FI70223C - Foerfarande foer framstaellning av vindesinmonosulfat - Google Patents

Description

ΓΜ K U U L U TU SJ U L K A I S U π r\ 0 0 7 JjTjg l ] (11> UTLÄGGNINGSSKRIFT fVZZö p-te: t r ? ’ ·*· 1 ·: -, 15 50 Ί ΟΠ0 (51) Kv.lkO/Int.CI.4 C 07 O 519/04 SUOMI —FINLAND (21) Patenttihakemus — Patentansökning 793065 (22) Hakemispäivä — Ansöknlngsdag 03.10.79 (23) Alkupäivä — Giltighetsdag 03.10.79 (41) Tullut julkiseksi — Blivit offentlig 1 1.04 .80

Patentti- ja rekisterihallitus Qi

. /44) Nahtavaksipanon ja kuul.julkaisun pvm.— 28.02.OD

Patent- och registerstyrelsen Ansökan utlagd och utl.skriften publicerad (32)(33)(31) Pyydetty etuoikeus — Begärd prioritet 10.10.78 USA(US) 949595 (71) Eli Lilly and Company, 307 East McCarty Street, Indianapolis,

Indiana 46206, USA(US) (72) Stanislaw Roiski, Indianapolis, Indiana, USA(US) (74) Oy Koister Ab (54) Menetelmä v i ndes i i n irnonosu 1 faa t i n valmistamiseksi -Förfarande för framstä11 ning av vindesinmonosu1fat

Keksinnön kohteena on uusi menetelmä vindesiinimono-sulfaatin valmistamiseksi.

Vindesiini on esitetty belgialaisessa patentissa n:o 813 168 (Cullinan ja Gerzon; myönnetty 2. lokakuuta 1974) ja sille on annettu siinä nimi 4-desasetyyli-VLB-C-3-karboksiami-di.

Vindesiiniä voidaan kutsua myös nimellä 4-desasetyyli- 4 3-deskarbometoksi-VLB-3-karboksiamidi tai 23-amino-0 -des-asetyyli-23-demetoksivinkaleukoblastiini. Vindesiinin sulfaat-tisuola on myös erikseen esitetty belgialaisessa patentissa n:o 813 168.

Vindesiinillä on seuraava rakenne: 70223 2

*y\T

11 # a ./v^ V9'v/

\l\ S i9' I

r ,·. n C-0-CHa

1 . II

H O a I · I 9/\ I 1 Ct--N ·? \X'"[ l·· l· f7 - -CHa-CH3 OLJ ~ I 1 6 H 2 4

CHcs-O—·. · · 4i— OH

" I

CH3 c-nh ii 2 (I) 0

Vindesiini on osoittanut eläimillä tehdyissä kasvainten kudossiirroissa aktiivisuutta, joka lähenee vinkristiinin tehoa, vaikka siitä potentiaalisesti puuttuu eräitä neutrologi-sia sivuvaikutuksia, joita liittyy vinkristiinin kliiniseen käyttöön. Vindesiinillä suoritetaan nykyisin maailmanlaajuisia kliinisiä tutkimuksia ja se on havaittu käyttökelpoiseksi määrättyjen leukemioiden, imukudoskasvaimien ja eräiden keuhko-syöpälajien varhaistesteissä.

Vinblastiinia ja vinkristiinia, kaksi läheistä vinka-alkaloidia, joita markkinoidaan nykyisin syöväntutkimusainei-na, valmistetaan sulfaattisuoloina käytettäviksi suonensisäisesti annosteltuina potilaille, jotka sairastavat erilaisia kasvaintauteja. On kuitenkin havaittu, että vindesiinisulfaat-ti valmistettuna yksinkertaisesti sekoittamalla vindesiini-emäksen liuos eri liuottimissa 2 ekvivalentin kanssa laimeaa rikkihappoa ja haihduttamalla sitten kuiviin on sähköstaattis-

II

3 70223 ta, joten sitä on vaikea käsitellä, ja sen varastointikesto on epätyydyttävä.

Keksinnön mukaisella menetelmällä voidaan valmistaa vindesiinisulfaattia, jolla on hyvä varastointikesto ja jota on helppo käsitellä.

Keksinnön mukaiselle menetelmälle vindesiinimonosulfaa-tin valmistamiseksi on tunnusomaista, että oleellisesti puhdasta vindesiiniemästä liuotetaan asetonitriiliin tai asetoniin noin 1 % pitoisuuteen ja sitten lisätään hitaasti ekvimolaari-nen määrä rikkihapon vesiliuosta samalla voimakkaasti sekoittaen. Rikkihapon vesiliuos on edullisesti 1 normaalista ja sitä lisätään yksi mooli, jolloin lisäysnopeus on sellainen, että minimoidaan vindesiinidisulfaatin muodostuminen tuotteen saamiseksi, joka on oleellisesti puhdasta vindesiinimonosulfaat-tia.

Lisäysnopeus ja sekoitusvoimakkuus tulevat kriittisiksi vindesiiniemäksen neutraloitumisen lähestyessä loppuaan.

Edullisessa suoritusmuodossa vindesiinimonosulfaatti-suolan valmistus suoritetaan kahdessa vaiheessa. Tälle suoritusmuodolle on tunnusomaista, että vindesiiniemästä liuotetaan asetonitriiliin tai asetoniin noin 1 % pitoisuuteen ja sitten lisätään sekoittaen yksi ekvivalentti rikkihapon vesiliuosta niin, että muodostuu vindesiinihemisulfaattia ja sitten lisätään sekoittaen toinen ekvivalentti rikkihapon vesiliuosta vindesiinihemisulfaatin muuttamiseksi vindesiinimonosulfaatik-si sellaisella nopeudella, että vindesiinidisulfaatin muodostuminen minimoituu ja saadaan tuotetta, joka on oleellisesti puhdasta vindesiinimonosulfaattia dihydraattina.

Tällöin ensin yksi ekvivalentti rikkihapon IN vesiliuosta lisätään hitaasti (tipoittain samalla sekoittaen) vindesii-nin 1-prosenttiseen liuokseen esimerkiksi asetonitriilissä.

Tämän lisäyksen päätyttyä saatua suspensiota sekoitetaan noin puoli tuntia, minkä jälkeen suoritetaan hitaasti sekoittaen rikkihapon IN vesiliuoksen toisen ekvivalentin lisäys. Sekoittamista jatketaan sitten vielä puoli tuntia, minkä jälkeen saostunut vindesiinisulfaatti erotetaan suodattamalla. Suodos-kakku pestään samalla orgaanisella liuottimena, jota käytet- 4 70223 tiin vindesiiniemäksen liuottamiseen, ja lopuksi kuivataan vakiopainoon. Sulfaatin saanto emäksestä on 94 - 96 %.

Rikkihapon IN vesiliuos lisätään vindesiinin 1-prosent-tiseen liuokseen sellaisella nopeudella, että rikkihapon li-säämisnopeus vindesiiniliuokseen yhdessä sekoitusnopeuden tai sekoitusvoimakkuuden kanssa estävät vindesiinidisulfaatin muodostumisen. Noin 1 ml/min olevan nopeuden on havaittu olevan tyydyttävän, erikoisesti neutralointitapahtuman lähetessä loppuaan. Lisäyksessä käytetään edullisesti mittapipettiä.

Edellä esitettyä menetelmää suoritettaessa päätuote, joka muodostuu vindesiiniemäksen ja rikkihapon ensimmäisen ekvivalentin välisessä reaktiossa, on hemisulfaatti (2 moolia vindesiiniä yhtä moolia kohti rikkihappoa). Toinen ekvivalentti rikkihappoa, joka lisätään samalla nopeudella, muuttaa he-misulfaatin monosulfaatiksi (yksi mooli vindesiiniä yhtä moolia kohti rikkihappoa). Jos lisäys on liian nopea, erikoisesti neutralointivaiheen lopussa, tai jos käytetään ylimäärin rikkihappoa, muodostuu disulfaattia (yksi mooli vindesiiniä kahta moolia kohti rikkihappoa). Jos vindesiiniin lisättävän rikkihapon määrä lasketaan kahdeksi ekvivalentiksi laskettuna vindesiinin painosta 97-prosenttisen puhtausasteen mukaan (puhdas alkaloidi sisältäen liuotinta jne), mahdollinen di-sulfaattiin sitoutunut rikkihappo jättää, välttämättä, hieman vindesiiniä jäljelle hemisulfaattina, koska rikkihapon määrä on riittämätön monosulfaatin muodostamiseen koko vindesiini-määrästä. Hemisulfaatti on epästabiilimpi kuin vindesiinimono-sulfaatti. Esimerkiksi 25 °C:ssa yhden kuukauden kuluttua on vindesiinihemisulfaatilla jäljellä vain 85,2 % alkuperäisestä tehostaan, kun taas vindesiinimonosulfaatin tehosta on jäljellä 97,4 % alkuperäisestä tehostaan. Täten tämän keksinnön mukaisen hitaan lisäysmenettelyn avulla vältytään disulfaatin muodostumiselta ja hemisulfaatin läsnäololta tuotteessa ja saadaan tyydyttävän stabiiliuden omaavaa vindesiinimonosulfaat-tia, jota on helppo käsitellä valmistettaessa farmaseuttisia valmisteita. Näin saadun vindesiinimonosulfaatin fysikaaliset ominaisuudet ovat myös sopivia käytettäväksi analyyttisenä standardina.

I! 5 70223

Kun vindesiiniemästä neutraloidaan edellä esitetyllä tavalla IN rikkihapon vesiliuoksella, on titrauskäyrällä käännepiste pH-arvolla 6,5, mikä vastaa vindesiinihemisulfaatin muodostumista. IN rikkihapon toisen ekvivalentin lisäys aiheuttaa ilmeisen pH-arvon laskun liuoksessa alueelle 4,5 - 5,0.

Vaikkakin on mahdollista seurata edellä esitettyä reaktiota pH-mittarin avulla, on käynyt ilmi, että päätepiste vaihtelee (4,5 - 5,0). On suositeltavaa, että lisättävän rikkihapon määrä lasketaan läsnäolevan vindesiiniemäksen suuri-painenestekromatografimäärityksen (HPLC-määrityksen) avulla turvautumatta päätepisteen määräämiseen. On erittäin tärkeää tämän keksinnön mukaisen menetelmän avulla valmistetun vindesii-nimonosulfaatin säilyvyydelle, että käytetään erittäin puhdasta vindesiiniemästä.

Rikkihapon lisääminen ylimäärin aiheuttaa ilmeisen pH-arvon alenemisen edelleen monosulfaatin muuttuessa disulfaa-tiksi. Disulfaatin läsnäolo monosulfaattisaannoissa, liuotettaessa (10 mg/ml) veteen, aikaansaa happamemman pH-arvon, kuin puhdas vindesiinimonosulfaatti aiheuttaisi (pH = 4,5). Liuotettaessa veteen (10 mg/ml) vindesiinidisulfaattia pH-arvoksi saadaan 2,0. Kiinteän sulfaatin mikroanalyysi osoittaa rikin prosentuaalisen osuuden olevan suuremman kuin 3,76 %, mikä on laskettu määrä vindesiinimonosulfaatille.

Edellä esitetyn menettelyn avulla saatu vindesiini-sulfaatti on hydrautunut ja se sisältää 4 - 5 % vettä (noin 2 moolia) Karl Fisher-määrityksen mukaan. Täten vindesiini-sulfaatti sisältää molekyyliä kohti vindesiiniä 1 molekyylin rikkihappoa ja 2 molekyyliä vettä.

Keksinnön mukaisessa menetelmässä on asetonitriili edullinen liuotin vindesiiniemäksen liuottamiseen. Liuottimena voidaan käyttää myös asetonia, mutta asetonitriili on suositeltava, koska tässä liuottimessa valmistetun vindesiinimo-nosulfaatin säilyvyys on parempi. IN rikkihapon ja vindesiinin 1-prosenttisen asetonitriililiuoksen (tai asetoniliuoksen) käyttö on esitetty, koska näiden pitoisuuksien on havaittu olevan edullisimpien. Kuten alan ammatti-ihmiset havaitsevat, myös edellä mainittuja pitoisuuksia sopivasti muuttamalla voi- 6 70223 daan valmistaa tyydyttävät ominaisuudet omaavaa vindesiini-monosulfaattia.

Keksintöä esitellään edelleen seuraavan kuvaavan esimerkin avulla.

Esimerkki

Valmistetaan liuos 32,84 grammasta vindesiiniemästä ja 3284 millilitrasta asetonitriiliä. Siihen lisätään sekoittaen yksi ekvivalentti IN rikkihapon vesiliuosta nopeudella noin 1 ml/min (yksi gramma vapaata vindesiiniemästä, jonka puhtausaste on 97 %, vaatii 1,25 millilitraa rikkihapon 1,0N vesiliuosta) . Kun ensimmäinen ekvivalentti rikkihappoa on lisätty, sekoitetaan saatua suspensiota huoneen lämpötilassa 20 -30 minuuttia, minkä ajan kuluttua lisätään toinen ekvivalentti rikkihapon IN vesiliuosta sekoittaen samalla lisäysnopeu-della. Rikkihapon toisen ekvivalentin lisäyksen aikana hemi-sulfaatti, joka on muodostunut lisättäessä rikkihapon ensimmäinen ekvivalentti, muuttuu vindesiinimonosulfaatiksi. Rikkihapon toisen ekvivalentin lisäämisen jälkeen sekoitetaan muodostunutta suspensiota vielä 30 minuuttia huoneen lämpötilassa. Näin valmistettu vindesiinisulfaatti erotetaan suodattamalla ja suodoskakkua pestään 100 millilitralla asetonitriiliä. Sakka kuivataan tyhjössä korkeintaan 35 °C:een lämpötilassa vakiopainoon; saanto 34,8 - 35,6 g (94 - 96 %).

Edellä esitetyssä esimerkissä laimean rikkihapon li-säysnopeus vindesiiniemäkseen tai vindesiinihemisulfaatti-liuokseen oli 1 ml/min. Pienemmät lisäysnopeudet antavat oleellisesti samat tulokset. Suurempia lisäysnopeuksia voidaan käyttää edellyttäen, että sekoitus on riittävä estämään di-sulfaatin muodostuminen. Laimean rikkihapon vesiliuoksen absoluuttinen lisäysnopeus ei ole tärkeä, vaan lisäys sopivalla nopeudella yhdessä sopivan sekoituksen kanssa niin, että minimoidaan disulfaatin muodostuminen, erikoisesti neutraloin-tivaiheen lopussa.

Edellä esitetty menettely voidaan suorittaa kahdessa vaiheessa, so. hemisulfaatti, joka on hyvin tunnettu yhdiste, voidaan eristää, kuivata ja suspendoida sitten uudestaan orgaaniseen liuottimeen, johon suspensioon sitten lisätään toinen rikkihapon ekvivalenttimäärä.

Il

Claims (4)

70223 7

1. Menetelmä vindesiinimonosulfaatin valmistamiseksi, tunnettu siitä, että oleellisesti puhdasta vindesii-niemästä liuotetaan asetonitriiliin tai asetoniin noin 1 % pitoisuuteen ja sitten lisätään hitaasti ekvimolaarinen määrä rikkihapon vesiliuosta samalla voimakkaasti sekoittaen.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että liuotin on asetonitriili.

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että rikkihapon vesiliuos lisätään nopeudella 1 ml/min tai hitaammin.

4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että vindesiiniemästä liuotetaan asetonitriiliin tai asetoniin noin 1 % pitoisuuteen ja sitten lisätään sekoittaen yksi ekvivalentti rikkihapon vesiliuosta niin, että muodostuu vindesiinihemisulfaattia ja sitten lisätään sekoittaen toinen ekvivalentti rikkihapon vesiliuosta vindesiinihemisulfaatin muuttamiseksi vindesiinimonosulfaatik-si sellaisella nopeudella, että vindesiinidisulfaatin muodostuminen minimoituu ja saadaan tuotetta, joka on oleellisesti puhdasta vindesiinimonosulfaattia dihydraattina.