FI76086B - Foerfarande foer framstaellning av antivirala purinderivat. - Google Patents

Description

, 76086

Menetelmä virustenvastaisten puriinijohdannaisten valmistamiseksi

Keksinnön kohteena on menetelmä virustenvastais-5 ten puriinijohdannaisten valmistamiseksi, joiden 9-ase-massa on asyklinen sivuketju. Näitä yhdisteitä voidaan käyttää nisäkkäiden virusinfektioiden käsittelyyn. Keksintö koskee myös menetelmässä käytettäviä uusia välituotteita.

10 Ogilvie ja Gillen, Tetrahydron Letters, TL, 1980, 327-330, ovat kuvanneet adeniinin bis(hydroksimetyyli)me-toksimetyylijohdannaisten synteesin, mutta niiden bioloo-gisesta aktiivisuudesta he eivät mainitse mitään. Tässä viitejulkaisussa yhdisteen kokeiluun käytettiin adeno-15 siinideamiinaasia, ja yhdisteen todettiin olevan huono substraatti entsyymille ja heikko kilpaileva inhibiittori .

9-ZT2-hydroksi-l-hydroksimetyylietoksi)metyylf7-guaniini ja vastaavat 6-aminoanalogit sisältyvät GB-pa-20 tenttijulkaisun 1 523 865 yleiseen kaavaan, niitä ei kuitenkaan ole erikseen käsitelty tässä julkaisussa. GB-patenttijulkaisussa 1 523 865 on esitetty ryhmä asykli-siä nukleosideja, varsinkin puriinien 9-(2-hydroksietok-simetyyli)johdannaisia, joilla on todettu olevan virus-25 tenvastaista aktiivisuutta eri luokkiin kuuluvia DNA-ja RNA-viruksia vastaan sekä in vitro että in vivo. Nämä yhdisteet ovat erityisen aktiivisia Herpes-ryhmän viruksia vastaan, joita ovat esimerkiksi H. simplex, H. zoster ja H-varicella. Nämä virukset aiheuttavat 30 esimerkiksi herpes-sarveiskalvotulehdusta, herpes-aivotulehdusta, kuolioita, vyöruusua ja sukuelinten infektioita. GB-patenttijulkaisussa 1 523 865 erityisesti mainituista yhdisteistä 9-(2-hydroksietoksimetyyli)-guaniinilla, joka tunnetaan nimellä asyklovir, on todet-35 tu olevan aktiviteettia varsinkin H. simplex infektioissa; sen epäkohtana on kuitenkin huono liukenevuus vesipitoisiin systeemeihin.

2 76086

Nyt on yllättäen keksitty, että seuraavassa esitetyn kaavan (I) mukaisilla yhdisteillä on päinvastoin kuin muilla GB-patenttijulkaisun 1 523 865 sisältyvillä tähän mennessä kokeilluilla yhdisteillä virustenvastais- 5 ta aktiviteettia in vivo hevosen rhinopneumonitis-virus-ta vastaan, mikä mahdollistaa sen käytön terapiassa. Hiirillä tehdyissä kokeissa on yhdisteiden havaittu olevan aktiivisia myös Herpes-aivotulehdusta vastaan. Lisäksi näillä yhdisteillä on etuna asykloviryhdisteeseen verrat- 10 tuna parempi liukoisuus veteen, mikä tekee mahdolliseksi saavuttaa lääkeaineen korkeita plasmapitoisuuksia ilman munuaisvaurioriskiä.

Keksinnön mukaisesti aikaansaadaan yhdisteitä, joilla on yleinen kaava (I)

15 OH

6c’>

^ I

20 CH2XCHCH2OH

ch2oh jossa X on happi- tai rikkiatomi, ja niiden fysiologisesti hyväksyttäviä suoloja.

25 Kuten jo mainittiin, kaavan (I) mukaisilla yhdisteillä on tärkeänä etuna asykloviiriin verrattuna parem pi liukoisuus veteen. Esimerkiksi kaavan (I) mukainen yhdiste, jossa X on happi, liukenee veteen 0,4-0,5 paino-%, kun sensijaan asyklovirin liukoisuus on 0,14 paino-%.

30 Terapiassa käytettäviksi sopivia kaavan (I) mu kaisten yhdisteiden suoloja ovat fysiologisesti hyväksyttävät orgaanisten happojen suolat, kuten maitohapon, etik-kahapon, omenahapon tai p-tolueenihapon suolat, sekä fysiologisesti hyväksyttävät mineraalihappojen suolat, 35 kuten kloorivetyhapon tai rikkihapon suolat.

Il 3 76086

Keksinnön mukaisesti kaavan (I) mukaisia yhdisteitä ja niiden fysiologisesti hyväksyttäviä suoloja valmistetaan siten, että (a) yhdisteestä, jolla on kaava (II)

5 Z

Js. ^ N

ne > HN ·

i CH9XCHCH90W

10 Y Δ

CH2OW'L

jossa X merkitsee edellä määriteltyä, ja W ja ovat vetyatomeja tai suojaryhmiä, Y on vetyatomi tai suoja-15 ryhmä, ja Z on kaavan -OY mukainen ryhmä, jossa Y merkitsee edellä määriteltyä edellytyksellä, että ainakin yksi symboleista W, Vi^· ja Y merkitsee suojaryhmää ja että kun X on happi ja Z on hydroksi, on sekä W että suojaryhmä, joka on muu kuin aralkyyliryhmä tai tri-20 alkyylislilyyliryhmä, suojaryhmät poistetaan kaavan (I) mukaisen yhdisteen tai sen suolan saamiseksi, (b) yhdiste, jolla on kaava (III)

M

25 NxV/

Il li > (III>

^ I

ch2xchch2oh ch2oh 30 jossa X on edellä määritelty ja M ja/tai G tarkoittavat atsidoryhmää tai halogeeniatomia tai ryhmän M ollessa muu kuin edellä mainittu se on hydroksi- tai aminoryhmä ja ryhmän G ollessa muu kuin edellä mainittu se on ami-35 noryhmä, tai sen suola hydrataan katalyyttisesti jokaisen atsidoryhmän muuttamiseksi aminoryhmaksi tai aminoly- 4 76086 soidaan jokaisen halogeeniatorain korvaamiseksi aminoryh-mällä, ja mikäli M on aminoryhmä tämä muutetaan hydroksi-ryhmäksi, niin että saadaan kaavan (I) mukainen yhdiste tai sen suola; 5 (c) yhdiste, jolla on kaava (IV)

OH

0C"> 10 h2n ^ 7 ch2xchch2oh

CHO

jossa X merkitsee edellä määriteltyä, tai sen suola pel-15 kistetään sinänsä tunnetulla tavalla; tai (d) yhdiste, jolla on kaava (V)

OH

άθ Y choX— Ν:=0 (V) _o^ 25 jossa X ja Y merkitsevät edellä määriteltyä, hydrolysoidaan, ja haluttaessa suoritetaan mielivaltaisessa järjestyksessä yksi tai useampia seuraavista reak-30 tioista: i) kun saatu tuote on emäs, se muutetaan fysiologisesti hyväksyttäväksi happoadditiosuolaksi; ii) kun saatu tuote on happiadditiosuola, se muutetaan vastavaaksi emäkseksi.

35 Menetelmävaihtoehdossa a) suojaryhmät W, W1 ja Y voivat olla esimerkiksi asyyliryhmiä, kuten C1_4~ alkanoyyliryhmä, esimerkiksi asetyyli-, tai aroyyliryh- il 5 76086 miä, kuten bentsoyyliryhmä; aryylimetyyliryhmä, esimerkiksi bentsyyli; tai tri-C^_^-alkyylisilyyliryhmiä,. kuten trimetyylisilyyli. Aryylimetyylisuojaryhmät voidaan poistaa hydrogenolyysillä, esimerkiksi hydraamalla 5 Raney-nikkeli- tai palladiumkatalysaattorin läsnäollessa, tai käyttäen natriumia nestemäisessä ammoniakissa. Asyylisuojaryhmät voidaan poistaa esimerkiksi hydrolysoimalla käyttäen esimerkiksi amiinia, kuten metyyli-amiinia tai trietyyliamiinia, edullisesti vesipitoises-10 sa väliaineessa. Trialkyylisilyylisuojraryhmät voidaan poistaa esimerkiksi solvolyysin avulla, esimerkiksi ammoniakin alkoholi- tai vesiliuoksella tai alkoho-lyysillä.

Kaavan (III) mukaisen yhdisteen muuttaminen kaa-15 van (I) mukaiseksi yhdisteeksi menetelmävaihtoehdossa b) voi tapahtua monin eri tavoin. Esimerkiksi M ja/tai G voi olla atsidoryhmä, joka voidaan pelkistää amino-ryhmäksi katalyyttisesti hydraamalla käyttäen sopivaa katalysaattoria, kuten palladiumkatalysaattoria. Vaih-20 toehtoisesti M ja/tai G on halogeeniatomi, joka voidaan muuttaa aminoryhmäksi aminolyysillä käyttäen esimerkiksi ammoniakkia. Sellaisissa kaavan (III) mukaisissa yhdisteissä, joissa M on aminoryhmä, tämä voidaan muuttaa hydroksiryhmäksi esimerkiksi typpihapokkeen avulla. 25 Myös sellainen kaavan (III) mukainen yhdiste, jossa M on halogeeni, voidaan muuttaa kaaavan (I) mukaiseksi yhdisteeksi käsittelemällä 2-merkaptoetanolilla ja alkalimetallialkoksidilla, esimerkiksi natriummetok-sidilla.

30 Nämä menetelmät sekä muita sopivia menetelmiä on kuvattu teoksessa Fused Pyrimidines, osa II, Purines, toim. D. J. Brown (1971), Wiley-Interscience. Vielä eräässä vaihtoehtoisessa menetelmässä kaavan (III) mukainen yhdiste, jossa M on aminoryhmä, muutetaan kaavan 35 (I) mukaiseksi yhdisteeksi käsittelemällä deaminaasient- syymillä, kuten adenosiinideaminaasilla.

6 76086

Menetelmävaihtoehdossa (c) kaavan (IV) mukaisen yhdisteen pelkistäminen voidaan suorittaa esimerkiksi sopivalla aldehydipelkistysaineella, kuten natriumboori-hydridillä, natriumsyaaniboorihydridillä, tetraetyyli-5 ammoniumhydridillä tai pyridiini/diboraani/tetrahydro-furaani/trifluorietikkahapolla.

Menetelmävaihtoehdossa (d) kaavan (V) mukainen yhdiste voidaan hydrolysoida emäksisissä olosuhteissa esimerkiksi käsittelemällä orgaanisella amiinilla, 10 kuten metyyliamiinilla tai trietyyliamiinilla.

Menetelmävaihtoehdot a) ja b) voidaan myös yhdistää, niin että yhdistettä, jonka kaava on (VII)

Z

15 N

y tvlI)

G x N

ch9xchch9ow ch2owx 20 jossa W, W^·, X ja Z merkitsevät edellä määriteltyä, ja G on halogeeni, voidaan käsitellä ammoniakin al-koholiliuoksella halutun kaavan (I) mukaisen lopputuotteen saamiseksi.

25 Kaavan (I) mukaisten yhdisteiden synteesissä vä lituotteina käytettäviä kaavojen (II) - (V) ja (VII) mukaisia yhdisteitä voidaan valmistaa tavanomaisin menetelmin, esimerkiksi GB-patenttijulkaisussa 1 523 865 kuvatuilla menetelmillä. Näissä menetelmissä käytetään 30 välituotteina yksinkertaisesti substituoituja purii- neja, joita on kaupallisesti saatavina tai joita voidaan valmistaa tunnetuin menetelmin, esimerkiksi edellä mainitussa teoksessa kuvatuin menetelmin. Keksinnön kohteena ovat myös kaavan (I) mukaisten yhdisteiden val-35 mistuksessa käytettävät uudet välituotteet eli yhdiste, jolla on kaava (lila)

II

7 76086 nh2

Or's (iiia) h2^^n \n/ 5 ch2ochch2oh ch2oh ja sen suolat ja bentsoaatti- ja C^_4-alkanoaattieste-rit, joita voidaan käyttää lähtöaineina menetelmävaih-10 toehdossa (b), sekä yhdiste, jolla on kaava (Ha)

OH

rV> 1 ς ''λ\ν 15 h2n / w v - CH2XCHCH2OV>r ch2ow2 jossa X on happi- tai nkkiatomi ja on bentsoyyli-20 tai C1_4-alkanoyyliryhmä, ja sen suolat, joita voidaan käyttää lähtöaineina menetelmävaihtoehdossa (a).

Esillä olevan keksinnön mukaisella menetelmällä valmistettavia kaavan (I) mukaisia yhdisteitä ja niiden fysiologisesti hyväksyttäviä suoloja ja estereitä voi-25 daan käyttää eläinten, esimerkiksi nisäkkäiden, kuten ihmisen virussairauksien käsittelyyn ja ehkäisyyn. Yhdisteet ovat erityisen käyttökelpoisia erilaisten DNA-virusten aiheuttamien tautien käsittelyssä ja ennaltaehkäisyssä, kuten esimerkiksi herpes-infek-30 tioiden, esimerkiksi Herpes simplex, H. varicella tai H. zoster -infektioiden käsittelyssä, sytomegalovirus-tautien käsittelyssä sekä Hepatitis B tai Epstein-Barr-virusten aiheuttamissa taudeissa. Kaavan (I) mukaisia yhdisteitä voidaan myös käyttää papilloma- tai syylä-35 virusten käsittelyyn. Kaavan (I) mukaisilla yhdisteillä on myös käyttöä elinten virussairauksien käsittelyssä ja ehkäisyssä esim. muilla nisäkkäillä. Kaavan (I) 76086 8 mukaiset yhdisteet ovat esimerkiksi erityisen käyttökelpoisia hevosen rinopneumonitista vastaan.

Kaavan (I) mukaisia yhdisteitä ja niiden fysiologisesti hyväksyttäviä suoloja (niitä nimitetään seu-5 raavassa yhteisnimityksellä aktiiviaine) voidaan antaa lääkkeeksi mitä tahansa käsiteltävän kohteen tilan mukaan sopivaa lääkkeenantotapaa noudattaen, kuten esim. oraalisesti, rektaalisesti, nasaalisesti, paikallisesti (imutablettina tai kielenalustatablettina), vaginaa-10 livalmisteena tai parenteraalisesti (ihonalainen, lihaksensisäinen, ihonsisäinen, intratekaalinen ja epi-duraalinen lääkeanto). On huomattava, että edullisin annostapa vaihtelee ja riippuu lääkettä vastaanottavan tilasta.

15 Kaikissa edellä esitetyissä käyttötavoissa tar vittava aktiiviaineen määrä riippuu useista eri tekijöistä, kuten käsiteltävän kohteen tilan vakavuudesta ja laadusta, jolloin annostuksen viime kädessä määrää hoitava lääkäri tai eläinlääkäri. Kaikkiin näihin 20 käyttöihin sopiva tehokas annos on suuruusluokkaa 0,1-250 mg/kehonpaino-kg vrksssa, edullisesti 1-100 mg/kg/vrk ja edullisimmin 5-20 mg/kg-vrk; sopivin annos on noin 10 mg/kg/vrk. (Jollei muuta mainita, kaikki aktiiviaineen painot on laskettu kaavan (I) 25 mukaisen emäksen painoina, joten suolojen ollessa kysymyksessä näitä lukuja on vastaavasti suurennettava). Haluttu annos annetaan edullisesti 2-4 tai useampana osa-annoksena sopivin aikavälein vuorokaudessa. Nämä osa-annokset voidaan antaa yksikköannosmuodossa, jo-30 ka sisältää esimerkiksi 10-1000 mg, edulisesti 20-500 mg ja edullisimmin 100-400 mg aktiiviainetta yksikköannos-ta kohti.

Aktiiviainetta voidaan antaa lääkkeeksi yksinään, mutta edullisimmin se annetaan farmaseuttisen 35 koostumuksen muodossa. Tällaiset koostumukset, jotka ovat tarkoitettuja sekä eläinlääke- että ihmislääke-

II

9 76086 käyttöön, sisältävät keksinnön mukaisesti vähintään yhtä edellä määriteltyä aktiiviainetta yhdessä yhden tai useamman sopivan kantaja-aineen kanssa sekä mahdollisesti muita terapeuttisia aineosia. Kantaja-ainei-5 den tulee olla "hyväksyttäviä" eli yhteensopivia muiden koostumuksen aineiden kanssa ja haitattomia lääkevalmisteen saajalle.

Koostumukset voivat olla tarkoitettuja oraaliseen, rektaaliseen, nasaaliseen, paikalliseen (mihin 10 sisältyvät imutabletit ja kielenalustabletit), vagi-naaliseen tai parenteraaliseen käyttöön (joka voi olla ihonalainen, lihaksensisäinen, suonensisäinen, ihon-sisäinen, intratekaalinen tai epiduraalinen) lääke-antoon. Koostumukset ovat edullisesti yksikköannosten 15 muodossa, ja ne voidaan valmistaa millä tahansa alalla hyvin tunnetulla menetelmällä. Tällaisissa menetelmissä aktiiviaine ja kantaja-aine joka käsittää yhden tai useampia apuaineita saatetaan kosketuksiin toistensa kanssa. Yleensä koostumukset valmistetaan sekoit-20 tamalla aktiiviaine hyvin tasaiseksi seokseksi nestemäisen kantaja-aineen, hienojakoisen kiinteän kantaja-aineen tai molempien kanssa ja sitten tarvittaessa muodostamalla tuote sopivaan muotoon.

Oraaliseen lääkeantoon sopivat koostumukset voi-25 vat olla erillisten yksikköjen muodossa esimerkiksi kapseleina tai tabletteina joista jokainen sisältää ennalta määrätyn määrän aktiiviainetta, jauheena tai rakei-na, liuoksena tai suspensioina vesipitoisessa väliaineessa tai vedettömässä väliaineessa tai öljy-ve-30 dessä tai vesi-öljyssä emulsiona. Aktiiviaine voi myös olla lääkemarja elektuaari tai tahna.

Tabletit voidaan valmistaa puristamalla tai valamalla käyttäen mukana mahdollisesti yhtä tai useampaa lisäainetta. Puristetut tabletit voidaan valmistaa sopi-35 valla koneella puristaen vapaasti valuvassa muodossa olevasta jauheesta tai rakeista, jotka on sekoitettu 10 76086 mahdollisten sideaineiden, liukastusaineiden, inertin laimennusaineen, säilöntäaineen, pinta-aktiivisen aineen tai dispergointiaineen kanssa. Valetut tabletit valmistetaan sopivassa koneessa jauhetusta yhdisteestä, 5 joka on kostutettu inertillä nestemäisellä laimennus-ainella. Tabletit voidaan haluttaessa päällystää tai varustaa jakouralla, ja ne voidaan valmistaa hitaasti tai säädetysti aktiiviainetta vapauttavaan muotoon.

Silmien ja muiden ulkoisten kudosten, kuten suun 10 ja ihon tulehduksiin käytettävät koostumukset ovat edullisesti ulkoisten salvojen tai voiteiden muodossa, jotka sisältävät aktiiviainetta esimerkiksi 0,075-20 p/p-%, edullisesti 0,2-15 p/p-% ja edullisimmin 0,5-10 p/p-%. Salvaan sisällytetty aktiiviaine voi 15 olla joko parafiinin tai veden kanssa sekoittuvassa voidepohjassa. Vaihtoehtoisesti aktiiviaine voidaan sisällyttää öljy-vedessä voidepohjaan.

Voidepohjan vesifaasi voi haluttaessa sisältää esimerkiksi vähintään 30 p/p-% polyhydristä alko-20 holia, so. alkoholia, jossa on useampia hydroksyyli-ryhmiä, kuten propyleeniglykolia, butaani- 1,3-diolia, mannitolia, sorbitolia, glyserolia tai polyetyleeni-glykolia tai näiden seoksia. Paikallisesti käytettävät koostumukset sisältävät edullisesti absorptiota tai 25 ihoon tai muihin tulehtuneeseen alueeseen tunkeutumista edistävää ainetta. Esimerkkejä tällaisista ihoon tunkeutumista edistävistä aineista ovat dime-tyylisulfoksidi ja sen analogit.

Emulsioiden öljyfaasi voi sisältää alalla tun-30 nettuja aineita, öljyfaasin voidessa koostua pelkästään emulgaattorista se kuitenkin edullisemmin koostuu vähintään yhden emulgaattorin ja rasvan ja/tai öljyn seoksesta. Edullisesti käytetään yhdessä hydrofiilista ja lipofiilista emulgaattoria, joka viimemainittu toimii 35 stabiloijana. On myös edullista käyttää sekä öljyä et- il li 7 60 8 6 tä rasvaa. Emulgaattori(t) ja mahdollinen stabiloija muodostavat yhdessä ns. emulgointivahan, ja vaha yhdessä öljyn ja/tai rasvan kanssa muodostava ns. emulgoi-tuvan voidepohjan, joka on voidekoostumuksessa dis-5 pergoituneena öljyfaasina.

Näihin koostumuksiin käytettäviksi sopivia emul-gaattoreita ja emulsiostabiloijia ovat esim. Twenn 60, Span 80, setostearyylialkoholi, myristyylialkoholi, gly-seryylimonostearaatti ja natriumlauryylisulfaatti.

10 Koostumuksiin valitaan sopivat öljyt ja rasvat perustuen haluttuihin ulkoisiin seikkoihin, koska ak-tiiviaineen liukoisuus useimpiin öljyihin, joita farmaseuttisissa koostumuksissa käytetään, on erittäin alhainen. Voide ei siten saisi olla liian rasvainen, 15 se ei saisi tahria ja sen poispesemisen tulisi olla helppoa, sillä tulisi olla sopiva konsistenssi, jotta vuotaminen putkiloista ja muista pakkauksista vältetään. Käytettäviksi sopivat suora- ja haaraketjuiset mono- tai diemäksiset alkyyliesterit, kuten di-iso-20 adipaatti, isoetyyliasetaatti, kookosrasvahappo-popryleeniglykolidiesteri, isopropyylimyristaatti, dekyylioleaatti, isopropyylipalmitaatti, butyyli-stearaatti, 2-etyyliheksyylipalmitaatti tai haaraket-juisten esterien seos, jota markkinoidaan kauppani-25 mellä Crodamol CAP, jolloin 3 viimeksi mainittua ovat näistä edullisia. Näitä voidaan käyttää yksin tai yhdistelminä halutuista ominaisuuksista riippuen. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää korkealla sulavia lipidejä tai mineraaliöljyä tai -rasvoja, kuten parafiinia 30 tai parafiiniöljyä.

Silmien paikalliseen käyttöön sopivia valmiste-muotoja ovat silmätipat, joissa aktiiviaine on liuenneena tai suspendoituna sopivaan kantaja-aineeseen, varsinkin aktiiviaineen vesipitoiseen liuottimeen.

35 Aktiiviainetta on näissä koostumuksissa edullisesti 0,5-20 p/p-%, edullisempi 0,5-10 p/p-% ja varsinkin noin 1,5 p/p-%.

12 7 6086

Paikalliseen käyttöön suussa sopivat lotsengit, jotka sisältävät aktiiviainetta makuainetta sisältävässä perusaineessa, jona on yleensä sakkaroosi ja akaasia-kumi tai tragantti, pastillit, jotka koostuvat aktii-5 viaineesta inertissä perusaineessa, kuten gelatiinissa ja glyserolissa tai sakkaroosissa ja akaasiku-missa, sekä suuvedet, jotka sisältävät aktiiviainetta sopivassa nestemäisessä kantaja-aineessa.

Rektaalikäyttöön sopivat suppositorit sisältä-10 vät sopivaa perusainetta, joka koostuu esimerkiksi kaakaovoista tai salisylaatista.

Nenään käytettävät valmisteet, joiden kantaja-aine on kiinteä, koostuvat karkeasta jauheesta, jonka raekoko on esim. 20-500 jim, ja jota käytetään nuuskaa-15 maila, so. hengittämällä nenän kautta nopeasti jauhetta sisältävästä säiliöstä, jota pidetään nenän läheisyydessä. Sopivia koostumuksia, joissa kantaja-aine on neste ja joita käytetään nenäsuihkeina tai -tippoina, sisältävät aktiiviainetta vesi- tai öljyliuoksena.

20 Sopivia vaginaalivalmisteita ovat pessaarit, tamponit, voiteet, geelit, tahnat, vaahdot ja suihkeet, jotka sisältävät aktiiviaineen lisäksi sopivia alalla tunnettuja kantaja-aineita.

Parenteraaliin lääkekäyttöön sopivat koostumukset 25 ovat steriileinä vesipitoisina tai vedettöminä injektioliuoksina, jotka voivat sisältää antioksidantteja, puskureita, bakteriostaatteja ja liuenneita aineita liuoksen tekemiseksi isotoniseksi potilaan veren kanssa, tai ne ovat vesipitoisina tai vedettöminä steriileinä 30 suspensioina, jotka voivat sisältää suspendointiainei-ta ja paksunnosaineita. Koostumukset voivat olla yksik-köannoksina tai useamman annoksen sisältävissä säiliöissä, kuten esimerkiksi suljetuissa ampulleissa ja lää-kepulloissa, ja niitä voidaan säilyttää kylmäkuivattui-35 na (lyofilisoituina), jolloin niihin juuri ennen käyttöä lisätään vain steriiliä kantaja-ainetta, esimerkik- 11 13 76086 si injektiotarkoituksiin sopivaa vettä. Injektioliuoksia ja -suspensioita voidaan valmistaa myös edellä kuvatuista steriileistä jauheista, rakeista ja tableteista.

Edullisia annosyksikkömuotoja ovat sellaiset jot-5 ka sisältävät vuorokausiannoksen tai -osa-annoksen ak-tiiviainetta tai sellaisen sopivat tasaosan.

On ymmärrettävää, että edellä erikseen mainittujen aineosien lisäksi keksinnön mukaiset koostumukset voivat sisältää alalla tavallisesti käytettyjä muita 10 aineita, esimerkiksi oraalisiin lääkevalmisteisiin sopivia makuaineita.

Kaavan (I) mukaisia yhdisteitä voidaan käyttää myös eläinlääkintäkoostumuksissa, jotka sisältävät yhtä tai useampaa aktiiviainetta yhdessä eläinlääkkeissä käy-15 tettyjen kanta-aineet ovat sellaisia, jotka sopivat kiinteisiin, nestemäisiin tai kaasumaisiin valmisteisiin ja jotka ovat inerttejä ja eläinlääkintään hyväksyttäviä sekä yhteensopivia aktiiviaineen kanssa. Eläinlääkkeitä voidaan antaa oraalisesti parenteraalisesti tai muulla 20 sopivalla tavalla.

Koostumusta voidaan antaa oraalisesti tabletteina, tai rakeina, joista valmistetaan lääkejuoma, tahnoina, pillereinä, kapseleina tai rehunlisänä. Rakeet voidaan valmistaa alalla hyvin tunnetulla tavalla märkä-25 rakeistamalla, esipuristamalla tai pursottamalla. Niitä voidaan antaa eläimelle inertissä nestekantaja-aineessa lääkejuomana tai suspendoituna vesi- tai öljypohjaan. Edullisesti niihin sisällytetään myös dispergointiai-netta. Tällaiset koostumukset sisältävät edullisesti 30 15-85 p/p-% aktiiviainetta.

Tahna voidaan valmistaa suspendoimalla aktiivi-aine nestelaimentimeen. Lisänä voidaan käyttää paksun-nosainetta ja kostutus- tai kosteanapitoainetta, jos laimentimena on vesi. Bnulsiopastaa valmistettaessa li-35 sänä käytetään yhtä tai useampaa pinta-aktiivista ainetta. Nämä valmisteet sisältävät aktiiviainetta 25-80 p/p-%.

14 760 8 6

Rehunlisäaineessa aktiiviainetta on yleensä suuria määriä lisäaineiden määrään verrattuna; rehuun lisäainetta voidaan lisätä suoraan rehuun tai ensin tekemällä laimennussoes. Esimerkkejä apuaineista ovat kiinteät, 5 ruuansulatuselimissä sulavat kantaja-aineet, kuten maissijauho, soijajauho, vehnäjauho, soijarouhe, syötävät kasvisainekset ja fermentointijätteet. Aktiiviaine sisällytetään tavallisesti yhteen tai useampaan apuaineeseen ja sekoitetaan siihen tasaisesti seokseksi 10 jauhamalla tai myllyttämällä tavanomaisessa laitteistossa. Koostumukset sisältävät yleensä 1-90 p/p-% aktiiviainetta ja sopivat rehun lisäaineiksi.

Hevosten Hereps-infektioiden käsittelyyn voidaan tarvita oraalinen tai parenteraalinen annos 0,1-15 250 mg/kg/vrk, edulisesti 2-100 mg/kg/vrk. Annos voidaan antaa useampana erillisenä annoksena tasaisin välein vuorokauden aikana, ja lääkintää tulisi jatkaa jopa 14 vrk tai kunnes infektio on voitettu. Muiden eläinten virusinfektioissa annos vaihtelee riippuen eläimen 20 koosta ja metaboliasta. Koostumuksia voidaan antaa yksikköannoksina, kuten tabletteina joitakin kertoja vuorokaudessa; tabletit sisältävät esim. 10-1000 mg aktiiviainetta.

Seuravat esimerkit valaisevat keksintöä.

25 Esimerkki 1 a) 9-/T( 2-bentsoyylioksi-l-bentsoyylioksimetyyli) etoksi-metyyli7guaniini

Kylmään (0°C) asetylointiseokseen /Valmistettu sekoittamalla yhteen etikkahappoanhydridiä (7 ml), 30 jääetikka (3 ml) ja väkevää rikkihappoa (0,1 mlJL? lisättiin sekoittaen magneettisekoittajalla tetrabentso-yylimetyleenibis-2-glyserolia (1,0 g) (A.T. Ness, R.M. Hann & C.S. Hudson, J. Amer. Chem. Soc., marraskuu 1943, 2215).

35 Liuosta sekoitettiin 3-10°C:ssa 30 minuuttia, sitten se kaadettiin 260 ml:aan jäävettä. Hapan liuos 15 76086 uutettiin 3 kertaa kloroformilla, uute pestiin suolaliuoksella ja kuivattiin natriumsulfaatilla.

Suodatettu kloroformilla haihdutettiin vakuu-missa, jäännöksenä saatu öljy puhdistettiin kromato-5 grafoimalla silikageelikolonnissa, jolloin eluoimal-la dikloorimetaanilla saatiin 2-O-asetoksi-l,3-bis(O-bentsoyyli)glyserolia. Protoni-NMR- ja C^-NMR-spek-trit vastasivat odotettua rakennetta.

2,9-diasetyyliguaniinin (0,49 g), 2-0-(asetok-10 simetyyli)-1,3-bis(O-bentsoyyli)glyserolin (1,22 g), p-tolueenisulfonihapon (0,0013 g) seosta kuivassa to-lueenissa (30 ml) keitettiin palautusjäähdyttäen ja sekoittaen 18 tuntia. Liuotin haihdutettiin, ja jäännös liuotettiin kiehuvaan metanoliin (35 ml). Lisättiin 15 n-butanolia (1 ml), ja seosta keitettiin palautusjäähdyttäen 5 minuuttia 2-asetamidoryhmän hydrolysoimi-seksi. Seos haihdutettiin vakuumissa 30°C:n haude-lämpötilassa, ja jäännös kiteytettiin kerran meta-nolista ja kerran formamidista, jolloin saatiin 9-£\2-20 bentsoyylioksi-l-bentsoyylioksimetyyli)etoksimetyyliV -guaniini. Alkuaineanalyysi osoitti tuotteen sisältävän 0,75 moolia formamidia. NMR-spektri oli odotettua rakennetta vastavaa. Ohutkerroskromatografiällä si-likageelillä metanoli/-kloroformiseoksessa 20:80 saa-25 tiin yksi täplä Rf = 0,39. Sp. 220-222°C.

b) 9-Z^-hydroksi-l-(hydroksimetyylietoksi)metyylI7guaniini 9-Z_2-bentsoyylioksi-l- (bentsoyylioksimetyyli) -etoksimetyyli/guaniinia (0,6 g) kuumennettiin höyry-hauteella metanolin ja 40-%:isen metyyliamiinin vesi-30 liuoksen (1:1) seoksessa tunnin ajan. Liuottimet haihdutettiin vakuumissa, ja jäännös kiteytettiin kahdesti vedestä, jolloin saatiin 9-ZK2-hydroksi-l-hydroksime-tyylietoksi)metyyli/guaniini, joka sisälsi molekyylissä 0,25 H20t sp. 230°C (haj.).

16 7 6086

Esimerkki 2 9-Z7( 2-hydroksi-l-hydroksimetyylimetoksi) metyyli/guaniini 1,4-diklooributaami-2,3-diolin (118,8 g), para-formaldehydin (42,2 g) ja booritrifluoridieetteraatin 5 (22 ml) seosta kuivassa asetonitriilissä (460 ml) kei tettiin palautusjäähdyttäen ja sekoittaen kunnes saatiin liuos. Liuokseen lisättiin molekyyliseuloja, ja reaktio-seosta keitettiin edelleen palautusjäähdyttäen 3 tuntia. Seos jäähdytettiin ja kuivattiin lisäämällä uusi erä mo-10 lekyyliseuloja, seos suodatettiin ja haihdutettiin va-kuumissa.

Jäännöksenä saatu neste tislattiin vesisuihku-pumppuvakuumissa (16 mmHg), 99-109°C:ssa kiehuva fraktio oli 4,5-bis(kloorimetyyli)-1,3-dioksolaani.

15 4,5-bis(kloorimetyyli)-1,3-dioksolaanin (76,5 g) ja natriumbentsoaatin (258 g) seosta kuivassa dimetyy-liformamidissa (1500 ml) sekoitettiin ja kuumennettiin 142°C:ssa 18 tuntia. Seos jäähdytettiin, suodatettiin ja sakka pestiin eetterillä. Emäliuokset ja pesunesteet 20 haihdutettiin vakuumissa kuiviin, jäännökseen lisättiin dikloorimetaania ja vettä, orgaaninen kerros erotettiin, ja sama toistettiin vielä 2 kertaa. Orgaaniset uutteet pestiin vedellä ja kuivattiin natriumsulfaa-tilla, suodatettiin ja suodos haihdutettiin. Jäännös 25 puhdistettiin flash-kromatografiällä silikageelillä dikloorimetaanissa, jolloin saatiin 4,5-bis(bentsoyyli-oksimetyyli)-1,3-dioksolaania paksuna öljynä. Analyy-sinäyte saatiin antamalla osan tuotteesta kiteytyä ilmassa, sp. 66,5-68°C.

30 Jäähdytettyyn (0°C) etikkahappoanhydridin (100 ml) ja väkevän rikkihapon (0,3 ml) liuokseen lisättiin annoksittain 4,5-bis(bentsoyylioksimetyyli)-1,3-diok-solaania (114,2 g), jolloin lisäyksen aikana seoksen lämpötila pidettiin 0-5°C:ssa. Liuos sai lämmetä huo-35 neen lämpötilaan, sitten sitä kuumennettiin höyry-hauteella (seoksen lämpötila 92°C) 3 tuntia. Liuos

II

17 76086 sai jäähtyä, se kaadettiin 600 ml:aan jäävettä ja uutettiin 3 kertaa puhtaalla eetterillä. Eetteriliuos pestiin kerran vedellä, kerran 5 %:isella natriumbikarbo-naattiliuoksella ja lopuksi suolaliuoksella. Eetteri-5 uute kuivattiin natriumsulfaatilla, suodatettiin, ja kirkas meripihkanvärinen liuos haihdutettiin vakuu-missa, jolloin saatiin 2-asetoksi-3-asetoksimetoksi- 1,4-butaanidibentsoaatti. Analyysinäyte saatiin kiteyttämällä bentseeni/heksaaniseoksesta, sp. 56-58°C: 10 2,6-diklooripuriiniin (5,75 g) ja 2-asetoksi-3- asetoksimetoksi-1,4-butaanidiyylidibentsoaatin (14,1 g) seosta kuumennettiin vesisuihkupumppuvakuumissa 140°C:ssa, kunnes saatiin nestemäinen sulate. Reaktioseosta kuumennettiin edelleen 10 minuuttia, sitten seos jäähdy-15 tettiin, ja siihen lisättiin sekoittaen p-tolueeni-sulfonihappoa (150 mg). Kuumennusta vesisuihkuvakuu-missa jatkettiin jälleen 20 minuuttia, reaktioseos jäähdytettiin, siihen lisättiin dikloorimetaania ja vettä ja kerrokset erotettiin, sama toistettiin vielä 20 2 kertaa. Orgaaninen uute pestiin kerran kyllästetyl lä natriumbikarbonaattiliuoksella, kaksi kertaa vedellä ja lopuksi kerran suolaliuoksella. Liuos kuivattiin natriumsulfaatilla, suodatettiin, ja suodos haihdutettiin. Jäännöksenä saatu keltainen vaahto 25 puhdistettiin kromatografoimalla kolonnissa. Eluoi-malla dikloorimetaanilla poistettiin ei-puriinisivu-tuotteet ja eluoimalla etyyliasetaatti/heksaaniseok-sella (1:1) saatiin värittömänä öljynä haluttu 9-/12-asetoksi-3-(2,6-dikloori-9H-purin-9-yyli)metoksi/-30 1,4-dibutaanidiyylidibentsoaatti, jonka NMR-spektri oli rakennetta vastaava.

2-asetoksi-3-(2,6-dikloori-9H-purin-9-yyli)me-toksi-1,4-butaanidyylidibentsoaatin (11,5 g) ja nat-riumatsidin (2,6) seosta 50 ml:ssa etanoli/vesiseosta 35 (1:1) kuumennettiin palautusjäähdyttäen ja sekoittaen 4 tuntia. Heterogeeninen seos haihdutettiin vakuumis- 18 76086 sa, jäännökseen lisättiin eetteriä ja vettä, faasit erotettiin, vesifaasi uutettiin vielä 2 kertaa eetterillä, eetteriuutteet kuivattiin ja haihdutettiin, jolloin saatiin 2-asetoksi-3-(2,6-diatsido-9H-purin-9-yy-5 li)metoksi-l,4-butaanidiyylidibentsoaattia. NMR- ja IR-spektrit olivat odotetun mukaiset.

2-asetoksi-3-(2,6-diatsido-9H-purin-9-yyli)me-toksi-1,4-butaanidiyylidibentsoaatin (5,0 g) liuosta tetrahydrofuraanin (200 ml) ja metanolin (21 ml) seok-10 sessa, joka sisälsi 190 mg 5-%:ista Pd/C-katalysaatto-ria, ravisteltiin 345 kPa:n vedyn paineessa huoneen lämpötilassa 3 vrk. Seos suodatettiin Celite-kerrok-sen lävitse, ja suodos haihdutettiin vakuumissa. Siirappimainen jäännös kiteytettiin metanolista, jolloin 15 saatiin 2-asetoksi-3-(2,6-diamino-9H-purin-9-yyli)me-toksi-1,4-butaanidiyylidibentsoaattia, sp. 192-194°C.

2- asetoksi-3-(2,6-diamino-9H-purin-9-yyli)metok-si-1,4-butaanidiyylidibentsotaatin (2,0 g), metanolin (100 ml) ja 40°-%risen vesipitoisen metyyliamiinin 20 (35 ml) seosta kuumennettiin höyryhauteella tunnin ajan, sitten liuos haihdutettiin vakuumissa. Jäännöstä hierrettiin eetterissä N-metyylibentsamidin poistamiseksi, jäännös kiteytettiin sitten etanolista, jolloin saatiin 3-(2,6-diamino-9H-purin-9-yyli)metok-25 si-1,2,4-butaanitriolia, sp. 167-169°C.

3- (2,6-diamino-9H)-purin-9-yyli)metoksi-1,2,4-butaanitriolin (0,7 g, 2,4 mmol) ja natriumperjodaatin (0,6 g, 2,8 mmol) liuosta vedessä (50 ml) sekoitettiin huoneen lämpötilassa 3,5 tuntia. Reaktantit muo- 30 dostivat 5 minuutin kuluessa sakan.

Seos jäähydtettiin, suodatettiin ja sakka pestiin vedellä, jolloin saatiin 2-£(2-amino-l,6-dihyd-ro-6-okso-9H-purin-9-yyli)metoksT7-3-hydroksipropanaa-lia.

35 Massaspektri m/e M+ = 253.

11 19 76086

Edellä saadun aldehydin (150 mg, 0,592 mmol) suspensioon vedessä (20 ml) lisättiin annoksittain natrium-boorihybridiä (18 mg, 0,47 mmol). Liuosta sekoitettiin huoneen lämpötilassa yön yli, se jäähdytettiin ja pH 5 säädettiin 4-n HCl-vesiliuoksella 6:ksi. Muodostunut sakka suodatettiin, jolloin saatiin 9-/12-hydroksi-l-hydroksimetyylietoksi)metyyli/guaniinia, sp. 248-250°C. Esimerkki 3 9-/J.2-hydroksi-l-hydroksimetyylietoksi)metyyli7-2,6-10 diaminopuriini a) 9-Zj2-bentsoyylioksi-l-bentsoyylioksimetyylietoksi)-metyyli7-2,6-diklooripuriini 2,6-diklooripuriinin (1,16 g, 6 mmol) ja 2-0-(asetoksimetyyli)-1,3-bis(O-bentsyyli)glyserolin 15 (2,7 g, 7,3 mmol) seosta kuumennettiin ja sekoitet tiin magneettisekoittajalla vesisuihkupumppuvakuumis-sa Ö1jyhaudelämpötilasas 155°C:ssa noin 25 minuuttia. Saatu kirkas keltainen liuos jäähdytettiin, ja muodostunut keltainen lasi liuotettiin bentseeniin 20 ja puhdistettiin flash-kromatografiällä silikageeli-kolonnissa (halkaisija 6 cm). Aluksi eluoitiin sivutuotteiden poistamiseksi dikloorimetaaniseoksella (1:1), sitten dikloorimetaanilla, ja haluttu tuote 9-/!2-bentsoyylioksi-l-bentsoyylioksimetyylietoksi) -25 metyyli/-2,6-diklooripuriini (1,77 g) saatiin eluoi-malla dikloorimetaani/-eetteriseoksella (1:1). Toinen erä 9-isomeeria, jossa oli epäpuhtautena 7-iso-meeria, saatiin eluoimalla 100-%:isen puhtaalla eetterillä.

30 H1-NMR-spektri ja TCL (silikageeli dikloori- metaanissa) osoittivat kellanvalkeana vaahtona saadun pääerän sisältävän jonkin verran epäpuhtauksia.

20 7 6 0 8 6 b) 9-/I?2-bentsoyylioksi-l-bentsyylioksimetylietoksi) -metyyli7-2,6-diatsidopuriini 9-/j2-bentsoyylioksi-l-bentsoyylioksimetyyli-etoksi)metyyl£/-2,6-diklooripuriinin (1,77 g, 3,53 mmol) 5 ja natriumatsidin (0,45 g, 6,88 mmol) heterogeenista seosta 10 ml:ssa vesi/etanoliseosta (1:1) keitettiin palautusjäähdyttäen ja sekoittaen magneettisekoitta-jalla 3 tuntia. Liuottimet haihdutettiin, ja jäännöstä hierrettiin vedessä natriumkloridin poistamisek-10 si. Saatu öljy liuotettiin kuumaan etanoliin, liuos jäähdytettiin, suodatettiin ja sakka kuivattiin, jolloin saatiin punertavan valkoista tuotetta, sp. 144-145°C. Toinen erä saatiin emäliuoksesta haihduttamalla ja hiertämällä etanolissa, jolloin se oli riittä-15 vän puhdasta liitettäväksi ensimmäiseen erään ja käytettäväksi seuraavassa reaktiovaiheessa. NMR- ja UV-spektrit vastasivat odotettua rakennetta.

Kval. UV-piikit: pH 1,0 % max = 240, 305 275 (shdr) pH 13,oT-max = 300, 270 (sdr) 20 c) 9—ZT(2-hydroksi-l-hydroksimetyylietoksi)metyyli7-2,6-diaminopuriini

Vaiheessa b) saadun tuotteen (1,68 g, 3,26 mmol) ja tetrahydrofuraani/metanoliseoksen (1:1) (120 ml) seosta ravistettiin 5-%:isen Pd/C-katalysaattorin (118 mg) kans-25 sa vedyn alkupaineessa 345 kPa 72 tuntia huoneen lämpötilassa. Seos suodatettiin Celite-kerroksella ja liuottimet poistettiin haihduttamalla. Jäännöksenä saatu öljy liuotettiin kuumaan bentseeniin ja liuokseen lisättiin heksaania, jolloin tuote saostui. Seos jäähdytettiin ja 9—ZT(2-bentso-30 yylioksi-l-bentsoyylioksimetyylietoksi)metyyli/-2,6-diami-nopuriini suodatettiin; sen HNMR-spektri oli odotetun mukainen. Se liuotettiin vähäiseen määrään metanolia, ja liuokseen lisättiin huoneen lämpötilassa yhtä suuri tilavuusmäärä 40-%:is-ta vesipitoista metyyliamiinia kunnes TLC (silikageeli me- 11 21 7 6086 tanoli/dikloorimetaaniseoksessa 40:60) osoitti hydrolyysin tapahtuneen täydellisesti. Liuos haihdutettiin vakuumissa, ja jäännös kiteytettiin etanoli/asetoniseoksesta, jolloin saatiin 9-/_2-hydroksi-1-hydroksi-metyylietoksi) metyylj:/- 5 2,6-diaminopuriinia, jonka H -NMR-spektri ja alkuaineanalyy si vastasivat odotettua rakennetta. Sp. 182-184°C.

Esimerkki 4 2,6-diamino-9-/.r^~hydroksl-1-hydroksimetyylietoksi) metyyli/-9H-puriini 10 2,6-diaminopuriinihydraatin (33,6 g, 0,2 mol) ja ksy- leenin (400 ml) seosta keitettiin palautusjäähdyttäen käyttäen veden erottamiseen Dean-Stark-loukkua. Seokseen lisättiin etikkahappoahydridiä (63,84 g, 0,625 mol), ja reaktio-seoksesta tislattiin pois etikkahapon ja ksyleenin seosta 15 (lämpötila kolonnin yläpäässä 115°C). Lämpötila kohotettiin 125°C:seen 4 tunnin reaktioajan jälkeen. Seokseen lisättiin 0,95 g (0,005 mol) p-tolueenisulfonihappohydraattia ja 74,47 g ( 0,3 mol) 2-0-(asetoksimetyyli)-1,3-bis(O-asetyyli)glyserolia ja seosta kuumennettiin ksyleenin ja etikkahapon seok-20 sen poistislaamiseksi (125°C). Tislauslämpötila kohotettiin 135°C:seen 3 tunnin reaktioajan jälkeen. Reaktioseos jäähdytettiin, ja raakatuote saatiin haihduttamalla kuiviin ja hiertämällä jäännöstä asetonissa. Uudelleen kiteyttämällä etanolista saatiin analyyttisen puhdasta välituotetta, 2,6-25 diasetamido-9-^j2-asetoksi-1-asetoksimetyylietoksi)metvy-li/puriinia. Se liuotettiin metanoliin, ja liuosta kuumennettiin höyryhauteella 15 minuuttia yhtä suuren tilavuus-määrän kanssa 40-%:ista vesipitoista metyyliamiinia. Haihduttamalla reaktioseos ja kiteyttämällä jäännös etanolista 30 saatiin 2,6-diamino-9-/J2-hydroksi-1-hydroksimetyylietoksi)-metyyli7-9H-puriinia.

Esimerkki 5 a) 9-/.12-hydroksi-1-hydroksimetyylietoksi)metyyli7-2-kloori-adeniini 35 9-/_(2-bentsoyylioksi- (1-bentsoyylioksimetyylietoksi) - metyyli/-2,6-diklooripuriinin (2,0 g, 4 mmol) liuosta 65 22 7 6 0 8 6 ml:ssa kyllästettyä NH^-metanoliliuosta kuumennettiin pommissa 85°C:ssa 20 tuntia. Liuos haihdutettiin vakuumissa ja jäännös kiteytettiin 2 kertaa etanolista, jolloin saatiin analyyttisen puhdasta 9-Zj2-hydroksi-1-hydroksimetyylietok-5 si)metyyli/-2-klooriadeniinia.

b) 9-Zl2-hydroksi-1-hydrokslmetyylietoksi)metyyli7-2-kloori-6-hydroksipuriini 9-/!2-hydroks i-1-hydrok s imetyy1ietok s i)metyy1i/-2-klooriadeniinin (500 mg, 1,83 mmol) liuokseen 10 ml:ssa 10 etikkahappoa lisättiin annoksittain 45 minuutin kuluessa 0,063 g (9,15 mmol) natriumnitriittiä. Reaktioseosta sekoitettiin huoneen lämpötilassa 4 tuntia, sitten seos haihdutettiin vakuumissa kuiviin. Jäännös kiteytettiin kerran vedestä ja kerran etanolista, jolloin saatiin analyyttisen 15 puhdasta 9-7_( 2-hydroksi-1-hydroksimetyylietoksi) metyyli/-2-kloori-6-hydroksipuriinia.

c) 9-ZT2-hydroksi-1-hydroksimetyylietoksi)metyyll7guaniini 9-/_j"2-hydroksi- 1-hydroksimetyylietoksi) metyyljL/-2-kloori-6-hydroksipuriinin (0,274 g 1 mmol) liuosta 60 ml:ssa 20 kyllästettyä NH^-metanoliliuosta kuumennettiin 120°C:ssa pommissa 25 tuntia. Jäähdytetty liuos haihdutettiin vakuumissa, ja jäännös kiteytettiin 2 kertaa vedestä, jolloin saatiin analyyttisen puhdasta 9-/jT2-hydroksi-1-hydroksime-tyylietoksi)metyyli7guaniinia, sp. 220-222°C.

25 Esimerkki 6 a) 5-bentsyylioksi-1,3-dioksan-2-oni 2-O-bentsyyliglyserolin (Carbohydrate Research 91_ (1981) 85-88, G. Chittenden) (182 g, 1 mol), 2,6-lutidiinin (128 ml, 1,1 mol) ja 20 %:isen fosgeenin tolueeniliuoksen (550 30 ml, 1,1 mol) seosta sekoitettiin huoneen lämpötilassa 2 vrk. Liuotin poistettiin vakuumissa, ja jäännös puhdistettiin fraktiotislaamalla, jolloin saatiin 157 g (75 %) 5-bentsyylioksi-1,3-dioksan-2-onia.

b) 5-hydroksi-1,3-dioksan-2-oni 35 5-bentsyylioksi-1,3-dioksan-2-onin (177 g, 0,85 mol) liuosta 100 ml:ssa tetrahydrofuraani/etanoliseosta (1:1)

II

76086 23 ravisteltiin 1 atm vedyn paineessa 5~%:isen Pd/C-katalysaat-torin (16 g) läsnäollessa kunnes teoreettinen vetymäärä oli sitoutunut. Katalysaattori suodatettiin, ja suodos laskettiin Celite-kerroksen lävitse ja haihdutettiin, jolloin 5 saatiin 94,5 g (80 %) 5-hydroksi-1,3-dioksan-2-onia.

c) 5,5-metyleenidiokslbis(1,3-dioksan-2-oni) 5-hydroksi-1,3-dioksan-2-onin (59 g, 0,5 mol) para-formaldehydin (45 g, 0,5 mol) ja booritrifluoridieetteraa-tin (24 ml) seosta 80 ml:ssa kuivaa tetrahydrofuraania se-10 koitettiin huoneen lämpötilassa 3A-molekyyliseulojen (30 g) kanssa 18 tuntia.

Seosta suodatettiin, ja suodos haihdutettiin vakuumis-sa. Jäännöksenä saatu öljy liuotettiin eetteriin, ja liuos uutettiin 2 kertaa 5-%:isella natriumbikarbonaatin vesiliuok-15 sella ja 2 kertaa vedellä. Eetteriuute kuivattiin natrium-sulfaatilla, suodatettiin ja haihdutettiin, jolloin saatiin 5,5-metyleenidioksibis(1,3-dioksan-2-onia).

d) (2-okso-1,3-dioksan-5-yyli)oksimetyyliasetaatti

Etikkahappoanhydridin (100 ml) ja väkevän rikkihapon 20 (0,3 ml) jäähdytettyyn (0°C) liuokseen lisättiin annoksit tain 100,4 g (0,33 mol) 5,5-metyleenidioksibis(1,3-dioksan-2-onia), jolloin lämpötila pidettiin koko ajan 0-5°C:ssa. Liuosta sekoitettiin sitten huoneen lämpötilassa 18 tuntia. Reaktioseos kaadettiin jääveteen (600 ml) ja uutettiin 3 25 kertaa yhtä suurilla tilavuusmäärillä puhdasta eetteriä.

Uutteet kuivattiin natriumsulfaatilla, suodatettiin ja haihdutettiin, jolloin saatiin (2-okso-1,3-dioksan-5-yyli)oksi-metyyliasetaattia.

e) 2-asetamido-1,9-dihydro-9-Z.(2-okso-1,3-dioksan-5-yyli) -30 oksimetyyli7-purin-6-oni

Diasetyyliguaniinia (6,53 g, 27,8 mmol), p-tolueeni-sulfonihappomonohydraatin (0,217 g) ja (2-okso-1,3-dioksan- 5-yyli-oksimetyyli)-asetaatin (9,16 g, 48,2 mmol) seosta 60 ml:ssa kuivaa ksyleeniä keitettiin palautusjäähdyttäen 35 ja sekoitettiin 18 tuntia. Liuotin haihdutettiin vakuu-missa, ja jäännös puhdistettiin kromatografoimalla sili-kageeliä sisältävässä kolonnissa käyttäen 9-isomeerin eluointiin metanoli/dikloorimetaaniseosta (10:90). Uudel- 24 76086 leenkiteyttämällä metanolista saatiin 5,4 g (60 %) 2-aseta-mido-1,9-dihydro-9-Zj[2-okso-l, 3-dioksan-5-yyli) -oksimetyy-li/-6H-purin-6-onia.

f) 9-/7 2-hydroksi-l-hydroksimetyylietoksi) metyyli/quaniini 5 2-asetamido-l,9-dihydro-9-/j2-okso-l,3-dioksan-5- yyli)oksimetyyli7-6H-purin-6-onin (0,63 g, 1,96 mmol) liuosta 300 rol:ssa 40-%:ista vesipitoista metyyliamiinia kuumennettiin höyryhauteella 0,5 tuntia, sitten liuos haihdutettiin vakuumissa. Jäännös kiteytettiin vedestä, jolloin saa-10 tiin 9-/j[2-hydroksi-l-hydroksimetyylietoksimetyyli)"7gua-niinia.

Esimerkki 7 9-/T2-hydroksi-l-hydroksimetyylietoksj)metyyli/quaniini 2,6-diamino-9-/[(2-hydroksi-l-hydroksimetyylietoksi) -15 metyylijpuriinin (0,5 g) liuokseen kahdesti tislatussa vedessä (10 ml) lisättiin noin 600 pl vasikan suoliston ade-nosiinideaminaasi-suspensiota ammoniumsulfaatissa (Sigma). Seosta inkuboitiin 37°C:ssa, ja reaktiota seurattiin UV-spektroskooppisesti, kunnes reaktio oli täydellinen 20 (26 vrk). Tietyin väliajoin reaktioseos haihdutettiin va kuumissa huoneen lämpötilassa ja liuotettiin jälkeen veteen, jolla toimenpiteellä poistettiin muodostunut ammoniakki ja pidettiin liuoksen pH arvossa 7-7,5.

Liuos haihdutettiin vakuumissa, ja jäännös kitey-25 tettiin kerran metanolista ja kaksi kertaa vedestä, jolloin saatiin 9-ZT(2-hydroksi-l-hydroksimetyylietoksi)metyyli./gua-niinia, joka sisälsi molekyyliä kohti 0,25 H2O, sp. 230°C (haj.).

Esimerkki 8 30 9-Zl2-hydroksi-l-hydroksimetyylietoksi)metyylX7- quaniinin in vivo aktiviteetti hevosen rhinopneumonitis-virusta vastaan Menetelmä

Urospuolisia vierotettuja kermanvärisiä syyrianhams-35 tereita (40-50 g) iältään 21-24 vrk pantiin häkkeihin, 5 kpl kuhunkin, ja niille annettiin vettä ja ruokaa ad lib.

Kokeeseen käytettiin Equine rhinopneumotis-viruksen (EHV-1) hamsteri-adaptoitua rokote-kantaa "Pheumabort" lai-

II

25 76086 -1 mennettua kudosviljelmänesteellä 10 ; tätä perusliuosta säi lytettiin 1 ml:n erinä suljetuissa lasipulloissa -70°C:ssa. Nolla-päivänä hamstereihin tartutettiin ihonalaisesti vasempaan kylkeen 0,2 ml perusrokotetta laimennettuna fosfaatti-5 puskuroidulla suolaliuoksella 2 x 10 9-/J2-hydroksi-1-hydroksimetyylietoksi) me tyyli/guanii-ni (tästä lähtien käytetään nimitystä 759U) ja asyklovir valmistettiin vesiliuoksiksi steriiliin tislattuun veteen alla määriteltyinä konsentraatioina.

10 Koe 1

Intraperitoneaalinen lääkeanto; Hamsterit saivat päivästä 0 päivään 4 759U- tai asyklovirvesi-liuosta jaettuina annoksina 2 kertaa vrk:ssaf jolloin 759U:n konsentraatiot olivat seuraavat: 5 mg/ml, jolla annettiin annos 100 tai 50 15 mg/kg/vrk, 1,2 mg/ml, jolla annettiin annos 20 mg/kg/vrk, 0,18 mg/ml, jolla annettiin annos 4 mg/kg/vrk, ja 0,036 mg/ml, jolla annettiin annos 2 mg/kg/vrk. Käsittelemättömät kontrollihamsterit saivat vastaavan määrän steriiliä tislattua vettä.

20 Tulokset

Tulokset nähdään seuraavassa taulukossa:

Eläinten luku- Käsittely Kuolleiden eläinten kokonaislukumäärä määrä ryhmässä mg/kg/vrk.

intraperi- _toneaalisti_2 3 4 5 6 7 päivänä 10 50/asyklovir 0 1 2 5 6 6

10 100/asyklovir 0 0 1X 2X 2X 3X

10 100/759U 0 0 0 0 0 1X

10 50/759U 0 0 0 0 0 0 10 20/759U 0 0 0 0 0 0 30 10 4/759/U 0 0 0 0 0 0 10 2/759U 0 0 0 0 0 0 10 ei käsittelyä 0 5 9 10 10 10 X . .

ei virus-spesifisiä kuolemantapauksia 26 7 6 0 8 6

Johtopäätös

Virus-kuoleman ehkäisemiseen tarvittiin yleensä asyklovir-annos 100 mg/kg/vrk intraperitoneaalisti 5 vrk:n ajan alkaen 5 tuntia ennen infektoimista. Sensijaan 5 759U:lla saatiin annoksella 2 mg/kg/vrk intraperitoneaalisti täydellinen kontrolli.

Koe 2(a) 759U:n annostus oraalisesti 759U;sta valmistettiin perusliuos steriiliin tis-10 lattuun veteen konsentraationa 0,304 mg/ml, ja tätä pe-rusliuosta laimennettiin 3-kertaisesti laimennuksiksi Q,1Q1 ja 0,034 mg/ml. Hamsterit saivat lääkeainetta sisältävää juomavettä 5 vrk:n ajan alkaen 5 tuntia ennen infektoimista.Kontrolliryhmä sai vettä ilman lääke-15 ainetta..

Tulokset

Eläinten Käsittelyx Kuolleiden eläinten koko- lukumäärä mg/kg/vrk näislukumäärä ryhmässä 759U oraalisesti 234567 päivänä 20 ' ~ 10 39 0 0 0 0 0 0 10 13 0 0 0 0 0 0 10 3 011111 10 ei käsittelyä 1 5 10 10 10 10 25 xlaskettu keskimääräisestä, vuorokaudessa nautitusta määrästä Koe 2 (b)

Asyklovirin annostus oraalisesti 30 Asyklovir liuotettiin steriiliin tislattuun veteen 2 mg/ml lisäten hieman natriumhydroksidia ja kuumentaen 42°C:ssa liukenemisen helDOttamiseksi. Hamstereille annettiin lääkeainetta (asyklovir-konsentraatio 2 mg/ml) sisältävää juomavettä 5 vuorokauden ajan alkaen 5 tuntia ennen 35 infektointia. Oraalisessa käsittelyssä tuli annokseksi, noin 100 mg/kg/vrk. Kontrolliryhmä sai vettä, joka ei sisältänyt lääkeainetta.

27 7 6 0 8 6

Tulokset

Eläinten luku- Asyklovir- Kuolleiden eläinten kokonaismäärä ryhmässä käsittely lukumäärä _mg/kg/vrk 2_3_4_5_6 päivänä 12 100 0 2 5 7 8 5 12 ei käsittelyä 0 6 12 12 12_

Johtopäätös

Asyklovirin vaikutus EHV-1 virusta vastaan oli oraalisesti annettuna annoksena 100 mg/kg/vrk 5 vuorokauden aikana huono, kun sensijaan 759U oli täysin tehokas oraali-^ sesti annoksena 13 mg/kg/vrk ja jopa annoksella 3 mg/kg/vrk kuolleisuus oli rajoitettua.

Esimerkki 9 759U:n in vitro aktiviteetti Herpes simplex tyyppiä 1 vastaan ^ Menetelmä 60 mm:n muovisiin soluviljelmäastioihin ympättiin Vero-solususpensiota (6 ml, 2 x 10^ solu/ml) Vero-solukasvuväliaineeseen, joka sisälsi 5 % vasikansikiö-seerumia, 10 % Eagle'n minimi-essentielli-väliainetta, 20 0,11 % natriumbikarbonaattia, 0,25 % kristamysiiniä (50 000 yks./ml natriumbentsyylipenisilliiniä ja 50 mg/ml streptomysiinisulfaattia). Astioita ravisteltiin varovasti solujen dispergoimiseksi täydellisesti ja viljelmiä inkuboitiin 37°C:ssa 5 % C09 sisältävässä ilmakehäs- 25 Δ sä yön yli, jolloin viljelmä kasvoi yhtenäiseksi. Kas- vuväliaine korvattiin sitten 2 ml :11a virus-ymppiä (Herpes simplex tyyppi 1) fosfaattipuskuroidussa suolaliuoksessa (PBS). Viruskonsentraatio oli sellainen, että levyä kohti muodostui 200-400 plakkia. Virusten annettiin 30 absorboitua CC>2-pitoisessa (5 %) ilmakehässä 37°C:ssa tunnin ajan, sitten levyiltä kaadettiin pois neste ja levyt peitettiin 42°C:ssa päällysteväliaineella (8 ml).

Päällysteväliaine sisälsi 0,6 % agaroosia, 2 % vasikan- sikiöseerumia, 10 % Eagle'n minimi-essentielli-väliai-35 netta, 0,11 % natriumbikarbonaattia ja 0,25 % kirsta-mysiiniä.

76086 28

Aktiiviyhdisteen mikromolaarinen liuos laimennettiin aina puoleen laimennukseen päällysteväliaineella ja replikaattiviljelmiiin valettiin ylläpitoväliainepääl-lyste, joka sisälsi yhdistettä eri konsentraatioina.

5 Valmistettiin myös käsittelemättömiä viruskontrollivil-jelmiä ja infektoimattamia viljelmiä. Päällysteaineen annettiin jähmettyä huoneen lämpötilassa ennen viljelmien palauttamista inkubaattoriin 37°C:seen 5 % C02 sisältävän ilmakehään 4 vuorokaudeksi. Viljelmät kiinnitet-10 tiin 10 % formaliinia sisältävällä PES:llä 0,5-1 tunnin ajan, päällystekerros poistettiin ja solut värjättiin metyylivioletin (0,05 % p/vol.) liuoksella 20-%:isessa metanolissa. Saadut plakit laskettiin ja ilmoitettiin plakkiluku-%:eina verrattuna käsittelemättömän virus-15 kontrolliviljelmän plakkilukuun. Näiden arvojen ja yhdisteen konsentraation log-^g-arvojen riippuvuuskäyrä piirrettiin ja siitä määritettiin IC^g-arvo, joka ilmoittaa yhdisteen määrän, jolla plakkiluku laskee 50 %. Tulokset 20 759 U Asyklovir IC50|iM ICsojur»

Koe 1 0,09 0,17

Koe 2 0,05 0,075 25 Koe 3 0,036 0,11

Keskiarvo 0,059 0,118

Johtopäätös 759U:n aktiviteetti in vitro Herpes simplex tyyp-30 piä 1 vastaan on suurempi kuin asyklovirin aktiviteetti. Esimerkki 10 759U;n in vivo aktiviteetti aivotulehdusta aiheuttavaa virusta vastaan

Viruksen perusliuoksen valmistus 35 12-15 g painavat sveitsinhiiret nukutettiin eette rillä ja niiden aivoihin infektoitiin 0,025 ml Herpes 11 29 7 6 0 8 6 tyypin I viruksen kudosviljelmää. Hiiriä tarkkailtiin päivittäin herpes-aivotulehduksen toteamiseksi, (aivojen ärsyyntyminen, joka johtaa halvaukseen, koomaan ja kuolemaan) . Hiiret tapettiin aikaisten aivoärsyyntymisten 5 merkkien ilmaantuessa. Hiirten sisäelimet tutkittiin bakteeri-infektioiden tai muiden agenssien aiheuttamien infektioiden toteamiseksi, ja jos havaittiin poikkeavuutta, aivot poistettiin aseptisesti ja jauhettiin hienoksi tahnaksi. Kunkin hiiren aviojen homogenaatti 10 suspendoitiin 4 ml:aan kudosviljelmä-ylläpitosväli- ainetta, ja suspensioon sekoitettiin glyserolia suhteessa 2:1. Hiiren aivot painavat noin 400 mg, ja valmiste vastaisi siten laimennusta 10-1.

Näin valmistetut viruksen perusliuokset titrat-15 tiin hiirissä LD^Q-tiitterin määrittämiseksi istuttamalla hiiriin aivojensisäisesti viruksen perusliuoksen 10-kertaisia laimennuksia ja senjälkeen kahdesti päivässä tarkkailemalla infektion ilmaantumista. LDcjq laskettiin Karber-menetelmällä.

20 Menetelmä 5 hiiren muodostamat ryhmät infektoitiin intra-kerebraalisesti viruksen perusliuoksen laimennuksella, jolla saatu annos oli noin 300 x LD^q. Kokeiltavaa yhdistettä annettiin hiirille 2 kertaa vuorokaudessa sus-25 pensiona oraalisesti annoksena 100 mg/kg. Eläimiä tarkkailtiin kahdesti päivässä, ja elossaoloajaksi merkittiin lähin seuraava puolipäivä. Lääkeannostusta jatkettiin 5 vrk ja eläinten tarkkailua suoritettiin kaikkiaan 14 vrk. Elossaoloajät muutettiin käänteisluvuiksi, ja 30 kullekin ryhmälle määritettiin keskimääräinen elossa-oloaika (L. Bauer, D.J., Brit. J. Exp. Path., 1960, 41, 130) .

Tulokset 35 _

Keskimääräisen elossa- Asyklovir 759U Käsittelemätön oloajan käänteisluku_0,26_0,15_0,33_ 30 76086

Johtopäätös 759U:n aktiviteetti oraalisesti annettuna oli intrakerebraalisesti infektioiduilla hiirillä samoissa olosuhteissa huomattavasti suurempi kuin asyklovirin 5 aktiviteetti.

Esimerkki 17 759U:n, asyklovirin ja sen 6-aminoanaloqin in vivo aktiviteettien vertailu Herpes-aivotulehdusta vastaan 759U:ta tutkittiin in vivo hiirien Herpes-aivo-10 tulehdusta vastaan käyttäen vertailuna asykloviriä ja sen 6-aminoanalogia, 2-amino-9-(2-hydroksimetoksimetyy-li)adeniinia (134U).

Materiaalit ja menetelmät Hiiret 15 Koe-eläiminä käytettiin CD.l hiiriä, paino 15-20 g, kasvattaja: Charles River, Manston, Kent, Englanti.

Hiiret olivat noin 10 hiiren ryhminä ja ne saivat ravintoa ja vettä ad lib.

Viruksenvastaiset yhdisteet 20 Yhdisteet, asyklovir, 134U ja 759U valmistettiin suspensioiksi tai liuoksiksi steriiliin veteen konsent-raatioksi 20 mg/ml ennen jokaista koetta ja valmisteita säilytettiin 4°C:ssa annostelun ajan.

Virus 25 Kaikissa Herpes simplex virustyypin 1 ICI-kantaa konsentraationa 300 LD^q (105pf/ml). Virus-kantaliuok- n sen (10 pfu/ml) laimennukset valmistettiin PBS'A'shan. Koemenetelmä

Koemenetelmä oli analoginen esimerkissä 10 kuva-30 tun kanssa.

Suoritettiin kolme koetta käyttäen kolme eri lääk-keenantotapaa: i) ihonalaisesti, ii) oraalisesti ja iii) interperitoneaalisesti. Yhdisteitä annettiin kahdesti vuorokaudessa 100 mg/ml/annos 4,5 vuorokauden 35 ajan alkaen 2-3 tuntia infektoimisesta.

il 31 76086

Tulokset

Keskimääräisen elossaoloajän käänteisarvot oraalisen, subkutaanisen (s.c.) ja intraperitoneaalisen (i.p.) lääkeannon jälkeen on esitetty seuraavassa taulukossa: 5 Käsittelyryhmä Elossaoloajän kään teisarvo _Oraalinen s.c. i.p.

Virus kontrollit 300 LD50 0,334 0,344 0,307 ^ Asyklovir 100 mg/kg/annos 0,237 0,174 0,236

134U

100 mg/kg/annos 0,222 0,226 0,231

759U

^ 100 mg/kg/annos 0,146 0,084 0,093

Verrattaessa molempia terapiaryhmiä, asyklovirin ja 134U:n ryhmää 759U:n ryhmään todetaan jälkimmäisel- 20 ... lä ryhmällä suurempi viruksenvastamen aktiviteetti.

Erot molemmilla ryhmillä olivat erittäin merkitsevät kaikilla kolmella lääkkeenantotavalla.

Claims (12)

7 6086

1. Menetelmä virustenvastaisten yhdisteiden valmistamiseksi, joilla on yleinen kaava (I)

5 OH /γ\ AA/ H2N 10 ch5xchch?oh CH2OH jossa X on happi- tai rikkiatomi, ja niiden fysiologisesti hyväksyttävien suolojen valmistamiseksi, tunnettu siitä, että 15 (a) yhdisteestä, jolla on kaava (II) HN w

20. CH-XCHCH-OW ch2ow! jossa X merkitsee edellä määriteltyä, ja W ja W1 ovat vety-atomeja tai suojaryhmiä, Y on vetyatomi tai suojaryhmä, ja 25 Z on kaavan -OY mukainen ryhmä, jossa Y merkitsee edellä määriteltyä edellytyksellä, että ainakin yksi symboleista W, ja Y merkitsee suojaryhmää ja että kun X on happi ja Z on hydroksi, on seka W että W^· suojaryhmä, joka on muu kuin aralkyyliryhmä tai trialkyylisilyyliryhmä, suojaryhmät 30 poistetaan kaavan (I) mukaisen yhdisteen tai sen suolan saamiseksi, (b) yhdiste, jolla on kaava (III) M

35. II ^ (III) « I CH2XCHCH2OH CH20H I) 33 7 6 0 8 6 jossa X on edellä määritelty ja M ja/tai G tarkoittavat atsidoryhmää tai halogeeniatomia tai ryhmän M ollessa muu kuin edellä mainittu se on hydroksi- tai aminoryhmä ja ryhmän G ollessa muu kuin edellä mainittu se on aminoryhmä, 5 tai sen suola hydrataan katalyyttisesti jokaisen atsido-ryhmän muuttamiseksi aminoryhmäksi tai aminolysoidaan jokaisen halogeeniatomin korvaamiseksi aminoryhmällä, ja mikäli M on aminoryhmä, tämä muutetaan hydroksiryhmäksi, niin että saadaan kaavan (I) mukainen yhdiste tai sen suola; 10 (c) yhdiste, jolla on kaava (IV) / (IV) H2N ' ,

15 CH2XCHCH2OH CHO jossa X merkitsee edellä määriteltyä, tai sen suola pelkistetään sinänsä tunnetulla tavalla; tai (d) yhdiste, jolla on kaava (V) OH 20 . r<V\ k / <v> HN/ \N _ i I CH,X- >=° 25 2 1 / l-o ^ jossa X ja Y merkitsevät edellä määriteltyä, hydrolysoidaan, ja haluttaessa suoritetaan mielivaltaisessa järjestyksessä 30 yksi tai useampia seuraavista reaktioista: i) kun saatu tuote on emäs, se muutetaan fysiologisesti hyväksyttäväksi happoadditiosuolaksi; ii) kun saatu tuote on happoadditiosuola, se muutetaan vastaavaksi emäkseksi. 35 34 7 6 0 8 6

2. Patenttivaatimuksen 1 a) mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että suojaryhmät Y, ja Y valitaan seuraavista: C1_4-alkanoyyli, aroyyli, aryylimetyy- li- ja tri-C1„4-alkyylisilyyli.

3. Patenttivaatimuksen 2 mukainen menetelmä, tun nettu siitä, että suojaryhmän poistaminen suoritetaan hydrolyysin tai hydrogenolyysin avulla.

4. Patenttivaatimuksen 1 d) mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että hydrolyysi suoritetaan alkali- 10 sissa olosuhteissa.

5. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että X on happiatomi.

6. Yhdiste, jolla on kaava (lila) nh2 IS I rr\ h2n ' V z CH2OCHCH2OH „ CH0OH 20 2 ja sen suolat ja bentsoaatti- ja C^_^-alkanoaattiesterit.

7. Yhdiste, jolla on kaava (Ha) 25 A.jO' H N 1 2

2 CH-XCHCH-OW ‘ I CH2OW 30 2 jossa X on happi- tai rikkiatomi ja W on bentsoyyli- tai C^_4~alkanoyyliryhmä, ja sen suolat. Il 35 7 6 0 8 6