paljon pienempi, ilman havaittavia toksikologisia tai muita kielteisiä farmakologisia vaikutuksia.

Kaavan I mukaisia yhdisteitä annetaan yleensä terapeuttisiin tai profylaktisiin tarkoituksiin tasalämpöisille le eläimille (ihminen mukaan luettuna), jotka ovat tällaisen hoidon tarpeessa, farmaseuttisen koostumuksen muodossa yhdessä farmasia-alalla hyvin tunnettujen farmaseuttisesti hyväksyttävien laimennus- tai kantaja-aineiden kanssa. Tällainen farmaseuttinen koostumus tarjotaan käyttöön kek-15 sinnön eräänä lisäpiirteenä, ja se on kätevästi muodossa, joka soveltuu oraaliseen antoon (esimerkiksi tabletteina, kapseleina, liuoksena, suspensiona tai emulsiona) tai pa-renteraaliseen antoon (esimerkiksi injektoitavissa olevana vesi- tai öljyliuoksena tai injektoitavissa olevana emul-20 siona).

Kaavan I mukaisia yhdisteitä voidaan edullisesti antaa terapeuttisiin tai profylaktisiin tarkoituksiin myös yhdistettynä toiseen farmakologiseen aineeseen, jolla tiedetään yleisesti olevan arvoa yhden tai useamman edellä 25 mainitun sairauden tai lääketieteellisen tilan hoidossa.

Kaavan I mukaista yhdistettä (tai tarvittaessa sen farmaseuttisesti hyväksyttävää suolaa) annetaan ihmiselle yleensä siten, että vuorokausiannos suun kautta annettuna on korkeintaan 50 mg/painokilo (edullisesti korkeintaan 10 30 mg/kg) ja parenteraalisesti annettuna korkeintaan 5 mg/ painokilo (edullisesti korkeintaan 1 mg/kg), jaettuna tarvittaessa useampaan osa-annokseen; annettava täsmällinen yhdiste (tai suola) -määrä ja antomuoto ja -reitti hoidettavan henkilön koosta, iästä ja sukupuolesta ja kulloinkin 35 hoidettavasta sairaudesta tai lääketieteellisestä tilasta 15 93449 lääketieteen alalla hyvin tunnettujen periaatteiden mukaisesti .

Kaavan I mukaisten yhdisteiden angiotensiini II: a inhiboivien ominaisuuksien valaisemiseksi mainittakoon, 5 että esimerkin 3 mukaisella yhdisteellä saatiin seuraavat tulokset testeissä A, B ja C: testissä A: IC50 = 1,49 x 10'8 mol/1; testissä B: pA2 = 9,2: testissä C: ED50 = 1,07 mg/kg (parenteraalinen anto); 10 54-%:inen inhibitio tunnin kuluttua annoksella 20 mg/kg (oraalinen anto).

Seuraavassa esitetään muutamien keksinnön mukaisesti valmistettujen yhdisteiden biologisia testiarvoja.

15 Esimerkki nro In vitro (IC50 x 10*6 M) 1 0,26 3 0,015 4 0,99 5 0,13 20 7 0,94 9 2,13 10 0,022 11 0,012 12 0,015 25 13 0,013 15 0,03 16 0,032 17 0,03 18 1,36 30 19 0,35 21 0,8 22 0,05 25 0,032 26 0,85 16 93449

Seuraavien esimerkkien mukaiset yhdisteet syrjäyttivät radionuklidileimattua Ali:a pitoisuudella 10‘4 M. Esimerkki 2: 96 %:in syrjäytys

Esimerkki 6: 99,9 %:in syrjäytys 5 Esimerkki 8: 90,5 %:in syrjäytys Esimerkki 14: 99,3 %:in syrjäytys Esimerkki 20: 96,2 %:in syrjäytys Esimerkki 23: 99,5 %:in syrjäytys Esimerkki 24: 88,4 %:in syrjäytys 10 Keksinnön mukaisesti valmistettujen yhdisteiden edulliset ominaisuudet ovat edellä olevan taulukon perusteella ilmeiset.

Sen lisäksi, että kaavan I mukaisia yhdisteitä käytetään edellä kuvatulla tavalla ihmisten lääketieteelli-15 seen hoitoon, ne ovat käyttökelpoisia myös eläinlääketieteessä hoidettaessa vastaavia tiloja kaupallisesti arvokkaissa tasalämpöisissä eläimissä, kuten koirissa, kissoissa, hevosissa ja nautakarjassa. Tällaisen hoidon toteuttamiseksi kaavan I mukaisia yhdisteitä annetaan yleensä ana-20 logisia määriä ja analogisella tavalla kuin mitä edellä kuvattiin ihmisille annon yhteydessä. Kaavan I mukaiset yhdisteet ovat arvokkaita myös farmakologisina välineinä kehitettäessä ja standardisoitaessa testijärjestelmiä Ali:n vaikutusten arvioimiseksi koe-eläimissä, kuten kis-25 soissa, koirissa, kaniineissa, apinoissa, rotissa ja hiirissä, osana uusien ja parannettujen terapeuttisten aineiden jatkuvaa etsintää.

Keksintöä valaistaan nyt seuraavien esimerkkien avulla, jotka eivät ole rajoittavia ja joissa 30 (i) väkevöinnit ja haihdutukset tehtiin pyöröhaih- duttamalla alipaineessa; (ii) toimenpiteet toteutettiin huoneenlämpötilassa, so. 18 - 26 °C:ssa; (iii) flash-kromatografiakäsittelyt tehtiin Merck 35 Kieselgel 60:llä (lajinumero 9385), jota toimittaa E.

Merck, Darmstadt, Saksan Liittotasavalta; 17 93449 (iv) ilmoitetut saannot on tarkoitettu ainoastaan lukijan avuksi, eivätkä ne välttämättä ole sellaisia saantoja, jotka ovat saavutettavissa menetelmää huolellisesti kehittämällä; 5 (v) protoni-NMR-spektrit määritettiin tavallisesti taajuudella 200 MHz CDCl3:ssa käyttäen sisäisenä standardina tetrametyylisilaania ja ilmoitetaan kemiallisina siir-tyminä (delta-arvoina) suhteessa TMS:ään (yksikkönä ppm) käyttäen tärkeimpien huippujen merkinnässä tavanomaisia 10 lyhenteitä: s, singletti; m, multipletti; t, tripletti, br, leveä; d, dupletti; ja (vi) kaikkien lopputuotteiden mikroanalyysit antoivat tyydyttävät tulokset; ellei toisin ole mainittu.

15 Esimerkki 1 4' - [ (2-butyyli-3H-imidatso[4,5-b]pyrid-3-yyli )me-tyyli]bifenyyli-2-karboksyylihappo

Liuokseen, joka sisälsi metyyli-4'-[(2-butyyli-3H-imidatso[4,5-b]pyrid-3-yyli)metyyli]bifenyyli-2-karboksy-20 laattia (A) (210 mg) metanolissa (3 ml), lisättiin 4 M

natriumhydroksidin vesiliuosta (0,4 ml). Liuosta refluk-soitiin kaksi tuntia ja haihtuva aine poistettiin sitten haihduttamalla. Jäännös liuotettiin veteen (5 ml), ja liuoksen pH säädettiin 20 %:isella (m/V) sitruunahapon ve-25 siliuoksella arvoon 4. Saostunut kiinteä aine erotettiin suodattamalla ja sitä trituroitiin eetterin kanssa, jolloin saatiin 4'-[(2-butyyli-3H-imidatso[4,5-b]pyrid-3-yyli)metyyli]bifenyyli-2-karboksyylihappoa (153 mg) ker-manvärisenä jauheena, sp. 185 - 187 eC; NMR (DMS0-d6): 0,9 30 (t, 3H, (1,35 (m, 2H), 1,7 (m, 2H), 2,85 (t, 2H), 5,6 (s, 2H), 7,1 - 7,6 (kompleksinen M, 8H), 7,7 (dd, 1H), 8,0 (dd, 1H), 8,3 (dd, 1H), 12,6 (br, 1H); massaspektri (negatiivisilla nopeilla atomeilla pommitus, josta käytetään tästä eteenpäin lyhennystä "-ve FAB"): 199, 174, 168; mik-35 roanalyysissä todettu: C, 74,3; H, 5,9; N, 10,7 %; C24H23N302 edellyttää: C, 74,8; H, 6,0; N, 10,9 %.

18 93449 Lähtöaine (A) saatiin seuraavasti: (i) Liuokseen, joka sisälsi 4-bromitolueenia (6,0 g) kuivassa tetrahydrofuraanissa (THF) (50 ml) ja jota sekoitettiin -78 °C:ssa argonkaasukehän alla, lisät- 5 tiin pisaroittain 1,6 N butyylilitiumin heksaaniliuos (24,0 ml). Lämpötila pidettiin arvossa -78 eC 20 minuuttia ja sen jälkeen lisättiin 1 M vedettömän sinkkikloridin eetteriliuosta (38,6 ml). Liuos pidettiin -78 °C:ssa 15 minuuttia ja sitten lisättiin tetrakis(trifenyylifosfii-10 ni)palladiumia (60 mg) THF:ssa (5 ml) ja sen jälkeen metyyli-2-jodibentsoaatt ia (6,1 g) THF:ssa (10 ml). Liuoksen annettiin lämmetä ympäristön lämpötilaan yhden tunnin kuluessa, jonka jälkeen sitä refluksoitiin viisi tuntia. Liuotin poistettiin haihduttamalla ja jäännös liuotettiin 15 kloroformiin (150 ml). Liuos pestiin toisella liuoksella, joka sisälsi etyleenidiamiinitetraetikkahappoa (10 g) vedessä (100 ml) ja vesikerros uutettiin uudelleen kloroformilla (100 ml). Yhdistetyt orgaaniset uuttoliuokset kuivattiin (MgS04) ja liuotin poistettiin haihduttamalla.

20 Jäännös puhdistettiin flash-kromatografian avulla käyttäen eluenttina etyyliasetaatti-heksaaniseosta (tilavuussuhde 1:9), jolloin saatiin metyyli-4'-metyylibifenyyli-2-kar-boksylaattia (B) värittömänä öljynä (4,4 g); NMR (CDC13): 2,4 (s, 3H), 3,65 (s, 3H), 7,2 (s, 4H), 7,35 (m, 2H), 7,5 25 (m, 1H), 7,8 (d, 1H).

(ii) Liuokseen, joka sisälsi yhdistettä B (9,3 g) hiilitetrakloridissa (300 ml), lisättiin N-bromisukkinimi-diä (8,1 g) ja atso(bisisobutyronitriiliä) (130 mg). Seosta refluksoitiin neljä tuntia, jonka jälkeen se jäähdytet- 30 tiin ympäristön lämpötilaan. Liukenematon aine poistettiin ja suodos väkevöitiin alipaineessa. Jäännös puhdistettiin flash-kromatografian avulla käyttäen eluenttina etyyliasetaatti-heksaaniseosta (tilavuussuhde 1:9), jolloin saatiin metyyli-4'-(bromimetyyli)bifenyyli-2-karboksylaattia (C) 35 kiinteänä aineena (10,9 g), sp. 48 °C; NMR: 3,65 (s, 3H), 19 93449 4,55 (s, 2H), 7,25 - 7,60 (kompleksinen m, 7H), 7,85 (d, 1H).

(iii) Seosta, joka sisälsi 2-butyyli-imidatso[4,5- b]pyridiiniä (400 mg) [Indian J. Chem., Sec. B, 16B (1978) 5 531], bromimetyyliyhdistettä C (700 mg) ja kaliumkarbo naattia (630 mg) N,N-dimetyyliformamidissa (7 ml), sekoitettiin neljä tuntia. Liuotin poistettiin haihduttamalla ja jäännös uutettiin veden (20 ml) ja etyyliasetaatin (20 ml) seoksella sen jakamiseksi. Orgaaninen faasi ero-10 tettiin, pestiin vedellä (20 ml) ja sen jälkeen kylläisellä NaCl-liuoksella (20 ml) ja kuivattiin (MgS04) ja liuotin haihdutettiin. Jäännös puhdistettiin flash-kromatografian avulla käyttäen eluenttina metanoli-dikloorimetaaniseosta (tilavuussuhde 3:97, joka muuttui asteittain arvoon 5:95), 15 jolloin saatiin ensin metyyli-4'-[(2-butyyli-3H-imidatso-[4,5-b]pyrid-3-yyli)metyyli]bifenyyli-2-karboksylaattia (A) (260 mg) oranssina kumimaisena aineena; NMR (CDC13): 0,9 (t, 3H), 1,4 (m, 2H), 1,8 (m, 2H), 2,85 (t, 2H), 3,6 (s, 3H), 5,55 (s, 2H), 7,1 - 7,6 (kompleksinen m, 8H), 7,8 20 (dd, 1H), 8,0 (dd, 1H), 8,35 (d, 1H); sitten metyyli-4'-[ (2-butyyli-lH-imidatso[4, 5-b] pyrid-l-yyli )metyyli]bife-nyyli-2-karboksylaattia (80 mg) keltaisena kumimaisena aineena; NMR (CDC13): 0,9 (t, 3H), 1,45 (m, 2H), 1,85 (m, 2H), 2,9 (t, 2H), 3,6 (s, 3H), 5,4 (s, 2H), 7,0 - 7,6 25 (kompleksinen m, 9H), 7,8 (dd, 1H), 8,5 (dd, 1H); ja lopuksi metyyli-4'-[(2-butyyli-4H-imidatso[4,5-b]pyrid-4-yyli)metyyli]bifenyyli-2-karboksylaattia (220 mg) keltaisena kumimaisena aineena; NMR (CDC13): 1,0 (t, 3H), 1,5 (m, 2H), 1,9 (m, 2H), 3,05 (t, 2H), 3,6 (s, 3H), 5,9 (s, 2H), 30 7,0 (t, 1H), 7,2 - 7,6 (kompleksinen m, 3H), 7,85 (d, 1H), 8,1 (d, 1H).

Esimerkki 2 4' -[ (2-butyyli-lH-imidatso[4,5-b]pyrid-l-yyli )me-tyyli]bifenyyli-2-karboksyylihappo 35 Vastaavaa menettelytapaa kuin esimerkissä 1 kuvattu käyttäen hydrolysoitiin metyyli-4'-[(2-butyyli-lH-imidat- 20 93449 so[4,5-b]pyrid-l-yyli )metyyli] bifenyyli-2-karboksylaatti (50 ml), jolloin saatiin 4'-[(2-butyyli-lH-imidatso[4,5- b]pyrid-l-yyli)metyyli]bifenyyli-2-karboksyylihappoa (26 mg) ei-kiteisenä kiinteänä aineena; NMR (DMS0-d6): 0,9 5 (t, 3H), 1,4 (m, 2H), 1,75 (m, 2H), 2,9 (t, 2H), 5,6 (s, 2H), 7,1 - 7,6 (kompleksinen m, 8H), 7,7 (dd, 1H), 7,9 (dd, 1H), 8,35 (dd, 1H), 12,7 (br, 1H); massaspektri (-ve FAB, DMSO-nitrobentsyylialkoholi); 384 (M-H)"; mikroanalyysissä todettu; C, 71,6; H, 5,6; N, 9,7 %; C24H23N302 · H20 10 edellyttää: C, 71,8; H, 6,2; N, 10,4 %.

Esimerkki 3 2-butyyli-3-[(2'-(lH-tetratsol-5-yyli)bifenyl-4-yyli )metyyli]-3H-imidatso[4,5-b]pyridiinihydrokloridi 2-butyyli-3-[2'-(2-trifenyylimetyyli-2H-tetratsol-15 5-yyli)bifenyl-4-yyli)metyyli]-3H-imidatso[4,5-b]pyridiini (D) (600 mg) liuotettiin dioksaaniin (20 ml), siihen lisättiin väkevää suolahappoa (20 ml). Liuoksen annettiin seistä kuusi tuntia, jonka jälkeen haihtuva aine poistettiin haihduttamalla. Jäännöstä sekoitettiin voimakkaasti 20 dikloorimetaanin (5 ml) kanssa ja siihen lisättiin eetteriä (20 ml). Seosta sekoitettiin 15 minuuttia. Kiinteä aine kerättiin talteen suodattamalla ja pestiin eetterillä, jolloin saatiin 2-butyyli-3-[(2'-(lH-tetratsol-5-yy-li )bifenyl-4-yyli )metyyli]-3H-imidatso[4,5-b]pyridiinihyd-25 rokloridia (300 mg) kermanvärisenä jauheena, sp. 224 °C (hajoaa); NMR (DMS0-d6): 0,9 (t, 3H), 1,4 (m, 2H), 1,1 (m, 2H), 3,05 (t, 2H), 5,6 (S, 2H), 7,1 (d, 2H), 7,2 (d, 2H), 7,4 - 7,7 (kompleksinen m, 5H), 8,2 (dd, 1H), 8,5 (dd, 1H); massaspektri (-ve FAB, DMSO-nitrobentsyylialkoholi): 30 408 (M-H)"; mikroanalyysissä todettu: C, 64,2; H, 5,6; N, 21,9; Cl, 8,0 %; C24H23N7,HC1 edellyttää: C, 64,6; H, 5,4; N, 22,0; Cl, 8,5 %.

Lähtöaine (D) saatiin seuraavasti:

Seosta, joka sisälsi 2-butyyli-imidatso[4,5-b]pyri-35 diiniä (1,0 g), 5-[2-(4'-bromimetyylibifenyyli)]-2-trife-nyylimetyyli-2H-tetratsolia (valmistettu EP-hakemusjulkai- 21 93449 sussa 291 969 kuvatulla tavalla; 3,17 g) ja kaliumkarbo-nattia (1,16 g) DMF:ssa (20 ml), kuumennettiin 95 °C:ssa yön yli. Reaktioseos käsiteltiin sitten esimerkissä 1, osassa iii, kuvattua tuotteeneritysmenettelyä käyttäen.

5 Saatu aine puhdistettiin flash-kromatografian avulla käyttäen eluenttina etyyliasetaatti-heksaaniseosta (tilavuus-suhde 17:3, joka muuttui asteittain arvoon 9:1). Näin saatiin ensin 2-butyyli-3-[(2'-trifenyylimetyyli-2H-tetrat-sol-5-yyli )bifenyl-4-yyli )metyyli] -3H-imidatso[4, 5-b]pyri-10 diiniä (D) (0,72 g) keltaisena vaahtona; NMR (CDC13): 1,0 (t, 3H), 1,45 (m, 2H), 1,9 (m, 2H), 2,8 (t, (2H), 5,5 (s, 2H), 7,0 (m, 8H), 7,2 (d, 2H), 7,3 - 7,5 (kompleksinen m, 12H), 7,55 (m, 2H), 8,0 (m, 1H), 8,1 (dd, 1H), 8,45 (dd, 1H); ja sen jälkeen 2-butyyli-4-[(2'-(2-trifenyylimetyyli-15 2H-tetratsol-5-yyli )bifenyl-4-yyli )metyyli]-4H-imidatso- [4,5-b]pyridiiniä (1,10 g) punertavana vaahtona; NMR: 1,0 (t, 3H), 1,5 (m, 2H), 1,9 (m, 2H), 3,1 (t, 2H), 5,7 (s, 2H), 6,7 (dd, 1H), 6,9 (m, 6H), 7,1 - 7,4 (kompleksinen m, 16H, 7,5 (m, 1H), 8,0 (m, 1H), 8,1 (d, 1H).

20 Esimerkki 4 .

4-[2-butyyli-3H-imidatso[4,5-b]pyrid-3-yyli)metyyli ]bentsoehappo Käyttäen vastaavaa menettelytapaa kuin esimerkissä 1 kuvattu, hydrolysoitiin 4-[(2-butyyli-3H-imidatso-25 [4,5-b]pyrid-3-yyli)metyyli]bentsoaatti (E) (267 mg), jol loin saatiin 4-[2-butyyli-3H-imidatso[4,5-b]pyrid-3-yyli)-metyyli]bentsoehappoa (239 mg) vaaleanruskeana kiinteänä aineena, sp. 174 - 176 °C; NMR (DMS0-d6): 0,85 (t, 3H), 1,3 (m, 2H), 1,7 (m, 2H), 2,8 (t, 2H), 5,6 (s, 2H), 7,25 30 (m, 3H), 7,9 (d, 2H), 8,0 (dd, 1H), 8,3 (dd, 1H), 12,85 (br, 1H); massaspektri (+ve kemiallinen ionisaatio): 310 (M+H)*; mikroanalyysissä todettu: C, 69,6; H, 6,3; N, 13,4 %; CieH19N302 edellyttää: C, 69,9; H, 6,15; N, 13,6 %.

Lähtöaine (E) saatiin seuraavasti: 35 (i) Liuokseen, joka sisälsi metyyli-4-(aminometyy- li)bentsoaattia (3,12 g) ja trietyyliamiinia (2,0 ml) to- 22 93449 lueenissa (50 ml), lisättiin 2-kloori-3-nitropyridiinia (1,5 g) kloroformiin (30 ml) liuotettuna. Liuosta refluk-soitiin viisi tuntia, jonka jälkeen haihtuva aine poistettiin haihduttamalla. Jäännös puhdistettiin flash-kromato-5 grafian avulla käyttäen eluenttina etyyliasetaatti-heksaa-niseosta (tilavuussuhde 1:1), jolloin saatiin metyyli-4-N-(3-nitropyrid-2-yyli)aminometyylibentsoaattia (F) (2,58 g) kirkkaankeltaisena kiinteänä aineena, sp. 135 -136 eC; NMR (CDC13): 3,9 (s, 3H), 4,9 (d, 2H), 6,7 (dd, 10 1H), 7,4 (2H), 8,0 (d, 2H), 8,4 (m, 2H), 8,55 (br s, 1H).

(ii) Liuosta, joka sisälsi nitroyhdistettä F

(530 mg) metanolissa (150 ml), hydrattiin katalyyttisesti yhden baarin paineessa platinaoksidikatalysaattoria (100 mg) käyttäen. Vedyn kulutuksen lakattua (noin 15 mi-15 nuutin kuluttua) katalysaattori poistettiin piimään läpi suodattamalla ja suodos haihdutettiin, jolloin saatiin metyyli-4-N-(3-aminopyrid-2-yyli)aminometyylibentsoaattia (G) (470 mg) punaisena kumimaisena aineena, joka käytettiin puhdistamattomana seuraavassa vaiheessa; NMR (CDC13): 20 3,2 (br, 2H), 3,9 (s, 3H), 4,5 (br, 1H), 4,7 (br s, 2H), 6,55 (dd, 1H), 6,9 (dd, 1H), 7,45 (d, 2H), 7,75 (dd, 1H), 8,0 (d, 2H).

(iii) Liuosta, joka sisälsi diamiinia G (530 mg), valeriaanahappoanhydridiä (0,38 g), valeriaanahappoa 25 (0,21 g) ja p-tolueenisulfonihappoa (0,39 g) tolueenissa (20 ml); refluksoitiin 14 tuntia. Liuos laimennettiin etyyliasetaatilla (50 ml), pestiin perätysten natriumkarbonaatti liuoksella (30 ml), vedellä (30 ml) ja kylläisellä NaCl-liuoksella (30 ml) ja kuivattiin (MgS0«) sen jälkeen.

30 Haihtuva aine poistettiin haihduttamalla ja jäännös puhdistettiin flash-kromatografiän avulla käyttäen eluenttina etyyliasetaatti-heksaaniseosta (tilavuussuhde 1:1), jolloin saatiin metyyli-4-[(2-butyyli-3H-imidatso[4,5-b]py-rid-3-yyli)metyyli]bentsoaattia (E) (300 mg) beigenä kiin-35 teänä aineena, sp. 77 - 80 °C; NMR (CDC13): 0,9 (t, 3H), 1,4 (m, 2H), 1,8 (m, 2H), 2,75 (t, 2H), 3,9 (s, 3H), 5,5 23 93449 (s, 2H), 7,2 (tn, 3H), 7,95 (d, 2H), 8,0 (dd, 1H), 8,3 (dd, 1H).

Esimerkki 5 4- [ (2-butyyli-3H-imidatso[4,5-b]pyrid-3-yyli )metyy-5 li]-N-(fenyylisulfonyyli)bentsamidi

Liuokseen, joka sisälsi bentseenisulfonamidia (84 mg), dimetyyliaminopyridiiniä (59 mg) ja l-[3-(dime-tyyliamino)propyyli]-3-etyylikarbodi-imidiä (93 mg) kuivassa dikloorimetaanissa (5 ml), lisättiin 4-[(2-butyyli-10 3H-imidatso[4,5-b]pyrid-3-yyli)metyyli]bentsoehappoa (150 mg). Seosta sekoitettiin kuusi tuntia, jonka jälkeen se laimennettiin dikloorimetaanilla (20 ml). Liuos pestiin sitten perätysten natriumkarbonaattiliuoksella (20 ml), vedellä (20 ml) ja kylläisellä NaCl-liuoksella (20 ml) ja 15 kuivattiin (MgS04) sen jälkeen. Liuotin poistettiin haih duttamalla ja jäännös puhdistettiin flash-kromatografian avulla käyttäen eluenttina metanoli-dikloorimetaaniseosta (tilavuussuhde 1:9), jolloin saatiin 4-[(2-butyyli-3H-imidatso'[4,5-b)pyrid-3-yyli )metyyli] -N-( fenyylisulfonyy-20 li)bentsamidia (110 mg) kermanvärisenä jauheena, sp.

>270 eC; NMR (DMS0-d6): 0,85 (t, 3H), 1,3 (m, 2H), 1,65 (m, 2H), 2,8 (t, 2H), 5,5 (s, 2H), 7,1 (d, 2H), 7,25 (dd, 1H), 7,4 (m, 3H), 7,89 (m, 4H), 8,0 (dd, 1H), 8,3 (dd, 1H); massaspektri (positiivisilla nopeilla atomeilla pommitus, 25 josta käytetään tästä eteenpäin lyhennystä "+ve FAB", DMSO-nitrobentsyylialkoholi): 449 (M+H)*; mikroanalyysissä todettu: C, 59,5; H, 5,1; N, 11,3 %; C24H23N403S·2H20 edellyttää: C, 59,5; H, 5,6; N, 11,6 %.

Esimerkit 6-9 30 Käyttäen vastaavaa menettelytapaa kuin esimerkissä 1 kuvattu, mutta käyttäen lähtöaineena yhdisteen A sijasta asianmukaista esteriä, valmistettiin seuraavat yhdisteet 54 - 74 %:n saannoilla: (Esimerkki 6): 4'-[(2-butyyli-5-bromi-lH-imidatso-35 [4,5-b]pyratsin-l-yyli)metyyli]bifenyyli-2-karboksyylihap- po saatiin vaahtona; NMR (DMS0-d6): 0,9 (t, 3H), 1,4 (m, 24 93449 2H), 1,7 (m, 2H), 3,0 (t, 2H), 5,6 (s, 2H), 7,1 - 7,3 (m, 5H), 7,7 (dd, 1H), 8,5 (s, 1H), 12,3 (br s, 1H); massa- spektri (kemiallinen ionisaatio, ammoniakki): 465 (M+H)*; mikroanalyysissä todettu: C, 59,3; H, 5,0; N, 11,6 %; 5 C23H21N402Br edellyttää: C, 59,4; H, 5,0; N, 12,0 %.

(Esimerkki 7): 4'-[(8-butyyli-9H-purin-9-yyli)me- tyyli]bifenyyli-2-karboksyylihappo saatiin kiinteänä aineena, sp. 153 - 155 °C; NMR (DMS0-d6): 0,9 (t, 3H), 1,4 (m, 2H), 1,7 (m, 2H), 2,9 (t, 2H), 5,6 (s, 2H), 7,1 - 7,35 10 (m, 5H), 7,5 (m, 2H), 7,7 (dd, 1H), 8,9 (s, 1H), 9,1 (s, 1H), 12,5 (br s, 1H), massaspektri (-ve FAB, DMSO-glysero-li): 385 (M-H)'; mikroanalyysissä todettu: C, 71,4; H, 6,1; N, 14,4; C23H22N402 edellyttää; C, 71,5; H, 5,7; N, 14,5 %.

(Esimerkki 8): 4’-[(8-butyyli-7H-purin-7-yyli)me- 15 tyyli]bifenyyli-2-karboksyylihappo saatiin kiinteänä aineena, sp. 150 - 153 eC; NMR (DMS0-d6): 0,9 (t, 3H), 1,4 (m, 2H), 1,7 (m, 2H), 3,0 (t, 2H), 5,6 (s, 2H), 7,2 - 7,4 (m, 5H), 7,5 (m, 2H), 7,7 (dd, 1H), 8,9 (s, 1H), 9,1 (s, 1H), massaspektri (kemiallinen ionisaatio, ammonium): 387 20 (M+H)*; mikroanalyysissä todettu: C, 69,6; H, 5,5; N, 13,8 %; C23H22N402,0, 5HjO edellyttää: C, 69,9; H, 5,8; N, 14,2 %.

(Esimerkki 9): 4'-[(2-butyyli-4-hydroksi-3H-imidat-so[4,5-b]pyridatsin-3-yyli)metyyli]bifenyyli-2-karboksyy-25 lihappo saatiin kiinteänä aineena, sp. 232 - 233 °C; NMR (DMS0-d6): 0,8 (t, 3H), 1,3 (m, 2H), 1,6 (m, 2H), 2,75 (t, 2H), 5,8 (s, 2H), 7,18 - 7,35 (m, 5H), 7,45 (m, 2H), 7,7 (dd, 1H), 8,35 (d, 1H), 12,75 (s, 1H); massaspektri (-ve FAB, DMSO-glyseroli): 401 (M-H)‘; mikroanalyysissä todettu: 30 C, 68,3; H, 5,4; N, 13,7%; C23H22N204 edellyttää: C, 68,7; H, 5,5; N, 13,9 %.

Esimerkeissä 6-9 tarvittavat lähtöaineet, jotka vastaavat esimerkissä 1 käytettyä lähtöainetta A, valmistettiin käyttäen vastaavaa menettelytapaa kuin esimerkissä 35 1, osassa iii, kuvattu alkyloimalla asianmukainen imidat- solijohdannainen, joka vastaa kaavaa IV, 4'-(bromimetyy- 25 93449 li)bifenyyli-2-karboksylaatilla. Yhdisteet saatiin 12 -74 %:n saannoilla seuraavalla tavalla: (Esimerkki 6A): 2-butyyli-5-bromi-imidatso[4,5-b]-pyratsiinin (0,30 g) alkylointi tuotti tulokseksi regio-5 isomeerien seoksen, joka jaettiin komponenteikseen flash-kromatografian avulla käyttäen eluenttina etyyliasetaatti-heksaaniseosta (tilavuussuhde aluksi 1:4, joka muuttui asteittain arvoon 2:3), jolloin saatiin metyyli[(2-butyy-li-5-bromi-lH-imidatso[4,5-b]pyratsin-l-yyli )metyyli]bife-10 nyyli-2-karboksylaattia kumimaisena aineena; NMR (CDC13): 0,9 (t, 3H), 1,4 (m, 2H), 1,8 (m, 2H), 2,9 (t, 2H), 3,6 (s, 3H), 5,5 (s, 2H), 7,18 - 7,35 (m, 5H), 7,5 (m, 2H), 7,85 (dd, 1H), 8,4 (s, 1H); massaspektri (kemiallinen ionisaatio, ammoniakki): 479 (M+H)4; lähtöaine 2-butyyli-15 5-bromi-imidatso[4,5-b]pyratsiini saatiin syklisoimalla 5-bromi-2,3-diaminopyridiini seuraavasti:

Seosta, joka sisälsi 5-bromi-2,3-diaminopyridiiniä [joka valmistettiin julkaisussa Gazz. Chim. Ital. 90 (1960) 1809 kuvatulla tavalla] (0,4 g), valeriaanahappoa 20 (0,6 ml) ja polyfosforihappoa (10 g), kuumennettiin 165 °C:ssa 1,5 tuntia. Seos jäähdytettiin ympäristön lämpötilaan ja kaadettiin veteen ja liuos tehtiin emäksiseksi natriumkarbonaattiliuoksella. Liuos uutettiin etyyliasetaatilla ja orgaaninen uuttoliuos käsiteltiin tuotteen 25 eristämiseksi esimerkissä 1, osassa iii, kuvatulla tavalla. Tulokseksi saatu tuote kiteytettiin uudelleen etyyliasetaatista, jolloin saatiin 2-butyyli-5-bromi-imidatso-[4,5-b]pyratsiinia (0,33 g) kiinteänä aineena, sp. 211 -213 °C; NMR (CDCl3-DMSO-d6): 1,0 (t, 3H), 1,4 (m, 2H), 1,9 30 (m, 2H), 3,0 (t, 2H), 8,3 (s, 1H); massaspektri (kemialli nen ionisaatio, ammoniakki): 255 (M+H)4.

(Esimerkit 7A ja 8A): 8-butyylipuriinin (0,68 g) alkylointi tuotti tulokseksi regioisomeerien seoksen, joka jaettiin komponenteikseen flash-kromatografian avulla 35 käyttäen eluenttina dikloorimetaani-metanoliseosta (tilavuussuhde 95:5). Poolittomampi isomeeri puhdistettiin 26 93449 uudelleen flash-kromatografian avulla käyttäen eluenttina etyyliasetaattia, jolloin saatiin 4'-[(8-butyyli-9H-purin- 9-yyli)metyyli]bifenyyli-2-karboksylaattia (esimerkiksi 7A) (0,40 g) kiinteänä aineena, sp. 83 - 84 °C; NMR 5 (CDC13): 0,9 (t, 3H), 1,4 (m, 2H), 1,8 (m, 2H), 2,9 (t, 2H), 3,6 (s, 3H), 5,5 (s, 2H), 7,1 - 7,35 (m, 5H), 7,5 (m, 2H), 7,8 (dd, 1H), 8,9 (s, 1H), 9,1 (s, 1H), massaspektri (kemiallinen ionisaatio, ammoniakki): 401 (M+H )4; mikroanalyysissä todettu: C, 71,9; H, 6,1; N, 13,9 %; C24H24N402 10 edellyttää: C, 72,0; H, 6,0; N, 14,0 %. Polaarisempi isomeeri puhdistettiin samalla tavalla, jolloin saatiin me-tyyli-4'-[(8-butyyli-7H-purin-7-yyli)metyyli]bifenyyli-2-karboksylaattia (esimerkki 8A) (0,19 g); NMR (CDC13): 0,9 (t, 3H), 1,5 (m, 2H), 1,9 (m, 2H), 3,0 (t, 2H), 3,7 (s, 15 3H), 5,4 (s, 2H), 7,2 (m, 5H), 7,5 (m, 2H), 7,9 (dd, 1H), 8,6 (s, 1H), 9,1 (s, 1H); massaspektri (kemiallinen ionisaatio, ammoniakki): 401 (M+H)4; lähtöaine 8-butyylipuriini saatiin syklisoimalla 2,3-diaminopyridiini seuraavalla tavalla: 20 2,3-diaminopyridiinin (0,55 g) ja valeriaanahappo- anhydridin (4,0 ml) seosta kuumennettiin 210 eC:ssa 1,5 tuntia argonkaasukehän alla. Seos jäähdytettiin ympäristön lämpötilaan ja lisättiin metanoliin (100 ml) ja syntynyttä liuosta refluksoitiin 1,5 tuntia. Liuotin ja haihtuva aine 25 poistettiin haihduttamalla (60 °C/0,1 mmHg) ja jäännös puhdistettiin flash-kromatografian avulla käyttäen eluenttina etyyliasetaatti-metanoliseosta (tilavuussuhde 5:1). Tuotetta trituroitiin eetterin kanssa, jolloin saatiin 8-butyylipuriinia, sp. 164 - 165 eC; NMR (CDC13): 1,0 (t, 30 3H), 1,5 (m, 2H), 2,0 (m, 2H), 3,1 (t, 2H), 8,95 (s, 1H), 9,1 (s, 1H); massaspektri (kemiallinen ionisaatio, ammoniakki): 177 (M+H)4.

(Esimerkki 9A): 2-butyyli-4-hydroksi-imidatso-[4,5-b]pyridatsiinin alkylointi tuotti tulokseksi metyyli-35 4' -[(2-butyyli-4-hydroksi-3H-imidatso[4,5-b]pyridatsin-3- yyli)metyyli]bifenyyli-2-karboksylaattia kiinteänä ainee- 27 93449 na, sp. 166 - 168 eC; NMR (DMSO-d6): 0,8 (t, 3H), 1,3 (m, 2H), 1,6 (m, 2H), 2,75 (t, 2H), 3,55 (s, 3H), 5,78 (s, 2H), 7,2 - 7,3 (m, 4H), 7,4 (d, 1H), 7,5 (dt, 1H), 7,6 (dt, 1H), 7,7 (dd, 1H), 8,4 (s, 1H), 12,8 (s, 1H); massa-5 spektri (kemiallinen ionisaatio, ammoniakki): 417 (M+H)*; lähtöaine2-butyyli-4-hydroksi-imidatso[4,5-b)pyridatsiini saatiin seuraavasti: 4,5-diamino-3-hydroksipyridatsiini [valmistettu BE-patenttijulkaisussa 660 637, Chem. Abs. 64 (1966) 5188, 10 kuvatulla tavalla] (5 g) syklisoitiin vastaavalla tavalla kuin on esitetty esimerkeissä 7A ja 8A 8-butyylipuriinin valmistuksen yhteydessä, jolloin saatiin 2-butyyli-4-hyd-roksi-imidatso[4,5-b]pyridatsiinia (2,4 g) kiinteänä aineena, sp. 241 - 243 "C; NMR (DMS0-d6): 0,9 (t, 3H), 1,3 15 (m, 2H), 1,7 (m, 2H), 2,8 (t, 2H), 8,28 (s, 1H), 12,6 (s, 1H), 13,5 (br s, 1H); massaspektri (kemiallinen ionisaatio, ammoniakki): 193 (M+H)*; mikroanalyysissä todettu: C, 55,9; H, 6,2; N, 29,0 %; C9H12N«0 edellyttää: C 56,3; H, 6,3; N, 29,2 %.

20 Esimerkit 10 - 16 Käyttäen vastaavaa menettelytapaa kuin esimerkissä 3 kuvattu, mutta käyttäen lähtöaineena asianmukaista yhdistettä, joka vastaa kaavaa III, jossa L on trifenyylime-tyyli, valmistettiin seuraavat yhdisteet 36 - 95 %:n saan-25 noilla: (Esimerkki 10): 2-butyyli-4-hydroksi-3-[(2’-(1H-tetratsol-5-yyli)bifenyl-4-yyli)metyyli]-3H-imidatso-[4,5-b]pyridatsiini saatiin kiinteänä aineena, sp. 227 -230 eC; NMR (DMS0-d6): 0,8 (t, 3H), 1,25 (m, 2H), 1,6 (m, 30 2H), 2,75 (t, 2H), 5,75 (s, 2H), 6,4 (br s, 3H), 7,05 - 7,2 (m, 4H), 7,45 - 7,7 (m, 4H), 8,35 (s, 1H); massaspektri (-ve FAB, DMSO-glyseroli): 425 (M-H)’; mikroanalyysissä todettu: C, 59,4; H, 4,9; N, 23,6; Cl, 7,3 %; C23H22N80*HC1 edellyttää: C, 59,7; H, 5,0; N, 24,2; Cl, 7,7 %.

35 (Esimerkki 11); 2-butyyli-7-metyyli-3-[(2'-(1H- tetratsol-5-yyli)bifenyl-4-yyli)metyyli]-3H-imidatso- 28 93449 [4,5-b]pyridiini saatiin kiinteänä aineena, sp. 183 -190 °C (hajoaa); NMR (DMSO-dJ: 0,9 (t, 3H), 1,4 (m, 2H), 1,7 (m, 2H), 2,7 (s, 3H), 3,1 (t, 2H), 5,7 (s, 2H), 7,1 (dd, 4H), 7,4 (d, 1H), 7,6 (m, 4H), 8,4 (d, 1H); massa-5 spektri (-ve FAB, DMSO-glyseroli): 422 (M-H)'; mikroanalyysissä todettu: C, 61,1; H, 5,4; N, 21,0 %; C25H25N7*HC1 edellyttää: C, 65,3; H, 5,7; N, 21,3 %.

(Esimerkki 12): 2-butyyli-5-metyyli-3-[(2'-(1H-tetratsol-5-yyli)bifenyl-4-yyli)metyyli]-3H-imidatso-10 [4,5-b]pyridiini saatiin kiinteänä aineena; NMR (DMSO-d6); 0,9 (t, 3H), 1,3 (m, 2H), 1,7 (m, 2H), 2,6 (s, 3H), 2,75 (t, 2H), 5,5 (s, 2H), 7,1 (m, 5H), 7,6 (m, 4H); massaspek-tri (+ve FAB, DMSO-glyseroli): 424 (M+H)*, tarkka massamää-ritys 424,2272; C25H26N7 edellyttää: 424,2250.

15 (Esimerkki 13): 2-butyyli-5-kloori-3-[(2'-(lH-tet- ratsol-5-yyli)bifenyl-4-yyli)metyyli]-3H-imidatso[4,5-b]-pyridiini saatiin kiinteänä aineena, sp. 222 - 223 eC (hajoa); NMR (DMS0-d6): 0,8 (t, 3H), 1,3 (m, 2H), 1,7 (m, 2H), 3,0 (t, 2H), 5,6 (s, 3H), 7,3 (dd, 4H), 7,6 (m, 5H), 8,2 20 (d, 1H); massaspektri (-ve FAB, DMSO-glyseroli): 333, 442 (M-H)*; mikroanalyysissä todettu: C, 59,3; H, 5,6; N, 17,5; Cl, 13,1 %; C2<H22N7C1.HC1*CH3C02C2H5 edellyttää: C, 59,2; H, 5,3? N, 17,3, Cl, 12,7 %.

(Esimerkki 14): 2-butyyli-5-kloori-l-[(2'-(lH-tet-25 ratsol-5-yyli)bifenyl-4-yyli)metyyli]-lH-imidatso[4,5-b]-pyridiini saatiin kiinteänä aineena, sp. 156 °C (hajoaa); NMR (CDC13): 0,9 (t, 3H), 1,45 (m, 2H), 1,7 (m, 2H), 3,0 (t, 2H), 5,6 (s, 2H), 7,1 (dd, 4H), 7,5 - 7,7 (m, 5H), 8,1 (d, 1H); massaspektri (-ve FAB, DMSO-glyseroli): 444, 442 30 (M-H)'; mikroanalyysissä todettu: C, 58,9; H, 5,3; N, 192; H20, 1,8 %; C24H22N7C1 ·0,75CH3OH·0, 5H20 edellyttää: C, 58,3; H, 5,3; N, 18,9 %.

(Esimerkki 15): 2-butyyli-7-kloori-3-[(2'-(lH-tet-ratsol-5-yyli)bifenyl-4-yyli)metyyli]-3H-imidatso[4,5-b]-35 pyridiini saatiin kiinteänä aineena, sp. 170 - 180 °C (hajoaa); NMR (DMSO-d6): 0,9 (t, 3H), 1,4 (m, 2H), 1,7 (m, 29 93449 2H), 2,9 (t, 2H), 5,5 (s, 2H), 7,1 (dd, 4H), 7,4 -7,7 (m, 5H), 8,3 (d, 1H); massaspektri (-ve FAB, DMSO-glyseroli); 444, 442 (M-H)'; mikroanalyysissä todettu: C, 60,4; H, 4,6; N, 20,3 %; C24H22N7C1 · HC1 edellyttää: C 60,0; H, 4,8; N, 5 20,4 %.

(Esimerkki 16): 2-butyyli-5,7-dimetyyli-3-[(2'-(1H-tetratsol-5-yyli)bifenyl-4-yyli)metyyli]-3H-imidatso-[4,5-b]pyridiini saatiin kiinteänä aineena; NMR (DMS0-d6): O, 83 (t, 3H), 1,30 (m, 2H), 1,65 (m, 2H), 2,60 (s, 3H), 10 2,65 (s, 3H), 3,1 (t, 3H), 5,7 (s, 2H), 7,1 (d, 2H), 7,2 (d, 2H), 7,33 (s, 1H), 7,4 - 7,8 (kompleksinen m, 4H); massaspektri (-ve FAB, DMSO-glyseroli): 4,36 (M-H)‘; mikro-analyysissä todettu: C, 65,4; H, 5,8; N, 20,1 %; C26H37N7* hc1 edellyttää: C, 65,85; H, 6,07; N, 20,37 %.

15 Esimerkeissä 10 - 16 tarvittavat lähtöaineet, jotka vastaavat esimerkissä 3 käytettyä lähtöainetta D, valmistettiin käyttämällä vastaavaa menettelytapaa kuin esimerkissä 3, osassa i, kuvattu alkyloimalla asianmukainen imi-datsolijohdannainen, joka vastaa kaavaa IV. Yhdisteet saa-20 tiin 19 - 67 %:n saannoilla seuraavalla tavalla: (Esimerkki 10D): 2-butyyli-4-hydroksi-imidatso-[4,5-b]pyridiinin (valmistettu esimerkissä 9A kuvatulla tavalla) alkylointi tuotti tulokseksi 2-butyyli-4-hydrok-si-3-[ (2' -(2-trifenyylimetyyli-2H-tetratsol-5-yyli )bife-25 nyl-4-yyli)metyyli]-3H-imidatso[4,5-b]pyridatsiinia kiin teänä aineena, sp. 169 - 170 eC; NMR (CDC13): 0,9 (t, 3H), 1,3 (m, 2H), 1,7 (m, 2H), 2,67 (t, 2H), 5,65 (s, 2H), 6,8 - 6,95 (kompleksinen m, 6H), 7,0 (d, 2H), 7,1 (d, 2H), 7,2 - 7,35 (kompleksinen m, 10H), 7,45 (m, 2H), 7,9 (m, 30 1H), 8,35 (s, 1H), 11,16 (s, 1H); massaspektri (-ve FAB, DMSO-glyseroli): 667 (M-H)'.

(Esimerkki 11D): 2-butyyli-7-metyyli-imidatso-[4,5-b]pyridiinin alkylointi tuotti tulokseksi regioiso-meerien seoksen, joka jaettiin komponenteikseen flash-35 kromatografian avulla käyttäen eluenttina dikloorimetaani- metanoliseosta (tilavuussuhde 97:3), jolloin saatiin 2- 30 93449 butyyli-7-metyyli-3- [ (2 ' -(2-trifenyylimetyyli-2H-tetrat-sol-5-yyli )bifenyl-4-yyli )metyyli] -3H-imidatso[ 4,5-b]pyri-diiniä kumimaisena aineena; NMR (CDC13): 0,9 (t, 3H), 1,3 (m, 2H), 1,7 (m, 2H), 2,7 (s, 3H), 2,75 (t, 2H), 5,4 (s, 5 2H), 6,85 - 6,95 (kompleksinen m, 8H), 7,1 (m, 3H), 7,15 - 7,35 (kompleksinen m, 10H), 7,4 (m, 2H), 7,9 (m, 1H), 8,2 (d, 1H); massaspektri (-ve FAB, DMSO-glyseroli): 422 (M-trityyli)'; lähtöaine 2-butyyli-7-metyyli-imidatso-[4,5-b]pyridiini saatiin seuraavasti: 10 2-amino-4-metyyli-3-nitropyridiini hydrattiin kata- lyyttisesti käyttämällä vastaavaa menettelytapaa kuin esimerkissä 4, osassa ii, kuvattu ja saatu diamiini syklisoi-tiin suoraan käyttäen vastaavaa menettelytapaa kuin on esitetty esimerkissä 6A 5-bromi-2,3-diaminopyridiinin val-15 mistuksen yhteydessä, jolloin saatiin 2-butyyli-7-metyyli-imidatso[4,5-b]pyridiiniä kiinteänä aineena; NMR (CDC13): 1,0 (t, 3H), 1,5 (m, 2H), 1,9 (m, 2H), 2,7 (s, 3H), 3,1 (t, 2H).

(Esimerkki 12D): 2-butyyli-5-metyyli-imidatso-20 [4,5-b]pyridiinin alkylointi tuotti tulokseksi regioiso- meerien seoksen, joka jaettiin komponenteikseen flash-kro-matografian avulla käyttäen eluenttina ensin dikloorime-taani-metanoliseosta (tilavuussuhde 19:1), joka muutettiin astettain dikloorimetaani-metanoiiseokseksi (tilavuussuhde 25 9:1). Näin saatiin 2-butyyli-5-metyyli-3-[(2'-(2-trifenyy- limetyyli-2H-tetratsol-5-yyli)bifenyl-4-yyli)metyyli]-3H-imidatso[4,5-b]pyridiiniä kiinteänä aineena, sp. 149 -150 °C (hajoaa); NMR (CDC13): 0,9 (t, 3H), 1,5 (m, 2H), l, 7 (m, 2H), 2,6 (s, 3H), 2,7 (t, 2H), 5,4 (s, 2H), 30 6,89-6,95 (kompleksinen m, 8H), 7,26 - 7,4 (kompleksinen m, 10H), 7,4 (m, 2H), 7,9 (m, 2H); massaspektri (-ve FAB, DMSO-glyseroli): 422 (M-trityyli)‘; lähtöaine 2-butyyli- 5-metyyli-imidatso[4,5-b]pyridiini saatiin seuraavasti: 2-amino-6-metyyli-5-nitropyridiini [valmistettu 35 julkaisussa J.A.C.S. 74 (1952) 3829 kuvatulla tavalla] hydrattiin katalyyttisesti käyttämällä vastaavaa menette- 31 93449 lytapaa kuin esimerkissä 4, osassa ii, kuvattu ja saatu diamiini syklisoitiin suoraan käyttäen vastaavaa menettelytapaa kuin on esitetty esimerkeissä 7A ja 8A 2,3-diami-nopyridiinin syklisoinnin yhteydessä, jolloin saatiin 2-5 butyyli-5-metyyli-imidatso[4,5-b]pyridiiniä kiinteänä aineena, sp. 87 - 89 °C; NMR (DMSO-d6): 0,9 (t, 3H), 1,5 (m, 2H), 1,9 (m, 2H), 2,7 (s, 3H), 3,0 (t, 2H), 7,1 (d, 1H), 7,9 (d, 1H); massaspektri (kemiallinen ionisaatio, ammoniakki): 190 (M+H)+; mikroanalyysissä todettu: C, 69,9; H, 10 8,2; N, 22,4 %; C^H^Na edellyttää: C, 69,8; H, 7,9; N, 22,2 %.

(Esimerkit 13D ja 14D): 2-butyyli-5-kloori-imidat-so[4,5-b]pyridiinin alkylointi tuotti tulokseksi regioiso-meerien seoksen, joka jaettiin komponenteikseen flash-kro-15 matografian avulla käyttäen eluenttina etyyliasetaattihek-saaniseosta (tilavuussuhde 1:1), joka muutettiin asteittain etyyliasetaatti-heksaaniseokseksi (tilavuussuhde 2:1). Näin saatiin ensin 2-butyyli-5-kloori-3-[(2'-(2-trifenyylimetyyli-2H-tetratsol-5-yyli )bifenyl-4-yyli )me-20 tyyli]-3H-imidatso[4,5-b]pyridiiniä (esimerkki 13D) kiinteänä aineena, sp. 76 - 81 °C; NMR (CDC13): 0,9 (t, 3H), 1,3 (m, 2H), 1,7 (m, 2H), 2,7 (t, 2H), 5,3 (s, 2H), 6,85 - 6,95 (kompleksinen m, 8H), 7,1 (d, 2H), 7,2 - 7,4 (kompleksinen m, 11H), 7,45 (m, 2H), 8,95 (m, 2H); massaspekt-25 ri (-ve FAB, DMSO-glyseroli): 422, 444 (M-trityyli )*; mikroanalyysissä todettu: C, 75,0; H, 5,3; N, 13,9; Cl, 5.1 %; C43H36N7C1 edellyttää: C, 75,3; H, 5,3; N, 4,3; Cl, 5.2 %; ja sen jälkeen 2-butyyli-5-kloori-l-[(2'-(2-trife-nyylimetyyli-2H-tetratsol-5-yyli)bifenyl-4-yyli)metyyli]- 30 lH-imidatso[4,5-b]pyridiiniä (esimerkki 14D) kiinteänä aineena, sp. 93 - 98 °C; NMR (CDC13): 0,9 (t, 3H), 1,45 (m, 2H), 1,9 (m, 2H), 2,8 (t, 2H), 5,2 (s, 2H), 6,8 (d, 2H), 6,9 - 7,0 (kompleksinen m, 7H), 7,1 - 7,4 (kompleksinen m, 13H), 7,5 (m, 2H), 7,9 (m, 1H); massaspektri 35 (-ve FAB, DMSO-glyseroli): 442, 444 (M-trityyli)“; mikro-analyysissä todettu: C, 74,5; H, 5,4; N, 14,1; Cl, 5,2 %; 32 93449 C43H36N7C1-0,5H20 edellyttää: C, 74,3; H, 5,4; N, 14,1; Cl, 5,1 %; lähtöaine 2-butyyli-5-kloori-imidatso[4,5-b]pyri-diini saatiin seuraavasti: Jäähdytettyyn liuokseen, joka sisälsi 2-amino-6-5 kloori-3-nitropyridiiniä (valmistettu GB-patenttijulkaisussa 1 184 848 kuvatulla tavalla) väkevässä suolahapossa (21 ml), lisättiin 10 minuutin aikana tina(II)kloridi (8,2 g). Jäähdytettyä liuosta sekoitettiin 30 minuuttia, jonka jälkeen sen pH säädettiin 4 M natriumhydroksidi-10 liuoksella arvoon 10. Tulokseksi saatu liuos uutettiin dikloorimetaanilla, ja orgaaninen faasi käsiteltiin käyttäen samanlaista tuotteeneristysmenettelyä kuin esimerkissä 1, osassa iii. Näin saatu puhdistamaton amiini sykli-soitiin suoraan käyttäen vastaavaa menettelytapaa kuin on 15 esitetty esimerkeissä 7A ja 8A 2,3-diaminopyridiinin syk-lisoinnin yhteydessä, jolloin saatiin 2-butyyli-5-kloori-imidatso[4,5-b]pyridiiniä kiinteänä aineena, sp. 141 -143 °C; NMR (CDClj): 0,9 (t, 3H), 1,5 (m, 2H), 1,7 (m, 2H), 3,3 (t, 2H), 7,2 (d, 1H), 8,0 (d, 1H); massaspektri (ke-20 miallinen ionisaatio, ammoniakki): 210, 212 (M+H)*; mikro-analyysissä todettu: C, 57,4; H, 5,9; N, 20,1; Cl, 17,0 %; C10H12N3C1 edellyttää: C, 57,3; H, 5,3; N, 20,0; Cl, 16,9 %.

(Esimerkki 15D): 2-butyyli-7-kloori-imidatso-[4,5-b]pyridiinin alkylointi tuotti tulokseksi regioiso-25 meerien seoksen, joka jaettiin komponenteikseen flash-kro-matografian avulla käyttäen eluenttina dikloorimetaanime-tanoliseosta (tilavuussuhde 1:49), joka muutettiin asteittain dikloorimetaani-metanoliseokseksi (tilavuussuhde 1:19), jolloin saatiin ensin poolittomampi ja sen jälkeen 30 polaarisempi isomeeri. Poolittomampi isomeeri puhdistettiin uudelleen flash-kromatografian avulla käyttäen eluenttina ensin etyyliasetaatti-heksaaniseosta (tilavuus-suhde 3:7), joka uutettiin astettain etyyliasetaatti-hek-saaniseokseksi (tilavuussuhde 2:3), jolloin saatiin 2-bu-35 tyyli-7-kloori-3-[ ( 2' - ( 2-trifenyylimetyyli-2H-tetratsol- 5-yyli)bifenyl-4-yyli)metyyli]-3H-imidatso[4,5-b]pyridii- 33 93449 niä kumimaisena aineena, NMR (CDC13): 0,9 (t, 3H), 1,3 (m, 2H), 1,7 (m, 2H), 2,8 (t, 2H), 5,4 (s, 2H), 6,85 - 6,95 (kompleksinen m, 8H), 7,1 (m, 2H), 7,2 - 7,4 (kompleksinen m, 11H), 7,5 (m, 2H), 7,9 (m, 1H), 8,2 (d, 1H); massaspek-5 tri ( -ve FAB, DMSO-glyseroli): 442, 444 (M-trityyli )*; lähtöaine 2-butyyli-7-kloori-imidatso[4, 5-b]pyridiini saatiin seuraavasti: (i) Seosta, joka sisälsi 2-butyyli-imidatso[4,5-b]-pyridiiniä (7,6 g), 32-%:ista peretikkahappoliuosta 10 (25 ml) ja etikkahappoa (15 ml), kuumennettiin 80 °C:ssa 16 tuntia. Liuotin poistettiin haihduttamalla ja jäännös kiteytettiin uudelleen etyyliasetaatti-metanoliseoksesta (tilavuussuhde 19:1), jolloin saatiin 2-butyyli-lH-imidat-so[4,5-b]pyridiini-4-oksidia (3,0 g) kiinteänä aineena, 15 sp. 176 - 178 eC; NMR (DMS0-d6): 0,9 (t, 3H), 1,3 (m, 2H), 1,7 (m, 2H), 2,8 (t, 2H), 7,1 (dd, 1H), 7,5 (d, 1H), 8,1 (d, 1H); massaspektri (kemiallinen ionisaatio, ammoniakki): 192 (M+H)*; mikroanalyysissä todettu: C, 62,5; H, 6,5; N, 21,8 %; C10H13N30 edellyttää: C, 62,8; H, 6,8; N, 22,0 %.

20 (ii) 2-butyyli-lH-imidatso[4,5-b]pyridiini-4-oksi- din (0,38 g) ja fosforioksikloridin (5 ml) seosta refluk-soitiin 30 minuuttia. Tumma liuos haihdutettiin ja jäännös uutettiin etyyliasetaatin ja natriumkarbonaattiliuoksen seoksella sen jakamiseksi. Vesifaasi erotettiin ja uutet-25 tiin etyyliasetaatilla ja yhdistetyt orgaaniset uutto-liuokset käsiteltiin tuotteen eristämiseksi käyttämällä samanlaista menettelytapaa kuin esimerkissä 1, osassa iii, kuvattu. Saatu tuote puhdistettiin flash-kromatografian avulla käyttäen eluenttina etyyliasetaatti-heksaaniseosta 30 (tilavuussuhde 3:2), jolloin saatiin 2-butyyli-7-kloori-imidatso[4,5-b]pyridiiniä (0,24 g) kiinteänä aineena; NMR (CDC13): 1,0 (t, 3H), 1,5 (m, 2H), 1,9 (m, 2H), 3,1 (t, 2H), 7,3 (d, 1H), 8,2 (d, 1H); massaspektri (kemiallinen ionisaatio, ammoniakki): 212 (M+H)*.

35 (Esimerkki 16D): 2-butyyli-5,7-dimetyyli-imidatso- [4,5-b]pyridiinin alkylointi tuotti tulokseksi regioiso- 34 93449 tneerien seoksen, joka jaettiin komponenteikseen flash-kro-matografian avulla käyttäen eluenttina etyyliasetaatti-heksaaniseosta (tilavuussuhde 1:1), jolloin saatiin 2-bu-tyyli-5,7-dimetyyli-3-[ (2' - (2-trifenyylimetyyli-2H-tetrat-5 sol-5-yyli )bifenyl-4-yyli)metyyli] -3H-imidatso[4,5-b]pyri-diiniä kiinteänä aineena, sp. 148 - 150 eC (hajoaa); NMR (CDC13): 0,85 (t, 3H), 1,35 (m, 2H), 1,65 (m, 2H), 2,58 (s, 3H), 2,65 (s, 3H), 2,7 (t, 2H), 5,35 (s, 2H), 6,8 - 7,0 (kompleksinen m, 9H), 7,05 (d, 2H), 7,15 - 7,4 (kompleksi-10 nen m, 10H), 7,45 (m, 2H), 7,9 (m, 1H); massaspektri (-ve FAB, DMSO-glyseroli): 436 (M-trityyli)'; lähtöaine 2-butyy-li-5,7-dimetyyli-imidatso[4,5-b]pyridiini saatiin seuraavasti : 2-amino-4,6-dimetyyli-3-nitropyridiini[valmistettu 15 julkaisussa Rocz. Chem. 43 (1969) 481, Chem. Abs. 71 (1969) 3228g, kuvatulla tavalla] hydrattiin katalyyttises-ti käyttämällä samanlaista menettelytapaa kuin esimerkissä 4, osassa ii, kuvattu ja saatu diamiini syklisoitiin suoraan käyttäen vastaavaa menettelytapaa kuin on esitetty 20 esimerkeissä 7A ja 8A 2,3-diaminopyridiinin syklisoinnin yhteydessä, jolloin saatiin 2-butyyli-5,7-dimetyyli-imi-datso[4,5-b]pyridiiniä kiinteänä aineena, sp. 111 -111,5 eC; NMR (CDCI3): 0,95 (t, 3H), 1,45 (m, 2H), 1,85 (m, 2H), 2,65 (s, 3H), 2,7 (s, 3H), 3,3 (t, 2H), 6,9 (s, 25 1H); massaspektri (kemiallinen ionisaatio, ammoniakki): 204 (M+H)\

Esimerkit 17 - 20 Käyttäen vastaavaa menettelytapaa kuin esimerkissä 4 kuvattu, mutta käyttäen lähtöaineena yhdisteen E sijasta 30 asianmukaista esteriä valmistettiin seuraavat yhdisteet 38 -79 %:n saannoilla: (Esimerkki 17): 4'-[(2-butyyli-7-metyyli-3H-imidat-so[4,5-b]pyrid-3-yyli )metyyli]bifenyyli-2-karboksyylihappo saatiin kiinteänä aineena, sp. 224 - 225 °C; NMR (DMS0-d6): 35 0,9 (t, 3H), 1,4 (m, 2H), 1,7 (m, 2H), 2,6 (s, 3H), 2,8 (t, 2H), 5,5 (s, 2H), 7,1 (d, 1H), 7,1 - 7,4 (m, 5H), 7,5 35 93449 (m, 2H), 7,7 (dd, 1H), 8,2 (d, 1H), 12,6 (br s, 1H); massaspektri (kemiallinen ionisaatio, ammoniakki): 400 (M+H)’; mikroanalyysissä todettu: C, 74,9; H, 6,1; N, 10,3 %; C23H25N302 edellyttää: C, 75,2; H, 6,3; N, 10,5 %.

5 (Esimerkki 18): 4'-[(2-butyyli-5-metoksi-3H-imidat- so[4,5-b]pyrid-3-yyli )metyyli]bifenyyli-2-karboksyylihappo saatiin kiinteänä aineena, sp. 211 - 213 °C; NMR (DMS0-d6): 0,9 (t, 3H), 1,4 (m, 2H), 1,7 (m, 2H), 2,8 (t, 2H), 3,9 (s, 3H), 5,5 (s, 2H), 6,7 (d, 1H), 7,2 - 7,5 (kompleksinen 10 m, 7H), 7,7 (dd, 1H), 8,0 (d, 1H), 12,7 (br s, 1H); massa-spektri (kemiallinen ionisaatio, ammoniakki): 416 (M+H)*; mikroanalyysissä todettu: C, 72,0; H, 5,7; N, 10,1 %; C25H25N3°3 edellyttää: C, 72,3; H, 6,0; N, 10,1 %.

(Esimerkki 19): 4’-[(2-butyyli-3H-imidatso[4,5-b]-15 pyrid-3-yyli)metyyli]bifenyyli-2-karboksyylihappo saatiin kiinteänä aineena, sp. 184 - 186 °C; NMR (DMS0-d6): 0,85 (t, 3H), 1,35 (m, 2H), 1,7 (m, 2H), 2,85 (t, 2H), 5,6 (s, 2H), 7,1 - 7,65 (kompleksinen m, 8H), 7,65 (dd, 1H), 8,0 (dd, 1H), 8,3 (dd, 1H); massaspektri (-ve FAB, DMSO-glyse-20 roll): 384 (M-H)"; mikroanalyysissä todettu: C, 74,6; H, 6,3; N, 10,7 %; C24H23N302 edellyttää: C, 74,8; H, 6,0; N, 10,9 %.

(Esimerkki 20): 4,-[(2-butyyli-3H-imidatso[4,5-c]-pyrid-3-yyli)metyyli]bifenyyli-2-karboksyylihappo saatiin 25 kiinteänä aineena, sp. 213 - 205 °C (faasinmuutos 100 eC:ssa); NMR (DMS0-d6): 0,9 (t, 3H), 1,4 (m, 2H), 1,75 (m, 2H), 2,93 (t, 3H), 5,65 (s, 2H), 7,15 (d, 2H), 7,2 (d, 2H), 7,25 - 7,65 (kompleksinen m, 6H), 7,7 (d, 2H), 8,3 (d, 1H), 8,85 (s, 1 H); massaspektri (-ve FAB, DMSO-glyse-30 roli): 384 (M-H)'; mikroanalyysissä todettu: C, 71,5; H, 6,0; N, 10,2 %; C24H23N302· 1H20 edellyttää: C, 71,44; H, 6,25; N, 10,42 %.

Esimerkeissä 17 - 20 tarvittavat lähtöaineet, jotka vastaavat esimerkin 4, osan iii, mukaista yhdistettä E, 35 valmistettiin (55 - 82 %:n saannoilla) pelkistämällä asianmukainen nitroamiini, joka vastaa esimerkin 4, osan 36 93449 i, mukaista yhdistettä F, käyttäen esimerkin 4, osan ii, mukaista menettelytapaa ja suorittamalla sen jälkeen syk-lisointi käyttäen samankaltaista menettelytapaa kuin on esitetty esimerkeissä 7A ja 8A 2,3-diaminopyridiinin syk-5 lisoinnin yhteydessä, seuraavalla tavalla:

(Esimerkki 17E): Metyyli-4'-N-(4-metyyli-3-nitropy-rid-2-yyli)aminometyylibifenyyli-2-karboksylaatin pelkistys ja syklisointi tuottivat tulokseksi metyyli-4'-[(2-butyyli-7-metyyli-3H-imidatso[4, 5-b]pyrid-3-yyli )metyyli] -10 bifenyyli-2-karboksylaattia kumimaisena aineena; NMR

(CDC13): 0,9 (t, 3H), 1,4 (m, 2H), 1,7 (m, 2H), 2,7 (s, 3H), 2,9 (t, 2H), 3,6 (s, 3H), 5,5 (s, 2H), 7,0 (d, 1H), 7,1 - 7,3 (m, 5H), 7,5 (m, 2H), 7,8 (dd, 1H), 8,2 (d, 1H); massaspektri (kemiallinen ionisaatio, ammoniakki): 414 15 (M+H)\ (Esimerkki 18E); Metyyli-4'-N-(6-metoksi-3-nitropy-rid-2-yyli)aminometyylibifenyyli-2-karboksylaatin pelkistys ja syklisointi tuottivat tulokseksi metyyli-4'-[(2-butyyli-5-metoksi-3H-imidatso[4, 5-b]pyrid-3-yyli )metyyli] -20 bifenyyli-2-karboksylaattia kiinteänä aineena, sp. 90 - 93 °C; NMR (CDC13): 0,9 (t, 3H), 1,4 (m, 2H), 1,7 (m, 2H), 2.8 (t, 2H), 3,6 (s, 3H), 4,0 (s, 3H), 5,4 (s, 2H), 6,7 (d, 1H), 7,2 - 7,55 (kompleksinen m, 7H), 7,8 (dd, 1H), 7.9 (d, 1H); massaspektri (kemiallinen ionisaatio, ammo- 25 niakki): 430 (M+H)\ (Esimerkki 19E): Metyyli-4'-N-{3-nitropyrid-2-yyli)aminometyylibifenyyli-2-karboksylaatin pelkistys ja syklisointi tuottivat tulokseksi metyyli-4'-[(2-butyyli-3H-imidatso[4,5-b]pyrid-3-yyli )metyyli]bifenyyli-2-karbok-30 sylaattia kumimaisena aineena; NMR (CDC13): 0,95 (t, 3H), 1.4 (m, 2H), 1,8 (m, 2H), 2,85 (t, 2H), 3,5 (s, 3H), 5,55 (s, 2H), 7,1 - 7,6 (kompleksinen m, 8H), 7,7 (dd, 1H), 8.05 (dd, 1H), 8,35 (dd, 1H); massaspektri (kemiallinen ionisaatio, ammoniakki): 400 (M+H)*.

35 (Esimerkki 20E): Metyyli-4'-N-(4-nitro-l-oksidopy- rid-3-yyli)aminometyylibifenyyli-2-karboksylaatin pelkis- 37 93449 tys ja syklisointi tuottivat tulokseksi metyyli-4'-[(2-butyyli-3H-imidatso[4,5-b]pyrid-3-yyli)metyyli]bifenyyli- 2- karboksylaattia kumimaisena aineena; NMR (CDC13): 0,95 (t, 3H), 1,45 (m, 2H), 1,90 (m, 2H), 2,95 (t, 2H), 3,65 5 (s, 3H), 5,45 (s, 2H), 7,13 (d, 2H), 7,2 - 7,6 (kompleksi nen m, 5H), 7,65 (d, 1H), 7,85 (dd, 1H), 8,43 (d, 1H), 8,65 (s, 1H); massaspektri (kemiallinen ionisaatio, ammoniakki): 400 (M+H)\

Esimerkeissä 17E - 18E tarvittavat lähtöaineet, 10 jotka vastaavat esimerkin 4, osan 1, mukaista yhdistettä F, valmistettiin seuraavasti 32 - 98 %:n saannoilla: (Esimerkki 17F): Seosta, joka sisälsi 2-kloori-4-metyyli-3-nitropyridiinia (1,06 g), metyyli-4'-(aminome-tyyli)bifenyyli-2-karboksylaattia (1,44 g) ja kaliumkarbo-15 naattia (0,86 g) DMF:ssa (14 ml) kuumennettiin 70 eC:ssa kolme tuntia. Seos suodatettiin, liuotin poistettiin haihduttamalla ja jäännös puhdistettiin flash-kromatografian avulla käyttäen eluenttina eetteriä, jolloin saatiin metyyli-4 '-N-(4-metyyli-3-nitropyrid-2-yyli)aminometyylibi-20 fenyyli-2-karboksylaattia keltaisena kumimaisena aineena (1,1 g); NMR (CDC13): 2,6 (s, 3H), 3,6 (s, 3H), 4,8 (d, 2H), 6,5 (d, 1H), 7,2 - 7,6 (kompleksinen m, 7H), 8,2 (d, 1H); massaspektri (kemiallinen ionisaatio, ammoniakki): 378 (M+H)*.

25 (Esimerkki 18F): 2-kloori-6-metoksi-3-nitropyridii- nin [valmistettu DE-patenttijulkaisussa 3 308 499, Chem. Abs. 101 (1984) 23354, kuvatulla tavalla] ja metyyli-4'-(aminometyyli)bifenyyli-2-karboksylaatin annettiin reagoida keskenään käyttäen esimerkissä 17F kuvatun kaltaista 30 menettelytapaa, jolloin saatiin metyyli-4'-N-(6-metoksi- 3- nitropyrid-2-yyli)aminometyylibifenyyli-2-karboksylaat- tia kiinteänä aineena, sp. 148 - 149 °C; NMR (DMS0-d6): 3,6 (s, 3H), 3,8 (s, 3H), 4,8 (d, 2H), 6,2 (s, 2H), 7,2 (m, 2H), 7,4 - 7,7 (m, 6H), 8,3 (d, 1H), 9,6 (br t, 1H); mas- 35 saspektri (kemiallinen ionisaatio, ammoniakki): 394 (M+H)*.

93449 38 (Esimerkki 19F): 2-kloori-3-nitropyridiinin ja me-tyyli-4'-(aminometyyli)bifenyyli-2-karboksylaatin annettiin reagoida keskenään käyttäen esimerkissä 17F kuvatun kaltaista menettelytapaa, jolloin saatiin metyyli-4'-(3-5 nitropyrid-2-yyli)aminometyylibifenyyli-2-karboksylaattia keltaisena kiinteänä aineena, sp. 112 - 116 °C; NMR (CDC13): 3,65 (s, 3H), 4,95 (d, 2H), 6,7 (m, 1H), 7,2 - 7,6 (kompleksinen m, 7H), 7,85 (dd, 1H), 8,45 (m, 1H), 8,55 (br s, 1H); massaspektri (kemiallinen ionisaatio, ammo-10 niakki): 363 (M+NH4-H20)\ 331 (M-CH30H)\ (Esimerkki 20F): 3-fluori-4-nitropyridiini-l-oksi-din [valmistettu artikkelissa Rocz. Chem. 38 (1964) 777, Chem. Abs. 61 (1964) 10653] ja metyyli-4'-(aminometyyli)-bifenyyli-2-karboksylaatin annettiin reagoida keskenään 15 käyttäen esimerkissä 17F kuvatun kaltaista menettelytapaa, paitsi että reaktio toteutettiin ympäristön lämpötilassa. Reaktioseos laimennettiin sitten ylisuurella määrällä vettä ja suodatettiin, jolloin saatiin metyyli-4'-N-(4-nitro- l-oksidopyrid-3-yyli )aminometyylibifenyyli-2-karboksylaat-20 tia keltaisena kiinteänä aineena, sp. 186 - 189 °C; NMR (DMS0-d6): 3,55 (s, 3H), 4,7 (d, 2H), 7,28 (d, 2H), 7,35 - 7,8 (kompleksinen m, 7H), 7,95 (d, 1H), 8,05 (d, 1H), 8,79 (t, 1H); massaspektri (kemiallinen ionisaatio, ammoniakki); 384 (M+H)\ 364, 330.

25 Esimerkeissä 17F - 20F käytetty metyyli-4'-(amino- metyyli)bifenyyli-2-karboksylaatti valmistettiin seuraavasti : Jäähdytettyyn (jäähaude), kylläiseen ammoniakin metanoliliuokseen (38 ml) lisättiin 15 minuutin aikana 30 liuos, joka sisälsi metyyli-4'-(bromimetyyli)bifenyyli-2-karboksylaattia (0,763 g) metanolissa (19 ml). Seos lämmitettiin ympäristön lämpötilaan, ja sitä sekoitettiin vielä 30 minuuttia. Liuotin poistettiin haihduttamalla ja jäännös liuotettiin 0,1 M suolahappoon (25 ml). Hapan liuos 35 uutettiin dikloorimetaanilla (4 x 25 ml) ja vesifaasi ero- 39 93449 tettiin ja sen pH säädettiin arvoon 9 kaliumkarbonaatilla. Vesifaasi uutettiin eetterillä ja yhdistetyt eetteriuutto-liuokset kuivattiin (Na2S04) ja haihdutettiin, jolloin saatiin metyyli-4’-(aminometyyli)bifenyyli-2-karboksylaattia 5 kumimaisena aineena; NMR (CDC13); 3,65 (s, 3H), 3,95 (br s, 2H), 7,2 - 7,45 (kompleksinen m, 6H), 7,5 (dt, 1H), 7,8 (dd, 1H); massaspektri (kemiallinen ionisaatio, ammoniakki): 242 (M+H)\

Esimerkki 21 10 2-bromi-4-[(2-butyyli-3H-imidatso[4,5-b]pyrid-3- yyli)metyyli]bentsoehappo Käyttämällä vastaavaa menettelytapaa kuin esimerkissä 1 kuvattu, hydrolysoitiin metyyli-2-bromi-4-[(2-bu-tyyli-3H-imidatso[4,5-b]pyrid-3-yyli )metyyli]bentsoaatti 15 (A), jolloin saatiin 2-bromi-4-[(2-butyyli-3H-imidatso- [4,5-b]pyrid-3-yyli)metyyli]bentsoehappoa kiinteänä aineena; 175 - 176 eC; NMR (DMS0-d6): 0,86 (t, 3H), 1,36 (m, 2H), 1,68 (m, 2H), 2,84 (t, 2H), 5,57 (s, 2H), 7,15 (dd, 1H), 7,27 (dd, 1H), 7,55 (d, 1H), 7,69 (d, 1H), 8,01 (dd, 20 1H), 8,30 (dd, 1H), 13,0 - 13,5 (br s, 1H); massaspektri (kemiallinen ionisaatio, ammoniakki): 388 (M+H)*, 345, 267, 176; mikroanalyysissä todettu: C, 55,4; H, 4,7; N, 10,7 %; C18Hi8N3Br02 edellyttää: C, 55,7; H, 4,6; N, 10,8 %.

Lähtöaine (A) saatiin öljynä 10 %:n saannolla me-25 nettelytavalla, joka vastasi esimerkissä 1, osassa iii, kuvattua, paitsi että lähtöaineina käytettiin 2-butyyli-imidatso[4,5-b]pyridiiniä ja metyyli-2-bromi-4-(bromime-tyyli)bentsoaattia (B); NMR (CDC13): 0,94 (t, 3H), 1,44 (m, 2H), 1,83 (m, 2H), 2,80 (t, 3H), 3,91 (s, 3H), 5,50 (s, 30 2H), 7,08 (dd, 1H), 7,25 (dd, 1H), 7,48 (d, 1H), 7,74 (d, 1H), 8,04 (dd, 1H), 8,35 (dd, 1H).

Lähtöaine (B) saatiin öljynä käyttämällä vastaavaa menettelytapaa kuin esimerkissä 1, osassa ii, kuvattu mutta käyttämällä lähtöaineena metyyli-2-bromi-4-metyylibent-35 soaattia; NMR (CDC13): 3,94 (s, 3H), 4,41 (s, 2H), 7,37 (dd, 1H), 7,69 (d, 1H), 7,76 (d, 1H).

40 93449

Esimerkki 22 4-[(2-butyyli-3H-imidatso[4,5-b]pyrid-3-yyli)metyyli] -N- ( 2-metyylifenyylisulfonyyli)bentsamidi Käyttämällä menettelytapaa, joka vastasi esimerkis-5 sä 5 kuvattua, annettiin 4-[(2-butyyli-3H-imidatso[4,5-b]-pyrid-3-yyli)metyyli]bentsoehapon ja (2-metyylibentseeni)-sulfonamidin reagoida keskenään, jolloin saatiin 4-[(2-butyyli-3H-imidatso[4,5-b]pyrid-3-yyli)metyyli]-N-(2-metyylifenyylisulfonyyli )bentsamidia kiinteänä aineena, sp. 10 257 - 259 °C; NMR (DMS0-d6): 0,83 (t, 3H), 1,33 (m, 2H), 1,67 (m, 2H), 2,59 (s, 3H), 2,80 (t, 3H), 5,58 (s, 2H), 7,2 - 7,5 (kompleksinen m, 5H), 7,56 (dt, 1H), 7,83 (d, 2H), 8,0 (m, 2H), 8,27 (dd, 1H); massaspektri (kemiallinen ionisaatio, ammoniakki): 309 (M+H-C7H7S02)*; mikroanalyysis-15 sä todettu: C, 65,1; H, 5,3; N, 12,0 %; C25H26N403S edellyttää: C, 64,9; H, 5,6; N, 12,1 %.

Esimerkki 23 4'-[(2-butyyli-lH-imidatso[4,5-b]pyratsin-l-yyli)-metyyli]bi fenyyli-2-karboksyylihappo 20 Käyttämällä menettelytapaa, joka vastasi esimerkis sä 1 kuvattua, hydrolysoitiin metyyli-4’-[(2-butyyli-lH-imidatso[4,5-b]pyratsin-l-yyli )metyyli]bifenyyli-2-karbok-sylaatti (A), jolloin saatiin 4'-[(2-butyyli-lH-imidatso-[4,5-b]pyratsin-l-yyli)metyyli]bifenyyli-2-karboksyylihap-25 poa kiinteänä aineena, sp. 201 - 202 °C; NMR (DMSO-d6): 0,9 (t, 3H), 1,4 (m, 2H), 1,7 (m, 2H), 2,9 (t, 2H), 5,6 (s, 2H), 7,2 - 7,4 (m, 5H), 7,5 (m, 2H), 7,7 (dd, 1H), 8,3 (d, 1H), 8,5 (d, 1H), 12,6 (br s, 1H); massaspektri (-ve FAB, DMSO-glyseroli): 385 (M-H)"; mikroanalyysissä todettu: C, 30 71,2; H, 5,9; N, 14,5 %; C„H22N402 edellyttää: C, 71,5; H, 5,7; N, 14,5 %.

Lähtöaine (A) saatiin seuraavasti:

Liuosta, joka sisälsi metyyli-4’-[(2-butyyli-5-bromi-lH-imidatso[4,5-b]pyratsin-l-yyli )metyyli]bifenyyli-35 2-karboksylaattia (valmistettu esimerkin 6A mukaisesti) (0,130 g) raetanolissa (20 ml), hydrattiin katalyyttisesti 41 93449 (5 % palladiumia hiilikantoaineella; 20 mg) 16 tuntia nat-riummetoksidin (26 mg) ollessa mukana. Katalysaattori poistettiin piimään läpi suodattamalla ja suodos haihdutettiin. Jäännöstä trituroitiin heksaanin kanssa, jolloin 5 saatiinmetyyli-4'-[(2-butyyli-lH-imidatso[4,5-b]pyratsin- 1-yyli)metyyli]bifenyyli-2-karboksylaattia (A) (74 mg) kiinteänä aineena, sp. 74 - 78 °C; NMR (CDC13): 0,9 (t, 3H), 1,4 (m, 2H), 1,9 (m, 2H), 2,9 (t, 2H), 3,6 (s, 3H), 5.5 (s, 2H), 7,1 - 7,3 (m, 5H), 7,4 (m, 2H), 7,8 (dd, 1H), 10 8,3 (d, 1H); massaspektri (kemiallinen ionisaatio, ammoniakki): 401 (M+H)\

Esimerkki 24 4'-[(2-butyyli-lH-imidatso[4,5-b]pyratsin-l-yyli)-metyyli]bifenyyli-2-karboksyylihappo 15 Käyttämällä menettelytapaa, joka vastasi esimerkis sä 1 kuvattua, hydrolysoitiin metyyli-4'-[(2-butyyli-lH-imidatso[4,5-b]pyridatsin-l-yyli )metyyli]bifenyyli-2-kar-boksylaatti (A), jolloin saatiin 4'-[(2-butyyli-lH-imidat-so[4,5-b]pyratsin-l-yyli)metyyli]bifenyyli-2-karboksyyli-20 happoa kiinteänä aineena, sp. 185 - 186 eC; NMR (DMS0-d6): 0,9 (t, 3H), 1,35 (m, 2H), 1,75 (m, 2H), 2,95 (d, 2H), 5,7 (s, 2H), 7,2 (d, 2H), 7,3 - 7,35 (m, 3H), 7,42 (dt, 1H), 7,55 (dt, 1H), 7,7 (dd, 1H), 9,5 (d, 1H), 9,6 (d, 1H); massaspektri (kemiallinen ionisaatio, ammoniakki): 387 25 (M+H )*; mikroanalyysissä todettu: C, 71,5; H, 5,7; N, 14.5 %; C23H22N402 edellyttää: C, 71,1; H, 5,7; N, 14,3 %.

Lähtöaine (A) valmistettiin seuraavasti: (i) Liuokseen, joka sisälsi metyyli-4'-[(2-butyyli- 4-hydroksi-3H-imidatso[4,5-b]pyridatsin-3-yyli )metyyli]bi-30 fenyyli-2-karboksylaattia (valmistettu esimerkin 9A mukaisesti) (1,4 g) pyridiinissä (75 ml), lisättiin fosforipen-tasulfidia (5,1 g) ja seosta refluksoitiin 24 tuntia. Seos jäähdytettiin ympäristön lämpötilaan ja haihtuva aine poistettiin haihduttamalla. Lisättiin vettä (200 ml) ja 35 seosta refluksoitiin yksi tunti. Liuos uutettiin etyyliasetaatilla (2 x 150 ml) ja yhdistetyt uuttoliuokset pes- 42 93449 tiin perätysten 2 M suolahapolla (2 x 100 ml), vedellä (2 x 150 ml) ja kylläisellä NaCl-liuoksella (150 ml) ja kuivattiin (MgS04) sen jälkeen. Haihtuva aine poistettiin haihduttamalla ja jäännös puhdistettiin flash-kromatogra-5 fiän avulla käyttäen eluenttina etyyliasetaattia, jolloin saatiin 4'-[(2-butyyli-4-merkapto-3H-imidatso[4,5-b]pyri-datsin-3-yyli)metyyli]bifenyyli-2-karboksylaattia (B) (1,1 g) kiinteänä aineena, sp. 149 - 150 eC; NMR (DMS0-6): 0,8 (t, 3H), 1,3 (m, 2H), 1,6 (m, 2H), 2,8 (t, 2H), 3,55 10 (s, 3H), 6,45 (s, 2H), 7,12 - 7,3 - (q, 4H), 7,4 (d, 1H), 7,5 (dt, 1H), 7,6 (dt, 1H), 7,7 (dd, 1H), 8,8 (s, 2H), 14,3 (s, 1H); massaspektri (kemiallinen ionisaatio, ammoniakki): 432 (M+H)\ (ii) Liuosta, joka sisälsi tiolia B (1,0 g) etano-15 lissa (100 ml) ja raneynikkeliä (7 g), refluksoitiin neljä tuntia. Seos suodatettiin piimään läpi, suodos haihdutettiin ja jäännös tislattiin atseotrooppisesti tolueenin kanssa veden poistamamiseksi. Jäännös puhdistettiin flash-kromatografian avulla käyttäen eluenttina metanoli-dikloo-20 rimetaaniseosta (tilavuussuhde 5:95), jolloin saatiin me- tyyli-4' -[ (2-butyyli-lH-imidatso[4,5-b]pyridatsin-l-yyli )-metyyli]bifenyyli-2-karboksylaattia (A) (0,38 g) kiinteänä aineena, sp. 118 - 120 °C; NMR (CDC13): 1,0 (t, 3H), 1,45 (m, 2H), 1,9 (m, 2H), 2,95 (t, 2H), 3,65 (s, 3H), 5,45 (s, 25 2H), 7,25 - 7,35 (m, 3H), 7,5 (m, 2H), 7,85 (dd, 1H), 9,2 (d, 1H), 9,6 (d, 1H); massaspektri (kemiallinen ionisaatio, ammoniakki): 401 (M+H)\

Esimerkki 25 2-butyyli-7-metoksi-3-[(2'-(lHH-tetratsol-5-yyli)-30 bifenyl-4-yyli)metyyli]-3H-imidatso[4,5-b]pyridiinihydro- kloridi

Suspensioon, joka sisälsi 2-butyyli-7-kloori-3-[ (2' -(t-trifenyylimetyyli-2H-tetratsol-5-yyli )bifenyl-4-yyliJmetyyli]-3H-imidatso[4,5-b]pyridiiniä (valmistettu 35 esimerkin 15D mukaisesti) (1,0 g) metanolissa (100 ml) ja jota sekoitettiin argonkaasukehän alla, lisättiin natrium- 43 93449 metallia (0,67 g). Seosta refluksoitiin 16 tuntia, jonka jälkeen se jäähdytettiin ympäristön lämpötilaan. Lisättiin lisää natriummetallia (2,6 g) ja seosta refluksoitiin vielä 72 tuntia. Seos haihdutettiin ja jäännös uutettiin lai-5 meaan sitruunahappoliuoksen (loppu-pH = 7) ja etyyliasetaatin seoksella sen jakamiseksi. Orgaaninen faasi käsiteltiin tuotteen eristämiseksi esimerkissä 1, osassa iii, kuvatulla menettelytavalla. Raakatuote liuotettiin etyyliasetaattiin ja etyyliasetaattiin ja liuokseen lisättiin 10 vetykloridin eetteriliuosta. Saostunut kiinteä aine kerättiin talteen suodattamalla, jolloin saatiin 2-butyyli-7-metoksi-3-[(2'-(lHH-tetratsol-5-yyli)bifenyl-4-yyli)me-tyyli]-3H-imidatso[4,5-b]pyridiinihydrokloridia (0,43 g) kiinteänä aineena, sp. 130 - 170 °C (hajoaa); NMR 15 (DMS0-d6): 0,8 (t, 3H), 1,3 (m, 2H), 1,6 (m, 2H), 3,0 (t, 2H), 4,1 (s, 3H), 5,6 (s, 2H), 7,0 - 7,2 (m, 5H), 7,45 - 7,7 (m, 4H), 8,4 (d, 1H); massaspektri (-ve FAB, DMSO-gly-seroli): 438 (M-H)'; mikroanalyysissä todettu: C, 62,5; H, 5,7; N, 19,7 %? C25H25N70.1HC1*0,25CH3C02C2H5 edellyttää: C, 20 62,7? H, 5,6? N, 19,7 %.

Esimerkki 26 4’-[(2-butyyli-5-hydroksi-3H-imidatso[4,5-b]pyrid- 3-yyli)metyyli]bifenyyli-2-karboksyylihappo

Liuokseen, joka sisälsi etaanitiolia (0,42 ml) 1,3-25 dimetyyli-3,4,5,6-tetrahydro-2(1H)-pyrimidinonissa (DMPU) (14 ml) ja jota jäähdytettiin ja sekoitettiin argonkaasu-kehän alla, lisättiin natriumhydridiä (50-%:ista öljydis-persiota; 0,24 g). Lisättiin metyyli-4'-[(2-butyyli-5-me-toksi-3H-imidatso[4,5-b]pyrid-3-yyli)metyyli]bifenyyli-2-30 karboksylaattia (valmistettu esimerkin 18E mukaisesti; 0,25 g) ja seosta kuumennettiin 110 °C:ssa 1,5 tuntia. Seos uutettiin laimean etikkahapon (loppu-pH = 5) ja etyyliasetaatin seoksella sen jakamiseksi. Orgaaninen faasi käsiteltiin tuotteen eristämiseksi samanlaista menettely-35 tapaa kuin esimerkissä 1, osassa iii, käyttäen ja raaka-tuote puhdistettiin osaksi flash-kromatografian avulla 44 93449 käyttäen eluenttina metanoli-dikloorimetaaniseosta (tilavuussuhde 5:95). Tulokseksi saatu tuote liuotettiin natriumkarbonaatti liuokseen ja pestiin useaan kertaan etyyliasetaatilla ja sitten dikloorimetaanilla jäljellä olevan 5 DMPU:n poistamiseksi. Vesifaasi erotettiin, tehtiin happamaksi etikkahapolla ja uutettiin etyyliasetaatilla. Orgaaninen faasi käsiteltiin tuotteen eristämiseksi samalla tavalla kuin esimerkissä 1, osassa iii, jolloin saatiin eetterin kanssa trituroinnin jälkeen 4'-[(2-butyyli-5-10 hydroksi-3H-imidatso[4,5-b]pyrid-3-yyli )metyyli]bifenyyli- 2-karboksyylihappoa kiinteänä aineena, sp. 255 - 257 °C; NMR (DMS0-d6): 0,8 (t, 3H), 1,3 (m, 2H), 1,7 (m, 2H), 2,7 (t, 2H), 5,4 (s, 2H), 6,5 (d, 1H), 7,2 (dd, 4H), 7,3 - 7,6 (m, 3H), 7,7 (d, 1H), 7,8 (d, 1H), 10,7 (br s, 1H), 12,5 15 (br s, 1H); massaspektri (kemiallinen ionisaatio, ammoniakki): 402 (M+H)*; mikroanalyysissä todettu: C, 71,1; H, 5,6; N, 10,3 %; C24H23N303 ♦ 0,25H20 edellyttää: C, 71,0; H, 5,8; N, 10,4 %.

Esimerkit 27 - 29 20 Käyttämällä vastaavaa menettelytapaa kuin esimer kissä 3 kuvattu, mutta käyttämällä lähtöaineena asianmukaista yhdistettä, joka vastaa kaavaa III, jossa L on tri-fenyylimetyyli, valmistettiin seuraavat yhdisteet 50 -92 %:n saannoilla: 25 (Esimerkki 27): 2-butyyli-6-(metoksikarbonyyli)-3- [ (2' -lH-tetratsol-5-yyli )bifenyl-4-yyli )metyyli]-3H-imi-datso[4,5-b]pyridiini saatiin kiinteänä aineena; NMR (DMS0-d6): 0,9 (t, 3H), 1,3 - 1,5 (m, 2H), 1,6 - 1,8 (m, 2H), 2,9 (t, 2H), 3,9 (s, 3H), 5,6 (s, 2H), 7,0 - 7,2 (m, 30 4H), 6,95 - 7,2 (m, 4H), 8,5 (d, 1H), 8,95 (d, 1H); massa- spektri (-ve FAB, DMSO-glyseroli): 466 (M-H)"; mikroanalyysissä todettu: C, 62,0; H, 5,1; N, 19,4 %; C26H25H702·HC1 edellyttää: C, 62,0; H, 5,2; N, 19,5 %.

(Esimerkki 28): 2-butyyli-4-hydroksi-3-[(2'-1H-35 tetratsol-5-yyli)bifenyl-4-yyli)metyyli]-3H-imidatso- [4,5-c]pyridiini saatiin kiinteänä aineena, sp. 234 - 45 93449 237 eC; NMR (DMSO-d6): 0,85 (t, 3H), 1,2 - 1,4 (m, 2H), 1,5 - 1,68 (ra, 2H), 2,9 (t, 2H), 5,95 (s, 2H), 4,0 - 6,0 (br s, 2H), 6,65 (d, 1H), 7,05 - 7,25 (dd, 4H), 7,35 (t, 1H), 7,45 - 7,75 (m, 4H), 11,8 - 11,95 (br s, 1H); massa-5 spektri (-ve FAB, DMSO-glyseroli): 424 (M-H)"; mikroanalyysissä todettu: C, 62,4; H, 5,2; N 21,2 %; C24H23N70*HC1 edellyttää: C, 62,4; H, 5,1; N, 21,2 %.

(Esimerkki 29): 8-butyyli-9-[(2'-lH-tetratsol-5-yyli)bifenyl-4-yyliJmetyyli]-9H-puriini saatiin kiinteänä 10 aineena; NMR (DMS0-d6): 0,85 (t, 3H), 1,35 (m, 2H), 1,7 (m, 2H), 2,9 (t, 2H), 5,6 (s, 1H), 7,05 (d, 2H), 7,15 (d, 2H), 7,4 - 7,8 (m, 4H), 9,15 (s, 1H), 9,35 (s, 1H); massa-spektri (+ve FAB, DMSO-glyseroli): 411 (M+H)*; tarkka massan määritys: 411,2035; C23H23N8 edellyttää: 411,2046.

15 Esimerkeissä 27 - 29 tarvittavat lähtöaineet, jotka vastaavat esimerkissä 3 käytettyä lähtöainetta D, valmistettiin käyttäen menettelytapaa, joka oli vastaava kuin esimerkissä 3, osassa i, kuvattu, alkyloimalla asianmukainen imidatsolijohdannainen, joka vastaa kaavaa IV. Yhdis-20 teet saatiin seuraavasti: (Esimerkki 27D): 2-butyyli-6-(metoksikarbonyyli)- imidatso[4,5-b]pyridiinin alkylointi tuotti tulokseksi 2-butyyli-6-(metoksikarbonyyli )-3- [ (2' -(trifenyylimetyyli-2H-tetratsol-5-yyli )bifenyl-4-yyli )metyyli] -3H-imidatso-25 [4,5-b]pyridiiniä kiinteänä aineena; NMR (CDC13): 0,9 (t, 3H), 1,3 - 1,5 (m, 2H), 1,7 - 1,85 (m, 2H), 2,7 (t, 2H), 4,0 (s, 3H), 5,4 (s, 2H), 6,9 (kompleksinen m, 8H), 7,1 (m, 2H), 7,2 - 7,35 (kompleksinen m, 10 H), 7,4 - 7,5 (m, 2H), 7,9 (m, 1H), 8,65 (d, 1H), 9,05 (d, 1H); massaspektri 30 (-ve FAB, DMSO-glyseroli): 466 (M-trityyli)'; lähtöaine 2-butyyli-6-(metoksikarbonyyli)imidatso[4,5-b]pyridiini saatiin seuraavasti: (i) Metyyli-2-kloori-3-nitropyridiini-5-karboksy-laatti (valmistettu artikkelissa J.C.S. 1951, 2590 kuva 35 tulla tavalla) liuotettiin väkevän ammoniakkiliuoksen (5 ml) ja dioksaanin (30 ml) seokseen. Seosta sekoitettiin 46 93449 22 tuntia, jonka jälkeen haihtuva aine poistettiin haihduttamalla. Jäännös puhdistettiin flash-kromatografiän avulla käyttäen eluenttina dikloorimetaani-etyyliasetaat-tiseosta (tilavuussuhde 4:1), jolloin saatiin metyyli-2-5 amino-3-nitropyridiini-5-karboksylaattia kiinteänä ainee na, sp. 195 - 196 °C; NMR (DMSO-d6): 3,9 (s, 3H), 8,7 (d, 1H), 8,8 (d, 1H); massaspektri (kemiallinen ionisaatio, ammoniakki): 198 (M+H)\ (ii) Metyyli-2-amino-3-nitropyridiini-5-karboksy-10 laatti pelkistettiin tina(II)kloridilla käyttäen menette lytapaa, joka vastasi esimerkeissä 13D ja 14D kuvattua. Näin saatu puhdistamaton diamiini syklisoitiin suoraan polyfosforihapolla ja valeriaanahapolla käyttäen esimerkissä 6A kuvatun kaltaista menettelytapaa, jolloin saa-15 tiin 2-butyyli-6-(metoksikarbonyyli)imidatso[4,5-b]pyri- diiniä kiinteänä aineena, sp. 183 - 184 °C; NMR (DMS0-d6): 0,9 (t, 3H), 1,3 - 1,5 (m, 2H), 1,7 - 1,9 (m, 2H), 2,9 (t, 2H), 3,9 (s, 3H), 8,3 (br s, 1H), 8,9 (br s, 1H); massa-spektri (kemiallinen ionisaatio, ammoniakki): 234 (M+H)*. 20 (Esimerkki 28D): 2-butyyli-4-hydroksi-imidatso- [4,5-b]pyridiinin alkylointi tuotti tulokseksi 2-butyyli- 4-hydroksi-3-[(2’-(2-trifenyylimetyyli-2H-tetratsol-5-yy-li)bifenyl-4-yyli)metyyli]-3H-imidatso[4,5-b]pyridiiniä kiinteänä aineena, sp. 158 - 161 °C; NMR (DMS0-d6): 0,75 25 (t, 3H), 1,1 - 1,25 (m, 2H), 1,45 - 1,6 (m, 2H), 2,55 (t, 2H), 5,75 (s, 2H), 6,55 (d, 1H), 6,8 - 6,9 (kompleksinen m, 6H), 7,0 - 7,1 (m, 4H), 7,10 - 7,15 (m, 1H), 7,2 - 7,4 (kompleksinen m, UH), 7,4 - 7,45 (d, 1H), 7,5 - 7,6 (m, 2H), 7,8 (d, 1H), 11,25 (br s, 1H); massaspektri (-ve FAB, 30 DMSO-glyseroli): 666 (M-H)'; lähtöaine 2-butyyli-4-hydrok-si-imidatso[4,5-b]pyridiini saatiin seuraavasti: 2-kloori-3,4-diaminopyridiini [valmistettu artikkelissa Chem. Pharm. Bull. Japan 12(8) (1924) 866 kuvatulla tavalla] syklisoitiin valeriaanahappoanhydridillä mene tel-35 mällä, joka vastasi esimerkeissä 7A ja 8A esitettyä, jolloin saatiin 2-butyyli-4-kloori-imidatso[4,5-b]pyridiini- 47 93449 raakatuote, joka refluksoitiin muurahaishapossa yön yli. Haihtuva aine poistettiin haihduttamalla ja jäännös kiteytettiin uudelleen eetteri-metanoliseoksesta, jolloin saatiin 2-butyyli-4-hydroksi-imidatso[4,5-b]pyridiiniä kiin-5 teänä aineena, sp. 275 - 280 °C; NMR (DMS0-d6): 0,9 (t, 3H), 1,2 - 1,4 (m, 2H), (m, 2H), 1,6 - 1,75 (m, 2H), 2,7 (t, 2H), 6,45 (d, 1H), 7,05 (t, 1H), 10,9 - 11,1 (br s, 1H), 12,3 - 13,2 (br s, 1H); massaspektri (kemiallinen lonisaatio, ammoniakki): 192 (M+H)*.

10 (Esimerkki 29D): 8-butyylipuriinin alkylointi tuot ti tulokseksi regioisomeerien seoksen, joka jaettiin kom-ponenteikseen flash-kromatografian avulla käyttäen eluent-tina etyyliasetaatti-metanoliseosta (tilavuussuhde 9:1), jolloin saatiin 8-butyyli-8-[(2'-(2-trifenyylimetyyli-2H-15 tetratsol-5-yyli)bifenyl-4-yyli Jmetyyli)-9H-puriinia(poo-littomin isomeeri) kiinteänä aineena, sp. 142 - 144 °C (hajoaa); NMR (CDC13); 0,9 (t, 3H), 1,35 (m, 2H), 1,7 (m, 2H), 2,75 (t, 2H), 5,35 (s, 2H), 6,7 - 7,4 (kompleksinen m, 20H), 7,5 (m, 2H), 7,95 (m, 2H), 8,95 (s, 1H), 9,05 (s, 20 1H); massaspektri (-ve FAB, DMSO-glyseroli): 651 (M-H)*, 409 (M-trityyli)".

Esimerkki 30 2-butyyli-6-karboksi-3-[(2'-(lH-tetratsol-5-yyli)-bifenyl-4-yyli)metyyli]-3H-imidatso[4,5-b]pyridiini 25 Liuokseen, joka sisälsi 2-butyyli-6-metoksikarbo- nyyli-3- [ (2' - (2-trifenyylimetyyli2H-tetratsol-5-yyli )bife-nyl-4-yyli)metyyli]-3H-imidatso[4,5-b]pyridiiniä (0,6 g) dioksaani-metanoliseoksessa (tilavuussuhde 2:5; 5 ml), lisättiin 1 M natriumhydroksidiliuosta (0,9 ml) ja seosta 30 refluksoitiin neljä tuntia. Haihtuva aine poistettiin haihduttamalla ja jäännöstä trituroitiin dikloorimetaanin ja 1 M sitruunhappoliuoksen kanssa. Jäännös puhdistettiin flash-kromatografian avulla käyttäen eluenttina käyttäen eluenttina etikkahappo-dikloorimetaani-metanoliseosta (ti-35 lavuussuhde 1:20:80), jolloin saatiin 2-butyyli-6-karbok-si-3-[(2'-(lH-tetratsol-5-yyli)bifenyl-4-yyli)metyyli]- 48 93449 3H-imidatso[4,5-b]pyridiiniä (0,19 g) kiinteänä aineena, sp. 230 - 232 °C; NMR (DMSO-d6): 0,9 (t, 3H), 1,2 - 1,45 (m, 2H), 1,6 - 1,8 (m, 2H), 3,85 (t, 2H), 5,55 (s, 2H), 7,0 - 7,15 (m, 4H), 7,45 - 7,7 (m, 4H), 8,4 (d, 1H), 8,9 5 (d, 1H); massaspektri (-ve FAB, DMSO-glyseroli): 452 (M-H)"; mikroanalyysissä todettu: C, 65,2; H, 5,1; N, 21.2 %; C25H23N702·0,36H20 edellyttää: C, 65,2; H, 5,2; N, 21.3 %.

Esimerkki 31 10 2-butyyli-6-(hydroksimetyyli)-3-[(2’-(lH-tetrat- sol-5-yyli)bifenyl-4-yyli)metyyli]imidatso[4,5-b]pyridii-ni Jäillä jäähdytettyyn liuokseen, joka sisälsi 2 butyyli-6-(metoksikarbonyyli )-3- [ ( 2 ' - ( 2-trifenyylimetyyli-15 2H-tetratsol-5-yyli)bifenyl-4-yyliJmetyyli]-3H-imidatso- [4,5-b]pyridiiniä (0,97 g) THF:ssa (50 ml), lisättiin li-tiumboorihydridiä (0,2 g). Seosta, joka jäähdytettiin, sekoitettiin kolme tuntia, jonka jälkeen se tehtiin happamaksi lisäämällä siihen pisaroittain 2 M suolahappoa.

20 Haihtuva aine poistettiin haihduttamalla ja jäännös puhdistettiin osaksi flash-kromatografiän avulla käyttäen eluenttina dikloorimetaani-metanoliseosta (tilavuussuhde 9:1). Puhdistus saatettiin loppuun flash-kromatografiän avulla käyttäen eluenttina etikkahappo-dikloorimetaani-25 metanoliseosta (tilavuussuhde 0,5:5:95), jota seurasi uudelleenkiteytys etyyliasetaatti-metanoliseoksesta, jolloin saatiin 2-butyyli-6-(hydroksimetyyli)-3-[(2’-(lH-tet-ratsol-5-yyli)bifenyl-4-yyli Jmetyyli]imidatso[4,5-b]pyri-diiniä (0,1 g) kiinteänä aineena, sp. 93 - 105 eC; NMR 30 (DMS0-d6): 0,9 (t, 3H), 1,25 - 1,45 (m, 2H), 1,6 - 1,8 (m, 2H), 2,8 (t, 2H), 4,6 (s, 2H), 5,7 (s, 2H), 7,0 - 7,2 (m, 4H), 7,5 - 7,7 (m, 4H), 7,9 (d, 1H), 8,3 (d, 1H); massa-spektri (-ve FAB, DMSO-glyseroli): 438 (M-H)‘; mikroanalyysissä todettu: C, 68,2; H, 5,5; N, 22,3 %; C25H25N70 edel-35 lyttää: C, 68,3; H, 5,7; N 22,3 %.

Claims (2)

49 93449

1. Menetelmä terapeuttisesti käyttökelpoisten imid-atsopyridiini-, imidatsopyrimidiini-, imidatsopyridatsii-5 ni- ja imidatsopyratsiinijohdannaisten ja niiden fysiologisesti hyväksyttävien suolojen valmistamiseksi, joiden kaava on “>@0 “ Ia Ib 15 jossa G on valittu kaavoista Ga, Gb, Gc, Gd, Ge, Gf ja Gg, jPCX1 pxv· JL „4/ I v*'*~ R Ga Gb ” pcx joo-·1 R* J- X- Gc Gd “ 3do- po- RY I 4 / I VV— R4 ''w" Ge r3 Gf X V R4 0~ Gg 50 93449 joissa R1 on C^-alkyyli; R2 on vety tai halogeeni; R3 ja R4 ovat mahdollisia substituentteja valittuina ryhmästä vety, C1.4-alkyyli, Cx_4-alkoksi, halogeeni, hydroksi ja hydroksi-metyyli, ja kun G on Ga toinen ryhmistä R3 ja R4 voi olla 5 karboksi tai C1.4-alkoksikarbonyyli; ja Z on lH-tetratsol- 5-yyli, karboksi, C:_4-alkoksikarbonyyli tai -C0-NH-S02-C6H5, tunnettu siitä, että a) kaavan G-H mukainen imid-atsopyridiini-, imidatsopyrimidiini-, imidatsopyridatsii-ni- tai imidatsopyratsiinijohdannainen, jossa G tarkoittaa 10 samaa kuin edellä, saatetaan reagoimaan yhdisten kanssa, jonka kaava on - " W Va Vb Via VIb 25 jossa R, on C^-alkyyli ja Hai on sopiva lähtevä ryhmä; L on suojaryhmä, joka on sitoutunut tetratsolyyliryhmän typ-piatomiin; ja tarvittaessa poistetaan mikä tahansa läsnäoleva suojaryhmä; tai 30 b) seuraavan kaavan mukainen diaminojohdannainen jossa R5 on C^-alkyyli, Vila Vllb 51 93449 r^V>sY'NH2 l^*XV'NH2 ’KgC’L ^7öh§C,s 5 Vile Vlld saatetaan reagoimaan karboksyylihapon kanssa, jonka kaava on Rx-C02H tai sen anhydridin kanssa; ja tarvittaessa poistetaan mikä tahansa läsnäoleva suojaryhmä; ja 10 i) valmistettaessa kaavan I mukaista yhdistettä, jossa Z on -C0-NH-S02-C6H5, kaavan I mukainen karboksyyli-happo, jossa Z on karboksyyliryhmä saatetaan reagoimaan bentseenisulfonamidin kanssa dehydratointiaineen läsnäollessa; 15 ii) valmistettaessa kaavan I mukaista yhdistettä, jossa Z on karboksi, hydrolysoidaan kaavan I mukainen yhdiste, jossa Z on -C0-0R5 ja R5 on C1.4-alkyyli; iii) minkä jälkeen ennen kuin poistetaan mahdollista läsnä olevaa suojaryhmää valmistettaessa kaavan I mu- 20 kaista yhdistettä, jossa R3 tai R4 tarkoittaa hydroksime-tyyliryhmää, kaavan I mukainen esteri, jossa R3 tai R4 tarkoittaa esteriryhmää, saatetaan reagoimaan pelkistimen kanssa; iv) valmistettaessa kaavan I mukaisen yhdisteen 25 suola kaavan I mukainen yhdiste saatetaan reagoimaan vastaavan emäksen tai hapon kanssa, joka luovuttaa tarvittavan fysiologisesti hyväksyttävän ionin, tai suola valmistetaan toisella tavanomaisella suolanmuodostusmenetelmäl-lä; ja 30 v) valmistettaessa kaavan I mukaisen yhdisteen op tisesti aktiivinen muoto, jokin menetelmistä a) - c) suoritetaan käyttäen optisesti aktiivista lähtöainetta, tai . · kaavan I mukaisen yhdisteen raseeminen muoto erotetaan saattamalla se reagoimaan sopivan orgaanisen emäksen tai 35 hapon optisesti aktiivisen muodon kanssa, ja näin saatu 52 93449 diastereomeeristen suolojen seos erotetaan tavanomaisella menetelmällä, ja haluttu optisesti aktiivinen kaavan I mukainen yhdiste vapautetaan tavanomaisella happo- tai emäskäsittelyllä.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tun nettu siitä, että valmistetaan 2-butyyli-3-[(2'-(lH-tetratsol-5-yyli)bifenyyli-4-yyli)metyyli]-3H-imidatso-[4,5-b]pyridiinihydrokloridi. 53 93449