FI84057B - Foerfarande foer framstaellning av terapeutiskt aktiva fluorallylaminderivat. - Google Patents

Description

84057

Menetelmä terapeuttisesti aktiivisten fluoriallyyliamii-nijohdannaisten valmistamiseksi Tämä keksintö koskee menetelmää uusien kemiallis-5 ten yhdisteiden valmistamiseksi; näitä yhdisteitä voidaan käyttää tehoaineina farmaseuttisissa koostumuksissa ja hoitomenetelmissä.

Monoamiinioksidaasi-inhibiittoreina (MAO-inhibiit-torit) tunnettujen yhdisteiden ryhmää on käytetty psy-10 kiatriassa yli 20 vuotta depression hoitoon (ks. Goodman & Gilman, The Pharmacological Basis of Therapeutics, 6. painos, McMillan Publishing Co., Ind., N.Y., 1980, sivut 427430). Nykyään USA:ssa depression hoitoon käytetyt MAO-inhibiittorit ovat tranalsypromiini (tranylcypromine, 15 PARNATE, SKF), feneltsiini (phenelzine, NARDIL, Parke-Davis) ja isokarboksatsidi (isocarboxazid, MARPLAN, Roche). Näiden lisäksi on vielä yksi MAO-inhibiittori, pargyliini (pargyline, EUTRON, Abbot) saatavana verenpainetaudin hoitoon [ks. Physicians' Desk Reference, 34. 20 painos, Medical Economics Co., Oradell, N.J., 1980, sivut 1327-1328 (fenelziini), sivut 1466-1468 (isokarboksatsidi), sivut 1628-1630 (tranylsypromiini) ja sivut 521-522 (pargyliini)]. Sen lisäksi, että MAO-inhibiittoreita käytetään depression hoidossa, niitä voidaan käyttää muiden 25 psykiatristen häiriötilojen, kuten tuskaneuroositilojen hoidossa.

Uskotaan, että MAO-inhibiittorit vaikuttavat lievittäväsi i häiriöihin, kuten depressioon siten, että ne suurentavat yhden tai useamman biogeenisen monoamiinin 30 pitoisuutta aivoissa tai sympateettisessä hermostossa. Monoamiinioksidaasientsyymillä (MAO) on suuri merkitys monoamiinien metabolisessa valvonnassa, sillä se katalysoi hapetusdeaminoitumisen kautta tapahtuvan monoamiinien biologisen hajoamisen. MAO:n inhibointi estää monoamii-35 nien hajoamisen ja tuloksena on, että monoamiineja on runsaammin saatavissa niiden biologisiin toimintoihin.

2 84057 MAO:n substraateiksi tiedettyihin fysiologisesti aktiivisiin monoamiineihin kuuluvat: (a) ns. "neurotransmitte-ri"-monoamiinit, kuten katekoliamiinit (esim. dopamiini, epinefriini ja norepinefriini) ja indoliamiinit (esim.

5 tryptamiini ja 5-hydroksitryptamiini), (b) ns. "hiven"-amiinit (esim. o-tyramiini, fenetyyliamiini, tele-N-me-tyylihistamiini) ja (c) tyramiini.

MAO-inhibiittorien käyttökelpoisuutta depression hoitoon rajoittaa se, että tällaisten lääkkeiden anto voi 10 tehostaa tiettyjen ravintoaineiden tai lääkkeiden farmakologisia vaikutuksia, mikä johtaa vaarallisiin ja joskus tappaviin vaikutuksiin. Esimerkiksi henkilöiden, jotka saavat MAO-inhibiittoria, täytyy välttää sellaisten ruokien nauttimista, joissa on suuri tyramiinipitoisuus (ku-15 ten esimerkiksi juustossa), koska MAO-inhibiittori estää tyramiinin metabolisen hajoamisen suolessa, mistä johtuu tyramiinin suuret kiertopitoisuudet, tämän seurauksena katekoliamiinien vapautuminen ääreisalueella ja lopuksi vaikea verenpaineen kohoaminen. Tyramiinin painevaikutuk-20 sen tehostuminen MAO-inhibiittorin vaikutuksesta juuston syömisen seurauksena ja sen aiheuttama verenpaineen nousu tunnetaan yleisesti "juustoreaktiona" tai "juustovaiku-tuksena". Lisäksi tavanomaista MAO-hoitoa saaville henkilöille eivoida antaa suoravaikutteisia sympatomimeettisiä 25 lääkkeitä (eikä niiden esiasteita), jotka itse ovat MAO:n substraatteja (esim. dopamiini, epinefriini, norepinef-riini tai L-dopa) tai epäsuorasti vaikuttavia sympatomimeettisiä lääkkeitä (esim. amfetamiineja tai vilustumis-, heinänuha- tai painokontrollivalmisteita, jotka si-30 sältävät verisuonia supistavia aineita). Epäsuorasti vaikuttavien sympatomimeettisten lääkkeiden painetekijän tehostuminen on erityisen merkityksellinen seikka. Näin siksi, että tällaiset lääkkeet vaikuttavat perifeerisesti ensisijaisesti vapauttaen katekoliamiineja hermopäätteis-35 sä ja vapautuneiden katekoliamiinien pitoisuus voi nousta vaarallisesti, jos MAO:n kautta tapahtuvaa katekoliamii- 3 84057 nien metabolinen hajoaminen estyy. Lisäksi MAO-inhibiit-toria ei tulisi käyttää yhdessä toisen MAO-inhibiittorin kanssa tai hypotensiivisten aineiden, dibentsatsepiini-antidepressanttien, meperidiinin, keskushermostodepres-5 santtien ja antikolinergisten aineiden kanssa.

Biokemialliset ja farmakologiset tutkimukset osoittavat, että MAO-entsyymi esiintyy kahtena muotona, jotka tunnetaan "MAO tyyppi A":na (MAO-A) ja "MAO tyyppi B":nä (MAO-B). Nämä kaksi muotoa eroavat toisistaan sen 10 suhteen, kuinka ne jakaantuvat kehon elimissä sekä subst-raattispesifisyydeltään ja herkkyydeltään inhibiittorei-hin nähden. Yleensä MAO-A hapettaa selektiivisesti ns. neurotransmitterimonoamiineja (epinefriiniä, norepinef-riiniä ja 5-hydroksitryptamiinia), kun taas MAO-B hapet-15 taa selektiivisesti "hiven"-monoamiineja (o-tyramiinia, fenetyyliamiinia ja tele-N-metyylihistamiinia). Sekä MAO-A että MAO-B hapettavat tyramiinia, tryptamiinia ja dopamiinia. Ihmisessä on dopamiinin kuitenkin osoitettu olevan ensisijainen substraatti MAO-B:lie. Muodot eroavat 20 toisistaan myös inhiboitumisherkkyytensä suhteen ja siten ne voidaan inhiboida halutussa järjestyksessä riippuen inhibiittorin kemiallisesta rakenteesta ja/tai inhibiittorin ja entsyymin suhteellisista pitoisuuksista. MAO-in-hibiittorit, joita on nykyään kaupan USA:ssa depression 25 hoitoa varten (tranylcypromiini, feneltsiini ja isokar- boksatsidi) eivät ole mitään komponenttia suosivia vaikutuksessaan MA0:hon. Monien alalla tunnettujen kemiallisten yhdisteiden tiedetään kuitenkin olevan MAO:n inhi-biittoreita, jotka suosivat jotakin komponenteista, tä-30 naisista inhibiittoreita tärkeimpiä ovat klorgyliini, pargyliini ja L-deprenyyli, joiden kaikkien on raportoitu olevan kliinisesti tehokkaita antidepressiivisiä lääkkeitä. Klorgyliini inhiboi ensisijaisesti MAO-A:ta kun taas pargyliini ja L-deprenyyli inhiboivat ensisijaisesti MAO-35 B:tä. Huomattakoon, että MAO-inhibiittorien "selektiivi-syys" johtuu siitä, että inhibiittorilla on suurempi af- 4 84057 finiteetti entsyymin toista muotoa kohtaan. Siten MAO-A:n tai MAO-B:n inhibiittorin selektiivisyys in vivo voi riippua annostuksesta selektiivisyyden kadotessa kun annostusta suurennetaan. Klorgyliini, pargyliini ja L-dep-5 renyyli ovat selektiivisiä inhibiittoreita pienehköinä annoksina, mutta eivät ole suurempina annoksina selektiivisiä inhibiittoreita. MAOA:ta ja MAO-B:tä sekä niiden selektiivistä inhibointia koskeva kirjallisuus on laaja [ks. esimerkiksi Goodman & Gilman, The Pharmacological 10 Basis of Therapeutics, 6. painos, McMillan Publishing Co., Inc., N.Y., 1980, s. 204205; Neff et al., Life Sciences, 14, 2061 (1974); Murphy, Biochemical Pharmacology, 27, 1889 (1978); Knoll, luku 10, sivut 151-171 ja Sandler, luku 11, sivut 173-181 julkaisussa Enzyme Inhi-15 bitors as Drugs, toim. M. Sandler, McMillan Press Ltd., Lontoo 1980; Lipper et ai., Psychopharmacology, 62, 123 (1979); Mann et ai., Life Sciences, 26, 877 (1980) ja lukuisat artikkelit julkaisussa Monoamines Oxidase; Structure, Function and Altered Functions, toim. T. Singer et 20 al., Academic Press, N.Y., 1979].

Selektiivisistä MAO-inhibiittoreita L-deprenyyli on kiinnostava, koska "juustovaikutusta" ei havaita niillä pienillä annoksilla, joilla tapahtuu ensisijaisena MAO-B:n inhiboituminen (ks. Knoll, TINS, sivut 111-113, 25 toukokuu 1979). Tämä havainto ei ole odottamaton, koska ruoansulatuskanavan limakalvot sisältävät pääasiallisesti MAO-A;ta, joka ei inhiboidu ja sallii siksi ruoansulatuskanavaan joutuneen tyramiinin hapettumisen ja poistumisen. L-deprenyylin MAO-B-selektiivisyys voi olla seli-30 tyksenä sen kyvylle tehostaa L-dopaa Parkinsonin taudin hoidossa, niin ettei esiinny ääreissivuvaikutuksia, kuten painekatekoliamiinien tehostumisesta johtuvaa verenpaineen kohoamista (ks. Lees et al., Lancet, sivut 791-795, lokakuu 1977 ja Birkmeyer, Lancet, sivut 439-443, helmi-35 kuu 26, 1977).

Tämän keksinnön mukaisella menetelmällä valmiste- 5 84057 taan farmakologisesti aktiivisia fluoriallyyliamiinijohdannaisia, joilla on seuraava kaava I:

,-- CHF

5 ft* X “ CH2 " C - CH2 - NHR3 (I) jossa R3 ja R2 tarkoittavat toisistaan riippumatta vetyä, klooria tai fluoria, R3 tarkoittaa vetyä tai C1.4-alkyyliä 10 ja X tarkoittaa happea tai rikkiä, sekä niiden farmakologisesti hyväksyttäviä happoadditiosuoloja.

Kaavan I mukaiset yhdisteet ovat farmakologisesti aktiivisia pystyen inhiboimaan MAO:ta in vitro ja in vivo. Ne ovat käyttökelpoisia hoidettaessa psykiatrisia 15 häiriöitä, erityisesti depressiota, joiden tiedetään reagoivan MAO-inhibiittorihoitoon. Depression hoidossa yhdisteitä voidaan käyttää samalla tavoin kuin tunnettuja kliinisesti aktiivisia MAO-inhibiittoreita, kuten fenelt-siiniä ja tranylcypromiinia.

20 Yllättävästi kaavan I mukaiset yhdisteet pystyvät suosivasti inhiboimaan MAO:n B-muotoa in vitro ja sopivan pieninä annoksina in vivo tällaiset yhdisteet inhiboivat MAO-B:tä inhiboimatta merkittävästi MAO-A:ta. Annosta-soilla, joilla nämä yhdisteet vaikuttavat selektiivisesti 25 MAO-B:hen, ne eivät saa aikaan havaittavaa "juustovaiku- tusta". Samoin kuin L-deprenyylin, tunnetun MAO-B:lie selektiivisen inhibiittorin ollessa kyseessä näitä yhdisteitä voidaan siksi käyttää sopivina annoksina depression hoidossa tai L-dopan tehostamiseen Parkinsonin taudin 30 hoidossa, jolloin samalla sivuvaikutusten, kuten "juusto-vaikutuksen" esiintymisvaara pienenee merkittävästi.

Edullisia kaavan 1 mukaisia yhdisteitä, jotka inhiboivat selektiivisesti MAO-B:tä, ovat 2-fenoksimetyyli- 3-fluoriallyyliamiini, 2-tiofenoksimetyyli-3-fluoriallyy-35 liamiini ja varsinkin 2-(2',4'-dikloorifenoksi)metyyli- 3-fluoriallyyliamiini. Nämä yhdisteet ovat sen vuoksi 84057 6 edullisimpia kaavan I sovellutusmuotoja.

Tässä käytettynä ilmaisu "alkyyli" käsittää sekä haarautumattomat että haarautuneet alkyyliryhmät. Haarau-tumattomat alkyyliryhmät ovat edullisia. Havainnollisia 5 esimerkkejä C1.4-alkyyliryhmistä ovat metyyli, etyyli, n-propyyli, isopropyyli, n-butyyli, isobutyyli ja tertbu-tyyli. Metyyli ja etyyli ovat edullisimmat alkyyliryhmät.

Kun toinen tai kumpikin radikaaleista Rx ja R2 on muu kuin vety, kyseinen substituenttiryhmä voi olla fe-10 nyylirenkaan missä tahansa käytettävissä olevassa asemassa (so. orto-, meta- tai para-asemassa). Kun fenyyliren-gas on substituoitu kahdella substituenttiryhmällä, nämä voivat olla eri ryhmät, mutta edullisesti substituenttei-na on sama ryhmä. Tällöin 2,4-disubstituutio on edulli-15 nen.

Alan ammattimiehelle on selvää, että koska kaavan I mukaiset yhdisteet sisältävät kaksoissidoksen, geometrinen isomeria on mahdollista. Sen vuoksi olisi ymmärrettävä, että kaavassa I fluoriatomi voi olla cis-konfigu-20 raatiossa tai trans-konfiguraatiossa. Kun tässä yhteydessä nimetään kaavan I mukaisia yhdisteitä, etuliitteitä "(E)" ja "(Z)" käytetään tavanomaiseen tapaan ilmaisemaan kaksoissidoksen stereokemia. Mikäli stereokemiallista määritettä ei ole annettu, tarkoitetaan kumpaakin olen-25 naisesti puhdasta isomeeriä tai niiden seoksia.

Edullisina pidetään niitä kaavan 1 mukaisia yhdis teitä, joissa R3 on vety. Edullisempia ovat kaavan I mukaiset yhdisteet, joissa R3 on vety ja R2 ja R2 ovat toisistaan riippumatta vety tai kloori. On myös edullista, 30 että X on happi.

Havainnollistavia esimerkkejä kaavan I mukaisista yhdisteistä ovat: 2-(2'-kloorifenoksi)metyyli-3-fluoriallyyliamiini, 2-(4'-kloorifenoksi)metyyli-3-fluoriallyyliamiini, 35 2-(4'-fluorifenoksi)metyyli-3-fluoriallyyliamiini, 2-tiofenoksimetyyli-3-fluoriallyyliamiini, 7 84057 2-(2',4'-dikloorifenoksi)metyyli-3-fluoriallyyliamiini, 2-(2 *,4'-diklooritiofenoksi)metyyli-3-fluoriallyyli-amii-ni, 2-(5'-kloori-3'-fluorifenoksi)metyyli-3-fluoriallyyli-5 amiini, 2-( 2'-klooritiofenoksi)metyyli-3-fluoriallyyliamiini, 2-(4'-fluoritiofenoksi)metyyli-3-fluoriallyyliamiini, 2-fenoksimetyyli-3-fluoriallyyliamiini, 2-( 2'-kloori-4'-fluoritiofenoksi)metyyli-3-fluoriallyyli-10 amiini.

Keksinnön mukaisesti valmistettuja yhdisteitä voidaan käyttää menetelmässä depression hoitamiseksi, joka menetelmä käsittää sen, että depression vaivaamalle potilaalle annetaan tehokas määrä kaavan I mukaista yhdistet-15 tä tai sen farmaseuttisesti hyväksyttävää happoadditio- suolaa.

Farmakologisiin tarkoituksiin kaavan I mukaisia yhdisteitä voidaan käyttää myrkyttömän orgaanisen tai epäorgaanisen hapon happoadditiosuolana. Sopivia suoloja 20 ovat esimerkiksi seuraavien happojen muodostamat suolat: suolahappo, vetybromidi, sulfonihappo, rikkihappo, fosfo-rihappo, typpihappo, maleiinihappo, fumaarihappo, bent-soehappo, askorbiinihappo, pamoiinihappo, meripihkahappo, metaanisulfonihappo, etikkahappo, propionihappo, viini-25 happo, sitruunahappo, maitohappo, omenahappo, mantelihap- po, kanelihappo, palmitiinihappo, itakonihappo ja bent-seenisulfonihappo.

Depression hoitoon käytettynä kaavan I mukaisten yhdisteiden tehokas annos voi vaihdella riippuen kulloin-30 kin käytettävästä yhdisteestä, depression vaikeudesta ja luonteesta ja kulloinkin käsiteltävästä kohteesta. Yleensä tehokkaita tuloksia voidaan saavuttaa antamalla yhdistettä annostasolla noin 5 mg:sta noin 100 mg:aan vuorokaudessa systeemisesti. Hoito tulisi aloittaa pienehköil-35 lä annoksilla suurentaen sitten annoksia, kunnes haluttu teho saavutetaan.

8 84057

Edellä esitetyillä annostasoilla kaavan I mukaiset yhdisteet yleensä inhiboivat MAO:n kummankin muodon. Alemmilla annostasoilla ne kuitenkin suosivat MAO-B:n in-hiboitumista ja niillä on heikentynyt "juustovaikutuksen" 5 muodostamisvaara. Siten esimerkiksi 2-(2’,4'-dikloorife- noksi)-metyyli-3-fluoriallyyliamiini, 2-fenoksimetyyli- 3-fluoriallyyliamiini tai 2-tiofenoksi-3-fluoriallyyli-amiini inhiboivat selektiivisesti MAO-B:tä systeemisesti käytettyinä annosalueella noin 0,1 mg:sta noin 5 mg:aan 10 vuorokaudessa. Tällä annosalueella haitallisen "juusto-vaikutuksen" esiintymisvaara vähenee oleellisesti tai eliminoituu.

Keksinnön mukaisesti valmistettuja aktiivisia yhdisteitä voidaan antaa eri tavoin, jotta saavutetaan ha-15 luttu vaikutus. Yhdisteitä voidaan antaa yksin tai käyttäen mukana farmaseuttisesti hyväksyttäviä kantoaineita tai laimentimia, joiden määrän ja luonteen määräävät valitun yhdisteen liukoisuus ja kemialliset ominaisuudet, valittu antotie ja farmaseuttinen vakiokäytäntö. Yhdis-20 teitä voidaan käyttää oraalisesti kiinteinä annosmuotoi-na, esim. kapseleina, tabletteina tai jauheina tai neste-muotoina, esim. liuoksina tai suspensioina. Yhdisteitä voidaan myös antaa ruiskeina parenteraalisesti steriileinä liuos- tai suspensiomuotoina. Kiinteät oraalisesti 25 käytettävät muodot voivat sisältää tavanomaisia täyteaineita, esimerkiksi laktoosia, sakkaroosia, magnesiumstea-raattia, hartseja ja niiden kaltaisia aineita. Nestemäiset oraalisesti käytettävät muodot voivat sisältää erilaisia mauste-, väri-, säilöntä-, stabilointi-, solubili-30 sointi- tai suspendointiaineita. Parenteraalisesti käytettävät valmisteet ovat vesipitoisia tai vedettömiä steriilejä liuoksia tai suspensioita, jotka voivat sisältää tiettyjä erilaisia säilöntä-, stabilointi-, puskurointi-, solubilisointi- tai suspendointiaineita. Haluttaessa 35 voidaan käyttää lisäaineita, kuten suolaliuosta tai glukoosia liuosten tekemiseksi isotonisiksi.

9 84057 Käytetty aktiivisen yhdisteen määrä vaihtelee ja voi olla mikä tahansa tehokas määrä. Näiden yhdisteiden yksikköannokset voivat sisältää esimerkiksi noin 5 mg:sta noin 100 mg:aan yhdisteitä ja niitä voidaan antaa esimer-5 kiksi kerran tai useampia kertoja vuorokaudessa tarpeen mukaan.

Ilmaisua "annosmuotoyksikkö" käytetään tässä tarkoittamassa yksittäistä tai moninkertaista annosmuotoa, joka sisältää aktiivisen aineosan määrän seoksena tai 10 muulla tavalla yhdistettynä laimentimeen tai kantoainee-seen, mainitun määrän ollessa sellainen, että normaalisti tarvitaan yksi tai useampia ennalta määrättyjä yksikköjä terapeuttiseen yhdellä kertaa käytettävään antoon. Kun on kysymys moniannosmuodoista, kuten nesteistä tai uurre-15 tuista tableteista, tämä ennalta määrätty yksikkö voi olla osa moniannosmuodosta, kuten esimerkiksi 5 ml (teelusikallinen) nestettä tai puolikas tai neljännes uurretusta tabletista.

Normaalisti keksinnön mukaisesti valmistettuja ak-20 tiivisia yhdisteitä käytetään farmaseuttisina formulaati-oina. Tällaisia formulaatioita valmistetaan tavalla, joka on sinänsä tunnettu farmaseuttisella alalla ja ne käsittävät tavallisesti ainakin yhtä keksinnön mukaisesti valmistettua aktiivista yhdistettä seoksena tai muuten lii-25 tettynä yhteen sille sopivan farmaseuttisesti hyväksyttävän kantoaineen tai laimentimen kanssa. Kantoaine tai laimennin voi olla kiinteä, puolikiinteä tai nestemäinen materiaali, joka toimii tehoaineen kuljettajana, täyteaineena tai väliaineena. Sopivat laimentimet tai kantoai-30 neet ovat sinänsä tunnettuja. Farmaseuttiset valmisteet voidaan soveltaa enteraaliseen tai parenteraaliseen käyttöön ja niitä voidaan antaa potilaalle tabletteina, kapseleina, peräpuikkoina, liuoksina, suspensioina ynnä muina sellaisina.

35 Jäljempänä seuraavissa yksityiskohtaisissa esimer keissä on kuvattu valaisevia esimerkkejä sopivista farma- 10 84057 seuttlsista valmistemuodoista.

Kaavan I mukaisia yhdisteitä, joissa R3 on vety, valmistetaan keksinnön mukaisesti sinänsä tunnetulla tavalla vastaavan, seuraavan kaavan II mukaisen 1-fluori-5 2-bromimetyyli-3-aminopropeenin johdannaisen, jonka ami-noryhmä on suojattu, ja vastaavan, seuraavan kaavan III mukaisen fenolin tai tiofenolin välisellä reaktiolla ja sitä seuraavalla aminon suojaryhmän poistolla.

10 CHF

II

Br - CH2 - C - CH2 - NH2 (II) 15 XH 11111 V"

Kaavoissa II ja III R: ja R2 ovat samat kuin kaavan I yhteydessä on määritelty. Reaktio saatetaan tapahtumaan ve-20 dettömissä olosuhteissa vahvan emäksen, varsinkin nat-riumhydridin tai butyylilitiumin läsnä ollessa aproot-tisessa liuottimessa, varsinkin tetrahydrofuraanissa. Tavallisesti reaktio tapahtuu huoneen lämmössä. 2-fluori-

2-bromimetyyli-3-aminopropeenin aminoryhmän kummankin ve-25 tyatomin täytyy olla suojattu tämän yhdisteen ja fenolin tai tiofenolin välisen reaktion aikana. Edullisesti suo-jaryhmä on ftaloyyli ja 1-fluori-2-bromimetyyli-3-ftal-imidopropeeni valmistetaan sopivasti suoraan bromaamalla sinänsä tunnetulla tavalla vastaava l-ftalimido-2-metyy-30 li-3-fluori-2-propeeni, jolla on seuraava kaava IV

CHF

CHS - ΐ - CH2N - ftaloyyli (IV) 35 Sopivasti bromaus suoritetaan käyttäen N-bromisukkinimi-diä bromausaineena.

u 84057

Kaavan IV mukaisia yhdisteitä voidaan saada sinänsä tunnettuun tapaan käsittelemällä vastaavaa 2-metyyli- 3-fluoriallyylialkoholia, jolla on seuraava kaava V, ftaalimidillä triaryylifosfiinin tai trialkyylifosfiinin 5 ja dietyyliatsodikarboksylaatin läsnä ollessa aprootti-sessa liuottimessa, varsinkin tetrahydrofuraanissa tai dioksaanissa.

CHF

CH3 - - CH2OH (V) 10

Kaavan V mukaisia yhdisteitä voidaan saada sinänsä tunnettuun tapaan pelkistämällä vastaava etyyli-2-metyy-li-3-fluoriakrylaatti, jolla on seuraava kaava VI

15 CHF

CH3 - ϋ - C02C2H5 (VI) Käytettävä pelkistin on sopivasti di-isobutyyli-alumiinihydridi heksaanissa, tetrahydrofuraanissa, di- 20 etyylieetterissä tai dikloorimetaanissa tai niiden seoksissa reaktiolämpötilassa OeC:sta -75eC:seen.

Kaavan VI mukaisia yhdisteitä voidaan saada sinänsä tunnettuun tapaan hydrolysoimalla selektiivisesti t-butyyliesteriryhmä vastaavasta t-butyyli-2-difluorimetyy- 25 li-2-etoksikarbonyylialkanoaatista, jolla on seuraava kaava VII ja sen jälkeen dekarboksyloimalla muodostunut seuraavan kaavan VIII mukainen 2-difluorimetyyli-2-etok-sikarbonyylialkaanihappo emäskäsittelyn avulla.

30 C02C(CH3)3 ch3-c-co2c2h5 chf2 (VII) co2h 35 CH3-C-C02C2H5 chf2 (VIII) ,2 84057

Selektiivinen hydrolyysi suoritetaan sopivasti käsittelemällä hapolla, edullisesti trifluorietikkahapolla. Dekarboksylaatio poistaa myös toisen difluorimetyyliryhmän kahdesta fluorlatomista, jolloin saadaan haluttu kaavan VI 5 mukainen akrylaatti. On tarkoituksenmukaista käyttää heikkoa emästä, kuten natriumbikarbonaattia, jotta estetään emäsylimäärän reagoiminen keksoissidoksen kanssa.

Kaavan VII mukaisia yhdisteitä voidaan valmistaa tavanomaisella difluorimetyloinnilla vastaavista t-butyy-10 li-2-etoksikarbonyylialkanoaateista (jotka ovat sinänsä tunnettuja) käyttäen natrium-tert-butoksidia ja saattamalla muodostunut karbanioni reagoimaan klooridifluorimetaa-nin kanssa.

Kaavan II mukaisen yhdisteen aminosuojatun johdan-15 naisen ja kaavan III mukaisen fenolin tai tiofenolin välisen reaktion tuotteena saatu aminosuojattu yhdiste muutetaan halutuksi kaavan I mukaiseksi yhdisteeksi poistamalla suojaryhmä sinänsä tunnetulla tavalla. Kun suojaryh-mä on ftaloyyli, tämä tuote voidaan lohkaista kuumentamal-20 la hydratsiinin kanssa orgaanisessa liuottimessa tai kuumentamalla yhdessä vahvan mineraalihapon tai suola- ja etikkahapon seoksen kanssa.

Kaavan I mukaisia yhdisteitä, joissa R^ on alkyyli, voidaan valmistaa vastaavista kaavan I mukaisista primaa-25 risista amiineista (so. yhdisteistä, joissa on vety) tavanomaisilla N-alkylointimenetelmillä. Esimerkiksi N-etyy-lijohdannaisia (Rg on etyyli) voidaan saada käsittelemällä primaarista amiinia bentsaldehydillä alemmassa alkoholissa, esim. etanolissa, Schiffin emäksen muodostamiseksi ja sen 30 jälkeen käsittelemällä Schiffin emästä trietyylioksonium-tetrafluoriboraatilla ja hydrolysoimalla näin muodostunut välituote.

Edellä kuvatuilla menetelmillä valmistetut tuotteet voidaan eristää joko sellaisinaan tai happoadditiosuoloi-35 naan.

13

Happoadditiosuoloja ovat ensisijaisesti farmaseuttisesti hyväksyttävät, myrkyttömät additiosuolat sopivien happojen kanssa; tällaisia ovat esimerkiksi tässä selityksessä aikaisemmin mainitut hapot. Farmaseuttisesti hyväk-5 syttävien happoadditiosuolojen lisäksi happoadditiosuolo-jen piiriin kuuluvat myös muut suolat, kuten esimerkiksi pikriini- tai oksaalihapon kanssa muodostuneet suolat; ne voivat olla välituotteina yhdisteitä puhdistettaessa tai valmistettaessa muita, esimerkiksi farmaseuttisesti hyväk-10 syttäviä happoadditiosuoloja tai ne voivat olla käyttökelpoisia emäksen identifioinnissa tai karakterisoinnissa.

Muodostunut happoadditiosuola voidaan muuttaa vapaaksi yhdisteeksi tunnetuilla menetelmillä, esimerkiksi käsittelemällä sitä alkali- tai maa-alkalimetallihydrok-15 sidilla tai -alkoksidilla, alkali- tai maa-alkalimetalli-karbonaatilla tai -bikarbonaatilla; trialkyyliamiinilla tai anioninvaihtohartsilla.

Muodostunut happoadditiosuola voidaan myös muuttaa toiseksi happoadditiosuolaksi tunnetuilla menetelmillä, 20 esimerkiksi epäorgaanisen hapon kanssa muodostunutta suolaa voidaan käsitellä natriumin, bariumin tai hopean suolalla hapon kanssa sopivassa laimentimessa, johon muodostuva epäorgaaninen suola ei liukene ja poistuu siten reak-tioväliaineesta. Happoadditiosuola voidaan muuttaa toisek-25 si happoadditiosuolaksi käsittelemällä sitä anioninvaihto-valmisteella.

Keksintöä havainnollistetaan seuraavilla esimerkeillä, jotka eivät ole rajoittavia ja joissa kaikki lämpötilat on annettu celsiusasteina.

30 Esimerkki 1 (Z)-2-(2'4'-dikloorifenoksi)metyyli-3-fluoriallyy-liamiini

.__ CHF

35 H

-33 Cl-ί' 'V-O-CH2-C-CH2NH2

Cl 14 84057 A. tert-butyyli-2-etoksikarbonyylipropionaatti

Dietyylimetyylimalonaatin (500 g) liuosta etanolissa (1 000 ml) käsitellään kaliumhydroksidin (116 g) kirkkaalla liuoksella etanolissa (1 500 ml) 16 tuntia. Seos 5 väkevöidään 1 500 ml:ksi, suodatetaan ja pidetään sitten -20°C:ssa yli yön, jona aikana muodostuu värittömiä neulasia. Nämä suodatetaan ja kuivataan, jolloin saadaan väritön tuote (335 g).

Tämä tuote liuotetaan veteen (145 ml), jäähdyte-10 tään noin 5°C:seen ja käsitellään väkevällä kloorivetyha-polla (161 ml). Tunnin kuluttua lisätään vettä ja tuote (254 g, 60-%:inen saanto, väritön neste) eristetään uuttamalla eetterillä.

Erä (234 g) tätä tuotetta liuotetaan vedettömään 15 eetteriin (600 ml), jäähdytetään asetonin ja hiilihappojään muodostamassa hauteessa ja käsitellään peräkkäin rikkihapolla (15 ml) ja nestemäisellä isobutyleenillä (600 ml). Reaktiopullo suljetaan kiinteästi, jäähdytys poistetaan ja liuosta sekoitetaan kuusi tuntia. Liuos jäähdytetään uu-20 delleen ja sitä käsitellään isobutyleenillä (600 ml) ja reaktion annetaan olla yli yön. Liuos kaadetaan sitten veteen (200 ml), joka sisältää kaliumkarbonaattia (115 g) ja seosta uutetaan eetterillä. Eetteriuutteesta saadaan tert-butyyli-2-etoksikarbonyylipropionaatti (218 g, saanto 25 67 %) värittömänä nesteenä; kp. 70°C (uuni)/0,05 mmHg.

NMR (CC14): S 1,24, t (J = 7 Hz), 3H; 1,41, m 12H; 3,17, q (J = 7 Hz), 1H; 4,13, q (J = 7 Hz), 2H.

B. tert-butyy1i-2-difluorimetyy1i-2-etoks ikarbonyy-lipropionaatti 30 Natrium-tert-butoksidin (32,91 g) lietettä kuivassa tetrahydrofuraanissa (THF) (200 ml) sekoitetaan samalla kun siihen lisätään tert-butyyli-2-etoksikarbonyylipropio-naatin (34,62 g) (valmistettu vaiheessa A) liuos THF:ssä (100 ml) nopeasti tiputtaen. Seos kuumennetaan 45°C:seen, 35 sitten kirkasta liuosta käsitellään nopealla Freon 22-vir-ralla (Freon 22 on tavaramerkki) noin viisi minuuttia.

,5 84057 Lämpötila kohoaa nopeasti ja laskee sitten; tällöin Freon 22-lisäys lopetetaan. Lämpöhaude poistetaan ja seosta sekoitetaan yksi tunti, lisätään jäätä lämpötilan laskemiseksi noin 20°C:seen, sitten seos pestään useita kertoja ve-5 dellä. Kerrosten hyvän erottumisen varmistamiseksi lisätään eetteriä ja pieni määrä laimeaa kloorivedyn vesi-liuosta, mikäli se on tarpeen. Kun orgaaninen kerros on kuivattu magnesiumsulfaatilla, liuottimet haihdutetaan, jolloin jää jäljelle vaalea oranssi öljy (39,61 g, saanto 10 92 %). Yleensä tämä tuote on riittävän puhdas käytettäväk si seuraavassa vaiheessa. Tislaamalla pieni erä saadaan tert-butyyli-2-difluorimetyyli-2-etoksikarbonyylipropio-naatti värittömänä nesteenä; kp. 90°C (uuni), 0,05 mmHg.

NMR (CC14): & 1,26, t (J = 7 Hz), 3H; 1,42, s, 12H; 15 4,19, q (J = 7 Hz), 2H; 6,20, t (J = 56 Hz), 1H.

Analyysi yhdisteelle C^H^gF204 Todettu: C 52,47 H 7,07 %

Kaava edellyttää: C 52,37 H 7,19 % C. (E)-etyyli-2-metyyli-3-fluoriakrylaatti 20 tert-butyyli-2-difluorimetyyli-2-etoksikarbonyyli- propionaatin (392 g) (valmistettu vaiheessa B) liuosta trifluorietikkahapossa (TFA) (400 ml) sekoitetaan huoneen lämmössä useita tunteja, sitten TFA-ylimäärä poistetaan haihduttamalla alipaineessa. Jäännöstä käsitellään hiili-25 tetrakloridilla ja haihdutetaan uudelleen.

Tuote jaetaan kahtia ja kumpaakin osaa käsitellään seuraavasti:

Raakahapon, veden (200 ml), kloroformin (2 000 ml) ja natriumbikarbonaatin (250 g) seosta refluksoidaan (hau-30 teen lämpötila 70°C) samalla voimakkaasti sekoittaen 5,5 tuntia, sitten seoksen annetaan jäähtyä huoneen lämpötilaan. Kloroformikerros erotetaan, kuivataan (magnesium-sulfaatti), suodatetaan ja jakotislataan normaalipaineessa. Tuote, jonka kiehumispistealue on 70-115°C, tislataan 35 uudelleen alipaineessa, jolloin saadaan olennaisesti puhdas ,6 84057 (E)-etyyli-2-metyyli-3-fluoriakrylaatti (45 g, saanto 22 %) värittömänä nesteenä; kp. 60-70°C/80 mmHg.

NMR (CC14); 6 1/25, t (J = 7 Hz), 3H; 1,79, d,d (J = 4Hz, 1,5 Hz), 3H; 4,13, t (J = 7 Hz), 2H; 7,48, d,m 5 (J = 86 Hz), 1H.

D. (E)-2-metyyli-3-fluoriallyylialkoholi

Di-isobutyylialumiinihydridiliuos (1 318 ml) lisätään 30 minuutin kuluessa THF:ään (1 000 ml), joka on jäähdytetty -55 - -65°C:seen, sitten lisätään 15 minuutin ku- 10 luessa (E)-etyyli-2-metyyli-3-fluoriakrylaatin (53 g) (valmistettu vaiheessa C) liuos THFissä (50 ml). Jäähdytyshau-de poistetaan ja lämpötilan annetaan nousta 18°C:seen kolmen tunnin kuluessa. Käyttäen jää-suola-haudetta liuos jäähdytetään ja lisätään metanolia (107 ml), niin että 15 lämpötila on alueella -10 - +5°C, sitten kun on kulunut vielä 30 minuuttia, lisätään vettä (175 ml) lämpötilan ollessa -5 - +5°C. Jäähdytys poistetaan ja seosta sekoitetaan yksi tunti ja suodatetaan. Suodos kuivataan (magnesiumsulfaatti) , suodatetaan ja jakotislataan normaalipai-20 neessa ensin ja sitten alipaineessa. Tällä tavoin saadaan puhdas (E)-2-metyyli-3-fluoriallyylialkoholi värittömänä nesteenä (19,0 g, saanto 48 %); kp. 63°C/37 mmHg.

NMR (CDC13): S 1,71, d,d (J = 3 Hz, 1,5 Hz), 3H; 2,07, s, 1H; 3,98, d,d (J = 4 Hz, 0,8 Hz), 2H; 6,60, d,m 25 (J = 84 Hz).

E. (E)-1-ftaalimido-2-metyyli-3-fluori-2-propeeni

Liuosta, jonka muodostavat (E)-2-metyyli-3-fluoriallyylialkoholi (valmistettu vaiheessa D) (17,11 g), tri-fenyylifosfiini (49,80 g), dietyyliatsodikarboksylaatti 30 (33,06 g) ja ftaalimidi (27,93 g) THF:ssä (500 ml), sekoi tetaan huoneen lämmössä yli yön. THF haihdutetaan ja öljy-mäistä jäännöstä uutetaan kolmesti heksaanilla, jolloin saadaan jauhemainen kiinteä aine, jota uutetaan peräkkäin kolme kertaa eetterillä. Yhdistetyt uutteet haihdutetaan 35 ja jäännös (63 g) puhdistetaan kromatografoimalla silika-geelillä (950 g) käyttäen seosta 20 % dietyylieetteriä/ 17 84057 kevytperoli. Pääfraktio on väritön kiteinen massa (28,6 g, saanto 69 %), joka on olennaisesti puhdas tuote. Pieni erä voidaan kiteyttää heksaanista, jolloin saadaan (E)-1-ftaalimido-2-metyyli-3-fluori-2-propeeni värittöminä le-5 vyinä: sp. 57-58°C.

NMR (CDC13): 6 1,67, d,d (J = 3,6 Hz, 1,8 Hz), 3H; 4,17, d (J = 3,8 Hz), 2H; 6,77, d,m (J = 84 Hz), 1H; keskittynyt kohtaan 7,82, m, 4H.

Analyysi yhdisteelle ci2H10FNO2 10 Todettu: C 65,71 H 4,75 N 6,26%

Kaava edellyttää: C 65,75 H 4,60 N 6,39 % F. (Z)-1-fluori-2-bromimetyyli-3-ftaalimidopropeeni 1-ftaalimido-2-metyyli-3-fluori-2-propeenin (valmistettu vaiheessa E) (2,09 g) ja N-bromisukkiiniamidin 15 (1,78 g) seosta hiilitetrakloridissa (100 ml) refluksoi- daan 45 minuuttia. Jäähtynyt seos suodatetaan ja suodos pestään vedellä, kuivataan ja haihdutetaan, niin että jää jäljelle melkein väritön öljy. Kromatografiällä (silika; 20 % eetteriä kevytperolissa) ja sitä seuraavalla pääfrak-20 tioiden uudelleenkiteytyksellä EtOAc/kevytperoli-seoksesta saadaan: (a) heikommin polaarinen (Z)-1-fluori-2-bromimetyy-li-3-ftaalimidopropeeni (1,00 g; saanto 35 %) värittöminä neulasina, sp. 81-83°C.

25 Cl2H9BrFN02

Todettu: C 48,30 H 3,14 N 4,60 %

Kaava edellyttää: C 48,34 H 3,04 N 4,70 % NMR (CDC13): 6 4,05, d (J = 2 Hz), 2H; 4,33, d (J = 3 Hz), 2H; 6,87, d (J = 82 Hz), 1H; 7,62 - 7,95, m, 30 4H.

(b) Voimakkaammin polaarinen (E)-1-fluori-2-bromi-metyyli-3-ftaalimidopropeeni (0,25 g; saanto 9 %) värittöminä neulasina; sp. 86-87°C.

C12H9BrFN02 35 Todettu: C 48,39 H 3,14 N 4,66 %

Kaava edellyttää: C 48,34 H 3,04 N 4,70 % 18 84C57 NMR (CDC13): 6 3,93, d (J = 4 Hz), 2H; 4,53, d,d (J = 2,5 Hz ja alle 1 Hz), 2H; 6,85, d (J = 80 Hz, jossa on lisäksi hienokytkentää), 1H; 7,60 - 7,93, m, 4H.

G. (Z)-1-fluori-2-(21,41-dikloorifenoksi)metyyli-3-5 ftaalimidopropeeni

Kiinteää 1-fluori-2-bromimetyyli-3-ftaalimidopro-peenia (0,60 g) lisätään aikaisemmin valmistettuun seokseen, jonka muodostavat 2,4-dikloorifenoli (0,33 g) ja natriumhydridisuspensio (96 mg 55-60-%:ista öljydispersio-10 ta) dimctyyliformamidissa (10 ml), huoneen lämmössä. Sekoittamista jatketaan kolme tuntia, sitten lisätään suolavettä ja tuote eristetään uuttamalla eetterillä. Uutettu aine on olennaisesti puhdas (Z)-1-fluori-(2',4'-dikloori-fenoksi)metyyli-3-ftaalimidopropeeni (0,67 g; saanto 88 %). 15 Pieni erä tuotetta uudelleenkiteytetään heksaani/dikloori-metaanista, jolloin saadaan analyyttinen näyte värittöminä levysinä; sp. 115-116°C.

C18H12C12FN03

Todettu: C 56,89 H 3,25 N 3,71 % 20 Kaava edellyttää: C 56,86 H 3,18 N 3,68 % NMR (CDC13): 6 4,37, d (J = 3 Hz) , 2H; 4,70, d (J = 2,5 Hz), 2H; 6,80 - 7,23, m, 3H; 6,97, d (levinnyt, J = 83 Hz), 1H; 7,75, m, 4H.

H. (Z)—2—(21,41-dikloorifenoksi)metyyli-3-fluori-25 allyyliamiini

Liuosta, jonka muodostavat (Z)-1-fluori-2-(2',4'-dikloorifenoksi)metyyli-3-ftaalimidopropeeni (0,67 g) ja hydratsiinihydraatti (0,13 g) etanolissa (20 ml) refluk-soidaan kolme tuntia. Etanoli haihdutetaan, jäännöstä uute-30 taan eetterillä ja eetteriliuos pestään laimealla natrium-hydroksidin vesiliuoksella, sitten vedellä, kuivataan ja haihdutetaan. Jäännöstä käsitellään di-tert-butyylidikar-bonaatilla (0,44 g), kloroformilla (20 ml) ja vedellä (6 ml) lisäten natriumkloridia (1 g) 1,5 tuntia refluksoi-35 den, jolloin saadaan (Z)-N-t-butyylioksikarbonyyli-2-(2',4'-dikloorifenoksi)metyyli-3-fluoriallyyliamiini.

,9 84057

Puhtaita värittömiä neulasia (0,43 g) saadaan silikagee-likromatografiällä käyttäen eluenttina 15 % EtOAc kevyt-petrolissa. Butyylioksikarbonyyliryhmän lohkaisu (HCl/ eetteri) antoi (Z)-2-(2',4'-dikloorifenoksi)metyyli-3-5 fluoriallyyliamiinin sen hydrokloridisuolana; värittömiä neulasia (0,30 g; saanto 59 %); sp. 135-136°C.

C10H1ic13fno

Todettu: C 41,78 H 4,02 N 4,74 %

Kaava edellyttää: C 41,91 H 3,87 N 4,89 % 10 NMR (CDCl-j) : 6 3,35, d (J = 4 Hz) , 2H; 4,80, d (J = 2,5 Hz), 2H; 5,97, m, 1/2 H; 6,90, 7,18, 7,35, ABC-systeemi (JAB = 10 Hz; JBC = 2 Hz; JAC 0 Hz) päällekkäinen 7,27, m, 3 1/2H.

Esimerkki 2 15 Esimerkin 1 vaiheiden G ja H menettely toistetaan käyttäen lähtöaineena (E)-1-fluori-2-bromimetyyli-3-ftaa-limidopropeenia (valmistettu vaiheessa F) (Z)-isomeerin sijasta, jolloin saadaan (E)-2-(2',4'-dikloorifenoksi)me-tyyli-3-fluoriallyyliamiini, sp. 104°C.

20 Esimerkki 3

Esimerkin 1 vaiheiden G ja H menettely toistetaan käyttäen fenolia 2,4-dikloorifenolin sijasta, jolloin saadaan (Z)-2-fenoksimetyyli-3-fluoriallyyliamiini, sp. 139— 140°C.

25 Esimerkki 4

Esimerkin 1 vaiheet G ja H toistetaan käyttäen tio-fenolia 2,4-dikloorifenolin sijasta, jolloin saadaan CZ)—2— fenyylitiometyyli-3-fluoriallyyliamiini, sp. 164-165°C.

Esimerkki 5 30 Esimerkin 1 vaiheet G ja H toistetaan käyttäen p-fluoritiofenolia 2,4-dikloorifenolin sijasta, jolloin saadaan (Z)-2-((4-fluorifenyyli)tio)metyyli-3-fluoriallyyliamiini, sp. 169°C.

Esimerkki 6 35 Esimerkin 2 vaiheiden G ja H menetelmä toistetaan käyttäen tiofenolia 2,4-dikloorifenolin sijasta, jolloin 20 8 4 0 5 7 saadaan (E)-2-tiofenoksimetyyli-3-fluoriallyyliamiini, sp.

128°C.

Esimerkki 7 N-metyyli- (Z) -2- (21,4 ' -dikloorifenoksi)metyyli-3-5 fluoriallyyliamiini (Z)-N-t-butyylioksikarbonyyli-2-(2',4 '-dikloorifenoksi) metyyli-3-fluoriallyyliamiinia (550 mg), valmistettu, kuten esimerkin 1 vaiheessa H, liuotettuna dimetyy-liformamidiin (10 ml) käsitellään natriumhydridillä 10 (37 mg) 30 minuuttia. Metyylijodidin (223 mg) liuos dime- tyyliformamidissa (5 ml) lisätään hitaasti ja reaktioseos-ta sekoitetaan yli yön. Eetteriuutoilla, joita seuraa kro-matografointi silikageelillä, saadaan suojattu N-metyyli-johdannainen värittömänä öljynä (180 mg). Tämä öljy liuo-15 tetaan HCl/eetteriseokseen, jolloin saadaan N-metyyli-(Z)-2 —(2',4'-dikloorifenoksi)metyyli-3-fluoriallyyliamiini värittöminä neulasina, sp. 154°C.

Esimerkki 8 MAO:n inhibointi - In vitro tutkimus 20 (A) Kaavan I mukaisen yhdisteen kyky inhiboida MAO:ta voidaan määrittää in vitro menetelmällä, joka on kuvattu julkaisussa A. Christmas et ai., Br. J. Pharmacol., 45, 490 (1972), rotan aivoista saaduissa osittain puhdiste- 14

tuissa mitokondrioissa käyttäen C-p-tyramiinia substraat-25 tina. Yhdisteen MAO:ta inhiboiva teho ilmaistaan "IC^q"-arvona, joka on molaarinen pitoisuus, joka tarvitaan aikaansaamaan entsyymin inhiboituminen 50 %. Tiettyjen kaavan I mukaisten yhdisteiden IC^Q-arvot määritettiin käyttäen edellä mainittua menetelmää ja tulokset on esitetty 30 taulukossa I. Vertailun vuoksi on annettu myös klorgylii-nin, L-deprenyylin ja pargyliinin IC^Q-arvot. Taulukossa I

annetut arvot eivät osoita yhdisteiden selektiivisyyttä 1 4 MAO-A- tai MAO-B-inhibiittoreiden nähden, koska C-p-tyramiini on substraatti entsyymin kummallekin muodolle.

21 84057

Taulukko I

MAO:ta inhiboiva teho - In vitro Yhdiste (a) IC50 (Z)-2-(21,4'-dikloorifenoksi)metyyli-3-fluo- -7 5 riallyyliamiini 1,5 x 10 _6 (Z)-2-fenoksimetyyli-3-fluoriallyyliamiini 1 x 10 ”6 (Z)-2-tiofenoksimetyyli-3-fluoriallyyliamiini 1 x 10 _ s klorgyliini 1 x 10 -7 L-deprenyyli 1 x 10 10 pargyliini 2 x 10 (a) Tutkittu hydrokloridisuolana.

Taulukossa I esitetyt arvot osoittavat, että tutkitut yhdisteet ovat tehokkaita MAO-inhibiittoreita.

(B) Kaavan I mukaiset yhdisteet voidaan myös tut-15 kia sen seikan selvittämiseksi, seuraako MAO-inhibitio ajasta riippuvaa kinetiikkaa, seuraavassa kuvatulla menettelyllä :

Rotan aivosta valmistetaan mitokondrianäyte homogenoimalla fosfaattipuskuriin (0,1 M, pH 7,2) ja sitä seu 20 raavalla erotuslinkoamisella. Mitokondriot suspendoidaan samaan puskuriin, lisätään haluttu pitoisuus tutkittavaa yhdistettä ja systeemi inkuboidaan. Eri ajankohtina ote- 14 taan näyte-erät ja mitataan MAO:n teho käyttäen C-p-ty-ramiinia (seossubstraatti) substraattina (katso A.

25 Christmas et ai., edellä mainittu julkaisu). Kun (Z)-2- (2',4'-dikloorifenoksi)metyyli-3-fluoriallyyliamiinia tutkittiin yllä kuvatun menetelmän mukaisesti, MAO:ta inhiboiva teho lisääntyi inkubointiajän funktiona. Alkuperäinen aktiivisuuden nopeuden pienenemisnopeus kasvoi inhibiit-30 toripitoisuuden suuretessa. MAO:n inhiboituminen osoittautui palautumattomaksi, koska dialyysi fosfaattipuskuria vastaan (24 tuntia) ei palauttanut entsyymiaktiivisuutta.

(C) Kaavan I mukaisen yhdisteen selektiivisyys MAO-A:n ja MAO-B:n inhiboinnin suhteen voidaan määrittää 35 toistamalla osan B menettely ja mittaamalla MAO-aktiivi- 14 suus käyttäen C-5-hydroksitryptamiinia (edullinen 22 84C57 14 substraatti MAO-A:lle) ja C-fenetyyliamiinia (edullinen substraatti MAO-B:lle) substraatteina. Selektiivisyys ilmoitetaan MAO-B:tä inhiboivan tehon suhteena MAO-A:ta inhiboivaan tehoon. (Z)-2-(2',4'-dikloorifenoksi)metyyli-3-5 fluoriallyyliamiinin ollessa kyseessä tämä suhde on 200, yhdiste oli 200 kertaa selektiivisempi MAO-Bϊlie kuin MA0-A:lle. Muilla tutkituilla yhdisteillä on samanarvoinen tai sitä parempi selektiivisyys, kuten on esitetty seuraa-vassa taulukossa II:

10 Taulukko II

Yhdiste Suhde B:A

N-metyyli-(Z)-2-(2',4'-dikloorifenoksi)metyy-li-3-fluoriallyyliamiini 100 (Z)-2-(4'-fluoritiofenoksi)metyyli-3-fluori-15 allyyliamiini 100 (E)-2-tiofenoksimetyyli-3-fluoriallyyliamiini 100 (Z)-2-tiofenoksimetyyli-3-fluoriallyyliamiini 1 000 Esimerkki 9 MAO:n inhibointi - Ex vivo 20 Kaavan I mukaisten yhdisteiden kyky inhiboida MAO:ta ex vivo voidaan määrittää seuraavalla menettelyllä :

Tutkittavaa yhdistettä annetaan oraalisesti (po.) 300-350 g:n Sprague-Dawley-rotille (Charles River, Ranska) 25 ja eläimet tapetaan 18 tuntia käsittelyn jälkeen. Aivot, sydän, maksa ja/tai pohjukaissuoli poistetaan ja valmistetaan joko raakahomogenaatti tai mitokondriofraktio, joka on kuvattu esimerkissä 5, osa (A). Homogenaatrista määri- 14 tetään MAO-aktiivisuus käyttäen C-p-tyramiinia substraat-30 tina. Taulukossa III on esitetty tulokset, jotka on saatu tutkittaessa (Z)-2-(2',4'-dikloorifenoksi)metyyli-3-fluo-riallyyliamiinia yllä kuvatulla menetelmällä. Selektiivisyys voidaan määrittää toistamalla yllä kuvattu koe käyt- 14 14 täen joko C-p-hydroksitryptamiinia (MAO-A:lle) tai C- 35 fenetyyliamiinia (MAO-B:lie) substraattina määritettäessä prosentuaalista inhibitiota.

23 84C57

Taulukko III

Annos (po) Inhibitio, % ^ (mq/kq) Aivot Sydän Maksa Pohjukaissuoli (1)(2) (1)(2) (1)(2) (1) (2) 1 41 85 27 40 0 57 10 73 2,5 23 90 0 31 9 67 26 82 10 5 34 93 0 40 21 89 55 95 10 55 96 0 40 25 90 57 96 25 73 98 32 64 55 95 65 98 14 15 (1) Käyttäen substraattina C-p-tyramiinia 14 (2) Käyttäen substraattina C-fenetyyliamiinia

Taulukosta III voidaan nähdä, että tutkittava yhdiste aikaansai ensisijaisena MAO-B:n inhiboitumisen neljässä tutkitussa kudoksessa käytetyillä pitoisuuksilla.

20 Niinkin pienet annokset kuin 1 mg/kg po. aiheuttivat yli 80-%:isen inhiboitumisen aivojen MAO-B:lle, kun taas MAO-A:n inhiboitumiseen yli 50 %:lla tarvittiin yli 5 mg/kg.

Esimerkki 10 25 MAO:n inhibointi - In vivo

Kaavan I mukaisten yhdisteiden kyky inhiboida MAO:ta voidaan määrittää in vivo käyttäen aivo- ja sydän-näytteitä, jotka on saatu esimerkissä 9 kuvatusta ex vivo tutkimuksesta. Monoamiinit ja niiden deaminometaboliitit 30 määritettiin HPLC:llä käyttäen elektrokemiallista ilmaisinta menetelmällä, joka on kuvattu julkaisussa J. Wagner et ai., J. Neurochem. 38 1241-1254.

Kun (Z)r2-(2',4'-dikloorifenoksi)metyyli-3-fluori-allyyliamiinia tutkitaan yllä kuvatulla menetelmällä, saa- 35 daan taulukoissa IV ja V esitetyt tulokset. Näissä taulukoissa käytetään seuraavia lyhenteitä: 24 ' ö4u‘57 DA = dopamiini HVA = homovanilliinihappo NE = norepinefriini DA = dopamiini 5 DOPAC = dihydroksifenyylietikkahappo 5-HT = 5-hydroksitryptamiini 5-HIAA = 5-hydroksi-indoli-3-etikkahappo 25 8 4 C 5 7 <T\ LO o TT (N ^

CO (“H I-H r-H % Γ-H r—t LO

< in o < +1+1 +|+|o +1 +|o M ** x r- ^ r*· σ» o m ^ o l in p- m r*- ^ o v j-i mm m m ^ m (¾ 3

iH

•H

G___ cj

O) -P

•n vo o μ O «Nvo^r^ooo q) n, invOkOr-In-J> ifl £-· +1+1 +1+1 +1 + |o (0

X o 4J

jn i vo co o\ o t'- ro ·» tn n) m LDn-ln-ITrOVtNO .

4J rHfN—inrsivoV (U

^ m *—· ^ *—4 i—» *— _|j

M G

•i-4 cfl cd--> *” ooao ao lo (N *}} C n^^^n-1-Η-ηηΗ^ Q,

M -H ω + l +l +1 +1 + 1°. + l°fc M

-¾ "5 z av vo <nm σιονοο ti 2 ’S, · vooo On-. mvcnv § g Σ roro -<r — rs· — jg

G» -P Cd O

•H . P

d Ή rn CD

G rH _ \_ _ _ _ 2 σ fN "2

0) Λ \ m · o — O

G (0 CT'’"''-1 r- r> —.fNoo ^

ζ -P < e o P

«) 5 > +1+1 +1+1 +1*^+1 10

K JC O

* nH HJ· ΙΛ ΓΟ f» \i ΙΠ -P

Od oo <Ti r~ oo m r~ CD

cp a; en

Ό -H

d -h :td •P *p _ -p | d -p (1) (0 nH '—' tD '— (/) tn -m n ι-h tomnH ovo-^ St P U o m o o >, (0 C <C +1 +1 +| +1 +1 - +| - M -H 0. o o o :aj

P ,d O o m om»j y v -P

tO -P Q oor- r- vo — — tn — +j ω cd (0 G (ö •H *h *· tn -P -h----.---- -p tn

d S (0 -P

d co <+> > tu 1) 0 Γ~ U"l i-H nH tO tN — il u 2 IN m m CN — —I nH V} "

no o m (N +|0 H

® | +1 +IO +| +|o +| o % g < ~ - r> - n • Q o m o to m o m oo o e r< τ ·*τ y at -<t y r- o m jo

> 00 av - 00 en - 00 nH- £ +J

h ai -- nj g

O M G

- M — -P (0

M tn O

G On -m d d ^ 0 H P (0 < ^ \ Ofö fl-Hen σσσ p* +! ti g ε “1 ε E ε S” OWr-t 04 m o tn 10 > 'n' nH 04 (¾ > 26 84057 e i

H τ}- <X) CN pr CN (Q

H < +1 +! +1 +1 +1 +1°^ 3 Q) < O ,,«i G M ^ r- o -<r vo >. m

>rJ 2u rH CM f—< rvj ' t I

H ^ tl e 3 3 >

O

o ® ^ ^ 5 5 ooiOincNr^ γ C tf"> f- pH r-l 00 rH ^ § H Ή +1 + 1 +1 +1 +1 ϋ ΊΓ1 x oo t" tn co o m 2 y tn ο-πσ>ι-Ηΐηα3 5 p oo o o> o oo vo y

‘•j Γ-. <U

3 ,π

CU

w M

3

+>-- V

3 .—-o p-s 3 Λί cr> vo γν co »—h n t γν > 3 < o o cd £ > +1 +1 *“ +1 +1 +| +1 ^ o r* x o o S-c

ao^wyiOLnin^ <V

C m —-tn vo tn vO" (U .p

W O

-* > O__ p C 3 c

(d (N I—I CN Γ- +J

CN pH pH Γ' CM QJ

CU, tn tn 3 < +1 +1+1 +1+1 +| -h +U 0-i ;3

(UÖ O 00 vo vo VO CN r~- 4J

Cj-H Q r~ m pj· tn vo co jj C Λ -h cd -H tn

<D

C +>-->, H 4-> t-H _ :cd -p otoocnooo ij qj , | otncNinuiin H Λ „ +l +1+1 +1+1 +1 ΦΠ3 rd fd “ ' *. tn vy-i) z m i—i cn tn σ\ tn ,> Ift 3 m m rr vo r- cn vo £ “

« H r^r-r-oor-r- ^ J

^ ^ e 44 3 3 — ' --—--- 4-1 -—t H 0) 4-) 3 +> t) -h tn C ·Η Λ 0 3 -H w _ S3

+> C o £ H -H

com

»“ -n -—e Ή \ p \ \ \ 3 C

i ri'l01 enenen 2 -3οει/1£Εε

ί> ^ 3 r-ι cn tn o m -r-t C

0) en cn O

O > " 44______4-> 44 --- O 3

3 > 4J

pH H UI

3 3 -H

3 I O

E-< a > ytU3/ 27 ~ ~ ~ ‘

Kuten taulukosta IV voidaan nähdä, oli aivoissa todettavissa merkittävää dihydroksifenyylietikkahapon vähenemistä ja dopamiinin lisääntymistä 5 mg/kg annoksen seurauksena. Norepinefriinipitoisuudet (NE) suurenivat mer-5 kittävästi annoksilla 10 ja 25 mg/kg. Merkittävä 5-HT:n lisääntyminen havaittiin annoksella 25 mg/kg. Kuten taulukosta V nähdään, ei tasaista muutosta monoamiinien tai niiden metaboliittien määrässä kuitenkaan esiintynyt sydämessä. Nämä tulokset ovat yhdenmukaisia vaikutuksen se-10 lektiivisyyden kanssa MAO-B:t- vastaan pienehköillä annoksilla ja pienen MAO-A-inhibition esiintymisen kanssa suuremmilla koeyhdisteen annoksilla.

Esimerkki 11

Seuraavia koemenettelyjä voidaan käyttää selvitet-15 täessä kaavan I mukaisen yhdisteen taipumusta synnyttää "juustovaikutus":

Urospuolisille Sprague-Dawley-rotille (Charles River, Ranska), jotka painavat 240-347 g, annetaan yksit-täisannoksina 5, 10 tai 25 mg/kg tutkittavaa yhdistettä 20 suun kautta. 18 tuntia tämän jälkeen eläimet nukutetaan pentobarbitonilla (60 mg/kg ip.), joissakin tapauksissa niiltä poistetaan selkäydin ja kaikissa tapauksissa eläimet asetetaan niin, että niiltä voidaan mitata sydämen sy-kintätiheys ja verenpaine vakiotekniikalla. Koeyhdisteen 25 vaikutukset laskimonsisäiseen tyramiiniin arvioitiin rotilla, joilta oli poistettu selkäydin käyttäen kasvavia annoksia alueelta 1,25 - 80 ^ug/kg, jotka injektoitiin kanyloituun reisivaltimoon joka seitsemäs minuutti. Vaikutukset pohjukaissuolessa olevaan tyramiiniin tutkittiin 30 nukutetuilla rotilla antamalla annoksia alueelta 0,312 -50 mg/kg 15 minuutin välein pöhjukaissuoleen asennetun kanyylin kautta. (Z)-2-(2',4'-dikloorifenoksi)metyyli-3-fluoriallyyliamiinilla saadut tulokset on esitetty taulukossa V.

35 Kuten taulukosta VI voidaan nähdä, 10 mg/kg tutkit tavaa ainetta annettuna oraalisesti 18 tuntia ennen 28 84057 mittausta vaikutti vain vähäisessä määrässä sydänverisuonien vasteeseen tyramiiniin, joka injektoitiin laskimonsisäisesti. Kahdessa kokeessa havaittiin selvä 2-3-ker-tainen tyramiinin tehostuminen annoksen 25 mg/kg antami-5 sen seurauksena.

Taulukko VI

p-tyramiinin aikaansaaman sydämen sykintätiheysvas-teen tehostuminen

Annos p-tyramiinin p-tyramiinin aikaan- 10 mg/kg antotapa saaman sykintätiheys- vasteen tehostuminen (Z)—2—(2',41-dikloorifenoksi)metyyli-3-fluoriallyyliamiini 5 i.d. 1 ,5-kert.ainen 10 i.v. puuttui 15 10 i.d. 2,4-kertainen 25 i.v. 2,8-kertainen 25 i.d. 2,0-kertainen L-deprenyyli 0,1 i.v. 1,3-kertainen 20 1,0 i.v. 2,2-kertainen 0,1 i.d. ei vaikutusta 1,0 i.d. 2,1-kertainen

Klorgyliini 0,1 i.v. 5,2-kertainen 25 0,1 i.d. 5,6-kertainen i.v.: tyramiini annettu laskimonsisäisesti i.d.: tyramiini annettu pohjukaissuoleen

Seuraavissa esimerkeissä, jotka koskevat farmaseuttisia koostumuksia, ilmaisua "aktiivinen yhdiste" käytetään 30 tarkoittamassa yhdistettä (Z)—2—(2',4'-dikloorifenoksi)-metyyli-3-fluoriallyyliamiini. Tämä yhdiste voidaan korvata näissä koostumuksissa millä tahansa muulla keksinnön mukaisesti valmistetulla yhdisteellä. Lääkeainemäärän säätely voi olla tarpeen tai suositeltavaa riippuen lääkeai-35 neen tehosta, kuten alalla on hyvin tunnettua.

29 84057

Esimerkki 12

Havainnollinen esimerkki kovagelatiinikapseleista on seuraava: (a) Aktiivinen yhdiste 5 mg 5 (b) Talkki 5 mg (c) Laktoosi 90 mg

Valmiste tehdään johtamalla aineosat (a) ja (b) jauheena pienisilmäisen seulan läpi ja sekoittamalla ne hyvin. Jauhe mitataan sitten kovagelatiinikapseleihin net-10 topainoon 100 mg/kapseli.

Esimerkki 13

Havainnollinen esimerkki tableteista on seuraava: (a) Aktiivinen yhdiste 5 mg (b) Tärkkelys 45 mg 15 (c) Laktoosi 48 mg (d) Magnesiumstearaatti 2 mg

Rakeet, jotka on saatu sekoittamalla laktoosi yh disteeseen (a) ja osaan tärkkelyksestä ja granuloimalla tärkkelystahnan kanssa, kuivataan, seulotaan ja sekoite-20 taan magnesiumstearaattiin. Seos puristetaan tableteiksi, jotka painavat 100 mg kukin.

Esimerkki 14

Havainnollinen esimerkki ruiskesuspensiosta on seuraava 1 ml:n ampulli, joka on tarkoitettu intramuskulaa-25 risiin ruiskeisiin:

Paino-% (a) Aktiivinen yhdiste 0,5 (b) Polyvinyylipyrrolidoni 0,5 (c) Lesitiini 0,25 30 (d) Ruiskeisiin tarkoitettu vesi 100,00:aan

Aineosat (a) - (d) sekoitetaan, homogenoidaan ja mitataan 1 ml:n ampulleihin, jotka suljetaan ja pidetään autoklaavissa 20 minuuttia 121°C:ssa. Jokainen ampulli sisältää 5 mg/ml aktiivista yhdistettä.

Claims (2)

30 84057

1. Analogiamenetelmä terapeuttisesti aktiivisten fluoriallyyliamiinijohdannaisten, joilla on seuraava kaa-5 va I —\ CHF (7 y— x-ch2-c-ch2-nhr3 (I) R2''\=y 10 tai niiden farmakologisesti hyväksyttävien happoadditio-suolojen valmistamiseksi, jossa kaavassa Ri ja R2 tarkoittavat toisistaan riippumatta vetyä, klooria tai fluoria,

15 R3 tarkoittaa vetyä tai C1.4-alkyyliä ja X tarkoittaa happea tai rikkiä, tunnettu siitä, että 1-fluori-2-bromimetyyil-3-aminoprop-l-eenin aminosuojattu johdannainen saatetaan reagoimaan fenolin tai tiofenolin kanssa, jolla on seu-20 raava kaava III R1 ,-V y-xh (in) R2 25 jossa Ri ja R2 tarkoittavat toisistaan riippumatta vetyä, klooria tai fluoria, vedettömissä olosuhteissa vahvan emäksen läsnä ollessa aproottisessa liuottimessa, aminon suojaryhmä poistetaan 30 ja mahdollisesti, mikäli halutaan yhdiste, jossa R3 on alkyyli, N-alkyloidaan tuote, jossa R3 on vety.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan 2-(2',4’-di-kloorifenoksi)metyyli-3-fluoriallyyliamiini, 2-fenok- 35 simetyli-3-fluoriallyyliamiini tai 2-tiofenoksimetyyli- 3-fluoriallyyliamiini. 3i 84057