FI73666C - Foerfarande foer framstaellning av terapeutiskt aktiva 1-(dihydroxifenyl)-2-amino-etanolderivat och mellanprodukter foer framstaellning av dessa. - Google Patents

Description

7 3 6 6 6

Menetelmä terapeuttisesti aktiivisten 1- (dihydroksifenyyli)-2-amino-etanoliJohdannaisten valmistumiseksi ja välituotteina niiden valmistamiseksi

Esillä oleva keksintö koskee menetelmää uusien yhdisteiden valmistamiseksi, joilla on terapeuttista aktiivisuutta ja kemiallisia välituotteita niiden valmistamiseksi.

Keksinnön mukaisesti valmistetuilla yhdisteillä on erikoisesti spasmolyyttinen vaikutus keuhkoputkiin ja ne ovat tehokkaita käsiteltäessä erilaisia palautuvia tukkeavia keuhkosairauksia, erikoisesti astmaatti-sia tiloja. Näillä yhdisteillä on pitkäaikainen terapeuttinen vaikutus ja alentunut sivuvaikutusten määrä, erikoisesti pienentynyt sydäntä stimuloiva vaikutus.

On toivottavaa löytää sellaisia keuhkoputkia laajentavia aineita, joilla on pitempiaikainen aktiivisuus kuin nykyisin saatavissa olevilla aineilla. Yhdiste, joka tunnetaan yleisesti nimellä terbutaliini ja jolla on kaava

HO

\___ OH CH3 V \—CH-CH»-NH-C-CH,

\__/ 1 ' J

CH

HO

on eräs nykyisin edul li sinunista pitkän aikaa vaikuttavista keuhkoputkia laajentavista lääkeaineista, ja se on kuvattu nm. OS-patentissa 4 Oli 258 ja sen terapeuttisen aktiivisuuden kestoaika on noin 6-8 tuntia. Tämä kestoaika on voitu vahvistaa useiden vuosien kuluessa kliinisillä kokeilla ja sitä kuvaa toteamus, että seerumin väkevyys, joka on vähintään noin 2 ng/ml terbutaliinia, on välttämätön halutun terapeuttisen aktiivisuuden aikaansaamiseksi /Hörnblad ym. Europ. J. elin. Pharmacol. 10 9-18 (1976)_7·

Eräällä toisella pitkän aikaa vaikuttavalla, keuhkoputkia laa j en ta vai la yhdisteellä , s a ?.bu tamo lilla, jolla on rakenne- 7 3 6 6 6 KCCH2 . CH CK -,

/ \ ' ' J

ho —ch-ch2-nhc-ch3 Γ-· Ί on spasmoiyy11:.sen aktiivisuuden kestoaika, keuhkoputkiin suunnilleen sama kuin terbutaliinilla.

Yrityksiä aikaansaada keuhkoputkiin kohdistuvan spasmolyyt-tisen aktiivisuuden omaavia yhdisteitä, joilla on pitkä vaikutusaika, on esitetty kirjallisuudessa. Niinpä Zölss, Sei. ?harm. J32 (1964) 2 7 6-92 , on esittänyt mm. määrättyjä etanolianiinijohdannaisten estoreitä, jotka ovat olleet tähän aikaan tunnettuja. Minatoya, Tho Journal of Pharmacology and Experimental Therapeutics Voi. 206 n:o 3 315-527, on kuvannut sellaisen yhdisteen farmakologisia ominaisuuksia, joka tunnetaan nimellä bitolterol, ja jolla on kaava 0

H-jC —\ /— CO

3 \—/ \_ OH CH3 d3c-f>- C-0 —\—ch-ch2-nh-c-ch3 0 CH ^

Bi toi terol-yhdi s tee 1 la , jo.ca on myös esitetty belgialaisessa patentissa 748 178, on todettu olevan sellaisen aktiivisuuden kestoahan, joka on verrattavissa salbutamolin vastaa- ' .an aktiivisuuden kostoaikaan.

Keksinnön kohteena on aikaansaada sellaisia oraalisesti aktiivisia keuhkoputkiin kohdistuvan spasmolyyttisen vaikutuksen omaavia, aineita, joilla kliinisesti käyttökelpoinen ak-iivisuuder. kestoaika on vähintään 12 tuntia.

Esillä olevan keksinnön avulla aikaansaadaan uusia yhdistei-*-a' 2°illa on keuhkoputki in kohdistuva spasmolyyttinen ak-- i..>.visuus niitä oraalisesti nautittaessa ja jonka aktiivisuuden Λοεtoaiku on aina 12 tuntia tai vielä pitempi. Nämä

II

7 3 6 6 6 keksinen muka* set yhdisteet omaavat myös vähemmän hai talli — sa s-! vyva-"ejtuks'a sydänverisuoniin nähden. Niillä on täten alhaisempi k r o n o t. r o o p p i n e n ja i n o t r o o p p i n e n vaikutus kuin t e r b t a 1 i i n i 1 a .

Keksintö koskee näin ollen analogiamenetelmää uusien, terapeuttisesti aktiivisten yhdisteiden valmistamiseksi, joilla on kaava R 0

-\ OH

V XV CH-CH -NH-R I

\ / 2 O ^ p/o ja n· iden terapeuttisesti hyväksyttävien suolojen valmistamiseksi, jossa kaavassa R on -C(CH ) , 3 3

CH

CH2^ ^3 CH2 -CH 2 ^ CH2 tai -C^ CH2 2 2 1 2 R on H tai ryhnä R , ja R on ryhmä, jolla on kaava 3 R 0 " \-C- "h - Λ 3 39ssa R on i-3 hiiliatomia sisältävä ai kyy li ryhmä ja L'r R on 1-3 hiiliatomia sisältävä ai kyy 1iryhmä.

Kaava I käsittää täten sellaiset yhdisteet, joissa toinen hydroksisubstituentti fenyyliryhmän asemassa 3 tai 5 on sub-stituoitu ja toinen hyriroksisubstituentti on substituoimaton, ja sellaiset yhdisteet, joissa molemmat hydroksiryhmät perusrakenteessa ovat substi tuoi dut.

4 7 3 6 6 6

Kuvaavia esimerkkejä näistä radikaaleista R1 ja R2 ovat seuraavat: CH Π h·/ CH' CH- 0 3 X II XN-C-

Cn CK CH0 0 J 2 X I! N-C- /

H

CH _ I 3 HP n f \ li / M _ r> _ r ju · t L# 3/

H

CH □ X II χιΝ'-C- CH3 CHX I? χ: M - c -CH3CH2 CH3Ct2 j? χέ- ch3 CH3CH2CM n pN-C- CH3CHpCH2 rH 7 3 6 6 6 I 3 -ICX c I \ 1' CH,3 ,\f-L- pu ο. i^

Kuvaavia esimerkkejä keksinnön mukaisista yhdisteistä ovat seuraavat:

kQn V

Ν\~ , OH CH? (/ _r£ μ _ f ", j _ "_r m <3 ™3

Xi-C-0 ä CH.CH-, 0 J X"1 il x-t-o / \ H >—λ 0H CH_, // V\ * ' u C y—OH - CM2"OH -C — CM- • G H „ C H ^ S ‘ CH„

: J X / J

XN-C-G

: / il H 0 : 0

'X-C-D

_ OH CM

(/ y— CH-CH2-NH-i: — CH3 -3 = ¾¾ ,/Vr' ^3

XN-C-Q

/ li H 0 6 73666 hc(ch„]7 g

\ CH CH

(/ ^»_CH-CH2-NH-C—CH- hccch332 y 1 ch3 ''"λ1 - C - 0 ^ / u H 0 CH, O \3 f ^N-C-0 CH3 \ v 0H CH3 y- Ih - CH 2 - NH - C— CH 3 C<3 /~^ ™2

^.N-C-O

ch3 d CH-.CH- 0 3 \2 t· xN-C-0 / \ ch,ch_ \_ c:; ch„ ^ ^—};h-ch2 \’k-c— ch, CH3CH7 ch7

^N-C-Q

ch3c:-!7 d

CH-CH-CH-j 0 J ^ V II

^N-C-G

CH-,CH_CH_ \_„ OH CH-j J 2 2 /T^\ I f 3 r nV-ch-ch2-pjh-c — ck7 ch3ch2ch2 /=7 *"H3 ^N-C-0 ^ il CH^CH^H 0 7 7 3 6 6 6

HcncH.y o

"^TCN-C-O

Ci-:3 ] 2 . CH fH3 V__^-CH-CH2-p.H-C-CH3 / ’ CH3

-r-" I

hccch3j2 o H0 \_, OM CH_ // \\ 1 f 3 ( V— CH-CH^-NH-C— CH.

cm V=-y 2 N: / ch.

^N'-C-C7 j

/ jL

HCV-\ PH fH3 ch,ch, v3^) ch-ch2-mh-c—ch3 XN-C-Q "H3 / ϋ H 0 i-"10 __ ou nu 7—- r r"3

// Z')-Γ[-)-ΓΗ -’'f-i-r- P’rJ

CH-CH-ChU \_7 ~ ^ '2 " ' f J,'2 ; 5

: HCL OH CH

r u -v ! I ^ : y 3 A \)--CH-CH2-NH-C—CH3 CH3 "V l" ΜΠ

Va Ϊ" fH3 ch H_Vch-ch2-mh-c-ch3 ^K-C-Q^ CH3 8 7 3 6 6 6

Va ?H iH3 ch3ch, ch-ch2-»;h-c--ch3 ^Si-C-0 CH3 ch?ch2 0 HC1N__ OH CH3 ch3ch ch, V_^-ch-ch2-mh-c— CHj C - u CH3 CH3CH2CH2 g

hA 3 HO.- 0H CH

' !\ x^)—CH-CH7-HH-C—CH3 V i h cr CH3 HO CH CH, U~\- l.H-CH,-HH-C - CH3 CH,lH0 \=/

^ !\J - C - G

C H „ G

H°\_ OH CH3

([ \)_- CH - CH2 - NH - C - CM

CH,CM0CH, \r=J * ' 3 " CH3

- I \ ” U “ J

ii

C Hi., C H , . G

J ^

II

7 3 6 6 6 x2, o _ ΠΗ CH, // 7\ ^ o \ X y— i:.H-CH2-NH-CH CHn

"h y nH

<3 /X “'m2 X a CH,CH_ Π XXo

Vvf1 /- χ ^ Γ y—CH-CH2-NH-rH CH„ CH3\2 ^X ^ xN-C-0 X !!

H Q

CM, GrXCH, Π 3 || xN-C-0

r/ \-. OH .OH

// Yv_pu_f m _ rϊh -.. ^ xj W 2 ' "N....

CH-XH-XiX X -H·'

- 2 X X

X-r-0

: X II

H Li

OH, Q

>-La

LH3 \-, pH rM

V__ y~ ^ H - l H , - μη - GrT

^N-P-n ~n2 cij 3

1G

c, n, „ 7 3 6 6 6 ' 3“\? ϊ CH niJ \ 3^‘-2 \-v OH /H, \ y—uH-ch7-,'ih '::h' ^ nu nu \- / £- \ L...~ “ '3“\2 X XCH^ nn-c-o p,, Γ<Χ II Ln^Cn^ 0 HO v

XV'H

CH3 (^-CH-CH.-NH-crT '\CH^ NN-C-(r \

h" S

"V, OH

ch -u V \\ i.. „ 3¾ V— 'n~Lr:->-HH -Ori x-N-c-o^ ‘ £ 2 % Χκ-»,,., ^ r - CH _

OH-, Q

Ww OH

^N-C-0 \ 3 CH3CHz S CM2 H0-v_ oh pj | //¾. in-CI-U-N H-Cfr"" ch3cm. \_/ 2 \ —L;i- ° /2— XlL— b 0

OM, O

II

γ·_· π 7 3 6 6 6

Si· -3 yf

^.N-C-D

N . RH Ϊ"3 ^C‘'2 i i ^ \ ^)~^-ch2-nh-:: ch„ f 7^ ^N-C-Q "2

S

ch3c<2 y xN-C-0 u/ \ TH3 H \> OH j ^ r·-;,.

(f_ y— CH - CH 2 - N H -:: ^ C i i

Cic^ K-C-n

/ !! u O

CH CH-Ch* O

J z !! N-C-0 Zr H \w__ OH | ~ CH^ (f/ y—CM-CH7-rjH -: Vs"^ c:: .

CH ru rj-1 Vrr^/ 3~"2\2 / ^CH..

'!·.’- f'- f] / :,

H C

ch n >!-o

Ci!, \ fU: l"3 /ΓΛ_ί i... · · : - {___ )~ LH- CH^- NH-C' ^Lli, V /

/NTG

CH. 0 1 2 73666

CH-X'H- O J X2 H

xn-c-q ch5

CH Γ'π_ OH -CM

L 3~π2 /~Λ I I 2 \ // \\_tH-CH2-NH-C ' ch3ch2 /=7 ‘ '^'«Γ nn-c-o X' » CH-XH- 0 j 2 HQ CH_ HU N__ OH I 3 /ΓΛ i I ^-ch2^ CH \_ V-CH-CH2-NH-C Z ^CH2 '^nN-C-0^ / ^ / i

HIV OK

//v^_Lh-CH_-NH c ^:H2 ch3ch2 \=r 2 XH-C-0 X t! H 0 HO ΓΗ- V-\ PH I >-C!,2^ ch3 ^_y~lh-ch2-nh-.. ^^}·λ2

θίζ I

hWh fVCH*\

CH3CH2 V_y~CH-CH2-NH -C

^“N-C-0 CH2 ch3ch2 Ä CH -, ho OH- | CH:^ !h-ch2'Nh ^.ch: ch3:h y=J ^z XN-C-0 CH-) 0

II

7 3 6 6 6 edullisia kaavan I mukaisten yhdisteiden ryhmiä ovat: 1. Yhdisteet, joissa R on -C(CH ) 2. Yhdisteet, joilla on kaava r3 ° ^ N-C-0 -x ?H ?H3

R4y/ ft V- ch-ch2-nh-c - ch3 II

N-C-0 / "

R' J

jossa kaavassa ja tarkoittavat. samaa kuin edellä.

3. Yhdisteet, joilla on kaava

HO

X, OH CH3 r3 (J)-CH-CH2-NH-C-CH3 iit ^N-C-0 CH, 4 / » * rX o 3 · 4 ]Ossa Kaavassa R ja R tarkoittava1: samaa kuin edellä.

3 . 4 4. Kaavojen II ja III mukaiset yhdisteet, joissa R ja R ovat CK3 tai Ch'3CH2.

edullisin keksinnön mukainen yhdiste on sellainen yhdiste, jolla on kaava CH3 0 ^ N-C-0 OH CH3 ch3 \ V- ch-ch2-ni -c-ch3

CK3\ CH

N-C-0 J

S n CH ' 3 0 14 73666

Koska keksinnön mukaisissa yhdisteissä, joilla on kaava I, on ainakin yksi epäsymmetrinen hiiliatomi, käsittää keksintö myös kaikkien naiden yhdisteiden mahdollisen optisesti aktiivisten muotojen ja v'aseemisten seosten valmistuksen. Rasee-minen seos voidaan hajottaa tavanomaisilla menetelmillä, esimerkiksi muodostamalla suola optisesti aktiivisen hapon kanssa, jota seuraa fraktiokiteyttäminen.

Keksintö käsittää myös kaavan I mukaisten yhdisteiden sol-vaattien valmistuksen. Tällaisia solvaatteja ovat esim. sol-vaatit veden kanssa, jotka sisältävät vettä 1/2, 1 tai 2 moolia 1 moolia kohden yhdistettä I, ja aiifaattisten alkoholien kanssa, jotka sisältävät 1 moolin alkoholia moolia kohden yhdi stettä I.

Kliinisessä käytännössä annostellaan näitä yhdisteitä tavallisesti oraalisesti, injektoimalla tai sisäänhengittämäl1ä sellaisen farmaseuttisen preparaatin muodossa, joka sisältää aktiivisen aineosan alkuperäisen yhdisteen muodossa, tai mahdollisesti sen farmauseuttisesti sopivan suolan muodossa, yhdessä farmaseuttisesti sopivan kantajan kanssa, joka voi olla kiinteä, puolikiinteä tai nestemäinen 1 aimennusaine tai suo-lakapseli. Näitä yhdisteitä voidaan myös käyttää ilman kantaja-ainetta. Esimerkkeinä farmaseuttisista valmisteista voidaan mainita tabletit, tipat, aerosolit sisäänhengitystä varten jne. Aktiivinen aine muodostaa tavallisesti välillä 0,05 ja 99 tai välillä 0,1 ja 99 paino-% valmisteesta, esimerkiksi välillä 0,5 ja 20 % sellaisissa valmisteissa, jotka on tarkoitettu injektoitaviksi, ja välillä 0,1 ja 50 % sellaisissa valmisteissa, jotka on tarkoitettu oraaliseen annosteluun.

Näitä uusia keksinnön mukaisia yhdisteitä voidaan annostella suolojen muodossa fysiologisesti sopivien happojen kanssa. Sopivia käyttökelpoisia happoja ovat esimerkiksi kloorivety-happo, bromi vety happo , rikkihappo, fumaarihappo , sitruuna-

II

15 7 3 6 6 6 happo, viinihappo, maloiinihappo tai meripihkahappo. Farmaseuttiset seokset, jotka sisältävät aktiivisena aineosana ainakin yhtä keksinnön mukaista yhdistettä yhdessä farmaseuttisen kantaja-aineen kanssa» voivat olla tarkoitetut oraaliseen, bronkiaaliseen, rektaaliseen tai pa-renteraaliseen annosteluun.

Sellaisten farmaseuttisten valmisteiden valmistamiseksi, jotka ovat annosyksiköiden muodossa oraalista käyttöä varten ja sisältävät keksinnön mukaista yhdistettä vapaan emäksen tai sen farmaseuttisesti sopivan suolan muodossa, voidaan aktiivinen aineosa sekoittaa kiinteän, jauhemaisen kantaja-aineen, esimerkiksi laktoosin, sakkaroosin, sorbitolin, mannitolin, tärkkelyksen, kuten perunatärkkelyksen, maissi-tärkkelyksen, viljatärkkelyksen tai amylopektiinin kanssa, tai selluloosajohdannaisen tai gelatiinin kanssa, ja se voi myös sisältää voiteluaineita, kuten magnesium- tai kalsium-stearaattia, tai tuotetta "Carbowax" tai jotain muuta poly-etyleeniglykolivahaa, ja seokset puristetaan tableteiksi tai rakeiden sydänosiksi. Rakeita käytettäessä voidaan sy-dänosat päällystää esimerkiksi väkevöidyllä sokeriliuoksella, joka voi sisältää arabikumia, talkkia ja/tai titaanidioksidia, tai vaihtoehtoisesti lakalla, joka on liuotettu helposti haihtuvaan orgaaniseen liuottimeen tai orgaanisten liuottimien seokseen. Tällaisiin päällysteisiin voidaan lisätä väriaineita. Pehmeiden gelatiinikapselien valmistamiseksi (helmen muotoiset suljetut kapselit), jotka sisältävät gelatiinia ja esimerkiksi glyserolia, tai tämän kaltaisten suljettujen kapselien valmistamiseksi, voidaan aktiivinen aine sekoittaa tuotteen "Carbowax" kanssa. Kovat gela-tiinikapse1.it voivat sisältää aktiivisen aineen rakeita kiinteän jauhemaisen kantajan, kuten laktoosin, sakkaroosin, sorbitolin, mannitolin, tärkkelysten (esim. perunatärkkelys, maissitärkkelys tai amylopektiini), selluloosajohdannaisten tai gelatiinin kanssa, ja ne voivat sisältää myös magnesium- 16 7 3 6 6 6 stearaattia tai steariinihappoa. Annosyksiköt rektaalis-ta käyttöä varten voivat olla peräpuikkojen muodossa, joissa on aktiivinen aine seoksena tuotteen "Carbowax" tai jonkin muun polyetyleeniglykolivahan kanssa. Kukin annosyksikkö sisältää edullisesti 1-50 mg aktiivista aineosaa .

Oraaliseen käyttöön tarkoitetut nestemäiset valmisteet voivat olla siirappien, suspensioiden tai emulsioiden muodossa, esimerkiksi sellaisina, jotka sisältävät noin 0,1-20 paino-% aktiivista aineosaa, ja myös haluttaessa sellaisia lisäaineita kuin stabiloimisaineita, suspendoimisaineita, dispergoimisaineita, makua parantavia aineita ja/tai makeuttamisaineita.

Rektaaliseen annosteluun tarkoitetut nestemäiset valmisteet voivat olla vesiliuosten muodossa, jotka sisältävät noin 0,1-2 paino-% aktiivista ainetta ja myös haluttaessa stabiloimisaineita ja/tai puskuriaineita.

Injektoimisen avulla annettavaan parenteraaliseen käyttöön voi kantaja olla steriili, parenteraalisesti sopiva neste, esimerkiksi pyrogeenivapaa vesi tai polyvinyylipyrrolidonin vesiliuos, tai parenteraalisesti sopiva öljy, esimerkiksi arrakkiöljy, ja se sisältää myös mahdollisesti stabiloimisaineita ja/tai puskuriaineita. Liuoksen annosyksiköt voidaan edullisesti sulkea kapseleihin, jolloin kukin annos-yksikkö sisältää edullisesti 0,1-10 mg aktiivista aineosaa.

Sisäänhengityksen avulla annosteltavat seokset ovat edullisesti suihkutettavien liuosten tai suspensioiden muodossa. Tällainen liuos tai suspensio sisältää edullisesti 0,1-10 paino-% aktiivista aineosaa.

Se annostus, jona aktiivisia aineosia annostellaan, vaihte- lee laajoissa rajoissa riippuen eri tekijöistä kuten esimerkiksi kunkin potilaan yksilöllisistä vaatimuksista. Sopiva oraalinen annosmäärä TTo:i. olla "-200 mg/vrk .

Il 7366 6

Suoritettaessa käsittely aerosolin avulla voi sopiva an-nosyksikkc sisältöä 0.. 1-10 mg aktiivista aineosaa. Yksi tai kaksi tällaista annosyksikköä voidaan annostella kussakin käsittelyssä.

Aktiivisia aineosia sisältävät farmaseuttiset seokset voidaan sopivasti muotoilla siten, että ne aikaansaavat edellä mainituilla alueilla olevia annoksia, joko yhtenä annosyk-sikkönä tai useampana annosyksikkönä.

Jäljempänä esitetyn taulukon 1 koetuloksista ilmenee, että keksinnön mukaisilla yhdisteillä voi olla beta-2-välLttämä keuhkoputkia laajentava vaikutus, joka on hitaamoi kuin vertailuaineena käytetyn terbutaliinin keuhkoputkia laajentavan vaikutuksen alkaminen. Tämä aktiivisuusprofiili tekee keksinnön mukaiset yhdisteet sopiviksi käytettäviksi ei ainoastaan sellaisinaan jatkuvassa terapiassa, vaan myöskin akuut-tisessa terapiassa yhdessä sellaisten keuhkoputkia laajentavien lääkeaineiden kanssa, joiden vaikutus alkaa nopeammin. Esimerkkeinä tällaisista tunnetuista keuhkoputkiin kohdistavan spasmolyyttisen vaikutuksen omaavista yhdisteistä, jotka ovat sopivia käytettäviksi yhdessä keksinnön mukaisten yhdisteiden kanssa, mainittakoon terbutaliini, ibute-roli, orkiprenaliini, salbutamoli, epinefriini, isoprenalii-ni ja efedriini.

Näillä yhdisteillä on seuraavat rakennekaavat: η°>~λ HO—^ y— CH-CH2~nH-CH^, epinefriini

OH

H G

CH

HO J CH-CH2~NH-CH isopreanali ini <y\ 18 ho CH . 7 3 6 6 6 (/ VS— CH-CH-,-NH-CH orkiprenaliini

W i 2 I

/- OH CH3

HO

CH- 0

i 3 II

HC - C-CL CH-

I /ΓΛ I

CS^3 ^_J)-CH-CH2-NH-C-CH3 lbuteroli

Hi - ~ t-cr^ ' ch, I II 0H 3 ch3 o HO CH3 CH-CH^'NH-C-CHg terbutaliini OH CH3 hoch_ o:!3 H°—^^y“0H“CH2“NH"C"CH3 salbutanoli ä \ OH CH3 (/ 7—CH-CH-rs'H-CH.

\_/ j : 0 efedriini i ^ OH CH3

II

7 3 6 6 6 1 9

Seuraavia keuhkoputkiin kohdistuvan spasmolyyttisen vaikutuksen oraaavia yhdisteitä voidaan myös käyttää yhdessä keksinnön mukaisten yhdisteiden kanssa:

HO

\_, CH0 /^\ / 2\ V ')—CH-CH0-NH-CH CH.

v=/ ' \ / 2 / OH nCH_/ HO 1 HO.

N_k 7H3 CH_ // \ s' (' V- CH-CH0-NH-C CH_

\ / f ^ yS

PH ^

/ OH

HO

Farmaseuttisissa seoksissa, jotka sisältävät kaavan I mukaista yhdistettä yhdessä tavanomaisesti käytetyn keuhkoputkien spasmolyyttisen vaikutuksen aikaansaavan aineen kanssa, kuten edellä on esitetty, voi tunnetun yhdisteen suhde keksinnön mukaiseen yhdisteeseen I nähden olla sopivasti välillä 1:2-1:5 ja edullisesti 1:3-1:4.

Kaavan I mukaisia yhdisteitä voidaan valmistaa tunnetuilla menetelmillä seuraavasti: A) Pelkistämällä yhdiste, jolla on kaava >v 2 3=7 H6

RO

7 3 6 6 6 20 2 9 jossa R j a R tarkoittavat samaa kuin edellä, R tarkoi t- 19 .6 taa sanaa kuin R tai R on hydroksisuojaryhma ja R on vety tai N-suojaryhna, jonka jälkeen, mikäli tarpeellista, jäljelle jääneet suojaryhmät korvataan vedyllä.

9

Esimerkkeinä hydroksisuojaryhmästä R mainittakoon yleisesti käytetyt hydroksisuojaryhmät, jotka helposti voidaan korvata vedyllä, kuten esimerkiksi a 1 kyy li- tai asyy1iradikaalit, joissa ei ole useampia kuin 5 hiiliatomia, tai mono- tai bi-sykliset aralkyy!iryhmät, joissa ei ole enempää kuin 11 hiiliatomia, kuten esimerkiksi bentsyyli tai naftyy1imetyyli.

Esimerkkeinä sellaisista ryhmistä R6, joita voidaan käyttää aminotyppiatomi n suojaamiseen, mainittakoon tavanomaisesti käytetyt suojaryhmät, kuten mono- tai bisykliset aralkyyli-ryhmät, joissa ei ole useampia kuin 11 hiiliatomia, ja joita ovat esimerkiksi bentsyyli ja naftyylimetyyli.

Pelkistys voidaan suorittaa tunnetuilla menetelmillä käyttäen esimerkiksi Pd/C tai NaBH .

4 B) Saattamalla yhdiste, joilla on kaava

Q

r'o

-v OH

(f )-CH-CH2X

R^O

reagoimaan sellaisen yhdisteen kanssa. Jolla on kaava HK - R

E

'6

R

niin että muodostuu yhdiste, jolla on kaava 11 21 7 3 6 6 6

’W

Γ >—CH-CH -N-R

a ;«

R 0 K

jonka jälkeen, mikäli tarpeellista, suojaryhmät korvataan 9 2 6 vedyllä, joissa kaavoissa R, R , R ja R on määritelty edellä menetelmän A yhteydessä ja X on halogeeni tai funktionaalisesta ekvivalenttinen ryhmä, joka kykenee reagoimaan amiinin HNR^R kanssa.

Esimerkkinä radikaalista X voidaan mainita poistuvat ryh-

O

mät kuten F, Cl, Br, I tai OSC^R / jossa R on alkyyli, aralkyyli tai aryyli.

C) Saattamalla yhdiste, jolla on kaava ^3“ c^‘Sch2 r2o

reagoimaan sellaisen yhdisteen kanssa, jolla on kaava HN - R

niin, että muodostuu yhdiste, jolla on kaava

R OH

(( η— ch-ch9-n-r

R

jonka jälkeen, mikäli välttämätöntä, suojaryhmät korvataan 9 2 6 vedyllä, joissa kaavoissa R, R , R ja R on määritelty edellä menetelmän A yhteydessä.

2 2 7 3 6 6 6 D) Pelkistämällä yhdiste, jolla on kaava o r"o

^ "V- CH-CH=N-R

2 / R 0 jonka jälkeen, mikäli tarpeellista, suojaryhmä korvataan ve- 9 2 dyllä, jossa kaavassa R, R ja R on määritelty edellä.

Pelkistäminen voidaan toteuttaa tunnetulla tavalla esimerkiksi

NaBK käyttäen.

4

Edellä esitetyissä menetelmissä bentsyy li on eräs edullinen hycroksisuojaryhmä. Bentsyyli on myös edullinen suojaryhmä amino typpeä varten.

Täten saadut kaavan I mukaiset yhdisteet voidaan haluttaessa hajottaa optisiksi isomeereikseen. Kaavan I mukaiset yhdisteet voidaan myös haluttaessa muuttaa farmaseuttisesti sopiviksi suoloikseen.

Välituotteet, joita käytetään menetelmissä A-D, ovat joissakin tapauksissa uusia yhdisteitä. Jäljempänä esitetään kuinka näitä välituotteita valmistetaan. Kaikki esitetyt reaktiot ovat tunnettuja. Yksinkertaisuuden vuoksi ne eri tavat, jotka ovat mahdollisia valmistettaessa näitä välituotteita, esitetään spesifisten esimerkkien avulla. On helposti ymmärrettävää miten näitä spesifisiä esimerkkejä voidaan soveltaa tuotteiden valmi stuksessa.

Seuraavissa rakennekaavoissa merkitään bentsyy1iradikaalia merkinnällä Bz.

Menetelmässä A käytettävien välituotteiden valmistustapoja

Va 1 mi stustapa AI :

J

Vaihe 1 7 3 6 6 6 23

BsG___, G CH„ Pd/C

Ύ/ \\ ii Γ -3 (' 'V-C-Cil.,-N - C - CH ----------^

BzQ—Bz CM3 H., HG _ G CH3 -^ TmN— i-CH2-NH-i - o:3 HO CH3

Vaihe 2 H G — n GH ch.< o (/ y- C-CH7-OH-i - CH.3 + XH-G-C1 -)

H h - in» CU-, C H - C O O H

j J -1 tai

C F COCH

ch_. q

H

, ~L ~0 ^ | ch3 _* CH3 V \\-C-CH., - NH-C - CH- >=/ 2 CH, 3 ^"N-C-0 l*' l

Valmistustapa A2:

HC —7—Λ O CH-, O

7/ v\ m ^ li v V X)-C-CH ♦ "^N-C-Ci--) \— / J ^ pyridiini HO ' CH3

ckv S

_^ CH3 ά V)-C-CH3 -) CH., \=J dioksaani ~^N-C-0^ ^ Il ch3 o 24 7 3 6 6 6

CrL O

' N-C-0— 0 BzVH-CICH,)..

__(Λ-la^r ----- ^-/ asetoni

N-C-G ch3 D

CH., 0

3\, II

—\ 0 C H,,

CH3 ry—c-ch2-n - c - CH

CH \— / 1 \ \ J

3 CH

N-C-D J

[I

CH- 0 j

Menetelmässä B käytettävien välituotteiden valmistustaso ja CK- □ 3 ij - £ - D --^ . 0 N a B H 4 (/ \V_C-CH2-Br--) CH3.

J^N-C-0 I! ch3 □

C”3\ . I

?H

CH (/ \\— CH-CH~Br _s 3 \_/ 2 'CH, ) ch3 8 li 25 7 36 6 6

Menetelmässä C käytettävien välituotteiden valaistustapa C-V ?

0—,_v OH OH

ch3 V \V-(i:H-CH2Br -- Γ»- c - o ch3 h cv Ϊ ^N'c'DT^v_ v _>CH3 f y-CH - CH2 CHi / OH. 0

Menetelmässä D käytettävien välituotteiden valmistustapa CH3 o "tN- CΌ--0 SoD0 CHy -> ruJ V=ny dioksaani cn3 /· ^N-C-O Ho0 : / il 2 ch3 0 : CH_ o 2 \ 1’ ^N-C-0—-___, Q n H-N-C( CU, J ..

/ ϋ κ 2 3 3 \ en. ϋ \y-t-cy--? -^ ^ \— / \

CH, κ H

/ /N-C-0 ^ Il οηί o 2i 25 7 36 6 6 c ^__

0 CH

CH? /Λ-C-CH=N-C '— CH3 CH 2 ^ CH 3 ^ N-C-C) CH7/ " J 0 Lähtöaine, jolla on kaava 9 α''/^ 'N— C-CH?-N - R / R6 R20 7 S 9 jossa R, R" ja R on määritelty menetelmässä Λ ja P. on -I,

O

bent syy liryhmä tai ryhmä R , on uusi ja muodostaa keKsmnön erään toteuttamismuodon.

Myöskin lähtöaine, jota käytetään menetelmässä D ja jolla on kaava R90

y S—C-CH=N - R

RZ0 2 9 jossa r ja R on määritelty menetelmässä Λ ja R on H, 2 bent syyliryhmä tai ryhmä R , on uusi ja muodostaa keksinnön erään toteuttamismuodon.

Keksintöä kuvataan seuraavassa alla olevien esimerkkien avulla.

27 7366 6

Esimerkki 1 l-/bis-(3 ' , 5 1-Ν,Ν-dimetyylikarbamoyylioksi)fenyyli7~2-N-tert.-butyyliaminoetanoli-hydrokloridin valmistus Liuosta, jossa oli 78 g bis-3',5'-(N,N-dimetyylikarbamoyy-lioksi)-2-{N-bentsyyli-5-butyyli)-amino-asetofenonia 300 ml:ssa etanolia, hydrattiin Parr-laitteessa 25 ml:n bentsyy-iikloridia ja 3,5 g 10 %:sta Pd/C läsnäollessa. Hydraus-aika oli 24 tuntia paineessa 345 kPa ja lämpötilassa 50°C. Katalyytti erotettiin suodattamalla ja suodos haihdutettiin kuiviin. Jäännös liuotettiin isopropanoliin, suodatettiin ja suodokseen lisättiin dietyylieetteriä otsikossa mainitun yhdisteen saostamiseksi. Otsikossa mainitun tuotteen identtisyys vahvistettiin NMR-analyysin avulla.

Saanto: 46,5 g NMR 6 ppm: 1,3 9H (s); 3,0 12H (d); 3,2 2H (m); 4,6 (DOH); 5,0 1K (q); 7,0 3H (m) (D20) GCMS: 99,8% C1"lask.: 8'8 % C1"tod.: 8'8 % HPLC: 100,0 % CH, 0

Jv n N-C-0 CH3X N—s °H ?H3 (O/—'CH-CH2-N-C-CH3 ch3x y-' h N-C-0

M

CH3 0 KWD 2183 Lähtöaineena käytetty bis-3',5'-(N,N-dimetyylikarbamoyyli-oksi)-3-(N-bentsyyli-t-butyyli)amino-asetofenoni valmistettiin seuraavasti.

la) Bis-3,5-(Ν,Ν-dimetyylikarbamoyylioksl)-asetofenoni Liuokseen, jossa oli 152 g 3,5-dihydroksiasetofenonia 700 mlrssa kuivaa pyridiiniä, lisättiin 280 ml N,N-dimetyyli-karbamoyylikloridia. Seosta sekoitettiin 18 tuntia lämpö- 23 7366 6 tilassa 6C-70°C. Haihduttamisen jälkeen tyhjössä käsiteltiin jäännöstä dietyvlieetterin ja veden seoksella. Vesi-faasi uutettiin dietyylieetteriilä, jonka jälkeen yhdistetyt dietyylieetterifaasit pestiin vedellä ja kuivattiin MgSO^:liä. Haihduttamisen jälkeen kiteytettiin jäännös uudelleen isopropyylialkoholi-petrolieetteristä, kp. 40-60°C. Tuotteen identtisyys vahvistettiin NMR-analyysin avulla. Saanto: 180,4 g NMR fppm: 2,6 3H (s)? 3,1 12H (s); 7,4 3H (m) (CDC1,, TMS) GH ^ 0 3"^-c-o CK? //"Sv ° \0/~ C_CH3 CH„ ) / N-C-07 CK / " J 0

Ib) 3is~31,51 -(N,N-dimetyylikarbamoyylioksi)-2-bromiaseto- fenoni

Liuokseen, jossa oli 180 g bis-3,5-(N,Ν-dimetyylikarbamoyyli-oksi) -asetofenonia, joka oli saatu vaiheessa la, 700 ml:ssa dioksaania, lisättiin tipottain liuos, jossa oli 31 ml bromia 200 ml:ssa dioksaania. Seosta sekoitettiin lämpötilassa 35°C 1 tunti. Jäännös, joka saatiin haihduttamisen jälkeen tyhjössä, kiteytettiin uudelleen isopropyylialkoholi-petrolieetteristä, kp. 40-60°C. Tuotteen identtisyys vahvistettiin NMR-analyysin avulla.

Saanto: 174 g NMR δ ppm: 3,1 12K (s); 4,5 2H (s); 7,4 3H (m) (CDC13, TMS)

II

29 7 3 6 6 6

CH-, O

11 ^N-C-0 CH3 (U/-C-CH2"Br CK3^ ^N-C-0 / " CH / ^"3 0 lc) Bis-31,5 * -(N/N-dimetyylikarbamoyylioksi)-2-(N-bentsyy-li-t-butyyli) amino-asetofenoni

Liuokseen, jossa oli 5,6 g bromi-asetofenonia, joka oli saatu vaiheessa Ib, 75 mlrssa asetonia, lisättiin liuos, jossa oli 4,9 g N-bentsyyli-t-butyyliamiinia 30 mlrssa asetonia. Seosta kuumennettiin palautusjäähdyttäen ja sekoittaen 18 tuntia, suodatettiin ja haihdutettiin tyhjössä. Jäännös liuotettiin dietvylieetteriin, lisättiin petrolieetteriä, kp. 61-70°C, ja muodostunut keltainen sakka erotettiin suodattamalla. Vedellä pesemisen jälkeen, jota seurasi pesu isopro-pyylialkoholin ja petrolieetterin 1:1 seoksella, saatiin valkoisia kiteitä. Tuotteen identtisyys vahvistettiin NMR-analyysin avulla.

Saanto: 4,6 g NMR 6ppm: 1,2 9H (s); 3,1 12H (s); 3,9 2H (s); 4,0 2H (s), 7,3 8H (m) (CDC13, TMS) CH. 0 3. Il N-C-0

CH \ ^ CH

(c\-' '3 \U/— c-ch2-n - C-CH3 CH. X CH. CH-.

>cV Af

^ ; O

Esimerkki 2 1-/3-(N,N-dimetyylikarbamoyylioksi)-5-hydroksi/-fenyyli-2-t-butyyliamino-etanoli-hydrokloridin valmistus 30 7366 6 a) 31-bentsyylioksi-5 5 -(N,N-dimetyylikarbamoyyljoksi)-2-N-bentsyyli-t-butyyliamino-asetofenoni-hydrokloridi Liuokseen., jossa oli 9,1 g 3-bentsyylioksi-5- (N, N-dime tyy lika rbamoyy Iloksi) -asetofenonia 150 mlrssa asetonia, lisättiin 7,5 g N-bentsyyli-t-butyyliamiinia 50 ml:ssa asetonia. Seosta sekoitettiin palautusjäähdyttäen 4 vuorokautta, jonka jälkeen se haihdutettiin. Jäännös liuotettiin dietyylieette-riin ja saostunut (5,5 g) N-bentsyyli-t-butyyliamiini-hydro-bromidi erotettiin suodattamalla. Suodokseen lisättiin 2N HCl ja eetterifaasi heitettiin pois. Vesifaasi neutraloitiin 10 %:sella natriumkarbonaattiliuoksella ja uutettiin dietyylieetterillä. Eetterifaasi kuivattiin MgS0^:llä ja suodatettiin, jonka jälkeen se hapotettiin kloorivedyn eet-teriliuoksella. Saostunut ruskea öljy erotettiin ja liuotettiin etanoliin {25 mi). Otsikossa mainittu yhdiste kiteytyi sen jälkeen kun dietyylieetteriä oli lisätty etanoliliuokseen. Tuotteen identtisyys vahvistettiin NMR-analyysin avulla. Saanto: 5,3 g NMR δ ppm: 2,05 9H (s); 3,25 6H (d); 5,15 (2H (s); 5,45 '2H) (s); 7,75 13K (m) (CDCl3, TMS) CH, 0 JS. n J.N-C-0 CK3 V-\ 0 CH, vö)- c-ch2)' - j-CH3 as CH2 CH,

CH2’° (S

b) 1-/3-(Ν,Ν-dlmetyylikarbamoyylioksi)-5-hydroksi/-fenyyli- 2—t-butyyliamino-etanoli-hydrokloridi Liuosta, jossa oli 3’-bentsyylioksi-5'-N,N-dimetyylikarbamo-yylioksi-2-N-ber.tsyy li-t-butyy li amino-as e tof enoni-hydroklo-ridia, joka oli saatu vaiheessa a), 75 mlrssa etanolia, hyd-rattiin 1 g:n 1C %:sta Pd/C läsnäollessa ympäristön lämpötilassa ja paineessa 380 kPa 18 tuntia. Katalyytti erotettiin suodattamalla ja suodos haihdutettiin kuiviin. Jäännös <. ' . v-ett.;-! ._e·. n : ,,'v 'rn-yyl' Ikohol i/dietyyl .eetteristä.

7366 6

Otsikossa mainitun yhdisteen identtisyys vahvistettiin NMR-analyysin avulla.

Saanto: 1,6 g GCMS: (di-TMS-johdannainen) 99 % KPLC: 99 % NMR δρρπι: 1,40 (9H (s)} 3,05 6H (d) ; 3,12 2H (m) f DOH 4,70} 4,95 1H (g)} 6,70 3H (m) (D20) CH 0 N-C-0 CH( /r\ °H ·Η3 -CH-CH2-N - C-CH3 ; c„3

HO

Lähtöaineena käytetty 3-bentsyylioksi-5-(N,N-dimetyyli-karbamoyylioksi)-asetofenoni valmistettiin seuraavasti.

2a) 3-bentsyylioksi-5-(Ν,Ν-dimetyylikarbamoyylioksi)-aseto-fenoni

Liuokseen, jossa oli 9,7 g 3-bentsyylioksi-5-hydroksi-aseto-fenonia 200 nl:ssa pyridiiniä, lisättiin 5,5 mi dimetyyli-karbamoyylikloridia. Kun seosta oli sekoitettu lämpötilassa 60-70°C 18 tuntia se haihdutettiin kuiviin ja jäännös jaet tiin dietyylieetterin ja H20:n välille. Haihdutettaessa eet-terifaasi saatiin keltaista öljyä, joka puhdistettiin patsas-kromatograafisesti piioksidigeelin 60 avulla käyttäen elutoi-misaineena CHC1,/p-eetteriä, kp. 40-60°C (8:2).

Saanto: 11,3 g NMR 6ppm: 2,55 3H (s)} 3,10 6H (s); 5,10 2H (s); 7,30 8H (m) (CDC13, TMS) CH, 0

Os. Il ^N-C-0 V-% ° (Of- C-CH3 <D“ch2-° o 7 3 6 6 6 2b) 3'-bentsyylioksi-5!-(N,N-dimetyylikarbamoyylioksi)- 2-bromi-asecofenoni

Liuokseen., jossa oli 11,3 g 3-bentsyylioksi-5-(N,N-dimetyyli-karbair.oyylioksi)-asetofenonia, joka oli saatu vaiheessa 2a), 150 nl:ssa dicksaania, lisättiin tipottain 1,8 ml bromia 50 ml:ssa dioksaania. Seosta sekoitettiin ympäristön lämpötilassa 1 tunti ja se haihdutettiin sitten. Jäännös liuotettiin dietyylieetteriin ja sitä käsiteltiin aktiivihiilellä. Suodattamisen jälkeen suodos haihdutettiin ja jäännös kiteytettiin uudelleen isopropanolista. Tuotteen identtisyys vahvistettiin NMR-analyysin avulla.

Saanto: 7,9 g NMR δ ppm: 3,10 6H (s): 4,40 2H (s); 5,1C 2H (s); 7,2 SH (m) (CDC1-,, TMS) ° ^X-C-0.

rt.- / __ 0 3 y—\ <5}—V*' O-2-0

Esimerkki 3 1- /3 : ,5'-bis- (N-etyylikarbamoyylioksi)-fenyyliV-2-t-butyyli-aminoetanoli-hydrokloridin valmistus a) 3 ; , 5 ' -bis- (N-etyylikarbamoyylioksi) -2-N-bentsyyli-t-bu, tyyli amino-asetofenoni-hydrokloridi Liuokseen, jossa, oli 8,0 g 3',5'-bis-(N-etyylikarbamoyylioksi)- 2- bromi-asetofenonia 100 ml:ssa asetonia, lisättiin 7,0 g N-bentsvyli-t-butyyliamiinia. Seosta kuumennettiin palautus-jäähdyttäen 13 tuntia. 4,1 g N-bentsyyli-t-butyyliamiini-hydrobromidia, joka muodostui ja saostettiin reaktion aikana, erotettiin suodattamalla ja suodos hapotettiin väkevällä HCl:llä. Suodos haihdutettiin sitten kuiviin ja otsikossa mainittu yhdiste erotettiin patsaskromatograafisesti piioksi-cigeeiin 50 avulla käyttäen olutoimisaineena 1) CHCl^/etano-lia (2:1) 2) etanolia. Otsikossa, mainittu yhdiste elutoitiin

II

33 73666 etanolifraktiolla ja kiteytettiin uudelleen etanoli/dietyy-lieetteristä. Tuotteen identtisyys vahvistettiin NMR-ana-lyvsin avulla.

Saanto: 0,3 g NMR 6 pprr.: 1,2 6H (t) ; 1,6 9H (s); 3,3 6H (m); 4,2 2H (m); 4,9 2H (s); 7,4 8H (m) (CD30D, TMS)

O

II

CH-jCKL· -N-C-0 H /—\ ° CK3 \C ))-C-CH.-N - C-CH- y* l2 »33 CH-CHo-N-C-0 i 3 2 H „ 0 Π i b) 1-/3 ' ,5'-bis-(N-etyylikarbamoyylioksi)-fenyyli/-2-t-butyyliaminoetanoli-hydrokloridi Aminoasetofenoniliuos, 0,3 g, 50 ml:ssa metanolia hydrattiin 0,1 g:n Pd/C läsnäollessa ympäristön lämpötilassa ja paineessa 345 kPa 18 tunnin kuluessa. Katalyytti erotettiin suodattamalla ja suodos haihdutettiin kuiviin. Jäännös liuotettiin isopropanoliin ja lisättiin dietyylieetteriä otsikossa mainitun yhdisteen saostamiseksi. Saadun otsikossa mainitun tuotteen identtisyys vahvistettiin NMR-analyysin avulla. Saanto: 0,18 g GCMS: TMS-johdannainen NMR oppn: 1,2 6H (t); 1,5 9H (s); 3,3 6H (m); 5,3 1K (m) 6,1 2H (t) ; 6,9 3H (m) (CDC1.J, TMS) HPLC: 98,4 % 0 0H,CHo-N-C-0.

H )oV?H ’H3 ^ i ch3 3

CK CH.-N-C-o/ J

2 H ,1 o 34 7 3 6 6 6 Lähtöaineena käytetty 3',5f-bis-{n-etyyiikarbamoyylioksi- 2-bromi)aeetofencni valmistettiin seuraavasti.

3 a) 3,5-bis-;N-styylfkarbamoyylioksi)-asetofenoni Liuokseen, jossa oli 15 g 3,5-dihydroksiasetofenonia 200 ml:ssa pyridiiniä, lisättiin 18,8 ml etyyli-isosyanaattia. Seosta sekoitettiin lämpötilassa 70°C 18 tuntia, jonka jälkeen se haihdutettiin. Jäännös jaettiin kloroformin ja veden kesken, kloroformifaasi pestiin laimealla kloorivety-hapolla ja haihdutettiin sitten. Kiteinen jäännös kiteytettiin uudelleen isopropanolista. Tuotteen identtisyys vahvistettiin NMR-analyysin avulla.

Saanto: 19,4 g NMR 4 ppm; 1,2 6H ;t) ; 2,6 3H (s); 3,35 411 (p) j 5,45 2H )t); 7.3 1H (c); 7,6 2K (d) (CDC13, TMS) 0

M

CH,CH0-N-C-(> ^)4-ch3 CH^CH.-N-C-C^ 3 £· -TT |i ti

C

3b) 31,51-bis-(N-etyylikarbamoyvlioksi)-2-bromi-asetofenoni

Liuokseen, jossa oli 19,4 g asetofenonia, joka oli saatu vai-heessr 3a), 30C ml:ssa dioksaania, lisättiin 3,7 mi bromia ICO ml·ssa dioksaania. Seosta sekoitettiin ympäristön lämpötilassa 1 tunti, jonka jälkeen se haihdutettiin ja jäännös kitevtettiin isopropanolista. Tuotteen identtisyys vahvistettiin NMR-analyysin avulla.

Saanto: 16,7 g NMR 6ppm: 1,2 6H (t); 3,3 4H (p); 4,45 2H (s); 5,35 2H (t); 7.3 1H (q); 7,6 2H (d); (CDCl , TMS)

0 J

CH3CH2-N-C-Q^ 0 H /kV\ \U/~C-CH2Br C’ .χτ-τ„ -n - 35 7 3 6 6 6

Esimerkki 4 1-/bi s — ( 3 ' , 5 ' — (N;N-dimetyylikarbamoyylioksi) fenyyliZ-2-syklobutyviiaminoetar.olisulfaatin valmistus

Liuosta, jossa oli 2,9 g bis-3',5'-(N,N-dimetyylikarbamoyy-lioksi)-2-(N-bentsyyli-syklobutyyli)-amino-asetofenoni-hyd-rokloridia 50 ml:ssa etanolia, hydrattiin paineessa 345 kPa lämpötilassa 45°C 18 tuntia 0,5 g:n 10 %:sta Pd/C läsnäollessa .

öljy» joka saatiin sen jälkeen, kun katalyytti oli erotettu suodattamalla ja suoöcs haihdutettu, liuotettiin veteen, joka tehtiin alkaaliseksi IM natriumkarbonaattiliuoksella ja uutettiin sitten dietyylieetterillä. Haihdutuksen jälkeen saatu jäännös liuotettiin etanoliin ja etanolipitoista rikkihappoa lisättiin pH-arvoon 5,5 saakka. Haihduttamisen jälkeen saatiin kiteinen jäännös, joka kiteytettiin uudelleen isopropanolista. Tuotteen identtisyys vahvistettiin NMR-analvysin avulla.

Saanto: 1 g CIMS (NH^) : todettiin laskettu molekyylipaino. SO^2 : 98,7 % NMR (D20) 6ppm: 2.05 6H (m); 3,00 14H (m)j 3,65 1H (m); 4,60 (DOH); 4,95 1H (m); S-95 3H (m).

CH-, ? 3^n-c-o

CH3^ \-OH

v0>- ch-ch2-n^\ ; 1/2 h2so4 CK3 / H ^

X N-C-O

CH ^ " 3 0 Lähtöaineena käytetty bis-3',5'-(N,Ν-dimetyylikarbamoyyli-oksi)-2-(N-bentsyylisyklobutyyli)-amino-asetofenoni-hydro-kloridi valmistettiin seuraavasti: 36 73666 moolia) N-bentsyyli-svklobutyyliamiinia 120 ml:ssa kuivaa asetonia, kuumennettiin palautusjäähdyttäen ja sekoittaen IS tuntia. Suodattamisen ja kuiviin haihduttamisen jälkeen liuotettiin jäännös kuivaan etyylieetteriin. Eetteri-liuokseen lisättiin sitten etanolipitoista kloorivetyä siksi, kunnes pH-arvo oli 2. Eetteriliuoksen haihduttamisen jälkeen saatiin ruskea öljy, joka kiteytettiin asetoni/etyy-lieetteristä.

Saanto: 5,5 g, joka liuotettiin kloroformiin ja puhdistet tiin kromatograafisesti piioksidigeelin n:o 60 avulla käyttäen elutoimisaineena CHC1^/C2H^0H:ta 10:1. Otsikossa mainittua yhdistettä sisältävä fraktio haihdutettiin, jolloin saatiin 2,9 g kiteistä materiaalia. Tuotteen identiteetti vahvistettiin NMR-analyysin avulla.

NMR (CDC13) <5ppm: 2,0 4 H (m); 2,8 2H (m); 3,05 12H (d) ; 4,4 5H (m); 7,5 8H (m).

0

CH.J

Z[ {0^-CVN , HC1 ^N-C-Cr ?H2 CH ö u

Esimerkki 5 l~/bis~3',51 -(N,N-dimetyylikarbamoyylioksi)fenyyli7~2-(1-metyyli)-syklobutyyliaminoetanoli-hydrokloridin valmistus Liuosta, jossa oli 6 g bis-31,51 -(N,N-dimetyylikarbamoyyli-oksi-2-N-bentsyyli-(1-metyyli)-syklobutyyliamino-asetofenoni-hydrokloridia 100 ml:ssa etanolia, hydrattiin paineessa 380 kPa lämpötilassa 45°C 18 tuntia 0,5 g:n 10 %:sta Pd/C läsnäollessa. Katalyytin poissuodattamisen jälkeen haihdutettiin suodos kuiviin ja jäännös kiteytettiin isopropanoli/ dietyylieetteristä. Yhdisteen identiteetti vahvistettiin NKR-annlyvs in avu!la.

Il 37 7366 6

Saanto: 4,1' g KPLC: 9 3,9 3 puhtaus C" . o c g. n. Q Λ o- ~ las:;. · w J tod. ‘ ö' ° NKR: (D„0) 6ppm: 1,50 3H (s)? 2,10 6H (n); 3,08 14H (m); 4,70 (DOH) ; 5,08 1H (iti); 7,08 3H (m).

CH 0 3xn-c-o CH S \-- OH CH3 CHj ' HC1 ^N-C-0 ' CH '' 3 0 Lähtöaineena käytetty bis-3’,5(Ν,Ν-dimetyylikarbamoyyli-oksi.)-2-N-ben tsyyli- (1-metyyli) syklobutyyliamino-asetofenoni-hydrokloridi valmistettiin seuraavasti: 5a) Bis-3* ,5'-(N,N-dimetyylikarbamoyylioksi)-2-N-bentsyyli-1-metyyli)-syklobutyyliamino-asetofenoni-hydrokloridi Liuosta, jossa oli 6,7 g (0,018 moolia) bis-3',5'-(N,N-di-netyylikarbamoyyiloksi)-2-bromiasetc fenonia ja 6,9 g (0,039 moolia) N-bentsyyii-l-metyylisyklobutyyliamiinia 100 ml:ssa kuivaa asetonia, keitettiin palautus jäähdyttäen 18 tuntia. Reaktioseos suodatettiin ja suodos haihdutettiin kuiviin. Jäännös liuotettiin dietyylieetterii a, johon lisättiin etano-lipitoista kloorivetyä pH-arvoon 2 saakka. Haihduttamisen jälkeen jäännös kiteytettiin uudelle ?n etanoli/dietyylieet-teristä. Tuotteen identtisyys vahvistettiin NMR-analyysin avulla.

Saanto: 6 g NMR (CDCl2) oppm: 1,75 3H (s); 2,0 4H (m); 3,15 14H (m); 4,67 4K (m); 7,68 8H (m).

38 7 3 6 6 6

CH O

'''"S"'-" " N-C-0 cl /wy_ I \ /x

Vh C-CH2'?X > , HC1 CH3 ^ / CH2^ / N-s-° Λ

CH3 ° U

E s ime rk Ri 6 (men ei el me A) 1-/bis- (3 ' /5 ’-X/N-cimetyylikarbamoyylioksi) -fenyyli7-2-N-t-prf-ivipyylianinoetanoli-hydrokloridin valmistus_ a) 1 -bis- { 3 ' ,5 ' -N ,N-dimetyvlikarbamoyylioksi) fenyyli-2-N-bents'.*v 1 j-N-tert .butyyl iaminoetanoiin valmistus

Liuokseen, jossa oli 0,066 moolia (30,1 q) bis-3',5'-(N,N-dimetyylikarbamoyylioksi)-2-(N-bentsyyli-t-butyvli)amino-asetofenonia 300 mlsssa dioksaania, lisättiin liuos, jossa oli 0,07 moolia (2,7 g) NaBH^tä 25 mlrssa H20:ta. Seosta sekoitettiin ympäristön lämpötilassa 3 tuntia ja haihdutettiin sitten kuiviin. Jäännös jaettiin Et,,0:n ja H20:n välille, minkä jälkeen yhdistetyt eetteriuutteet hapetettiin isopro-panolipitoisella kloorivetyhaoolla. Muodostunut sakka kiteytettiin uudelleen isopropanoli/dietyy1ieette^istä.

Saanto: 26,3 o (81 %) NMR: - t)cm: 1 ,4 0 9 H (s); 2,8 3 12H (d) ; 3,0 5-4,7 0 5H (m); 4,50 (DCH); 6,25 2H (d); 6,60 1H (m); 7,43 5H (m). (D20).

(CK ) 2NCOO (CH3) 2NC- X) )-/ f2 H20 / CH2

(CH3) 2NC0C 11 Z (CH3) 2NC'X) I

® (g) tl 3" 736 66 b) Vaiheessa a) saatu tuote hydrattiin kuten on kuvattu esimerkissä O jolloin saatiin otsikkoyhdiste saannon ollessa 3 0 — 9 C 1.

Esimerkki 7 (menecclmäA) 1-/5is-(3',5'-Ν,Ν-dimetyylxkarbamoyylioksi)-fenyvli/-2-N-tert.butyyliaminoetanoli-hydrokloridin valmistus_____

Bis-3',5'-(M,Ν-dimetyylikarbamoyy1ioks1)-2-(N-bentsyyli-t-butyyli)-aminoasetofenonin hydraus suoritettiin kuten on kuvastu esimerkissä 1 käyttämällä katalyyttinä Pt02:ta. Saatiin tuote, joka oli identtinen esimerkin 1 mukaisen tuotteen kanssa, saannon ollessa samaa suuruusluokkaa.

E s_ine r k k i 3 'menetelmä A) 1-/bis-(31,5’->T,N-dimetyylikarbamoyylioksi)-fenvvli7-2-N-tert.butyyliaminoetanoli-hydrokloridin valmistus_

Bis-3',5-(N,N-dimetyylikarbamovylioksi)-2-(N-bentsyvli-t-butyyli)-aminoasetofenonin hydraus suoritettiin kuten on kuvattu esimerkissä 1 keittämällä katalyyttinä Ranoy-Ni:tä. Saatiin tuota:, ioka oli identtinen esimerkin 1 mukaisen tuotteen kanssa, saannon o_!o s sa samaa suuruusluokkaa.

Esimerkki 9 (menetelmä B) 1 - / bis- ( 3 ' , a 1 -N , N-dimetyy likarbamoyy 1 i.oks i) fenvy1i7-2-N-tor t. o u tyvi lar.ir.ofitannii ~hy dr ok 1 or i d in va Imi st us 1 -bromiin· ' 3 3-X,Nyd •netyy.Lrkarnamoyy j jok sifenyyli) etanolin kautta a) 1-oromi-2-s,5-N,N-dimetyviikarbamoyy1ioksifenvyli)- etanolin valmistus__

(CHJ „NCOO

Vo OH

7 y CH - CH2 - Br

{C HO VCOC

J> λ 4 0 7 3 6 6 6

Liuokseen , jossa oli C ,02 moolia 3,5-N .N-dlmctyy 1 ikarbamovy li-oks ibromia setof en.or.ia 100 ml :ssa dioksaania, lisättiin 1 0 ml vesiliuosta, jossa oli 0,02 noolia NaBHj :ä. !'caktioseosta se-xcitettiin ymoä*--lstön lämoötilassa 3 tuntia a haihdutettiin sitten tyhjössä. Jäännös liuotettii dietyy1i<etteriin ja pestiin vedellä. Eetterifaasi kuivattiin sitten MqSO^:llä, suodatettiin ja suodos haihdutettiin, jolloin saatiin vaaleankeltainen öljy, joka NMR-analyysin perusteella sisälsi pääasiassa otsikkoyhdistettä.

Saanto : 4,5 q .

b) "-/bis-(3',5'-Ν,Ν-dimetyylikarbamoyylioksi)fenvyli7~2-N-tert.butyyiiaminoetanoli-hydrokioridin valmistus__

Liuokseen, jossa oli 0 , C ' 2 moolia 1-bromi-2-(3,5-N,N-dimetyyli-karbar.oyylioksifenyyli) etanolia 100 ml: ssa etanolia, lisättiin 0,02 moolia tert.-butyyliamiinia. Reaktioseosta sekoitettiin refluksoiden 18 tuntia, minkä jälkeen se haihdutettiin tyhjössä. Jäännös liuotettiin isopropanoliin ja hapotettiin eetteripatoi-sella kloorivetyhapolla, minkä jälkeen liuos haihdutettiin tyhjössä. Jäännös kiteytettiin isopropanoli/dicsyy1ieetteristä. Saanto: 1,5 g, identtinen o t s IV. koy hd i s teen autenttisen näytteen kanssa.

Esimerkki 10 (menetelmä B) 1-/bis-(31,5'-Ν,Ν-dimetyylikarbamoyylioksi)-fenyy1i/-2-N-tert. o utvy 1 iaminoeete.no 1 i- hydro klo ridin valmistu s_ a) 1-/bis- { 31 , 5’-N ,N-dimetyylikarbamoyylioksi)f enyyli7-2- bromietanolin valmistus

Liuokseen, jossa oli 0,02 moolia (7,4 g) bis-3 ’ , 5 ’-(N,N-di-metyylikarbamoyylioksi)-2-bromiasetofenonia 100 ml:ssa dioksaania, lisättiin liuos, jossa oli 0,03 moolia (1,2 g)

NaBH.:ää 20 mi:ssa Ho0:ta. Reaktioseosta sekoitettiin 3 tun- H S.

tia ympäristön lämoötilassa, minkä jälkeen liuotin haihdutat-

II

δ : 7 3 6 6 6 tiin. Ju i""! n ö s en ^ tvvl ioottcrin in vedon välille, minkä jälkeen eetteritaasi haihdutett iin, jolloin saatiin 7 « 7 Γ" V r-i 1 ]_ C Τ' !_ ,V j·' Q 1 3 V I * NMR: e ppr.: 3.05 (d, 1 2H) ; 3,70 (m, 2H) ; 4,95 (m, 1H) ? 6,97 (r;, 3H) ? (C DC 1 0 , TMS).

b) 1-/bis-(3',5'-N,Ν-dinetyylikarbamovy1ioksi' fenyyli?-2-N-ben tsyy 1 i-N-tert. butyy liaminoetanol i-hydrokloridin valmistus_______________

Liuokseen, jossa oli 0,01 moolia (3,8 c?) 1-/bis- (3 ’ ,5 ' -N ,N-dimetyylikarbamoyyIloksi)fenyyli7”2-bromietanclia 60 ml:ssa etanolia, lisättiin liuosta, jossa oli 0,0' Troolia (2,4 a) bent syy li-tert .butyy liattiin ia 60 ml: s s.; etanolin. Seosta sekoitettiin refiuksoiden 18 tuntia, minkä jälkeen liuotin haihdutettiin. Jäännöksenä saatu öljy liuotettiin isopropyyli-alkoholiin ja hapotettiin isopropanolinitoisella kloorivety-hapolla. Lisättäessä dietyylieetteriä saostui 3,6 a epäpuhdasta otsikkoyhdistettä, jota puhdistettiin edelleen pylväs-kromatoqrofi testi Silica 60:11a (CHC1^/EtOH; 10/1), jolloin saatiin 3 σ pvihdassa ~~sikkoyhdistett.ä.

NMR: cppm: 1,63 (s, 9F); 3,00 (m, 1H); 3,02 (s, 12K); 3,80 (m, 1H) ; 4,20 (m, 7 H) ; 4,85 (m, 1H); 5,65 (m, 1H) ; 6,25 ie, 2H*; 6,SO (t, IL); 7,50 (m, 3H); 7,95 (π, 2H); .3 Tänä yhe i s te ole identtinen autenttisen näytteen kanssa, joka oli valmistettu NaBK^-pelkistyksen kautta 3',5'-bis(N,N-di-metyylikarbamoyylioksi)-2-N-bentsyyli-tert.butyyliaminoaseto-fenonista.

c) Otsikkoyhdisteen va1mistus

Liuosta, jossa oli 0,01 moolia (4,9 g) kohdassa b) saatua yhdistettä 1 20 ml: ssa EtOH: in , hydratt i.in ilmakehän oainees- 7 6666 sa jc. ympäristön lämpötilassa 0,2 g :n 10 %: s ta Pd/C läsnäollessa . äun laskettu määrä vaiva oi L kulutettu, katalyytti erotettiin suotattanaIla ja sucdos haihdutettiin tyhjössä. Kiteinen jäännös kiteytettiin uudelleen oropan.oli/dietyy lieetteristä.

j!' Ci c* i * — C t 2> f O -

Cl", . : 3,3 % _iasx.

Cl , . : 8,8 % toc .

HPLC: 99,8 %

Esimerkki 11 (menetelmä C) 1-/b is-3' , 5 ' -N , N-dinetvy 1 ikarbamoyy li oksi) fenyyl i7~2-titer t .butvvliamir.oetanoli-hvdrokloridin valmistus -* - -* — — — - - - - — — -

Liuokseen, jossa oli 1,7 q (0,006 moolia) bis-3,5-(N,N-di- metVv 1 ikarbamoyy 1 iok s i' s tv reen ioks idin 1 0 0 m' :ssa metanol ia., lisättiin 0,73 a (0,0* moolia) t-butyyliamii· ia.

Liuosta refluksoitiin 18 tuntia ja sitten li otin haihdutettiin. Jäännös liuotettiin isopropanoliin ja isättiin etanoli-pitoista kloorivetvhappoa. Haihduttamisen jälkeen jäännös kiteytettiin isoprcoa.ooli/dietyylieetteristä , jolloin saatiin otsikkoyhdiste.

Saanto: 1,4 q NMR oli identtinen esimerkin 1 mukaisen yhdisteen NMR:n kanssa. Lähtö'aine valmisteltiin seuraavasti .

B i s-3,5-(N,N-dimetvylikarbamoyylioksi)styree: lioksidi

Liuokseen, jossa oli 3,5 g (0,0a moolia) bis-3 ’ , 5 1 -{N,N-di-metyylikarbamoyylioksi)-2-broniasetofenonia 50 ml:ssa dioksaa-n.ia, lisättiin liuosta, jossa oli 0,-8 g (0,03 moolia) NaBH^rä 10 ml:ssa vettä. Seosta sekoitettiin 3 tuntia huoneenlämpötilassa ja sitten liuotin haihdutettiin. Jäännös uutettiin dietyyli-eetteri/vedellä. Better itääsi kuivattiin sitten MgSO^:llä, suodatettiin ja haihdutettiin, jolloin saatiin öljy.

il.

Saanto: 2,7 g väritöntä öljyä.

NM?.: (CDC 1)3 Sppm: 2,75 { 1H, m); 3,15 (1H, m); 3,85 (1H, m) ; 7,00 (3H, m).

7366 6

Saadulla yhdisteellä on seuraava rakennekaava:

CH O

Il N-C-O.

CH3"" /0χ CH3 ^ %J/~CE “^2 N-C-O'"’’ ch3^ °

Esimerkki 12 (menetelmä C) 1-/bis-(3’,5'-N,Ν-dimetyylikarbamoyyliaksi)fenyyli7-2-N-tert.butyyliaminoetanoli-hydrokloridin valmistus_ a) Bis-(3',5'-Ν,Ν-dimetyylikarbamoyylioksi)styreenioksidin valmistus__

Liuokseen, jossa oli 0,02 moolia (7,4 g) bis-3',5'-(N,N-di-metyylikarbamoyylioksi)-2-bromiasetofenonia 100 mlrssa diok-saania, lisättiin liuosta, jossa oli 0,04 moolia (1,6 g) NaBH^iä 20 ml:ssa P^Orta.

Seosta sekoitettiin ympäristön lämpötilassa 3 tuntia ja haihdutettiin sitten. Jäännös jaettiin dietyylieetterin ja veden välillä ja eetterifaasi haihdutettiin, jolloin saatiin 3,8 g väritöntä öljyä.

NMR: oppm: 2,75 (q) + 3,10 (g) (1H); 3,05 (d, 12H); 3,52 (m, 1H); 3,82 (q, 1H); 6,97 (m, 3H) (CDC13, TMS).

7 3 6 6 6 / Λ U L.

o; ' - /bis- ·' 3 .. 3 1 -\ .v-dixetyvl ikarbamoyγ 1 iok si) fenyyii/-2-N-bar.ts···''·' torj: -bn. t v yliaminoetanoll-hydrokloridin valmis tus

Liuoksi or , joe·'·-?. o'.i 0.0^3 r.oolia (3,8 g} edellä mainittua s tv r e on i ok s i d ir. 60 rr.l ; s sa etanolia , lisättiin 1 iuosta , jossa oli 0,0- moolia (2,4 o) bentsyyli-tert .butyyliamiinia 60 ml :ssa etanolia- Seosta sekoitettiin ref luk s o iden Ί 8 tuntia, minkä jälkeen liuotin haihdutettiin. Jäännöksenä saatu öljy liuotettiin isepropyy1ialkoholiin ja hapotettiin isopropanolipitoi-sella kloorivetyhapol’a. Lisättäessä dietyylieetteriä saostui 3,6 g epäpuhdasta otsikkoyhdistettä, jota puhdistettiin edelleen ovlväskromatografisesti Silica 60:11a (CHC1o/Et0H; 10/1), jolloin saatiin ',3 σ puhdasta otsikkoyhdistettä.

N MR: · o pm: * ,6? (s, 3H' ; 3,00 (m, 1H) ; 3,02 (s, 1 2H) ; 3,80 'm, 1 H) ; 4,20 (m, 1H) ; 4,85 (m, 1H); 5,65 (m, 1 H) ; 6,25 (d, 2H); 6,80 (t, 1H); 7,50 (m, 3H); 7,95 (m, 2H); (CDC13, TMS).

Tämä yhdiste oli identtinen autenttisen näytteen kanssa, joka oli valmistettu KaPP,-pelkistyksen kautta 3’,5 *-bis-(N,N-di-metyy 1 ikarbaroyy 1 ioks ) -?-Y-bcv. tsyyl j -tort .h ityvliaminosseto-f en on i s ta .

c)_Otsikkcyhdisteon valmistus

Liuosta, jossa oli 3.Cl moolia (4,9 g) kohdassa b) saatua yhdistettä 120 xl: s sa Z tOK: ta , hydra tt iin i Iraa kehän naineessa ja ympäristön lämpötilassa 0,2 g:n 10 %:sta Pd/C läsnäollessa. Kun laskettu määrä vetyä oli kulutettu katalyytti erotettiin suodattamalla ja suodos haihdutettiin tyhjössä. Kiteinen jäännös kiteytettiin uudelleen isopropanoli/dietyylieetteristä. Saanto: 3,8 g C1~lask.: 8-8 1 C1 tod. ; 8 · 3 « HPLC: 99,8 %

II

45 7 3 6 6 6

Esimerkki 13 (menetelmä D) "-/bis-3’,5'-N,N-dimetyylikarbamoyylioksi)fenyyli7-2-N-tert-butyyliaminoetanoli-hydrokloridin valmistus_ Lähtöaineen valmistus a) Bis-3,5-(N,N-dimetyylikarbamoyylioksi)fenyyliglyoksaali- monoetyyliasetaali_

Liuokseen, jossa oli 5,9 g (0,02 moolia) bis-3,5-(N ,N-di-if-etyylikarbamoyylioksi)asetofenonia 100 mlrssa dioksaania , lisättiin vesiliuosta, jossa oli 4,4 g (0,04 moolia) SeC^rta. Saatua seosta refluksoitiin sekoittaen 18 tuntia. Suodattamisen ja liuottimen haihduttamisen jälkeen jäännöksenä saatu öljy luotettiin 100 mlraan etanolia ja liuosta refluksoitiin 10 minuuttia. Haihduttamisen jälkeen saatu jäännös liuotettiin dietyylieetteriin ja pestiin kahdesti vedellä. Eetteriliuos kuivattiin MgSO^rllä, suodatettiin ja haihdutettiin kuiviin, jolloin saatiin vaaleankeltainen öljy.

Saanto: 4g NMR (CDC13) 6ppm: 1,15 (3H, m); 3,10 (12H, d); 3,65 (3H, m); 5,65 (1H, s) ; 7,60 (3H, m) CH, 0 N-C-0 ΐΓ

3\ S-' O OH

N-C-0 CHj-"" ö b) Liuokseen, jossa oli 4 g (0,011 moolia) vaiheessa a) saatua yhdistettä 100 mlrssa etanolia, lisättiin 1 ,3 ml t-butyyli-amiinia (0,012 moolia). Liuosta refluksoitiin 1 tunnin ajan. Tässä vaiheessa saatua yhdistettä, jolla on kaava o 7-5666 ^2 ~ :>—x o -3 // 7y_ c_c:,=N_/,_rii^ W 7. 3 ίΓΗ 1 T\ —' ’ — o '3' 2 “ J ° ei eristetty, vaan käytettiin saadun liuoksen muodossa.

c) Vaiheessa b) saatuun reaktioliuokseen lisättiin 0,8 g (0,02 moolia) NaBH^rä 20 ml:ssa vettä ja seosta sekoitettiin huoneenlämpötilassa 30 minuuttia. Haihduttamisen jälkeen saavu jäännös liuotettiin dietyy1icetteri/veteen ja eetterifaasi pesukin edelleen vedellä. Eetteri);aasiin lisättiin sitten etanolioitoista kloorivetyhappoa ja saatu liuos haihdutettiin sitten, tollo In saan 1 in otsikkotuoto öljyn muodossa, joku kitev-tettiin isoprcpanoli/dietyy1ieetteristä.

Saanto: 2,4 c XMR oli identtinen esimerkin 1 mukaisen yhdisteen NMR:n kanssa. Yllä esitetty yhdiste, jolla on kaava

O

\1 (CHd V-C-0 X)-x ΰ // \\ // \ V— r’_r'-_- = v_r’_r'T.: \_/ ~ ? ^ CH0 (C-T )oN-C-0 J ^ |t

O

vain'nni'C' tiir' my o s seuraava v ·~ ι: 1,5 g (5,1 mmoolia) bis-3,5-{N,N-dimetyvlikärbamoyylaoksi)-asetofenonia lisättiin suspensioon, jossa oli 1,1 g (10 mmoolia) seleenicioksidia 10 ml:ssa dioksaania ja 0,15 ml:ssa vettä. Seosta kuumennettiin niin, että se kiehui niukasta palautusjäähdyttäen i8 tuntia. Suodattamisen ja liuottimen haihduttamisen jälkeen saatiin vaaleankeltainen öljy, 1,4 g.

I) 47 736 6 6 0,2 g (0,6 mmoolia) tätä öljyä liuotettiin 15 ml:aan tolu-eenia, rtinkä jälkeen lisättiin 0,08 g (1 mmooli) t-butyyli-aniinia. Seosta lämmitettiin 40-50°C:ssa 1 tunnin ajan. Haihduttamisen jälkeen saatiin vaaleanruskea öljy, jota ravisteltiin eetterin (3 x 20 ml) kanssa. Eetterin haihduttamisen jälkeen saatiin yllä esitetyn kaavan mukainen imiini vaaleankeltaisena öljynä, jota ei puhdistettu edelleen. Saanto 0,1 g. Tämän imiinin rakenne vahvistettiin NMR-analyysin avulla. Kaavasta laskettu molekyylipaino 363 vahvistettiin GC/MS-analyvsin avulla.

Seuraavissa esimerkeissä kuvataan kuinka keksinnön mukaisesti valmistetut yhdisteet voidaan yhdistää farmaseuttisiin seoksiin:

Esimerkki A Sisäänhengitykseen käytettävä aerosoli 1 -/bis (3 1 , 5 ' - (N ,N-dimetyylikarbamoyylioksi) f enyyli)_/-2-N-tert.butyyliaminoetanoli-hydrokloridia 0,75 g

Miglyol ® 0,20 g

Frigen ® 11/12/113/114 ad 100,0 σ

Esimerkki 3 Tabletit Kukin tabletti sisältää: 1 -/bis (3 ' , 5 ' - (N ,N-dimetyylikarbamoyy lioksi) fenyyli)_7-2-N-tert.butyyliaminoetanoli-hydrokloridia 6,0 mg

Maissitärkkelystä 25,0 mg

Laktoosia 206,0 mg

Gelatiinia 1,5 mg

Talkkia 10,0 mg

Magnesiumstearaattia 1,5 mg 250,0 mg

Esimerkki C Peräpuikot Kukin peräpuikko sisältää: 1- /bis (3 ' ,5 (Ν,Ν-dimetyylikarbamoyylioksi) fenyyli)_7“ 2- N-tert. .butyyliaminoetanoli-hydrokloridia 6,0 mg

Askorbyylipalmitaattia 1,0 mg

Peräpuikon perusainetta (Imhausen H) . 2000,0 mg 7 3 6 6 6 Ξ s ine rkk i ύ S i i ra c o --/ is .?' , 3 ' - (λ , v-d 1 .•’i·:' hyy 1 ikarbarnoyy 1 iok s i) fenyy Li]_/-2-.' -iirt.bu ivy 1 i r.oe - ar.c: i -by d rck lor 1 d.i a 0,060 g ^es'-C'^ist' .bruk^os 30,0 g

Sakkaroosia 50,0 g

Askorbsinihappoa 0,1 g

Natriunpyrosulfiittia 0,01 g

DinarriumedePaattia 0,01 g

Appelsiiniesanssia 0,025 g Väruair.etta 0,015 g

Puhdistettua vettä ad 100,0 g

Ss_imerkki 0 SisäänhengiPettävä liuos 1- /31? .. 3 ! , 5 1 - (N , N—dime tyy lika rbar.oyy 1 iok s i ) fenyyli)/- 2- N-tert.butyylianinoetanoli-hydrokloridi a 0,75 g

Natriunpyrosulriittia 0,10 g

Dinatriumedetaattia 0,10 g

Natriunkloridia 0,85 g

Puhdistettua vettä ad 100,0 ml

Esimerkki F_ hr .ktaai isoon . n o o s te 1 uun ta rko i te t tu liuos

Irektaailcrr 1 -it) 1- /oi s (3 ’ 5 ' - ' N , N-dine tyy liki rbamoyyliok s i.) fonyyl i.)/- 2- N-tert.butyyliatninoetanoli-hydrckloridi.. 6,0 mg

Natriumpyrosulfi ittia 1,5 mg

Dir di? runocnta.ahtia 0,3 mg viisä ad 3,0 ml

Esimerkki. 0 Subilnguaaliset tabletit 1- /bis ( 3 1 .5’- : N , \'—d ime tyy 1: k a rbamovylioks : ) fenyyl i)J7- 2- N-tert.butyyliaminoetanoli-hydrckloridi a 3,0 mg

Laktoosia 83,0 mg

Agaria 5,0 mg

Talkkia 5,0 mg 100,0 mg 49 736 6 6

Esimerkki M Tipat 1- /bis '3 ' , 5 ' - ;N ,N-dimetyylikarbamoyylioksi) fenyyli)_/~ 2- N-tert.butyyliaminoetanoli-hydrokloridia 0,60 g

Askorbiinihappoa 1,00 g

Natriumpyrosuifiittia 0,10 g

Dinatriumedetaattia 0,10 g

Nestemäistä glukoosia 50,00 g

Absoluuttista alkoholia 10,00 g

Puhdistettua vettä ad 100,0 ml

Esimerkki I Tabletit

Kukin tabletti sisältää: 1- /bis ( 3 ' , 5 ' - (N ,N-dimetyylikarbamoyylioksi) fenyyli]_/- 2- N-tert.butyyliaminoetanoli-hydrokloridia 6,0 mg 1-(3',5'-dihydroksifenyyli)-2-t-butyyliaminoetanoli-sulfaattia (terbutaliini)'· 2,0 mg

Maissitärkkelystä 25,0 mg

Laktoosia 204,0 mg

Gelatiinia 1,5 mg

Talkkia 10,0 mg

Magnesiumstearaattia 1,5 mg 250.0 mg

Esimerkki J Tabletit Kukin tabletti sisältää: l-/bis- (3 ' , 5 ’ - (N ,N-dimetyylikarbamoyylioksi) fenyyli)_7-7-N-tert.butyyliaminoetanoli-hydrokloridia 6,0 mg a-(tert.)-butyyliaminometyyli-4-hydroksi-m-ksyleeni-"t' -diolisulf aattia (salbutamolia) 2,0 mg

Maissitärkkeiystä 25,0 mg

Laktoosia 204,0 mg

Gelatiinia 1,5 mg

Talkkia 10,0 mg

Magnesiumstearaattia 1,5 mg 250.0 mg 50 7 3 6 6 6

Esimerkki K Tabletit Kukin tabletti sisältää: 1- /bis- ( 3 : , 5 - (N ,N-dimetyy likarbamoyylioksi) fenyyli)_/- 2- N-tert.butyvliaminoetanoli-hydrokloridia 6,0 mg 1-(3',5'-di-isobutyryylioksi-fenyyli)-2-(t-butyyli- arair.o; -etanoli, hydrokloridia, (ibuterol) 2,0 mg

Maissitärkkelystä 25,0 mg

Laktoosia 204,0 mg

Gelatiinia 1,5 mg

Talkkia 10,0 mg

Magnesiumstearaattia 1,5 mg 250.0 mg 5 s imerkk i L Tabletit

Kukin tabletti sisältää: 1- /bis- (3‘ ,5 ' - (N ,N-dimetyylikarbamoyylioks i) fenyyli)_/- 2- N-tert.butyyliaminoetanoli-hydrokloridia 6,0 mg 1-(3',5’-dihydroksifenyyli)-2-(i-propyyliemino)-etanoli-sulfaattia (orsiprenaliini) 2,0 mg

Maissitärkkelystä 25,0 mg

Laktoosia 202,0 mg

Gelatiinia 1,5 mg

Talkkia 10,0 mg

Magnesiumstearaattia 1,5 mg 250.0 mg

Esimerkki M Siirappi 1- /bis- (3 ' , 5 ' - (N ,N-dimetyylikarbamoyylioksi) fenyyli]_7- 2- N-tert.butyyliaminoetanoli-hydrokloridia 0,060 g 1- ( 31,5'-dihydroksifenyyli)-2-(t-butyyliamino)-etanoli-sulfaattia (terbutaliini) 0,020 g

Nestemäistä glukoosia 30,0 g

Sakkaroosia 50,0 g

Askorbiinihappoa 0,1 g

Natriumpyrosulfiittia 0,01 g

Dinatriumedetaattia 0,01 g

Amo 1 s i ir.ies an s s ia 0,025· g ' -u.netta 0,015 g tu· .'.Is to utu·?. vr~ ttä ad 100,0 ml 51 73666

Farmakologiset kokeet Λ. Terbutaliintason kestoaika seerumissa keksinnön mukaisten yhdisteiden annostelun jälkeen anestoimattomille koirille__

Koemenetelmä

Menetelmä

Viittä koiraa (Beagle · 13-18 kg) käytettiin toistuvasti tutkimuksissa. Kutakin koiraa käytettiin korkeintaan kerran viikossa. Eläimille ei annettu ravintoa koetta edeltävänä yönä (vettä ad libitum). Koeyhdiste liuotettiin tai suspen-öoitiin 8 ml:aan tislattua vettä ja annettiin suun takaosaan ruiskun avulla ja lyhyttä putkea käyttäen. Tämän oraalisen annostelun jälkeen huuhdeltiin 8 ml:11a vettä.

Veri otettiin talteen etujalkojen päävaltimosta alipaineput-kia käyttäen. Esteraasi-inhibiittoria, di-isopropyyli-fluorifosfaattia (DFP), lisättiin sitten, näytteet sentrifu-goitiin ( + 5°C) ja terbutaliinin määrä plasmassa määrättiin massafragmentograafista analyysimenetelmää käyttäen. Terbutaliinin määrä seerumissa osoittaa koeyhdisteiden spasmolyyt-tisen vaikutusasteen keuhkoputkiin, mutta ei osoita koeyhdisteiden spasmolyyttistä ominaisvaikutusta keuhkoputkiin.

Annosteltavien kokeiltavien aineiden määrät valittiin siten, että terbutaliinimäärä annosteltuna oer se vastaa niitä seerumi tasoja, jotka aikaansaadaan ja on todettu tehokkaiksi sotilaissa kliinisen käytön aikana eli terbutaliinimäärä on vähintään 2 r.g/ml seerumia 6-8 tunnin ajan. Keksinnön mukaisten kokeiltavien aineiden annokset valittiin siten, että aikaansaadut terbutaliinin määrät seerumissa vastasivat suunnilleen niitä määriä seerumissa, jotka aikaansaadaan terbutaliinin annostelun jälkeen per se.

Koetulokset

Koetulokset on esitetty alla olevassa taulukossa 1, jossa on esitetty terbutaliinin määrä seerumissa koe-eläimissä.

32 7 3 6 6 6

Kujein seerunitaso saatiin suoritettaessa koe yhdellä koiralla. Suorakaiteen sisällä oleva aikamäärä on se aika, jona aikaansaadaan kliinisesti tehokas terbutaliinin seerumitaso. Täten suorakaiteen sisällä oleva aika esittää koe-yhdisteiden kliinisesti käyttökelpoista vaikutusaikaa.

tl 53 7 366 6 uo — , -ro σ> I cr\ , -a* * - i ; cn ! ο ή : o

1 I I

i I CO 00 j I O

id I - |*l *

: r-π I O p CO I j CM

ns : I ti I j

^ ! C ; I

' ; ! I Γ-H -4-) l_n · ! f~H

' I 'r- ! 2 1 4 t ui! j m « i gg I ! , :

G1 E4 C I Η I

1 CM Q> I-1 O

(rt 511-1 oo * — * "J C :rj cn r* in -n (β ο ς φ _ .h o: 3 5 'f en o r-~ 3 lilH^ ιο *·* * * ^ +J o Η 00 ι—ι οο ιο ·Η -d :π3 •η = ο: ·ι-ο ί n | Ή £ C ; Ή ΓΜ ι ro j ί ^ t! 9 ί O n -H ! ^ j ιο oi · co £ -f *sii ! I :

Sh -h i C -P T. I : 'O

n· h -h m G ! cm h· ! O ί ι *

1 -! 5 5|; "i w f} |d ! S

= Si 2 s -1 i I ! ! n O G C I ' y -Ρ^'Η C* ΟΊ CM j , j ^ 0: 5-hu; * * S ; ! y; I) C C ΓΜ rn Pg i /N ! ;

£ TD ; ι—! ' ; I

CU I O C -P I

O d: E- o —! ; ^ Z; 11 i r- oo m * rzl Z ί I rH : o •Cj G.· uo 'a* O I ή •π 4-J I '_ σι

rH CO

O C f— *yj O σι c § ? M ro Φ d \ λ; rH 4-1 4J ro ro

-iCfllcOr-^ r—1 O VD O

Z. \ o! -h C '— * *

d * °j O O O

•t i C :C >, o o j E-:i -P| O C«

^ -n; c c -g I

O G,j H n S ι c o; h

4-> -Pj C

h cc § oi ,

P 7| 3r3 0=V

(1) ·Η ι 73 ·Η I 2 O -H ; CO .OH 0 = u / v ; "5h ! Q) J-l Ϊ5 cm' '· c δ 7x! / \ δ * -,-j d —' ι ro ro ro = ?; ¥ 11= = 5 s s

2 S; S I

H h; f ί !

C5 CM

4-> (0 ! Ä !

d -h ; o Y I

X σ>\ ^ ne

C -H; ·- O - O

0) C rH ' I

e! rH| -b . o = y ä fZ! °4 /\ / Ά /z\ s" = O O Ή ro ' ro ro Ηκ κ κ S S δ j.j

LTJ

•r-f 1 ; h

r., r; ( H -H

54 736 6 6

Taulukosta 1 voidaan todeta, että keksinnön mukainen kokeiltu aine aikaansaa 2 ng/ml tai suuremman seerumitason noin 15 tunnin ajan. Vertailuaine terbutaliini aikaansaa vastaavan seerumitason noin 8 tunnin ajan, joka on se kestoaika, joka normaalisti aikaansaadaan terbutaliinia kliinisesti käytettäessä.

B. Keksinnön mukaisten yhdisteiden keuhkoputkia laajentava vaikutus per se__ _

Bl. In vitro koe erotetulla marsun henkitorvella Koemenetelmä

Marsun henkitorvi erotettiin leikkaamalla ja leikattiin spi-raalimaisesti ja siirrettiin 10 ml:aan orgaanista kylpyä, joka sisälsi Krebs'in liuosta lämpötilassa 37°, ja ilmastoitiin karbogeenin avulla. Henkitorven liuska saatettiin kosketuksiin pilokarpiinin (4*10-6 moolia/1) kanssa, joka aikaansai noin 1,5 g:n suuruisen jännityksen. Isometrinen muistiin merkitseminen suoritettiin käyttämällä muuntajaa FT03 ja Grass-piirturia 7D. Ennen koeyhdisteen annostelua lisättiin kylpyyn esteraasi-inhibiittoriksi eseriiniä väke- _ g vyydessä 1*10 moolia/1. Se koeyhdisteen väkevyys, joka aikaansai 50 %:sen pilokarpiinin kanssa kosketuksessa olevan henkitorven veltostumisen (EC50), merkittiin muistiin samoin kuin keksinnön mukaisten koeyhdisteiden vahvistava tai heikentävä vaikutus terbutaliinin aikaansaamaan veltostuttavaan vaikutukseen. Tässä viimemainitussa kokeessa esi-käsiteltiin lihaspreparaatti koeyhdisteillä 5 minuutin ajan ennen terbutaliinin vaikutuksen muistiinmerkitsemistä.

Koetulokset

Koetulokset on esitetty alla olevassa taulukossa 2.

55 73666 ^ vt j V- P ·

r: — I — VJ c P

•r: io ,.p P

> rp λ: r; ^ t ,-C t> Ή - Ή Ö j > :P * & i> £ c*.^C :§ ,p S +j et 3 3 :<s S O C -H O P 43

^ 4J O -H ti > -H

P K 32 r-j fÖ I S

5 ΐ § 11 h s ^ φ C 8 -3 S 3 8 3 O ^ ~ .; ,-i -p li •p ! C J !

v Ci; J

C ' P3 :¾

“ ! -H £ VO VO

QJ i e 5 :-τ· ; Λ ; w ; ! C ^ ! r* ! £, Ή Ϊ ^ i * m ! : g! > ; e |i = !

S ?~4G <D

P > M

P OP·· Ή +j Ai P op C \ ir> ij :P W O p «· * 5 SS” S 7i 8

<N 4-J CP P Q —I tN

O 8 8* 13 2 Λ | *i s n s a- i

-y p P C -'-> LP*· I

3. in ! Q ^ ,j ri u O !

»—H I !j ; O Η O K 1—i ] >rJ

-! 4_! ! ^ -r^M > ^ ^ ' C

*\ » i i 3 E-11 a< ; i r—;___ -•-i > . P 3

P I I ϊ ·Ρ i—I I

>| I ! P ·ρ o = u

<~ρ ! ; Ä p T

n -p ! i st z %\ 5 I ~S / \

= ! V ! K ! z SS

?' ? : i

* i ?T

"i ?! P ) X p3 •p i o - D j X. j I p xX °-v § /x

S SI «Nb H / V

« Λ Ä K K K

« >1 u u S ! 10 ·-: e i · " I—1 7 3 6 6 6

Taulukosta 2 voidaan todeta, että koeyhdiste I ei aikaan-saa.r.ut keuhkoputkia laajentavaa vaikutusta.

Mitään vahvistavaa tai estävää aktiivisuutta ei koeyhdis-teeilä I todettu olevan terbutaiiinin aikaansaamaan keuhkoputkia laajentavaan vaikutukseen.

B2. Koeyhdisteiden spasmolyyttinen vaikutus keuhkoputkiin oraalisen annostelun jälkeen marsuille_

Koemenetelmä

Tutkimuksissa käytettiin urospuolisia marsuja, Dunkin-Kartlev lajia, 150-200 g. Eläinten annettiin paastota noin 15 tuntia (vettä ad libitum) ennen annostelua, joka suoritettiin mahaputken avulla, jota kautta annettiin koeyhdistottä tai pelkkää väliainetta (vertailut). Sopivan pitkän ajan aikaansaamiseksi annostelun ja histamiinin vaikutuksen välillä määrättiin terbutaiiinin maksimimäärä plasmassa, joka aikaansaatiin terbutaiiinin määrättyjen esituotteiden hydro-lyysin avulla. Täten verinäytteitä (ennen kokeiden aloittamista) otettiin taiteen marsuista eri ajankohtana koeyhdis-teen annostelun jälkeen ja terbutaiiinin määrä plasmassa määrättiin massatragmentccraafisen määräyksen avulla. Terbutaiiinin huippuarvo plasmassa todettiin 50-60 minuuttia annostelun jälkeen ja tämä aika valittiin histamiinikokeen aloitusajaksi.

Histamiiniaerosoli aikaansaatiin 3ird-suihkutuslaitteen avulla käyttäen liuosta, jossa oli 0,02 % histamiini-HCl ja 3 % glyserolia. Suojavaikutus määrättiin anoksian esiintymisen viivästymisenä lääkeaineen avulla käsitellyissä eläimissä. Vertailueläimistä yli 90 %:lla oli hengitysvaikeuksia 3 minuutin kuluessa aerosolin antamisesta. Sellaiset lääkeaineen avulla käsitellyt marsut, joissa ei esiintynyt merkkejä histamiinin aiheuttamista hengitysvaikeuksista näiden kolmen ensimmäisen minuutin kuluessa, katsottiin suojatuiksi .

K oetuIokse t

Ko:tulokset on esite "tv ν’α olovi oa taulukossa 3.

Il 7 3 6 6 6 : i •oi li fn ! | & m ! _ ; o r; j Ai ’ ro n

o : , " \ l I

m ' rj 3 2 2 2 o · 3 ; " ta g ^ 2 -h <*° d g , ._ λ: x S ^

-U O -H

2 LO (0 ϋ C ! 2 a

a: j o: :(C

- I

A o S O i

CU , 2 X LO , I

a; ^ ό 2 li

•H w I

S ! ΐ :c Γ. I ! % ! 'rn 'ii 'z w j » ^ c : c' = 3 \ I O 04 d ! o 2 2 2 rc i G :d G c Ä ; C Π Ή !

A < O g I

d I I

2 !

-H

1-1 ‘ C

2 ! c m| > ; 1 J * I. -3 7i 2 A i : 2 2 i

%\ 5 «! s 72 ° = V

2 2 a i ; ^ g z S i 3 ; j 2 > / \ ζ g ! 1 cn I ·— ro ' h

2 c I ro i CC KE

^ ^ — j ! K U U

- r : ro I ; ω ! K : :

K ΐ j 2 j I

U £ ! 2 '1 d g i ^ ,l

^ 2 1 7 I

27' ^ ! ; > g ; g j ί d m I ν' j ’o S kk ; ! d 2 o - u j ! m : Il .

S d i a I O = u -S .x ! 5 o I M I ; » c 7 7 Ka / \

•H * ^ / Vh sT aT

S 7 2¾ α K K ! K u o O d j i -u ! en | 3 ί i

_< M

58 7 3 6 6 6

Taulukosta 2 voidaan todeta, että koeyhdiste I oli molaa-rrsuuden perusteo__a laskettuna vähemmän tehokas kuin terbuta„ian:_ suojaamaan koe-eläimiä histamiinin aiheuttamalta keuhkoputkien spasmalta.

C. Koeyhdisteiden vaikutus erotettuihin sydänpreparaattei-hin_

Cl. In vitro koe käytettäessä erotettuja marsun sydänkorvak-keita_

Koemenetelmä

Kokeessa käytettiin urospuolisia marsuja lajia Dunkin-Hartley (40C-500 g) . Veren pois laskemisen ja sydämen poistamisen jälkeen sydär.korvakkeista poistettiin kammio-osa ja ne upotettiin garbogeenin avulla ilmastoituun Krebs'in liuokseen lämpötilassa 3/°. Spontaanisesti sykkivän preparaatin lyöntinopeus ja voima tutkittiin Grass-laitteella FT03. Käy-rästössä (Grass 7D) isometrisestä muuntajasta tulevat signaalit johdettiin laskulaitteeseen tahdistuslaitteesta ja tako-graafin kautta nopeuden mittaamiseksi.

Esteraasi-inhibiittoria, eseriiniä, lisättiin väkevyydessä 1*10 ' moolia/1 organismin kylpyyn ennen kokeiltavien lääkeaineiden lisäämistä. Tutkittiin koeyhdisteiden oninaisak-tiivisuus syaänpreparaattiin nähden, so. niiden vaikutus lyöntinopeuteen (kronotrooppinen vaikutus) ja niiden vaikutus svkinr.än voimakkuuteen (inotrocppinen vaikutus) ja niiden mahdollinen vaikutus yhdessä terbutaliinin kanssa.

Koetulokset

Koetulokset on esitetty alla olevassa taulukossa 4.

il 59 Ί b 6 6 6 ?Ι ί

So" I ° > X p ^ o C 0 3 *-* y. c x 4-> C O -H o •H C S-4 (0 >

•Η ·Η X > U

Φ X c3

♦ιΗ -H

CM P 4J

i g? I

|>o-- > -- C ! Μ ' O O I—' ! o ; p p o y ; α; -h d ί

c: ί I O

-H : p· o P P j O

S : Γ ?, p ~ c P M -P pc i 4-4 ( ·(-, O -r-i 1 O · —1 P i si

r, ! I

^ i

:<C

-P 5 ω ·" o 'Tig rH ^ ! :3 10 3

(*} 1 rH ' -Pi—I I

£1 o = y 3! ω ί I -2 5 z

Xi| c I · ; ^ / \ p p 1 ^ ί -rJ o / \

Pip: '— > m'ro

Hi U j ro (N ' EE EE

(0 EE K EE U U

£ H.

n V

P S

P i Z i 3, >

> ! V

r 1 e ee £ ; °-9 j ; 1 I ! h ! ο = ύ

H H (U l\ d Z

s ^ Λ^\ y \n >1 0 -H _ ' , J0 0°

nj τι O O 1—I D5 £C

o or ^ csj^tc UU

« ! h >, « .

o j

4J I

P 1 r'

- . '.\ ! H

73666 s o

Taulukosta 4 voidaan todeta, että koeyhdisteellä I ei ollut kronourcoooisua eikä inotrooppista vaikutusta.

Tutkittiin myös yhdisteen I mahdollinen vahvistava tai heikentävä vaikutus terbutaliinin kronotrooppiseer. ja ino-trooppiseen vaikutukseen lisäämällä kokeiltava yhdiste preparaatin kylpyyn samassa väkevyydessä kuin terbutaliiniä. Koeyhdisteellä I ei ollut vahvistavaa eikä heikentävää vaikutusta terbutaliinin aikaansaamaan kronotrooppiseen ja inotrooppiseen vaikutukseen.

C2. In vivo koe yhcisteiden vaikutuksesta koirien sydämen lyöntinopeutsen Koemenetelmä

Kokeessa käytettiin jatkuvasti viittä koiraa {Beagle O’ , --3-I8 kg) . Kutakin koiraa käytettiin enintään kerran viikossa. Eläimille ei annettu ravintoa koetta edeltävänä yönä (vettä ad libitum). Koeyhdiste liuotettiin tai suspen-doitiin 8 ml:aan tislattua vettä ja annettiin suun takaosaan käyttäen ruiskua ja lyhyttä putkea. Tätä oraalista annostusta seurasi 8 ml suuruisella vesimäärällä tapahtuva huuhtelu.

Veri otettiin talteen etujalkojen pääverisuonista evakuoitujen putkien avulla. Lisättiin esteraasi-inhibiittoriksi di-isopropyylifluorifosfaattia (DFP), näytteet sentrifugoi- _ o tim ; + 5 ) ja terbv.r.ali inin määrä plasmassa määrättiin massa-fragmenrograarisen analyys imene te imän avulla. Terbutaliinin seerumitaso osoittaa koeyhdisteiden spasraolyyttisen vaiku-tusasteen keuhkoputkiin.

Annosteltavien kokeiltavien aineiden määrät valittiin siten, että terbutaliinin määrä annosteltuna per se vastaa niinä määriä seerumissa, jotka on todettu tehokkaiksi potilaissa kliinisen käytön aikana, so. sellainen terbutaliinimäärä, joka on vähintään 2 ng/ml seerumia 6-8 tunnin ajan. Keksinnön mukaisten kokeiltavien aineiden annokset valittiin siten,

II

δ1 73666 että aikaansaadut terbutaiiinimäärät seerumissa vastasivat: suunne.. _een mitä määriä seerumissa, jotka aikaansaatiin annosteltaessa terbutaliinia per se.

Sydämen j.yöntinopeus määrättiin stetoskoopilla (kolmen määräyksen keskiarvo 5 minuutin kuluessa) ennen lääkkeen annostelua ja ennen jokaisen verinäytteen ottamista.

Koetulos

Kokeiltujen yhdisteiden suhteellinen vaikutus koe-eläimien sydämen lyöntinopeuteen esitettiin käyrästössä sydämen lyön-tinopeuden kasvuna mitattuna terbutaliinin määrätyissä see-rumiväkevyyksissä verrattuna logaritmisesti terbutaliinin väkevyyteen seerumissa. Ainoastaan arvoja, jotka saatiin ennen sydämen lyöntinopeuden maksimikasvua, merkittiin muistiin. Tämä menetelmä aikaansaa käyrän, jonka muodostaa pääasiallisesti suora viiva. Kun tällainen viiva piirretään kullekin kokeillulle yhdisteelle, voidaan sen kaltevuudesta nähdä missä suhteessa sydämen lyöntinopeus on koeyhdisteen väkevyyteen seerumissa.

Tässä kokeessa viivan kaltevuus ja suhdekerroin tutkittiin vertailuyhdisteen terbutaliinin ja koeyhdisteen n:o I suhteen. Tulokset on esitetty taulukossa 5.

6 2 7 3 6 6 6 s ii

- : i , O

-> 3 ' * p

*7 h , G

I -H 00 tj· 0) O co r\i 'G M LO ro ,G G σ\ 3d) -

to X CO

! £ ; i I . ! ,_« i S . ! , - ! Ή V) *d '

! C !T! “* O

Ί- 3 S} tC 2 2 ry h

a :> > :: a O

— i 7 6-- Ή A Ή ^

e : 'J ^ Ξ ·Η y? G > - '-iI O

C 1 ' - Ok r- "> 0 *' I

•O1 : rj e o? e > G ,ϋ O ; H j >i-rH g G O g t; O ! 1 10^Λ;>ΟΟ>^ O 1 :¾

'G I

3 3 B j -1 ~ ; 7 $ & I ? ? ; -. o o o v > -h ro C: C; . ,-i C G \ ! o rxt’ —! f e e h tp - o

O I O

Z- I —II 1

Hl 0 I !

«I * i i ! L , I

^ 53 : g 3 3 o = u A ^ i CN i f, . — OS ; x / \ ^ H ; oo \ ro r: ; 5 : 5 5

6 , ; I

X \ e ; £ ; 3 : A ‘ A - i !

3 S 5-0 ! J

Hi * j >1 ; G /i^N j 0=0

O ! -W o J jl I T

o < -H ,J | \ Z

il ΑΛ.. / \ o £ e? O ; Γ-. ro ro « A A Ä K S δ j 1) ! 0 O 1 63 73666

Taulukosta 5 voidaan todeta, että koeyhdiste I aikaansaa suhteellisesti paljon alhaisemman sydämen lyöntinopeuden kasvun kuin vertailuyhdiste terbutaliini.

Farmakologisissa kokeissa saatujen tulosten arviointi Ensiksikin on huomattava, että keksinnön mukaiset yhdisteet hydrolysoituvat seerumissa ja kehon nesteissä muodostaen terbutaliini-yhdistettä, joka aikaansaa keuhkoputkia laajentavan vaikutuksen. Tällaisen hydrolyysin tapahtuminen on epäsuorasti ilmeistä esitetyistä farmakologisista kokeista, joissa terbutaliinin määrä seerumissa on mitattu.

Kokeesta A ilmenee, että keksinnön mukainen yhdiste I aikaansaa kliinisesti käyttökelpoisen terbutaliinimäärän seerumissa (2 ng/ml seerumia tai suuremman) sellaisen ajan, joka on vähintään 2 kertaa niin pitkä kuin terbutaliinin aikaansaaman vaikutuksen aika vastaavalla seerumitasolla (16 tuntia tai enemmän 8 tuntiin verrattuna).

Kokeessa Bl (keuhkoputkia laajentava vaikutus in vitro eristetyssä marsun henkitorvessa) on osoitettu, että koeyh-disteellä I ei ollut keuhkoputkia laajentavaa ominaisvai-kutusta.

Koeyhdisteen I vahvistavaa tai estävää aktiivisuutta terbutaliinin keuhkoputkia laajentavaan vaikutukseen ei voitu todeta .

Koe B2 osoittaa keuhkoputkiin kohdistuvan koeyhdisteen I spasmolyyttisen vaikutuksen marsuilla suoritetussa in vivo kokeessa. Koeyhdisteiden spasmolyyttinen aktiivisuus keuhkoputkiin nähden oraalista annostelua käytettäessä oli molaa-risuuden perusteella laskettuna noin viisi kertaa pienempi kuin vertailuyhdiste terbutaliinin vastaava aktiivisuus.

Kokeessa Cl on osoitettu, että in vitro kokeessa keksinnön mukaisella yhdisteellä ei per se ole inotrooppista tai r, £ 7 3 6 6 6

Kronotrocppis-a vaakutusta erotettuun marsun sydänprepa-taeututn.. E^tsraasi-inhibiittoria lisättiin sen seikan varmisuamtsp.<si , että mitattiin koeyhdisteiden oninaisvaiku--us ex.zä nydrolyvsiuuotteen terbutaliinin vaikutusta.

Koe C2 osoittaa, että in vivo kokeessa koirissa keksinnön mukaisella kceyhdisteellä I on huomattavasti alhaisempi stimuloiva vaikutus sydämen lyöntinopeuteen terbutaliinin sydämen lyöntinopeutta stimuloivaan vaikutukseen verrattuna.

Yhteenvetona voidaan todeta, että keksinnön mukaiset yhdisteet ovat aineita, joilla on spasmolyyttinen vaikutus keuhkoputkiin ja huomattavan pitkä vaikutuksen kestoaika, ja niillä on lisäksi o Lenemot vaikutus sydämeen terbutaliinin vaikutukseen verrattuna.

Pitkä aktiivisuuden kestoaika mitattuna sinä aikana, jonka kuluessa hydrolyysituotteen, terbutaliinin, määrä seerumissa on vähintään 2 ng/ml tai suurempi, merkitsee sitä, että keksinnön mukaiset yhdisteet mahdollistavat niiden kertojen lukumäärän Diener.tämiser., jotka astmapotilaiden on vuorokauden kuluessa nautittava iääker-ään. Erikoisesti noin 16 tunnin tai pidemmän terapeuttisen aktiivisuuden kestoaika mahdollistaa potilaiden suojaamisen tehokkaasti ja pienemmin sivuvaikutuksin normaalien nukkumisjaksojen aikana käyttäen yhtä a-noata aktiivisen uineen annosta.

Claims (13)

1. 7 3 6 6 6 65 '. Analogiamenetelmä terapeuttisesti aktiivisten yhdisteiden valmistamiseksi, joilla on kaava R ‘ 0 -\ 0H 0 Λ—ch-ch2-nh-r i r2o ja niiden terapeuttisesti hyväksyttävien suolojen valmistamiseksi, jossa kaavassa R on -C(CH0}0,
2. 5 J CM /CH2\ \3^CH2\ -CH CH» tai -C CH \ch2/
3. 1. R on H tai ryhmä R , ja 2 R on ryhmä, ]clla on kaava R\ o Il N-C- T. jossa R~ on 1-3 hiiliatomia sisältävä alkyyliryhmä ja R* on H tai 1-3 hiiliatomia sisältävä alkyyliryhmä, tunnettu siitä, että n) pelkistetään yhdiste, jolla on kaava /m R^O -V o // \\ " (' x)— c-ch9-n-r >=/ i« R 0 2 9 jossa R ja R tarkoittavat samaa kuin edellä, R tarkoittaa 19 6 samaa kuin R tai R on hydroksisuojaryhmä ja R on vety tai N-suojaryhmä, jonka jälkeen, mikäli tarpeellista, jäljelle jääneet suojaryhi.ät korvataan vedyllä. 1) 7 3 6 6 6i· o', saatetaan vr diets , "oil?, or. kaava r2o ^ reacciraan yhdisteen kanssa, jolla on kaava KN - R RC’ sellaisen yhdisteen muodostamiseksi, jolla on kaava Q TD r\ \_=/ c‘ ~" ‘ v6 R2^ R jonka jälkeen, ir.ikäli tarpeellista, suojaryhmät korvataan 9 2 ~ 6 vedyllä, joissa kaavoissa R, R . R ja R tarkoittavat sanaa kuin menetelmä s s ä a) , ja X or halogeeni tai funktionaalisesta ekvivatenttinen ryi.rl. joka kykenee reagoimaan amiinin kanssa, c) saatetaan yhdiste, jolla on kaava a • V—— . - ό R ’ O reagoimaan yhdisteen kanssa, jolla on kaava HN - R f f R° sellaisen yhdisteen ruodostaniseksi, jolla on kaava 67 Rs 7 3 6 6 6 N—, CH (f \~~ CrT-CH„-N - R W " !6 P.~0 ^ R jonka jälkeen, mikäli tarpeellista, suojaryhmät korvataan 9 2 6 vedyllä, joissa kaavoissa R, R , R ja R tarkoittavat samaa kuin menetelmässä a), tai d) pelkistetään yhdiste, jolla on kaava R9C \-S. 0 y--C-CH=N-R r2o jonka jälkeen, mikäli tarpeellista, suojaryhmä korvataan 9 2 vedyllä, jossa Kaavassa R, R ja R tarkoittavat samaa kuin menetelmässä a), jonka jälkeen haluttaessa täten saatu kaavan I mukainen yhdiste hajotetaan optisiin antipodeihinsa ja/tai muutetaan terapeuttisesti hyväksyttäväksi suolaksi.
4. 2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnet-t u siitä, että kaavan I mukainen yhdiste tai sen farmaseuttisesti hyväksyttävä suola valmistetaan oleellisesti puhtaan optisen isomeerin muodossa.
5. 5. Pa -.ent ci matimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnet- t u siitä, että valmistetaan sellainen kaavan I mukainen yhdiste, jossa R1 ja R ovat molemmat Il N-C- r4/ 3 . 4 , . jossa R ja R tarkoittavat samaa kuin patenttivaatimuksessa tai sen farmaseuttisesti hyväksyttävä suola. 5 8 7 3 6 6 6 /;. Paten tt ivaa t ir.uk s an 1 muka inen menetelmä , tunnet- t u niitä, että valmistetaan sellainen kaavan I mukainen yhcisve. jossa R1 on H tai sen farmaseuttisesti hyväksyttävä S U. C 8 ri
6. 5. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnet- t u siitä, että valmistetaan sellainen kaavan I mukainen 3 4 yhdiste, jossa R ja R ovat CH^- tai CH^CH^- tai sen farmaseuttisesti hyväksyttävä suola.
7. 6. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnet-t u siitä, että valmistetaan sellainen kaavan I mukainen yhdiste, jossa R on -C',CH^) ^ tai sen farmaseuttisesti hyväksyt eävä suola.
8. 7. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnet -t u siitä, etua valmistetaan yhdiste, jolla on kaava CH 0 •J N--- Il N-C-0 / \ OH CH CH /-\ J 3 (f Λ— CH-CH,-NH-C-CH CH _ \=/ ‘ ’ 3 3\ CH - N-C-0 J / CH ' 0 nai sen farmaseuttisesti hyväksyttävä suola. e . Pc·:tenttivää timuksen Ί mukainen menetelmä tunnet-t u siitä, että valmistetaan yhdiste, jolla on kaava C- CT-t n 3 0 N-C-0 OH CH3 < y- CH-CH2-NH-C-CH3 CH3CK2\ / CH N-C-0 0 11 ^ „c - .m q — -pv-n-,-uς ·, r i- i-m v ‘ ‘ V n-,y ‘3 " "' \r'~\ j", \O x Γ . I! 7 3 6 6 6
9. 9. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnet-t u siitä, entä valmistetaan yhdiste, jolla on kaava \ CH /-\ OK 3 //Αν /— CH-CH.-NH-C-CH- ck \ —/ 2 ' 3 N-C-0 ^ CH3 ch3/ S tai sen farmaseuttisesti hyväksyttävä suola.
10. 10. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnet-t u siitä, että valmistetaan yhdiste, jolla on kaava CK3\ °, ^ CFA ,V\ ?H ^CH2\ r Vch-ch2-nk-ch ch2 CH3\ \=J ^ CH ^ N-C-0 c»A ° tai sen f farmaseuttisesti hyväksyttävä suola.
11. 11. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnet-t u siitä, että valmistetaan yhdiste, jolla on kaava CH3 0 N-C-0 CV V—X OK CH ^ A V- CK-CH -NH-C CH CK \r=_/ ^ CH ^ 3 \ / 2 N-C-0 CFV O O tai sen farmaseuttisesti hyväksyttävä suola. 70 73666
12. 12. Välituotteena käytettävä asetofenonijohdannainen, jolla on kaava 9 * _ o V Λ— C-CH--N - R 2 >=* R O jossa R on -CiCH^)^» CH.. /CH2\ \ /-CH2\ -CH CH„ tai -C CH- \ CHj/ 9 2 R on H, bentsyyliryhmä tai ryhmä R , on ryhmä, jolla on kaava R\ o ^ n N-C- R4^ 3 jossa R on 1-3 hiiliatomia sisältävä alkyyli ja r"1 on H tai 1-3 hiiliatomia sisältävä alkyyli, ja R° on vety tai bentsyyliryhmä.
13. 13. Välituotteena käytettävä asetofenonijohdannainen, jolla on kaava o R"0 N—. o // \\— C-CH=N-R R2CT jossa R on -CiCH^i^r CH- ^CH2 \ \ ^CH2 \ -CH CH- tai -C CH- \ch2^ \ c„2^ II 71 7 3 6 6 6 9 2 3. on II, beacsyyl iryhmä t.ai ryhmä K ja 2 on ryhmä, jolla on kaava j 0 N-ci- jossa R'^ on 1-3 hiiliatomia sisältävä alkyyli ja 4 R on li tai 1-3 hiiliatomia sisältävä alkyyli. Patent!rov