FI117124B - Biohajoavista kopolymeereistä koostuvia mikrohiukkasvalmisteita - Google Patents

Description

Biohajoavista kopolymeereistä koostuvia mikrohiu mi steitä

Keksintö koskee patenttivaatimuksissa mää 5 kohdetta, ts. biopolymeereistä, polymerointikel monomeereista ja diagnostisesti havaittavissa aineosista valmistettuja mikrohiukkasia, menetelmä, valmistamiseksi samoin kuin niiden käyttöä diagnost erityisesti varjoaineena ultraäänidiagnostiikassa. 10 On tunnettua, että hiukkaset, jotka ovat lä taan pienempiä kuin punasolut tai niiden kokoa voivat verisuoneen injektoinnin jälkeen kiertää nistossa. Tällaisista mikrohiukkasista muodostetut seuttiset valmisteet soveltuvat siksi verisuonist 15 jektoitavissa oleviksi kantajajärjestelmiksi lääket käytettäville vaikuttaville tai diagnostiikka-a Kantajamateriaaleina tulevat periaatteessa kyseese ki biohajoavat, siedettävät ja veteen liukenematt< neet. Ennen kaikkea on kuvattu rasvoja, vahoja, 20 (esimerkiksi soijalesitiini), denaturoituja biopo.

jä {esimerkiksi albumiini ja gelatiini) ja synt • · · •l biohajoavia polymeerejä (esimerkiksi polymaitohapp< • · · I. . hydroksivoihappo, polyalkyylisyaaniakrylaatti ja * * * : ·* lysiini) .

• · ·· * 25 Fagosytoivan monosyyttijärjestelmän (MPS, d • * ; zytäre phagozytierende System) solut tunnistavat ; • *· « paavat (pääasiassa maksassa, keuhkoissa ja pernaf renkierrossa liikkuvia mikrohiukkasia niiden fysik : ja kemiallisten ominaisuuksien mukaan erilaisella **· 30 della ja erilaisia määriä. Olennaisina tekijöinä *** 2 hiukkasten pinnan affiniteettia veren komponentti' fibronektiinin, albumiinin jne., suhteen. Muuttai likoivasti mikrohiukkasten fysikokemiallisia pinJ suuksia voidaan vaikuttaa MPS:n solujen aikaansaa) 5 sytoosin kinetiikkaan ja siihen, missä määrin 1 rikastuu vastaaviin elimiin (mm. maksa, keuhkot luuydin) (passiivinen kohdennus). Mikrohiukkasten nen rikastua kohdekudoksiin tai elimistön rakei jotka eivät kuulu retikuloendoteelijärjestelmän i 10 luihin, ei ole tällä tavalla mahdollista. Se on < kin saavutettavissa vain yhdistämällä mikrohiukl neisiin, joilla on paikka-, rakenne- tai kudoss] sitoutumisominaisuuksia (kohdennusvälineet). Tä kuvatut ultraäänidiagnostiikkakäyttöön tarkoitetu 15 set soveltuvat kuitenkin liian heikosti valmisteli ka soveltuvat yhdistettäviksi kohdennusvälineisi: Niinpä julkaisuissa EP-0 458 079 ja DE-; kuvattujen varjoaineiden kohdalla täytyy hyväks niitä voidaan valmistaa vain työläin menetelmi 20 vaativat käyttämään orgaanisia liuotteita, joidi on arveluttavaa ympäristönsuojelu- ja työturvallii v * tä. Lisäksi ennen näiden valmisteiden käyttöä tä: • *·· mi s taa, ettei farmaseuttisesti käytettävä tuote Γ·’: säliä käytettyjä orgaanisia liuotteita. Lisäksi 1 25 vaatii pinta-aktiivi s ia apuaineita (esimerkiksi • ;·· jä), joita pidetään usein arveluttavina injektion **· · den yhteydessä. Lisäksi rikastumiskäyttäytyminen • * * miin ei ole näiden hiukkasten kohdalla ohjattavi! . kaisun DE-3 803 972 mukaisten hiukkasten kytkemin lii 30 tiivisesti rikastuviin yhdisteisiin (niin kuti * e 3 epäselvän biohajoavuuden vuoksi. Yhtenä lisähait että myös tässä tapauksessa hiukkasten valmistuke* vitaan pinta-aktiivisia apuaineita.

Julkaisussa EP-0 224 934 kuvatuilla, prote: 5 erityisesti albumiinista, koostuvilla mikrohiukki vain sangen heikko stabiilisuus in vitro ja in v:

Keksinnön päämääränä oli siten saada aika: hiukkasvalmisteitä, erityisesti käytettäviksi u: diagnostiikassa, jotka eivät vaadi fysiologisesti 10 tavien liuotteiden tai apuaineiden (esimerkiksi ti käyttöä, ovat helposti valmistettavissa ja bio! joko sisältävät seinämämateriaalissa aineita, j paikka-, rakenne- tai kudosspesifisiä sitoutum: suuksia, tai voidaan kytkeä kovalenttisesti ti 15 aineisiin ja ovat riittävän stabiileja in viti vivo.

Tähän päämäärään päästään keksinnön mukais rohiukkasilla, joiden kuori muodostetaan biopolyi edullisesti polypeptidien (myös glykosyloitujen) 20 teettisen, valmistuksen aikana polymeroidun ma- yhdistelmästä.

• · · V * Keksintö koskee siten vähintään yhden syn : polymeerin ja vähintään yhden biopolymeerin kopol: Γ·’: koostuvia mikrohiukkasia, joiden yhteydessä bii * * 25 reiksi soveltuvat edullisesti luonnossa esiinty\ : teetti ses ti tai puoli synteettisesti valmistetut t teknisesti aikaansaadut polypeptidit, kuten es: • · · albumiini, kollageenin hajoamistuotteet, gelatiin . nogeeni, fibronektiini, polygeliini, oksipolygi • · · 30 sen hajoamistuotteet samoin kuin poly-L-lysiini.

• *· *···* mpari + vnlvat- olin mvfto nl vlrnevl λ! 1-ηηοΐ fa Prtl vmai 4

Valmistuksen tapahtuessa kaasulla kyllc liuoksessa keksinnön mukaiset mikrohiukkaset se kaasun sisään sulkemisen ansiosta erityisesti varj si ultraäänitutkimuksiin. Ne toimivat sisältämäns 5 vuoksi ultraäänikentässä hyvin tehokkaina sirotta neksina. Lisäksi ne voidaan virittää diagnostisen äänellä emittoimaan itsenäisiä signaaleja, joita mitata esimerkiksi väridopplertekniikan avulla.

Kaasuina tulevat kyseeseen ilma, typpi, hi 10 sidi, happo, helium, neon, argon, krypton tai niid set. Täyttäminen asianomaisella kaasulla tai kaasu la tapahtuu valmistamalla hiukkaset kyseisellä tai kaasuseoksella kyllästetyssä vesipitoisessa 1 sa.

15 Mikrohiukkaset voivat sisältää myös (mahde lisäksi) muita lääketieteellisdiagnostisin mer kuten magneettiresonanssitomografisesti, magnee nanssispektroskooppisesti, skintigrafisesti tai s magnetometreillä tehtävin hyvin herkin magneettike 20 tauksin (biomagnetismi), detektoitavissa olevia ... sekä mikrokapseloituina, seinämämateriaalissa, ett j · · * mämateriaaliin (mahdollisesti sopivien aineiden * *

" esimerkiksi kelaatinmuodostajien, avulla) kytV

ί V Niinpä esimerkiksi käytettäessä radioaktiivisia is t *5**; 25 ja on mahdollista käyttää keksinnön mukaisia mikr •e;*: siä skintigraf iässä. Niitä voidaan samoin käyttää :*Γ: neina magneettiresonanssitomografiässä, magneetti! sispektroskopiasssa tai magneettikenttämittausten . .·. dessä mikro kapseloimalla tai sisällyttämällä se .···, 30 teriaaliin sopivia para-, superpara-, ferri- ta: • · *·· 5 merkitsee huomattavaa etua verrattuna tähän ast: tuihin menetelmiin synteettisiin polymeereihin pe: mikrohiukkasten valmistamiseksi, koska pintajäi alentamiseksi ja hiukkasten aggregoitumisen es 5 tavallisesti tarvittavia tensidejä pidetään fysio arveluttavina ja niiden pitoisuus valmisteissa alennettava siedettävälle jäännöstasolle ennen elimistössä.

Keksinnön mukaisten mikrohiukkasvalmisteii 10 etuna mainittakoon moninaiset, kulloiseenkiin k· koitukseen sovitettavissa olevat hiukkasten omin joita on helppo säätää muuttamalla erilaisia väli rametreja. Niinpä mikrohiukkasvalmisteiden farmal tisiin parametreihin (jakautuminen elimiin, vii] 15 verenkierrossa) voidaan vaikuttaa kulloinkin käy biopolymeerien valinnalla tai muuttamalla biopi funktionaalisia ryhmiä (esimerkiksi asyloimella * syylihappoanhydrideillä, kuten meripihkahappo-, d happo-, glutaarihappo-, maleiinihappo- tai fumaar 20 hydridillä, tai asetyloimalla monokarboksyylihappi deillä, kuten etikkahappoanhydridillä tai propion :T: hydridillä).

Lisäksi seinämämateriaalin biopolymeeripi • voidaan vaihdella laajoissa rajoissa, minkä kautt 25 dollista vaikuttaa kapselimateriaalin biologisen * t . sen kestoon in vivo ja tehdä se sopivaksi halutti tötarkoitukseen. Tätä pitoisuutta voidaan säätä* *'* * biopolymeerin osuudella valmi s tus liuoksessa. Ni: merkiksi sellaisten keksinnön mukaisten mikroh *..V 30 seinämämateriaalissa, jotka on valmistettu esi • · m • I _ j - * , _ _ . f 11 6 polymeerien osuus mikrohiukkasten seinämämateriaa 35 massa-% ja autoklavoidussa vesipitoisessa 7,5-gelatiiniliuoksessa valmistetuissa mikrohiukkasis osuus on 65 massa-%.

5 Keksinnön mukaiset mikrohiukkaset ovat ylle kylmäkuivattavissa lisäämättä muita apuaineita, ku toosia, mannitolia tai sorbitolia, jollaisia V tavallisesti kylmäkuivauksessa tukirakenteen muoc aineina. Nämä tukirakenteen muodostavat aineet o 10 vauksen jälkeen syynä siihen, että huomattava os kapseleista rikkoutuu mekaanisesti eikä ole sit1 hyödynnettävissä kuvantamisessa. Keksinnön mukais rohiukkasten ollessa kyseessä toimii ylimäärin biopolymeeri sen sijaan tukirakenteen muodostaja] 15 kautta ehjien mikrokapselien suhde rikkoutuneisiin yllättävästi dramaattisesti. Tämän suotuisan suh· siosta voidaan kuvantamiseen tarvittavaa annosta p selvästi.

Keksinnön mukaisia mikrohiukkasia käytetäär 20 sesti tromboosien ja ateroskleroottisten muutosten semisessa. Erityisen edullisena on tässä yhteydess * · ψ V * tävä fibriinin, fibriiniä muodostavien plasmaprc ·· : ’·· tai niiden osarakenteiden, kudosplasminogeeniakti\ *· * • tai sen osarakenteiden (esimerkiksi tyypin I homole *:**: 25 ympäröivät sekvenssit) ja lipoproteiinien protei • osien (myös osarakenteiden) vastaisten vasta-aine **· > vasta-ainefragmenttien käyttöä kohdennusvälineinä.

Keksinnön mukaisten mikrohiukkasten muita β β· alueita voivat olla esimerkiksi hormonitoimintoj< • * * ΓΓΓ 30 noosi (tässä yhteydessä on pidettävä erityisen ed * « 7 LAM-1:n, ELAM-1:n ja GMP-140:n, vastaisten vastata! vasta-ainefragmenttien tai integriiniryhmän c erityisesti selektiinien, kuten esimerkiksi ELAM-1:n ja GMP-140:n, reseptorien tai niiden site 5 välittävien osien käyttöä kohdennusvälineinä). Lisä sinnön mukaisia mikrohiukkasia voidaan hyödyntää m vainten diagnosoinnissa käyttämällä kohdennusväline vainten pinta-antigeenien vastaisia vasta-aineita te aineseoksia.

10 Keksinnön mukaisten mikrohiukkasten valmi; pahtuu polymeroimalla sopivaa reaktiivista monome' oligomeeria (esimerkiksi syaaniakryylihappobutyyli syaaniakryylihappoisobutyyliesteriä, syaaniakry} isopropyyliesteriä, syaaniakryylihappopropyyli 15 syaaniakryylihappoisoheksyyliesteriä, syaaniakryy heksyyliesteriä, syaaniakryylihappometyyliesteriä, lihappoa, akryyliamidia, akryylihappoglysidyyli akryylihappokloridia), jota on pitoisuutena 0,0] (m/V) [edullisesti 0,1 - 10 % (m/V) ] valmistus 20 kokonaistilavuudesta laskettuna, sopivissa olos (esimerkiksi pH:n valinnalla, radikaalien lisäämi ϊ.ί ϊ UV-säteilytyksellä aikaansaatavissa) dispergoinnin j\. na vesipitoisessa faasissa, joka sisältää liuotet ;*·*; polymeeriä, esimerkiksi albumiinia, gelatiinia, c * · ····· 25 gelatiinia, polygeliiniä, fibronektiiniä tai poly- : niä, pitoisuutena 0,5 - 20 % (m/V) [edullisesti • · · ’•j.* (m/V) ] . Käytettäessä kollageenin hajoamistuotteita * * · esimerkiksi gelatiinia, polygeliiniä tai oksipoly # nia, on usein edullista autoklavoida liuokset enne • · · 30 hiukkasten valmistusta. Muodostuneet hiukkaset e ··· ϊ Ϊ . . ... ..... , .. .

11 8 liaineeseen (edullisesti injektiotarkoituksiin sov veteen) halutuksi pitoisuudeksi. Suspensioista tehdä isotonisia lisäämällä sopivia vesiliukoisia kuten esimerkiksi glukoosia, mannitolia, sorbitoli 5 tosuolaa, galaktoosia, laktoosia, fruktoosia tai t siä.

Valmistuksessa syntyvien mikrohiukkasten ko tumaa voidaan säädellä laajalla alueella käytettä koituslaitteen lajin ja pyörimisnopeuden kautta.

10 Kaasulla täytettyjen mikrohiukkasten valmi pahtuu toteuttamalla reaktio halutulla kaasulla k tyssä liuoksessa. Tuloksena olevien mikrohiukkaf heyttä, ts. seinämämateriaalin ja kaasuosan väli; detta, voidaan tällöin säädellä sekä valmistuspro 15 käytettävillä sekoitusolosuhteilla että erityisest lymeerien osuudella.

Jos on määrä saada mikrohiukkasia, jois koostuu samasta materiaalista kuin kuori, on valm yhteydessä huolehdittava, että vältetään reaktio 20 vaahtoaminen valitsemalla sopiva sekoituslaite j< tusnopeus.

*** V * Tarvittava yhdistettävyys paikka-, raken : *·· kudosspesifisten aineiden (kohdennusvälineiden) joiden on määrä taata mikrohiukkasten rikastuminen ·;··· 25 RES:n elinten ulkopuolella oleville kohdealueille, • aikaan kytkemällä näitä aineita joko ennen mikrohi m * valmistusta tai jälkikäteen kuorimateriaalin rake: *·* *

olevaan polypeptidiin tunnetuilla biokemiallisin telmillä aminohappojen kytkemiseksi [esimerkiksi W

H; 30 R. Geiger, Eine neue Methode zur Synthese von P

• * « · _ | | I , . . - , . , . _ . .

9 toisessa liuoksessa, jos tämä aine on polypeptic että se toimii suoraan kuorimateriaalin aineosana.

Mikrohiukkasiin kytkettävissä olevina tai teriaalin rakenneosina toimivina paikka-, raken 5 kudosspesifisinä aineina tulevat edullisesti k vasta-aineet, konjugoidut vasta-aineet, hormonit sesti peptidihormonit), transferriini, fibronekti: pariini, transkobalamiini, epidermaalinen kasvi lipoproteiinit, plasmaproteiinit samoin kuin niide 10 fisyyden aikaansaavat osarakenteet ja oligopeptidi RGD, RGDS, RGDV ja RGDT.

Mikrohiukkasiin kytkettävissä olevina kel ligandeina tulevat kyseeseen dietyleenitriamiinipe kahappo tai sen johdannaiset. Näiden ligandien ky 15 hiukkasiin tapahtuu sinänsä tunnetulla tavalla [Ha et ai., Science 220 (1983) 613]. Sen jälkeen h saatetaan reagoimaan haluttujen metalli-ionien jolloin syntyy vastaava hiukkaseen kiinnittynyt kompleksi.

20 Käytettävän metalli-ionin valinta määräytyy käyttöalueen mukaan. NMR-diagnostiikan alueella k V * keksinnön mukaisesti edullisesti paramagneettisia : • **· ioneja, joita muodostavat alkuaineet, joiden järje

• on 21 - 29 ja 57 - 70, erityisesti gadolinium(III

*:·*: 25 Skintigrafiassa käytetään sopivia radioaktiivista • emittoivia aineita, edullisesti 111In:ä tai 99l0Tc:t ja 131I: ä.

• · ·

Valmiit mikrohiukkassuspensiot voidaan käyt raan kulloiseenkin ennalta määrättyyn tarkoitukse * * ·

Hl 30 rastoinninkestävyyden parantamisen kannalta on k • i • * , , | ( -i.

ίο edulliseksi on osoittautunut itse käytetyn biopo^ käyttäminen ylimäärin tukirakenteen muodostajana, sakin tapauksessa on tarkoituksenmukaista liikutt pensioita pakastamisen aikana, jotta estetään sed: 5 tion tai flotaation aiheuttama hiukkasten epätasaj kautuminen pakastetussa materiaalissa. Käyttöva! injektoitavissa olevien suspensioiden valmistus k} vatuista valmisteista tapahtuu suspendoimalla lyof: ti uudelleen farmaseuttisesti hyväksyttävään suspei 10 väliaineeseen, kuten esimerkiksi injektiotarkod soveltuvaan veteen, yhden tai useamman epäorgaanif lan vesipitoisiin liuoksiin, kuten fysiologisiin t lyyttiliuoksiin tai mono- tai disakkaridien, kuten sin tai laktoosin, tai sokerialkoholien, kuten mani 15 vesipitoisiin liuoksiin, edullisesti kuitenkin il tarkoituksiin soveltuvaan veteen. Mahdollisesti 1: den aineiden kokonaispitoisuus on 0 - 20 paino-%.

Käyttövalmiin varjoaineen pitoisuus voidaai sellaiseksi, että siinä on 0,01 - 20 mg, edullisest 20 6 mg hiukkasia/ml suspendointiväliainetta. Injektc nos riippuu kyseessä olevasta käyttötarkoituksesta V · ultraäänidiagnostisten tutkimusten kohdalla tutk: ** ; **· vesisuonia alueella 1 - 500 pg, edullisesti 10 - J hiukkasia/painokilo, ja tutkittaessa maksaa ja pei ·:··· 25 ridopplersonografisesti alueella 50 - 1 000 pg, edi • ti 200 - 600 pg hiukkasia/painokilo. Keksintöä vai ·*# » seuraavin esimerkein.

• · ·

Esimerkki 1

Tislattuun veteen (300 ml) liuotetaan 15 g <

Hl 30 nia (300 Bloom) ja säädetään pH arvoon 3,0 suolat • * ··· Τ.ΐ a 3π+»λ1^1 ^ ΤΤΛ ί QH ni4 ν-ι Ί -S 1 n ^ 1 Oi 11 olevaan liuokseen lisätään hitaasti pisaroittain ( aikana) 3 ml syaaniakryylihappobutyyliesteriä. M neita mikrohiukkasia sekoitetaan vielä 60 min. Sen suspensiota vaahdotetaan erotussuppilossa 2 vuor 5 Alempi kerros lasketaan pois ja ylemmän kerroksen säädetään 100 ml:ksi tislatulla vedellä. Suspensii tää kaasun täyttämiä, ultraääniaktiivisia mikrohi joiden koko on noin 0,1-8 pm; hiukkaskokojakautu: daan tarvittaessa kaventaa (esimerkiksi alueell 10 3 pm) lisävaahdotuksella tai suodatuksella. Mikro ten seinämä koostuu polypeptideistä, joiden osuus 55 massa-%, ja polysyaaniakryylihappobutyylies jonka osuus on noin 45 massa-%. Hiukkaset ovat di tavissa veteen lisäämättä pinta-aktiivisia apu 15 Niillä ei ole aggregoitumistaipumusta. Lisäämällä apuainetta (esimerkiksi glukoosia, natriumkloridia tolia, laktoosia tai galaktoosia) voidaan susp tehdä isotoninen.

Suspensio voidaan varastoinninkestävyyden 20 miseksi tarvittaessa kylmäkuivata menettämättä sei tuvuutta ultraäänitutkimuksissa käytettäväksi varj · * V: si, edullisesti matalalämpötilasuoja-aineen, kuten

»I

l kiksi laktoosin, polyvinyylipyrrolidonin, mannitc f*·*: glysiinin, lisäämisen jälkeen.

• ♦ 25 Esimerkki 2 : .·. Liuotetaan 500 mg poly-L-lysiiniä (M 5000) tuun veteen (20 ml) ja säädetään pH fosfaattipa * * arvoon 4,5. Seosta, johon on lisätty 100 mg akryy , glysidyyliesteriä, sekoitetaan suurinopeuksisella • · * 30 timella jäähdyttäen lämpötilassa 20 °C. Lisätää # 12

Esimerkki 3

Liuotetaan 7,5 g polygeliiniä injektiotarko sopivaan veteen (200 ml). Liuoksen pH säädetään fo: polla arvoon 3,0 ja täytetään injektiotarkoituksij 5 valla vedellä 300 ml:ksi. Liuos suodatetaan sterii^ tukseen tarkoitetun 0,22 pm:n suodattimen läpi sekoitetaan nopeasti pyörivällä liuotussekoittimel^ rostaajuudella 6 000 min-1. Lisätään sekoituksen ; olevaan liuokseen hitaasti pisaroittain seos, joka 10 tää 1,5 ml syaaniakryylihappoisopropyyliesteriä ja syaaniakryylihappobutyyliesteriä. Jatketaan se] 120 min. Muodostunutta suspensiota vaahdotetaan 3 kautta erotussuppilossa. Jatkomenettely on esim mukainen. Syntyneet mikrohiukkaset sisältävät kaa 15 soveltuvat varjoaineeksi ultraäänitutkimuksiin.

seinämämateriaali koostuu biopolymeeristä, jonka c noin 22 massa-%, polysyaaniakryylibutyyliesteristä osuus on noin 40 massa-%, ja polysyaaniakryylihappi pyyliesteristä, jonka osuus on noin 38 massa-%. Ne 20 dispergoida veteen lisäämättä pinta-aktiivisia apui eivätkä ne aggregoidu tällöin. Niiden hiukkaskoko 0 : 0,2 - 6 pm.

• Esimerkki 4 ·’·*: Liuotetaan 10 g ihmisen albumiinia injektic • · 25 tuksiin sopivaan veteen (200 ml) . Liuoksen pH si : suolahapolla arvoon 4,0 ja täytetään injektiotarko: ,··*] sopivalla vedellä 300 ml:ksi. Liuos suodatetaan si • * · suodatukseen tarkoitetun 0,22 pm:n suodattimen läpi . tä sekoitetaan nopeasti pyörivällä liuotussekoil * # * 30 kierrostaajuudella 10 000 min-1. Lisätään sekoitukse • * * ^ n Λ Λ -¾ Λ 1 Ί 4 Μ Λ Laa Λ «η 1η 4 ^ A >η -L -! Μ « η «Α a ^ 4- η -ί «η Ο WH 1 13 1 varjoaineeksi ultraäänitutkimuksiin. Niiden seini riaali koostuu ihmisen albumiinista, jonka osuus 30 massa-%, ja polysyaaniakryylihappoisopropyyliesl jonka osuus on noin 70 massa-%. Ne voidaan disf 5 veteen lisäämättä pinta-aktiivisia apuaineita, ei^ aggregoidu tällöin. Niiden hiukkaskoko on keskimää; 0,2 - 3 pm.

Esimerkki 5 Säädetään oksipolygelatiiniliuoksen (250 10 suolahapolla arvoon 2,5 ja täytetään injektiotarko: sopivalla vedellä 300 ml:ksi. Liuos suodatetaan si suodatukseen tarkoitetun 0,22 pm:n suodattimen läp: tä sekoitetaan nopeasti pyörivällä roottori-staai koittimella kierrostaajuudella S 000 min-1. Lisätääi 15 tuksen alaisena olevaan liuokseen hitaasti pisa: 3 ml syaaniakryylihappobytyyliesteriä. Jatketaan s< ta 90 min. Muodostunutta suspensiota vaahdotetaan : kautta erotussuppilossa. Jatkomenettely on esim mukainen. Syntyneet mikrohiukkaset sisältävät kaa 20 soveltuvat varjoaineeksi ultraäänitutkimuksiin.

seinämämateriaali koostuu oksipolygelatiinista, ·*# ϊ,ί Σ osuus on noin 25 massa-%, ja polysyaaniakryylihap] Γ·., liesteristä, jonka osuus on noin 75 massa-%. Ne ·*·*· dispergoida veteen lisäämättä pinta-aktiivisia apu; • · 25 eivätkä ne aggregoidu tällöin. Niiden hiukkaskoko 0,2 - 4 μπι.

« · R

* *« Esimerkki 6 • · · « · · * Liuotetaan 500 mg fibronektiiniä tislattuur (5 ml) ja säädetään pH suolahapolla arvoon 3,5. Lii s·* *·*·* 30 datetaan steriilisuodatukseen tarkoitetun 0,22 pm • * n^f f 1 τλλγι 1 * i"l -i -ϊ n n ί ^ ^ ολ1/·λ·Ϊ +-λ4- κ» λλ λ -ι λΊ- ! «τ τ / 14 11Ϊ sekoitusta 90 min. Muodostunutta suspensiota vaah< 3 vuorokautta eritussuppilossa. Ylempi kerros su: daan 2 ml:aan injektiotarkoituksiin sopivaa vett sisältää 100 mg mannitolia. Suspensio pakastetaan ; 5 lassa -50 °C ravistellen ja kylmäkuivataan. Ennen mikrohiukkaset dispergoidaan uudelleen 2 ml:aan il tarkoituksiin sopivaa vettä. Mikrohiukkasten hiu] on keskimäärin 0,8 pm. Ne soveltuvat varjoaineeksi äänitutkimuksiin. Mikrohiukkasten seinämämateriaal 10 tuu fibronektiinistä, jonka osuus on noin 35 mass polysyaaniakryylihappobutyyliesteristä, jonka os noin 65 massa-%.

Esimerkki 7

Liuotetaan 100 mg fibriinin vastaista vasta 15 fosfaattipuskuriin (4 ml, pH 4,5). Liuos suodateta riilisuodatukseen tarkoitetun 0,22 pm:n suodattim ja sitä sekoitetaan kaksoisseinällä varustetussa s< astiassa {vetoisuus 10 ml) nopeasti pyörivällä lii koittimella kierrostaajuudella 6 000 min-1 samalla ; 20 täen. Lisätään sekoituksen alaisena olevaan liuoks taasti pisaroittain 0,2 ml syaaniakryylihappobyty? * riä. Jatketaan sekoitusta 60 min. Muodostunutta su: • m " ta vaahdotetaan 2 vuorokautta erotussuppilossa.

I kerros lasketaan pois. Ylempään kerrokseen lisätääi 25 laktoosia ja 2 ml vettä. Suspensio pakastetaan rav: ·.· · kylmähauteessa lämpötilassa -40 °C ja kylmäkuivata :T: ten. Ennen käyttöä mikrohiukkaset dispergoidaan ui 2 ml:aan injektiotarkoituksiin sopivaa vettä. Ne oi * sun täyttämiä ja soveltuvat varjoaineeksi ultraääi .··*. 30 muksiin. Niiden hiukkaskoko on keskimäärin noin 1 γ * # . rnh 1 nlf \cn sf.pn 4 1 ϊ Vnncf nn o-a-l 11 15

Esimerkki 8

Liuotetaan 15 g polygeliiniä injektiotarko sopivaan veteen (50 ml) ja lisätään pH:ta seurati roittain natriumhydroksidiliuosta (2 ekv/1). Lisäl 5 noksittain yhteensä 2 g diglykolihappoanhydridiä pH-arvo alueella 7,5 - 8,0. Reaktion mentyä loppui tetaan ylimääräinen diglykolihappo liuoksesta ultr tamalla (moolimassaraja 1 000) useaan kertaan. A polygeliiniliuoksen tilavuus säädetään injektiota 10 siin sopivalla vedellä 300 ml:ksi ja liuos suo 0,22 pm:n suodattimen läpi. Sekoittaen kierrostaa 10 000 min-1 lisätään hitaasti 3 ml syaaniakryyli tyyliesteriä. Jatketaan sekoitusta lisäyksen 60 min. Muodostuneet kaasun täyttämät mikrohiukka: 15 tetaan sentrifugoimalla kierrostaajuudella 1 i (30 min) ja siirretään injektiotarkoituksiin sopi1 teen (50 ml) . Ne voidaan dispergoida veteen li pinta-aktiivisia apuaineita, eivätkä ne aggregoi löin. Niiden hiukkaskoko on noin 0,1-6 pm. Mikro 20 ten seinämämateriaali koostuu asyloidusta polygel ... jonka osuus on noin 45 massa-%, ja polysyaaniakryy • · · II* * butyyliesteristä, jonka osuus on noin 55 massa-%.

: ’** Esimerkki 9 ♦ · « : V Siirretään 20 ml esimerkin 3 mukaisesti va ft "**: 25 tuja kaasua sisältäviä mikrohiukkasia fosfaattip : (20 ml, pH 4,5). Suspensiota sekoitetaan lämpötila :T: (100 min-1) ja seokseen lisätään 25 mg (3-dimetyy propyyli)-N'-etyylikarbodi-imidihydrokloridia. Mi . .·. kassuspensioon lisätään 60 min:n kuluttua 25 mg f .···, 30 tiiniä, joka on liuotettu ennalta fosfaattipuski; • i ··« Ί , . , , , 1 * . . /. Λ -, „ , ! . . .

11 16 jektiotarkoituksiin sopivaa vettä, lisätään 5 % (n lyvinyylipyrrolidonia, pakastetaan ravistellen lämj sa -40 °C ja kylmäkuivataan.

Esimerkki 10 5 Esimerkissä 9 valmistettu lyofilisaatti su: daan uudelleen 5-%:iseen glukoosiliuokseen (20 ml) tään 0fl ml tätä suspensiota PBS-liuokseen (10 ml) lämpötila on 37 °C ja joka sisältää juuri valmistel riinihyytymän (läpimitta 1 mm) . Kun on inkuboitu 10 ravistelleen vesihauteessa, hyytymä poistetaan, viidesti käyttäen kullakin kerralla 10 ml PBS-liuc 7,4) ja tutkitaan sitten sonografisesti. Väridopj on havaittavissa yksiselitteisesti hyytymään tarti mikrohiukkasten aiheuttamia signaaleja. Menetellääi 15 la tavalla käyttäen esimerkissä 3 valmistettuja h: (ilman esimerkissä 9 esitettyä reaktiota fibronf kanssa). Tutkittaessa hyytymä sonografisesti ei oi tettavissa (väridopplerillakaan) tarttuneita mi] kasia.

20 Esimerkki 11 ... Siirretään 5 ml esimerkin 3 mukaisesti valm * · · *** ja kaasua sisältäviä mikrohiukkasia fosfaattipi • » : *· (5 ml, pH 4,5). Suspensiota sekoitetaan lämpötila: : (100 min"1) ja seokseen lisätään 10 mg (3-dimetyy! *ί**2 25 propyyli)-N*-etyylikarbodi-imidihydrokloridia. Mi] : kassuspensioon lisätään 5 min:n kuluttua 2,5 mg f: vastaista vasta-ainetta (Nr. 0541 clone E8, Immi ♦

Marseille, Ranska), joka on liuotettu ennalta f o; , .·. puskuriin (1 ml) . Jatketaan sekoitusta 60 min lampi III' 30 4 °C ja vielä 120 min huoneenlämpötilassa. Sen • · *!* susDensio dia 1 vsni Haan kolmasti f naf aatt ΐ mislrnri a i 11 17 (m/V) polyvinyylipyrrolidonia, pakastetaan rav: lämpötilassa -40 °C ja kylmäkuivataan.

Esimerkki 12

Esimerkissä 11 valmistettu lyofilisaatti su; 5 daan uudelleen 5-%:iseen glukoosiliuokseen (2 ml) tään 0,1 ml tätä suspensiota PBS-liuokseen (10 ml) lämpötila on 37 °C ja joka sisältää juuri valmistet riinihyytymän (läpimitta 1 mm) . Kun on inkuboitu ravistelleen vesihauteessa, hyytymä poistetaan, 10 viidesti käyttäen kullakin kerralla 10 ml PBS-liuc 7,4) ja tutkitaan sitten sonografisesti. Väridopj on havaittavissa yksiselitteisesti hyytymään tartt mikrohiukkasten aiheuttamia signaaleja. Menetelläär la tavalla käyttäen esimerkissä 3 valmistettuja hj 15 (ilman esimerkissä 11 esitettyä reaktiota fibriin täisen vasta-aineen kanssa). Tutkittaessa hyytymä i fisesti ei ole osoitettavissa (väridopplerillakaar tuneita mikrohiukkasia.

Esimerkki 13 20 Tutkitaan esimerkissä 6 valmistettujen ui ... suspendoitujen hiukkasten (0,1 ml) sitoutumista fit * * · [l * esimerkin 11 mukaisella koejärjestelyllä. Sonogrc * * “ tutkimuksessa on selvästi havaittavissa hyytymään : V tuneita mikrohiukkasia.

25 Esimerkki 14 • · j Tutkitaan esimerkissä 7 valmistettujen ui suspendoitujen hiukkasten (0,1 ml) sitoutumista fit esimerkin 11 mukaisella koejärjestelyllä. Sonogrc * .·. tutkimuksessa on selvästi havaittavissa hyytymään 30 tuneita mikrohiukkasia.

'.M Esimerkki 15 11 18 ja lisätään 10 mg (3-dimetyyliaminopropyyli)-N'~et bodi-imidihydrokloridia. Jatketaan sekoitusta 60 i pötilassa 4 °C. Sen jälkeen sekoitetaan vielä 60 i neenlämpötilassa. Suspensioon lisätään huoneenlämp 5 10 mg pankreotsymiiniä, joka on liuotettu ennalta tipuskuriin (5 ml). Sekoitetaan 120 min huoneenläm sa. Sen jälkeen suspensio dialysoidaan viidesti fo puskuria (pH 4,5) vastaan (moolimassaraja 1 000) vaahdotetaan 2 vuorokautta erotussuppilossa. Ylemp 10 siirretään 10 ml:aan injektiotarkoituksiin sopiva; lisätään 5 % (m/V) polyvinyylipyrrolidonia, pak ravistellen lämpötilassa -40 °C ja kylmäkuivataan.

Esimerkki 16

Esimerkissä 15 valmistettu lyofilisaatti su 15 daan uudelleen 10 ml:aan injektiotarkoituksiin vettä. 0,1 ml suspensiota injektoidaan rotan hän moon. Poistetaan haima 10 min:n kuluttua ja tutk: vesihauteessa sonografisesti. Väridopplerilla on h vissa mikrohiukkasten antamia ultaäänisignaaleja.

2 0 Esimerkki 17

Siirretään 5 ml esimerkin 3 mukaisesti valm • e· • < · *·* · ja kaasua sisältäviä mikrohiukkasia fosfaattip : *·· (5 ml, pH 4,5). Suspensiota sekoitetaan lämpötila ·· · : V (100 min ) ja seokseen lisätään 10 mg (3-dimetyy 25 propyyli)-N1-etyylikarbodi-imidihydrokloridia. Mi • ·*· kassuspensioon lisätään 5 min:n kuluttua 5 mg tPA: ;*i*. on liuotettu ennalta fosfaattipuskuriin (1 ml) . J, sekoitusta 24 tuntia lämpötilassa 4 °C. Sen jälki . pensio dialysoidaan kolmesti fosfaattipuskuria ( • · ♦ lii 30 vastaan (moolimassaraja 1 000) ja sitä vaahdotetaa] • ί , k • · · Λ. V. n % 1 » « n ^ V1 « ! -I » » 19 miin lisätään 0,05 ml esimerkin 17 mukaisesti valm: hiukkassuspensiota. Hyytymät poistetaan 10 min:n ] plasmasta; sonografisessa tutkimuksessa näkyy vär: rilla tarttuneiden mikrohiukkasten antamia signaali 5 Esimerkki 19

Liuotetetaan 20 ml:aan vesipitoista magn< hiukkassuspensiota (noin 20 mmol/1 rautaa, hiukkai

pimitta noin 20 nm) 0,6 g gelatiinia. Liuoksen pF

tään suolahapolla arvoon 3. Lisätään sekoittaen 10 min-1) hitaasti 0,2 ml syaaniakryylihappoisobutyyli*

Kun lisäys on saatettu loppuun, jatketaan sekoit min. Suspensio sentrifugoidaan (2 000 min"1, 60 ml pernatantti heitetään pois ja alempi kerros si: 10 ml:aan PBS-liuosta (pH 7,4, 10 mmol). Suspensio 15 tetään lämpötilaan 4 °C ja lisätään sekoittaen (10 10 mg (3-dimetyyliaminopropyyli)-N'-etyylikarbod: hydrokloridia. Jatketaan sekoitusta 60 min lämp< 4 °C. Sen jälkeen lisätään 5 mg fibriinin vastais ta-ainetta (Nr. 0541 clone E8, Immunotech, Ma] 20 Ranska). Jatketaan sekoitusta 60 min lämpötilassa vielä 120 min huoneenlämpötilassa. Suspensio ultra; *** : taan viidesti PBS-liuosta (pH 7,4, 10 mmol) vastaa ·· : *·· limassaraja 5 000) . Sen jälkeen suspensio sentrifi * · ·.

• (2 000 min" , 60 min) . Alempi kerros siirretään ! *:··* 25 injektiotarkoituksiin sopivaa vettä, joka sisal· • (m/V) mannitolia ja suodatetaan 5 pm:n kalvosuo< ··* · läpi. Suodos pakastetaan lämpötilassa -40 °C ja k} vataan sitten.

• Esimerkki 20 • · · • · » lii 30 Injektiotarkoituksiin sopivaan veteen ’·*·* liuotetaan 15 a oelatiinia f300 RlnnnrO lämnntilassi 20 voidun liuoksen pH tarkistetaan ja korjataan tarv: arvoon 2,5. Liuokseen lisätään sekoittaen 3 ml sλ ryylihappoisobutyyliesteriä. Jatketaan sekoitusta Muodostunutta mikrohiukkassuspensiota sentrifugoi< 5 min kierrosnopeudella 1 000 min'1, siirretään yleir ros 50 ml:aan injektiotarkoituksiin sopivaa vettä : rifugoidaan uudelleen 60 min kierrosnopeudella 1 00 Viimeisessä sentrifugoinnissa muodostunut ylempi siirretään 50 ml:aan PBS-liuosta (pH 7,0) ja lisä 10 sekoittaen 0,1 mg:aan kiinteää dietyleenitriamiii etikkahappodianhydridiä [katso Hnatowich et ai., 220 (1983) 613]. Suspensiota sentrifugoidaan 60 mi rosnopeudella 1 000 min'1 ja siirretään ylempi ke ml:aan injektiotarkoituksiin sopivaa vettä. Sentrij 15 injektiotarkoituksiin sopivaa vettä vastaan toi vielä neljästi. Viimeisessä sentrifugoinnissa muoc ylempi kerros siirretään 50 ml:aan injektiotarkod

sopivaa vettä ja suodatetaan suodatinpylvään läp koostuu HDC-huokossuodattimista, joiden huokoskoi 20 70, 40, 20 ja 10 pm. Suodos sisältää noin 21109 Y

ta/ml, joiden hiukkasten pinnalla on DTPÄ-ryhmiä.

»« « '.· · määräinen hiukkaskoko on noin 2 pm. Hiukkaset ovat ·· • 1· tavissa tavanomaisin menetelmin radioaktiivisilla n Γ1]: ioneilla (esimerkiksi U1ln:llä tai 99Tc:llä).

*:2: 25 Esimerkki 21 J Fibriinihyytymät osoitetaan samalla tavo: ··· · ultraäänikäyttöä koskevissa esimerkissä käyttämäl * 1 1 tenkin gammalaskuria dopplerin sijasta.

Esimerkki 22 2 • j 30 Injektiotarkoituksiin sopivaan veteen ( #2·1 liuotetaan 7.5 σ oolvaeliiniä Ί Smnoti RD ^ 11 21 voidun liuoksen pH korjataan arvoon 2. Liuokseen J sekoittaen 3 ml syaaniakryylihappobutyyliesteriä. taan sekoitusta 90 min. Muodostunutta mikrohiukkas siota sentrifugoidaan 60 min kierrosnopeudella 1 00 5 siirretään ylempi kerros 50 ml:aan injektiotarko: sopivaa vettä ja sentrifugoidaan uudelleen 60 min 1 nopeudella 1 000 min-1. Tämä toistetaan kaikkiaan v: Viimeisessä sentrifugoinnissa muodostunut ylempi siirretään 50 ml:aan PBS-liuosta (pH 7,4) ja jäähc 10 seos lämpötilaan 4 °C. Lisätään sekoittaen lämpc 4 °C 50 mg streptavidiinia ja 5 mg EDC:tä. Jatket koitusta 1 tunti. Suspensio sentrifugoidaan kolmes min"1, 60 min). Ylempi kerros siirretään kunkin si goinnin jälkeen 50 ml:aan PBS-liuosta (pH 7,0, 1( 15 fosfaattia). Fibriinin vastainen vasta-aine leimatc lisuhteessa 1:5 sulfosuksiini-imidyyli-6-(biotiinj heksanoaatilla (NHS-LC-Biotin) D. J. Hnatovitchin menetelmällä [J. Nucl. Med. 28 (1987) 1294 - 1392]. Esimerkki 23 20 Injektoidaan laskimonsisäisesti 0,5 mg esir 22 valmistettua, biotiinilla leimattua fibriinin v* V: vasta-ainetta kolesteriinia sisältävällä ruoka\ ** • *· pidettyihin kaniineihin. Esimerkissä 22 valmis • **: hiukkasia injektoidaan 3 tunnin kuluttua. Otetaan ·;··: 25 tuista eläimistä 10 min:n kuluttua kaulavaltimo • .·. kitaan ateroskleroottisista valtimoleikkeistä vai ··· * signaalit vesihauteessa käyttämällä dopplermoodia. Esimerkki 24 . a) Esimerkin 8 mukaisesti valmistetun mikrot t » «

Hl 30 suspension (20 ml) pH säädetään fosfaattipuskurilla • » arvoon 4.5 ia lisät-.ään sitten 50 mrr inrH-1 95* 1 1 ä 1 c 22 mikrohiukkaset sentrifugoimalla ja pestään ne kolmesti käyttäen kullakin kerralla 20 ml injekti tuksiin sopivaa vettä, jolloin kukin yksittäinen menpide tehdään suspendoimalla hiukkaset veteen ja 5 fugoimalla sitten. Viimeisen pesun jälkeen hiukka; pendoidaan uudelleen 20 ml:aan injektiotarkoituksi vaa vettä. Vasta-aineen sitoutumisaste hiukkaseen : tään gammalaskurilla jodi-125-aktiivisuuden kautta tyksen mukaan 93 % alunperin käytetystä vasta-aine: 10 on sitoutunut lujasti hiukkasen pintaan.

b) Julkaisun DE-3 803 972 esimerkin 4 mu valmistetut mikrohiukkaset, joita on esimerkkiä 24 taava määrä, saatetaan reagoimaan jodi-125:llä fibriinin vastaisen vasta-aineen kanssa (50 mg, 15 muuten samanlaisissa reaktio-olosuhteissa. Sitou teen vertaaminen esimerkin 24 a) mukaisten hiukkas taavaan arvoon osoittaa arvon olevan huomattavasti pi, vain 1 %.

• · « i a 4 • « « « + · • m • 4 4 • • m 4 • · ♦ • i • 4 • · I » · » • 44 4

««I

• « i • 4 4 • • · 4 • · 4 4 4 4 4 4 4 4 « • 4 • 4 4

A

Claims (11)

1. Diagnoosiin tarkoitettuja, biohajoavist meereistä koostuvia mikro kapseleita, tunnettuj a 5 että seinämämateriaali käsittää vähintään yhden sy: sen polymeerisen materiaalin ja vähintään yhden bio] rin muodostamaa kopolymeeriä, jolloin biopolymeeri littu (i) polypeptideistä, jotka mahdollisesti oi 10 syloitu, tai (ii) kollageenin hajoamistuotteista, ja biopolymeerillä a) on paikka-, rakenne- tai kudosspesifisyy suuksia, tai se 15 b) sisältää funktionaalisia ryhmiä, joider on sitoutunut mahdollisesti kelatoivia ligandeja ta: metallikomplekseja ja/tai paikka-, rakenne- tai kud< fisiä aineita, ja kapselien ydin käsittää 20 a) kaasua tai kaasuseosta ja/tai b) samaa materiaalia kuin kapselin seinämc · · .Γ edellytyksellä, että synteettistä polymeeristä mc • « •e ** lia ei ole muodostettu polymer oi tavissa olevista • · · : ·* deistä, että biopolymeerin painosuhde synteettisee 25 meeriin on alueella 10:90 - 80:20 ja että mikrok; * · ; koko on 0,5 - 8 ym. : 2. Patenttivaatimuksen 1 mukaisia mikrokap: tunnettuj a siitä, että synteettinen polymeeri mi •;\ taan monomeerisesta akryylihaposta, akryyliamidista, * * * .*··. 30 lihappokloridista, akryylihappoglysidyyliesteristä • · ··· nnmppn SI ϊ «λ/λλττϊ atrvl aafoi cf a 11 sesti gelatiini, polygeliini, oksipolygelatiini tai lysiini.

4. Patenttivaatimuksen 1 mukaisia mikrokap: tunnettuj a siitä, että biopolymeeri on poly] 5 jolla on paikka-, rakenne- tai kudosspesifisyysomii siä.

5. Jonkin patenttivaatimuksen 1-4 mukaisia kapseleita käytettäväksi ultraäänidiagnostiikassa, nettuja siitä, että seinämämateriaali sulkee 10 kaasua, edullisesti ilmaa, typpeä, hiilidioksidia, heliumia, neonia, argonia, kryptonia tai vähintäär mainitun kaasun seosta.

6. Jonkin patenttivaatimuksen 1-4 mukaisia kapseleita, tunnettuj a siitä, että biopolymeeri' 15 ttonaalisten ryhmien kautta sidotut ryhmät ovat ke ligandeja.

7. Jonkin patenttivaatimuksen 1-4 ja 6 ι mikrokapseleita, tunnettuj a siitä, että ne si; kelatoivina ligandeina etyleenidiamiinipentaetikkah. 20 miä tai niiden johdannaisia. ... 8. Jonkin patenttivaatimuksen 1-4, 6 ja J * · .* * siä mikrokapseleita, tunnettuja siitä, että 1 * * *' meerin funktionaalisten ryhmien kautta sidotut ryhn • * . ϊ .* metalli-ionin kelaattikomplekseja.

9. Jonkin patenttivaatimuksen 1 - 4 ja 6 - I • · • J · siä mikrokapseleita, tunnettuja siitä, että koi sesti sidotut metalli-ionit ovat paramagneettisia, sesti gadoliniumioneja. • 10. Patenttivaatimuksen 8 tai 9 mukaisia m: • ·. .·*·. 30 seleita käytettäviksi NMR-diagnostilkassa. • · ·* 11. Jonkin oatenttivaatimuksen 1-4 ia 6

13. Menetelmä patenttivaatimuksen 1 mukais rokapselien valmistamiseksi, tunnettu siitä, et meroidaan monomeeria, jota on läsnä pitoisuutena 0 % (m/V), edullisesti 0,1 - 10 %, valmistusliuokse 5 naistilavuudesta laskettuna, dispergoinnin alaisena la kyllästetyssä, mahdollisesti autoklavoidussa ve sessa faasissa, joka sisältää liuotettua biopo pitoisuutena 0,5 - 20 % (m/V), edullisesti 1-15 samoin kuin mahdollisesti lisäksi magneettisia hi 10 sillä edellytyksellä, että biopolymeerin painosul' teettiseen polymeeriin on alueella 10:90 - 80:20, e muodostuneet mikrohiukkaset polymeroinnin loppuu misen jälkeen kulloisenkin tiheyden ja hiukkaskooi kerran tai useammin tapahtuvalla sentrifugoinnilla 15 tuksella, sedimentoinnilla tai vaahdotuksella, jatk tetaan ne mahdollisesti dialysoimalla ja suspe fysiologisesti siedettävään suspendointiväliaineese tetaan ne sitten mahdollisesti reagoimaan kelaatinm jien, metallikelaattien ja/tai paikka-, rakenne- ta 20 spesifisten aineiden kanssa ja kylmäkuivataan tämä sio sekoittaen edullisesti joukkoon tukirakenteen m .** 1 via aineita. * · • ** 14. Varjoaine, tunnettu siitä, että p 1 aa rrl -ίο manni t-Λΐ ϊ a -ia /fa -i la Ι/f λλβ -ia äa maVsrl vaatimuksen 1 mukaiset mikrohiukkaset suspendoidaai ft 25 leen farmaseuttisesti hyväksyttävään suspendointivä seen. :1Γ: 15. Patenttivaatimuksen 14 mukainen va tunnettu siitä, että farmaseuttisesti hyväks . suspendointiväliaineena käytetään injektiotarkoituk • · · ,···. 30 veltuvaa vettä, johon on mahdollisesti lisätty ke • · 11