FI121272B

FI121272B - 2-(2,6-dioksopiperidin-3-yyli)isoindoliinijohdannaiset, niiden valmistaminen ja niiden käyttö tulehduksellisten sytokiinien estäjinä

Info

Publication number: FI121272B
Application number: FI20001864A
Authority: FI
Inventors: Hon-Wah Man; George W Muller
Original assignee: Celgene Corp
Priority date: 1998-03-16
Filing date: 2000-08-23
Publication date: 2010-09-15
Also published as: ES2243052T3; NZ506432A; KR20060036124A; US20060030592A1; TR200101501T2; JP4695259B2; WO1999047512A1; KR20010092237A; EP1357120A1; CN1337959A; CZ299253B6; KR20070040423A; HK1035180A1; CA2321920A1; US6403613B1; EP1064277B1; DE69925819D1; CZ20003356A3; TR200002681T2; PT1064277E

Description

2-(2,6-DIOKSOPIPERIDIN-3-YYLI)ISOINDOLIINIJOHDANNAISET, NIIDEN VALMISTAMINEN JA NIIDEN KÄYTTÖ TULEHDUKSELLISTEN SYTOKIINIEN ESTÄJINÄ 5 Keksinnön tausta

Tuumorinekroositeki j ä a, tai TNFOC, on syto-kiini, jota pääasiallisesti mononukleaariset fagosyy-tit vapauttavat eräiden immunostimulaattoreiden aiheuttamana vasteena. Se on tulehduskaskadissa keskeinen 10 tulehdusta edistävä sytokiini, joka saa aikaan muiden sytokiinien ja vaikutusaineiden tuoton ja/tai vapautumisen. Eläimiin tai ihmisiin annettuna se aiheuttaa tulehdusta, kuumetta, kardiovaskulaarisia vaikutuksia, verenvuotoa, koagulaatiota, ja akuutin faasin vastei-15 ta, jotka ovat samanlaisia kuin mitä havaitaan akuuttien infektioiden ja sokkitilojen aikana. Liiallinen tai säätelemätön TNFCc:n tuotanto on näin liitetty joukkoon tautitiloja. Näihin kuuluvat endotoksemia ja/tai toksinen sokkioireyhtymä {Tracey et ai., Nature 20 330, 662-664 (1987) ja Hinshaw et ai., Circ. Shock 30, 279-292 (1990)}; kakeksia {Dezube at ai., Lancet, 335 (8690), 662 (1990)} ja aikuisten hengitysvaikeusoi- reyhtymä (ARDS) , missä 12000 pg/mL:n ylittävä TNFCC-pitoisuus on löydetty ARDS-potilaiden keuhkoaspiraa-25 teissä {Millar et ai., Lancet 2(8665), 712-714 (1989)}. Rekombinantti-TNFCC:n systeeminen infuusio sai myös aikaan ARDStssä tyypillisesti havaittavia muutoksia {Ferrai-Baliviera et ai., Arch. Surg. 124(12), 1400-1405 (1989)}.

30 TNFOC näyttää olevan osallisena luun resorp- tiosairauksissa, niveltulehdus mukaanlukien. Aktivoituina leukosyytit aiheuttavat luun resorptiota, johon aktiviteettiin tulokset viittaavat TNFOC:n myötävaikuttavan {Bertolini et ai., Nature 319, 516-518 (1986) ja 35 Johnson et ai., Endocrinology 124(3), 1424-1427 (1989)}. TNF(X:n on myös osoitettu stimuloivan luun re sorptiota ja estävän luun muodostusta in vitro ja in 2 vivo osteoblastifunktion estoon liittyvän osteoklasti-en muodostuksen ja aktivaation kautta. Vaikka TNFOC saattaa olla osallisena moniin luun resorptiosairauk-siin, niveltulehdus mukaanluettuna, vahvin yhteys tau-5 tiin on yhteys tuumori- tai isäntäkudosten TNFOC-tuoton ja maligniteettiin liittyvän veren kalsiumrunsaisuuden välillä {Calci. Tissue Int. (US) 46(Suppl.), S3-10 (1990)}. Käänteishyl j innässä seerumin kohonneet TNFCC-tasot on yhdistetty akuutteja allogeenisiä luuydin-10 siirrännäisiä seuraavaan pääkomplikaatioon {Holler et ai., Blood, 75(4), 1011-1016 (1990)}.

Aivomalaria on korkeisiin veren TNFCC-tasoihin liittyvä letaali hyperakuutti neurologinen oireyhtymä, ja se on vakavin malariapotilailla esiintyvä kompli-15 kaatio. Seerumin TNFCC-tasot korreloivat suoraan taudin vakavuuteen ja ennusteeseen potilailla, joilla on akuutteja malariakohtauksia {Grau et ai., N. Engl. J. Med. 320(24), 1586-1591 (1989)}.

Makrofagiperäisen angiogeneesin tiedetään 20 olevan TNFCC:n välittämä. Leibovich ym. {Nature, 329, 630-632 (1987)} osoittivat, että TNFOC indusoi in vivo kapillaaristen verisuonien muodostusta rotan sarveiskalvossa ja kehittyvissä kanan suonikalvo- allantoiskalvoissa hyvin pieninä määrinä ja esittävät 25 TNFCCrta ehdolle angiogeneesin indusoijaksi tulehduk sessa, haavan paranemisessa, ja tuumorien kasvussa. TNFCC:n tuotto on myös yhdistetty syöpätiloihin, erityisesti indusoituihin tuumoreihin {Ching et ai., Brit. J. Cancer, (1955) 72, 339-343, ja Koch, Progress 30 in Medicinal Chemistry, 22, 166-242 (1985)}.

TNFOC: 11a on osuutensa myös keuhkojen kroonisten tulehdussairauksien alueella. Piidioksidipartikke-leiden kerrostuminen johtaa silikoosiin, fibroottisen reaktion aiheuttamaan pahenevaan hengityshäiriösairau-35 teen. Vasta-aine TNFCC:aa vastaan esti täydellisesti piidioksidilla indusoidun keuhkotibroosin hiirissä {Pignet et ai., Nature, 344, 245-247 (1990)}. Korkeita 3 TNFoc:n tuottotasoja (seerumissa ja eristetyissä makro-fageissa) on osoitettu piidioksidi- ja asbestiperäisen fibroosin eläinmalleissa {Bissonnette et ai., Inflammation 13(3), 329-339 (1989)}. Keuhkosarkoidoosipoti- 5 laista peräisin olevien alveolaarimakrofagien on myös havaittu spontaanisti vapauttavan suuria määriä TNFCC verrattuna normaaleista luovuttajista peräisin oleviin makrofageihin {Baughman et ai., J. Lab. Clin. Med. 115(1), 36-42 (1990)}.

10 TNFa on myös liitetty reperfuusiota seuraa- vaan reperfuusiovaurioksi kutsuttuun tulehdusvastee-seen, ja se on pääsyy veren virtauksen loppumista seu-raavaan kudosvaurioon {Vedder et ai., PNAS 87, 2643- 2646 (1990)}. TNFa muuttaa myös endoteelisolujen omi- 15 naisuuksia ja sillä on monia koagulaatiota edistäviä vaikutuksia, kuten kudostekijän koagulaatiota edistävän vaikutuksen kohottaminen ja koagulaatiota ehkäisevän proteiini C-reitin vaimentaminen kuin myös trombo-moduliinin ilmentymisen säätäminen alaspäin {Sherry et 20 ai., J. Cell Biol. 107, 1269-1277 (1988)}. TNFa:11a on tulehdusta edistäviä vaikutuksia, jotka yhdessä sen varhaisen tuotannon (tulehdustapahtuman alkuvaiheen aikana) kanssa tekevät siitä kudosvaurion todennäköisen välittäjän useissa tärkeissä sairauksissa joihin 25 kuuluvat, niihin rajoittumatta, sydäninfarkti, aivo halvaus ja verenkiertosokki. Erityisen tärkeää saattaa olla TNFa:n indusoima adheesiomolekyylien, kuten solujen välinen adheesiomolekyyli (ICAM) tai endoteliaali-nen leukosyyttiadheesiomolekyyli (ELAM), ilmentyminen 30 endoteelisoluilla {Munro et ai., Am. J. Path. 135(1), 121-132 (1989)}.

TNFa:n eston monoklonaalisilla anti-TNFa-vasta-aineilla on osoitettu olevan hyödyllistä nivelreumassa {Elliot et ai., Int. J. Pharmac. 1995 17(2), 35 141-145}. Korkeat TNFa-tasot ovat yhteydessä Crohnin tautiin {von Dullemen et ai., Gastroenterology, 1995 4 109(1), 129-135} ja TNFCt-vasta-ainehoidolla on saavu tettu kliinistä hyötyä.

Lisäksi nyt tiedetään, että TNFa on tehokas retroviruksen replikaation aktivaattori, käsittäen 5 HIV-l:n aktivaation. {Duh et ai., Proc. Nat. Acad. Sei. 86, 5974-5978 (1989); Poli et ai., Proc. Nat. Acad. Sei. 87, 782-785 (1990); Monto et ai., Blood 79, 2670 (1990); Clouse et ai., J. Immunol. 142, 431-438 (1989); Poll et ai., AIDS Res. Hum. Retrovirus, 191- 10 197 (1992)}. AIDS johtuu T-lymfosyyttien infektiosta ihmisen immuunikatoviruksella (Human Immunodeficiency Virus, HIV). Ainakin kolme HIV:n tyyppiä tai kantaa on tunnistettu, s.o. HIV-1, HIV-2 ja HIV-3. HIV-infektion seurauksena T-solujen välittämä immuniteetti heikkenee 15 ja infektoituneissa yksilöissä ilmenee vaikeita opportunistisia infektioita ja/tai epätavallisia kasvaimia. HIV:n pääsy T-lymfosyyttiin edellyttää T-lymfosyyttiaktivaatiota. Toiset virukset, kuten HIV-1, HIV-2 infektoivat T-lymfosyyttejä T-soluaktivaation 20 jälkeen ja tämä T-soluaktivaatio välittää tai ylläpi tää sellaista virusproteiinien ilmentymistä ja/tai replikaatiota. Kun aktivoitu T-lymfosyytti infektoituu HIV:llä, on T-lymfosyytin pysyttävä aktivoidussa tilassa HIV-geeniekspression ja/tai HIV:n replikaation 25 sallimiseksi. Sytokiinit, erityisesti TNFa, liitetään aktivoitujen T-solujen välittämään HIV-proteiini-ekspressioon ja/tai virusreplikaatioon, koska ne osallistuvat T-lymfosyyttiaktivaation ylläpitämiseen. Siksi sytokiiniaktiivisuuden häirintä sinänsä sytokiini-30 en, varsinkin TNFa:n tuottoa estämällä tai inhiboimal la HIV:n infektoimassa henkilössä auttaa rajoittamaan HIV-infektion aiheuttamaa T-lymfosyyttien ylläpitoa.

Monosyytit, makrofagit, ja vastaavat solut, kuten kupfferin solut ja gliasolut on myös liitetty 35 HIV-infektion ylläpitämiseen. Nämä solut ovat T- solujen tapaan virusreplikaation kohteita ja virusre-plikaation taso riippuu solujen aktivaatiotasosta.

5 {Rosenberg et ai., The Immunopathogenesis of HIV Infection, Advances in Immunology, 57 (1989)}. Sytokii- nien, kuten TNFGCrn, on osoitettu aktivoivan HIV-replikaation monosyyteissä ja/tai makrofageissa {Poli 5 et al. , Proc. Natl. Acad. Sci., 87, 782-784 (1990)}, siksi sytokiinituoton tai -aktiivisuuden estäminen tai inhiboiminen auttaa rajoittamaan HIV:n etenemistä T-soluille. Lisätutkimukset ovat tunnistaneet TNFCCrn yleiseksi tekijäksi HIV:n aktivaatiossa in vitro ja 10 osoittaneet selkeän toimintamekanismin nukleaarisen, solujen sytoplasmassa esiintyvän säätelyproteiinin kautta (Osborn, et ai., PNAS 86 2336-2340). Nämä todisteet viittaavat siihen, että TNF0C:n synteesin vähentämisellä voi olla virusvastainen vaikutus HIV-15 infektioissa transkriptiota ja näinollen virus- tuotantoa vähentämällä.

AIDS-viruksen latentin HIV:n replikaatio voidaan indusoida T-solu- ja makrof agilinj oissa TNFOC:lla { Folks et ai., PNAS 86, 2365-2368 (1989)}. Virusta 20 indusoivan aktiivisuuden molekulaariseen mekanismiin viittaa TNFCCrn kyky aktivoida erästä solujen sytoplasmassa esiintyvää geenisäätelyproteiinia (NFKB), joka edistää HIVrn replikaatiota sitoutumalla virusperäiseen säätelygeenisekvenssiin (LTR) {Osborn, et ai., 25 PNAS 86, 2336-2340 (1989)}. AIDSriin liittyvässä ka- keksiassa TNFGCraan viittaa kohonnut seerumin TNFCC ja spontaanin TNFa-tuoton korkeat tasot potilaiden peri-feraalisissa veren monosyyteissä {Wright et ai., J. Immunol. 141(1), 99-104 (1988)}. TNFOCrlle on esitetty 30 useita osuuksia muissa virusperäisissä infektioissa, kuten sytomegalovirus (CMV), influenssavirus, adenovirus, ja herpesvirusten ryhmä, esitetyn kaltaisten syiden perusteella.

Nukleaaritekijä KB (NFKB) on pleiotrooppinen 35 transkriptionaalinen aktivaattori (Lenardo, et ai.,

Cell 1989, 58, 227-29). NFKB on yhdistetty transkrip- tionaalisena aktivaattorina moniin tauteihin ja tuleh- 6 dustiloihin ja sen uskotaan säätelevän sytokiinitasoja käsittäen, siihen rajoittumatta, TNFoc:n ja myös olevan HIV-transkription aktivaattori (Dbaibo, et al. , J. Biol. Chem. 1993, 17762-66/ Duh et ai., Proc. Natl.

5 Acad. Sei. 1989, 86, 5974-78/ Bachelerie et ai.. Na ture 1991, 350, 709-12/ Boswas et ai., J. Acquired Immune Deficiency Syndrome 1993, 6, 778-786/ Suzuki et al., Biochem. And Biophys. Res. Comm. 1993, 193, 277- 83/ Suzuki et al., Biochem. And Biophys. Res. Comm. 10 1992, 189, 1709-15/ Suzuki et al., Biochem. Mol. Bio.

Int. 1993, 31(4), 693-700/ Shakhov et al., Proc. Natl. Acad. Sci. USA 1990, 171, 35-47/ ja Staal et al.,

Proc. Natl. Acad. Sci. USA 1990, 87, 9943-47). Täten NFKB:n sitoutumisen estäminen voi säädellä syto-15 kiinigeeni(e)n transkriptiota ja tämän moduloinnin ja muiden mekanismien välityksellä olla hyödyllistä moninaisten tautitilojen estämisessä. Tässä kuvatut yhdisteet voivat inhiboida NFKB:n toimintaa tumassa ja ne ovat näinollen käyttökelpoisia monien tautien hoidossa 20 käsittäen, niihin rajoittumatta, nivelreuman, reuman-kaltaisen spondyliitin, nivelrikon, muut niveltuleh-dustilat, septisen sokin, sepsiksen, endotoksiiniso-kin, käänteishyljintätaudin, laihtumisen, Crohnin taudin, haavaisen koliitin, multippeliskleroosin, perhos-25 reuman, ENL:n lepran yhteydessä, HIV:n, AIDS:n ja AIDS:in opportunistiset infektiot. TNFCt- ja NFKB-tasoihin vaikuttaa vastavuoroinen palautesilmukka. Kuten edellä on mainittu, tämän keksinnön mukaiset yhdisteet vaikuttavat sekä TNF(X:n että NFKB: n tasoihin.

30 Monet soluun liittyvät toiminnot välittyvät adenosiini-3',5'-syklisen monofosfaatin (cAMP) tasojen kautta. Sellaiset soluun liittyvät toiminnot voivat myötävaikuttaa tulehdustiloihin ja tauteihin, joihin kuuluvat astma, tulehdus, ja muut sairaudet (Lowe ja 35 Cheng, Drugs of the Future, 17(9), 799-807, 1992). On osoitettu, että cAMP:n nousu tulehdukseen liittyvissä leukosyyteissä estää niiden aktivaation ja sitä seu- 7 raavan tulehdusväliaineiden vapautumisen, TNFCX ja NFKB mukaanluettuina. Kohonneet cAMP-tasot johtavat myös hengitysteiden sileiden lihasten relaksaatioon. Fosfodiesteraasit kontrolloivat cAMP-tasoa hydrolyysin 5 kautta ja fosfodiesteraasien inhibiittorien on osoi tettu kohottavan cAMP-tasoja.

TNFa-tasojen alentaminen ja/tai cAMP-tasojen nostaminen muodostaa täten arvokkaan hoidollisen strategian monien tulehdustautien, infektiotautien, immu-10 nologisten tautien ja syöpätautien hoitoon. Nämä kä sittävät, niihin rajoittumatta, septisen sokin, sep-siksen, endotoksiinisokin, hemodynaamisen sokin ja sepsisoireyhtymän, postiskeemisen reperfuusiovaurion, malarian, mykobakteeri-infektion, meningiitin, psori-15 aasin, sydämen vajaatoiminnan, fibroositaudin, kakek- sian, siirrännäisen hylkimisen, syövän, autoimmuunitaudin, opportunistiset infektiot AIDS rissa, nivelreuman, reumankaltaisen spondyliitin, nivelrikon, muut niveltulehdustilat, Crohnin taudin, haavaisen kolii-20 tin, multippeliskleroosin, perhosreuman, ENL:n lepras- sa, säteilyvaurion, ja hyperoksisen keuhkorakkulavau-rion. Aiemmat TNFOCrn vaikutusten vaimentamiseen suunnatut yritykset ovat ulottuneet deksametasonin ja prednisolonin kaltaisten steroidien käytöstä sekä po-25 lyklonaalisten että monoklonaalisten vasta-aineiden käyttöön {Beutler et ai., Science 234, 470-474 (1985); WO 92/11383}.

Yksityiskohtainen kuvaus 30 Tämä keksintö perustuu havaintoon, jonka mu kaan tietyt tässä täydellisemmin kuvatut ei-polypeptidiyhdisteiden luokat alentavat TNFGCrn tasoja, kohottavat cAMP-tasoja, ja inhiboivat tulehdukseen liittyviä sytokiinejä. Täten tämä keksintö koskee 1-35 okso- ja 1,3-diokso-2-(2,6-dioksopiperidin-3-yyli)iso- indoliinejä, jotka ovat substituoituja isoindoliini-renkaan 4-asemassa ja valinnaisesti lisäksi substi- 8 tuoituja 2,6-dioksopiperidiinirenkaan 3-asemassa, menetelmää tuumorinekroositekijä a:n ja muiden tulehdukseen liittyvien sytokiinien tasojen alentamiseksi nisäkkäässä sellaisia johdannaisia antamalla, ja sellai-5 siä johdannaisia sisältäviä farmaseuttisia koostumuksia .

Erityisesti keksintö koskee (a) seuraavan kaavan mukaista 2-(2,6-dioksopiperidin-3-yyli)isoindoliinia:

R2 Y

10 I.

j ossa Y on vety tai H2, toinen R1:stä ja R2:sta on alkyyli, jossa on 1 - 4 hii-15 liatomia, toinen R1:stä ja R2:sta on riippumattomasti vety tai alkyyli, jossa on 1 - 4 hiiliatomia, ja R3 on vety tai alkyyli, (b) mainittujen 2-(2,6-dioksopiperidin-3-yyli)isoindoliinien happoadditiosuoloja, jotka sisäl-20 tävät typpiatomin jolla on kyky protonoitua.

Mikäli ei muutoin määritellä, termi alkyyli merkitsee yksiarvoista tyydyttynyttä haarautunutta tai suoraa hiilivetyketjua, joka sisältää 1-4 hiiliatomia. Sellaisten alkyyliryhmien edustajia ovat metyyli, 25 etyyli, propyyli, isopropyyli, butyyli, isobutyyli, sek.-butyyli, ja tert.-butyyli. Alkoksi viittaa alkyy-liryhmään, joka on sitoutunut molekyylin loppuosaan eetterihappiatomin kautta. Sellaisten alkoksiryhmien edustajia ovat metoksi, etoksi, propoksi, isopropoksi, 30 butoksi, isobutoksi, sek.-butoksi, ja tert.-butoksi.

Kaavan I mukaisia yhdisteitä käytetään, pätevien ammattilaisten valvonnassa, estämään TNF0C:n ja muiden tulehdukseen liittyvien sytokiinien, mukaan- 9 luettuna interleukiinit IL-1, IL-6, ja IL-12 ei- toivottuja vaikutuksia. Yhdisteitä voidaan antaa suun kautta, peräsuolen kautta, tai parenteraalisesti, yksin tai yhdessä muiden hoidollisten aineiden kanssa 5 mukaanluettuna antibiootit, steroidit, kemoterapeut- tiset aineet, jne., hoitoa tarvitsevaan nisäkkääseen; esim. syöpien, nivelreuman, suolitulehduksen, lihas-dystrofian, Crohnin taudin jne. hoidossa.

Tämän keksinnön yhdisteitä voidaan myös käyt-10 tää paikallisesti sellaisten tautitilojen hoidossa tai ehkäisemisessä, joita välittää tai pahentaa TNF0C:n liiallinen tuotto, kuten virusinfektiot, kuten herpesvirusten aiheuttamat, tai virusperäinen sidekalvontulehdus, psoriaasi, atooppinen ihottuma, jne.

15 Yhdisteitä voidaan myös käyttää TNF0C:n tuoton estämisen tai inhiboimisen tarpeessa olevien muiden nisäkkäiden kuin ihmisten eläinlääketieteellisessä hoidossa. Eläimillä hoidollisesti tai estävästi hoidettavat TNFa-välitteiset taudit käsittävät aiempana 20 mainittujen kaltaiset tautitilat, mutta erityisesti virusinfektiot. Esimerkkeihin sisältyvät kissan immuunikatovirus, hevosen infektiivinen anemiavirus, vuohieläinten niveltulehdusvirus, visnavirus, ja mae-divirus, kuin myös muut lentivirukset.

25 Kaavan I mukaisia yhdisteitä valmistetaan helposti useiden reittien kautta. Ensimmäisessä suoritusmuodossa anhydridin tai laktonin annetaan reagoida 3-amino-2,6-dioksopiperidiinin kanssa: ήΟ° * h Y ϊ2 « 30 10

Edellä mainituissa reaktioissa R1, R2, R3 ja Y ovat kukin kuten edellä on määritelty.

3-amino-2,6-dioksopiperidiini voidaan saada vastaavasta glutamiinihappoanhydridistä tavanomaisen 5 amidaation kautta tai asianmukaisten glutamiini- johdannaisten syklisaatiosta.

Yhdisteet, joissa Y on H2 voidaan vaihtoehtoisesti saada disubstituoidusta bentsoaatti-välituotteesta seuraavien reaktioiden mukaisesti: 10 R2 R2 jossa R4 on CHO tai CH2Br happoakseptorin kuten di-15 metyyliaminopyridiinin tai trietyyliamiinin läsnä ollessa .

Disubstituoidut bentsoaattivälituotteet ovat tunnettuja tai ne voidaan saada tavanomaisin menetelmin. Esimerkiksi 3,β-disubstituoituun orto-toluhapon 20 alempialkyyliesteriin liitetään bromi N-bromisukkiini- imidin kanssa valon vaikutuksen alaisena siten, että saadaan alempialkyyli-2-(bromimetyyli)-3,6- disubstituoitu bentsoaatti.

Vaihtoehtoisesti annetaan dialdehydin rea-25 goida 2,6-dioksopiperidiini-3-ammoniumkloridin kanssa sellaisten kaavan I mukaisten yhdisteiden saamiseksi, joissa Y on H2: 11

Rl O

Jv^CHO CrHjNvJl^ ,H

&„o ' 'U-' R2

Lopuksi dialdehydin annetaan reagoida gluta-miinin kanssa ja tuloksena oleva 2-(1-oksoisoindolin-2-yyli)glutaarihappo syklisoidaan sitten siten, että 5 saadaan kaavan I mukainen 4,7-disubstituoitu l-okso-2-(2,6-dioksopiperidin-3-yyli)isoindoliini, jossa Y on H2: R1 .cho CFH.nV xooh pj · "X —

Y THO

R2 CONH2

' — &v¥°°H

R2 I

CONH2

10 Hiiliatomi, johon R3 on sitoutunut kaavan I

mukaisissa yhdisteissä, muodostaa kiraalisen keskuksen synnyttäen optisia isomeerejä: 15 12

R2 Y R1 O

1 11 li

rrVc\R\A 'H

T II

R2 Y

Sekä näiden isomeerien rasemaatit ja itse yk-5 sittäiset isomeerit, kuin myös diastereomeerit mikäli esiintyy toinen kiraalinen keskus, kuuluvat tämän keksinnön piiriin. Rasemaatteja voidaan käyttää sellaisenaan tai ne voidaan erottaa yksittäisiksi isomeereik-seen mekaanisesti kuten kromatografiällä kiraalista 10 absorbenttia käyttäen. Vaihtoehtoisesti yksittäisiä isomeerejä voidaan valmistaa kiraalisessa muodossa tai erottaa kemiallisesti seoksesta muodostamalla suoloja kiraalisen hapon tai emäksen kanssa, kuten 10-kamforisulfonihapon, kamforihapon, α-bromikamfori-15 hapon, metoksietikkahapon, viinihapon, diasetyyli- viinihapon, omenahapon, pyrrolidoni-5-karbok- syylihapon, ja vastaavien yksittäisten enantiomeerien kanssa, ja sitten vapauttamalla toinen tai molemmat erotetuista emäksistä, menettely valinnaisesti toista-20 en, siten että saadaan jompikumpi tai molemmat olen naisesti toisesta vapaana; siis muodossa, jonka optinen puhtaus on >95%.

Tämä keksintö koskee myös kaavan I mukaisen yhdisteen fysiologisesti hyväksyttäviä ei-toksisia 13 happoadditiosuoloja, jotka sisältävät ryhmän, jolla on kyky protonoitua; esim. amino. Sellaiset suolat käsittävät orgaanisista ja epäorgaanisista hapoista johdetut kuten, ilman rajoitusta, kloorivetyhappo, bromive-5 tyhappo, fosforihappo, rikkihappo, metaanisulfonihap-po, etikkahappo, viinihappo, maitohappo, meripihkahap-po, sitruunahappo, omenahappo, maleiinihappo, sor-biinihappo, akoniittihappo, salisyylihappo, ftaalihap-po, embonihappo, enantihappo, ja vastaavat.

10 Erityisen edullisiin yhdisteisiin sisältyvät 1,3-diokso-2-(2,6-dioksopiperidin-3-yyli)-4-metyyli-isoindoliini, 1,3-diokso-2-(2, 6-dioksopiperidin-3- yyli) -4-etyyli-isoindoliini, 1,3-diokso-2-(2,6-diokso-3-metyylipiperidin-3-yyli)-4-metyyli-isoindoliini, 15 1,3-diokso-2-(2,6-dioksopiperidin-3-yyli)-4,7-dimetyy- li-isoindoliini, l-okso-2-(2,6-diokso-3-metyylipiperi-din-3-yyli)-4-etyyli-isoindoliini, l-okso-2- (2,6- diokso-3-metyylipiperidin-3-yyli)-4-metyyli-isoindoliini, l-okso-2-(2,6-diokso-3-metyylipiperidin-3- 20 yyli)-7-etyyli-isoindoliini, l-okso-2-(2,6-diokso-3- metyylipiperidin-3-yyli)-7-metyyli-isoindoliini, 1- okso-2-(2,6-dioksopiperidin-3-yyli)-4-propyyli-isoin-doliini, 1,3-diokso-2-(2,6-dioksopiperidin-3-yyli)-4-kloori-isoindoliini, 1,3-diokso-2-(2,6-dioksopiperi-25 din-3-yyli)-4-karbamoyyli-isoindoliini, 1,3-diokso-2- (2,6-dioksopiperidin-3-yyli)-4-metoksi-isoindoliini, l-okso-2-(2,6-dioksopiperidin-3-yyli)-4,7-dimetyyli-isoindoliini, l-okso-2-(2,6-dioksopiperidin-3-yyli)-4-metyyli-7-etyyli-isoindoliini, ja l-okso-2-(2,6-30 dioksopiperidin-3-yyli)-4,7-dietoksi-isoindoliini.

Näistä 1,3-diokso-2-(2,6-dioksopiperidin-3-yyli)-4- metyyli-isoindoliini, 1,3-diokso-2- (2,6- dioksopiperidin-3-yyli)-4,7-dimetyyli-isoindoliini, 1- okso-2-(2,6-dioksopiperidin-3-yyli)-4-metyyli-35 isoindoliini, ja l-okso-2-(2,6-dioksopiperidin-3-yyli)-4,7-dimetyyli-isoindoliini ovat erityisen edullisia.

14

Oraaliset annosmuodot käsittävät tabletit, kapselit, lääkerakeet, ja samanmuotoiset puristetut farmaseuttiset muodot, jotka sisältävät 1-100 mg lääkeainetta annosyksikköä kohden. Isotonisia suolaliu-5 oksia, jotka sisältävät 20-100 mg/mL, voidaan käyttää parenteraaliseen antamiseen, joka käsittää lihaksensisäiset, intratekaalisen, suonensisäiset ja valtimonsisäiset antamisreitit. Peräsuolen kautta antaminen voidaan suorittaa käyttämällä tavanomaisista kantaja-10 aineista, kuten kaakaovoista formuloituja peräpuikkoja.

Farmaseuttiset koostumukset käsittävät täten yhtä tai useampaa kaavan I mukaista yhdistettä yhdessä ainakin yhden farmaseuttisesti hyväksyttävän kantaja-15 aineen, laimennusaineen tai täyteaineen kanssa. Sel laisia koostumuksia valmistettaessa aktiiviset ainesosat tavallisesti sekoitetaan tai laimennetaan täyteaineella tai suljetaan sellaisen kantaja-aineen sisään, mikä voi olla kapselin tai pussin muotoinen. 20 Täyteaineen toimiessa laimennusaineena se voi olla kiinteä, puolikiinteä, tai nestemäinen aine joka toimii vehikkelinä, kantajana, tai väliaineena aktiiviselle ainesosalle. Koostumukset voivat täten olla tablettien, pillereiden, jauheiden, eliksiirien, suspen-25 sioiden, emulsioiden, liuosten, siirappien, pehmeiden ja kovien gelatiinikapseleiden, lääkepuikkojen, steriilien injektioliuosten ja steriilien pakattujen jauheiden muodossa. Esimerkit sopivista täyteaineista käsittävät laktoosin, dekstroosin, sakkaroosin, sorbito-30 Iin, mannitolin, tärkkelyksen, akaasiakumin, kalsium- silikaatin, mikrokiteisen selluloosan, polyvinyylipyr-rolidonin, selluloosan, veden, siirapin, ja metyyli-selluloosan, formulaatiot voivat lisäksi sisältää voiteluaineita kuten talkki, magnesiumstearaatti ja mine-35 raaliöljy, kostutusaineita, emulgoivia ja suspendoivia aineita, säilytysaineita kuten metyyli- ja propyyli- 15 hydroksibentsoaatit, makeuttamisaineita tai tuoksuai-neita.

Koostumukset formuloidaan edullisesti an-nosyksikkömuodossa, tarkoittaen yksikköannokseksi tai 5 yksikköannoksen ennakkoon määritellyksi osaksi soveltuvia fysikaalisesti erillisiä yksiköitä annettavaksi yhden tai useamman annoksen hoito-ohjelmassa ihmisille ja muille nisäkkäille, kunkin yksikön sisältäessä ennakkoon määritellyn määrän aktiivista ainetta, jonka 10 on yhdessä sopivan farmaseuttisen täyteaineen kanssa laskettu aikaansaavan halutun hoidollisen vaikutuksen. Koostumukset voidaan formuloida siten, että saadaan aktiivisen ainesosan välitön, pysyvä tai viivästynyt vapautuminen potilaaseen antamisen jälkeen, alalla hy-15 vin tunnettuja menettelytapoja käyttäen.

Entsyymikytketyt immunosorbent-määritykset TNFCC: lie voidaan suorittaa tavanomaisella tavalla. PMBC eristetään normaaleilta luovuttajilta Ficoll-Hypaque-tiheyssentrifugoinnilla. Soluja viljellään 20 RPMI:ssä, johon on lisätty 10% AB+ seerumia, 2 mM L- glutamiinia, 100 U/mL penisilliiniä, ja 100 mg/mL streptomysiiniä. Lääkeaineet liuotetaan dimetyyli-sulfoksidiin (Sigma Chemical) ja lisälaimennukset tehdään täydennetyssä RPMI:ssä. Dimetyylisulfoksidin lop-25 pupitoisuus lääkeaineen läsnäollessa tai ilman sitä PMBC-suspensioissa on 0,25 paino-%. Lääkeaineet määritetään puolilogaritmisissa laimennuksissa alkaen 50 mg/mL:sta. Lääkeaineita lisätään 96-kaivoisilla levyillä olevaan PMBC:hen (106 solua/mL) tuntia ennen 30 LPS:n lisäämistä. PMBC (106 solua/mL) lääkeaineen läs näollessa tai ilman sitä stimuloidaan käsittelemällä 1 mg/mL:11a LPS Salmonella minnesota R595:stä (List Biological Labs, Campbell, CA) . Soluja inkuboidaan sitten 37 °C:ssa 18-20 tunnin ajan. Supernatantit kerätään ja 35 niiden TNFCC-tasot määritetään heti tai ne pidetään jäädytettyinä -70 °C:ssa (ei pidempään kuin 4 päivää) kunnes määritetään. TNFCC: n taso supernatantissa määri 16 tetään ihmisen TNFCC ELISA-määrityssar j oilla (ENDOGEN, Boston, MA) valmistajan ohjeiden mukaisesti.

Seuraavat esimerkit antavat tyypillisiä kuvauksia tämän keksinnön luonteesta, mutta niitä ei pidä 5 tulkita rajoittamaan sen piiriä, jonka piirin määrittelevät yksinomaan mukaan liitetyt patenttivaatimukset .

ESIMERKKI 1 10 2-(2,6-Dioksopiperid-3-yyli)-4-metyyli- isoindoliini-1,3-dioni

Sekoitettavaa 3-metyyliftaalihapon anhydridin (2,96 g, 18,2 mmol), 3-aminopiperidiini-2,6-dionivety-15 kloridin (3,00 g, 18,2 mmol) ja natriumasetaatin (1,57 g, 19,1 mmol) liuosta etikkahapossa (30 mL) kuumennettiin palautusjäähdytyksellä 23 tuntia. Liuotin poistettiin vakuumissa siten, että saatiin kiinteää ainetta, jota sekoitettiin veden kanssa (40 mL) 1 tun-20 nin ajan, suodatettiin, pestiin vedellä (30 mL) , ja sitten kuumennettiin valkaisuhiilen kanssa (1 g) asetonissa (2 L) palautusjäähdytyksen lämpötilassa 30 min. ajan. Suspensio suodatettiin Celite-kerroksen läpi siten, että saatiin kirkas liuos. Suodoksen liuotin 25 poistettiin vakuumissa siten, että saatiin 2-(2,6- dioksopiperid-3-yyli)-4-metyyli-isoindoliini-l, 3-dionia valkoisena kiinteänä aineena (4,08 g, 82 % saanto) - sp. 290,0-292 °C; 3Η NMR (DMSO-d6) ; δ 2,03- 2,09 (m, 1H, CH H), 2,50-2, 60 (m, 2H, CH2) , 2,63 (s, 30 3H, Cff3), 2,83-2, 95 (m, 1H, CHff) , 5,13 (dd, J = 5,4, 12,3 Hz, 1H, NCff) , 7, 65-7,79 (m, 3H, Ar), 11,13 (br s, 1H, N H); 13C NMR (DMSO-d6) δ 17,04, 21, 99, 30, 93, 48,76, 121,05, 127,89, 131,63, 134,37, 136,91, 137,61, 167,04, 167,83, 169, 87, 172,74/ Anal. lask. Ci4H12N204 : 35 C, 61,76; H, 4,44; N, 10,29. Havaittu: C, 61,68; H, 4,37/ N, 10,17.

ESIMERKKI 2 17

Sijoittamalla vastaavat määrät 3- etyyliftaalihapon anhydridiä, 3-fluoriftaalihapon anhydridiä, 3-klooriftaalihapon anhydridiä, 3-karba-moyyliftaalihapon anhydridiä, ja 3-metoksiftaalihapon 5 anhydridiä Esimerkin 1 menetelmään, saadaan vastaavasti 1,3-diokso-2-(2,6-dioksopiperidin-3-yyli)-4- etyyli-isoindoliinia, 1,3-diokso-2-(2,6-diokso- piperidin-3-yyli)-4-fluori-isoindoliinia, 1,3-diokso-2-(2,6-dioksopiperidin-3-yyli)-4-kloori-isoindoliinia, 10 1,3-diokso-2-(2,6-dioksopiperidin-3-yyli) -4- karbamoyyli-isoindoliinia, 1,3-diokso-2-(2,6-diokso-piperidin-3-yyli)-4-metoksi-isoindoliinia.

ESIMERKKI 3 15 Korvaamalla vastaavilla määrillä 3-amino-3- metyylipiperidiini-2,β-dionivetykloridia Esimerkin 1 menetelmän 3-aminopiperidiini-2,6-dionivetykloridi, saadaan 1,3-diokso-2-(2,6-diokso-3-metyylipiperidin-3-yyli)-4-metyyli-isoindoliinia.

20 ESIMERKKI 4 l-Okso-2-(2,6-dioksopiperidin-3-yyli)-4- metyyli-isoindoliini

Seosta, jossa on 16,25 g 2,6-diokso-25 piperidiini-3-ammoniumkloridia ja 30,1 g metyyli-2- bromimetyyli-3-metyylibentsoaattia ja 12,5 g trietyy-liamiinia 100 mL:ssa dimetyyliformamidia, sekoitetaan huoneenlämmössä 15 tunnin ajan. Seos konsentroidaan sitten vakuumissa ja jäännös sekoitetaan metyleeniklo-30 ridiin ja veteen. Vesikerros erotetaan ja uutetaan uu delleen metyleenikloridilla. Yhdistetyt metyleeniklo-ridiliuokset kuivataan magnesiumsulfaatin päällä ja konsentroidaan vakuumissa siten, että saadaan 1-okso-2-(2,6-dioksopiperidin-3-yyli)-4-metyyli-35 isoindoliinia.

Samalla tavalla saadaan l-okso-2-(2,6-dioksopiperidin-3-yyli)-4,7-dimetyyli-isoindoliinia, 18 1- okso-2-(2,6-dioksopiperidin-3-yyli)-4-etyyli-isoindoliinia, ja l-okso-2-(2,6-dioksopiperidin-3-yyli)-4-metoksi-isoindoliinia vastaavasti korvaamalla 2- bromimetyyli-3-metyylibentsoaatti vastaavilla mää- 5 rillä metyyli-2-bromimetyyli-3,6-dimetyylibentso- aattia, metyyli-2-bromimetyyli-3-etyylibentsoaattia, j a metyyli-2-bromimetyyli-3-metoksibentsoaattia.

ESIMERKKI 5 10 2-(2,6-Dioksopiperidin-3-yyli)-4,7-dimetyyli- isoindoliini-1,3-dioni 2-(2,6-Dioksopiperid-3-yyli)-4,7-dimetyyli-isoindoliini-1,3-dioni valmistettiin Esimerkin 1 menettelyllä 3,6-dimetyyliftaalihapon anhydridistä (220 15 mg, 1,25 mmol), 3-aminopiperidiini-2, 6- dionivetykloridista (204 mg, 1,24 mmol) ja natrium-asetaatista (110 mg, 1,34 mmol) etikkahapossa (10 mL). Tuote on valkoista kiinteää ainetta (200 mg, 56% saanto) : sp. 263, 0-265, 0 °C; ΧΗ NMR (DMSO-d6) δ 2,01-2,07 20 (m, 1H, CHH) , 2,50-2,89 (m, 9H, Cift, CHH, CH2) , 5,10 (dd, J = 5,1, 12,4 Hz, 1H, NC H), 7,52 (s, 2H, Ar) , 11.12 (br s, 1H, N H); 13C NMR (DMSO-d6) δ 16, 82, 22,02, 30, 97, 48,59, 128,01, 135,04, 136, 58, 167, 68, 169, 98, 172,83.

25 ESIMERKKI 6 2-(2,6-Diokso(3-piperidyyli))-4-etyyli-isoindoliini-1,3-dioni 2- (2,6-Diokso(3-piperidyyli))-4-etyyli-30 isoindoliini-1,3-dioni valmistettiin Esimerkin 1 me nettelyllä 3-etyyliftaalihapon anhydridistä (0,860 g, 4,89 mmol), 3-aminopiperidiini-2,6-dionivetykloridista (0,803 g, 4,88 mmol) ja natriumasetaatista (0,420 g, 5.12 mmol) etikkahapossa (10 mL) . Tuote oli valkoista 35 kiinteää ainetta (1,06 g, 76% saanto); sp. 235,0-236,5 °C; ΧΗ NMR (DMSO-d6) δ 1,22 (t, J = 7,4 Hz, 3H, CH3) , 2,04-2,10 (m, 1H, CHH), 2,47-2, 63 (m, 2H, C H2) , 2,83- 19 2,98 (m, 1H, CRH), 3,07 (q, J= 7,5 Hz, 2H, CH2) , 5,13 (dd, J = 5,4, 12,5 Hz, 1H, NCff) , 7,70-7,82 (m, 3H,

Ar) , 11,13 (br s, 1H, Nff) ; 13C NMR (DMSO-d6) δ 14,84, 21, 95, 23, 69, 30, 90, 48,77, 121,09 127,26, 131,76, 5 134, 63, 135,39, 143, 87, 166, 99, 167,58, 169, 85, 172,72; Anal. Lask. C15H14N2O4: He: C, 62, 93; H, 4,93; N, 9,79. Havaittu: C, 62,74; H, 4,84; N, 9,54.

ESIMERKKI 7 10 4-Metoksi-2-(2,6-diokso(3-piperidyyli))iso- indoliini-1,3-dioni 4-Metoksi-2-(2,6-diokso(3- piperidyyli))isoindoliini-1,3-dioni valmistettiin Esimerkin 1 menettelyllä 3-metoksiftaalihapon anhyd-15 ridistä (1,0 g, 5,6 mmol) {Rao, A.V.R. et ai., Indian J. Chem. 1981, 20(B), 248}, 3-aminopiperidiini-2,6- dionivetykloridista (0,92 g, 5,6 mmol) ja natrium-asetaatista (0,48 g, 6,0 mmol) etikkahapossa (20 mL) . Tuote oli valkoista kiinteää ainetta (0,44 g, 27% 20 saanto); sp. 281,5-282,5 °C; 3H NMR (DMSO-d6) δ 2,00- 2.08 (m, 1H, CRH) , 2,56-2, 62 (m, 2H, CH2) , 2,82-2,91 (m, 1H, CHff) , 3,97 (s, 3H, Cff3) , 5,08 (dd, J = 5,3, 12.8 Hz, 1H, NCff) , 7,46 (d, J= 7,2 Hz, 1H, Ar) , 7,52 (d, J= 8,5 Hz, 1H, Ar), 7,84 (d, J= 7,8 Hz, 1H, Ar), 25 11,10 (br s, 1H, N H); 13C NMR (DMSO-d6) δ 21, 97, 30, 92, 48,73, 56,33, 115,24, 116,11, 119,01, 133,19, 137,15, 156,49, 165,37, 166,84, 169,94, 172,79; Anal. Lask.

C14H12N2O5: lie: C, 58,33; H, 4,20; N, 9,72. Havaittu: C, 58,23; H, 3,90; N, 9,53.

30 ESIMERKKI 8 4-Dimetyyliamino-2-(2,6-diokso(3-piperidyyli) )isoindoliini-1,3-dioni 4-Dimetyyliamino-2-(2, 6-diokso(3-35 piperidyyli))isoindoliini-1,3-dioni valmistettiin Esimerkin 1 menettelyllä 3-dimetyyliaminoftaalihapon an-hydridistä (1,34 g, 7,0 mmol), 3-aminopiperidiini-2, 6- 20 dionivetykloridista (1,15 g, 7,0 mmol) ja natrium-asetaatista (0,60 g, 7,3 mmol) etikkahapossa (20 mL) . Tuote oli keltaista kiinteää ainetta (1,59 g, 75% saanto); sp. 214,5-216,5 °C; 3Η NMR (DMSO-d6) δ 1,98-5 2,09 (m, 1H, CH H), 2,49-2, 62 (m, 2H, CH2) , 2,81-2,95 (m, 1H, CHH), 3,04 (s, 6H, CH3) , 5,08 (dd, J = 5,5, 12,7 Hz, 1H, NCH) , 7,23 (d, J= 6,6 Hz, 1H, Ar) , 7,26 (d, J = 8,1 Hz, 1H, Ar), 7,63 (dd, J = 6,9, 8,6 Hz, 1H, Ar) , 11,09 (br s, 1H, N H); 13C NMR (DMSO-d6) δ 10 22,10, 30,96, 42,95, 48,77, 112,99, 113,41, 122,59, 133,90, 135,22, 149,88, 166,29, 167,13, 170,06, 172,83; Anal. Lask. C15H15N3O4: He: C, 59, 80; H, 5,02; N, 13,95. Havaittu: C, 59,60; H, 4,94; N, 13,80.

15 ESIMERKKI 9 2- (2,6-Diokso(3-piperidyyli))-4-kloori-isoin-doliini-1,3-dioni 2- (2,6-Diokso(3-piperidyyli))-4-kloori-isoindoliini-1,3-dioni valmistettiin Esimerkin 1 me-20 nettelylla 3-klooriftaalihapon anhydridistä (0,40 g, 2,2 mmol), 3-aminopiperidiini-2,6-dionivetykloridista (0,36 g, 2,2 mmol) ja natriumasetaatista (0,19 g, 2,4 mmol) etikkahapossa (10 mL). Tuote oli valkoista kiinteää ainetta (0,44 g, 69% saanto); sp. 290,0-291,5 °C; 25 XH NMR (DMSO-de) δ 2,05-2,11 (m, 1H, CHH), 2,49-2,64 (m, 2H, C H2) , 2, 64-2, 92 (m, 1H, CHH), 5,17 (dd, J = 5,2, 12,7 Hz, 1H, NCH) , 7, 86-7, 94 (m, 3H, Ar) , 11,17 (br s, 1H, NH) ; 13C NMR (DMSO-d6) δ 21,83, 30, 91, 49, 12, 122,41, 126, 94, 129, 84, 133, 52, 136, 11, 136, 39, 30 164,77, 165,76, 169,73, 172,77; Anal. Lask.

C13H9N2O4CI: lie: C, 53, 35; H, 3,10; N, 9,57; Cl, 12,11. Havaittu: C, 53,37; H, 2,94; N, 9,30, Cl, 11,97.

ESIMERKKI 10 35 4-Metyyli-2-(2,6-diokso-3-metyyli-(3-piperi dyyli) )isoindoliini-1,3-dioni 21 4-Metyyli-2-(2,6-diokso-3-metyyli-(3-piperidyyli))isoindoliini-1,3-dioni valmistettiin Esimerkin 1 menettelyllä 3-metyyliftaalihapon anhyd-ridistä (0,27 g, 1,7 mmol), 3-amino-3-5 metyylipiperidiini-2,6-dionivetykloridista (0,30 g, 1,7 mmol) ja natriumasetaatista (0,15 g, 1,8 mmol) etikkahapossa (10 mL) . Tuote oli valkoista kiinteää ainetta (0,13 g, 27% saanto); sp. 248,0-250,0 °C; ΧΗ NMR (DMSO-de) δ 1,89 (s, 3H, CH3) , 2,01-2,08 (m, 1H, 10 CH H), 2,49-2,70 (m, 3H, CHH, CH2) , 2,55 (s, 3H, C H3) , 7, 62-7,74 (m, 3H, Ar) , 10,99 (br s, 1H, N H); 13C NMR (DMSO-de) δ 17, 0, 21,0, 28, 6, 29, 1, 58, 6, 120,7, 127,5, 131,5, 134,2, 136,8, 137,2, 167,7, 168,6, 172,1, 172,3; Anal. Lask. Ci5Hi4N204 + 0,3 H20:lle: C, 61,77; H, 15 5,05; N, 9,60. Havaittu: C, 62,05; H, 4,94; N, 9,20.

ESIMERKKI 11

Tabletteja, jotka sisältävät 50 mg l-okso-2-(2,6-dioksopiperidin-3-yyli)-4-metyyli-isoindoliinia 20 kukin, voidaan valmistaa seuraavalla tavalla:

Ainesosat (1000 tabletille) l-okso-2-(2,6-dioksopiperidin-3-yyli)-4- metyyli-isoindoliini.................50,0 g laktoosi.............................50,7 g 25 vehnätärkkelys........................7,5 g polyetyleeniglykoli 6000..............5, 0 g talkki................................5,0 g magnesiumstearaatti...................1,8 g demineralisoitu vesi..................q.s.

30

Kiinteät ainesosat puristetaan ensin 0,6 mm:n siiviläkoon siivilän läpi. Aktiivinen ainesosa, laktoosi, talkki, magnesiumstearaatti ja puolet tärkkelyksestä sekoitetaan sitten. Toinen puolikas tärkke-35 lyksestä lietetään 40 mL:aan vettä ja tämä suspensio lisätään kiehuvaan polyetyleeniglykolin liuokseen 100 ml:ssa vettä. Tuloksena oleva tahna lisätään jauhemai- 22 siin aineisiin ja seos granuloidaan, tarpeen mukaan vesilisäyksen kanssa. Granulaatti kuivataan yli yön 35 °C:ssa, puristetaan 1,2 mm:n seulatiheyksisen siivilän läpi ja puristetaan tableteiksi, joiden läpimitta on 5 noin 6 mm ja jotka ovat kummaltakin puolelta koveria.

ESIMERKKI 12

Gelatiinisia kuivatäyttökapseleita, jotka sisältävät 100 mg 1,3-diokso-2-(2,6-dioksopiperidin-3-10 yyli)-4-metyyli-isoindoliinia kukin, voidaan valmistaa seuraavalla tavalla:

Ainesosat (1000 kapselille) 1.3- diokso-2-(2,6-diokso-piperidin-3-yyli)-4- 15 metyyli-isoindoliini................100,0 g mikrokiteinen selluloosa.............30,0 g natriumlauryylisulfaatti..............2,0 g magnesiumstearaatti...................8,0 g 20 Natriumlauryylisulfaatti siivilöidään 1,3- diokso-2-(2,6-dioksopiperidin-3-yyli)-4-metyyli-isoindoliiniin 0,2 mm:n seulatiheyksisen siivilän läpi ja näitä kahta komponenttia sekoitetaan tehokkaasti 10 minuuttia. Sitten lisätään mikrokiteinen selluloosa 25 0, 9 mm:n siiviläkokoisen siivilän läpi ja koko seosta sekoitetaan taas tehokkaasti 10 minuuttia. Lopuksi lisätään magnesiumstearaatti 0,8 mm:n siiviläkokoisen siivilän läpi ja vielä 3 minuutin sekoittamisen jälkeen seos pannaan 140 mg:n annoksina kokoa 0 oleviin 30 (pitkänomaisia) gelatiinisiin kuivatäyttökapseleihin.

ESIMERKKI 13 0,2%:nen injektio- tai infuusioliuos voidaan valmistaa esimerkiksi seuraavalla tavalla: 35 1.3- diokso-2-(2,6-diokso- 23 piperidin-3-yyli)-4,7- dimetyyli-isoindoliini.................5,0 g natriumkloridi........................22,5 g fosfaattipuskuri pH 7,4..............300, 0 g

5 demineralisoitu vesi.............ad 2500, 0 mL

1,3-diokso-2-(2,6-diokso-piperidin-3-yyli)-4,7-dimetyyli-isoindoliini liuotetaan 1000 mL:aan vettä ja suodatetaan mikrosuodattimen läpi. Lisätään pus-10 kuriliuos ja täytetään 2500 mL:ksi vedellä. Annosyk-sikkömuotojen valmistamiseksi 1,0 tai 2,5 mL:n annoksia pannaan lasiampulleihin (kunkin sisältäessä vastaavasti 2,0 tai 5,0 mg imidiä).

15

Claims

1. Yhdiste, jolla on kaava: R1 0 CD R2 Y 5 jossa Y on happi tai H2, toinen R1:stä ja R2:sta on alkyyli, jossa on 1 - 4 hiiliatomia, toinen R1:stä ja R2:sta on riippumattomasti 10 vety tai alkyyli, jossa on 1 - 4 hiiliatomia, ja R3 on vety tai alkyyli, tai sen happoadditiosuola, joka sisältää typpiatomin jolla on kyky protonoitua.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen yhdiste, 15 jossa Y on happi.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen yhdiste, jossa Y on H2.

4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen yhdiste, jossa R1 ja R3 ovat vety.

5. Patenttivaatimuksen 4 mukainen yhdiste, jossa R2 on metyyli tai etyyli.

6. Patenttivaatimuksen 1 mukainen yhdiste, jossa R2 ja R3 ovat metyyli ja R1 on vety.

7. Patenttivaatimuksen 1 mukainen yhdiste, 25 joka on kiraalisesti puhdas (S)-1,3-diokso-2-(2,6- dioksopiperidin-3-yyli)-4-metyyli-isoindoliini, kiraalisesti puhdas (R)-1,3-diokso-2-(2,6-dioksopiperidin-3-yyli)-4-metyyli-isoindoliini, tai niiden seokset.

8. Patenttivaatimuksen 1 mukainen yhdiste, 30 joka on kiraalisesti puhdas (S)-1,3-diokso-2-(2,6- dioksopiperidin-3-yyli)-4-etyyli-isoindoliini, kiraalisesti puhdas (R)-1,3-diokso-2-(2,6-dioksopiperidin-3-yyli)-4-etyyli-isoindoliini, tai niiden seokset.

9. Patenttivaatimuksen 1 mukainen yhdiste, joka on kiraalisesti puhdas (S)-1,3-diokso-2-(2,6-dioksopiperidin-3-yyli)-4,7-dimetyyli-isoindoliini, kiraalisesti puhdas (R)-1,3-diokso-2-(2, 6- 5 dioksopiperidin-3-yyli)-4,7-dimetyyli-isoindoliini, tai niiden seokset.

10. Patenttivaatimuksen 1 mukainen yhdiste, joka on kiraalisesti puhdas (S)-1,3-diokso-2-(2,6-diokso-3-metyylipiperidin-3-yyli)-4-metyyli- 10 isoindoliini, kiraalisesti puhdas (R)-1,3-diokso-2- (2,6-diokso-3-metyylipiperidin-3-yyli)-4-metyyli-isoindoliini, tai niiden seokset.

11. Patenttivaatimuksen 1 mukainen yhdiste, joka on kiraalisesti puhdas (S)-1,3-diokso-2-(2,6- 15 diokso-3-metyylipiperidin-3-yyli)-4,7-dimetyyli- isoindoliini, kiraalisesti puhdas (R)-1,3-diokso-2-(2,6-diokso-3-metyylipiperidin-3-yyli)-4,7-dimetyyli-isoindoliini, tai niiden seokset.

12. Patenttivaatimuksen 1 mukainen yhdiste, 20 joka on kiraalisesti puhdas (S)-l-okso-2-(2,6- dioksopiperidin-3-yyli)-4-metyyli-isoindoliini, kiraalisesti puhdas (R)-l-okso-2-(2,6-dioksopiperidin-3-yyli)-4-metyyli-isoindoliini, tai niiden seokset.

13. Patenttivaatimuksen 1 mukainen yhdiste, 25 joka on kiraalisesti puhdas (S)-l-okso-2-(2,6- dioksopiperidin-3-yyli)-4-etyyli-isoindoliini, kiraalisesti puhdas (R)-l-okso-2-(2,6-dioksopiperidin-3-yyli)-4-etyyli-isoindoliini, tai niiden seokset.

14. Patenttivaatimuksen 1 mukainen yhdiste, 30 joka on kiraalisesti puhdas (S)-l-okso-2-(2,6- dioksopiperidin-3-yyli)-4,7-dimetyyli-isoindoliini, kiraalisesti puhdas (R)-l-okso-2-(2,6-dioksopiperidin-3-yyli)-4,7-dimetyyli-isoindoliini, tai niiden seokset .

15. Patenttivaatimuksen 1 mukainen yhdiste, joka on kiraalisesti puhdas (S)-l-okso-2-(2, 6-diokso-3-metyylipiperidin-3-yyli)-4-metyyli-isoindoliini, ki- raalisesti puhdas (R)-l-okso-2-(2,6-diokso-3- metyylipiperidin-3-yyli)-4-metyyli-isoindoliini, tai niiden seokset.

16. Patenttivaatimuksen 1 mukainen yhdiste, 5 joka on kiraalisesti puhdas (S)-l-okso-2-(2,6-diokso-3-metyylipiperidin-3-yyli)-4,7-dimetyyli-isoindoliini, kiraalisesti puhdas (R)-l-okso-2-(2, 6-diokso-3- metyylipiperidin-3-yyli)-4,7-dimetyyli-isoindoliini, tai niiden seokset.

17. Patenttivaatimuksen 1 mukainen yhdiste käytettäväksi tulehduksellisten sytokiinien haitallisten tasojen alentamisessa nisäkkäässä.

18. Farmaseuttinen koostumus, joka käsittää sellaisen määrän patenttivaatimuksen 1 mukaista yhdis- 15 tettä, joka on riittävä yksittäisenä tai useampana annoksena alentamaan tulehduksellisten sytokiinien tasoja nisäkkäässä yhdessä kantaja-aineen kanssa.

19. Patenttivaatimuksen 1 mukainen yhdiste käytettäväksi tulehduksen hoidossa nisäkkäässä.

20. Patenttivaatimuksen 1 mukainen yhdiste käytettäväksi autoimmuunitautien hoidossa nisäkkäässä.

21. Patenttivaatimuksen 1 mukainen yhdiste käytettäväksi taudin hoidossa nisäkkäässä, taudin ollessa valittu ryhmästä, johon kuuluvat niveltulehdus, 25 nivelreuma, suolistotulehdustauti, Crohnin tauti, af-tahaavat, kakeksia, käänteishyljintätauti, astma, aikuisten hengitysvaikeusoireyhtymä, ja immuunikato.

22. Patenttivaatimuksen 1 mukainen yhdiste käytettäväksi syövän hoidossa nisäkkäässä.

23. Patenttivaatimuksen 1 mukainen yhdiste käytettäväksi haitallisen angiogeneesin hoidossa nisäkkäässä .

24. Patenttivaatimuksen 1 mukainen yhdiste käytettäväksi TNFCCrn haitallisten tasojen alentamises- 35 sa tai inhiboimisessa nisäkkäässä.

25. Patenttivaatimuksen 1 mukainen yhdiste käytettäväksi tulehdussairauksien hoidossa nisäkkäässä .

26. Patenttivaatimuksen 1 mukainen yhdiste, 5 joka on kiraalisesti puhdas.

27. Patenttivaatimuksen 1 mukainen yhdiste käytettäväksi IL-l:n haitallisten tasojen alentamises sa tai inhiboimisessa nisäkkäässä.