FI78712B - Foerfarande foer framstaellning av uv-stabiliserade polyestermaterial. - Google Patents

Description

1 78712

Menetelmä UV-stabiloitujen polyesteriaineiden valmistamiseksi Tämä keksintö koskee menetelmää sellaisten polyesterimate-riaalien valmistamiseksi, joihin on lisätty UV-stabiloimis-aineita, jotta lopputuote, joka tavallisesti on pursotetun kalvon, levyn, nauhan tai kuidun muodossa, kestäisi luotettavammin ympäristön olosuhteita ja erityisesti kestäisi luotettavammin auringon valon vaikutuksen ilman merkittävää pilaantumista.

Koska lopputuotteet tavallisesti ovat kalvojen, levyjen, nauhojen tai kuitujen muodossa, on kyseessä olevaa tyyppiä olevien lopputuotteiden eräs pääkäyttöaloista niiden käyttö olennaisesti läpinäkyvänä levynä, joka on sijoitettu ikkunan päälle tai sen sisään ikkunan läpäisevän lämpömäärän ja häikäisevän valon minimoimiseksi. Tällä tavalla käytettyinä levyt ovat hyvin ohuita ja niitä kutsutaan yleisesti kalvoiksi. Keksintöä kuvataan tässä yksityiskohtaisesti viittaamalla tällaisten kalvojen valmistukseen, joita tässä mukavuussyistä nimitetään "levyksi", mutta on ymmärrettävä, että keksintöä voidaan soveltaa kaikkiin sellaisiin lopputuotteisiin, joita voidaan valmistaa polyesterimateriaalis-ta.

Kuten edellä on mainittu on kyseessä olevien levyjen yksi pääkäyttötarkoituksista säätää valon läpäisyä ja lämnön siirtoa ikkunan läpi. Käytettäessä polyesterimateriaaleja tähän tarkoitukseen, niitä kutsutaan yleisesti auringon valon säätökalvoiksi, jotka yleensä ovat sellaisen laminaatin muodossa, joka muodostuu hyvin kevyesti metalloidusta (hillitsee mustuuskerrostumaa) polyesterikalvosta, joka sitten laminoidaan värjättyyn kirkkaaseen UV-stabiloituun polyes-terikalvoon. Laminoidun rakenteen ansiosta on mahdollista kätkeä metalli kahden polyesterikalvokerroksen väliin, joi- 2 78712 loin suojataan metallipäällyste hapettavaa hajoamista vastaan. Tätä laminoitua kalvoa käytetään kohteissa, joissa säädetään auringon valoa, kuten auringon valon säätökalvos-sa, joka ikkunoissa käytettynä toimii läpinäkyvänä eristys-aineena vähentäen läirmön siirtoa ja auringon häikäisyä ikkunan läpi. Tämä kalvo vähentää ilmastointiin tarvittavan energian kulutusta. Se eliminoi tehokkaasti auringon valossa olevat UV-säteet, jotka periaatteessa aiheuttavat kankaiden haalistumisen ja kangastavaroiden pintojen pilaantumisen. Talviolosuhteissa se on omiaan pienentämään ikkunan läpi tapahtuvaa lämpöhäviötä ja pienentää siten energian kulutusta.

Auringon valo koostuu energiasta, joka on näkyvällä alueella ja ultraviolettialueella. Auringon valon ultravioletti-komponentti aiheuttaa ensisijassa ei-toivotut sisätiloissa tapahtuvat vaikutukset, kuten huoneessa olevien kankaiden ja muovitavaroiden haalistumisen ja pilaantumisen. Tämän vuoksi on toivottavaa, että auringon valon säätökalvot pienentäisivät ultraviolettivalon läpäisyä mahdollisimman täydellisesti. Vaikkakin polyesterimateriaalit ovat suhteellisen tehokkaita tässä suhteessa, on tilaa parannuksille koskien niiden kykyä estää ultraviolettivalon läpäisyä. Lisäksi tällaiset polyesterilevyt ovat itsessään voimakkaasti alttiina pilaantumiselle ultraviolettivalon vaikutuksesta.

On kauan ollut tunnettua, että on olemassa aineita, jotka polyesteriin lisättyinä eivät ainoastaan paranna polyeste-rilevyn vastustuskykyä ultraviolettivalon läpäisyä vastaan, vaan myös parantavat levyjen vastustuskykyä pilaantumista vastaan, kun niihin kohdistuu ultraviolettivaloa. Useita tällaisia materiaaleja on jo aikaisemmin ehdotettu.

Tunnetaan kaksi menetelmää, joita on käytetty sellaisten polyesterikalvojen valmistamiseksi, joissa suojaus ultra-violettivaikutusta vastaan on aikaansaatu lisäämällä täi- 3 78712 laisia aineita. Toisessa menetelmässä UV-stabiloimisaine ja polyesteri sekoitetaan keskenään ja kuljetetaan sitten suulakepuristimeen, josta haluttu lopputuote pursotetaan. Toisessa menetelmässä UV-stabiloimisaine injisoidaan polymeeriin samalla kun polymeeri pursotetaan. Vaikkakin yhtiö M/s. Garware Plastics and Polyester Limited, Bombay, Intia, on käyttänyt näitä molempia menetelmiä kaupallisesti ja vaikkakin niillä saatujen tuotteiden UV-vastustuskykyä on huomattavasti parannettu verrattuna sellaisiin polyesteri-kalvoihin, jotka eivät sisällä UV-stabiloimisaineita, on lopputuotteissa siitä huolimatta ilmennyt huomattavia ongelmia. Ensiksi vaikkakin ne ovat vastustuskykyisempiä UV:ta vastaan kuin niiden edeltäjät, niillä on kuitenkin suhteellisen rajoitettu elinikä kun niihin kohdistuu voimakasta auringon valoa. Toiseksi aikaisemmin käytetyt sekoitusmenetelmät eivät ilmeisestikään tuota polyesterin ja UV-stabiloimisaineen todellakin homogeenista seosta, joten levyjen vastustuskyky auringon valoa vastaan on kirjaimellisesti kirjava - levyn tietyt alueet pilaantuvat nopeammin kuin muut alueet. Kolmanneksi on polyesterin sekoittuminen UV-stabiloimisaineen kanssa suhteellisen tehoton ja tästä johtuen on käytettävä suuri ylimäärä stabiloimisainetta, huomattavasti enemmän kuin mitä todellakin tarvittaisiin halutun tehtävän suorittamiseksi valmiissa levyssä ja tämä lisää tietenkin huomattavasti levyn hintaa. Neljänneksi monet ennestään tunnetut UV-stabiloidut levyt menettävät UV-stabiloimisaineensa, kun ne naarmuuntuvat tai joutuvat kosketukseen kiehuvan veden tai liuottimien, kuten asetonin kanssa ja siten niiden vastustuskyky auringon valoa vastaan heikentyy. Lisäksi käytetään joissakin ennestään tunnetuissa menetelmissä moniarvoisia alkoholeja aineosana valmistusprosessissa, jotka moniarvoiset alkoholit vuorostaan vaikuttavat haitallisesti levyn kykyyn vastaanottaa luotettavasti halutut höyrykerrostetut alumiinikerrokset; metallipinnalle muodostuu mustia pilkkuja, ja metalli kiinnittyy huonosti polyesterikalvoon.

4 78712

Esillä olevan keksinnön päätarkoituksena on saada aikaan menetelmä polyesterikalvon valmistamiseksi ja erityisesti sellaisen polyetyleenitereftalaattikalvon valmistamiseksi, jolla on huomattavasti parannettu vastustuskyky ultraviolettivaloa vastaan ja joka tehokkaasti vastustaa ultraviolettivalon läpäisyä verrattuna siihen, mitä on ennestään tunnettua tällä alalla.

Esillä olevan keksinnön tarkoituksena on lisäksi saada aikaan sellainen menetelmä polyesterilevyjen valmistamiseksi, joka on tehokkaampi ja kustannuksiltaan edullisempi kuin ennestään tunnetut menetelmät, joka voidaan suorittaa tavanomaisilla käytettävissä olevilla valmistuvälineillä ja joka tuottaa lopputuotteen, joka soveltuu erittäin hyvin käytettäväksi auringon valon säätökalvona.

Esillä olevan keksinnön eräänä toisena tarkoituksena on saada aikaan menetelmä, jolla voidaan tehokkaasti ja homogeenisesti sekoittaa polyesterimateriaali ja UV-stabiloimis-aine siten, että ne pysyvät luotettavasti ja yhtenäisesti koossa valmistusprosessin aikana ja sen jälkeen.

Esillä olevan keksinnön lisätarkoituksena on saada aikaan menetelmä sellaisen UV-stabiloidun polyesterikalvon valmistamiseksi, joka vastustaa haitallisia ilmastollisia ja muita ulkoisia olosuhteita, joiden vaikutuksen alaiseksi se joutuu, joka voi helposti, tehokkaasti ja luotettavasti vastaanottaa höyry-kerrostetun alumiinikerroksen ja joka on poikkeuksellisen pitkäikäinen, erityisesti värin muuttumisen, täpliintymisen ja tummenemisen suhteen, jopa kun siihen kohdistuu voimakasta auringon valoa pitkinä ajanjaksoina .

Näiden päämäärien saavuttamiseksi tarvittavat keksinnön oleelliset tunnusmerkit on esitetty oheisissa patenttivaatimuksissa .

5 78712 Nämä päämäärät saavutetaan sekoittamalla rakeiden muodossa oleva polyesterimateriaali jauhemaisen UV-stabiloimisaineen kanssa sellaisessa lämpötilassa, jossa ainakin rakeiden ulkopinta pehmenee. Tällainen lämpötila on polyetyleenite- o reftalaatin tapauksessa noin 150-180 C. Näissä lämpötiloissa polyesteri alkaa kiteytyä ja kiteytymislämpö tekee polymeerirakeiden pinnan pehmeäksi ja tahmeaksi. Tässä lämpötilassa stabiloimisaineet takertuvat polymeerin pintaan ja uskotaan, että tämä tarttuminen paranee johtuen siitä, että stabiloimisaineet pyrkivät sulamaan tässä lämpötilassa. Uskotaan, että polymeerin ja stabiloimisaineen välinen tarttuvuus on niin hyvä, että stabiloimisainejauhe vastustaa voimakkaasti poishankautumista polyesterirakeista, joihin jauhemaiset hiukkaset ovat itsestään kiinnittyneet.

Tästä tarttumiskyvystä johtuen tarttuu pääosa sekoituskam-mioon tuodusta jauhemaisesta stabiloimisaineesta polyeste-rirakeisiin parantaen siten stabiloimisaineen käytön tehokkuutta - hyvin suuri osa käytetystä stabiloimisaineesta joutuu lopulta lopputuotteeseen, jossa se suorittaa sille tarkoitetun tehtävän.

Polyesterirakeiden ja stabiloimisainejauheen sekoittaminen voidaan suorittaa tavanomaisessa sekoituslaitteessa. Erityisen tehokkaan menetelmän mukaan syötetään polyetyleeni-tereftalaattirakeita suurleikkaussekoittimeen ja samalla kun näitä rakeita sekoitetaan, tuodaan sekoittimeen lämpöä rakeiden lämpötilan kohottamiseksi. Kun rakeet asettuvat o noin 70 C lämpötilaan tapahtuu polymeerin kiteytyminen, minkä jälkeen polymeerirakeiden lämpötila nousee nopeasti johtuen tuodun ulkoisen lämmön ja sisäisesti muodostuneen kiteytymislänmön yhdistelmävaikutuksesta. UV-stabiloimisaine lisätään sekoittimessa oleviin polymeerirakeisiin, kun o ne saavuttavat noin 130-160 C:en lämpötilan. Lisätyn stabiloimisaineen määrä riippuu siitä, mihin polyesterima-teriaalia lopuksi käytetään. On yleensä toivottavaa, että 6 7871 2 lopputuote sisältää 0,5-2,0 paino-% stabiloimisainetta, mutta seokseen voidaan lisätä pieni ylimäärä stabiloimisainetta, jotta voitaisiin sallia, että ainetta tarttuu sekoi-tuslaitteen seinämiin ja johtuen siitä, että pieni määrä stabiloimisainetta ei yleensä tartu polymeerirakeisiin. Tämä sekoitusvaihe keskeytetään kun polymeerirakeiden lämpö- o tila nousee noin 170-180 C:een. Loppulämpötila määräytyy sen sekoitusajan perusteella, joka tarvitaan aikaansaamaan stabiloimisaineen homogeeninen ja yhtenäinen tunkeutuminen polymeerirakeisiin - uskotaan, että UV-stabiloimisainejauhe, kun se päällystetään polyesterirakeille, tunkeutuu näihin rakeisiin. Normaali sekoitusaika on noin 5-10 minuuttia siitä hetkestä laskettuna, jolloin kahden komponentin sekoittaminen aloitetaan. On edullista, jos sekoittimen nopeutta voidaan vaihdella tai säätää, jotta maksimoitaisiin huolellinen sekoittaminen ja minimoitaisiin hienon jauheen muodostuminen. Sekoitusnopeuden tulee olla riittävä, jotta muodostuisi tarpeeksi turbulenssia niin että polymeerira-keet eivät kasaantuisi yhteen sen jälkeen, kun ne ovat alkaneet pehmetä, mutta sekoitusnopeuden ei tule olla niin suuri, että polymeerirakeet hienontuvat tarpeettomasti. Rakeiden yhteenkasaantuminen estää kuivumista ja vaikeuttaa pursottamista. Ei ole toivottavaa, että rakeet hienontuvat, koska se aiheuttaa polymeerihäviöitä ja myöskin koska tarpeettoman pienet rakeet pyrkivät pursotusprosessissa huonontamaan tuotetun polyesterikalvon laatua.

Seuraavassa vaiheessa polyesterirakeet, joihin stabiloimis-aine on tarttuneena, erotetaan niin kutsutusta "hienosta jauheesta", so. sellaisesta stabiloimisaineesta, joka ei tarttunut polyesterirakeisiin sekä myöskin kaikista pienistä polyesterihiukkasista, jotka sekoitusvaiheen aikana ovat irronneet polyesterirakeista tai muodostuneet niistä. Tämä rakeiden erottaminen hienosta jauheesta voidaan suorittaa o jäähdyttämällä seos huoneenlämpötilaan tai noin 50 C:een 7 78712 tai johonkin toiseen sopivaan lämpötilaan ja suorittamalla tämän jälkeen seulonta.

Seuraavaksi polyesterirakeet, joihin stabiloimisaine on tarttuneena, kuivataan. Uskotaan, että tämä on esillä olevan keksinnön mukaisen menetelmän eräs tärkeä aspekti. Suoritettujen tutkimusten perusteella on päädytty siihen, että polyesterirakeissa jäljellä oleva kosteus pyrkii hydrolysoimaan nämä rakeet pienentäen niiden molekyylipainoa, jolloin mitä pienempi polymeerin molekyylipa!no on, sitä vaikeampi sitä on pursottaa jatkuvaksi levyksi. Se seikka, että UV-stabiloimisaineet sisältävät itse huomattavia määriä kosteutta, on omiaan pahentamaan kosteuden aiheuttamaa epäkohtaa ja kun stabiloimisjauhe yhdistetään fysikaalisesti polymeerirakeisiin, niin stabiloimisaineen kosteudella tulee olemaan sama huonontava vaikutus kuin kosteudella, joka alunperin oli polymeerirakeissa. Valmistettaessa noin 0,013 tai 0,025 mm paksuja polyetyleenitereftalaattikalvoja, jotka sisältävät bentsofenoni- tai bentsotriatsolityyppisiä UV-stabiloimisaineita, on keksinnön mukaisesti havaittu, että on toivottavaa alentaa rakeiden ja stabiloimisaineiden yhditelmän kosteuspitoisuutta ainakin noin 0,005 painoprosenttiin.

Vaikkakin eri kuivaajien välillä ei ole mitään maagista eroa, edellyttäen, että päädytään haluttuun lopputuotteeseen teollisesti hyväksyttävällä valmistusnopeudella, on toiminnan luotettavuus ja tasaisuus hyvin tärkeä seikka. Näistä syistä johtuen on havaittu, että kuivausvaiheessa on erittäin edullista käyttää tavanomaista kuivaajalla varustettua syöttösuppiloa. Tällainen yksikkö käsittää pitkänomaisen tornin, jonka yläosaan jatkuvasti syötetään rakeita, joihin stabiloimisaine on tarttuneena, ja ne siirretään alaspäin samalla kun kuumaa kuivaa ilmaa pumpataan kuivaajaan alhaaltapäin, jolloin ilma kulkee ylöspäin vastavir- » 8 78712 taan polymeerirakeiden virtaukselle. Ilma voidaan kuumentaa o lämpötilaan 180-200 C:een. Ilma ei ainoastaan kuumenna polymeeriä ja stabiloimisainetta poistaen niistä kosteutta, vaan kuljettaa myös pois kosteuden.

Eräs toinen laitteistotyyppi, jota edullisesti voidaan käyttää tähän tarkoitukseen, on suurtyhjörumpukuivaaja. Tällainen laitteisto käsittää pyörivän rummun, johon päällystetyn rakeet syötetään. Yksikkö kuumennetaan johtamalla kuumennettua nestettä ulkovaipan läpi ja kuivaajan sisäpuolelle aikaansaadaan suurtyhjö. Rakeisiin siirtynyt lämpö aikaansaa kuivumisen ja kosteus poistuu tyhjön avulla.

Nykyisten tietojen perusteella on edullista käyttää kuivaajalla varustettua syöttösuppiloa verrattuna suurtyhjörumpu-kuivaajaan, koska jälkimmäistä käytettäessä tahtoo muodostua enemmän pölyhiukkasia johtuen siitä, että rakeet joutuvat olemaan siinä pidemmän ajan kuin jos käytettäisiin kuivaajalla varustettua syöttösuppiloa, ja tämä aiheuttaa sen, että UV-stabiloimisaineet pyrkivät hajoamaan.

On edullista asentaa kuivaaja siten, että se on suorassa yhteydessä suulakepuristimen sisääntuloaukon kanssa, jolloin kuivatut rakeet, joihin stabiloimisaine on tarttuneena, pysyvät luotettavammin kuivatussa olomuodossa kun ne purso-tetaan. Ruumentaja voidaan toki asentaa suoraan suulakepuristimen yläpuolella siten, ettei tapahdu mitään olennaista hukkaliikettä kuumentajan ulostulon ja suulakepuristimen sisääntulon välillä.

Suulakepuristimella voi olla tavanomainen muoto, joka soveltuu kyseessä olevalle materiaalille ja materiaali voidaan pursottaa joko kuituna, nauhana tai levynä tai mihin tahansa haluttuun muotoon. Pursotusvaihe on tavanomainen polyesterimateriaalien yhteydessä käytetty, eikä tarvita 78712 9 mitään erityisiä varatoimia tai menettelyjä keksinnön mukaisesti muodostettujen polyesteri-stabiloimisaine-rakeiden pursottamiseksi. Voidaan kuitenkin mainita, että UV-stabi-loimisaineen läsnäolosta johtuen on huolehdittava siitä, että pursotusvyöhykkeen lämpötilat sekä myös sulatuslinjän o lämpötilat pidetään arvossa, joka on vähintään 10 C alempi kuin normaali jähmettymispiste, jolloin polyesterin su- o lamislämpötila ei ylitä noin 275-280 C:sta polymeeri-stabiloimisaine-yhdistelmän hapetuksesta aiheutuvan hajoamisen välttämiseksi.

Kuten alalla on hyvin tunnettua, voidaan hapetuksesta aiheutuva lopputuotteen hajoaminen, joka aiheuttaa kellastumista ja huonontaa tuotetta, minimoida lisäämällä ennen kuivausta sopiva määrä hapetuksenestoainetta, kuten Erga-noxia, joka on Ciba-Geigyn valmistama tuote.

Vaikkakin esillä olevan keksinnön mukaista menetelmää on tässä kuvattu käyttäen pursotusta lopputuotteen muodostamiseksi, on ymmärrettävä, että tämä ei ole olennaista keksinnön kannalta, vaan lopputuotetta voidaan muodostaa muillakin tavoilla kuivatuista stabiloimisainetta sisältävistä polymeerIrakeista.

Esillä olevan keksinnön mukainen menetelmä on erityisesti suositeltu käytettäväksi polyesterien kanssa, joista polye-tyleenitereftalaatti on tyypillinen ja hyvin laajasti käytetty jäsen, koska tämän tyyppiset materiaalit ovat, erityisesti kun niitä pursotetaan, erittäin herkkiä kosteudelle, mikä ominaisuus ei ole luonteenomaista useimmille muille sellaisille synteettisille materiaalityypeille, joista tavallisesti valmistetaan pursotettuja tuotteita. Keksinnön mukaisen kalvon valmistamiseksi käytettyjen polyetyleenite-reftalaattirakeiden kosteuspitoisuus, kaupallisesti saatavassa muodossa on noin 0,2 paino-%.

io 78712

Tunnetaan useita aineita, jotka polyesterimateriaalien kanssa ovat käyttökelpoisia UV-stabiloimisaineina. Muutamia näistä tunnetaan US-patenttijulkaisusta 2 818 400, Forster, 31 joulukuu, 1957, nimitys "2-hydroksi-5-salisylyylibentso-fenonilla stabiloidut tyydyttämättömät polyesteriharteit", US-patenttijulkaisusta 3 126 414, Spatz, 24 maaliskuu, 1964, nimitys "4-alkoksi-5-halogeeni-2-hydroksibentsofenonit", US-patenttijulkaisusta 3 506 610, 14 huhtikuu, 1970, nimitys "UV-valon ja hapetuksen bentsofenonistabilisaattorit muovimateriaaleja varten" ja US-patenttijulkaisusta 3 943 105, 9 maaliskuu, 1976, nimitys "Menetelmä värjättyjen ja värjäämättömien polyesterimateriaalien käsittelemiseksi aineella, jolla vältetään tai estetään UV-valon haitalliset vaikutukset". Esillä olevan keksinnön mukaisella menetelmällä on tarkoitus varmistaa, että jauhemainen sta-biloimisaine kombinoituu perinpohjaisesti ja varmasti po-lyesterirakeeseen, jolloin saadaan taatusti homogeeninen tuote, jonka suhteen stabiloimisaineen spesifinen kemiallinen koostumus ei ole kriittinen. Uskotaan kuitenkin, että menetelmä on erityisen tehokas, kun käytetään bentsotriat-soli- ja bentsofenoni(hydroksibentsofenoni)-tyyppisiä sta-biloimisaineita ja erinomaisia tuloksia on saatu käytettäessä 2,2'-dihydroksi-4,4'-dimetoksibentsofenonia, 2,2',4,4'-tetrahydroksibentsofenonia ja 2-(2-hydroksi-3, 5-di-tert.-amyylifenyyli)-2H-bentsotriatsolia. Näitä stabi-loimisaineita käytetään tavanomaisissa määrissä.

Eräässä erityisessä esimerkissä käytettiin amorfisia polye-tyleenitereftalaattirakeita, joiden sisäinen viskositeetti oli 0,65-0,66 ja kosteuspitoisuus noin 0,2 paino-%. 50 kg tätä materiaalia panostettiin suurseulasekoittimeen, jossa oli lämmitysvaippa. UV-stabiloimisaineena lisättiin 1000 g 2,2'-dihydroksi-4,4'-dimetoksibentsofenonia. Polymeerira-keiden lämpötilan nostaminen, UV-stabiloimisaineen lisäämis-aika ja muut sekoittamiseen liittyvät toimenpiteet suoritet- f n 78712 tiin kuten edellä olevassa selostuksessa on esitetty. Sekoi- tusaika oli noin 6 minuuttia laskettuna siitä ajankohdasta, jolloin polymeeri panostettiin sekoittimeen ja seoksen läm- o pötila oli noin 170 C sekoittamisen keskeyttämishetkellä. Tämän jälkeen rakeet seulottiin ja polymeerirakeet syötettiin vähitellen kuivaajalla varustettuun syöttösuppiloon, joka oli asennettu välittömästi suulakepuristimen yläpuolelle, syöttösuppilosta tuleva tuote syötettiin suoraan suulakepuristimeen ja pursotettiin 0,0254 mm paksuinen po-lyesterikalvo. Tätä kalvoa UV-säteilytettiin noin 2000 tuntia ilman minkäänlaisia haitallisia vaikutuksia. Sen vetolujuus-, venymä- ja valonläpäisyominaisuudet olivat 2000 tunnin jälkeen lähes identtiset uuden pursotetun kalvon ominaisuuksien kanssa. Mitään haalistumista ei ollut havaittavissa edes 3000 tunnin valonsäteilytyksen jälkeen. Kalvon UV-läpäisevyys ei ylittänyt 2 prosenttia 358 nono-metrissä. UV-läpäisevyysominaisuudet olivat yhtä hyvät tai paremmat kuin sellaisten UV-stabiloitujen polyesterikalvo-jen ominaisuudet, jotka oli valmistettu muilla menetelmillä, ja esillä olevan keksinnön mukaisesti valmistetun kalvon vastustuskyky UV-säteilyn aiheuttamille haitallisille vaikutuksille oli ylivoimaisesti parempi kuin sellaisten kalvojen, jotka oli valmistettu muilla tavanomaisilla tavoilla. Esillä olevan keksinnön mukaisesti valmistettujen kalvojen elinikä on huomattavasti pidempi kuin kaupallisesti saatavien kilpailukykyisten kalvojen elinikä.

Edellä esitetystä ilmenee, ettei esillä olevan keksinnön mukainen menetelmä vaadi mitään erityisiä laitteita, ja että se soveltuu hyvin tuotantoon sekä että sillä saadaan lopputuote, joka on ylivoimaisesti parempi kuin nykyisin kaupallisesti saatavat tuotteet, joilla on vastaavanlainen koostumus. Hyvin suuri osa systeemiin tuodusta, suhteellisen kalliista UV-stabiloimisaineesta joutuu lopputuotteeseen, jossa se suorittaa sille asetetun tehtävän, ja näin i2 7871 2 ollen on menetelmä tehokas tuotannolliselta näkökannalta katsottuna. Lisäksi tapahtuu polyesterin ja UV-stabiloimis-aineen yhteenliittyminen nopeasti ja tehokkaasti ja sellaisella tavalla, että tämä kombinaatio voidaan helposti pur-sottaa tai muulla tavalla muokata lopputuotteeksi, jossa stabiloimisaine on homogeenisesti ja pysyvästi jakautuneena lopputuotteen koko massassa. On merkille pantavaa, ettei tarvitse käyttää mitään ylimääräisiä kemikaaleja, jotka lopputuotteessa saattaisivat vaikuttaa haitallisesti metal-loidun kerroksen kiinnittymiseen tuotteen pintaan.

Vaikkakin esillä olevan keksinnön mukaista menetelmää on kuvattu edellä yksityiskohtaisesti, on selvää, ettei keksinnön suojapiiri ole rajoitettu tähän kuvaukseen, vaan suojapiiri määräytyy oheisten patenttivaatimusten perusteella.

Claims (10)

1. Menetelmä UV-stabiloitujen polyesterimateriaalien valmistamiseksi, jossa (1) polyesterirakeita kuumennetaan lämpötilaan noin o o 150 -180 C, jolloin rakeiden polymeeripinta tulee pehmeäksi ja tahmeaksi, (2) jauhemainen UV-stabiloimisaine sekoitetaan kuumennettujen rakeiden kanssa, jolloin jauhemainen aine tarttuu kuumennettuihin rakeisiin, tunnettu siitä, että (3) jauhetta sisältävät rakeet jäähdytetään ja niistä erotetaan hienojakoinen jauho, (4) sitten suoritetaan jauhetta sisältäville rakeille o o kuivauskäsittely lämpötilassa noin 180 -200 C, jolla niiden kosteuspitoisuus voidaan alentaa alle noin 0,005 paino-%, ja (5) muodostetaan sinänsä tunnetuilla menetelmillä kuivatuista UV-stabiloimisainetta sisältävistä rakeista käyttökelpoisia kappaleita, kuten kalvoja, levyjä, nauhoja tai kuituja.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että polyesteri on polyetyleenitereftalaatti.

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että UV-stabiloimisaine on O-hydroksibentso-fenoni tai bentsotriatsoli tai niiden seos.

4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että muodostusvaihe (5) on pursotusvaihe, joka suoritetaan suulakepuristimella heti kuivausvaiheen (4) jälkeen.

5. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kuivausvaihe (4) suoritetaan lämpötilassa noin 180-200°C.

6. Patenttivaatimuksen 5 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kuivausvaihe (4) suoritetaan samalla kun jauhetta sisältäviä rakeita sekoitetaan. 14 7871 2

7. Patenttivaatimuksen 4 tai 6 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että polyesteri on polyetyleenitereftalaatti ja että UV-stabiloimisaine on O-hydroksibentsofenoni tai bentsotriatsoli tai niiden seos.

8. Patenttivaatimuksen 5 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kuivausvaihe (4) suoritetaan samalla kun jauhetta sisältäviä rakeita sekoitetaan ja syötetään säiliön läpi, jossa kuumennettua kaasua virtaa syötettyjä rakeita vastaan.

9. Patenttivaatimuksen 5 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kuivausvaihe (4) suoritetaan kuumennetussa kuor-marummussa, jossa on tyhjölaite kosteuden poistamiseksi.

10. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kuivausvaihe (4) suoritetaan kuivaajalla varustetussa syöttösuppilossa ja että kuivatut rakeet syötetään syöttösuppilosta suoraan suulakepuristimeen. is 7871 2