FI75949B - Antennsystem foer personlig radiosaendare-mottagare. - Google Patents

Description

1 75949

Antennijärjestely henkilökohtaista radiolähetin-vastaan-otinta varten

Esillä oleva keksintö kohdistuu henkilökohtaiseen 5 radiolähetin-vastaanottimen ja antennin yhdistelmään, joka on oheisen patenttivaatimuksen 1 johdanto-osan mukainen.

Termi "henkilökohtainen radiolähetin-vastaanotin" tarkoittaa kannettavaa radiolähetin ja -vastaanotin laitteistoa, joka on paristokäyttöinen, jonka toimintataajuus 10 on VHF- tai UHF-kaistalla ja jonka suurtaajuuden maksimi-antoteho on alle 5 W. Toimintatilanteessa laitteistoa pidetään kädessä lähellä ihmisvartaloa ja laitteiston antenni on kytketty suoraan lähetin-vastaanottimen runkoon.

Henkilökohtaisen lähetin-vastaanotinten suunnittelu 15 on aina kompromissi useiden keskenään ristiriitaisten vaatimusten välillä. Käsiteltävyyden kannalta on edullista, jos laitteistolla on pienet mitat ja paino, kuitenkin painon ja koon ollessa pieniä antoteho ja maksimi toiminta-aika laskevat. Toiminta-aika määräytyy antotehosta ja pa-20 riston kestosta. Antennin koko ja rakenne saattaa merkittävästi määrätä kyseisen lähetin-vastaanotinten suorituskyvyn. Henkilökohtaisissa radiolähetin-vastaanottiraissa saatavilla olevan suurtaajuustehon suuntasätely on melko ongelmallinen asia ihmisvartalon läheisyydestä johtuen, siksi antennin 25 rakenne on määräävä tekijä arvioitaessa toimintaominaisuuksia.

Jos henkilökohtaisten radiolähetin-vastaanotinten ominaisuuksia verrataan riittävän suureen metallipintaan sovitetun pystysuuntaisen neljännesaaltopiiska-antennin 30 säteilyominaisuuksiin, havaitaan että samalla antoteholla kyseisillä lähetin-vastaanottimilla aikaansaatu teho on noin 10 dB pienempi.

Julkaisussa "Personal Radio Antennas", N.H. Sheperd ja W.G. Chaney, IRE Trans. Vehicular Comm. VC-10 sivut 35 23-31, huhtikuu 1961, esitetään yhteenveto useantyyppisille 2 75949 "pienantenneille" suoritettujen mittausten tuloksista. Julkaisussa on johtopäätöksenä esitetty, että neljännes-aaltopiiska-antenni on edullisin vaihtoehto ja että sen vaimennus on noin 10 dB verrattuna ideaaliantennin 0 dB:n 5 vahvistukseen. Useat mui± lyhennetyt antennityypit olivat 3-10 dB huonompia kuin tämä neljännesaaltopiiska-antenni.

Kyseisiin "lyhyisiin" antenneihin liittyy toiminnan aikana vaimennusongelman lisäksi kentänvoimakkuuden vaihtelun ongelma, jonka aiheuttaa laitteiston ja ihmisvartalon 10 välinen muuttuva suhteellinen asema. Kyseisen vaihtelun määrä voi olla noin 5 dB.

Alle 10 % oleva säteilyn pieni efektiivisyys voidaan selittää sillä, että lähetin-vastaanottimen rungon koko on mitättömän pieni verrattuna aallonpituudeen, joten se 15 ei voi toimia vastapainona säteilevälle antennille. Tästä seuraa, että osa antennivirrasta virtaa laitteistoa tukevan käden kautta ihmisvartaloon, jonka johtavuus on pieni, ja vastaava teho muuttuu häviölämmöksi. Ihmisvartalon läsnäolo kasvattaa kantapisteimpedanssia ja vähentää antennin 20 virtaa.

Kun ihmisvartalo on lähellä säteilevän antennin jän-nitemaksimia,niin muodostuva sähköinen kytkentä saattaa virittää antennin sivuun ja muuttaa myös sen impedanssia ja lisäksi vartalon läheisyydestä aiheutuneet säteilyhäviöt 25 saattavat johtaa epäsovitushäviöihin. Tämä jälkimmäinen ilmiö on erityisen merkittävä niin kutsutuissa miniatyyri-antenneissa, jotka on rakennettu säteilyn normaalimoodin kierukkasäteilijäksi, koska kyseiset antennit ovat hyvin lähellä ihmisvartaloa toiminnan aikana ja vartalon sivuun-30 viritysvaikutusta voi siten olla liian suuri. Tämä on melko vakava ongelma,koska kyseisten lyhennettyjen antennien kantapisteimpedanssin reaktanssin jyrkkyys on melko suuri ja sivuunvirityksen tapahtuessa epäsovitushäviöt ovat oleellisia.

35 Edellä esitettyjen ongelmien lisäksi aiheutuu lisä- ongelma ihmisvartalon suojavaikutuksesta, jota voidaan vä- 3 75949 hentää vain suurentamalla antennin korkeutta. Jälkimmäinen toimenpide on kuitenkin ristiriidassa miniatyrisointiin ja vaivattomaan käsittelyyn liittyvien vaatimusten kanssa.

Esillä olevan keksinnön tavoitteena on aikaansaada 5 henkilökohtaisia radiolähetin-vastaanottimia varten antenni järjestely , joka pystyy oleellisesti vähentämään ihmisvartalon läheisyydestä aiheutuvia epäedullisia vaikutuksia ja siten lisäämään suorituskykyä.

Esillä oleva keksintö perustuu sen asian havaitsemi-10 seen, että edellä luetellut ongelmat johtuvat siitä, että lähetin-vastaanottimen runkoa käytettiin antennin vastapainona, ja että ongelmat voidaan hyvin poistaa käyttämällä lisäantennia, joka pystyy muuttamaan koko säteilevän järjestelmän virtajakautumaa sellaisella tavalla, että jänni-15 teminimi esiintyy rungon alueella.

Esillä olevan keksinnön mukaisesti on alussa viitatun tyypiselle yhdistelmälle, jossa pääantenni ulkonee kotelon toisesta päästä, tunnusomaista, että viritetty lisä-antenni, joka on lyhyempi kuin neljännesaallonpituus, on 20 kytketty koteloon paikkaan, joka on etäällä mainitusta päästä, ja että lisäantenni on 90° - 180° kulmassa suhteessa pääantenniin. Termiä "lyhyempi kuin neljännesaallonpituus" käytetään siinä mielessä, että antennin lineaarinen koko voi olla enintään niin pitkä kuin vapaassa tilassa mi-25 tatun toimintataajuuden aallonpituuden neljännes.

Lähetin-vastaanottimen käsittelyn kannalta on edullista, jos lisäantenni ja tietyissä tapauksissa myös pääantenni on kytketty kääntyvän liitoksen välityksellä runkoon sallien siten suuntakulman säädön.

30 Keksinnön mukaisesti henkilökohtaisiin radiolähetin- vastaanottimiin on myös aikaansaatu viritetty antenni, joka on lyhyempi kuin aallonpituuden neljännes ja käsittää säteilyn normaalimoodin kierukkamaisen osan ja lineaarisen joh-dinosan. Antennille on tunnusomaista se, että mainittu li-35 neaarinen johdinosa on antennikannan ja mainitun kierukkamaisen osan välillä pituudeltaan suurempana kuin puolet an- 4 75949 tennin pituudesta ja sen antennikannasta etäämpänä oleva pää on kytketty mainitun kierukkamaisen osan päähän.

Siten konstruoitua antennia voidaan käyttää sekä lisä- että pääantennina, ja sen etuna on se, että sillä ai-5 kaansaadaan suurempi sähköimpulssi ja kierukkaosa, joka vastaa sähkökentän aikaansaamisesta, on sijoittunut kauaksi antennikannasta ja ihmisvartalosta, joten sivuunviritykses-tä, suojauksesta ja epäsovituksesta aiheutuvat häviöt pienentyvät .

10 Esillä olevaa keksintöä selostetaan seuraavassa sen edullisten suoritusmuotojen yhteydessä mukana seuraaviin piirustuksiin viitaten. Piirustuksissa: kuviot 1-4 esittävät useita ennestään tunnettuja lähetin- vastaanottimen antennijärjestelyistä; 15 kuvio 5 esittää virrankulkutietä ihmisvartaloon tun netuissa järjestelyissä; kuviot 6a-6f esittävät keksinnön mukaisen antenni-järjestelyn useita suoritusmuotoja; kuvio 7 esittää samaa kuin kuvio 5 siinä tapauksessa, 20 kun käytetään keksinnön mukaista antennijärjestelyä; kuvio 8 esittää keksinnön mukaisen antennijärjestelyn virta- ja jännitejakautumaa; kuvio 9 esittää keksinnön mukaista antennia keksinnön mukaisessa antennijärjestelyssä käytettynä; ja 25 kuvio 10 esittää kuviossa 9 esitetyn antennin suu rennettua kuvaa vaipan ollessa poistettu.

Kuviot 1-5 esittävät henkilökohtaisissa radiolähetin-vastaanottimissa käytettyjen tavanomaisten antennien päätyyppejä. Kuvio 1 esittää neljännesaaltoviritettyä piiska-30 antennia. Kyseisiä antenneja käytetään pääasiassa lähetin-vastaanottimissa, jotka toimivat alueella yli 100 MHz, koska alemmilla taajuuksilla sauva olisi epäkäytännöllisen pitkä. Kuvio 2 esittää sauva-antennia, joka on viritetty resonanssiin antennin kantaan sijoitetulla kelalla, ja tämän 35 rakenteen pituus on lyhyempi kuin aallonpituuden neljännes. Kuvio 3 esittää säteilyn normaalimoodin kierukka-antennia, 5 75949 joka on oleellisesti lyhyempi kuin aallonpituuden nejännes.

Kuvio 4 esittää induktiivisesti kuormitettua antennia, joka on myös lyhyempi kuin aallonpituuden neljännes. Kuvioissa 1-4 antennin vieressä oleva katkoviiva osoittaa 5 virtajakautumaa.

Kuvio 5 esittää edellä selostettujen neljän ennestään tunnetun antennin yhteistä haittapuolta, joka johtuu käyttäjän käden ja vartalon vaikutuksesta, nimittäin virta-jakautuman muuttumista lähetin-vastaanottimen ja antennin 10 välittömässä läheisyydessä, minkä johdosta vain pieni osa siirrosvirrasta voi virrata takaisin lähetin-vastaanottimen runkoon eli runko ei voi toimia antennin vastapainona, ja jäljelle jäävä virran suurempi osa virtaa ihmisvartaloon muuttuen lämpöhäviöksi, joten tämä osa ei voi osaltaan olla 15 muodostamassa säteiltävää sähkömagneettista kenttää. Tämä selittää sen, että edellä selostetuissa lähetin-vastaanot-timissa vain noin 10 % täydestä lähetetystä tehosta saadaan säteiletetyksi sähkömagneettisten aaltojen muodossa.

Ihmisvartalon häiritsevä vaikutus on vielä suurempi, 20 jos jännitemaksimi tulee lähemmäksi vartaloa ja tästä syystä kuviossa 3 esitetty antenni on erityisen epäedullinen.

Tämä haitta tulee vielä vakavammaksi, jos otetaan huomioon että kyseiset antennit tulevat sivuun viritetyiksi vartalon läheisyydessä, ja niiden tehollisuus laskee edelleen tulok-25 sena olevista epäsovitushäviöistä johtuen. Kuviot 6a, 6b ..., 6f esittävät esillä olevan keksinnön mukaisten antennira-kenteiden useita suoritusmuotoja. Ero verrattuna kuvioissa 1-4 esitettyihin tavanomaisiin antennirakenteisiin on siinä, että käytetään lisäantennia 4, joka on kytketty runkoon 3, 30 kuviot 6a, 6b ja 6c, tai lähetin-vastaanottimen generaattorin 2 napaan, kuviot 6d, 6e ja 6f. Samoin kuin pääantenni 1, lisäantenni 4 on viritetty neljännesaallon pituinen suunta-antenni, joka voi olla mitä tahansa sopivaa muotoa. Lisäantennin valinnainen rakenne merkitsee sitä, että an-35 tenni 4 voi olla joko kuvioissa 1-4 esitettyä tyyppiä tai mikä tahansa muu lyhyt epäsymmetrinen antenni, jolla on samanlaiset säteilyominaisuudet.

6 75949

Kuvio 6 esittää lähetin-vastaanottimen ja sen pää-ja lisäantennien keskinäisten järjestelyn eri muotoja, vaikkakin muut rakenteet saattavat olla yhtä hyvin hyödyllisiä. Kuvioissa 6a ja 6d pääantenni la ja lisäantenni 4a on molem-5 mat tehty vastaavista neljännesaallon pituisista sauvoista. Kuvioissa 6b ja 6e pääantenni Ib on jälleen neljännesaallon pituinen sauva, mutta lisäantenni 4b on säteilyn normaali-moodin viritetty kierukkasäteilijä, jonka pituus on oleellisesti lyhyempi kuin aallonpituuden neljännes. Kuvioissa 10 6c ja 6f sekä pääantenni le että lisäantenni 4c on tehty vastaavista säteilyn normaalimoodin viritetyistä kierukoista .

Katkoviiva kuviossa 6 esittää virtajakautuman antennin pituutta pitkin. Voidaan huomata, että maksimivirta on 15 antennikannassa eli suoraan generaattorin 2 antonavassa.

Voidaan myös huomata kuviossa 6, että lisäantenni 4 ulottuu sivusuunnassa ulospäin rungosta 3 sen alaosasta, joka on vastakkaisessa päässä toiseen päähän nähden, josta pääantenni 1 ulottuu pystysuunnassa ulospäin. Lisäantennin sivu-20 suuntainen asema on edullinen lähetin-vastaanottimen käsittelyn kannalta ja tämä sivusuuntainen järjestely ei vaikuta oleellisesti säteilyominaisuuksiin, tai sen vaikutus johtaa kentänvoimakkuuden tasaisempaan jakautumaan, koska herkkyys muuttuu kohtuullisesti polarisaatiotason muuttuessa. Lisä-25 antennin 4 muodostama kulma pääantenniin 1 nähden voi olla mikä tahansa väliltä 90-180°.

Keksinnön mukaisen järjestelyn toiminta ja vaikutukset selostetaan kuvioihin 7 ja 8 viitaten. Kuvio 7 esittää kuvion 6a järjestelyn kun lähetin-vastaanotinta pidetään 30 kädessä toiminta-asemassa. Pääantenni on viritetty ja virralla I on lähes sinijakautuma pitkin antennin pituutta maksimin ollessa antennikannassa. Lisäantenni 4 on myös viritetty ja edustaa paljon pienempää impedanssia kuin laitetta tukeva käsi, siksi antennivirran pääosa ei enää virtaa 35 rungosta 3 ihmisvartaloon vaan lisäantenniin 4, jota pitkin sinijakautuma muodostuu.

7 75949

Kuvio 8 esittää sekä virta- että jännitejakautuman, jos sekä pää- että lisäantennin akselit ovat samalla suoralla. Kuviossa 8 voidaan havaita, että lähetinvastaanotti-men runkoa 3 pitkin, jos se on tehty metallista, tai pitkin 5 lisäantenniin johtavaa sähköisesti johtavaa johdinta, jos runko on tehty ei-johtavasta aineesta, virtaa tasainen maksimi virta, siksi myös runkoa 3 käytetään hyväksi säteiltä-vän sähkömagneettisen kentän muodostamisessa. Pitkin runkoa 3 on jänniteminimi, joten laitteiston kädessä pitäminen ei 10 voi aiheuttaa merkittäviä häiriöitä kehitettyyn kenttään johtuen siitä, että käden johtavuus on paljon pienempi kuin rungon. Ihmisvartalon ja lähetin-vastaanottimen välinen kytkentä on siten pienentynyt, mikä pienentää vaaraa, että antenni virittyy sivuun pidettäessä laitteistoa kädessä. Tämä 15 tarkoittaa, että antennin sovitus voidaan tehdä tarkemmaksi, johon ei enää vaikuta tapa, jolla käsi tukee runkoa, siten tukevan kähden läsnäolosta aiheutuvat epäsovitushä-viöt voidaan eliminoida.

Lisäantenni säteilee myös ja sen sähkömagneettinen 20 kenttä vahvistaa pääantennin 1 kenttää. Jos lisäantenni on järjestetty sivusuuntaisesti, sillä on vaakasuuntainen polarisaatiotaso ja niissä paikoissa, esimerkiksi vastaanotto-moodissa, joissa pystysuuntainen antenni tuskin voi vastaanottaa signaaleja maaston polarisaation kääntöominaisuuksis-25 ta johtuen, vastaanotto tehdään mahdolliseksi vaakasuuntaisella lisäantennilla 4.

Lisäantennin 4 läsnäolosta johtuen pääantennin kanta-impedanssi on pienempi ja antennivirta suurempi. Kantaimpe-danssin pienentyminen johtaa antennin efektiivisyyden kas-30 vuun. Tietysti lähetin-vastaanottimen suurtaajuuspiirit, eli lähetinosan antotehoaste ja vastaanotinosan ottoaste, tulisi sovittaa tähän pienentyneeseen kantaimpedanssiin, mikä voidaan toteuttaa käyttämällä tunnettuja sovituselimiä. toteuttaa käyttämällä tunnettuja sovituselimiä.

35 Kokeellisten mittausten mukaan, jotka on suoritettu esitetyllä antennijärjestelyllä varustetuille lähetin-vas- β 75949 taanottimille, efektiivisyyden kasvu on noin neljäkertainen verrattuna kuvioissa 1-4 esitettyihin tavanomaisiin järjestelyihin. Tämä tarkoittaa, että identtisissä olosuhteissa lisäantennilla varustettu lähetin-vastaanotin aikaansaa 5 kentän, joka on noin 6 dB suurempi lähetysmoodissa ja jolla on noin 6 dB parempi herkkyys vastaanottomoodissa verrattuna lähetin-vastaanottimiin, joissa ei ole lisäantennia. Käytössä todellinen parannus on vielä suurempi, koska häviöt, jotka ovat aiheutuneet muuttuvista sivuunviritysil-10 miöistä vartalon ja lähetin-vastaanottimen useissa suhteellisissa asemissa, eivät enää vallitse ja vartalon erilaisista suojavaikutuksista johtuvien kentänvoimakkuuden tai herkkyyden satunnaisvaihteluiden taso on myös pienentynyt.

Kyseiset parannukset lähetinvastaanottimen suoritus-15 kyvyssä johtavat siihen, että tietyn antotehon omaavan laitteen voidaan katsoa kuuluvan suurempaan teholuokkaan, tai tietyllä suorituskykytasolla laite voi toimia pienemmällä teholla pienemmässä rungossa ja sillä on pitempi toiminta-aika samalla paristolla.

20 On edullista, jos lisäantenni 4 on irrotettavasti kytketty runkoon 3. Poistamalla lisäantenni 4 pienenee muodostunut kentänvoimakkuus ja vastaanottoherkkyys huononee myös. Tämä laskenut suorituskyky saattaa olla edullinen silloin, kun radioliikenne pitää rajoittaa lyhyen matkan yh-25 teyksiin. Tämä voidaan selittää sillä hyvin tunnetulla seikalla, että interferenssien pienentämiseksi saatavilla olevilla taajuuskaistoilla yhteydet tulisi luoda aina pienemmällä riittävällä tehotasolla. Tarvittaessa suurempaa tehoa voidaan vaatimus toteuttaa helposti lisäantennin käyttöön-30 otolla.

Edellä selostettujen ominaisuuksien mukaisesti lisä-antennin käyttö voi oleellisesti vähentää lähetin-vastaanottimen kokoa vaadittaessa tiettyä efektiivistä antotehoa, tai tietyn lähetin-vastaanottimen koon puitteissa se voi 35 oleellisesti pidentää paristosta saatavaa toiminta-aikaa.

9 75949

Voidaan ymmärtää, että lisäantennin höydylliset vaikutukset esiintyvät täydessä mitassaan vain, jos generaattori 2 on sovitettu antennin pienentyneeseen kantaimpedans-siin. Käytännön testit osoittavat kuitenkin, että lisäan-5 tennin käyttö, kytkettynä yksinkertaisesti kuvioissa 1-4 esitettyjen tyyppisiin tavanomaisiin lähetin-vastaanotti-miin ilman mitään erityistä impedanssisovitusta, johtaa noin 3-4 dB:n suuruiseen parannukseen.

Lopuksi viitataan kuvioihin 9 ja 10, joissa on esi-10 tetty antennirakenne, jota voidaan käyttää sekä pää- että lisäantennina. Tämä rakenne käsittää 1^ pituisen lineaarisen osan ja normaalin säteilymoodin kierukkaosan kytkettynä ensimmäisen osan yläpäähän I2 pituisena, ja kyseisten kahden osan yhdistetty pituus on oleellisesti lyhyempi kuin 15 aallonpituuden neljännes, noin yksi kymmenesosa siitä. Kuviossa 9 esitetystä virtajakautumasta voidaan havaita, että pitkin suhteellisen pitkää lineaarista osaa virtaa oleellisesti tasainen ja suuri virta, ja kyseisen antennin sähköinen impulssi on suuri, ja se on vielä suurempi kuin kuvios-20 sa 4 esitetyn antennin impulssi. Lisähyötynä seuraa se, että jännite on pieni pitkin lineaarista osaa. Jos kuviossa 9 esitetty lähetin-vastaanotin siirretään lähetyksen aikana asemaan, joka on lähellä käyttäjän kättä, esimerkiksi suoraan mikrofoniin puhumista varten, niin antennin kierukka-25 osa, joka on säteilyn muodostumisen kannalta kriittisin osa, nousee pään yläpuolelle, siten sivuunviritys ja ihmisvartalon peittovaikutukset pienentyvät. Siten on olemassa lukuisia perusteita, jotka selittävät tämän antennin suuren tehokkuuden .

30 Kuvio 9 esittää, että lisäantenni 4 on kytketty ni velen 5 kautta runkoon 3, ja antennia voidaan kääntää sisään ja ulos nivelen 5 ympäri, kuten on osoitettu nuolella A. Tämä nivelellä varustettu rakenne on edullinen, koska kytkettäessä lähetin-vastaanotin päältä pois tai asetettaessa si-35 tä lyhyen etäisyyden yhteyksille, voidaan lisäantenni kääntää lähelle runkoa 3 ja sen olemassaoloa ei voi edes huoma- 10 75949 ta. Jos rungon 3 kehä käsittää sopivan reunuksen tai se muodostaa syvennyksen, niin silloin ylöspäin käännetyssä asennossa lisäantenni ei ulotu rungon ääriviivan ulkopuolelle.

5 Kuvio 10 esittää kuvion 9 antennin rakenteen yksi tyiskohtaisesti ulompi suojaava vaippakerros poistettuna. Antennin 10 keskikappale on muodostunut muoviputkesta 11, johon lineaarinen johdin 12 on sovitettu. Putken 11 alempi päätyosa on kiinnitetty liitinkappaleen 13 ylempään rei-10 kään. Liitinkappaleella 11 on kierteillä varustettu alapää 14 kappaleen 11 kiinnittämisen mahdollistamiseksi runkoon 3 asennettuun kierteillä varustettuun istukkaan. Päällä 14 on putkimainen rakenne ja johdin 12 on viety sen kautta ja kiinnitetty pään 14 pohjaan juotetulla liitoksella.

15 Spiraali 15, joka muodostaa kierukkamaisen säteili jän, on asennettu tiukasti putken 11 vaipan pintaan ja kierukan alempi pää on liitetty johtimeen.

Antenni 10 on päällystetty ja suojattu käyttämällä lämpökutistuvasta muoviaineesta tehtyä päällysputkea. Put-20 ken sopivan lämmityksen jälkeen, ei esitetty kuviossa 10, päällys kutistuu ja kuvion 10 järjestely muodostaa yhtenäisen päällystetyn yksikön, josta vain kiertoteillä varustettu pää 14 voidaan havaita erillisenä, koska se ulottuu putken alemmasta päästä pois.

Claims (8)

11 75949

1. Henkilökohtaisen radiolähetin-vastaanottimen ja antennin yhdistelmä, joka käsittää kotelon (3), joka on ai- 5 nakin osittain tehty johtavasta aineesta, suurtaajuuslä-hettimen ja -vastaanottimen (2) kotelossa, jossa on kaksi suurtaajuusliitintä, joista toinen on kytketty kotelon johtavaan aineeseen ja toinen on eristetty kotelosta, viritetyn pääantennin (1), joka on lyhyempi kuin suurtaajuuslä- 10 hettimellä ja -vastaanottimella lähetettävien ja vastaanotettavien signaalien neljännesaallonpituus, pääantenni (1) on kytketty kotelosta eristettyyn liittimeen ja se ul-konee kotelon (3) toisesta päästä, tunnettu siitä, että viritetty lisäantenni (4), joka on lyhyempi kuin 15 neljännesaallonpituus, on kytketty koteloon (3) paikkaan, joka on etäällä mainitusta päästä, ja että lisäantenni (4) on 90° - 180° kulmassa suhteessa pääantenniin (1).

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen yhdistelmä, tunnettu siitä, että lisäantenni (4) on kiertyväs- 20 ti asennettu kotelon (3) sivuseinään.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen yhdistelmä, tunnettu siitä, että pääantenni (1) ulkoneen ylöspäin kotelon (3) yläpäästä ja lisäantenni (4) ulkonee kotelon (3) sivuseinästä läheltä sen pohjaa.

4. Patenttivaatimuksen 2 mukainen yhdistelmä, tunnettu siitä, että lisäantenni (4) on käytön aikana olennaisesti kohtisuorassa suhteessa pääantenniin.

5. Mikä tahansa patenttivaatimuksien 1-4 mukainen yhdistelmä, tunnettu siitä, että mainittu lisäan- 30 tenni (4) on kytketty nivelen (5) kautta mainittuun runkoon (3) .

6. Patenttivaatimuksen 1 mukaista henkilökohtaista radiolähetin-vastaanotinta varten oleva viritetty pää- tai lisäantenni (1, 4), joka on lyhyempi kuin aallonpituuden 35 neljännes ja käsittää säteilyn normaalimoodin kierukkamai- 12 75949 sen osan ja lineaarisen johdinosan, tunnettu siitä, että mainittu lineaarinen johdinosa (12) on antennikannan ja mainitun kierukkamaisen osan (15) välillä pituudeltaan suurempana kuin puolet antennin pituudesta ja sen antenni-5 kannasta etäämpänä oleva pää on kytketty mainitun kierukkamaisen osan (15) päähän.

7. Patenttivaatimuksen 6 mukainen viritetty antenni, tunnettu siitä, että se käsittää lämpökutistuvasta aineesta olevan suojapäällyksen.

8. Patenttivaatimuksen 7 mukainen viritetty antenni, tunnettu siitä, että se käsittää metalliliittimen (13), joka muodostaa antennikannan, ja muoviputken (11), joka ulottuu läpi koko antennin pituuden, kiinnitettynä mainitun liittimen (13) reikään tai tappiin, mainitun johti-15 men (12) ollessa mainitun putken (11) sisällä, ja mainitun kierukkamaisen osan ollessa tehty spiraalista (15) , joka on kierretty mainitun putken (11) vaipan pinnalle. 13 75 94 9