FI65438C - Foerfarande foer framstaellning av farmakologiskt aktiva estrar av fosfonomyrsyra - Google Patents

Description

2 65438 herpes encephalitis, infektiivinen mononukleosis ja cytomegalovirus-infektiot, jotka kaikki aiheuttavat sellaiset virukset, jotka kuuluvat herpes-virusten ryhmään. Muita tärkeitä virussairauksia ovat influensa A ja B, jotka aiheuttaa vastaavasti influensa A- ja in-fluensa B-virus. Eräs toinen tärkeä tavanomainen virussairaus on viruksen aiheuttama hepatitis ja erikoisesti hepatitis B-virusin-fektiot ovat laajasti levinneitä. Näiden sairauksien käsittelyyn tarvitaan tehokkaita ja selektiivisiä viruksia vastustavia aineita.

Useiden erilaisten sekä DNA- että RNA-tyyppisten virusten on todettu aiheuttavan eläimissä kasvaimia. Syöpää aiheuttavien kemikaalien vaikutuksesta voivat latenttiset tuumorivirukset aktivoitua eläimissä. On mahdollista, että tuumorivirukset ovat mukana aikaansaamassa tuumoreita ihmisissä. Sellaisia ihmisten sairauksia, joiden syntyyn RNA-tuumoriviruksllla ja herpes-viruksella on osuutensa, ovat todennäköisimmin leukamia, erilaiset sarkoomat, rintakarsinoo-mat, Burkitt'in lymfomat, nenänielun karsinomat ja kohdunkaulan syöpä. Tämä tekee tuumoreja aiheuttavien virusten ja näiden vaikutusten selektiivisten estoaineiden tutkimuksen erittäin tärkeäksi tarkoituksella käsitellä erilaisia syöpälajeja.

Tärkein yhteinen virusten ja solujen välinen keskinäinen vaikutus on sen spesifisen virusten geneettisen informaation kopioituminen tai monistuminen, joka sisältyy virusten nukleiinihappoihin. Näitä virusten nukeliinihappoja on kahta lajia, deoksiribonukleiinihapot (DNA) ja ribonukleiinihapot (RNA). Solun primäärinen geneettinen informaatio liittyy solun DNA:hän. DNA:n ja RNA:n synteesiin vaikuttavat kompleksientsyymit, joita nimitetään vastaavasti DNA- ja RNA-polymeraaseiksi. Geneettinen informaatio siirtyy uuteen nukleiinihappoon malli-nukleiinihaposta. On olemassa neljä yleistä tapaa, joilla nämä nukleiinihapot voivat kopioitua tai monistua.

1. DNA (malli) Bg*-£lipp.“y« „> DHA

DNA-polymeraasi

2. RNA (malli) RNA-riippuva-> RNA

RNA-polymeraasi 3. DNA (malli) DNA-riippuva-> ^ RNA-polymeraasi

4. RNA (malli) riippuva > DNA

DNA-polymeraasi (käänteinen monistuminen) 65438

Menetelmiä 1 ja 3 käyttävät solut. DNA-virukset, kuten herpesvirukset, käyttävät myös menetelmää 1, mutta entsyymi on tällöin erilainen kuin solun entsyymi. RNA-virukset, kuten influensa-virus, käyttävät menetelmää 2, ja RNA-tounori-virukset (retro-virukset) voivat monistaa RNA:nsa DNA:ksi menetelmän 4 mukaisesti.

Viraaliset polymeraasit ja viraaliset nukleiinihapposynteesit eivät ole tärkeitä ainoataan tavanomaisissa (produktiivisissa) virusinfektioissa vaan myös solujen viraalisen muuttumisen johdosta neo-plastiseen tilaan, joka johtaa syöpään (virusten tumorogeeninen vaikutus) . Viime mainitussa tapauksessa se DNA, jonka DNA-virukset, kuten herpes-virus, ovat valmistaneet tai RNA-tuumori-virukset monistaneet ja joka sisältää geneettisen informaation solun muuttamiseksi, voi olla integroituna isäntäsolun DNA:hän. Tämä integraatio tai integraation seurauksena olevat myöhemmät vaikutukset (kuten yhteisvaikutus syöpää aiheuttavien kemikaalien kanssa) voi sitten aiheuttaa isäntäsolun muuttumisen. Niitä syy-yhteyksiä solun muuttumiseen, jotka aiheutuvat käänteistranskriptaasin estymisestä, on myös kuvattu US-patenttijulkaisussa 3 979 511.

Koska viraaliset polymeraasit useimmissa tapauksissa ovat erilaisia kuin solupolymeraasit, ovat nämä viraaliset entsyymit ja viraaliset nukleiinihapposynteesit spesifisen antiviraalisen kemoterapian hyviä kohteita mukaanlukien virusten aiheuttama syövän kemoterapia.

On huomattava, että useat niistä yhdisteistä, joita nykyisin käytetään syövän kemoterapiassa, ovat nukleiinihapposynteesin estoainei-ta. Tämän johdosta on mahdollista, että antiviraaliset yhdisteet, jotka ovat myös nukleiinihapposynteesin estoaineita, voivat vaikuttaa suoraan tuumorisoluihin. Tämän johdosta tarvitaan tehokasta anti-viraalista ainetta, jolla edullisesti on selektiivinen estovaikutus kysymyksessä olevan viruksen spesifiseen viraaliseen vaikutukseen. Tämän johdosta esillä olevan keksinnön yleisenä päämääränä on aikaansaada uusi menetelmä virusinfektioiden voittamiseksi käyttäen sellaista antiviraalista ainetta, joka aikaansaa selektiivisen estovaikutuksen viraalisiin funktioihin, mutta jolla on ainoastaan erittäin vähäinen estovaikutus isäntäsolun toimintoihin.

65438 LU-patenttijulkaisussa 77 666 on esitetty fosfonomuurahaishappo, jolla on antiviraalinen aktiivisuus.

Julkaisussa Unlisted Drugs, voi. 17, no 12, s. 89 kohta m (1965) on esitetty dimetyylikarbetoksifosfonaatti heikosti mitoottisena aineena in vitro.

FR-patenttijulkaisussa 2 238 432 on esitetty fosfonomuurahaishappo ja useita sen johdannaisia, joilla on kasvin kasvua säätelevät ominaisuudet.

Referaatissa Chemical Abstracts, voi. 50, s. 794d (1956) on esitetty mm. fosfonomuurahaishapon tiettyjä estereitä kemiallisesti erityisenä ryhmänä. Viittaamme myöskin EP-patenttijulkaisuun 0 003 007, jossa esitetään useita fosfonomuurahaishappo-estereitä antiviraalisesti aktiivisina yhdisteinä.

Erilaisia fosfonomuurahaishapon estereitä on kuvattu esimerkiksi US-patenteissa n:ot 3 943 201, 3 155 597, 3 533 995 ja aikakausjulkaisussa Chem. Ber. s. 1023 (1924) . Näitä estereitä ei kuitenkaan ole ehdotettu käytettäväksi minkäänlaiseen farmakologiseen käyttötarkoitukseen. Lisäksi eroaa keksinnön mukaisten este-reiden kemiallinen rakenne aikaisemmin tunnetuista estereistä. Tarkemmin sanoen nämä uudet esterit ovat pelkästään fenoliestereitä.

Esillä olevan keksinnön mukaan on aikaansaatu menetelmä fosfono-muurahaishappoestereiden valmistamiseksi, joilla on kaava

O O Il II

R.O-P-CO-R, I

1 I 3 °r2 jossa kaavassa R^, R^ 3a R3 ovat samanlaisia tai erilaisia ja kukin niistä on vety tai fenyyliryhmä, jolla on kaava 5 65438 jossa kaavassa ja ovat samanlaisia tai erilaisia ja kumpikin on vety, halogeeni, alkyyli, jossa on 1, 2 tai 3 hiiliatomia, al-koksi, jossa on 1, 2 tai 3 hiiliatomia, alkoksikarbonyyli, jossa on 2-7 hiiliatomia, tai alkyylikarbonyyli, jossa on 2-7 hiiliatomia, tai R4 ja Rj. muodostavat yhdessä suoran, tyydytetyn alkyleeniketjun, jossa on 3 tai 4 hiiliatomia ja joka on sitoutunut viereisiin asemiin, so. fenyylirenkaan 2,3- tai 3,4-asemiin edellyttäen, että toinen ryhmistä R^ ja R2 on kaavan II mukainen fenyyliryhmä kun R3 on H, ja näiden fysiologisesti sopivien suolojen ja optisten isomeerien valmistamiseksi. Nämä yhdisteet estävät määrättyjä virusten toimintoja, joihin sisältyvät tumorogeeniset toiminnat ja virusten kopioituminen tai monistuminen.

Kaavan I mukaiset yhdisteet ja niiden fysiologisesti sopivat suolat ovat käyttökelpoisia virussairauksien terapeuttisessa ja/tai ennakolta estävässä käsittelyssä ja voivat olla käyttökelpoisia virusten aiheuttaman syövän terapeuttisessa ja/tai profylaktisessa käsittelyssä.

On ymmärrettävä, että viitattaessa kaavan I mukaisten yhdisteiden "fysiologisesti sopiviin suoloihin", tarkoitetaan ainoastaan sellaisia yhdisteitä, jotka pystyvät muodostelmaan suoloja. Sellaiset yhdisteet, joissa ainakin yksi ryhmistä R^, R2 ja R^ on vety, voivat muodostaa suoloja. Sellaiset yhdisteet, joissa mikään ryhmistä R.j, R2 ja R3 ei ole vety, eivät muodosta suoloja.

Koska kaavan I mukaiset yhdisteet silloin, kun R^ ja R2 ovat erilaiset, sisältävät epäsymmetrisen keskuksen, esiintyvät ne optisesti aktiivisissa muodoissa ja ne voidaan erottaa optisiksi antipo-deikseen tunnetuilla menetelmillä.

Tässä selityksessä nimitetään keksinnön mukaisia yhdisteitä hydr-oksikarbonyylifosfonihapon johdannaisiksi, joka yhdiste tunnetaan myös nimellä fosfonomuurahaishappo.

Keksinnön mukaisten yhdisteiden määritelmän käyttö tarkoittaa sitä, että kaavan I mukaiset radikaalit R^, R2 ja R3 voidaan yhdistellä toisiinsa siten kuin alla olevassa taulukossa on esitetty. On ymmärrettävää, että R^ ja R2, jotka voivat olla samanlaisia tai erilaisia, on katsottava ekvivalenteiksi ja toisiinsa vaihdettaviksi alla olevassa taulukossa.

6 65438 ^1__

H fenyyliryhmä, jolla H

kaava II

fenyyliryhmä, jolla fenyyliryhmä, jolla fenyyliryhmä, jolla

kaava II kaava II kaava II

H fenyyliryhmä, jolla fenyyliryhmä, jolla

kaava II kaava II

H H fenyyliryhmä, jolla

kaava II

Kaavan I mukaiset yhdisteet ja niiden fysiologisesti sopivat suolat ovat käyttökelpoisia virussairauksien terapeuttisessa ja/tai profylaktisessa käsittelyssä ja voivat olla käyttökelpoisia virusten aiheuttaman syövän terapeuttisessa ja/tai profylaktisessa käsittelyssä.

Fosfonomuurahaishappo ja sen fysiologisesti sopivat suolat estävät virusten toimintaa, kuten polymeraaseja, joihin sisältyy niiden käänteinen transkriptaasi ja virusten monistuminen, ja vaikuttavat virusinfektioihin ja virusperäisiin kasvannaisiin eläimissä. Trinatriumfosfonoformaatin antiviraalisia vaikutuksia ovat kuvanneet Helgstrand ym. aikakausjulkaisussa Science 201, 819 (1978).

Keksinnön eräs tärkeä piirre on se, että radikaalit , R2 ja R^ kaavassa I voidaan valita siten, että kaavan I mukaisilla yhdisteillä ja niiden fysiologisesti sopivilla suoloilla on edullisemmat farmakokineettiset ominaisuudet kuin fosfonomuurahaishapolla ja sen fysiologisesti sopivilla suoloilla. Tällaisiin edullisiin farmakokineettisiin ominaisuuksiin sisältyy parempi tunkeutuminen kudoksiin, parempi oraalinen absorptio ja pidempiaikainen aktiivisuus.

Vaikkakin esillä olevan keksinnön mukaisia yhdisteitä voidaan yleisesti käyttää virussairauksien selektiiviseksi vastustamiseksi eläimissä ja ihmisissä, ovat ne erittäin käyttökelpoisia käsiteltäessä sellaisia infektioita, joita aiheuttavat herpesvirus, influenssa-virus ja hepatitis B virus, ja syöpää, joka aiheutuu herpes-viruksista ja RNA-tuumoriviruksista.

7 65438

Eräs erittäin tärkeä keksinnön mukaisten yhdisteiden käyttöala on herpes-virusinfektioiden käsittely. Näistä herpes-viruksista voidaan mainita herpes simplex tyypit 1 ja 2, varicella (Herpes zoster), - virus, joka aiheuttaa mononukleosis-infektion (so. Epstein-Barr-virus), ja cytomegalo-virus. Tärkeitä herpes-virusten aiheuttamia sairauksia ovat herpes dermatitis (sisältyy herpes labialis), herpes genitalis, herpes keratitis ja herpes encephalitis. Eräs toinen tärkeä keksinnön mukaisten yhdisteiden käyttöala on sellaisten infektioiden käsittely, jotka ortomyxo-virukset aiheuttavat so. tyyppiä A ja tyyppiä B olevat influensa-virukset. Eräs toinen käyttöala on sellaisten infektioiden käsittely, jotka aiheuttavat sellaiset virukset kuin hepatitis-virus A ja hepatitis-virus B, papilloma-vi-rukset, adeno-virukset ja pox-virukset.

Muita mahdollisia keksinnön mukaisten yhdisteiden käyttöaloja ovat sellaisten infektioiden käsittely, jotka aiheuttavat picorna-viruk-set, toga-virukset, arbo-virukset mukaanluettuina retro-virukset (esim. leuko-virukset), arena-virukset, corona-virukset, rhabdo-virukset, paramyxo-virukset, hepatitis non A ja non B virus, irido-virukset, papova-virukset, parvo-virukset, reo-virukset ja bunya-virukset.

Eräs toinen mahdollinen keksinnön mukaisten yhdisteiden käyttöala on syövän ja tuumorien käsittely, erikoisesti sellaisten, jotka virukset aiheuttavat. Tämä vaikutus voidaan aikaansaada eri tavoin, so. estämällä viruksen infektoimien solujen muuttuminen neoplasti-seen tilaan estämällä virusten leviäminen muuttuneista soluista nor-maalisoluihin ja estämällä virusten muuttamien solujen kasvu. Eräs määrätty alue, jossa keksinnön mukaisia yhdisteitä voidaan käyttää, on RNA-tuumorivirusten käänteisen transkriptaasin estäminen. Tähän ryhmään sisältyvät kaikki muutoksia aikaansaavat sarkoma C-tyyppiset virukset, leukeamia C-tyyppiset virukset ja maitorauhasissa esiintyvät B-tyyppiset virukset. Mahdollisia keksinnön mukaisten yhdisteiden käyttöalueita syövän kemoterapiassa ovat leukemian, lymfoman, Burkitt' in lymfoma ja Hodgkin'in sairaus mukaan lukien, sarkoman, rintakarsi-noman, nenänieluin karsinoman ja kohdunkaulasyöpien käsittely, joissa on todettu RNA-tuumori-viruksia ja herpes-viruksia. Muita mahdollisia keksinnön mukaisten yhdisteiden käyttöaloja syövän kemoterapiassa ovat multiple myeloman ja sellaisen syövän käsittely, joka esiintyy keuhkoissa (bromchus), mahassa, maksassa, paksusuolessa, virtsa- 8 65438 rakossa, huulissa, luustossa, munuaisissa, munasarjassa, prostatassa, haimassa, ihossa (melanoma), peräsuolessa, syklirauhasissa, suussa, ruokatorvessa, kiveksissä, aivoissa (ja aivokalvoissa), kilpirauhasessa, virtsarakossa (ja virtsatiehyeissä), nenässä, kur-kunpäässä, sidekudoksissa, peniksessä/ vulvassa, vaginassa, corpus uterissa, kielessä, rinnoissa ja kohdunkaulassa.

Tyypillisiä esimerkkejä radikaaleista , R2 ja R3 kaavassa I ovat substituoitu fenyyli:

.Cl H3C

-@^α2· ' Jq).

H3C / go)· -(0)-(0)-^^0)-^2^ gg~C0CH3.

Br ^ ""F

-<0>-cocA' -%), gp.

fenyyli, 1-adamantyyli ja 2-adamantyyli.

Seuraavat esimerkit kuvaavat kaikkia radikaaleja Rj_, R2 ja R^ ottaen huomioon niiden hiiliatomien lukumäärä, joka voi esiintyä kussakin radikaalissa.

Edullisia radikaalien R^ ja R2 ryhmiä ovat: 1. Fenyyli 2. Monosubstituoidut fenyyliryhmät 3. Disubstituoidut fenyyliryhmät 4. Mono-alkyyli-substituoidut fenyyliryhmät 5. Mono-halogeeni-substituoidut fenyyliryhmät 6. Mono-alkoksi-substituoidut fenyyliryhmät 7. Mono-alkyylikarbonyyli-substituoidut fenyyliryhmät 8. Mono-alkoksikarbonyyli-substituoidut fenyyliryhmät 9. Di-alkyyli-substituoidut fenyyliryhmät 10. Di - halogeeni-substituoidut fenyyliryhmät 11. Di-alkoksi-substituoidut fenyyliryhmät 65438 12. Alkyyli- ja halogeeni-substituoidut fenyyliryhmät 13. Alkyyli- ja alkoksikarbonyyli-substituoidut fenyyliryhmät 14. Alkoksi- ja alkyylikarbonyyli-substituoidut fenyyliryhmät 15. Fenyyliryhmät, joilla on kaava (CH2)„ jossa kaavassa n on 3 tai 4, ja alkyleeniketju on sitoutunut viereisiin asemiin, so. 2,3- tai 3,4- fenyylirenkaassa.

Erittäin edullisia radikaalien ja R2 ryhmiä ovat substituoimat-tomat, monosubstituoidut ja di-substituoidut fenyyliryhmät, joilla on kaava R4"' jossa kaavassa R4 ja R^ tarkoittavat samaa kuin edellä.

Eräässä edullisessa toteuttamismuodossa R^ ja R2 ovat samanlaiset. Edullisia radikaalin Rj ryhmiä ovat: 1. Fenyyli 2. Monosubstituoidut fenyyliryhmät 3. Disubstituoidut fenyyliryhmät 4. Mono-alkyyli-substituoidut fenyyliryhmät 5. Mono-halogeeni-substituoidut fenyyliryhmät 6. Mono-alkoksi-substituoidut fenyyliryhmät 7. Mono-alkyylikarbonyyli-substituoidut fenyyliryhmät 8. Mono-alkoksikarbonyyli-substituoidut fenyyliryhmät 9. Di-alkyyli-substituoidut fenyyliryhmät 10. Di-halogeeni-substituoidut fenyyliryhmät 11. Di-alkoksi-substituoidut fenyyliryhmät 12. Fenyyliryhmät joilla on kaava -m (CH2)n 1 o 65438 jossa kaavassa n on 3 tai 4 ja alkyleeniketju on sitoutunut viereisiin asemiin, so. 2,3- tai 3,4- fenyylirenkaassa.

13. Alkyyli- ja halogeeni-substituoidut fenyyliryhmät 14. Alkyyli- ja alkoksikarbonyyli-substituoidut fenyyliryhmät 15. Alkoksi- ja alkyylikarbonyyli-substituoidut fenyyliryhmät.

Erittäin edullisia radikaalin R3 ryhmiä ovat substituoimattomat, monosubstituoidut tai disubstituoidut fenyyliryhmät, joilla on edellä mainittu kaava ,s R4.y jossa kaavassa R4 ja R^ tarkoittavat samaa kuin edellä.

Edullisia radikaalien R^, R£ ja R^ yhdistelmiä ovat: 1. Ri, R2 ja R3 ovat fenyyli, 2. R^ ja R2 ovat samanlaisia tai erilaisia ja ovat valitut ryhmästä, jonka muodostavat substituoimattomat, monosubstituoidut tai disubstituoidut fenyyliryhmät, joilla on kaava I5 Κ4-^' jossa kaavassa R4 ja R5 tarkoittavat samaa kuin edellä ja R^ on fenyyli.

3. Rl, R2 ja R3 on valittu ryhmästä, jonka muodostavat substituoi mattomat, monosubstituoidut tai disubstituoidut fenyyliryhmät, joilla on kaava _ R4-'' jossa kaavassa R4 ja R^ tarkoittavat samaa kuin edellä, 65438 4. R1 ja R2 ovat vety ja R3 on fenyyli, 5. R-^ ja R2 ovat vety ja R3 on valittu ryhmästä, jonka muodostavat monosubstituoidut fenyyliryhmät, 6. R^ ja R2 ovat vety ja R3 on valittu ryhmästä, jonka muodostavat disubstituoidut fenyyliryhmät, 7. Ri ja R2 ovat vety ja R3 on valittu ryhmästä, jonka muodostavat mono-alkyyli-substituoidut fenyyliryhmät, 8. R1 ja R2 ovat vety ja R3 on valittu ryhmästä, jonka muodostavat mono-halogeeni-substituoidut fenyyliryhmät, 9. R^ ja R2 ovat vety ja R^ on valittu ryhmästä, jonka muodostavat mono-alkoksi-substituoidut fenyyliryhmät, 10. R·^ ja R2 ovat vety ja R^ on valittu ryhmästä, jonka muodostavat mono-alkoksikarbonyyli-substituoidut fenyyliryhmät, 11. Ri ja R2 ovat vety ja R^ on valittu ryhmästä, jonka muodostavat mono-alkyylikarbonyyli-substituoidut fenyyliryhmät, 12. Ri ja R2 ovat vety ja R^ on valittu ryhmästä, jonka muodostavat di-alkyyli-substituoidut fenyyliryhmät, 13. R·^ ja R2 ovat vety ja R3 on valittu ryhmästä, jonka muodostavat di-halogeeni-substituoidut fenyyliryhmät, 14. Ri ja R2 ovat vety ja R^ on valittu ryhmästä, jonka muodostavat di-alkoksi-substituoidut fenyyliryhmät, 15. R-^ ja R2 ovat vety ja R3 on valittu ryhmästä, jonka muodostavat sellaiset fenyyliryhmät, joilla on kaava #1 (CH2>n jossa n on 3 tai 4 ja alkyleeniketju on sitoutunut viereisiin asemiin, so. 2,3- tai 3,4- fenyylirenkaassa 12 65438 16. Ri on vety ja R2 ja R^ ovat fenyyli, 17. Rj_ on vety, R2 on mono-substituoitu tai di-substituoitu fenyy-liryhmä, jolla on kaava R4-' jossa kaavassa R4 ja R^ tarkoittavat samaa kuin edellä ja R^ on fenyyli, 18. Rl on vety ja R2 ja R^ ovat samanlaisia tai erilaisia ja ovat valittu ryhmästä, jonka muodostavat mono-substituoidut tai di-substituoidut fenyyliryhmät, joilla on kaava R5 H·'' jossa kaavassa R4 ja R^ tarkoittavat samaa kuin edellä, 19. R^ on vety, R2 on fenyyli ja R3 on valittu ryhmästä, jonka muo dostavat mono-substituoidut ja di-substituoidut fenyyliryhmät, joilla on kaava _ *5 ^4—' jossa kaavassa R4 ja tarkoittavat samaa kuin edellä, 20. R]_ on vety ja r2 ja R3 ovat samanlaisia tai erilaisia ja ovat valitut ryhmästä, jonka muodostavat substituoimattomat, mono-substituoidut tai di-substituoidut fenyyliryhmät, joilla on kaava r4_./ jossa kaavassa R4 ja R^ tarkoittavat samaa kuin edellä, 13 65438 21. Rl ja R3 ovat vety ja R2 on fenyyli, 22. Ri ja R^ ovat vety ja R2 on valittu ryhmästä, jonka muodostavat mono-substituoidut fenyyliryhmät, 23. R·^ ja R-j ovat vety ja R2 on valittu ryhmästä, jonka muodostavat disubstituoidut fenyyliryhmät, 24. Ri ja R3 ovat vety ja R2 on valittu ryhmästä, jonka muodostavat monoalkyy1i-substituoidut fenyy1iryhmät, 25. R^ ja R-j ovat vety ja R2 on valittu ryhmästä, jonka muodostavat monohalogeeni-substituoidut fenyy1iryhmät, 26. R-^ ja R3 ovat vety ja R2 on valittu ryhmästä, jonka muodostavat monoalkoksi-substituoidut fenyyliryhmät, 27. R^ ja R.j ovat vety ja R2 on valittu ryhmästä, jonka muodostavat mono-alkoksikarbonyyli-substituoidut fenyyliryhmät, 28. Ri ja R3 ovat vety ja R2 on valittu ryhmästä, jonka muodostavat mono-alkyylikarbonyyli-substituoidut fenyyliryhmät, 29. R^ ja R3 ovat vety ja R2 on valittu ryhmästä, jonka muodostavat di-alkyyli-substituoidut fenyyliryhmät, 30. Rx ja R3 ovat vety ja R2 on valittu ryhmästä, jonka muodostavat di-halogeeni-substituoidut fenyyliryhmät, 31. R^ ja R^ ovat vety ja R2 on valittu ryhmästä, jonka muodostavat di-alkoksi-substituoidut fenyyliryhmät, 32. R-^ ja R^ on vety ja R2 on valittu ryhmästä, jonka muodostavat sellaiset fenyyliryhmät, joilla on kaava 7¾ (CH-) 2 n jossa kaavassa n on 3 tai 4 ja alkyleeniketju on sitoutunut viereisiin asemiin, so. 2,3- tai 3,4- fenyylirenkaassa.

14 65438 33. Kaavan I mukaiset yhdisteet, joissa Rx ja r2 ovat vety, 34. Kaavan I mukaiset yhdisteet, joissa on vety, 35. Kaavan I mukaiset yhdisteet, joissa R^ ja R^ ovat vety.

Esimerkkejä keksinnön mukaisista yhdisteistä on esitetty seuraavassa taulukossa.

R1 R2 R3 H H fenyyli H H 4-metyylifenyyli H H 4-metoksifenyyli H H 4-kloorifenyyli H H 3,4-dikloorifenyyli H H 4-etoksikarbonyylifenyyli H fenyyli fenyyli H 4-kloorifenyyli fenyyli H 3,4-dikloorifenyyli fenyyli H 4-metoksifenyyli fenyyli H 4-metyylifenyyli fenyyli H 4-etoksikarbonyyli- fenyyli fenyyli H fenyyli 4-kloorifenyyli H fenyyli 3,4-dikloorifenyyli H fenyyli 4-metoksifenyyli H fenyyli 4-metoksifenyyli H fenyyli 4-etoksikarbonyylifenyyli H 4-kloorifenyyli 4-metoksifenyyli H 4-kloorifenyyli 4-metoksifenyyli H 4-kloorifenyyli 4-etoksikarbonyylifenyyli H 4-kloorifenyyli H 4-metoksifenyyli 4-metoksifenyyli H 4-metoksifenyyli 4-etoksikarbonyylifenyyli H 4-metoksifenyyli H 4-metyylifenyyli 4-kloorifenyyli H 4-metyylifenyyli 4-metoksifenyyli 15 65438 !l__ H 4-metyylifenyyli 4-etoksikarbonyylifenyyli fenyyli fenyyli fenyyli

H fenyyli H

H 4-metyylifenyyli H

H 4-metoksifenyyli H

H 4-kloorifenyyli H

H 3,4-dikloorifenyyli H

H 4-etoksikarbonyylifenyyli H

H H 2,6-dimetyylifenyyli H H 5-indanyyli K H 4-asetyylifenyyli H 2,6-dimetyylifenyyli fenyyli H 5-indanyyli fenyyli H 4-asetyylifenyyli fenyyli

H 2,6-dimetyylifenyyli H

H 5-indanyyli H

H 4-asetyylifenyyli H

Erittäin edullisia yhdisteitä ovat:

Rl 1*2 R3 Koodi H H 4-metyylifenyyli VIS 130 H H 4-metoksifenyyli VIS 239 H H 4-kloorifenyyli VIS 238 H H 3,4-dikloorifenyyli VIS 135 H fenyyli fenyyli VIS 046 H 4-metoksifenyyli fenyyli VIS 058 H 4-kloorifenyyli fenyyli VIS 063 fenyyli fenyyli fenyyli VIS 040 4-metyyli- 4-metyylifenyyli fenyyli VIS 056 fenyyli H fenyyli H VIS 041 h 4-metyylifenyyli H VIS 059 H 4-metoksifenyyli H VIS 067 H 4-kloorifenyyli H VIS 066 H H fenyyli VIS 412 H H 4-etoksikarbonyy- VIS 242 lifenyyli H 4-metyylifenyyli fenyyli VIS 065 65438 16 R^ R2 R3 Koodi H 2,6-dimetyylife- H VIS 440 nyyli H 5-indanyyli H VIS 442 H 4-asetyylifenyyli H VID 073 ja niiden fysiologisesti sopivat suolat.

Aktiivisten aineiden suolat

Edellä esitetyn kaavan I mukaisten aktiivisten aineiden fysiologisesti sopivia suoloja valmistetaan käyttäen alalta tunnettuja menetelmiä siten kuin seuraavassa on kuvattu.

Esimerkkejä sellaisista metallisuoloista, jotka voidaan valmistaa tässä yhteydessä, ovat suolat, jotka sisältävät alkuaineita Li,

Na, K, Ca, Mg, Zn, Mn ja Ba. Huonommin liukeneva metallisuola voidaan saostaa liukoisemman suolan liuoksesta lisäämällä jotain sopivaa metalliyhdistettä. Niinpä voidaan esimerkiksi aktiivisten aineiden Ca-, Ba-, Zn-, Mg- ja Μη-suolat valmistaa vastaavista natrium-suoloista. Aktiivisen aineen metallisuolan metalli-ioni voidaan vaihtaa vetyioneihin, muihin metalli-ioneihin, ammonium-ioniin ja sellaisiin ammoniumioneihin, jotka on substituoitu yhdellä tai useammalla orgaanisella radikaalilla, kationinvaihtajaa käyttäen.

Esimerkkejä muista käyttökelpoisista suoloista, jotka voidaan valmistaa täten, ovat suolat, joilla on kaava n 1 Π r3o-c-p-or^ X llx 0R2 L Jn jossa kaavassa R]_, R2 ja R^ tarkoittavat samaa kuin edellä, n on 1 tai 2 ja X on suolan muodostava komponentti, kuten NH3, CH3NH2, c2h5nh2, c3h7nh2, c4h9nh2, c5h11nh2, c6h13nh2, (ch3)2nh, (c2h5)2nh, (C3H7}2NH' <c4h9)2NH' (C5h11)2NH, (C6H13)2NH, (CH3)3N, (C2H5)3N, (C3^7) 3^, (C4H9)3N' (C5Hh)3N' (C6Hi3)3N' C6H5NH2, HOCH2CH2NH2, (hoch2ch2)2nh, (HOCH2CH2)3n, C2H5NH(CH2CH2OH), C2H5N (CH2CH2OH)2, (HOH2C)3CNH2 ja CH2CH2 O .

^CH2CH2^ 17 65438

Muita esimerkkejä muista käyttökelpoisista suoloista, jotka voidaan valmistaa ioninvaihtotekniikkaa käyttäen, ovat aktiivisten aineiden kvaternääriset ammoniumsuolat, so. sellaiset suolat, joissa vety-ionit aktiivisissa aineissa (rakennekaava I) on substituoitu kvaternäärisillä ammoniumioneilla, kuten (CH3)4N, (C3H7)4N, ^4K9^4N' ^C5H11^4N' ^6H13^4N c2HgN (CH2CH2OH) 3. Tämän tyyppisiä lipofiilisiä suoloja voidaan myös valmistaa sekoittamalla aktiivisen aineen suola kvaternäärisen ammoniumsuolan kanssa vedessä ja uuttamalla muodostunut aktiivisen aineen kvaternäärinen ammonium-suola orgaanisella liuottimellä, kuten dikloorimetaanilla, kloroformilla, etyyliasetaatilla tai metyyli-isobutyyliketonilla.

Kaavan I mukaiset yhdisteet voidaan formuloida käyttöä varten ihmisten tai eläinten lääkeaineena terapeuttista tai profylaktista käyttöä varten. Näitä yhdisteitä voidaan käyttää fysiologisesti sopivan suolan muodossa. Sopivia suoloja ovat esimerkiksi amiinisuolat, kuten dimetyyliamiini- ja trietyyliamiini-suola, ammoniumsuola, tetrabutyyliammoniumsuola, sykloheksyyliamiini-suola, disykloheksyyliamiinisuola ja metallisuolat, esimerkiksi mono- ja dinatriumsuola, mono- ja dikaliumsuola, magnesiumsuola, kalsiumsuola ja sinkkisuola.

Keksinnön mukaiset yhdisteet ovat erittäin käyttökelpoisia virusinfektioiden systeemisessä käsittelyssä käytettäessä oraalista annostelua tai injektiota. Verrattuna fosfonomuurahaishappoon ovat ne yleensä pysyvämpiä happamissa liuoksissa ja hajoavat täten hitaammin mahalaukussa.

Verrattuna fosfonomuurahaishappoon ovat keksinnön mukaiset yhdisteet lipofiilisempiä ja täten sopivampia käsiteltäessä virusinfektioita elimissä, joissa tunkeutuminen lipidi-suojakerrosten lävitse on tärkeätä.

Kliinisessä käytännössä tällaista yhdistettä annostellaan tavallisesti pinnallisesti, oraalisesti, intranasaalisesti, injektoimalla tai sisään hengittämällä farmaseuttisen preparaatin muodossa, joka sisltää aktiivisen aineosan alkuperäisen yhdisteen tai mahdollisesti sen farmaseuttisesti sopivan suolan muodossa yhdessä farmaseuttisesti sopivan kantajan kanssa, joka voi olla kiinteä, puolikiinteä tai nestemäinen laimennusaine tai hajoava kapseli.

18 65438

Yhdistettä voidaan myös käyttää ilman kantaja-ainetta. Esimerkkeinä farmaseuttisista preparaateista voidaan mainita tabletit, tipat, kuten nenä- ja silmätipat, pinnallista käyttöä varten tarkoitetut preparaatit, kuten salvat, geelit, voiteet ja suspensiot, hengitettävät aerosolit, nenäsuihkeet, liposomit jne. Aktiivisen aineen määrä on tavallisesti välillä 0,05 ja 99, eli välillä 0,1 ja 99 paino-% preparaatista, esimerkiksi 0,5-20 % injektioon tarkoitetuissa preparaateissa ja 0,1-50 % oraaliseen annosteluun tarkoitetuissa preparaateissa.

Täten on keksinnön mukaisesti todettu, että edellä mainitut yhdisteet ja niiden fysiologisesti sopivat suolat ovat käyttökelpoisia estämään selektiivisesti virusten monistuminen ja nämä yhdisteet ja niiden fysiologisesti sopivat suolat ovat tämän johdosta käyttökelpoisia virusinfektioiden ja neoplastisten sairauksien terapeuttisessa ja/tai profylaktisessa käsittelyssä, kuten edellä on esitetty.

Sanonta "tarkoittavat samaa kuin edellä" kysymyksen ollessa radikaaleista , R2 ja R^, jota sanontaa käytetään jäljempänä, tarkoittaa kaavassa I esitettyjä määreitä.

Hydroksikarbonyylifosfonihappotriestereitä voidaan valmistaa tunnetuilla menetelmillä, esimerkiksi siten kuin kirjassa Houben-Weyl, Methoden der Organischen Chemie, Auflage 4, Band XII, osa 1, Organische Phosphorverbindungen, s. 433-463, on esitetty: A. Saattamalla muurahaishappoesteriyhdisteet reagoimaan fos- fiittitriestereiden kanssa seuraavan kaavan mukaisesti:

O

(R.,0) 2P(OR11) + R1q-C02R3 -> (R.,0) 2P-C02R3 + R., g-R., 1 jossa kaavassa R^ ja R2 tarkoittavat samaa kuin edellä, R1Q on poistuva ryhmä, joka on sopiva Arbuzow-tyyppisissä reaktioissa, kuten esimerkiksi Cl, Br, I, sulfonaatti, karboksylaatti, alkoksidi, R^ voi olla alkyyli, sykloalkyyli, sykloalkyyli-alkyyli, bentsyyli, adamantyyli tai mikä hyvänsä fosfiitin esteröivä ryhmä, joka on sopiva Arbuzow-tyyppisissä reaktioissa.

Reaktio toteutetaan edullisesti lämpötila-alueella 0-150°C 1-50 tunnin kuluessa.

19 65438

Edellä mainitussa valmistusmenetelmässä A ovat lähtöaineet tunnettuja yhdisteitä tai niitä voidaan valmistaa tunnetuilla menetelmillä, joita yleisesti käytetään formaattiestereiden ja fosfiit-titriestereiden synteesissä. Esimerkkejä sellaisista menetelmistä, joita käytetään haloformaattiestereiden synteesissä, ovat esittäneet mm. M. Matzner ym., Chem. Rev. £4 (1964), 645. Esimerkkejä menetelmistä, joita käytetään fosfiittitriestereiden synteesissä, on esitetty mm. Houben-Weyl, Methoden der Organischen Chemie, Auflage 4, nide XII, osa 2, Organische Phosphorverbindungen, s. 5-78.

Hydroksikarbonyylifosfonihapon diestereitä valmistetaan tunnetuilla menetelmillä: B. Saattamalla hydroksikarbonyylifosfonihappotriesteri reagoimaan jodi- tai bromianionin kanssa seuraavan kaavion mukaisesti: R. 0 0 -0 0 1 \ Il - \ !|

P-C02R3 + X -> P-C02R3 + R^X

Rn0^ R^O^ joissa kaavoissa X on Br tai I ja R^, R3 ja tarkoittavat samaa kuin edellä.

Reaktio toteutetaan edullisesti käyttäen natriumjodidia sellaisessa liuottimessa kuin esimerkiksi tetrahydrofuraanissa tai asetonissa. Reaktio suoritetaan edullisesti lämpötilassa 20-100° 2 tunnin ja 7 vuorokauden välisenä aikana.

Hydroksikarbonyylifosfonihappotriesteri voidaan valmistaa analogisilla menetelmillä niihin verrattuna, jotka on kuvattu edellä kohdassa A.

Samankaltainen reaktio triesterin aikaansaamiseksi on seuraava reaktio fosfiittitriesterin ja muurahaishappoesterin välillä: R1°\jf (R.j O) (R-j ·] O) 2P + R10”CO2R3 -^ P-C02R3 + R-| g-R) ί R11° joissa kaavoissa R^, R3, R^^ ja R^ tarkoittavat samaa kuin edellä. Reaktio suoritetaan edullisesti lämpötilassa 20-100° 2 tunnin ja 7 vuorokauden välisenä aikana.

C. Hydrolysoimalla hydroksikarbonyylifosfonihappotriesteri emäksellä seuraavan kaavion mukaisesti: 65438 20 r.o o -c> ρ

^ \ΙΙ \H

^P-C02R3 + emäs --> ^P-C02R3 + R120H

R12° Rl° Näissä kaavoissa r·^ ja R3 tarkoittavat samaa kuin edellä. R12 on hyrolysoituva fosfaattiesteriryhmä ja se voi olla esimerkiksi sama kuin R^ ja R2 tai se voi olla esimerkiksi yleisesti substituoitu aryyliryhmä, bentsyyli tai sopivasti alkyyliryhmä.

Reaktio toteutetaan edullisesti käyttäen emästä, kuten esimerkiksi natriumvetykarbonaattia, natriumkarbonaattia tai natriumhydroksidia, vedessä lämpötilassa 2-100° 2 tunnin ja 7 vuorokauden välisenä aikana.

Hydroksikarbonyylifosfonihappotriesteri voidaan valmistaa menetelmillä, jotka ovat analogisia edellä kohdassa A esitetyn menetelmän kanssa.

D. Hydrolysoimalla yhden silyyli-esteröidyn fosfonaattiryhmän sisältävä hydroksikarbonyylifosfonihappotriesteri veden avulla seu-raavaa kaaviota käyttäen:

(Rc) -,SiOv O „ Λ HO O

6 3 \ll H2°

P-C02R3 -—> nP-C02R3 + (R6)3SiOH

r2o r2o joissa kaavoissa R2 ja R3 tarkoittavat samaa kuin edellä ja Rg on inertinen orgaaninen jäännös, edullisesti orgaaninen ryhmä, kuten esimerkiksi CH3< Eräs toinen esimerkki silyyliesteriryhmistä ovat esimerkiksi butyylidifenyylisilyyli-yhdisteet, joita ovat kuvanneet R.A. Jones ym. , Biochemistry 12 (1978), 1268, fosfaattiesterijoh^- danna isinä.

Muodostunut fosfonihapporyhmä voidaan mahdollisesti neutraloida.

Se voidaan neutraloida edullisesti emäksellä, kuten esimerkiksi MHCO3, M2C03 tai MOH, tai heikolla kationinvaihtajalla (M+), jossa M+ on NH^ tai metalli, kuten Li+, Na+ tai K+.

Si 1yyliesteröity fosfonaattiryhmä voidaan saada käsittelemällä hydroksiknrbonyylifosfonihappotriesteriä halogeenisilääni1la seu-raavaa kaaviota käyttäen: 21 65438 R1 10 0 (R6) 3Sl0v 0 1 1 \ II \ «

P-CO_R, + (Rj-.SiX -> P-CO-R.. + R. . X

2 3 6 3 2 3 11 R20 R2° joissa kaavoissa X on Cl, Br tai I ja R0 , R_,, R,, ja R.. tarkoit- L ό O 11 tavat samaa kuin edellä.

Edullisia reagensseja, joita käytetään tässä silyloinnissa, ovat esimerkiksi bromitrimetyylisilaani lämpötilassa välillä -20 ja +50° $-20 tunnin kuluessa, tai vaihtoehtoisesti esimerkiksi kloori-trimetyylisilaani lämpötilasta 20° aina palautusjäähdytyslämpöti-laan useiden vuorokausien kuluessa.

Hydroksikarbonyylifosfonihappotriestereitä valmistetaan samanlaisilla menetelmillä, jotka on kuvattu edellä kohdassa A.

Vaihtoehtoisesti voidaan yhdiste, joka sisältää silyyli-esteröidyn fosfonaattiryhmän valmistaa saattamalla kaksi silyyliesteriryhmää sisältävä fosfiittitriesteri reagoimaan formaattiesterin kanssa seuraavan kaavan mukaisesti: R20-P/=0Si(R6)3_72 + R10-CO2R3 _>

(R6)3SiO O

-> P-CO^ + (R6)3Si“R10 R20 jossa kaavassa R„, R~, R, ja R„ _ tarkoittavat samaa kuin edellä.

£, J O 1 U

Fosfiitti on edullisesti esteri, kuten esimerkiksi bis-(trimetyyli-silyloitu)fosfiittitriesteri. Näitä yhdisteitä voidaan valmistaa sinänsä tunnetuilla menetelmillä. Esimerkiksi propyyli- ja heksyyli-bis-(trimetyylisilyyli)fosfiittien synteesiä ovat kuvanneet T.R. Herrin ym. J. Med. Chem. 20^ (1977), 660.

Hydroksikarbonyylifosfonihapon fosfoniryhmän monoestereitä valmistetaan tunnetuilla menetelmillä seuraavasti: E. Hydrolysoimalla hydroksikarbonyylifosfonihappotriesteri seuraavaa kaaviota käyttäen: 22 65438

R, ,0 O M+~0 O

12 \ II Il - +

P-C02R13 + 2M0H -> P-C02M + R 20H + R 3OH

r2o r2o joissa kaavoissa M on kationi, kuten NH* tai Li+, Na+ tai K+, ja joissa kaavoissa R2 ja R^2 tarkoittavat samaa kuin edellä. R^3 tarkoittaa samaa kuin R·^' 3a R12 ^3 voivat oila samanlaisia tai erilaisia.

Reaktio toteutetaan edullisesti vedessä lämpötilassa 20-100° 1-10 tunnin kuluessa.

Hydroksikarbonyylifosfonihappotriesterit valmistetaan menetelmillä, jotka ovat analogisia niille menetelmille, jotka on kuvattu edellä kohdan A yhteydessä.

F. De-esteröimällä vaiheittain hydroksikarbonyylifosfonihappo- triesterien trisubstituoitu silyyliesteriryhmä ja karboksyylihappo-esteriryhmä käyttäen seuraavaa kaaviota: R«5°. 0 R~0 0 2 \.lt H2° 2

P-C02R13 ^P-C02R13 + (R6)3SiOH

(R6)3SiO^ Ho"^ emäs \l· R,<) o 2 \|| P-C0„ -0^ 2 joissa kaavoissa R2, Rg ja R^3 tarkoittavat samaa kuin edellä, ja silyyliesteriryhmä on edullisesti sellainen ryhmä, joka on esitetty esimerkkeinä edellä menetelmän D yhteydessä.

Trimetyylisilyyliesteriryhmä hydrolysoidaan edullisesti vedellä ja vapaa happoryhmä muutetaan edullisesti suolaksi heikon kationin-vaihtajan (M+) avulla tai käyttäen vesipitoista emästä, kuten MHCC>3, M2C03 tai MOH.

Karboksyylihappoesteriryhmä hydrolysoidaan edullisesti esimerkiksi vedessä ja neutraloidaan laimean kationinvaihtajän (M+) avulla tai käyttäen esimerkiksi vesipitoista emästä, kuten MHCC>3, M2C03 tai MOH.

Mf on NH* tai metalli, kuten Li+, Na+ tai K+.

Sellaisia yhdisteitä, jotka sisältävät silyyliesteröidyn fosfonaat- 23 6 5 4 3 8 tiryhmän, voidaan valmistaa tunnetuilla menetelmillä siten kuin edellä kohdassa D on esitetty.

G. De-esteröimällä vaiheittain aryyli-silyyli-bentsyylioksikarbo- nyylifosfonaatin silyyli- ja bentsyyliesteriryhmä seuraavan kaavion mukaisesti: (R,) -SiO O ,_, „ n HO 0 .-, 63 ^ 11 /7Λ H2° /0Λ

P-C02CH2-^O) » P"C02CH2\O) + (R6)3siOH

R0O^ R_0*^ '-' 1) /h2_7 2) l M+ M+"° 0 --- p-co~m+ + -/0 Vch3 R2q/ joissa kaavoissa M+ on NH* tai metalli, kuten esimerkiksi Li+, Na+ + ^ tai K ja R2 ja Rg tarkoittavat samaa kuin edellä. Silyyliesteri-ryhmä on edullisesti sellainen ryhmä, joka on kuvattu edellä menetelmän D yhteydessä.

Bentsyyliesteriryhmä hydrataan edullisesti käyttäen katalyyttiä, kuten esimerkiksi palladiumhiiltä. Vapaat happoryhmät muutetaan metallisuoloikseen käsittelemällä heikolla kationinvaihtajalla (M+) tai emäksellä, kuten esimerkiksi MHC03, M2C03 tai MOH.

Silyloitu yhdiste voidaan valmistaa tunnetuilla menetelmillä, jotka ovat analogisia niiden kanssa, jotka on kuvattu kohdassa D.

Hydroksikarbonyylifosfonihappotriestereiden valmistus.

Esimerkki 1

Hydroksikarbonyylifosfonitrihappotrifenyyliesteri 7,87 g (0,03 moolia) etyylidifenyylifosfiittia (B.F. Griffin ja A. Burger, J. Amer. Chem. Soc. 7iB (1956) 2336) ja 9,39 g (0,06 moolia) juuri tislattua fenyylikloroformaattia kuumennettiin lämpötilassa 110° yli yön. Haihtuvat aineosat haihdutettiin tyhjössä, jolloin saatiin 10,5 g (98 %) otsikossa mainittua yhdistettä jäännöksenä. Kaasunestekromatograafinen analyysi (Perkin-Elmer-patsas OV 17 250°C) osoitti käytännöllisesti katsoen puhtaan yhdisteen (> 95 %). NMR (CDC13)6 : 6,90-7,33 (monijuova).

Eslmerkki 2

Di—p— toi yyl i-f onokstkarbonyylifosfonaatti 29,0 g (0,1 moolia) etyyli-di-p-tolyylifosfiittia ja 31,3 g (0,2 24 65438 moolia) fenyylikloroformaattia kuumennettiin lämpötilassa 110° yli yön. Haihtuvat aineosat haihdutettiin tyhjössä (0,3 mm) lämpötilassa 110°, jolloin saatiin otsikossa mainittu yhdiste jäännöksenä. n^5 1,5554 NMR (CDC13)δ : 2,30 (S, CH3), 6,9-7,6 (m, aryyli). IR (puhdas) cm"1: 1740 (CO), 1590, 1510, 1300, 1190, 1160, 970.

Seuraavassa esitetään eräs esimerkki menetelmistä, joita käytettiin valmistettaessa synteettisesti fosforihapon triestereitä.

Esimerkki 3

Etyylj-di-p-tolyylifosfiitti

Synteesi toteutettiin käyttäen menetelmä,, jonka ovat kuvanneet B.S. Griffin ja A. Burger, JACS (1956) 2336, etyylidifenyyli-fosfiitin valmistamiseksi. Liuos, jossa oli 103,85 g (0,37 moolia) di-p-tolyyli-fosforikloridiittia 175 ml:ssa kuivaa heksaania, lisättiin samalla sekoittaen 4 tunnin kuluessa jääkylmään liuokseen, jossa oli 29,27 g (0,37 moolia) pyridiiniä ja 18,00 g (0,39 moolia) absoluuttista etanolia 175 mlrssa kuivaa heksaania. Seosta sekoitettiin huoneen lämpötilassa yli yön. Pyridiniumkloridi erotettiin suodattamalla ja pestiin kuivalla heksaanilla. Liuotin haihdutettiin tyhjössä (15 mm) pyörivässä haihduttajassa. Jäännösöljy fraktioitiin tislaamalla tyhjössä. Fraktio, joka kiehui lämpötilassa 138-165°C, 0,03 mm, otettiin talteen, jolloin saatiin 74,5 g väritöntä öljyä (69 %). n^5 1,5382. ci6Hi9°3P:n analyysi. Todettu (laskettu): C 65,61 (66,20), H 6,48 (6,20), P 10,47 (10,67).

NMR (CDClo)δ : 1,27 (t, J 7 Hz, CH3), 2,20 (s, Ar-CH3), 4,20 (kvin-tetti, J 7 Hz, CH2), 7,02 (s, aryyli). IR (puhdas) cm : 2980, 1610, 1510, 1200, 1170, 1030, 950.

Hydroksikarbonyylifosfonihapon diesterien valmistus.

Esimerkki 4

Natriumfenyylifenoksikarbonyylifosfonaatti 10,7 g (0,03 moolia) hydroksikarbonyylifosfonihappotrifenyyli-esteriä ja 50 g (märkäpaino 0,09 moolia) "Amberlite IRC 50" (Na+) sekoitettiin 100 mlrssa vettä huoneen lämpötilassa yli yön. Sitten lisättiin etanolia ja liuos suodatettiin ja haihdutettiin tyhjössä. Jäännös liuotettiin 25 ml:an kuumaa etanolia, suodatettiin ja saos-tettiin lisäämällä 300 ml eetteriä. Sakka (5,11 g) kiteytettiin uudelleen kahdesti i-propanolista, jolloin saatiin 320 g (35 %) otsikossa mainittua yhdistettä.

65438

Analyysi; laskettu yhdisteelle C^H^gNaO^P. Todettu (laskettu)

Na 7,8 (7,7). Titraamalla saatu molekyylipaino oli 305,1 (300,2).

Esimerkki 5

Natriumfenyylifenoksikarbonyylifosfonaatti 3,54 g (10 mmoolia) hydroksikarbonyylifosfonihappotrifenyyliesteriä ja 0,80 g (9,5 mmoolia) natriumvetykarbonaattia 10 mlrssa vettä sekoitettiin huoneen lämpötilassa yli yön. Liuotin haihdutettiin tyhjössä, jäännös uutettiin 50 ml:11a etanolia ja etanoliliuos suodatettiin ja haihdutettiin. Saanto 2,20 g. T.l.c. (piioksidigeeli-etanoli) Rf 0,74. C12HioNa05P:n analyysi: Todettu (laskettu) 8,2 (7,7).Yhdiste kiteytettiin kahdesti uudelleen i-propanolista, jolloin saatiin 0,31 g (10 %) otsikossa mainittua yhdistettä. T.l.c. (piioksidigeelietanoli): 0,73 (yksi täplä). T.l.c. analyysissä (polyetyleeniamiini, IM, LiCl, molybdaattisuihku) osoittautui, että yhdiste sisälsi < 0,5 % trinatriumoksikarbonyylifosfonaattia. C13H10NaO5P:n analyysi: Todettu (laskettu): Na 7,9 (7,7). Titraamalla määrätty molekyylipaino oli 297 (300,2).

Esimerkki 6

Saunalla tavoin kuin esimerkissä 5 on kuvattu saatiin myös natrium-p-tolyyli-fenoksikarbonyylifosfonaattia______

Di-p-tolyyli-fenoksikarbonyylifosfonaatista lähdettäessä saanto oli 26 %.

T.l.c. (piioksidigeeli, etanoli) R^ 0,61 yksi täplä. T.l.c. analyysissä (polyetyleeni-imini, IM LiCl, molybdaattisuihku) osoittautui, että yhdiste sisälsi <0,4 % trinatriumoksikarbonyylifosfonaattia. C14H12 Na05P: Todettu (laskettu): C 52,42 (53,52), H 3,95 (3,85),

Na 7,38 (7,32). P 10,10 (9.86).

Esimerkki 7

Natrium-p-metoksifenyyli-fenoksikarbonyylifosfonaatti 13,7 g (41 mmoolia) etyyli-p-metoksifenyyli-fenoksikarbonyylifosfo-naattia ja 12,5 g (82 mmoolia) bromitrimetyylisilaania sekoitettiin argon-kehässä huoneen lämpötilassa yli yön. Haihtuvat aineosat haihdutettiin tyhjössä (0,3 mm). Jäännös lisättiin tipottain 10 minuutin kuluessa kationinvaihtajaan (IRC Na+, 68 g kosteana, 120 mekv) 150 ml:ssa vettä. Seosta sekoitettiin yli yön. Ioninvaihtaja erotettiin suodattamalla ja pestiin vedellä ja etanolilla. Liuotin haihdutettiin tyhjössä ja jäännös sekoitettiin 100 ml:n kanssa vettä ja uutettiin 2 x 50 ml:11a eetteriä. Vesifaasi haihdutettiin alipai- 65438 26 neessa (0,3 mm). Jäännöstä käsiteltiin 250 mlrlla absoluuttista kiehuvaa etanolia ja seos suodatettiin kuumana. 130 g kiteistä materiaalia erotettiin suodattamalla. Etanoli haihdutettiin ja jäännös liuotettiin 50 mitan absoluuttista etanolia. Sitten lisättiin kuivaa eetteriä raa'an natrium-p-metoksifenyyli-fenoksikarbonyyli-fosfonaatin saostamiseksi (8,82 g), joka kiteytettiin uudelleen i-propanolista, jolloin saatiin tuotetta 5,44 g. Se puhdistettiin edelleen piioksidigeelipatsaassa, elutoitiin etanolilla ja kiteytettiin lopuksi kahdesti uudelleen i-propanolista, jolloin saatiin 3,65 g (27 %) natrium-p-metoksifenyylifenoksikarbonyylifosfonaattia. Yhdisteen ci4Hi2Na06P: n analyysi. Todettu (laskettu) Na 7,2 (7,0). Titraamalla saatu molekyylipaino oli 323 (330). T.1.c.-analyysi (piioksidigeeli, etanoli, suihkutettiin peräkkäin molybdaatilla ja vesipitoisella SnCl2:Ha, jolloin kuivaus suoritettiin näiden välillä): Rf 0,51 yksi täplä. T. l.c.-analyysissä (polyetyleeni-imiini, IM LiCl, molybdaattisuihku) todettiin yhdisteen sisältävän < 0,2 % trinatriumoksikarbonyylifosfonaattia. IR (KBr) cm"^: 1710 (CO), 1510, 1270, 1090, 910.

Esimerkki 8

Samalla tavoin kuin esimerkissä 7 on kuvattu valmistettiin ja ana-lysoitiin natrium-p-kloorifenyyli-fenoksikarbonyylifosfonaatti Lähtöaineena käytettiin etyyli-p-klooritenyyli-fenoksikarbonyylifosfonaattia. Saanto 36 %. T.l.c. Rf 0,54 yksi täplä. T.l.c.-analyysissä todettiin yhdisteen sisältävän <0,2 % trinatriumoksikarbonyyli-fosfonaattia. IR (KBr) cm-1: 1710 (CO), 1490, 1270, 1090, 910. Hydroksi-karbonyylifosfonihapon monoestereiden (fosfonihapporyhmän) valmistus.

Esimerkki 9

Fenyylj-dinatrium-oksikarbonyylifosfonaatti 3,06 g (10 mmoolia) difenyyli-etoksikarbonyylifosfonaattia ja 19,0 ml 1,05 N NaOH kuumennettiin palautusjäähdyttäen 1 tunti. Liuos haihdutettiin tyhjössä ja tuote liuotettiin H20:hon. Tämän jälkeen suoritettiin saostus metanolilla (1,54 g). Sakassa oli epäpuhtautena jonkin verran trinatrium-oksikarbonyylifosfonaattia. Se liuotettiin veteen (10 ml) ja etanolia lisättiin siksi, kunnes noin 1/10 kokcna ismäärästä oli saostunut. Tämä osa erotettiin suodattamalla. Liuokseen lisättiin etanolia ja sakka otettiin talteen ja sitä käsiteltiin samalla selektiivisellä saostusmenetelmällä vielä kerran, jolloin saatiin 0,80 g (32 %) fenyyli-dinatrium-oksikarbonyylifos-fonaattia. C7H5Na205P:n analyysi. Todettu (laskettu C 33,91 (34,17), 27 65438 H 1,88 (2,05), Na 18,63 (18,68), P 12,63 (12,59). Titraamalla saatu ekvivalenttipaino oli 124,4 (123,0). T.1.c.-analyysissä (polyetyleeni-imiini, IM LiCl, molybdaattisuihku) todettiin yhdisteen sisältävän <0,5 % trinatriumoksikarbonyylifosfonaattia.

Esimerkki 10

Esimerkissä 9 kuvatulla tavalla valmistettiin p-tolyyli-dinatrium- oksikarbonyylifosfonaatti_

Valmistuksessa lähdettiin 11,47 g:sta (30 mmoolia) di-p-tolyyli-fenoksikarbonyylifosfonaattia (0°C 1 tunti, huoneen lämpötilassa yli yön, typpikehä). Saanto 6,51 g (83 %). T.l.c. (polyetyleeni-imiini, IM LiCl, molybdaattisuihku) R^ 0,51 yksi täplä. T.l.c.-analyysissä todettiin yhdisteen sisältävän <0,4 % trinatriumoksikarbonyyl ifosfonaattia.

Yhdisteen CgR^Na^^P analyysi. Todettu (laskettu): C 36,77 (36,94), H 2,71 (2,71), P 11,87 (11,91), Na 17,60 (17,68). NMR (D20) 6: 4,61 (s, CH3), 6,90-7,28 (C6H4). IR (KBr) cm"1: 1610, 1590, 1220, 1080, 910.

Esimerkki 11 p-metoksifenyyli-dinatriumoksikarbonyylifosfonaatti 16,8 g (50 mmoolia) etyyli-p-metoksifenyylifenoksikarbonyyli-fos-fonaattia sekoitettiin argon-kehässä 12,5 ml:n (82 mmoolia) kanssa bromitrimetyylisilaania 5 tuntia. Ylimääräinen bromitrimetyylisilaani haihdutettiin tyhjössä (0,3 mm). Seos lisättiin tipottain 100 ml:an 1,00 M NaOH (0,10 moolia) 10 minuutin kuluessa. Sekoittamista jatkettiin huoneen lämpötilassa 4 tuntia. Seos uutettiin 3 x 75 ml :11a eetteriä. Vesifaasi haihdutettiin tyhjössä ja jäännös liuotettiin 50 ml:an vettä. Raaka dinatrium-p-metoksifenyyli-oksikarbonyyli-fosfonaatti saostettiin 500 ml:11a etanolia. Saanto 12,1 g. Siinä oli epäpuhtautena jonkin verran trinatrium-oksikarbonyylifosfonaat-tia. Se liuotettiin uudelleen veteen (50 ml) ja etanolia (70 ml) lisättiin hitaasti. Saatu vähäinen sakkamäärä erotettiin suodattamalla. Liuokseen lisättiin etanolia 400 ml ja uusi sakka otettiin talteen, saanto 11,1 g.

CgH7Na206P:n analyysi: Todettu (laskettu): Na 17,5 % (16,65).

Edelleen puhdistamista varten tuote saostettiin etanolilla vielä kahdesti vesiliuoksesta. Saanto 8,3 g (60 %). T.l.c. (polyetyleeni-imiini, IM LiCl, molybdaattisuihku): R^ 0,57 yksi täplä. T.l.c.-analyysissä (sama järjestelmä) yhdisteen todettiin sisältävän 4 0,4 % trinatriumoksikarbonyylifosfonaattia.

28 65438

CgH^Na20gP:n analyysi: Todettu (laskettu): C 34,94 (34,80), H 2,55 (2,56), Na 16,82 (16,65), P 11,38 (11,22).

IR (KBr) cm”1: 1590, 1510, 1240, 1210, 1080, 900.

Esimerkki 12

Seuraavat yhdisteet valmistettiin ja analysoitiin esimerkissä 11 kuvatulla tavalla_______' _ a) p—kloor ±f —dxna tr ium—olcsikarbonYYl if osf onatat t i Lähdettiin etyyli-p-kloorifenyyli-fenoksikarbonyylifosfonaatista. Saanto 64 % ensimmäisen saostamisen jälkeen vedestä etanolilla. Edelleen puhdistaminen usean saostamisen avulla antoi 32 %:n saannon. T.l.c. Rf 0,51 yksi täplä. T.1.c.-analyysissä yhdisteen todettiin sisältävän <0,4 % trinatriumoksikarbonyylifosfonaattia.

IR (KBr) cm-1: 1590, 1490, 1240, 1220, 1080, 900.

b) ^ö^dimetyylifenyyli-dinatrium^oksikarbonyylifosfonaatti Lähdettiin etyyli-2,6-dimetyylif enyyli-metoksikarbonyylifosfonaatis-ta. Saanto 78 %. T.l.c. 0,56 yksi täplä. T.1.c.-analyysissä yhdisteen todettiin sisältävän < 0,4 % trinatrium-oksikarbonyylifosfonaattia. NMR (D20) δ: 2,30 (s, CH3) 7,07-7,27 (C6H3). IR (KBr) cm"1: 1610 (CO), 1490, 1390, 1230, 1200, 1100, 1080, 930.

c) 5-indanyyli-dinatrium-oksikarbonyylifosfonaatti Lähdettiin etyyli-5-indanyylimetoksikarbonyylifosfonaatista. Saanto 72 %. T.l.c. Rf 0,39 yksi täplä. T.1.c.-analyysissä yhdisteiden todettiin sisältävän< 0,4 % trinatrium-oksikarbonyylifosfonaattia. C^qH^O^PNa2 x Η20:η analyysi. Todettu (laskettu): C 39,29 (39,42), H 3,20 (3,65), Na 16,8 (15,1). H20 6,4 (5,9). NMR (D20) δ: 1,8- 2,3 (CH2), 2,7-3,0 (CH2-C-CH2), 6,9-7,3 (C6H3) IR (KBr) cm"1: 1600 (CO), 1500, 1480, 1250, 1230, 1090, 970.

d) 4-asetyylifenyyli-dinatrium-oksikarbonyylifosfonaatti Lähdettiin 6,0 g:sta (16 mmoolia) metyyli-p-asetyylifenyyli-p-nitrofenoksikarbonyylifosfonaattia ja 3,05 g:sta (20 mmoolia) bromi-trimetyylisilaania. Reaktion jälkeen haihdutettiin ylimääräinen bro-mitrimetyylisilaani tyhjössä ja jäännös lisättiin 30 g:an (noin 50 mek) "Amberlite IRC 50" (Na ) 50 ml:ssa E^O ja sekoitettiin huoneen lämpötilassa. Liuos suodatettiin, pestiin eetterillä ja sentrifu-goitlin. Vesiliuos käsiteltiin aktiivisella hiilellä ja suodatet- 29 65438 tiin. Suoritettaessa toistettu saostarainen vesiliuoksista etanolin avulla saatiin 5-asetyylifenyyli-dinatrium-oksikarbonyylifosfonaat-tia. T.l.c. Rj 0,56. T.1,c.-analyysissä yhdisteen todettiin sisältävän 5-10 % trinatrium-oksikarbonyylifosfonaattia. NMR (D20) 6: 2,67 (S,CH3)f 7,32 ja 8,05 (dubletit, J 9 Hz, C6H4) IR (KBr) cm-1: 1590, 1370, 1240, 1080, 900.

Seuraavassa esitetään esimerkkejä menetelmistä, joilla valmistettiin hydroksikarbonyylifosfonihapon karboksyylihapporyhmän monoestereitä.

Esimerkki 13

Dinatrium-fenoksikarbonyylifosfonaatti 1,26 g (5,5 mmoolia) dimetyyli-fenoksikarbonyylifosfonaattia ja 2,52 g (16, 4 mmoolia) bromitrimetyylisilaania sekoitettiin huoneen lämpötilassa yli yön kuivatussa pullossa. Haihtuvat aineosat haihdutettiin tyhjössä (1 mm) ja jäännöstä sekoitettiin 20 g:n kanssa (36 mek) "Amberlite IRC 50" (Na+) 15 ml:ssa vettä 2 tuntia. Liuos suodatettiin ja ioninvaihtaja pestiin (patsaassa) 25 ml:11a vettä. Yhdistetyt vesiliuokset pestiin 3 x 10 ml:11a eetteriä, suodatettiin ja haihdutettiin tyhjössä. Jäännös pestiin etanolilla, jolloin saatiin 1,24 g (88 %) dinatrium-fenoksikarbonyylifosfonaattia.

T.l.c. (polyetyleeni-imiini, 1,4 M LiCl, molybdaattisuihku) Rf 0,43 yksi täplä. T.1.c.-analyysissä todettiin yhdisteen sisältävän< 0,5% trinatriumoksikarbonyylifosfonaattia.

Analyysi yhdisteelle CyHgNa^jP x 2/3 H20: Todettu (laskettu): H20 4,5 (4,6), Na 17,9 (17,8). Titraamalla saatu molekyylipaino 269 (258). NMR (D20) δ: 7,08-7,54 (m, CgH5).

Esimerkki 14

Seuraavat yhdisteet valmistettiin ja analysoitiin esimerkissä 13 kuvatulla tavalla.__ a) Dinatrium-p-tolyylioksikarbonyylifosfonaatti Lähdettiin dimetyyli-p-tolyylioksikarbonyylifosfonaatista. Saanto 87 %. T.l.c. (IM LiCl) Rf 0,65 yksi täplä. T.1.c.-analyysissä sen voitiin todeta sisältävän <0,5 % trinatriumoksikarbonyylifosfonaat-tia. Analyysi: laskettu yhdisteelle CgH^Na^^P x 1/3 H20. (Kuivaamisen jälkeen tyhjössä). Todettu (laskettu): H20 2,40 (2,26), C 35,95 (36,10), H 3,09 (2,65), P 11,44 (11,64). NMR (D20) δ: 2,35 (CH3), 7,0-7,4 (CgH4), IR (KBr) cm"1: 1720 (CO), 1210, 1170, 1150 ja 980.

30 6S438 b) Qi^trium-g-metoksifenoksikarbony^lifosfonaatti Lähdettiin dietyyli-p-metoksifenoksikarbonyylifosfonaatista.

Saanto 85 %. T.l.c. (IM LiCl) Rf 0,45 yksi täplä. T.1.c.-analyysissä todettiin yhdisteen sisältävän < 0,5 % trinatrium-oksikarbonyyli-fosfonaattia.

Analyysi: laskettu yhdisteelle CgH^0gNa2P x H20. Todettu (laskettu) C 32,92 (32,67), H 2,67 (3,08), P 10,44 (10,53). NMR (D20 6: 3,80 (s, CH30), 6,9-7,3 (C6H4).

c) Dinatrium-p-kloorifenoksikarbonyylifosfonaatti Lähdettiin 5,8 g:sta (20 mmoolia) dietyyli-4-kloorifenoksikarbo-nyylifosfonaattia ja 12,5 g:sta (80 mmoolia) bromitrimetyylisilaania. Saatiin 5,0 g (89 %) dinatrium-4-kloorifenoksikarbonyylifosfonaat-tia. T.l.c. Rf = 0,40. Yhdiste hajoaa ilmeisesti ohutkerroskromat-graafisessa käsittelyssä (IM, LiCl, 3 tuntia) ja jälkiä yhdestä täplästä voidaan todeta. T.1.c.-analyysissä voitiin yhdisteen todeta sisältävän 1-2 % trinatrium-oksikarbonyylifosfonaattia. Toisessa synteesissä saatiin saannoksi 4,4 g (78 %) kuivaamisen jälkeen eksikaattorissa. T.l.c. Rf 0,37. T.1.c.-analyysissä todettiin yhdisteen sisältävän < 1 % trinatriumoksikarbonyylifosfonaattia. Tämän yhdisteen jäljet peittivät alhaisemman toteamisalueen.

Yhdisteen C-7H4ClNa20^P analyysi: Todettu (laskettu): C 29,15 (29,97), H 1,73 (1,44), P 11,13 (11,04). NMR (D20δ ; 7,1-7,6 (C6H4).

d) DiD^trium-^^-dikloorifenoksikarbonyylifosfonaatti Lähdettiin 5,0 g:sta (17 mmoolia) dimetyyli-3,4-dikloorifenoksi-karbonyylifosfonaattia. T.1.c.-analyysissä todettiin raakatuotteen (4,8 g) sisältävän < 1 % trinatriumoksikarbonyylifosfonaattia ja suunnilleen 5 % epäorgaanista fosfaattia (P04 ). Tätä raakatuotetta käytettiin ensimmäisissä biologisissa kokeissa. Raakatuote (2,8 g) puhdistettiin liuottamalla 6,5 ml:an tislattua H20 ja tähän lisättiin hitaasti 13 ml etanolia. Sakka erotettiin suodattamalla ja suunnilleen 150 ml etanolia lisättiin liuokseen, jolloin muodostui uusi sakka. Tämä sakka otettiin talteen ja johdettiin vielä yhden saostusjakson kautta puhdistetun dinatrium-3,4-dikloorifenoksikarbo-nyylifosfonaatin saamiseksi. T.l.c. Rf = 0,33, yksi täplä. Tuote hajoaa ilmeisesti hitaasti ohutkerroskromatograafisessa käsittelyssä (1 M, LiCl, 3 tuntia) ja voidaan todeta erittäin heikot jäljet yhdestä täplästä. T.l.c.-analyysissä yhdisteen voitiin todeta sisältävän 65438 <1 % trinatriumoksikarbonyylifosfonaattia. Analyysi laskettu yhdisteelle C7H3Cl2Na205P x 1/2 H2O (kuivaamisen jälkeen tyhjössä). Todettu (laskettu): H20 2,69 (2,78), C 25,83 (25,95), H 1,18 (0,93), P 9,40 (9,56): NMR (D20) δ: 7,3-7,7 (0^3) . IR (KBr) cm"1: 1710 (CO), 1150 ja 990 (PO^“).

e) Dinatrium-g-_(etoksikarbonyYli]_f enoksikarbonyylifosf onaatt i Lähdettiin 6,6 g:sta (20 mmoolia) dietyyli-p-(etoksikarbonyyli)-fenoksikarbonyylifosfonaattia. Raakatuote (5,4 g) puhdistettiin seostamalla vedestä: 5,1 g liuotettiin 10 ml:an vettä ja suodatettiin. Lisättiin 20 ml etanolia ja sakka suodatettiin. Sitten lisättiin vielä 200 ml etanolia suodokseen ja uusi sakka otettiin talteen, pestiin etanolilla ja eetterillä ja kuivattiin tyhjössä.

Saanto 1,4 g (22 %). T.l.c. (1 M, LiCl) R^ 0,47. T.1.c.-analyysissä todettiin yhdisteen sisältävän <0,4 % trinatriumoksikarbonyylifos-fonaattia. NMR (D20) 6: 1,37 (t, J 7 Hz, CH3), 4,35 (q, J 7 Hz, CH2) , 7,35 ja 8,02 (dubletit, J 9 Hz).

Sellaisia hydroksikarbonyylifosfonihapon triestereitä, joita käytettiin lähtöaineena saman hapon erilaisten di- ja monoestereiden synteesissä, voidaan valmistaa tunnetuilla menetelmillä kuten edellä kohdista A ja B on esitetty. Jäljempänä on esitetty esimerkkien 1 ja 2 lisäksi muita esimerkkejä tällaisista synteeseistä.

Esimerkki 15

Samalla tavoin kuin esimerkeissä 1 ja 2 on esitetty valmistettiin seuraavat yhdisteet kuumentamalla fosfiittitriesteriä ja klorofor-maattiesteriä lämpötilassa 20-130° 1-15 tuntia.

a) Etyyli-p-metoksifenyyli^fenoksikarbonyylifosfonaatti 24,4 g:sta (0,10 moolia) dietyyli-p-metoksifenyylifosfiittia ja 31,2 g:sta (0,20 moolia) fenyyli-kloroformaattia (1300, 2 tuntia). n^5 1,5378 NMR (CDCl-j) 6: 1,42 (t, J 7 Hz, CH3-C) , 3,80 (s, CH-jO) , 4,50 (kvintetti, J 7 Hz, CH2), 6,76-7,70 (9H). IR (puhdas) cm-1: 1740, 1590, 1500, 1180, 980 ja 920.

5£YYiilE?llSi22Eii§!}YYiiif i22lS§il$ä£b2DYYiif 22^22^½½ i Lähdettiin 24,9 g:sta (0,10 moolia) dietyyli-p-kloorifenyylifos-fiittia ja 31,3 g:sta (0,20 moolia) fenyylikloroformaattia (110° 65438 32 noin 15 tuntia). NMR (CDClg) 6: 1,47 (t, J 7 Hz, CH3-C), 4,50 (kvintetti, J 7 Hz, CH2)f 7,0-7,7 (aromaattinen).

c) Ιϊγγίί-2^6-dimetyy1ifβηγγΐi-metoksikarbonYylifosfonaatti Lähdettiin 20,0 g:sta (83 mmoolia) dietyyli-2,6-dimetyylifenyyli-fosfiittia ja 10,0 ml:sta (127 mmoolia) metyylikloroformaattia (100°, 4 tuntia). Saanto 22,2 g (99 %). G.1,c.-tutkimuksissa (3 % OV 17 patsas, 120-280°) todettiin ainoastaan yksi huippu. NMR (CDCI3) 6: 1,35 (t, J 7 Hz, CH3-C), 2,37 (s, CH3-Ar), 3,92 (s, CO2CH3), 4,40 (kvintetti, J 7 Hz, CH2), 7,03 (s, CgH^). Analyyttinen näyte tislattiin tyhjössä, k.p. . 125-8°. n^5 1,4914.

U 1 1)ί u d) £tYYli-5-indanyYli-metoksikarbonYylifosfonaatti Lähdettiin 20,0 g:sta (78 mmoolia) dietyyli-5-indanyylifosfiittia ja 10,0 mlrsta (127 mmoolia) metyylikloroformaattia (100°, 4 tuntia). Saanto 22 g (99 %). G.1.c.-tutkimuksessa (3 % OV 17 patsas, 120-280°) todettiin puhtauden olevan noin 85 %. NMR (CDClj) 6: 1,40 (t, J 7 Hz, CH3-C) 1,85-2,35 (monijuova, CH2), 2,80-3,05 (CH2-C-CH2), 3,82 (s, CO2CH3), 4,42 (kvintetti, J 7 Hz, CH20), 6,9-7,3 (C6H3).

e) MetYYli^p-asetYYl if enYYli-p-nitrif enornsikarbonyYlif osfonaatti Lähdettiin 3,78 g:sta (17 mmoolia) dimetyyli-p-asetyylifenyylifos-fiittia ja 3,34 g:sta (17 mmoolia) p-nitrofenyyli-kloroformaattia (juuri uudelleenkiteytetty n-heksaanista) (huoneen lämpötila, 4 tuntia) . NMR (CDCI3) 6: 2,63 (s, CH3CO), 4,20 (d, J 12 Hz, CH3O), 7,5- 7.6 ja 8,0-8,5 (C^ + C6H4).

Esimerkki 16

Dietyyli-4-metoksifenoksikarbonyylifosfaatti 18.6 g (0,12 moolia) trietyylifosfiittia kuumennettiin lämpötilassa 125-130° pullossa palautusjäähdytystä käyttäen. Sitten lisättiin tipottain 18,6 g (0,10 moolia) 4-metoksifenyyli-kloroformaattia (valmistettu siten kuin M.J. Zabik ja R.D. Scheutz ovat esittäneet, J. Org. Chem. 3_2 (1967) 300). Reaktiopullo kuumennettiin vielä lämpötilaan noin 120° 1 1/2 tunnin ajaksi ja sen annettiin olla huoneen lämpötilassa yli yön. Tuote tislattiin, jolloin saatiin 25,8 g (89 %) dietyyli-4-metoksifenoksikarbonyylifosfonaattia. K.p.

0 03 174-178°, n^1 1,4940. Analyysi laskettu yhdisteelle ci2H1706P' Todettu (laskettu): C 49,79 (50,00), H 6,01 (5,95), P 10,54 (10,75).

33 65438 NMR (CDCIj) δ: 1,42 (t, CH3), 3,78 (s, OCH3), 4,13-4,63 (CH2), 6,77-7,33 (aromaattinen). IR (puhdas) cm-1: 1740 (CO), 1275, 1255, 1190, 1030.

Esimerkki 17

Esimerkissä 16 kuvatulla tavalla valmistettiin seuraavat yhdisteet kuumentamalla fosfiittitriesteriä ja kloroformaattiesteriä lämpötilassa 65-130° 1-10 tuntia.

a) Dimetyyli-fenoksikarbonyylifosfonaatti Lähdettiin 10,0 ml:sta (85 mmoolia) trimetyylifosfiittia ja 10,0 g:sta (64 mmoolia) fenyylikloroformaattia (100°, 2 tuntia). Saanto 11.0 g (75 %) . K.p. 0 5 125-127°, n^5 1,4907. NMR (CDC13) <5: 3,90 ja 4,09 (CH3), 7,10-7 60 (CgH5) .

b) Qi(B§tyyl i-p-tolyylioksikarbonyylif osf onaatti Lähtöaineena käytettiin 10,3 g (85 mmoolia) trimetyylifosfiittia ja 10,3 g (60 mmoolia) p-tolyyli-kloroformaattia (valmistettu siten kuin M.J. Zabik ja R.D. Scheutz ovat esittäneet, J. Org. Chem.

32 (1967) 300). (100°, 2 tuntia) saanto 93 %. K.p. _ n 13l°, 20 υ *1 nD 1,4972. Analyysi laskettu yhdisteelle cigHl3°5P* Todettu (laskettu): C 49,37 (49,18). H 5,53 (5,36), P 11,71 (12,69). NMR (CDCI3) 6: 2,40 (CH3), 3,92 ja 4,12 (CH3O), 6,97-7,37 (aromaattiset protonit) .

Toisessa tislauksessa saannoksi saatiin noin 80 %. Uusi analyysi: C 49,13 (49,18), H 5,41 (5,36), P 12,71 (12,69).

c) S°lS5i]S5£^2DYYiif 2§f onaatt i Lähtöaineena käytettiin 20 g (0,12 moolia) trietyylifosfiittia ja 19.1 g (0,10 moolia) 4-kloorifenyyli-kloroformaattia (valmistettu siten kuin M.J. Zabik ja R.D. Scheutz ovat esinttäneet, J. Org.

Chem. 32 (1967) 300). (125°, 2 tuntia), saanto 26,3 g (90 %).

K.p.o qi 153-156°, n^1 1,4980. Analyysi laskettu yhdisteelle C11H14C1 °5P- Todettu (laskettu): C 44,85 (45,14), H 4,83 (4,82), P 10,54 (10,59). NMR (CDCI3) 6: 1,45 (t, CH3), 4,17-4,63 (CH3), 7,03-7,48 (C6H4).

d) Dimetyyli^3^4^01klo2rifenoksikarb2nyylifosfonaatti Lähtöaineena käytettiin 10,3 g (85 mmoolia) trimetvylifosfiittia ja 13,5 g (60 mmoolia) 3,4-dikloorifenyylikloroformaattia (100°, 34 65438 2 tuntia). Saanto 11,4 g (64 %). K.p. Q 164°C, n^° 1,5271. Jähmettyyy värittömiksi kiteiksi, sp. 58-59°C.

Analyysi laskettu yhdisteelle: C9HgCl205P. Todettu (laskettu): C 36,06 (36,14), H 3,31 (3,03), Cl 23,58 (23,71), P 10,50 (10,36). NMR (CDCI3) δ: 3,93 ja 4,07 (CH3O), 7,0-7,6 (C6H3) IR (KBr) cm-1: 1740 (CO), 1265, 1200, 1165, 1055, 1020.

e) Dietyyli-4-_(etoksikarbonyyli)_f enoksikarbonyylif osf onaatti Lähtöaineena käytettiin 21,6 g (0,13 moolia) trietyylifosfiittia ja 22,8 g (0,10 moolia 4-etoksikarbonyylifenyyli-kloroformaattia (120°, 2 tuntia). Saanto 26,0 g (87 %). K.p. 190-192°. n^5

0 01 D

1,4890. Analyysi laskettu yhdisteelle C^4H19O^P. Todettu (laskettu): C 50,77 (50,91), H 6,20 (5,80), P 9,53 (9,38).

f) §2YYiil°toksikarbonYYlifosfonaatti (A. Takamizawa ja Y. Sato, Chem. Pharm. Bull. 12 (1964) 398). Saanto 97 %. K.p.0 ^ 03 153-155°, n^5 1,5314.

Esimerkkejä menetelmistä, joita käytettiin valmistettaessa synteettisesti haloformaattiestereitä.

Esimerkki 18 3,4-dikloorifenyyli-klorofonnaatti 40,75 g (0,25 moolia) 3,4-dikloorifenolia 135 ml:ssa kuivaa toluee-nia lisättiin hitaasti 240 mitan (0,46 moolia) 20 %:sta fosgeenin tolueeniliuosta. Reaktiopullo oli varustettu sekoittajalla, kuiva-jäälauhduttajalla ja tiputussuppilolla ja reaktiolämpötila oli 20-25°, 31,5 g (0,26 moolia) N,N-dimetyylianiliinia lisättiin 45 minuutin kuluessa ja pullon annettiin seistä sitä sekoittamatta 2 tuntia. Sakka erotettiin suodattamalla ja pestiin 2 x 25 ml:11a tolueenia. Yhdistetyt tolueeniliuokset jäähdytettiin jään avulla ja pestiin nopeasti 50 ml:lla vettä, 100 ml:lla 0,1 N HCl ja 100 ml:11a vettä. Liuos kuivattiin magnesiumsulfaatilla ja haihdutettiin pyörivän haihduttajan avulla. Jäännös tislattiin tyhjössä Vigreux-kolonnia käyttäen, jolloin saatiin 46,4 g (82 %) 3,4-dikloorif enyylikloroformaattia , k.p.2g 134°. Tuote tuli hieman sinertäväksi ja kiteytyi pitkiksi neulasiksi, sp. 5l-53°C.

Esimerkki 19 4-etoksikarbonyylifenyyli-kloroformaatti 35 65438 Käytettäessä lähtöaineena 49,9 g (0,3 moolia) 4-hydroksibentsoe-happoetyyliesteriä,40 ml (0,3 moolia) Ν,Ν-dimetyylianiliinia ja 0,4 moolia 20 %:sta fosgeenin tolueeniliuosta saatiin 54,4 g (79 %) 4-etoksikarbonyylifenyyli-kloroformaattia. K.p. 146-146,5°, n^ 1,5140. IR (puhdas) cm 1720 ja 1790 (CO).

Seuraavassa esitetään lisäesimerkkejä fosforihapokkeen triesterei-den synteesistä, joita käytettiin lähtöaineina valmistettaessa edellä kuvatulla tavalla hydroksikarbonyylifosfonihapon trieste-reitä.

Esimerkki 20

Dietyyli-p-metoksifenyylifosfiitti Tämä synteesi suoritettiin menetelmällä, jonka ovat kuvanneet W.G. Bentrude, E.R. Hansen, W.A. Khan, T.B. Min ja P.E. Rogers, J. Amer. Chem. Soc. 9J5 2292 (1973) dietyylifenyylifosfiitin val mistuksen yhteydessä.

Liuosta, jossa oli 50,0 g (0,364 moolia) fosforitrikloridia 500 mlrssa vedetöntä eetteriä, sekoitettiin (mekaanisesti) argonkehäs-sä. Lämpötila pidettiin välillä -20 ja -15°C 37,1 g:n trietyyli-amiinin lisäämisen aikana, jonka jälkeen lisättiin hitaasti p-me-toksifenolia 45,19 g (0,364 moolia) 200 ml:ssa kuivaa eetteriä 2,5 tunnin kuluessa. Kun tämä lisäys oli päättynyt, lisättiin vielä toinen erä trietyyliamiinia 73,8 g (0,728 moolia) ja tämän jälkeen hitaasti absoluuttista etanolia 33,5 g (0,728 moolia) 50 ml:ssa kuivaa eetteriä (1,5 tunnin kuluessa). Seosta sekoitettiin huoneen lämpötilassa yli yön. Seosta lämmitettiin ja kuumennettiin palautus-jäähdyttäen 1 tunti. Trietyyliamiinihydrokloridi erotettiin suodattamalla ja pestiin kuivalla eetterillä. Liuotin poistettiin alipaineessa. Tislattaessa jäännösöljy saatiin 48,6 g dietyyli-p-metoksifenyylifosf iittia, k.p. 110° (1,2 mm) - 102 (0,6 mm). Toinen 4,20 g:n erä saatiin paineessa 0,2 mm k.p. 92-96°C. n^® 1,4993.

Analyysi laskettu yhdisteelle ciiHi7°4P: Todettu (laskettu): C 54,14 (54,10), H 7,07 (7,02), P 12,74 (12,68). NMR (CDCI3) δ: 1,26 (t, J 7 Hz, CH3), 3,70 (s, CH3O), 4,00 (kvintetti, J 7 Hz, CH2), 6,7-7,1 (m, CgH4).

IR (puhdas) cm-1: 2980, 1510, 1220, 1030, 920.

36 65438

Esimerkki 21

Esimerkissä 20 kuvatulla tavalla valmistettiin seuraavat fosfii-tit.

Saanto 43 %. K.p. 102-104°C, n^5 1,5047.

NMR (CDC13) 6: 1,17'(t, J 7 Hz, CH3), 4,00 (kvintetti, J 7 Hz, CH2), 6,9-7,3 (C6H4). IR (puhdas) cm"1: 2980, 1590, 1490, 1390, 1030, 920.

b) DietYYli-2x6-dimetYylifenyylifosfIitti

Saanto 29 %. K.p.Q χ 84-85°. n^5 1,4951. NMR (CDCI3) 6: 1,30 (t, J 7 Hz, CH3-C)! 2,33 (s, CH3-Ar), 4,03 (kvintetti, J 7 Hz, CH20), 7,00 (s, C6H3).

c) 5i®tYYli-5^indanYYlifosfiitti

Saanto 29 %. K.p.Q Ql 140°, n^5 1,5102. NMR (CDCl3) 6: 1,30 (t, J 7 Hz, CH3), 1,95-2,30 (CH2), 2,97-3,03 (CH2-C-CH2), 4,03 (kvintetti, J 7 Hz, CH20), 6,7-7,3 (C,H3).

O

d) OiiS§tYYli-g-asetYYlifenYYlifosf iitti Saanto 20 %. K.p.Q Q3 128-130°, n^5 1,5308.

Analyysi laskettu yhdisteelle C^qH^C^P. Todettu (laskettu): C 52,36 (52,64), H 5,74 (5,74), P 13,33 (13,37).

NMR (CDCI3) 6: 2,58 (s, CH3C0), 3,68 (d, J 11 Hz, CH30), 7,14 ja 7,97 (d, J 9 Hz).

37 65438

Biologiset kokeet 1. Virusten monistumisen estäminen soluviljelmässä A. Herpes simplex-la2ia_l_oleyan_glakin_estäminen

Herpes simplex-tyyppiä 1 olevan viruksen plakin pienentämiskoe suoritettiin GMK:n (vihreän apinan munuaisen) solujen avulla siten kuin Ejereito ym. ovat esittäneet, J. Gen. Virol 2 (1968) 357. Käytettiin yhtä kerrosta 5 cm petrikulhoissa ja viruksen adsorption jälkeen lisättiin koeyhdiste väliaineessa. Saadut tulokset on esitetty alempana.

Herpes simplex-tyyppiä 1 olevan plakin estäminen GMK-monokerroksissa

Koeyhdiste Koodi Koeyhdisteen Esto RO oo väkevyys (%) 1 \ IMI < /«“) P-C-OR, ' M 3 V° _ R1 R2 R3 o- o- VIS 040 500 >99,9 VIS 040 100 >99,9; >99

Na VIS 043 500 >99,9 VIS 043 100 >99,9; >99

Na CH30-^^- VIS 058 500 >99,9;>99,9 VIS 058 100 88

Na Cl -o- o- VIS 063 500 >99,9;>99,9 VIS 063 100 99,9 VIS 063 20 69 38

Koeyhdiste 6 5 4 3 8 o -n n rv Koodi Koeyhdisteen Esto 1 \ IMI väkevyys (%) /p-C'0^ (/H") R2-cr 3

Ri Γ" R3_

Na <^-~

Na VIS 041 500 >99,9 ^ _________VIS_041________100______>99j, 9^_99_______

Na

Na VIS 059 500 >99,9;>99,9 VIS 059 100 >99,9 VIS 059 20 95 --__________VIS_059__________5_____________57_______

Na ΟΗίΟ~^\ W Na VIS 067 500 >99,9;>99,9 VIS 067 100 99 VIS 067 20 87 ^__________VIS_067__________5_____________57_______

Na Cl~.^\ vsa/·' Na VIS 066 500 >99,9;>99 VIS 066 100 >99,9 VIS 066 20 98 _ vis 0g6 5 89

Na '-^_Ν§_____VIS_442________500____________>_99^9_____

Na Na /r~\ fy- VIS 412 500 80; 88 ------------ VIS_412____ 100_______32i___56_______ ---------__VIS_130________500_______76 i.___40^_90___ ---------gH^O-Q- VIS 239________500___60£_36£___52;_20___

Wa Na Cl-0- VIS 238 500 96; 99 VIS 238 100 52 B. Influenssa (WSN Wilson Smith neurotrooppinen tyyppi a) plakin estäminen menetelmää, jota käytettiin influenssan plakikokeessa, ovat kuvanneet Bentley ym. Archiv ftir die Gesamte Virusforschung 33 (1971) 234 .

39 65438 MDCK (Mädin Darby Kaniinin munuainen) solujen monokerroksia haudottiin 5 cm:n muovisissa petrikulhoissa käyttäen 100 plakin muodostavaa yksikköä infeluenssa-virusta (WSN). Viruksen adsorption jälkeen lisättiin agaroosipäällyste, joka sisälsi erilaisissa väkevyyksissä koeyhdistettä, ja levyjä haudottiin lämpötilassa 34°C 4 tuntia. Tämän ajan kuluttua muodostuneet plakit laskettiin. Tulokset on esitetty alempana.

Influenssa (WSN Wilson Smith, neurotrooppinen tyyppi A) plakien estäminen GMK-monokerroksissa.

Koeyhdiste Koodi Koeyhdisteen Esto R —o. 00 väkevyys (%) 1 \ H II ( /Um) p-c-or3 ' r2-°^ _ *1_r2 R3___ tQ- £3~ vis 040 500 >99 __________________7_______VIS_040_______100__________90___________

Na VIS 043 500 >99,9; >99 VIS 043 100 84;90;>99,9 __________________________VIS_043________20______62i_47____________

Na CH30-^^_ VIS 058 500 >99,9 __________________________VIS_058_______100__________84___________

Na cl~0- VIS 063 500 >99,9 __________________________VIS_063_______100__________72___________

Na O- Na VIS 041 500 >99,9 __________________________VIS_041________20__________60£_28________

Na CH3-0h Na VIS 059 500 >99,9;91; 92 VIS 059 100 86; 38 __________________________VIS_0 59________20__________5 8 j 3 6_______

Na CH30^- Na VIS 067 500 73;>99,9; >99,9 __________________________VIS_067_______100__________58____________

Na cl-ζ^- Na VIS 066 500 >99,9;>99,9 __________________________VIS_066_______100___________54___________

Na Ό0~ Ν3 VIS 442 500 94 40 65438 II. Kutaanisen herpeksen estäminen marsuissa

Kutaanisten herpes simplex tyyppiä 1 olevien infektioiden vaikutus mitattiin marsuissa siten kuin Hubler ym. ovat esittäneet J. Invest Dermatol 6_9 (1974) 92. Yhdisteet kokeiltiin lisäämällä pinnallisesti 30^ul yhdisteen 2 %:sta liuosta 45 %:ssa (tilavuus/tilavuus) isopropanolia, 10 %:ssa (tilavuus/tilavuus) glyserolia ja 45 %:ssa vettä (tilavuus/tilavuus) kahdesti päivässä 3 vuorokauden ajan alkaen 4 tuntia infektion jälkeen. Infektoidun käsitellyn alueen ja samanlaisen infektoidun käsittelmättömän (ainoastaan isopropanoli-glyseroli-vesi) alueen ulkonäkö arvioitiin päivittäin käyttäen mittakaavaa 0-3. Kokonaisvaikutus arvioitiin tämän mittakaavan perusteella viidentenä vuorokautena.

Koeyhdiste Koodi Tulokset 5 vrk, kuluttua_

Rl-0'v O ^ Käsitelty Käsittelemätön ^P-C-OR-.

/ J

R2-°

Rl R2 R3

Na Ha fenyyli VIS 412/2 0 3

Ha ch3°“O" VIS 058 2 ja 0 vast. 3x) kahdessa kokeessa

Na Cl^> VIS 063 2 ja 3 vast. 3x) kahdessa kokeessa

Na Q>- Cj"" VIS 0432) 0 3 ^2)— vis o4°2) 0 3

Na CH3"C^ Na VIS 0591^ 1 ja 2 vast. 3x) kahdessa kokeessa

Na cl_^- Na VIS 0661) 2 ja 0, vast. 3x) kahdessa kokeessa

Na CH30-<Q>- Na VIS 0671* 1 kummassakin kah- 3x) desta kokeesta fV 2)

Na ^ Na VIS 041 ' 0 3

Na Na o- VIS 4122) 0 3 1) Koe suoritettiin 0,1 %:sessa "Tween" 80-10 % vesipitoisessa glyserolissa x) Kummassakin kahdesta kokeesta 2) Käsittely aloitettiin 24 tuntia infektion jälkeen.

41 65438 III. S tab i i1i suuskoe

Stabiilisuus tutkittiin liuottamalla 5 mg kutakin yhdistettä 1 ml:an 0,1 N HC1 koeputkessa. Vertailua varten poistettiin kustakin liuoksesta 0,2 ml, sitä käsiteltiin välittömästi 0,2 ml :11a NaHCC>3 10 %: sta vesiliuosta ja jäädytettiin. Kunkin liuoksen jäljelle jäänyttä 0,8 ml:n määrää haudottiin lämpötilassa 37°C 2 tuntia. Tämän hautomi-sen jälkeen lisättiin 0,8 ml NaHC03:n 10 %:sta vesiliuosta kuhunkin liuokseen ja nämä liuokset jäädytettiin. Haudotut yhdisteet ja ver-tailuyhdisteet lyofilisoitiin kuiviin ja liuotettiin tislattuun H20:hon, jota käytettiin vastaavasti 0,2 ml ja 1,0 ml vertailuliuok-sen ja haudotun liuoksen liuottamiseksi. Liuokset lisättiin sitten piioksidigeeliin ("Merck PF254”, 20 x 20 cm) ja polyetyleeni-imiini (Machinery-Nagel PEI, 20 x 20 cm) ohutkerroslevyillä. Tällöin lisättiin kaikkiaan 20yUl vertailuliuoksia (lOO^ug yhdistettä) ja 25 yUl haudottuja liuoksia (lOO^ug yhdistettä). Kuhunkin levyyn lisättiin myös vertailutarkoituksessa fosforihapökkeen (H2HPO3) liuosta (5 ja 20yUg) ja trinatriumfosfonoformaatin liuosta (5 ja 20^ug). (Fosfonomuurahaishapon hajoaminen alhaisessa pH-arvossa aikaansaa fosforihapoketta).

Piioksidigeelilevyt valmistettiin duplikaattina ja elutoitiin liuoksella, joka sisälsi metanolia - 10% aq ammoniakkia - trikloorietik-kahappoa - vettä (50-15-5-3, tilavuus/tilavuus), ja polyetyleeni-imiinilevyt elutoitiin IM aq litiumkloridiliuoksella. Elutoimisen jälkeen levyt kuivattiin. Toinen piioksidigeelilevypareista suihkutettiin 4 %:sella aq (NH4)2Mo04:llä ja polyetyleeni-imiini-levyt suihkutettiin sellaisella liuoksella, joka sisälsi 60 % HCIO^-Ο,ΙΝ aq HCl-4% aq (NH4)2Mo04~H20 (5-10-25-60 tilavuus/tilavuus). Piioksidigeelilevyt kuivattiin nopeasti lämpötilassa 80-90°C ja suihkutettiin 1 %:sella SnC^jUa 10 %: sessa aq HCl:ssä. Fosforihapoke-ja fosfonihapporyhmät ilmenivät sinisinä läikkinä piioksidigeelile-vyillä (järjestelmä 1) ja valkoisina läikkinä polyetyleeni-imiini-levyissä (järjestelmä II). Jäljelle jäänyttä piioksidigeelilevypa-ria käsiteltiin jodihöyryllä fosfonomuurahaishapon di- ja trieste-reiden toteamiseksi.

Rf järjestelmä I Rf järjestelmä II

Fosforihapoke 0,31 0,71

Na^-fosfonoformaatti 0 0,21 42 65438

Fosforihapokkeen ja fosfonomuurahaishapon muodostuminen kussakin haudotussa liuoksessa todettiin ja tulokset on esitetty alempana. Hautomattomien vertailuyhdisteiden arvot on esitetty suluissa.

Koeyhdiste Tunnus Arvioitu muodostuminen 9 9 Fosforihapoke Na^-fosfonoformaatti

Xj-C-OR (/Ug) (/Ug) r2-o

Rl R2 R3 <o> VIS 043 N.D.(N.D.) N.D.(N.D.)

Na Na Na EHB 776 20 (N.D.) (vertailu) N.D. = ei todettavissa oleva (huomattavasti pienempi arvo kuin 5^,ug) .

IV. In vivo aineenvaihto

Keksinnön mukaisten yhdisteiden aineenvaihto kokeiltiin käyttäen urospuolisia NMRI 19-20 g hiiriä. Koeyhdiste (lO^umoolia) liuotettiin 0,5 ml:an suolaliuosta ja injektoitiin intraperitoneaalisesti. Kutakin yhdistettä kokeiltiin samassa häkissä pidetyillä kahdella hiirellä (aineenvaihtokoe). Näistä kahdesta hiirestä saatu virtsa otettiin talteen 1, 2 ja 3 vuorokauden kuluttua injektioiden jälkeen. Virtsa laimennettiin tris-HCl-puskurilla (pH 7,9) vakiotila-vuuteen 1 ml. Tämä tilavuus laimennettiin sitten suhteeseen 1:500, 1:5000 ja 1:50 000 samalla puskurilla ja kokeiltiin fosfonomuu- rahaishappo-aktiivisuus soluvapaaseen influenssa-polymeraasiin 2+ nähden. Kokeessa käytetyn seoksen, joka sisältää Mn ja koeolosuhteet ovat kuvanneet Bishop Obijeski ja Simpson, J. Virol. 8 66 (1971). Tässä kokeessa aikaansai fosfonomuurahaishappo laimennetussa virtsassa 50 %:n estymisen arvossa 0,5^um ja sitä käytettiin standardina fosfonomuurahaishapon aktiivisuuden sen määrän toteamiseksi, joka muodostui virtsassa keksinnön mukaisten yhdisteiden johdosta.

43 6 5 4 3 8

Koeyhdiste Talteenotettu fosfonomuurahaishappo- aktiivisuus virtsassa ( ,umoolia fosfonomuurahaishappoa) 1 vrk 2 vrk 3 vrk

O O

H H /~\

NaO-P-C-O-^O/ CH3 1,25 0,25 0,10 ONa VIS 130 0 9 li 1'

NaO-P-C-ONa 1,00 0,25 0,25

O o VIS 041 Il II

NaO-P-C-ONa (vertailu) 1,25 0,13 <0,01 ONa

Akuuttinen myrkyllisyys

Alustava akuuttinen myrkyllisyyskoe suoritettiin hiirien avulla. Kahden 20—21 g painavan NMRI—lajin urospuolisille hiiriryhmille annettiin koeyhdistettä 62,5-500 mg/kg ip. Yhdiste annettiin liuoksena 0,9 %:sessa NaClrssä. 24 tuntia injektion jälkeen kuolleiden eläinten määrä oli seuraava.

Koeyhdiste Annos mg/kg ip Kuolleiden eläinten lukumäärä

Injektoitujen eläinten _lukumäärä_

NaO O O

^£-C-0-<g) 62,5 0/2

NaO 125 0/2 250 0/2 VIS 412 500 0/2

NaO O O

^¢-0-0-(5) 62,5 0/2 \Q)-0X 125 0/2 250 0/2 VIS 043 500 0/2

NaO O O

—ONa 62,5 0/2 (O)"0 125 0/2 250 0/2 VIS 041 500 0/2 44 65438

Koetulosten tarkastelu

Kuten kokeesta I ilmenee, ovat keksinnön mukaiset yhdisteet aktiivisia soluissa tapahtuvan herpes-viruksen ja influenssaviruksen monistumiseen nähden. Kuten kokeesta II ilmenee, ovat keksinnön mukaiset yhdisteet myös aktiivisia ihossa esiintyvää herpestä vastaan marsuissa. Stabiilisuuskokeen III mukaisesti ovat keksinnön mukaiset yhdisteet pysyvämpiä kuin trinatriumfosfonoformaatti 0,1 M HCl:n vesiliuoksessa, joka on mahahapon stabiilisuusmalli, ja keksinnön mukaiset yhdisteet ovat tämän johdosta sopivampia suun kautta annosteltaviksi kuin fosfonomuurahaishappo ja sen fysiologisesti sopivat suolat.

In vivo aineenvaihduntakoe IV osoittaa, että keksinnön mukaiset yhdisteet muuttuvat aineenvaihdunnassa fosfonomuurahaishapoksi, mikä voidaan todeta fosfonomuurahaishapon aktiivisuutena influenssa-polymeraasia vastaan. Kokeesta IV voidaan myös todeta, että keksinnön mukaiset yhdisteet voivat aikaansaada tällaisen aktiivisen aineenvaihduntatuotteen hiirien virtsaan pidemmäksi aikaa kuin trinatriumfosfonoformaatti. Täten keksinnön mukaisilla yhdisteillä on pidempiakainen aktiivisuus verrattuna fosfonomuurahaishappoon ja sen fysiologisesti sopiviin suoloihin. Akuuttinen myrkyllisyys-koe osoittaa, että keksinnön mukaisilla yhdisteillä on alhainen akuuttinen myrkyllisyys, so. korkeat LD50 arvot. Tästä seurauksena voidaan todeta, että keksinnön mukaisilla yhdisteillä on viruksia estävä vaikutus herpes- ja influenssaviruksiin ja alhainen myrkyllisyys. Lisäksi keksinnön mukaiset yhdisteet voidaan muuttaa eliöissä fosfonomuurahaishapoksi tai sen ionisoiduiksi muodoiksi, joilla on voimakas aktiivisuus viruksen vaikutuksia ja virusten monistumista vastaan.

65438 45 Föreliggande uppfinning hänför sig till förfarande för framställ-ning av nya farmakologiskt aktiva estrar av fosfonomyrsyra, vilka kan användas för selektiv bekämpning av virus säsom herpesvirus, influensavirus, RNA-tumörvirus, etc., som kan orsaka olika sjuk-domar i djur inklusive människa. Sädana sjukdomar inkluderar säväl vanliga infektioner som neoplastiska sjudkomar, säsom cancer.

Slutresultatet av effekterna av virus pä kroppsfunktioner är förändringar som inträffar pä cellular och subcellulär niva. De patogena förändringarna pä cellnivä är olika för olika kombinationer av virus och värdceller. Medan en del virus orsakar en allmän för-störing (dödande) av vissa celler, kan andra transformera celler tili neoplastiskt tillständ. Betydande vanliga virusinfektioner är (inklusive herpes labialis), herpes keratit, herpes genitalis, herpes zoster, herpes encefalitis, infektiös mononukleos och cytomegalovirusinfektioner, vilka alla orsakas av virus som hör tili herpesvirusgruppen. Andra betydelsefulla virussjukdomar är influensa A och B som orsakas av influensavirus A och B, respektive. En annan betydande och vanlig virussjukdom är viral hepatit och speciellt hepatit B-virusinfektioner är vitt utbredda. Effektiva och selektiva antivirala medel behövs för behandling av dessa sjukdomar.

Atskilliga olika virus av säväl DNA- som RNA-typ har pävisats orsaka tumörer i djur. Effekt av cancerogena kemikalier kan i djur resultera i aktivering av latenta tumörvirus. Det är möjligt att tumörvirus är involverade i uppkomsten av tumörer i människa. Sädana sjukdomar hos människa där RNA-tumörvirus och herpesvirus är indicerade är mest sannolikt leukemi, olika sarkom, bröst-karcinom, Burkitt lymfom, nasofaryngeala karcinom och cervix-cancer. Detta gör att undersökningen av selektiva inhibitorer för tumörogena virus och deras verkan är mycket viktig i avsikt att behandla olika cancerarter.

Det mest betydelsefulla gemensamma draget för samverkan mellan virus och celler är replikationen eller transkriptionen av den specifikä virala genetiska information som bärs av virala nuklein-syror. Dessa virala nukleinsyror är av tvä slag, deoxiribonuklein-syror (DNA) eller ribonukleinsyror (RNA). Cellens primära genetiska 46 65438 information bärs av cell-DNA. DNA- och RNA-syntes involverar komplexa enzym som kallas DNA- och RNA-polymeraser, respektive.

Den genetiska informationen överförs tili den nya nukleinsyran frän en modellnukleinsyra. Dessa nukleinsyror kan replikeras eller transkriberas pä fyra generella sätt:

1. DNA (modell DMA.polyroeyas » DNA

2. RNA (meden) RNA-beroende RNA-polymeras ' -> n„, , DNA-beroende . „...

3. DNA (modell) > RNA

RNA-polymeras ^ y. _.TÄ , , ,, . RNA-beroende -

4. RNA (modell) ^r—--=-> DNA

DNA-polymeras (omvänt transkriptas)

Processerna 1 och 3 används av celler. DNA-virus säsom herpesvirus använder ocksä process 1, men enzymet är skilt frän cellens enzym. RNA-virus säsom influensavirus använder process 2 och RNA-tumör-virus (retrovirus) kan överföra dess RNA tili DNA enligt process 4.

Viruspolymeraserna och virusnukleinsyrasynteserna är mycket viktiga, inte bara för vanliga (produktiva) virusinfektioner, utan ocksä för överföring med hjälp av virus av celler tili neoplastiskt till-ständ som leder till cancer (tumörframkallande virusfunktion). I det senare fallet kan DNA, framställt av DNA-virus säsom herpesvirus eller transkriberat frän RNA-tumörvirus och som bär pä genetisk information för celltransformation, integreras till värdcell-DNA. Denna integration, eller senare händelser som utgör konsekvens av integrationen (säsom samverkan med cancerogena kemikalier), kan sedan leda till transformation av värdcellen. De orsakssammanhang som orsakar inhibering av omvänt transkriptas för celltransformering beskrivs även i US-patentskriften 3 979 511.

Eftersom viruspolymeraserna i de fiesta fall är skilda frän cell-polymeraserna är dessa virusenzym och virusnukleinsyrasynteser goda mäl för specifik antiviral kemoterapi inklusive kemoterapi av canccr orsakad av virus. Det bör noteras att mänga föreningar som nu används för kemoterapi av cancer är inhibitorer av nuklein- 47 65438 syrasyntes. Det är därför möjligt att antivirala föreningar som även inhiberar nukleinsyrasyntes kan päverka tumörceller direkt.

Det finns därför behov av ett effektivt antiviralt medel som före-trädesvis har selektiv inhiberande effekt pä en specifik funktion hos det ifrägavarande viruset. Det är därför ett allmänt syfte med den föreliggande uppfinningen att ästadkomma en ny metod för bekämp-ning av virusinfektioner med användning av ett antiviralt medel som utövar en selektiv inhiberande effekt pä virusfunktioner men som utövar enbart en negligerbar inhiberande effekt pä värdcellens funktioner.

I LU-patentskriften 77 666 beskrivs fosfonomyrsyra som antiviralt aktiv.

I publikationen Unlisted Drugs voi. 17, nr 12, sid 89 artikel m (1965) beskrivs dimetylkarbetoxifosfonat som lätt mitotisk in vitro.

I FR-patentskriften 2 238 432 beskrivs fosfonomyrsyra och ett antal derivat därav som medel som har egenskapen att kunna reglera till-växten hos växter.

I referatet Chemical Abstracts voi. 50 sid 794d (1956) beskrivs bl.a. vlssa estrar av fosfonomyrsyra som kemiska individer. Här skall ocksä hänvisas till EP-patentskriften 0 003 007 väri beskrivs ett antal estrar av fosfonomyrsyra som antiviralt aktiva föreningar.

Olika estrar av fosfonomyrsyra beskrivs i exempelvis US-patenten nr 3 943 201, 3 155 597, 3 533 995 och i tidskriften Chem. Ber.

57, s. 1023 (1924). Dessa estrar föresläs emellertid inte för nägon farmakologisk användning. Dessutom är den kemiska strukturen hos estrarna enligt den föreliggande uppfinningen skild frän strukturen hos de tidigare kända estrarna. De nya estrarna är, mera preciserat, uteslutande estrar av fenoler.

Det har enligt den föreliggande uppfinningen ästadkommits ett för-farande för framställning av estrar av fosfonomyrsyra med formeln

0 O N I

R.O-P-CO-R, I

1 | 3 or2 48 65438 väri , R2 och R^ är lika eller olika och envar är väte eller en fenylgrupp med formeln *v'' väri R^ och R^ är lika eller olika och envar är väte, halogen, alkyl med 1, 2 eller 3 kolatomer, alkoxi med 1, 2 eller 3 kol-atomer, alkoxikarbonyl med 2-7 kolatomer, eller alkylkarbonyl med 2-7 kolatomer, eller R^ och R^ bildar tillsammans en rak, mättad alkylenkedja med 3 eller 4 kolatomer, som är bunden i närliggande ställningar, dvs. i 2,3- eller 3,4-ställningar i fenylringen, förutsatt att den ena av grupperna R^ och R2 är en fenylgrupp med formeln II, da R^ är H, och fysiologiskt acceptabla salter och optiska isomerer därav. Dessa föreningar inhiberar vissa virus-funktioner inklusive tumörframkallande funktioner och replikation eller transkription av virus.

Föreningarna med formeln I och fysiologiskt acceptabla salter därav kan användas för terapeutisk och/eller profylaktisk behandling av virussjukdomar och kan vara användbara vid terapeutisk och/eller profylaktisk behandling av virusinducerad cancer.

Det är underförstätt att uttrycket "fysiologiskt acceptabla salter" av föreningarna med formeln I, hänför sig endast tili sädana föreningar som kan bilda salter. Föreningar där ätminstone en av grupperna R^, R2 och R3 är väte kan bilda salter. Föreningar där ingen av grupperna R^, R2 och R^ är väte, bildar ej salter.

Eftersom föreningarna med formeln I, där R^ och R2 är olika, inne-häller ett asymmetriskt centrum existerar de i optiskt aktiva former och kan upplösas i sinä optiska antipoder genom kända metoder.

I denna beskrivning namnges föreningarna enligt uppfinningen som derivat av hydroxikarbonylfosfonsyra, vilken förening ocksä är känd under namnet fosfonomyrsyra.

Användningen av definitionen av föreningarna enligt uppfinningen innebär att radikalerna R^, R2 och R3 i formeln I kan kombineras 49 65438 som illustreras i följande tabell. Det är underförstätt att och R2, som är lika eller olika, anses som ekvivalenta och utbytbara i tabellen nedan.

^_

H fenylgrupp H

enligt formeln II

fenylgrupp fenylgrupp fenylgrupp

enligt formeln II enligt formeln II enligt formeln II

H fenylgrupp fenylgrupp

enligt formeln II enligt formeln II

H H fenylgrupp

enligt formeln II

Föreningarna enligt formeln I och fysiologiskt acceptabla salter därav är användbara vid terapeutisk och/eller profylaktisk behand-ling av virussjukdomar och kan vara användbara vid terapeutisk och/eller profylaktisk behandling av virusinducerad cancer.

Fosfonomyrsyra och fysiologiskt acceptabla salter därav inhiberar virala funktioner säsom polymeraser inklusive omvänt transkriptas och förökning av virus, och har effekter pä virusinfektioner och virusrelaterade tumörer i djur. De antivirala effekterna av tri-natriumfosfonoformat beskrivs av Helgstrand et al. i tidskriften Science 2j01_, 819 (1978).

En betydelsefull aspekt av uppfinningen är att radikalerna , R2 och R^ i formeln I kan valjas pä sädant sätt att föreningarna enligt formeln I och fysiologiskt acceptabla salter därav har mer för-delaktiga farmakokinetiska egenskaper än fosfonomyrsyra och fysiologiskt acceptabla salter därav. Sädana fördelaktiga farmakokinetiska egenskaper inkluderar bättre vävnadspenetration, bättre oral absorption och förlängd effekt.

Fastän föreningarna enligt den föreliggande uppfinningen kan an-vändas generellt för selektiv bekämpning av virussjukdomar hos djur och människor, är de speciellt användbara vid behandling av herpesvirusinfektioner, influensavirusinfektioner, hepatit B virusinfektioner och cancer orsakad av herpesvirus och av RNA-tumör-v i rus.

50 65438

Ett speciellt viktigt användningsomräde för föreningarna enligt den föreliggande uppfinningen är vid behandling av herpesvirus-infektioner. Av dessa herpesvirus kan nämnas herpes simplex typ 1 och 2, varicella (Herpes zoster), virus som orsakar infektiös mononucleos (dvs. Epstein-Barr virus), och cytomegalovirus. Bety-delsefulla sjukdomar som orsakas av herpesvirus är herpes dermatit, (inklusive herpes labialis), herpes genitalis, herpes keratitis och herpes encefalitis. Ett annat betydelsefullt användningsom-räde för föreningarna enligt den föreliggande uppfinningen är vid behandling av infektioner orsakade av ortomyxovirus, dvs. influensavirus av typ A och typ B. Ett ytterligare användnings-omräde är behandling av infektioner orsakade av virus säsom hepa-titvirus A och hepatitvirus B, papillomavirus, adenovirus och poxvirus .

Andra tänkbara användningsomräden för föreningarna enligt den föreliggande uppfinningen är vid behandling av infektioner orsakade av picornavirus, togavirus inklusive arbovirus, retrovirus (t. ex. leucovirus), arenavirus, coronavirus, rabdovirus, paramyxovirus, hepatit non A och non B virus, iridovirus, papovavirus, parvovirus, reovirus och bunyavirus.

Ett ytterligare möjligt användningsomräde för föreningarna enligt den föreliggande uppfinningen är vid behandling av cancer och tumörer, speciellt sädana som orsakats av virus. Denna effekt kan erhällas pä olika sätt, dvs. genom inhibering av transformationen av virusinfekterade celler tili neoplastisk.t tillständ genom inhibering av spridningen av virus frän transformerade celler tili andra normala celler, och genom att stoppa tillväxten hos virus-tranformerade celler. Ett bestämt användningsomräde för föreningarna enligt den föreliggande uppfinningen är för inhibering av det omvända transkriptaset hos RNA-tumörvirus. Virus i denna grupp inkluderar alla transformerande sarkom C-typ virus, leukemi C-typ virus och mammary B-typ virus. Möjliga användningsomräden för föreningarna enligt den föreliggande uppfinningen vid kemoterapi av cancer är behandling av leukemier, lymfom inklusive Burkitt lymfom och Hodgkins sjukdom, sarkom, bröstkarcinom, nasofaryngeala karcinom och cervixcancer där RNA-tumörvirus och herpesvirus är indicerade. Andra tänkbara användningsomräden för föreningarna enligt den föreliggande uppfinningen vid kemoterapi av cancer är 51 65438 behandling av multipla myelom och cancer i lunga (och bronker), mage, lever, kolon, urinbläsa, läppar, ben, njurar, äggstock, prostata, pankreas, hud (melanom), rektum, spottkörtlar, mun, esofagus, testiklar, hjärna (och hjärnhinnor), sköldkörtel, gall-bläsa (och gallgängar), näsa, larynx, bindväv, penis, vulva, vagina livmoder, tunga, bröst och cervix.

Illustrativa exempel pä radikalerna R1, R2 och R^ i formeln I är substituerad fenyl:

Cl h3c OCH3,

HjC^

COCH

-p * -p-~(j3)~co~oc2H5' \Q)· fenyl, 1-adamantyl och 2-adamantyl.

Följande exempel illustrerar betydelserna för alla radikalerna R.j , R2 och R3 inom de gränser med hänsyn till antal kolatomer som kan vara föreskrivet för varje radikal.

Föredragna grupper av radikalerna R1 och R2 är: 1. Fenyl 2. Monosubstituerade fenylgrupper 3. Disubstituerade fenylgrupper 4. Mono-alkylsubstituerade fenylgrupper 5. Mono-halogensubstituerade fenylgrupper 6. Mono-alkoxisubstituerade fenylgrupper 7. Mono-alkylkarbonylsubstituerade fenylgrupper 8. Mono-alkoxikarbonylsubstituerade fenylgrupper 9. Di-alkylsubstituerade fenylgrupper 10. Di-halogensubstituerade fenylgrupper 11. Di-alkoxisubstituerade fenylgrupper 12. Alkyl- och halogensubstituerade fenylgrupper 52 65438 13. Alkyl- och alkoxikarbonylsubstituerade fenylgrupper 14. Alkoxi- och alkylkarbonylsubstituerade fenylgrupper 15. Fenylgrupper med formeln ~β\ ICH2»n där n är 3 eller 4 och där alkylenkedjän är bunden i angränsande positioner, dvs. 2,3- eller 3,4- i fenylringen.

Speciellt föredragna grupper av radikalerna och R2 är osubsti-tuerade, monosubstituerade och disubstituerade fenylgrupper med den allmänna formeln

Rr'' där R4 och R^ har ovan angivna betydelser.

I en föredragen utföringsform har R^ och R2 samma betydelse. Föredragna grupper för radikalen R^ är: 1. Fenyl 2. Monosubstituerade fenylgrupper 3. Disubstituerade fenylgrupper 4. Mono-alkylsubstituerade fenylgrupper 5. Mono-halogensubstituerade fenylgrupper 6. Mono-alkoxisubstituerade fenylgrupper 7. Mono-alkylkarbonylsubstituerade fenylgrupper 8. Mono-alkoxikarbonylsubstituerade fenylgrupper 9. Di-alkylsubstituerade fenylgrupper 10. Di-halogensubstituerade fenylgrupper 11. Di-alkoxisubstituerade fenylgrupper 12. Fenylgrupper med formeln ~β) (CH0)' 2' n där n är 3 eller 4 och där alkylenkedjän är bunden i angränsande positioner, dvs. 2,3- eller 3,4- i fenylringen.

53 65438 13. Alkyl- och halogensubstituerade fenylgrupper 14. Alkyl- och alkoxikarbonylsubstituerade fenylgrupper 15. Alkoxi- och alkylkarbonylsubstituerade fenylgrupper

Speciellt föredragna grupper av radikalen R^ är osubstituerade, monosubstituerade och disubstituerade fenylgrupper inom den ovan angivna formeln /“Λ.

--,R5

Rr'' där R^ och har ovan angivna betydelser.

Föredragna kombinationer av radikalerna R^ , R2 och R^ är: 1. R^, R2 och R^ är fenyl, 2. R^ och R2/ som är lika eller olika, är valda ur den grupp som bestär av osubstituerade, monosubstituerade eller disubstituerade fenylgrupper med formeln _ R4'"" där R^ och R^ har ovan angivna betydelser och R3 är fenyl.

3. R^, R2 och R^ är valda ur den grupp som bestär av osubstituerade, monosubstituerade eller disubstituerade fenylgrupper med formeln % där R^ och R^ har ovan angivna betydelser, 4. och R2 är väte och R^ är fenyl, 5. R^ och R2 är väte och R^ är vald ur den grupp som bestär av monosubstituerade fenylgrupper 6. R.j och R2 är väte och R^ är vald ur den grupp som bestär av disubstituerade fenylgrupper, 54 65438 7. och R2 är väte och Mr vald ur den grupp som bestär av mono-alkyl-substituerade fenylgrupper, 8. R1 och R2 är väte och R^ Mr vald ur den grupp som bestär av mono-halogen-substituerade fenylgrupper, 9. R-j och R2 Mr väte och R^ är vald ur den grupp som bestär av mono-alkoxi-substituerade fenylgrupper, 10. R1 och R2 är väte och R^ är vald ur den grupp som bestär av mono-alkoxikarbonyl-substituerade fenylgrupper, 11. R^ och R2 är väte och R^ är vald ur den grupp som bestär av mono-alkylkarbonyl-substituerade fenylgrupper, 12. R.j och R2 är väte och R^ är vald ur den grupp som bestär av di-alkyl-substituerade fenylgrupper, 13. R-j och R2 är väte och R^ Mr vald ur den grupp som bestär av di-halogen-substituerade fenylgrupper, 14. R.j och R2 Mr väte och R^ Mr vald ur den grupp som bestär av di-alkoxi-substituerade fenylgrupper, 15. R.j och R2 Mr väte och R^ är vald ur den grupp som bestär av fenylgrupper med formeln <CH2>n där n är 3 eller 4 och där alkylenkedjän är bunden i angränsande positioner, dvs. 2,3- eller 3,4- i fenylringen, 16. R.j är väte och R2 och R^ Mr fenyl, 17. R.j är väte, R2 är en monosubstituerad eller disubstituerad fenylgrupp med formeln R4- 65438 där och R,- har ovan angivna betydelser och R^ är fenyl, 18. R^ är väte och R2 och R^, som är lika eller olika, är valda ur den grupp som bestär av monosubstituerade eller disubstituerade fenylgrupper med formeln -ψ*

Rr' där och har ovan angivna betydelser, 19. R^ är väte, R2 är fenyl och R^ är vald ur den grupp som bestär av monosubstituerade eller disubstituerade fenylgrupper med formeln /

Rf- där R4 och R^ har ovan angivna betydelser, 20. R.j är väte, och R2 och R^ , som är lika eller olika, är valda ur den grupp som bestär av osubstituerade, monosubstituerade eller disubstituerade fenylgrupper med formeln

Af*' där R^ och R^ har ovan angivna betydelser, 21. R.j och R3 är väte och R2 är fenyl, 22. R^ och R^ är väte och R2 är vald ur den grupp som bestär av monosubstituerade fenylgrupper, 23. R.| och R3 är väte och R2 är vald ur den grupp som bestär av disubstituerade fenylgrupper, 24. R^ och R^ är väte och R2 är vald ur den grupp sora bestär av mono-alkyl-substituerade fenylgrupper, 25. R.j och R^ är väte och R2 är vald ur den grupp som bestär av 56 65438 mono-halogen-substituerade fenylgrupper, 26. och R^ är väte och R2 är vald ur den grupp som bestär av mono-alkoxi-substituerade fenylgrupper, 27. R^ och R^ är väte och R2 är vald ur den grupp som bestär av mono-alkoxikarbonyl-substituerade fenylgrupper, 28. R.j och R^ är väte och R2 är vald ur den grupp som bestär av mono-alkylkarbonyl-substituerade fenylgrupper, 29. R.j och R^ är väte och R2 är vald ur den grupp som bestär av di-alkyl-substituerade fenylgrupper, 30. R1 och R3 är väte och R2 är vald ur den grupp som bestär av di-halogen-substituerade fenylgrupper, 31. R.j och R3 är väte och R2 är vald ur den grupp som bestär av di-alkoxi-substituerade fenylgrupper, 32. R.j och R3 är väte och R2 är vald ur den grupp som bestär av fenylgrupper med formeln -j©, (CH2>„ där n är 3 eller 4 och där alkylenkedjan är bunden i angränsande positioner, dvs. 2,3- eller 3,4- i fenylringen, 33. Föreningar enligt formeln I där R^ och R2 är väte, 34. Föreningar enligt formeln I där R^ är väte, 35. Föreningar enligt formeln I där R^ och R3 är väte.

Exempel pä föreningar enligt uppfinningen ges i fÖljande tabell.

57 6 54 38 R1 R2__ H H fenyl H H 4-metylfenyl H H 4-metoxifenyl H H 4-klorfenyl H H 3,4-diklorfenyl H H 4-etoxikarbonylfenyl H fenyl fenyl H 4-klorfenyl fenyl H 3,4-diklorfenyl fenyl H 4-metoxifenyl fenyl H 4-metvlfenyl fenyl H 4-etoxikarbonylfenyl fenyl H fenyl 4-klorfenyl H fenyl 3,4-diklorfenyl H fenyl 4-metoxifenyl H fenyl 4-metoxifenyl H fenyl 4-etoxikarbonylfenyl H 4-klorfenyl 4-metoxifenyl H 4-klorfenyl 4-metoxifenyl H 4-klorfenyl 4-etoxikarbonylfenyl

H 4-klorfenyl TOO

H 4-metoxifenyl 4-metoxifenyl H 4-metoxifenyl 4-etoxikarbonylfenyl H 4-metoxifenyl H 4-metylfenyl 4-klorfenyl H 4-metylfenyl 4-metoxifenyl H 4-metylfenyl 4-etoxikarbonylfenyl fenyl fenyl fenyl

H fenyl H

H 4-metylfenyl H

H 4-metoxifenyl H

H 4-klorfenyl H

H 3,4-diklorfenyl H

H 4-etoxikarbonylfenyl H

H H 2,6-dimetylfenyl H H 5-indanyl 58 65438 fl___ H H 4-acetylfenyl H 2,6-dimetylfenyl fenyl H 5-indanyl fenyl H 4-acetylfenyl fenyl

H 2,6-dimetylfenyl H

H 5-indanyl H

H 4-acetylfenyl H

Speciellt föredragna föreningar är: R.j 1*2 R3 Kod H H 4-metylfenyl VIS 130 H H 4-metoxifenyl VIS 239 H H 4-klorfenyl VIS 238 H H 3,4-diklorfenyl VIS 135 H fenyl fenyl VIS 046 H 4-metoxifenyl fenyl VIS 058 H 4-klorfenyl fenyl VIS 063 fenyl fenyl fenyl VIS 040 4-metylfenyl 4-metylfenyl fenyl VIS 056 H fenyl H VIS 041 H 4-metylfenyl H VIS 059 H 4-metoxifenyl H VIS 067 H 4-klorfenyl H VIS 066 H H fenyl VIS 412 H H 4-etoxikarbonyl- VIS 242 fenyl H 4-metylfenyl fenyl VIS 065 H 2,6-dimetylfenyl H VIS 440 H 5-indanyl H VIS 442 H 4-acetylfenyl H VIS 073 och fysiologiskt acceptabla salter därav.

Salter av de aktiva substanserna

Fysiologiskt acceptabla salter av de aktiva substanser med for-meln I ovan framställs genom metoder som är kända i tekniken som illustreras i det följande.

59 654 38

Exempel pä metallsalter som kan framställas i detta sammanhang är salter innehällande elementen Li, Na, K, Ca, Mg, Zn, Mn och Ba. Ett mindre lösligt metallsalt kan utfällas frän en lösning av ett mera lösligt sait genom tillsats av en lämplig metall-förening. Säledes kan exempelvis Ca-, Ba-, Zn-, Mg- och Mn-salter av de aktiva substanserna framställas ur natriumsalterna. Metall-jonen i ett metallsalt av de aktiva substanserna kan utbytas mot vätejoner, andra metalljoner, ammoniumjoner och ammoniumjoner substituerade med en eller flera organiska radikaler genom använd-ning av katjonbytare.

Exempel pä andra användbara salter som kan framställas pä detta sätt är salter med formeln ° 0 “1 f

N II

R-jO-C-P-OR., X III

3 a*2 1 —I «- n i vilken formel R^, R2 och R^ har samma betydelse som ovan, n är 1 eller 2, och X är en saltbildande komponent säsom NH3, CH^NH^ c2h5nh2, c3h7nh2, c4h9nh2, c5h11nh2, c6h13nh2, (ch3)2nh, (c2h5)2nh, (C3H7)2NH, (C4H9)2NH, (CgH^J^H, (C6H13)2NH, (CH^N, (C2H5)3N, (c3h7)3n, (c4h9)3n, (c5Hn)3N, (c6h13)3n, c6H5CH2NH2, hoch2ch2nh2, (HOCH2CH2)2NH, (HOCH2CH2)3N, C2H5NH(CH2CH2OH), C2H5N(CH2CH2OH)2, (HOH2C)3CNH2 och CH2CH2 'Njh .

NS'CH2CH2‘^

Ytterligare exempel pä andra användbara salter som kan framställas med jonbytesteknik är kvarternära ammoniumsalter av ae aktiva substanserna, dvs. salter i vilka väteatomerna i de aktiva substanserna (strukturformel I) har substituerats mot kvartära ammoniumjoner säsom (CH3>4N, (C3H7)4N, (C4H9>4N, (C^H^)4N, (CgH^3)4N och C2H^N(CH2CH2OH)3. Lipofila salter av denna typ kan ocksä framställas genom att blanda ett sait av de aktiva substanserna med ett kvartärt ammoniumsalt i vatten och extrahera fram det resulterande kvartära ammoniumsaltet av de aktiva substanserna med ett organiskt lösningsmedel säsom diklormetan, kloroform, etylacetat och metylisobutylketon.

60 ¢5438 Föreningarna enligt formeln I kan formuleras för användning i human- och veterinärmedicin för terapeutisk och profylaktisk användning. Föreningarna kan användas i form av ett fysiologiskt acceptabelt sait. Lämliga salter är t.ex. aminsalter, säsom dietylamin- och trietylaminsalt, ammoniumsalt, tetrabutylam-moniumsalt, cyklohexylaminsalt, dicyklohexylaminsalt; och metall-salter, t.ex. mono- och dinatriumsalt, mono- och dikaliumsalt, magnesiumsalt, kalciumsalt och zinksalt.

Föreningarna enligt uppfinningen är speciellt användbara för sys-temisk behandling av virusinfektioner genom oral administrering eller genom injektion. I jämförelse med fosfonomyrsyra är föreningarna generellt mera stabila i sura lösningar och sönderdelas säledes mindre lätt i magsäcken.

I jämförelse med fosfonomyrsyra är föreningarna enligt uppfinningen mera lipofila och är säledes mera lämpade att behandla virusin-fektioner i organ där penetrering genom fettbarriärer är av be-tydelse.

Vid klinisk användning kommer föreningen normalt att administreras topiskt, oralt, intranasalt, genom injektion eller genom inhalation i form av en farmaceutisk beredning som innehäller den aktiva substansen i form av den ursprungliga föreningen eller möjligen i form av ett farmaceutiskt acceptabelt sait därav, tillsammans med en farmaceutiskt acceptabel bärare som kan vara ett fast, halvfast eller flytande utspädningsmedel eller en kapsel som sönderfaller. Föreningen kan ocksä användas utan bärarmaterial.

Som exempel pä farmaceutiska beredningar kan nämnas tabletter, droppar säsom näsdroppar och ögondroppar, beredningar för topisk anbringning säsom salvor, geläer, krämer och suspensioner, aero-soler för inhalation, nässpray, liposomer, etc. Vanligtvis kommer den aktiva sugstansen att utgöra mellan 0,05 och 99, eller mellan 0,1 och 99 vikt-% av beredningen, exempelvis mellan 0,5 och 20 % för beredningar avsedda för injektion och mellan 0,1 och 50 % för beredningar avsedda för oral administrering.

Det har säledes befunnits enligt uppfinningen att ovanstäende föreningar, och de fysiologiskt acceptabla salterna därav kan användas för att solektivt inhibera förökning av virus, och Iör cn Lngurna och fysiologiskt acceptabla salter därav är därför 65438 61 användbara i terapeutisk och/eller profylaktisk behandling av virusinfektioner och neoplastiska sjukdomar som beskrivits ovan.

Hänvisning tili "ovan angiven betydelse" för radikalerna , R2 och R^ säsom de används nedan hänför sig tili de definitioner som ges i formeln I.

Triestrar av hydroxikarbonylfosfonsyra kan framställas med kända metoder t.ex. som beskrivs i Houben-Weyl, Methoden der Organischen Chemie, Auflage 4, Band XII, Teil 1, Organische Phosphorverbindungen, s. 433-463: A. Reaktion mellan myrsyraesterföreningar och fosfittriestrar enligt följande formel:

O

il (R10)2P(0R11) + R10-CO2R3-> (R10)2P-C02R3 + R10-Rn där R^ och R2 har ovan angivna betydelse, R^q är en avgängsgrupp lämplig för Arbuzow-typ reaktioner, säsom t.ex. Cl, Br, I, sulfonat, karboxylat, alkoxid, R^ kan vara alkyl, cykloalkyl, cykloalkyl-alkyl, bensyl, adamantyl eller vilken som heist fosfitesterifierande grupp som är lämplig för reaktioner av Arbuzow-typ.

Reaktionen utförs företrädesvis vid temperaturomrädet 0-150°C under 1 till 50 timmar.

Utgängsmaterialen i ovanstäende framställningsmetod A är kända föreningar, eller kan framställas med kända metoder som vanligtvis används för syntes av formatestrar och fosfittriestrar. Exempel pä metoder som används för syntes av haloformatestrar har beskrivits av bl.a. M. Matzner et ai. , i Chem. Rev. 6_4 (1964), 645. Exempel pä metoder som används för syntes av fosfittriestrar kan äter-finnas i Houben-Weyl, Methoden der Organischen Chemie, Auflage 4, Band XII, Teil 2, Organische Phosphorverbindungen, s. 5-78.

Diestrar av hydroxikarbonylfosfonsyra framställs med kända metoder: B. Reagering av en triester av hydroxikarbonylfosfonsyra med en jod- eller brom-anjon enligt följande formel: 62 65438 R.CL 0 _0 0 1 \jl . \|i

P-C02R3 + X -> J^P-C02R3 + R^X

R^O'7' R10 där X är Br eller I och R1, R3 och R^1 har ovan angivna betydelse.

Reaktionen utförs företrädesvis med natriumjodid i ett lösnings-medel säsom t.ex. tetrahydrofuran eller aceton. Reaktionen utförs företrädesvis vid en temperatur av frän 20 till 100°C under en tid av 2 timmar till 7 dagar.

Triestern av hydroxikarbonylfosfonsyra kan framställas med metoder som är analoga med de som beskrivs ovan i A.

En liknande reaktion för att erhälla triestern är följande reaktion mellan en fosfittriester och en myrsyraester: R1°\li (R^O) (R^O) 2jP + R10-CO2R3 -» ^;P-C02R3 + R110^ där R^ , R3»R-j g oc^ R11 ^ar ovan angivna betydelse. Reaktionen utförs företrädesvis vid 20 till 100°C under en tid av 2 timmar tili 7 dagar.

C. Hydrolys av en triester av hydroxikarbonylfosfonsyra med en bas enligt följande formel:

Ri°\S '0\ϊ

^/P-C02P.3 + bas-> ^P-C02R3 + R120H

R12®' R1cr I dessa formler har R^ och R3 ovan angivna betydelse. R^2 är en hydrolyserbar fosfatestergrupp och den kan t.ex. ha samma betydelse som R.j och R2 eller den kan t.ex. vara en generellt substituerad arylgrupp, bensyl- eller lämplig alkylgrupp.

Reaktionen utförs företrädesvis med en bas säsom t.ex. natrium-vät 1'k.irhonat , natriumkarbonat eller natriumhydroxid i vatten vid en temperatur frän 20 tili 100°C under en tid av 2 timmar tili 7 dagar.

63 6 5 4 3 8

Hydroxikarbonylfosfonsyratriestern kan frainställas med metoder som är analoga med de som beskrivs ovan i A.

D. Hydrolys med vatten av en triester av hydroxikarbonylfosfon-syra som innehäller en fosfonatgrupp esterifierad med silyl enligt följande formel:

(R/r) -.SiOv 0 u _ HO O

6 3 \jj HO \||

^P-C02R3 -> 'TP-C02R3 + (R6)3SiOH

R20^ R20' där R2 och R3 har ovan angivna betydelse och Rg är en inert organisk rest, företrädesvis en organisk grupp säsom t.ex. CH3. Andra exempel pä silylestergrupper är t.ex. butyldifenylsilylföreningar, som har beskrivits av R. A. Jones et ai., Biochemistry 1_7 (1978) 1268 som fosfatesterderivat.

Möjligen kan den bildade fosfonsyragruppen neutraliseras. Den kan företrädesvis neutraliseras med en bas säsom t.ex. MHC03, M2C03 eller MOH eller med en svag katjonbytare (M+), där M+ är NH^ eller en metall säsom Li+, Na+ eller K+.

Den silyl-esterifierade fosfonatgruppen kan erhällas genom att behandla en triester av hydroxikarbonylfosfonsyra med en halogen-silan enligt följande formel: R11°\fi <V3Si0x. fi

^P-C02R3 + (R6)3SiX-> ^>P-C02R3 + RnX

r2o^ R20^ där X är Cl, Br eller I och R2, R3, Rg och R^ har ovan angivna betydelse.

De reagens som företrädesvis används för silylering är t.ex. bromtrimetylsilan vid en temperatur mellan -20° och 50°C under i tili 20 timmar, eller alternativt t.ex. klortrimetylsilan vid en temperatur av frän 20° tili äterkokningstemperatur under flera dagar.

Triestrar av hydroxikarbonylfosfonsyra framställs med likadana metoder som beskrivs ovan i A.

65438 64

Alternativt kan den förening som innehäller den silylesteri-fierade fosfonatgruppen framställas genom att reagera en fos-fittriester innehällande tva silylestergrupper med en format-ester enligt följande formel: (R6)3sio 0 R20-P/ -OSi(R6)3_72 + R10-CO2R3-> ^R-C02R3 + (R6)3Si-R10 R20 där R2, R3, Rg och R^ q har ovan angivna betydelse.

Fosfiten är företrädesvis en ester säsom t.ex. en bis-(trimetyl-silylerad) fosfittriester. Dessa föreningar kan framställas med i och för sig kända metoder. T.ex. beskrivs syntesen av propyl- och hexyl-bis-(trimetylsilyl)fosfiter av T.R. Herrin et al., J. Med. Chem. 20 (1977) 660.

Monoestrar av fosfonsyragruppen i hydroxikarbonylfosfonsyra fram-ställs med kända metoder enligt följande: E. Hydrolys av en triester av hydroxikarbonylfosfonsyra enligt följande formel: R10Ov 0 M+_0. 0 12 \ll \ll

P-C02R13 + 2MOH-> P-C02 M + R12OH + R^OH

r2<j r2o^ där M är en katjon säsom NH^ + eller Li+, Na+ eller K+ och där R2 och R12 har ovan angivna betydelse. R^3 har samma betydelse som R-|2f och R.j 2 och R^3 kan vara lika eller olika.

Reaktionen utförs företrädesvis i vatten vid en temperatur av 20-100°C under 1 till 10 timmar.

Triestrarna av hydroxikarbonylfosfonsyra framställs med metoder som är analoga med dem som beskrivs ovan i A.

F. Genom stegvis deesterifiering av en trisubstituerad silylester-grupp ooh on ka rboxy 1 sy raostergrupp i triestrar av hydroxikarbonylfosf onsyrn en L igt följande formel: 65438 65 R2°\S H2° R2°\|l

^P-C02R13 -> ^P-C02R13 + (R6)3SiOH

(R6)3SiO^ HO' bas R2°\fi .

>-C02 o' där R2, Rg och R^3 har ovan angivna betydelse, och silylester-gruppen är företrädesvis en grupp som exemplifierats ovan i metod D.

Trimetylsilylestergruppen hydrolyseras företrädesvis med vatten och den fria syragruppen omvandlas företrädesvis till ett salt genom en svag katjonbytare (M+) eller med en vattenhaltig bas sasom MHC03, M2C03 eller MOH.

Estergruppen pä karboxylsyran hydrolyseras företrädesvis i t.ex. vatten och neutraliseras med en svag katjonbytare (M+) eller med t.ex. en vattenhaltig bas sasom MHC03, M2C03 eller MOH.

M+ är NH^+ eller en metall sasom Li+, Na+ eller K+.

Föreningar som innehäller den silylesterifierade fosfonatgruppen kan framställas med kända metoder sasom beskrivs i metod D ovan.

G. Genom stegvis deesterifiering av silyl- och bensylestergruppen i arylsilylbensyloxikarbonylfosfonat enligt följande formel:

^-co2ch2-(0} N-co2ch2-/q) * (R6)3SiOH

RpO R-0 '- 1) /H2_7 2) v M+ M+~0 0 N-CO-fM* ♦ -/(5iVCH3

r2o W

66 6 5 4 3 8 ^ ^ -φ- ^ där M är ΝΗ^ eller en metall sasom till exempel Li , Na eller K , och och Rg har ovan angivna betydelse. Silylester-gruppen är företrädesvis en grupp säsom beskrivs ovan i metod D.

Bensylestergruppen hydreras företrädesvis med en katalysator säsom t.ex. palladiumkol. De fria syragrupperna omvandlas till sina metallsalter genom behandling med en svag katjonbytare (M+) eller med en bas säsom t.ex. MHCO-j, Μ2^03 eller M0H*

Den silylerade föreningen kan framställas med kända metoder, som är analoga med de som beskrivs ovan i D.

Framställning av triestrar av hydroxikarbonylfosfonsyra.

Exempel 1

Hydroxikarbonylfosfonsyratrifenylester 7-87 g (0,03 mol) av etyldifenylfosfit (B.F. Griffin och A. Burger, J. Amer. Chem. Soc. 7j3 (1 956) 2336) och 9,39 g (0,06 mol) av nydestillerat fenylklorformat upphettades till 110° över natt. Flyktiga beständsdelar indunstades under vakuum varvid erhölls 10,5 g (98 %) av nämnda förening som en rest. Analys med gas-vätskekromatografi (Perkin-Elmer column OV 17, 250°C) visar prak-tiskt taget ren förening (>95 %). NMR (CDCl^) δ: 6,90-7,33 (multiplett).

Exempel 2

Di-p-tolylfenoxikarbonylfosfonat 29,0 g (0,1 mol) etyl di-p-tolylfosfit och 31,3 g (0,2 mol) fenyl-klorformat upphettades till 110° over natt. Flyktiga komponenter indunstades under vakuum (0,3 mm) vid 110° varvid titelföreningen erhölls som en rest, n^ 1 ,5554 NMR (CDCl^) δ: 2,30 (s, CH^), 6,9-7,6 (m, aryl). IR (ren) cm”1: 1740 (CO), 1590, 1510, 1300, 1190, 1160, 970.

Ett exempel pa metoder som används för syntes av triestrar av fosforsyra.

Exempel 3

Etyl di-p-tolylfosfit

Syntesen utfördes med den metod som beskrivits av B.S. Griffin och A. Burger JACS T8. (1956) 2336 för framställning av etyldifenyl- 65438 67 fosfit. En lösning av 103,85 g (0,37 mol) av di-p-tolylfosfor-kloridit i 175 ml torr hexan tillsattes under omröring och över en period av fyra timmar tili en iskyld lösning av 29,27 g (0,37 mol) pyridin och 18,00 g (0,39 mol) absolut etanol i 175 ml torr hexan. Blandningen omrördes vid rumstemperatur över natten. Pyridinkloriden filtrerades av och tvättades med torr hexan. Lös-ningsmedlet indunstades under vakuum (15 mm) pä en rotavapor. Den äterstäende oijän fraktionerades genom vakuumdestillation. Den fraktion som kokade vid 138-165°C 0,03 mm samlades och gav 74,5 g av en färglös olja (69 %). n^ 1,5382. Analys för C^gH^gO^P.

Funnet (beräknat): C 65,61 (66,20), H 6,48 (6,20), P 10,47 (10,67).

NMR (CDC13) <5 : 1,27 (t, J 7Hz, CH3) , 2,20 (s, Ar-CH3) , 4,20 (kvin-tett, J 7Hz, CH2) · 7,02 (s, aryl) . IR (ren) cm : 2980, 1610, 1510, 1200, 1170, 1030, 950.

Framställning av diestrar av hydroxikarbonylfosfonsyra.

Exempel 4

Natriumfenylfenoxikarbonylfosfonat 10,7 g (0,03 mol) av trifenylester av hydroxikarbonylfosfonsyra och 50 g (vätvikt, 0,09 mol) av "Amberlite IRC 50" (Na+) omrördes i 100 ml vatten vid rumstemperatur över natten. Etanol tillsattes och lösningen filtrerades och indunstades under vakuum. Aterstoden upplöstes i 25 ml varm etanol, filtrerades och utfälldes genom tillsats av 300 ml eter. Fällningen (5,11 g) omkristalliserades tvä ganger ur i-propanol varvid erhölls 3,20 g (35 %) av titel-föreningen. Analys för C^H^NaO^P. Funnet (beräknat):

Na 7,8 (7,7). Molekylvikt genom titrering: 305,1 (300,2).

Exempel 5

Natriumfenylfenoxikarbonylfosfonat 3,54 g (10 mmol) av trifenylester av hydroxikarbonylfosfonsyra och 0,80 g (9,5 mmol) av natriumvätekarbonat i 10 ml vatten omrördes vid rumstemperatur över natten. Lösningsmedlet indunstades under vakuum, aterstoden extraherades med 50 ml etanol och etanol-lösningen filtrerades och indunstades. Utbyte 2,20 g. T.l.c. (kiselgel, etanol) R^0,74. Analys för C^H^NaO^P. Funnet (beräknat): 8,2 (7,7). Föreningen omkristalliserades tvä ganger ur i-propanol varvid erhölls 0,31 g (10 %) av titelföreningen. T.l.c.

68 65438 (kiselgel, etanol): R^ 0,73 (enstaka fläck). Genom T.l.c. (polyetylenimin, 1M LiCl, molybdatspray) visades föreningen innehälla <0,5 % trinatriumoxikarbonylfosfonat. Analys för C^H^NaO^P. Funnet (beräknat) : Na 7,9 (7,7). Molekylvikt genom titrering: 297 (300,2).

Exempel 6

Pa liknande sätt som beskrivits i exempel 5 erhölls natrium- p-tolylfenoxikarbonylfosfonat_

Ur di-p-tolylfenoxikarbonylfosfonat utbyte 26 %. T.l.c. (kiselgel, etanol): Rf 0,61 enstaka fläck. Genom t.l.c. (polyetylenimin, 1M LiCl, molybdatspray) pävisades föreningen innehälla <0,4 % trinatriumoxikarbonylfosfonat. 2NaO^P : Funnet (beräknat): C 52,42 (53,52), H 3,95 (3,85), Na 7,38 (7,32), P 10,10 (9,86).

Exempel 7

Natrium-p-metoxifenyIfenoxikarbonylfosfonat 13,7 g (41 mmol) etyl-p-metoxifenyIfenoxikarbonylfosfonat och 12,5 g(82 mmol) bromtrimetylsilan omrördes under argonatmosfär vid rumstemperatur over natten. Flyktiga komponenter indunstades under vakuum (0,3 mm). Aterstoden tillsattes droppvis over en period av 10 min. till en katjonbytare (IRC Na+, 68 g vat, 120 mekv) i 150 ml vatten. Blandningen omrördes over natt. Jonbytaren filt-rerades av och tvättades med vatten och etanol. Lösningsmedlet indunstades under vakuum och aterstoden blandades med 100 ml vatten och extraherades med 2 x 50 ml eter. Vattenfasen indunstades vid reducerat tryck (0,3 mm). Aterstoden behandlades med 250 ml absolut kokande etanol och blandningen filtrerades medan den ännu var varm.

1,30 g kristallint material filtrerades av. Etanolen indunstades och aterstoden löstes i 50 ml absolut etanol. Torr eter tillsattes för att utfälla ra natrium-p-metoxifenylfenoxikarbonylfosfonat 8,82 g, som omkristalliserades ur i-propanol varvid 5,44 g erhölls. Produkten renades ytterligare pa en kolonn med kiselgel utspädd med etanol och omkristalliserades slutligen tvä ganger ur i-propanol varvid erhölls 3,65 g (27 %) natrium-p-metoxifenylfenoxikarbonylf osfonat . Analys för C14H12Na06p· Funnet (beräknat): Na 7,2 (7,0). Molekylvikt genom titrering 323 (330). T.l.c. (kiselgel, etanol, sprayad i följd med molybdat och SnCl2 i vattenlösning med mellanliggande torkning): 0,51 enstaka fläck. Med t.l.c.

(polyetylenimin, 1M LiCl, molybdatspray) uppskattades föreningen _ 1 69 65438 innehalla <0,2 % trinatriumoxikarbonylfosfonat.IR (KBr) cm : 1710 (CO), 1510, 1270, 1090, 910.

Exempel 8 Pä liknande sätt som beskrivits i exempel 7 framställdes och analyserades natrium-p-klorfenylfenoxikarbonylfosfonat Ur etyl-p-klorfenylfenoxikarbonylfosfonat. Utbyte 36 %. T.l.c.

R.p 0,54 enstaka flack. Med t.l.c. uppskattades föreningen inne-halla <0,2 % trinatriumoxikarbonylfosfonat. IR(KBr) cm : 1710 (CO), 1490, 1270, 1090, 910.

Framställning av monoestrar av hydroxikarbonylfosfonsyra (estrar av fosfonsyragruppen).

Exempel 9

FenyldinatriumoxlkarbonyIfosfonat 3,06 g (10 mmol) difenyletoxikarbonylfosfonat och 19,0 ml 1,05 N NaOH upphettades under äterloppskokning under 1 timme. Lös-ningen indunstades under vakuum och produkten äterupplöstes i ^0. Produkten utfälldes med metanol (1,54 g). Den var kontamine-rad med nägot trinatriumoxikarbonylfosfonat. Den äterupplöstes i vatten (10 ml) och etanol tillsattes tills omkring 1/10 av den totala mängden hade utfällts. Utfällningen fränskildes genom filt-rering. Etanol tillsattes till lösningen och utfällningen hop-samlades och fick genomgä samma selektiva utfällningsprocedur en gang till varvid erhölls 0,80 g (32 %) av fenyldinatriumoxikar-bonylfosfonat. Analys för C^H^Na20^P. Funnet (beräknat): C 33,91 (34,17), H 1,88 (2,05), Na 18,63 (18,68), P 12,63 (12,59).

Ekvivalentvikt genom titrering: 124,4 (123,0). Genom t.l.c. (poly-etylenimin, 1M LiCl, molybdatspray) visades föreningen innehalla <0,5 % trinatriumoxikarbonylfosfonat.

Exempel 10 Pä liknande sätt som beskrivits i exempel 9 framställdes p-tolyldinatriumoxikarbonyIfosfonat_

Vid framställningen utgick man frän 11,47 g (30 mmol) di-p-tolyl-fenoxikarbonylfosfonat (0°C 1 timme, rumstemperatur, över natt, kväveatmosfär). Utbyte 6,51 g (83 %). T.l.c. (polyetylenimin, 1M LiCl, molybdatspray) R^ 0,51 enstaka fläck. Med t.l.c. uppskattades föreningen innehalla <0,4 % trinatriumoxikarbonylfosfonat. Analys för CgH^Na2O^P. Funnet (beräknat): C 36,77 (36,94), 65438 70 H 2,71 (2,71), P 11,87 (11,91), Na 17,60 (17,68).

NMR (D20) o : 4,61 (s, CH3), 6,90-7,28 (Cgi^). IR (KBr) cm"1: 1610, 1590, 1220, 1080, 910.

Exempel 11 p-metoxifenyldinatriumoxikarbonylfosfonat 16,8 g (50 mmol) etyl-p-metoxifenylfenoxikarbonylfosfonat omrördes under argonatmosfär med 12,5 ml (82 mmol) bromtrimetylsilan under 5 timmar. överskott av bromtrimetylsilan indunstades under vakuum (0,03 mm). Blandningen tillsattes droppvis tili 100 ml 1,00 M NaOH (0,10 mol) under 10 minuter. Omrörningen fortsattes vid rumstempe-ratur under 4 timmar. Blandningen extraherades med 3 x 75 ml eter. Vattenfasen indunstades under vakuum och äterstoden upplöstes i 50 ml vatten. Det räa dinatrium-p-metoxifenyloxikarbonylfosfonatet utfälldes med 500 ml etanol. Utbyte 12,1 g. Produkten var kontami-nerad med nägot trinatriumoxikarbonylfosfonat. Den äterupplöstes i vatten (50 ml) och etanol (70 ml) tillsattes längsamt. Den lilla mängden utfällning fränskildes genom filtrering. Etanol, 400 ml, tillsattes tili lösningen och den nya utfällningen hopsamlades. Utbyte 11,1 g. Analys för CgH7Na20gP. Funnet (beräknat):

Na 17,5 % (16,65). För ytterligare rening fälldes produkten med etanol ur vattenlösning tvä ganger ytterligare. Utbyte 8,3 g (60 %).

T.l.c. (polyetylenimin, IM LiCl, molybdatspray): 0,57, enstaka fläck. Med t.l.c. (samma system) uppskattades föreningen innehalla <0,4 % trinatriumoxikarbonylfosfonat. Analys för CgH7Na20gP.

Funnet (beräknat): C 34,94 (34,80), H 2,55 (2,56), Na 16,82 (16,65), P 11,38 (11,22). IR (KBr) cm"1: 1590, 1510, 1240, 1210, 1080, 900.

Exempel 12 Pä liknande sätt som beskrivits i exempel 11 framställdes och analyserades följande föreningar_ a) E-]si22f 22¥il^i22tr ium-oxikarbony If 22^222½

Man utgick frän etyl-p-klorfenyl-fenoxikarbonylfosfonat. Utbyte 64 % efter den första utfällningen ur vatten med etanol. Ytterligare rening genom upprepade utfällningar gav ett utbyte av 32 %.

T.l.c. Rf 0,51, enstaka fläck. Med t.l.c. uppskattades föreningen innehalla <0,4 % trinatriumoxikarbonylfosfonat. IR (KBr) cm : 1590, 1490, 1240, 1220, 1080, 900.

71 6 5 4 3 8 b) 2_, 6-dimetYlf enYl_dinatrium-oxikarbonYlf osf onat

Man utgick frän etyl-2,6-dimetylfenylmetoxikarbonylfosfonat.

Utbyte 78 %. T.l.c. 0,56, enstaka fläck. Med t.l.c. upp-skattades föreningen innehälla <0,4 % trinatriumoxikarbonylfos-fonat. NMR (D20) δ : 2,30 (s, CH3), 7,07-7,27 (CgH3). IR (KBr)cm"1: 1610 (CO), 1490, 1390, 1230, 1200, 1100, 1080, 930.

c) S^indanYl-dinatrium^oxikarbonYlfosfonat

Man utgick frän etyl-5-indanyl-metoxikarbonylfosfonat. Utbyte 72 %. T.l.c. Rf 0,39, enstaka fläck. Med t.l.c. uppskattades föreningen innehälla <0,4 % trinatriumoxikarbonylfosfonat. Analys för C-|0HgO^PNa2 x I^O. Funnet (beräknat) : C 39,29 (39,42), H 3,20 (3,65). Na 16,8 (15,1), HjO 6,4 (5,9). NMR (D20) 6 : 1,8-2,3 (CH2), 2,7-3,0 (CH2-C-CH2), 6,9-7,3 (CgH3) . IR (KBr)cirf1 : 1600 (CO), 1500, 1480, 1250, 1230, 1090, 970.

d) 4i522tYlfenYl-dinatrium-oxikarbonYlfosfonat

Man utgick frän 6,0 g (16 mmol) metyl-p-acetylfenyl-p-nitrofenoxi-karbonylfosfonat och 3,05 g (20 mmol) bromtrimetylsilan. Efter indunstning av reaktionsöverskottet av bromtrimetylsilan under vakuum tillsattes till äterstoden 30 g (omkring 50 meq) "Amberlite IRC 50" (Na+) i 50 ml 1^0 och omrördes vid rumstemperatur. Lös-ningen filtrerades, tvättades med eter och centrifugerades. Vatten-lösningen behandlades med aktivt kol och filtrerades. Genom upp-repade utfällningar ur vattenlösningar med etanol, erhölls 5-ace-tylfenyldinatriumoxikarbonylfosfonat. T.l.c. R^ 0,56. Med t.l.c. uppskattades föreningen innehälla 5-10 % av trinatriumoxikarbonyl-fosfonat. NMR (D20) δ : 2,67 (s, CH3), 7,32 och 8,05 (dubbletter, J 9Hz, C6H4). IR (KBr)crrf1: 1590, 1 370, 1240, 1080, 900.

Exempel pä metoder för framställning av monoestrar pä karboxyl-syragruppen i hydroxikarbonylfosfonsyra.

Exempel 13

Dinatriumfenoxikarbonylfosfonat 1,26 g (5,5 mmol) dimetylfenoxikarbonylfosfonat och 2,52 g (16,4 mmol) bromtrimetylsilan omrördes vid rumstemperatur över natt i ett torkat reaktionskärl. Flyktiga komponenter indunsta-des under vakuum (1 mm) och äterstoden omrördes med 20 g (36 meq) 72 65438 "Amberlite IRC 50" (Na+) i 15 ml vatten under 2 timmar. Lös-ningen filtrerades och jonbytaren tvättades (pä en kolonn med 25 ml vatten). De sammanslagna vattenlösningarna tvättades med 3 x 10 ml eter, filtrerades och indunstades under vakuum. Ater-stoden tvättades med etanol varvid erhölls 1,24 g (88 %) dinatrium-fenoxikarbonylfosfonat. T.l.c. (polyetylenimin, 1,4 M LiCl, molybdatspray): R^ 0,43, enstaka fläck. Med t.l.c. uppskattades föreningen innehälla <0,5 % trinatriumoxikarbonylfosfonat.

Analys för C^H^Na20^P x 2/3 I^O. Funnet (beräknat): 1^0 4,5 (4,6), Na 17,9 (17,8). Molekylvikt genom titrering 269 (258).

NMR (D20) δ : 7,08-7,54 (C6H5).

Exempel 14 Pä liknande sätt som beskrivits i exempel 13 framställdes och analyserades följande föreningar_ a) Dinatrium-g^tolyloxikarbonyIfosfonat

Man utgick frän dimetyl-p-tolyloxikarbonylfosfonat. Utbyte 87 %. T.l.c. (1M LiCl) Rf 0,65, enstaka fläck. Med t.l.c. kan produkten uppskattas innehälla <0,5 % trinatriumoxikarbonylfosfonat.

Analys för CgH^Na20j.P x 1/3 H20. (Efter torkning under vakuum). Funnet (beräknat): Η2<0 2,40 (2,26), C 35,95 (36,10), H 3,09 (2,65), P 11,44 (11,64). NMR (D20) δ : 2,35 (CHg), 7,0-7,4 (C^), IR (KBr)cnT1: 1720 (CO), 1210, 1170, 1150 och 980.

b) Dina, tr ium—p—me toJC±f enoxi^a-r^oriYl f os f ona t

Man utgick frän dietyl-p-metoxifenoxikarbonylfosfonat. Utbyte 85 %. T.l.c. (1M LiCl) R^ 0,45, enstaka fläck. Med t.l.c. uppskattades föreningen innehälla <0,5 % trinatriumoxikarbonylfosfonat.

Analys för CgH^OgNa2P x ^0. Funnet (beräknat): C 32,92 (32,67), H 2,67 (3,08), P 10,44 (10,53). NMR (D20) δ : 3,80 (s, CHgO), 6,9-7,3 (C6H4).

c) 9ί2§ί:Εί2ϊΒΐΕΐ^ΐ2ϊ£§22£ϊ^2ϊί222Υΐ£2ϊ:£ 2D§ii

Man utgick frän 5,8 g (20 mmol) dietyl-4-klorfenoxikarbonylfos-fonat och 12,5 g (80 mmol) bromtrimetylsilan. Utbyte 5,0 g (89 %) dinatrium 4-klorfenoxikarbonylfosfonat. T.l.c. Rf = 0,40.

Föreningen sönderfaller uppenbarligen under tunnskiktskromato-grafi (1M LiCl, 3 timmar) och spär av den enstaka fläcken kan 65438 späras. Med t.l.c. kan föreningen uppskattas innehälla 1-2 % trinatriumoxikarbonylfosfonat. En annan syntes gav ett utbyte av 4,4 g (78 %) efter torkning i desickator. T.l.c. 0,37.

Med t.l.c. uppskattades föreningen innehälla <1 % trinatriumoxikarbonylf osf onat . Spär av föreningen gjorde varje lägre detektions-gräns svär att urskilja. Analys för C^H4ClNa2O^P. Funnet (beräk-nat): C 29,15 (29,97), H 1,73 (1,44), P 11,13 (11,04).

NMR (D20) 6 : 7,1-7,6 (CgH^.

d) SiDSEEi^I^^diklorf §ΰ22ΐ!£2Ε?222Σΐ£

Man utgick frän 5,0 g (17 mmol) dimetyl-3,4-diklorfenoxikarbonyl-fosfonat. Med t.l.c. uppskattades räprodukten (4,8 g) innehälla <1 % trinatriumoxikarbonylfosfonat och omkring 5 % oorganiskt fosfat (P043 ). Denna räprodukt användes för de första biologiska testerna. Räprodukten (2,8 g) renades genom upplösning i 6,5 ml destillerat H20 och 13 ml etanol tillsattes längsamt. Utfällningen filtrerades av, och omkring 150 ml etanol tillsattes tili lös-ningen varvid en ny utfällning erhölls. Denna utfällning samlades ihop och fick passera genom en ytterligare utfällningscykel varvid erhölls renat dinatrium-3,4-diklorfenoxikarbonylfosfonat.

T.l.c. Rf = 0,33, enstaka fläck. Uppenbarligen sönderfaller pro-dukten längsamt under tunnskiktskromatografi (1M LiCl, 3 timmar) och mycket svaga spär av den enstaka fläcken kan späras. Med t.l.c. kan föreningen uppskattas innehälla <1 % trinatriumoxikarbonylf osf onat. Analys för CyH-jCl^a^^P x 1/2 H20 (efter torkning under vakuum). Funnet (beräknat): H20 2,69 (2,78), C 25,83 (29,95), H 1,18 (0,93), P 9,40 (9,56). NMR (D20) δ : 7,3-7,7 (C6H3). IR (KBr)cnT1: 1710 (CO) 1150 och 990 (PC>43~).

e) 5ii3§£Ei25!“2lI§t25i!SäE^2iiYi.lf§S25ilS§£^2SYii2§£22§t

Man utgick frän 6,6 g (20 mmol) dietyl-p-(etoxikarbonyl)fenoxikarbonylf osf onat . Räprodukten (5,4 g) renades genom utfällning ur vatten. 5,1 g upplöstes i 10 ml vatten och filtrerades. 20 ml etanol tillsattes och utfällningen filtrerades. Ytterligare 200 ml etanol sattes tili filtratet och den nya utfällningen hopsamlades, tvättades med etanol och eter och torkades under vakuum.

Utbyte 1,4 g (22 %). T.l.c. (1M LiCl) R^ 0,47. Med t.l.c. uppskattades föreningen innehälla <0,4 % trinatriumoxikarbonylfos-fonat. NMR (D20) δ : 1,37 (t, J 7Hz, CH-j), 4,35 (q, J 7Hz, CH2) , 7,35 och 8,02 (dubbletter, J 9Hz).

74 65438

Triestrar av hydroxikarbonylfosfonsyra som används som utgängs-material för syntes av de olika di- och monoestrarna av samma syra, kan framställas med kända metoder som beskrivits i A och B ovan. Nedan följer som komplettering till de redan givna exemp-len 1 och 2, ytterligare exempel pa sädana synteser.

Exempel 15 Pä liknande sätt som beskrivits i exemplen 1 och 2 framställdes följande föreningar genom upphettning av fosfittriester och klor-formatester vid en temperatur frän 20 till 130° under 1 till 15 timmar.

a) Etyl-p-metoxifenyl^fenoxikarbonyIfosfonat

Ur 24,4 g (0,10 mol) dietyl p-metoxifenylfosfit och 31,2 g (0,20 mol) fenylklorformat (130°, 2 timmar) . 1 ,5378 NMR

(CDC13) δ : 1,42 (t, J 7Hz, CH3-C), 3,80 (s, CH30) 4,50 (kvintett, J 7Hz, CH2), 6,76-7,70 (9H). IR (ren)cnf1: 1740, 1590, 1500, 1180, 980 och 920.

b) Etyl-p-klorfenyl^fenoxikarbonylfosfonat

Man utgick frän 24,9 g (0,10 mol) dietyl-p-klorfenylfosfit och 31,3 g (0,20 mol) fenylklorformat (110°, omkring 15 timmar).

NMR (CDC13) & : 1,47 (t, J 7Hz, CH3-C), 4,50 (kvintett, J 7Hz, CH2), 7,0-7,7 (aromatisk), c) 1-2^6-dimetylfenyl-metoxikarbonylfgsfgnat

Man utgick frän 20,0 g (83 mmol) dietyl-2,6-dimetylfenylfosfit och 10,0 ml (127 mmol) metylklorformat (100°, 4 timmar). Utbyte 22,2 g (99 %). Med g.l.c. (3 % OV 17 kolonn, 120-280°) sägs endast en topp. NMR (CDCl3) δ : 1,35 (t, J 7Hz, CH3“C), 2,37 (s, CH3~Ar), 3,92 (s, C02CH3), 4,40 (kvintett, J 7Hz, CH2), 7,03 (s, C6H3).

Ett analytiskt prov destillerades under vakuum. Kpn n. 125-8°. n“ 1,4914.

d) Etyl^S^indanYl-metoxikarbonylfosfgnat

Man utgick frän 20,0 g (78 mmol) dietyl-5-indanylfosfit och 10,0 nil (127 mmol) metyl kl orfornuit (100°, 4 timmar). Utbyte 22 g (00 7,). Mod g.l.c. (3 % OV 17 kolonn, 120-280°) uppskattades Tenhoten vara omkring 85 %. NMR (CDC13) δ : 1,40 (t, J 7Hz, CH3~C) 65438 1,85-2,35 (multiplett, CH2), 2,80-3,05 (CH2-C-CH2), 3,82 (s, C02CH3), 4,42 (kvintett, J 7Hz, CH20), 6,9-7,3 (CgH3).

e) MetylygyacetyIfenyl-g^nitrofenoxikarbonylfosfonat

Man utgick frän 3,78 g (17 mmol) dimetyl-p-acetylfenylfosfit och 3,34 g (17 mmol) p-nitrofenyl-klorformat (just omkristalliserad ur n-hexan) (rumstemperatur, 4 timmar). NMR (CDCl^) δ : 2,63 (s, CH3CO), 4,20 (d, J 12Hz, CH30), 7,5-7,6 och 8,0-8,5 <c6H4 * C6H4> *

Exempel 16

Dietyl-4-metoxifenoxikarbonylfosfat 18,6 g (0,12 mol) trietylfosfit upphettades till 125-130° i ett kari med aterloppskondensor. 18,6 g (0,10 mol) 4-metoxifenylklor-format (framställd enligt M. J. Zabik och R. D. Scheutz, J. Org. Chem. .32 (1967) 300) tillsattes droppvis. Reaktionskärlet upphettades ytterligare till omkring 120° i 1$ timme och lämnades vid rumstemperatur over natt. Produkten destillerades varvid erhölls 25,8 g (89 %) dietyl-4-metoxifenoxikarbonylfosfonat.

KPq 03 174,8°, 1,4940. Analys för C12H1706P. Funnet (beräknat): C 49,79 (50,00), H 6,01 (5,95), P 10,54 (10,75). NMR (CDC13) 6 : 1,42 (t, CH3), 3,78 (s, OCH3), 4,13-4,63 (CH2), 6,77-7,33 (aro-matisk) . IR (ren)cirT1 : 1740 (CO), 1275, 1255, 1 190, 1030.

Exempel 17

Pa liknande sätt som beskrivits i exempel 16 framställdes följande föreningar genom upphettning av fosfittriester och klorformat-ester vid 85 till 130° under 1 till 10 timmar.

a) D±!i?etYl-fenoxikarbonYlfosfonat

Man utgick fran 10,0 ml (85 mmol) trimetylfosfit och 10,0 g (64 mmol) fenylklorformat (100°, 2 timmar). Utbyte 11,0 g (75 %). KpQ 5 125-7°, n^5 1,4907. NMR (CDC13) 6 : 3,90 och 4,09 (CH3), 7,10-7,60 (C6H5).

b) Dimetyl^gytolyloxikarbonylfosfonat

Som utgängsmaterial användes 10,3 g (85 mmol) trimetylfosfit och 10,3 g (60 mmol) p-tolyl-klorformat (framställd enligt M. J. Zabik och R. D. Scheutz, J. Org. Chem. 12 (19.67) 300). (100°, 2 timmar).

65438 76 utbyte 93 %. KpQ 2 131°, n^° 1,4972. Analys för cioH13°5P-Funnet (beräknat): C 49,37 (49,18), H 5,53 (5,36), P 11,71 (12,69). NMR (CDC13) 6 : 2,40 (CH3), 3,92 och 4,12 (CH30), 6,97-7,37 (aromatiska protoner).

En andra destillering gav ett utbyte av omkring 80 %. Ny analys: C 49,13 (49,18), H 5,41 (5,36), P 12,71 (12,69).

c) Diet^l—4—klorfengxikarbonylfosfgnat

Som utgängsmaterial användes 20 g (0,12 mol) trietylfosfit och 19,1 g (0,10 mol) 4-klorfenyl-klorformat (framställd enligt M.J. Zabik och R. D. Scheutz, J. Org. Chem. _32 (1967) 300). (125°, 2 timmar), utbyte 26,3 g (90 %). Kp^ ^ 153-6°, 1,4980.

Analys för C^H^CIO^P. Funnet (beräknat): C 44,85 (45,14), H 4,83 (4,82), P 10,54 (10,59). NMR (CDC13) 6 : 1,45 (t, CH3) 4,17-4,63 (CH2), 7,03-7,48 (CgH4).

d) Dimetyl-^^^-diklorfenoxikarbonylfosfonat

Som utgängsmaterial användes 10,3 g (85 mmol) trimetylfosfit och 13,5 g (60 mmol) 3,4-diklorfenyl-klorformat (100°, 2 timmar).

Utbyte 11,4 g (64 %). Kp^ q4 164°C. n^5 1,5271. Stelnar till färg-losa kristaller. Smp 58-9^C. Analys för CgHgC^O^P. Funnet (beräknat): C 36,06 (36,14), H 3,31 (3,03), Cl 23,58 (23,71), P 10,50 (10,36). NMR (CDC13) δ : 3,93 och 4,07 (CH30), 7,0-7,6 (CgH3). IR (KBr)cm-1: 1740 (CO), 1265, 1200, 1165, 1055, 1020.

e) Diety 1-4-jfetgxikarbgnyllf enoxikarbonylf osf onat

Som utgängsmaterial användes 21,6 g (0,13 mol) trietylfosfit och 22,8 g (0,10 mol) 4-etoxikarbonylfenyl-klorformat (120°, 2 timmar). Utbyte 26,0 g (87 %), kpg 190-2°. n^ 1,4890. Analys för C^H^gO^P. Funnet (beräknat): C 50,77 (50,91), H 6,20 (5,80).

P 9,53 (9,38).

f) Difenyl-etgxikarbgnylfosfgnat (Enligt A. Takamizawa och Y. Sato, Chem. Pharm. Bull. J_2 (1964) 398). Utbyte 97 %, kp^ Q3 153-5°, n^ 1,5314.

Exempel pä metoder använda för syntes av haloformatestrar.

77 , 1β 65438

Exempel 18 3,4-diklorfenyl-klorformat 40,75 g (0,25 mol) 3,4-diklorfenol i 135 ml torr toluen till-sattes försiktigt till 240 ml (0,46 mol) av en lösning av 20 % fosgen i toluen. Reaktionskärlet utrustades med omrörare, torr iskondensor och dropptratt, och reaktionstemperaturen var 20-25°.

31,5 g (0,26 mol) Ν,Ν-dimetylanilin tillsattes over en period av 45 minuter och kärlet lämnades utan omröring under 2 timmar. Utfällningen filtrerades av och tvättades med 2 x 25 ml toluen.

De sammanslagna toluenlösningarna kyldes pä is och tvättades snabbt med 50 ml vatten, 100 ml 0,1 N HCl och 100 ml vatten. Lösningen torkades over magnesiumsulfat och indunstades pä rota-tionsindunstare. Aterstoden destillerades under vakuum over en Vigreux-kolonn varvid erhölls 46,4 g (82 %) 3,4-diklorfenylklor-format, kp£Q 134°. Produkten blir lätt blä och kristalliserar i länga nälar, smp 51-53°C.

Exempel 19 4-etoxikarbonyIfenyl-klorformat

Da man som utgängsmaterial använde 49,9 g (0,3 mol) 4-hydroxi-bensoesyraetylester, 40 ml (0,3 mol) Ν,Ν-dimetylanilin och 0,4 mol av en 20 % lösning av fosgen i toluen erhölls 54,4 g (79 %) 4-etoxikarbonylfenyl-klorformat. Kp 146^146,5°, n^5 1,5140.

IR (ren)cm"1: 1720 och 1790 (CO).

I det följande ges ytterligare exempel pa syntes av triestrar av fosforsyrlighet som används som utgängsmaterial vid framställning av triestrar av hydroxikarbonylfosfonsyra säsom beskrivits ovan.

Exempel 20

Dietyl-p-metoxifenylfosfit

Syntesen utfördes enligt den metod som beskrivs av W. G. Bentrude, E. R. Hansen. W. A. Khan, T. B. Min och P. E. Rogers. J. Amer.

Chem. Soc. 9_5 2292 (1973) för framställning av dietylfenylfosfit.

En lösning av 50,0 g (0,364 mol) fosfortriklorid i 500 ml vatten-fri eter omrördes mekaniskt under argonatmosfär. Temperaturen hölls vid -20 - -15°C under tillsats av 37,1 g trietylamin, Atföljt av längsam tillsats av p-metoxifenol. 45,19 g (0,364 mol) i 200 ml 65438 78 torr eter over en period av 2,5 timmar. När tillsatsen var av-slutad tillsattes en ytterligare sats trietylamin 73,8 g (0,728 mol), följt av längsam tillsats av absolut etanol, 33,5 g (0,728 mol), i 50 ml torr eter (1,5 timmar). Blandningen omrördes vid rumstemperatur over natt, Blandningen värmdes och äterlopps-kokades under 1 timme. Trietylaminhydroklorid filtrerades av och tvättades med torr eter. Lösningsmedlet avlägsnades under reducerat tryck. Destillering av aterstäende olja gav 48,6 g dietyl-p-metoxifenylfosfit, kp 110 (1,2 mm)-102 (0,6 mm). Ytterligare 4,20 g erhölls vid 0,2 mm kp 92-96°C. n^ 1,4993. Analys för C11Hl?04P. Punnet (beräknat): C 54,14 (54,10), H 7,07 (7,02), P 12,74 (12,68). NMR (CDCl.^) δ : 1,26 (t, J 7Hz, CHj) , 3,70 (s, CH30), 4,00 (kvintett, J 7Hz, CH2), 6,7-7,1 (m, C6H4).

IR (ren)cm-1: 2980, 1510, 1220, 1030, 920.

Exempel 21

Analogt med vad som beskrivs i exempel 20 framställdes följande fosfiter.

a) 2i§tYl-p-klorfenylfosfit

Utbyte 43 %. Kp1 5 102-104°C, n^5 1,5047.

NMR (CDC13) δ : 1,17 (t, J 7Hz, CH3), 4,00 (kvintett, J 7Hz, CH2), 6,9-7,3 (CgH4). IR (ren)cm-1: 2980, 1590, 1490, 1390, 1030, 920.

b) 5i®tYl-2z63dimetYlfenylfosfit

Utbyte 29 %. KpQ Q1 84-5°, n£5 1,4951. NMR (CDClj) δ : 1,30 (t, J 7Hz, CH3~C), 2,33 (s, CH3~Ar), 4,03 (kvintett, J 7Hz, CH20), 7,00 (s, C6H3).

c) 9igtyl-5-indanylfosfit

Utbyte 29 %. KpQ Q1 140°, n£5 1,5102. NMR (CDCl3) δ : 1,30 (t, J 7Hz, CH3) ,#1 ,95-2,30 (CHj), 2,97-3,03 (CH2-C-CH2), 4,03 (kvintett, J 7Hz, CH20) , 6,7-7,3 (CgH-j) .

d) 2i5?®tyl-g-acetylf enylf osf it

Utbyte 20 %. KpQ Q3 128-130°, n£5 1,5308.

Analys för C1QH1304P. Funnet (beräknat): C 52,36 (52,64), H 5,74 (5,74), P 13,33 (13,37).

NMR (CDC13) 6 : 2,58 (s, CH3CO), 3,68 (d, J 11Hz, CH30), 7,14 och 7,97 (d, J 9Hz).

79 65438

Biologiska test I. Inhibering av virusförökning i cellkultur A. iQhiberin2_av_heroes_simplextYp_2_plack

Plackreduktionsförsök för herpes simplextyp 1 utfördes pä GMK (Green Monkey Kidney) celler säsom beskrivits av Ejereito et al.

J. Gen. Virol. 2 (1968) 357. Monoskikt i 5 cm petriskalar använ-des och efter adsorption av virus tillsattes testföreningen till mediet. Resultäten visas nedan.

Inhibering av herpes simplextyp 1 plack pä GMK monoskikt_

Testförening Kod Koncentration Inhibering n n n n av testföreningen (%)

Kj "Uy U U j \ 1 \ Il II (/um) ^P-C-OR. ' v° R1 R2 R3 o o- o- VIS 040 500 >99,9 VIS 040 100 >99,9;>99

Na o- VIS 043 500 >99,9 VIS 043 100 >99,9;>99

Na CH3cmQ- VIS 058 500 >99,9;>99,9 VIS 058 100 88

Na Cl -O- O VIS 063 500 >99,9;>99,9 VIS 063 100 99,9 VIS 063 20 69

Na Q- Na VIS 041 500 >99,9 VIS 041 100 >99,9; 99

Na Na VIS 059 500 >99,9;>99,9 VIS 059 100 >99,9 VIS 059 20 95 VIS 059 5 57 80 65438

Testförening Kod Koncentration Inhibering „ ~ Λ Λ av testföreningen (%) 1'°\J S </Um> ^P-C-OR, ' R1 R2 R3

Na CH30-^^- Na VIS 067 500 >99,9? >99,9 VIS 067 100 99 VIS 067 20 87 VIS 067 5 57

Na Cl O Na VIS 066 500 >99,9;>99,9 VIS 066 100 >99,9 VIS 066 20 98 VIS 066 5 89

Na ocr Na VIS 442 500 >99,9

Na Na o VIS 412 500 80; 88 VIS 412 100 32; 56

Na Na CH iO VIS 130 500 76;40;90

Na Na CK30-^^- VIS 239 500 60;36;52;70

Na Na Cl-O- VIS 238 500 96; 99 VIS 238 100 52 B. Inhibering av influensa (WSN Wilson Smith Neurotropisk t^p_A)__glack__________________________________________

Metoden för placktest för influensa har beskrivits av Bentley et ai., Archiv fiir die Gesamte Virusforschung 33 (1971 ) 234.

Monoskikt av MDCK (Mädin Darby Canine Kidney) celler i 5 cm petriskalar av plast inokulerades med 100 plack-bildande enheter influensavirus (WSN). Efter adsorption av virus, tillsattes 5 ml av ett agarosskikt som innehäller olika koncentrationer av testföreningen. Skälarna inkuberades vid 34°C i 4 dagar. Plack som bildats under denna tid räknades. Resultaten visas nedan.

65438 81

Inhibering av influensa (WSN Wilson Smith Neurotropisk typ A) plack pa GMK monoskikt.__

Testförening Kod Koncentration Inhibering D _ _ av testföreningen (%) 1 \i{ |l (/um) p-c-or3 ' R2~C> R1 R2 R3 0- (Qy- VIS 040 500 >99 VIS 040 100 90

Na O Qt VIS 043 500 >99,9;>99 VIS 043 100 84 ; 90 ; >99,9 VIS 043 20 62; 47

Na CK30-^^- VIS 058 500 >99,9 VIS 058 100 84

Na Cl-®- VIS 063 500 >99,9 VIS 063 100 72

Na o Na VIS 041 500 > 99,9 VIS 041 20 60; 28

Na CH äO Na VIS 059 500 >99,9; 91; 92 VIS 059 100 86; 38 VIS 059 20 58; 36

Na CH30-^y~Na VIS 067 500 73; >99,9; >99,9 VIS 067 100 58

Na Cl-®- Na VIS 066 500 >99,9;>99,9 VIS 066 100 54

Na CO Na VIS 442 500 94 82 65438 II. Inhibering av kutan herpes hos marsvin

Effekten pä kutan herpes simplex typ 1 infektioner har mätts hos marsvin som beskrivits av Hubler et ai. J. Invest Dermatol 69 (1974) 92. Föreningarna har testats vid topisk applicering av 30 yUl av en 2 % lösning av föreningen i 45 % (v/v) isopropanol, 10 % (v/v) glycerol och 45 % vatten (v/v) tva ganger dagligen under 3 dagar med början 4 timmar efter infektionen. Förekomsten av en infekterad behandlad yta och en liknande infekterad obehand-lad (endast isopropanol-glycerol-vatten) yta bedömdes dagligen pa en skala frän 0 till 3. Den totala effekten bedömdes enligt denna skala vid dag 5.

Testförening Kod Resultaten vid dag 5 R,-C) 0 Q behandlade obehandlade 1 il '^"P-C-OR, r2-0 R1 R2 R3

Na Na fenyl VIS 412/2 0 3

Na CH30© VIS 058 2 och 0 resp. 3x) i tvä experiment

Na C *Q O- VIS 063 2 och 3 resp. 3x) i tvä experiment

Na VIS 04321 0 3 o-o- o- VIS 0402^ 0 3

Na CH^^- Na VIS 05911 1 och 2 resp. 3x) i tvi experiment

Na C >-0- Na VIS 06611 2 och 0 resp. 3x) i tvci experiment

Na CH3(HQ- Na VIS 0671 } 1 i vart och ett 3x) av tva experiment

Na Na VIS 0412) 0 3

Na Na O>- VIS 4122) 0 3 1) Testad i 0,1 Ϊ "Tween" 80-10 % qlycerol-vatten x) I vart och ett av tva experiment 2) Början av behandlingen 24 timmar efter injektion.

65438 83 III. Stabilitetstest

Syrastabiliteten undersöktes genom upplösning av 5 mg av varje förening i 1 ml 0,1 N HC1 i ett provrör. För användning som referens togs 0,2 ml av varje lösning ut, behandlades omedelbart med 0,2 ml av en 10 % vattenlösning av NaHCO-j och frystes sedan in. Aterstäende 0,8 ml av varje lösning inkuberades vid 37°C i 2 timmar. Efter inkubering tillsattes 0,8 ml av en 10 % vattenlösning av NaHCO-j tili varje lösning och lösningarna frystes in.

De inkuberade föreningarna och referensföreningarna frystorkades och äterupplöstes i destillerat vatten, 0,2 ml och 1,0 ml res-pektive, för varje referenslösning och inkuberad lösning. Lösningarna applicerades pä kiselgel ("Merck PF254"' 20 x 2® cm) ocl1 polyetylenimin (Macherey-Nagel PEI, 20 x 20 cm) tunnskiktsplattor. Totalt applicerades 20 ^,ul av referenslösningarna (100 yug förening) och 25 ^,ul av de inkuberade lösningarna (100 yug förening). Tili varje platta sattes ocksä som referens lösningar av fosforsyrlighet (I^HPO^) (5 och 20 ^ug) och av trinatriumfos-fonoformat(5 och 20 ^,ug) . (Sönderdelning av fosfonomyrsyra vid lägt pH producerar fosforsyrlighet).

Kiselgelplattorna framställdes i duplikat och eluerades med en lösning bestäende av metanol - 10 % ammonium i vattenlösning -triklorättiksyra - vatten (50-15-5-3, v/v) och polyetylenimin-plattorna eluerades med IM vattenlösning av litiumklorid. Efter eluering torkades plattorna. En av de duplicerade kiselgelplattorna sprayades med 4 % vattenlösning av (NH^^MoO^ och polyetylenimin-plattorna sprayades med en lösning bestäende av 60 % HC10^-0,1N aq HCl-4% aq (NH^)2Mo0^-H„0 (5-10-25-60, v/v). Kiselgelplattorna torkades snabbt vid 80-90ÖC och sprayades med 1 % SnCl2 i 10 % vattenlösning av HC1. Fosforsyrlighet och fosfonsyragrupper syntes som blä fläckar pä kiselgelplattorna (System I) och som vita fläckar pä polyetyleniminplattorna (System II). Aterstäende duplikat av kiselgelplattorna exponerades för jodänga för detektering av di- och triestrar av fosfonomyrsyra.

Rf system I system II

Fosforsyrl. ighet 0,31 0,71

Mafosfonoformat 0 0,21 84 65438

Bildning av fosforsyrlighet och fosfonomyrsyra i varje inkube-rad lösning uppskattades och resultaten ges nedan. Siffrorna för de ej inkuberade referensföreningarna ges inom parentes.

Testförening Kod Uppskattad bildning av R.-Cn 0 0 Fosforsyrlighet Na^-fosfono- ^P-C-OR (/Ug) format (/ug) h2-o/ 3 R1 R2 R3

Na OO VIS 043 N.D. (N.D.) N.D. (N.D.)

Na Na Na EHB 776 20 (N.D.) (referens) N. D. = Ej detekterbar (mycket mindre än 5 ,ug).

/ IV. Metabolisering in vivo

Metabolisering av föreningar enligt uppfinningen testades i NMRI

19-20 g möss av hankön. Testföreningen (10 ^umol) upplöstes i O, 5 ml saltlösning och injicerades intraperitonealt. Tvä möss användes för varje förening och hölls i en bur (för metabolism-experiment) . Den urin som erhölls frän de tvä mössen pä dag 1, 2 och 3 efter injektionerna hopsamlades. Urinen späddes med tris-HCl buffert (pH 7,9) tili en konstant volym av 1 ml. Denna volym späddes sedan 1:500, 1:5000 och 1:50000 med samma buffert och prövades med avseende pä fosfonomyrsyraaktiviteten pä cellfritt influensapoly-meras. Testlösningen som inkluderar Mn och testvillkoren beskrivs av Bishop, Obijeski och Simpson, J. Virol. 8^, 66 (1971). Fos-fonomyrsyra i utspädd urin gav 50 % inhibering vid 0,5 ^um i detta försök och användes som standard för att uppskatta den mängd fos- fonomyrsyraaktivitet som bildats i urinen frän föreningar enligt uppfinningen.

85 6543 8

Testförening Atervunnen fosfonomyrsyra- aktivitet i urin (^umol fosfonomyrsyra) dag 1 dag 2 dag 3 O Ί

NaO-P-i-O -@-CH3 1 ,25 0,25 0,10 ONa VIS 130 Π

NaO-P-C-ONa 1,00 0,25 0,25 VIS 041 n

NaO-P-C-ONa (referens) 1,25 0,13 <0,01 ONa

Akut toxicitet

Ett preliminärt test pä akut toxicitet utfördes i möss. Grupper av tva möss av hankön, NMRI-stam, som vägde 20-21 g fick test-föreningen i doser 62,5-500 mg/kg i.p. Föreningen gavs som lösning i 0,9 % NaCl. Antalet döda djur 24 timmar efter injektionen var som följer.

Testförening Dos mg/kg i.p. Antal döda djur

Antal injicerade djur

NaO O O

^l-C-0-(Cj> 62,5 0/2

NaO 125 0/2 250 0/2 VIS 412 500 0/2 "'M » P-C-0-<Q) 62,5 0/2 125 0/2 250 0/2 VIS 043 500

Na\! % P-C-ONa 62,5 0/2 (ξ$)-O^ 125 0/2 250 0/2 VIS 041 500 0/2 65438 86

Diskussion av testresultaten

Som framgär av test I är föreningar enligt uppfinningen aktiva pä förökning av herpesvirus och influensavirus i celler. Som framgär av test II är föreningar enligt uppfinningen ocksä aktiva pä kutan herpes hos marsvin. Enligt stabilitetstesten lii är föreningar enligt uppfinningen mera stabila än trinatriumfosfono-format i 0,1 M HCl i vattenlösning, vilket är en modell för stabilitet i magsaft, och föreningarna enligt uppfinnigen bör därför vara mera lämpade för oral administrering än fosfonomyr-syra och dess fysiologiskt acceptabla salter. Testet pä in vivo metabolism IV visar att föreningar enligt uppfinningen metaboli-seras tili fosfonomyrsyra, mätt som fosfonomyrsyraaktivitet pä influensapolymeras. Det visas ocksä i test IV att föreningar enligt uppfinningen kan ge en sädan aktiv metabolit i urinen frän möss över en längre tidsperiod än trinatriumfosfonoformat. Föreningar enligt uppfinningen har säledes en förlängd verkan jämfört med fosfonomyrsyra och dess fysiologiskt acceptabla salter. Testet avseende akut toxicitet visar att föreningar enligt uppfinningen har en lag akut toxicitet, dvs. höga LD,-q-värden. Sammanfattningsvis har föreningar enligt uppfinningen antivirala effekter pä herpesvirus och influensavirus samt lag toxicitet. Dessutom kan föreningar enligt uppfinningen biotrans-formeras tili fosfonomyrsyra eller joniserade former därav som har stark aktivitet mot virusfunktioner och förökning av virus.

Claims (9)

65438 87

1 I 3 0R2 jossa kaavassa R^, R2 ja R^ ovat samanlaisia tai erilaisia ja kukin niistä on vety tai fenyyliryhmä, jolla on kaava -<0^ II f *r' jossa kaavassa R4 ja R^ ovat samanlaisia tai erilaisia ja kumpikin on vety, halogeeni, alkyyli, jossa on 1, 2 tai 3 hiiliatomia, alkoksi, jossa on 1, 2 tai 3 hiiliatomia, alkoksikarbonyyli, jossa on 2-7 hiiliatomia, tai alkyylikarbonyyli, jossa on 2-7 hiiliatomia, tai R4 ja R5 muodostavat yhdessä suoran, tyydytetyn alkyleeniketjun, jossa on 3 tai 4 hiiliatomia ja joka on sitoutunut viereisiin asemiin, so. fenyylirenkaan 2,3- tai 3,4-asemiin edellyttäen, että toinen ryhmistä R^ ja R2 on kaavan II mukainen fenyyliryhmä kun R^ on H, ja näiden fysiologisesti sopivien suolojen ja optisten isomeerien valmistamiseksi, tunnettu siitä, että A. muurahaishappoesteri saatetaan reagoimaan fosfiittitrieste-rin kanssa seuraavan kaavion mukaisesti: O (R,0)2P(0Si1) * R10-co2r3 -» (R,0)2J-C02R3 ♦ joissa kaavoissa R^ ja R2 tarkoittavat samaa kuin edellä, R1Q on poistuva ryhmä, joka on sopiva Arbuzow-tyyppisissä reaktioissa, kuten esimerkiksi Cl, Br, I, sulfonaatti, karboksylaatti, alkoksi-di, ja R^ voi olla alkyyli, sykloalkyyli, sykloalkyyli-alkyyli, bentsyyli, adamantyyli tai mikä hyvänsä fosfiitti-esteröivä ryhmä, joka on sopiva Arbuzow-tyyppisissä reaktioissa, tai B. hydroksikarbonyylifosfonihappotriesteri saatetaan reagoimaan jodi- tai bromi an ionin kanssa seuraavan kaavion mukaisesti 88 65438 R10 ^ 0 -0 ° . P-C0oR- + X" -=> P-C0oRo + R-.X / 2 3 23 11 R^O RjO joissa kaavoissa X on Br tai I ja R^, R^ ja R11 tarkoittavat samaa kuin edellä, tai C. hydroksikarbonyylifosfonihappotriesteri hydrolysoidaan emäksellä seuraavan kaavion mukaisesti: R10 0 -0 0 n \ n P-C02R3 + emäs -> P-C02R3 + R120H R120 R-j0 joissa kaavoissa R^ ja R3 tarkoittavat samaa kuin edellä ja R^2 on hydrolysoitava fosfaattiesteriryhmä, tai D. hydroksikarbonyylifosfonihappotriesteri hydrolysoidaan veden läsnäollessa, joka triesteri sisältää yhden silyylieste-röidyn fosfonaattiryhmän, seuraavan kaavion mukaisesti: «R6»3Si0\? H,0 H0\° P-CO.R, —-» P-CO.R, + (R,),SiOH / 2 3 s' 2 3 O 3 R20 r2o joissa kaavoissa R2 ja R3 tarkoittavat samaa kuin edellä ja Rg on inerttinen orgaaninen jäännös, edullisesti orgaaninen ryhmä, kuten esimerkiksi CH3, tai E. hydroksikarbonyylifosfonihappotriesteri hydrolysoidaan seuraavan kaavion mukaisesti: R-_0 O M+~0 O 12 \ „ \ n _ + P-C0oR_ + 2M0H -^ P-C00M + R- o0H + R.-OH / 2 13 2 12 13 r2o ^ r2o joissa kaavoissa M on kationi kuten NH^ tai Li+, Na+ tai K+, R2 ja R12 tarkoittavat samaa kuin edellä, R13 tarkoittaa samaa kuin R-j 2' 3a Ri 2 -^a R13 voivat °lla samanlaisia tai erilaisia, tai 65438 89 F. Hydroksikarbonyylifosfonihappotriesterin trisubstituoitu silyyliesteriryhmä ja karboksyylihappoesteriryhmä de-esteröidään vaiheittain seuraavan kaavion mukaisesti: Ro0 O R0Ci 0 2 \ „ H-0 2 \ „ P-C02R13 —-> P-C02R13 + (R6)3SiOH (Rg) -jSiO ^ HO^ ^ emäs R2° \ ?, /P-C02 0 joissa kaavoissa R2, Rg ja R^3 tarkoittavat samaa kuin edellä ja silyyliesteriryhmä on edullisesti sellainen ryhmä, joka on esitetty esimerkkinä edellä menetelmässä D, tai G. aryyli-silyylibentsyylioksikarbonyylifosfonaatin silyyli-ja bentsyyliesteriryhmä de-esteröidään vaiheittain seuraavan kaavion mukaisesti: (R6>3S10^i? AT\ HO H0\? y—. ^ p-C02CH2-^Oy JL-» /P-co2ch2^0)mr6]3sic». R^O R^O 1) /h2_7

1. Menetelmä fosfonomuurahaishapon farmakologisesti aktiivisten estereiden valmistamiseksi, joilla on kaava O O I! I R1O-P-CO-R, I

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että R^ ja/tai R2 on H. 90 65438

2. M+ \K M+”o O /R'C02M* * -@>C„3 *2° joissa kaavoissa M+ on NH* tai metalli, kuten esimerkiksi Li+, + + ^ Na tai K ja R0 ja Rc tarkoittavat samaa kuin edellä, L·. O jonka jälkeen täten saatu kaavan I mukainen yhdiste muutetaan haluttaessa fysiologisesti sopivaksi suolaksi ja/tai hajotetaan optisiin isomeereihinsä.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että on H.

4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että ja R3 ovat H.

5. Jonkin patenttivaatimuksista 1-4 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että radikaali II on monosubstituoitu fenyyli-ryhmä.

6. Jonkin patenttivaatimuksista 1-4 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että radikaali II on disubstituoitu fenyyliryhmä.

7. Patenttivaatimusten 1-4 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että R^ ja Rg radikaalissa II ovat yhdessä trimetyleeni tai tetrametyleeni.

8. Jonkin patenttivaatimuksista 1-4 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että radikaali II on substituoimaton fenyyliryhmä.

9. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että radikaalit R1, R2 ja R^ on kombinoitu seuraavasti: ^_^2_^3_ H H 4-metyylifenyyli * H H 4-metoksifenyyli H H 4-kloorifenyyli H H 3,4-dikloorifenyyli H fenyyli fenyyli H 4-metoksifenyyli fenyyli H 4-kloorifenyyli fenyyli fenyyli fenyyli fenyyli 4-metyyli- 4-metyylifenyyli fenyyli fenyyli H fenyyli H H 4-metyylifenyyli H H 4-metoksifenyyli H H 4-kloorifenyyli H H H fenyyli H H 4-etoksikarbonyylifenyyli H 4-metyylifenyyli fenyyli H 2,6-dimetyylifenyyli H H 5-indanyyli H H 4-asetyylifenyyli H 65438 91