FI84488B - Foerfarande foer framstaellning av 16,17-acetalsubstituerad pregnan-21-karboxylsyraderivat. - Google Patents

Description

1 84488

Menetelmä uusien 16,17-asetaalisubstituoitujen pregnaani-21-karboksyylihappojohdannaisten valmistamiseksi

Esillä oleva keksintö koskee menetelmää uusien farmakologisesti aktiivisten 16,17-asetaalisubstituoitujen pregnaani- 21-karboksyylihappojohdannaisten valmistamiseksi. Näillä yhdisteillä voidaan hoitaa tulehdustiloja, allergisia tai dermatologisia tiloja.

Keksinnön tarkoituksena on aikaansaada glukokortikosteroidi, jolla on korkea tulehduksia estävä teho applikointikohdassa ja alhainen glukokortikoidinen systeeminen teho.

Astman ja nuhan lievittämiseen käytettävistä lääkeaineista glukokortikosteroidit (GCS) ovat kaikkein arvokkaimmat. On yleisesti omaksuttu, että GCS osoittaa terapeuttisen tehokkuutensa vaikuttamalla anti-inflammatorisesti ja anti-anafy-laktisesti hengitystiessä ja keuhokudoksessa. Keuhkoalueen ulkopuolella ilmenevät vakavat sivuvaikutukset estävät suuresti GCS:n pitkäaikaista oraalista käyttöä. Tästä syystä ainoastaan pienelle osalle astmaa tai nuhaa kärsivistä potilaista annetaan tällä hetkellä oraalista GCS-terapiaa. Parempaan varmuuteen voidaan päästä antamalla GCS:ä aeroso-livalmisteiden inhalaatiolla. Myöskin tehokkailla sisäänhen-gitetyillä GCS:llä - beklometasoni-17-alfa, 21-dipropionaa-tilla ja budesonidilla - jotka tällä hetkellä ovat laajassa kliinisessä käytössä, on kuitenkin suhteellisen kapea var-muusvara ja molemmille on ilmoitettu ei-toivottuja GCS-vaikutuksia yleisessä verenkierrossa kun niitä on annettu suurimpina suositeltuina inhalaatioannoksina (C.-G. Löfdahl, T. Mellstrand ja N. Svedmyr, Eur. J. Respir. Dis. Suppl 136, 65 (1984), 69: S.-A. Johansson, K.E. Andersson, R. Brattsand, E. Gruvstad ja P. Hedner, Eur. J. Clin. Pharmacol. 22 (1982), 523: J.H. Toogood, J.C. Baskerville, B. Jennings, N.M. Lefcoe ja S.-A. Johansson, J. Allergy Clin. Immunol. 70 (1982), 288). Tämä 2 84488 saattaa johtua siitä, että tällaisten yhdisteiden plasman puoliintumisaika absorption jälkeen on £ 2 h ja että ne inaktivoituvat pääasiassa maksassa (R. Pauwels ja M. van der Straeten, Eur. J. Respir. Dis. Suppl (122, 63 (1982), 83: A. Ryrfeldt, P. Andersson, S. Edsbäcker, M. Tönnesson, D. Davies ja R. Pauwels, Eur. J. Respir. Dis. Suppl 122, 63 (1982), 86). Tämän mukaisesti budesonidi osoittaa mallisysteemissä alhaisen selektiivisyyden käytettynä hengitystiessä (R. Brattsand, L. Hällström. U. Johansson ja M. Dahlbäck, Glucocorticosteroids Inflammation and Bronchial Hyperreactivity, Editor J. C. Hogg, R. Elliel-Micallef, R. Brattsand, Excerpta Medica 1985, Amsterdam, s. 150-153). Viime aikoina on koesysteemeissä kuvattu GCS:n muita kemiallisia rakenteita, esim. fluokortiinibutyyliesteriä (FCB) (J.-F. Kapp, H. Koch, M. Töpert, H.J. Kessler ja E. Ger-hards. Arzneim.-Forsch. 27 (1977), 2230). Nämä yhdisteet voivat inaktivoitua biotransformaatiolla hydrolyysin vaikutuksesta myöskin maksan ulkopuolella, mutta kuten Miitzelin tutkimuksista (Arzneim.-Forsch. 27 (1977), 2191) ilmenee FCB:llä on yhtä pitkä puoliintumisaika plasmassa kuin bu-desonidilla. Alhaisemmasta tehosta johtuen FCB:tä on käytettävä paljon suurempina annoksina kuin budesonidia tai BDP:tä (P.S. Burge, J. Efthimiou, M. Turner-Warwich ja P.T.J.

Nelmes, Clinical Allergy 12 (1982), 523).

Tämän keksinnön eräänä tarkoituksena on kuvata uusia GCS-yhdisteitä, joita voidaan käyttää inhalaation avulla. Näille yhdisteille on ominaista hyväksyttävä anti-inflammatorinen ja anti-anafylaktinen teho hengitystien aplikointikohdassa ja erityisesti ne osoittavat selvästi parannetun suhteen tämän tehon ja sen aktiivisuuden välillä, joka aikaansaa GCS-vaikutuksia käsitellyn alueen ulkopuolella.

Esillä oleva keksintö perustuu siihen havaintoon, että tietyt pregnaanikarboksyylihappoesterit omaavat korkean anti-inflam-matorisen ja antianafylaktisen tehon aplikointikohdassa osoittaen kuitenkin samalla ainoastaan alhaiset glukokortiko- 3 84488 idiset systeemiset vaikutukset. Tämän keksinnön mukaisia yhdisteitä voidaan käyttää tulehdussairauksien, allergisten tai immunologisten sairausten hoitamiseen ja hillitsemiseen hengitysteissä, iholla, nivelissä tai suolissa.

Keksinnön mukaisilla yhdisteillä on kaava COORn c=o

HO I . - - -0 —H

"i-ch2ch2ch3 t

F

tai sen stereoisomeerinen komponentti, jossa kaavassa Ri on 1-4 hiiliatomia sisältävä, suora tai haarautunut hiilive-tyketj u.

Erityisen edullisia R^-substituentteja ovat metyyli, etyyli, n-propyyli, isopropyyli, n-butyyli, isobutyyli ja sek.-butyyli.

Kaavan (I) mukaisessa steroidiseoksessa esiintyvät yksittäiset stereoisomeeriset komponentit voidaan esittää seuraavasti : COORi c=o

HO I _ - - 0 — c .— H

^ch2ch2ch3

T epimeeri S

frn — o :

F

4 84488 COOR, C=0 0 ^,CH2CH2CH3

HO^ / Vv ’-0 x -^ I ' H

P epimeeri R

F

Edullisin epimeeri on 22 R-isomeeri.

Valmi stusmenetelmät A. Hapetetaan aldehydi, jolla on kaava

CHO

[=° j, η— o' lvch2ch2ch3 (H) i

F

tai sen hydraatti tai sen hemiasetaaleja kun läsnä on syanidi-ioneja ja alkoholia, jolla on kaava R -OH 1 jossa R tarkoittaa samaa kuin edellä.

Tätä menetelmää kuvataan seuraavassa yhdessä edeltävän vaiheen kanssa, jossa valmistetaan kaavan II mukaista yhdistettä.

Edeltävässä vaiheessa 21-hydroksisteroidi, jolia on kaava

CH9OH

ti ~°cC!! ch2ch2ch3 (ΙΠ)

F

5 84488 muutetaan kaavan (II) mukaiseksi steroidialdehydiksi käyttäen happea (tai ilmaa) ja katalyyttiä, kuten kupari(II)suolaa alkoholiliuoksessa.

Sopivia kupari(II)suoloja tähän reaktioon ovat epäorgaanisten tai orgaanisten happojen vesiliukoiset suolat. Sopivia kupariin )suoloja ovat kupari( II)formiaatti, kupari(Il)asetaatti, kupari(II)propionaatti tai kupari(II)butyraatti, vaikkakaan ne eivät rajoitu yksinomaan näihin.

Ensimmäisessä reaktiovaiheessa käyttökelpoiset alkoholit ovat alkoholeja, joilla on yleinen kaava RiOH, jossa R^ tarkoittaa samaa kuin kaavassa I. Erityisen edullisia alkoholeja ovat metanoli, etanoli, propanoli, isopropanoli, butanoli, isobu-tanoli tai sek.-butanoli.

Edeltävä reaktiovaihe suoritetaan edullisesti reaktiolämpö-tilassa 0-40eC. Reaktiolämpötilasta riippuva reaktioaika on 5-60 min., edullisesti 40 minuuttia huoneen lämpötilassa.

Riippuen siitä käytetäänkö reaktiossa vesipitoisia tai vedettömiä alkoholeja, muodostuu reaktion aikana vastaava hydraat-ti, vastaavat hemiasetaalit tai niiden seokset. Saadun tuotteen luonne on tärkeä seuraavaa reaktiota silmällä pitäen. On edullista käyttää samaa alkoholia toisessa reaktiovaiheessa.

Kaavan II mukaisen aldehydin asetaali tai hemiasetaalijohdannaiset voidaan suoraan muuttaa kaavan I mukaisiksi pregnaani-karboksyylihappoestereiksi hapetuksen avulla. Asetaalin muodostumisvaiheessa on käytettävä haluttua esteriä vastaavaa alkoholia. Hapetus suoritetaan alikloorihapokkeella, joka on muodostettu alkalihypokloriitista, esim. natrium- tai kalium-hypokloriitista, ja hapolla, edullisesti etikkahapolla, läm- 6 84488

O O

pötilassa 0-25 C, edullisesti 0 C. Sopivia liuottimia ovat ketonit, esim. asetoni, metyy1ietyyliketoni ja alkoholit. On käytettävä samaa alkoholia, jota halutaan karboksyylihapon esteriosaksi.

Kaavan II mukaisen steroidi aidehydin muuttaminen yleisen kaavan I mukaisiksi pregnaanikarboksyylihappoestereiksi voidaan suorittaa erilaisten hapettavien aineiden avulla.

On esimerkiksi mahdollista muuttaa II tai sen additioyh-disteitä pregnaanikarboksyylihappoestereiksi alkoholeilla ja orgaanisilla hapettavilla aineilla kuten ammoniumpersulfaa-tiliä, N-bromi sukki ini-imi di 11 a, 5,6-dikloori-2,3-disyaani-bentsokinoni11 a tai tri fenyy1itetrasoliumklori di 11 a.

On myöskin mahdollista hapettaa steroidi a 1dehydi II hapettavilla metal 1ioksidei1 la tai metal 1isuo!oi 11 a, kuten mangaani oksi di 11a, hopeaoksidilla, kromihapolla, permanganaatilla ja samantapaisilla alkoholien ja mahdollisesti happojen läsnäollessa. Steroidi aidehydi II voidaan myöskin saattaa reagoimaan ilman hapen kanssa alkoholin ja syanidi-ionien läsnäollessa.

Kun menetelmällä A saadaan 20-keto-21-karboksyylihappo, tämä happo muutetaan kaavan I mukaiseksi esteriksi esimerkiksi menetelmän C mukaisesti.

Reaktio etenee nopeimmin ja saadaan parhaimmat saannot kun käytetään hapettavia raskasmetal1ioksideja alkoholin ja syanidi-ionien läsnäollessa. Toinen reaktiovaihe on suoritettava käyttäen alkoholia, joka on tarkoitettu esteri funk ti on osaksi ja jota myöskin käytetään ensimmäisessä reaktiovaiheessa. Jos ensimmäisessä reaktiovaiheessa käytetään toista alkoholia, tämän alkoholin muodostama esteri saadaan epäpuhtautena tuotteessa, joka saadaan reaktiosta, jossa aldehydi II muutetaan esteriksi I, koska tämä alkoholi tuodaan toiseen reaktiovai- 7 84488 heeseen aidehydihemiasetaalin välityksellä. AIkoholiylimäärää voidaan myöskin käyttää samanaikaisesti reaktioiiuottimena, vaikkakin luonnollisesti myöskin on mahdollista sekoittaa inerttejä liuottimia reaktioseokseen alkoholien lisäksi. Sopivia inerttejä liuottimia, joihin ne eivät kuitenkaan rajoitu, ovat hiilivedyt, esim. bentseeni, sykioheksaani tai to-lueeni; klooratut hiilivedyt, esim. mety1eeniklori di, kloroformi tai tetrakloorietaani; eetterit, esim. dietyylieetteri, di -isopropyy1i eetteri, di butyy1ieetteri, glykoli di metyy1i eetteri, dioksaani tai tetrahydrofuraani; dipolaariset aprootti-set liuottimet, esim. dimetyyliformamidi, N-metyyliasetamidi tai N-metyylipyrrolidoni ; jne.

Sopivia oksideja toiseen reaktiovaiheeseen, joihin ne eivät kuitenkaan rajoitu, ovat hopeaoksidit, lyijy(IV loksidi, lyi- jymönjä (Pb 0 ), vanadiini(VJoksidi tai magnaani (IVJoksi-3 4 di. Tässä reaktiovaiheessa käytetty katalyytti muodostuu syanidi-ioneista, jotka edullisesti on saatu ai kaiimetal1isyanideista, esim. natrium- tai kaiiumsyanidista. Jos syanidi-ioneja muodostavina reagensseina käytetään aikaiisyanideja , reaktio suoritetaan sopivasti lisäämällä reaktioseokseen alkalin neutralointi in tarvittava määrä happoa, esim. mineraa-lihappoa, kuten rikkihappoa, fosfori happoa tai kloorivetyhap-poa; sulfonihappoa, kuten p-tolueenisulfonihappoa; tai kar-boksyylihappoa, kuten muurahaishappoa tai etikkahappoa pH:n pitämiseksi arvossa 2,0 - 6,0.

. o

Reaktio suoritetaan sopivasti reaktiolämpöti1assa 0-50 C, edullisesti huoneen lämpötilassa. Lämpötilasta riippuva reaktioaika on 15-120 min, edullisesti 50 min huoneen lämpötilassa .

Jos yllä kuvatun reaktion annetaan jatkua hyvin pitkään, esim. yli 48 tunnin, päätuotteena saadaan 20-hydroksi-21-karboksyy-1ihappoesteriä, jolla on alla olevassa menetelmässä B esitetty kaava.

β 84488 B. Hapetetaan yhdisteen, jolla on kaava COORi

CHOH

ΗΟ\κ\ιΛ--°Νο-Η η--^ch2ch2ch3

F

20-hydroksiryhmä.

20-hydroksiryhmä voi olla alfa- tai beeta-asemassa ja prosessi suoritetaan inertissä liuottimessa käyttäen hapettavaa metal-lioksidia tai metallisuolaa.

Tämän keksinnön mukaisessa menetelmässä B esitetty prosessi voidaan suorittaa inertissä liuottimessa. Sopivia liuottimia ovat hiilivedyt, esim. sykloheksaani, bentseeni, tolueeni ja ksyleeni; klooratut hiilivedyt, esim. metyleenikloridi, kloroformi, hiilitetrakloridi; eetterit, esim. dietyylieetteri, di-isopropyylieetteri, di-butyylieetteri, tetrahydrofuraani, dioksaani, glykolidimetyylieetteri; ketonit, esim. asetoni, metyylietyyliketoni, metyyli-isobutyyliketoni; ja alkoholit, esim. metanoli, etanoli, isopropanoli ja tert.-butanoli; ja näiden liuottimien seokset.

Menetelmän B mukainen hapetus voidaan suorittaa käyttäen man-gaani(IV)oksidia, lyijy(IV)oksidia tai lyijy(IV)asetaattia. Korkeiden saantojen saamiseksi tässä menetelmässä käytetään edullisesti aktiivista mangaani(IV)oksidia.

9 84488

O

Hapetus suoritetaan edullisesti reaktiolämpöti1assa 0-150 C. Näin ollen on mahdollista suorittaa menetelmän B mukainen hapetus huoneen lämpötilassa tai käytetyn liuottimen kiehumis-1ämpöti1assa.

Lähtöaineen 20-hydroksiryhmän konfiguraatiolla ei ole mitään merkitystä keksinnön mukaisessa menetelmässä. Näin ollen sekä 20-alfa- että 20-beeta-hydroksiepimeerit sekä niiden seokset voidaan hapettaa yleisen kaavan I mukaisiksi pregnaanikarbok-syylihappojohdannaisiksi.

C. Esteröidään karboksyylihappo, jolla on kaava

COOH

t=0 ---°"C^CH2CH2CH3

F

tai sen funk tionaalisesti ekvivalentti johdannainen yhdisteellä, jolla on kaava R -OH 1 tai sen funktionaalisella johdannaisella, jossa R tarkoittaa samaa kuin edellä.

Kaavan IV mukainen yhdiste saadaan hapettamalla aldehydi II tai sen hydraatti tai hemiasetaali hapettavalla aineella.

20-keto-21-karboksyylihapot, joita käytetään tämän keksinnön mukaisessa menetelmässä C, voidaan valmistaa hapettamalla yleisen kaavan II mukainen yhdiste hapettavalla metallioksi- 10 84488 dilla, edullisesti hopeaoksidilla, joka on juuri valmistettu hopeanitraatista ja alkalimetallihydroksidista, esim. natrium-tai kaliumhydroksidista vesiliuoksessa. Muita käyttökelpoisia hapettavia reagensseja ovat tetrabutyyliamraoniumpermanganaat-ti, hopea(II)kompleksit, kloriitti ja sen kaltaiset.

Vaihtoehtoisesti yhdisteen II syaanihydriinijohdannainen voidaan hapettaa metyleenisinisellä tai metallioksideilla, kuten mangaanioksidilla tai hopeaoksidilla.

20-keto-21-karboksyylihapot voidaan myöskin valmistaa saippuoimalla kaavan I mukaiset 21-esterit (= alkyyli). Saippuoiminen voidaan suorittaa tavanomaiseen tapaan, esim. saippuoimalla esterit vedessä tai vesipitoisessa alkoholissa hap-pokatalyytin, esim. kloorivetyhapon, rikkihapon tai p-toluee-nisulfonihapon läsnäollessa tai emäskatalyytin, esim. kalium-vetykarbonaatin, kaliumkarbonaatin, natrium- tai kaliumhydr-oksidin läsnäollessa.

Kaavan IV mukaisten vapaiden happojen esteröinti suoritetaan tavanomaiseen tapaan. Näin ollen vapaat hapot voidaan saattaa reagoimaan alifaattisen Ci-C4-diatsoyhdisteen, esim. diatso-metaanin tai diatsoetaanin kanssa, jolloin muodostuu vastaava metyyli- ja vastaavasti etyyliesteri. Yleisesti käyttökelpoisen menetelmän mukaan vapaat hapot saatetaan reagoimaan alkoholin kanssa kun läsnä on N, N'-karbonyylidi-imidatsolia, di-sykloheksyylikarbodi-imidiä, anioninvaihtohartseja, polymee-risuojattua AICI3, pyridiniumsuoloja, H3BO3-H2SO4, BF3~Et20, molekyyliseuloja-H2S04, 1,1' -(karbonyylidioksi)dibentsotriat-solia, 6-kloori-l-p-klooribentseenisulfonyylioksibentsotriat-solia, trifluorietikkahappoanhydridiä, faasinmuutoskatalyyt-tejä, trimetyylikloorisilaania, N,N-bis(2-okso-3-oksatsolidi-nyyli)fosforidiamidiinihappokloridia ja sen kaltaisia. Hapot voidaan myöskin muuttaa seosanhydridiksi, esim. isobutyyli-kloorikarbonaatin kanssa, ja saattaa reagoimaan valitun alkoholi kanssa, tai hopeasuoloiksi, jotka viimeksi mainitut saatetaan reagoimaan alkyylihalogenidin kanssa.

n 84488

Vaihtoehtoisesti 20-keto-21-karboksyy1ihapon suola alkalime-tallin, esim. 1i tiumin, natriumin tai kaiiumin, ami inin, esim. trietyyli- tai tributyy1iamiinin, bisykli sen amidiini n, esim.

1,5-diatsabisykioZJ.4.Q7undekeeni-5(DBU), kvaternäärisen am-moniumyhdisteen, kuten tetrabutyy1iammoniumin tai trikapryy-1imetyyliammoniumin kanssa voidaan saattaa reagoimaan sopivan ai ky 1 oi nti aineen, esim. ai kyy 1ihaiogenidi n tai dialkyylisul-faatin, esim. dimetyyli- tai dietyy1isulfaatin kanssa, edullisesti polaarisessa 1iuotinväliaineessa, kuten asetonissa, metyy1i etyy1i ketoni ssa, dimetyy1i formami di ssa, di metyy1i sul - foksidissa, metyleeniklori dissa tai kloroformissa, sopivasti o lämpötilassa 25-100 C. Reaktio voidaan myöskin suorittaa kruunueetterin läsnäollessa.

Erään toisen menetelmän mukaan kaavan I mukainen esteri valmistetaan muuttamalla vapaat hapot vastaaviksi dimetyy1ifor-mamidiaikyyliasetaaleiksi. Vapaat hapot voidaan myöskin saattaa reagoimaan voimakkaan happokatalyyti n, esim. kloorivety-hapon, rikkihapon, perkloorihapon, trifluorimetyylisulfonihapon tai p-toiueenisulfonihapon läsnäollessa alkoholin tai valitun alkoholin alemman ai kaanikarboksyy1ihappoesterin kanssa. Vapaat karboksyy1ihapot voidaan myöskin muuttaa niiden hap-pokloridiksi tai happoanhydridiksi ja saattaa reagoimaan valittujen alkoholien kanssa emäskatalyyttien läsnäollessa.

D. Transesteröidään esteri, jolla on kaava C00R2 c=0 u H0 ---οχ' 'y y -o' ^ch2ch2ch3 i (

F

i2 84488

jossa on metyyli tai etyyli, alkoholin kanssa, jolla on kaava R^-OH

jossa R^ tarkoittaa samaa kuin edellä.

Transesteröinti suoritetaan edullisesti happokatalyyti n tai emäskatalyyti n läsnäollessa.

Tämän keksinnön mukaisessa menetelmässä D esitetty prosessi suoritetaan saattamalla edellä esitetyn kaavan mukaiset esterit reagoimaan halutun alkoholin kanssa, jolla on kaava R^OH, edullisesti happokatalyyti n tai vedettömän emäskatalyyti n 1äsnäol1essa .

Edullisia käytettyjä emäskatalyyttejä ovat ai kaiimetal1i-, maa-alkaiimetal1i- ja aiumiiniaikoholaatit ja edullinen hap- pokatalyytti on p-toiueenisulfonihappo. Reaktio suoritetaan o edullisesti reaktioiämpöti1assa 0-180 C. Reaktion aikana alkoholia käytetään ylimäärin. Alkoholi voidaan myöskin laimentaa inertillä liuottimena. Sopivia liuottimia ovat eetterit, esim. di-n-butyylieetteri, tetrahydrofuraani, dioksaani ja glykolidimetyylieetteri; tai dipolaariset aproottiset liuottimet, esim. dimetyy1iformamidi, N-metyy1iasetamidi, dimetyyl i sul foksi di , N-metyylipyrrolidoni ja asetoni trii 1 i.

Menetelmässä D käytetään yllä olevan kaavan estereinä edullisesti aiempialkyy 1iestereitä, esim. pregnaanikarboksyy 1ihapon metyyli- tai etyy1iesteriä.

Menetelmille A-D on yhteistä se seikka, että jokaisessa menetelmässä voidaan lähtöaineena käyttää C-22-epimeeriseosta, joka haluttaessa prosessin päätyttyä jaetaan R- ja S-isomee-reikseen {C-2 2 ). Vaihtoehtoisesti jokainen menetelmistä A-D voidaan suorittaa käyttäen lähtöaineena R- tai S-isomeeria, jolloin prosessista saatu lopputuote on R- tai vastaavasti S-isomeerin muodossa.

13 84488

Farmaseuttiset valmisteet

Keksinnön mukaisia yhdisteitä voidaan käyttää erilaisia paikallisia annostustapoja käyttäen riippuen tulehduksen sijaintipaikasta, esim. perkutaanisesti, parenteraalisesti tai paikallisesti annettuna hengitystiehen inhalaation avulla. For-mulaatin muodon eräänä tärkeänä tarkoituksena on aikaansaada aktiivisen steroidi aineosan optimaalinen biokäytettävyys. Perkutaanisissa formulaateissa tämä aikaansaadaan edullisesti jos steroidi liuotetaan siten, että sillä on suuri termodynaaminen aktiivisuus väliaineessa. Tämä aikaansaadaan käyttäen sopivaa 1iuotinjärjestelmää, joka sisältää sopivia glykoleja, kuten propyleeniglykolia tai 1,3-butaanidi oiia, joko sellaisenaan tai yhdessä veden kanssa.

On myöskin mahdollista liuottaa steroidi joko täydellisesti tai osittain 1ipofiΐ1iseen faasiin käyttäen apuna pinta-aktiivista ainetta liuotusaineena. Perkutaaninen seos voi olla voide, öljy-vedessä voide, vesi-öljyssä voide tai liuos. Emulsi oväli ai nei ssa voi järjestelma, joka si sältää liuotetun aktiivisen aineosan, muodostaa dispergoituneen faasin samoin kuin jatkuvan faasin. Steroidi voi myöskin esiintyä yllä mainituissa seoksissa mikrojako!sena kiinteänä aineena.

Paineistetut aerosolit steroideja varten ovat tarkoitetut oraalista tai nasaalista inhalaatiota varten. Aerosolijärjestelmä on muodostettu siten, että kukin annettu annos sisältää 10-1000^ug, edullisesti 20-250^ug aktiivista steroidia. Kaikkein aktiivisempia steroideja annetaan tämän annostus-alueen alaosaa käyttäen. Mikrojako!nen steroidi muodostuu osasista, jotka ovat oleellisesti pienempiä kuin 5 um ja jotka ovat suspendoituneita ponnekaasuseokseen dispergoin-tiaineen, kuten sorbitaanitri oieaatin, öljyhapon, lesitiinin tai dioktyylisulfomeripihkahapon natriumsuolan avulla.

14 84488

Mikrojakoinen steroidi voidaan myöskin sekoittaa kantaja-aineen, kuten laktoosin tai glukoosin kanssa. Jauheseos pannaan koviin gelatiinikapselei hi n, joista kukin sisältää halutun steroidiannoksen. Käyttöhetkellä kapseli sijoitetaan jau-heinhaloi nti 1 aitteeseen ja jauheannos inhaloidaan hengitys-ti ehen.

Sovellutusesimerkit

Keksintöä kuvataan edelleen seuraavien ei-rajoittavien esi-merkien avulla. Esimerkeissä käytetään virtausnopeutta 2,5 ml/cm x h preparatiivisissa kromatografisissa juoksutuksissa. Molekyy1ipainot määritetään kaikissa esimerkeissä elektroni-impulssimassaspektrometrian avulla ja sulamispisteet Leitz Wetzlarin kuumavaihemikroskopin avulla. Kaikki HPLC-analyysit (HPLC = High Performance Liquid Chromatography) suoritettiin Waterrin uBondapak-C -pylväältä (300 x 3,9 / 10 mm sisähalkaisija ) käyttäen virtausnopeutta 1,0 ml/min ja etanoli-vesisuhteita välillä 50:50 ja 60:40 liikkuvana faasina, ellei toisin ole esitetty.

Esimerkki 1

Liuos, jossa oli 0,18 g kupari (11)asetaattia 100 ml:ssa meta-nolia, lisättiin liuokseen, jossa oli 0,825 g (22R)-16-alfa, 17-alfa-butylideeni-dioksi-6-alfa,9-alfa-difluori-ll-beeta, 21-dihydroksipregna-1,4-dieeni-3,20-dionia 50 ml:ssa metano-lia. Reaktioseoksen läpi kuplitettiin ilmaa 40 min. ajan huoneen lämpötilassa. Suurin osa metanolista poistettiin ja jäännös liuotettiin 150 ml:aan metyleeniklori di a, pestiin 10 %:sella ammoniumklori di n vesiliuoksella ja vedellä ja kuivattiin. Haihdutuksen jälkeen jäännös saostettiin metyleeniklo-ridi-petroolieetteristä, jolloin saatiin 0,837 g (22R)-16-al-fa,17-alfa-butylideenidioksi-6-alfa,9-alfa-difluori-ll-beeta-hydroksi-3,20-dioksipregna-l,4-dieeni-21-aali metyy1i hemi ase-taalia. Puhtaus määritettynä HPLC:11ä oli 98,5 %.

is 84488 100 mg tätä aldehydiä liuotettiin 1,25 ml:aan dimetyy1iforma-midia. Lisättiin kaiiumsyanidi a (13 mg), mangaani (IV)oksi di a (175 mg), metanolia (0,5 ml) ja väkevää etikkahappoa (0,1 ml) ja reaktioseosta sekoitettiin 50 min huoneen lämpötilassa. Mangaani (IV)oksidi poistettiin suodattamalla ja suodokseen lisättiin 25 ml mety1eenik 1 oridi a. Liuos pestiin 5 %:sella kaliumkarbonaatin vesiliuoksella ja vedellä. Kuivaamisen jälkeen liuottimet haihdutettiin ja jäännös kiteytettiin uudelleen asetoni/vedestä, jolloin saatiin 66 mg metyyli-(22R)-16-alfa,17-aifa-butyy1ideenidioksi-6-alfa,9-alfa-difluori-11-beeta-hydroksi-3,20-dioksipregna-l,4-dieeni-21-oaattia. Puh-tau|smääritettynä HPLCrllä oli 94,7 %. Sp.: 225-236°C.

/a/ = +72,0 (c = 0,400; CH Cl ). Molekyy 1 ipaino oli D 2 2 494.

Esimerkki 2

Kupari(11)asetaattia (0,5 g) lisättiin liuokseen, jossa oli 1 g (22R)-16-alfa,17-alfa-butylideenidioksi-6-alfa,9-alfa-di-fluori-ll-beeta,21-dihydroksipregna-l,4-dieeni-3,20-dionia 200 ml:ssa metanolia. Seosta sekoitettiin 3 vuorokautta huoneen lämpötilassa. Seokseen johdettiin happea kolmen tunnin ajan ja seosta sekoitettiin vielä 8 vuorokautta. Liuotin haihdutettiin ja jäännös liuotettiin 300 m1:aan metyleeniklo-ridia, pestiin 4x25 ml :11a 10 %:sta ammoniumhydroksidia, 2x25 ml:11 a vettä, kuivattiin ja haihdutettiin. Jäännös puhdistettiin kromatografisesti Sephadex LH-20-pylvääl1ä (72x6,3 cm) käyttäen kloroformia liikkuvana faasina. Jakeet 2550-3000 ml (A) ja 3150-3825 ml (B) otettiin talteen ja haihdutettiin. A:sta saatiin 102 mg kiintoainetta, joka identifioitiin metyyli-(22R)-16-alfa,17-alfa-butylideeni-dioksi-6-alfa,9-al-fa-difluori-11-beeta-hydroksi-3,20-dioksipregna-l,4-diee-ni-21-osaatiksi ja B:stä eristettiin ja identifioitiin 586 mg metyyli-(22R)-16-alfa,17-alfa-buty1ideenidioksi-6-alfa, 9-alfa-difluori-11-beeta, 20-dihydroksi-3-oksopregna-1,4-di eeni-21-oaatti a.

u 84488

Liuokseen, jossa oli 100 mg viimeksi mainittua yhdistettä, lisättiin 200 mg mangaani (IV)oksidia ja reaktioseosta sekoitettiin 16 tuntia huoneen lämpötilassa. Mangaani (IV)di oksi poistettiin suodattamalla Celitern läpi ja liuotin haihdutettiin. Jäännös liuotettiin kloroformiin ja kromatografoitiin Sephadex LH-20-py1vääl1ä (72x6,3 cm) käyttäen kloroformia liikkuvana faasina. Jakeet 2190-2560 ml otettiin talteen, haihdutettiin ja kromatografoiti in uudelleen Sephadex LH-20-pylväällä (72x6,3 cm) käyttäen heptaani:kloroformi:etanolia, 20:20:1, liikkuvana faasissa. Jakeet 5130-5745 ml otettiin talteen ja haihdutettiin, jolloin saatiin 35 mg metyyli-(22R)-16-alfa,17-alfa-butylideenidioksi-6-alfa,9-alfa-difluori-ll-beeta-hydroksi-3,20-dioksopregna-l,4-dieeni-21-oaattia. Puhtaus määritettynä HPLC:11ä oli 95,5 %. Sp.: 223-235°C.

Molekyy1ipaino oli 494.

Esimerkki 3

Liuos, jossa oli 0,45 g kupari (11)asetaattia 100 ml:ssa absoluuttista etanolia, lisättiin liuokseen, jossa oli 2,0 g (22R)-16-alfa,17-alfa-butyli deeni dioksi-6-alfa,9-a1fa-difluo-ri-ll-beeta,21-dihydroksi pregna-1,4-dieeni-3,20-di onia 300 ml:ssa absoluuttista etanolia, saatettiin reagoimaan ja tuote eristettiin kuten on kuvattu esimerkissä 1 jolloin saatiin 2,0 g (22R)-16-alfa,17-alfa-butylideenidi oksi-6-alfa,9-alfa-di f1uori-11-beeta-hydroksi-3,20-di oksopregna-1,4-dieeni-21-aali etyy1i hemi asetaal i a.

Tämä aldehydi saatettiin reagoimaan esimerkissä 1 kuvatuissa olosuhteissa, jolloin metanoli korvattiin etanolilla. Saanto: 1,77 g raakaa tuotetta, joka puhdistettiin Sephadex LH-20-pylväällä (76,5x6,3 cm) käyttäen heptaani:kloroformi: etanolia, 20:20:1, liikkuvana faasina. Jakeet 2655-3150 ml otettiin talteen ja haihdutettiin. Jäännös kiteytettiin uudelleen etanolista, jolloin saatiin 1,03 g etyy1i-(22R)-16-alfa,17-alfa-butylideenidi oksi-6-alfa,9-ai fa-di fluori-11-beeta-hydroksi -3,20-dioksipregna-1,4-dieeni-21-oaattia. Puhtaus i7 84488 O 25 määritettynä HPLC:11ä oli 97 %. Sp.: 227-235 C / / +67,2 (c = 0,180; CH^Cl^). Molekyy1ipaino oli 508?

Esimerkki 4

Liuos, jossa oli 0,35 g kupari (11)asetaattia 150 ml:ssa propanolia, lisättiin liuokseen, jossa oli 0,80 g (22R)-16-alfa, 17-alfa-butylideenidioksi-6-alfa,9-alfa-di fluori-ll-beeta,21-dihydroksipregna-1,4-dieeni-3,20-dioni 100 mlrssa propanolia, saatettiin reagoimaan ja tuote eristettiin kuten on kuvattu esimerkissä 1, jolloin saatiin 0,95 g (22R)-16-a1fa,17-alfa-butylideenidioksi-6-alfa,9-alfa-difluori-ll-beeta-hydroksi- 3.20- dioksopregna-l,4-dieeni-21-aali propyy1i hemi asetää1i a.

Tämä aldehydi saatettiin reagoimaan esimerkissä 1 kuvatuissa oiosuhteissa, jolloin metanoli korvattiin propanoli11 a. Raakatuote puhdistettiin Sephadex LH-20-pylvääl1ä (76,5x6,3 cm) käyttäen heptaani:kloroformi:etanolia, 20:20:1, liikkuvana faasina. Jakeet 3450-3990 ml otettiin talteen ja haihdutettiin. Jäännös seostettiin metyleeniklori di-petroolieetteristä, jolloin saatiin 0,38 g n-propyyli-(22R)-16-alfa,17-al-fa-butylideenidioksi-6-alfa,9-alfa-difluori-ll-beeta-hydroksi- 3.20- dioksopregna-l,4-dieeni-21-oaattia. Puhtaus määritettynä HPLC: 11 ä oli 98,9 %. Sp.: 192-195°C /a/25 = +66,4° (c = 0,256; CH^Cl^). Mol ekyy 1 i pai no oli 522.**

Esimerkki 5

Liuos, jossa oli 0,45 g kupari (11)asetaattia 150 m1:ssa meta-nolia, lisättiin liuokseen, jossa oli 1,0 g (22R)-16-alfa,17-alfa-buty1i deeni di oksi-6-ai fa,9-ai fa-di f1uori-ll-beeta,21-dihydroksipregna-1,4-dieeni-3,20-dioonia 150 ml:ssa metanolia, saatettiin reagoimaan ja tuote eristettiin kuten on kuvattu esimerkissä 1. Tuote liuotettiin 15 ml:aan isopropanolia ja haihdutettiin. Tämä menettely toistettiin kahdesti, jolloin saatiin 1,2 g (22R)-16-a1 fa,17-alfa-buty1ideenidi oksi-6-alfa, 9-alfa-difluori-11-beeta-hydroksi-3,20-di oksopregna-l,4-dieeni-21-aali propyy1i hemi asetaali a.

ie 84488

Aldehydi saatettiin reagoimaan esimerkissä 1 kuvatuissa olosuhteissa, jolloin metanoli korvattiin isopropanolΐ11 a. Raa-katuote puhdistettiin Sephadex LH-20-kolonni 11 a (71,5x6,3 cm) käyttäen kloroformia liikkuvana faasina. Jae 1845-2100 ml otettiin talteen ja haihdutettiin, jolloin saatiin 0,42 g kiintoainetta, joka seostettiin metyleeniklori di-petrolieetteristä. Saanto 0,41 g isopropyyli (22R)-16-a 1 fa,17-alfa-bu-ty1ideenidioksi-6-alfa,9-alfa-difluori-11-beeta-hydroksi-3,20-dioksopregna-1,4-dieeni-21-oaattia. Puhtaus määritettynä HPLC:11ä oli 96,5 *. Sp. 198-210°C /a/25 = +62,0° (0,292; CH^Cl^)· Molekyy1ipaino oli 522.

Esimerkki 6

Liuos, jossa oli 55 mg kupari (11 ) asetaattia 25 ml:ssa metano-lia, lisättiin liuokseen, jossa oli 200 mg (22R)-16-alfa,17-al fa -butyl ideeni di oksi -6-alfa,9-alfa-difluori -11- beeta,21-dihydroksipregna-1,4-dieeni-3,20-dionia 25 ml:ssa metanolia, saatettiin reagoimaan ja tuote eristettiin kuten on kuvattu esimerkissä 1, jolloin saatiin 250 mg (22R)-16-alfa,17-alfa-butylideenidioksi-6-alfa,9-alfa-difluori-ll-beeta-hydroksi- 3,20-dioksopregna-l,4-dieeni-21-aali metyy1i hemi asetaa1i a.

Aldehydi saatettiin reagoimaan esimerkissä 1 kuvatuissa olosuhteissa, jolloin metanoli korvattiin butanolilla. Raakatuo-te puhdistettiin Sephadex LH-20-kolonni 11 a (87,5x2,5 cm) käyttäen heptaani:kloroformi:etanolia, 20:20:1, liikkuvana faasina. Jae 610-674 ml otettiin talteen, haihdutettiin ja seostettiin metyleenikloridi-petroolieetteristä, jolloin saatiin 76 mg butyyli (22R)-16-alfa,17-alfa-buty1ideenidi oksi - 6-alfa,9-alfa-di f1uori-11-beeta-hydroksi-3,20-di oksopregna- 1,4-dieeni-21-oaattia. Puhtaus määritettynä HPLC:llä oli 97,0 %. Sp. 185-188°C /a/ = +63,3° (c = 0,300; CH Cl ).

D 2 2

Molekyy1ipaino oli 536.

i9 84488

Esimerkki 7

Liuokseen, jossa oli 185 mg (22R)-16-alfa,17-alfa-buty1idee-ni di oksi-6-ai fa,9-ai fa-di f1uori-11-beeta-hydroksi-3,20-di ok -sopregna-1,4-dieeni-21-aalimetyylihemiasetaalia 10 mlrssa di-metyy1iformamidi a, lisättiin 40 mg kaiiumsyanidi a ja 0,2 ml jääetikkahappoa. 15 min sekoittamisen jälkeen lisättiin 0,5 g mangaani (IV)oksidi a. Reaktioseosta sekoitettiin huoneen lämpötilassa vielä 2 tuntia. Mangaani (IV)oksi di poistettiin suodattamalla ja jäännös kaadettiin 50 ml:aan vettä ja uutettiin huolellisesti etyy1iasetaati 11 a.

Vesiliuos tehtiin happamaksi kloorivetyhapolla ja uutettiin etyyliasetaatilla. Uute kuivattiin ja haihdutettiin. Jäännös puhdistettiin kromatografisesti Sephadex LH-20-kolonni 11 a (88x2,5 cm) käyttäen kloroformiretanoli:jääetikkahappoa, 95:5:0,25 liikkuvana faasina. Jae 985-1125 ml otettiin talteen ja haihdutettiin, jolloin saatiin 60 ml (22R)-16-a1fa, 17-alfa-butylideenidioksi-6-alfa,9-alfa-difluori-ll-beeta-hydroksi-3,20-dioksopregna-l,4-dieeni-21-karbok syy1i happoa. Puhtaus määritettynä HPLC:11ä oli 99,0 %. Massaspektri (kemiallinen ionisointi): 481 (MH ), 460 (MH -HF), 409 (MH C02 )20).

Esimerkki 8

Liuokseen, jossa oli 680 mg AgNO^a liuotettuna 1,2 ml:aan vettä, lisättiin 4 ml 2M natriumhydroksidi a sekoittaen. Su-pernatantti sentrifugoitiin 15 min jälkeen ja liuotin dekan-toitiin pois. Muodostunut Ag^O suspendoitiin 3 ml:aan 0,01 M natriumhydroksidi a ja lisättiin 185 mg (22R)-16-alfa, 17-ai fa-butylideenidioksi-6-alfa,9-alfa-difluori-11-beeta-hydroksi-3,20-di oksopregna-1,4-dieeni-21-aalimetyy1i hemi ase-taalia. Suspensiota sekoitettiin huoneen lämpötilassa yhden tunnin ajan, sentrifugoitiin ja supernatantti suspendoitiin 3 ml:aan 0,01 M natriumhydroksidi a ja sentrifugoitiin kolme kertaa. Yhdistetyt emäksiset faasit uutettiin metyleeniklori-dilla, hapotettiin 2 M kloorivetyhapol1 a ja uutettiin etyy- 20 84 488 1iasetaati11 a . Liuotin haihdutettiin ja jäännös puhdistettiin kromatografisesti Sephadex LH-20-pylvää11ä (88x2,5 cm) käyttäen kloroformi:etanoli:jääetikkahappoa, 95:5:0,25 liikkuvana faasina. Jakeet 900-1010 ml otettiin talteen ja haihdutettiin, jolloin saatiin 85 mg (22R)-16-a1 fa,17-alfa-buty1ideenidi oksi-6-alfa,9-alfa-di fluori-11-bee ta-hydroksi-3,20-dioksopregna- 1,4-di eeni-21-karboksyy1i hapoa .

Esimerkki 9

Liuokseen, jossa oli 130 mg (22R)-16-a 1 fa,17-alfa-buty1ideeni di oksi-6-ai fa,9-ai fa-di f1uori-11- beeta-hydroksi-3,20-di ok so-pregna-1,4-dieeni-21-aalimetyy1ihemiasetaalia 1,5 ml:ssa asetonia, lisättiin 3 ml 0,1M vesipitoista Na PO :ää ja 1 mg 3 4 kaiiumsyanidi a. Reaktioseosta sekoitettiin huoneen lämpötilassa 30 minuuttia. Lisättiin tipoittain metyleenisinistä (1 %:nen vedessä) kunnes väri ei hävinnyt. Reaktioseosta sekoitettiin vielä 30 minuuttia, väkevöitiin tilavuuteen noin 2 ml ja lisättiin NaHC0^:n kyllästettyä vesiliuosta. Seos pestiin metyleeniklori di 11 a, hapotettiin 2M kloorivetyhapol1 a ja uutettiin etyyliasetaatilla. Uutteet kuivattiin ja haihdutettiin ja jäännös puhdistettiin kromatografisesti Sephadex LH-20-py1vääl1ä (88x2,5 cm) käyttäen kloroformi:etanolia:jääeti kkahappoa , 95:5:0,25 liikkuvana faasina. Jakeet 900-1005 ml otettiin talteen ja haihdutettiin, jolloin saatiin 27 mg (22R)-16-alfa,17-alfa-butylideenidioksi-6-alfa,9-alfa-di fluori-11-beeta-hydroksi-3,20-dioksopregna-l,4-di eeni-21-karboksyy 1i happoa.

Esimerkki 10

Liuokseen, jossa oli 100 mg (22R)-16-alfa,17-ai fa-buty1ideeni di oksi-6-alfa,9-alfa-d i fluori-11-bee ta-hydroksi-3,20-di ok-sopregna-1,4-dieeni-21-karboksyy1ihappoa ja 35 mg kaliumvety-karbonaattia 10 ml:ssa dimetyy1iformamidi a, lisättiin 285 mg metyylijodidia. Reaktioseosta sekoitettiin huoneen lämpötilassa yön yli, lisättiin 50 ml vettä ja seos uutettiin mety-1eenikloridilla. Orgaaninen faasi erotettiin, pestiin 10 21 84488 ml:lla natriumtiosulfaatin kyllästettyä vesiliuosta, 2x10 ml:11a vettä, kuivattiin ja haihdutettiin. Jäännös puhdistettiin kromatografisesti Sephadex LH-20-pylväällä (72x6,3 cm) käyttäen kloroformia liikkuvana faasina. Jae 2115-2550 ml otettiin talteen ja haihdutettiin. Jäännös liuotettiin mety-leenikloridiin ja saostettiin petroolieetterillä (kp. 40 -60°C), jolloin saatiin 88 mg metyyli-(22R)-16-alfa,17-alfa-butylideenidioksi-6-alfa, 9-alfa-difluori-11-beeta-hydroksi- 3,20-dioksopregna-l,4-dieeni-21-karboksyylihappoa. Puhtaus määritettynä HPLCtllä oli 96,2 %. Sp. 227-235°C. Molekyyli-paino oli 494.

Esimerkki 11

Liuokseen, jossa oli 100 mg (22R)-16-alfa,17-alfa-butylidee-nidioksi-6-alfa,9-alfa-difluori-ll-beeta-hydroksi-3,20-diokso-pregna-1,4-dieeni-21-karboksyylihappoa 10 mlrssa dimetyyli-formamidia, lisättiin 0,2 ml trietyyliamiinia ja 0,5 ml me-tyylijodidia. Reaktioseosta sekoitettiin 45°C:ssa 4 tuntia, jäähdytettiin huoneen lämpötilaan, laimennettiin 50 ml:11a metyleenikloridia, pestiin vedellä, kuivattiin ja haihdutettiin. Jäännös puhdistettiin kromatografisesti Sephadex LH-20-pylväällä (88x2,5 cm) käyttäen kloroformi:etanoli:jääetikka-happoa, 95:5:0,25 liikkuvana faasina. Jae 265-320 ml otettiin talteen ja haihdutettiin ja jäännös saostettiin metyleeniklo-ridi-petroolieetterillä (kp. 40-60eC), jolloin saatiin 89 mg metyyli (22R)-16-alfa, 17-alfa-butylideenidioksi-6-alfa, 9-alfa-difluori-ll-beeta-hydroksi-3,20-dioksopregna-l,4-diee-ni-21-oaattia. Puhtaus määritettynä HPLC:llä oli 98,8 %. Sp. 231-236°C. Molekyylipaino oli 494.

Esimerkki 12

Liuokseen, jossa oli 100 mg (22R)-16-alfa,17-alfa-butylidee-nidioksi-6-alfa,9-alfa-difluori-ll-beeta-hydroksi-3,20-diok-sopregna-1,4-dieeni-21-karboksyylihappoa 15 ml:ssa bentseeniä, lisättiin 65 ml 1,5-diatsabisyklo[5.4.0]undekeeni-5:tä ja 22 84 48 8 o 0,5 ml metyy1ijodi di a. Reaktioseosta sekoitettiin 50 C:ssa 4 tuntia, laimennettiin 50 ml : 11 a metyleeniklori dia, pestiin vedellä, kuivattiin ja haihdutettiin. Jäännös puhdistettiin Sephadex LH-20-pylväällä (88x2,5 cm) käyttäen kloroformi:etanoli :jääetikkahappoa, 95:5:0,25 liikkuvana faasina. Jae 295-335 ml otettiin talteen ja haihdutettiin. Jäännös liuotettiin mety1eeniklori diin ja seostettiin petroolieetteri 11ä (kp. 40-60°C), jolloin saatiin 93 mg metyyli-(22R)-16-alfa,17-al-fa-butylideenidioksi-6-alfa,9-alfa-difluori-ll-beeta-hydrok-si-3,20-dioksopregna-l,4-dieeni-21-oaattia. Puhtaus määritettynä HPLC: 11 ä oli 98,9 %. Sp. 231-236°C. Molekyy1ipaino oli 494.

Esimerkki 13 (22R)-16-alfa,17-alfa-butylideenidioksi-6-alfa,9-alfa-difluo-ri-ll-beeta-hydroksi-3,20-dioksopregna-l,4-dieeni-21-karbok-syylihappoa (100 mg) ja tetrabutyy1iammoniumvetysulfaattia (100 mg) lisättiin 0,5 ml:aan 1 M natriumhydroksidi a. Lisättiin liuos, jossa oli 0,5 ml metyylijodidia ja 10 ml metylee-nikloridia. Seosta ref1uksoitiin sekoittaen yön yli. Jäähdyttämisen jälkeen lisättiin vielä 20 ml mety1eeniklori di a. Kahdet kerrokset erotettiin toisistaan. Orgaaninen kerros pestiin 2x10 ml:11 a vettä, kuivattiin ja haihdutettiin. Raaka-tuote puhdistettiin kromatografisesti Sephadex LH-20-pyl-väällä (72x6,3 cm) käyttäen kloroformia liikkuvana faasina. Jae 2130-2550 ml otettiin talteen ja haihdutettiin ja jäännös seostettiin mety1eeniklori di-petroolieetteristä (kp. 40 -60 C), jolloin saatiin 106 mg metyyli-(22R)-16-alfa,17-alfa-butylideenidioksi-6-alfa,9-alfa-difluori-ll-beeta-hydroksi- 3,20-dioksopregna-l,4-dieeni-21-oaattia. Puhtaus määri tettynä HPLC:11ä oli 93,3 %. Sp. 225-235°C. Molekyy1ipaino oli 494.

Esimerkki 14 (22R)-16-alfa,17-alfa-butylideenidi oksi-6-alfa,9-alfa-difluori-11-bee ta-hydro ksi-3,20-dioksopregna-l,4-dieeni-21-karb ok -syylihappoa (100 mg) ja 80 mg trikapryylimetyyliammoniumklo- 23 84488 ridia (Aliquat 336) lisättiin 2,5 ml:aan NaHCO^:n kyllästettyä vesiliuosta. Lisättiin liuos, jossa oli 0,5 ml metyy- lijodidia 10 ml:ssa mety1eeniklori di a. Seosta sekoitettiin o 45 C:ssa 20 tuntia, jäähdytettiin ja laimennettiin 20 ml:lla mety1eenik 1 oridi a. Kahdet kerrokset erotettiin toisistaan. Orgaaninen kerros pestiin kaksi kertaa 5 ml:11 a vettä, kuivattiin ja haihdutettiin. Raakatuote puhdistettiin kroma-tografisesti Sephadex LH-20-py1vääl1ä (88x2,5 cm) käyttäen kloroformi:etanoli:jääetikkahappoa, 95:5:0,25, liikkuvana faasina. Jae 300-350 ml otettiin talteen ja haihdutettiin ja jäännös seostettiin mety1eeniklori di-petroolieetteristä (kp.40-60°C), jolloin saatiin 28 mg metyyli-(22R)-16-alfa, 17-alfa, butyli deeni dioksi-6-alfa,9-alfa-difluori-11-beeta-hydroksi-3,20-dioksopregna-l,4-dieeni-21-oaattia. Puhtaus määritettynä HPLC:llä oli 98,7 %. Sp. 231-236°C. Molekyyli-paino oli 494.

Esimerkki 15 (22R)-16-alfa,17-alfa-butylideenidi oksi-6-alfa,9-aifa-difluori-11-bee ta-hydrok s i-3,20-dioksopregna-l,4-di eeni-21-karbok-syylihappoa (100 mg) liuotettiin 5 ml:aa n metyleenikloridia ja sekoitettiin 5 ml:n kanssa diatsometaanin eetteri 1iuosta. 10 min jälkeen lisättiin tipoittain etikkahappoa kunnes keltainen väri oli hävinnyt. Seos haihdutettiin ja jäännös liuotettiin mety1eeniklori diin ja seostettiin petroolieetteri11ä (kp. 40-60°C), jolloin saatiin 76 mg metyyli-(22R)-16 - a1 fa, 17-alfa-butylideenidi oksi-6-alfa,9-alfa-difluori-ll-beeta-hydroksi-3,20-dioksopregna-l,4-dieeni-21-oaattia. Puhtaus määritettynä HPLC:11ä olia 96,7 %. Sp. 228-235°C. Molekyyli paino oli 494.

Esimerkki 16

Liuokseen, jossa oli 82 mg (22R)-16-alfa,17-alfa-buty1ideeni-dioksi-6-alfa,9-alfa-di f1uori-11-beeta-hydrok si-3,20-dioksop-regna-1,4-dieeni-21-aalimetyylihemiasetaalia 25 ml:ssa meta-nolia, ja joka oli jäähdytetty jäähauteel1 a, lisättiin 0,06 ml jääetikkahappoa ja sitten hitaasti 0,5 ml natriumhypoklo- 24 84488 ridin 2M vesiliuosta sekoittaen. Reaktioseosta sekoitettiin vielä yhden tunnin ajan. Lisättiin metyleenikloridia (150 ml) ja liuos pestiin 10 %:sella kaliumkarbonaatin vesiliuoksella ja kyllästetyllä natriumkloridilla. Orgaaninen faasi kuivattiin ja haihdutettiin. Jäännös liuotettiin metylee-nikloridiin ja saostettiin petroolieetterillä (kp. 40-60°C), jolloin saatiin 9 mg metyyli-(22R)-16-alfa,17-alfa-butyli-deenidioksi-6-alfa,9-alfa-difluori-ll-beeta-hydroksi-3,20-dioksopregna-1,4-dieeni-21-oaattia. Puhtaus määritettynä HPLCillä oli 93,8 %. Sp. 225-235°C. Molekyylipaino oli 494.

Esimerkki 17

Liuokseen, jossa oli 100 mg metyyli-(22R)-16-alfa,17-alfa-butylideenidioksi-6-alfa,9-alfa-difluori-ll-beeta-hydroksi- 3,20-dioksopregna-l,4-dieeni-21-oaattia 12 mlrssa n-propano-lia, lisättiin 20 mg kalium-tert.-butylaattia. Reaktioseosta refluksoitiin argonsuojakaasun alla yhden tunnin ajan, jäähdytettiin, kaadettiin 25 ml:aan jäävettä ja uutettiin metyleenikloridilla. Uute pestiin natriumvetykarbonaatin kyllästetyllä vesiliuoksella, kuivattiin ja haihdutettiin, jolloin saatiin 28 mg propyyli-(22R)-16-alfa,17-alfa-butyli-deenidioksi-6-alfa,9-alfa-difluori-ll-beeta-hydroksi-3,20-dioksopregna-l, 4-dieeni-21-oaattia. Puhtaus määritettynä HPLCrllä oli 99,2 %. Sp. 262-270°C. Molekyylipaino oli 566.

Farmakologia

Anti-inflammatorinen vaikutus

Anti-inflammatorisen vaikutuksen selektiivisyyttä keuhkon applikointikohdassa on tutkittu mallisysteemissä rotalla sen jälkeen kun keuhkoputkiin on tiputettu glukokortikoste-roidia.

Sephadex-helmien tiputtaminen rotan keuhkoon aiheuttaa keuhkoputken ja -rakkuloiden tulehtumisen. Tämä johtaa keuhkojen varuskudokselliseen turvotukseen, mikä lisää keuhkojen painoa ja tulehdus voidaan arvioida keuhkojen painon lisääntymisen avulla verrattuna väliaineella käsitel- 25 84488 tyyn vertailuryhmään. Keuhkojen turpoamista voidaan estää esikäsittelemällä keuhkot glukokortikosteroideilla, edullisesti antamalla niitä paikallisesti keuhkoputkensisäisenä tiputuksena tai inhalaationa. Ihannetapauksessa anti-inflam-matorinen vaikutus pitäisi ainoastaan aikaansaada niissä keuhkojen kohdissa, joihin glukokortikosteroideja on appli-koitu, muttei tämän alueen ulkopuolella, sillä tämä voi pitkäaikaisessa hoidossa johtaa lääkintää rajoittaviin systeemisiin sivuvaikutuksiin.

Glukokortikosteroidin vaikutuksen ero käsitellyssä keuhkon osassa ja tämän alueen ulkopuolella on testattu noudattamalla seuraavaa testiprotokollaa. Sprague-Dawley-rotat (225 g) nukutettiin kevyesti eetterillä ja testattava glukokortikos-teroidivalmiste tiputettiin määränä 0,5 ml/kg ainoastaan vasempaan keuhkolohkoon. Tämä on aikaansaatu suorittamalla tiputus ohuen ja taipuisan teräskatetrin avulla, joka on työnnetty suun ja henki torven kautta vasempaan keuhkolohkoon (tämän applikointitavan selektiivisyys eli että aine joutuu ainoastaan vasempaan lohkoon, on varmistettu erillisillä kokeilla käyttäen Evans Blueta, jolloin havaittiin, että yli 95 % applikoidusta aineesta joutui vasempaan ja alle 5 % oikeaan keuhkopuo li skoon). 30 minuuttia myöhemmin Sephadex-suspensiota (5 mg/kg tilavuutena 1 ml/kg) tiputettiin henkitorveen selvästi henkitorven haarauman yläpuolelle niin, että suspensiota joutui sekä vasempaan että oikeaan keuhkolohkoon. 20 tuntia myöhemmin rotat tapettiin ja vasen ja oikea keuhkolohko leikattiin irti ja punnittiin erikseen. Myös kateenkorvan paino merkittiin muistiin. Vertailuryhmille annettiin väliainetta glukokortikosteroidi-valmisteen sijasta ja suolaliuosta Sephadex-suspension sijasta Sephadexin aiheuttaman, lääkeaineella suojaamattoman turvotuksen painon ja vastaavasti normaalin keuhkopai-non määrittämiseksi. Jokaista glukokortikosteroidivalmis-tetta testattiin ainakin kolmella annoksella, jotka olivat alueella 0,01-10 mg/kg ja jokaisen annoksen osalta suoritettiin 2 6 rinnakkaismääritystä. Glukokortikosteroidit suspen- 26 84488 doitiin väliaineeseen, joka sisälsi CMC-Na 0,75 %, Tween 80 0,04 % ja 0,7 % NaCl ad 100 %.

Hengitystiesairauksien tarkassa paikallisessa anti-inflamma-torisessa hoidossa käytettävän yhdisteen ihanteellinen profiili on sellainen, että se vastustaa tulehdusta paikallisesti käsitellyssä vasemmassa keuhkolohkossa, muttei oikeassa keuhkopuoliskossa, johon glukokortikosteroidin ennakoidaan saapuvan ensiksi systeemisen verenkierron kautta (vasemmasta keuhkosta tapahtuvan absorption jälkeen). Suhdetta vaadittujen EDgg-arvojen (annokset, jotka vähentävät turvotusta 50 %:lla) välillä oikeassa ja vasemmassa keuhkopuoliskossa, voidaan käyttää parametrina selektiivisen aktiivisuuden arvioimiseksi applikointikohdassa. Ihanteelliselta glukokortikosteroidilta vaaditaan, että tämä selektiivisyyden suhde on korkea.

Suoritettujen kokeiden tulokset on esitetty taulukossa 1, jonka ylemmässä osassa on esitetty ne vaikutukset, jotka on saavutettu ennestään tunnetuilla glukokortikosteroidityy-peillä. Budesonidilla ei saavuteta mitään selektiivisyyttä keuhkon applikointikohdassa, koska vaaditut ED5Q-arvot vasemman ja oikean keuhkopuoliskon osalta ovat lähes yhtä suuret (selektiivisyyden suhde noin 1,5). Korkeimmalla testatulla annoksella (0,3 mg/kg) budesonidi vähentää ka-teenkorvan painoa 22 %:lla (p < 0,01). Ennestään tunnetulla glukokortikosteroidilla FCB:llä saavutetaan jonkin verran selektiivisyyttä, sillä turvotuksen vähentämiseen oikeassa keuhkopuoliskossa vaaditaan noin 2-3 kertaa suurempi annos kuin se annos, joka vaaditaan turvotuksen estämiseksi vasemmassa keuhkossa.

Keksinnön mukaiset uudet yhdisteet osoittavat yllättäen paljon paremman selektiivisyyden aktivisuuden suhteen nimenomaan paikallisesti käsitellyssä vasemmassa keuhkolohkossa (taulukko 1). Selektiivisyyden suhde on 6 tai jopa korkeampi. Näillä yhdisteillä on mahdollista estää vasemman keuhkon turvotusta ainakin 60 %:lla ilman mitään merkittäviä vaiku- 27 84488 tuksia oikean keuhkopuoliskon turvotukseen. Annoksella 10 mg/kg esimerkkien 1 ja 5 mukaiset yhdisteet eivät lainkaan vaikuta kateenkorvan painoon, kun taas esimerkin 3 mukainen yhdiste aikaansaa samalla annoksella kateenkorvan painon pienen alentumisen (15 %:lla, p < 0,05).

Kaikilla uusilla yhdisteillä on korkeampi anti-inflammato-rinen vaikutus applikointikohdassa (ED^Q-arvo vasemmassa keuhkolohkossa £ 5 mg/kg) kuin alhaisen vaikutuksen omaavalla FCB:llä (10 mg/kg).

Taulukko 1

Testattujen glukokortikosteroidien vaikutukset Sephadex-mallissa yhden päivän jälkeen Sephadex-tiputuksesta. Tulokset on esitetty suhteessa vastaavaan vertailuryhmään, jolle on annettu Sephadex'iä.

Yhdiste ED5Q * Selektiivisyyden Kateenkor- esimerkistä vasen suhde van involuu- keuhko- ΕΡςρ * oikea keuhko tio-% (annos lohko ED50 * vasen keuhko mg/kg) _mg/kg_

Budesonidi 0,2 1,3 22 (0,3) FCB 10 2,5 6 (10)

Yhdiste I 1 0,9_3^_ 1 1,7 > 5,9 -3 (10) 3 1,7 > 5,9 15 (10) 5 5 10,0 -1 (10) 4 _<_J._> 10_6 (10) * ED50 = vaadittu glukokortikosteroidiannos keuhkopöhön vähentämiseksi 50 %:lla.

SE-kuulutusjulkaisun 402 111 (vastaa DE-2 264 003) esimerkissä 13 kuvattu yhdiste 6a,9a-difluori-llp-hydroksi-16a,17a-isopropylideenidioksi-3,20-diokso-l,4-pregnadieeni-21-karboksyylihapon metyyliesteri.

,s 84488 . fi 28 ί i £ g * *

5 ’3 _ ΙΛ Tfl LD

fl) flj O) * V V

P ^ -h ft o og rH

I a I 11 1 77 7 jj ( % t) -i 1 Ti (£) 00

_ jj Si *** N 1-1 H

D C ^1 e»P * * · a . I I f g . ί t a

00 $ ^ I

^ 00 ^ ιΗ M

S ί 8 °*. ^

ft Z Q Ο Ο Ή rH M

^ =g 1-1 » ^ 1H β Λ (¾ φ* i ^ ^ * * * * * α> 8 β _ * * * * ^

Ο Ο * * * -K-KQ

4-> C 2 φ Ο 0)0 2J 8) <#> νονοο νο <ί »o o ^ ιη h 10 Ν Λ οι Ο ^ ^ Οι (0

3 I

II » 3 S M M Q d Ο 5 φ Q Ο Ο «Η τΗ γΗ Ρ C Ο Ο Ο Ο ΟιΗ ΟγΗΟ ιπ U C < ιΗ ιΗ ο £ m ^ ν I, I 8 α

j }! 1 -s hI I

I 11 11 1 29 84488 Förfarande för framställning av nya 16,17-acetalsubstituera-de pregnan-21-karboxy1syraderivat Föreliggande uppfinning avser ett förfarande för framställning av nya, farmakologiskt aktiva 16,17-acetalsubstituerade pregnan-21-karboxylsyraderivat. Med dessa föreningar kan man värda inflammationstillständ samt allergiska eller dermatologiska tillstdnd.

Uppfinningens ändamäl är att tillhandahälla en glukokorti-kosteroid, som besitter hög antiinilammatorisk potens vid appliceringsstället och läg glukokortikoid systemisk potens.

Glukokortikosteroider (GCS) är de mest värdefulla läkemedlen för lindring av astma och rinit. Det är allmänt accepterat att GCS utövar sin terapeutiska effekt genom antiinflammatorisk och antianafylaktisk verkan inom luftvägar och lung-vävnad. Den längtids orala användningen av GCS hindras i stor utsträckning genom allvarliga biverkningar utanför lungomrädet. Följaktligen undergär endast en mindre del patienter med astma eller rinit allmänt oral GCS-terapi.

En bättre säkerhet kan uppnäs genom att avge GCS genom inhalering av aerosolberedningar. Emellertid har även de potenta inhalerade GCS i allmän bred klinisk användning -beklometason-17a,21-dipropionat och budesonid - en ganska snäv säkerhetsmarginal och för bäda har oönskade GCS-verk-ningar inom den allmänna cirkulationen rapporterats med de högsta av de rekommenderade doserna för inhalering (C.-G. Löfdahl, T. Mellstrand och N. Svedmyr, Eur. J. Respir. Dis. Suppl. 136, 65 (1984), 69; S.-A. Johansson, K.-E. Andersson, R. Brattsand, E. Gruvstad och P. Hedner, Eur. J. Clin. Pharmacol. 22 (1982), 523; J.H. Toogood, J.C. Baskerville, B. Jennings, N.M. Lefcoe och S.-A. Johansson, J. Allergy Clin. Immunol. 70 (1982), 288). Detta kan sättas i samband med att sädana föreningar efter absorption har en plasmahal-veringstid av >2 h och inaktiveras huvudsakligen i levern (R. Pauwels och M. van der Straeten, Eur. J. Respir. Dis. Suppl. 122, 63 (1982), 83; A. Ryrfeldt, P. Andersson, S. Edsbäcker, M. Tönnesson, D. Davies och R. Pauwels, Eur. J.

30 84488

Respir. Dis. Suppl. 122, 63 (1982), 86). I enlighet med detta visar budesonid läg selektivitet för appliceringen inom luftvägarna i ett modellsystem (R. Brattsand, L. Käll-ström, U. Johansson och M. Dahlbäck i Glucocorticosteroids Inflammation and Bronchial Hyperreactivity, redaktör J.C. Hogg, R. Elliel-Micallef, R. Brattsand, Excerpta Medica 1985, Amsterdam, sid. 150 - 153). Nyligen har GCS med andra kemiska strukturer, t.ex. fluokortinbutylester (FCB) beskri-vits i experimentella system (J.-F. Kapp, H. Koch, M. Tö-pert, H.J. Kessler och E. Gerhards, Arzneim.-Forsch. 27 (1977), 2230). Dessa föreningar har potentialen att inakti-veras genom biotransformation genom hydrolys även utanför levern men säsom studerats av Miitzel (Arzneim.-Forsch. 27 (1977), 2191) har FCB lika läng halveringstid i plasma som budesonid. I enlighet med en lägre potens mäste FCB användas i mycket högre doser än budesonid eller BDP (P.S. Burge, J. Efthimiou, M. Turner-Warwich och P.T.J. Nelmes, Clinical Allergy 12 (1982), 523).

Ett ändamäl med uppfinningen är att beskriva nya GCS-föreningar att användas genom inhalation. De kännetecknas av rimlig antiinilammatorisk och antianafylaktisk potens vid appliceringsstället inuti luftvägarna och speciellt har de ett markerat förbättrat förhällande mellan den potensen och aktiviteten för att framkalla GCS-verkan utanför det behandlade omrädet.

Föreliggande uppfinning är baserad pä iaktagelsen att vissa pregnankarboxylsyraestrar har hög antiinflammatorisk och antianafylaktisk potens vid appliceringsstället men i kom-bination med endast läga glukokortikoida systemeffekter.

Uppfinningens föreningar kan användas för behandling och kontroll av inflammatoriska, allergiska eller immunologiska sjukdomar i andningsluftvägarna, i huden, i leder eller i tarmen.

3i 84 4 88

Uppfinningens föreningar har formeln COORi c=o

HO I _-0—-c^H

jo'' ^ ch2ch2ch3 T (I) Ο

F

eller en stereoisomer komponent därav, i vilken formel R^ är vald bland en rak eller grenad kolvätekedja med 1-4 kolatomer.

Speciellt föredragna R^substituenter är metyl, etyl, n-propyl, isopropyl, n-butyl, isobutyl och sek.-butyl.

De individuella stereoisomera komponenter som är närvarande i en blandning av en steroid, som har ovanstäende formel (I), kan belysas pä följande sätt: COORi c=o

H0 I __-0^c^H

---0-— ^.CHoCHoCHq

j _j epimer S

F

32 8 4 4 8 8 COORi c=o HO I __ _0-~. c—-'CH2CH2CH3

--0-^ ' H

f epimer R

O

F

Den föredragna epimeren är 22 R-isomeren. Framstailnlngsmetoder A. Oxidation av en aldehyd med formeln

CHO

c=o

HO I _ __-0-— C^-H

O-' "VCH2CH2CH3 (II)

F

eller dess hydrat eller hemiacetaler i närvaro av cyanid-joner och en alkohol med formeln R1-0H

där R^ har den betydelse som givits ovan.

Förfarandet enligt denna metod beskrivs nedan i samband med det föregäende steget för att framställa föreningen med formeln II.

I det föregäende steget omvandlas en 21-hydroxisteroid med formeln 33 84 4 88

CH2OH

c=o HO I _ - - \/\ _ - 0-""C CH2ch2ch3

I (HD

o JXr

F

med användning av syre (eller luft) och en katalysator säsom ett koppar(II)salt i alkohollösning till steroidaldehyden med formeln II.

Lämpliga koppar(Il)salter för denna reaktion är vattenlösli-ga salter av oorganiska eller organiska syror. Lämpliga koppar(II)salter innefattar men begränsas inte till koppar-(Il)formiat, koppar(II)acetat, koppar(II)propionat eller koppar(II)butyrat.

Alkoholer, som är användbara i det första reaktionssteget, är alkoholer med den allmänna formeln R^Ofi, där R^ har samma betydelse som i formeln I. Speciellt föredragna alkoholer är metanol, etanol, propanol, isopropanol, butanol, isobutanol eller sek.-butanol.

Det föregäende reaktionssteget utförs företrädesvis vid en reaktionstemperatur av 0° till 40°C. Reaktionstiden, beroen-de pä reaktionstemperaturen, är 5 - 60 minuter, företrädesvis 40 minuter vid rumstemperatur.

Beroende p£ om vattenhaltiga eller vattenfria alkoholer utnyttjas för reaktionen bildas motsvarande hydrat, hemiace-taler eller blandningar därav under denna reaktion. Den resulterande produktens natur är viktig med avseende ρά den efterföljande reaktionen. Samma alkohol skall företrädesvis användas i det andra reaktionssteget.

34 84488

Acetal- eller hemiacetalderivaten av aldehyden med formeln II kan omvandlas direkt till pregnankarboxylsyraestrarna med den allmänna formeln I genom oxidation. Den alkohol som svarar mot den ester som önskas skall användas i aceta-liseringssteget. Oxidationen utföres med underklorsyrlighet alstrad frän ett alkalihypoklorit, t.ex. natrium- eller kaliumhypoklorit, ooh en syra, företrädesvis ättiksyra, vid en temperatur av 0 - 25°C, företrädesvis vid 0°C. Lämp-liga lösningsmedel är ketoner, t.ex. aceton, metyletylketon, och alkoholer. Samma alkohol skall användas som den som är önskad som del av karboxylsyraestern.

Omvandlingen av steroidaldehyden med formeln II till pregnankarboxylsyraestrarna med den allmänna formeln I kan ästadkommas med hjälp av en mängd oxidationsmedel.

Exempelvis är det möjligt att omvandla II eller dess addi-tionsföreningar till pregnankarboxylsyraestrarna med alkoholer och organiska oxidationsmedel, säsom ammoniumpersulfat, N-bromsuccinimid, 5,6-diklor-2,3-dicyanobensokinon eller trifenyltetrazoliumklorid.

Det är även möjligt att oxidera steroidaldehyden II med oxiderande metalloxider eller metallsalter säsom manganoxid, silveroxid, kromsyra, permanganat och liknande i närvaro av alkoholer och eventuellt syror. Steroidaldehyden II kan även reageras med atmosfäriskt syre i närvaro av en alkohol och cyanidjoner.

När en 20-keto-21-karboxylsyra erhälles genom förfarandet A omvandlas syran tili estern med formeln I exempelvis i enlighet med metod C.

Den snabbaste reaktionen och de högsta utbytena erhälles, när oxiderande tungmetalloxider användes i närvaro av alkohol och cyanidjoner. Det andra reaktionssteget skall utfö-ras med användning av den alkohol som avses som del av esterfunktionen och även används i det första reaktionssteget. Om en annan alkohol utnyttjas i det första reaktions- 35 84488 steget, kommer estern med denna alkohol att erhällas som förorening i produkten frän reaktionen frän aldehyden II till estern I, eftersom denna alkohol införs i det andra reaktionssteget via aldehydhemiacetalen. Överskott alkohol kan även användas samtidigt som reaktionslösningsmedel, fastän det givetvis även är möjligt att blanda in inerta lösningsmedel i reaktionsblandningen utöver alkoholerna. Lämpliga inerta lösningsmedel omfattar men är inte begränsa-de tili kolväten, t.ex. bensen, cyklohexan eller toluen; klorerade kolväten, t.ex. metylenklorid, kloroform eller tetrakloretan; etrar, t.ex. dietyleter, diisopropyleter, dibutyleter, glykoldimetyleter, dioxan eller tetrahydrofu-ran; dipolära aprotiska lösningsmedel, t.ex. dimetylforma-mid, N-metylacetamid eller N-metylpyrrolidon; etc.

För det andra reaktionssteget lämpliga oxider innefattar men är inte begränsade tili silveroxider, bly(IV)oxid, mönjä (Pb304), vanadin(V)oxid eller mangan(IV)oxid. Den katalysa-tor som används för detta reaktionssteg är cyanidjoner, företrädesvis erhällna frän alkalimetallcyanider, t.ex. natrium- eller kaliumcyanid. Om alkalicyanider utnyttjas som de reagens som ger cyanidjoner, utförs reaktionen lämp-ligen genom att tili reaktionsblandningen sätta en alka-lineutraliserande mängd syra, t.ex. mineralsyra säsom sva-vel-, fosfor- eller klorvätesyra; sulfonsyra säsom p-toluen-sulfonsyra; eller karboxylsyra säsom myr- eller ättiksyra för att kvarhälla pH vid omkring 2,0 tili 6,0.

Reaktionen utförs lämpligen vid en reaktionstemperatur mellan 0°C och +50eC, företrädesvis vid rumstemperatur. Reaktionstiden, beroende pä temperaturen, är 15 tili 120 min, företrädesvis 50 min vid rumstemperatur.

Om ovan beskrivna reaktion tilläts försiggä under en utdra-gen tidrymd, t.ex. mer än 48 h, kommer huvudprodukten att bli 20-hydroxi-21-karboxylsyraestern med den formel som nämns i metod B nedan.

36 84488 B. Oxidation av 20-hydroxigruppen i föreningen med formeln COORi

CHOH

HO I _ __ H

s_ _ -O'- ^ch2ch2ch3 0

F

20-hydroxigruppen kan vara i a- eller β-ställning och förfa-randet utförs i ett inert lösningsmedel med en oxiderande metalloxid eller metallsalt.

Denna uppfinnings förfarande i enlighet med metod B kan utföras i ett inert lösningsmedel. Lämpliga lösningsmedel är kolväten, t.ex. cyklohexan, bensen, toluen och xylen; klorerade kolväten, t.ex. metylenklorid, kloroform, koltet-raklorid; etrar, t.ex. dietyleter, diisopropyleter, dibutyl-eter, tetrahydrofuran, dioxan, glykoldimetyleter; ketoner, t.ex. aceton, metyletylketon, metylisobutylketon; och alko-holer, t.ex. metanol, etanol, isopropanol och tert.-butanol; och blandningar av dessa lösningsmedel.

Oxidationen i enlighet med metod B kan utföras med använd-ning av mangan(IV)oxid, bly(IV)oxid eller bly(IV)acetat.

För att erhälla höga utbyten i detta förfarande används företrädesvis aktiv mangan(IV)oxid.

Oxidationen verkställs företrädesvis vid en reaktionstempe-ratur mellan 0°C och 150°C. Sälunda är det möjligt att utföra oxidationen i enlighet med metod B vid rumstemperatur eller vid koktemperaturen för det använda lösningsmedlet.

Konfigurationen för 20-hydroxigruppen i utgängsmaterialet har inte nägon betydelse i uppfinningens förfarande. Därför kan bäde 20a- och 20p-hydroxiepimererna liksom deras bland- 37 84488 ningar oxideras till pregnankarboxylsyraderivaten med den allmänna formeln I.

C. Förestring av en karboxylsyra med formeln

COOH

oo

HO I _ _0^ C^H

_ .0" ^ ch2ch2ch3 (IV)

F I

0 T I

F

eller ett funktionellt ekvivalent derivat därav med en förening med formeln

Rj^-OH

eller ett funktionellt derivat därav, där Rj har den bety-delse som givits ovan.

Föreningen med formeln IV erhälles genom oxidation av alde-hyden II eller ett hydrat eller en hemiacetal därav med ett oxidationsmedel.

De 20-keto-21-karboxylsyror som används i denna uppfinnings förfarande enligt metod C kan framställas genom oxidation av en förening med den allmänna formeln II med en oxiderande metalloxid, företrädesvis silveroxid som framställs färskt frän silvernitrat ooh en aikaiimetällhydroxid, t.ex. natrium- eller kaliumhydroxid, i vattenslösning. Andra lämpliga oxidationsreagens innefattar tetrabutylammoniumpermanganat, silver(IIJkomplex, klorit och liknande.

Alternativt kan cyanohydrinderivatet II oxideras med mety-lenblätt eller metalloxider, säsom manganoxid eller silveroxid.

38 84488 20-keto-21-karboxylsyrorna kan även framställas genom för-tvälning av 21-estrarna med formeln I (R^ = alkyl). Förtväl-ningen kan utföras med konventionella tekniker, t.ex. genom förtvälning av estrarna i vatten eller en vattenhaltig alkohol i närvaro av en sur katalysator, t.ex. klorvätesyra, svavelsyra eller p-toluensulfonsyra, eller i närvaro av en baslsk katalysator, t.ex. kaliumvätekarbonat, kaliumkar-bonat, natrium- eller kaliumhydroxid.

Förestringen av de fria syrorna med formeln IV utförs genom konventionella tekniker. Sälunda kan de fria syrorna reage-ras med en alifatisk C^-C^diazoiörening, exempelvis med diazometan eller diazoetan, tili att frambringa motsvarande metyl- resp. etylester. En allmänt tillämpbar metod är reaktionen av de fria syrorna med en alkohol i närvaro av N,N'-karbonyldiimidazol, dicyklohexylkarbodiimid, anjon-bytarharts, polymerskyddad AICI3, pyridiniumsalter, H3BO3-H2SO4, BF3, Et20, molekylsiktar-H2S04, 1,1'-(karbonyldioxi)-dibensotriazol, 6-klor-l-p-klorbensensulfonyloxibensotri-azol, trifluorättiksyraanhydrid, fasöverföringskatalysato-rer, trimetylklorsilan, N,N-bis(2-oxo-3-oxazolidinyl)fosfor-diamidinsyraklorid och liknande. Syrorna kan även omvandlas tili en blandad anhydrid, t.ex. med isobutylklorkarbonat, och reageras med den utvalda alkoholen eller tili silversal-terna, vilka senare reageras med en alkylhalogenid.

Alternativt kan ett sait av 20-keto-21-karboxylsyran med en alkalimetall, t.ex. litium, natrium eller kalium, med en amin, t.ex. trietyl- eller tributylamin, med ett bicyk-liskt amidin, t.ex. 1,5-diazabicyklo[5.4.0]undeken-5(DBU), med en kvartär ammoniumförening säsom tetrabutylammonium eller trikaprylmetylammonium, reageras med ett lämpligt alkyleringsmedel, t.ex. en alkylhalogenid eller ett dialkyl-sulfat, t.ex. dimetyl- eller dietylsulfat, företrädesvis i ett polärt lösningsmedelsmedium säsom aceton, metyletylke-ton, dimetylformamid, dimetylsulfoxid, metylenklorid eller kloroform, lämpligen vid en temperatur inom omrädet 25 -100°C. Reaktionen kan även utföras i närvaro av en kroneter.

39 84488

Ett annat sätt att framställa estern med formeln i är att omvandla de fria syrorna tili motsvarande dimetylformamidal-kylacetaler. De fria syrorna kan även reageras i närvaro av en stark sur katalysator, t.ex. klorvätesyra, svavelsyra, perklorsyra, trifluormetylsulfonsyra eller p-toluensulfonsy-ra, med en alkohol eller med en lägre alkan-karboxylsyraes-ter av den utvalda alkoholen. De fria karboxylsyrorna kan även omvandlas tili sinä syraklorider eller syraanhydrider och reageras med de utvalda alkoholerna i närvaro av basiska katalysatorer.

D. Omestring av en ester med formeln COOR2 C=0

HO I _ _ _0—c—^ H

_o^ nch2ch2ch3

0 T

F

där R2 är metyl eller etyl, med en alkohol med formeln

R2-OH

där R^ har den betydelse som givits ovan.

Omestringen utförs företrädesvis i närvaro av en sur eller basisk katalysator.

Denna uppfinnings förfarande enligt metod D utförs genom att reagera estrarna med formeln ovan med den önskade alkoholen med formeln R^OH i närvaro av en företrädesvis sur eller vattenfri basisk katalysator.

Föredragna basiska katalysatorer som används är alkali-, jordalkali- och aluminiumalkoholater och föredragen sur katalysator är p-toluensulfonsyra. Reaktionen utförs företrädesvis vid en reaktionstemperatur mellan 0”C och 180°C.

40 84488

Under denna reaktion används alkoholen i överskott. Alkoho-len kan även spädas med ett inert lösningsmdedel. Lämpliga lösningsmedel är etrar, t.ex. di-n-butyleter, tetrahydrofviran, dioxan och glykoldimetyleter; eller dipolära aprotiska lösningsmedel, t.ex. dimetylformamid, N-metylacetamid, dimetylsulfoxid, N-metylpyrrolidon och acetonitril.

Som estrar med formeln ovan för förfarandet enligt metod D används företrädesvis lägre alkylestrar, t.ex. metyl- eller etylestern av pregnankarboxylsyran.

Gemensam för metoderna A-D är den omständigheten att vilket förfarande som heist kan som utgängsmaterial använda en C- 22-epimerblandning, vilken, om sä önskas, efter det förfarandet avslutats upplöses tili sinä R- och S-isomerer (C-22). Alternativt kan vilket förfarande som heist A-D utföras genom att som utgängsmaterial använda R- eller S-isomerer, i vilket fall förfarandet resulterar i erhällandet av slut-produkterna i form av en R- eller resp. S-isomer.

Farmaceutiska beredningar Föreningarna enligt uppfinningen kan användas för oiikä sätt för lokal administrering beroende pä stäilet för inflammation, t.ex. perkutant, parenteralt eller för lokal administrering i luftvägarna genom inhalation. Ett viktigt syfte med formuleringsutformningen är att uppnä optimal biotillgänglighet för den aktiva steroidbeständsdelen. För perkutana formuleringar uppnäs detta med fördel, om steroi-den löses med hög termodynamisk aktivitet i vehikeln. Detta uppnäs genom att använda ett lämpligt lösningsmedelssystem omfattande lämpliga glykoler säsom propylenglykol eller 1,3-butandiol antingen som sädana eller i kombination med vatten.

Det är även möjligt att lösa steroiden antingen fullständigt eller delvis i en lipofil fas med hjälp av ett ytaktivt medel som lösningsförmedlare. Den perkutana kompositionen kan vara en salva, en oija-i-vatten-kräm, en vatten-i-olja-kräm eller en lotion. I emulsionsvehiklarna kan det system 41 84488 som omfattar den lösta aktiva komponenten utgöra säväl den dispersa fasen som den kontinuerliga. Steroiden kan även existera i ovanstäende kompositioner som en mikroniserad, fast substans.

Trycksatta aerosoler för steroider är avsedda för oral eller nasal inhalation. Aerosolsystemet utföres pä ett sädant sätt att varje avgiven dos innehäller 10 - 1000 pg, företrä-desvis 20 - 250 pg, av den aktiva steroiden. De fiesta aktiva steroider administreras i den lägre delen av dosomrä-det. Den mikroniserade steroiden bestär av partiklar, vilka i huvudsak är mindre än 5 pm, vilka är suspenderade i en drivmedelsblandning med hjälp av ett dispergeringsmedel säsom sorbitantrioleat, oljesyra, lecitin eller natriumsalt av dioktylsulfobärnstenssyra.

Den mikroniserade steroiden kan även blandas med en bärar-substans säsom laktos eller glukos. Pulverblandningen dis-penseras i härda gelatinkapslar, vilka var och en innehäller den önskade dosen av steroiden. Vid användning placeras kapsein i en pulverinhalationsanordning och dosen av pulvret inhaleras i luftvägarna.

Utförlngsexempel

Uppfinningen kommer att illustreras ytterligare genom föl-jande icke-begränsade exempel. I exempeln används en flö-deshastighet av 2,5 ml/cm^ x h-1 vid de preparative kroma-tografiska körningarna. Molekylvikterna bestäms i alia exempel med elektronimpaktmass-spektrometri och smältpunkt-erna pä ett Leitz Wetzlar smältpunktsmikroskop. Alla HPLC-analyser (HPLC = High Performance Liquid Chromatography) utfördes pä en Waters pBondapak C^g-kolonn (300 x 3,9 mm inre diameter) med en flödeshastighet av 1,0 ml/min och med etanol-vatten i förhällanden mellan 50:50 och 60:40 som mobil fas, om inte annat anges.

Exempel 1

En lösning av 0,18 g koppar(II)acetat i 100 ml metanol sattes till en lösning av 0,825 g (22R)-16a,17a-butyliden- 42 84488 dioxi-6a,9a-difluor-lip,21-dihydroxipregna-l,4-dien-3,20-dion i 50 ml metanol. Luft bubblades genom reaktionsbland-ningen 40 min vid rumstemperatur. Större delen av metanolen avlägsnades och Aterstoden löstes i 150 ml metylenklorid, tvättades med 10 % vattenhaltig ammoniumklorid och vatten och torkades. Aterstoden efter indunstning fälldes ut frAn metylenklorid-petroleumeter till att ge 0,837 g (22R)-16a, 17a-butylidendioxi-6a,9a-difluor-llp-hydroxi-3,20-dioxopreg-na-l,4-dien-21-al-metylhemiacetal. Renheten bestämd genom HPLC var 98,5 %.

100 mg av denna aldehyd löstes i 1,25 ml dimetylformamid. Kaliumcyanid (13 mg), mangan(IV)oxid (175 mg), metanol (0,5 ml) och kone. ättiksyra (0,1 ml) tillsattes och reaktions-blandningen rördes om i 50 min vid rumstemperatur. Mangan- (IV)oxiden avlägsnades genom filtrering och 25 ml metylenklorid sattes till filtratet. Lösningen tvättades med 5 % vattenlösning av kaliumkarbonat och vatten. Efter torkning avdunstades lösningsmedlen och Aterstoden omkristalliserades frAn aceton-vatten till att ge 66 mg metyl-(22R)-16a,17a-butylidendioxi-6a,9a-difluor-lip-hydroxi-3,20-dioxopregna- 1,4-dien-21-oat. Renheten bestämd genom HPLC var 94,7 %. Smältpunkt: 225-236°C.

[a]D^5 = +72,0° (c = 0,400; CH2CI2). Molekylvikten var 494. Exempel 2

Koppar(II)acetat (0,5 g) sattes till en lösning av 1 g (22R)-16a,17a-butylidendioxi-6a,9a-difluor-lip,21-dihydroxi-pregna-1,4-dien-3,20-dion i 200 ml metanol. Blandningen rördes om i 3 dagar vid rumstemperatur. Syre infördes i 3 h och blandningen rördes om ytterligare 8 dagar. Lösnings-medlet avdunstades och Aterstoden löstes i 300 ml metylenklorid, tvättades med 4x25 ml 10 % ammoniumhydroxid, 2x25 ml vatten, torkades och indunstades. Aterstoden renades genom kromatografi pA en Sephadex LH-20-kolonn (72x6,3 cm) med användning av kloroform som mobil fas. Fraktionerna 2550 - 3000 ml (A) och 3150 - 3825 ml (B) uppsamlades och indunstades. FrAn A erhölls 102 mg av en fast substans identifierad som metyl-(22R)-16a,17a-butylidendioxi-6a,9a- 43 84488 difluor-llp-hydroxi-3,20-dioxopregna-l,4-dien-21-oat och frän B isolerades 586 mg metyl-(22R)-16a,17a-butylidendioxi-6a,9a-difluor-lip,20-dihydroxi-3-oxopregna-l,4-dien-21-oat och identifierades.

Till en lösning av 100 mg av den senare föreningen sattes 200 mg mangan(IV)oxid och reaktionsblandningen rördes om i 16 h vid rumstemperatur. Mangan(IV)dioxiden avlägsnades genom filtrering genom Celite och lösningsmedlet avdunsta-des. Aterstoden löstes i kloroform och kromatograferades pä en Sephadex LH-20-kolonn (72x6,3 cm) med användning av kloroform som mobil fas. Fraktionen 2190 - 2560 ml uppsamla-des, indunstades och rekromatograferades pä en Sephadex LH-20-kolonn (72x6,3 cm) med användning av heptanikloro-form:etanol, 20:20:1, som mobil fas. Fraktionen 5130 - 5745 ml uppsamlades och indunstades tili att ge 35 mg metyl-(22R)-16a,17a-butylidendioxi-6a,9a-difluor-lip-hydroxi-3,20-dioxopregna-l , 4-dien-21-oat. Renheten bestämd genom HPLC var 95,5 %. Smältpunkt: 223-235°C. Molekylvikten var 494.

Exempel 3

En lösning av 0,45 g koppar(II)acetat i 100 ml absolut etanol sattes tili en lösning av 2,0 g (22R)-16a,17a-butyli-dendioxi-6a,9a-difluor-lip,21-dihydroxipregna-l,4-dien-3,20-dion i 300 ml absolut etanol och reagerades och produkten isolerades som beskrivits i exempel 1 tili att ge 2,0 g (22R)-16a,17a-butylidendioxi-6a,9a-difluor-lip-hydroxi-3,20-dioxopregna-l , 4-dien-21-al-etylhemiacetal .

Denna aldehyd reagerades under de betingelser som beskrivits i exempel 1, varvid metanol byttes ut mot etanol. Utbyte: 1,77 g rä produkt, som renades pA en Sephadex LH-20-kolonn (76,5x6,3 cm) med användning av heptan:kloroform:etanol, 20:20:1, som mobil fas. Fraktionen 2655 - 3150 ml uppsamlades och indunstades. Efter omkristallisation av Aterstoden frAn etanol erhölls 1,03 g etyl-(22R)-16a,17a-butyliden-dioxi-6a,9a-difluor-lip-hydroxi-3,20-dioxopregna-l,4-dien-21-oat. Renheten bestämd genom HPLC var 97 %. Smältpunkt 44 84488 227-235°C. [a]D25 = +67,2° (c = 0,180; CH2C12). Molekylvik-ten var 508.

Exempel 4

En lösning av 0,35 g koppar(II)acetat i 150 ml propanol sattes till en lösning av 0,80 g (22R)-I6a,17a-butyliden-dioxi-6a,9a-difluor-ΙΙβ,21-dihydroxipregna-l,4-dien-3,20-dion i 100 ml propanol och reagerades och produkten isolera-des säsom beskrivits i exempel 1 till att ge 0,95 g (22R)-16a,17a-butylidendioxi-6a,9a-difluor-lip-hydroxi-3,20-dioxo-pregna-1,4-dien-21-al-propylhemiacetal.

Oenna aldehyd reagerades under de betingelser som beskrivits i exempel 1, varvid metanol byttes ut mot propanol. Den räa produkten renades pä en Sephadex LH-20-kolonn (76,5x6,3 cm) med användning av heptan:kloroform:etanol, 20:20:1, som mobil fas. Fraktionen 3450 - 3990 ml uppsamlades och indunstades. Aterstoden fälldes ut frän metylenklorid-petro-leumeter till att ge 0,38 g n-propyl-(22R)-16a,17a-butyli-dendioxi-6a,9a-difluor-lip-hydroxi-3,20-dioxopregna-l,4-dien-21-oat. Renheten bestämd genom HPLC var 98,9 %. Smält-punkt: 192-195°C. [a]D25 = +66,4° (c = 0,256; CH2C12). Molekylvikten var 522.

Exempel 5

En lösning av 0,45 g koppar(II)acetat i 150 ml metanol sattes till en lösning av 1,0 g (22R)-16a,17a-butyliden-dioxi-6a,9a-difluor-ΙΙβ,21-dihydroxipregna-l,4-dien-3,20-dion i 150 ml metanol och reagerades och produkten isolera-des som beskrivits i exempel 1. Produkten löstes i 15 ml isopropanol och indunstades. Denna procedur upprepades 2 ganger till att ge 1,2 g (22R)-16a,17a-butylidendioxi-6a,9a-difluor-lip-hydroxi-3,20-dioxopregna-l,4-dien-21-al-propyl-hemiacetal.

Aldehyden reagerades under de betingelser som beskrivits i exempel 1, varvid metanol byttes ut mot isopropanol. Den räa produkten renades ρΔ en Sephadex LH-20-kolonn (71,5x6,3 cm) med användning av kloroform som mobil fas. Fraktionen 45 84488 1845 - 2100 ml uppsamlades och Indunstades till att ge 0,42 g av en fast substans, som fälldes ut frän metylenklorid-petroleumeter. Utbyte: 0,41 g isopropyl-(22R)-16a,17a-buty-lidendioxi-6a,9a-difluor-lip-hydroxi-3,20-dioxopregna-l,4-dien-21-oat. Renheten bestämd genom HPLC var 96,5 %. Smält-punkt: 198-210°C. [a]D25 = +62,0° (c * 0,292; CH2C12). Molekylvikten var 522.

Exempel 6

En lösning av 55 mg koppar(II)acetat i 25 ml metanol sattes till en lösning av 200 mg (22R)-16a,17a-butylidendioxi-6a,9a-difluor-lip,21-dihydroxipregna-l,4-dien-3,20-dion i 25 ml metanol, reagerades och produkten isolerades säsom beskrivits i exempel 1 till att ge 250 mg (22R)-16a,17a-butylidendioxi-6a,9a-difluor-lip-hydroxi-3,20-dioxopregna- 1,4-dien-21-al-metylhemiacetal.

Denna aldehyd reagerades under de betingelser som beskrivits i exempel 1, varvid metanol byttes ut mot butanol. Den räa produkten renades pä en Sephadex LH-20-kolonn (87,5x2,5 cm) med användning av heptan:kloroform:etanol, 20:20:1, som mobil fas. Fraktionen 610 - 674 ml uppsamlades, indunstades och fälldes ut frän metylenklorid-petroleumeter till att ge 76 mg butyl-(22R)-16a,17a-butylidendioxi-6a,9a-di-fluor-lip-hydroxi-3,20-dioxopregna-l,4-dien-21-oat. Renheten bestämd genom HPLC var 97,0 %. Smältpunkt: 185-188°C.

[a]D2^ = +63,3° (c = 0,300; CH2C12). Molekylvikten var 536.

Exempel 7

Till en lösning av 185 mg (22R)-16a,17a-butylidendioxi-6a,9a-difluor-lip-hydroxi-3,20-dioxopregna-l,4-dien-21-al-metylhemiacetal i 10 ml dimetylformamid sattes 40 mg kalium-cyanid och 0,2 ml isättika. Efter omrörning i 15 min till-sattes 0,5 g mangan(lV)oxid. Reaktionsblandningen rördes om vid rumstemperatur i ytterligare 2 h. Mangan(IV)oxiden avlägsnades genom filtrering och äterstoden hälldes in i 50 ml vatten och extraherades grundligt med etylacetat.

46 84488

Vattenlösningen surgjordes med klorvätesyra och extraherades med etylacetat. Extraktet torkades och indunstades. Atersto-den renades genom kromatografi pä en Sephadex LH-20-kolonn (88x2,5 cm) med användning av kloroform:etanol:isättika, 95:5:0,25 som mobil fas. Fraktionen 985 - 1125 ml uppsamla-des och Indunstades tili att ge 60 mg (22R)-16a,17a-butyli-dendioxi-6a,9a-difluor-118-hydroxi-3,20-dioxopregna-l,4-dien-21-karboxylsyra. Renheten bestämd genom HPLC var 99,0 %. Masspektrum (kemlsk jonisering): 481 (MH+), 460 (MH+-HF), 409 (MH+(C02)20).

Exempel 8

Tili en lösning av 680 mg AgNO0 löst i 1,2 ml vatten sattes 4 ml 2M natriumhydroxid under omrörning. Den överstäende vätskan centrifugerades efter 15 min och lösningsmedlet dekanterades av. Bildad Ag20 suspenderades i 3 ml 0,01 M natriumhydroxid och 185 mg (22R)-16a,17a-butylidendioxi-6a,9a-difluor-lip-hydroxi-3,20-dioxopregna-l,4-dien-21-al-metylhemiacetal tillsattes. Suspensionen rördes om vid rumstemperatur i 1 h, centrifugerades och den överstäende vätskan suspenderas i 3 ml 0,01 M natriumhydroxid och centrifugerades tre gänger. De förenade alkaliska f asema extraherades med metylenklorid, surgjordes med 2 M klorvätesyra och extraherades med etylacetat. Lösningsmedlet avdunstades och äterstoden renades genom kromatografi pä en Sephadex LH-20-kolonn (88x2,5 cm) med kloroformretanol:isättika, 95:5:0,25, som mobil fas. Fraktionen 900 - 1010 ml uppsamla-des och indunstades tili att ge 85 mg (22R)-16a,17a-butyli-dendioxi-6a,9a-difluor-118~hydroxi-3,20-dioxopregna-l,4-dien-21-karboxy1syra.

Exempel 9

Tili en lösning av 130 mg (22R)-16a,17a-butylidendioxi-6a,9a-difluor-118-hydroxi-3,20-dioxopregna-l,4-dien-21-al-metylhemiacetal i 1,5 ml aceton sattes 3 ml 0,1M vattenhal-tig Na3P04 och 1 mg kaliumcyanid. Reaktionsblandningen rördes om vid rumstemperatur i 30 min. Metylenblätt (1 % i vatten) tillsattes droppvis till dess färgen kvarblev. Reaktionsblandningen rördes om i ytterligare 30 min, kon- 47 84488 centrerades till ca 2 ml och 25 ml mättad vattenhaltig NaHCC>3 tillsattes. Blandningen tvättades med metylenklorid, surgjordes med 2M klorvätesyra och extraherades med etylace-tat. Extraktet torkades och indunstades och Aterstoden renades genom kromatografi pä en Sephadex LH-20-kolonn (88x2,5 cm) med användning av kloroform:etanol:isättika 95:5:0,25 som mobil fas. Fraktionen 900 - 1005 ml uppsamla-des och indunstades till att ge 27 mg (22R)-16a,17a-butyli-dendioxi-6a,9a-difluor-lip-hydroxi-3,20-dioxopregna-l,4-dien-21-karboxylsyra.

Exempel 10

Till en lösning av 100 mg (22R)-16a,17a-butylidendioxi-6a,9a-difluor-lip-hydroxi-3,20-dioxopregna-l,4-dien-21-karboxylsyra och 35 mg kaliumvätekarbonat i 10 ml dimetyl-formamid sattes 285 mg metyljodid. Reaktionsblandningen rördes om vid rumstemperatur Over natt, 50 ml vatten tillsattes och blandningen extraherades med metylenklorid. Den organiska fasen fränskildes, tvättades med 10 ml mättad vattenlösning av natriumtiosulfat, 2x10 ml vatten, torkades och Indunstades. Aterstoden renades genom kromatografi pä en Sephadex LH-20-kolonn (72x6,3 cm) med kloroform som mobil fas. Fraktionen 2115 - 2550 ml uppsamlades och indunstades. Aterstoden löstes i metylenklorid och fälldes ut med petro-leumeter (kp. 40 - 60°C) till att ge 88 mg metyl-(22R)-16a,17a-butylidendioxi-6a,9a-difluor-l^-hydroxi-3,20-dioxo-pregna-1,4-dien-21-karboxylsyra. Renheten bestämd genom HPLC var 96,2 %. Smältpunkt: 227-235°C. Molekylvikten var 494.

Exempel 11

Till en lösning av 100 mg (22R)-16a,17a-butylidendioxi-6a,9a-difluor-lip-hydroxi-3,20-dioxopregna-l,4-dien-21-karboxylsyra i 10 ml dimetylformamid sattes 0,2 ml trietyl-amin och 0,5 ml metyljodid. Reaktionsblandningen rördes om vid 45eC i 4 h, kyldes till rumstemperatur, späddes med 50 ml metylenklorid, tvättades med vatten, torkades och indunstades. Aterstoden renades genom kromatografi pä en Sephadex LH-20-kolonn (88x2,5 cm) med användning av kloroform:eta- 48 84488 nol:isättika, 95:5:0,25, som mobil fas. Fraktionen 265 -320 ml uppsamlades och indunstades och Aterstoden fälldes ut fr An metylenklorid-petroleumeter (kp. 40 - 60°C) till att ge 89 mg metyl-(22R)-16a,17a-butylidendioxi-6a,9a-di-fluor-lip-hydroxi-3,20-dioxopregna-l,4-dien-21-oat. Renheten bestämd genom HPLC var 98,8 %. Smältpunkt: 231-236°C. Mole-kylvikten var 494.

Exempel 12

Till en lösning av 100 mg (22R)-16a,17a-butylidendioxi-6a,9a-difluor-lip-hydroxi-3,20-dioxopregna-l,4-dien-21-karboxylsyra i 15 ml bensen sattes 65 ml 1,5-diazabicyklo-[5.4.0]undeken-5 och 0,5 ml metyljodid. Reaktionsblandningen rördes om vid 50°C i 4 h, späddes med 50 ml metylenklorid, tvättades med vatten, torkades och indunstades. Aterstoden renades pA en Sephadex LH-20-kolonn (88x2,5 cm) med kloro-form:etanol:isättika, 95:5:0,25, som mobil fas. Fraktionen 295 - 335 ml uppsamlades och indunstades. Aterstoden löstes i metylenklorid och fälldes med petroleumeter (kp. 40 -60°C) till att ge 93 mg metyl-(22R)-16a,17a-butylidendioxi-6a,9a-difluor-lip-hydroxi-3,20-dioxopregna-l,4-dien-21-oat. Renheten bestämd genom HPLC var 98,9 %. Smältpunkt: 231-236°C. Molekylvikten var 494.

Exempel 13 (22R)-16a,17a-butylidendioxi-6a,9a-difluor-lip-hydroxi-3,20-dioxopregna-l, 4-dien-21-karboxylsyra (100 mg) och tetrabu-tylammoniumvätesulfat (100 mg) sattes till 0,5 ml 1M nat-riumhydroxid. En lösning av 0,5 ml metyljodid i 10 ml metylenklorid tillsattes. Blandningen Aterloppskokades under omrörning över natt. Efter kylning tillsattes ytterligare 20 ml metylenklorid. De bAda fasema separerades. Den organ! ska fasen tvättades med 2x10 ml vatten, torkades och indunstades. Den rAa produkten renades genom kromatografi pA en Sephadex LH-20-kolonn (72x6,3 cm) med användning av kloroform som mobil fas. Fraktionen 2130 - 2550 ml uppsamlades och indunstades och Aterstoden fälldes ut frAn metylen-kloridpetroleumeter (kp. 40 - 60°C) till att ge 106 mg metyl-(22R)-16a,17a-butylidendioxi-6a, 9a-difluor-lip-hyd- 49 84488 roxi-3,20-dioxopregna-l,4-dien-21-oat. Renheten bestämd genom HPLC var 93,9 %. Smältpunkt: 225-235°C. Molekylvikten var 494.

Exempel 14 (22R)-16a,17a-butylidendioxi-6a,9a-difluor-lip-hydroxi-3,20-dioxopregna-1,4-dien-21-karboxylsyra (100 mg) och 80 mg trikaprymetylammoniumklorid (Aliquat 336) sattes till 2,5 ml mättad vattenhaltig ΝβΗΟΟβ. En lösning av 0,5 ml metyljodid i 10 ml metylenklorid tillsattes. Blandningen rördes om vid 45°C i 20 h, kyldes och späddes med 20 ml metylenklorid. De bäda fasema separerades. Den organiska fasen tvättades med 3x5 ml vatten, torkades och indunstades. Den räa produkten renades genom kromatografi pä en Sephadex LH-20-kolonn (88x2,5 cm) med kloroform:etanol:isättika, 95:5:0,25, som mobil fas. Fraktionen 300 - 350 ml uppsamla-des och indunstades och äterstoden fälldes frän metylenklo-ridpetroleumeter (kp. 40 - 60°C) tili att ge 28 mg metyl-(22R)-16a,17a-butylidendioxi-6a,9a-difluor-lip-hydroxi-3,20-dioxopregna-1,4-dien-21-oat. Renheten bestämd genom HPLC var 98,7 %. Smältpunkt: 231-236°C. Molekylvikten var 494.

Exempel 15 (22R)-16a,17a-butylidendioxi-6a,9a-difluor-lip-hydroxi-3,20-dioxopregna-1,4-dien-21-karboxylsyra (100 mg) löstes i 5 ml metylenklorid och blandades med 5 ml eterlösning av diazo-metan. Efter 10 min tillsattes ättiksyra droppvis till dess att den gula färgningen hade försvunnit. Blandningen indunstades och äterstoden löstes i metylenklorid och fälldes med petroleumeter (kp. 40 - 60°C) tili att ge 76 mg metyl-(22R)-16a,17a-butylidendioxi-6a,9a-difluor-lip-hydroxi-3,20-dioxopregna-1,4-dien-21-oat. Renheten bestämd genom HPLC var 96,7 %. Smältpunkt: 228-235eC. Molekylvikten var 494.

Exempel 16

Tili en lösning av 82 mg (22R)-16a,17a-butylidendioxi-6a,9a-difluor-llp-hydroxi-3,20-dioxopregna-l,4-dien-21-al-metylhe-miacetal i 25 ml metanol, kyld i ett isbad, sattes 0,06 ml isättika och sedan längsamt 0,5 ml 2M vattenlösning av 50 8 4 4 8 8 natriumhypoklorit under omrörning. Reaktionsblandningen rördes om i ytterligare 1 h. Metylenklorid (150 ml) tillsat-tes och lösningen tvättades med 10 % vattenlösning av ka-liumkarbonat och mättad natrlumklorld. Den organiska fasen torkades och indunstades. Aterstoden löstes i metylenklorid och fälldes med petroleumeter (kp. 40 - 60°C) tili att ge 9 mg metyl-(22R)-16a,17a-butylidendioxi-6a,9a-difluor-lip-hydroxi-3,20-dioxopregna-l,4-dien-21-oat. Renheten bestämd genom HPLC var 93,8 %. Smältpunkt: 225-235°C. Molekylvikten var 494.

Exempel 17

Tili en lösning av 100 mg metyl-(22R)-16a,17a-butyliden-dioxi-6a,9a-difluor-llp-hydroxi-3,20-dioxopregna-l,4-dien-21-oat i 12 ml n-propanol sattes 20 mg kalium-tert.-butylat. Reaktionsblandningen äterloppskokades under argonskydd i 1 h, kyldes, hälldes in i 25 ml isvatten och extraherades med metylenklorid. Extraktet tvättades med mättad vattenlösning av natriumvätekarbonat, torkades och indunstades tili att ge 28 mg propyl-(22R)-16α,17a-butylidendioxi-6a,9α-difluor-lip-hydroxi-3,20-dioxopregna-l,4-dien-21-oat. Renheten bestämd genom HPLC var 99,2 %. Smältpunkt: 262-270°C. Molekylvikten var 566.

Farmakologi

Antiinflammatorisk effekt

Selektiviteten beträffande antiinflammatorisk effekt vid appliceringsstället i lungan har undersökts i ett modellsys-tem i rätta efter intrabronkial instillation av glukokorti-kosteroiden.

Instillation av Sephadex-pärlor i rättlunga leder tili bronkial och alveolar inflammation. Denna framkallar inter-stitiellt lungödem, som ökar lungvikten och inflammationen kan graderas som ökningen av lungvikten i jämförelse med en vehikelinstillerad kontrollgrupp. Lungödembildningen kan motverkas genom förbehandling med glukokortikosteroider, företrädesvis genom lokal administrering som intrabronkial 51 84488 instillation eller som inhalation. Idealiskt bör en antiin-flammatorisk verkan erhällas endast pä stället för glukokor-tikosteroid-applicering i lungan men inte utanför detta omrdde, eftersom detta vid längtidsbehandling kan leda till terapibegränsande systematiska biverkningar.

Differentieringen mellan glukokortikosteroidverkan i det behandlade lungomrädet och utanför detta omräde har testats genom följande testprotokoll. Sprague-Dawley-rättor (225 g) anestetiserades lätt med eter och glukokortikosteroidtest-preparatet instillerades i en volym av 0,5 ml/kg i just den vänstra lungloben. Detta uppnäddes genom instillation med en tunn och böjd stälkateter anbringad via munnen och trakea in i den vänstra lungloben (selektiviteten för detta appliceringssätt i just den vänstra loben har verifierats genom separata experiment med Evans Blue, varvid man fann att >95 % av anbringad substans hittades i den vänstra och <5 % i den högra lunghalvan). 30 minuter senare instillerades en suspension av Sephadex (5 mg/kg i en volym av 1 ml/-kg) i trakea väl ovanför bifurkationen sä att suspensio-nen nädde bäde de vänstra och högra lungloberna. 20 timmar senare dödades rättorna och de vänstra och högra lungloberna dissekerades ut och vägdes separat. Även tymusvikten regist-rerades. Kontrollgrupper fick vehikel i stället för gluko-kortikosteroidpreparat och koksaltlösning i stället för Sephadex-suspension för att bestämma vikten för ej genom läkemedel skyddat Sephadex-ödem respektive den normala lungvikten. För varje glukokortikosteroidpreparat testades minst 3 doser inom omrädet 0,01 - 10 mg/kg och med varje ä 6 paralleller/dos. Glukokortikosteroiderna suspenderades i en vehikel av CMC-Na 0,75 %, Tween 80 0,04 % och 0,7 %

NaCl ad 100 %.

För en strikt lokal antiinflammatorisk behandling av luft-vägssjukdomar är den ideala profiIen för en förening att den bör motverka inflammationen i den lokalt behandlade vänstra lungloben men inte i den högra lunghalvan, vilken förutses bli nädd av glukokortikosteroid först via den systemiska cirkulationen (efter absorption frän den vänstra 52 84488 lungan). Förhällandet mellan de erforderliga EDgQ (doser reducerande ödemet med 50 %) i den högra respektive vänstra lunghalvan kan användas som parameter för att bedöma den selektiva verkan för appliceringsstället. För en ideal glukokortikosteroid bör detta selektivitetsförhällande vara högt.

Resultaten av de utförda testerna ges i tabell 1, där den Övre delen representerar effekter uppnädda genom tidigare kända typer av glukokortikosteroider. Budesonid när icke nägon selektivitet för appliceringsstället i lunga, eftersom de erforderliga ED50 för vänstra och högra lunghalvorna var ganska lika varandra (selektivitetsförhällande ca 1,5). Vid den högsta testade dosen (0,3 mg/kg) reducerar budesonid tymusvikten med 22 % (p < 0,01). Den tidigare kända gluko-kortikosteroiden FCB när en del selektivitet, eftersom reduktion av Ödemet i den högra lungahalvan fordrar omkring 2-3 gänger högre dos än den erforderliga dosen för att inhibera det vänstra lungödemet.

De nya föreningarna enligt uppfinningen visar överraskande en mycket bättre selektivitet för aktivitet just i den lokalt behandlade vänstra lungloben (tabell 1). Selektivi-tetsförhällandet när 6 eller ännu högre värden. Med dessa föreningar är det möjligt att inhibera ödemet i den vänstra lungan med ätminstone 60 % utan nägon signifikant effekt pä ödemet i den högra lunghalvan. Vid dosen 10 mg/kg päver-kar föreningarna enligt exemplen 1 och 5 inte alls tymusvikten, medan föreningen enligt exempel 3 vid samma dos induce-rar en lätt minskning av tymusvikten (med 15 %, p < 0,05).

De nya föreningarna har alla högre antiinilammatorisk potens vid appliceringsstället (EDgg-värde i den vänstra lungloben S 5 mg/kg) än den läga potens som demonstreras för FCB (10 mg/kg).

Tabell 1

Effekter av testade glukokortikosteroider i Sephadex-model- 53 84488

Ien en dag efter Sephadex-instillationen. Resultäten ges i förhällande till motsvarande kontrollgrupp given Sephadex.

Förening ED50 * Selektivitets- Tymus-invo- enligt vänster förhällande lution % exempel lunglob ΕΡςπ * höger lunga (dos mg/kg) ED50 * vänster lunga _mg/kg_

Budesonid 0,2 1,3 22 (0,3) FCB 10 2,5 6 (10) Förening I**_0,9_3,1_ 1 1,7 > 5,9 -3 (10) 3 1,7 > 5,9 15 (10) 5 5 10,0 -1 (10) 4 _<_1_> 10_6 (10) *EDgQ * erforderlig glukokortikosteroiddos för att reducera ödemet med 50 % ** en metylester av 6a,9a-difluor-lip-hydroxi-16a,17a- isopropylidendioxi-3,20-dioxo-l,4-pregnadien-21-karbo-xylsyra, en förening, som beskrivits i exempel 13 av SE-utläggningsskriften 402 111 (motsvaras av DE-2 264 003).

' 54 84 488 Ή -PI * * •h h S01 * * m t> ty in t* in

S U y O CN rH rH

c S -S K S 11 | y-S jj I ‘S.lll i i {S M 2 (N Nj vd co

rH 'S dP

O JH . Λ S ·® S’ 1 m q Da «2 I * h 3 5 « S * * *1 &C >1 CS CO os

ω m -H H (#> H CO

s i I

i» 1 |

^ ^ O O Ή H X

I ä li | S® S? ^ (_^ | li ® Φ*» * * * * ^

(ΛδΓ -höo * * * * E

UQ iÖ)-r| * * * * * TO

•H M S -P »->

d L 3 (J vOvOO vO N1 VO O N1 LO

u S CHg n in 5 rH in N in e? Ό •h ä <#> to m ^ il f ^ s H CD Cfl 8 Ö rH rH rH θ' 0)¾ 0 vvs. < » g Q OOO O O rH O rH o ift S 1-1 rH g § rH Oi

ro H H rH II

^ U H ^ SfcwrH *

Claims (6)

1. 55 84488