FI68985C - Foerfarande foer framstaellning av ett skyddsoeverdrag och/eller ett dekorativt oeverdrag i flera skikt pao en underlagsyta samt en i foerfarandet anvaend grundbestrycningskomposition - Google Patents

Description

1 68985

Menetelmä monikerroksisen suojaavan ja/tai koristeellisen päällysteen muodostamiseksi alustan pinnalle sekä menetelmässä käytetty pohjustuskoostumus 5 Tämä keksintö kohdistuu menetelmään monikerroksi sen suojaavan ja/tai koristeellisen päällysteen muodostamiseksi alustan pinnalle, erikoisesti autokorien pinnoille, sekä menetelmässä käytettyyn pohjustuskoostumukseen.

On hyvin tunnettua erikoisesti autoteollisuudessa 10 käyttää päällystyskoostumuksia, jotka sisältävät metalli-pigmenttejä; nämä ovat niin sanottuja "metallihohto"-viimeistelyjä, jolloin saavutetaan erilaisia valon heijastusvaikutuksia katselukulmasta riippuen. Tämän "välkkyvän" värisävyvaikutuksen maksimoimiseksi vaaditaan päällyste-15 koostumuksen huolellinen muodostaminen sekä kalvonmuodos-tavan hartsin että nestemäisen väliaineen suhteen. Vaikeuksia voi liittyä yhden ainoan koostumuksen valmistamiseen, joka sekä vastaa tätä vaatimusta että samalla kertaa antaa voimakkaan kiillon lopulliseen päällysteeseen, 20 mikä tavallisesti on suotavaa autoteollisuudessa. Tästä syystä eräs menettely, jota on ehdotettu metallisten viimeistelyjen muodostamiseksi, on kaksoispäällystysmenette-ly, jolloin ensin levitetään ruiskuttamalla alustan pinnalle pohjustus, joka sisältää metallista pigmenttiä ja 25 joka on koostumukseltaan sellainen, että saadaan suurin mahdollinen "väike"-vaikutus ja pohjustuksen päälle levitetään sitten myös ruiskuttamalla pigmentoimaton pinta-maali, joka antaa halutun kiillon muuttamalla millään tavalla pohjustuksen ominaisuuksia.

30 Tätä "pohjustus/pintamaali"-tyyppistä onnistunut ta kaksoispäällystys/metallista viimestelysysteemiä varten oleellinen ehto on, että pöhjustusmaalikalvon täytyy pystyä kestämään kirkkaan pintamaalikoostumuksen liuottimien vaikutus sitä levitettäessä metallipigmentin vau-35 rioitumisen estämiseksi ja heikentämättä "väike"-vaikutusta; lisäksi on erittäin edullista, jos pohjustus omaa tämän 2 68985 ominaisuuden ilman, että pitkää välikuivausta tai väli-kovetusta tarvitsee suorittaa.

Tunnetuissa pohjustus/pintamaali-systeemeissä, joissa sekä pohjustus että pinta-malikerroskoostumukset 5 perustuvat orgaanisiin liuottimiin, täytetään tämä vaatimus useimmissa tapauksissa käyttämällä lisäainetta, joka pystyy antamaan geelimäisen luonteen juuri valmistetulle pohjustuskalvolle; pääasiallisesti käytetty lisäaine on selluloosa-asetaattibutyraatti. Verrattain pie-10 nen viskositeetin, minkä ruiskutuslaite pohjustuskoos-tumukselta vaatii, ja tämän geelimäisen luonteen välistä siirtymää avustetaan huolehtimalla siitä, että koostumuksen nestemäinen laimennin sisältää haihtuvia aineosia, jotka edullisesti poistuvat haihduttamalla siir-15 tyessään ruiskutuslaitteesta alustalle.

Ilman saastumisen estämiseksi on viime aikoina kohdistunut huomattavaa mielenkiintoa päällystekoostu-muksiin, joissa käytetään vettä laimentimena orgaanisten liuottimien asemasta. Lukuisia tällaisia koostumuksia 20 on ehdotettu käytettäviksi autoteollisuudessa. Tähän mennessä ei kuitenkaan ole ollut mahdollista käyttää vesiperusteisia koostumuksia tyydyttävästi pohjustus/kir-kaskerros-järjestelmien pohjustusosana. Eräs tekijöistä, joka vaikeuttaa tämän onnistumista, on vaikeus huolehtia 25 laimentimen selektiivisestä poistumisesta pohjustuskoos-tumuksesta haihduttamalla ruiskutuslaitteen ja alustan välillä, paitsi ympäristön kosteuden erittäin kalliin säädön avulla ruiskutusalueella. Olemme kuitenkin nyt havainneet, että tyydyttävä vesiperusteinen pohjustus-30 koostumus voi perustua ristiiiitetyn polymeerisen mikro-geelin vesidispersioon.

Keksinnön mukainen menetelmä monikerroksen suojaa-van ja/tai koristeellisen päällysteen muodostamiseksi alus-pinnalle käsittää seuraavat vaiheet: 35 (1) pinnalle levitetään alusmaalikoostumusta, joka sisäl tää (a) kalvonmuodostavaa materiaalia, (b) haihtuvaa 68985 nestemäistä väliainetta mainittua materiaalia varten ja (c) pigmenttiosasia dispergoituina mainituun nestemäiseen väliaineeseen; (2) muodostetaan polymeerikalvo alustan pinnalle vaiheen 5 (1) mukaisesta koostumuksesta: (3) täten saadulle alusmaalikalvolle levitetään läpinäkyvää päällystyskoostumusta, joka sisältää (d) kalvon-muodostavaa polymeeriä ja (e) haihtuvaa kantajanestettä mainittua polymeeriä varten; ja 10 (4) muodostetaan toinen polymeerikalvo alusmaalikalvolle vaiheen (3) mukaisesta koostumuksesta. Menetelmälle on tunnusomaista, että alusmaalikoostumuksen aineosat (a) ja (b) saadaan ristiliitettyä polymeeriä olevien mikro-osas-ten, joiden läpimitta on alueella 0,01-10 mikrometriä, 15 jotka eivät liukene mainittuun vesipitoiseen väliaineeseen ja jotka eivät muodosta höytyviä, dispersion avulla vesipitoisessa väliaineessa, jolloin dispersio omaa pseu-doplastisen tai tiksotrooppisen luonteen.

Keksinnön mukainen pöhjustuskoostumus, joka soveltuu 20 käytettäväksi keksinnön mukaisessa menetelmässä käsittää a) kalvon muodostavaa materiaalia b) haihtuvaa nestemäistä väliainetta mainittua materiaalia varten, ja c) pigmenttihiukkasia, jotka on dispergoitu mai- 25 nittuun nestemäiseen väliaineeseen. Pohjustuskoostumuksel-le on tunnusomaista, että komponentit a) ja b) saadaan halkaisijaltaan 0,01-10 jam olevien silloittuneiden polymeeristen mikrohiukkasten dispersiosta vesipitoisessa väliaineessa, jolloin polymeerihiukkaset ovat liukenemat-30 tornia mainittuun vesipitoiseeen väliaineeseen ja ovat stabiileja flokkuloitumista vastaan, ja jolloin dispersio on luonteeltaan pseudoplastinen tai tiksotrooppinen.

Ristiliitetyt polymeeriset mikro-osaset voivat muodostua eri tyyppisistä polymeereistä. Erikoisen mie-35 lenkiintoisia tähän tarkoitukseen ovat akryylihappo-ad-ditiopolymeerit johdettuina akryylihapon tai metakryyli- 68985 hapon yhdestä tai useammasta alkyyliesteristä haluttaessa yhdessä muiden etyleenisesti tyydyttämättömien monomee-rien kanssa. Sopiviin akryylihapon tai metakryylihapon estereihin kuuluvat metyylimetakrylaatti, etyylimetak-5 rylaatti, propyylimetakrylaatti, butyylimetakrylaatti, etyyliakrylaatti, butyyliakrylaatti ja 2-etyyliheksyyli-akrylaatti. Muihin sopiviin kopolymeroituviin monomeerei-hin kuuluvat vinyyliasetaatti, vinyylipropionaatti, akry-lonitriili, styreeni ja vinyylitolueeni. Koska polymeeri 10 täytyy ristiliittää, vöidaan niihin monomeereihin, joista polymeerit johdetaan, lisätä pieni osuus monomeeriä, joka on polyfunktionaalinen polymerointireaktion suhteen, esimerkiksi etyleeniglykolidimetakrylaattia, allyylimetakry-laattia tai divinyylibentseeniä, vaihtoehtoisesti voidaan 15 näihin monomeereihin lisätä pieniä osuuksia kahta muuta monomeeriä, joissa on kemiallisia ryhmäpareja, jotka voidaan saada reagoimaan keskenään joko polymeroinnin aikana tai sen jälkeen, kuten esimerkiksi epoksi- ja karbonyyli-(kuten esimerkiksi glysidyylimetakrylaatista ja metakryy-20 lihapossa), anhydridi- ja hydroksyyli- tai isosyanaatti-ja hydroksyyli-ryhmäparit.

Polymeerimikro-osasten kemiallinen koostumus ja ristiliittymisaste voi olla sellainen, että sen Tg-arvo (siirtymislämpötila lasimaisesta kumimaiseen) on huoneen 25 lämpötilan alapuolella, missä tapauksessa mikro-osaset ovat luonteeltaan kumimaisia; vaihtoehtoisesti voi se olla sellainen, että Tg-arvo on huoneen lämpötilan yläpuolella, sp. osaset ovat kovia ja lasimaisia.

Kuten edellä on mainittu, on välttämätöntä, että 30 polymeeriset mikro-osaset dispergoidaan pohjamaalikoos-tumukseen tilassa, jossa ei tapahdu höytyvien muodostumista, tämä tarkoittaa tilaa, jossa jopa pienillä kiin-teäainepitoisuuksilla dispersio sisältää vähän tai ei lankaan useamman osan muodostamia aggregaatteja; tämä 35 ei kuitenkaan sulje pois mahdollisuutta pieneen höytyvien muodostumisasteeseen, erikoisesti suurilla kiin- 68985 teäainepitoisuuksilla. Tämä tila voidaan saavuttaa esimerkiksi eteerisen stabiloinnin avulla, jolloin osasten ympärille muodostetaan eri polymeeriketjujen muodostamaa suojakerrosta, joka solvatoituu koostumuksen vesi-5 pitoisen väliaineen vaikutuksesta ja on siten pitkänä ketjumaisena rakenteena. Tässä yhteydessä termi "solva-toituminen" tarkoittaa, että kyseessä olevat polymeeri-ketjut, jos ne olisivat itsenäisiä molekyylejä, liukenisivat mainittuun vesipitoiseen väliaineeseen, koska kui-10 tenkin ketjut ovat itse asiassa kiinnittyneet mikro-osa-siin yhdessä tai useammassa kohtaa pitkin niiden pituutta, mikro-osasissa säilyy eteerinen esto pysyvästi. Polymeerisiä mikro-osasia, jotka ovat tällä tavalla stee-risesti stabiloituja, voidaan sopivasti valmistaa asian-15 mukaisten monomeerien dispersiopolymeroinnin avulla vesipitoisessa väliaineessa steerisen stabilisaattorin läsnäollessa. Stabilisaattori on luonteeltaan amfipaat-tinen, tämä tarkoittaa, että se sisältää molekyylissään kaksi varsinaista, erilaisen luonteen omaavaa polymeeri-20 osaa; toinen polymeeriosa on polymeeriketju, joka solvatoituu vesipitoisen väliaineen vaikutuksesta ja toinen osa on polymeeriketju, joka ei solvatoidu tämän väliaineen vaikutuksesta ja joka tästä syystä kiinnittyy polymeerisiin mikro-osasiin, jotka määritelmän mukaan eivät 25 liukene vesipitoiseen väliaineeseen. Sopivia dispersio-polymerointimenetelmiä on esitetty GB-patenttihakemuk-sessamme 7 940 088 (nyt julkaistu hakemuksena nro 20 39 497 A). Vesipitoinen väliaine, jossa polymerointi suoritetaan, muodostuu vedestä, johon on sekoitettu haih-30 tuvaa orgaanista lisäliuotinta, seoksen kokonaisuudessaan pystyessä liuottamaan monomeerit,joista useimmat tai kaikki voivat olla oleellisesti liukenemattomia yksin veteen. Näissä menetelmissä on lisävaatimuksena se, että polymerointi suoritetaan lämpötilassa, joka on vähintään 10°C 35 korkeampi kuin muodostettavan polymeerin lasittumislämpö-tila ja sillä tavalla, että koskaan ei esiinny erillistä monomeerifaasia. Amfipaattinen steerinen stabilisaatto- 6 68985 ti voidaan lisätä polymerointiseokseen esimuodostettuna aineena tai se voidaan muodostaa in situ polymeroinnin aikana polymeeristä, joka liukenee vesipitoiseen väliaineeseen ja pystyy kopolymeroitumaan jonkun polymeroi-5 tavan monomeerin kanssa tai vedyn erottuessa pystyy oksastumaan tähän monomeeriin. Näiden menetelmien avulla saadut steerisesti stabiloidut mikro-osasten dispersiot ovat erittäin sopivia valmistettaessa pohjustusmaalikoos-tumuksia, joita käytetään tämän keksinnön mukaisesti, 10 koska on mahdollista poistaa orgaaninen lisäliuotin niistä tislaamalla heikentämättä dispersin faasin stabiliteettia ja jolloin saadaan tuote, jossa jatkuva faasi muodostuu pelkästään vedestä.

Vaihtoehtoisesti voidaan polymeeristen mikro-15 osasten dispersio saada asianmukaisten monomeerien emul-siopolymeroinnin avulla vedessä, missä tapauksessa esto-kyky hyötyvien muodostumista vastaan aiheutuu sähköisesti varattujen osaslajien läsnäolosta, joita saadaan vesiliukoisesta, ionisoidusta pinta-aktiivisesta aineesta 20 ja/tai vesiliukoisesta, ionisoituvasta polymeroinnin estoaineesta. Näitä polymerointimenetelmiä on perusteellisesti esitetty kirjallisuudessa.

Polymeerisiä mikro-osasia voidaan edelleen valmistaa monomeerien vedettömän dispersiopolymerointi-25 menetelmän avulla, mitä seuraa saadun polymeerin siirto vesipitoiseen väliaineeseen. Tällainen menettely on esitetty GB-patenttihakemuksessamme 42457/77 (nyt julkaistu hakemuksena nro 2 006 229 A). Menetelmä käsittää ensimmäisenä vaiheena steerisesti stabiloidun dispersion muo-30 dostamisen vedettömään nesteeseen polymeeristä, joka on liukenematon sekävedettömään nesteeseen että veteen, käyttäen jotain alalla hyvin tunnettua menetelmää tällaisen dispersion valmistamiseksi, sitten toisena vaiheena polymeroidaan eteerisen stabilisaattorin läsnäollessa 35 täten saadussa dispersiossa yksi tai useampia monomee-rejä, jotka voivat muodostaa toisen polymeerin, joka sellaisenaan liukenee haluttuun vesipitoiseen väliainee- 7 68985 seen sopivassa pH-arvossa; ja lopuksi siirretään saadut yhdistelmäpolymeeriä olevat mikro-osaset vedettömästä väliaineesta vesipitoiseen väliaineeseen.

Tällainen käsittely on liittynyt tapaukseeen, 5 jolloin ristiliitetyt polymeeriset mikro-osaset muodostuvat additiopolymeeristä, mikä on sopivin polymeeri-tyyppi tähän tarkoitukseen. On kuitenkin mahdollista, että mikro-osaset muodostuvat vaihtoehtoisesti konden-saatiopolymeeristä, esimerkiksi polyesteristä valmis-10 tettuna polyhydrisestä alkoholista ja polykarboksyyli-haposta. Sopiviin polyhydrisiin alkoholeihin kuuluvat etyleeniglykoli, propyleeniglykoli, butyleeniglykoli, 1,6-heksyleeniglykoli, neopentyyliglykoli, dietyleeni-glykoli, trietyleeniglykoli, tetraetyleeniglykoli, gly-15 seroli, trimetylolipropaani, trimetylolietaani, penta-erytritoli, dipentaerytritoli, tripentaerytritoli, hek-saanitrioli, styreenin ja allyylialkoholin oligomeerit (joita esimerkiksi myy Monsanto Chemical Company merkinnällä RJ 100), trimetylolipropaanin kondensaatiotuot-20 teet etyleenioksidin tai propyleenioksidin kanssa (kuten esimerkiksi kaupallisesti nimellä "Niax"-triolit tunnetut tuotteet; "Niax" on rekisteröity kauppanimi). Sopiviin polykarboksyylihappoihin kuuluvat meripihkahappo (tai sen anhydridi), adipiinihappo, atselaiinihappo, 25 sebasiinihappo, maleiinihappo (tai sen anhydridi), fumaa-rihappo, mukonihappo, itakonihappo, ftaalihappo (tai sen anhydridi), isoftaalihappo, tereftaalihappo, trirael-liittihappo (tai sen anhydridi) ja pyromelliittihappo (tai sen anhydridi). Nämä polymeerit ristiliitetään li-30 säämällä lähtökoostumukseen materiaaleja, joiden funktionaalisuus on suurempi kuin kaksi, vaikkakin tässä tapauksessa, kondensointipolymeroinnissa muodostuneiden mole-kyylilajien luonteenomaisen laajan jakautumisen vuoksi additiopolymerointiin verrattuna, voi olla vaikeaa taata, 35 että kaikki nämä lajit ovat todellisuudessa ristiliitty-neet.

8 68985

On huomattava, että menetelmät, jotka on edellä mainittu polymeeristen mikro-osasten valmistamiseksi polymeroimalla additiotyyppisiä monomeereja vesipitoisessa väliaineessa, eivät yleensä sovellu kondensaatio-5 tyyppisille monomeereille veden estovaikutuksen vuoksi kondensaatioreaktioon. Kondensaatiopolymeeriä olevia mikro-osasia voidaan kuitenkin valmistaa helposti dis-persiopolymeroinnin avulla vedettömässä väliaineessa menetelmän mukaan, joka on esitetty GB-patenttijulkai-10 suissamme 1 373 531; 1 403 794 ja 1 419 199 ja menetelmiä ristiliitettyjen mikro-osasten saamiseksi on esitetty näissä patenttijulkaisuissa. Näille mikro-osasille voidaan sitten suorittaa, dispersiossa vedettömässä väliaineessa, toinen polymerointivaihe GB-patenttihakemuksen 15 42457/77 mukaan (julkaistu hakemuksena nro 2 006 229 A), johon edellä on viitattu, minkä jälkeen ne siirretään haluttuun vesipitoiseen väliaineeseen.

Termillä "vesipitoinen väliaine" tarkoitetaan tässä yhteydessä joko pelkästään vettä tai vettä sekoitettuna 20 veteen sekoittuvan orgaanisen nesteen kuten metanolin kanssa; vesipitoinen väliaine voi sisältää myös vesiliukoisia aineita, joita on lisätty pohjamaalikoostumuk-sen pH-arvon säätämistä vasten, kuten seuraavassa yksityiskohtaisemmin esitetään.

25 Pigmenttiosasten, jotka dispergoidaan pohjamaali- koostumuksen vesipitoiseen väliaineeseen, koko voi olla alueella 1-50 mikrometriä ja ne voivat olla mitä tahansa pigmenttiä, jota tavallisesti käytetään pintapäällystys-koostumuksissa, mukaanluettuina epäorgaaniset pigmentit 30 kuten tiaanidioksidi, rautaoksidi, kromioksidi, lyijykro-maatti ja hiilimusta ja orgaaniset pigmentit kuten ftaali-syaaniinisininen ja ftallisyaniinivihreä, karbatsolivioletti, antrapyrimidiinikeltainen, flavantronikeltainen, isoindolii-nikeltainen, indatronisininen, kinakridonivioletti ja pery-35 leenipunaiset. Tätä tarkoitusta varten terrain "pigmentti" tarkoitetaan käsittävän myös tavanomaiset täyteaineet ja jatkoaineet, kuten talkki ja kaoliini.

Il 9 68985

Keksinnön mukainen menetelmä on erittäin sopiva tapauksiin, joissa käytetään pohjamaalikoostumuksia, jotka sisältävät metallihiutalepigmenttejä ja jotka on tarkoitettu "metallihohto"-päällysteiden muodostamiseen pää-5 asiassa autokorien pinnoille. Sopivia metallipigmenttejä ovat erikoisesti alumiinihiutaleet ja kuparipronssihiuta-leet. Keksintö tarjoaa kuitenkin myös etuja valmistettaessa "täyteläisiä väriviimeistelyjä" kuten seuraavssa esitetään. Yleensä kaikenlaatuisia pigmenttejä voidaan lisä-10 tä pohjamaalikoostumuksiin 2-100 % olevina määrinä koostumuksen kokonaispainosta laskettuna. Käytettäessä metalli-pigmentointia, on sen määrä edullisesti 5-30 % edellä mainitusta kokonaispainosta laskettuna.

Näitä pigmenttejä, metallisia tai muita, voidaan 15 lisätä pohjamaalikoostumuksiin tunnettujen pigmenttiä dispergoivien aineiden avulla, jotka sopivat käytettäviksi vesipitoisissa järjestelmissä.

Ristiliitettyä polymeeriä olevien mikro-osasten käyttö pohjamaalikoostumuksessa antaa jälkimmäisestä 20 muodostetulle kalvolle edullisen kyvyn kestää viimeis-telykoostumuksen levittämisen kalvon tai pigmentoinnin vahingoittumatta, erikoisesti metallipigmentoinnin vahingoittumatta, jonka se sisältää ja mitä ilman onnistunutta alusmaali/viimeistely-järjestelmää ei voida to-25 teuttaa.

Tämän oleellisen ominaisuuden lisäksi vaaditaan myös, että liukenemattomien mikro-osasten dispersion luonne on pseudoplastinen tai tiksotrooppinen. Tällä tarkoitetaan, että dispersion näennäinen viskositeetti 30 on erilainen sen leikkuuvoiman mukaan, joka kohdistetaan dispersioon ja tarkemmin sanottuna, että näennäinen viskositeetti pienellä leikkuuvoimalla on suurempi kuin suurella leikkuuvoimalla. Viskositeetin muutos käytetyn leikkuuvoiman seurauksena voi olla äkillinen tai tähän 35 vaaditaan määrätty aikaväli, joka kuitenkin on viskosi- teettimittauksen aika-asteikon sisällä. Syy tämän ominai- 10 68985 suuden vaatimiselle dispersioon, johon pohjamaalikoostumus perustuu, on mitä ilmeisin tapauksissa, joissa tämä koostumus sisältää metallihiutalepigmenttejä. Tällöin on suotavaa, että käytettyjen kiinteiden aineiden kokonaispi-5 toisuus on verrattain pieni huomattavan kutistumisen saamiseksi alusmaalikalvoon sen levittämisen jälkeen alustalle ja kuivauksen aikana, jolloin taataan metallihiu-taleiden oikea suuntautuminen ja siten optimaalinen "väike "-vaikutus . On kuitenkin välttämätöntä, jos alusmaali-10 koostumusta levitetään alustalle ruiskuttamalla, että koostumuksen viskositeetti on riittävän pieni tehokasta sumuttumista varten ruiskutuslaitteessa ja saavuttuaan alustalle täytyy sen viskositeetin olla riittävän suuri kalvon "valumisen" ja "juoksemisen" estämiseksi tai 15 metallihiutaleiden "päällekkäinliukumisen" estämiseksi (epätasainen jakautuminen ja suuntautuminen) jopa tapauksissa, joissa veden ja muiden liuottimien poistuminen haihtumalla ruiskutuslaitteen ja alustan välillä on vain pieni (suuresta ympäristön kosteudesta johtuen).

20 Näiden pseudoplastisten ominaisuuksien esiinty minen ilmaistaan usein ilmoittamalla a~arvot (näennäinen viskositeetti,poisea) valituilla D-arvoilla (leik-kuunopeus sek . Keksinnön mukaisesti käytettävien me-tallipigmentoitujen perusmaalikoostumusten tapauksessa 25 -arvojen, haihtumattomien kiinteiden aineiden pitoi- cl suuden ollessa pienempi kuin 30 paino-%, täytyisi edullisesti olla pienempiä kuin 0,5 poisea leikkuunopeuden D ollessa 10 000 sek ^ ja suurempia kuin 20 poisea D-ar-volla 1,0 sek Vielä edullisemmin alusmaalikoostumuk- 30 sen·7), -arvon täytyisi olla pienempi kuin 0,25 poisea a -1 D-arvolla 10 000 sek ja suurempi kuin 40 poisea D-ar- volla 1,0 sek "Täyteläisten perusvärikoostumusten" tapauksessa, jolloin käytetään muita kuin metallisia hiutaleita, on suositeltavaa, että kiinteäainepitoisuu- 35 den ollessa pienempi kuin 30 %,'7? -arvo on pienempi kuin -1 a 1 poise D-arvolla 10 000 sek ja suurempi kuin 5 poisea 11 68985 D-arvolla 1,0 sek edullisemmin Q\ -arvo on pienempi -1 a kuin 0,7 D-arvolla 10 000 sek ja suurempi kuin 10 poisea D-arvolla 1,0 sek Pseudoplastisen tai tikso-trooppisen käyttäytymisen luonne on kuitenkin sellainen, 5 että sitä ei voida tarkoin määrittää muutaman viskositeetti /leikkuuvoima-arvon avulla; paljon riippuu visko-siteettimittauksissa varsinaisesti käytetystä menetelmästä. Siten edellämainittuja arvoja ei ole tarkoitettu pidettävän ehdottomina rajoina, jotka täytyy säilyttää 10 keksinnön etujen saavuttamiseksi, ne on pikemmin annettu ainoastaan likimääräisinä ohjeina ja ammattimiehet voivat helposti määrittää yksinkertaisten kokeiden avulla, omaako kulloinenkin dispersio tai siitä johdettu alusmaa-likoostumus vaadittavan pseudoplastisuuden tai tiksotroop-15 pisuuden.

On useita tapoja, joiden avulla pseudoplastisuus tai tiksotrooppisuus voidaan saada alusmaalikoostumuk-seen. Määrätyissä tapauksissa ei vaadita mitään erikoistoimenpiteitä. Näin voi olla laita esimerkiksi silloin, 20 kun mikro-osaset on valmistettu edelläesitetyn, GB-pa-tenttihakemuksen 42457/77 (julkaistu hakemuksena nro 2 006 229 A) menetelmän mukaan. Tässä menetelmässä käytetään ennen kaikkea sopivien polymeeristen mikro-osas-ten valmistusta asianmukaisten monomeerien vedettömän 25 dispersiopolymeroinnin avulla, minkä jälkeen seuraa muiden monomeerien polymerointi toisen polymeerin saamiseksi, joka oleellisesti ristiliittämätön ja luonteeltaan hydrofiilinen niin, että se pystyy liukenemaan vesipitoiseen väliaineeseen, johon lopullinen dispersio muo-30 dostetaan sopivassa pH-arvossa. Toinen polymeeri ei kuitenkaan kokonaisuudessaan liukene vesipitoiseen väliaineeseen siirrettäessä näiden kahden vedettömän polyme-rointivaiheen tuote siihen. Oleellinen osa toisesta polymeeristä jää liittyneeksi polymeerisiin mikro-osasiin 35 ja mikro-osaset stabiloituvat täten dispersiossa vesipi- τ~ 12 68985 toisessa väliaineessa; samanaikaisesti kuitenkin tämä liittynyt polymeeri voi antaa vesidispersiolle pseudo-plastisia tai tiksotrooppisia ominaisuuksia. Monomeere-jä/ jotka soveltuvat käytettäviksi toisessa polymerointi-5 vaiheessa, ovat esimerkiksi akryylihapon tai metakryyli-hapon hydroksialkyyliesteri, polyglykolin kuten polyety-leeniglykolin monoakryyli- tai metakryyliesteri, tämän polyglykolin monovinyylieetteri tai vinyylipyrrolidoni, mahdollisesti sekoitettuna pienehkön määrän kanssa ei-10 hydrofiilisiä monomeerejä kuten metyylimetakrylaattia, butyyliakrylaattia, vinyyliasetaattia tai styreeniä.

Vaihtoehtoisesti tai tämän lisäksi vaadittava liukoisuus vesipitoiseen väliaineeseen voidaan saavuttaa käyttämällä päämonomeerinä emäksisiä ryhmiä sisäl-15 tävää akryylihappoesteriä, esimerkiksi dimetyyliamino-etyylimetakrylaattia tai dietyyliaminoetyylimetakry-laattia, jolloin nämä ryhmät muuttuvat suolaryhmiksi reaktiossa sopivan hapon, esimerkiksi maitohapon kanssa, liuotettuna vesipitoiseen väliaineeseen. Tällöin 20 myös toinen polymeeri voidaan johtaa komonomeereistä, jotka sisältävät huomattavan osuuden polymeroituvaa karboksyylihappoa, kuten akryylihappoa tai metakryy-lihappoa ja se pystyy sitten liukenemaan liuennutta emästä sisältävään vesipitoiseen väliaineeseen, emäk-25 sen ollessa esimerkiksi dimetyyliaminoetanoli. Tällöin yleensä toinen polymeeri voi olla ei-ioninen, anioninen tai kationinen luonteeltaan.

Jos polymeeriset mikro-osaset valmistetaan vesipitoisen emulsiopolymeroinnin avulla, mikä tun-30 netaan hyvin alalla, toinen luonteeltaan vesiliukoinen polymeeri voidaan vamistaa polymeroimalla edelleen samassa vesipitoisessa väliaineessa ja mikro-osas-ten läsnäollessa monomeerejä, jotka muodostavat polymeerin, joka sisältää happamia, suolanmuodostavia 35 ryhmiä, jotka antavat vesiliukoisuuden. Täten sopivia monomeerejä ovat polymeroituvat karboksyylihapot kuten 68985 akryylihappo tai metakryylihappo, haluttaessa yhdessä pienten määrien kanssa ei-hydrofiilisä monomeerejä, kuten metyylimetakrylaatti ja myös veteen liukenemattomien homopolymeerien, kuten hydroksietyylimetakrylaatin 5 ja hydroksipropyylimetakrylaatin kanssa.

Jos polymeeriset mikro-osaset valmistetaan dis-persiopolymeroinnin avulla vesipitoisessa väliaineessa, kuten on esitetty GB-patenttihakemuksessa 7 940 088 (julkaistu patenttihakemuksena nro 2 039 497A), toinen, 10 vesiliukoinen polymeeri voidaan sopivasti valmistaa po-lymeroimalla edelleen samassa väliaineessa sopivia mono-meerejä, kuten edellä mainittuja ja myös emäksisiä monomeere jä kuten dimetyyliaminoetyylimetakrylaattia käyttäen, milloin voidaan muodostaa vesiliukoisia suolajoh-15 dannaisia.

Kaikki vesiliukoiset polymeerit, jotka on muodostettu in situ mikro-osasten läsnäollessa jonkun edellä esitetyn menetelmän mukaan, eivät pysty antamaan haluttuja pseudoplastisia ominaisuuksia pohjamaalikoostumuk-20 selle, mutta sopivia polymeerikoostumuksia voidaan saada yksinkertaisen koemenettelyn avulla, jolloin esimerkiksi mitataan viskositeetti valituilla leikkuunopeuk-silla, tai levitetään todella koostumuksia alustalle.

Sopivan vesiliukoisen polymeerin muodostamisen 25 asemesta in situ tai siihen liittyen voidaan tällainen polymeeri lisätä esimuodostettuna erillisenä aineosana mikro-osasten vesidispersioon. Sopivia polymeerejä ovat ne, jotka liuotettuina vesipitoiseen väliaineeseen, jopa pieninä pitoisuuksina parantavat merkittävästi koostu-30 muksen viskositeettia. Esimerkiksi voidaan lisätä yhtä tai useampaa sakeuttajaa, jotka ovat hyvin tunnettuja, vesipitoisiin polymeerilatekseihin perustuvissa päällys tyskoostumukeissa käytettäviksi. Kaikki nämä sakeut-tajat eivät kuitenkaan ole sopivia tähän tarkoitukseen, 35 koska eräät sakeuttajat eivät pysty antamaan tarvittavia pseudoplastisia ominaisuuksia koostumukselle, johon niitä 14 68985 lisätään. Toisaalta määrätyt sakeuttajat liuotettuina yksinään vesipitoiseen väliaineeseen eivät omaa tällaisia ominaisuuksia, mutta voivat saada näitä ominaisuuksia mikro-osasten dispersiossa niiden ja mikro-osasten väli-5 sen vuorovaikutuksen vuoksi (esimerkiksi vetysidosten tai polaaristen ryhmien vuorovaikutuksen vuoksi). Eräs kaupallisesti saatava sakeuttaja, joka on havaittu erittäin sopivaksi, on "Acrysol" ASE60, jota valmistaa Rohm. & Haas ("Acrysol" on kaupallinen nimi).

10 Vaikkakin tästä seuraa, että jokaisen luonnos taan vesiliukoisen polymeerin, joka on liittynyt polymeerisiin mikro-osasiin tai joka on lisätty mikro-osasten dispersioon pesudoplastisten tai tiksotroop.pisten ominaisuuksien saamiseksi dispersioon, täytyy luonteel-15 taan olla ristiliittymätön, voivat nämä polymeerit ha-lauttaessa olla ristiliittyvää tyyppiä. Tämä tarkoittaa sitä, että ne voivat sisältää kemiallisesti reaktiivisia ryhmiä, jolloin ne voidaan saada, haluttaessa lisätyn poikkisidoksia muodostavan aineen avulla, ris-20 tiliittymään alusmaalikoostumuksen levittämisen jälkeen ja edullisesti myös päällyskerroksen levittämisen jälkeen alustalle. Täten polymeeri voi sisältää, kuten jo mainittiin, hydroksyyli- tai karboksyyliryhmiä johdettuina näitä ryhmiä sisältävistä monomeereistä 25 ja se voidaan sitten ristiliittää aminohartsin, esimerkiksi metyloidun melamiini-formaldehydi-kondensaatin avulla, joka liukenee vesipitoiseen väliaineeseen.

Edellä olevasta esityksestä voidaan havaita, että pohjamaalikoostumus voi muodostua pelkästään po-30 lymeerisistä mikro-osasista, pigmenttiosasista, vesipitoisesta väliaineesta, johon molemmat osaryhmät on dispergoitu sekä luonnostaan vesiliukoisesta polymeeristä, joka antaa pseudoplastisia ominaisuuksia sille.

On kuitenkin huomattavasti edullisempaa, jos koostumus 35 sisältää lisäksi kalvonmuodostavaa polymeeriä, joka liukenee vesipitoiseen väliaineeseen, sen takaamiseksi,

II

!5 689 8 5 että alusmaalikerroksen levittämisen jälkeen alustalle ja vesipitoisen väliaineen haihduttua siinä on ainetta, joka voi liittyä yhteen täyttäen mikro-osasten väliset raot ja muodostaa siten yhtenäisen, riittävän 5 yhdenmukaisen kalvon menetelmän vaiheessa (2). Tämä vaatimus voidaan todella täyttää koostumuksessa olevan, luonnostaan vesiliukoisen polymeerin osuuden avulla pseudoplastisten tai tiksotrooppisten ominaisuuksien saamiseksi sille, mutta tällaisen polymeerin yleensä 10 tähän tarkoitukseen vaadittavan vähäisen osuuden vuoksi, voi olla edullista täydentää koostumusta yhdellä tai useammalla vesiliukoisella kaivonmuodostavalla materiaalilla koostumukseen lisättynä, jotka voivat haluttaessa reagoida kemiallisesti ennestään läsnä olevien aine-15 osien kanssa. Täten koostumus voi sisältää oligomeeri-siä aineita,jotka voidaan muuttaa suuren molekyylipai-non omaaviksi tuotteiksi koostumuksen levittämisen jälkeen, mutta jotka itse eivät vaikuta merkittävästi koostumuksen viskositeettiin ennen levittämistä.

20 Tässä yhteydessä mainittakoon pienen haihtuvuu- den omaavat diolit, kuten 2-etyyli-l,3-heksaanidioli, pienen molekyylipainon omaavat polypropyleeniglykolit, pienen molekyylipainon omaavat etyleenioksidin liitän-näistuotteet dihydristen tai trihydristen alkoholien 25 kuten neopentyyliglykolin, bisfenoli A:n, syklohek-saanidimetanolin, glyserolin ja trimetylolipropaanin kanssa,β -hydroksialkyyliamidit, kuten Μ,Ν,Ν^,N^-tetrakis-(/3-hydroksietyyli)-adipamidi ja sykliset amidit sekä esterit kuten £-kaprolaktami ja £-kaprolaktoni. Joskaan 30 nämä materiaalit eivät liukene merkittävästi puhtaaseen veteen, täytyy niiden liueta vesipitoiseen väliaineeseen, joka sisältää vettä yhdessä veteen sekoittuvan orgaanisen nesteen kanssa. Jokainnen näistä oligomee-risistä aineista voidaan muuttaa suurimolekyyliseksi 35 polymeeriksi alusmaalikerroksen levittämisen jälkeen alustalle kytkemällä ne yhteen niiden hydroksyyliryhmien

TT

16 68985 tai muiden reaktiivisten ryhmien välityksellä koostumuksessa myös läsnäolevan polyfunktionaalisen reaktantin avulla. Erikoisen käyttökelpoisia tähän tarkoitukseen ovat aminohartsit, jotka liukenevat koostumuksen vesi-5 pitoiseen väliaineeseen, erikoisesti melamiini/formalde-hydi-kondensaatit kuten heksa (alkoksimetyyli)melamiinit ja niiden pienen molekyylipainon omaavat kondensaatit.

Vaihtoehtoisesti sen sisältämien aineosien asemesta, jotka muodostavat kalvonmuodostavaa polymeeriä 10 levittämisen jälkeen alustalle, voi alusmaalikerros sisältää esivalmistettua vesiliukoista akryylipolymee-riä, joka ei anna pseudoplastisia ominaisuuksia sille tai se voi sisältää ristiliittämättömän polymeerin osasia dispersiossa, jotka stabiloidaan samalla tavalla 15 kuin ristiliitetyt mikro-osaset. Kumpikin näistä vaihtoehtoisista aineosista voi haluttaessa sisältää funktionaalisia ryhmiä, kuten hydroksyyliryhmiä, joiden vaikutuksesta ne voivat ristiliittyä koostumuksen levittämisen jälkeen alustalle poikkisidoksia muodostavan 20 aineen kuten aminohartsin avulla.

Alusmaalikoostumuksen eri aineosien suhteelliset osuudet voivat vaihdella laajalti ja edullisimmat osuudet kussakin määrätyssä järjestelmässä määrätään usein parhaiten kokeilemalla, mutta voidaan todeta 25 eräitä yleisiä periaatteita. Erikoisesti, jos polymeeristen mikro-osasten osuus on liian suuri koostumuksessa olevaan toiseen kaivonmuodostavaan materiaaliin verrattuna, jälkimmäistä materiaalia ei ole riittävästi aukkojen täyttämiseksi mikro-osasten välillä; 30 tämän seurauksena levitettäessä sitten kirkasta pääl-lyskerrosta saattaa esiintyä taipumus tämän koostumuksen vajoamiseen alusmaalikerrokseen, mistä aiheutuu kiillon heikkenemistä. Jos toisaalta mikro-osasten osuus on liian pieni, se ei anna alusmaalikerrokselle halut-35 tua suojavaikutusta kirkkaassa päällyskerroskooetumuksessa olevan liuottimen suhteen; jossain määrin voidaan 68985 mikro-osasten pienehkö määrä korvata tässä suhteessa antamalla alusmaalikalvon kovettua tai kuivua pitemmän ajan ennen kirkkaan päällysteen levittämistä, mutta tämä heikentää erästä tämän keksinnön avulla saavutetta-5 vaa pääetua. Yleensä mikro-osasten riittävä määrä on alueella 5-80 % alusmaalikoostumuksen haihtumattomien aineosien kokonaismäärän painosta. Edullisin määrä riippuu kuitenkin jossain määrin siitä, ovatko alus-maalikoostumuksessa olevat pigmentit metallia tai ei-10 metallia. "Metallisia" koostumuksia varten suositeltava mikro-osasten pitoisuus on 40-75 paino-% edelläesitetyl-lä tavalla laskettuna. "Yhtenäistä väriä" olevia koostumuksia varten, koska niissä yleensä vaaditaan suurempi pigmenttipitoisuus riittävän läpinäkymättömyyden saavut-15 tamiseksi verrattain ohuilla kalvoilla, suositeltava mikro-osasten pitoisuusalue on verrattain pieni, nimittäin 10-50 paino-% samoin laskettuna. Mikro-osasten pienennetyn osuuden avulla vältytään dispergoidun materiaalin liian suurelta osuudelta kokonaistilavuudesta, 20 mikä voisi aiheuttaa huokoisen alusmaalikalvon ja siten päällysmaalikalvon vajoamisen siihen sekä huonon kiillon.

Jälleen voidaan yleisesti todeta,/ että koostumuksessa käytetyn sakeuttajan tai pseudoplastisia ominaisuuksia antavan toisen polymeerin osuus voi olla alueel-25 la 0,3-50 % haihtumattomien aineiden kokonaispainosta; toisen kalvonmuodostavan materiaalin osuus voi olla alueella 0-30 paino-% ja mikäli poikkisidoksia muodostavaa ainetta, kuten aminohartsia, käytetään, voi sen määrä olla 30 paino-%:iin asti alusmaalikoostumuksen 30 haihtumattomien aineiden kokonaispitoisuudesta. Alusmaa-likoostumus voi lisäksi sisältää katalyyttiä ristilii-tosreaktiota varten, jonka halutaan tapahtuvan koostumuksen levittämisen jälkeen alustalle. Tämä voi olla vesiliuo-koinen hapan yhdiste, kuten p-tolueenisulfonihappo, orto-35 fosforihappo, maleiinihappo tai jokin muu voimakas kar- boksyylihappo, kuten tetraklooriftaalihappo; vaihtoehtoisesti se voi olla tällaisen hapon lämpöherkkä suola haih- ia 68985 tuvan amiinin kanssa.

Keksinnön mukaisen menetelmän vaiheessa (3) päällyskerroksen koostumuksen aineosana käytetyn kalvonmuodostavan polymeerin luonne ei ole millään tavalla 5 kriittinen. Yleensä voidaan käyttää jotain sopivaa kalvon-muodostavaa polymeeriä, joka voi olla joko lämmössä kovettuvaa tai lämmössä pehmenevää tyyppiä. Eräs sopiva poly-meeriluokka muodostuu niistä, jotka on johdettu yhdestä tai useammasta etyleenisesti tyydyttämättömästä monomee-10 ristä. Tämän luokan erikoisen käyttökelpoisia jäseniä ovat akryyliadditiopolymeerit, jotka ovat hyvin tunnettuja valmistettaessa päällysteitä autoteollisuudessa; nämä ovat akryylihapon tai metakryylihapon yhden tai useamman alkyyliesterin polymeerejä tai kopolymeerejä, 15 jolloin haluttaessa voidaan käyttää myös muita etyleenisesti tyydyttämättömiä monomeereja. Sopiviin akryyli-estereihin kuuluvat metyylimetakrylaatti, etyylimetak-rylaatti, propyylimetakrylaatti, butyylimetakrylaatti, etyyliakrylaatti, butyyliakrylaatti ja 2-etyyliakrylaatti. 20 Sopiviin muihin kopolymeroituviin monomeereihin kuuluvat vinyyliasetaatti, vinyylipropionaatti, akrylonitriili, styreeni ja vinyylitolueeni. Jos akryylipolymeerin halutaan olevan lämpökovettuvaa, ristiliittyvää tyyppiä, jälkimmäisen lisänä käytettäviin sopiviin funktionaalisiin 25 monomeereihin kuuluvat akryylihappo, hydroksietyyliakry-laatti, hydroksietyylimetakrylaatti, 2-hydroksipropyyli-akrylaatti, 2-hydroksipropyylimetakrylaatti, N-(alkoksi-raetyyli)akryyliamidit ja N-(alkoksimetyyli)metakryyliami-diti, joissa alkoksiryhmä voi olla esimerkiksi butoksiryh-30 mä, glysidyyliakrylaatti ja glysidyylimetakrylaatti. Pääl-lyskerroskoostumus voi tässä tapauksessa sisältää myös poikkisidoksia muodostavaa ainetta kuten di-isosyanaattia, diepoksidia tai erikoisesti typpihartsia, siis formaldehydin kondensaattia typpipitoisen yhdisteen kuten urean, 35 tiourean, melamiinin tai bentsoguanaminin kanssa tai tällaisen kondensaatin alempaa alkyylieetteriä, jolloin al-kyyliryhmä sisältää 1-4 hiiliatomia. Erikoisen sopivia 19 68985 poikkisidoksia muodostavia aineita ovat melamiini/formal-dehydi-kondensaatit, joissa huomattava osa metyloliryh-mistä on eetteröity reaktion avulla butanolin kanssa.

Päällyskerroskoostumus voi sisältää sopivaa ka-5 talyyttiä ristiliitosreaktiota varten akryylipolymeerin ja poikkisidoksia muodostavan aineen välillä, esimerkiksi happamasti reagoivaa yhdistettä, kuten hapanta butyylima-leaattia, hapanta butyylifosfaattia tai p-tolueenisulfoni-happoa. Vaihtoehtoisesti katalyyttinen vaikutus voidaan 10 saada lisäämällä vapaita happoryhmiä akryylipolymeeriin, esimerkiksi käyttämällä akryylihappoa tai metakryylihappoa komonomeerinä polymeeriä valmistettaessa.

Päällyskerrospolymeeri voi olla joko liuoksena tai dispersiona päällyskerroskoostumuksen haihtuvassa 15 kantajanesteessä, toisin sanoen, kantajaneste voi olla joko liuotin tai ei-liuotin päällyskerrospolymeeriä varten. Jos neste on liuotin, se voi olla jokin orgaaninen neste tai orgaanisten nesteiden seos, joita sopivasti käytetään polymeerien liuottimina päällystekoostumuksissa, esimerkik-20 si alifaattinen hiilivety, kuten heksaani tai heptaani, aromaattinen hiilivety, kuten tolueeni tai ksyleeni, ja vaih-televan kiehumispistealueen hiilivedyt, jotka ovat pääasiassa alifaattisia, mutta joiden aromaattinen pitoisuus on merkittävä, esterit kuten butyyliasetaatti, etyleenigly-25 kolidiasetaatti ja 2-etoksietyyliasetaatti, ketonit kuten asetoni ja metyyli-isobutyyliketoni ja alkoholit kuten bu-tyylialkoholi. Kantajanesteeksi valittu neste tai nesteseos riippuu päällyskerrospolymeerin luonteesta päällystystekniikassa hyvin tunnettujen periaatteiden mukaisesti niin, 30 että polymeeri liukenee nesteeseen.

Jos kantajaneste on orgaaninen ei-liuotin, sen po-laarisuus on verrattain pieni edellä mainittuihin verrattuna ja se voi muodostua yhdestä tai useammasta alifaatti-sesta hiilivedystä kuten heksaanista, heptaanista tai pie-35 nen aromaattisen pitoisuuden omaavista petroolijakeista haluttaessa sekoitettuina suuren polaarisuuden omaavien nesteiden kanssa, joita edellä on mainittu, sen saavuttamiseksi, 20 68985 että kokonaisnesteseos ei ole liuotin päällyskerrospoly-meerin suhteen. Tässä tapauksessa päällyskerroskoostumus on vedetön polymeeridispersio ja se on yleensä steerises-ti stabiloitu dispersio, jossa polymeeriosaset on stabi-5 loitu möhkäle- tai oksaspolymeerin avulla, jolloin yksi polymeeriaineosa ei solvatoidu nesteen vaikutuksesta ja on liittynyt dispergoituun polymeeriin. Hyvin tunnetut periaatteet, joiden mukaan tällaisia dispersioita voidaan valmistaa, on perusteellisesti esitetty patentti- ja muussa 10 kirjallisuudessa, esimerkiksi GB-patenttijulkaisussa 941 305; 1 052 241; 1 122 397 ja 1 231 614 sekä kirjassa "Disperision Polymerisation in organic Media", toimittanut K.E.J. Berret (John Wiley and Sons, 1975).

Vaihtoehtoisesti voi päällyskerroskoostumus alus-15 maalikoostumuksen tavoin olla vesiperusteinen ja tässä, tapauksessa myös päällyskerroskoostumus voi olla joko liuoksena tai stabiilina dispersiona vesipitoisessa väliaineessa. Dispersion tapauksessa se voi olla steeri-sesti stabiloitu, kuten esimerkiksi valmistettuna disper-20 siopolymeroinnin avulla GB-patenttihakemuksessa 7 940 088 (julkaistu patenttihakemuksena nro 2 039 497A) esitetyn menettelyn avulla tai varausstabiloitu, kuten esimerkiksi valmistettuna hyvin tunnettujen vesipitoisten emulsiopo-lymerointimeneteImien avulla. Alusmaalikoostumuksen poly-25 meerisistä mikro-osasista poiketen päällyskerrospolymee-ri voi aina olla lämpökovettuvaa tyyppiä ja siten pystyä ristiliittymään levittämisen jälkeen alustalle, haluttaessa poikkisidoksia muodostavan aineen avulla.

Tavallisesti päällyskerroskoostumus on oleellises-30 ti väritön niin, että pohjustuksen antamaa pigmentointi-vaikutusta ei merkittävästi muuteta, mutta eräissä tapauksissa voi olla edullista, tavallisimmin jos pohjustus sisältää metallipigmenttejä, muodostaa päällysker-roskoostumukseen läpinäkyvä sävytys.

Il 21 68985

Keksinnön mukaisen menetelmän ensimmäisessä vaiheessa levitetään alusmaalikoostumusta alustan pinnalle, joka voi olla etukäteen pohjustettu tai muuten käsitelty alalla tavanomaiseen tapaan. Alustat, joihin keksin-5 non mukaan kohdistuu päämielenkiinto, ovat metalleja, kuten terästä tai alumiinia, joita tavallisesti käytetään autokorien valmistuksessa, mutta muitakin materiaaleja kuten lasia, keramiikkaa, puuta tai jopa muovia voidaan käyttää edellyttäen, että ne kestävät 10 sen lämpötilan, jossa monikerroksisen päällysteen lopullinen kovetus suoritetaan. Alusmaalikoostumuksen levittämisen jälkeen muodostuu siitä polymeerikalvo alustan pinnalle. Haluttaessa voidaan tämä saavuttaa kohdistamalla alustaan ja levitettyyn päällysteeseen 15 kuumennus veden ja mahdollisten orgaanisten nestemäisten laimentimien poistamiseksi siitä haihduttamalla ja keksinnön piiriin kuuluu kuumennuslämpötilan käyttäminen, joka on riittävä poikkisidosten muodostamiseen alusmaalikerrokseen tapauksissa, joissa koos-20 tumus sisältää lämpökovettuvaa tyyppiä olevaan kal-vonmuodostavaa materiaalia. Keksinnön erikoinen etu on kuitenkin, että on riittävää käyttää vain lyhyttä kuivausaikaa sen saavuttamiseksi, että päällyskerros-koostumusta voidaan levittää alusmaalikerrokselle il-25 man, että esiintyy taipumusta edellisen sekoittumiseksi tai liukenemiseksi jälkimmäiseen sillä tavalla, joka voi esimerkiksi haitata metallipigmentoinnin asianmukaista suuntautumista niin, että saavutetaan optimaalinen "väike"-vaikutus. Sopivat kuivausolosuhteet kus-30 sakin yksittäisessä tapauksessa riippuvat muun muassa ympäristön kosteudesta, mutta yleensä 1-5 minuutin kuivausaika 15-80°C lämpötilassa on riittävä kahden päällystekerroksen sekoittumisen estämiseksi. Samanaikaisesti päällyskerroskoostumus kostuttaa sopivasti 35 alusmaalikerroksen niin, että saavutetaan tyydyttävä kerrosten välinen adheesio.

22 6 8 9 8 5 Päällyskerroskoostumuksen levittämisen jälkeen alusmaalikerrokselle voidaan päällystettyyn alustaan kohdistaa kuumennus- tai kovetuskäsittely, jolloin päällys-kerroksen haihtuva kantajaneste poistuu ja jolloin 5 mahdollisesti päällyskerroksen ja/tai alusmaalikerrok-sen kalvonmuodostava materiaali ristiliittyy poikkisi-doksia muodostavan aineen (aineiden) vaikutuksesta.

Tämä kuumennus- tai kovetuskäsittely suoritetaan tavallisesti alueella 100-140°C olevassa lämpötilassa, mutta 10 haluttaessa tätä alempaa lämpötilaa voidaan käyttää edellyttäen, että se on riittävän korkea vaadittavan risti-liittymismekanismin käynnistämiseksi.

Keksinnön mukaista menetelmää käytettäessä voidaan alusmaali- ja päällyskerroskoostumusta levittää 15 alustalle jonkun tavanomaisen menetelmän avulla, kuten sivelemällä, ruiskuttamalla, kastamalla tai valuttamalla, mutta on suositeltavaa, että käytetään ruiskutus levittämistä, koska tällöin saavutetaan parhaat tulokset sekä pigmentoinnin säädön, erikoisesti metalli-20 pigmenttien suuntautumisen ja kiillon suhteen. Jokaista tunnettua ruiskutusmenetelmää voidaan soveltaa, esimerkiksi paineilmaruiskutusta, sähköstaattista ruiskutusta, kuumaruiskutusta ja ilmatonta ruiskutusta ja joko käsi-tai automaattiset menetelmät ovat sopivia.

25 Levitetyn alusmaalikerroksen paksuus on edulli sesti 12,5 - 37,5 mikrometriä ja päällysmaalikerroksen 25-75 mikrometriä (kummassakin tapauksessa kuivan kerroksen paksuus).

Kuten edellä olevasta esityksestä ilmenee, kek-30 sinnön etuna on, mikäli tarkastellaan "metallihohto"- viimeistelyjä, alusmaali/kirkaskerros-järjestelmän muodostaminen, jolloin poistetaan ilmansaastumisen aiheuttamat epäkohdat tai vähennetään niitä huomattavasti käyttämällä vesiperusteista alusmaalikoostumusta ilman, että

II

68985 heikennetään metallipigmentoinnin orietoitumisen hyvää valvontaa. Jos on kyseessä "täyteläistä väriä" olevat viimeistelyt, pigmentoinnin orientointivalvonta ei luonnollisestikaan ole enää merkittävä tekijä, mutta 5 se etu säilyy, että alusmaalikalvoa ei vaurioiteta levitettäessä päällyskerroskoostumusta sille ja on myös havaittu, että alusmaalikalvo on huomattavasti vähemmän altis "räiskeiden" muodostumisena tunnetulle ilmiölle kuin vesiperusteiset päällysteet, jotka eivät si-10 säilä polymeerisiä mikro-osasia.

Keksintöä esitellään seuraavien esimerkkien avulla, jolloin osat ja prosenttimäärät ovat painon mukaan.

Näissä esimerkeissä alusmaalikoostumusten viskositeet- tiarvot \ mitattiin käyttäen kahta eri laitetta. Täl-3· _ ύ 15 löin ^-arvot leikkuunopeudella 10 000 sek mitattiin käyttäen ICI Cone and Plate Viskosimeter-laitetta muunnoksena, joka oli suunniteltu peittämään 0-2,0 poisea oleva viskositeettiarvo kyseessä olevalla leikkuunopeudella. Tämä mittalaite on esitetty C.H. Monk'in artik-20 kelissä julkaisussa "Journal of the Oil and Colour

Chemists Association, heinäkuu 1966 ja sitä valmistaa Research Equipment (London) Limited.

Arvot η leikkuunopeudella 1,0 sek ^ mitattiin käyttäen "Rheomat 30" samankeskistä sylinterimäistä 25 viskosimetriä 'A'-kupin ja punnuksen kanssa; jokaiseen näytteeseen kohdistettiin 660 sek ^ oleva leikkuunopeus, kunnes saatiin vakiona pysyvä leikkuuvoimalukema, minkä jälkeen leikkuunopeus välittömästi muutettiin arvoon 1,0 sek 1 ja mitattiin leikkuuvoima sekä laskettiin 30 viskositeetti näistä arvoista. "Rheomat 30" laitetta valmistaa Contraves AG, Zdrich; "Rheomat" on rekisteröity kauppanimi.

24 68985

Esimerkki 1 A. Dispersion valmistus polymeerisistä mikro-osasista alifaattiseen hiilivetyyn.

Reaktoriin, joka oli varustettu sekoittajalla, 5 lämpömittarilla, palautusjäähdyttäjällä ja välineillä monomeerin lisäämiseksi palautuvaan tisleeseen, panostettiin 35,429 osaa heptaania. Tämä kuumennettiin palautus lämpötilaan (95-96°C) ja sitten lisättiin seuraavat esisekoitetut aineosat: 10 metyylimetakrylaattia 5,425 osaa ätsodi-isobutyronitriiliä 0,420 osaa oksaskopolymeeristabiloijaa (33-%:ista seuraavassa esiteltävää liuosta) 1,984 osaa 15 Reaktorin sisältöä pidettiin palautuskuumennus- lämpötilassa 30 minuuttia niin, että muodostui polymeerin "siemen"-dispersio, minkä jälkeen palautettavaan tisleeseen syötettiin seuraavat etukäteen sekoitetut aineosat 3 tunnin aikana: 20 metyylimetakrylaattia 25,000 osaa allyylimetakrylaattia 0,775 osaa atsodi-isobutyronitriiliä 0,338 osaa oksaskopolymeeriä olevaa stabiloi-jaa (33-%:ista seuraavassa esiteltävää liuosta) 5,316 osaa

O C

Syötön päätyttyä reaktorin aineosia pidettiin palautuskuumennuslämpötilassa edelleen 1 tunti, minkä jälkeen lisättiin 12,874 osaa heptaania ja palautus-kuumennus aloitettiin uudestaan. Seuraavat etukäteen sekoitetut aineosat syötettiin sitten reaktoriin palau- 30 tetun tisleen mukana tasaisella nopeudella 1 tunnin aikana: 25 6 8 9 8 5 metyylimetakrylaattia 3,883 osaa butyyliakrylaattia 3,066 osaa hydroksietyyliakrylaattia 2,044 osaa akryylihappoa 1,226 osaa 5 atsodi-isobutyronitriiliä 0,071 osaa oksaskopolymeeristabiloidaa (33-%:ista seuraavassa esiteltävää liuosta) 2,149 osaa

Syötön päätyttyä pidettiin reaktioseosta palautus-10 kuumennuslämpötilassa 1 tunti. Saatiin ristiliitty- neen polymeerin mikro-osasten stabiili dispersio, jonka haihtumattomien kiinteiden aineiden kokonaispitoisuus oli 43,5-44,5 % ja mihinkään polaariseen liuotti-meen liukenemattomien haihtumattomien kiinteiden ainei-15 den pitoisuus (so. geelipitoisuus) oli 34,5-35 %.

Edellä esitetyssä menettelyssä käytetty oksas-kopolymeeristabiloija saatiin seuraavasti. 12-hydrok-sisteariinihappo itsekondensoitiin noin 31-34 mg KOH/g (vastaten molekyylipainoa 1650-1800) olevaan happolukuun 20 ja sen annettiin sitten reagoida ekvivalentin määrän kanssa glysidyylimetakrylaattia. Saatu tyydyttämätön esteri kopolymeroitiin painosuhteessa 2:1 seoksen kanssa, joka sisälsi metyylimetakrylaattia ja akryyli-happoa suhteessa 95:5. Kopolymeeriä käytettiin 33-%:sena 25 liuoksena seoksessa, joka sisälsi etyyliasetaattia 11,60 %, tolueenia 14,44 %, alifaattista alkoholia, kp. 98-122°C, 61,29 % ja alifaattista hiilivetyä, kp. 138-165°C, 12,67 %.

B. Polymeerlmikro-osasten siirto dispersioon vesipitoi-30 seen väliaineeseen.

Reaktoriin, joka oli varustettu sekoittajalla, lämpömittarilla ja välineillä haihtuvan liuottimen poistamiseksi tislaamalla, panostettiin: demineralisoitua vettä 72,308 osaa 35 butoksietanolia 10,332 osaa dimetyyliaminoetanolia 0,529 osaa 26 6 8 9 8 5

Reaktorin sisältö kuumennettiin 100°C lämpötilaan ja 46,497 osaa vaiheesta A saatua mikro-osasten dispersiota syötettiin siihen sellaisella nopeudella, että dispersion sisältämä heptaani poistui tislautu-5 maila muodostamatta merkittävää pitoisuutta reaktorin sisältöön. Tähän tarvittava aika oli noin 2 tuntia ja tisleen, joka muodostui pääasiassa heptaanista ja pienestä määrästä vettä, määrä oli 29-30 osaa.

Tuote oli polymeerimikro-osasten stabiili vesi-10 dispersio, jonka haihtumattomien kiinteiden aineiden pitoisuus oli 20-22 % ja pH-arvo 7,2 - 7,5.

C. Alumiinipigmenttitiivisteen valmistus

Sekoitettuun sekoitusastiaan panostettiin: alumiinitahnaa (metallipitoisuus 65 %) 5,8 osaa 15 butoksietanolia 2,9 osaa Näitä aineosia sekoitettiin yhdessä 15 minuuttia ja sitten lisättiin vielä 2,9 osaa butoksietanolia vakionopeudella 30 minuutin aikana, minkä jälkeen seosta sekoitettiin edelleen 1 tunti. Siihen lisättiin 20 sitten 4,84 osaa heksametoksimetyylimelamiinia ja sekoitusta jatkettiin 1 tunti; lopuksi lisättiin vielä 1,93 osaa heksametoksimetyylimelamiinia ja 0,97 osaa butoksietanolia ja seosta sekoitettiin 1 tunti edelleen.

D. Alusmaalikoostumuksen valmistus 25 Seuraavia aineosia: alumiinitiivistettä vaiheesta C 19,34 osaa mikro-osasten dispersiota vaiheesta B 79,61 osaa heksametoksimetyylimelamiinia 0,46 osaa p-tolueenisulfonihapon dimetyyliamino-30 etanolisuolaa, 10-%:inen liuos demi- neralisoidussa vedessä 3,57 osaa sekoitettiin keskenään 1 tunti. Täten saadun alusmaalikoostumuksen ominaisuudet olivat seuraavat:

II

27 68985 kiinteäainepitoisuus: 27,2 % näennäinen viskositeetti Π : 35 poisea leikkuuno--1 a peudella D = 1 s E. Akryylipolymeerin valmistus kirkasta päällystekoostu-5 musta varten

Reaktoriin, joka oli varustettu sekoittajalla, lämpömittarilla ja palautusjäähdyttäjällä, panostettiin: ksyleeniä 22,260 osaa aromaattista hiilivetyä (kp. 190-210°C) 10,00 osaa

Seos kuumennettiin palautuslämpötilaan (142— 146°C) ja lisättiin seuraavat esisekoitetut aineosat vakionopeudella 3 tunnin aikana: styreeniä 21,49 osaa etyyliakrylaattia 4,51 osaa 2-etyyliheksyyliakrylaattia 13,75 osaa hydroksietyyliakrylaattia 10,05 osaa akryylihappoa 0,49 osaa kumeenihydroperoksidia 1,41 osaa 20 Reaktantteja pidettiin palautuskuumennuslämpötilassa vielä 2 tuntia, minkä jälkeen lisättiin: isobutyylialkoholia 12,72 osaa ksyleeniä 3,32 osaa Täten saadun kirkkaan polymeeriliuoksen kiinteäaine-25 pitoisuus oli 50 %.

F. LLuotinperusteisen kirkkaan päällystekoostumuksen valmistus

Seuraavat aineosat sekoitettiin keskenään: polymeeriliuosta vaiheesta E 53,3 osaa 30 butyloitua melamiini/formaldehy- di-hartsia, 67-%:inen liuos bu-tanolissa 26,5 osaa dipenteeniä 5,0 osaa

Virtausta edistävää polymeeriä, 10-%:inen liuos ksyleenissä 0,1 osaa 35 isobutyylialkoholia 2,0 osaa ksyleeniä 13,1 osaa 28 6 8 9 8 5

Saatiin kirkas liuos, jonka kiinteäainepitoisuus oli 44,4 %. Sen viskositeetti oli 40 sek. (B.S. B4 kuppi 25°C:ssa).

G. Alusmaalikerroksen ja kirkkaan päällyskerroksen levit-5 täminen alustalle.

Metallilevy käsiteltiin pohjustamalla ja hionta-lakkavärillä, sitten levitettin kaksi kerrosta vaiheesta D saatua metalli- alusmaalikoostumusta ruiskuttamalla ja laimentamatta 22°C lämpötilassa ja 39 % suhteelli-10 sessa kosteudessa. Kerrosten välillä sallittiin kahden minuutin kuivumisaika; maalin virtausnopeus ruiskulait-teesta oli 400 ml/min.

Toisen alusmaalikerroksen levittämisen jälkeen levyä puhallettiin ilmalla 25°C:ssa ja sitten levitet-15 tiin vaiheen F mukaista kirkasta päällystettä kaksi kerrosta, jolloin kirkkaan kerroksen koostumusta oli laimennettu etukäteen ksyleenillä 45 sek viskositeettiin (B.S. B3 kuppi 25°C:ssa). Nämä kaksi kerrosta levitettiin märkänä märälle käyttäen kahden minuutin kuivumis-20 aikaa kerrosten levittämisen välillä. Lopullisen kolmen minuutin kuivumisen jälkeen pidettiin levyä uunissa 125-130°C:ssa 30 minuuttia.

Saadun hopavärisen metallipäällysteen "väike" oli erinomainen eikä siinä esiintynyt "siirtymiä" ja 25 se vastasi ulkonäöltään korkeimman laadun "välke"-vii-meistelyä saatuna pelkästään liuotinperusteisesta maali järjestelmästä. Kiilto ja kerrosten välinen kiinnittyminen olivat hyvät eikä kirkkaan kerroksen painumista alusmaalikerrokseen esiintynyt.

30 Esimerkki 2

Metallilevy pohjustettiin ja käsiteltiin hion-talakkavärillä, sitten levitettiin ruiskuttamalla kaksi kerrosta esimerkin 1 vaiheessa D esitettyä metalli-alusmaalikoostumusta laimentamatta 25°C lämpötilassa 35 ja 58 % suhteellisessa kosteudessa. Kerrosten levit- 29 68985 tämisen välillä sallittiin kahden minuutin kuivumisaika; maalin virtausnopeus maaliruiskusta oli 400 ml/min.

Toisen alusmaalikerroksen levittämisen jälkeen kuivattiin levyä 35-42°C lämpötilassa 10 minuuttia ja 5 sille levitettiin sitten kaksi kerrosta esimerkin 1 vaiheen F mukaista kirkasta päällyskoostumusta, kirkkaan päällystekoostumuksen ollessa laimennettu etukäteen 45 sekunnin viskositeettiin ksyleenillä (B.S.

B3 kuppi 25°C:ssa). Nämä kaksi kerrosta levitettiin 10 märkänä märälle käyttäen kahden minuutin kuivumisai-kaa kerrosten levittämisen välillä. Lopullisen kolmen minuutin kuivumisajan jälkeen pidettiin levyä uunissa 125-130°C lämpötilassa 30 minuuttia.

Täten saadun päällysteen ominaisuudet olivat 15 yhtä erinomaiset kuin esimerkissä 1 esitetyn.

Esimerkki 3 A, Polymeerimikro-osasten vesipitoisen dispersion valmistus

Valmistettiin seuraavat esiseokset: 20 (i) Monomeeriesiseos metyylimetakrylaattia 18,350 osaa alllyylimetakrylaattia 1,340 osaa styreeniä 4,700 osaa butyyliakrylaattia 18,800 osaa 25 metakryylihappoa 1,410 osaa prim.-oktyylimerkaptaania 0,159 osaa (nonyylifenolin + 5 moolia ety-leenioksidin) sulfaatin ammonium- suolaa 0,185 osaa 30 (ii) Initiaattoriliuos ammoniumpersulfaattia 0,130 osaa demineralisoitua vettä 4,010 osaa 3° 68985 (iii) Pinta-aktiivisen aineen liuos metyylimetakrylaattia 20,00 osaa (nonyylifenolin + 5 moolin ety · leenioksidin) sulfaatin ammo- 5 niumsuolaa 20,000 osaa

Reaktoriin, joka oli varustettu sekoittajalla, lämpömittarilla, palautusjäähdyttämällä ja välineillä kahden erillisen nestesyötön valvottua lisäämistä varten, panostettiin: demineralisoitua vettä 47,641 osaa pinta-aktiivisen aineen liuosta (iii) 0,100 osaa

Panos kuumennettiin 80-85°C:seen, sitten lisättiin 2,00 osaa monomeeriesiseosta (i) ja seosta pidettiin 80-85°C:ssa 15 minuuttia. Siihen lisättiin sitten 1,068 osaa initiaattoriliuosta (ii) ja reaktioseosta pidettiin samassa lämpötilassa 20 minuuttia. Sitten lisättiin seuraavat etukäteen keskenään sekoitetut aineosat vakionopeudella 5 tunnin aikana: 20 monomeeriesiseosta (i) 42,944 osaa hydroksi-isopropyylimetakrylaattia 2,350 osaa Saman 5 tunnin aikana syötettiin erikseen vakionopeudella 3,672 osaa initioaattoriliuosta (ii). Reaktioseosta pidettiin sitten 80-85°C:ssa 1 tunti 25 ja jäähdytettiin sitten huoneenlämpötilaan, jolloin saatiin ristiliitettyä polymeeriä olevien mikro-osas-ten stabiili vesidispersio. Dispersion kiinteiden aineiden kokonaispitoisuus oli 46,6 % ja mihinkään orgaaniseen liuottimeen liukenemattomien, haihtumattomi-30 en kiinteiden aineiden pitoisuus 44,5 %.

B. Alusmaalikoostumuksen valmistus Esiseos (iv) 2,563 osaa kaupallista sakeuttajaa, joka tunnetaan nimellä "Acrysol" ASE 60 ("Acrysol" on rekisteröity

II

3i 68985 kauppanimi, valmistaja . Rohm & Haas Company) sekoitettiin riittävän määrän kanssa dimetyyliaminoetanolin 25-%:ista liuosta demineralisoidussa vedessä pH-arvon saamiseksi arvoon 7,65. Sitten lisättiin demineralisoitua vettä, 5 kunnes kokonaismäärä oli 23,956 osaa.

Esiseos (v)

Seoksen, joka sisälsi 29,299 osaa edellä vaiheesta A saatua mikro-osasten dispersiota ja 18,614 osaa demineralisoitua vettä, pH saatettiin arvoon 7,65 10 lisäämällä riittävä määrä dimetyyliaminoetanolin 25-%:ista liuosta demineralisoidussa vedessä. Sitten lisättiin sekoittaen 23,956 osaa edellä esitetyllä tavalla valmistettua esiseosta (iv).

Sekoituslaitteeseen panostettiin sekoittaen: 15 alumiinitahnaa (metallipitoisuus 65 %) 5,133 osaa 2-butoksietanolia 15,193 osaa

Panosta sekoitettiin 15 minuuttia ja sitten lisättiin: heksametoksimetyylimelamiinia 3,696 osaa 20 polypropyleeniglykolia(keskim.molekyy- lipaino 400 ) 2,464 osaa ja sekoittamista jatkettiin vielä 1 tunti.

Sitten lisättiin: esiseosta (v) 71,869 osaa 25 demineralisoitua vettä 1,623 osaa ja sekoittamista jatkettiin vielä 1 tunti. Täten saadun alusmaalikoostumuksen ominaisuudet olivat seu-raavat: kiinteäainepitoisuus: 20,5 % 30 näennäinen viskositeetti^ : 34,6 poisea leikkuu- et nopeudella D= 1 s 1 0,42 poisea D-arvolla 10 000 s ^ 68985 C. Akryylipolymeerin valmistus kirkasta päällyskerrosta varten

Reaktoriin, joka oli varustettu sekoittajalla, lämpömittarilla ja palautusjäähdyttäjällä, panostettiin 5 42,20 osaa isopropanolia. Tämä kuumennettiin palautus- kuumennuslämpötilaan (84°C) ja lisättiin seuraavat etukäteen keskenään sekoitetut aineosat vakionopeudella 3 tunnin aikana: metyylimetakrylaattia 19,85 osaa butyyliakrylaattia 24,80 osaa hydroksietyylimetakrylattia 2,48 osaa akryylihappoa 2,48 osaa isopropanolia 7,45 osaa bentsoyyliperoksidia (60-%:inen 15 tahna dimetyyliftalaatissa) 0,74 osaa

Reaktantteja pidettiin palautuskuumennuslämpö-tilassa edelleen 2 tuntia. Saatiin polymeeri1iuos, jonka kiinteäainepitoisuus oli 50 %. Tästä poistettiin suoraan tislaamalla 28,87 osaa isopropanolia ja jäännökseen ? n lisättiin sekoittaen 1,86 osaa dimetyyliaminoetanolia ja sitten 80,35 osaa demineralisoitua vettä. Isopropanolin ja veden atseotrooppisen seoksen tislausta jatkettiin sitten 96-98°C lämpötilaan asti, lisättiin uudestaan demineralisoitua vettä tisleen korvaamiseksi.

25 Tisleen kokonaismäärä oli 118,83 osaa ja lisätyn demineralisoidun veden määrä oli 114,65 osaa. Tällöin saatiin akryylipolymeerin vesiliuos, jonka kiinteäainepitoisuus oli 33,5 %.

D. Vesiperusteisen kirkkaan päällyskerroskoostumuksen 30 valmistus

Seuraavat aineosat sekoitettiin keskenään: polymeeriliuosta edellä olevasta vaiheesta C 71,16 osaa heksametoksimetyylimelamiinia 6,29 osaa 35 butoksietanolia 12,26 osaa I! 68985 demineralisoitua vettä 5,50 osaa p-tolueenisulfonihapon dimetyyli-aminoetyylisuolaa (pH-arvo 7,6) 0,79 osaa Täten saadun kirkkaan päällyskerroskoostumuksen kiinteä-5 ainepitoisuus oli 31,5 % ja sen viskositeetti 0,5 poi-sea.

E. Alusmaalikerroksen ja kirkkaan päällyskerroksen levittäminen alustalle.

Metallilevy pohjustettiin ja käsiteltiin hionta-10 lakkamaalilla, sitten levitettiin ruiskuttamalla kolme kerrosta vaiheen B mukaista metallialusmaalikoosturmista laimentamatta 25°C lämpötilassa ja 51 % suhteellisessa kosteudessa. Yhden minuutin kuivausvaihe sallittiin kerrosten levittämisen välillä; maalin vir-15 tausnopeus maaliruiskusta oli 400 ml/min.

Kolmannen alusmaalikerroksen levittämisen jälkeen levyä kuivattiin 10 minuuttia 35-42°C:ssa ja sitten sille levitettiin kolme kerrosta vaiheesta D saatua kirkasta päällyskerroskoostumusta. Nämä kolme 20 kerrosta levitettiin märkänä märälle käyttäen kahden minuutin kuivumisaikaa kerrosten levittämisen välillä ja lopuksi 3 minuutin kuivausaikaa. Levy esikuumennet-tiin sitten 70°C:ssa ja pidettiin sitten 30 minuuttia uunissa 150°C:ssa 25 Täten saadun päällysteen "väike" oli erinomai nen eikä siinä esiintynyt siirtymiä ja sen ulkonäkö vastasi parhaita täysin liuotinperusteisten maalijär-jestelmien avulla saatuja. Kiilto ja kerrosten välinen kiinnittyminen olivat hyvät eikä kirkas päällys-30 kerros ollut painunut alusmaalikerrokseen.

Esimerkki 4 A. Polymeerimikro-osasten vesipitoisen dispersion valmistus

Reaktoriin, joka oli varustettu sekoittajalla, 35 lämpömittarilla, palautusjäähdyttäjällä ja välineillä 68985 kahden erillisen nestesyötön lisäämiseksi? panostettiin: demineralisoitua vettä 29,030 osaa ja sitten lisättiin esisekoitettu seos, joka sisälsi 5 metyylimetakrylaattia 0,029 osaa (nonyylifenolin + 5 moolin etylee- nioksidin) sulfaatin ammoniumsuolaa 0,029 osaa

Reaktorin sisältö kuumennettiin 80-85°C:seen sekoittaen ja lisättiin seuraavat esisekoitetut aineosat: 10 butyyliakrylaattia 0,069 osaa metyylimetakrylaattia 0,069 osaa

Reaktioseosta pidettiin 80-85°C:ssa 15 minuuttia, minkä jälkeen lisättiin seos, joka sisälsi: demineralisoitua vettä 0,67 osaa 15 airmoniumpersulf aattia 0,021 osaa

Kun reaktorin sisältöä oli pidetty 80-85°C:ssa vielä 20 minuuttia, lisättiin reaktoriin seuraavat esisekoitetut aineosat vakionopeudella 3 tunnin aikana: butyyliakrylaattia 10,758 osaa 20 metyylimetakrylaattia 10,189 osaa allyylimetakrylaattia 0,686 osaa (nonyylifenolin + 5 moolin etylee-nioksidin) sulfaatin ammoniumsuolaa 0,081 osaa ja samanaikaisesti reaktoriin syötettiin vakionopeudella 25 saman 3 tunnin jakson aikana liuos, joka sisälsi 0,037 osaa ammoniumpersulfaattia 4,985 osassa demineralisoitua vettä.

Edellä esitettyjen syöttöjen päätyttyä pidettiin reaktorin sisältöä 80-85°C:ssa 1 tuntia. Sitten lisät-30 tiin 34,716 osaa demineralisoitua vettä ja lämpötila nostettiin takaisin 80-85°C:een, sitten lisättiin seuraavat esisekoitetut aineosat vakionopeudella 1 tunnin aikana: metakryylihappoa 0,950 osaa 35 butyyliakrylaattia 2,035 osaa 68985 hydroksietyyliakrylaattia 1,357 osaa metyylimetakrylaattia 0,950 osaa (nonyylifenolin + 5 moolin etyleenioksi-din) sulfaatin ammoniumsuolaa 0,950 osaa 5 ja samanaikaisesti vakionopeudella saman 3 tunnin jakson aikana syötettiin reaktoriin liuos, joka sisälsi 0,019 osaa ammoniumpersulafattia ja 0,016 osaa natrium-boraattia 0,595 osassa demineralisoitua vettä. Molempien syöttöjen päätyttyä pidettiin reaktioseoksen lämpökö tilaa 80-85°C:ssa 1 tunti, minkä jälkeen se jäähdytettiin nopeasti polymeerimikro-osasten stabiilin vesi-dispersion saamiseksi. Dispersion haihtumattornien kiinteiden aineiden kokonaispitoisuus oli 30 % ja orgaanisiin liuottimiin liukenemattomien haihtumattomien kiintei-15 den aineiden pitoisuus oli 27 %.

B. Alusmaalikoostumuksen valmistus

Vaiheesta A saadun dispersion pH saatettiin arvoon 8,0 lisäämällä dimetyyliaminoetanolia ja sitä panostettiin 54,15 paino-osaa sekoittajaan. Siihen li-20 sättiin sitten mainitussa järjestyksessä seuraavat aineosat: demineralisoitua vettä 18,91 osaa butoksietanolia 8,12 osaa alumiinipigmenttitiivistettä (esitetty esi-25 merkissä 1 (C). 18,02 osaa

Seosta sekoitettiin 1 tunti alusmaalikoostumuksen saamiseksi, jonka ominaisuudet olivat seuraavat: kiinteäainepitoisuus: 25,8 % näennäinen viskositeetti ^ : 20 poisea 1 ikkuu-_n nopeudella D = 1 s”·*· 0,2 poisea leikkuunopeudella D = 10 000 s_1 C. Alusmaalikerroksen ja kirkkaan päällyskerroksen levittäminen alustalle

Pohjustetulle ja hiomalakkamaalilla käsitellyl-35 ie metallilevylle levitettiin ruiskuttamalla laimenta- 36 68985 matta kaksi kerrosta vaiheesta B saatua metallialus-maalikoostumusta lämpötilassa 22°C ja 39 % suhteellisessa kosteudessa. Kirkas päällyskerroskoostumus, joka sitten levitettiin, oli sama kuin esimerkissä 1 vai-5 heessa F esitetty ja menettely sekä alusmaalikerrosta että kirkasta päällyskerrosta levitettäessä oli muutoin sama kuin esimerkin 1 vaiheessa G esitetty.

Saadut tulokset olivat samanlaiset kuin esimerkin 1 vaiheessa G esitetyt.

10 Vertailuesimerkki A

A. Hopeametallisen alusmaalikoostumuksen valmistus ilman mikro-osasia.

Sekoittajaan lisättiin sekoittaen: alumiinitahnaa (metallipitoisuus 65 %) 6,0 osaa 15 2-butoksietanolia 18,7 osaa

Panosta sekoitettiin 30 minuuttia ja sitten lisättiin seuraavat aineet: heksametoksimetyylimelamiinia 4,3 osaa polypropyleeniglykolia (keskim.molekyy-20 lipaino 400) 2,9 osaa ja sekoittamista jatkettiin vielä 1 tunti. Sitten lisättiin sekoittaen 30 minuutin aikana 51,2 osaa seuraavas-sa esimerkissä 5 (C) esitetyn akryylipolymeerin 33,5 % kiinteitä aineita sisältävää vesiliuosta ja sitten 25 16,9 osaa demineralisoitua vettä.

Täten saadun alusmaalikoostumuksen pigmentti-sideaine- suhde oli sama, heksametoksimetyylimelamiinin suhde haihtumattoman aineen kokonaismäärään oli sama ja näennäisen viskositeetin arvo (0,3 poisea) D-arvolla 30 io 000 sek ^ oli lähes sama kuin esimerkissä 1 esitetyt arvot keksinnön mukaiselle alusmaalikoostumukselle. Polymeerimikro-osasia sisältämättömän koostumuksen näennäinen viskositeettiarvo osoitti, että se oli sopiva levitettäväksi ruiskuttamalla alustalle; mutta näen- 37 6 8 9 8 5 näisen viskositeetin pienillä leikkuunopeuksilla, so. D = 1 sek havaittiin olevan vain likimain 1 poise, mikä osoittaa, että koostumuksella oli vain vähäiset pseudoplastiset tai tiksotrooppiset ominai-5 suudet.

Alusmaalikoostumusta levitettiin aluslevylle ja peitettiin kirkkaalla akryylipäällystekoostumuk-sella esimerkissä 1 (G) esitetyllä tavalla, jolloin käytetty kirkas päällystekoostumus oli samaa kuin esi-merkin 1 kohdissa (E) ja (F) esitetty. Täten saadun hopeametallipäällysteen "väike" oli erittäin heikko ja siinä esiintyi "siirtymä"-juovia. Se oli myös altis räiskymään uunissa kuumennettaessa.

Esimerkeissä 1-4 on esitelty keksintöä sovellet-15 tuna "metallihohto"-päällysteiden valmistamiseen.

Seuraavassa esimerkissä esitellään sen soveltamista "täyteläistä väriä" olevien päällysteiden valmistamiseen.

Esimerkki 5 20 A. Maalipohjan valmistaminen valkoisesta pigmentistä Seuraavia aineosia jauhettiin kuulamyllyssä keskenään 16 tuntia: titaanidioksidipigmenttiä 31,3 osaa 2-butoksietanolia 18,9 osaa 25 demineralisoitua vettä 18,9 osaa dimetyyliaminoetanolia 0,2 osaa heksametoksimetyylimelamiinia 7,7 osaa

Saatu maalipohja, jonka osaskoko oli pienempi kuin 0,5 mikrometriä, laimennettiin sitten 11,6 osalla 30 2-butoksietanolia ja 11,6 osalla demineralisoitua vettä.

B. Maalipohjan valmistaminen sinisestä pigmentistä Seuraavia aineosia jauhettiin kuulamyllyssä keskenään 16 tuntia: 38 6898 5 ftaalisyaniinisinistä pigmenttiä 12,9 osaa 2,butoksietanolia 23,8 osaa demineralisoitua vettä 23,8 osaa dimetyyliaminoetanolia 0,2 osaa 5 heksametoksimetyylimelamiinia 9,7 osaa

Saatu maalipohja, jonka osaskoko oli pienempi kuin 0,5 mikrometriä, laimennettiin sitten 14,8 osalla 2-butoksietanolia ja 14,8 osalla demineralisoitua vettä.

C. Akryylipolymeerin vesiliuoksen valmistus 10 Seuraavat aineosat sekoitettiin keskenään: metyylimetakrylaattia 19,9 osaa butyyliakrylaattia 24,8 osaa hydroksietyylimetakrylaattia 2,5 osaa akryylihappoa 2,5 osaa 15 isopropanolia 7,4 osaa bentsoyyliperoksidia 0,7 osaa

Seos, joka sisälsi 15,0 osaa edellä esitettyä seosta ja 42,2 osaa isopropanolia, panostettiin sekoittajalla, lämpömittarilla, palautusjäähdyttäjällä ja välineillä 20 nestesyötön lisäämiseksi valvotulla nopeudella varustettuun astiaan. Astian sisältö kuumennettiin palautus-kuumennuslämpötilaan (84°C) ja edellä esitetyn seoksen loppuosa (42,8 osaa) lisättiin siihen vakionopeudella 3 tunnin aikana. Reaktioseosta kuumennettiin jäähdytyspa-25 lauttaen vielä 2 tuntia, jolloin saatiin polymeeriliuos, jonka kiinteäainepitoisuus oli 51,0 %. Tähän liuokseen lisättiin sitten 1,8 osaa dimetyyliaminoetanolia, seos kuumennettiin uudestaan palautuskuumennuslämpötilaan ja jäähdyttäjää käyttäen poistettiin tislettä kaikkiaan 30 33,0 osaa 10 tunnin aikana lisäten samalla 85,0 osaa demineralisoitua vettä. Lopuksi saadun akryylipolymeerin vesiliuoksen kiinteäainepitoisuus oli 33,5 %.

39 68985 D. Sinisen alusmaalikoostumuksen valmistus

Seuraavat aineosat sekoitettiin keskenään tässä järjestetyksessä: kohdan (A) mukaista valkoista maalipohjaa, 52,25 osaa 5 kohdan (B) mukaista sinistä maalipohjaa, 8,39 osaa esimerkin 1 (B) mukaista mikro-osas- dispersiota 14,62 osaa kohdan (C) mukaista akryylipolymeeri- liuosta 24,33 osaa 10 p-tolueenisulfonihapon 10-%:ista vesi-liuosta, saatettuna pH-arvoon 7,6 lisäämällä dimetyyliaminoetanolia 0,41 osaa

Saadun alusmaalikoostumuksen viskositeetti oli 16,0 poi-sea leikkuunopeudella 1 sek ^ ja 0,53 poisea leikkuu-15 nopeudella 10 000 sek E. Alusmaalin ja kirkkaan päällyskerroksen levittäminen alustalle.

Metallilevy käsiteltiin pohjustamalla ja hionta-lakkamaalilla, sitten levitettiin ruiskuttamalla kaksi 20 kerrosta vaiheen (D) mukaista sinistä alusmaalikoostu-musta laimentamatta 22°C lämpötilassa ja 39 % suhteellisessa kosteudessa. Kahden minuutin kuivumisaika sallittiin kerrosten levittämisen välillä. Toisen alus-maalikerroksen levittämisen jälkeen levyä puhallettiin 25 ilmalla 25°C:ssa ja levitettiin sitten kaksi kerrosta esimerkin 1 (F) mukaista kirkasta päällystyskoostumusta, jolloin kirkas päällystyskoostumus oli laimennettu etukäteen ksyleenillä 45 sekunnin viskositeettiin mitattuna B.S. kupin B3 avulla 25°C:ssa. Kaksi päällyskerrosta 30 levitettiin märkänä märälle käyttäen kahden minuutin kuivumisaikaa kerrosten levittämisen välillä. Lopullisen kolmen minuutin kuivumisajan jälkeen sijoitettiin levy uuniin 125-130°C lämpötilaan 30 minuutiksi.

Saadun päällysteen läpinäkymättömyys ja kiilto 35 olivat hyvät eikä kirkkaan päällystekerroksen painumista alusmaaliin esiintynyt.

40 68985

Vertailuesimerkki B

A. Sinisen alusmaalikoostumuksen valmistus ilman poly-meerimikro-osasia.

Seuraavat aineosat sekoitettiin keskenään 5 annetussa järjestyksessä: esimerkin 5 (A) mukaista valkoista maali- pohjaa 54,9 osaa esimerkin 5 (B) mukaista sinistä maalipohjaa 8,8 osaa 10 heksametoksimetyylimelamiinia 0,3 osaa esimerkin 5 (C) mukaista akryylipoly- meeriliuosta 35,7 osaa p-tolueenisulfonihapon 10-%:ista vesiliuosta saatettuna pH-arvoon 7,6 15 lisäämällä dimetyyliaminoetanolia 0,4 osaa

Saadun alusmaalikoostumuksen viskositeetti oli 1,0 poisea leikkuunopeudella 1 sek ^ ja 0,83 poisea leikkuunopeudel-la 10 000 sek tämä tarkoittaa, että sen pseudoplasti-set tai tikstrooppiset ominaisuudet olivat erittäin hei-20 kot.

B. Alusmaalin ja kirkkaan päällystekerroksen levittäminen alustalle.

Esimerkin 5 (E) menettely toistettiin paitsi, että esimerkin 5 (D) mukainen alusmaalikoostumus korvattiin 25 kohdan (A) mukaisella alusmaalikoostumuksella. Tässä tapauksessa havaittiin merkittävää alusmaalin "räiskymistä" so. alusmaalikerrokseen joutunut ilma poistui kuplimalla, rikkoen kalvon pinnan ja vaurioittaen sen tasaista ulkonäköä. Lisäksi vaadittiin pitempi kuin kolmen minuutin 30 kuivausaika toisen alusmaalikerroksen ja ensimmäisen kirkkaan päällyskerroksen levittämisen välillä, muutoin kirkas päällyskerros vaikutti haitallisesti aluskerrokseen ja levyn lopulliseen ulkonäköön.

li

Claims (22)

6898 5

1. Menetelmä monikerroksisen suojaavan ja/tai koristeellisen päällysteen muodostamiseksi alustan pinnal- 5 le käsittäen vaiheet: (1) pinnalle levitetään alusmaalikoostumusta, joka sisältää (a) kaivonmuodostavaa materiaalia, (b) haihtuvaa nestemäistä väliainetta mainittua materiaalia varten ja (c) pigmenttiosasia dispergoituina mainittuun 10 nestemäiseen väliaineeseen? (2) muodostetaan polymeerikalvo alustan pinnalle vaiheen (1) mukaisesta koostumuksesta; (3) täten saadulle alusmaalikalvolle levitetään läpinäkyvää päällystyskoostumusta, joka sisältää (d) kalvon- 15 muodostavaa polymeeriä ja (e) haihtuvaa kantajanestettä mainittua polymeeriä varten; ja (4) muodostetaan toinen polymeerikalvo alusmaalikalvolle vaiheen (3) mukaisesta koostumuksesta, tunnet-t u siitä, että alusmaalikoostumuksen aineosat (a) ja 20 (b) saadaan ristiliitettyä polymeeriä olevien mikro- osasten, joiden läpimitta on alueella 0,01-10 mikrometriä, jotka eivät liukene mainittuun vesipitoiseen väliaineeseen ja jotka eivät muodosta höytyviä, dispersion avulla vesipitoisessa väliaineessa, jolloin dispersio 25 omaa pseudoplastisen tai tiksotrooppisen luonteen.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että polymeerimikro-osaset muodostuvat akryyli-additiopolymeereistä johdettuina pääasiassa akryylihapon tai metakryylihapon yhdestä tai 30 useammasta alkyyliesteristä.

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että polymeerimikro-osaset on valmistettu asianmukaisten monomeerien dispersiopolyme-roinnin avulla väliaineessa, joka muodostuu vedestä 42 68985 sekoitettuna haihtuvan orgaanisen, sen kanssa yhteensopivan liuottimen kanssa ja joka kokonaisuudessaan pystyy liuottamaan monomeerit, jolloin polymerointi suoritetaan lämpötilassa, joka on vähintään 10°C korkeampi kuin muo-5 dostettavan polymeerin lasittumislämpötila ja sillä tavalla, ettei minään aikana ole läsnä erillistä monomeeri-faasia, polymeeristabilaattorin läsnäollessa, jonka toinen aineosa on polymeeriketju, joka solvatoituu vesipitoiseen väliaineeseen ja toinen aineosa on polymeeri-10 ketju, joka ei solvatoidu tähän väliaineeseen.

4. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että polymeerimikro-osaset valmistetaan vesipitoisen emulsiopolymeroinnin avulla asianmukaisista monomeereista.

5. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetel mä, tunnettu siitä, että polymeerimikro-osaset valmistetaan dispersiopolymeroinnin avulla asianmukaisista monomeereista vedettömässä väliaineessa steerisen stabilaattorin läsnäollessa, mitä seuraa yhden tai useam-20 man monomeerin polymerointi tässä saadussa dispersiossa, myös steerisen stabilaattorin läsnäollessa, jolloin saadaan toinen polymeeri, joka on luontaisesti liukeneva alusmaalikoostumuksen vesipitoiseen väliaineeseen sopivassa pH-arvossa ja lopuksi siirretään saadut yhdis-25 telmämikro-osaset vedettömästä väliaineesta vesipitoiseen väliaineeseen.

6. Jonkin patenttivaatimuksen 1-5 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että alusmaalikoostumus sisältää metallipigmenttiä, sen haihtumattomien kiintei- 30 den aineiden pitoisuus on pienempi kuin 30 paino-% ja sen näennäinen viskositeetti on pienempi kuin 0,5 poi-sea leikkuunopeudella 10 000 s ^ ja suurempi kuin 20 poisea leikkuunopeudella 1 s

7. Jonkin patenttivaatimuksen 1-5 mukainen mene-35 telmä, tunnettu siitä, että alusmaalikoostumus II 43 6 8 9 8 5 sisältää pigmenttiä, joka on muu kuin metallipigment-ti, sen haihtumattomien kiinteiden aineiden pitoisuus on pienempi kuin 30 paino-% ja sen näennäinen viskositeetti on pienempi kuin 1 poise leikkuunopeudella 5 10 000 s-"*" ja suurempi kuin 5 poisea leikkuunopeudella 1 s'X.

8. Patenttivaatimuksen 3 tai 4 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että polymeerimikro-osas-ten valmistusta vesipitoisessa väliaineessa seuraa luon- 10 nostaan vesiliukoisen polymeerin muodostavien monomee-rien jatkopolymerointi samassa väliaineessa mikro-osas-ten läsnäollessa.

9. Jonkin patenttivaatimuksen 1-8 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että vesiliukoinen poly- 15 meeri, joka pystyy antamaan pseudoplastisia tai tikso-trooppisia ominaisuuksia alusmaalikoostumukseen, on lisätty mikro-osasten vesidispersioon erillisenä, esivalmistettuna aineosana.

10. Jonkin patenttivaatimuksen 1-9 mukainen mene- 20 telmä, tunnettu siitä, että alumaalikoostumus sisältää 50-80 paino-% polymeerimikro-osasia koostumuksen haihtumattomien aineiden kokonaispitoisuudesta laskettuna.

11. Jonkin patenttivaatimuksen 1-10 mukainen me- 25 netelmä, tunnettu siitä, että päällyskerros- koostumuksen kalvonmuodostava polymeeriaineosa on akryyli-additiopolymeeri johdettuna pääasiassa akryy-lihapon tai metakryylihapon yhdestä tai useammasta al-kyyliesteristä.

12. Jonkin patenttivaatimuksen 1-11 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että päällyskerros-koostumuksen levittämisen jälkeen alusmaalikalvolle suoritetaan päällystetylle alustalle kuumennus- tai kovetuskäsittely. 68985

13. Pohjustuskoostumus, joka soveltuu käytettäväksi patenttivaatimuksen 1 mukaisessa menetelmässä/ jolloin koostumus käsittää a) kalvon muodostavaa materiaalia 5 b) haihtuvaa nestemäistä väliainetta mainittua mate riaalia varten, ja c) pigmenttihiukkasia, jotka on dispergoitu mainittuun nestemäiseen väliaineeseen, tunnettu siitä, että komponentit a) ja b) saadaan 10 halkaisijaltaan 0,01 - 10 pm olevien silloittuneiden polymeeristen mikrohiukkasten dispersiosta vesipitoisessa väliaineessa, jolloin polymeerihiukkaset ovat liukenemattomia mainittuun vesipitoiseen väliaineeseen ja ovat stabiileja flokkuloitumista vastaan, ja jolloin dispersio on luonteel-15 taan pseudoplastinen tai tiksotrooppinen.

14. Patenttivaatimuksen 13 mukainen koostumus, tunnettu siitä, että polymeeriset mikrohiukkaset muodostuvat akryyliadditiopolymeereistä, jotka on johdettu pääasiassa yhdestä tai useammasta akryylihapon tai metak- 20 ryylihapon alkyyliesteristä.

15. Patenttivaatimuksen 13 tai 14 mukainen koostumus, tunnettu siitä, että polymeeriset mikrohiukkaset on valmistettu dispersiopolymeroimalla monomeerikom-ponentit väliaineessa, joka koostuu vedestä ja haihtuvasta 25 orgaanisesta liuottimesta ja joka kokonaisuudessaan pystyy liuottamaan monomeerit, ja jolloin polymerointi suoritetaan lämpötilassa, joka on ainakin 10°C korkeampi kuin muodostettavan polymeerin lasilämpötila, siten, että missään vaiheessa ei ole läsnä erillistä monomeerifaasia, ja poly-30 meeristabilaattorin läsnäollessa, joka sisältää komponentin, joka on vesipitoiseen väliaineeseen solvatoituva polymeeri-ketju, sekä toisen komponentin, joka on mainittuun väliaineeseen ei-solvatoituva polymeeriketju.

16. Patenttivaatimuksen 13 tai 14 mukainen koostu-35 mus, tunnettu siitä, että polymeeriset mikrohiukka- 68985 set on valmistettu emulsiopolymeroimalla monomeerikomponen-tit vesipitoisessa väliaineessa.

17. Patenttivaatimuksen 13 tai 14 mukainen koostumus, tunnettu siitä, että polymeeriset mikrohiuk-5 kaset on valmistettu dispersiopolymeroimalla monomeerikom-ponentit ei-vesipitoisessa väliaineessa steerisen stabilaat-torin läsnäollessa, minkä jälkeen näin saadussa dispersiossa myös steerisen stabilaattorin läsnäollessa polymeroidaan yksi tai useampi monomeeri, joka muodostaa toisen polymee-10 rin, joka liukenee pohjustuskoostumuksessa käytettävään vesipitoiseen väliaineeseen sopivassa pH:ssa, ja näin muodostuneet polymeeriset mikrohiukkaset siirrettään ei-vesipitoi-sesta väliaineesta vesipitoiseen väliaineeseen.

18. Jonkin patenttivaatimuksen 13-17 mukainen 15 koostumus, tunnettu siitä, että se sisältää metal-lipigmenttiä, sen kiintoainepitoisuus on alle 30 % ei-haih-tuvien komponenttien painosta laskettuna ja sen näennäinen viskositeetti on alle 0,5 poisea leikkuunopeudella 10 000 -1 -1 s ja yli 20 poisea leikkuunopeudella 1 s

19. Jonkin patenttivaatimuksen 13 - 17 mukainen koostumus, tunnettu siitä, että se sisältää pigmenttiä, joka on muuta kuin metallipigmenttiä, sen kiintoainepitoisuus on alle 30 % ei-haihtuvien komponenttien painosta laskettuna, ja sen näennäinen viskositeetti on alle 25 1 poisea leikkuunopeudella 10 000 s ^ ja yli 5 poisea leik kuunopeudella 1 s .

20. Patenttivaatimuksen 15 tai 16 mukainen koostumus, tunnettu siitä, että sen jälkeen kun on muodostettu polymeeriset mikrohiukkaset vesipitoisessa väliai-30 neessa, polymeroidaan lisäksi samassa väliaineessa mikrohiukkasten läsnäollessa sellaisia monomeerejä, jotka muodostavat vesiliukoisen polymeerin.

21. Jonkin patenttivaatimuksen 13-20 mukainen koostumus, tunnettu siitä, että vesiliukoinen po-35 lymeeri, joka pystyy tekemään pohjustuskomponentin ominai- 68985 suuksiltaan pseudoplastiseksi tai tiksotrooppiseksi, on lisätty mikrohiukkasten vesipitoiseen dispersioon erillisenä ennalta muodostettuna aineosana.

22. Jonkin patenttivaatimuksen 13-21 mukainen 5 koostumus, tunnettu siitä, että pohjustuskoostumus sisältää 5-80 paino-% polymeerisiä mikrohiukkasia koostumuksen sisältämien ei-haihtuvien komponenttien kokonaispainosta laskettuna. Il Patentkrav 6 898 5