FI81104B - Foerfarande foer framstaellning av antibiotiskt aktivt kristallint 7-/d- -amino- - (3-klor-4-hydroxifenyl)acetamido/-3-metyl-3-cefem-4-karboxylsyramonohydrat. - Google Patents

Description

1 81104

Menetelmä antibioottisesti aktiivisen kiteisen 7-[D-a-amino-a-(3-kloori-4-hydroksifenyyli)asetamido]-3-metyyli- 3-kefeemi-4-karboksyylihappo-monohydraatin valmistamiseksi 5 Tämä keksintö koskee menetelmää kiteisen kefalo-sporiini-monohydraatin valmistamiseksi, jolla mnohydraa-tilla on bakteerien vastaisten aineiden ryhmän yleiset antibioottiset ominaisuudet ja joka on erityisen käyttö-10 kelpoinen farmaseuttisissa formulaatioissa bakteeri-infektioiden hoitamiseksi suun kautta tapahtuvan annon avulla.

Kefalosporiiniyhdiste 7-[D-a-amino-a-(3-kloori-4-hydroksifenyyli)-asetamido]-3-metyyli-3-kefeemi-4-karbok-15 syylihappo on kuvattu ja patenttivaatimuksen kohteena US-patentissa 3 489 751. Tällä yhdisteellä, josta seuraavas-sa yleisesti käytetään nimitystä kloorikefadroksiili, on rakennekaava 20

HO ft -CH—C—NH—.-r^S N

C1 0^NV^CH3

25 I

COOH

Kloorikefadroksiili on aktiivinen laajaspektrisenä anti-30 bioottina tehoava aine torjuttaessa hyviin erilaisten gram-positiivisten ja gram-negatiivisten mikro-organismien aiheuttamia sairauksia. Se on erityisen mielenkiintoinen suun kautta annettavana kefalosporiiniantibiootti-na.

35 US-patentissa 3 489 751 esitetään kloorikefadrok- siilin valmistus asyloimalla 7-aminodesasetoksikefalospo- 2 81104 raanihappoa (7-ADCA) D(-)-a-amino-a-(3-kloori-4-hydroksi-fenyyli)etikkahapon amino-suojatulla johdannaisella. Erilaisista kuvatuista amino-suojatuista asylointiaineista suurimmat saannot saatiin D(-)-a-(3-kloori-4-hydroksife-5 nyyli)-a-(t-butoksikarbonyyliamino)etikkahapon kanssa niin sanottua t-BOC-menetelmää käyttäen. Saannot tässä menetelmässä eivät kuitenkaan olleet niin suuret kuin on toivottavaa teknillisen tuotannon kannalta ja t-BOC-mene-telmässä käytettävä reagenssi on hyvin kallista.

10 US-patentissa 3 985 741 esitetään kloorikefadrok- siilin valmistus asyloimalla 7-ADCA:ta D(-)-a-(3-kloori- 4-hydroksifenyyli)glysiinin seka-anhydridillä viimeksi mainitun α-aminoryhmän ollessa suojattuna β-ketoyhdis-teellä kuten metyyliasetoasetaatilla. Tämäkään menetelmä, 15 vaikkakin sillä on määrättyjä etuja t-BOC-menetelmään verrattuna, ei ole niin tehokas kuin on toivottavaa teknillisesti käyttökelpoisen tuotantomenetelmän kannalta. Tässä patentissa on kuvattu myös kiteinen kloorikefadrok-siilin dimetyyliformamidi-solvaatti, jossa on 1,5 moolia 20 dimetyyliformamidia moolia kohden kloorikefadroksiilia.

Dimetyyliformamidi-solvaattia lietetään kiehuvassa meta-nolissa kunnes solvaatti dissosioituu ja saatu suspensio jäähdytetään sen jälkeen, jolloin saadaan kloorikefadrok-siilin puhdistettua muotoa. Julkaisussa ei kuitenkaan 25 esiinny mitään viittausta siitä, että tämän patentin menetelmän mukaisesti valmistettu kloorikefadroksiili olisi kiteisen hydraatin muodossa.

US-patentissa 3 781 282 esitetään ohje-esimerkissä (esimerkki 7) kloorikefadroksiilin valmistus liuottamalla 30 kloorikefadroksiili*DMF -solvaatti happameksi tehtyyn ve teen, minkä jälkeen seuraa neutralointi trietyyliamiinil-la. Tässä viitteessä ei esiinny mitään osoitusta siitä, että kloorikefadroksiili-tuote olisi kiteisen monohydraa-tin muodossa tai että se olisi todellakin myös kiteisessä 35 muodossa.

li 3 81104 US-patentissa 4 160 863 paljastetaan 7-[D-a-amino-α-(p-hydroksifenyyli)-asetamldo]-3-metyyli-3-kefam-4-kar-boksyylihapon (josta on käytetty myös nimitystä kefadrok-siili) kiteinen monohydraatti, joka on valmistettu samal-5 la tavalla kuin tämän keksinnön mukaisesti valmistetaan kloorikefadroksiili-monohydraattia.

Kun otetaan huomioon kloorikefadroksiilin monet merkittävät edut, on toivottavaa, että olisi olemassa teknillisesti käyttökelpoinen menetelmä tämän antibiootin 10 valmistamiseksi suuremmin saannoin ja alhaisemmin tuotantokustannuksin kuin on ollut mahdollista aikaisemmin tunnetuin menetelmin. Lisäksi olisi toivottavaa saada kloo-rikefadroksiili stabiilissa kiteisessä muodossa kuten kiteisenä hydraattina, mikä mahdollistaisi antibiootin val-15 mistamisen sopiviksi farmaseuttisiksi seosmuodoiksi käy tettäväksi bakteerien vastaisena aineena, esim. vesisuspensioina .

Tämä keksintö koskee menetelmää uuden kiteisen kloorikefadroksiili-monohydraatin eli 7-[D-a-amino-a-(3-20 kloori-4-hydroksifenyyli)asetamido]-3-metyyli-3-kefeemi- 4-karboksyylihappo-monohydraatin valmistamiseksi. Tälle kiteiselle kloorikefadroksiili-monohydraatille ovat ominaisia seuraavat röntgensädediffraktio-ominaisuudet:

Viiva Välimatka d(A) Suhteellinen intensiteetti 25 1 8,63 100 2 7,03 23 3 6,68 56 4 6,42 71 5 5,47 39 30 6 5,25 7 7 4,76 51 8 4,60 29 9 4,48 13 10 4,32 39 35 11 4,03 82 4 81104 12 3,96 47 13 3,87 52 14 3,70 32 15 3,53 36 5 16 3,28 30 17 3,07 23 18 2,98 10 19 2,87 13 20 2,81 21 10 21 2,72 19 22 2,69 46 23 2,63 15 24 2,53 8 25 2,50 9 15 26 2,44 13 27 2,31 21 28 2,25 10 29 2,19 9 30 2,14 6 20 31 2,09 6 Tämän röntgensäde-diffraktio-ominaisuuksien määrityksen yksityiskohdat ovat seuraavat:

Automaattisen röntgensäde-jauhe-diffraktometrin 25 (Phillips PW 1050-70-source CuKa (1.54178Ä)) yhteydessä käytettiin 2 cm2:n kokoisia, 1 mm:n paksuisia laakanäyt-teitä. Lämpötila = 22°C.

Hyvin pieni määrä kiteistä natriumfluoridia sekoitettiin muutamien näytteiden kanssa sisäisen kalibroinnin 30 saamiseksi. Lisäksi puhdas NaF-näyte ajettiin samassa tarkoituksessa läpi täydellisen käsittelyprosessin.

Kalvot luettiin Norelco Debye-Scherrer-kalvonluku-laitteella, joka merkitsi diffraktio-renkaiden asemat lähimmän 0,05 mm:n tarkkuudella. Arvot korjattiin kalvon 35 kutistumisen osalta, ja tasojen välimatkat (d-spacings) 5 81104 laskettiin korjatuista arvoista. Kaikissa laskuissa käytettiin tietokoneohjelmaa (XRAY, P. Zugenmaier). Saatujen d-spacing-arvojen tarkkuus oli ~1 %.

Kaikkien kalvojen intensiteetti-arvo saatiin käyt-5 tämällä Jouce-Loeble Mark IIIC Recording-mikrotiheysmit-taria (ajosuhde 5:1, 0,1 O.D. kiila). Suhteelliset intensiteetit asteikolla 1-100 tulkittiin kaikille tunnistetuille diffraktiorenkaille käyttämällä taustan osalta korj attuja huippuintensiteettej ä.

10 Kiteisestä monohydraatti-tuotenäytteestä suoritet tiin infrapuna-analyysi ja näytteen spektri (KBr-levynä) on esitetty piirroksessa 1.

Tätä kiteistä monohydraattia valmistetaan keksinnön mukaisesti siten, että 15 (a) silyloidaan 7-aminodesasetoksikefalosporaani- happo inertissä, pääasiallisesti vedettömässä aprootti-sessa liuottimessa; (b) asyloidaan näin valmistettu silyloitu 7-amino-desasetoksikefalosporaanihappo D(-)-a-amino-a-(3-kloori- 20 4-hydroksifenyyli)asetyylikloridi-hydrokloridin kanssa inertissä, pääasiallisesti vedettömässä aproottisessa liuottimessa happoa sitovan aineen läsnäollessa; (c) asylointituotteen kaikki silyyliryhmät lohkaistaan hydrolysoimalla tai alkoholysoimalla; ja 25 (d) muodostetaan haluttu monohydraatti-tuote jol lakin seuraavista menetelmistä: (1) vaiheessa (c) saadun liuoksen pH säädetään suuremmaksi ylimääräisen dimetyyliformamidin tai aseto-nitriilin läsnäollessa 7-[D-a-amino-a-(3-kloori-4-hydrok- 30 sifenyyli)asetamido]-3-metyyli-3-kefeemi-4-karboksyyliha- pon dimetyyliformamidi- tai asetonitriili-solvaatin muodostamiseksi; mainittu solvaatti liuotetaan happameksi tehtyyn veteen tai happameksi tehdyn veden ja asetonit-riilin seokseen, ja halutun kiteisen monohydraatin saos- 35 tamiseksi mainitun happameksi tehdyn liuoksen pH sääde tään suuremmaksi; 6 81104 (2) vaiheessa (c) saadun liuoksen pH säädetään suuremmaksi ylimääräisen dimetyyliformamidin tai aseto-nitriilin läsnäollessa 7-[D-a-amino-a-(3-kloori-4-hydrok-sifenyyli)asetamido]-3-metyyli-3-kefeemi-4-karboksyyliha- 5 pon dimetyyliformamidi- tai asetonitriili-solvaatin muodostamiseksi tai halutun kiteisen monohydraatin saostami-seksi mainittu solvaatti saatetaan kosketuksiin veden ja osittain vesipitoisen väliaineen kanssa; tai (3) vaiheessa (c) saadun liuoksen pH säädetään 10 suuremmaksi 7-[D-a-amino-a-(3-kloori-4-hydroksifenyyli)-asetamido]-3-metyyli-3-kefeemi-4-karboksyylihapon muodostamiseksi ja halutun monohydraatin kiteytymisen aiheuttamiseksi mainittu happo saatetaan kosketuksiin veden tai osittain vesipitoisen väliaineen kanssa.

15 Edellä mainitussa mentelmässä 7-aminodesasetoksi- kefalosporaanihappo eli 7-ADCA silyloidaan ensin antamalla sen reagoida silylointiaineen kanssa inertissä pääasiallisesti vedettömässä aproottisessa liuottimessa.

Sopivia silylointireaktiossa käytettäviä liuotti- 20 mia ovat sellaiset inertit, pääasiallisesti vedettömät orgaaniset liuottimet kuten metyleenikloridi, tetrahydro-furaani, kloroformi, tetrakloorietaani, nitrometaani, bentseeni ja dietyylieetteri. Ensisijainen liuotin on metyleenikloridi .

25 Edellä mainitussa menetelmässä käyttökelpoiset si- lylointiaineet ovat alalla tunnettuja [katso esimerkiksi US-patentit 3 554 266, 3 575 970, 3 499 909, 3 349 622, 3 595 855, 3 249 622 ja GB-patentit 1 339 605, 959 853 ja 1 008 468]. Vaikkakin voidaan käyttää mitä tahansa tun- 30 nettua silylointiainetta, edullisesti käytetään ainetta, jolla on kaava R1 R1 ^ 3

_ ------- T^NH _l\ _ I

-‘-i. Dr Λ ... -Hr V- 7 81104 joissa R2, R3 ja R4 ovat vety, halogeeni, (alempi)alkyyli, halogeenit alempi)alkyyli, fenyyli, bentsyyli, tolyyli tai dimetyyliaminofenyyli, ainakin yhden mainituista ryhmistä R2, R3 ja R4 ollessa muu kuin halogeeni tai vety; R1 on 5 (alempi)alkyyli; m on 1 tai 2 ja X on halogeeni tai R5 -N ^ R6 10 jossa R5 on vety tai (alempi )alkyyli ja R6 on (alempi)al-kyyli tai R3 15 R2-S1 i* jossa R2, R3 ja R4 ovat edellä määriteltyjä.

Esimerkkejä sopivista silylointiaineista ovat tri-20 metyylikloorisilaani, heksametyylidisilatsaani, trietyy-likloorisilaani, metyylitirkloorisilaani, dimetyylidi-kloorisilaani, trietyylibromisilaani, tri-n-propyylikloo-risilaani, bromimetyylidimetyylikloorisilaani, tri-n-bu-tyylikloorisilaani, metyylidietyylikloorisilaani, dime-25 tyylietyylikloorisilaani, fenyylidimetyylibromisilaani, bentsyylimetyylietyylikloorisilaani, fenyylietyylimetyy-likloorisilaani, trifenyylikloorisilaani, trifenyylifluo-risilaani, tri-o-tolyylikloorisilaani, tri-p-dimetyyli-aminofenyylikloorisilaani, N-etyylitrietyylisilyyliamii-30 ni, heksaetyylidisilatsaani, trifenyylisilyyliamiini, tri-n-propyylisilamiini, tetraetyylidimetyylidisilatsaa-ni, tetrametyylidietyylidisilatsaani, tetrametyylidife-nyylidisilatsaani, heksafenyylidisilatsaani ja heksa-p-tolyylidisilatsaani. Muita sopivia silylointiaineita ovat 35 heksa-alkyylisyklotrisilatsaanit tai okta-alkyylisyklo- tetrasilatsaanit ja silyyliamidit ja silyyliureidit kuten 8 81104 trialkyylisilyyliasetamidi ja bis-trialkyylisilyyliaset-amidi. Edullisimpia silylointiaineita ovat trimetyyli-kloorisilaani ja heksametyylidisilatsaani.

Kun silylointiaineena käytetään silyylihalogeni-5 dia, esim. trimetyylikloorisilaania, silylointivaihe suoritetaan happoa (kloorivetyä) sitovan aineen, ensisijaisesti propyleenioksidin tai typpi-emäksen kuten trietyy-liamiinin, trimetyyliamiinin, dimetyylianiliinin, kino-liinin, lutidiinin tai pyridiinin läsnäollessa. Ensisi-10 jäisiä happoa sitovia aineita ovat propyleenioksidi, tri-etyyliamiini tai trietyyliamiinin ja dimetyylianiliinin seos. Silatsaania, esim. heksametyylidisilatsaania käytettäessä silylointivaihe suoritetaan mukavasti lämmittämällä silatsaania ja 7-ADCA:ta siten, että ammoniakki tai 15 amiinijohdannaiset, joita muodostuu reaktiossa sivutuotteina, tislautuvat pois.

Valmistettaessa edellä mainitulla menetelmällä si-lyloitua 7-ADCA:ta, moolia kohden 7-ADCA:ta voidaan käyttää teoreettisesti yksi - kaksi mooliekvivalenttia 20 silylointiainetta, jolloin saadaan mono- tai disilyloitua 7-ADCA:ta tai niiden seoksia. Täten, annettaessa 7-ADCA:n reagoida noin yhden ekvivalentin kanssa silylointiainetta, muodostuu monosilyloitua 7-ADCA:ta. Esimerkiksi siinä tapauksessa, että käytetään trimetyylikloorisilaania tai 25 heksametyylidisilatsaania, tuotteella on kaava

h2n —I-f* N

30 o COOSi(CH3)3.

35 7-ADCA:n disilyylijohdannaista voidaan valmistaa käyttämällä silylointivaiheessa ainakin kaksi ekvivalent-

II

9 81104 tia silylointiainetta moolia kohden 7-ADCA:ta. Käytettäessä ensisijaista trimetyylikloorisilaania tai heksame-tyylidisilatsaania, muodostuu disilyloitua 7-ADCA:ta, jonka kaava on 5

SitCBjJj H—N- l0 COOSi(CH3)3 .

Silylointivaihe voidaan suorittaa laajalla lämpö-15 tila-alueella, esim. huoneen lämpötilan ja liuotinseoksen kiehumislämpötilan välillä olevassa lämpötilassa. Edullisia tuloksia saadaan tavallisesti huoneen lämpötilassa (20-30eC) silyylihalogenideja käytettäessä, ja normaalia korkeammissa lämpötiloissa, esim. kiehumislämpötilassa, 20 kun kyseessä ovat silatsaanit, jotka ovat yleensä vähemmän aktiivisia.

Joko mono- tai disilyloitu 7-ADCA tai niiden seos asyloidaan sitten D(-)-a-amino-a-(3-kloori-4-hydroksife-nyyli)asetyylikloridi-hydrokloridin kanssa (ensisijaisim-25 min dioksaani-solvaatin muodossa), jolloin muodostuu in situ silyloitua kloorikefadroksiilivälituotetta. Kaikki asyloinnin jälkeen läsnäolevat silyyliryhmät poistetaan sitten hydrolysoimalla tai alkoholysoimalla.

Liuottimet, joita käytetään asyloitaessa silyloi-30 tua 7-ADCA:ta, ovat samat kuin edellä silylointivaiheen (a) yhteydessä on määritelty.

Edullinen lämpötila-alue asylointivaiheessa on välillä noin -20°C - noin +70°C. Lämpötilalla ei kuitenkaan ole ratkaisevaa merkitystä, ja voidaan käyttää lämpötilo-35 ja, jotka ovat korkeampia tai alempia kuin edullisella ίο 81104 alueella olevat lämpötilat. Edullisin asylointilämpötila on välillä noin -10°C - +10°C.

Asylointikäsittely suoritetaan happoa sitovan aineen läsnäollessa, joka voi olla sama tai erilainen kuin 5 silyloitua 7-ADCA:ta valmistettaessa mahdollisesti käytetty. Parhaat tulokset saadaan käytettäessä heikkoa (s.o. pK <7) tertiääristä amiiniemästä kuten dimetyyli-

O

aniliinia, pyridiiniä tai kinoliinia. Ylimääräisen amiinin inaktivoimiseksi seokseen lisätään edullisesti myös 10 heikon tertiäärisen amiinina ja epäorgaanisen hapon suolaa, esim. dimetyylianiliinin hydrokloridisuolaa (katso esim. US-patentti 3 678 037).

Vaikkakin tiettyä reagointia voi tapahtua käytettävistä moolisuhteista tai reagensseista riippumatta, 15 suositeltavaa on, että maksimisaantojen saamiseksi asy- lointivaiheessa käytetään noin yksi mooli tai hieman ylimäärin asylointiainetta, moolia kohden silyloitua 7-ADCA:ta. Silyloitua kloorikefadroksiili-asylointituotet-ta käsitellään hydrolysoimalla tai alkoholysoimalla si-20 lyylisuojaryhmien lohkaisemiseksi pois. Silyloitu väli- tuoteyhdiste voidaan tällöin hydrolysoida lisäämällä vettä tai edullsemmin alkoholysoida lisäämällä sopivaa alkoholia, edullisesti C^-C^-alkanolia kuten metanolia, etanolia, n-propanolia, iso-propanolia, n-butanolia, jne.

25 Lohkaisuvaiheessa voidaan käyttää myös veden ja alemman alkanolin (C^-C*) seosta.

Kloorikefadroksiili voidaan saostaa reaktioliuok-sesta tavanomaisin menetelmin, joita käytetään samanlaisten kefalosporiinien eristämiseen. Tämä yhdiste voidaan 30 siten saostaa neutraalina molekyylinä säätämällä reaktio- seoksen pH:ta suuremmaksi kunnes haluttu happo saostuu liuoksesta. Ensisijaisesti käytetään vedetöntä amiiniemästä kuten trietyyliamiinia.

Keksinnön edullisen suoritusmuodon mukaisesti 7-35 aminodesasetoksikefalosporaanihappo silyloidaan heksame- tyylidisilatsaanilla pääasiallisesti vedettömässä aproot-

II

n 81104 tlsessa liuottimessa, edullisesti metyleenikloridissa, ulkopuolista lämmitystä käyttäen, edullisesti liuottimen kiehumislämpötilassa, jolloin muodostuu in situ disily-loitua 7-ADCA:ta, jonka kaava on 5 (CH3) 3Si—-NH—|-^ S\ COOSi(CH3)3 .

Disilyloitu 7-ADCA asyloidaan sitten suoraan samassa 15 liuoksessa (ensisijaisesti -10 - +10eC:ssa) D-(-)-a-ami-no-a-(3-kloori-4-hydroksifenyyli)-asetyylikloridi-hydro-kloridilla, edullisesti dioksaani-solvaatin muodossa, happoa sitovan aineen edullisesti tertiäärisen amiini-emäksen, jonka kP $7, kuten dimetyylianiliinin, pyridii-20 nin tai kinoliinin läsnäolessa. Asyloinnin jälkeen sily-loitua kloorikefadroksiili-asylointituotetta käsitelläään C^-C^-alkanolilla, edullisesti metanolilla tai n-butano-lilla kaikkien silyyliryhmien lohkaisemiseksi pois, ja muodostunut kloorikefadroksiili (valinnaisen suodatusvai-25 heen jälkeen) neutraloimalla isoelektriseen pisteeseen asti tertiäärisellä amiini-emäksellä, ensisijaisesti tri-etyyliamiinilla, saostumisen aiheuttamiseksi.

Heksametyylidisilatsaanin käyttö silylointiaineena silyylihalogenidien kuten trimetyylikloorisilaanin ase-30 mesta eliminoi happohalogenidisivutuotteen muodostumisen, ja sen vuoksi ei ole tarpeen käyttää happoa sitovaa ainetta silylointivaiheessa. Ellei reaktioväliaineessa ole läsnä tätä happoa sitovaa ainetta, seoksessa on helppo-liukoisempaa suolaa, esim. trietyyliamiini-HCl:a, mikä 35 häiristee myöhemmissä talteenottovaiheissa. Käyttämällä heksametyylidisilatsaania kloorikefadroksiilia voidaan i2 81104 sen vuoksi saada suuremmin saannoin kuin tavanoamista trimetyylikloorisilaani-silylointia käytettäessä.

Haluttua kiteinen monohydraatti valmistetaan si-lyyliryhmien lohkaisun jälkeen jollakin edellä maini-5 tuista vaihtoehtoisista teistä.

Eräässä menetelmässä hydrolyysi- tai alkoholyysi-vaiheessa saadun kloorikefadroksiililiuoksen pH säädetään suuremmaksi emäksisellä aineella, esim. tertiäärisellä amiiniemäksellä kuten trietyyliamiinilla ylimääräisen 10 dimetyyliformamidin tai asetonitriilin läsnäollessa kun nes kloorikefadroksiilin dimetyyliformamidi- tai asetoni triili-solvaatti saostuu liuoksesta. Solvaatti voidaan sitten kerätä talteen ja pestä (ensisijaisesti kuivaamatta), jolloin saadaan kiteistä ainetta. Kloorikefadrok-15 siili-dimetyyliformamidi- tai asetonitriili-solvaatti muutetaan halutuksi kloorikefadroksiili-monohydraatiksi liuottamalla solvaatti happameksi tehtyyn veteen tai hap-pameksi tehdyn veden ja asetonitriilin seokseen ja neutraloimalla sitten happameksi tehty liuos monohydraatti-20 tuotteen saostamiseksi.

Kloorikefadroksiili-dimetyyliformamidi- tai aseto-nitriili-solvaatin liukeneminen tapahtuu pH:n ollessa noin 2-2,4, mihin voidaan päästä lisäämällä epäorgaanista happoa, esim. HCl:a, solvaatin seokseen joko vedessä tai 25 asetonitriili-vesi seoksessa. Kiinteät epäpuhtaudet voi daan poistaa menetelmän tässä vaiheessa suodattamalla happameksi tehty liuos aktiivihiilellä ja/tai suodatus-apuaineella käsittelyn jälkeen.

Sitten happameksi tehty liuos neutraloidaan, edul-30 lisesti sekoittamalla ja lämmittämällä noin 35-60°C:ssa, lisäämällä sopivaa emästä, esim. alifaattista tertiääristä amiinia kuten trietyyliamiinia, liuoksen pH:n nostamiseksi pisteeseen, jossa kloorikefadroksiili-monohydraatti kiteytyy liuoksesta.

35 Edullisesti liuokseen lisätään asetonitriiliä, jo ka toimii antiliuottimena (saostavana aineena) neutra-

II

i3 81104 loinnin aikana, halutun tuotteen saamiseksi talteen mak-simisaannoin. Saannot paranevat myös, kun liuokseen lisätään halutun monohydraatin siemenkiteitä ennen lopullista neutralointivaihetta ja/tai sen aikana.

5 Vaihtoehtoiseen menetelmään kiteisen kloorike- fadroksiilimonohydraatin valmistamiseksi keksinnön mukaisella menetelmällä sisältyy kloorikefadroksiilin dimetyy-liformamidi- tai -asetonitriilisolvaatin valmistaminen edellä selostetulla tavalla ja mainitun solvaatin saatta-10 minen kosketuksiin veden tai osittain vettä sisältävän väliaineen kanssa kunnes haluttu monohydraatti kiteytyy liuotinseoksesta.

Kloorikefadroksiilin dimetyyliformamidi- tai -asetonitriilisolvaatti liuotetaan veteen tai veden ja 15 orgaanisen liuottimen kuten asetonitriilin, asetonin, C1-C5-alkanolin (metanolin, etanolin, n-propanolin, isopropanolin, n-butanolin, amyylialkoholin, jne.) seokseen, tai niiden seokseen. Osittain vesipitoisten orgaanisten liuotinseosten käyttö on suositeltavaa koska orgaaniset 20 liuottimet liuottavat itseensä monia epäpuhtauksia ja tuloksena on puhtaampi lopputuote.

Käytettäessä veden ja orgaanisten liuottimien seoksia, liuotinosapuolten suhteita voidaan vaihdella avarissa rajoissa ilman vakavia haittavaikutuksia. Usei-25 den osittain vesipitoisten liuotinseoksien edulliset liuotinsuhteet on määritetty ja niitä ovat seuraavat: vesi:asetoni (1:3) (tilavuussuhde) vesi:isopropanoli (1:3) (tilavuussuhde) vesi:asetonitriili (1:3) (tilavuussuhde) 30 vesi:n-butanoli (1:1) (tilavuussuhde)

Vesi-asetonitrilli-seosta käytettäessä on suositeltavaa lisätä n-butanolia (edullisesti solvaatin liukenemisen jälkeen) jotta voidaan varmistua siitä, että liuotinseos pysyy yhtenä homogeenisena faasina kiteytymi-35 sen aikana. Edullisesti tähän kiteytysseokseen lisätään n-butanolia riittävästi, että lopullisen vesi-asetonit- i4 81104 riili-n-butanoli- liuotinsuhteen 1:2:1 (tilavuussuhde) aikaansaamiseksi.

Solvaatin konsentraatiolla vesipitoisessa tai osittain vesipitoisessa kiteytysväliaineessa ei ole rat-5 kaisevaa merkitystä. Parhaat saannot on kuitenkin saatu, käytettäessä konsentraatioita, jotka ovat välillä noin 400 - 800 grammaa/litra liuosta. Solvaatti lisätään liuo-tinseokseen edullisesti vähitellen ja sekoittamalla ajan, jonka pituus riippuu käytettävän solvaatin määrästä, se 10 on muutaman minuutin - usean tunnin ajan.

Kiteyttäminen voidaan suorittaa laajalla lämpötila-alueella, so. huoneen lämpötilan ja liuotinseoksen kiehumispisteen välisessä lämpötilassa. Hyviä tuloksia saadaan lämpötilan ollessa alueella noin 35 - 60°C, edul-15 lisimmin noin 40 - 45°C.

Monohydraattisaannot paranevat, kun dimetyyliform-amidi- tai asetonitriili-solvaattiliuokseen lisätään kloorikefadroksiili-monohydraatti-siemenkiteitä.

Kolmannessa keksinnön mukaisessa menetelmävaihto-20 ehdossa silyyliryhmien lohkaisuvaiheessa saadun liuoksen pH voidaan nostaa kloorikefadroksiilin isoelektriseen pisteeseen ( pH 5,7-5,8) sopivalla emäksellä, ensisijaisesti alifaattisella tertiäärisellä amiinilla kuten tri-etyyliamiinilla, epäpuhtaan tai primääriasteisen kloori-25 kefadroksiilin saostamiseksi ja mainittu epäpuhdas kloo-rikefadroksiili saatetaan kosketuksiin veden tai veden ja sopivan orgaanisen liuottimen, ensisijaisesti asetonit-riilin, asetonin, C^-Cs-alkanolin (esim. metanolin, etanolin, n-propanolin, isopropanolin, n-butanolin, amyyli-30 alkoholin, jne.) seoksen tai niiden seoksen kanssa, kunnes kloorikefadroksiili-monohydraatti kiteytyy liuoksesta.

Kloorikefadroksiililiuoksen neutralointi epäpuhtaan tai primäärilaatuisen kloorikefadroksiilin (amorfi-35 sen) muodostamiseksi voidaan suorittaa mukavasti huoneen lämpötilassa lisäämällä emästä liuokseen vähitellen ja ii is 81104 samalla sekoittaen. Epäpuhdas kloorlkefadroksllll voidaan sitten kiteyttää samalla tavalla kuin on selostettu edellä kloorikefadroksiili-dimetyyliformamidi- tai -asetonit-riilisolvaatin osalta. Kuten dimetyyliformamidi- tai ase-5 tonitriilisolvaatin kiteytysmenetelmän yhteydessä, edul lisin liuotinseos on vesi:asetonitriili:n-butanoli (1:2:1) (tilavuussuhde).

Tämän keksinnön edullisimman toteutusmuodon mukaisesti kiteinen kloorikefadroksiili-monohydraatti valmis-10 tetaan joko kloorikefadroksiilidimetyyliformamidi- tai asetonitriilisolvaatista tai epäpuhtaasta (primäärilaa-tuisesta) kloorikefadroksiilista vaihein, joissa (a) 7-[D-a-amino-a-(3-kloori-4-hydroksifenyyli)-asetamido]-3-metyyli-3-kefem-4-karboksyylihapon dimetyy-15 liformamidi- tai asetonitriilisolvaatti liuotetaan happa- meksi tehtyyn veteen tai happameksi tehdyn veden ja ase-tonitriilin seokseen; ja mainitun happameksi tehdyn liuoksen pH:ta suurennetaan kunnes haluttu monohydraatti kiteytyy liuoksesta; tai 20 (b) 7-[D-a-amino-a-(3-kloori-4-hydroksifenyyli)- asetamido]-3-metyyli-3-kefem-4-karboksyylihappo tai sen dimetyyliformamidi- tai asetonitriilisolvaatti saatetaan kosketuksiin veden tai osittain vesipitoisen väliaineen kanssa kunnes haluttu monohydraatti kiteytyy liuoksesta. 25 Käyttämällä edellä selostettuja edullisia reaktio- olosuhteita primäärilaatuinen kefadroksiili voidaan saada suurin saannoin ja mainittu kloorikefadroksiili tai sen dimetyyliformamidi- tai asetonitriili-solvaatit voidaan sen jälkeen muuttaa kloorikefadroksiili-monohydraatiksi 30 aktiivisuussaantojen ollessa jopa noin 85 %.

Minkä tahansa edellä esitetyn menetelmävaihtoehdon mukaisesti valmistettu kiteinen monohydraatti voidaan ottaa talteen tavanomaisin menetelmin, esim. suodattamalla, ja sen jälkeen pesemällä, kuivaamalla ja valmistaa siitä 35 farmaseuttisia formulaatioita käytettäviksi antibioottihoidossa erilaisten bakteeriperustaiSten sairauksien tor- i6 81104 jumiseen. Esimerkkejä sellaisista formulaatloista (esim. kapseleista tai tableteista), kloorikefadroksiilimonohyd-raatin ja sen farmaseuttisten yhdistelmien annoksista ja antotavoista ovat esimerkit, joita on selostettu US-pa-5 tenteissä 3 489 751 ja 3 985 741 kloorikefadroksiilin amorfisen muodon osalta.

Keksinnön mukaisella menetelmällä valmistettu kiteinen kloorikefadroksiili-monohydraatti on uusi kloorikefadroksiilin stabiili kiteinen muoto, joka on edullinen 10 sikäli, että se mahdollistaa ko. antibiootin valmistamisen sopiviksi farmaseuttisiksi valmisteiksi.

Ennestään tunnettuun kefadroksiilin monohydraat-tiin verrattuna kloorikefadroksiilin monohydraatti on yllättävästi erittäin edullinen sikäli, että siitä saadaan 15 paljon stabiilimpi käyttövalmis vesisiuspensio kuin kefadroksiilin monohydraatista. Tämä käy ilmi seuraavasta stabiilisuuskokeesta: 500 ml:aan kuumaa (80°C) tislattua vettä liuotettiin 600 mg Nipagin M:ää (metyyliparabeenia) ja 0,112 mg 20 nipasolia (propyyliparabeenia) sekä 2,625 mg traganttiku-mia samalla sekoittaen. Liuos jäähdytettiin huoneen lämpötilaan ja siihen lisättiin sekoittaen 875 g sakkaroosia ja 2,250 g aprikoosi-appelsiiniaromiainetta (NFA-1800), 1,012 g mandariiniaromiainetta (NF-1580) ja 0,375 g koo-25 kospähkinäaromiainetta (GIV. 735 134). Tähän perusseok- seen lisättiin sitten 159,232 g kloorikefadroksiili-mono-hydraattia, joka oli ensin ajettu ruostumatonta terästä olevan seulan (100 mesh) läpi. Tämän jälkeen seosta homogenisoitiin sekoituslaitteessa 15 minuuttia. Tilavuus 30 täydennettiin tislatulla vedellä 750 ml:ksi ja sekoitettiin vielä 15 minuuttia. Saatu suspensio jaettiin kirkkaisiin 50 ml:n lasipulloihin, jotka suljettiin tiiviisti .

Vastaavat toimenpiteet tehtiin käyttäen kloorike-35 fadroksiili-monohydraatin sijasta 159,570 g kefadrok-si i1i-monohydraattia.

i7 81104

Kummankin liuoksen stabiilisuus tutkittiin pitämällä niitä 2 kuukautta 5°C:ssa ja 30°C:ssa. Tämän ajan kuluttua saatiin seuraavat tulokset, joissa on ilmoitettu aktiivisuus grammoina suspension yhtä grammaa kohti:

5 5eC 37°C

a) kloorikefadroksiili-monohydraatti 0,163 0,158 b) kefadroksiili-monohydraatti 0,163 0,135

Tulokset osoittavat, että tehon heikkeneminen kahden kuukauden kuluessa 37®C:ssa oli vain alle 2 % kloori-10 kefadrosiili-monohydraatilla, kun sen sijaan kefadroksii-li-monohydraatin teho heikkeni noin 20 %.

Tämä kiteinen kloorikefadroksiili-monohydraatin odottamaton ominaisuus mahdollistaa tämän oraalisesti käytettävän kefalosporiinin formuloinnin käyttövalmiiksi 15 vesisuspensioksi sen sijaan, että sitä käytettäisiin kui vana monohydraattijauheena, joka täytyisi sekoittaa veteen juuri ennen käyttöä kefadroksiilin suhteen on tehtävä.

Seuraavat esimerkit valaisevat tätä keksintöä. 7-20 aminodesasetoksikefalosporaanihaposta käytetään lyhennettä 7-ADCA, trietyyliamiinista lyhennettä TEA, dimetyyli-aniliinista lyhennettä DMA ja dimetyyliformamidista lyhennettä DMF.

Lähtöaineen valmistus 25 Valmistus 1

D(-)-kloori-3-hydroksi-4-fenyyliglysiinin valmistus 30 oa—fi V-CH-COOH _gl?C12 > 0K-J V_C2.C00H

\=y ™2 \ — /im-

Cl 35 ie 81104

Reagenssit -D(-)p-hydroksyylifenyyliglysiini 10 kg (60 moolia) -etikkahappo 228 litraa -vetykloridi (kaasu) 6,25 kg 5 -sulfuryylikloridi 8,1 kg (60 moolia) -metyleenikloridi 100 litraa -soodaliuos 400 g/litra 3 litraa -asetoni 15 litraa 10 Menetelmä

Suspensio, jossa oli 10 kg D(-)p-hydroksifenyyli-glysiiniä 200 litrassa etikkahappoa, lämmitettiin 60°C:seen. Hydrokloraattia muodostui johdettaessa suspensioon kuplina vetykloridia 6,25 kg (noin 60 minuutin ai-15 kana); saatuun liuokseen lisättiin sitten 90 minuutin aikana 8,1 kg sulfuryylikloridia 28 litrassa etikkahappoa, jolloin lämpötila pidettiin 65-70°C;ssa. Kaasut poistettiin liuoksesta vakuumissa, jäähdytettiin 20eC:seen ja sekoitettiin yön ajan. Kiinteä aine koottiin talteen ja 20 pestiin suspendoimalla se uudelleen kaksi kertaa metylee-nikloridiin. Se kuivattiin vakuumissa 40°C:ssa.

Saadun kloori-3-hydroksi-4-fenyyliglysiini-hydro-kloraatin paino = 13 kg.

Hydrokloraatti suspendoitiin 130 litraan vettä ja 25 seos lämmitettiin 40°C:seen sekoittaen 30 minuuttia. Se jäähdytettiin 20°C:seen ja pH säädettiin arvoon 1,4 lisäämällä soodaliuosta, jonka pitoisuus oli 400 g/1 (noin 3 litraa). Sekoitettiin 2 tuntia +5°C;ssa, suodatettiin ja kiinteä aine pestiin 3 kertaa tislatulla vedellä (emä-30 liuoksessa ei ole läsnä ionisoituvaa klooria), sitten kerran noin 15 litralla asetonia, ja kuivattiin 60°C:ssa. Sekoitettiin Frewitt-laitteessa ja kuivattiin kunnes H20:ta (KF) oli £ 0,1 %.

Saadun kloori-3-hydroksi-4-fenyyliglysiinin pai-35 no = 8,1 kg (saanto 67 %).

il i9 81104

Valmistus 2 D(-)kloori-3-hydroksi-4-fenyyliglysiinikloridi-hydroklo-ridin valmistus 5 0H\ /-CH-COOH COClj // ^

\ _/ I -=-55. OH-( — CK-COOH

C-iT- ”“2 dioksaani \ — / iffl-COCl 10 C1 OH-f HC1 /-λ 15 \ / I I ^ OH—(' ')—CH-COC1

Cl' V=/nh \hc1· .

Il Ä dioksaani O Ci 20

Reagenssit 25 -D(-)kloori-3-hydroksi-4-fenyyliglysiini 50 g (0,248 moolia) -dioksaani 410 ml (+pesunestettä) -fosgeeni 60 g (0,60 30 moolia) -vetykloridi (kaasu) = 190 g (5,2 moolia) -metyleenikloridi pesuun riittävä määrä 35 ίο 81104

Menetelmä

Litran reaktioastiaan pantiin 410 ml kuivaa diok-saania (kuivattu molekyyliseulalla, KF < 0,05 %), sitten 50 g kuivaa D(-)kloori-3-hydroksi-4-fenyyliglysiiniä 5 (kuivattu, 5 mmHg/80°C; vakiopaino KF < 0,1 % ja seulottu 200 meshi'in seulalla). Reaktoriin johdettiin 20 minuutin ajan sekoittaen 60,0 fosgeenia [alkulämpötila 20°C kohoaa 35°C:seen fosgeenin johtamisen käynnistyessä kiinteän aineen muodon muuttuessa (sekoittaminen vaikeampaa), minkä 10 jälkeen lämpötila pyrkii alentumaan]. Tarvittavan fosgee-nimäärän lisäämisen jälkeen seos lämmitettiin 70°C:seen. Kun lämpötila oli kohonnut 60 - 65°C:seen, kiteinen massa liukeni. Seosta lämmitettiin 10 minuuttia 70°C:ssa, minkä ajan kuluttua lämmittäminen lopetettiin ja liuos konsent-15 roitiin 250 ml:n tilavuiseksi ulkopuolista lämmitystä käyttämättä (ylimääräisen fosgeenin poisto); (konsent-roinnin päättyessä lämpötila on noin 25°C:n tienoilla). Liuos jäähdytettiin 8 - 10°C:seen ja sen läpi johdettiin vetykloridikaasua niin nopeasti kuin oli mahdollista läm-20 pötilan pitämiseksi välillä 28 - 30°C (lisätyn vety- kloridin määrä vastaa hyvin suurta ylimäärää; reaktio on eksoterminen kunnes seokseen on johdettu happoa suunnilleen stökiometrinen määrä, so. 2 moolia; lämpötila pyrkii sitten jälleen alenemaan, ja lämpötila pidetään sitten 25 välillä 20 - 25°C). Kun vetykloridia oli johdettu noin puolet sen koko määrästä, liuokseen pantiin siemenkiteitä ja sekoitettiin yön ajan 20°C:ssa. Kloridi-hydrokloraatti suodatettiin erilleen seuraavana päivänä, jolloin estettiin sen joutuminen kosketuksiin ilmakehän ilman kanssa. 30 Se pestiin kuivalla dioksaanilla ja kahdesti kuivalla me-tyleenikloridilla. Kuivattiin vakuumissa ympäristön lämpötilassa, jolloin saatiin 73 g (= 85 %) otsikon tuotetta mono-dioksaanisolvaattina.

Il 21 81104

Esimerkki 1

Kloorikefadroksiili-asetonitriili-solvaatti A. Kloorikefadroksiili-asetonitriili-solvaatti 5 S CS_k 32N~j—f" // \ I I + HO-(f y—CH-COCl β CH3 \-/ NH--HC1 O 2

COOH

10

7-ADCA

tmcs/ch2ci2 -> TEA/DMA/DMA · HCl/ asetonitriili 15

Cl HO —C -CH—CONH----S ^

\ / ' h I

N-' N 2 J_m A-OU:CH,CN

20 0^ 3

COOH

Reagenssit 7-ADCA 7,2 kg (33,6 moolia) -metyleenikloridi (K.F.<0,1 %) 180,0 1 25 -trimetyylikloorisilaani (TMCS) 9,0 1 (71,0 moolia) -N,N-dimetyylianiliini (DMA) 4,35 1 (34,3 moolia) -trietyyliamiini (TEA) 23,4 1 -N,N-dimetyylianiliini-hydrokloridi 4,24 1 (10,1 moolia) (metyleenikloridiliuos 376 g/1) 30 -kloori-3-hydroksi-4-fenyyliglysiini- kloridi-hydrokloridi-dioksaani-solvaatti 17,0 kg (34,3 moolia) (puhtaus 53,8 %) -metanoli 3,4 1 -asetonitriili 107,0 1 35 -vesijohtovesi 51,0 1 22 81 1 04

Menetelmä 500 litran lasipinnoitteeseen reaktoriin panostettiin 150 1 kuivaa metyleenikloridia (KF < 0,1 %) ja 7,2 kg 7-ADCA:ta. Sekoitettuun suspensioon lisättiin 9,0 1 5 TMCS:a ja 4,35 1 DMA:ta, minkä jälkeen lisättiin 9,4 1 TEA:ta 15 minuutin aikana pitämällä lämpötila välillä 20 - 25°C. Seosta sekoitettiin tunnin ajan 20°C:ssa ja jäähdytettiin -10°C:seen. Sitten lisättiin 4,24 1 liuosta, jossa oli 376 g DMA.HCl:a litrassa metyleenikloridia, 10 ja sen jälkeen 17 kg D(-)kloori-3-hydroksi-4-fenyyligly-siini-kloridi-hydrokloridi-dioksaanisolvaattia (puhtaus 53,8 %) kymmenenä eränä tunnin aikana (lämpötila pidettiin välillä -12°C - -8°C). Seosta sekoitettiin 2 tuntia -10°C:ssa ja 10 minuutin aikana lisättiin 3,4 1 meta-15 nolia ja sen jälkeen 48 1 vesijohtovettä (tehokkaasti sekoittaen). Seosta sekoitettiin 15 minuuttia (lämpötila 0°C - 5°C) ja pH säädettiin arvoon 2,3 lisäämällä TEA:ta (9,0 1). Vesiliuos erotettiin ja pestiin kahdesti 15 litralla metyleenikloridia. Sitten lisättiin 80 1 aseto-20 nitriiliä ja pH säädettiin arvoon 5,0 lisäämällä TEA:ta (5,0 1). Liuokseen pantiin siemenkiteitä ja sekoitettiin yön ajan +10°C:ssa. Kiinteä aine koottiin talteen, pestiin 15 litralla asetonitriili-vesi-seosta (8:2) ja 15 litralla asetonitriiliä ja sitten kuivattiin 40°C:ssa, 25 jolloin saatiin 11,0 kg (saanto 74 % 7-ADCA:sta) otsikon tuotetta.

B. Kloorikefadroksiili-asetonitriili-solvaatin puhdistus Reagenssit: 30 kloorikefadroksiili-asetonitriili-solvaatti (raakaa) 21,0 kg vesijohtovesi 115 1 HC1, 33% 5,2 1 puuhiili 1,5 kg 35 asetonitriili 250 1 trietyyliamiini (TEA) 8,7 1

Celite riittävästi

II

23 81104

Menetelmä:

Raakaa kloorikefadroksiili-asetonitriili-solvaat-tia (21 kg) sekoitettiin 100 litrassa vesijohtovettä ja pH säädettiin välille 0,8-0,9 lisäämällä 5,2 1 33-pro-5 senttistä HCl:a. Liuokseen lisättiin 1,5 kg puuhiiltä ja seosta sekoitettiin 30 minuuttia ja suodatettiin Celite-tupon läpi. Liuos ja pesuvesi (10 1) pantiin 250 litran lasipinnoitteeseen reaktoriin, lisättiin 200 1 asetonit-riiliä ja pH säädettiin arvoon 2,5 lisäämällä TEA:ta 10 (3,5 1). Liuokseen pantiin siemenkiteitä, lämmitettiin 40 - 45°C:seen ja pH säädettiin arvoon 5,0 lisäämällä TEA:ta (5,2 1). Seosta sekoitettiin tunnin ajan 40°C:ssa, jäähdytettiin 10°C:seen ja annettiin olla yön ajan sekoittaen 10°C:ssa. Kiinteä aine koottiin talteen, pestiin 30 lit-15 ralla asetonitriili-vesi-seosta (1:2) ja sitten 30 litralla asetonitriiliä, ja kuivattiin 40°C:ssa, jolloin saatiin 16,6 kg (79 %) puhdistettua otsikon tuotetta.

C. Kloorikefadroksiili-monohydraatti Reagenssit: 20 kloorikefadroksiili-asetonitriili-solvaatti, (puhdistettu) 6,85 kg vesi 73,0 1 HC1, 33 % 1,7 1 puuhiili 0,7 kg 25 trietyyliamiini (TEA) 2,8 1

Celite riittävästi

Menetelmä:

Puhdistettua kloorikefadroksiili-asetonitriili-solvaattia (6,85 kg) sekoitettiin 50 litrassa vettä ja pH 30 säädettiin välille 0,8-0,9 lisäämällä 1,7 1 33-prosent- tista HCl:a. Lisättiin puuhiiltä (0,7 kg) ja seosta sekoitettiin 30 minuuttia ja suodatettiin Celite-tupon läpi. Liuos ja pesuvesi (5 1) siirrettiin 100 l:n lasipinnoitteeseen reaktoriin ja lämmitettiin 40°C:seen. pH sää-35 dettiin välille 1,6-1,8 lisäämällä TEA:ta (1,24 1) ja liuokseen pantiin siemeneksi kloorikefadroksiilimonohyd- 24 81 1 04 raattia. Seosta sekoitettiin puoli tuntia 40°C:ssa ja pH säädettiin arvoon 4,0 lisäämällä TEA:ta (1,56 1). Suspensio jäähdytettiin hitaasti 20°C:seen ja sitten sekoitettiin kaksi tuntia +5°C:ssa. Kiinteä aine koottiin tal-5 teen, pestiin kolme kertaa 6 litralla vettä ja kuivattiin 40°C:ssa, jolloin saatiin 5,35 kg (86 %) otsikon tuotetta.

Esimerkki 2

Kloorikefadroksiili-monohydraatti (valmistus sie-10 menkiteitä käyttämättä)

Puhdistettua kloorikefadroksiili-asetonitriili-solvaattia (352 g) suspendoitiin 2,8 litraan vettä ja sitten lisättiin 36-prosenttista HCl:a pH:n saamiseksi arvoon 0,9 (koko ainemäärä liukenee). Liuosta sekoitet-15 tiin puoli tuntia 36,0 gramman kanssa puuhiiltä ja seos suodatettiin Celite-tupon läpi. Saatu liuos lämmitettiin 40°C:seen ja pH säädettiin arvoon 1,8 lisäämällä trietyy-liamiinia. Tällä kohdalla kloorikefadroksiili-monohyd-raatti-kiteitä alkoi muodostua siemenkiteitä käyttämättä. 20 Seosta sekoitettiin puoli tuntia 40°C:ssa. Seoksen pH

säädettiin sitten arvoon 4,0 trietyyliamiinilla ja suspensiota sekoitettiin vielä kaksi tuntia 5°C:ssa. Kiteinen kloorikefadroksiili-monohydraatti koottiin talteen, pestiin kolme kertaa vedellä ja kuivattiin 45°C:ssa, jol-25 loin saatiin 295,5 g otsikon tuotetta. H20 (KF) « 3,74 %. IR-spektri oli pääasiallisesti piirroksessa 1 esitetyn mukainen ja identtinen spektrin kanssa, joka oli saatu esimerkin 1 mukaisesti valmistetusta näytteestä.

li

Claims (9)

25 81 1 04

1. Menetelmä antibioottisesti aktiivisen kiteisen 7-[D-a-amino-a-(3-kloori-4-hydroksifenyyli)asetamido]-3-5 metyyli-3-kefeemi-4-karboksyylihappo-monohydraatin valmistamiseksi, Jolla on pääasiallisesti seuraavat röntgen-sädedi f fraktio-ominaisuudet. Viiva Välimatka d(A) Suhteellinen intensiteetti 1 8,63 100 10 2 7,03 23 3 6,68 56 4 6,42 71 5 5,47 39 6 5,25 7 15 7 4,76 51 8 4,60 29 9 4,48 13 10 4,32 39 11 4,03 82 20 12 3,96 47 13 3,87 52 14 3,70 32 15 3,53 36 16 3,28 30 25 17 3,07 23 18 2,98 10 19 2,87 13 20 2,81 21 21 2,72 19 30 22 2,69 46 23 2,63 15 24 2,53 8 25 2,50 9 26 2,44 13 35 27 2,31 21 28 2,25 10 26 81 1 04 29 2,19 9 30 2,14 6 31 2,09 6 5 tunnettu siitä, että (a) silyloidaan 7-aminodesasetoksikefalosporaani-happo inertissä, pääasiallisesti vedettömässä aprootti-sessa liuottimessa; (b) asyloidaan näin valmistettu silyloitu 7-amino- 10 desasetoksikefalosporaanihappo D(-)-a-amino-a-(3-kloori- 4-hydroksifenyyli)asetyylikloridi-hydrokloridin kanssa inertissä, pääasiallisesti vedettömässä aproottisessa liuottimessa happoa sitovan aineen läsnäollessa; (c) asylointituotteen kaikki silyyliryhmät loh- 15 kaistaan hydrolysoimalla tai alkoholysoimalla; ja (d) muodostetaan haluttu monohydraatti-tuote jollakin seuraavista menetelmistä: (1) vaiheessa (c) saadun liuoksen pH säädetään suuremmaksi ylimääräisen dimetyyliformamidin tai aseto- 20 nitriilin läsnäollessa 7-[D-a-amino-ct-(3-kloori-4-hydrok- sifenyyli)asetamido]-3-metyyli-3-kefeemi-4-karboksyyliha-pon dimetyyliformamidi- tai asetonitriili-solvaatin muodostamiseksi; mainittu solvaatti liuotetaan happameksi tehtyyn veteen tai happameksi tehdyn veden ja asetonit-25 riilin seokseen, ja halutun kiteisen monohydraatin saos- tamiseksi mainitun happameksi tehdyn liuoksen pH säädetään suuremmaksi; (2) vaiheessa (c) saadun liuoksen pH säädetään suuremmaksi ylimääräisen dimetyyliformamidin tai aseto- 30 nitriilin läsnäollessa 7-[D-a-amino-a-(3-kloori-4-hydrok- sifenyyli)asetamido]-3-metyyli-3-kefeemi-4-karboksyyliha-pon dimetyyliformamidi- tai asetonitriili-solvaatin muodostamiseksi ja halutun kiteisen monohydraatin saostami-seksi mainittu solvaatti saatetaan kosketuksiin veden tai 35 osittain vesipitoisen väliaineen kanssa; tai II 27 81 1 04 (3) vaiheessa (c) saadun liuoksen pH säädetään suuremmaksi 7-[D-a-amino-a-(3-kloori-4-hydroksifenyyli)-asetamido]-3-metyyli-3-kefeemi-4-karboksyylihapon muodostamiseksi ja halutun monohydraatin kiteytymisen aiheutta-5 miseksi mainittu happo saatetaan kosketuksiin veden tai osittain vesipitoisen väliaineen kanssa.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että silylointivaihe (a) suoritetaan antamalla 7-aminodesasetoksikefalosporaanihapon rea- 10 goida trimetyylikloorisilaanin kanssa.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että disilyloitu 7-aminodes-asetoksikefalosporaanihappo valmistetaan vaiheessa (a) käyttämällä ainakin kaksi ekvivalenttia silylointiainetta 15 moolia kohden 7-aminodesasetoksikefalosporaanihappoa.

4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että vaihe (a) suoritetaan sily-loimalla 7-aminodesasetoksikefalosporaanihappoa trimetyy-likloorisilaanilla pääasiallisesti vedettömässä aprootti- 20 sessa liuottimessa happoa sitovan aineen läsnäollessa.

5. Patenttivaatimuksen 4 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että silylointivaihe suoritetaan pääasiallisesti vedettömässä metyleenikloridiliuotinseok-sessa, jossa on happoa sitovana aineena trietyyliamiinia 25 tai trietyyliamiinin ja dimetyylianiliinin seosta lämpötilan ollessa noin 20-30°C.

6. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että asylointivaihe (b) suoritetaan pääasiallisesti vedettömässä metyleenikloridiliuo- 30 tinseoksessa lämpötilan ollessa rajoissa noin -10°C - +10°C happoa sitovan aineen läsnäollessa, jona on terti-äärinen amiini-emäs, jonka kP S 7, edullisesti dimetyy- O lianiliini.

7. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, 35 tunnettu siitä, että vaiheessa (c) silyyliryhmät 28 81 1 04 lohkaistaan pois käsittelemällä veden tai C^-C^-alkanolin tai näiden seoksen kanssa.

8. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että vaihessa (d) 5 (1) vaiheessa (c) saadun liuoksen pH:ta säädetään suuremmaksi trietyyliamiinilla ylimääräisen dimetyyli-formamidin tai asetonitriilin läsnäollessa kunnes 7-[D-a-amino-a-(3-kloori-4-hydroksifenyyli)asetamido]-3-metyyli- 3-kefem-4-karboksyylihapon dimetyyliformamidi- tai aseto- 10 nitriili-solvaatti saostuu liuoksesta; (2) mainittu solvaatti liuotetaan happameksi tehtyyn veteen; j a (3) mainitun liuoksen pH:ta suurennetaan lisäämällä trietyyliamiinia halutun kiteisen monohydraatin saos- 15 tamiseksi, lämpötilan ollessa edullisesti noin 35-60°C ja lisäämällä edullisesti asetonitriiliä liuottamattomana liuottimena lopullisen pH:n säätövaiheen aikana.

9. Patenttivaatimuksen 8 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että halutun 7-[D-a-amino-a-(3- 20 kloori-4-hydroksifenyyli)asetamido]-3-metyyli-3-kefem-4- karboksyylihappo-monohydraatin siemenkiteitä lisätään ennen lopullista pH:n säätövaihetta tai sen aikana. Il 29 81 1 04