FI68813C - Foerfarande foer framstaellning av terapeutiskt effektiva 1- och d,1-glausinfosfatsalter - Google Patents

Description

USSr·'! KUULUTUSjULKAISU /ρρ1 7 ^ 11 uTLÄGGNINGSSKRIFT ° ° ^ ^ c (45) Prtor.tti ny£r :·._· tty 11 11 1935 (51) Kv.lk.*/lnt.CI.* C 07 D 221/18 S U O M 1“ Fl N L A N D (21) Pttenttihakemus — Patentansöknlng 792358 (22) Hakemlspilvä — Anjöknlngsdag 27.07-79 (23) Alkupllvl —GHtlghetsdag 27.07.79 (41) Tullut julkiseksi — Blivit offentllg 22.02.80

Patentti- ja rekisterihallitus NihtlySkaipanon ja kuul.julkalsun pvm. - o i n7 ος

Patent- och registerstyrelsen ' ' AnsBkan utlagd och utl.skriften publlcerad J . υ / . z> (32)(33)(31) Pyydetty etuoikeus—Begärd prioritet 21 .08.78 USA(US) 935221 (71) The Dow Chemical Company, Delaware, US, 929 East Main Street,

Midland, Michigan, USA(US) (72) Samuel S.M. Wang, Indianapolis, Indiana, USA(US) (7*0 S.A. Munsterhielm (5*0 Menetelmä terapeuttisesti tehokkaiden 1- ja d,1-glausiinifosfaattisuolojen valmistamiseksi - Förfarande för framstälIning av terapeutiskt effektiva 1- och d,1-glaucinfosfatsalter Tämä keksintö koskee 1-glausiini-, d,l-glausiinifosfaatti suoloja ja niiden seoksia, menetelmää niiden valmistamiseksi, farmaseuttisia koostumuksia, jotka sisältävät mainittuja suoloja ja menetelmiä niiden käyttämiseksi antitussiivisina ja analgeettisina aineina Glausiinilla, jolla on seuraava kaava OCH.

OCH^ i J

>,» „ yt i /X 3 H^CO ^ H | ch3 on asymmetrinen keskus, joka on merkitty tähdellä edellä olevaan kaavaan, Täten kaksi optista isomeeriä on mahdollista. Vain toinen niistä, oikealle kiertävä muoto (d-glausiini) esiintyy luonnossa ja se voidaan eristää keltaisesta unikosta. Rasemuatti, d,1-glausLini, voidaan 2 68813 syntetisoida papaveriinista, menetelmän mukaan, jonka on esittänyt Frank ja Tietze, Angewandte Chemie (1967) s. 8lö'-8l6, tai muiden menetelmien mukaan, kuten esimerkiksi niiden, joita ovat esittäneet Chan ja Maitland julkaisussa J. Chem. Soc. (C) 1966, 793 tai Cava et ai., julkaisussa J. Org. Chem. 35, 175 (1970). Kahden enantiomee-rin erottaminen voidaan suorittaa tavanomaisilla menetelmillä, kuten käyttäen optisesti aktiivista happoa, esimerkiksi d- tai 1-viinihappoa, diastereoisomeeristen suolojen muodostamiseen, jotka voidaan erottaa fraktioivasti kiteyttämällä.

d-glausiini-hydrobromidin ja d-glausiini-hydrokloridin tiedetään omaavan antitussiivisen aktiviteetin (Donev, Farmatsia (Sofia) 1962, .12, (*+), s. 17, ja Aleshinskaya, Khim. Farm. Zh. 10, (D, s. 1M+-1V7 (1976) ja Chemical Abstracts 8L : 159725 w).

Lisäksi Aleshinskaya, supra, on osoittanut, että glausiini, joka on saatu keltaisesta sarviunikosta (d-glausiini), pidentää hek-senaali- ja kloraali-hydraatin nukutusaikaa hiirissä ja sillä on anal-geettinen aktiviteetti annoksissa 50-100 mg/kg sekä lisäksi adrenolyyt-tinen aktiviteetti.

Uudemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että glausiini-hydro-bromidin vasemmalle kiertävä ja raseeminen isomeeri omaavat parempia antitussiivisia ominaisuuksia kuin aikaisemmin tunnettu oikealle kiertävä muoto (BE-patentti no 866 079).

Kuten voidaan havaita edellä olevasta kaavasta, glausiini on sukua muille kasvialkaloideille, kuten kodeiinille. Kodeiini ja sen kaltaiset yhdisteet, kuten hydrokodono, tunnetaan hyvin antitussiivi-sina ja narkoottisina, analgeettisina aineina. Merck Index, 9. painos, Merck & Co., Rahway, N.J. (1976) monografit No 2’+20-2^ ja ^+672. Vaikka näiden yhdisteiden tiedetään omaavan suuren potentiaalin tottumukseen tai lääketottumukseen, ne ovat edelleen tehokkaimpia ja laajimmin käytettyjä antitussiivisia aineita. Antitussiiviset aineet annostetaan yleensä oraalisesti, useimmiten nestemäisen koostumuksen muodossa, kuten eliksiirinä, suspensiona tai siirappina tai kiinteänä pastillina tai yskäntippana, jota pidetään suussa kunnes se liukenee. Molemmissa tapauksissa alkaloidin epämiellyttävä, kitkerä maku on tällaisten aineiden haittana. Useita koostumuksia on kehitelty kodeiinin epämiellyttävän maun ja jälkimaun peittämiseksi vaihtelevalla menestyksellä. Yksikään näistä menetelmistä ei ole täydellisesti onnistunut. Glausiinilla, kuten kodeiinilla, on epämiellyttävä, kitkerä maku.

Nyt on yllättäen havaittu, että 1- ja d,1-glausiinifosfaatti-suoloilla, sen lisäksi, että niillä on antitussiivisia ominaisuuksia, 3 68813 jotka ovat parempia kuin d-glausiinilla, on analgeettinen aktiviteetti odottamattomasti parempi kuin d-glausiinilla liittyneenä erittäin alhaiseen lääketottumuspotentiaaliin, lisäksi niillä on erityisesti toivottuja liukoisuus- ja stabiilisuusominaisuuksia ja ne ovat odottamattoman hyvänhajuisia ja -makuisia, mistä johtuen ne ovat erityisen käyttökelpoisia oraaliseen annostukseen.

Uusiin glausiinifosfaattisuoloihin kuuluu 1-glausiinifosfaatit seoksena ekvimolaarisen määrän kanssa d-glausiinia. Koska vasemmalle ja oikealle kiertävien isomeerien ekvimolaaristen määrien seos on ra-seeminen, d,l-seos, keksinnön mukaisia seos-enantiomeereja voidaan pitää rasemaattina tai rasemaatin seoksena 1-enantiomeerin kanssa, t.s. d,l-glausiinina tai 1- ja d,l-glausiinin seoksena.

Keksinnön raukaiset uudet fosfaattisuolat ovat kiteisiä, kiinteitä aineita, jotka valmistetaan saattamalla l-glausiini tai d,l--glausiini (tai niiden seos) vapaan emäksen muodossa reagoimaan fos-forihapon kanssa olosuhteissa, jotka soveltuvat orgaanisten emästen fosfaattisuolojen muodostumiseen.

Kiteiset, kiinteät suolat sisältävät ylimääräistä fosfori-happoa noin 0,3 tai 0,1+ - 0,6 tai 0,7 mooli osuutta, tavallisesti suhde on mooli glausiiniemästä fosforihapon noin 1,*+ - 1,6 moolia kohti. Suurin osa kiteisestä fosfaattisuolasta, joka on valmistettu mieluimmin käyttäen ylimäärää fosforihappoa, sisältää noin 1,*+ - 1,6 ja tavallisesti noin 1,5 mooliosuutta fosforihappoa 1- tai d,1-glausiinin mooliosuutta kohti. Glausiinin ja fosforihapon mooliosuudet voidaan määrittää tavanomaisilla menetelmillä kuten alkuaineanalyysillä tai röntgensädekristallografialla ja kiteen tiheyden mittauksilla. Täten suolaa voidaan pitää esimerkiksi glausiinifosfaattina (2:3), tai (glausiini)^ * 3 H^P0^:nä tai glausiini * 1½ H^P0,L:nä.

1- ja d,l-glausiinifosfaattisuolat sulavat noin 2^+0° - 255·° C:sen välillä ja niillä on käyttökelpoinen liukoisuus veteen ja ne ovat vähemmän liukenevia orgaanisiin liuottimiin, kuten metyleeni-kloridiin, asetoniin ja dietyylieetteriin. Ne ovat happamia liuoksessa ja tavallisesti niiden pH vesiliuoksessa (0,5 g/100 ml) on noin 2,*+ - 2,6. Tiettyjen tuotteiden tarkka sulamispiste voi vaihdella riippuen valmistukseen ja puhdistukseen käytetyistä menetelmistä sekä osoittaen, että tuotteet voivat sisältää sellaisia tekijöitä, kuten esimerkiksi hydraatiovettä tai kiteistä solvaattiomuotoa reaktion välituotteen kanssa tai uudelleenkiteytykseen käytettyjä liuottimia.

6881 3

Riippuen käytetyistä reagenssimääristä, voi glausiinifosfaatti sisältää pienen määrän toista glausiinifosfaattia, jonka uskotaan olevan diglausiinifosfaattia, havaittavissa differentiaalisesta ositus-kalorimetripiikistä noin 219-221°C:sessa, vaikka alkuaineanalyysi vahvistaa rakenteen (2:3)· Tämä piikki voidaan poistaa käsittelemällä tuotetta vielä fosforihapolla, jolloin saadaan glausiinifosfaattisuolaa (2:3), joka on vapaa alempana sulavasta epäpuhtaudesta. Suolat voidaan myös saada assosioituneena reagoimattoman fosforihapon kanssa, kun käytetään suurta ylimäärää fosforihappoa. Ylimääräinen, assosioitunut fosforihappo voidaan poistaa tavallisilla menetelmillä, kuten suodattamalla tai osittain neutraloimalla. Kun käytetään ylimäärää 1- tai d,l-glausiinia, suolat voidaan myös saada assosioituneena reagoimattoman glausiinin kanssa riippuen reaktio-olosuhteista ja käytetystä liuottimesta. Reagoimaton glausiini voidaan poistaa tavanomaisilla puhdistusmenetelmillä, kuten uudelleenkiteyttämällä ja pesemällä tai muuttamalla fosfaatti suolaksi lisäämällä fosforihappoa.

Yhdisteet voidaan helposti valmistaa saattamalla vapaa glausiini emäs reagoimaan fosforihapon kanssa. Reaktio suoritetaan mieluimmin inertin orgaanisen liuottimen, kuten asetonin, etanolin, kloroformin, metyleenikloridin, metanolin, dietyylieetterin tai etyyliasetaatin läsnäollessa. Fosfaattisuolat tavallisesti muodostuvat sakkana, joka voidaan ottaa talteen tavallisilla menetelmillä, kuten suodattamalla tai dekantoimalla ja suola puhdistetaan tavanomaisilla vaiheilla kuten uudelleenkiteyttämällä ja pesemällä.

Reaktio suoritetaan tavallisesti liuottamalla vapaa emäs, glausiini, inerttiin orgaaniseen liuottimeen lämpötilassa, joka on ympäristön lämpötilan ja seoksen kiehumapisteen välillä, ja sekoittamalla liuokseen ylimäärin fosforihappoa. Fosforihappoa käytetään noin 0,5-1 moolia tai kaksin- tai kolminkertainen molaarinen ylimäärä tai enemmän. Käytettäessä ekvimolaarisia määriä tai ylimääriä glausii-nireagenssia, voidaan saada seoksia, joissa glausiinifosfaattisuolaa (2:3) on yhdessä epäpuhtauksien kuten reagoimattoman tai osittain reagoineen glausiiniemäksen kanssa. Tällaiset tuotteet voidaan saattaa reagoimaan edelleen fosforihapon kanssa epäpuhtauksien muuttamiseksi glausiinifosfaatiksi (2:3)· Käytettäessä ylimäärää fosforihappoa, jotta saataisiin glausiinifosfaattisuolaa (2:3) suhteellisen puhtaassa muodossa tai kiinteä fosfaatti assosioituneena ylimäärään fosforihappoa, ylimääräinen fosforihappo voidaan pelkistää osittaisella neutraloinnilla, jonka jälkeen suoritetaan uudelleenkiteytys. Tällaisessa menetelmässä 5 6881 3 kiinteä suola ensin titrataan fosfaatin molaarisen määrän määrittämiseksi ylimäärässä verrattuna glausiinin molaariseen määrään. Kiteinen suola voidaan sen jälkeen sekoittaa alkoholi sen alkalimetallihydroksi-emäksen kanssa, kuten natrium- tai kaliumhydroksidin kanssa metano-lissa tai etanolissa, käytetään sellaista määrää alkalimetallihydrok-sidia, joka on sopiva neutraloimaan ylimääräisen fosforihapon. Glau-siinifosfaattisuola (2:3) voidaan sen jälkeen puhdistaa tavaomaisella uudelleenkiteytyksellä, esim. etanolista. Osittainen neutralointi on yleensä tarpeeton käyttökelpoisen suolan saamiseksi kiteisessä muodossa. Mieluimmin tuote sulatetaan kuumentamalla palautusjäähdyttäen etanolissa *+-8 tuntia, ennen uudelleenkoteyttämistä ja kuivaamista.

Kun suolat ovat liuoksessa, glausiinin suhdetta fosforihap-poon voidaan lisätä tavanomaisilla menetelmillä, kuten osittaisella titrauksella fosforihappo määrän alentamiseksi. Tällaiset menetelmät voivat tuottaa glausiiniemäksen ja glausiinifosfaattisuolan seoksia, ja ne voivat johtaa vapaan emäksen saostumiseen. Ylimääräinen fosfo-rihappolisäys, joka on huomattavasti yli suolan (2:3)-moolisuhteen, yleensä johtaa glausiinifosfaattisuolan saostumiseen.

d,l- ja 1-glausiinifosfaattisuolojen seokset ja suolat, joissa joko on tai ei ole assosioituneena tai liittyneenä ylimääräistä fosforihappoa tai jotka sisältävät pieniä määriä reagoimatonta tai osittain reagoitunutta glausiinia, ovat kaikki hyödyllisiä antitus-siivisina ja analgeettisina aineina, ja niillä on samanlaiset toivotut ominaisuudet. Yleensä käytetään mieluimmin yhtä fosfaattisuolaa, kuten d,1-glausiinifosfaattia tai 1-glausiinifosfaattia. Parhainta on suola, joka sisältää 1,5 mooliosuutta fosforihappoa d,l-glausiinin mooliosuutta kohden.

Glausiinifosfaattisuolat ovat erittäin tehokkaita, oraalisesti aktiivisia, antitussiivisia aineita ja niillä on myös analgeettinen aktiviteetti annostettaessa oraalisesti, tähän on liittynyt hämmästyttävän hyvä maku ja toivottu stabiilisuus ja liukoisuus ja ne ovat vapaita ei-toivotuista sivuvaikutuksista, kuten lääketottumuksesta. Niitä voidaan annostaa annoksissa, jotka ovat noin 0,1 - *+0 mg tai enemmän kiloa kohti (mg/kg) antitussiiviseen vaikutukseen ja noin 0,1 -60 mg/kg analgeettiseen käyttöön, mieluimmin niitä annostetaan oraalisesti. Ne ovat myös aktiivisia parenteraalisesti antitussiivisinä ja analgeettisina aineina, esimerkiksi intraperitonaalisesti injektoitaessa.

Keksinnön mukaisen menetelmän kokeilemiseksi antitussiivinen 6 6881 3 määrä yhtä tai useampaa glausiinifosfaattia annostetaan sisäisesti eläimelle, yleensä käytetään imettäväistä. Annostaminen voidaan suorittaa joko parenteraalisesti, kuten suonensisäisesti, intraperitonaa-lisesti tai intramuskulaarisesti injektoimalla tai johtamalla ruoansulatuskanavaan oraalisesti tai rektaalisesti , esimerkiksi annostamalla oraalisesti glausiinifosfaatti-liuosta kurkkuun suihkutettavassa muodossa .

Yhdisteen antitussiivinen määrä, t.s. glausiinifosfaatin määrä , joka on sopiva estämään tai lievittämään yskää riippuu monista tekijöistä, kuten hoidettavan eläimen koosta, lajista ja iästä, erityisesti käytetystä suolasta tai suolaseoksesta, annostamistavasta ja -taajuudesta, yskän (jos sitä on) ankaruudesta ja käytetystä kausa-tiivisesta aineesta ja annostamisajasta. Samanlaiset seikat vaikuttavat analgeettisen glausiinifosfaatti-määrän valitsemiseen, t.s. glau-siinifosfaatti-mää ran , joka on sopiva lievittämään kipuoireita, kun sitä annetaan eläimille. Glausiinifosfaattisuolat ovat yleensä tehokkaita alhaisissa annoksissa, kun niitä annostetaan oraalisesti verrattuna parenteraalisiin annoksiin. Esimerkiksi antitus siivisissa kokeissa, joissa eri hamsteriryhmi11 e annettiin oraalisesti testiyhdis-tettä vaihtelevia annoksia, tai tislattua vettä kontrol1iryhmäl1 e. Tunnnin kuluttua oraalisesta annostuksesta, hamsterit altistettiin 5-%:selle sitruunahappoaerosoli11 e 10 minuutin koeajaksi. Yskäreak-tioiden lukumäärä, joka aikaansaatiin sitruunahappoaerosoli-ai tistuk-sen viiden viimeisen minuutin aikana, huomioitiin ja annos, joka vaikutti 1ievittävästi yskään 50 % : 11 a hamstereita (ED^g) laskettiin. Antitussiivinen vaikutus rekisteröitiin hamsterille, kun sen yskimisten kokonaislukumäärä 5 minuutin koeajan kuluessa oli ainakin kaksi vakiopoikkeama-yksikköä alle kontrolliryhmän hamsterin yskäreak-tioiden keskiarvosta. Näissä kokeissa kodeiinifosfaatille saatiin oraalinen ED^g-arvo 86,6, d-g1ausiini-hydrobromidi11 e ED^g 89,0, d-glausiinifosfaati11 e saatiin ED,-g 170,1, d , 1-g 1 au siinifosfaati11 e [j d, 1-gl aus i i n i 2 · 3(HgP0^)l EDgg 17,8 ja 1-g 1 au s i i n i f osf aa t i 11 e )_(1-glausi ini )2 · 3(HgP0^)_[ ED^g 10,9 mg/kg.

EDgg-arvojen 95 % varmuusrajat määritettiin kodeiinifosfaatille, d , 1-glausiinifosfaati11 e ja 1-glausiinifosfaa ti 11 e , ne olivat 52,3-232,6; 6,0-53,1 ja 0,4-33,8 vastaavasti. Tämä tulos osoittaa, että glau siinifosfaatit ovat likimäärin 4-8 kertaa niin tehokkaita kuin kodeiini tässä kokeessa.

6 8 81 3

Kokeessa, joka oli samanlainen kuin edellä, testiyhdisteet annostettiin hamstereille intraperitonaalisesti injektoimalla, yhden hamsteri ryhmän saadessa tislattua vettä kontrolliksi. ED^Q-arvot laskettiin antitussiivisei 1 e aktiviteetille sitruunahappo-aerosolikokeessa kuten edellä esitettiin. Kodeiinifosfaatille saatiin ED^-arvo 10,9 mg/kg; d-glausiini-hydrobromidille EDcn-arvo 10,0 mg/kg ja d,l-glausiinifosfaatille \(d,1-glausiini)^ · SiH^PO^) ED^-arvo 17,3 mg/kg.

Erityisessä tapauksessa annettava annos voidaan varmistaa käyttäen tavanomaisia annostuksen määrän löytämiseksi sopivia menetelmiä, esimerkiksi havaitsemalla antitussiivinen aktiviteetti erilaisilla annostussuhtei11 a.

Hyviä antitussiivisia tuloksia voidaan saada, kun suoloja annostetaan oraalisesti annoksien ollessa noin 0,1 - 0,2 - 0,5 - 1 -- 10 - 20-25-30-40 - 80 mg glausiinisuolayhdistettä eläimen kehon kg:aa kohden ja rotilla 0,1 - 40 mg/kg intraperitonaalisesti injektoitaessa. Yleensä on toivottavaa antaa yksittäiset annokset pienim-pänä määränä, joka aikaansaa toivotun yskän pysähtymisen (suppression) pysyvästi sopivalla annostusaikataululla. AntitussiiviSten aineiden annostamiseen käytetään mieluimmin oraalista annostamista. Tämän keksinnön mukaisissa glausiinifosfaateissa yhdistyvät täten korkea oraa -linen antitus siivinen teho hyvään makuun.

Keksinnön mukaisen yhdisteen hyvän maun arviointia varten valmistettiin erilaisia d,l-glausiinisuoloja ja liuotettiin tislattuun veteen erilaisten vesiliuosten muodostamiseksi, jokainen liuos sisälsi yhtä ainoaa suolaa 0,2 % ( paino/ti1avuus). d , 1-glausiini-pamoaattia ei saatu liukenemaan eikä sitä ole näissä testeissä testattu. d,l--gl ausiini-p-tol ueenisul fonaatti vaatii hiukan kuumentamista 0,2-pro-senttisen liuoksen saamiseksi, 0,2-prosenttinen liuos sisältää 2 mg testattavaa suolaa/ml. Tämä konsentraatio vastaa 10 mg/5 ml, joka on kodeiinifosfaatin tyyp i11i nen konsentraatio kodeiini pöhja isissä siirapeissa.

Jokaisen liuoksen miellyttävä maku arvioitiin laittamalla tippa tai kaksi tippaa liuosta kielelle maistamista varten. Suu huuhdeltiin vedellä glausiini1iuosten poistamiseksi, jonka jälkeen seurasi tauko, jolla pyrittiin minimoimaan jälkimaun vaikutus näytteestä toiseen.

Erilaisilla d,l-glausiinisuoloilla saadut tulokset ovat seuraa vat : hydrobromidi kitkerä, terävä metallinen alku- maku, joka lisääntyy ajan mukana, luonteeltaan epämiellyttävä 6881 3 8 sulfaatti-, maleaatti-, sitraatti-, kitkerä, metallinen maku, saman -asetaatti- ja p-tolueenisulfonaat- lainen kuin hydrokloridilla, s a -tisuolat maila tavalla epämiellyttävä tartraatti kitkerä, "happo"maku ja hampaita peittävä tunne, luonteeltaan epä-miel ly ttä vä saiisylaatti kitkerä, terävä metallinen maku, samanlainen kuin hydrokloridilla, mutta epämiellyttävämpi sukkinaatti kitkerä, terävä metallinen maku, johon liittyy lievää pahoinvoin-t i a fosfaatti (2:3) vähän tai ei ollenkaan makua; ei havaittu huomattavissa olevaa k i t keryyt tä laktaatti samanlainen kuin fosfaatti, kit keryys puuttuu, lievästi makea.

Edellä esitetty menetelmä suoritettiin "sokko"-periaatteel1 a, t.s. maistajalle ei kerrottu mitään tietoja suolaliuoksesta, paitsi että valmisteet olivat glausiinisuoloja.

Jokainen, jolle on tuttuja antitussiiviset aineet kodeiini ja dektsrometorpaani ja erilaiset yritykset naamioida näiden ja vastaavien lääkeaineiden tunnusomainen kitkerä alkaloidi maku voi arvioida, mikä merkitys on anti tussiivisen aineen maun parantumisella. Tosi asia on, että antitussiiviset aineet annostetaan harvoin oraalisesti sellaisessa muodossa, jossa on huomioitu aktiiviaineen hyvä maku. Farmaseuttisten antitussiivisten valmisteiden vallitseva muoto on siirappi, joka sisältää aktiiviaineen liuoksen.

Lääkeaineiden hyvä maku on erityisen tärkeä lapsella ja eräillä aikuisilla, jotka kieltäytyvät lääkehoidosta epämiellyttävän maun takia. Tilanteissa, jotka eivät ole henkeä uhkaavia, kuten yskän hoidossa, miellyttävä maku on vielä tärkeämpi.

Lisäarviointeja suoritettiin d , 1-glausiini · HBr:11ä ja d,l--glausiini-fosfaatilla (2;3) käyttäen vesipitoisia valmisteita, jotka sisälsivät testattavia suoloja konsentraatiossa, joka oli 0,1999 millimoolia per 100 ml vettä. Testattavat liuokset makeutettiin käyttäen 10 ml sokerisiirappia (valmistettu inverttisokerista ja vedestä suhteessa 1:1), testattava liuos laimennettiin vedellä 100 mill ilit-raan.

Näiden siirappi valmisteiden hyvä maku testattiin laittamalla 6881 3 tippa tai kaksi tippaa liuosta kielelle, kuten edellä kuvattiin. Makeutetussa valmisteessa, joka sisälsi d,l-glausiini-hydrobromidin, maku oli aluksi makea, mutta tuli kitkerämmäksi ja metalliseksi, kitkerän jälkimaun mukana. Siirappivai mi s te, joka sisälsi d,l-glau-siini-fosfaatin oli makea, mitään muita makuja ei erotettu eikä myöskään jälkimaku jatkunut sen jälkeen kun makeus hävisi. Edellä esitetty testi suoritettiin "sokko"-kokeena.

Annosyksiköt, jotka ovat sopivia oraaliseen annostukseen ovat mieluimmin esim. tabletteja, kapseleita, pastilleja, eliksiirejä, siirappeja ja näiden kaltaisia ja aktiivinen glausiinifosfaattiyh-diste voi olla yhdistettynä tavanomaiseen ajan kuluessa vapautuvaan kapseliin tai tablettiin.

Käytettäessä keksinnön mukaisia yhdisteitä aktiivinen glau-siinifosfaatti-aineosa on mieluimmin yhdistetty koostumukseen, joka sisältää farmaseuttista kantajaa ja noin 0,001 - 95 % painostaan g 1ausiinifosfaattisuolayhdistetä tai sen farmakologisesti hyväksyttävää suolaa. Termi "farmaseuttinen kantaja" tarkoittaa tunnettuja farmaseuttisia täyteaineita, jotka ovat käyttökelpoisia valmistettaessa farmakologisesti aktiivisia yhdisteitä sisäiseen annostamiseen eläimille ja jotka ovat pääasiallisesti myrkyttömiä ja non-sensitii-visiä käytetyissä olosuhteissa. Koostumukset voidaan valmistaa niillä menetelmillä, jotka ovat tunnettuja valmistettaessa tabletteja, kapseleita, yskäntippoja, pastilleja, lääkenappeja, suppositorioita, liuoksia, eliksiirejä, siirappeja, emulsioita, dispersioita, kosteuttavia ja kuohuvia pulvereita, steriilejä, injektoitavia koostumuksia, ja jotka sisältävät sopivia täyteaineita, jotka tiedetään hyödyllisiksi valmistettaessa toivottua tietyntyyppistä koostumusta. Yleensä fosfaateilla nestemäisten koostumusten tulisi olla pääasiallisesti vapaita kationeita, jotka muodostavat vaikeasti liukenevia fosfaatti-suoloja, ei-toivotun suolasaostumisen välttämiseksi.

Yhdisteet voidaan annostaa yhdessä muiden aktiivisten aineiden tai muiden antitussiivisten tai analgeettisten aineiden kanssa. Muita aktiivisia aineita voivat olla esimerkiksi antihistamiinit, tukahtumista helpottavat aineet (decongestants), ysköksiä poistavat aineet, limaa irrottavat aineet, keuhkoputkea laajentavat ja anti-bakteriaaliset aineet tai paikallispuudustusaineet. Tämän tyyppiset koostumukset ovat yleensä käyttökelpoisia hoidettaessa yskää tai kipua yhdessä muiden oireiden kanssa.

Erityisen toivottuja koostumuksia ovat ne, jotka valmistetaan 6 8 81 3 10 annosyksikköjen muodossa, kuten kiinteät muodot, mukaanlukien lääke-napit, pastillit, tabletit, kapselit tai nestemäisten koostumusten mitatut tilavuudet, jotka sisältävät noin 0,1 mg - 20-30-40 mg glau-siinisuolaa yksikköä kohden anti tussiiviseen käyttöön ja noin 0,1 mg - noin 30-60 mg analgeettiseen käyttöön.

Stabii1isuutta tutkittaessa käytettiin d,l-glausi inifosfaattia ja d , 1-glau siini-hydrobromidia, vertai1ustandardina käytettiin kodeiini fosfaattia. Näissä tutkimuksissa testattavat yhdisteet arvioitiin yskänsiirappi-1iuottimessa, joka valmistettiin seuraavista täyteaineista: täytea i ne määrä sokeria (ruoko) 1600 g sorbi toii1iuosta USP 600 g etanolia (alkoholi USP) 21 g vettä q.s. kokonaismäärä 4 litraa.

d , 1-glau siini-hydrobromidin liukoisuus tähän yskänsiirappi-liuottimeen oli 0,3 %. d , 1-glau siinifosfaatin liukoisuus oli 1 %. Testattavat valmisteet valmistettiin siten, että ne sisälsivät testattavaa glausiinisuolayhdistettä konsentraatiossa, joka oli 2/3 maksimi 1iukoisuuskonsentraatiosta. Toisin sanoen d , 1-glau siinifosfaatti arvioitiin 0 ,6-prosenttisena liuoksena 1iuottimessa ; ja d,l-glausiini-hydrobromidi 0,2-prosenttisena liuoksena liuottimessa. Kodeiinifosfaatti, joka oli vertailuyhdiste, sisälsi 0,2 % kodeiinifosfaattia liuottimessa.

Näytteitä varastoitiin stabii1isuustestissä esitetyissä olosuhteissa, jonka jälkeen ne mitattiin nestekromatografisesti (HPCL) ja testattavassa liuoksessa jäljellä olevan testattavan yhdisteen määrä (prosenteissa) laskettiin.

a) stabiilisuus valossa

Stabii1isuuden arvioimiseksi yhdisteet altistettiin valolle, valmistetut siirappivalmisteet laitettiin ruskeisiin (amber) lasi-pulloihin ja myös läpinäkyviin (kvartsi) lasipulloihin ja pidettiin huoneen lämpötilassa, koko ajan valolle altistettuna (noin 2000 foot-candel s, t.s. noin 2 1 520 luksia, yhdistettynä fluoroivaa ja hehkuvaa valoa, 24 tuntia/päivä).

Kuukauden kuluttua pullojen sisällöt mitattiin. Aktiiviai-neiden (glausiinisuolan ja kodeiinisuolan) prosenttiosuudet, jotka tällöin olivat pullossa, on esitetty seuraavassa taulukossa: 11 6881 3 testattava yhdiste lasi tyyppi ruskea kvartsi d,l-glausiini-HBr 84,0 74,5 d ,1-glausiini 97,7 90,0 kodeiinifosfaatti 100,0 100,0

Samanlaisissa kokeissa kiteisen glausiinifosfaattisuo!an (2:3) havaittiin säilyttäneen yli 98 % alkuperäisestä g 1 au siinimäärästä , kahden kuukauden kuluttua 40°C:ssa.

b) varastointistabiilisuus eri lämpötiloissa d, 1-glaus i ini suolojen ja kodeiinifosfaatin siirappivalmisteet valmistettiin edellä esitetyllä tavalla ja laitettiin ruskeisiin lasipulloihin, jotka suljettiin. Pullot, jotka sisälsivät testattavan yhdisteen, säilytettiin samanlaisissa valo-olosuhteissa, mutta erilaisissa lämpötiloissa - ympäröivä lämpötila "RT" tarkoittaa huoneen lämpötilaa; 40°C; 45°C ja 55°C. Useita eri pulloja jokaista valmistetta säilytettiin jokaisessa lämpötilassa.

Eri aikavälein valmisteiden yksittäiset lasipullot otettiin varastosta; mitattiin HLCillä aktiiviainepitoisuus ja jäljellä olevan aktiiviaineen prosenttiosuus laskettiin. Eri pullot otettiin jokaisessa mittauksessa. Silmin havaittu värimuutos, jos sitä esiintyi, on merkitty. Tulokset on esitetty seuraavassa taulukossa, jossa "GP" tarkoittaa d , 1-glau siinifosfaattia , "GHBr" tarkoittaa d,l-glau-siinihydrobromia ja "CP" tarkoittaa kodeiinifosfaattia .

GP GHBr Cj> 2 viikkoa - RT 100,2 95,5 98,5 40 102,2 99,0 97,0 45 100 94,0 99,0 55 100 hiukan 88,5 97,5 ruskea 1 kuukausi - RT 101,3 99 104,5 40 100 96 hiukan keller- 100,0 tävän ruskea 45 - - 100,0 55 - 89,5 kellertävän ruskea 1 kuukautta - RT 101,1 100,8 101,3 40 101,6 93,3 ruskea 101,1 55 98,7 hiukan kel . 91,4 ruskea 88,4 ruskea 12 6881 3 6 kuukautta - RT 97,2 96 40 97,1 hiukan 89 ruskea ruskea 45 94,5hiukan 86,6ruskea ruskea 55 91,9 ruskea 84,7 (-) tarkoittaa, että koetta ei ole suoritettu.

Edellä esitetyt tulokset osoittavat fosfaattisuolojen ylivoimaisen stabii1isuuden muihin suoloihin nähden.

d , 1-g 1ausiinifosfaatin väärinkäyttöpotentiaali tutkittiin kahdella apinalla menetelmällä, joka oli samanlainen, jonka Deneau et ai. ovat esittäneet julkaisussa Psychopharmacologia 16(1): 30-48,1969.

Tässä kokeessa, koe-apinat pidetään kiinni ja katetri laitetaan ulkoiseen kaulalaskimoon testattavien aineiden injektoimiseksi siten, että apina responsissa painaa vipuvartta.

Koe-apinat totutetaan ensin itse annostamaan kodeiinia suhteessa 100 mg/kg injektio. Näin koulutetun ja totutetun kahden apinan itse-annostamissuhde oli noin 100-150 vipuvarsi työntöä kahden tunnin aikana 100 mg:n kodeiini-annokselle. Kun d,l-glausiinifosfaattia (2:3) käytettiin kodeiinin sijasta apinan responssisuhteen havaittiin alenevan 100-150 responssista kahden tunnin aikana kodeiinilla, 10-20 responssiin/kahden tunnin aikana d,l-glausiinifosfaatin annostamisen jälkeen, annoksilla 50, 100, 200 ja 400 mg/kg injektio.

Fyysinen riippuvuustaipumus tutkittiin hiirissä menetelmällä, jonka on esittänyt Saelens et ai., Arch. Int. Pharmacodynam, 190: 213-218, 1971. Tässä kokeessa hiirille annetaan lisääntyviä annoksia testi yhdistettä aika ajoin kahtena peräkkäisenä päivänä. Viimeisen annoksen jälkeen toisena päivänä, annetaan hiirille intraperitonaali-nen injektio morfiini-antagonistista ainetta, naloksonia, annoksena 100 mg/kg ja hiirillä havaitaan luonteenomaista hyppykäyttäytyrnistä, joka johtuu oopiumlääkkeiden luopumisesta tai morfiini-antagonismista. Näissä kokeissa morfiinisulfaatti aikaansai kiihoittumisen ja "Straub"-hännän hiirissä, jonka seurauksena 5 hiirtä yhdeksästä hyppi (kaikkiaan 96 hyppyä) na1oksonikäsittelyn jälkeen. Kodeiinifos-faatti aikaansai "Straub"-hännän ja kiihoittumisen ja naloksoni hyppimisen kahdella hiirellä kuudesta (kaikkiaan 23 hyppyä). d , 1-g 1 au -siinifo sfaatti (2:3) ei aiheuttanut "Straub"-häntää suurimmalla annoksella (100 mg/kg) eikä hyppykäyttäytyrnistä yhdelläkään kahdeksasta testattavasta hiirestä.

6 8 81 3 13

Toisissa kokeissa annettiin hiiriryhmi11 e vaihtelevia annoksia d,1-glausiinifosfaattia (2:3) oraalisesti tai intraperitonaalisesti injektoimalla ja annos, joka on tappava 50 %: 11 e hiiristä (LD^), laskettiin kuolleista hiiristä, jotka havaittiin 72 tunnin sisällä annostamisesta. LD^g intraperitonaalisei 1 e injektiolle oli 178 mg/kg. Näissä kokeissa oraalinen LD^-arvo oli yhtä suuri tai suurempi kuin 681 mg/kg.

Nämä tulokset yhdessä edellä määritettyjen ED5Q-arvojen kanssa, osoittavat, että fosfaattisuolai 1 a on terapeuttinen suhde (LD^^/ ED^q) 38 oraaliselle antitussiiviselle aktiviteetille ja 10 intra-peritonaal iselle aktiviteetille.

Toisissa kokeissa 1- ja d-glausiinifosfaatteja (2:3) annettiin oraalisesti eri hamstereille ja 1- ja d-glausiin ien plasmakonsentraa-tiot mitattiin aika ajoin annostuksen jälkeen. Nämä tulokset osoittavat, että 1-glausiinifosfaatti aikaansai glausiinin korkean plasma-arvon 15 minuutin kuluessa annostamisesta ja että plasma-arvot pysyivat korkeina, yleensä 3-6 tai useamman kertaa yhtä suurina kuin d--glausiinin plasma-arvot, kahden tunnin koeajan kuluessa.

Lisäksi "secundum regulam" suoritetut kokeet osoittavat, että LD5Q-arvo hamstereilla on fosfaattisuolai 1 a 283 mg/kg ruumiin painokiloa kohti oraalisesti annostettaessa, kun taas LD^-arvo hamstereille d,1-glausiini·HBr:11ä on 390 mg/kg samalla tavalla annostettaessa. Huolimatta samanlaisesta toksisuudesta, keksinnön mukaisilla yhdisteillä on erittäin terapeuttinen indeksi, tässä tapauksessa 16,55 vastaan 2,29, perustuen edellä esitettyihin ED^-arvoihin .

Testiyhdisteet tutkittiin analgeettiselta aktiviteetiltään fenyyli-p-kinoni-hiiressä kokeen mukaan, jonka on esittänyt Hender-shot & Forsaith, J. Pharmacol. Exptl . Therap. 125 (3) 237 (1959). Testiyhdisteet annostettiin oraalisesti 30 minuuttia ennen fenyyli--p-kinoni-koetta. Näissä kokeissa saatiin oraaliset ED^-arvot d-glau siini·HBr:11 e, kodeiinifosfaati11 e ja d , 1-g 1ausiinifosfaati11 e (2:3), jotka olivat vastaavasti 34,0, 21,1 ja 23,0 mg/kg.

Esimerkki 1 d,l-glausiinifosfaatin valmistus A. 43,5 g (0,1 moolia) glausiini-hydrobromidia suspendoitiin 200 ml:aan deionisoitua vettä erotussuppi 1 ossa. Lisättiin 50 ml vesipitoista, 10-%:sta natriumhydroksidi a ja saatu seos uutettiin kaksi kertaa kloroformilla, käyttäen 100 ml kloroformia kumpaankin uuttoon. Yhdistetyt kloroformiuutteet kuivattiin vedettömällä natriumsulfaa- 14 6881 3 tiliä, suodatettiin ja konsentroitiin kuiviin alennetussa paineessa. Jäännöksenä saatiin valkea, kiinteä d,l-glausiini-emäs, joka suli 139°C:sessa. (Saanto 96 %). Haluttaessa se voidaan puhdistaa edelleen uudelleenkiteyttämällä etyyliasetaatista.

B. 3,6 g (0,01 moolia) d,l-glausiini-emästä liuotettiin 150 ml:aan alkoholia (USP, 95 #etanolis, 5 $ vettä), samalla lämmittäen 60°C:sen lämpötilaan. Liuos, jossa oli 2,0 g (0,022 moolia) fosfori-happoa (Q5 % fosforihappoa vedessä) dispertoituna 100 ml:aan alkoholia (USP, 95 % etanolia, 5 % vettä), lisättiin hitaasti, samalla hämmentäen, noin 20 minuutin kuluessa. d,l-glausiinifosfaattituote alkoi näkyä saostumana fosforihappolisäyksen kuluessa. Tuote erotettiin suodattamalla ja se suli 2I+0°C:sessa hajoten. Valkoinen, kiteinen, kiinteä tuote uudelleenkiteetettiin sekoittamalla se 80 $:seen etanoliin vedessä; sitä kuumennettiin palautusjäähdyttäen ja jäähdytettiin ym-päristönlämpötilaan. Uudelleenkiteytetty tuote otettiin sen jälkeen talteen ja sitä hämmennettiin seoksessa, jossa oli 3 osaa dietyyli-eetteriä ja yksi osa etanolia, erotettiin suodattamalla, kuivattiin ja saatiin sulamispisteeksi 2M-7°C hajoten. (Saanto 9^,3$). C, H, N (laskettu) yhdisteelle C2iH25N(\* l^H-^PO^ : 50,2, 5,91, 2,79; (saatu) 50,29, 6,03, 2,93-

Alkuaineanalyysi on täten yhdenmukainen rakenteen (d,l-glau-siini)2‘ SH^PO^ kanssa. (Teoreettiset C, H, N-pitoisuudet laskettuna glausiinifosfaattille (lii, C^H^NO^'H^PO^) ovat 55,63, 6,22 ja 3,09).

Differentiaalinen osituskalorimetri osoittaa, että tuote on ainakin 95 $:sesti puhdasta, koska esiintyy vain yksi iso piikki 21+7°C:sessa ja noin 5 % tai vähemmän esiintyy yksittäisenä pienenä piikkinä, jonka uskotaan olevan di-d,l-glausiinifosfaattia 221°C:sessa. (d,l-glausiini)2*3H2PO^ kiteet ovat erillään olevia, hyvin muodostuneita, valkeita kiteitä, jotka ovat muodoltaan sauvamaisia tai neula-maisia.

C. Samanlaisessa menetelmässä 2 g 1-glausiini-hydrobromidia suspendoitiin veteen, lisättiin 5 ml vesipitoista 10 % natriumhydrok-sidia ja seos uutettiin kahdella 50 ml:n annoksella kloroformia. Uutteet kuivattiin ja haihdutettiin kuiviin. Saatu 1-glausiini-emäs saatettiin reagoimaan 0,25 moolin kanssa fosforihappoa menetelmässä, joka oli samanlainen kuin esimerkissä IB. Kiteinen tuote erotettiin, liuotettiin 5 mljaan 95 #:sta etanolia ja uudelleensaostettiin lisäämällä dietyylieetteriä ja uudelleenkiteytettiin toisen kerran etanolista. Valkoinen, kiteinen (l-glausiini)2*3H^P0^-jj-glausiinifosfaatti (2:3)]- ,5 6881 3 -tuote suli 2*+2,9° hajoten. Samalla menetelmällä uudelleenkiteyttämäl-lä tuote vielä uudestaan etanolista saatiin yhdiste, jonka sul.p. oli 253°C.

D. Samanlaisessa menetelmässä 56,8 g d,l-glausiinia 250 ml:ssa alkoholia (USP) saatettiin reagoimaan 32 g:n kanssa 85 $:sta fosfori-happoa 500 mljssa alkoholia (USP), lisäämällä glausiini-emäsliuos fosforihappoliuokseen. Tuotteella oli kaksi piikkiä differentiaalisessa osituskalorimetrissa, toinen noin 2*+5°C ja pienempi piikki noin 219°C (jonka uskottiin olevan di-d,l-glausiinifosfaattia). (d,l-glau-siini) 2’ 3H^P0^_ tuotetta kuivattiin yön yli 120°C:sessa ja alkuaineanalyysissä saatiin C, H, N, O-pitoisuudet 50,66, 6,06, 3,23 ja 30,09 % ja fosforipitoisuus (P) 10,07. Teoreettiset C, H, N, 0 ja P pitoisuudet laskettuna ovat yhdisteelle ^21^25^¾4 l^H^PO^ : 50,20, 5,91, 2,79, 31,85 ja 9,25.

E. Samanlaisella menetelmällä valmistettiin yhdiste d,l-glau-siinifosfaatti. C, H, N, P : laskettu yhdisteelle 621^25^¾^ ^^3^¾ : 51,15, 5,97, 2,8*+, 8,8; C, H, N saatu: 50,80, 6,00 2,95 (neljän toistetun kokeen keskiarvo) ja P 8,22.

F. Näyte, jossa oli esimerkin ID mukaista d,l-glausiinifos-faattisuolaa (2:3), sul.p. 2^5,2°C, pestiin perusteellisesti seoksella, jossa oli 3 osaa dietyylieetteriä ja yksi osa etanolia, kuivattiin ja saatiin sul.p. 250,7°C. Seos, jossa oli pestyjä ja pesemättömiä kiteitä, suli 25-2,2°C: sessa, osoittaen, että seoksessa oli kahden glausiinifosfaattinäytteen erilaisia kiteisiä solvaatteja.

G. 1 g (0,0028 moolia) d,l-glausiinia liuotettiin 30 ml:aan tislattua asetonia. Lisättiin 0,3 g (0,003 moolia) 85 %:sta fosfori-happoa. Saatu valkoinen sakka poistettiin suodattamalla, pestiin 20 ml:11a kuivaa asetonia, kuivattiin ilmassa ja sen jälkeen 50-55°C:sessa tyhjössä yli yön. Glausiinifosfaattituote (saanto 1,0 g)suli 2^0-2^3° C:sessa. C, H, N saatu: 51,2, 6,07, 2,96; lasketty yhdisteelle ^21^25^¾^^^¾ 5 ^0,2, 5,91, 2,79· Samalla menetelmällä, käyttäen 0,6 g d,l-glausiinia 20 ml:ssa asetonia ja 0,*+ g fosforihappoa, saatua pestyä, ilmakuivattua tuotetta kuivattiin tyhjössä 60°C:sessa noin 2,5 päivää. Glausiinifosfaatti suli 2^0-2^2°0:sessa. C, H, N saatu: *+9,3, 5,91, 2,76; C, H, N laskettu yhdisteelle C21H25N(\' Ι,δ^ΡΟ^ : b9,2b, 5,86, 2,73- H. Sekoitettiin 2,5971 kg (5,95 moolia) d,l-glausiini-hydro-bromidia, 10,0 litraa deionisoitua vettä ja 3,5 litraa metyleeniklo-ridia. Seosta hämmennettiin nopeasti ja 500 ml 50 % natriumhydroksidia lisättiin hitaasti liuokseen. Natriumhydroksidi huuhdottiin liuokseen 16 6881 3 100 ml deionisoitua vettä. Sen jälkeen kun lisäys oli tapahtunut täydellisesti, seosta hämmennettiin 15 minuuttia, jonka jälkeen hämmentäminen lopetettiin ja seoksen annettiin seistä 10 minuuttia, jotta kerrokset erottuisivat. Metyleeniklori di kerros laskettiin pois ja säilytettiin. Vesipitoiseen kerrokseen sekoitettiin 3,5 litraa me ty-1eeniklori di a ja seosta hämmennettiin nopeasti 15 minuutin ajan. Seoksen annettiin seistä 10 minuuttia, jotta kerrokset erottuisivat. Metyl eeni kl ori di kerros laskettiin pois. Vesipitoiseen kerrokseen lisättiin vielä 200 ml metyl eenikl ori di a. Metyleeniklori di kerros laskettiin pois. Metyleeniklori di kerrokset yhdistettiin ja sekoitettiin 3 litran kanssa deionisoitua vettä.

Saatua seosta hämmennettiin nopeasti 15 minuutin ajan, jonka jälkeen sen annettiin seistä 15 minuuttia, jotta kerrokset erottuisivat. Metyleenikloridikerros laskettiin pois ja säilytettiin. Tämä d , 1-glausiini-emäksen metyleenikloridiliuos lisättiin sen jälkeen hyvin hämmennettyyn liuokseen, jossa oli 1,4235 kg (12,35 moolia) 85-%:sta fosfori happoa 9,8 litrassa tolueeni-denaturoitua, absoluuttista etanolia. Muodostui runsas, valkoinen sakka. Sakkaa hämmennettiin 15 minuuttia, jonka jälkeen sen annettiin seistä typpiatmos-fäärissä noin 14-16 tuntia. Sen jälkeen alettiin hämmentää ja sakka laskettiin hitaasti 3 litran sintterillä varustettuihin lasisuppiloi-hin. Kiinteä aine, joka jäi jäljelle, laitettiin suurille, lasisille kuivausastioi11 e ja ilmakuivattiin , sen jälkeen kuivattiin tyhjössä 50-65°C:ssa, saatiin 2,902 kg (saanto 97,1 %>) d , 1 -gl a us i i n i f osf aa tt i a .

22 litran pulloon laitettiin 1 ,500 kg d,1-glau siinifosfaa11ia ja 15 litraa 80-%:sta tolueeni-denaturoitua, absoluuttista etanolia (20 % vettä). Seosta hämmennettiin ja kuumennettiin palautusjäähdyttäen (78°C) typpiatmosfäärissä. Sakkaa keitettiin palautusjäähdyttäen 5-6 tuntia, sen jälkeen sen annettiin jäähtyä 22-25°C:een. Sakka kaadettiin sitten hitaasti 3 litran sintterei11ä varustettuihin 1asisuppi1 oi hi n. Saatu kiinteä aine i1 makuivattiin . Kiinteä aine pestiin perusteellisesti 3 litralla tolueeni-denaturoitua, absoluuttista etanolia ja jälleen ilmakuivattiin. Sen jälkeen kiinteä aine kuivattiin tyhjössä 50-65°C:ssa, saatiin 1,375 kg (saanto 91,7 %) d,l--glausiinifosfaattia, joka on erityisen toivotussa, kiteisessä muodossa paksuina viipaleina, n.s. "chunky" prismaattisina kiteinä.

Differentiaalisessa erotuskalorimetrissa tuotteelle saatiin yksi ainoa piikki, jonka sul.p. oli 253°C. C, H, N saatu 50,2, 5,97, 17 6881 3 2,67; C, H, N laskettu yhdisteelle c21H25N04·1,5H3P04 : 50,2, 5,91, 2,79.

I. 1-glausiinifosfaatti , joka oli valmistettu kuten edellä on esitetty, uudel1eenkiteytettiin kolme kertaa etanolista, jotta saataisiin puhdistettua suolaa hienona pulverimaisina kiteinä. C, H, N saatu: 50,20 , 5,91 , 2,73 ; C, H, N laskettu yhdisteelle 1 , 5H3 P04 : 50,2 , 5,91, 2,79.

J. d,l-glausiinifosfaatin kidetiheys määrättiin suspendoimaila ainakin neljää kidettä dJ-glausiini-I^H^PO^iää liuotinseokseen, jossa oli bentseeniä ja hiilitetra kloridia; säädettiin bentseenin ja hiilitetrakloridin suhde samaan tiheyteen kuin suspendoitujen kiteiden; ja mitattiin 1iuotinseoksen tiheys, joka saatiin saman tiheyden omaavasta suspensiosta käyttämällä pyknometria. Kidetiheys, joka tä- 2 ten saatiin oli 1,460 g/cm .

Yhdisteen d ,1-glausiini'1 ,δΗ^ΡΟ^ kiteiden alkeiskopin (unit cell) vakiot mitattiin yhden-kiteen-röntgenkristal1ografiai 1 a. Alkeiskopin dimenssioiksi saatiin a= 89,854 Ängströmin yksikköä; b = 8,565 Ängströmin yksikköä ja c = 23,830 Ängströmin yksikköä, kiteet olivat monokliiniset/3-kulman ollessa 93,7°. Teoreettiset tiheydet laskettiin käyttäen pienintä ilmeistä aikeiskoppiti 1avuutta V = 1/8 abc sin /3 = 2,286 kuutio Ängströmin yksikköä (2,286 x 10"^ cm^) ja Z yhtä kuin neljä molekyyliä/pieni aikeiskoppiti 1avuus. Glausiinifos-faatille (1:1) laskettu teoreettinen tiheys

molekyylipaino = g Z

- x -

Avogardon luku V

O

oli 1,319 g/cm . Glausiini-difosfaattisuolai 1 e (1:2) teoreettinen

O

tiheys oli 1 ,602 g/cm . Diglausiini-monofosfaattisuolai 1 a (2:1) teo- 3 reettinen tiheys on suurempi kuin 2,3 g/cm . Yhdisteelle d,1-glau- 3 siini·1,5H^PO^ teoreettinen, laskettu kidetiheys oli 1,460 g/cm , joka vastaa havaittua kidetiheyttä.

Claims (8)

18 6881 3

1. Menetelmä terapeuttisesti tehokkaan fosfaattisuolan valmistamiseksi, joka on 1-glausiinifosfaatti , d ,1-glausiinifosfaatti tai niiden seos, tunnettu siitä, että saatetaan yhdiste, joka on 1-glausiini, d , 1-g 1 au siini tai niiden seos, emäksen muodossa reagoimaan ylimäärän kanssa fosfori happoa.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, jossa vapaa emäs, glausiini, liuotetaan inerttiin, orgaaniseen liuottimeen lämpötilassa, joka on ympäristön lämpötilan ja seoksen kiehumispisteen välillä, ja saatu liuos sekoitetaan ylimäärän kanssa fosfori happoa.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, jossa fosfori-happoa käytetään noin 0,5 - 1 moolia tai kaksin- tai kolminkertainen molaarinen ylimäärä tai enemmän.

4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä fosfaattisuolan valmistamiseksi, joka on 1-glausiinifosfaatti , d , 1-g 1 au siinifosfaatti tai niiden seos, jossa on noin 1,5 mooliosuutta fosforihappoa glau-siinin mooliosuutta kohden.

5. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä d,1-glausiinifos-faattisuolan valmistamiseksi, jossa on noin 1,5 mooliosuutta fosfori-happoa d,l-glausiinin mooliosuutta kohden.

6. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä 1-glaus i i ni fos -faattisuolan valmistamiseksi, jossa on noin 1,5 mooliosuutta fosfori-happoa 1-glausi inin mooliosuutta kohden.

7. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä fosfaattisuolan valmistamiseksi, joka on 1-glausiinifosfaatti , d , 1-glausiinifosfaatti tai niiden seos, tunnettu siitä, että saatetaan yhdiste, joka on 1-glausiini, d,1-glausiini tai niiden seos, vapaan emäksen muodossa reagoimaan ainakin 1,4 moolisen ylimäärän kanssa fosfori happoa, . mainitun fosfaattisuolan sulamispiste on noin 240-245°C hajoten ja pH-arvo vesiliuoksessa (0,5 g/100 ml) noin 2,4-2,6.

8. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä fosfaattisuolan valmistamiseksi, tunnettu siitä, että menetelmää on sovellettu d,l-glausiinifosfaatin aikaansaamiseksi paksujen viipalemais-ten (chunky) prismaattiSten kiteiden muodossa.