FI70400C

FI70400C - Foerfarande foer framstaellning av en hydrolyserbar titanylsulfatloesning

Info

Publication number: FI70400C
Application number: FI803955A
Authority: FI
Inventors: Peter Panek; Walter Gutsche; Peter Woditsch
Original assignee: Bayer Ag
Priority date: 1979-12-21
Filing date: 1980-12-18
Publication date: 1986-09-19
Also published as: NO803699L; DE2951799A1; DE3060880D1; JPH0118016B2; DE2951799C2; BR8008316A; FI70400B; ES497976A0; NO160991C; EP0031507B1; ZA807961B; EP0031507A1; NO160991B; ES8200310A1; FI803955L; JPS5696730A; US4313913A

Description

1 70400

Menetelmä hydrolysoituvan titanyylisulfaatti-liuoksen valmistamiseksi

Keksinnön kohteena on menetelmä titaanidioksidipigmen-5 teiksi jalostettavaksi sopivan, hydrolysoituvan titanyyli- sulfaattiliuoksen valmistamiseksi hajoittamalla yhdessä Ti02 ja Ti(III) runsaasti sisältävää kuonaa ja ilmeniittiä rikkihapolla, jonka H2SO^-pitoisuus on suurempi kuin 86%, jolloin rikkihappona edullisesti käytetään savuavaa rikkihappoa, ja 10 esiväkevöityä, palautettua hajotushappoa, ja liuottamalla jähmettynyt reaktiomassa vesipitoiseen liuottimeen.

Titaani-pitoisten kuonien ja erilaisten ilmeniittien yhteistä hajotusta väkevällä rikkihapolla on käsitelty jo runsaasti.

15 Brittiläisessä patentissa GB-PS 741 757 on kuvattu seoksen, jossa on 10-80 paino-osaa rautatitaani-pitoista malmia ja 90-20 paino-osaa pelkistettyä titaanipitoista kuonaa, yhteinen hajotus väkevällä rikkihapolla korotetuissa lämpötiloissa. Esimerkkeinä on esitetty ainoastaan 92%:sesti hajotettavissa 20 olevan primäärisen ilmeniitin hajotus ainoastaan 80- tai 66.5%:sesti hajoitettavissa olevien kuonien kanssa.

US-patentissa 2 631 924 kuvataan hienoksijauhetun seoksen, jossa on 35-65 paino-osaa ilmeniittiä, jonka Ti02~pitoi-suus on 60%:iin asti ja Fe(III)-pitoisuus 50% kokonaisrauta-25 pitoisuudesta, ja 65-35 paino-osaa kuonaa, jonka Ti02~pitoi-suus on 60-80%, jolloin 10-20% TiC>2 sisällöstä on pelkistetyssä muodossa (T^O^sna), yhdisteen hajotus väkevällä rikkihapolla .

Hajotus näiden kummankin menetelmän mukaisesti johtaa 30 tutkimuksien mukaan erityisesti yhteishajotuksessa ilmeniinin paino-osuuksien kasvaessa voimakkaasti vaihteleviin liuoksen titaanisulfaatin saantoihin. Sen mukaan on ymmärrettävää, että saksalainen patentti DE-PS 1 052 378 menetelmässään hydrolysoituvien titanyylisulfaatti-liuosten valmistamiseksi saattamalla 35 ilmeniitin ja sulatetun titaani-pitoisen kuonan hienojakoisia seoksia reagoimaan väkevän rikkihapon kanssa ja liuottamalla 2 70400 jähmettynyt reaktiomassa vesipitoiseen liuottimeen, kohdistuu sellaisiin ilmeniitti-kuona-seoksiin, jotka sisältävät vain 10-20% ilmeniittiä.

Erityisesti taloudellisista syistä on kuitenkin toivot-5 tavaa hajottaa suuria ilmeniittimääriä yhdessä titaanipitoisten kuonien kanssa ilman että samanaikaisesti liukoisen titanyyli-sulfaatin saanto alenee. Kokeissa erilaisilla kuonilla ja ileniiteillä havaittiin yllättäen, että tällaisten ilemniitti-kuona-seosten hajotussaanto olennaisesti riippuu kokonaisseos-10 ten Ti(III)pitoisuudesta. Käy ilmi, että tällöin voidaan varsin suuria ilmeniittimääriä hyvällä hajotussaannolla yhdessä titaanipitoisten kuonien kanssa hajottaa, kun keksinnön mukaisesti saatetaan kuona, jonka Ti-pitoisuus on >80%, laskettuna TiC^ma, ja Ti (III)-pitoisuus on 22-40%, edullisesti 25,35%, 15 laskettuna TiO^ina ja laskettuna kuonasta ja ilmeniitti, jonka Fe(III)/Fe(II)-suhde on 1:1-10:1, saatetaan yhdessä reagoimaan rikkihapon kanssa sellaisessa suhteessa, että seoksessa Ti(III): n moolisuhde Fe(III):een on väliltä 25:1 - 1,4:1, edullisesti 3,6:1 - 1,5:1.

20 Myös titaanipitoisten raaka-aineiden hajotusta savuavan rikkihapon ja palautetun, esiväkevöidyn rikkihapon seoksilla on jo runsaasti kuvattu.

Tunnetuissa menetelmissä käytetään yleensä hyväksi laimeata ja väkevää rikkihappoa sekoitettaessa syntyvää laimen-25 nuslämpöä titaanipitoisen raaka-aineen hajotusreaktion käynnistämiseksi tämän happoseoksen kanssa. Tällöin käytettyjen palautettujen, esiväkevöityjen laimeiden happojen väkevyys valitaan siten suhteellisen alhaiseksi, jotta sekoitettaessa väkevän hapon kanssa syntyvä laimennuslämpö on riittävän suuri happo-30 seoksen ja malmin hajotusreaktion käynnistämiseksi jossakin tietyssä ajassa ilman ulkopuolista energiaa.

Lisäksi on tunnettua, että hajotettaessa kuonaa savuavalla rikkihapolla ja tästä prosessista palautetulla esiväke-vöidyllä laimealla hapolla helposti tapahtuu ei-toivotun voi-35 makasta pienten raskasmetallimäärien, kuten kromin ja vanadiinin, rikastumista. Nämä jäävät myöhemmin suoritettavassa hydro- 3 70400 lyysissä osittain saatuun titaanidioksidi-hydrolysaattiin ja johtavat kalsinoinnin jälkeen pigmenttien ei-toivottuihin värisävyhäiriöihin.

Yllättäen voitiin nyt todeta, että keksinnön mukaisessa 5 ilmeniitin ja kuonan yhteishajotuksessa rikkihapolla tai savuavalla rikkihapolla ja tästä prosessista palautetulla esiväkevöidyllä laimealla hapolla hajotustuotteesta (vesipitoiseen liuottimeen liuottamisen ja kirkastamisen jälkeen) saadussa hydrolysoituvassa titanyylisulfaatti-liuoksessa tätä 10 pienten raskasmetallimäärien rikastumista ei tapahdu tai se vähenee niin paljon, että siitä saaduissa pigmenteissä ei enää voida todeta vahingollisia vaikutuksia, kun käytetään tästä prosessista palautettua, esiväkevöityä laimeata happoa, joka on esiväkevöity 60-75%:n, edullisesti 63-71%:n l^SO^-vökevyy-15 teen. Tällöin riittää tämän laimean hapon sekoittamisessa savuavan rikkihapon kanssa saatu laimennuslämpö, ilman ulkopuolista lisäenergiaa, käynnistämään happoseoksen hajotusreak-tion keksinnön mukaisen ilmeniitti-kuona-seoksen kanssa.

Tämän keksinnön kohteena on täten menetelmä hydrolysoi-20 tuvan titanyylisulfaatti-liuoksen valmistamiseksi hajottamalla ilmeniittiä ja kuonaa yhdessä rikkihapolla ja liuottamalla jähmettynyt reaktiomassa vesipitoiseen liuottimeen, jolloin hienojakoinen kuona, jonka Ti-pitoisuus on >80%, laskettuna TiC>2:na ja Ti (III)-pitoisuus on 22-40%, edullisesti 25-35%, 25 laskettuna Ti02:na ja laskettuna kuonasta, sekä hienojakoinen ilmeniitti, jossa Fe(III)/Fe(II)-suhde on 1:1 - 10:1, sekoitetaan niin, että Ti(III)/Fe(III)-moolisuhde seoksessa on 25:1 -1,4:1, edullisesti 3,6:1 - 1,5:1, seos i^SO^/TiC^-moolisuhteen saattamiseksi välille 1,7:1 - 2,2:1 sekoitetaan rikkihapon 30 kanssa, jonka i^SO^-väkevyys on suurempi kuin 86% ja hajoitus-reaktio käynnistetään lisäämällä niin paljon vettä, laimeata rikkihappoa tai vesihöyryä, että H2S04~väkevyys senjälkeen on välillä 86 - 96%.

4 70400

Keksinnön mukaisen menetelmän erään suoritusmuodon mukaisesti kuona ensin sekoitetaan savuavaan rikkihappoon tai esiväkevöityyn laimeaan happoon ja senjälkeen sekoitetaan ilmeniitin ja esiväkevöidyn laimean hapon tai savuavan rikki-5 hapon seokseen. Keksinnön mukaisen menetelmän erään edullisen suoritusmuodon mukaisesti yhdessä jauhettuna kuonaan ja ilmenittiin lisätään savuavaa rikkihappoa tai esiväkevöityä laimeata happoa, ja hajotusreaktio käynnistetään esiväkevöi-dyllä laimealla hapolla tai savuavalla rikkihapolla. Menetel-10 män erään toisen edullisen suoritusmuodon mukaisesti käytetään savuavaa rikkihappoa, jonka SC>3-pitoisuus on 30%: iin asti, ja palautettua, esiväkevöityä laimeata happoa, jonka H^SO^-väke-vyys on 60-75%, edullisesti 63-71%.

Keksinnön mukainen menetelmä ei ainoastaan toimi erityi-15 sen taloudellisesti, vaan tarjoaa lisäksi sekä verrattuna hydrolysoituvan titanyylisulfaattiliuoksen valmistukseen kulloinkin vain yhdestä näistä raaka-aineista, että myös verrattuna kummankin raaka-aineen erilliseen hajotukseen ja kummankin liuoksen myöhempään yhdistämiseen, merkittäviä menetelmätekni-20 siä etuja.

Kun kuonalle käytetään pelkästään rikkihappohajotusta, toimii kuonan Ti(III)-sisältö pelkistimenä rikkihapolle. Siten menee osa rikkihaposta hukkaan rikkidioksidina tai rikkivetynä ja se täytyy poistaa poistoilmasta. Lisäksi voi saatu hajotus-25 liuos sisältää huomattavia määriä Ti(III). Siten se sopii vain huonosti myöhemmin suoritettavaa hydrolyysiä varten koska liuoksessa läsnäoleva Ti(III) ensin täytyy hapettaa, jotta se voitaisiin hydrolysoida suuremmalla saannolla. Toisaalta pelkästään Fe203~pitoisten ilmeniittien hajotus rikkihapolla johtaa 30 liuoksiin, joihin ennen hydrolyysiä ensin on sekoitettava suuri määrä rautaromua läsnäolevien Fe(III)-ionien pelkistämiseksi Fe(II)-ioneiksi. Tällöin kuluu ylimääräistä rikkihappoa ja liuosten kokonaisrautapitoisuus nousee niin suureksi, että niitä ei suoraan voida käyttää hydrolyysiin. Ne täytyy sitä 35 vastoin ensin jäähdyttää raudan erottamiseksi FeSO^ . 711^0:n muodossa. Sitävastoin kuonan Ti(III) reagoi keksinnön menetel- 5 70400 män mukaisesti edullisesti ilmeniitin Fe(III):n kanssa, niin että ylimääräisestä Fe(III)-pelkistyksestä, ylimääräisestä Ti(III)-hapetuksesta ja raudan erottamisesta voidaan luopua ja ylimääräinen rikkihapon kulutus jää pois. Lisäksi tarjoaa 5 keksinnön mukainen menetelmä verrattuna Ti02~ ja Ti(Ill)-pitoi-sen kuonan ja ilmeniitin erinäiseen hajotukseen ja yksittäisten liuosten myöhempään yhdistämiseen sellaisessa suhteessa, että ilmeniittiliuoksen kaikki rauta pelkistyy kuonaliuoksessa vielä läsnäolevan Ti(III):n vaikutuksesta Fe(II):ksi, sen edun, 10 että voidaan käsitellä selvästi suurempia ilmeniittimääriä.

Lopuksi tämän keksinnön mukainen menetelmä toimii ympäristöystävällisesti, koska se tekee mahdolliseksi siitä saadun esiväkevöidyn laimean hapon palauttamisen taloudellisella tavalla yhdessä yksinkertaisessa työvaiheessa. Tällä on eri-15 tyisesti merkitystä, mitä huomattavien ilmeniittimäärien yhteiskäsittelyyn tulee.

Keksinnön mukainen menetelmä sallii erityisen taloudellisella, teknisesti yksinkertaisesti toteutettavalla tyävai-heella TiC>2 - ja Ti(III)-pitoisen kuonan käsittelyn yhdessä 20 n. 45%:n kanssa ilmeniittiä palauttaen huomattavia määriä esi-väkevöityä laimeata happoa ilman hajotussaannon häviöitä ja ilman että tapahtuu vallitsevasti käytetystä kuonasta peräisin olevien pienten raskasmetallimäärien, kuten kromin tai vanadiinin haitallista rikastumista hajotusliuokseen. Reaktiomassan 25 liuottamisen jälkeen vesipitoiseen liuottimeen ja kirkastus-vaiheen jälkeen saadaan siten välittömästi titaanidioksidpig-menteiksi jalostettavaksi sopivia, hydrolysoituva titanyyli-sulfaattiliuos, ilman ylimääräistä pelkistysvaihetta ilmeniitin sisältämän Fe(III):n vähentämiseksi ja ilman ylimääräistä 30 hapetusvaihetta kuonan sisältämän Ti(III):n vähentämiseksi.

Lisäksi vältetään rikkihappohävioitä Ti(III):n reaktion vaikutuksesta rikkihapon kanssa sekä rautaromun reaktion vaikutkses-ta ilmeniitin sisältämän Fe(III):n vähentämiseksi. Lisäksi tulee kuonan plekistyspotentiaali käytetyksi hyväksi lähes 35 kvantitatiivisesti reaktiota varten ilmeniitin Fe(III)-sisällön kanssa, niin että saadaan titanyylisulfaatti-liuoksia, 6 70400 joiden kokonaisrautapitoisuus on niin alhainen, että voidaan luopua esimerkiksi FeSO^ - 7H20:n erottamisesta.

Seuraavassa keksinnön mukaista menetelmää valaistaan esimerkein. Ellei toisin ole esitetty, tarkoittavat prosentti-5 luvut paino-prosentteja.

Esimerkki 1 Lämpömittarilla ja sekoittimella varustettuun ja poistu-10 van lämpösäteilyn tasaamiseksi hajotusastian sisälämpötilaan säädettävässä ilmahauteessa olevaan 500 ml:n lasiastiaan pantiin 239,4 g 96%:sta rikkihappoa. Lisättiin 95,1 g kuonaa, joka oli jauhettu raekokoon, jossa 68,5% oli <40^um, ja joka TiO^-pitoisuus oli 85,1%, Ti(III)-pitoisuus 30,2% (laskettuna 15 Ti02:na ja laskettuna kuonasta) sekä Fe-pitoisuus 9,5%, ja 31,7 g ilmeniittiä, joka oli jauhettu raekokoon, jossa 92,9% oli <40^um ja jonka TiO^-pitoisuus oli 60,2%, Fe-pitoisuus 25,0% ja Fe(III)/Fe(II)-suhde oli 2,29:1, ja sekoitettiin voimakkaasti sekoittaen 40°C:ssa 16,3 g:n kanssa vettä hajotus-20 reaktion käynnistämiseksi. Seoksessa oli siten 100 g TiC^,

Ti(III):n moolisuhde Fe(III):een oli 3,6:1 ja I^SO^/TiC^-suhde 2:1 sekä I^SO^-loppuväkevyys 89,9%. 25 osaa kohti imeniittiä käytettiin 75 osaa kuonaa. Vesilisäyksen päätyttyä saavutettiin 33 minuutissa eksotermisessä reaktiossa 203°C:n maksimi-25 reaktiolämpötila. Sen jälkeen jähmettynyttä reaktiomassaa vanhennettiin 4 tuntia, jolloin lämpötila laski 180°C:seen, ja liuotettiin lopuksi lisäämällä 350 ml vettä 4 tunnissa 70°C: ssa. Liuoksessa oli 97,6% siihen lisätystä TiC^Jsta liuenneena ja 6,9% liuenneesta TiC^sta oli Ti(III):na.

Esimerkki 2 7 70400

Esimerkissä 1 kuvattuun laitteeseen pantiin 249,2 g 96%:sta rikkihappoa, lisättiin 74,4 g raekooltaan 68,5%:sesti alle 40^um:ään jauhettua ja jo esimerkissä 1 käytettyä kuonaa ^ (85,1% TiO^; 30,2% Ti(III), laskettuna Titoina ja laskettuna kuonasta 9,5% Fe) sekä 60,9 g raekooltaan 92,9%:sesti alle 40^,um jauhettua ja jo esimerkissä 1 käytettyä ilmeniittiä (60,2% Ti02; 25% Fe; Fe(III):Fe(II) = 2,29:1), ja lisättiin voimakkaasti sekoittaen 16,9 g vettä 40°C:ssa hajoitusreaktion 1 0 käynnistämiseksi. Seoksessa oli täten 100 g TiC^, moolisuhde Ti (III) /Fe (III) oli 1,48:1, H2S04/Ti02-suhde oli 2:1 ja H2SC>4- loppuväkevyys 89,9%. 45 osaa kohti ilmeniittiä käytettiin 55 osaa kuonaa. Vesilisäyksen päätyttyä saavutettiin 27 minuu-tissa eksotermisessä reaktiossa 201°C:n maksimireaktiolämpö-tila. Senjälkeen jähmettynyttä reaktiomassaa vanhennettiin 4 tuntia kuten esimerkissä 1, jolloin lämpötila putosi 178°C: seen ja se liuotettiin lopuksi lisäämällä 350 ml vettä 4 tunnissa 70°C:ssa. Liuoksessa oli 98,0% siihen lisätystä Ti02:sta. 2q Liuoksessa ei voitu osoittaa Ti(III):n läsnäoloa mutta sensijaan pieni Fe(III)-pitoisuus, joka vastasi Fe(III)/Fe(II)-suhdetta 0,05:1.

Vertailiesimerkki VA

Esimerkissä 1 kuvattuun laitteeseen pantiin 254,5 g 25 5 96 :sta rikkihappoa ja lisättiin 63,0 g edellä mainituissa esimerkeissä kuvattua ja esikäsiteltyä kuonaa sekä 77,0 g edellä mainituissa esimerkeissä kuvattua ja esikäsiteltyä ilmeniittiä ja lisättiin voimakkaasti sekoittaen 17,3 g vettä 40°C:ssa hajo- tusreaktion käynnistämiseksi. Seoksessa oli siten 100 g Ti09,

Ti(III)/Fe(III)-moolisuhde oli 0,99:1, H2S04/Ti02~suhde oli 2:1 ja H2S04~loppuväkevyys 89,9%. Siten käytettiin tässä ver- tailuesimerkissä, joka on keksinnön mukaisen menetelmän piirin ulkopuolelta, 55 osaa kohti ilmeniittiä 45 osaa kuonaa. Vesi- lisäyksen päätyttyä saavutettiin 26 minuutissa eksotermisessä 35 o reaktiossa 199 C:n maksimireaktiolämpötila. Sem jälkeen jähmettynyttä reaktiomassaa vanhennettiin kuten edellä mainituissa esimerkeissä ja liuotettiin. 71.8% lisätystä Ti02:sta oli liuoksessa.

Esimerkki 3 8 70400

Esimerkissä 1 kuvattuun laitteeseen pantiin 159,6 g savuavaa rikkihappoa, jonka SO^-pitoisuus oli 27,2%, lisättiin 79,9 g edellä mainituissa esimerikeissä kuvattua ja esikäsitel-^ tyä kuonaa sekä 53,3 g edellä mainituissa esimerkeissä kuvattua ja esikäsiteltyä ilmeniittiä ja tähän lisättiin voimakkaasti sekoittaen 40°C:ssa hajotusreaktion käynnistämiseksi 103,3 g palautettua ja 65,1%:n i^SO^-pitoisuuteen esiväkevöityä laimeata happoa. Seoksessa oli siten 100 g TiO„, Ti (III)/Fe(III)- 10 ^ moolisuhde oli 1,81 Ml , H2S04/Ti02~suhde oli 2:1 ja H2S04- loppuväkevyys 90,0%. 40 osaa kohti ilmeniittiä käytettiin 60 osaa kuonaa. Palautetun, esiväkevöidyn laimean hapon lisäyksen päätyttyä saavutettiin eksitermisessä reaktiossa 27 minuutissa 194°C:n maksimireaktiolämpötila. Senjälkeen jäähmetty-1 5 nyttä reaktiomassaa vanhennettiin kuten edellä mainituissa esimerkeissä ja se liuotettiin. Liuoksessa oli 97,8% lisätystä Titasta ja 4% liuenneesta Ti02:sta oli Ti(III):na.

Vertailuesimerkki VB

20

Eräässä vertailuesimerkissä tutkittiin esimerkissä 1 käytetyn ja kuvatun kuonan hajotuskäyttäytyminen. Tätä varten sekoitettiin lämpömittarilla ja laskuputkella ilman johtamista varten varustetussa ja poistuvan lämpösäteilyn tasaamiseksi hajotusastian sisälämpötilaan säädettävässä ilmahauteessa ole-25 vassa 10 l:n lasiastiassa, jossa oli kartiomainen pohja, 3894 g 96%:sta rikkihappoa ja 2000 g edellä mainituissa esimerkeissä kuvattua ja esikäsiteltyä kuonaa toistensa kanssa ja sekoitettiin ilmaa läpi johtamalla 70°C:ssa 265 ml:n kanssa vettä hajo- tusreaktion käynnistämiseksi. Seoksessa oli 1702 g Ti00, 30 1 I^SC^/TiC^-suhde oli 2:1 ja H2S04~loppuväkevyys 89,9%. Vesi- lisäyksen jälkeen saavutettiin 32 minuutissa eksotermisessä reaktiossa 204°C:n maksimireaktiolämpötila. Semjälkeen jähmettynyttä reaktiomassaa vanhennettiin kuten edellisissä esimerkeissä ja se liuotettiin lisäämällä 6 1 vettä 5 tunnissa 70°C: 35 ssa. Lisäystä TiC>2:sta oli 96,7% liuoksessa ja 14,5% liuenneesta Ti02 oli Ti(III):na.

Vertailuesimerkki VC

9 70400 Tässä vertailuesimerkissä tutkittiin esimerkissä 1 käytetyn ja kuvatun ilmeniitin hajotuskäyttäytyrnistä. Tätä ^ varten sekoitettiin esimerkissä 5 kuvatussa laitteessa 3424 g 96%:sta rikkihappoa ja 2000 g esimerkeissä 1 ja 2 kuvattua ja esikäsiteltyä ilmeniittiä toistensa kanssa ja lisättiin ilmaa· läpi johtaen 40°C:ssa 186 ml vettä hajotusreaktion käynnistämiseksi. Seoksessa oli 1204 q TiO~, H„SO./TiO~-suhde oli 2:1 * 2 2 4 2 10 ja H2S04~loppuväkevyys 91,9%.

Tämän vesilisäyksen jälkeen saavutettiin eksotermisessä reaktiossa 205°C:n maksimireaktiolämpötila 33 minuutissa. Kiinteä hajotusmassa saatettiin 3-tuntiseen vanhentamisproses-siin, jolloin lämpötila laski 180°C:seen. Senjälkeen lisättiin 15 61 vettä ja liuotettiin 5 tuntia 70°C:ssa. Liuoksessa oli 92,5% lisätystä TiC^sta. Lisätystä raudasta oli 97,6% liuoksessa, jolloin Fe(III)/Fe(II)-suhde oli 2,77:1.

Claims

70400 1 o

1. Menetelmä hydrolysoituvan titanyylisulfaattiliuok-sen valmistamiseksi hajottamalla yhdessä ilmeniittiä ja kuo-5 naa rikkihapolla ja liuottamalla jähmettynyt reaktiomassa vesipitoiseen liuottimeen, tunnettu siitä, että hienojakoista kuonaa, jonka Ti-pitoisuus on yli 80% (Laskettuna TiO^:n^ ja TiO(III)-pitoisuus 22 - 40 %, edullisesti 25 - 35 %, laskettuna TiC^na ja laskettuna kuonasta, ja hienojakoista ilme-10 niittiä, jonka Fe(III)/Fe(II)-suhde on väliltä 1:1 - 10:1, sekoitetaan niin, että Ti(III):n moolisuhde Fe(III):een seoksessa on 25:1 - 1,4:1, edullisesti 3,6:1 - 1,5:1, seoksen moolisuhteen I^SO^/TiC^ säätämiseksi välille 1,7:1 -2,2:1 lisätään rikkihappoa, jonka H^SO^-väkevyys on suurem-15 pi kuin 86 %, ja hajotusreaktio käynnistetään lisäämällä niin paljon vettä, laimennettua rikkihappoa tai vesihöyryä, että I^SO^-väkevyys sen jälkeen on välillä 86 - 96 %.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kuona ensin sekoitetaan savuavaan 20 rikkihappoon tai esiväkevöityyn laimeaan happoon ja sen jälkeen sekoitetaan ilmeniitin ja esiväkevöidyn laimean hapon tai savuavan rikkihapon seokseen.

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kuona ja ilmeniitti jauhetaan 25 yhdessä ja sekoitetaan savuavaan rikkihappoon tai esiväkevöityyn laimeaan happoon ja hajotusreaktio käynnistetään esiväkevöidyllä laimealla hapolla tai savuavalla rikkihapolla.

4. Patenttivaatimuksen 2 tai 3 mukainen menetelmä, 30 tunnettu siitä, että käytetään savuavaa rikkihappoa, jonka SO^pitoisuus on korkeintaan 30 %, ja palautettua esiväkevöityä laimeata happoa, jonka H^SO^-väkevyys on 60 -75 %, edullisesti 63 - 71 %.