FI59016C - Foerfarande foer avlaegsnande och aotervinning av faellningsmedel fraon utfaellt proteinhaltigt material - Google Patents

Description

-------1 f., KUULUTUSJULKAISU conn /

Vflrv W (,,>UTlÄeGNINeH«»IH5i'U16 5¾¾ C Patentti '•ty'inn'tty -0 C6 1731 'S—'r~*' (51) Kv.Hc.Wa.3 A 23 j 1/16 // C 02 F 11/14 SUOMI—FINLAND (21) **·"·****—*««** 75206Θ (22) HttomtapOv·—AmMuKnf^g 17.07-73 (FI) (23) AlkMpitol^Gllttghvtsdog 17·07.75 (41) TuHcK ItilkMal — liivit affmtttg 25.01.76 PMMtd- 1» r*ki*t«rih*intu* m NlhCtvlW pinon J. lun.LJ»lk*yn pvn,- „ Q? a,

Pltwt· och fglitTttyrd—η ' AmBIcm udigd odi wUkrtftin puMkorad ^ 1' ' (32)(33)(31) kyyditty *tuo)V*u«—e«gird prtorit»t 2U.07.7^

Norja-Norge(NO) 7^2703 (71) A/S Apothekernes Laboratorium for Specialpreeparater, Harbitzalleen 3,

Oslo 2, Norja-Norge(NO) (72) Per Oscar Nettli, Asker, Norja-Norge(NO) (71*) Oy Kolster Ab (5U) Menetelmä saostusaineiden poistamiseksi ja talteenottamiseksi seostetusta proteiinipitoisesta aineesta - Förfarande för avlägsnande och ätervinning av fällningsmedel fr&n utfällt proteinhaltigt material

On hyvin tunnettua käyttää eräitä aineita saostusaineina teollisessa mittakaavassa talteenotettaessa proteiiniaineita jätevedestä, kuten prosessivedestä. Tärkeimmän ryhmän käytetyistä saostusaineista muodostavat todennäköisesti ligniinisulfonihapot ja niiden johdannaiset. Monia laitoksia, jotka perustuvat ligniinisulfonihappojen käyttöön, on rakennettu useisiin maihin ja näitä laitoksia käytetään teollisuusjätteen puhdistukseen ottaen samalla talteen huomattavia määriä proteiineja, ks. US-patenttia 3 390 999. Muita orgaanisia aineita, joita on käytetty saostusaineina, ovat orgaaniset sulfonaatit, esimerkiksi aryyli- tai aryylialkyylisulfonihapot, joita on kuvattu CA-patentissa 882 398, sekä orgaaniset sulfaatit, kuten yksi- ja moniarvoisten alkoholien rikkihappoesterit, kuten lauryylisulfaatti, glyseryylitrisulfaatti ja sulfatoidut kuusiarvoiset alkoholit sekä sulfatoidut kuusiarvoiset hiilihydraatit, tässä viitataan N0-patenttiin 117 339 ja CA-patenttiin 887 899· Useimmat näistä orgaanisista sulfonihapoista ja sulfaateista antavat erittäin hyvän puhdistus- 5901 6 tehon, mutta näiden käyttö vedenpuhdistuksessa teollisessa mittakaavassa aiheuttaa suhteellisen suuria kemikaalikustannuksia. Edelleen on tunnettua, että proteiineja, jotka on saostettu näillä saostusaineilla, voidaan käyttää rehuna. Olisi kuitenkin eduksi, jos näiden saostusaineiden pitoisuutta voitaisiin pienentää. Alentamalla saostusainepitoisuutta saostetussa aineessa voidaan nimittäin samanaikaisesti lisätä proteiinipitoisuutta ja siten lisätä aineen kaupallista arvoa rehuna.

Tunnetuissa menetelmissä proteiinien saostamiseksi, ja tällöin erityisesti teollisista jätevesistä, erotetaan saostuma vesifaasista jollakin mekaanisella menetelmällä, esimerkiksi vaahdottamalla, jolloin saadaan liete, jonka kuiva-ainepitoisuus on 5-15 %.

Tätä lietettä voidaan usein väkevöidä edelleen ennen sen loppukäsittelyä. Väkevöinti voidaan suorittaa esimerkiksi suodattamalla tai linkoamalla sen jälkeen kun sitä on esikäsitelty esimerkiksi lämmöllä ja/tai kalkkia lisäämällä sinänsä tunnetulla tavalla, joka on esitetty esimerkiksi CH-patenttijulkaisussa 552 5^1. Tämä näyttää olevan suhteellisen tehokas väkevöimistapa, mutta pääosa saostus-aineesta jää kuitenkin lietefaasiin ja suhteellisen suuri osa proteiineista menee nestefaasin mukana.

Keksinnölle on tunnusomaista, että vesilietteenä olevaan saostettuun prote-iinipitoiseen aineeseen lisätään maa-alkalimetalliyhdisteitä määrä, joka on riittävä sitomaan proteiinit ja jos pH lisäyksen jälkeen edelleen on alle 7, lisätään emästä maa-alkalimetalli- tai alkalimetallihydroksidin muodossa, kunnes pH-arvo on 7~9, minkä jälkeen aine kuumennetaan lämpötilaan, joka on korkeampi kuin läsnäolevien proteiinien koaguloitumispiste, ja että tällöin saostusainetta sisältävä erottuva vesifaasi erotetaan esimerkiksi suodattimena tai tarkoitukseen sopivalla lingolla, jolloin mahdollisesti huuhdellaan vedellä, minkä jälkeen näin saatua saostusainetta sisältävää vesifaasia voidaan uudelleen käyttää proteiinien saosta-miseen. Huuhdeltaessa koaguloitua ainetta on mahdollista ottaa saostusaineet talteen miltei kvantitatiivisesti. Jos käytetään maa-alkalimetallihydroksidia, esimerkiksi Ca(0H)2:ta yksinään, ennen proteiinilietteen lämpökäsittelyyn ryhtymistä, menee pienempi osa saostusaineesta liuokseen ja siten saadaan vähemmän saostusainetta talteenotetuksi, todennäköisesti sen tähden, että näiden saostusaineiden kalsiumsuolat ovat vähemmän liukoisia. Eräänä etuna käytettäessä kalkkia yksinään on kuitenkin, että koaguloitunut aine saa kiinteämmän konsistenssin ja paremman erottuvuuden, suodattaminen on esimerkiksi helpompaa.

Käytettäessä maa-alkalimetallisuolaa riittävä määrä maa-alkalimetalli-proteinaatin muodostamiseksi ja alkalimetallibydroksidia riittävä määrä neutralointia varten menee saostusaine liuokseen alkalimetallisuolana, jolla on suuri liukoisuus, mikä tekee näin ollen mahdolliseksi lähes kvantitatiivisen saostusaineen talteenottamisen.

Esimerkki 1

Lignoproteiinilietettä, joka oli erotettu saostettaessa proteiinia 5 5901 6 teurastamon jätevedestä ja jonka kuiva-ainepitoisuus oli 14,5 & käytettiin kokeeseen.

Lietteeseen, jonka pH oli 4,1, lisättiin kalkkia pH:n nostamiseksi 8,Otsan. Sen jälkeen liete kuumennettiin 95°C:een lämpötilaan, jossa liete koaguloitui. Siittävän seisomia- ja reaktioajan jälkeen liete lingottiin. Linkoani s1luo ata käytettiin sen jälkeen saostuaineena proteiiniliuokseen, jonka puhtaan lignosulfonihapon optimaalinen annostus tunnettiin. Tietty määrä linkoanisliuosta lisättiin proteiiniliuokseen yhdessä eri määrien kanssa lignosulfonihappoa. Liuoksessa oleva proteiiniaine saostui ja orgaaninen aine syntyneessä dekantoimisliuoksessa mitattiin määrittämällä COD. (COD - hapenkulutus).

Proteiiniltuoksina talteenottokoetta vaxten käytettiin samanlaatuista teurastamojätevettä, jota käytettiin tutkitun lignoproteiinilietteen saostani seen.

Koetulokset on esitetty seuraavasea taulukossa.

Taulukko I

Annostukset (500 mitään COD # CODtn Käyrä protelinlliuosta dekantoi- alenema no.

Lignoeulfo- fiikkihappoa Linkoamlsnes- äisliuok- naattia, a*/i tettä, ng/l ^ ml__wgcyi I_

° O . O 4690 O

O 600 0 3886 17,14 O 700 5 1259 73,15 50 " " 1178 74,89 100 " " 1189 74,64 χ 150 *· m 1239 73,59 200 »· h 1276 72,79 ?5Q " « 1300· 72,29 O 600 O . 3886 17,14 0 700 5 1259 73,15 2 0 " 10 1341 71,41 _° " 15 1706 63,64 250 600 O 1036 77,91 300 ·' O 1016 78,34 3 350 " O 1022 78,20 4Q0 " O 1075 77,07 4 59016

Taulukko ja käyrät osoittavat selvästi, että linkoasisliuos sisältää suuren määrän talteensaatua saostusainetta. Paras tulos saostettaessa proteiinilluosta linkoamisliuoksella pelkästään saatiin lisäämällä 5 ml linkoamlsliuosta 500 altaan proteiinilluosta. COD-alenema on tässä tapauksessa 73,15 Ί° verrattuna 17,14 #»iin lisättäessä rikkihappoa pelkästään.

Käyrä 2 osoittaa, että optimaalinen määrä linkoamisnestettä proteiinilluok-sen saostamiseksi olisi n. Θ ml/500 ml, jolloin dekantoimisnesteessä saadaan COD-arvoksi n. 1,90 mg Og/l, mikä vastaa n. 74,6 jtin COD-alenenaa.

Jos tätä verrataan käyrän 5 ekstrapoloituun osaan voitaisiin arvioida tal- teensaadun saostusaineen määrän vastaavan annostusta n. 175 mg/l eli n. 87 mg/500 ml. Tämä tarkoittaa, että saostusaineen väkevyys linkoamlsnes- teessä olisi n. 82 mg/ml eli n. 10 g/l· 8 Käyrä 1 osoittaa, että lingosulfonaatin optimaalinen annostus lisättynä 5 mitään linkoamisnestettä/500 ml on n. 70 mg/l» Joe lingosulfonaat-tia lisätään enemmän, tulee proteiinllluoksen saostamisesta, yliannostuksesta johtuen, vähemmän tehokas. Tämä yliannostuksen vaikutus nähdään selvästi myös käyrästä 3, joka osoittaa optimaalisen lignosulfonaatin annostuksen olevan 300 mg/l. Kun suuremmat määrät lignosulfonaattia kuin n. 70 mg/l lisättynä 5 mitään linkoamisnestettä ei anna parempaa COD-alenenaa (ke. käyrä 1) voidaan olettaa, että talteensaatu saostusaine linkoanisnesteessä vastaisi annostusta 300-70 - 230 mg/l, eli n. 115 mg/500 ml. Tämän olettamuksen mukaan sisältäisi lisätty linkoanisneste 115 mg/ml eli n. 20 g/l.

5

Esimerkki II

Samaan lietteeseen, jota käytettiin esimerkissä I, lisättiin tietty määrä kalsiumkloridia, mitä seurasi pH-säätö natrlumhydroksidilla pH -8,0:aan. Liete kuumennettiin sen Jälkeen 95 Olsen, minkä jälkeen tapahtui koaguloituninen, ja niittävän seisomia- ja reaktioajan kuluttua tässä lämpötilassa näyte lingottiin. Linkoamisneste analysoitiin ja käytettiin ligiosulfbnatti-lähteenä, sitten, että tietty määrä lisättiin proteiiniliuokseen ja tällöin lisättiin vaihteleva määrä lignosulfonihapyoa. Yllättäen kävi ilmi, että käyttämällä tätä linkoamisnestettä saostusaineena saatiin paljon parempi proteiinien saostuminen, niin että syntyneestä nestefaasista tulee kirkas ja puhdas. Käytteiden nestefaasit analysoitiin COD' in suhteen viittauksen saamiseksi proteiini-saostusaineen talteenotosta.

Koetulokset on esitetty seuraavassa taulukossa.

. ;·.) ' f 5 59016

Tiu l akko II

Annostukset (500 niiaan protailniliuosta COD de- COStn Käyrä kantoi- alenema no.

—— niaiiuok-

Llgnosnlfo- Rikkihappoa Linkoani·- sesea naattia mg/ml liuosta, .

Mg/l_l__«X | j mg tyl_[___

O O O 4690 O

O 600 O 3886 17,14 O 700 5 1126 75,99 50 * " 1084 '76,88 100 " " 1117 76,18 4 150 ·· ·· 1148 75,52 200 ·· 1173 74,98 250 " »· 1210* 74,20 « O 700 5 1126 75,99 O ·' 10 1146 75,56 5 O ·· 15 1312 72,02

Bsimerkin II tuloksia on paras vertailla esimerkin I tuloksiin vertaamalla käyrää 4 (esim. XX) käyrään 1 (esim. I) sekä käyrää 5 (esim. II), käyrään 2 (esim. I).

Käyrä 4 osoittaa verrattuna käyriin 1, että esimerkissä II saadaan parempi COS-alenena kuin esimerkissä I, ja että optimaalinen annostus on jonkinverran pienempi kuin esimerkissä I. Tämä tarkoittaa, että 1inkoanie-neste, joka on saatu koaeuloimalla CaClgtlla ja NaOHtlla, sisältää suuremman määrän saoetuealnetta kuin esimerkissä I.

Tätä suhdetta valaistaan eAelleen vertaamalla tuloksia protelinisaoe-tuskokeista pelkästään linkoaaisnestettä käyttäen. Käyrä 5 (esim. II) on selvästi käyrää 2 (esim. I) alapuolella, mikä osoittaa, että spesifinen COS-alenena on parempi esimerkin II linkoamisnesteellä. Idelleen osoittaa käyrä 5 pienempää nousua kuin käyrä 2 lisättäessä linkoanioneoteen määrää optinaaliannostukeen yläpuolella, mikä tarkoittaa, että aineiden, joilla ei ole proteiinia säestäviä ominaisuuksia, osuus on pienempi esimerkin II linkoamisnesteessä kuin vastaava osuus esimerkissä I.

6 59016

B«<Msric1rl III

5 annokseen sanaa lietettä, jota käytettiin esimerkeissä I ja II, lisättiin eri määriä kalkkia vastaa»aan pH-arvoja 7# 8 ja 9 ennen koaguloi-aista 95 Csssa. Suoritettiin linkoaminen kuten esiaerkissä I ja linkoaais-nesteet tutkittiin kuten esiaerkissä I ja II on esitetty.

Koetulokset käyvät Hai seuraavasta taulukosta.

Taulukko III

pH koa- Annostus (500 altaan pro- guloin- teiinilluoeta nissa

Lignoeul- Ukki- Linkoa- C09- dskaa- COD-ale- Käyrä fonaattia,happoa ais- toinle- neaa, no 1/1 1/1 S·*·*- u~k"*“ .

tÄ mg 02A * ------.-------- ....... y | ' ——— · 7 O 700 5 1,372 70,74 8 O 700 5 1,259 73,16 6 9 O 700 5 1,168 75,09 7 50 .700 5 1,265 73,02 8 50 700 5 1,178 74,88 7 9 50 700 5 1,143 75,62 7 lOO 700 5 1,225 73,88 8 lOO 700 5 1,189 74,64 8 9 100 700 5 1,202 74,37 t _______1--

Tarrattaessa tuloksia sanalla tavalla kuin esimerkeissä I ja II saadaan tässä ilaaisu pHtn riippuvuudesta tai merkityksestä seostetun proteiiniaineen koaguloinnissa.

Käyrä 6, joka esittää proteiinin saestuskokeen 1inkoani«nesteellä yksinään, osoittaa selvästi parempaa saostustohoa koafuloiniaseta saadulle linkoaalenesteelle pHtn kasvaessa. Käyrät 7 ja Θ, joissa on vastaavasti 50 ja 100 ng/ltn liaäannostus ligniinisulfonaattia, osoittavat, että 50 ngtlla/l lisäännöstuksena 5 altaan linkoanisnostottä saadaan lisääntynyt COD-alonena virrattuna linkoaaisnsstsssson pelkästään, mutta lisäys linkoanisnesteelle 7 59016 koaguloinnista pH 9sssä on selko pieni· 100 agsn/l lieäannoetakaelia saadaan sensijaan huonoapi COD-aleneaa linkoasisneeteillä koagulolaisesta pH 9*seä· Tänä on esitetty havainnollisesti käyrässä. 9» josta selvästi käy llsi, että optisaalinen lisäännöstns ligniinisulfonaattia lisättynä 3 altaan linkoasisnestettä on n· 30 ag/l. Jos tätä tulosta arvostellaan sanalla tavalla kuin eslaerklseä I» voidaan olettaa, että talteensaadun linkoaaisnesteessä olevan aaostusaineen aäärä koaguloinnissa pH 9> ssä vastaisi annostusta 300 - 50 - 250 ag/l, eli että saostusaineen pitoisuus lisätyssä linkoaaisnesteessä on 125 ag/l eli 25 g/l, joka on 25 £ suureapi kuin väkevyys vastaavassa linkoaaisnesteessä koagulolalsesta pH Stssa (esimerkki I)·

Bsiaerkkl IT

4 annosta, kukin 100 g, sanaa lignoproteiinilietettä kuin eaiaerkeis-sä I, II ja III koaguloltlin 95°Ctsea sen jälkeen kun oli lisätty vastaa-vaitl CaCl2 ja HaOH kahteen annokseen ja Ca(0H)2 yksinään kahteen annokseen, jolloin pH asetettiin arvoon 9·

Toden poistaainen näistä annoksista tapahtui kahdella eri tavalla, niin että yksi annos käsittelystä CaClgtlla ja HaOHtlla ja yksi annos käsittelystä Ca(0H)il4a yksinään llgaottiin kuten edellisissä eslaerkelssä, kun taas kaksi jäljelle jäänyttä annosta eri käsittelyistä suodatettiin la-sikultusuotlaella, Uhataan GP/C ja pestiin kaksi kertaa 50 alslla vettä· Linkoaaisneste- ja suodosaäärät altattiin ja saostusaineen väkevyys aitat-tiin protelinisaostuskokeissa kuten edellisissä eslaerkelssä·

Taulukko

Saostuaainesaanto ’ r Käsittely Vedenpoisto- Hestefaa- Pitoisuus Talteen- 8aanto aenetelaä ala aäärä Dt.ttu ai * k ~-------rx-- *j ~ 1 "r'“T -

CaCl2 + linkoaainen 58 35 2.030 66,6

NaOH

CaCl2 + suodatus 121 20 2.420 79,5

NaOH

Ca (OH) 2 linkoaainen 72 · 25 1.800 59,1

Ca(0H)2 suodatus 150 15 2.250 73.9 5901 6

Lisäksi tutkittiin suodattuisi snopeu s ja tilavuueeaanto käyttäen vastaavasti kylmää (15°C) ja lämmintä (63°C) vettä koaguloidun aineen pesuun. Edelleen tehtiin kokeita lisäämällä kylmää vettä (15°C) koaguloin-nin jälkeen ja sekoittamalla aineen jäähdyttämiseksi ennen erottamista.

Nämä lisäkokeet osoittivat, että suodattumianopeus ja tilavuueeaanto ovat, kuten odotettiin, suurimmat käytettäessä lämmintä vettä koaguloidun aineen pesuun, mutta lisäämällä kylmää vettä ja sekoittamalla ennen erottamista päästiin vielä suurempaan suodattuisisnopeuteen ja nestefaasin tilavuussaantoon. Aineen jäähdyttäminen n. 50°C:een ennen erottamista näyttää sentähden olevan eduksi.

Tilavuueeaanto vastaavasti linkoamisessa ja suodattamisessa osoittaa, että erotettavuus on paras lietteelle, jota on käsitelty pelkästään Ca(0H)2ilLa mutta saostueainesaanto osoittaa, että käsittely CaClgtlla ja NaOHtlla ennen koaguloimista antaa parhaan saostusalneen talteenoton proteiiniainees- ta.

Käytetty ligno-proteiiniliete, jonka kuiva-ainepitoisuus on 14*5 sisältää ligniinisulfonaatln käytön seurauksena lietteen valmistuksessa sekä ligniinisulfonaatln jäännö«analyysin perusteella käsitellyssä jätevedessä 21 $> ligniini-sulfonaattia kuivaaainssasa, mikä vastaa 14,3 x 0,21 - 3,043 mg ligniinisulfonaattia 100 gtssa lietettä. Kuten taulukko osoittaa, päästään koaguloidulla lietteellä käsittelyn jälkeen vastaavasti CaClg + NaOHtlla tai Ca(0H)2»Ha yksinään pesussa lisäämään saostusalneen talteenotto saantoa 66,6tsta 79,5 ^tiin, vastaavasti 59»l>stä 75*9 ^tlln vedellä pestessä.

Esimerkki V

Mahdollisuuden tutkimiseksi poistaa suita saostusaineita saostetusta proteiiniaineesta, valmistettiin erilaisia proteiinilietetyyppejä seostamalla proteiinipitoista jätevettä seuraavien saostusaineiden avuliat lauryylisulfaatti, glyseryylitrisulfaatti, dodesyylibentssulfonihappo, alumiinisulfaatti.

Jätevetenä käytettiin samaa teurastamojätevättä, jossa C0L - 4*990 mg O/l, kuin valmistettaessa lignoproteiinilietettä edellisissä esimerkeissä. Suoritettiin myös rinnakkalskokelta jätevedellä teurastamojätteidena hajoituslaitoksessa (liha-luujauhon ja teknisen rasvan valmistuksesta) sekä kokeita ohennetulla veri-vesisooksolla sian teurastuksesta.

Erotettuun lietteeaoan lisättiin Ca(0H)2 pH 9tään, koaguloitlln 95°Cissa ja lingottiin. Linkoanisnesteet eri lietetyypeistä saatettiin sa- 9 59016 naan proteiinisaostuskokeeeeen kuin edellisissä esimerkeissä käyttämällä 5, 10 ja 15 ml saostusaineena samalle teirastamojätevedelle, jota kuvattiin edellisissä esimerkeissä. Rikkihappoa lisättiin niin, että saatiin pH - 3 kaikissa saostuksissa, lukuunottamatta saostusta linkoanisnesteellä alumii-nisulfaatilla seostetusta lietteestä, missä pH asetettiin arvoon 6. Dekan-toimisnesteitä protellnlsaostuskokeesta luonnehdittiin määrittämällä COD, jota käytettiin saostusaineen talteenoton laskemiseen.

Tulokset

Sapstus- Linkoanianes- COD dekan- COD-alene- Käyrä aine teen annostelu toimisnes- ma, 500 mitään teessä g ng 02/l

Lauryyli- 5 1>426 68,9

sulfaatti 10 1,172 74,5 lO

, 15 1.542 66,4 , _ _’_ * - - «

Glyseryyli- , 5 2,380 48,1 trisulfaatti 10 1,438 68,7 11 15 1,567 65,8 _

Dodesyyli- 5 2,135 53,5 bentseeni- 10 1,529 66,7^ 12 sulfonihappo 15 1,813 60,5

Alumiini- 5 3,220 29,8 sulfaatti 10 3,072 33,0 13 15 3,030 34,0

Verrattuna tulokseen esimerkistä I, käyrä 2, nähdään, että saostus-aine poistuu samalla tavalla seostetusta proteiiniaineesta. Talteenottoasteet orgaanisille sulfonaateille ja sulfaateille ovat vertailukelpoisia, kun se aluniinisulfaatille on huomattavasti alempi. On kuitenkin selvää, että keksinnön mukainen menetelmä on yleisesti käyttökelpeinen saostusaineiden poistamiseksi seostetusta proteiiniaineesta sellaisessa muodossa, että se voidaan mahdollisesti käyttää uudelleen.

Claims (3)

10 5 901 6

1. Menetelmä saostusaineiden poistamiseksi ja talteenottamiseksi saoste-tusta proteiinipitoisesta aineesta, joka on vesilietteenä, tunnettu siitä, että saostettuun aineeseen lisätään maa-alkalimetalliyhdisteita määrä, joka on riittävä sitomaan proteiinit ja jos pH lisäyksen jälkeen edelleen on alle 7, lisätään emästä maa-alkalimetalli- tai alkalimetallihydroksidin muodossa, kunnes pH-arvo on 7~9> minkä jälkeen aine kuumennetaan lämpötilaan, joka on korkeampi kuin läsnäolevien proteiinien koaguloitumispiste, ja että tällöin saostusainetta sisältävä erottuva vesifaasi erotetaan esimerkiksi suodattimena tai tarkoitukseen sopivalla lingolla, jolloin mahdollisesti huuhdellaan vedellä, minkä jälkeen näin saatua saostusainetta sisältävää vesifaasia voidaan uudelleen käyttää proteiinien saostamiseen.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että maa-alkalimetalliyhdisteenä käytetään maa-alkalimetallisuolaa, edullisesti kalsium-kloridia, ja että emäksenä käytetään alkalimetallihydroksidia, edullisesti natrium-hydroksidia.

3· Patenttivaatimusten 1-2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että maa-alkalimetalliyhdisteenä ja emäksenä käytetään maa-alkalimetallihydroksidia, edullisesti kalsiumhydroksidia.