FI70206C

FI70206C - Foerfarande foer framstaellning av terapeutiskt anvaendbara blndsalter av essentiella eller semi-essentiella aminosyror

Info

Publication number: FI70206C
Application number: FI801225A
Authority: FI
Inventors: Mackenzie Walser
Original assignee: Univ Johns Hopkins
Priority date: 1979-04-18
Filing date: 1980-04-17
Publication date: 1986-09-15
Also published as: NO155239C; JPS6024094B2; IT8021498A0; JPS5653641A; SE8002900L; DE3015076A1; SE460902B; FI801225A; NO801119L; ES490649A0; CA1139768A; GB2048867A; NO155239B; DK159147C; NL8002297A; IT1141482B; GB2048867B; IE800781L; NL191583C; DK159147B

Description

ΓΒ1 KUULUTUSjULKAISU n Q oq, LBJ ν') UTLÄGG NIN G SSKRIFT ,U^UÖ C Patentti Kyör.nc. ity

® (45) p-t-,-1 l: 2';. 111 1G G0 i0CG

(51) Kv.lk.4/int.ci.4 c 07 c 101 /02, 53/185, 129/12 149/247, C 07 D 209/20, 233/6A

SUOMI—FINLAND (21) Patenttihakemus — Patentansöknlng 8 0 l 225 (22) Hakemispäivä — Ansökningsdag 17 n h o n

/FH

* * (23) Alkupäivä — Giltighetsdag ly gg (41) Tullut julkiseksi—Blivit offentlig ^ g g

Patentti-ja rekisterihallitus (44) Nähtäväksipanon ja kuul.julkaisun pvm. -

Patent- och registerstyrelsen ' ' Ansökan utlagd och utl.skriften publicerad 28.02 86 (32)(33)(31) Pyydetty etuoikeus — Begärd prioritet ^ g ^ USA(US) 31274 (71) The Johns Hopkins University, Baltimore, Maryland 21218, USA(US) (72) Mackenzie Walser, Ruxton, Maryland, USA(US) (74) Oy Koi ster Ab (54) Menetelmä terapeuttisesti käyttökelpoisten välttämättömien tai puoliksi välttämättömien aminohappojen sekasuolojen valmistamiseksi - Förfarande för framställning av terapeutiskt användbara blandsalter av essentiella eller semi-essentiella aminosyror

Keksintö koskee menetelmää yhdisteiden valmistamiseksi, joilla on kaava AN * x H20 jossa A on välttämätön tai puolivälttämätön aminohappo, N on välttämättömän tai puolivälttämättömän aminohapon alfa-ketoanalogi tai alfa-hydroksianalogi ja x on 0 tai positiivinen luku, jonka ei tarvitse olla kokonaisluku.

Keksinnön mukaisesti välttämätön tai puolivälttämätön aminohappo saatetaan reagoimaan välttämättömän tai puolivälttämättömän aminohapon alfa-ketoanalogin tai alfa-hydroksianalogin kanssa vesipitoisessa väliaineessa.

70206

Keksinnön mukaisesti saatavat sekasuolat ovat elimistölle välttämättömien ja puoliksi välttämättömien aminohappojen esiasteita, ja näiden suolojen seokset ovat käyttökelpoisia hoidettaessa munuais- ja maksasairauksia, joille proteiinien yliherkkyys on olennaista ja jotka johtavat kehon erilaisten välttämättömien ja puoliksi välttämättömien aminohappojen puutostiloihin. Niillä saattaa olla myös käyttöä hoidettaessa typen aineenvaihdunnan häiriöitä sekä proteiinien ravitsemushäiriötä. Uudet yhdisteet ovat yleisesti miellyttävämpiä nauttia ja paremmin veteen liukenevia kuin yksityiset välttämättömät tai puolivält-tämättömät aminohapot, niiden typettömät analogit tai niiden yksinkertaiset seokset.

Tässä kuvattu keksintö on tehty osittain United States Department of Health, Education and Welfare, National Institutes of Health'in myöntämän apurahan tai palkinnon turvin.

Ihmiselle välttämättömiä aminohappoja ovat L-isoleusiini, L-leusiini, L-valiini, L-metioniini, L-fenyylialaniini, L-histi-diini, L-lysiini, L-tryptofaani ja L-troniini. Ihmiselle puoliksi välttämättömiin aminohappohin kuuluvat L-tyrosiini, L-kystii-ni ja L-kysteiini,joita uskotaan tarvittavan pikkulasten suotuisimpaan kasvuun. Arginiini on välttämätön lapsille, joilta puuttuu jokin urea-syklin entsyymeistä, mutta sitä ei yleensä pidetä välttämättöminä tai puoliksi välttämättömänä normaalille ihmiselle, vaikka sillä saattaa olla ravintoarvoa. Ornitiinia ei myöskään yleisesti pidetä ihmiselle välttämättömänä tai puoliksi välttämättömänä, mutta se korvaa arginiinin. Kuitenkin tämän julkaisun yhteydessä arginiini ja ornitiini ryhmitellään puolivälttämät-tömiin aminohappoihin lukuunottamatta niiden yhdistelmiä haarautuneiden ketoanalogien kanssa; viimeksi mainitut on esitetty FI-patenttihakemuksessa 790901.

Munuaissairaudet (kuten esim. virtsamyrkytys, uremia), maksasairaudet (kuten esim. veren korkea ammoniakkipitoisuus ja por-taali-systeeminen aivotauti) sekä muut proteiinin tai typen erityshäiriöt ihmisellä aiheuttavat vaikeita välttämättömien ja/tai puolivälttämättömien, kehon proteiinien rakentamiseen tarvittavien aminohappojen puutostiloja. Täten munuais- ja maksasairauksista kärsivien henkilöiden on joko rajoitettava ruokaan sisälty- li 70206 van proteiinin nauttimista, siksi että munuaiset eivät pysty erittämään typpipitoisia jätteitä tai nämä henkilöt eivät siedä ravinnon proteiineja, jotka aiheuttavat niiden nauttimisen seurauksena pahoinvointia, vapinaa, letargiaa sekä heikentyneitä henkisiä sekä fyysisiä toimintoja.

Näiden proteiinien tai typen erityshäiriöiden aiempaan hoitoon on sisältynyt tiettyjen välttämättömien aminohappojen antaminen proteiinipuutteen korjaamiseksi, kuten Howe et ai. ovat julkaisseet US-patentissa nro 2 457 820. Samoin Bergstrom et ai. julkaisevat US-patentissa nro 3 764 703 kahdeksan välttämättömän aminohapon seoksen käytön munuaisten toiminnan vajauksesta johtuvan virtsamyrkytyksen hoitoon, jolloin käytettävät aminohapot on yhdistetty joko L-arginiiniin ja L-histidiiniin tai niihin molempiin, joita patentti nimittää puolivälttämättö-miksi aminohapoiksi.

Viime aikoina näiden sairauksien hoito on edistynyt, kun käytetään välttämättömien aminohappojen typettömien analogien seoksia, nimittäin kaikista välttämättömimpien aminohappojen alfa-keto ja alfa-hydroksianalogeja yhdessä välttämättömien aminohappojen kanssa, joiden analogeja ei ole saatavissa tai ne eivät ole tehokkaita. Esimerkkejä sellaisista seoksista tai hoitomenettelyistä on kuvattu tai esitetty niille patenttivaatimus US-patenteissa nrot 4 100 160, 4 100 161 ja 4 100 293, julkaistu heinäkuun 11 päivänä 1978. Eräs toinen näiden häiriöiden hoitomenetelmä on esitetty FI-patenttihakemuksessa 790901, jota vastaava US-patenttihakemus 887 570 on tehty maaliskuun 17 päivänä 1978 ja jonka otsikko on "Haaraketjuisten ketohappojen ornitiini- ja arginiinisuolat sekä niiden käyttö maksa- ja munuaistautien hoidossa".

Merkittävin este välttämättömien aminohappojen itsensä tai välttämättömien aminohappojen typettömien analogien itsensä käytölle näiden, typen tai proteiinin erityishäriöiden hoidossa on yhdisteiden epämiellyttävä maku. Täten lähes kaikki välttämättömät aminohapot sinänsä ja kaikki ketoanalogit (vapaina happoina) ovat vastenmielisiä ja pahanmakuisia. Analogien kalsium- ja nat-riumsuolat eivät ole aivan yhtä epämiellyttäviä kuin välttämättömät aminohapot sinänsä, mutta niitä voi tuskin kuvata yhtä pa- 4 70206 hanmakuisiksi ja sen tähden näiden yhdisteiden oraalisessa käytössä on rajoituksia terapeuttisiin tarkoituksiin nähden. Nykyi-sn ainoa USA:ssa myytävä suun kautta nautittava tuote, joka sisältää yksinomaan välttämättömiä aminohappoja, on tuote, jota McGaw Laboratories myy kauppanimellä "Aminaid", jolla on jokseenkin epämiellyttävä maku. Epämiellyttävä maku voidaan peittää päällystämällä tai tabletoimalla välttämättömät aminohapot tai niiden analogit, mutta pahasta jälkimausta esitetään vielä valituksia.

Eräs toinen merkittävä este välttämättömien aminohappojen käytölle on niiden rajoitettu vesiliukoisuus, joka on sellainen, ettei niitä voi yleensä antaa ruoansulatuskanavan ulkopuolista tietä väkevänä liuoksena. Esim. ainoa kaupallinen tuote, joka on nykyisin USA:n markkinoilla ja joka sisältää yksinomaan välttämättömiä aminohappoja ja käytetään injektioina, on tuote, jota McGaw Laboratories myy kauppanimellä "Nephramine". Tämä kahdeksan välttämättömän aminohapon (histidiiniä lukuun ottamatta) 5,l-%:inen vesiliuos on hyvin lähellä liukoisuusrajaa 0°C:ssa. Annettavan veden tilavuus rajoittaa tämän tuotteen käyttöä erityisesti pahan munuaisvian yhteydessä.

Vaikka lysiini ja treoniini ovat sellaisenaan hyvin liukoisia, tyrosiini ja kystiini sellaisenaan ovat erittäin liukenemattomia. Tästä syystä tyrosiinin tai kystiinin sisällyttäminen liuoksiin, joita annetaan lapsille parenteraalisesti, on ollut mahdotonta. Kysteiini on jokseenkin liukoinen, mutta hapettuu spontaanisti dimeerikseen (kystiiniksi) neutraalissa tai alkali-sessa liuoksessa tai ollessaan ilmalle alttiina. Muut välttämättömät tai puolivälttämättömät aminohapot ovat vaihtelevasti niukkaliukoi-sia.

Neutraalien aminohappojenhappamet suolat, kuten esim. hyd-rokloridisuolat, ovat hyvin liukoisia. Kuitenkin hydrokloridisuo-lat ovat liuoksessa jokseenkin happamia, ja koska ne eivät kestä pH 2:n yläpuolella, niitä ei käytetä koskaan. Emäksisiä aminohappoja toisaalta käytetään usein hydroklorideina, koska ne ovat vähemmän happamia ja kestävät fysiologisessa pH:saa.

Alfa-ketohappoanalogit ja alfa-hydroksihappoanalogit ovat enimmäkseen veteen sekoittuvia nesteitä, poikkeuksena tryptofaa-

II

5 70206 nin, fenyylialaniinin ja tyrosiinin analogit, jotka ovat kiinteitä aineita, joiden liukoisuus veteen on rajoitettua. Kaikkien näiden analogien natriumsuolat ovat liukoisia, mutta natriumsuo-lojen käyttö on usein suljettu pois mukanaan tuomansa natriumkuor-mituksen vuoksi, mikä saattaa olla haitallinen erityisesti maksa-tai munuaistaudeista kärsivillä potilailla. Analogien kalsiumsuo-lat ovat jokseenkin liukenemattomia.

On suunniteltu ja ehdotettu käytettäväksi monenlaista jok-seenkin vaivalloista tekniikkaa näiden liukoisuuspulmien ratkaisemiseksi. Esim. tyrosiinin kytkeminen toiseen aminohappoon, kuten esim. alaniiniin peptidisidoksella ratkaisee liukoisuuspul-man, mutta se on hyvin kallis tapa. Tyrosiinin keto- ja hydroksi-analogit olisivat ilmeisesti tehokkaita, ja ne ovat myös jokseenkin liukoisia, mutta niiden tuottaminen on myös erittäin kallista.

Yllä mainitut pulmat voidaan välttää keksinnön mukaisesti vamistettujen uusien yhdisteiden avulla. Uudet sekasuolayhdis-teet valmistetaan vedessä, minkä jälkeen vesi poistetaan kuivan jauheen tuottamiseksi. Yhdisteet ovat mauttomia tai miellyttävän makuisia, ja useimmissa, mutta ei kaikissa, tapauksissa yhdisteiden liukoisuus on huomattavasti suurempi kuin keskenään reagoivista aminohaposta ja keto- tai hydroksianalogista niukkaliukoisim-man liukoisuus.

Kuten välttämättömien aminohappojen alfa-keto- ja alfa-hydroksianalogien itsensä ollessa kysymyksessä, tämän keksinnön mukaisesti valmistetut yhdisteet ovat tehokkaista prekursoreina, joita keho muuttaa välttämättömiksi tai puolivälttämättömiksi aminohapoksi, joita keho voi käyttää proteiinien synteesiin. Siten keksinnön mukaisesti valmistettujen yhdisteiden seokset ovat käyttökelpoisia munuais- ja maksatautien hoidossa sekä muissa typen tai proteiinien eritystaudeissa, joilla on ominaista joidenkin tai kaikkien välttämättömien tai puolivälttämättömien aminohappojen puutos kehossa.

Keksinnön mukaisesti valmistetuissa yhdisteissä veden määrää osoittava x saattaa tarkoittaa hydraatiovettä tai vapaata tai sidottua vettä, joka johtuu reaktiotuotteen epätäydellisestä kuivauksesta tapauksissa, joissa ei ole ollut mahdollista saada 6 70206 täysin vedetöntä tuotetta. Kuten alla on oletettu, kukin yhdiste voi olla vastaavan karbinoliamiininsa tai Schiffin emäksen kanssa muodostetun seossuolan tasapainoseoksena.

Lisääntyneen liukoisuuden sekä maussa tapahtuvan muutoksen perusteella, joka ilmenee yhdistettäessä välttämättömiä tai puolivälttämättömiä aminohappoja sekä niiden keto- tai hydroksi-analogeja tämän keksinnön mukaisesti, on selvää, että muodostuu uusia kemiallisia kokonaisuuksia. Se tosiasia, että titrauskäyräl-lä, kun lisätään vapaata emästä happoanalogeihin, on käännekohta, joka soveltuu yhteen ekvimolaarisen lisäyksen kanssa, on hyvä todiste uusien kemiallisten kokonaisuuksien syntymisen puolesta.

Mihinkään tiettyyn teoriaan sitoutumatta pidetään todennäköisenä, että uusi kemiallinen kokonaisuus saattaa olla liuoksessa tai kuivassa jauheessa missä tahansa tai kaikissa kolmesta eri muodosta, mm: (1) seossuolana, jolloin aminohappo on kationi ja ketohappo- tai hydroksihappoanalogi on anioni; (2) karbinoli-amiinina; ja (3) Schiffin emäksenä, joka on muodostunut karbinoli-amiinin spontaanin tai reversiibelin dehydraation avulla. Näiden kolmen muodon tulisi olla tasapainossa, jonka suhteelliset osuudet ovat tuntemattomat, mutta jota kuvataan alla esitetyin kaavoin, jolloin 1*2 on välttämättömän tai puolivälttämättömän aminohapon hiilivetyrunko ja R^ on välttämättömän tai puolivälttämättömän analogin hiilivetyrunko.

(1) R -CHCOOH + R.. -C-COO Seossuola Z \ + J- tl

nh3 O

u *2 *1 (2) HOOS-CHNHC-COOH Karbinoliamiini

f I °H

*2 *1 (3) HOOC-CHN=C-COOH Schiffin emäs + h2o

II

7 70206

Yhdeksän välttämätöntä aminohappoa ja viisi puolivälttämä-töntä aminohappoa on esitetty taulukossa I, jossa on useimmisa tapauksissa mainittu niiden vastaavat alfa-keto- ja alfa-hydrok-sianalogit. Joissakin tapauksissa tunnnetaan typettömiä analogeja tai uskotaan niiden olevan tehottomia vastaavien, keholle välttämättömien aminohappojen prekursoreina, ja tämä on ilmaistu taulukossa I, milloin se on tarkoituksenmukaisempaa kuin analogin nimen luettelointi. Arginiinin ja ornitiinin analogit eivät ole typettömiä ja niillä on taipumus syklisoitua, niin että ne luultavasti ovat tehottomia aminohapon prekursoreina.

Välttämättömät sekä puolivälttämättömät aminohapot itsessään ovat helposti kaupallisesti saatavissa, ja niiden synte-tisointimenetelmät ovat tunnetut. Emäksisten aminohappojen, nimittäin L-lysiinin, L-histadiinin, L-arginiinin ja L-ornitiinin tapauksessa, välttämättömiä aminohappoja käytetään niiden vapaiden emästen muodossa. Kun kysymyksessä ovat neutraalit aminohapot, joihin kuuluvat muut välttämättömät ja kolme puolivälttämätöntä aminohappoa, niitä käytetään vastaavien vapaiden aminohappojen muodossa.

Välttämättömien ja puolivälttämättömien aminohappojen useimmat ^-keto- ja ^-hydroksianalogit ovat myös kaupallisesti saatavissa, yleensä niiden kalsium- tai natriumsuoloina. Näiden analogien valmistusmenetelmät ovat myös tunnettuja. Analogien vapaita happoja voidaan valmistaa niiden suoloista lisäämällä ylimäärä suolahappoa sekä sen jälkeen uuttamalla eetterillä ja haihduttamalla.

Kukin välttämättömistä ja puolivälttämättömistä aminohapoista voidaan yhdistää johonkin -keto- tai •\-hydroksianalogiin, mukaan luettuna mahdollisuus yhdistää yksinkertainen aminohappo jonkin oman analoginsa kanssa. Siis kaikkiaan voi muodostua yli 200 yhdistettä keksintömme mukaisesti, ottamatta lukuun mahdollisia yhdistelmiä analogien kanssa, jotka voivat olla tehottomia välttämättömien aminohappojen esiasteina. Kaikkia mahdollisista yhdistelmistä ei ole tutkittu, mutta niitä on tutkittu riittävä määrä, jotta on jokseenkin varmaa, että tämän keksinnön mukaisella uusien yhdisteiden luokalla on etuja vastavien, pelkkien välttämättömien ja puolivälttämättömien aminohappojen suhteen sekä niiden vastaavien typettömien analogien suhteen, on analogit sitten käytetty natrium-tai kalsiumsuoloinaan tai vapaina happoina.

8 70206

Taulukko I

Välttämättömät ja puolivälttämättömät aminohapot sekä niiden vastaavat keto- ja hydroksianalogit (typettömät analogit) I. Välttämättömät aminohapot (EAA)

Neutraalit aminohapot Keto-analogit Hydroksi-analogit

L-treoniini IE IE

L-valiini Ot-ketoisovaleriaana- PIE

happo

L-leusiini OC-ketokapronihappo PIE

L-isoleusiini (R,S) -0C-keto-/3-metyy- PIE

li-valeriaanahappo L-metioniini QC-keto-Y-metioli- (D,L)-OC-hydroksi-Y- voihappo metioli-voihappo L-fenyylialaniini Fenyylipalorypäle- L-fenyylimaitohappo happo L-tryptofaani Indolipalorypälehappo Indolietikkahappo

Emäksiset aminohapot Keto-analogit Hydroksi-analogit

L-lysiini IE IE

L-histidiini Imidatsolipalorypä- Imidatsolietikkahapoo lehappo II. Puolivälttämättömät aminohapot

Neutraalit aminohapot Keto-analogit Hydroksi-analogit L-tyrosiini p-hydroksifenyyli- L-p-hydroksifenyyli- palorypälehappo maitohappo L-kystiini β/y-a itiodipalorypä- L-/3/3' -ditiodimaitohappo lehappo L-kysteiini β-merkaptopalorypäle- L-/3-merkaptomaitohappo happo

Emäksiset aminohapot Keto-analogit Hydroksi-analogit

L-arginiini NNF NNF

L-ornitiini NNF NNF

IE = tehoton aminohapon esiasteena PIE = luultavasti tehoton aminohapon esiasteena

NNF = ei typetön ja PIE

11 70206

Esimerkit keksinnön mukaisista uusista yhdisteistä, joita on tutkittu sisältyvät taulukossa II julkaistuihin, jossa on esitetty niiden liukoisuus- sekä makuominaisuudet. Vertailun vuoksi, kahdesta välttämättömästä tai puolivälttämättömästä aminohaposta vähiten liukoisen liukoisuus, jonka kanssa seossuola sopii yhteen, on esitetty taulukon kolmannessa sarakkeessa, ja sitä seuraa neljännessä sarakkeessa kerroin, joka kuvaa lisääntynyttä liukoisuutta. Joissakin tapauksissa, jolloin kahden vastaavan aminohapon liukoisuus on lähellä toisiaan, molempien liukoisuudet sisältyvät taulukkoon .

Yleisesti keksinnön mukaiset uudet yhdisteet ovat miellyttävämpiä kuin vastaavat välttämättömät tai puolivälttämättömät aminohapot sinänsä tai vastaavat typettömät analogit. Täten keksinnön mukaiset, tutkitut yhdisteet ovat yleisesti joko mauttomia tai niillä on hiukan makea maku, joka on jokseenkin miellyttävä. Ennen kaikkea keksinnön mukaiset yhdisteet luokkana ovat liukoi-sempia kuin vastaavat välttämättömät tai puolivälttämättömät aminohapot sekä jotkin keto- tai hydroksianalogit. On erityisesti huomattava, että aivan liukenematon, puolivälttämätön aminohappo L-tyrosiini tulee nopeasti liukoiseksi, kun se yhdistetään esim. leusiinin ketoanalogin kanssa.

Yleensä keksinnön mukaisten uusien yhdisteiden valmistustekniikka on suhteellisen yksinkertainen ja tavallinen. Välttämättömien, emäksisten aminohappojen ollessa kysymyksessä, suspen-doidaan noin yhtä suuret määrät valitun aminohapon vapaata emästä sekä valitun analogin vapaata happoa ja liuotetaan vesimäärään, joka on suurempi kuin riittävä liuottamaan halutun suolan, joka on vapaan emäksen ja vapaan hapon välinen reaktiotuote. Sekoittamista ja, jos välttämätöntä, varovaista lämmittämistä voidaan käyttää liuottamiseen.

10 70206 m 3 5 (Ο •h 79 3 3 .¾ m a | ^ Ä g

_ M TO 3 -H

(O to G p 4-> φ 6 m -h x tn ra f -P a) 79 o 3 :q (9 3 ε — x m M h ä « -h to -h 3 Ξ φ ^ 3ΛΙ-Ρ<ΐ)ε

•H :3 :3 3 β,ί _ φ pH en ,C -H

•Ρι-Ι > O Q +3 toto q :3 -H AI

_ tn (L) :rb -P -P tO φ p -H to q » <h tn :aJ :<0 g -P 3 3 Ai ,Χ M 3 -H :3 39 3 .& £ -S -P g § _ li « Ä -H G > to S 5 5 ^ 5 j s 5 Ml I 'SSh 5 fti.tiiiisisills'oti,® s§ s! "ä k ω ^ S o « φ (2 :> x-p s! e ss -H T3

30 3 G

$3 * 1

:3 -H tn X x x X x x o x X X -P X

e o >i o x ·ΗΛ:ΐβ (N Γ- CO 00 ro LT) iH (N U0 >ι ΓΟ 3 S 3 A -H ^

k3 f—I r—I CU

-P

5 *» k

Isi s % s sJS s» ! H-HC-H pH L(0 pH _ΙΠγΗ h 3 φ o „ ro S ro .. .. <n ro r- S r~- o S ro ÖtnÄS - CN -H -H O -CN (M CN - O -H -H 3 O 00 - c G O O ^ - 00 ^ O 00 o

XgQ-HiH MO -H -H - O O r—(O i—I

ÄOn^fH Γ"* ·· ^ *H *H O ·* »· ··»*··

3 3 [3 *H O ·· q C *H ·· ·· O ·· *H O *H

H Ä *H q O q -H CD <D ·· q *H *H -H C C

^ 1 ·. "h -h -S 3 ^ q 35 -5 -H·5 I-H 3 E-t _ q 3 -h tn q -h -r-ι -rt -h tn -h -h q -h m q tn ro Φ ,G q 3 -H g ρΗΣ-hS-H 3fl Ti ·ΗΤ30·Η3 •tl -PO -H φ -H O Ph pH 0) φ -H -R -H -H Jj -H φ

-H q -h rH tn -h Soo>,ooo m-p+j tn-patnM

i il 3 S S « SH SO S, 83-3 8-S ?S 8

2 >13 > H -3 Ξ tnOhofp H K K -S PE E- ι-J W

δ

-H I

Q 3 I 3 s Ή S -- s - S S S - £ _ 3 S £ £ S O'*

CrHX CO _ ^roin 00 ITI

POtncNrHrHSuoooroiOH-cooS; H 3 3 «. ·» » v k s ·. v - s ri W 3 1—ItNi—ICNOOOOi—ΙΟΟι—t 2 tn (S λ A.

P O -H ' ^

Φ Φ Q

S CO M

•H I -H I

tn x 4J Q I

φ p -P -P o i

3 I H 3 φ -p Q

pH Ö -h tp 3 X -H φ -H -P -H

O |4D+J >, U , I4JX-P I Φ -P

3 Q Φ -P ^>,1 3-PI-PI I Q Λί -P

in tn m 3 i i4-i -h m 3 3 3 ö ö -p i3 8tn -H 130 tOSH pH 3 m 3 -P -P Φ 33 o 3P-P mJ3>i i ίϋρρΗΡΦ φ λ: m-ip p ρφφ d'>i ·Η ΐΦ3Φ^ λ; i ρη φ

tn φ pH I—I X 3 -H q pH p—- pH I rH I 13 3 rH

- X I Ή φ >, CO 3 3 3 3 m 13 c 3 r— >3 o m Po ?>co>m m pH ^ > φ m 00 -h m -h >3 ή 1 q ρζ *h *· -h *—j -h m -h 3 -h co *h 3 3 K >i 9¾ a $ j m -HiH'-'p-iimi-p-Hmapo

+J 3 -H m -Η -P -H 3 -H r -H -H -pH -d -5 4-> C -P C 3 C t§ S S -Η -P

S -¾ 5 % -3 1 -5 S -S 1 5 S 5 S 3 S :3 8 3 S 3 2 3 S -S I

w p Η3-ΗΓ-Ηα1·Η6·Η3·Η3ρΓΌΓ'σΗΓϋαοαι·Η'Γ -h in cnp<n3cn3tn3tn3cn>H3-H3-H3-H3-ptoc3

E 02 >ι φ pH -P PHpX >1 CJ1 >1-3 >1>1>1-P -P-P -P> 4-»pV Qi A1 O-P

pH n iHpHrHa)mQ>HrmVMM-P3tnajcn5cno?iQ03 3 Φ ι3 ΙΦ itn ι-H |79 ip im-H$-Htn-HtnM«p3 > CO hl> J-rl Jin JH ΙΛ K-Pt X-H fi'rt t<j3

II

70206 3

-P

tn

O

Ou

td <D

-G -h

0 O G

H *H

1 <D

tO

t0 -P

4-> 4-) tn 3 (0 3 > tn td *h (0 o 4-1 At tn 3

3 -H

:3 > iH

4-1

4-13 G

<D -P -P

>3 G

Q) -H

3 Ο -H

3 JO —- C ^ 3 3 3 0

3 3 At Ο -H

O P C -P

At 4-) 3 -H Q) 4-) ή 3 3 ε

3 r-4 3 Qj I

•n tn PI

3 -H 3 3 O =3 <N rH A! 3 (0

O 3 At rH

O 3 -H 0) rH

A! 3 rH Ό *H

At JO G

3 3 G >1 -H

rH CO" ' ·Η 3 -H Dj c

3 O 3 :3 O

Eh r—I JO 4-) -H

0 0 3 4-)

O G -H QJ

6 -H X 6 6 <U I 3 3 Ό P!

C C 3 G H Q

4-) 0) tn 3 At 3

•H -H O 4-J

3 O P 4-) 6 At CD 0)

Ή 3 S G

•H -H G

r-H 3 3 3 4-)

3 G -P G G

3 (0 0) O 4-) ·· 4J 4-) 4-)

U -H o O <D

op: > TS

lti :3 G P O

(N > O 3 -P

X

X X

XX X

70206

Valmistettaessa emäksisten aminohappojen suoloja, on todettu, että titrauskäyrällä (pH oordinaatalla ja aminohappomoolit, jotka on lisätty typettömän analogin moolia kohti, abskissana), joka on saatu lisäämällä aminohapon vapaata emästä happoanalogiin, on käännepiste, joka näyttää olevan yhtäpitävä pisteen kanssa, jossa yhtä suuret määrät vapaata emästä ja happoanalogia ovat muodostaneet yhdisteen. Käännepiste näyttää myös vastaavan ainakin suunnilleen seos-suolan muodostaman liuoksen isoelektristä pistettä eli IP:ä. Sen tähden tätä käännepistettä nimitetään tässä julkaisussa mukavuussyistä "isoelektriseksi pisteeksi" eli "IP":ksi. Liitteenä oleva kuvio kuvaa alfaketoisokapronihapon lysiinin vapaalla emäksellä tapahtuvan titrauksen pH-käyrää. Kuten on piirroksesta nähtävissä, IP on piste, jossa pH muuttuu eniten vähimmällä hapon lisäyksellä.

Happoanalogin titrausta aminohapon vapaalla emäksellä iso-elektriseen pisteeseen pidetään parempana, koska se näyttää tuottavan keksinnön mukaisia yhdisteitä, joilla on parhain maku ja luultavasti suurin liukoisuus. Uskottavasti parhain maku saavutetaan tässä kohdassa, koska vapaan emäksen ja happoanalogin olisi yhdistyttävä täydellisesti (ekvimolaarisissa määrissä), niin ettei jäisi vapaan emäksen eikä happoanalogin ylimäärää, joka aiheuttaisi epämiellyttävää makua. Isoelektriseen pisteeseen suoritettu titraus on myös edullista, koska on usein vaikeaa varmistua reagoivien osapuolien ekvimolaarisista määristä, kun työskennellään haihtuvien nesteiden (happoanalogien) ja epätäydellisesti kuivattujen kiinteiden aineiden kanssa (vapaat emäkset).

Tuotteesta muodostuva liuos haihdutetaan sitten, kunnes sakkaa alkaa näkyä. Tuote saadaan pitämällä liuosta noin 4°C:ssa yli yön lisäten alkoholia tai asetonia tai ilman niitä, jonka jälkeen liuos suodatetaan ja tuote kuivataan. Saostamisen sijaan tuote voidaan saada hyvin lyofilisoiden ja käyttäen ruiskukuivausta välttäen molaarisen suhteen vääristymistä, mikä tapahtuu, kun käytetään orgaanista liuotinta. Vaihtoehtoisesti liuosta voidaan käyttää sellaisenaan tai sopivasti väkevöitynä tai laimennettuna laskimoruiskeena.

Kun välttämätön tai puolivälttämätön aminohappo on neutraali aminohappo, on välttämätöntä käyttää keto- tai hydroksianalogin vapaan hapon huomattavaa ylimäärää aminohappoon verrattuna. Ylimäärä vapaata

II

70206 happoa liuotetaan ja poistetaan alkoholin avulla, jota käytetään saostusvaiheessa. Muutoin kokonaistekniikka on sama.

Molemmissa tapauksissa syntyvä reaktiotuote on kuiva valkoinen jauhe, joka ei ole erityisen hygroskooppinen. Reaktiotuote ei näytä sisältävän yhtään ylimääräistä vapaata happoa tai vapaata emästä, koska vapaiden happojen (jotka ovat nesteitä) läsnäolo estäisi kuivan jauheen muodostumisen, ja läsnäoleva vapaa emäs tekisi veden poiston lähes mahdottomaksi.

Neutraalien aminohappojen ja keto- tai hydroksianalogien välisen reaktion avulla muodostuneet suolat ovat hiukan happamia tuottaen vedessä pH-arvon,joka on noin 3. Erilaisten analogien sekä L-lysiinin tai L-arginiinin muodostamat suolat tuottavat vedessä pH-arvon, joka on noin 5. L-histiidiinin suolat tuottavat vedessä pH-arvon noin 4-4,5.

Keksinnön mukaisesti valmistettujen uusien yhdisteiden kestävyys näyttää olevan verrattavissa keto- ja hydroksianalooien vastaavien natrium- tai kalsiumsuolojen kestävyyteen. Tämä merkitsee, että ne ovat yleensä kestäviä kuivassa tilassa huoneen, lämpötilassa. Suolat hajoavat hitaasti huoneen lämpötilassa, nopeasti kiehuvassa liuoksessa eivätkä ollenkaan jäätyneessä liuoksessa.

Näillä uusilla yhdisteillä näyttää varmasti olevan samoja fysiologisia ja terapeuttisia vaikutuksia kuin välttämättömillä tai puolivälttämättömillä aminohapoilla ja typettömillä analogeilla, joita ne vastaavat. On myös epätodennäköistä, että yhdisteillä olisi mitään muita vaikutuksia ihmiskehoon kuin vastaavien aminohappojen ja typettömien analogien vaikutukset. Tästä syystä kulloinkin valmistettavien ja munuais- ja maksatautien hoidossa käytettävien suolojen valinta perustuu olennaisesti samoihin kriteereihin, joita aiemmin on käytetty valittaessa välttämättömiä tai puo-livälttämättömiä aminohappoja tai typettömiä analogeja sinänsä. Kuitenkaan maku- ja liukoisuusominaisuudet eivät tällöin enää ole rajoittavia tekijöitä.

Keksinnön mukaisesti valmistettuja uusia yhdisteitä ei tulisi yleensä käyttää yksitellen, paitsi jos ilmenisi, että potilaalta puuttui vain kaksi välttämättöntä tai puolivälttämätöntä aminohappoa. Kuitenkin potilaille, joilla on munuais- tai maksasairaus ja joilla on rajoitettu proteiinien nauttimista, on to- 14 70206 dennäköisesti hyötyä kyseessä olevien uusien yhdisteiden seoksista, joissa on useampaa kuin kahta välttämätöntä tai puolivälttämä-töntä aminohappoa. Yleensä suolojen, jotka on valmistettava ja joita on käytettävä typen erityishäiriöistä kärsivien potilaiden hoidossa, valinta perustuu potilaiden plasmassa tai lihassoluissa todettujen yksityisten välttämättömien ja puolivälttämättömien aminohappojen konsentraatioiden vähenemisasteeseen.

Kun halutaan antaa keksinnön mukaisesti saatuja suoloja, jotta saadaan enemmän kuin kaksi välttämättömien tai puolivälttämättömien aminohappojen prekursoreita, voidaan se tehdä useammalla tavalla. Esim. erilliset suolat voidaan tehdä yksitellen, jolloin kukin suola vastaa kahta välttämätöntä tai puolivälttämätöntä aminohappoa, joiden prekursorit halutaan hoitokoostumukseen. Erilliset suolat voidaan sitten sekoittaa yhdessä kuivan jauheen muotoon tai vastaavasti liuokseksi annettavaksi suun kautta tai parenteraalisesti.

Vaihtoehtoisesti kaikkia käytettäviä, välttämättömiä ja/tai puolivälttämättömiä aminohappoja ja keto- ja hydroksianalogeja saatetaan sekoittaa yhdessä samaan vettä sisältävään väliaineeseen näiden aminohappojen sekä näiden tiettyjen analogien kaikkien mahdollisten yhdistelmien seoksen muodostamiseksi. Tässä menetelmässä aminohappojen analogeina käytettävät reagenssit ovat vapaina happoina ja sekoitetaan sopivaan tilavuuteen vettä (näistä useimmat ovat nesteitä, jotka sekoittuvat veteen, tai kiinteitä aineita, joiden liuokoi-suus veteen on kohtuullisen korkea). Tähän liuokseen lisätään sitten välttämättömiä ja/tai puolivälttämättömiä aminohappoja, jotka ovat suolojen kationien muodostajia (emäksiset aminohapot lisätään vapaina happoina, kun taas neutraalit aminohapot lisätään sellaisinaan) . Kun emäksisiä aminohappoja lisätään, pH nousee, ja pH-arvossa, joka on noin 4-5, emäksisten aminohappojen lisäys lopetetaan.

Vesi poistetaan sitten haihduttamalla ja jäännös liuotetaan uudel-len etanoliin ja kuivataan sitten ilmassa.

Kun kysymyksessä on erittäin liukenematon, välttämätön tai puolivälttämätön aminohappo, kuten esim. tyrosiini, olisi edullista yksinkertaisesti lisätä aminohappo sellaisenaan suolojen kuivaan seokseen, sen jälkeen, kun suolat on valmistettu. Tällaisessa tapauksessa kuivana lisätty tyrosiini tai muut aminohapot eivät osal-

II

70206 listuisi kemialliseen reaktioon tai muodostaisi uutta kemiallista kokonaisuutta. Täten keksinnön mukaiset reaktiotuotteet tarvitsevat vettä sisältävän väliaineen muodostuakseen.

Paitsi jos kuivaa aminohappoa, kuten esim. L-tyrosiinia on käytettävä seoksessa, kaikki keksinnön mukaisesti valmistetut yhdisteet yksinään tai yhdistettyinä voidaan antaa vesiliuoksena laskimonsisäisesti. Kuten aiemmin on osoitettu, näiden uusien yhdisteiden liuosten pH, kun käytetään emäksisiä aminohappoja happoanalogien titraukseen, on noin 5, jos on titrattu isoelektriseen pisteeseen. Täten esim. isoelektrisessä pisteessä lysiinisuolojen pH on noin 5,1 - 5,3 ja histidiini-alfa-ketoisovaleraatin pH on noin 4,3. Koska keksinnön mukaiset suolat ovat niin voimakkaasti liitettyjä, että ne ovat hyvin huonoja johteita, on vaikea mitata laimeiden liuosten pH:ta. Kuitenkin ton todettu, että 10 tilavuusosan lisäys vettä suolojen väkevöityihin liuoksiin ei olennaisesti muuta pH:a.

Vaikka kyseessä olevan keksinnön mukaisten suolojen liuosten happamuus noin pH 5:ssä saattaa ärsyttää perifeerisessä laskimossa, liuokset voitaisiin antaa keskuslaskimon kautta aiheuttamatta ärsytystä. Tämä on tärkeää näiden suolojen tässä pH:ssa omaavan korkean liukoisuuden suomien etujen kannalta. Täten suuren liukoisuuden vuoksi on mahdollista antaa henkilöille, joilla on rajoittunut veden erityskyky, välttämättömiä aminohappoja tarvittavat annokset käyttäen pienintä määrää vettä. Tämä olisi erityisen tärkeää akuutin munuaisten toimintavajauksen ollessa kysymyksessä ja vähäisemmässä määrin tärkeää potilaille, joilla on kroonisia maksasairauksia tai krooninen munuaisten toiminnan vajaus.

On harkittava joukko tekijöitä määrättäessä, onko tietyn välttämättömän tai puolivälttämättömän aminohapon reagoitava sellaisenaan aminohapon muodossa tai sen hydroksi- tai ketoanalogina, jotta muodostuu kyseessä olevan keksinnön mukaisia uusia yhdisteitä. Ensiksi, kuten on esitetty taulukossa I, joukko analogeja on joko tehottomia tai luultavasti tehottomia, ja sellaisissa tapauksissa on todennäköisesti suotavampaa käyttää aminohappoja sellaisenaa. Toiseksi, julkaistut patentit, jotka on edellä mainittu, ilmaisevat, että haaraketjuiset ketohapot erityisesti saattavat saada aikaan anabolisia vaikutuksia, joita ei ole haaraketjuisilla aminohapoilla itsessään. Vaikka jonkin verran on polemiikkiä, joka koskee sellai- 16 70206 siä vaikutuksia, "carry over"-ilmiötä, joka on toistetusti havaittu haaraketjuisten ketohappojen annon jälkeen, ei ole havaittu seurauksena haaraketjuisten aminohappojen antamisesta sinänsä. Sen tähden valiinin, leusiinin ja isoleusiinin ollessa kysymyksessä, on suotavaa käyttää niiden ketoanalogeja uusia sekasuoloja muodostettaessa .

Kolmas kriteeri saattaa olla arvokas, jos muut tekijät eivät ole määrääviä. Täten esimerkiksi metioniinin hydroksianalogi on paljon halvempi kuin metioniini yksinään. Neljänneksi, kuten on esitetty taulukossa II, kyseessä olevan keksinnön mukaiset uudet yhdisteet saattavat erota merkittävästi maultaan ja liukoisuudeltaan, niin että nämä tekijät saattavat olla määrääviä riippuen siitä, käytetäänkö yhdistettä oraalisesti vain annetaanko se laskimoon .

Keksintöä valaistaan seuraavin esimerkein.

Esimerkki 1

Virtsamyrkytyspotilaiden plasma- ja lihassoluista on todettu puuttuvan välttämättömien aminohappojen valiinin, leusiinin, isoleusiinin, histidiinin, treoniinin ja lysiinin sekä puolivälttä-mättömän hapon, tyrosiinin. Niistä ei näytä puuttuvan muita välttämättömiä aminohappoja, nimittäin fenyylialaniini, metioniini ja tryptofaani. Valiinin puute on suurempi kuin minkään muun aminohapon. Sen vuoksi kyseessä olevan keksinnön mukaisesti valmistetaan suolojen seos siten, että seuraavat yhdisteet reagoivat vettä sisältävässä väliaineessa seuraavissa suhteellisissa molaarisissa osuuksissa: 4 osaa alfa-keto-isovaleriaanahappoa, 1 osa alfa-keto-isokapronihappoa, 1 osa alfa-keto-beeta-metyylivaleriaanahappoa, 1 osa histidiiniä, 2 osaa treoniinia ja 2 osaa lysiiniä, seuraavan menetelmän mukaisesti:

Vapaat ketohapot (jotka ovat nesteitä) punnitaan halutuissa, yllä esitetyissä suhteissa ja sekoitetaan keskenään.Yksi osa tätä seosta lisätään yhteen osaan vettä. Treoniinin osuus lisätään sitten kuivana aminohappona. Lysiinin vapaa emäs lisätään lähes kyllästettyyn histidiinin vapaan emäksen liuokseen moolisuhteessa 2:1.

Tämä emäksinen liuos käytetään sitten edellä mainitun titraukseen, kunnes kokonaisliuoksen pH on noin 4,5. Vettä poistetaan tästä 17 70206 kokonais!.iuoksesta haihduttamalla 40°C:ssa, kunnes liuos alkaa näyttää samealta. Lisätään pieni tilavuus etanolia, ja seos pannaan jääkaappiin 4°C:seen yön ajaksi. Sitten lisätään viisi tilavuutta etanolia ja tuote kootaan suodattamalla ja kuivaamalla ilmassa. Sen jälkeen, kun tuote on täysin kuiva, se jauhetaan yhden moolin kanssa tyrosiinia, jotta saadaan koostumus, joka sisältää kuuden välttämättömän aminohapon prekursorit suolaseoksena sekä puoli-välttämättömän aminohapon tyrosiinin sellaisenaan.

On havaittu, että yllä mainittu reaktiotuotteiden seos, ilman sitä seuraavaa tyrosiinin lisäystä, on selvästi uusien yhdisteiden seos pikemmin kuin yksinkertaisesti välttämättömien tai puolivälttämättömien aminohappojen ja typettömien analogien fysikaalinen seos. Täten, kun samat aineosat sekoitetaan yhdessä ilman veden lisäystä ja sitä seuraavassa veden poistamista, muodostuu vastenmielinen ja pahanmakuinen siirappi. Syynä tähän on, että sekä lysiinin vapaa emäs että vapaat ketoanalogit ovat erittäin vastenmielisiä ja pahanhajuisia, ja että veden poissa ollessa ne eivät reagoi täydellisesti kyseessä olevien uusien yhdisteiden muodostumiseksi.

Esimerkki 2

Eräs toinen koostumus, jota voidaan käyttää munuaisvian hoidossa, valmistetaan sekoittamalla kuivina kyseessä olevan keksinnön mukaisesti valmistettuja seuraavia uusia yhdisteitä sekä aminohappoja sellaisinaan seuraavissa suhteellisissa mooliosuuksissa: 1 osa lysiini-alfa-keto-isovaleraattia, 1 osa histidiini-alfa-keto-isovaleraattia, 1 osa lysiini-alfa-keto-isokaproaattia, 1 osa lysii-ni-alfa-keto-beeta-metyylivaleraattia, 1 osa treoniinia ja 1 osa tyrosiinia. Sekä lysiinin että histidiinin seossuolat valmistetaan tit-raamalla alfa-keto-analogi vedessä vastaavasti lysiinin tai histidiinin vapaalla emäksellä, kunnes vastaava isoelektrinen piste on saavutettu. Kumpikin yhdiste saadaan sitten kuivana saostamalla ja kuivaamalla edellä kuvatulla tavalla. Koska treoniinin ja tyrosiini eivät ole erityisen pahanmakuisia, niitä käytetään sellaisinaan sekoittamalla ja jauhamalla ne lysiinin ja histidiinin kuivien suolojen kanssa. Tämän koostumuksen eräs etu esimerkin 1 mukaiseen koostumuk- 70206 18 seen nähden on, että uudet yhdisteet saatetaan valmistaa ja varastoida kuivina ja yhdistää juuri ennen antamista. Tätä seosta voidaan antaa potilaille, joilla on munuaisvaurio, noin 10-15 g:n päiväannoksina.

Esimerkki 3

Kyseessä olevan keksinnön mukaisesti valmistettuja uusia yhdisteitä voidaan edullisesti käyttää maksasairauksien, erityisesti portaali-systee-misen enkefelopatian hoidossa, yhdistettynä haaraketjuisten keto-happojen ornitiinisuolojen kanssa, jotka on esitetty suomalaisessa patenttihakemuksessa n:o 790901. Tällainen sopiva seos voisi sisältää yhden moolin kutakin haaraketjuisten ketohappojen kolmesta ornitiinisuolasta, yhden moolin kutakin haaraketjuisten keto-happojen kolmesta lysiinisuolasta, jotka ovat muodostuneet kyseessä olevan keksinnön mukaisesti, sekä kahdesta moolista treonii-nia. Kaikki nämä yhdisteet ovat jokseenkin miellyttävän makuisia ja ne voidaan sekoittaa keskenään kuivassa muodossa.

Esimerkki 4

Histidiini-alfa-keto-isokaproaatin valmistus ja käyttö 310 g:aan (2 mol) L-histidiiniä (vapaa emäs) lisätään vettä lietteen saamiseksi (noin 200 ml), joka liete pannaan jäähau-teeseen. Alfa-keto-isokapronihappoa (vapaa happo) lisätään hitaasti samalla sekoittaen kunnes pH alenee arvoon 4,2 (happoa on lisättävä noin 260 g). Mikäli tämän lisäyksen aikana muodostuu kiinteää massaa, on lisättävä riittävästi vettä, jotta massa saataisiin uudelleen 1ietemuotoon. Saatu kirkas liuos kaadetaan samalla sekoittaen 1 litraan etanolia. Liuoksen annetaan seistä yön yli 4°C:ssa, muodostunut saostuma otetaan talteen suodattamalla ja kuivataan ensin ilmassa ja sen jälkeen tyhjössä huoneen lämpötilassa. Tämä suola liukenee veteen 0,68 M liuokseksi 25°C:ssa. Potilaalle, jolla on histidiinin ja leusiinin puutetta, voidaan antaa tätä liuosta suun kautta tai laskimonsisäisesti annoksen ollessa 2-4 g (10-20 ml), erityisesti silloin kuin potilaan sietämä vesiannosten määrä on rajoitettu. Mikäli L-leusiinia halutaan antaa potilaalle sama millimoolimäärä tarvitaan nestettä 40-80 ml. Näiden kahden aminohapon puute samoin kuin esimerkeissä 5 ja 6 esitettyjen aminohappojen puute voi aiheuttaa esimerkiksi akuutin munuaisvian tai rajoitetun annetun veden sietokyvyn.

Il 19 70206

Esimerkki 5

Lysiini(R,S)-alfa-keto-beeta-metyylivaleraantin valmistus ja käyttö 292 g:aan (2 ml) L-lysiiniä (vapaa emäs) lisätään vain sen verran vettä, että lysiini liukenee. Liuos pannaan jäähauteeseen ja siihen lisätään hitaasti ja samalla sekoittaen (R,S)-alfa-keto-beeta-metyylivaleriaanahappoa (vapaa happo) kunnes liuoksen pH on 4,3-4,4 (happoa tarvitaan noin 262 g). Tämä liuos kaadetaan 3 litraan etanolia samalla sekoittaen. Liuoksen annetaan seistä yön yli 4°C:ssa, muodostunut soastuma otetaan talteen suodattamalla ja kuivataan ilmassa.

Tätä yhdistettä voidaan menestyksellisesti antaa potilaalle, jolla on lysiinin ja isoleusiinin puutetta, erityisesti silloin kun potilaan sietämä annetun veden määrä on rajoitettu. Tätä yhdistettä voidaan antaa suun kautta tai laskimonsisäisesti liuoksena, jossa on 6 g yhdistettä 10 ml:ssa vettä. Mikäli L-isoleu-siinia halutaan liuottaa veteen sama millimoolimäärä tarvitaan 68 ml vettä.

Esimerkki 6

Lysiini-alfa-keto-isokaproaatin valmistus ja käyttö 292 g:aan (2 ml) L-lysiinä (vapaa emäs) lisätään vain sen verran vettä, että lysiini liukenee. Liuos pannaan jäähauteeseen ja siihen lisätään hitaasti ja samalla sekoittaen alfa-keto-iso-kapronihappoa (vapaa happo) kunnes liuoksen pH on 4,3-4,4 (happoa tarvitaan noin 262 g). Tämä liuos kaadetaan 3 litraan etanolia samalla sekoittaen. Liuoksen annetaan seistä yön yli 4°C:ssa, muodostunut saostuma otetaan talteen suodattamalla ja kuivataan ilmassa.

Tätä yhdistettä voidaan menestyksellisesti antaa potilaalle, jolle on lysiinin ja leusiinin puutetta, erityisesti silloin kun potilaan sietämä annetun veden määrä on rajoitettu. Tätä yhdistettä voidaan antaa suun kautta tai laskimonsisäisesti liuoksena, jossa on 6 g yhdistettä 20 ml:ssa vettä. Mikäli L-leusii-nia halutaan liuottaa veteen sama millimoolimäärä, tarvitaan 128 ml vettä.

20 70206

Esimerkki 7

Lysiini-(L)-fenyylilaktaatin valmistus ja käyttö 292 g:aan (2 mol) L-lysiiniä (vapaa emäs) lisätään vain sen verran vettä, että lysiini liukenee. Tämä liuos lisätään hitaasti ja samalla sekoittaen lietteeseen, joka sisältää 330 g (L)-fenyylimaitohappoa 4 litrassa lämmintä vettä. Saadaan kirkas liuos. Suurin osa vedestä poistetaan haihduttamalla ja jäljelle jäänyt liete kaadetaan 3 litraan etanolia samalla sekoittaen. Liuoksen annetaan seistä yön yli 4°C:ssa, muodostunut saostuma otetaan talteen suodattamalla ja kuivataan ilmassa.

Tätä yhdistettä voidaan menestyksellisesti antaa potilaalle, jolla on lysiinin ja fenyylialaniin puutetta, erityisesti silloin kun potilaan sietämä annetun veden määrä on rajoitettu. Tätä yhdistettä voidaan antaa suun kautta tai laskimonsisäisesti liuoksena, jossa on 6 g yhdistettä 40 ml:ssa liuosta. Mikäli L-fenyylialaniinia halutaan liuottaa sama millimoolimäärä, tarvitaan 120 ml vettä.

Esimerkki 8

Histidiini(R,S)-alfa-keto-beeta-metyylivaleraatin valmistus ja käyttö 310 g:aan (2 ml) L-histidiinia (vapaa emäs) lisätään vain sen verran vettä, että muodostuu liete (noin 200 ml), joka pannaan jäähauteeseen. Lietteeseen lisätään hitaasti ja samalla sekoittaen (R,S)-alfa-keto-beeta-metyylivaleriaanahappoa (vapaa emäs) kunnes pH laskee arvoon 4,2 (happoa on lisättävä noin 260 g). Mikäli tämän lisäyksen aikana muodostuu kiinteää massaa, on lisättävä riittävästi vettä, jotta massa saataisiin uudelleen lietemuo-toon. Saatu kirkas liuos kaadetaan samalla sekoittaen 1 litraan etanolia. Liuoksen annetaan seistä yön yli 4°C:ssa, muodostunut saostuma otetaan talteen suodattamalla ja kuivataan ensin ilmassa ja sen jälkeen tyhjössä huoneen lämpötilassa.

Tämä suola liukenee veteen 0,65 M liuokseksi 25°C:ssa. Potilaalle, jolla on histidiinin ja isoleusiinin puutetta, voidaan antaa tätä liuosta suun kautta tai laskimonsisäisesti annoksen ollessa 2-4 g (10-20 ml), erityisesti silloin kun potilaan sietämä annetun veden määrä on rajoitettu. Mikäli L-isoleusinia ha- li 70206 lutaan antaa potilaalle sama millimoolimäärä, tarvitaan 25-50 ml nestettä. Näiden kahden aminohapon puute samoin kuin esimerkeissä 9 ja 10 esitettyjen aminohappojen puute voi aiheuttaa esimerkiksi akuutin munuaisvian tai rajoitetun annetun veden sietokyvyn.

Esimerkki 9

Lysiini(D,L)-alfa-hydroksi-gamma-metolibutyraatin valmistus ja käyttö 292 g:aan (2 mol) L-lysiiniä (vapaa emäs): lisätään vain sen verran vettä, että lysiini liukenee. Liuos pannaan jäähautee-seen, ja siihen lisätään hitaasti ja samalla sekoittaen (D,L)-al-fa-hydroksi-gamma-metiolibutyyrihappoa (vapaa happo) kunnes liuoksen pH on 4,3-4,4 (happoa tarvitaan noin 280 g). Tämä liuos kaadetaan 3 litran etanolia samalla sekoittaen. Liuoksen annetaan seistä yön yli 4°C:ssa, muodostunut saostuma otetaan talteen suodattamalla ja kuivataan ilmassa.

Tätä yhdistettä voidaan menestyksellisesti antaa potilaalle, joka on lysiinin ja metioniniinin puutetta, erityisesti silloin kun potilaan sietämä annetun veden määrä on rajoitettu. Tätä yhdistettä voidaan esimerkiksi antaa laskimonsisäisesti liuoksena, jossa on 6 g yhdistettä 10 ml:ssa liuosta. Mikäli metioni-niiniä halutaan liuottaa veteen sama millimoolimäärä, tarvitaan 95 ml vettä.

Esimerkki 10

Lysiini-alfa-keto-valeraatin valmistus ja käyttö 292 g:aan (2 mol) L-lysiiniä (vapaa emäs) lisätään vain sen verran vettä, että lysiini 1iukenee. Liuos pannaan jäähauteeseen ja siihen lisätään hitaasti ja samalla sekoittaen alfa-keto-va-leriaanahappoa (vapaa happo) kunnes liuoksen pH on 4,3-4,4 (happoa tarvitaan noin 230 g). Tämä liuos kaadetaan 3 litraan etanolia samalla sekoittaen. Liuoksen annetaan seistä yön yli 4°C:ssa, muodostunut saostuma otetaan talteen suodattamalla ja kuivataan ilmassa.

Tätä yhdistettä voidaan menestyksellisesti antaa potilaalle, jolla on lysiinin ja valiinin puutetta, erityisesti silloin kun potilaan sietämä annetun veden määrä on rajoitettu. Tätä yhdistettä voidaan antaa suun kautta tai laskimonsisäisesti liuok- 22 7020 6 sena, jossa on 6 g yhdistettä 18 ml:ssa liuosta. Mikäli valiinia halutaan liuottaa veteen sama millimoolimäärä, tarvitaan 30 ml vettä.

Esimerkki 11

Lysiinifenyylipyruvaatin valmistus ja käyttö 292 g:aan (2 mol) L-lysiiniä (vapaa emäs) lisätään vain sen verran vettä, että lysiini liukenee. Tämä liuos lisätään samalla sekoittaen lietteeseen, joka sisältää 328 g fenyylipalory-pälehappoa 3 litrassa vettä. Saadaan kirkas liuos. Suurin osa vedestä poistetaan haihduttamalla ja jäljelle jäänyt liete kaadetaan 3 litraan etanolia samalla sekoittaen. Liuoksen annetaan seistä yön yli 4°C:ssa, muodostunut saostuma otetaan talteen suodattamalla ja kuivataan ilmassa.

Tätä yhdistettä voidaan menestyksellisesti antaa potilaalle, jolla on lysiinin ja fenyylialaniinin puutetta, erityisesti silloin kun potilaan sietämä annetun veden määrä on rajoitettu.

Tätä yhdistettä voidaan antaa suun kautta tai laskimonsisäisesti liuoksena, jossa on 6 g yhdistettä 25 mlrssa liuosta. Mikäli L-fenyylialaniinia halutaan liuottaa sama millimoolimäärä, tarvitaan 120 ml vettä.

Muut koostumukset, jotka sisältävät keksinnön mukaisesti valmistettujen suolojen seoksia munuais- ja maksasairauksien ja muiden typen erityshäiriöiden hoitoon, tulevat tämän julkaisun puitteissa selväksi asiasta perillä oleville henkilöille. Esimerkiksi yhdisteiden seos, jossa on kaikkia yhdeksää välttämätöntä aminohappoa joko aminohappoina ja typettömien analogien muodossa, voitaisiin valmistaa, kuten yllä on esitetty. Sellainen uusien yhdisteiden seos olisi yhtä tehokas kuin pelkästään yhdeksän aminohapon seos ja sen etuna olisi, että se on paljon miellyttävämpi ja siksi sopiva suun kautta tapahtuvaan annosteluun.

Hoidettaessa proteiinien erittymistä ja vajaaravitse-musta, voidaan valmistaa koostumus, jossa käytetään kyseessä olevan keksinnön mukaisia yhdisteitä, jotka kaikkiaan sisältävät kaikkia välttämättömiä aminohappoja sekä arginiinia, paitsi että metioniini (jonka suolat ovat epämiellyttävän makuisia) tulisi mieluummin käyttää kapseleina tai tabletteina, jotta sen maku peittyy.

Il

Claims

23 70206

1. Analogiamenetelmä terapeuttisesti käyttökelpoisten yhdisteiden valmistamiseksi, joilla on kaava AN · x H20 jossa A on välttämätön tai puolivälttämätön aminohappo, N on välttämättömän tai puolivälttämättömän aminohapon alfa-ketoanalogi tai alfa-hydroksianalogi ja x on 0 tai positiivinen luku, jonka ei tarvitse olla kokonaisluku, tunnettu siitä, että välttämätön tai puolivälttämätön aminohappo saatetaan reagoimaan välttämättömän tai puolivälttämättömän aminohapon alfa-ketoanalogin tai alfa-hyd-roksianalogien kanssa vesipitoisessa väliaineessa.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että välttämätön aminohappo on L-isoleusiini, L-leusiini, L-valiini, L-metioniini, L-fenyylialaniini, L-histidiini, L-lysiini, L-tryptofaani tai L-treoniini.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että puolivälttämätön aminohappo on L-tyrosiini, L-kystiini, L-kysteiini, L-arginiini tai L-ornitiini.