FI83512C

FI83512C - Foerfarande foer framstaellning av farmakologiskt vaerdefulla fusionerade bensazepinfoereningar.

Info

Publication number: FI83512C
Application number: FI874006A
Authority: FI
Inventors: Elijah Herman Gold; Joel Gilbert Berger; Wei Kong Chang; John Welch Clader
Original assignee: Schering Corp
Priority date: 1986-01-16
Filing date: 1987-09-15
Publication date: 1991-07-25
Also published as: FI874006A0; CS414091A3; HUT48600A; EP0254737B1; IE59651B1; AU6892087A; DK479087A; KR880700794A; ZA87291B; DK164161C; EP0230270B1; EP0254737A1; DK164161B; IL103007A; AU588080B2; FI83512B; IL81268A0; JPS63502348A; OA08660A; PT84109B

Description

1 83512

Menetelmä fysiologisesti arvokkaiden fuusioituneiden bents-atsepiiniyhdisteiden valmistamiseksi - Förfarande för framstä11 ning av farmakologiskt värdefulla fusionerade bensazepinföreningar Tämän keksinnön kohteena ovat fuusioitujen johdosten, joissa on fuusioitu rengas-ydin, joka sisältää 2,3,4,5-tetrahydro-1jH-bentsatsepiini-systeemin, valmistusmenetelmät. Yhdisteillä on arvokkaita farmaseuttisia ominaisuuksia psykoosien, depression, kivun ja hypertension hoidossa.

Alalla on jo kuvattu substituoituja 1-fenyy1i-2,3,4,5-tetra-hydro-1 H-3-bentsatsepiineja. Esimerkiksi kts. US-patentit 3.393.192, 3.609.138, 4.011.319, 4.284.555 ja 4.477.378 sekä brittiläinen patentti 1.118.688. Näissä patenteissa esitettyjen yhdisteiden yhteydessä tarkasteltuja aktiivisuuksia ovat antibakteeriset vaikutukset, vaikutukset keskushermostojärjestelmään ja hypotensiiviset vaikutukset.

Näillä uusilla yhdisteillä on rakennekaava I

W R1 ''R m Y^5^N^(CH2)m

Gy(C^n / \ n RU R12 jossa: R on vety, alkyyli tai -CH2CH=CH2; R1 on vety, R11 ja R12 ovat vety tai Ci"6 alkyyli; . Q on mety1een i; 2 83512 m ja n ovat toisistaan riippumatta muuttujia ja voivat olla kukin 0, 1 tai 2 edellyttäen, että m ja n eivät molemmat voi olla 0, ellei X ole 0CH3, y on OH ja R on CH3-; X on vety, halogeeni, Ci_6-alkyyli, hydroksi tai Ci-6-alkoksi; Y on vety, hydroksi, Ci-6-alkoksi, amino, OCO-Ci-g-a1 kyy1i tai 0C02“Ci-e-alkyyli, W on vety, ja rengas t on fuusioitu bentseenirengas.

Erään hyvänä pidetyn alaryhmän muodostavat seuraavat rakenne-kaavan Ia mukaiset yhdisteet

T II N_R

Y __/ , T « /---(CH~ ) (Ia) / I 2 m jossa R, Ri, X, Y, Q, m ja n tarkoittavat samaa kuin edellä.

Toisen hyvänä pidetyn kaavan I mukaisen alaryhmän muodostavat yhdisteet, joissa Y on amino tai hydroksi; X on vety, alkyyli, halogeeni tai alkoksi ja R on metyyli.

Kolmannen hyvänä pidetyn yhdisteiden alaryhmän muodostavat ne kaavan Ia mukaiset yhdisteet, joissa R on metyyli;

Rl on vety; Q on metyleeni, summa m + n on 1; X on vety, metyyli, metoksi, kloori tai bromi; Y on hydroksi, amino tai tällaisen yhdisteen farmaseuttisesti hyväksyttävä suola.

Suositeltuihin kaavan I mukaisiin yhdisteisiin kuuluvat 3 83512 (1) 6,7,7a,8,9,13b-heksahydro-2-hydroks i-3-metoks i-7-metyy 1 i-5H.-bentso[d]nafto[2,1-b]atsepi ini tai sen farmaseuttisesti hyväksyttävä suola; (2) 6,7,7a,8,9,13b-heksahydro-2-hydroksi-7-metyy1i-5H-bentso[d]nafto[2,1-b]atsepiini tai sen farmaseuttisesti hyväksyttävä suola; (3) 6,7,7a,8,9,13b-heksahydro-3-kloor i-2-hydroksi-7-metyy1i-5H-bentso[d]nafto[2,1-b]atsepiini tai sen farmaseuttisesti hyväksyttävä suola; (4) 6,7,7a,8,9,13b-heksahydro-2-hydroksi-3,7-dimetyy1i-5H-bentso[d]nafto[2,1-b]atsepiini tai sen farmaseuttisesti hyväksyttävä suola; (5) 6,7,7a,8,9,13b-heksahydro-2-ami no-7-metyy1i-5H-bentso- [d]nafto[2,1-b]atsepiini tai sen farmaseuttisesti hyväksyttävä suola; (6) 6,7,7a,8,9,13b-heksahydro-2-amino-3-kloori-7-metyyli-5H-bentsofd]nafto[2,1-b]atsepiini tia sen farmaseuttisesti hyväksyttävä suola; tai (7) 6,7,7a,8,9,13b-heksahydro-2-amino-3,7-dimetyyli-5H-bentso[d]nafto[2,1-b]atsepiini tai sen farmaseuttisesti hyväksyttävä suola; (8) 6,6a,7,8,9,13b-heksahydro-3-hydroksi-3-metoks i-7-metyy1i-5H-bentso[d]nafto[2,1-b]atsepiini tai sen farmaseuttisesti hyväksyttävä suola; tai (9) 2·hydroks i- 3-metok si-7-metyyli-5,6,7,7a,8,9,10,14b-oktahydro-bentso[d]bentso[3,4-syklohepta[1. ,2-b]atsepi ini tai sen farmaseuttisesti hyväksyttävä suola; ja 4 83512 (10) 3-hydroksi-2-metoks i-7-metyy1i-5,6,7,8,9,10,Hb-okta-hydro-bentso[d]bentso[3,4]-syklohepta[1,2-b]atsepiini; geometriset isomeerit ja sen farmaseuttisesti hyväksyttävä suola.

Erityisen suositeltuja yhdisteitä ovat trans-6,7,7a,8,9,13b-heksahydro-3-kloori-2-hydroksi-7-metyy1i-5H-bentso[d]nafto[2,1-b]atsepiini tai sen farmaseuttisesti hyväksyttävä suola; (-)-trans-6,7,7a,8,9,13b-heksahydro-3-kloori-2-hydroksi-7-metyy1i-5H-bentso[d]nafto[2,1-b]atsepiini tai sen farmaseuttisesti hyväksyttävä suola; (+)-trans-6,7,7a,8,9,13b-heksahydro-3-kloor i-2-hydroksi-7-metyy1i-5H-bentso[d]nafto[2,1-b]atsepiini tai sen farmaseuttisesti hyväksyttävä suola; trans-6,7,7a,8,9,13b-heksahydro-2-hydroksi- 3-metoks i-7-metyy1i-5H-bentso[d]nafto[2,1-b]atsepiini tai sen farmaseuttisesti hyväksyttävä suola; ja

Keksinnön mukaiselle menetelmälle on tunnusomaista se, että (A) kondensoidaan mo 1ekyy1insisäisesti kaavan II mukainen yhdiste x 5 83512 W 1 ,X)Vr r^icu2)m R11 R12

Kaavan I mukaiset yhdisteet voidaan valmistaa kondensoimal1 a molekyy1insisäisesti rakennekaavan II mukainen yhdiste dehydratointikatalyytin läsnäollessa. Tehokkaisiin dehydra-tointikatalyytteihin kuuluvat rikkihappo, metaanisulfonihappo, trif 1 uorimetaanisulfonihappo, fosforihappo ja vedetön fluori-vetyhappo.

Edellä kuvattu molekyy1insisäinen kondensointi voidaan suorittaa erilaisissa lämpötiloissa ja paineissa, esimerkiksi välillä 0 ja 100°C, ja alipaineessa, ilmakehän paineessa tai korotetussa paineessa. Voidaan käyttää inerttiä liuotinta tai reaktio voidaan suorittaa ilman liuotinta. Halutun tuotteen aikaansaamiseen tarvittava aika vaihtelee jonkin verran riippuen lämpötilasta, paineesta ja panoksen koosta, mutta reaktio tapahtuu loppuun 24 tunnin kuluessa.

i. Kaavan II mukaiset yhdisteet voidaan saada saattamalla kaavan V mukainen amiini reagoimaan kaavan VI mukaisen yhdisteen kanssa W ° xrAR (Ef^pvm

Y NHR

R^R12

V VI

6 83512 jolloin saadaan kaavan VII mukainen yhdiste * W 4 :Cft -·/ (c· Mj) m

ZtY A

VII

minkä jälkeen kaavan VII mukaisessa tuotteessa oleva karbonyy-liryhmä pelkistetään hydroksiksi. Symboli L on helposti korvattavissa oleva osa, joka yleisesti tunnetaan nimellä "poistuva ryhmä". Alan ammattimiesten käyttämiä sopivia poistuvia ryhmiä ovat, niihin kuitenkaan rajoittumatta, halogenidit, esimerkiksi kloori, bromi tai jodi, ja OSOjR, jossa R voi olla vety, alkyyli, aryylialkyyli tai aryyli (esimerkiksi para-tolueenisulfonyyli)· Parhaana pidettyihin pelkistimiin pelkistysvaiheessa kuuluvat NaBH^, LiAlH^, BH^ ja NaAlH2(OCH2CH2OCH2)2· Tehokkaita ovat myös katalyyttiset pelkistykset, joissa käytetään sellaisia katalyyttejä kuin palladium/hiili tai Raney-nikkeli ja 1 -10 ilmakehän suuruisia vetypaineita.

ii. Kaavan II mukaisia yhdisteitä voidaan myös saada saattamalla kaavan Vili mukainen amiini reagoimaan kaavan IX mukaisen yhdisteen kanssa edellisessä kappaleessa kuvatuissa olosuhteissa kuitenkin ilman pelkistysvaihetta: T /UHR ,

XiV

Cf-o·. * k» R'*

VIII IX

7 83512 iii. Kaavan II mukaiset yhdisteet voidaan valmistaa saattamalla kaavan X mukainen aldehydi (R^=H) tai ketoni (R*= alkyyli) reagoimaan kaavan VIII mukaisen aminoalkoholin kanssa sopivan pelkistimen, kuten natriumsyanoboorihydridin läsnäollessa pH-arvossa 4-7.

+ 11

VIII

X

iv. Kaavan II mukaiset yhdisteet voidaan myös valmistaa saattamalla kaavan VIII mukaiset yhdisteet reagoimaan kaavan X mukaisten aldehydien tai ketonien kanssa ennen kondensointiveden poistamista, minkä jälkeen saatu konden-saation välituote pelkistetään pelkistimellä, kuten natrium-boorihydridillä tai natriumsyanoboorihydridillä tai pelkistetään katalyyttisesti käyttämällä katalyyttejä, kuten palladium/hiiltä tai Raney-nikkeliä 1-10 ilmakehän suuruisessa vetypaineessa.

(B) Kaavan I mukaiset yhdisteet voidaan myös valmistaa saattamalla kaavan XI mukainen yhdiste

XI

reagoimaan sopivan pelkistimen kanssa, jolloin saadaan kaavan I mukainen yhdiste. Hyvänä pidetyt pelkistimet s 83512 sisältävät vedyn ja katalyytin, jolloin erityisen hyvänä pidetty katalyytti on PtO^.

Kaavan XI mukainen yhdiste voidaan valmistaa esimerkiksi saattamalla kaavan XII mukainen yhdiste reagoimaan 1-halogeeni-2,2-dialkoksietaanin kanssa sopivan liuottimen, kuten dimetyyliformamidin ja katalyytin, kuten alkali-metalli jodidin, mieluummin kaliumjodidin, läsnäollessa, jolloin saadaan kaavan XIII mukainen yhdiste ,1 v f

I I

^ CHj.

H T H ‘ ( t I ) kl * ( I tc£k)m

Kaavan XIII mukainen yhdiste voidaan saattaa reagoimaan vahvan hapon, kuten trifluorimetaanisulfonihapon tai rikkihapon kanssa lämpötilassa välillä noin 0-25°C, jolloin saadaan kaavan XI mukainen yhdiste.

C. Kaavan I mukaiset yhdisteet voidaan myös valmistaa saattamalla kaavan XIV mukainen yhdiste I M-Λ xj- 9 83512 pelkistimen, kuten LiAlH^rn tai BH^rn, mieluummin BH^sn kapssa lämpötilavälillä noin 0°C ja noin 70°C, jolloin saadaan kaavan I mukainen yhdiste.

Jäljempänä on esitetty yksi kaavan XIV mukaisen yhdisteen valmistusmenetelmä. Tätä menetelmää voidaan erityisesti soveltaa, kun Y on OH tai alkoksi. Kun Y on jokin muu määritelty substituentti, voi olla tarpeen käyttää alalla tunnettuja lisävaiheita edellä kuvattujen lisäksi. Yhdiste XIV voidaan valmistaa saattamalla ensin kaavan XV mukainen yhdiste reagoimaan kaavan XVa mukaisen yhdisteen kanssa * XV XVa jolloin saadaan kaavan XVI mukainen yhdiste * (t. I Λ xvi joka voidaan dehydratoida kaavan XVII mukaiseksi yhdisteeksi käyttämällä happamia katalyyttejä, kuten tolueenisulfoni-happoa tai fosforioksikloridi/pyridiiniä lämpötilassa välillä noin 20°C ja noin 120°C samalla, kun vesi poistetaan jatkuvatoimisesti.

10 8351 2 * (m (a" r*1).

XVII

Kaavan XVII mukainen yhdiste voidaan hapettaa jäljempänä olevaksi kaavan XVIII mukaiseksi yhdisteeksi käyttämällä m-klooriperbentsoehappoa lämpötilavälillä noin 0°C ja noin 20°C, minkä jälkeen saatetaan kosketukseen alkali-metallihydroksidin, kuten natirumhydroksidin kanssa ja tämän jälkeen saatetaan kosketukseen vahvan mineraalihapon kanssa.

3< i j*

XVIII

Kaavan XVIII mukainen yhdiste voidaan vuorostaan saattaa reagoimaan alkyyliamiinin kanssa, jolloin samalla poistetaan vesi jatkuvatoimisesti niin, että saadaan kaavan XIX mukainen yhdiste * (Tf

XIX

11 8351 2 joka sen jälkeen voidaan pelkistää katalyytin, kuten sinkki-pölyn ja etikkahapon läsnäollessa kaavan XX mukaiseksi yhdisteeksi

X

s r { t. I ^,<4 xx joka voidaan sen jälkeen käsitellä vahvalla emäksellä dimetyylisulfoksidissa (DMSO) tai sekaliuottimessa, joka sisältää dimetyylisulfoksidia ja polaarista aproottista liuotinta, esimerkiksi dimetyyliformamidia (DMF), jolloin saadaan kaavan XXI mukainen yhdiste. Käytetyt vahvat emäkset ovat mieluummin kalium tert.butoksidi tai natriumhydridi.

x

( t XXI

Kaavan XXI mukainen yhdiste voidaan saattaa reagoimaan halogeeniasetyylihalogenidin kanssa, jolloin saadaan kaavan XXII mukainen yhdiste x acn,ci Λ λ

XXII

,2 8351 2 joka voidaan saattaa alttiiksi valolle, jolloin saadaan kaavan XIV mukainen yhdiste _¢0

x I 11 N~R

γ —L Jk ah CH ) (XIV) H\W 2 m ^sv((5r11r12 )n joka sen jälkeen voidaan pelkistää kaavan I mukaiseksi yhdisteeksi.

Edellä olevissa menetelmissä A-C voi joskus olla toivottavaa ja/tai tarpeellista suojata eräät R, R1, R11, R12, W, X ja Y ryhmät reaktioiden aikana. Käyttökelpoisia ovat tavanomaiset suojaryhmät. Esimerkiksi seuraavan taulukon pystyrivissä 1 luetteloidut ryhmät voidaan suojata taulukon 2 pystyrivissä 2 esitetyllä tavalla: 13 8351 2 1. Suojattava 2. Suojattu ryhmä_ryhmä ________—— -COOH -COOalkyy1i, -COObentsyy1i, -COOfenyy'1 \ NH N-C02a1kyyli, N-C02bentsyy1i, / CH2

N-CO2QCCI3 A

\ \ /°~V N

CO C X c

/ " . / N>J

-OH — O-( y CH30 o —/ o K,

-NH2 -N

r o

Luonnollisesti voidaan käyttää muitakin alalla yleisesti tunnettuja suojaryhmiä. Reaktion tai reaktioiden jälkeen suoja-ryhmät voidaan poistaa normaaleilla menetelmillä.

Ryhmiä R, R1, rh, R12, w, X ja Y kaavassa I voidaan myös vaihdella valitsemalla sopivalla tavalla lähtöaineet, joista yhdisteet syntetisoidaan, tai saattamalla kaavan I mukainen yhdiste reagoimaan sopivan reagenssin kanssa joka saa aikaan substituentin halutun muuntumisen toiseksi ryhmäksi R, R1, R11, 14 8351 2 R'2, W, X ja Y. Jälkimmäistä menettelyä voidaan erityisesti soveltaa substituenttien X vaihtamiseen. Esimerkiksi kloori-substituentti voidaan lisätä vedyn tilalle saattamalla reagoimaan kloorausaineen, kuten sulfuryylikloridin kanssa inertissä 1iuottimessa. Hydroksimetyy1isubstituentti X-asemassa voidaan lisätä vedyn tilalle saattamalla reagoimaan formaldehydin kanssa sopivassa 1iuotinsysteemissä, esimerkiksi sekaliuotin-systeemissä, joka muodostuu dimetoksietaanista ja vesipitoisesta ka 1iumhydroksidista, mieluummin korotetussa lämpötilassa. Tällainen hydroksimetyy1isubstituentti voidaan pelkistää metyy1iryhmäksi saattamalla reagoimaan katalyytin, kuten palla-diumhydroksidin kanssa ilmakehän paineisessa vetypaineessa. Metoksisubstituentit voidaan muuntaa hydroksiryhmäksi, esimerkiksi refluksoimal1 a natriumhydroksidin, dimetyyliformamidin ja etaanitiolin seoksessa tai saattamalla reagoimaan väkevän bromivetyhapon kanssa. Muita substituuoita voidaan saada aikaan käyttämällä normaaleja tekniikoita.

Tässä ja patenttivaatimuksissa käytettynä seuraavilla termeillä on seuraava merkitys, ellei toisin ole mainittu: halogeeni - fluori, kloori, bromi tai jodi; alkyyli (mukaanlukien esimerkiksi alkoksin alkyyliosat) - suora tai haarautunut, 1-6 hiiliatominen hiiliketju.

Kaavan I mukaisilla yhdisteillä on analgeettisia, antikoliner-gisia, antiagressiivisia ja yleisesti trankvi1 loivia ominaisuuksia. Keksintö käsittää siten farmaseuttiset seokset, joissa on kaavan mukaista yhdistettä yhdistelmänä farmaseuttisesti hyväksyttävän kantajan kanssa, sekä henkisten häiriöiden, mukaanlukien psykoosien, skitsofrenian tai depression hoitomenetelmät nisäkkäällä, tai kivun tai tuskatilan torjuntamenetelmät nisäkkäällä antamalla vaivasta kärsiville nisäk- is 83512 käille tehokas määrä kaavan I mukaista yhdistettä. Kaavan I mukaisilla yhdisteillä on pitkä aktiivisuuden kestoaika.

Eräät kaavan I mukaiset yhdisteet, joissa X ja Y ovat hydrok-seja ja R on vety, ovat myös aktiivisia munuaisten vasodil-latooreina. Näitä yhdisteitä voidaan sen vuoksi käyttää farmaseuttisissa seoksissa yhdistelmänä farmaseuttisesti hyväksyttävän kantajan kanssa ja menetelmissä, joilla torjutaan hypertensiota antamalla nisäkkäälle tällaista yhdistettä määrä, joka tehokkaasti vaikuttaa munuaisia vasodi1latoivasti.

Kaavan II mukaiset yhdisteet voivat esiintyä diastereomeereina. Tarkemmin sanoen vety, joka on sitoutunut hydroksyy1iryhmän sisältävään hiileen, ja vety, joka on sitoutunut viereiseen tyydytettyyn hiiliatomiin, voivat olla toisiinsa nähden cis tai trans. Kondensoitaessa voivat kaavan I mukaiset fuusioidut rengassysteemit liittyä cis (kaava III) tai trans (kaava IV) ja ne ovat sen vuoksi myös diastereomeereja: W 1 lii1 w

Il N-R X

γ [ llH N-R

/ \ (O

RUR12 /\n

RllXR12 (III) (IV) 16 83 51 2

Kaavan I mukaisten yhdsiteiden trans-muoto (kaava IV), so. kaavan IV mukaiset yhdisteet muodostavat suositellun suoritusmuodon. Huomattakoon, että kun R1 ja/tai W on jokin muu kuin vety ja kun R11 ja R12 ovat erilaisia, keksinnön mukaisissa yhdisteissä on ainakin yksi muu asymmetrinen keskus. Kaikki tällaiset isomeeriset muodot ja niiden seokset sisältyvät esillä olevan keksinnön piiriin. Ellei toisin ole mainittu, tässä esitetyt valmistusmenetelmät johtavat tuote-jakautumiin, joihin sisältyy kaikkia mahdollisia rakenne-isomeereja, vaikkakin on ymmärrettävä, että fysiologinen vaste voi vaihdella stereokemia 11isesta rakenteesta riippuen. Isomeerit voidaan erottaa tavanomaisin keinoin, kuten frak-tiokiteyttämä11ä tai HPLC:n avulla.

Kaavojen I ja I I mukaiset yhdisteet voivat esiintyä solvatoi-tumattomissa sekä so 1vatoiduissa muodoissa, mukaanlukien hydratoiduissa muodoissa. Yleisesti sanoen solvatoidut muodot farmaseuttisesti hyväksyttävien liuottimien, kuten veden, etanolin ja vastaavien kanssa vastaavat solvatoitumattomia muotoja tämän keksinnön tavoitteiden kannalta.

Kaavojen I ja I I mukaiset yhdisteet voivat muodostaa farmaseuttisesti hyväksyttäviä suoloja orgaanisten ja epäorgaanisten happojen kanssa. Esimerkkejä suolanmuodostukseen sopivista hapoista ovat suolahappo, rikkihappo, fosforihappo, etikkahappo, sitruunahappo, malonihappo, salisyylihappo, omenahappo, fumaarihappo, meripihkahappo, askorbiinihappo, maleiinihappo, metaanisulfonihappo ja muut alalla hyvin tunnetut mineraalihapot ja karboksyy1ihapot. Suolat valmistetaan saattamalla vapaa emäsmuoto kosketukseen riittävän määrän kanssa haluttua happoa, jolloin saadaan suola tavanomaiseen tapaan. Vapaat emäsmuodot voidaan regeneroida käsittelemällä suola sopivalla laimealla vesipitoisella emäsiiuoksella, kuten laimealla vesipitoisella i7 8351 2 natriumhydroksidilla, kaliumkarbonaatilla, ammoniakilla natriumbikarbonaatilla. Vapaat emäsmuodot eroavat vastaavista suolamuodoistaan jonkin verran joidenkin fysikaalisten ominaisuuksiensa osalta, kuten liukoisuudeltaan polaarisiin liuottimiin, mutta muutoin suolat vastaavat vastaavia vapaita emäsmuotojaan keksinnön tavoitteiden kannalta.

Kaavan I mukaisilla yhdisteillä on farmakologinen aktiivisuus testausmenetelmissä, joiden tarkoituksena on osoittaa antipsykoottinen ja antidepressiivinen aktiivisuus. Yhdisteet ovat toksittomia farmaseuttisesti terapeuttisilla annoksilla.

Ehdollistetun välttämisreaktion vaimentaminen rotilla

Kliinisesti aktiivisten antipsykoottisten lääkkeiden tiedetään depressoivan kokeellista epäjatkuvaa välttämiskäyttäytymistä annoksilla, jotka eivät hidasta pakoreaktiota (Ann. N. Y. Acad. Sei. 6j6, 740 (1957)). Suoritetulla koesarjalla tutkittiin tämän keksinnön mukaisten yhdisteiden kykyä vaimentaa ehdollistettua välttämisreaktiota (CAR, conditioned avoidance response).

Materiaalit ja menetelmät Välttääkseen 10 sekunnin jalkaan kohdistetun shokin (0,6 ma) pakotettiin rotat reagoimaan 5 sekunnin äänimerkkiin hyppäämällä tasanteelle, joka sijaitsi 17,5 cm koekam-mion ristikkolattian yläpuolella. Jokainen koesarja muodostui 20 tällaisesta kokeesta, jotka tehtiin 30 sekunnin välein. CAR-reaktio arvioidaan oikeaksi aina, kun rotta hyppää tasanteelle äänimerkin aikana (ennen jalkashokkia). Reaktiota pidetään pakoreaktiona, kun rotta hyppää tasanteelle shokin aikana. Reagoimattomuus määritellään pako- 18 8351 2 reaktion puuttumisena 10 sekunnin shokkiajän kuluessa.

« 6-8 rotan ryhmiä harjotettiin kahtena peräkkäisenä päivänä (yhteensä 40 koekertaa). Rotat, jotka saavuttivat asetetun kriteerin päivänä 2 (oikeat CAR-reaktiot vähintään 16 kerralla 20 kokeesta), käsiteltiin joko testattavalla lääkkellä tai välittäjäaineella päivänä 3. CAR-reaktion vaimeneminen analysoitiin tilastollisesti t-testin avulla (Student's t-test) vertaamalla lääkeaineella käsiteltyjen rottien suorituksia väliteaineella käsiteltyihin. Kunkin lääkeaineen pienin tehokas annos (MED, minimal effective dose) määritellään alhaisimpana testattuna annoksena, joka merkitsevästi (P<0,05) pienensi välttämisreaktiota.

Tulokset Jäljempänä olevan taulukon I pystyrivissä 8 on annettu edellä olevan menetelmän tulokset käytettäessä tyypillisiä keksinnön mukaisia yhdisteitä.

Ehdollistettu välttämisreaktio (CAR)-testi orava-apinalla Tämä testi oli suunniteltu mittamaan ehdokkaina olevien yhdisteiden tehon kestoajan.

Käytettiin uros- tai naaras-orava-apinoita, joiden paino oli 800 - 1200 g ja joita pidettiin yksi häkkiä kohti.

Aluksi jokainen apina opetettiin päättämään häkissä olevaa vipua painamalla 3 ma sähköshokki, joka annettiin testi-häkin ristikkolattian läpi, ja sen kanssa päällekkäinen äänimerkki. Apinat eivät edenneet testauksen toiseen vaiheeseen, elleivät ne painaneet vipua kokeiden shokkiosan aikana vähintään 75-prosenttisesti 60 päivittäisen kokeen aikana kolmena peräkkäisenä päivänä.

Testauksen toisessa vaiheessa laitetaan toinen äänimerkki 19 8351 2 päälle ennen shokkiosaa. Vivun painaminen äänimerkin kuulumisen aikana päättää äänimerkin ja estää shokkiosan tulon. Tätä kutsutaan "välttämiseksi". Yhdisteen testaus ei ala, ennenkuin apina välttää 85-prosenttisesti oikein viitenä peräkkäisenä päivänä.

Yhdisteen testaus aloitettiin uudelleentestauksen kolmen peräkkäisen päivän jälkeen. Ensin apina injisoitiin vain välittäjäaineella tai se annosteltiin oraalisesti ja testattiin uudelleen sen osoittamiseksi, että välittäjäaine ei vaikuta apinan reagoimiseen. Apinan on päästävä vähintään 85-prosenttisesti oikeaan välttämiseen, ennenkuin lääkkeen testaus alkaa. Jos tämä minimaalinen välttämistaso saavutetaan, apinalle annetaan seuraavana päivänä oraalisesti tai siihen injisoidaan kohdeyhdistettä ja otetaan ylös välttämisreaktioiden määrä. Jokaisen lääkekäsittelyn määritellään mielivaltaisesti "vaikuttaneen" eläimeen, jos välttämiskäyttäytyminen vähentyy 50 % verrattuna eläimen toimimiseen, kun vain välittäjäainetta injisoitiin. Pienin tehokas annos (MED, minimal effective dose) määritellään siksi annokseksi, joka saa aikaan vaikutuksen vähintään 50 %:ssa eläimistä.

Suoritetun testin avulla määritettiin erään esillä olevan keksinnön mukaisen yhdisteen, 5,7,7a,8,9,13b-heksahydro- 3-kloori-2-hydroksi-7-metyyli-5H-bentso/d/nafto/2,1-b/atse-piinin, josta käytetään nimitystä yhdiste A, vaikutuksen kestoaika verrattuna tunnettuun yhdisteeseen, (d)-7-kloori-8-hydroksi-3-metyyli-l-fenyyli-2,3,4,5-tetrahydro-lH-3-bentsatsepiini-maleaattiin, josta käytetään nimitystä yhdiste B (Sch 23390).

Yhdisteen A, joka annettiin 60 minuuttia ennen testiä, EDj-Q-arvon (noin 1,6 mg/kg po) määritettiin olevan suurin piirtein yhtä suuri kuin yhdisteen B, joka annettiin 30 minuuttia ennen testiä, ED^-arvon (2,4 mg/kg po).

20 8351 2

Kunkin yhdisteen Jcestoaika määritettiin antamalla 10 mg/kg ξ>ο annos 6 tuntia ennen testausta. Kykyä alentaa merkittävästi välttämisreaktioiden lukumäärää 6 tunnin kuluttua injisoinnin jälkeen käytettiin osoituksena siitä, että yhdiste oli yhä aktiivinen tällä hetkellä. Testit osoittivat, että yhdiste A alensi merkittävästi välttämisreaktioiden lukumäärää (p<0,05), kun taas yhdiste B oli tällä ajankohdalla inaktiivinen. Nämä tulokset on esitetty seuraa-vassa taulukossa II, jossa N on testattujen apinoiden lukumäärä .

TAULUKKO II

Käsittely Annos N Välttämisreaktioiden (mg/kg) keskimääräinen (+SE) lukumäärä 6 tuntia käsittelyn jälkeen Välittjäaine - 7 59,1 + 0,9

Yhdiste A 10 7 23,9+7,5

Yhdiste B 10 3 59,7+0,3

Kilpailevan inhibiition määrittäminen

Monien yhdisteiden, jotka kykenevät saamaan aikaan toistettavia fysiologisia muutoksia hermokudoksissa, uskotaan toimivan sitoutumalla yhteen tai useampaan resep-torikohtaan. Yhdisteiden, joilla on voimakas vuorovaikutus näiden reseptorikohtien kanssa in_vitro-testeissä käytettäessä kohde-elimen tai -rakenteen homogenaatteja, uskotaan omaavan samanlaisia ominaisuuksia kuin annettaessa in vivo. Ne ovat siten ehdokkaita jatkotutkimuksessa, jossa etsitään potentiaalisia terapeuttisia ja/tai diagnostisia aineita.

Yhdisteen sitoutuminen reseptorikohtaan in vitro osoite- 21 8351 2 sitoutumisen spesifisyyden ja käytettävissä olevien kohtien täyttymisellä. Billard et ai., Life Sciences 35, 1885 (1984), on’ kuvannut metodologiaa, jota käytetään D-l ja D-2-resep-toreiden sitoutumisen karaketerisointiin, ja tulosten tulkintaa. Tässä julkaisussa karakterisoitiin bentsatsepiinin, (R)-(+)-8-kloori-2,3,4,5-tetrahydro-3-metyyli-5-fenyyli-lH-3-bentsatsepin-7-oli-hemimaleaatin (SCH 23390) sitoutuminen dopamiini D-l-reseptoriin. D-l-reseptoriin sitoutumisen selektiivisyyden, kun tätä verrataan D-2-resepto-riin sitoutumiseen, uskotaan olevan syynä sille terapeuttiselle edulle, että vältetään vaivalloiset ja potentiaalisesti irreversiibelit neurologiset sivuvaikutukset, joita liittyy D-2-reseptoriin sitoutumiseen.

Materiaalit ja menetelmät

Trititoitu SCH 23390 ja tritioitu spiperoni (tehokas D-2-reseptorin ligandi) saatiin Billard'in et ai., supra kuvaamalla tavalla. Nämä sarjalaimennettiin tarpeen mukaan 0,05 M Tris-puskuriin, pH 7,4. Tämän keksinnön mukaiset yhdisteet syntetisoitiin tässä yhteydessä kuvatulla tavalla ja laimennettiin tarpeen mukaan 0,05 M Tris-puskuriin, pH 7,4.

Kudoksen valmistaminen

Aivokudos saatiin Spraque-Dawley-urosrotilta (200 - 250 g), Charles River Breeding Laboratories, Mass. Rotat tapettiin humaanilla tavalla ja niiden aivot poistettiin ja laitettiin jäihin. Aivojuoviokudos poistettiin leikkaamalla, kerättiin yhteen ja homogenisoitiin (Brinkman Polytron, 10 sek.) 100 tilavuudessa (paino/tilavuus) jääkylmää 50 mM Tris-puskuria, pH 7,4 (25°C:ssa). Homogenaattia sentri-fugoitiin 10 minuuttia 20.000 xg voimalla. Saatu pelletti homogenisoitiin uudelleen Tris-puskuriin ja sentrifugoi-tiin jälleen. Lopullinen pelletti suspendoitiin uudelleen 22 8 3 5 1 2 50 mM Tris-puskuriin, pH 7,4, jonka koostumus oli: 120 mM NaCl, 5 mM KC1, 2 mM CaCl2, ja 1 mM MgCl2« « Määritys

Polypropyleenisiin inkubointiputkiin laitettiin 100 μΐ yksittäisiä testattavia yhdisteitä eri konsentraatioissa liuotettuna tai suspendoituna 0,05 M Tris-puskuriin, pH 7,4, joka sisälsi 4 mg/ml metyyliselluloosaa, 100jul ^H-SCH 23390-liuosta Tris-puskurissa (reaktioseoksen loppu- 3 konsentraatio = 0,3 nM) tai 100 ui H-spiperoniliuosta Tris-puskurissa (loppukonsentraatio = 0,2 nM) ja 800 F1 kudossupensiosta (noin 3 mg/määritys). Putkia inkuboitiin 15 minuuttia 37°C:ssa ja sen jälkeen suodatettiin nopeasti tyhjön avulla Whatman GF/B-suodattimien läpi ja huuhdeltiin neljä kertaa 4 ml:11a jääkylmää 50 mM Tris-puskuria, pH 7,4. Suodattimet siirrettiin tuikelaskurin pulloihin, tasapainoitettiin 10 ml:n kanssa tuikeliuosta (Scintosol, Isolab, Inc.) 16 tuntia 25°C:ssa ja radioaktiivisuus määritettiin nestetuikelaskimessa. K^-arvot määritettiin Billard'in et ai. kuvaamalla tavalla käyttämällä suhdetta K^=IC^q/ (1 + (/L/Kp)), josas IC50 on testattavan lääkeaineen se konsentraatio, joka tarvitaan syrjäyttämään 50 % spesifi- 3 sesti sidottua H-Sch 23390-yhdistettä /L/=maarityksessa käytetty radioligandin konsentraatio ja KD=dissosiaatio-vakio.

Tulokset

Inhibiitiovakiot (K^), jotka määritettiin joukolle keksinnön mukaisia yhdisteitä, on annettu seuraavan taulukon I pystyriveissä 6 ja 7.

23 8351 2

TAULUKKO I

7a- ja 7b-H- atomien ste- _Ki (nM)_ CAR (MED) reokemia X Y a-H-23390 aH-Spip po se cis CH30 OH 6.450 >100.000 cis HO CH3O 44.800 >100.000 trans CHaO OH 23 2.500 30 0,3-1 trans HO CH3O 2.970 >100.000 trans Cl OH 5,5 11.500 30 0,3 7b(S):7a(R)(+) Cl OH 1.800 >100.000 >30 7b(R):7a(S)(-) Cl OH 12 14.300 30 cis Cl OH 6.200 >100.000 trans H OH 80 3.500 trans *) CH3O OH 292 >100.000 10 trans *) HO CH3O 7.730 >100.000 10 trans CH3 OH 119 7.200 trans Cl NH2 70 4.175 3 trans Cl OCO(t-C4Hs) 670 6.000 10 < 3 trans Cl OCOCH3 27 4.800 >10 <3 trans **) Cl OH 171 2.400 >30 >10 trans Cl 0C02Et 272 >100.000 >30 1 n = 1, paitsi *) n = 2 R = CHa, paitsi **) R = CH2CH=CH2 24 8351 2 Näiden yhdisteiden suhteellisen pienet K^-arvot kilpailevan sitoutumisen määrityksessä, jossa käytettiin SCH 23390-yhdistettä, osoittavat, että kaavan I mukaiset yhdisteet sitoutuvat voimakkaasti D-l-reseptorikohtaan. D-2-kohdan, jolle spiperoni on erittäin selektiivinen, suhteellisen korkeat K^-arvot osoittavat, että yhdisteet eivät sitoudu spesifisesti tähän reseptorikohtaan.

Keksinnön mukainen antidepressiivinen vaikutus voidaan tunnistaa esimerkiksi testimenetelmillä, joissa mitataan yhd-isteen vaikutus tetrabenatsiinin (TBZ) indusoimaan ptosikseen hiirillä tai joissa mitataan yhdisteen vaikutus rottien murisidi-aktiivisuuteen, kuten jäljempänä on kuvattu.

ANTIDEPRESSIIVINEN TEHO

VAIKUTUKSET TETRABENATSIININ (TBZ) INDUSOIMAAN PTOSIKSEEN HIIRILLÄ

Kliinisesti aktiivisten antidepressiivisten lääkeaineiden tiedetään salpaavan TBZ-indusoima ptosis hiirillä (Psychosomatic Medicine, Nodine and Moyer, toim. Lea ja Febiger, Philadephia, 1962, sivut 683-90). Aktiivisuutta tässä testissä käytetään ennustamaan antidepressiivinen aktiivisuus ihmisellä.

Menetelmät ja materiaalit 5 hiiren ryhmille annetaan testattavia lääkeaineita ja sen jälkeen 30 minuutin kuluttua tetrabenatsiinin 30 mg/kg suuruinen ip. ruiske. 30 minuutin kuluttua arvioidaan ptosis-aste. Kunkin käsitellyn ryhmän prosentuaalista salpausvaikutusta käytetään määrittämään ED^Q-arvot, joilla tarkoitetaan annosta, joka estää ptosiksen 50 %:lla hiiristä. Probit-analyysin avulla lasketaan ED^Q-arvot ja 95 % luotettavuusrajät.

25 8351 2

VAIKUTUKSET MURISIDISEEN KÄYTTÄYTYMISEEN ROTILLA

Rottien mursidisen (hiirten tappaminen) käyttäytymisen estämistä käytetään mittana, jolla arvioidaan lääkkeiden antidepressiivinen aktiivisuus (Int. J. Neuro-pharmacol., 5, 405-11 (1966)).

Menetelmät ja materiaalit 5 rotan ryhmille annetaan testattavaa lääkeainetta intra-peritoneaalisesti ja 30 ja 60 minuuttia myöhemmin testataan murisidinen käyttäytyminen. Lasketaan prosentuaalinen estyminen kullekin käsitellylle ryhmälle käyttämällä kummallakin näinä hetkinä saatuja arvoja ja kunkin ED^-arvon määrittämiseen käytetään annos-reaktio-tuloksia. ED^q määritellään siksi annokseksi, joka estää murisidisen käyttäytymisen 50 %:ssa käsiteltyjä rottia, ja se lasketaan käyttämällä probit-analyysiä.

Jäljempänä kuvattu, hiirellä suoritettu etikkahappo-väänte-lehtimistesti voi olla esimerkkinä kaavan I mukaisten yhdisteiden analgeettisesta vaikutuksesta ja menetelmästä, jolla kivun tunnottomuus saadaan aikaan.

Etikkahappo-vääntelehtimistesti hiirillä Vääntelehtimisen, joka on indusoitu injisoimalla intrape-ritoneaalisesti etikkahappoa, estyminen on vakiintunut kokeellinen eläinmalli, jolla seulotaan antinosiseptiivisia lääkeaineita (lääkeaineita, jotka estävät kivun tunteiden arvioimisen tai välittymisen). Kts. Hendershot et ai., J. Pharmacol. Exp. Therap. 125:237, (1959) ja koster et ai., Fed.Proc. 18:412, (1959).

26 8351 2 MENETELMÄT JA MATERIAALIT «

Testattavat yhdisteet liuotetaan tai suspendoidaan vesipitoiseen, 0,4-prosenttiseen metyyliselluloosa-välittäjMaineeseen. Oraalista antamista varten annostukset valmistetaan niin, että yhdiste voidaan antaa valittuna painomääränä kokonaisvolyymin ollessa 20 mg/painokilo. Subkutaania tai intraperi-toneaalista antamistapaa varten annostukset valmistetaan niin, että yhdistettä voidaan antaa valittu painomäärä tilavuuden ollessa 10 ml/painokilo.

Testimenetelmä on samanlainen kuin Hendershot'in et a. kuvaama, supra, paitsi, että fenyylikinoni korvataan etikka-hapolla. Viiden CFl-uroshiiren (20-26 g) ryhmät annostellaan oraalisesti testattavalla lääkeaineella ja injisoidaan 15 minuutin kuluttua 0,6 %:lla vesipitoista etikkahappoa (10 mg/kg). Hiiret laitetaan suureen tarkkailuastiaan ja kunkin eläimen vääntelehtimisten lukumäärä lasketaan 10 minuutin jakson aikana alkaen 3 minuuttia etikkahapon injisoinnin jälkeen. Vääntelehtiminen määritellään selän köyristämisestä, lantion kääntymisestä ja takakäpälän venyttämisestä muodostuvaksi sarjaksi. Alkuseulonta suoritetaan käyttämällä 30 mg/kg suuruista annostusta. Jos tämä annos alentaa 50 % tai enemmän vääntelehtimisten lukumäärää kontrolliin verrattuna, eläimen katsotaan tulleen suojatuksi, muodostetaan annos-reaktiokäyrä käyttämällä alhaisempien annosten logaritmisarjaa ja määritetään interpo-loimalla ED,, g.

Kaavan I mukaisten yhdisteiden, joissa X ja Y ovat molemmat hydroksi, ja R on vety (so. muut substituentit, esimerkiksi R^, Q» m ja n voivat vaihdella edellä kuvatulla tavalla), munuaisten vasodilaatiota aiheuttava vaikutus voidaan osoittaa testimenetelmillä, joissa mitataan valtimoveren virtaus munuaisissa, kuten McNay'n et ai. kuvaamalla menetelmällä, J. Pharmacol, and Exptl. Therap. 151, 23 27 8351 2 (1966), tai menetelmillä, joissa mitataan verisuonivastus munuaisissa, kuten Weinstock'in et ai. kuvaamalla menetelmällä, J. Med. Chem. 23. 973 (1980).

Farmaseuttisten seosten valmistamiseksi kaavan I mukaisista yhdisteistä sekoitetaan aktiivisten yhdisteiden kanssa inerttejä, farmaseuttisesti hyväksyttäviä kantajia. Farmaseuttisesti hyväksyttävät kantajat voivat olla joko kiinteitä tai nestemäisiä. Muodoltaan kiinteisiin valmisteisiin kuuluvat jauheet, tabletit, dispergoitavat rakeet, kapselit, lääkepussit ja lääkepuikot. Kiinteä kantaja voi olla yksi tai useampi aine, joka voi toimia myös laimentimena, flavoring-aineena, liuentavana aineena, voiteluaineena, suspendointi-aineena, sideaineena tai tabletin hajotusaineena; se voi olla myös kapselointimateriaali.

Nestemuotoisiin valmisteisiin kuuluvat liuokset, suspensiot ja emulsiot. Esimerkkinä voidaan mainita parenteraaliseen injisointiin tarkoitetut vesiliuokset tai vesi-propyleeni-glykoliliuokset.

Mukaan kuuluvat myös muodoltaan kiinteät valmisteet, jotka on tarkoitus muuntaa hieman ennen käyttöä joko oraaliseen tai parenteraaliseen antamiseen tarkoitetuiksi nestemäisiksi valmisteiksi. Tällaisia nestemäisiä muotoja ovat liuokset, suspensiot ja emulsiot. Nämä nimenomaiset kiinteät valmisteet ovat tarkoituksenmukaisimmin yksikköannostusmuodossa ja niitä käytetään sellaisenaan, jolloin saadaan yksi ainoa nesteannostusyksikkö.

Keksintö käsittää myös vaihtoehtoiset lääkkeenantojärjes-telmät mukaanlukien, mutta ei välttämättä siihen rajoitettuna, transdermaalisen antamisen. Transdermaaliset seokset voivat olla emulsiovoiteina, liuoksina ja/tai emulsioina ja niitä voidaan laittaa mukaan matriisi- tai 28 8351 2 säiliötyyppiseen transdermaaliseen laastariin, jotka alalla ovat tavanomaisia tähän tarkoitukseen.

Farmaseuttinen valmiste on mieluummin yksikköannostusmuo-dossa. Tällaisessa muodossa valmiste jaetaan yksikköannok-siin, jotka sisältävät sopivat määrät aktiivisia komponentteja. Yksikköannostusmuoto voi olla pakattu valmiste, joka pakkaus sisältää erillään olevat määrät valmistetta, kuten pakattuja tabletteja, kapseleita ja jauheita lääke-pulloissa tai ampulleissa. Yksikköannostusmuoto voi myös olla itse kapseli, lääkepussi tai tabletti tai se voi olla sopiva määrä mitä tahansa näitä pakatussa muodossa.

Aktiivisen yhdisteen määrä yksikköannosvalmisteessa voi vaihdella tai olla säädetty välillä 1 - 100 mg riippuen kyseeseen tulevasta sovellutuksesta ja aktiivisen ainesosan tehosta ja aiotusta hoidosta. Tämä vastaa noin 0,02 -noin 2,0 mg/kg suuruista annosta, joka voidaan jakaa 1 -3 antamiskertaan päivässä. Seos voi haluttaessa sisältää myös muita terapeuttisia aineita.

Annostuksia voidaan vaihdella riippuen potilaan tarpeesta, hoidettavan tilan vakavuudesta ja kulloinkin käytetystä yhdisteestä. Kuhunkin tilanteeseen sopivan oikean annostuksen määrittäminen sisältyy lääketieteen harjoittajien ammattitaitoon. Käytön helppouden vuoksi päivittäinen kokonais-annostus voi olla jaettu ja se voidaan antaa erittäin päivän aikana tai sopivan jatkuvan antamiskeinon avulla.

Esitetystä keksinnöstä on annettu esimerkkejä seuraavien valmistusesimerkkien avulla, joita ei tule pitää keksinnön piiriä rajoittavina. Vaihtoehtoiset mekanistiset reitit ja analogiset rakenteet voivat olla alan ammattimiehille ilmeisiä.

29 83 51 2 ESIMERKKI 1 (a) cis/trans-N-metyyli-N-(3-3,4-dimetoksifenyylietyyli)- 2-amino-l,2,3,4-tetrahydro-l-naftoli

Liuos, jossa oli 108 g 2-bromi-a-tetralonia 100 ml:ssa kuivaa dimetyyliformamidia, lisättiin 30 minuuttin aikana sekoitettuun liuokseen, joka sisälsi 94,0 g N-metyylihomo-veratryyliamiinia ja 70 g vedetöntä kaliumkarbonaattia 600 ml:ssa kuivaa dimetyyliformamidia (DMF). Seosta sekoitettiin huoneen lämpötilassa 3 tuntia ja sen jälkeen laimennettiin 5 litralla jäävettä. Seos uutettiin kaksi kertaa 800 ml:11a eetteriä ja yhdistetyt eetteriuutteet pestiin kaksi kertaa 500 ml:11a vettä. Kuivatun eetterikerroksen haihduttamisesta saatu jäännös liuotettiin 800 ml:aan vedetöntä etanolia, käsiteltiin 14,0 g:11a natriumboori-hydridiä (jäähdyttäen) ja sekoitettiin vielä 18 tuntia. Liuottimen poistamisen jälkeen kuumennettiin jäännöstä 500 ml:ssa vettä höyryhauteella 30 minuuttia. Jäähdyttämisen jälkeen vesiseos uutettiin 1 litralla eetteriä. Eetterikerros uutettiin 700 ml:11a IN suolahappoa ja happouute tehtiin lievästi emäksiseksi natriumhydroksidilla ja uutettiin 1 litralla vettä. Eetterin haihduttamisen jälkeen jäännös kromatografoitiin silikageelillä, jolloin saatiin cis/trans-N-metyyli-N- (β-3,4-dimetoksifenyylietyyli)-2-amino-l,2,3,4-tetrahydro-l-naftoli viskoosisena kumina.

(b) cis/trans-6,7,7a,8,9,13b-heksahydro-2,3-dimetoksi- 7-metwli-5H-bentso/d/naf to/2,1-b/atsepiini 400 ml vedetöntä metaanisulfonihappoa lisättiin jäähdyttäen ja sekoittaen 53,7 g:aan cis/trans-N-metyyli-N-(β-3,4-dimetoksifenyylietyyli)-2-amino-l,2,3,4-tetrahydro-l-naftoliin. Seosta sekoitettiin huoneen lämpötilassa vielä 4 tuntia, laimennettiin 2 litralla jäitä ja vettä ja tehtiin emäksiseksi 50-prosenttisella natriumhydroksidilla. Emäk- 30 8 3 51 2 sinen liuos jäähdytettiin 20°C:een ja uutettiin sen jälkeen 500 ml:11a metyleenikloridia; minkä jälkeen uutettiin 50¾ ml:11a eetteriä. Yhdistetyt orgaaniset uutteet haihduttamalla saatu jäännös kromatografoitiin silikageelillä (etyyliasetaatti:etanoli:ammoniumhydroksidi, 100:3:1), jolloin saatiin cis-isomeeri, jonka sulamispiste oli 114-116°C, ja trans-isomeeri värittömänä kumina, jonka maleaatti-johdoksen sulamispiste oli 149-152°C.

ESIMERKKI 2 trans-6,7,7a,8,9,13b-heksahydro-2-hydroksi-3-metoksi- 7-metyyli-5H-bentso/d/nafto/2,1-b/atsepiini ja trans-6,7,7a,8,9,13b-heksahydro-3-hydroksi-2-metoksi-7-metyyli-5H-bentso/d/nafto/2,1-b/atsepiini

Liuos, joka sisälsi 7,8 g etaanitiolia ja 100 ml kuivaa dimetyyliformamidia, lisättiin hitaasti sekoitettuun suspensioon, joka sisälsi 6,1 g 50-prosenttista natriumhydridiä 75 ml:ssa kuivaa dimetyyliformamidia. Sekoitettiin 20 minuuttia, minkä jälkeen lisättiin 5 minuutin kuluessa liuos, jossa oli 16,2 g trans-6,7,7a,8,9,13b-heksahydro- 2,3-dimetoksi-7-metyyli-5H-bentso/d/nafto/2,1-b/atsepiinia 75 ml:ssa dimetyyliformamidia. Seos kuumennettiin hitaasti refluksoituvaksi ja pidettiin refluksoituvana 45 minuuttia. Lämmönlähde poistettiin ja reaktioseos jäähdytettiin ensin 50°C:een ja kaadettiin sen jälkeen sekoittaen 1,5 kg:aan jäitä ja vettä. Liuoksen pH säädettiin arvoon 8 lisäämällä tipottain etikkahappoa ja sakka poistettiin suodattamalla. Fraktiokiteyttämällä ensin kloroformi-etanolista ja sen jälkeen asetonitriilistä saatiin trans-6,7,7a,8,9,13b-heksahydro-3-hydroksi-2-metoksi-7-metyyli-5H-bentso/d/nafto-/2,1-b/atsepiini, sp. 229-231°C ja trans-6,7,7a,8,9,13b-heksahydro-2-hydroksi-3-metoksi-7-metyyli-5H-bentso/d/-nafto/2,1-b/atsepiini, sp. 194-196°C.

3i 8351 2 ESIMERKKI 3 (a) * trans-6,7,7a,8,9,13b-heksahydro-2-metoksi-7-metyyli- 3-/5-(1-fenyyli-lH-tetratsolyyli)oksi/-5H-bentso/d/nafto- 2,1-b/atsepiini 850 mg 50-prosenttista natriumhydridiä lisättiin pieninä erinä suspensioon, joka sisälsi 5,2 g trans-6,7,7a,8,9,13b-heksahydro-3-hydroksi-2-metoksi-7-metyyli-5H-bentso/d/nafto-/2,1-b/atsepiinia 40 ml:ssa kuivaa dimetyyliformamidia, ja‘seosta sekoitettiin vielä 20 minuuttia huoneen lämpötilassa. Lisättiin tipottain liuos, joka sisälsi 3,18 g 5-kloorifenyyli-lH-tetratsolia ja 10 ml dimetyyliformamidia. Sekoitettiin 2 tuntia huoneen lämpötilassa, minkä jälkeen seos kaadettiin 350 ml:aan jäitä ja vettä. Saatu kiinteä aine kiteytettiin uudelleen eetteristä, jolloin saatiin trans-6,7,7a,8,9,13b-heksahydro-2-metoksi-7-metyyli-3-/5-(1-fenyyli-lH-tetratsolyyli)oksi/-5H-bentso/d/nafto/2,1-b/-6-atsepiini, sp. 190-192°C.

(b) trans-6,7,7a,8,9,13b-heksahydro-2-metoksi-7-metyyli-5H-bentso/d/nafto/2,1-b/atsepiini 750 mg 20-prosenttista palladiumhydroksidi/hiiltä lisättiin liuokseen, joka sisälsi 6,8 g trans-6,7,7a,8,9,13b-heksa-hydro-2-metoksi-7-metyyli-3-/5(1-fenyyli-lH-tetratsolyyli)-oksi/-5H-bentso/d/nafto/2,1-b/atsepiinia 100 ml:ssa etikka-happoa. Saatu seos hydrattiin sen jälkeen 5,5 tunnin aikana 4,2 kp/cm^ paineessa 55°C:ssa. Sekä katalyytin että liuottimen poistamisen jälkeen jäännös käsiteltiin 150 ml:11a eetteriä ja 50 ml:11a IN natriumhydroksidia. Kuivatun eetterikerroksen haihduttamisesta saatu jäännös kiteytettiin uudelleen eetteristä, jolloin saatiin trans-6,7,7a,8,9,13b-heksahydro-2-metoksi-7-metyyli-5H-bentso/d/nafto/2,1-b/atsepiini, sp. 96-98°C.

32 83 51 2 ESIMERKKI 4 trans-6,7,73,8,9,13b-heksahydro-2-hydroksi-7-metyyli-5H-bentso/d/nafto/2,1-b/atsepiini 20 ml 48-prosenttista bromivetyhappoa lisättiin 2,0 g:aan trans-6,7,7a,8,9,13b-heksahydro-2-metoksi-7-metyyli-5H-oentso/d/nafto/2,1-b/atsepiinia ja seosta kuumennettiin öljyhauteella 130°C:ssa 4,5 tuntia samalla sekoittaen. Ylimääräinen bromivetyhappo tislattiin pois ja jäännös liuotettiin 200 ml:aan kiehuvaa vettä. Kuuman vesiliuoksen pH säädettiin arvoon 8 natriumbikarbonaatilla ja liuos jäähdytettiin 10°C. Saostunut kiinteä aine kiteytettiin uudelleen asetonitriilistä, jolloin saatiin trans-6,7,7a,8,9,13b-heksahydro-2-hydroksi-7-metyyli-5H-bentso/d/nafto/2,1-b/-atsepiini, sp. 209-211°C.

ESIMERKKI 5 trans-6,7,7a,8,9,13b-heksahydro-3-kloori-2-hydroksi-7-metyyli-SH-bentso/d/nafto/2,1-b/atsepiini 0,14 ml sulfuryylikloridia lisättiin sekoitettuun suspensioon, joka sisälsi 0,45 g sekä trans-6,7,7a,8,9,13b-heksahydro-2-hydroksi-7-metYyli-5H-bentso/d/nafto/2,1-b/atsepiinia että silikageeliä (60-200 mesh) 30 mlzssa tetrahydrofuraania. Suspensiota sekoitettiin 20 minuuttia huoneen lämpötilassa ja liuotin poistettiin 25°C:ssa haihduttamalla tyhjössä. Jäännös käsiteltiin 10 ml:11a vettä ja 30 ml:11a kloroformia ja pH säädettiin arvoon 8 lisäämällä kiinteää natriumbikarbonaattia. Orgaaninen kerros kuivattiin, suodatettiin ja haihdutettiin, jolloin saatiin kumimaista jäännöstä, joka kromatografoitiin silika-geelillä (kloroformi:etanoli:ammoniumhydroksidi - 100:4:1,5), jolloin asetonitriilistä uudelleenkiteyttämisen jälkeen saatiin trans-6,7,7a,8,9,13b-heksahydro-3-kloori-2-hydroksi- 7- metyyli-5H-bentso/d/nafto/2,1-b/atsepiini, sp. 215-216°C.

33 83 51 2 ESIMERKKI 6 faj trans-6,7,7a,8,9,13b-heksahydro-2-hydroksi-3-hydroksi-metyyli-7-metyyli-5H-bentso/d/nafto/2,1-b/atsepiini 0,6 ml 37-prosenttista formaldehydiä lisättiin liuokseen, joka sisälsi 515 mg trans-6,7,7a,8,9,13b-heksahydro-2-hydroksi-7-metyyli-5H-bentso/d/nafto/2,1-b/atsepiinia, 7,0 ml dimetoksietaania ja 7,0 ml 3,3-prosenttista vesipitoista kaliumhydroksidia, ja reaktioseosta sekoitettiin 80°C:ssa 3,5 tuntia. Liuottimet poistettiin haihduttamalla ja saatu jäännös liuotettiin 20 ml:aan vettä. Vesiliuoksen pH säädettiin ensin arvoon 8 lisäämällä tipottain etikka-happoa ja sen jälkeen uutettiin kaksi kertaa 25 ml:11a kloroformia. Jäännös, joka oli saatu haihduttamalla orgaaninen kerros, puhdistettiin kromatograafisesti silikageelipyl-vässä (kloroformi:etanoli:ammoniumhydroksidi-50:3:1), jolloin saatiin trans-6,7,7a,8,9,13b-heksahydro-2-hydroksi- 3-hydroksimetyyli-7-metyyli-5H-bentso/d/nafto/2,1-b/atse-piini värittömänä kumimaisena aineena.

(b) trans-6,7,7a,8,9,13b-heksahydro-2-hydroksi-3,7-dimetyyli- 5H-bentso/d/nafto/2,1-b/atsepiini 60 mg 20-prosenttista palladiumhydroksidi/hiiltä lisättiin liuokseen, joka sisälsi 500 mg trans-6,7,7a,8,9,13b-heksahydro- 2-hydroksi-3-hydroksimetyyli-7-metyyli-5H-bentso/d/nafto-/2,1-b/atsepiinia ja 0,5 g p-tolueenisulfonihappomonohyd-raattia 20 ml:ssa jääetikkaa, ja seosta kuumennettiin 18 tuntia 60°C:ssa vetykaasun alla noin 4,2 kg/cm^ paineessa. Katalyytin ja liuottimen poistamisen jälkeen jäännös liuotettiin 3 ml:aan dimetyyliformamidia ja kaadettiin sen jälkeen sekoitettuun liuokseen, jossa oli 75 ml 3-prosenttista natriumbikarbonaattia. Kiinteä aine suodatettiin ja puhdistettiin sen jälkeen kromatograafisesti silikageelillä (kloroformi:etanoli:ammoniumhydroksidi - 50:3:1), jolloin 34 83 5 1 2 saatiin trans-6,7,7a,8,9,13b-heksahydro-2-hydroksi-3-metyyli-7-metyyli-5H-bentso/d/nafto/2,1-b/atsepiini, sp. 235-237°C.

Edellä kuvattujen yhdisteiden stereokemia määritettiin ydinmagneettisen resonanssin avulla ja röntgensädekristallo-grafian avulla vahvistettiin tulkinnat valitulla yhdisteellä, trans-6,7,7a,8,9,13b-heksahydro-2-hydroksi-3-metoksi- 7-metyyli-5H-bentso/d/nafto/2,1-b/atsepiinilla.

ESIMERKKI 7 (+)-trans-6,7,7a,8,9,13b-heksahydro-3-kloori-2-metoksi- 7-metyyli-5H-bentso/d/nafto/2,1-b/atsepiini

Seosta, joka sisälsi 2,70 g trans-6,7,7a,8,9,13b-heksahydro- 2-metoksi-7-metyyli-5H-bentso/d/nafto/2,1-b/atsepiinia ja 3,18 g di-p-tolyyli-d-viinihappoa 35 ml:ssa etyyliasetaattia, kuumennettiin höyryhauteella. Alussa tapahtuvan liukenemisen jälkeen muodostui kiinteätä ainetta. Seos jäähdytettiin huoneen lämpötilaan ja saostuneet kiinteät ainekset erotettiin suodattamalla. Märkänä suodatettua kiintoainesta käsiteltiin 10 minuuttia 50 ml:11a etanolia höyryhauteella, seos jäähdytettiin ja kiinteä aines suodatettiin. Tämä aines liuotettiin kuumentaen 75 ml:aan 95-prosenttista etanolia. Liuos kaadettiin dekantterilaseihin ja annettiin hitaasti haihtua huoneen lämpötilassa 50 ml:ksi. Kiinteä aines erotettiin suodattamalla ja pestiin kylmällä etanolilla, jolloin saatiin 2,5 g tuotetta, sp. 173-175°C. Tämä liuotettiin uudelleen 100 mlraan 95-prosent-tista etanolia ja saadun liuoksen annettiin haihtua hitaasti osittain. Muodostunut kiinteä aines erotettiin suodattamalla, jolloin saatiin 462 mg otsikkoyhdistettä tartraattisuolana, sp. 188-189°C.

Tämä aines liuotettiin veteen ja käsiteltiin vesipitoisella 35 8351 2 natriumhydroksidilla, jolloin saatiin otsikkoyhdiste vapaana 25 emäksenä, joka on siirappi, /α/β 209,1 (C 1,25, C2H5OH).

« ESIMERKKI 8 (+)-trans-6,7,7a,8,9,13b-heksahydro-3-kloori-2-hydroksi- 7-metvvli-5H-bentso/d/nafto/2,1-b/atsepiini 190 mg (+)-trans-6,7,7a,8,9,13b-heksahydro-2-hydroksi- 7-metyyli-5H-bentso/d/nafto/2,1-b/atsepiinia kuumennettiin 5$ .tuntia seoksessa, joka sisälsi 2 ml 48-prosenttista bromivetyä ja 2 ml etikkahappoa. Seos haihdutettiin lähes kuiviin 120°C:ssa tyhjössä ja jäännökseen lisättiin 5 ml vettä ja sen jälkeen jäännöstä kuumennettiin höyryhauteella 5 minuuttia. Tämän jälkeen vesiliuos kaadettiin liuokseen, jossa oli 2 g natriumvetykarbonaattia 40 ml:ssa vettä. Liukenematon jäännös otettiin kuumaan dimetyyliformamidiin (DMF) ja lisättiin myös NaHCO^-liuokseen. Saostunut aine erotettiin suodattamalla, pestiin vedellä ja kuivattiin ilmassa.

Kiteyttämällä uudelleen asetonitriilistä saatiin 130 mg otsikkoyhdistettä, sp. 239-241°, /a/^ 220,5 (C 0,29, DMF).

ESIMERKKI 9 (-)-trans-6,7,7a,8,9,13b-heksahydro-3-kloori-2-metoksi- 7-roetyyli-5H-bentso/d/nafto/2,1-b/atsepiini Käyttämällä periaatteessa samaa menettelyä kuin mitä on kuvattu esimerkissä 7, mutta käyttämällä di-p-tolyyli-L-viinihappoa, saadaan otsikkoyhdiste tartraattisuolana, sp. 188-189°C, josta saatiin vesipitoisen natriumhydroksidin kanssa käsiteltäessä öljymäinen emäs, /a/3^ -204,9 (C 1,17, C2H5OH).

36 8351 2 ESIMERKKI 10 (*-) -trans-6,7,7a, 8,9,13b-heksahydro-3-kloori-2-hydroksi- 7-metyyli-5H-bentso/b/nafto/2,1-b/atsepiini (-)-trans-6,7,7a,8,9,13b-heksahydro-2-metoksi-7-metyyli-5H-bentso/d/nafto/2,1-b/atsepiinista saadaan edellä olevan esimerkin 8 mukaisella tavalla otsikkoyhdiste, sp. 239-41°C, /a/p5-235/l° (C 0,295, DMF).

ESIMERKKI 11 (a) 1-(3-metoksifenyyli)-3,4-dihydronaftaleeni

Grignard-reagenssin liuos, joka oli saatu 50 g:sta (0,27 moolia) 3-bromianisolia 200 ml:ssa kuivaa tetrahydrofuraania, käsiteltiin alfta-tetralonin liuoksella 100 ml:ssa tetra-hydrofuraania lisäämällä tämä liuos yhden tunnin aikana ja samalla pitäen sisälämpötila 15-25°C:ssa. Sekoitettiin yön yli, minkä jälkeen seos laimennettiin 500 ml:11a eetteriä ja sammutettiin 200 ml:11a 20-prosenttista vesipitoista ammoniumkloridia. Vesikerros uutettiin 200 ml:11a eetteriä. Yhdistetyt orgaaniset uutteet kuivattiin magnesiumsulfaatilla ja haihdutettiin, jolloin saatiin 66,5 g öljymäistä alkoholia. Tämä liuotettiin 450 ml:aan kuivaa tolueenia, joka sisälsi 0,020 g p-tolueenisulfonihappoa, ja refluk-soitiin yön yli Dean'in ja Stark'in laitteessa. Jäähdyttämisen jälkeen seos pestiin 100 ml:11a 5-prosenttista natriumbikarbonaattia, 100 ml:11a vettä ja sen jälkeen 100 ml:11a kyllästettyä suolaliuosta. Seos kuivattiin magnesiumsulfaatilla ja haihdutettiin. Jäännös tislattiin alipaineessa, jolloin saatiin otsikkoyhdiste, kp. (0,5 mm) 158-162°C.

(b) 1-(3-metoksifenyyli)-2-okso-l,2,3,4-tetrahydronaf- taleeni 37 8351 2 24,4 g 80-85-prosenttista m-klooriperbentsoehappoa lisättiin annoksittain 15 minuutin aikana kaksifaasiseen seokseen, joka sisälsi 25,1 g (0,106 moolia) 1-(3-metoksifenyyli)- 2-okso-l,2,3,4-tetrahydronaftaleenia, 20 g (0,238 moolia) natriumbikarbonaattia, 200 ml vettä ja 400 ml metyleeniklo-ridia 5°C:ssa. Sisälämpötila nousi 10°C:een. Lisäyksen tapahduttua loppuun seosta sekoitettiin 2 tuntia 0-5°C:ssa. Kerrokset erotettiin ja vesikerros uutettiin 100 ml:11a metyleenikloridia. Yhdistetyt orgaaniset kerrokset uutettiin 200 ml:11a 10-prosenttista natriumkarbonaattia ja sen jälkeen 100 ml:11a vettä, kuivattiin magnesiumsulfaatilla ja haihdutettiin öljyksi. IR:n, NMR:n ja ohutlevykromatogra-fian perusteella mukana oli epoksidin ja 1,2-diolimonoes-terin seosta. Puhdistamatonta seosta sekoitettiin 3 tuntia huoneen lämpötilassa natriumhydroksidin 1 M liuoksessa 5:1 etanolin ja veden seoksessa. pH säädettiin arvoon 8 suolahapolla, minkä jälkeen suurin osa liuottimesta haihdutettiin. Jäännös otettiin 500 ml:aan eetteriä, joka sen jälkeen pestiin 50 ml:11a vettä, kuivattiin magnesium-sulfaatilla ja haihdutettiin. Öljymäinen jäännös liuotettiin 300 ml:aan kuivaa tolueenia, joka sisälsi 0,050 g p-tolueenisulfonihappoa, ja refluksoitiin 3 tuntia Dean'in ja Stark'in laitteessa. Liuos pestiin 50 ml:11a 5-prosent-tista natriumbikarbonaattia ja 50 ml:11a vettä, kuivattiin magnesiumsulfaatilla ja haihdutettiin, jolloin saatiin 25,1 g otsikkoyhdistettä, joka karakterisoitiin 2,4-dinitro-fenyylihydratsoni-johdoksenaan, sp. 161-161,5°C (etanoli).

(c) 1-(3-metoksifenyyli)-2-(N-metyyliamino)-3,4-dihydro-naftaleeni

Kuivaa metyyliamiinikaasua kuplitettiin Dean'in ja Stark'in laitteessa refluksoituvan liuoksen läpi, joka sisälsi 18,0 g 1-(3-metoksifenyyli)-2-okso-l,2,3,4-tetrahydronaftaleenia 300 ml:ssa tolueenia. 1,5 tunnin kuluttua seos jäähdytettiin ja haihdutettiin, jolloin saatiin otsikko-yhdiste puolikiinteänä enamiinina, joka karakterisoitiin 38 8351 2 NMR:n avulla: 6 2,70 (S,3H), 2,3-3,0 (M,4H), 3,80 (S,3H), 6 f 7-7,5 (M,8H).

(d) cis-1-(3-metoksifenyyli)-2-(N-metyyliamino)-1,2,3,4-tetrahydronaftaleeni

Sinkkipöly (21 g, 321 moolia) aktivoitiin pesemällä IM suolahapolla, vedellä, metanolilla ja eetterillä ja sen jälkeen kuivattiin tyhjössä. Sinkkipölyn suspensioon 300 ml:ssa jääetikkaa lisättiin 17,0 g 1-(3-metoksifenyyli)- 2-(N-metyyliamino)-3,4-dihydronaftaleenia ja seosta sekoitettiin 16 tuntia 100°C:ssa. Seos jäähdytettiin, suodatettiin ja haihdutettiin kuiviin. Jäännös liuotettiin 100 ml:aan 0,5M suolahappoa ja uutettiin 100 ml:11a eetteriä. Vesiker-ros tehtiin vahvasti emäksiseksi kiinteällä kaliumhydrok-sidilla ja sen jälkeen uutettiin kaksi kertaa 300 ml:11a etyyliasetaattia. Etyyliasetaatti kuivattiin magnesiumsulfaatilla ja haihdutettiin öljyksi, joka muunnettiin HC1-suolakseen eetteripitoisen suolahapon avulla, jolloin saatiin otsikkoyhdiste hydrokloridisuolanaan, sp. 172-174°C.

(e) trans-1-(3-metoksifenyyli)-2-(N-metyyliamino)-1,2,3,4-tetrahydronaftaleeni

Edellä esimerkissä 11(d) valmistettu cis-amiini liuotettiin 300 ml:aan kuivaa dimetyylisulfoksidia (DMSO). Tähän lisättiin annoksittain 30 minuutin aikana 15 g (0,134 moolia) kalium-t-butoksidia. Seosta sekoitettiin vielä kaksi tuntia huoneen lämpötilassa, sen jälkeen kaadettiin 300 ml:aan 10-prosenttista natriumbikarbonaattia. Saatu seos uutettiin kolme kertaa 300 ml:11a eetteriä. Eetterikerros pestiin kolme kertaa 300 ml:11a vettä, kuivattiin magnesiumsulfaatilla ja haihdutettiin, jolloin saatiin 13,1 g otsikko-yhdistettä, joka oli hieman cis-amiinin kontaminoima (<3%). Tämä karakterisoitiin NMR:n avulla: 39 8351 2

PPM

« ci3 trans 2.55 (S,3H) 2.32 (S,3H) 2.8-3.8 (M,5H) 2.6-3.2 (M,5H) 3.80 (S,3H) 3.70 (S,3H) 4.36 (D,1H, J-5Hz) 3.82 (D,1H, J«Hz) 6.5-7.3 (M,3H) 6.5-7.5 (M,8H) (f) trans-l-(3-metoksifenyyli)-2-(N-klooriasetyyli-N-metyyliamino)-1,2,3,4-tetrahydronaftaleeni 8,7 g (0,032 moolia) edellä olevan esimerkin 11(e) trans-yhdistettä liuotettiin 100 ml:aan metyleenikloridia. Tähän lisättiin 4,9 g (0,036 moolia) kaliumkarbonaattia 30 ml:ssa vettä ja sen jälkeen lisättiin 5 minuutin aikana tipottain ja samalla voimakkaasti sekoittaen 2,9 ml (0,036 moolia) klooriasetyylikloridia. 2 tunnin kuluttua seos laimennettiin 300 ml:lla etyyliasetaattia. Vesikerros uutettiin 50 mlrlla etyyliasetaattia. Yhdistetyt orgaaniset kerrokset pestiin 50 ml:lla IM suolahappoa ja 50 mlrlla vettä, kuivattiin magnesiumsulfaatilla ja haihdutettiin otsikkoyhdisteeksi, joka oli kromatograafisesti ja spektroskooppisesti puhdas öljy, 11,0 g, ja joka karakterisoitiin IR:n avulla: 1655 cm k (q) trans-6,7,7a,8,9,13b-heksahydro-2-metoksi-7-metyyli-5H-bentso/d/nafto/2,1-atsepiini OCH3

\ Il N-CH

n-ch Im / 3 k Jl j 3 CH30

A B

40 83 51 2

Liuosta, joka sisälsi 2,8 g edellä olevan esimerkin 11(f) yhdistettä 400 ml:ssa etanolin ja veden 60:40-seosta, säteilytettiin 3 tuntia Vycor-suodattimella varustetulla 400W Hanovia-lampulla huoneen lämpötilassa typpikaasun alla. Liuoksen pH säädettiin arvoon 8 vesipitoisella natrium-karbonaatilla ja liuotin haihdutettiin. Jäännös otettiin 300 ml:aan etyyliasetaattia, pestiin 50 ml:11a vettä, kuivattiin magnesiumsulfaatilla ja haihdutettiin puoli-kiinteäksi. Kromatografoimalla silikageelillä ja eluoi-malla 30-prosenttisella etyyliasetoidulla heksaanilla saatiin 300 mg edellä olevan kaavan A mukaisesti 9-metoksi-johdosta ja 370 mg edellä olevan kaavan B mukaista haluttua 7-metoksijohdosta.

Osa edellä olevasta kaavan 3 mukaisesta 7-metoksiyhdisteestä käsiteltiin ylimäärällä boraani-tetrahydrofuraania, jolloin saatiin otsikkoyhdiste, joka NMR:n ja TLC:n osalta oli identtinen eri tietä valmistetun täysin karakterisoidun näytteen kanssa.

ESIMERKKI 12 3 4 (a) 4-(3-metoksifenyyli)-Δ ' -kromeeni 3- metoksifenyylimagneisumbromidin liuos valmistettiin lisäämällä 1 tunnin aikana tipottain 27,7 g m-bromiani-solia suspensioon, joka sisälsi magnesiumlastuja (3,6 g) 150 ml:ssa tetrahydrofuraania (THF). Seosta kuumennettiin refluksoiden 2 tuntia. Saatu liuos jäähdytettiin 5°C:een ja lisättiin 2 tunnin aikana 15°C:ssa liuos, joka sisälsi 4- kromanonia (20,0 g) 50 ml:ssa kuivaa tetrahydrofuraania. Saatua seosta sekoitettiin yön yli huoneen lämpötilassa, jäähdytettiin 10°C:een ja käsiteltiin IN suolahapolla, kunnes päästiin pH-arvoon 7. Seos laimennettiin vedellä, uutettiin kaksi kertaa 500 ml:11a eetteriä ja yhdistetyt uutteet kuivattiin magnesiumsulfaatilla. Suodattamalla ja 4i 8351 2 haihduttamalla saatiin 29,6 g otsikkoyhdistettä öljynä.

NM$ .(CDC13) ; δ 3,81 (S, 3H) , 4,80 (d,J=4Hz, 2H) 5,76 (t,J=4Hz, 1H), 6,7-7,4 (M,8H).

(b) 4-(3-metoksifenyyli)-kroman-2-oni m-klooriperbentsoehappoa (25,2 g, puhtaus 80,85 %) lisättiin annoksittain 3 minuutin aikana 5-10°C:ssa sekoitettuun seokseen, joka sisälsi edellä olevan esimerkin 12(a) mukaista otsikkoyhdistettä (29,6 g), 200 ml vettä, 23 g natriumvety-karbonaattia ja 400 ml metyleenikloridia. Sekoittamista jatkettiin 3 tuntia 5-10°C:ssa, orgaaninen kerros erotettiin ja vesikerros uutettiin 200 ml:11a metyleenikloridia.

Uutteet yhdistettiin alkuperäisen orgaanisen kerroksen kanssa ja kuivattiin magnesiumsulfaatilla. Suodattamalla ja haihduttamalla liuotin saatiin tuote, joka liuotettiin 200 ml:aan IM natriumhydroksidia etanolin ja veden 3:1-seoksessa ja sekoitettiin huoneen lämpötilassa 2 tuntia.

Seos säädettiin pH-arvoon 9 suolahapolla ja suurin osa liuottimesta haihdutettiin. Vesipitoinen jäännös uutettiin kolme kertaa 200 ml:11a eetteriä. Yhdistetyt uutteet kuivattiin magnesiumsulfaatilla, suodatettiin ja haihdutettiin. Öljymäinen jäännös otettiin 400 ml:aan tolueenia, joka sisälsi 0,5 g p-tolueenisulfonihappoa, ja liuosta kuumennettiin refluksoiden 2 tuntia. Jäähtymisen jälkeen liuos pestiin 100 ml:11a 0,5M natriumvetykarbonaattia, kuivattiin magnesiumsulfaatilla ja haihdutettiin. Jäännös kromato-grafoitiin silikageelillä eluoimalla tolueenilla, jolloin saatiin 10,3 g otsikkoyhdistettä öljynä. NMR (CDCl^); δ 3,73 (S,3H), 4,49 (Br.s, 2H), 4,70 (Br.s, 1H), 6,65- 7,66 (M, 8H).

3 4 (c) 4-(m-metoksifenyyli)-3-metyyliamino-A—1—kromeeni

Vedettömän metyyliaminokaasun virta johdettiin refluksoitu-van liuoksen läpi, joka sisälsi 5,4 g edellä olevan esimerkin 12(b) otsikkoyhdistettä 200 ml:ssa kuivaa tolueenia, 42 8351 2 li tunnin ajan, kunnes veden kehitys lakkasi. Jäähdytettäessä ja ^haihdutettaessa saatiin 5,45 g otsikkoyhdistettä öljynä. NMR (CDC13) δ 2,63 (S,3H), 3,77 (S,3H), 4,83 (S,2H), 6,40- 7,62 (M,8H).

(d) trans-4-(m-metoksifenyyli)-3-metyyliamino-kromaani

Natriumsyanoboorihydridiä (1,27 g) lisättiin edellä olevan otsikkoyhdisteen 12(c) (5,4 g) seokseen 400 ml:ssa absoluuttista alkoholia, minkä jälkeen lisättiin 1,2 ml jääetikkaa. Sekoitettiin yön yli huoneen lämpötilassa typpikaasun alla, sen jälkeen lisättiin 60 ml IM suolahappoa ja sekoitt-mista jatkettiin 30 minuuttia. Tämän jälkeen pääosa liuotti-mesta haihdutettiin ja jäännös jaettiin eetterin (300 ml) ja veden (300 ml) kesken. Vesikerros erotettiin ja pestiin 100 ml:11a eetteriä. pH säädettiin arvoon 8-10 kiinteällä kaliumhydroksidilla. Tämä seos uutettiin sen jälkeen kolme kertaa 300 ml:11a eetteriä, uutteet yhdistettiin, kuivattiin ja haihdutettiin, jolloin saatiin 4,35 g öljymäistä tuotetta.

4,0 g tätä jälkimmäistä ainetta liuotettiin seokseen, jossa oli 100 ml dimetyylisulfoksidia (DMSO) ja 25 ml dimetyyliformamidia (DMF), jäähdytettiin noin 0°C:een ja lisättiin annoksittain 5 minuutin aikana kalium-t-butoksidia (5,0 g). Seos laimennettiin sen jälkeen 100 ml:lla jäävettä ja tämän jälkeen lisättiin 5,0 g kiinteää natriumvetykarbonaattia. Saatu seos kaadettiin tämän jälkeen 400 ml:aan eetteriä ja orgaaninen kerros erotettiin. Vesi-kerros uutettiin 400 ml:11a eetteriä, yhdistettiin alkuperäisen eetteritaasin kanssa ja pestiin kaksi kertaa 100 ml:11a vettä. Kuivattiin magnesiumsulfaatilla, suodatettiin ja haihdutettiin liuotin, jolloin saatiin 3,9 g otsikkoyhdistettä öljynä. NM R-spektri (CDCl^), δ 2,48 (S,3H), 3,05 (M,1H), 3,77 (S,3H), 3,96 (dd,1H,J=7Hz, 11Hz), 4,26 (dd, 1H,J=3Hz,11Hz), 6,65-7,30 (M,8H).

i i 43 8351 2 (e) trans-3-/N-(2,2-dietoksietwli)-N-metyyliamino/-4-(3-metoksifenyyli)-kromoni

Seosta, joka sisälsi edellä olevan esimerkin 12(d) otsikko-yhdistettä (3,54 g), bromiasetaldehydidietyyliasetaalia (4,0 ml), kaliumjodidia (0,33 g), kaliumkarbonaattia (4,0 g) ja kuivaa dimetyyliformamidia (150 ml), kuumennettiin 10 tuntia 155°C:ssa typpikaasun alla. Tämän jälkeen annettiin seistä huoneen lämpötilassa yön yli. Seos laimennettiin sen jälkeen 700 ml:11a eetteriä ja pestiin kolme kertaa 150 ml:11a vettä. Orgaaninen kerros kuivattiin magnesiumsulfaatilla, suodatettiin ja haihdutettiin suurtyhjössä, jolloin saatiin 5,1 g otsikkoyhdistettä öljynä. NMR-spektri (CDCl^), <5 1,11 (M,6H), 2,43 (S,3H), 2,69 (d,J=6Hz, 2H), 3,11 (M,1H), 3,3-3,7 {M,4H), 3,76 (S,3H), 4,05-4,30 (M,3H), 4,35 (t,1H,J=6Hz), 6,65-6,90 (M,6H), 7,95-7,25 (M,2H).

(f) trans-6,6a,7,8,9,13b-heksahydro-12-metoksi-7-metwli/l/-bentsopyrano/4,3-a//3/bentsatsepiini

Edellä olevan esimerkin 12(e) otsikkoyhdistettä lisättiin 5,0 g 250 ml:aan 18N rikkihappoa 0°C:ssa. Heterogeenistä seosta sekoitettiin voimakkaasti samalla, kun annettiin lämmetä yön aikana huoneen lämpötilaan. Nyt homogeeninen seos kaadettiin murskatun jään päälle. pH nostettiin arvoon 8-10 lisäämällä hitaasti 3 tunnin aikana 50-prosenttista natriumhydroksidia samalla koko ajan voimakkaasti sekoittaen ja jäähdyttäen jäähauteen avulla. Seos uutettiin kolme kertaa 500 ml:11a etyyliasetaattia, kuivattiin magnesium-sulfaatilla ja haihdutettiin, jolloin saatiin 3,6 g puhdista-matonta öljyä. Tämä materiaali liuotettiin 200 ml:aan etyyliasetaattia ja hydrattiin 5% palladium/hiilellä 3,5 2 kg/cm paineessa. Suodattamisen jälkeen seos erotettiin HPLC:lla silikageelillä eluoimalla etyyliasetaatilla, 44 8351 2 jolloin saatiin 219 mg otsikkoyhidstettä. NMR (CDCl^): 6.2,45 (S,3H), 2,49-2,98 (M,4H), 3,14 (M,1H), 3,59 (S,3H), 3,7 (dd,J=10Hz, 11Hz, 1H), 4,39 (cd,1H,J=10Hz,5Hz), 4,74 (d,1H-J=7,6Hz), 6,02 (d,1HJ=1,6Hz), 6,56 (dd,1H,J=8Hz,2,6Hz), 6,83-7,31 (M,5H).

ESIMERKKI 13 trans-6,6a,7,8,9,13b-heksahydro-7-metyyli/l/bentsopyrano-/4,3-a//3/bentsatsepin-12-oli

Liuos, joka sisälsi edellä olevan esimerkin 12(f) otsikko-yhdistettä (330 mg) 15 mltssa metyleenikloridia, jäähdytettiin -78°C:een ja lisättiin tipottain 1 minuutin aikana BBr^ (132 ui). Seoksen annettiin lämmetä huoneen lämpötilaan ja sekoitettiin 23 tuntia typen alla. Tämän jälkeen lisättiin metanolia (5 ml) ja seosta sekoitettiin 10 minuuttia, minkä jälkeen se haihdutettiin kuiviin. Metanolikä-sittely toistettiin, minkä jälkeen seos haihdutettiin suurtyhjössä, jolloin saatiin 400 mg kiintoainesta. Tämä kiintoaines liuotettiin etanoliin ja liuos käsiteltiin väriä poistavalla hiilellä refluksointilämpötilassa. Suodattamalla ja haihduttamalla saatiin 240 mg otsikkoyhdistettä, sp. 223-226°C.

Myös seuraavat taulukossa II luetteloidut yhdisteet voidaan syntetisoida soveltamalla edellä kuvattuja tekniikoita ja vastaavia alan ammattimiesten tuntemia menetelmiä.

45 8351 2

TAULUKKO II

«

Q_ n m X Y 2 R1 R

ch2 o o och3 OH H h ch3 CH2 1 1 Cl OH H H CH3 ch2 1 1 och3 OH H h ch3 CH 2 1 1 H OH H H CH3 S n 1 Cl OH H H CH3 soi och3 oh h h ch3 soi ch3 oh h h ch3 S 0 1 H OH Η H CH3 O 0.1 Cl OH H H CH3 o 0 1 OCH3 OH H H CH3 O 0 1 H OH H H CH3 O 0 1 CH3 OH H H CH3 CH2 1 0 Cl OH H H CH3 46 83 51 2 «

Q n m X y 2 R1 R

ch2 1 0 och3 OH H h ch3

CH2 1 0 Cl OH H H H

CH2 1/ 0 H nh2 H h ch3 ch2 1 o ch3 nh2 H h ch3 ch2 1 0 Cl nh2 h h ch3 ch2 1 o h oh h h ch3 ch2 1 o ch3 oh h h ch3 CH2 1 0 Cl * Η H CH3 ch2 1 o ch3o * h h ch3 ch2 1 o ch3o oh h ch3 ch3 ch2 1 o h oh 11-C1 h ch3

Huom.: * = -OCN(CH3)2

Claims

47 8 3 5 1 2

1. Menetelmä fysiologisesti arvokkaiden fuusioituneiden bents-atsepiini yhdisteiden valmistamiseksi W ._ R1 II n-r L 11 / (I) γ/vs, y V^ch,) / j l m / \ n R11 R12 jossa: R on vety, Ci 6_alkyyli tai -CH2CH=CH2; Rl on vety, R11 ja R12 ovat vety tai Ci -6-alkyyli; Q on mety1eeni; m ja n ovat toisistaan riippumatta muuttujia ja voivat olla kukin 0, 1 tai 2 edellyttäen, että m ja n eivät molemmat voi olla 0, ellei X ole OCH3, Y on OH ja R on CH3-; X on vety, halogeeni, Ci-β-alkyyli, hydroksi tai Ci-6-alkoksi; Y on vety, hydroksi, Ci-6-alkoksi, amino, 0C0-Ci-6-alkyyli tai OCO2-Ci-6-alkyyli, W on vety, ja rengas t on fuusioitu bentseenirengas, tunnettu siitä, että (a) kondensoidaan molekyy1insisäisesti kaavan II mukainen yhdiste 48 8 3 51 2 PXicn2)m (II) gw: RU\U (b) kaavan XI mukainen yhdiste I N-R jk JJL L* H i\ /Q (XI) VL/ (CRUR12)n saatetaan reagoimaan peIkistimen kanssa; (c) kaavan XIV mukainen yhdiste O Π N-R ^Jk 11 /^h (XIV) (tVlCRll 12 — n 49 8351 2 saatetaan kosketukseen pelkistimen kanssa.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan: (1) 6,7,7a,8,9,13b-heksahydro-2-hydroksi-3-metoksi-7-metyy1i-5H-bentso[d]nafto[2,1-b]atsepiini tai sen farmaseuttisesti hyväksyttävä suola; (2) 6,7,7a,8,9,13b-heksahydro-2-hydroksi-7-metyy1i-5H-bentso- [d]nafto[2,l-b]atsepiini tai sen farmaseuttisesti hyväksyttävä suola; (3) 6,7,7a,8,9,13b-heksahydro-3-kloori-2-hydroksi-7-metyyli-5H-bentso[d]nafto[2,l-b]atsepiini tai sen farmaseuttisesti hyväksyttävä suola; (4) 6,7,7a,8,9,13b-heksahydro-2-hydroksi-3-metyyli-7-metyyli-5H-bentso[d]nafto[2,1-b]atsepiini tai sen farmaseuttisesti hyväksyttävä suola; (5) 6,6a,7,8,9,13b-heksahydro-3-hydroksi-2-metoksi-7-metyy1i-5H-bentso[d]nafto[2,l-b]atsepiini tai sen farmaseuttisesti hyväksyttävä suola.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan: trans-6,7,7a,8,9,13b-heksahydro-3-kloori-2-hydroksi-7-metyy1i-5H-bentso[d]nafto[2,l-b]atsepiini tai sen farmaseuttisesti hyväksyttävä suola; tai (-)-trans-6,7,7a,8,9,13b-heksahydro-3-kloori-2-hydroksi-7-metyyli-5H-bentso[2,1-b]atsepiini tai sen farmaseuttisesti hyväksyttävä suola; tai (+)-trans-6,7,7a,8,9,13b-heksahydro-3-kloori-2-hydroksi-7-metyyli-5H-bentso[d]nafto[2,l-b]atsepiini tai sen farmaseuttisesti hyväksyttävä suola; tai trans-6,7,7a,8,9,13b-heksahydro-2-hydroksi-3-metoksi-7-metyy1i-5H-bentso[d]nafto[2,l-b]atsepiini tai sen farmaseuttisesti hyväksyttävä suola. 50 83 51 2