FI66724B - Foerfarande foer framstaellning av vaofflor - Google Patents

Description

R3F^1 M kuulutus,uuca.su 6 6724

jmlg L J ' ' UTLÄCCNINCSSIUUFT

^(51) K*jJ/taLCL3 A 21 D 13/08 SUOMI-FINLAND (M) 800238 (21) — An.B>mlnp<t 28.01.80 (23) ΑΗαιρβΜ—GHtlglMC*4ag 28.01.80 (41) TeNw frftlufctt—Whr* offudlg 21.01.81 patentti- ja rakbtarlliaillttM -Γ|1| ilnip ι ι μ kMi>RniMa μ____

Patents ech rtlrtarstyral—n ' 1 AiwMcm ml^dod>UZjtoiSi^Aliewerf 31.08.84 (32)(33)(31) Pyy*«tr 1 pnortw» 20.07-79

Saksan LiIttotasavalta-Förbundsrepubliken Tyskland(DE) P 2929496.0 (71) Ferrero oHG, Rheinstrasse, 3570 Stadtallendorf, Saksan Liittotasa-valta-Förbundsrepubliken Tyskland(DE) (72) Guiseppe Negro, Stadtallendorf, Saksan Liittotasavalta-Förbundsrepub-1iken Tyskland(DE) (74) Oy Kolster Ab (54) Menetelmä vohveleiden valmistamiseksi - Förfarande for framstaiIning av väfflor

Keksintö koskee menetelmää sileän ja tiiviin ulkopinnan omaa-vien vohvelien valmistamiseksi, joilla on solumainen sisärakenne ja tietty murtolujuus.

Vohveleita käytetään elintarvike- ja nautintoaineteolli-suudessa tukiaineena mitä esilaisimmille ravintoainemassoille. Vohvelien sisältämien ravintoaineiden laadusta riippumatta vaaditaan, että vohvelien tulee olla riittävän stabiileja tai lujia niiden valmistuksen aikana, pakattaessa, pakatussa tilassa ja myös kuluttujän käytössä. Yhtä tärkeä on se vaatimus, että vohveleilla tulee olla hyvät organoleptiset ominaisuudet, erityisesti niiden tulee olla herkullisia ja rapeita ja ulkonäöltään miellyttäviä, mitä tulee väriin ja muotoon.

Vohvelit paistetaan joko niin, että niiden ulkopinta on molemmilta puolilta sileä tai siten, että niillä on vähintään yksi 66724 ruudunmuotoisilla syvennyksillä varustettu ulkopinta. Tällöin valmistajan päätös siitä, valmistetaanko vohvelia, jonka ulkopinta on sileä vaiko vohvelia, jonka ulkopinta on ruudutettu, on riippuvainen paistetun lopputuotteen halutusta paksuudesta. Sileän ulkopinnan omaavat vohvelit voidaan valmistaa ainoastaan suhteellisen ohuiksi. Jos taikinamäärää kohotetaan ja täten myös vohvelin paksuutta, niin silloin ei ole mahdollista poistaa vaadittavaa vesimäärää vohvelien kohdalla lyhyen paistumisajan sisällä, sillä seurauksella, että vohvelit paistuvat ainoastaan ulkopinnoiltaan, mutta eivät ole sisältä täysin paistuneita eivätkä rapeita. Kohotettaessa paistamislämpötilaa on vaarana se, että vohvelit paistuvat tosin läpikotaisin, mutta palavat ulkopinnoiltaan .

Ohuilla vohveleilla on haittapuolena se, että ne ovat helposti murtuvia. Jos halutaan paksuntaa vohveleita, jotta vältettäisiin murtumisriski, niin silloin on tarpeellista suurentaa leivonnaisen ulkopintaa, jotta vesi voitaisiin poistaa. Tämä saavutetaan siten, että vohvelimuotti varustetaan useimmiten neliömäisin syvennyksin. Tällaisilla vohvelimuoteilla paistettujen vohveleiden tällä tavoin saavutettu ulkopinnan suurentaminen varmistaa vohvelitaikinan halutun paistumistavan. Sen lisäksi on lisäetuna, että vohvelin väliseinät tai kyljet saavat aikaan lisästabiilisuutta.

Usein vohvelit päällystetään suklaalla tai muunlaisilla päällystysmassoilla. Ruuduilla tai vahvistusjuovilla varustetuilla vohveleilla on tällöin haittapuolena se, että ne sisältävät syvennyksissä suhteellisen paljon kallista ja kaloripitoista suklaa-päällystysmassaa. Jotta saataisiin ulkoisesti sileä suklaa-ulkopinta, täytyy syvennykset tällöin ensiksi täyttää. Tämä vaikeus jää pois, kun on kysymys sileän ulkopinnan omaavista vohveleista. Sileän ulkopinnan omaavilla tunnetuilla vohveleilla, jotka ovat, kuten edellä ilmoitettiin, valmistustapansa johdosta myös suhteellisen ohuita, on riittämätön murtolujuus ja ne eivät tämän johdosta ole soveltuneet hyvin käytettäväksi itse tukevina stabiileina ja käsittelyvarmoina materiaaleina täytteen vastaanottamista yarten.

Sileän ulkopinnan omaavien vohvelien puutteellinen stabiilisuus voidaan kompensoida osaksi siten, että käytetään hyvin 3 66724 paksuja kerroksia suklaa-päällystysmassaa, jotta kohotettaisiin vohvelin lujuutta. Tämä edellyttää jälleen suurta määrää suklaa-massaa, mikä ei ole toivottavaa kustannus- ja kalorisyistä. Toinen mahdollisuus kohottaa sileän ulkopinnan omaavien täytettyjen vohvelien stabiilisuutta on se, että käytetään useita vohveli-levyjä, jotka on täytteellä liimattu kiinni toisiinsa (sandwich-menetelmä). Tässä tapauksessa tarvitaan tällöin useampia vohveli-levyjä, minkä johdosta makuelämys, joka saadaan pääasiallisesti täytteestä, tulee vähemmän intensiiviseksi.

Täten tarvitaan siis vohveleita, joita käytetään edullisesti täytettyinä vohveleina ja joilla on sileä ulkopinta, jotta mahdollistettaisiin ohuiden suklaa-päällysteiden käyttäminen, ja joilla on silti valmistusta ja edelleenkäsittelyä varten aina kuluttajalle saakka riittävä lujuus, jolloin tätä parempaa lujuutta ei saavuteta useiden, täytemassalla toisiinsa liitettyjen voh-velilevyjen pakollisen käytön johdosta.

Keksinnön tehtävänä on täten kehittää sileän ulkopinnan omaavia vohveleita, joilla on solumainen sisärakenne, tarkoitettu käytettäväksi täytettyinä vohveleina, jotka koostuvat kahdesta tai useammasta vohvelilevystä, ja jotka ovat lujuudeltaan parempia.

Tämä tehtävä täytetään patenttivaatimuksen 1. mukaisesti valmistetulla vohvelilla.

On tunnettua, että paistumisominaisuuksiin ja tuoteominaisuuksiin - näihin kuuluvat organoleptiset ominaisuudet, esteettinen ulkonäkö ja lujuus - vaikuttavat monet eri tekijät:

Jauhojen ja veden välinen painosuhde on tunnettujen vohvelien kohdalla suuruusluokkaa: noin 1: 1,5. Käytettyjen taikinan kohotusaineiden määrä ja koostumus voivat vaihdella huomattavasti, yleensä määrä on noin 0,10 paino-%, valmiin taikinan painosta laskettuna.

Vohveleille soveltuu hyvin jauholaji, joka sisältää heikkoa kasviliimaa ja voimakkaasti vettä sitovaa tärkkelystä. Vehnäjauhot täyttävät tämän ehdon oikein hyvin. Tarvittava vesimäärä määräytyy pääasiallisesti jauhojen ominaisuuksien mukaan, hieman myös taikinapumpun mukaan, jonka avulla valmis taikina nostetaan vohveliraudoille annostetuissa määrissä. Sen lisäksi lisätään munankeltuaista, maitojauhetta, lesitiinä, kemiallisia kohotus- 4 66724 aineita, rasvaa tai öljyä, suolaa ja myös mahdollisesti hieman sokeria, jolloin kirjallisuudessa (vrt. esim. Gordian 61. vuosikerta - 145*4 - s. 26, oikea palsta) on mainittu, että rasvaa tai öljyä tulisi käyttää niin säästeliäästi kuin mahdollista, koska jos niitä käytetään liikaa, niin vohveleista tulee leivos-maisia, mutta jos niitä taas käytetään liian vähän, niin vohvelit tarttuvat kiinni paistolevyyn.

Kemiallisina kohotusaineina lisätään taikinaan useimmiten natriumkarbonaattia (natronia), natriumbikarbonaattia ja/tai ammoniumbikarbonaattia (hirvensarvisuolaa).

Jos kohotusaine koostuu natriumbikarbonaatista, paistetaan vohvelitaikina ruskeammaksi kuin sekoitettaessa hirvensarvensuo-laa. Tästä syystä pidetään jälkimmäistä parempana kohotusaineena valmistettaessa valkoisia vohveleita.

Seuraavassa on esitettynä kolme tunnettua vohvelitaikinan valmistusohj että:

Valmistusohje I Valmistusohje II

(vrt. Gordian 1961, LXI. Jg. - 1454, s. 25 (569) vehnäjauhoja 25,000 kg 25,000 kg vettä 36,000 1 36,000 1 munankeltuaista 0,250 kg 0,875 kg maitojauhetta 1,000 kg 0,500 kg lesitiiniä 0,100 kg natriumbikarbonaattia 0,150 kg 0,035 kg hirvensarvisuolaa 0,050 kg 0,350 kg rasvaa tai öljyä 0,200 kg pölysokeria - 0,850 kg suolaa 0,050 kg 0,050 kg munankeltuaisväriä mielen mukaan 66724

Valmistusohje III

(vrt. Gordian 1952, LII. Jg. - 1247 , s. 19) vehnäjauhoja 10,000 kg vehnäjauhetta 1,500 kg maitojauhetta 0,500 kg pölysokeria 0,100 kg lesitiiniä 0,050 kg munankeltuaista 0,600 kg maapähkinä-öljyä 0,050 kg suolaa 0,035 kg natronia 0,075 kg vettä 18 - 201

Keksinnön mukaisesti käytetään taikinaa valmistettaessa seuraavaa suhdetta: vesi: jauhot = noin 1,6:1. Taikinan rasvapitoisuus, joka aikaansaatiin lisäämällä kasviöljyä, on edullisesti suhteessa: kasviöljyn suhde jauhoihin = noin 7:100 ja se on erittäin edullisena pidettyjen vohvelien kohdalla 2,4 %, valmiin taikinamassan painosta laskettuna.

Taikinan kohotusaineen määrä, valmiista taikinasta laskettuna, on edullisesti 0,08 paino-%, jolloin saavutetaan erittäin hyviä tuloksia, jos kohotusaineena käytetään 0,04 paino-% natriumbikarbonaattia ja 0,04 paino-% ammoniumbikarbonaattia, taikinamassan painosta laskettuna.

Makeutusaineita, joita voidaan käyttää keksinnön mukaisesti, ovat kaikki elintarviketeollisuudessa käytettävät makeuttavat aineet. Yleensä käytetään makeutusaineena sokeria, edullisesti sakkaroosia; sen ohella tai sakkaroosin sijasta voidaan kuitenkin käyttää myös muita sokereita, kuten mannitolia, ksylitolia, fruktoosia, ja vastaavia, ja on myös mahdollista luopua kokonaan sokerista ja käyttää synteettisiä makeutusaineita. Makeutusaineen määrä on riippuvainen halutusta vohvelin makeusasteesta ja on sokeria, edullisesti sakkaroosia käytettäessä määrältään korkeintaan 1,2 paino-%, taikinamassasta laskettuna. Käytettäessä liian suurta sokerimäärää on vaarana, että taikina paistettaessa tarttuu kiinni kuumaan vohvelirautaan ja/tai vohveli paistuu liian tummaksi.

6 66724

On‘edullista käyttää lisäksi myös magnesiumhydroksidikarbo-naattia, määrän ollessa edullisesti noin U,06 paino-%, taikinamas-sasta laskettuna. Magnesiumhydroksidikarbonaatin käytön johdosta helpottuu vohvelin irrottaminen vohveliraudoista.

Kasvisöljy lisätään taikinaan emulgaattorin avulla. Emul-gaattoreina voidaan käyttää elintarviketeollisuudessa tavanomaisia emulgaattoreita, jolloin lesitiiniä pidetään edullisena emulgaattorina, edullisen määrän ollessa noin 0,15 paino-%, valmiista taikinamassasta laskettuna.

Vohvelin maun ja värin yhteensovittamiseksi voidaan taikinamassaan lisätä vielä kaakaojauhetta, määrän ollessa edullisesti noin 1,5 paino-%.

Menetelmän mukaisesti menetellään siten, että ensiksi lisätään mausteet, -yleensä käytetään tällöin keittosuolaa-, ja taikinan kohotusaineet ja makeutusaineet veteen ja dispergoidaan ne lisäämällä soijajauhoa.

Soijajauhojen lisääminen vohvelitaikinaan on tosin tunnettua, mutta sitä ei kuitenkaan yleensä suositella tunnetuissa valmistusohjeissa, koska vohvelit tulevat tällöin liian tummaksi. Edullisesti käytetään keksinnön mukaisissa vohveleissa soijajauhoja noin 1,65 paino-%, - valmiista taikinamassasta laskettuna. Tähän tarkoitukseen sopiva soijajauho on tavaramerkillä NURUPAN (Deutsche Edelsoja GmbHrn registeröity tavaramerkki) markkinoille tuotettu tuote. Saatuun vesipitoiseen liuokseen tai lietteeseen lisätään sitten jauhot ja maitojauhe suhteessa: veden suhde jauhoihin = noin 1,6:1. Tällöin jauhoina käytetään edullisesti seosta, joka koostuu suuremmasta määrästä vehnäjauhoja ja pienemmästä määrästä ruisjauhoja, edullisesti painosuhteessa, joka on 9^:6. Taikinamassasta laskettuna käytetään edullisesti noin 31 paino-% vehnäjauhoja ja 2 paino-% ruisjauhoja.

Lisäksi voi olla edullista käyttää vehnätärkkelystä, edullisesti määrässä, joka on noin 1 paino-%, taikinamassasta laskettuna.

Lopuksi tapahtuu kasvisöljyn lisääminen sekä öljyä varten tarvittavan emulgaattorin, edullisesti lesitiinin lisääminen edellä ilmoitetuissa määrissä, tai suhteissa. Näin saatua massaa vatkataan sitten vatkauskoneessa, jotta muodostuisi tasainen 66724 taikina» Tähän soveltuvat parhaiten nopeasti pyörivät vatkausko-neet. Vatkausaika on aina koneen laadusta riippuen 3-30 minuuttia ja edullisesti se on noin 10 minuuttia.

Vatkattu ja hyvin sekoitettu taikinamassa levitetään nyt annostetuissa määrissä vohveliraudoille. Kun tavanomaisissa vohvelien valmistusohjeissa ja -menetelmissä paistolämpötila on noin 25Q - 3QQ°C ylä- ja alalämmön ollessa sama, ja paisto-ajat ovat noin 2 1/2 - 4 minuuttia, käytetään nyt keksinnön mukaisesti huomattavasti alhaisempia paistolämpötiloja, jolloin ylemmän ja alemman vohveliraudan välillä on noin 10 - 20°C:een lämpötilaero, ja kylmemmän vohveliraudan lämpötila on vähintäin 150°C. Ylä-lämpötila-raja kuumemmalle vohveliraudalle on noin 20Q°C.

Koska halutaan valmistaa vohveleita, joiden ulkopinta on sileä ja tiivis,vaaditaan, että vähintäin vohvelin toinen puoli on sileä ja tämä edellyttää sitä, että vohvelirautojen sen pinnan, josta saadaan vohvelinpuoliskon ulkopinta, täytyy olla sileä.

Mutta samoin voivat myös molemmat vohvelirautojen puoliskot olla sileitä.

Luonnollisesti täytyy huolehtia siitä, että taataan riittävästi ulkopintaa höyryn poistolle. Sillä taikinan sisältämän vesimäärän täytyy haihtua ilmoitetussa lämpötilassa määrätyn, edullisena pidetyn ajan sisällä. Tämän johdosta valitaan höyryä poistavat pinnat siten, että ne vastaavat vaadittavaa kohotettua höyryn poistomäärää, jolloin aukkojen lukumäärää voidaan lisätä tai itse aukkoja voidaan suurentaa.

Edullisena pidetty vohveliraudan lämpötila on 175°C:een lämpötila ylemmälle vohveliraudalle ja 160°C:een lämpötila alemmalle vohveliraudalle.

Esimerkki 1

Keksinnön mukaisilla edullisilla vohveleilla on seuraavanlainen valmistusohje (laskettu 1 kg:a kohti taikinamassaa) 66724 vettä 560 maitojauhetta 16,5 soijajauhoja "NURUPAN" 16,5 vehnäjauhoja, tyyppiä 550 322,1 ruisjauhoja, tyyppiä 815 20 maapähkinä-öljyä 24 vehnätärkkelystä 10 keittosuolaa 1 natriumbikarbonaattia 0,4 ammoniumbikarbonaattia 0,4 lesitiiniä 1,5 sokeria 12 magnesiumhydroksidikarbonaattia 0,6 kaakaojauhetta (10/12) 15 1000 g 1 kg:n taikinamassaa valmistamiseksi lisätään ensiksi keittosuola sekä natriumbikarbonaatti ja ammoniumbikarbonaatti kohotusaineiksi sekä magnesiumhydroksidikarbonaatti sekä sokeri veteen ja näitä aineita sekoitetaan noin 1 min. ajan lisäämällä tasaisesti soijajauhot.

Lopuksi lisätään jauhot, nimittäin vehnä- ja ruisjauhot sekä maitojauhe, vehnätärkkelys ja kaakaojauhe vesipitoiseen liuokseen ja sitten lisätään maapähkinäöljy ja lesitiini emulgaat-toreiksi. Näin saatua massaa vatkataan vatkauskoneessa noin 10 min. ajan. Näin saatu taikinamassa viedään mahdollisesti hienon seulan lävitse, jotta mahdollisesti vielä taikinamassan sisältämät pienet osaset, jotka voisivat vaikuttaa valmiiden vohvelien tasaiseen rakenteeseen, estyisivät tulemasta taikinaan. Lopuksi taikina levitetään annostetuissa määrissä vohveliraudoille, jolloin vohveliraudan alapuolen lämpötila on 175°C ja vohveliraudan yläpuolen lämpötila taas on 160°C. Molemmat vohveliraudat on paistotapahtuman aikana säädetty siten, että tulokseksi sadun vohvelin paksuus on noin 2,8 mm. Paistamistapahtuma on päättynyt 3 minuutin kuluttua.

Edellä olevassa esimerkissä käytettiin kaksia vohvelirautoja, jotka olivat muodoltaan erilaisia ja joissa oli sileä ulkopinta, jotta saataisiin muodostetuksi ylä- ja alaosasta koostuva 9 66724 ontelo-vohveli. Molemmat vohveliraudat on muodostettu tunnetulla tavalla tarkoituksena paistaa samalla kertaa suurempi joukko ontelo-vohvelien puoliskoja. Nämä vohvelilevyt leikataan sopivilla laitteilla yksittäisiksi vohvelinpuoliskoiksi. Yksittäisten vohvelinpuoliskojen koko oli 25 x 115 mm. Vohvelien alapuolet olivat poikkileikkaukseltaan puolisuunnikkaan muotoisia, jolloin sivupinnat ulottuivat noin 30°:een kulmassa yli 5 mm:n pituuden vinosti alaspäin. Tällä tavoin muotoillun ontelovohvelinpuoliskon murtolujuus oli molemmin puolisesti jännitettäessä sekä keskikohdalta kuormitettaessa tasopainikkeella kuormituspinnan ollessa 2 ....

3 cm keskimäärin 260 g. Ylempi vohvelmpuolisko oli muotoiltu suunnilleen puoliympyrän muotoiseksi, jolloin kaari ulottui noin 12 mm:n korkeudelle. Yläosan mittojen ollessa muutoin samat (25 x 115 mm) oli murtolujuus suoritettaessa sama testi käyttäen otsapinnaltaan vohvelin ulkopinnan ulkomuotoon sovitettua painiketta keskimäärin 385 g, vohvelin vesipitoisuuden ollessa 5,0 % H^Oita alaosan kohdalla ja 4,0 % H^Oita yläosan kohdalla.

Keksinnön mukaisilla vohveleilla ei ole ainoastaan huomattava, niiden paksuuteen nähden, - joka on ainoastaan 2,5-3 mm-, jopa yllättävän hyvä murtolujuus, vaan niillä on myös kauan kestäviä hyviä organoleptisiä ominaisuuksia. Myös varastoitaessa niitä pitemmän aikaa täytettyinä tai täyttämättöminä säilyttävät ne ra-peutensa ja ulkonäkönsä eikä niissä tapahdu minkäänlaista maun muutosta.

Keksinnön mukaisten vohvelien murtolujuutta verrattiin tämänhetkisen tekniikan tason mukaisten vohvelien kanssa, nimittäin markkinoilla saatavien vohvelien kanssa. Murto-rasitus suoritettiin tällöin Brabender-plastografilla käyttäen 2 kg:n suuruista jousi-painoa ja nopeuden ollessa 8,5 sekuntia. Väliseinän ero oli 8 cm. Kaikkia tutkittavia vohveleita kuivattiin ennen testausta 2 tunnin ajan 10fl°C:ssa ja määritettiin mittauksen suorittamisen jälkeen jäännösvesipitoisuus. Tämä jäännösvesipitoisuus vaihtelee tutkittujen näytteiden kohdalla tosin vähän, mutta erilaisilla vesipitoisuuksilla ei kuitenkaan liene mitään vaikutusta mitattuihin erilaisiin murtolujuuksiin.

Vohvelit la ja Ib ovat keksinnönmukaisia vohveleita. Tällöin on vohvelilla la puolisuunnikkaan muotoinen poikkileikkaus ja vohvelilla Ib on puoliympyrän muotoinen, kaareva poikkileikkaus.

10 66724

Vohvelit 2-8 olivat kulloinkin samaa suuruusluokkaa kuin tutkitut keksinnön mukaiset vohvelit, mutta niiden paksuus oli kuitenkin eroava. Tämän lisäksi niiden ulkopinnat eivät olleet sileitä, vaan niissä oli neliön muotoisia kuvioita. Vertailuvohveleiden taikinan koostumus ei ole yksityiskohtaisesti tunnettu, eikä myöskään tarkat valmistusolosuhteet. Voidaan kuitenkin olettaa, että niiden valmistuksessa oli käytetty periaatteessa vastaavanlaisia koostumuksia ja menetelmäehtoja kuin mitä keksinnön mukaisten vohvelien valmistuksessa. Keksinnön mukaisten vohvelien erilaiset paremmat ominaisuudet johtuvat patenttivaatimuksissa ilmoitettuj.en ehtojen täyttämisestä. Nämä ehdot ovat tekniikan tasosta osittain tunnettuja, mutta kombinaationa saadaan kuitenkin tulokseksi keksinnön mukaisia vohveleita, joilla on edistyksellisiä ja parempia ominaisuuksia.

Taulukko

Murtu- Kuormitet- Keski-

Vohvelin suuruus minen g:ssa taessa: arvo % H?0

Vohveli la 90 x 25 nm >c 2-3 280 230 2 3 0 300 2 6 0 5,0

Vohveli Ib 90 x 25 nm x 2 380 390 360 410 385 4,0

Vohveli 2 90 x 25 nm x 5 90 85 80 85 85 3,7

Vohveli 3 90 x 25 nm x 3 60 60 65 60 61 3,8

Vohveli 4 90 x 25 nm x 2 25 25 25 25 25 4,9

Vohveli 5 90 x 25 mm x 2 45 40 40 40 41 4,6

Vohveli 6 90 x 25 rrm x 4 200 220. 200 210 208 4,4

Vohveli 7 90 x 25 nm x 4 230 225 2 30 205 223 3,1

Vohveli 8 90 x 25 nm x 4 210 200 215 210 209 3,6

Claims (7)

11 66724 Patentt ivaat imukset

1. Menetelmä vohveleiden valmistamiseksi, joilla on sileä tiivis ulkopinta ja solumainen sisärakenne ja jotka on tarkoitettu käytettäviksi kahdesta tai useammasta vohvelilevystä koostuvina täytettyinä vohveleina, jolloin vohveleiden koon ollessa 25 x 110 mm ja niiden paksuuden ollessa 2,8 mm puolisuunnikkaan muotoisen poikkileikkauksen omaavien vohvelien murtolujuus on ainakin 230 g ja puolikuun muotoisten kaarevien vohvelien murtolujuus on ainakin 360 g käyttäen murtolujuuden määritykseen menetelmää, jossa vohveli kiinnitetään reunastaan ja vohvelin keskiosaan kohdistetaan kuormi- 2 tus 3 cm :n alueelle, tunnettu silta, että 1. valmistetaan taikina 1.1 lisäämällä veteen mausteita ja 0,08 paino-% taikinan ko-hotusaineita valmiin taikinan painosta laskettuna, ja korkeintaan 1,2 paino-% makeutusaineita samoin taikinamassan painosta laskettuna, ja sekoittamalla nämä aineosat keskenään lisäämällä samalla soijajauhoja; 1.2 lisäämällä jauhot ja täysmaitojauhe kohdan 1.1 mukaisesti saatuun vesipitoiseen liuokseen, jolloin veden suhde jauhoihin on 1,6:1; 1.3 lisäämällä kasvisöljyä niin, että kasvisöljyn suhde jauhoihin on 7:100, ja 4-8 paino-% emulgaattoria öljyä varten laskettuna öljyn painosta; 1.4 vatkaamalla näin saatua massaa vatkauskoneessa, 2. levitetään taikina annostetuissa määrissä vohveliraudoille, joissa on vähintään yksi sileä ulkopinta, jolloin alemman ja ylemmän vohveliraudan välinen lämpötilaero on noin 10-20°C ja jolloin kylmemmän vohveliraudan lämpötila on vähintään 150°C, ja 3. paistetaan taikinaa vohvelirautojen välissä 2,5-3 minuuttia valmiin vohvelin paksuuden ollessa 2,5-3 mm.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että soijajauhojen määrä on 1,65 paino-% laskettuna valmiin taikinamassan painosta.

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että taikinan valmistuksessa käytetään magnesium-hydroksikarbonaattia, edullisesti 0,06 paino-% taikinamassan painosta laskettuna. 12 66724 H. Jonkin patenttivaatimuksen 1-3 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kohdan 1.7 mukaisessa taikinan valmistuksessa käytetään seosta, joka koostuu pääasiallisesti vehnäjauhoista ja pienestä määrästä ruisjauhoja, edullisesti 94 paino-%:sta vehnäjauhoja ja 6 %:sta ruisjauhoja.

5. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että taikinan valmistuksessa käytetään lisäksi vehnätärkkelystä, edullisesti 1 paino-% taikinamassan painosta laskettuna.

6. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että taikinan valmistuksessa käytetään kasvisöljynä maapähkinäöljyä, edullisesti 2,4 paino-%, ja emulgaat-torina lesitiiniä, edullisesti 0,15 paino-%, laskettuna taikinamassan painosta.

7. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että alempi vohvelirauta kuumennetaan 175°C:seen ja ylempi vohvelirauta 160°C:seen. 13 66724