FI66383B - Foerfarande foer framstaellning av farmakologiskt aktiva xantinderivat - Google Patents

Description

ΠΤτΐΐΤΠ μ KUULUTUSJULKAISU

4fiF|» ® ^1) UTLÄCGHINGSSKR1FT 6 6383 ^ ^ (51) K»*?/ι«*.α.3 C 07 D 473/06 SUOMI —FINLAND (M) — 783126 (M) H*fcm>hplMI — AiMölniliipdig 13.10.78 (23) AMnpatv·-GHUjfc*t*d«f 13.10.78 (41) TaHnc JwMmM — tlMc offmtlg j j- yg

Pitenttl· ja rekisterihallitut H-ft MifttttMulfnoii h fc—UuMuIim, il._

Patent· orJi regfeterttyreltan ' ' AmMm b<M«*> 29.06.81» (32)(33)(31) W**r«<*«<-« 8h«h rterttt 14.10.77 Ruotsi-Sverige(SE) 7711581-1» (71) Aktiebolaget Draco, Pack, S-221 01 Lund 1, Ruotsi-Sverige(SE) (72) Sten Häkan Axel Magnus Bergstrand, Bjärred,

Per Gunnar Kjell in, Lund, Carl Göran August Persson, Löberöd,

Lars Magnus Sörenby, Lund, Ruotsi-Sverige(SE) (7l*) Berggren Oy Ab (51») Menetelmä farmakologisesti aktiivisten ksanti ini johdannaisten valmistamiseksi - FÖrfarande för framstäilning av farmakolo-giskt aktiva xantinderivat Tämä keksintö koskee menetelmää uusien, farmakologisen vaikutuksen omaavien yhdisteiden valmistamiseksi. Täsmällisemmin sanoen keksinnön mukaisilla uusilla yhdisteillä on allergiaa ehkäisevä vaikutus ja ne ovat erityisesti arvokkaita astmalääkkeinä ja niitä voidaan käyttää myös muiden allergisten sairauksien terapeuttiseen ja ennalta ehkäisevään hoitoon.

Termi "allergia" tarkoittaa teoksen Dorland's Illustrated Medical Dictionary, 24. painos, 1967, mukaisesti "liika-herkkyystilaa, joka on hankittu altistuttaessa tietyn herkistävän aineen vaikutukselle, toistuneen altistuksen tuodessa esiin muuttuneen reagoimiskyvyn". Esimerkkeinä erilaisista allergioista voidaan mainita astma, allerginen nuha, heinänuha ja nokkosihottuma. Yleisenä luonteenomaisena piirteenä monen tyyppisten ihmisillä esiintyvien allergisten reaktioiden yhteydessä on antigeeni-vasta-ainereaktio, joka 2 66383 johtaa farmakologisesti aktiivisten aineiden (= mediaattorien), muun muassa histamiinin ja SRS-A:n (= hitaasti reagoiva herkitysai-ne) vapautumiseen. Näin vapautuneet mediaattorit aiheuttavat keuhkoputken kuristuman, turvotusta, lisääntynyttä liman muodostusta, kutinaa, jne. Allergisen kohtauksen yhteydessä tapahtuva reaktiosarja voidaan kuvata kaavamaisesti seuraavalla tavalla:

Vaihe 1 Herkistävä aine (antigeeni) tunkeutuu elimistöön ___*____

Vaihe 2 Antigeeni reagoi vasta-aineiden kanssa, mikä johtaa , I--------*-(

Vaihe 3 mediaattorien vapautumiseen. |

Vaihe 4 Vapautuneet aineet, erityisesti hista miini ja SRS-A, aiheuttavat allergisen reaktion oireita: keuhkoputken kuristumisen, turvotusta, lisääntynyttä liman muodostusta, jne.

Edellä kuvatun tyyppistä liiallista organismin reagoi tuin is ta herkistäviksi aineksi (antigeeneiksi), joina voi olla vieras proteiini tai muita aineita, sanotaan herkitymisreaktioksi.

V- ikkakin seuraavassa patenttiselityksessä paino asetetaan ulkosyn- .sen tyyppiselle keuhkoputkiastmalle, joka on ainoastaan yksi erg.iarouoto, on selvää, että tämän keksinnön ansiosta saavutettuja tri -ikr.ia voidaan käyttää hyväksi myös muiden allergiamuotojen yhteydessä .

rt- vimomaisessa astmakäsittelyssä hoidetaan neljännessä vaiheessa ilmaantuvia oireita. Erityisesti keuhkoputken kouristumaa lievite- 3 66383 tään antamalla aineita, jotka lievittävät bronkiaalista kouristusta ja laajentavat täten keuhkoputkea. Tämä hoito aloitetaan tavallisesti kuitenkin vasta astmakohtauksen ollessa jo käynnissä tai jo täysin kehittynyt. Olisi toivottavaa, että olisi käytettävissä ennalta ehkäisevä hoitomenetelmä, jota näin ollen voitaisiin käyttää allergisten kohtausten varsinaisen puhkeamisen estämiseksi.

Tämä olisi saavutettavissa ehkäisemällä edellä olevan kaavion vaiheessa 3 esiintyvien mediaattorien vapautuminen.

On osoitettu, että ksantiinin 1,3-dimetyyli-johdannainen -teofyl-liini - pystyy joissakin kokeissa ehkäisemään histamiinin anafy-laktisen vapautumisen, esim. emäshakuisissa valkosoluissa ja eristetyssä keuhkokudoksessa.

Tämän keksinnön kohteena on menetelmä ksantiinijohdannaisten valmistamiseksi, joiden kaava on

0 H

1 I

1 /N\ R - N C \ || C - R2 (1) n^-c\ /c\ ^

0 N

R3 ja niiden fysiologisesti hyväksyttävien suolojen valmistamiseksi, 1 2 jossa kaavassa R on metyyli, etyyli tai n-propyyli, R on metyyli 3 tai n-propyyli ja R on 0CH2 tai HO XCH3

Kaavan (Ί) mukaiset ksantiinijohdannaiset ehkäisevät jatkuvasti allergista reaktiota annosalueessa, jossa ne eivät aiheuta "klassillisia" teofylliinin sivuvaikutuksia, esim. CNS-välitteisiä vaikutuksia ja tiheälyöntisyyttä. Allergista reaktiota jatkuvasti ehkäisevän vaikutuksen omaavat yhdisteet tehoavat eri teitä annettuina ennalta ehkäisevinä antianafylaktisina aineina hoidettaessa allergioita, keuhkoputkiastma mukaanlukien, aiheuttamatta sivuvaikutuksia, joita voidaan panna merkille teofylliinilääkkeiden yhteydessä.

4 66383 joita tavallisesti on käytetty keuhkoputken kouristusta lievittävinä aineina.

Keksinnön mukaisesti on todettu, että kaavan (1) mukaisilla yhdisteillä on selvä allergiaa ehkäisevä vaikutus. Tämän edullisen ominaisuuden ansiosta keksinnön mukaiset yhdisteet ovat arvokkaita aineita allergian eri muotojen kuten allergisen nuhan, heinänuhan, nokkosihottuman, astman jne. ennalta ehkäisevän ja terapeuttisen hoidon yhteydessä.

Esillä olevan kaavan mukaisten yhdisteiden joukkoon kuuluvat 0 H 9 h

„„ il .N il M

I II // CH3 II /)-CH2CH2CH3 oAnA// ^»Af/ ti n k fi . CH,CH CH AV .5.

CH3^N^N/N\ 2^-N

a. 1· A αΛΑ·

O N I

i 1 1 CH~ CK2 I 2

I CH3 - CH - OH

CH3 - CH - OH

Ensisijaisen keksinnön mukaisen yhdisteen kaava on

x JC A

O N X N

A

3

Koska niissä keksinnön mukaisissa yhdisteissä, joissa R on 66383 ?Η3 -ch9-ch

Ζ I

OH

on asymmetrinen hiiliatomi, keksinnön piiriin sisältyvät myös yhdisteiden kaikki mahdolliset optisesti aktiiviset muodot ja raseemiset seokset. Raseemiset seokset voidaan hajottaa komponenteikseen tavanomaisin menetelmin, esimerkiksi muodostamalla suola optisesti aktiivisen hapon kanssa, ja suorittamalla sen jälkeen fraktiokitey-tys.

Tämän keksinnön yhteydessä huomioidaan myös se seikka, että yhdisteet, jotka poikkeavat rakenteellisesti kaavasta (1), voivat elävään elimistöön antamisen jälkeen muuttua siinä kaavan (1) mukaiseksi yhdisteeksi ja käynnistää vaikutuksensa tässä rakennemuodos-sa. Tämä huomioon otettava seikka on keksinnön lisäkohteena.

Tämän keksinnön piiriin sisältyvät kaavan (1) mukaisten yhdisteiden farmaseuttisesti hyväksyttävät suolat farmaseuttisesti hyväksyttävien emästen kanssa. Termillä "farmaseuttisesti hyväksyttävät suolat" tarkoitetaan suoloja, joiden kationit ovat eläimen organismille suhteellisen vaarattomia kun niitä käytetään terapeuttisina annoksina siten, että niiden kationien aiheuttamat sivuvaikutukset eivät mitätöi yleiskaavan (1) mukaisten emäyhdisteiden edullisia farmakologisia ominaisuuksia. Sopivia suoloja ovat alkalimetalli-, esim. natrium- ja kaliumsuolat, ja ammoniumsuolat ja amiinien suolat, joiden alan asiantuntijat tietävät olevan farmaseuttisesti hyväksyttäviä, esim. amiinien etyleenidiamiini, koliini, dietanoliamiini, trietanoliamiini, oktadekyyliamiini, dietyyliamiini, trietyyliamiini, l-amino-2-propanoli, 2-amino-2-(hydroksimetyyli)-propaani-1,3-dioli ja 1-(3,4-dihydroksifenyyli)-2-isopropyyliaminoetanolisuolat.

Farmaseuttisesti hyväksyttäviä suoloja voidaan valmistaa antamalla stökiömetristen määrien kaavan (1) mukaista yhdistettä ja sopivaa emästä, so. juuri edellä selostettua emästä, reagoida keskenään, esimerkiksi normaalia korkeammassa lämpötilassa, ilman liuotinta tai sopivaa liuotinta käyttäen, minkä jälkeen seuraa ensisijaisesti näin muodostetun suolan uusintakiteytys sopivasta liuottimesta, esimerkiksi hydroksyylipitoisesta liuottimesta, esim. vedestä.

66383

Kliinisessä praktiikassa tämän keksinnön yhdisteitä annetaan normaalisti suun kautta, peräaukkoon, nenään, kielen alle, injektoimalla tai höyryhengitystä käyttäen farmaseuttisen valmisteen muodossa, joka sisältää aktiivista aineosaa alkuperäisen yhdisteen muodossa tai valinnaisesti tämän farmaseuttisesti hyväksyttävän suolan muodossa, farmaseuttisesti hyväksyttävän kantajan yhteydessä, joka voi olla kiinteätä, puolikiinteätä tai nestemäistä laimenninta tai syötävä kapseli, ja sellaiset valmisteet muodostavat keksinnön lisäkohteen. Tavallisesti aktiivisen aineen määrä on noin 0,1-99 paino-% valmisteen painosta laskien, esimerkiksi 0,5-20 % valmisteiden osalta, jotka on tarkoitettu injektoitaviksi ja välillä 0,1-50 % valmisteiden osalta, jotka on tarkoitettu annettaviksi suun kautta.

Suun kautta annettaviksi tarkoitettujen, keksinnön mukaista yhdistettä sisältävien annosyksikkömuodossa olevien farmaseuttisten valmisteiden valmistamiseksi aktiivinen aineosa voidaan sekoittaa kiinteän, jauhemaisen kantajan, esimerkiksi laktoosin, sakkaroosin, sorbitolin, mannitolin, tärkkelyksen kuten perunatärkkelyksen, maissi-tärkkelyksen, amylopektiinin, laminarja-jauheen tai sitrusmarjajauheen, selluloosajohdannaisen, polyvinyylipyrrolidonin tai gelatiinin kanssa ja ne voivat sisältää myös luistoaineita kuten magnesium-tai kalsiumstearaattia tai Carbowax ® -valmistetta tai muita poly-etyleeniglykolivahoja, ja puristaa tableteiksi tai lääkenappien ydinosiksi. Jos V ! . . a ‘ l· · ra-ie ja, sydänosa t voidaan pinnoittaa, 'iiruvkikäi * r i li.· oksii la jotka voivat sisältää ii- ' irnia, ur k. ja,· m i nicw.i idioksidia , tai vaihtoehtoisesti kalvon muodostavalla aineella, joka on liuotettu helposti haihtuviin orgaanisiin liuot f imi in tai muuhun sopivaan liuotttmeen tai orgaanisten liuottimien seoksiin. Näihin pinnoitteisiin voidaan lisätä väriaineita, esimerkiksi, aktiivisen aineen erilaisten pitoisuuksien erottamiseksi. Pehmeiden gelntiinikapselien valmistamiseksi (helmen muotoisia suljettuja kapseleita), jotka sisältävät gelatiinia ja, esimerkiksi, glyserolia pehmentimenä, tai vastaavanlaisten kapselien valmistamiseksi aktiivinen aine voidaan sekoittaa tuotteen Ö?) :.::;jowax ® tai sopivan öljyn kuten esim, seesamöljyn, oliiviöljyn <1 maapähkinäöljyn joukkoon. Kovat gelatiinikapselit voivat sisältää aktiivisen aineen rakeita seoksena kiinteiden, jauhemaisten kantajien kuten laktoosin, sakkaroosin, sorbitolin, mannitolin, tärkkelysten (esimerkiksi perunatärkkelyksen, raaissitärkkelyksen tai amylopektiinin), selluloosajondannaisten, polyvinyylipyrrolido- 66383 nin tai gelatiinin kanssa, ja ne voivat sisältää myös luistoaineina magnesiumstearaattia tai steariinihappoa.

Keksinnön mukainen yhdiste voidaan formuloida myös pitkäaikaisen vaikutuksen omaavaan muotoon käyttämällä sopivia täyteaineita. Kontrolloidusti tapahtuvan vapautumisen mahdollistamiseksi voidaan käyttää hyväksi erilaisia menetelmiä, esim. diffuusioprosessia ja ioninvaihtoa. Diffuusioprosessin hyväksikäyttömenetelmistä voidaan mainita esimerkkeinä tuotteet, joita ovat pinnoitetut rakeet tai osaset, matriisiin upotettu rohdos ja hidasliukoiset muodot.

Kuohuvia jauheita valmistetaan sekoittamalla aktiivista aineosaa myrkyttömien esim. natrium-, kalium- tai kalsiumkarbonaattien tai -vetykarbonaattien, kuten kalsiumkarbonaatin, kaliumkarbonaatin ja kaliumvetykarbonaatin, kiinteiden, myrkyttömien happojen kuten viini-hapon, askorbiinihapon ja sitruunahapon, ja esimerkiksi aromiaineiden kanssa.

Suun kautta annettavat nestemäiset valmisteet voivat olla eliksiirien, siirappien tai suspensioiden muodossa, esimerkiksi liuoksina, jotka sisältävät noin 0,1-20 paino-% aktiivista ainetta, sokeria ja etanolin, veden, glyserolin ja propyleeniglykolin seosta ja valinnaisesti aromiaineita, sakkariinia ja/tai karboksimetyyliselluloosaa dispergointiaineena.

Parenteraalisesti annettavat injektoitavat valmisteet voivat sisältää keksinnön mukaisten aktiivisten aineiden vesiliuosta tai suspensiota, halutun konsentraation ollessa 0,5-10 %, ja valinnaisesti myös stabilointiainetta ja/tai puskuriaineita vesiliuoksena. Liuoksista valmistetut annosyksiköt on edullista sulkea ampulleihin.

Annokset, joina aktiivista ainetta annetaan, voivat vaihdella avarissa rajoissa ja määrät riippuvat erilaisista tekijöistä kuten esimerkiksi kunkin potilaan yksilöllisestä tarpeesta. Sopiva suun kautta annettava annos on 10-1000 mg annettuna 1-4 kertaa päivässä. Sopiva annosalue parenteraalisesti annettaessa on välillä 1-500 mg.

Aktiivisia aineosia sisältävät farmaseuttiset seokset voivat olla sopivasti siten formuloituja, että saadaan annoksia, jotka ovat näissä rajoissa joko yksittäisinä annosyksikköinä tai useina annos-yksikköinä.

8 66383

Keksinnön mukaisia yhdisteitä voidaan valmistaa millä tahansa seu-raavista menetelmistä.

A. Yhdisteen, jonka kaava on o I! c r1 - n —nh2

c. C-NH

^ 2 ° i*

1 J

jossa R on metyyli, etyyli tai n-propyyli ja R on i f, U tai /CHx HO CH3 annetaan reagoida yhdisteen kanssa, jonka kaava on

R2 - X

2 o

jossa R on metyyli tai n-propyyl- ja X on -COOH tai -OC-O-CO-R

ja, tarvittaessa, saatu tuote dehydratoidaan.

Veden poisto voidaan suorittaa esimerkiksi kuumentamalla reaktio-seosta ilman liuotinta tai kuumentamalla seosta alkalin kanssa tai kiehuttamalla seosta korkean kiehumispisteen omaavassa liuottimessa.

Tämän menetelmän lähtöainetta voidaan valmistaa esimerkiksi alla olevissa reaktioissa kuvatulla tavalla, joissa radikaaleille ja R on tässä patenttiselityksessä mainittu merkitys.

66383 NH2CONH-R3 I CNCH2C00H R1-NHCONH-R3 0 II c

Hi! ?H2 jossa R = -(o) tai CNCH2COOH

C r=N NCCH-COOCH-CH»- //\ 2 I 2 0' NH CH3 ., I 3' v R 0

II

0H R1-n-^ N:h Φ I I 2

O C c =N

hn/ xch l3, I II R3 c C-NH_ // \N^ 2 ° 0H~

H

1 C

R -N ^ ^CH

I II

C C-NH„

V

i3 i 0

II

1 c R -N7 xC-N0

I II

c C-NH- ^ \ X 2

N

R3

Pt02/H2

V

r 66383 10

O

II

R1-N/ C^C - NH

I II 2 o^N^C ~ NH2 '3 B. Yhdisteen, jonka kaava on

O

' NH2 - NH2 0 i3 jossa R1 on metyyli, etyyli tai n-propyyli ja R3 on i

r\\ tai CH

L JJ ^ \ HO CH3 annetaan reagoida yhdisteen kanssa, jonka kaava on ^ - X1 1 OQ1 jossa Py on metyyli ta ·· n-propyv i .i ja . on -CHO tax -CH ja ^OQ2 saatu tuote sykiisoidaan hapettamalla. Q1 on vety tai alkyyliryhmä, 2 jossa on 1-3 hiiliatomia ja Q on alkyyliryhmä, jossa on 1-3 hiili-1 2 atomia. Q ja Q ovat lähinnä etyylejä tai metyylejä.

Hapettamalla suoritettavassa sykiisoinnissa voidaan käyttää erilaisia aineita, esim. tionyylikloridia, SOCl2:a.

Seuraavat esimerkit valaisevat keksintöä.

Esimerkki 1. 3,7-dihydro-l,8-dimetyyli-3-(2-hydroksipropyyli)-1H- purijni-2,6-d.ionin Vili valmistus a) 6-amino-l- (2-hydroksipropyyl.i) -2,4- (1H, 3H) -pyrimidiinidionin III valmistus 11 6 6383

Liuokseen, jossa oli 328 g (3,9 moolia) syaanietikkahappoa ja 750 ml etikkahappoanhydridiä lisättiin annoksittain 228 g (1,93 moolia) 2-hydroksipropyy1iureaa (I). Liuosta sekoitettiin 60-70°C:ssa tunnin ajan. Jäähdyttämisen jälkeen kiteet suodatettiin erilleen ja pestiin etanolilla. Saanto 308,8 g (II). Tämä sekoitettiin 300 ml:an kuumaa vettä. Annoksittain lisättiin 245 ml 5-n NaOH kunnes reaktio oli emäksinen. Liuos neutraloitiin 2 ml :11a 5-n HC1. Jäähdyttämisen jälkeen valkeat kiteet suodatettiin erilleen. Saanto 106,5 g (lii) NMR.

b) : - -6-amino-l-(2-hydroksipropyy1i)-3-metyy1i-2,4-(1h, 3H)- pyr imi- diinidionin IV valmistus 120 ml:an 5-n NaOH (0,6 moolia) lisättiin 106,5 g (0,58 moolia) 6-amino.r 1- (2-hydroksipropyyli) - 2,4- (1H, 3H) -pyrimidiinidionia (III) pieninä erinä. Liuosta sekoitettiin ja tiputtamalla lisättiin 67 ml (0,7 moolia) dimetyylisulfaattia eikä lämpötilan annettu kohota kor keammalle kuin 40°C. Kun kaikki dimetyylisulfaatti oli lisätty, saatu suspensio lämmitettiin 60°C:en ja neutraloitiin pll-arvoon 6. Jäähdyttämisen jälkeen valkeat kiteet suodatettiin erilleen ja kiteytettiin uudelleen 100 ml:sta vettä. Saanto 79 g (IV) NMR.

c) 6-amino-l-(2-hydroksipropyyli)-3-metyyli-5-nitroso-2,4-(1 H, ?H) pyrimidiinidionin V valmistus 79 grammaan (0,4 moolia) 6-amino-l- ( 2-hydroksipropyyli)-3-ηκ-tyy7 2,4-(1H, 3H)-pyrimidiinidionia (IV), joka oli liuotettuna 500 mUat: etanolia, lisättiin 30 g NaN02 (0,43 moolia), joka oli. liuotettuna veteen, minkä jälkeen lisättiin 36 ml väkevää suolahappoa. Punaiset kiteet liuotettiin kiehuttamalla ja na triumklor idi suoda te·:t i ie poi-, Punaista suodosta käytettiin 5,6-diamino-l-(2-hydroksipropyyli)· metyyli-2,4-(1H, 3H)-pyrimidiinid ionin (VI) tJMIt sy u t o so i n t i i n * d) 5,6-diamino-l- (2-hydroksipropyy 1 i) -3-metyyli-2,4 - (,1H , 3F) -pyrimidiinidionin VI valmistus 6-amino-l- (2-hydroksipropyyli) -3-metyyli-5-nitroso-2,4- (1H, 311) -pyrimidiinidionin synteesissä saattua liuosta hydrattiin katalyyt tisesti, jolloin läsnä oli 0,3 g Pt02, huoneen lämpötilassa ja 265 kPa:n paineessa 30 minuutin ajan. Katalyytti suodatettiin pois ja suodos haihdutettiin 100 ml:ksi. Kiteet suodatettiin erilleen. Saanto 63,7 g (VI).

66383 12 e) 6-amino-3-(2-hydroksipropyyli)-l-metyyli-2,4-(1H, 3H)-pyrimi-diinidionin IV valmistus

Liuokseen, jossa oli 75 g (1 mooli) l-aminopropanoli-2:ta 200 ml:ssa kloroformia lisättiin 65 ml metyyli-isosyanaattia. Liuosta sekoitettiin 35°C:n alapuolella olevassa lämpötilassa ja sitten haihdutettiin kuiviin. Väritöntä öljyä IX käytettiin suoraan sellaisenaan. Tämä öljy lisättiin liuokseen, jossa oli 170 g syaanietikkahappoa ja 400 ml etikkahappoanhydridiä. Liuosta sekoitettiin 60-70°C:ssa 2 tuntia ja sitten haihdutettiin kuiviin. Tämä keltainen öljy IX liuotettiin 400 ml:an kuumaa vettä ja lisättiin 350 ml 5-n NaOH:a kunnes reaktio oli emäksinen. 30 minuutin kiehuttamisen jälkeen reaktioseos neutraloitiin ja valkeat kiteet suodatettiin erilleen. Saanto 86 g (IV). NMR.

f) 3,7-dihydro-l,8-dimetyyli-3-(2-hydroksipropyyli)-lH-puriini-2, 6-dionin VIII valmistus

Seosta, jossa oli 16 g (0,075 moolia) 5,6-diamino-l-(2-hydroksipro-pyyli)-3-metyyli-2,4-(1H, 3H)-pyrimidiinidionia (VI) 35 mlrssa etikkahappoa kiehutettiin 15 minuuttia. Lämpimään liuokseen lisättiin 30 ml kloroformi.- ja sitten lisättiin hitaasti eetteriä. Saadut kiteet suodatettiin erillen. Saanto 16 g (VII). Näitä kiteitä kiehutettiin 40 mlrssa ?··η NaO|T ?C minuuttia ja sen jälkeen neutraloitiin 18 ml:11a 5-n suolahappoa. Kiteet suodatettiin erilleen ja kiteytettiin uudelleen 50 ml:st.a vettä. Saanto 6,6 g· (VIII). NMR.

Reaktiokaavio: 13 6 6 3 8 3 NH2CONHCH2CHOHCH3

I CNCH-COOH I Esim. 1 a J

IJ

HN^ 'NtH-I I 2 II

C C = N

o/ fH

ch9 ch ..NHCONIICH -CHOHCH .

I ^ 3 ' l 3

CH

NCCH2C0-0^/ NcH3 Esim. 1 e ^ CNCH2COOH

0

II

Esim. 1 a OH~ xC\ v 3 I I 2

9 C C=N IX

C XwH

HN^ XCH TTT CH- I II 111 I 2 A - NCCHoC00CHCH- 2

0 I

CH- I 2

C H

HO^ XCH \JCH3)2S04 0 J Il Esim. 1 e .

0 Esim. 1 C / -

II / \ iS OH

X CH-N CH

CH,NX XC-NO JI II iv 31 II <_ c >-NH2

C C -NH - “ Jf N

^ \ / 2 Esim. 1c 0 , O H

ch2 II I WI1

PH | 2 X .N

1 2 CH CH.N^ "C"" \„ CH / \ 3 I IJ l "'LH3 HO^ XCH- H0 CH3 // //, // 3 ^ γ x N '

Esim. 1 d v Pt02/H2 C.:il2 0 > H3

II

C ft* CH-N·^ XC-NH- 0 H Ks-im·· ’ , -

3 I II 2 II 1 / OH

.c C C N

// / \ / \ 0 I CH-COOH CH~N XC C-CH- CH- 3 x 3 I II II 3 ,:It ) 2 -» C 0, 0 HO-CH-CH3 Esim. 1 f XNH2 CH-I 2

HO-CH-CH

14 66383

Esimerkki 2. 3,7-dihydro-3-(2-hydroksipropyyli)-8-metyyli-l - pro- pyyll-lH-purilnl-2,6-dionln XIV valmistus a) 6-amino-l-(2-hydroksipropyyli)-3-propyyli-2,4-(1H, 3H)-pyri-midiinidionin XI valmistus

Liuokseen, jossa oli 85 g syaanietikkahappoa ja 200 ml etikkahappo-anhydridiä lisättiin 80 g 1-(2-hydroksipropyyli)-3-propyyliureaa. Reaktioseosta sekoitettiin 2 tuntia 60-70°C:ssa. Sen jälkeen se haihdutettiin kuiviin ja jäännöksenä saatu keltainen öljy (X) liuotettiin 300 ml:an kuumaa vettä ja annoksittain lisättiin 80 ml 10-n NaOH kunnes pH oli yli 7. Jäähdyttämisen jälkeen valkeat kiteet suodatettiin erilleen. Saanto 71 g (XI) NMR.

b) 6-amino-l-(2-hydroksipropyyli)-3-propyyli-5-nitroso-2,4-(1H, 3H)-pyrimidiinidionin XII valmistus suoritettiin esimerkin le selostuksen mukaisesti.

c) 5,6-diamino-l-(2-hydroksipropyyli)-3-propyyli-2,4-(1H, 3H)-pyrimidiinidionin XIII valmistus suoritettiin esimerkin 1 d selostuksen mukaisesti.

d) 3,7-dihydro-3-(2-hydroksipropyyli)-8-metyyli-l-propyyli-lH-puriini-2,6-dionin XIV valmistus

Seosta, jossa oli noin 15 g 5,6—diamino-1—(2-hydroksipropyyli)—3— propyyli-2,4-(1H, 3H)-pyrimidiinidionia öljynä ja 50 ml etikkahappoa kiehutettiin tunnin ajan. Liuos haihdutettiin kuiviin ja jäännös liuotettiin veteen. Lisättiin aktiivihiiltä ja suodatettiin erilleen. Suodokseen lisättiin 25 ml 5-n NaOH ja liuosta kiehutettiin 30 minuuttia. Lisättiin suolahappoa kunnes reaktio oli hapan ja saadut kiteet suodatettiin erilleen ja kiteytettiin uudelleen 200 ml:sta vettä. Saanto 2,7 g NMR.

Reaktiokaavio: 15 66383 CH ,CH0HCMoNHC0NHQUCH_,CH 3 2 l 2 3

Esim. 2a 4 cnch2cooh 0

II

CH.CH_CH,-N CH

I I X

/\nhC“N 0 I

CH, 1 * ncch2co-o-ch-ch3

Esim. 2a 0H

0

A

CH CH,CH -N^ CH

II! xi 0 1

MO-CH-CH

! 3

v 0 II

CH^CH-CH -N C-NO

I II xn -C . C-NH_ c/ V 2

HO-CH-CH

1 5

▼ PtO?/H

0 1

II

CH^CH^CH^N nC-NH2

I li XIII

Cv C-NH, ο' V 2 CH? HO-CH-CH3

Esim. 2d ^ cHjCooh

0 H

II I

^ c\ /N

CH CH CH..-N Nc7 \ I II /-ch3 m' ,c\ /c\ /

/' ¥ N

CH, 1 2 H0-CH-CK3 16 66383

Esimerkki 3. 3,7-dihydro-l,8-dimetyyli-3-fenyyli-lH-puriini-2,6- dionin XIX valmistus a) 6-amino-3-metyyli-l-fenyyli-2,4-(1H, 3H)-pyrimidiinidionin valmistus

Liuokseen, jossa oli 38 g (0,44 moolia) syaanietikkahappoa, 200 ml etikkahappoanhydridiä ja 200 ml etikkahappoa lisättiin 60 g 1-me-tyyli-3-fenyyliureaa. Liuosta sekoitettiin 90-100°C:ssa muutaman tunnin ajan. Jäähdyttämisen jälkeen suodatettiin erilleen 65,5 g l-syaanoaseto-l-metyyli-3-fenyyliureaa (XV) (sp. 180°C). Tämä liuotettiin 3 litraan kiehuvaa etanolia ja lisättiin 10 ml 10-prosent-tista soodaliuosta. Jäähdyttämisen ja suodatuksen jälkeen suodos haihdutettiin kuiviin ja kiteet pestiin etanolilla. Saanto 46,7 g (XVI) NMR.

b) 6-amino-3-metyyli-5-nitroso-l-fenyyli-2,4-(1H, 3H)-pyrimidiinidionin XVII valmistus

Liuokseen, jossa oli 46,7 g pyrimidiinidionia (XVI) liuotettuna 200 mitan DMSOta, lisättiin 15 g NaNC^ liuotettuna 25 mitan vettä. Tämän liuoksen lämpötila oli 60°C. Tähän lisättiin 18 ml väkevää suolahappoa, jolloin lämpötila kohosi 100°Cteen ja reaktioseos tuli syvän-punaiseksi. 30 minuutin kuluttua lisättiin 1,5 litraa vettä ja kiteet suodatettiin erilleen ja pestiin vedellä. Saanto 40,5 g (XVII). NMR.

c) 5,6-diamino-3-metyyli-l-fenyyli-2,4-(1H, 3H)-pyrimidiinidionin XVIII valmistus

Liuosta, jossa oli 40,5 g 6-amino-3-metyyli-5-nitroso-l-fenyyli- 2,4- (lh, 3H)-pyrimidiinidionia (XVII) 500 mltssa DMFta ja 0,3 g PtC>2 hydrattiin katalyyttisesti 20 minuuttia 200 kPa:n paineessa. Reaktioseosta lämmitettiin ja katalyytti suodatettiin pois. Jäähdyttämisen jälkeen kiteet suodatettiin erilleen ja pestiin DMF:lla ja vedellä. Saanto 21,4 g (XVIII). NMR.

d) 3,7-dihydro-l,8-dimetyyli-3-fenyyli-lH-puriini-2,6-dionin XIX valmistus

Liuosta, jossa oli 12,5 g (0,054 moolia) 5,6-diamino-3-metyyli-l-fenyyli-2,4-(1H, 3H)-pyrimidiinidäonia 100 ml:ssa etikkahappoanhydridiä kiehutettiin 5 tuntia. Jäähdyttämisen jälkeen harmaat kiteet suodatettiin erilleen ja kiteytettiin uudelleen 300 ml:sta etanolia. Saanto 4,0 g (XIX). Nmr.

Reaktiokaavio: 66383 17 o ϋ /——X NOCH2COQH church ( (J V-nhconhch3 --» i ] _ xv \—/ C“N Esim. 3 a (f i (O)

Esim. 3 a 131 o o

Il li

QLI/S-N0 CH^'tH

XVII L J MI 4- 3 II XVI

C Jj-NH- _ . .e C-NH_ 2 Esim. 3 b 0 2

Esim. 3 c \l·

0 OH

CH3^i-C-MH2 KH3C0)2O O! »Ac ^ 517111 J C-NH, * XnJv.n^"™3 X“ <b <έ> 18 6638 3

Esimerkki 4. 3,7-dihydro-1-metyyli-3-fenyyli-8-propyyli-lH-puriini-2,6-dionin valmistus

Liuosta, jossa oli 3 g 5,6-diamino-3-metyyli-1-fenyyli-2,4-(1H, 3H)-pyrimidiinidionia XVIII 25 ml:ssa voihappoanhydridiä kiehutettiin 16 tuntia. Jäähdyttämisen jälkeen harmaat kiteet suodatettiin erilleen ja kiteytettiin uudelleen 100 ml:sta etanolia.

Saanto 1,1 g NMR.

Esimerkki 5. 3,7-dihydro-1,8-dimetyyli-3-fenyyli-1H-puriini- 2,6-dionin XIX valmistus a) 6-amino-5-etylideeniamino-3-metyyli-1-fenyyli-2,4-(1H, 3H)-pyrimidiinidionin valmistus 4,1 g (17,8 mmoolia) 5,6-diamino-3-metyyli-1-fenyyli-2,4-(1H, 3H)-pyrimidiinidionia (XVIII) sekoitettiin 100 ml:aan metanolia. Tähän lisättiin 1,0 ml (17,8 mmoolia) asetaldehydiä, minkä jälkeen seosta refluksoitiin 3 tuntia. Jäähdyttämisen jälkeen kiteet suodatettiin erilleen ja pestiin metanolilla.

Saanto: 3,75 g (82 %) , NMR 6 (DMSO-dg, 2,48), 1 ,95 (d, 3H) , 3,12 (s, 3H) , 6,08 (b, 2H), 7,50 (m, 5H), 9,05 (g, 1H).

b) 3,7-dihydro-1,8-dimetyyli-3-fenyyli-1H-puriini-2,6-dionin XIX valmistus 260 mg:aan 6-amino-5-etylideeniamino-3-metyyli-1-fenyyli-2,4--(1H, 3H)-pyrimidiinidionia lisättiin 1 ml tionyylikloridia ja liuosta refluksoitiin 10 minuuttia. Tämän jälkeen liuos haihdutettiin ja saatiin tumma kidemassa. Tämä kidemassa sisälsi yhdisteen XIX, mikä voitiin osoittaa kahdella eri TLC-systeemillä.

TLC

Piihappogeeli 60 F254

Systeemi 1: CHCl3/EtOH/HCOOH = 88/10/2 Rf = 0,51 Systeemi 2: CHCl3/iPrOH/NH3(25%) - 45/45/10 Rf = 0,77 19 66383

Farmakologiset kokeet

Aktiivinen keuhkoanafylaksia rotilla

Liikaherkkyystilaa ehkäisevää vaikutusta testattiin aktiivisesti herkistetyillä laboratorioeläimillä.

Eläinten aktiivinen herkistäminen tapahtui ruiskuttamalla muna-albumiinia, erästä proteiinia. Tämä anto tekee eläimet yliherkiksi myöhemmälle muna-albumiini-altistukselle, jota seuraa keuhkoputken kuristuminen. Koeyhdisteiden anafylaksiaa ehkäisevä vaikutus testattiin in vivo altistamalla aktiivisesti herkistetyt eläimet muna-albumiinin vaikutukselle ja mittaamalla kokeiltavan aineen suojavaikutus henkitorvessa vallitsevan paineen suhteen.

Immunointimenetelmä

Rotat, Sprague Dawley, 250 g, herkistettiin antamalla niille 1,0 mg muna-albumiinia (Sigma) ja 200 mg AI(OH)^-geeliä suspendoituna 1 ml:an suolaliuosta. Tätä suspensiota annettiin ihonalaisesti 2 kohtaan (0,5 ml/kohta) vatsapuolelle. Tämä käsittely suoritettiin eläimille, jotka oli lievästi huumattu Mebumal'illa. 18-20 vuorokautta myöhemmin eläimiä käytettiin alkuunpanokokeissa.

Alkuunpanokäsittely

Eläimet nukutettiin ruiskuttamalla i.p. Mebumal'ia, 50 mg/kg i.p. Henkitorveen pantiin kanyyli ja eläimet saivat tekohengitystä pumpun välityksellä (Braun). Hengitystaajuus oli SO sykäystä/min. Paine henkitorvessa mitattiin Ftatham'in paineensiirtojärjestelmällä (P23AC). Normaalit painevariaatiot olivat 0-10 cm 1^0.

Spontaanisen hengityksen ehkäisemiseen tarvittiin 0,8 mg/kg i.v. kurarea. Rinnan hengityskojemittausten kanssa mitattiin sydämen sykintänopeus ja valtimon verenpaine Statham'in paineensiirtojär-jestelmällä, joka oli yhdistetty päävaltimoon. Verenpaine, sykintänopeus ja henkitorven paine rekisteröitiin Grass'in polygraafilla.

20 66383

Keuhkoputken kuristuminen aiheutettiin 5HT:llä, 4-5 ruisketta standardiannosta kaulasuoneen. Tämän jälkeen annettiin ainoana annoksena muna-albumiinia 5 mg. Kokeiltavaa yhdistettä annettiin minuuttia ennen muna-albumiiniannoksella altistamista. Johtuen herkkyyden vähenemisestä antigeenin (muna-albumiini) suhteen tätä voitiin antaa vain kerran kullekin eläimelle.

Anafylaktisen keuhkoputkikouristuman arviointi

Muna-albumiinin aiheuttama paineen maksimilisäys keuhkoputkessa mitattiin ja tämä ilmaistiin keuhkoputken paineen lisääntymis-prosenttina. Suoritettiin vertailut koeyhdisteellä käsittelemättömien kontrollieläinten ryhmän ja eläinryhmien välillä, joita oli käsitelty erilaisilla annoksilla kokeiltavaa yhdistettä.

Koeyhdisteet

Yhdisteet, joita käytettiin rotilla suoritetuissa kokeissa, olivat 3.7- dihydro-1,8-dimetyyli-3-fenyyli-1H-puriini-2,6-dioni XIX (merkintä D 4026).

3.7- dihydro-1,8-dimetyyli-3-(2-hydroksipropyyli)-1H-puriini-2,6--dioni VIII (merkintä D 4086).

3.7- dihydro-3-(2-hydroksipropyyli)-8-metyyli-1-propyyli-1H-puriini--2,6-dioni XIV (merkintä D 4122).

Ne liuotettiin aluksi 0,8 ml:an NaOH:a (0,5 mol) ja 9,2 ml:an suolaliuosta. Tätä yhdisteen perusliuosta, 10 mg/ml, laimennettiin tarvittaessa edelleen suolaliuoksella. Teofylliiniä (natriumsuola) koestettiin kahtena sarjana. Yhdiste liuotettiin suolaliuokseen.

Tulokset

Muna-albumiini, 5 mg laskimonsisäisesti, aiheutti keuhkoputken paineen huomattavan kohoamisen herkistetyllä ja keinotekoisella ilmanvaihdolla käsitellyllä rotalla.

Paineen kohoaminen oli hitaampaa alussa ja kesti kauemmin kuin 5 HT:llä aiheutettu.

66383

Koeyhdisteet D 4026, 4086 ja 4122 pienensivät, kun niitä annettiin laskimonsisäisesti minuuttia ennen muna-albumiinin antoa, keuhkoputken paineen kohoamista (taulukot I, II ja III).

D 4026:n osalta todettiin annoksesta riippuvaa anafylaktisen keuhkoputkenkouristuman ehkäistymistä korsentraatioiden ollessa 0,01-1,10 mg/kg, ehkäisykyvyn maksimiarvon ollessa 87 %.

D 4122:11a esiintyi ehkäisyvaikutusta konsentraatioiden ollessa 0,01-1,00 mg/kg, ehkäisyvaikutuksen maksimiarvon ollessa 79 %.

Lopuksi koestettiin teofylliiniä ja dinatriumkromoglikaattia (taulukot IV ja V). Teofylliinillä, 0,1-2,5 mg/kg, esiintyi osittaista ja epäyhtenäistä suojavaikutusta anafylaktisen keuhkoputkenkuris-tuman suhteen rotilla, jotka oli jaettu kahteen eläinryhmään.

Sama todettiin dinatriumkromoglikaatilla, 0,1-5 mg/kg, käytettäessä tutkimuksissa yhtä eläinryhmää.

Kokeiltavien yhdisteiden osalta laskettiin ekstrapoloitu annos, joka antoi 50-prosenttisen suojan anafylaktista keuhkoputkenkuris-tumaa vastaan. Kuten taulukon VI esittämistä tuloksista voidaan havaita, tehokkaimpia olivat yhdisteet D 4026 ja 4122, ED^Q-arvo-jen ollessa < 0,1 mg/kg. Toisen kokeillun yhdisteen D 4086 ED^^-arvo oli 0,10-0,27 mg/kg. Vertailuyhdisteiden teofylliinin ja dinatriumkromoglikaatin käyrät olivat kuitenkin kupumaiset, minkä vuoksi niiden ED5Q-arvoja oli mahdoton laskea.

Johtopäätös:

Ksantiinijohdannaisilla D 4026, 4086 ja 4122 osoittautuu olevan suojaavaa vaikutusta anafylaktista keuhkoputkenkouristumaa vastaan aktiivisesti herkistetyillä rotilla. Tähän tarvittavat annokset ovat hyvin pienet, 0,01-1,0 mg/kg. Teofylliinillä ei osoittautunut olevan annoksesta riippuvaa suojausvaikutusta annosrajoissa 0,010-2,5 mg/kg. Sitä ei ollut myöskään dinatriumkromoglikaatilla annosrajoissa 0,1-5,0 mg/kg.

66383 22

Taulukko I

Paineen kohoaminen (+ΔΡ) keuhkoputkessa aktiivisen keuhkoanafylak-sian yhteydessä rotalla. Taulukossa on ilmoitettu keskiarvot + S.E.M. ja kokeiden lukumäärät.

Yhdiste, mg/kg i.v. .+ Δ P (%) n kontrolli 0 57+10 8 D 4026 0,010 33+6 5 D 4026 0,100 7+2 5 D 4026 0,500 9+5 5

Taulukko II

Paineen kohoaminen (+ δ P) keuhkoputkessa aktiivisen keuhkoanafylak-sian yhteydessä rotalla. Taulukossa on ilmoitettu keskiarvot ± S.E.M. ja kokeiden lukumäärät.

Yhdiste, mg/kg i.v. + δ P (%) n kontrolli 0 46+9 6 D 4086 0,100 26+6 6 D 4086 0,250 14+3 4 D 4086 0,500 2 ± 1 4

Taulukko III

Paineen kohoaminen (+ δ P) keuhkoputkessa aktiivisen keuhkoanafylak-sian yhteydessä rotalla. Taulukossa on ilmoitettu keskiarvot + S.E.M. ja kokeiden lukumäärät.

Yhdiste, mg/kg i.v. + Δ P (%) n kontrolli 0 85+13 8 D 4122 0,010 34+4 5 D 4122 0,100 23+5 5 J 4122 1,00 18+4 5 66383 23

Taulukko IV

Paineen kohoaminen (+ Δ P) keuhkoputkessa aktiivisen keuhkoanafy-laksian yhteydessä rotalla. Taulukossa on ilmoitettu keskiarvot + S.E.M. ja kokeiden lukumäärät.

Yhdiste mg/kg i.v. + Δ P (%) n kontrolli 0 70+14 7 teofylliini 0,100 31+11 4 teofylliini 0,500 18+5 5 teofylliini 2,50 42+12 5 kontrolli 0 88 ± 12 11 teofylliini 0,010 69+21 3 teofylliini 0,100 63+17 3 teofylliini 1,000 102 +10 3

Taulukko V

Paineen kohoaminen (+ Δ P) keuhkoputkessa aktiivisen keuhkoanafy-laksian yhteydessä rotalla. Taulukossa on ilmoitettu keskiarvot + S.E.M. jct kokeiden lukumäärät.

Yhdiste mg/kg i.v. + Δ P (%) n kontrolli 0 46+9 6 dinatrium- _ . , _ c kromoglikaatti ' - 1.0 22+8 4 5.0 46+6 3

Taulukko VI

Ekstrapoloitu laskimonsisäinen annos, joka antaa 50 %:n suojan (ED^q mg/kg) aktiivisen keuhkoanafylaksian yhteydessä rotalla.

Yhdiste ED50' i.v.

D 4026 0,016 D 4086 0,12 D 4122 0,010 teofylliini kupumainen käyrä dinatriumkromoglikaatti kupumainen käyrä 24 66383

Farmakologiset vertailukokeet

Suoritettiin vertailukokeita, joissa verrattiin keskenään DE-hakemusjulkaisusta 2 713 389 (Cooper Laboratories) tunnettuja yhdisteitä (D 4160 ja D 4201) ja esillä olevan keksinnön mukaisia yhdisteitä (D 4026 ja 4086). Koeyhdisteet olivat: 1.8- dimetyyli-3-(2-metyyli-1-butyyli)-ksantiini (D4160; DE-2 713 389), 1.8- dimetyyli-3-(n-propyyli)-ksantiini (D4201; DE-2 713 389), 1.8- dimetyyli-3-fenyyli-ksantiini (D4026) ja 1.8- dimetyyli-3-(2-hydroksipropyyli)-ksantiini (D 4086) .

DE-hakemusjulkaisun 2 713 389 mukaisista yhdisteistä on Cooper Laboratories valinnut yhdisteen, josta tässä käytetään merkintää D 4160, kaupalliseksi yhdisteeksi, joten sen on katsottava olevan DE-2 713 389:n edullisin yhdiste.

Kaikki em. neljä yhdistettä testattiin noudattaen sivuilla 19 ja 20 kuvattua menettelyä. Saatiin seuraavat tulokset:

Taulukko VII

Anafylakti- Sydämen sykintä- Sydämen sykintä- sen keuhko- nopeus ennen koe- nopeus koeyhdisteen

Annos i.v. putkikcuris- yhdisteen antoa. annon jälkeen.

Yhdiste mg/kg tuman ehkäisy Keskiarvo ja raja- Keskiarvo ja raja- (%)* arvot (lyöntiä/min) arvot (lyöntiä/min) D 4026 0,01 42 363 (280-415) 364 (300-415) D 4026 0,10 87 399 (355-427) 393 (350-430) D 4160 (Cooper) 0,10 36 407 (390-430) 430 (410-450) D 4160 (Cooper) 1,0 69 382 (380-385) 432 (425-440) Γ. 4160

Ctooper) 10,0 90 36.; (335-385) 463 (435-470) *

Hakemuksen selityksessä on yhdisteelle D 4026 saadut tulokset esitetty absoluuttisina arvoina; ks. taulukko I.

66383 25

Yllä olevassa taulukossa VII verrataan yhdistettä D 4026 Cooper'in yhdisteeseen prosenttiarvojen perusteella seuraavasti: I % = 100 x jossa I = ehkäisy, C = paineen kohoaminen keuhkoputkessa kontrollieläimillä T = keuhkoputken paine käsitellyillä eläimillä.

Taulukosta VII ilmenee, että yhdisteellä D 4160 on selvästi negatiivisia vaikutuksia sydämen sykintänopeuteen. Verrattaessa molempia yhdisteitä annoksina, jotka antavat saman tehon (esim. annos 0,1 mg/kg yhdistettä D 4026, joka antaa 87 % ehkäisyn, verrattuna annokseen 10 mg/kg yhdistettä D 4160, joka antaa 90 % ehkäisyn), havaitaan, että keksinnön mukaisella yhdisteellä on merkityksetön vaikutus sydämen sykintänopeuteen, kun taas Cooper'in yhdiste lisää sydämen sykintä-nopeutta keskiarvosta 363 lyöntiä/min 463:een lyöntiä/min.

On suoritettu vastaavanlainen vertailu esillä olevan keksinnön mukaisen yhdisteen D 4086 ja DE-hakemusjulkaisun 2 713 389 mukaisen yhdisteen D 4201 välillä. Saatiin seuraavat tulokset: 26 66383

Taulukko VIII

Anafylakti- Sydämen sykintä- Sydämen sykintä-sen keuhko- nopeus ennen koe- nopeus koeyhdisteen Annos i.v. putkikouris- yhdisteen antoa. annon jälkeen. Yhdiste mg/kg tuman ehkäisy Keskiarvo ja raja- Keskiarvo ja rajani* arvot (lyöntiä/min) arvot (lyöntiä/min) D 4201 (Cooper) 0,1 38 306 (285-360) 338 (290-400) D 4201 (Cooper) 1,0 75 356 (300-420) 440 (345-545) D 4201 (Cooper) 5,0 89 340 (315-375) 555 (510-595) D 4086 0,10 43 399 (350-440) 400 (360-435) D 4086 0,25 70 403 (385-425) 410 (390-435) D 4086 0,50 96 410 (380-455) 427 (400-480)

Verrattaessa yhdisteitä toisiinsa ekvipotentiaalisina annoksina - esim. annos 0,5 mg/kg yhdistettä D 4086, joka antaa 96 % ehkäisyn, verrattuna annokseen 5 mg/kg yhdistettä D 4201, joka antaa 89 % ehkäisyn - havaitaan, että keksinnön mukainen yhdiste ei merkittävämmin vaikuta sydämen sykintänopeuteen, kun taas yhdiste D 4201 aikaansaa voimakkaan sykintänopeuden lisäyksen.

27 66383 Föreliggande uppfinning hänför sig till ett förfarande för framställning av nya, farmakologiskt aktiva föreningar. Mera speciellt har de nya föreningarna enligt uppfinningen anti-allergisk aktivitet och är speciellt värdefulla som anti-astmamedel, och de kan ocksä användas vid terapeutisk och profylaktisk behandling av andra allergiska sjukdomar.

Termen "allergi" betyder enligt Dorland’s Illustrated Medical Dictionary, 24:e upplagan, 1967 "ett tillständ av överkänslig-het ästadkommet genom exponering för en speciell allergen, varvid förnyad exponering för allergenet avslöjar en ändrad respons". Som exempel pa olika allergier kan nämnas astma, allergisk rinit, hösnuva och nässelfeber. Ett gemensamt kän-netecken vid mänga typer av allergiska reaktioner hos människa är en antigen-antikropp-reaktion som leder tili frisättning av farmakologiskt aktiva substanser (=mediatorer) bland andra histamin och SRS-A (=längsamt reagerande anafylaxisubstans).

De sälunda frisatta mediatorerna orsakar bronkkonstriktion, ödem, ökad slemproduktion, kläda etc. Reaktionssekvensen vid en allergiattack kan schematiskt illustreras som följer:

Steg 1 Allergen (antigen) tränger in i organismen ___^-----

Steg 2 Antigenen reagerar med antikroppar, vilket leder tili __JK---

Steg 3 frisättning av mediatorer.

__............

Steg 4 De frisatta substanserna, speciellt histamin och SRS-A, ästadkommer symptomen för den allergiska reak- tionen: bronkkonstriktion, ödem, ökad slemproduktion, etc.

Den ovan illustrerade typen av överreaktion hos organismen mot allergener (antigener), som kan utgöras av främmande proteiner eller andra substanser, kallas en anafylaktisk reaktion.

28 66383 Även om i den följande patentbeskrivningen tyngdpunkten komraer att läggas pä exogen bronkial astma, vilket endast är en form av allergi, är det likväl underförstätt att resultaten av den föreliggande uppfinningen kan användas även för andra former av allergi.

Vid konventionell behandling av astma behandlas de sympton som uppträder vid steg 4. Speciellt motverkas bronkkonstrik-tionen genom administrering av substanser som verkar avslapp-nande pä spasmen i bronkerna och sälunda vidgar bronkerna·

Denna behandling päbörjas emellertid vanligtvis först när ast-maattacken är pä väg eller redan fullt utvecklad. Det skulle vara önskvärt att ha tillgäng tili en profylaktisk metod för behandling, som sälunda skulle kunna användas för att förhindra själva utbrottet av allergiattackerna. Detta skulle kunna ästad-kommas genom inhibering av frisättningen av mediatorer enligt steg 3 i schemat ovan.

Det har visats att 1,3-dimetylderivatet av xantin - teofyllin -i vissa försök har förmägan att hämma den anafylaktiska fri-sättningen av histamin, t ex i basofila leucocyter och i iso-lerad lungvävnad.

Denna uppfinning avser ett förfarande för framställning av xantinderivat med formeln

0 H

Il I

R1 - N^C^C/N\

Il C - R2 (1)

Z

n / \ n R3 och fysiologiskt acceptabla saltex därav, där R är metyl, 2 3 etyl eller n-propyl, R är metyl eller n-propyl och R är CH0 1 | '^ΐΊ eller /CI\ 1 HO CH-j 3 66383 29

Xantin-derivaten med formeln (1) konsekvent härtmar den allergis-ka reaktionen i ett dosintervall där det inte ger de "klassis-ka" biverkningarna hos teofyllin sasom CNS-medierade effekter och takycardi. Föreningar som har en konsekvent hämmande effekt pa den allergiska reaktionen kommer att vid olika administrations-vägar vara effektiva som profylaktiska antianafylaktiska medel vid behandling av allergier inklusive bronkialastma, utan att astadkomma de biverkningar som kan noteras hos de teofyllin-farmaka som vanligtvis användes som bronkospasmolytiska medel.

Det har befunnits enligt uppfinningen att föreningarna med formeln (1) uppvisar en uttalad antiallergisk effekt. Denna fördelaktiga egenskap gör att föreningarna enligt uppfinningen är värdefulla vid profylaktisk och terapeutisk behandling av olika former av allergi, säsom allergisk rinit, hösnuva, nässel-feber, astma etc.

Bland föreningarna enligt den ovanstaende formeln märks OH OH

I I /)-C»3 I | /)- CH2CH2CH3 & 6

OH OH

CH 11 CH_CH„CH0 JL

i CH

C,H2 I 2

I CH3 - CH - OH

CH3 - CH - OH

Den föredragna föreningen enligt uppfinningen har formeln 66383 30

0 H

X Jk rCHs O XN ' h 3

Da föreningarna enligt uppfinningen där R är

CH

-CH -CH

OH

har en asymmetrisk kolatom, inkluderar uppfinningen även alla de möjliga optiskt aktiva formerna och racemiska blandningar-na av föreningarna. De racemiska blandningarna kan upplösas genom konventionella metoder, t ex genom saltbildning med en optiskt aktiv syra följt av fraktionerad kristallisation.

Denna uppfinning tar ocksä hänsyn tili att föreningar som strukturellt avviker frän formeln (1) efter administrering tili en levande organism kan i derma cverföras tili en före-n: -7 foi.meln Π) och i denna strukturella form utöva sinä effei.Ler. Oenna synpunkt utqor yttorligare en aspekt pä denna uppf inning.

Den föreliggande uppfinningen omfattar farmaceutiskt acceptabla salter av föreningarna med formeln (1) med farmaceutiskt acceptabla baser. Med termen "farmaceutiskt acceptabla salter" avses salter vars katjoner är tämligen ofarliga för den animala orga-.iismen när de användes i terapeutiska doser sä att de fördel- 3-ktiga farmakologiska egenskaperna hos moderföreningarna med den allmänna formeln (1) ej fördärvas av biverkningar hänför-bnra tili dessa katjoner. Lämpliga salter innefattar alkalimetall-t ex natrium- och kaliumsalter och ammoniumsalter och salter av aminer som för en fackman pä omrädet är kända för att vara farmaceutiskt acceptabla, t ex etylendiamin, kolin, dietanolamin, trietanolamin, oktadekylamin, dietylamin, trietylamin, 1-amino- 66383 2-propanol, 2-amino-2-(hydroximetyl) - propan-1,3-diol och 1-(3,4-dihydroxifenyl) - 2-isopropylaminoetanol.

Farmaceutiskt acceptabla salter kan framställas genom omsätt-ning mellan stökipmetriska mängder av en förening med formeln (1) och lämplig bas, d v s, en av de nyssnämrida baserna, t ex vid förhöjd temperatur, utan eller med lämpligt lösningsmedel, företrädesvis följt av omkristallisation ur lämpligt lösningsmedel, t ex ett hydroxyliskt lösningsmedel, t ex vatten, av det sä bildade saltet.

Vid kliniskt användning administreras föreningarna enligt före-liggande uppfinning normalt peroralt, rektalt, nasalt, sublin-gualt, genom injektion eller genom inhalering i form av ett farmaceutiskt preparat innehällande den aktiva beständsdelen i form av den ursprungliga föreningen eller fakultativt i form av ett farmaceutiskt acceptabelt sait därav i förening med en farmaceutisk acceptabel bärare, som kan vara ett fast, halvfast eller flytande utspädningsmedel eller en förtärbar kapsel, och dessa beredningar utgör en ytterligare aspekt av uppfinningen. Vanligtvis utgör den aktiva substansen mellan 0,1 och 99 vikt-% av beredningen, t ex mellan 0,5 och 20 % för beredningar avsedda för injektion och mellan 0,1 och 50 % för beredningar avsedda för oral administration.

För att framställa farmaceutiska preparat i form av dosenheter för oral användning innehällande en förening enligt uppfinningen kan den aktiva beständsdelen blandas med en fast, pulverformig bärare, t ex laktos, sackaros, sorbitol, mannitol, en stärkelse säsom potatisstärkelse, majsstärkelse, amylopektin, laminaria-pulver eller citrusmassapulver, ett cellulosaderivat, polyvinyl-pyrrolidon eller gelatin, och den kan ocksä innehälla smörjämnen säsom magnesium eller kalciumstearat eller Carbovax ®-preparat eller andra polyetylenglykolvaxer, och pressas tili tabletter eller kärnor för dragöer. Om drageer önskas, kan kärnorna drageras med t.ex. koncentrerade sockerlösningar, som kan innehälla gummi arabikum taik och/eller titandioxid, eller alternativt med en film-bildande substans upplöst i lättflyktiga organiska lösningsmedel 66383 32 eller blandningar av organiska lösningsmedel. Färgämnen kan tillsättas dessa beläggningar t.ex. för att skilja mellan olika innehäll av aktiv substans. För beredning av mjuka gelatinkapslar (pärlformade slutna kapslar) bestäende av gelatin och t.ex. glycerol som mjukgörare eller liknande slutna kapslar kan den aktiva substansen tillsättas produkten Carbovax ® eller en lämp-lig olja t.ex. sesamolja, olivolja eller jordnötsolja. Härda gelatinkapslar kan innehälla granulat av den aktiva substansen i blandning med fasta, pulverformiga bärare säsom laktos, sacka-ros, sorbitol, mannitol, stärkelser (t.ex. potatisstärkelse, majs— stärkelse eller amylopektin), cellulosaderivat, polyvinylpyrro-lidon eller gelatin och de kan ocksä innehälla magnesiumstearat eller stearinsyra som smörjmedel.

Med användning av lämpliga fyllmedel kan en förening enligt upp-finningen ocksä inarbetas i beredningar med förlängd verkan.

Skilda metoder kan användas för att möjliggöra kontrollerbar fri-göring, t.ex. diffusionsprocess och jonbyte. Som exempel pä metoder där diffusionsprocess används kan nämnas produkter innehällande dragärade granulat eller partiklar, farmaka inneslutna i en matris och lättlösliga beredningar.

Brusande pulver framställs genom att blanda den aktiva substansen med icke-toxiska karbonater eller vätekarbonater av t.ex. natrium, kalium eller kalcium, säsom kalciumkarbonat, kaliumkarbonat och kaliurnvätekarbonat, fasta, icke-toxiska syror säsom vinsyra, askorbinsyra och citronsyra, och exempelvis aromämnen.

Flytande beredningar för oral administration kan vara i form av elixirer, sirupar eller suspensioner, t.ex. lösningar innehällande frän omkring 0,1 till 20 vikt-% av den aktiva substansen, socker och en blandning av etanol, vatten, glycerol, propylenglykol och fakultativt aromämnen, sackarin och/eller ett karboximetylcellu-iosa som dispergeringsmedel.

För parenteral administration genom injektion kan beredningarna innehälla en vattenlösning eller suspension av de aktiva sub-stanserna enligt uppfinningen, företrädesvis i en koncentration av 0,5-10 % och fakultativt ocksä ett stabiliseringsmedel och/ eller buffertsubstanser i vattenlösning. Dosenheter av lösningar kan med fördel inneslutas i ampuller.

66383 33

Den dosering i vilken de aktiva substanserna administreras kan variera inom vida gränser och mängderna beror pä sädana faktorer som exempelvis de individuella behoven hos varje patient. En lämplig dosering vid oral administrering är frän 10 tili 1000 mg givet 1-4 ganger per dag. Ett lämpligt dosintervall vid parenteral administrering är frän 1 tili 500 mg.

De farmaceutiska beredningarna innehällande de aktiva substanserna kan lämpligen vara utformade sä att de ger doser inom dessa in-tervall antingen i en enda dosenhet eller som multipla dosenheter.

Föreningarna enligt uppfinningen kan framställas medelst nägon av följande metoder.

A. Omsättning av en förening med formeln 0

II

R -N^ XC—NH~ I II 2 ^ /C NH2 0 i3 1 3 där R är metyl, etyl eller n-propyl och R är Λ Γ2

eller ^,CH

HO VXCH3 med en förening med formeln 2

Rz - X

2 där R är metyl eller n-propyl och X är -COOH eller -OC-O-CO-R*' och, om nödvändigt, underkastande den erhällna produkten dehyd-ratisering.

Dehydratiseringen kan utföras t.ex. genom att upphetta reaktions-blandningen i fränvaro av lösningsmedel eller genom att upphetta blandningen med alkali eller genom att koka blandningen i ett högkokande lösningsmedel.

34 66383

Utgängsmaterialet för detta förfarande kan framställas t.ex.

1 3 soin belyses i reaktionerna nedan, där radikalerna R och R har de i denna patentbeskrivning givna betydelserna.

nh2conh-r3 | cnch2cooh R1-NHCONH-R3

0 II

c ,

HN^ XCH2 där R3 --^^eller CNCH2COOH

c c=n ncch2cooch-ch2-

0^\H CH3 V

R3' 0 R 11 oh” r1 N:h0 1 I I 2

n C C =N

ί / XNH

HN S XCH U'

I 11 R

C C-NH„ //%/ 2 rn / _

0 ,3 \.Jr']2so4 OH

R1-!^ XCH

I 1! - C-NH-

// \ / 2 0^ N

i3 i 0

II

r-n^ ^-c-no I I! s? \ / 2 O^ R3

Pt02/H2

V

66383 35 Φ 0

II

1 /C

R -N X —NH,, I II 2 r C —NH~

SY

1 3 R

B. Omsättning av en förening med formeln 0

II

R1-N/C'^C —NH0 I II 2

C C -NH

Y

P

där Mr metyl, etyl eller n-propyl och R^ Mr CU?

j| eller CH

HCf^ NvCH3 med en förening med formeln R2 - X1 2 1 där R är metyl eller n-propyl och X är 001 -CHO eller -CH<^ 2 och underkastande den erhällna produkten oxidativ ringslutnina. Q1 är vate eller en alkylgrupp med 1-3 kolatomer och Q2 är en alkylgrupp med 1-3 kolatomer. Företrädesvis är Q1 och Q2 etyl eller metyl.

66383 36

Vid den oxidativa ringslutningen kan olika medel användas, t.ex. tionylklorid, SOC^- Följande exempel belyser uppfinningen.

Exempel 1. Framställning av 3,7-dihydro-1,8-dimetyl-3-(2--hydroxipropyl)-1H-purin-2,6-dion VIII

a) Framställning av 6-amino-1-(2-hydroxipropyl)-2,4-(1H,

3H)-pyrimidindion III

Till en lösning av 328 g (3,9 mol) cyanoättiksyra och 750 ml ättiksyraanhydrid sattes i portioner 228 g (1,93 mol) 2-hydroxi-propylurea (I). Lösningen omrördes vid 60-70°C under 1 timme.

Efter avkylning filtrerades kristallerna ifrän och tvättades med etanol. Utbyte 308,8 g (II). Detta omrördes i 300 ml varmt vatten. 245 ml 5-n NaOH tillsattes i portioner tills basisk reaktion erhölls. Lösningen neutraliserades med 2 ml 5-n HC1. Efter avkylning filtrerades vita kristaller ifrän. Utbyte 106,5 (III) NMR.

b) Framställning av 6-amino-1~(2-hydroxipropyl)-3-metyl--2,4-(1H, 3H)-pyrimidindion IV

Tili 120 ml 5-n NaOH (0,6 mol) sattes 106,5 g (0,58 mol) 6-amino--1-(2-hydroxipropyl)-2,4-(1H , 3H)-pyrimidindion (III) i smä portioner. Lösningen omrördes och 67 ml (0,7 mol) dimetylsulfat tillsattes droppvis och temperaturen tilläts inte stiga över 40°C. Sedan all dimetylsulfat tillsatts upphettades den erhällna sus-pensionen tili 60°C och neutraliserades tili pH 6. Efter avkylning filtrerades vita kristaller ifrän och omkristalliserades ur 100 ml vatten. Utbyte 79 g (IV) NMR.

c) Framställning av 6-amino-1-(2-hydroxipropyl)-3-metyl--5-nitroso-2,4-(1H, 3H)-pyrimidindion V

Tili 79 q (0,4 mol) 6-amino-1-(2-hydroxipropyl)-3-mety1-2,4-— (1H, 3H)-pyrimidindion (IV), löst i 500 ml etanol, sattes 30 g NaN02 (0,43 mol), som var löst i vatten, varefter 36 ml koncentrerad saltsyra tillsattes. De röda kristallerna löstes genom kokning och natriumkloriden filtrerades ifrän. Det röda filtratet användes för att syntetisera 5,6-diamino-1-(2-hydroxipropyl) -3-metyl-2,4- ( 1H, 3H)-pyrimidindion (VI) NMR.

37 66383

d) Framställning av 5,6-diamino-1- (2-hydroxipropyl)-3--metyl-2,4-(1H, 3H)-pyrimidindion IV

Lösningen frän syntesen av 6-amino-1-(2-hydroxipropyl)-3--metyl-5-nitroso-2,4-(1H, 3H)-pyrimidindion hydrerades kataly-tiskt i närvaro av 0,3 g PtC^ vid rumstemperatur och 265 kPa under 30 minuter. Katalysatorn filtrerades ifran och filtratet indunstades tili 100 ml. Kristallerna filtrerades ifran.

Utbyte 63,7 g (VI).

e) Framställning av 6-amino-3-(2-hydroxipropyl)-1-metyl--2,4-(1H, 3H)-pyrimidindion IV

Tili en lösning av 75 g (1 mol) 1-aminopropanol-2 i 200 ml klo-roform sattes 65 ml metylisocyanat. Lösningen omrördes vid en temperatur under 35°C och evaporerades därefter. Den färglösa oijän av IX användes direkt. Denna oija sattes tili en lösning av 170 g cyanoättiksyra och 400 ml ättiksyraanhydrid. Lösningen omrördes vid 60-70°C i 2 timmar och indunstades därefter. Denna gula olja av IX löstes i 400 ml varmt vatten varefter 350 ml 5-n NaOH tillsattes tills basisk reaktion erhölls. Efter äter-loppskokning under 3 0 minuter neutraliserades reaktionsblandningen och vita kristaller filtrerades av. Utbyte 86 g (IV) NMR.

f) Framställning av 3,7-dihydro-1,8-dimetyl-3-(2-hydroxipro-pyl)-1H-purin-2,6-dion VIII

16 g (0,075 mol) 5,6-diamino-1-(2-hydroxipropyl)-3-mety1-2,4 -— (1H, 3H)-pyrimidindion (VI) äterloppskokades i 35 ml ättiksyra under 15 minuter. Till den varma lösningen sattes 30 ml kloroform varefter eter sakta tillsattes. De erhällna kristallerna filtrerades ifran. Utbyte 16 g (VII). Dessa kristaller äterloppskokades i 40 ml 2-n NaOH under 30 minuter och neutraliserades därefter med 18 ml 5-n saltsyra. Kristallerna filtrerades ifran och om-kristalliserades ur 50 ml vatten. Utbyte 6,6 g (VIII) NMR.

Reaktionsschema: 66383 38 NH2CONHCH2CHOHCH3 I CNCH-COOH I Ex 1a q

A

HNX XCH„

I | 2 II

C C =N

«/ f CH2 CH3NHCONHCH2CHOHCH3

CH

NCCH-CO-O^ Ex 1 e ^ CNCH2COOH

0

II

Ex 1 a „ οιΓ ch,n/CN;h, V 3 I ( 2

O C C=N IX

“ c/' Xf|H

HN^ Ah TTT CH„ I II 111 I 2 ' ” NCCH-COOCHCH, 0// Y 2 cn2 HO^CH, OCH3>2S04 0 p , 3 n Ex 1 e .

0 Ex 1 b* C / r^r

ii / \ utr 0H

C CH3N CH

ch3n/ xc-no J| || iv I II <_ Sx /C_NH2 C C-NH „ % “ /XN _ u

Q/- 2 Ex 1 c 0 > ?| i VIII

υ I Vn2 C N

i”2 A CH^ A >-ch3 HO^ Xh3 - X /v^A,/

Ex 1 d PtO,/H- ^2 V ^ HO-CH-CH, 0 3 C f CH.,tA A-NH- Cj H EX 1 f/ -

3 | n 2 II 1 /0H

C C C N f A xiA / \ / \ θ' I CHoC00H CH-.N C C-CH,

CH 3 3| '1 " 3 VII

, 2 -> C 0 0 HO-CH-CH3 Ex 1 f QA Xn/ X'NH2 CH„ I z HO-CH-CH3 39 66383

Exempel 2. Framställning av 3,7-dihydro-3-(2-hydroxipropyl)--8-metyl-1-propyl-1H-purin-2,6-dion XIV

a) Framställning av 6-amino-1-(2-hydroxipropyl)-3-propyl--2,4-(1H, 3H)-pyrimidindion XI

Tili en lösning av 85 g cyanoättiksyra och 200 ml ättiksyra-anhydrid sattes 80 g 1-(2-hydroxipropyl)-3-propylurea. Reaktions-blandningen omrördes under 2 timmar vid 60-70°C. Den indunstades sedan och den äterstäende gula oljan (X) löstes i 300 ml varmt vatten varefter 80 ml 10-n NaOH tillsattes i portioner tills pH översteg 7. Efter avkylning filtrerades vita kristaller ifrän. Utbyte 71 g (XI) NMR.

b) Framställning av 6-amino-1-(2-hydroxipropyl)-3-propyl--5-nitroso-2,4-(1H, 3H)-pyrimidindion XII

Utfördes enligt beskrivning i exempel 1 c.

c) Framställning av 5,6-diamino-1-(2-hydroxipropyl)-3-propyl--2,4-(1H, 3H)-pyrimidindion XIII

Utfördes enligt beskrivningen i exempel 1 d.

d) Framställning av 3,7-dihydro-3-(2-hydroxipropyl)-8-metyl--1-propyl-1H-purin-2,6-dion XIV

Omkring 15 g 5,6-diamino-1-(2-hydroxipropyl)-3-propyl-2,4-(1H, 3H)-pyrimidindion som olja äterloppskokades i 1 timme i 50 ml ättiksyra. Lösningen indunstades och äterstoden löstes i vatten, Aktivt koi tillsattes och filtrerades ifrän. Tili filtratet sattes 25 ml 5-n NaOH och lösningen äterloppskokades under 30 minuter. Saltsyra tillsattes tills sur reaktion erhölls och de erhällna kristallerna filtrerades ifrän och omkristalliserades ur 200 ml vatten. Utbyte 2,7 g NMR.

Reaktionsschema: 66383 40 CH^CHDiCHjNHCONHC^C^CHj

Ey 2 e 4 CNCH2COOh

0 II

CH,CH_CH_-N CH, Ί i x

X CSN

r CH, 1 1 NCCH2C0-0-CH*CH5 Ex 2 a I OH'

V

0

/«S

CH.CH,CH,-N CH

II! xi O i ?H2

HO-CH-CH

I 5

V

0

II

/ C\

CH,CH,CH,-N C-NO

I II

//" x N-C-NH2 o | CH, 1 '

HO-CH-CH

t 5

▼ PtO/H

o

II

\ CH3CH2CH2-N C-NH2 I l| xm C, C-NII,

V

H0-CH-CH3

Ex ? d ^ CHjCOOH

0 4

Il I

. C. N

CHXH.CH..-N \

I |! /'CH3 XIV

/C\ /

J Ϊ N

CH, 1 2 H0-CH-CK3 66383 41

Exempel 3. Framställning av 3,7-dihydro-1,8-dimetyl-3--fenyl-1H-purin-2,6-dion XIX

a) Framställning av 6-amino-3-metyl-1-fenyl-2,4-(1H, 3H)--pyrimidindion

Tili en lösning av 38 g (0,44 mol) cyanoättiksyra, 200 ml ättik-syraanhydrid och 200 ml ättiksyra sattes 60 g 1-metyl-3-fenylurea. Lösningen omrördes vid 90-100°C under nägra timmar. Efter avsval-ning filtrerades 65,5 g 1-cyanoaceto-1-metyl-3-fenylurea (XV) ifrän (smältpunkt 180°C). Denna löstes i 3 1 kokande etanol var-efter 10 ml 10 % sodalösning tillsattes. Efter kylning och filt-rering indunstades filtratet och kristallerna tvättades med etanol.

Utbyte 46,7 g (XVI) NMR.

b) Framställning av 6-amino-3-metyl-5-nitroso-1-fenyl-2,4-— (1H , 3H)-pyrimidindion XVII

Tili 46,7 g av pyrimidindionen (XVI) löst i 200 ml DMSO sattes 15 g NaNC>2 löst i 25 ml vatten. Temperaturen pä denna lösning var 60°C. Tili denna sattes 18 ml koncentrerad saltsyra varvid temperaturen steg tili 100°C och reaktionsblandningen färgades djup-röd. Efter 30 minuter tillsattes 1,5 1 vatten och kristallerna filtrerades ifrän och tvättades med vatten. Utbyte 40,5 g (XVII) NMR.

c) Framställning av 5,6-diamino-3-metyl-1-fenyl-2,4-(1H,

3H)-pyrimidindion XVIII

40,5 g 6-amino-3-metyl-5-nitroso-1-fenyl-2,4-(1H, 3H)-pyrimidindion (XVII) löstes i 500 ml DMF. I närvaro av 0,3 g PtC>2 hydrera-des lösningen katalytiskt under 20 minuter vid 200 kPa-tryck. Reaktionsblandningen upphettades och katalysatorn filtrerades ifrän. Efter avkylning filtrerades kristallerna ifrän och tvättades med DMF och vatten. Utbyte 21,4 g (XVIII) NMR.

d) Framställning av 3,7-dihydro-1,8-dimetyl-3-fenyl-1H--purin-2,6-dion XIX

En lösning av 12,5 g (0,054 mol) 5,6-diamino-3-metyl-1-fenyl--2,4-(1H, 3H)-pyrimidindion i 100 ml ättiksyraanhydrid äterlopps-kokades under 5 timmar. Efter avsvalning filtrerades grä kristaller ifrän och omkristalliserades ur 300 ml etanol. Utbyte 4,0 g (XIX) NMR.

Reaktionsschema: 6 6 3 8 3 42 o

II

/ \ NOCH2COOH CH3N^ ^ CH2

( O V-NIiCCNHai. -> I 1 M XV

\r/ ex 3 a ^C-NHC-N

φ.

Ex 3 a OH

o S

Il " 01 sf'1-“ -_ CH ^ ^ J-«H2 0^c-™2 έ) <έ

Ex 3 c

c OH

li M i

11 {CH ,00).0 /Cs /N

- _ . ϋ13Γ II C-CH XIX

r/in I c-nh ^ ^ : o*~ J 0 i (O) ©) 66383 43

Exempel 4. Framställning av 3,7-dihydro-1-metyl-3-fenyl-8--propyl-1H-purin-2,6-dion

En lösning av 3 g 5,6-diamino-3-metyl-1-feny1-2,4-(1H, JH)-pyrimidindion XVIII i 25 ml smörsyraanhydrid äterloppskokades i 16 timmar. Efter avkylning filtrerades gräa kristaller ifrän och omkristalliserades ur 100 ml etanol. Utbyte 1,1 g NMR.

Exempel 5. Framställning av 3,7-dihydro-1,8-dimetyl-3-fenyl--1H-purin-2,6-dion (XIX) a) Framställning av 6-amino-5-etylidenamino-3-metyl-1-fenyl--2,4-(1H, 3H)-pyrimidindion.

4,1 g (17,8 mmol) av 5,6-diamino-3-metyl-1-fenyl-2,4-(1H, 3H)--pyrimidindion (XVIII) omrördes i 100 ml metanol. 1,0 ml (17,8 mmol) acetaldehyd tillsattes, varefter blandningen refluxa-des i 3 timmar. Efter avkylning filtrerades kristaller ifrän och tvättades med metanol.

Utbyte: 3,75 g (82 %), NMR δ (DMSO-d6, 2,48), 1,95 (d, 3H), 3,12 (s, 3H), 6,08 (b, 2H), 7,50 (m, 5H), 9,05 (g, 1H).

b) Framställning av 3,7-dihydro-1,8-dimetyl-3-fenyl-1H--purin-2,6-dion XIX

1 ml tionylklorid sattes tili 260 mg av 6-amino-5-etylidenamino--3-metyl-1-fenyl-2,4-(1H, 3H)-pyrimidindion och lösningen refluxa-des i 10 minuter. Därefter evaporerades lösningen och en mörk kristallmassa erhölls. Denna kristallmassa innehöll föreningen XIX, vilket kunde pävisas med tvä olika TLC-system.

TLC

Kiselgel 60 F254

System 1: CHCl3/EtOH/HCOOH = 88/10/2 Rf = 0,51 System 2: CHCl3/iPrOH/NH3(25%) = 45/45/10 Rf = 0,77 66383 44

Farmakologiska försök Aktiv lunganafylaxi hos rätta

Den antianafylaktiska effekten testades hos aktivt sensibili-serade laboratoriedjur.

Den aktiva sensibiliseringen av djuren astadkoms genom att inji-cera ovalbumin, ett protein. Denna administrering gör djuren över-känsliga för senare exponeringar av ovalbumin med bronkkonstriktion som följd. Den antianafylaktiska effekten hos testföreningarna undersöktes in vivo genom att utsätta de aktivt sensibiliserade djuren för ovalbumin och mätä den skyddande effekten av test-föreningen pä det intratrakeala trycket.

Immuniseringsförfarande Rättor, Sprague Dawley, 250 g, sensibiliserades av 1,0 mg ovalbumin (Sigma) och 200 mg Al(OH)3~gel suspenderad i 1,0 ml saltlösning. Denna suspension administrerades subkutant pä tvä ställen (0,5 ml/ ställe) pa buksidan. Detta gjordes med djuren lätt anestetiserade med Mebumal. 18-26 dagar senare användes djuren i provokations-experimenten.

Provokationsbehandling

Djuren anestetiserades genom i.p. injektion av Mebumal, 50 mg/kg i.p. Trakea förbands med en kanyl och djuren ventilerades via pump (Braun). Andningsfrekvensen var omkring 80 slag/minut. Det intratrakeala trycket mattes med ett Statham trycköverföringssystem (P23AC) . De normala tryckvariationerna var 0-10 cm ^0.

Curare 0,8 mg/kg i.v. användes för att förhindra spontan andning. Vid sidan om respirationsmätningarna mättes ocksä hjärthastigheten och arteriella blodtrycket med ett Statham trycköverföringssystem förbundet med carotisartären. Blodtrycket, pulshastigheten och xntratrakeala trycket registrerades medelst en Grass polygraf.

Bronkkonstriktion ästadkoms genom 5 HT, 4-5 injektioner i.v. jugu-laris av en standarddos. Därefter administrerades en dos av ovalbumin, 5 mg. Testföreningen tillfördes 1 minut före den utlösande dosen av ovalbumin. Pä grund av desensibilisering mot antigenet (ovalbumin) kunde denna bara administreras en gang pä varje djur.

66383 45

Beräkning av den anafylaktiska bronkkonstriktionen Den maximala ökningen av det intratrakeala trycket som orsakades av ovalbumin mättes och denna uttrycktes i procentökning av det intratrakeala trycket. Jämförelser gjordes mellan en grupp av kontrolldjur som inte behandlats med testfÖreningen och grupper av djur som behandlats med oiikä doser av testföreningen.

Testföreningar Föreningarna som testades pä rätta var 3,7-dihydro-1,8-dimetyl-3--fenyl-1H-purin-2,6-dion XIX (med beteckningen D 4026).

3.7- dihydro-1,8-dimetyl-3-(2-hydroxipropyl)-1H-purin-2,6-dion VIII (med beteckningen D 4086).

3.7- dihydro-3-(2-hydroxipropyl)-8-metyl-1-propyl-1H~purin-2,6--dion XIV (med beteckningen D 4122).

De löstes först i 0,8 ml NaOH (0,5 mol) och 9,2 ml saltlösning. Denna baslösning av föreningen, 10 mg/ml, utspäddes ytterligare med saltlösning om nödvändigt. Teofyllin (natriumsaltet) testades i tvä serier. Föreningen löstes i saltlösning.

Resultat

Ovalbumin, 5 mg intravenöst, orsakade en markant ökning av det intratrakeala trycket hos den sensibiliserade och artificiellt ventilerade rättan.

ökningen var längsammare i tillslag och av längre varaktighet än den som ästadkoms med 5 HT.

När testföreningarna D 4026, 4086 och 4122 administrerades intravenöst 1 minut före ovalbumin minskade ökningen av det intratrakeala trycket (tabell I, II och III). D 4026 uppvisade en dos-beroende hämning av den anafylaktiska bronkspasmen i koncentra-tionerna 0,01-0,10 mg/kg med en största inhibering pä omkring 87 %. D 4122 uppvisade hämning i koncentrationerna 0,01-1,00 mg/kg med en största hämning pä 79 %.

Tili sist testades teofyllin och dinatriumkromoglikat (tabell IV och V). Teofyllin 0,1-2,5 mg/kg uppvisade i tvä grupper av djur en partiell och ostadig skyddande effekt pä den anafylaktiska 66383 46 bronkkonstriktionen hos rätta. Samma sak befanns när dinatrium-kromoglikat 0,1-5 mg/kg studerades i en grupp djur.

Extrapolerad dos producerande 50 % skydd mot den anafylaktiska bronkspasmen beräknades för de testade föreningarna. Säsom fram-gär av resultaten i tabell VI sä var föreningarna D 4026 och 4122 de mest potenta med ED^-värden <0,1 mg/kg. Den andra test-föreningen D 4086 hade ED5Q-värdet 0,10-0,27 mg/kg. Referens-föreningarna teofyllin och dinatriumkromoglikat uppvisade emeller-tid klockformade kurvor vilket gjorde det omöjligt att beräkna ED^Q-värden.

Sammanfattning:

Xantinderivaten D 4026, 4086 och 4122 uppvisade skyddseffekt hos aktivt sensibiliserad rätta mot anafylaktisk bronkspasm. De doser som behävdes härför var läga, 0,01-1,0 mg/kg. Teofyllin uppvisade inte nägon dosberoende skyddseffekt i dosomrädet 0,010-2,5 mg/kg. Inte heller dinatriumkromoglikat gjorde detta i dosomrädet 0,1- 5,0 mg/kg.

Tabell I

Ökning i intratrakealt tryck (+ Δ P) i aktiv lunganafylaxi hos rätta. Medelvärden +_ S.E.M. och antal experiment är angivna i tabellen.

Förening mg/kg i.v. + A p (%) n kontroll 0 57 _+ 10 8 D 4026 0,010 33 _+ 6 5 D 4026 0,100 7 _+ 2 5 D 4026 0,500 9 + 5 5 66383 47

Tabell II

Ökning i intratrakealt tryck ( +Δ P) i aktiv lunganafylaxi hos rätta. Medelvärden + S.E.M. och antal experiment är angivna i tabellen.

Förening mg/kg i.v. +Δ P (%) n kontroll 0 46+9 6 D 4086 0,100 26+6 6 D 4086 0,250 14+3 4 D 4086 0,500 2+1 4

Tabell III

ökning i intratrakealt tryck (+Δ P) i aktiv lunganafylaxi * hos rätta. Medelvärden + S.E.M. och antal experiment är angivna i tabellen.

Förening mg/kg i.v. +Δ P (%) n kontroll 0 85+13 8 D 4122 0,010 34+4 5 D 4122 0,100 23+5 5 D 4122 1,000 18+4 5

Tabell IV

ökning i intratrakealt tryck (+Δ P) i aktiv lunganafylaxi hos rätta. Medelvärden + S.E.M. och antal experiment är angivna i tabellen.

Förening mg/kg i.v. +Δ P (%) n kontroll 0 70+14 7 teofyllin 0,100 31+11 4 teofyllin 0,500 18+5 5 teofyllin 2,50 42+12 5 kontroll 0 88+12 11 teofyllin 0,010 69+21 3 teofyllin 0,100 63+17 3 teofyllin 1,000 102+10 3 66383 48

Tabell V

Ökning i intratrakealt tryck (+ΔΡ) i aktiv lunganafylaxi hos rätta. Medelvärden + S.E.M. och antal experiment är angivna i tabellen.

Förening mg/kg i.v. +ΔΡ (%) n kontroll 0 46+9 6

Dinatrium- kromoglikat 0,1 46+7 5 " 1,0 22+8 4 " 5,0 46+6 3

Tabell VI

Extrapolerad intravenös dos som ger 50 % skydd (ED 50 mg/kg) i aktiv lunganafylaxi hos rätta.

Förening ED 50, mg/kg i.v.

D 4026 0,016 D 4086 0,12 D 4122 0,010 teofyllin klockformad kurva dinatriumkromoglikat klockformad kurva

Farmakologiska jämförelseförsök Jämförelseförsök utfördes där föreningar (D 4160 och 4201) kända genom DE-ansökningsskriften 2 713 389 (Cooper Laboratories) och föreningar (D 4026 och 4086) enligt föreliggande uppfinning jäm-fördes sinsemellan. Testföreningarna var: 1.8- dimetyl-3-(2-metyl-1-butyl)-xantin (D 4160; DE-2 713 389), 1.8- dimetyl~3-(n-propyl)-xantin (D 4201; DE-2 713 389), 1.8- dimetyl-3-fenyl-xantin (D 4026) och 1.8- dimety1-3-(2-hydroxipropyl)-xantin (D 4086).

Av föreningarna enligt DE-ansökningsskriften 2 713 389 har Cooper Laboratories valt att gä ut kommersiellt med föreningen som här har betecknats med D 4160 och den mäste säledes anses vara den mest föredragna föreningen i DE-2 713 389.

49 66383

Samtliga ovannämnda fyra föreningar testades i enlighet med det pä sid 44 beskrivna förfarandet. Följande resultat erhölls:

Tabell VII

Inhibition (%) Hjärtrytm före Hjärtrytm efter av den tillförsel av tillförsel av anafylaktiska testförening. testförening.

Dos i.v. bronk- * Medelvärde och Medelvärde och Förening mg/kg konstriktionen gränsvärden gränsvärden (slag/min) (slag/min) D 4026 0,01 42 363 (280-415) 364 (300-415) D 4026 0,10 87 399 (355-427) 393 (350-430) D 4160 (Cooper) 0,10 36 407 (390-430) 430 (410-450) D 4160 (Cooper) 1,0 69 382 (380-385) 432 (425-440) D 4160 (Cooper) 10,0 90 363 (335-385) 463 (435-470) * I ansökans beskrivning har resultaten för föreningen D 4026 givits i absolut mätt; se tabell I. I ovanstäende tabell VII jämförs föreningen D 4026 med Coopers förening pä procentuell bas beräknad pä följande vis: I % - 100 x där I = inhibition, C = ökningen i trakealtryck hos kontrolldjuren T = trakealtrycket hos de behandlade djuren.

Av tabell VII framgär att föreningen D 4160 har klart negativa effekter pä hjärtrytmen. Jämförs de bäda föreningarna vid ekvi-potenta doser (t.ex. dosen 0,1 mg/kg för föreningen D 4026, som ger 87 % inhibition, jämförd med dosen 10 mg/kg för föreningen D 4160, som ger 90 % inhibition), ser man att föreningen enligt uppfinningen har försumbar effekt pä hjärtrytmen medan Coopers förening ökar hjärtrytmen frän i medeltal 363 slag/min tili 463 slag/min.

66383 50

En liknande jämförelse har gjorts mellan föreningen D 4086 enligt föreliggande uppfinning och föreningen D 4201 enligt DE-ansökningsskriften 2 713 389. Följande resultat erhölls:

Tabell VIII

Inhibition (%) Hjärtrytm före Hjärtrytm efter av den tillförsel av tillförsel av anafylaktiska testförening. testförening.

Dos i.v. bronk- * Medelvärde och Medelvärde och Förening mg/kg konstriktionen gränsvärden gränsvärden (slag/min) (slag/min) D 4201 (Cooper) 0,1 38 306 (285-360) 338 (290-400) D 4201 (Cooper) 1,0 75 356 (300-420) 440 (345-545) D 4201 (Cooper) 5,0 89 340 (315-375) 555 (510-595) D 4086 0,10 43 399 (350-440) 400 (360-435) D 4086 0,25 70 403 (385-425) 410 (390-435) D 4086 0,50 96 410 (380-455) 427 (400-480) Jämförs föreningarna vid ekvipotenta doser - t.ex. dosen 0,5 mg/kg av föreningen D 4086, som ger 96 % inhibition, jämförd med dosen 5 mg/kg av föreningen D 4201 , som ger 89 % inhibition -ser man att föreningen enligt uppfinningen i stort sett ej pä-verkar hjärtrytmen medan däremot föreningen D 4201 ästadkommer en kraftig ökning av hjärtrytmen.

Claims (7)

66383 51

1. R on metyyli, etyyli tai n-propyyli ja R on metyyli tai n-propyyli.

1. L \ R -N ONH_ 1. ii ‘ ^0 U C-NH ON l3 R 1 3 jossa R ja R tarkoittavat samaa kuin edellä, annetaan reagoida yhdisteen kanssa, jonka kaava on R2 - X 2 jossa R tarkoittaa samaa kuin edellä ja X on -COOH tai 2 -OC-O-CO-R ja, tarvittaessa, saatu tuote dehydratoidaan, tai b) yhdisteen, jonka kaava on 66383 52 o II R-N C-NH i a t C-NH- S' ''K 2 ° J3 1 3 jossa R ja R tarkoittavat samaa kuin edellä, annetaan reagoida yhdisteen kanssa, jonka kaava on R2 - X1 2 . 1 jossa R tarkoittaa samaa kuin edellä ja X on -CHO tai -CH 1 \ 2, jossa Q on vety tai alkyyliryhmä, jossa on 1-3 w 2 hiiliatomia ja Q on alkyyliryhmä, jossa on 1-3 hiiliatania ja saatu tuote syklisoidaan hapettamalla, minkä jälkeen, mikäli halutaan, millä tahansa tavoista a)-b) saatu yhdiste muutetaan fysiologisesti hyväksyttäväksi suolaksi ja/tai hajotetaan optisiksi isomeereikseen.

1. Menetelmä farmakologisesti aktiivisen yhdisteen valmistamiseksi, jonka kaava on O H H I R -N „ \ , I II u-R fi>

0 I R3 tai sen fysiologisesti hyväksyttävän suolan valmistamiseksi, 1. jossa kaavassa R on metyyli, etyyli tai n-propyyli, R on 3 metyyli tai n-propyyli ja R on Λ f! UI “ A HO CH3 tunnettu siitä, että a) yhdisteen, jonka kaava on O li

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnet-t u siitä, että valmistetaan yhdistettä, jonka kaava on O H Il ! 1 \ R-N c \ ,

0 X o tai sen fysiologisesti hyväksyttävää suolaa, jossa kaavassa

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan yhdistettä, jonka kaava on 66383 53 O H Il I / c\ / Nx CH -N C \ I II C-CH C 's' ^ O | n tai sen fysiologisesti hyväksyttävää suolaa.

4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnet-t u siitä, että valmistetaan yhdistettä, jonka kaava on ° ΐ J I yy N / "-N ' ° S CH X X HO CH3 tai sen fysiologisesti hyväksyttävää suolaa, jossa kaavassa