FI62527B - Anvaendning av n-alkyl-2',4'-dinitro-6'-trifluormetyldifenylaminer saosom rodenticider - Google Patents

Description

Ujgfc»·! r«l KUULUTUSJULKAISU /0rOn MT4 1 11 UTLÄGG NI NGSSKRI FT 0^5 2 7 C Patentti Työnnetty 10 Cl 1033 (4¾ Patent r.oJ .'.eIät ^ " (51) Kv.ik?/int.a.3 C 0? C 87/62 SUOMI-FINLAND (21) P»t*nltlKtk«mut — pKantanteknlni 762718 (22) H»k#ml«p*lvi — Ansefcnlnpdif 23.09.76 (23) AlkupUvi—GUtlghaudag 23.09.76 (41) Tullut fulklMksI — Riivit offumllf 27. 03. 77

Patentti- ja rakistarihallitu· MInvKMixl- <"> EKJSMMrÄS 30.09.82 (32)(33)(31) Pyritty «tuoikuus—ftuftrd prioritut 26.09.73 2i.O7.76 USA(US) 617115, 706022 (71) Eli Lilly and Company, 307 East McCarty Street, Indianapolis,

Indiana 1+6206, USA(US) (72) Barry Allen Dreikorn, Indianapolis, Indiana, USA(US) (7k ) Oy Kolster Ab (5^) N-alkyyli-2' ,l+*-dinitro“6'-trifluorimetyylidifenyyliamiinien käyttö jyrsi jämyrkkyinä - Användning av N-alkyl-2' ,1+ '-dinitro-6'-trifluor-metyldifenylaminer sasom rodentieider

Keksinnön kohteena kaavan I mukaisten N-alkyyli-2',41-dinit-ro-6'-trifluorimetyylidifenyyliamiinien käyttö jyrsijämyrkkyinä f°2 Bj2

0^ y y-H1 I

CF R5

3 K

jossa R on metyyli, etyyli tai propyyli; R1 on fluori, kloori, bromi- 2 s jodi tai trifluorimetyyli ja R ja R tarkoittavat toisistaan riippumatta fluoria, klooria, bromia tai trifluorimetyyliä.

Edullisia kaavan I mukaisia yhdisteitä ovat ne, joissa R on 12 5 metyyli 3a ne, joissa R , R ja R tarkoittavat halogeenia.

Keksinnön mukaisia difenyyliamineja vastaavia yhdisteitä on kuvattu aikaisemmin kirjallisuudessa, esimerkiksi US-patenttijulkaisussa 3 948 990. Missään aikaisemmassa julkaisussa ei ole kuitenkaan 2 62527 esitetty, että tämän tyyppisillä yhdisteillä olisi sellaista aktiviteettia, että niitä voitaisiin käyttää rodentisideina. Sekundaariset difenyyliamiinit tunnetaan alalla fungisideina ja insektisideinä.

Nyt on yllättävästi havaittu, että difenyyliamiinin alkyylisubsti-tuentin saavat aikaan sen, että rotat hyväksyvät paremmin aktiiviai-netta sisältävän syötin.

Kaavan I mukaisia uusia yhdisteitä ei aina voida valmistaa yksinkertaisten, suorien menetelmien avulla ja niitä valmistetaan siksi monivaiheisen menetelmän mukaan. Olisi odotettavissa, että tällaisia yhdisteitä voitaisiin syntesoida substituoidun N-alkyyliani-liinin suoran reaktion avulla 2-kloori-3,5-dinitrobentsotrifluoridin kanssa. Vaihtoehtoisesti voitaisiin ajatella, että valmistetaan vastaava N-H-difenylamiini ja alkyloidaan typpi alkyylijodidilla tai samantapaisella alkyloivalla aineella. Lukuunottamatta yhdisteitä, joissa joko 2- tai 6-asema on substituoimaton, kumpaakin menetelmää ei todettu käyttökelpoiseksi. Tällöin täytyy käyttää jotakin seuraa-vassa esitettävän menetelmän toteutusta.

On kauan ollut tiedossa, että rottien ja hiirien lukumäärää täytyy rajoittaa. Rottien ja hiirien tiedetään olevan lukuisten sairauksien kantajina, joista paiserutto on eräs parhaiten tunnettu. Nämä vahingolliset eläimet asuessaan yhdessä ihmisten kanssa likaavat ja saastuttavat myös asuma-alueensa ja tuhoavat rakennuksia ja niiden irtaimistoa rakentamalla tunneleita ja pesiään. Eläimet kuluttavat myös ruokatarvikkeita ja saastuttavat sen mitä eivät kuluta. Rotta-yhdyskunta voi viljavarastossa kuluttaa tai tuhota merkittäviä ra-vintoainemääriä.

Useita rodentisidejä on ollut ja on edelleen käytössä. Metal-lipitoisia myrkkyjä kuten arseenin ja talliumin yhdisteitä käytetään edelleen, mutta ne muodostavat ilmeisesti vakavan vaaran ihmisille ja hyödyllisille eläimille. Orgaaniset kemialliset myrkyt, joista war-fariini on parhaiten tunnettu, ovat erittäin laajalti käytettyjä ja ne ovat olleet tehokkaita. Jyrsijöissä on kuitenkin kehittymässä vastustuskyky näitä myrkkyjä vastaan.

Rodentisedeja annetaan yleensä rotille ja hiirille ruoka-aineisiin sekoitettuna. Rodentisidin pitoisuutta seoksessa säädetään siten, että jyrsijät kuluttavat sellaisen määrän, joka on joko akuutisti tai kroonisesti kuolettava. Ei ole edullista valmistaa seoksia niin väkeviksi, että jyrsijä kuolee välittömästi tai edes pian syömisen jälkeen. Jyrsijät ja erikoisesti rotat ovat riittävän älyk- e ?. 5 2 7 käitä ymmärtääkseen yhteyden ruokailun ja kuolemisen välillä, jos aikaväli on erittäin lyhyt. Täten paras käytäntö on säätää rodenti-sidin pitoisuutta siten, että jyrsijät myrkyttyvät syötyään useita myrkkyannoksia.

Erikoisolosuhteissa sekoitetaan rodentisidia joskus juomaveteen tai niistä valmistetaan "tartuntajauheita", joita sijoitetaan jyrsijöiden käyttämille kulkuteille. Kun jyrsijät ovat kulkeneet irrallisen myrkkypolun kautta, nuolevat ne jalkansa puhtaiksi ja nauttivat täten rodentisidia.

Keksinnön mukaisia yhdisteitä voidaan valmistaa siten, että a) aniliiniyhdiste, jonka kaavan on R2 __NHR1 6 V/ R5 jossa R^, R^ ja R^ tarkoittavat samaa kuin kaavassa I ja R^ on vety, metyyli, etyyli tai propyyli, saatetaan reagoimaan 2-halogeeni- 5-nitrobentsotrifluoridin, saatetaan reagoimaan yhdisteen kanssa, f1 7 0?Ν—S >—x I m CF3 17 16 jossa R on vety tai nitro sillä edellytyksellä, että R on vety 17 kun R on nitro, 1 6 b) vaiheesta a) saatu yhdiste, jossa R vety, alkyloidaan, c) vai-heesta b) saatu yhdiste, jossa R on vety, nitrataan ja c) vaiheesta d) saatu yhdiste, jossa ei ole haluttuja halogeenisubstituentteja, halogenoidaan tarvittaessa.

4 62527 A. R7 ' /'Λ ΐ /~\ .

OzN--·^ ^, ·—ha I o + H—N—R®------ “\p3 < /"'S /”\ 3

OzN--·^ —halo + HzN--·^ --R6 .=.

CRs R10 f 0aN__./ \.„Re

•=T

6f3 r10

•H

P

c

•H

7 ° R7 1-1 /~\ f /^'X e / *

OaN—p,·---N---^*--R -----

•"V

Cra o ------ \ / , mahdollinen tuote ^— nitraus --- halogenointi 5 62527

Edelläolevissa kaavoissa ryhmät R^f R^ ja R^® tarkoittavat 12 5 vastaavasti ryhmiä R , R ja R tai kukin niistä voi tarkoittaa vetyä. Menetelmä voidaan suorittaa käyttäen lähtöaineena aniliinia, jossa on jotkut tai kaikki tuotteen halutuista substituenteista R^-R^ tai substituoimatonta aniliinia halutun tuotteen substituenteista riippuen. Aniliinirenkaan halogeenisubstituentit voidaan lisätä prosessin lopussa.

Termi "halo" tarkoittaa, että bentsotrifluoridirengas on subs-tituoitu jollakin sopivalla halogeeniatomilla. Kloori- ja fluoriato-mit ovat suositeltavia ja kloori on tavallisesti sopivin.

NO r12 2 % •--* ,·---·ν B. 0 N—/ halo + H N—· R11 •=r /=* CF R15 a ¥°a μ (r ' oH( V-R” ----- 6f r1 5 3 f' R / .

ON-/ Vn-/ V-R” 8 w ν=·χ

Af R15 • a . mnlkJol lirien tuote ------ hulogcnointi 6 62527

Edelläesitetyn sovellutusmuodon B alkylointivaihe on stee-risesti estetty aniliinirenkaassa olevien ortosubstituenttien vaiku- 11 1 p ie tuksesta. Täten ryhmät R , R ja R tarkoittavat vastaavasti ryh- Λ O CL 1 9 1 ^ miä R , R ja R paitsi, että ainakin toinen ryhmistä R ja R tarkoittaa vetyä. On edullista käyttää lähtöaineena aniliinia, jossa on halutun tuotteen trifluorimetyylisubstituentit, mutta josta puuttuu halogeenisubstituentti ja lisätä halogeeniatomi lopullisissa halo-genointireaktiossa.

Edelläesitetyn menetelmän yksittäiset vaiheet ovat tavanomaisia orgaanisessa kemiassa ja ne suoritetaan sinänsä tunnetulla tavalla. Kytkentäreaktiot, jotka liittävät aniliini- ja bentsotrifluoridi-renkaat toisiinsa, suoritetaan helpoimmin verrattain matalissa lämpötiloissa, alueella -20°C - +10°C dimetylformamidissa natriumhydridin läsnäollessa. Muutkin väliaineet ovat käyttökelpoisia. Reaktiot voidaan suorittaa esimerkiksi alkanoleissa kuten etanolissa, joissa liuottimissa reaktiolämpötila voi olla korkeampi, alueella 10-25°C. Muutkin liuottimet, mukaanluettuna ketonit kuten asetoni ja metyyli-etyyliketoni ja eetterit kuten dietyylieetteri ja tetrahydrofuraani, ovat tyydyttäviä reaktioliuottimia.

Yleensä tarvitaan voimakasta emästä haponsitojaksi. Natrium-hydridi, kuten edellä on mainittu, on yleensä sopivin emäs, mutta voidaan käyttää myös emäksiä, kuten epäorgaania emäksiä esimerkiksi natriumhydroksidia ja natriumkarbonaattia ja orgaanisia amiineja, esimerkiksi pyridiiniä ja trietylamiinia samoinkuin lähtöyhdisteenä olevan aniliinin yksinkertaista ylimäärää.

Bentsotrifluoridirenkaan nitraus suoritetaan helposti väke-vöidyllä typpihapolla etikkahappoliuoksessa huoneenlämpötilassa. Reaktio on tavanomainen nitraus ja se voidaan suorittaa muillakin yleisillä nitrausreagensseilla kunten väkevien typpi- ja rikkihappojen seoksella korotetussa lämpötilassa. Lukuunottamatta itse happoja nitrausreaktioissa ei käytetä liuottimia.

Difenyyliamiinien N-alkylointi suoritetaan käyttämällä rea-gensseja kuten dialkyylisulfaattia tai alkyylihalogenidia emäksen läsnäollessa. Jos käytetään dialkyylisulfaattia, suositeltava reaktio-liuotin on asetoni. Muutkin liuottimet, kuten tetrahydrofuraani, diok-saani ja dietyylieetteri ovat käyttökelpoisia samoinkuin alkaanit kuten heksaani ja oktaani. Dimetylformamidi on suositeltava liuotin 7 62527 alkyloinneissa alkyylihalogenidien kanssa, vaikkakin asetoni on myös erinomainen. Muita edellämainittuja liuottimia voidaan myös käyttää.

Suositeltavia emäksiä alkylointireaktioita varten ovat ne, joilla on dehydraava vaikutus, erikoisesti natriumkarbonaatti. Kuitenkin muitakin epäorgaanisia emäksiä, kuten alkalimetallikarbonaat-teja, -bikarbonaatteja ja -hydroksideja, voidaan käyttää samoinkuin alkalimetallihydridejä.

Käytetyn emäksen määrä riippuu reaktiolämpötilasta. Mitä korkeampi on reaktiolämpötila, sitä suurempi ylimäärä emästä tarvitaan. Jos reaktiolämpötila on huoneenlämpötila, voidaan käyttää pientä ylimäärää emästä, kuten 2 moolia emästä moolia kohti difenyyli-amiinia. Jos käytetään erittäin korkeita reaktiolämpötiloja, kuten 1Q0°C, täytyy käyttää suuria emäsylimääriä, noin 1O-kertaisia.

On huomattava, että on tärkeää välttää alkylointireaktion saastuminen vedellä.

Yleensä alkyloinnit dialkyylisulfaateilla suoritetaan parhaiten noin 80°C:n lämpötilassa, vaikkakin lämpötiloja, jotka ovat huoneenlämpötilasta refluksointilämpötilaan, voidaan käyttää. Lähellä huoneenlämpötilaa olevat olosuhteet, kuten 20-35°C, ovat suositeltavia alkyylihalogenidilla suoritetuissa alkyloinneissa, mutta korotettuja lämpötiloja, aina niinkin korkeita kuin 150°C, voidaan käyttää.

Aniliinirenkaan halogenointi on verrattain yksinkertaista. Klooraukset suoritetaan parhaiten alkuainekloorilla etikkahapossa tai metyleenikloridissa tai vastaavassa halogenoidussa liuottimessa. Bromaukset suoritetaan myös helposti alkuainebromin avulla happames-sa väliaineessa, mutta muutkin tavalliset bromausaineet kuten N-bromisukkinimidi ja dibromi-isosyanuurihappo ovat myös hyvin tehokkaita .

Jodaus suoritetaan parhaiten käyttäen jodimonokloridia rea- genssina.

Jos valmistettavassa yhdisteessä ei ole 4-substituenttia, on usein välttämätöntä suojata 4-asema ennen halogenointia. Tämä tehdään sopivimmin käyttäen sulfonihappoa suojaryhmänä, koska se voidaan helposti lisätä ja helposti poistaa.

Lähtöaineina käytettyjä substituoituja aniliineja ja fe-nyylihalogenideja saadaan helposti tavaomaisten, kemian kirjallisuudessa esitettyjen menetelmien avulla.

8 62527

Trifluorimetyyli-substituoidut aniliinit valmistetaan parhaiten tavanomaisin menetelmin muodostamalla ensin karboksyyliha-polla substituoitu aniliini, jossa on happoryhmät haluttujen tri-fluorimetyylien asemissa. Happoryhmä fluorataan rikkitetrafluoridilla.

Tiedetään, että fluorattuja aniliiniyhdisteitä valmistetaan usein liittämällä ensin diatsoniumfluoriboraattisuola asemaan, johon fluoriatomi halutaan. Suola hajotetaan sitten lämmön avulla, jolloin fluoriatomi jää haluttuun asemaan. Vaihtoehtoisesti, kuten äskettäin on havaittu, voidaan fluoriatomeja liittää fenyylirenkaaseen alku-ainefluorin avulla erittäin matalissa lämpötiloissa.

Rottia ja hiiriä hävitetään panemalla rottien ja hiirien yleisesti käyttämiin paikkoihin tehokas määrä rodentisidi-koostumusta, joka käsittää inertin kantajan ja aktiiviaineena tehokkaan määrän kaavan I mukaista difenyyliamiiniyhdistettä.

Tämän keksinnön käyttökelpoisuus on todettu annostelemalla kaavan I mukaisia yhdisteitä jyrsijöille laboratoriokokeissa. Seu-raavat tyypillisten kokeiden tulokset osoittavat kaavan I mukaisten yhdisteiden erinomaista tehokkuutta rodentisideina.

Ensimmäinen esiteltävä koesarja suoritettiin sekoittamalla yhdisteitä viljasta valmistettuun eläinruokaan ja käsiteltyä ravintoa annosteltiin Spraque-Dawley-rotua oleville urospuolisille albi-norotille. Käytetyn ruuan koostumus oli seuraava

Aineosa Prosenttimäärä

Maissijauhoa, keltaista 42,3 %

Kauraa, jauhettua 10,0 %

Vehnää, keskijauhatus 10,0 %

Soijapapuravintoa, liuotinuutettua, kuorittua, 50 % 18,0 %

Kuorittua maitoa, kuivattua 5,0 %

Alfalfa-jauhoa, dehydrattua, 17 % 2,5 %

Heraa, täysin kuivattua 1,0 %

Kalanjauhoa, liukenevien aineiden kanssa 4,0 %

Eläinrasvaa, häränrasvaa 2,0 %

Dikalsiumfosfaattia, ravintolaatua 0,5 %

Kalsiumkarbonaattia 1,0 %

Suolaa 0,3 %

Hivenainesekoitusta 0,2 %

Vitamiinisekoitusta 0,6 %

Metioniinihydroksianalogiaa 0,1 % kaikkiaan 100,00 9 62527

Kaavan I mukaisia yhdisteitä sekoitettiin edellämainittujen ruoka-annosten kanssa seuraavissa taulukoissa esitettyinä pitoisuuksina. Jokaisessa kokeessa ruokittiin vertailurottia samalla, käsittelemättömällä ravinnolla.

Käsiteltyä ruokaa annosteltiin jokaisessa kokeessa 4-5 rotan käsittelyryhmälle ruokamäärän ollessa rajoittamattoman ja lisäksi annettiin vettä. Rotat punnittiin yksitellen niiden kuollessa tai jokaisen kokeen päätyttyä. Kokeet kestivät 10 vuorokautta, jos rotat jäivät eloon.

Seuraavissa taulukoissa on esitetty yhdisteiden pitoisuudet ravintoaineessa, miljoonasosina (ppm) ruuasta laskettuina, vuorokausien lukumäärä käsitellyn ruuan annostuksen alkamisesta rotille, kunnes jokainen rotta kuoli ja painonmuutos, positiivinen tai negatiivinen, jokaiselle rotalle 10 vuorokauden kokeen jälkeen.

Esimerkin 1 yhdiste, 25 ppm

Rotta no; Kuolinpäivä Painonmuutos 1 5 -64 g 2 4 -38 g 3 3 -35 g 4 4 -53 g 5 4 -44 g

Esimerkin 2 yhdiste, 15 ppm

Rotta no; Kuolinpäivä Painonmuutos 1 5 -43 g 2 4 -42 g 3 3 -37 g 4 3 -28 g 5 3 -37 g

Esimerkin 3 yhdiste, 100 ppm

Rotta no; Kuolinpäivä Painonmuutos 1 6 -61 g 2 7 -76 g 3 5 -72 g 4 5 -68 g 5 5 -58 g

Toinen esiteltävä koesarja suoritettiin oleellisesti samalla tavalla apitsi, että koe-eläiminä oli villejä kotihiiriä (Mus musculus) ja että käytettiin erilaista ruokaseosta. Näissä kokeissa ei eläinten painonmuutosta mitattu.

10 62527

Esimerkin 4 yhdiste, 50 ppm Eläimen no; Kuolinpäivä 1 3 2 5 3 3 4 3 5 2 Esimerkin 5 yhdiste, 50 ppm

Eläimen no: Kuolinpäivä 1 3 2 2 3 4 4 3 5 3

Esiteltävillä yhdisteillä saavutetut erinomaiset rodentisidi-tulokset ovat ilmeiset arvojen perusteella. Voidaan havaita, että yhdisteet ovat tehokkaita erittäin pieninä pitoisuuksina. On lisäksi mitä tärkeintä, että yhdisteet surmaavat rotat varmuudella, mutta eivät välittömästi. Kuten on mainittu, hyvä rodentisidi sallii useiden tai kaikkien rottien tai hiirien nauttia myrkkyravintoa jonkin aikaa, ennenkuin eläimet alkavat kuolla. On selvää, että kaavan I mukaiset yhdisteet asianmukaisian pitoisuuksina käytettyinä toimivat edullisella varmalla, mutta hidastetulla tavalla.

Kaavan I mukaiset yhdisteet ovat tehokkaita rottien ja hiirien lukumäärän rajoittamiseen yleisesti. Niitä voidaan käyttää esimerkiksi seuraavien lajien torjuntaan.

Kotihiiri (Mus musculus)

Isorotta (Rattus norvegicus)

Mustarotta (R. rattus rattus)

Lattiarotta ( R.r. frugivorus)

Valkojalkahiiri (Peromyscus leucopus)

Kulkurotta (Neotoma cinerea)

Peltohiiri (Microtus pennsyvanicus)

Kaavan I mukaisia yhdisteitä voidaan käyttää myös muidenkin jyrsijöiden kuin rottien ja hiirien torjuntaan.

Keksinnön mukaiset yhdisteet säätävät tehokkaasti rottien ja hiirien lukumäärää sekä akuutin että kroonisen myrkyllisyyden avulla. Yhdisteen pitoisuuden sopiva säätö Yodentisidikoostumuksessa 11 62527 sallii rottien ja hiirien lukumäärän alentamisen myrkyttäen välittömästi eläimet tai aiheuttaen kroonisen myrkytyksen lukuisten annosten vaikutuksesta.

Kuitenkin kuten on esitetty, yhdisteiden hidastunut tappava vaikutus on tärkeä seikka niiden käyttökelpoisuuden suhteen rodenti-sideina. Tämän keksinnön maksimaalinen etu saavutetaan sijoittamalla rottien ja hiirien käyttämiin paikkoihin rodentisidikoostumusta, joka sisältää yhdistettä pitoisuutena, joka ei ole akuutisti kuolettava yhden ruokailun vaikutuksesta, mutta joka aiheuttaa tappavan vaikutuksen vähintäin kahden ruokailun kuluessa ja edullisesti useampien ruokailujen vaikutuksesta. Täten on edullista käyttää riittävän suuri määrä rodentisidikoostumusta niin, että yhdyskunnan kaikki jäsenet saavat koostumusta kahdesti tai useammin.

Rotta käyttää noin 5-50 grammaa ravintoa päivässä; hiiri kuluttaa noin 1-5 grammaa päivässä riippuen kussakin tapauksessa eläimen iästä, koosta ja terveystilasta. Vahinkoeläinten torjuntaan perehtynyt ammattimies voi arvioida eläinten lukumäärän yhdyskunnassa ja voi sijoittaa eläinten kulkuteille sopivan määrän käsiteltyä ravintoa tai muita koostumuksia tehokkaan määrän saamiseksi jokaista eläintä kohti.

Vaikka edellä on käytetty termiä "ruokailu", voidaan roden-tisidia myös levittää tartuntajauheina ja koostumuksina juomavedessä.

Rodentisidikoostumukset perustuvat inertteihin kantajiin, joihin kuuluvat ranvintoaineet, juomavesi ja hienojakoiset kiinteät aineet. Ranvintoaineisiin perustuvat koostumukset, jotka ovat suositeltavia inerttejä kantajia, voivat muodostua mistä tahansa syötävästä aineesta, sillä rotat ja hiiret ovat kaikkiruokaisia. Nämä koostumukset voivat sisältää esimerkiksi viljaa, lihasivutuotteita tai rasvoja. Viljaravintoaineisiin, joita voidaan käyttää jyrsijän-myrkkykoostumuksissa, kuuluvat sellaiset aineet, kuin kaurajauhot, jauhettu tai murskattu maissi, soijapapautuotteet, vehnä ja vehnän sivutuotteet, jäteriisi ja vastaavat. Kaikki jyvät voivat olla näiden koostumusten perustana. Makeuttavia ja makua parantavia aineita voidaan myös lisätä syötin parantamiseksi.

Rasvaan perustuvat rodentisidikoostumukset valmistetaan yleensä inerteistä aineosista kuten maapähkinävoista, muista pähkinä-voista, maidosta saatavista kiinteistä aineista, eläinrasvoista, kasviöljyistä ja vastaavista. Rodentisidikoostumukset perustuvat joskus myös eläintuotteisiin kuten luujauhoon ja lihatuotteisiin, mukaanluettuna eläinsivutuotteet.

12 625 2 7

Tartuntajauheet muodostavat jauhettuihin kiinteisiin aineisiin dispergoiduista rodentisidikoostumuksista. Lähes kaikkia jauheita voidaan käyttää, mukaanluettuna talkki, liitu, jauhetut savet, jauhot, pähkinänkuorijauhe ja vastaavat mukaanluettuna jauhettu kivi.

Juomavedessä käytetyt rodentisidikoostumukset ovat yhdisteiden suspensioita tai dispersioita. Yhdisteet liukenevat verrattain niukasti veteen ja siten on tavallisesti välttämätöntä jauhaa yhdiste hienojakoiseksi ja suspendoida se. Farmaseuttisella alalla käytetään yleisesti suspendoivia aineita ja ne valitaan sakeuttajien kuten karvoksimetyyliselluloosan, polyvinyylipyrrolidonin, gelatiinin ja alginaattien sekä pinta-aktiivisten aineiden kuten lesitiinin, al-kyylifenolipolyetyleenioksidi-adduktien, alkyylisulfaattien, nafta-leenisulfonaattien, alkyylibentseenisulfonaattien ja polyoksiety-leenisorbitaaniesterien joukosta. Joskus on myös mahdollista käyttää vaahtoamista estäviä silikoneja, glykoleja, sorbitolia ja sokereita suspendoivina aineina.

Yhdisteen pitoisuus koostumuksessa riippuu käytetystä yhdisteestä, koska niiden teho vaihtelee, sen nopeuden mukaan, millä yhdyskuntaa halutaan vähentää ja myös muista tekijöistä. Esimerkiksi, jos yhdyskunta voidaan eristää siten, että niiden ainoa ravinto- ja vesivarasto on todentisidikoostumus, voi pitoisuus ilmeisesti olla pienempi kuin jos useita ravintolähteitä on saatavilla. Yleensä rodentisidikoostumukset sisältävät noin 5-2000 miljoonasosaa (ppm) koostumusta. Edullisemmin käytetään noin 10-500 ppm olevia pitoisuuksia, vaikkakin on ymmärrettävä, että mainitun alueen sekä ylä- että alapuolella olevat pitoisuudet ovat tehokkaita ja ovat jopa suositeltavia määrätyissä olosuhteissa.

Seuraavat esimerkit valaisevat kaavan I mukaisten tyypillisten yhdisteiden valmistusta. Esimerkkien tuotteet identifiotiin magneettisen ydinreseonassianalyysin, mikroalkuaineanalyysin, ohut-kerroskromatografiän ja eräissä tapauksissa massaspektrofotometrian ja infrapuna-analyysin avulla.

Esimerkki 1 2,4,6-trikloori-N-etyyli-21, 4'-dinitro-61-trifluorimetyyli-difenyyliamiini Ö1jydispersiona saatu 3,5 gramman suuruinen määrä natrium-hydridiä pestiin petrolieetterillä ja pantiin pulloon 20 millilitran kanssa vedetöntä dimetyyliformamidia. Suspensio jäähdytettiin noin -10°C:n lämpötilaan ja pulloon muodostettiin typpisuojaus. Liuos, joka sisälsi 8 grammaa N-etyyli-2,4,6-trikloorianiliinia 20 millilit- 13 62527 rassa vedetöntä dimetyyliformamidia, lisättiin 5 minuutin aikana ja seosta sekoitettiin 1 tunti pitäen lämpötilaa vakiona. Tämän jälkeen lisättiin liuos, joka sisälsi 8,1 grammaa 2-kloori-5-nitrobentso-trifluoridia 20 millilitrassa dimetyyliformamidia 5 minuutin aikana ja saatua seosta sekoitettiin 6 tuntia, jona aikana lämpötilan annettiin nousta ympäristönlämpötilaan. Seos kaadettiin sitten jäille ja ja siihen lisättiin vettä, kunnes kokonaistilavuudeksi saatiin noin 1 litra. Muodostunut sakka erotettiin suodattamalla ja pestiin pen-taanilla, jolloin saatiin 7,7 grammaa 2,4,6-trikloori-N-etyyli-4'-nitro-2'-trifluorimetyylidifenyyliamiinia.

Kaksi grammaa edellämainittua välituotetta lämmitettiin 15 millilitran kanssa etikkahappoa, kunnes se liukeni. Liuos jäähdytettiin huoneenlämpötilaan ja 5 millilitraa väkevää typpihappoa lisättiin tipottain 10 minuutin aikana. Reaktioseosta sekoitettiin sitten huoneenlämpötilassa. Kahden päivän kuluttua reaktioseokseen lisättiin suuri määrä vettä ja sakka erotettiin suodattamalla ja puhdistettiin kromatografoimalla piigeelipylväässä käyttäen tolueenia eluenttina. Haihduttamalla tuotetta sisältävät jakeet saatiin 0,2 grammaa puhdasta 2,4,6-trikloori-N-etyyli-24'-dinitro-6'-trifluori-metyylidifenyyl8amiinia öljynä, NMR-huiput kohdissa 1,23, 4,01, 7,38, 8,55 ja 8,76 ppm.

Esimerkki 2 2,4,6-trikloori-N-metyyll-2', 4'-dinitro-61-trifluorimetyyli-difenyyljämiini 10 gramman 2,4,6-trikloori-N-metyylianiliinia annettiin reagoida 11 gramman kanssa 2-kloori-5-nitrobentsotrifluoridia edelläesitetyn menettelyn mukaisesti paitsi, että lämpötila oli huoneenlämpötila ja reaktioaika oli noin 2 tuntia. Saatiin 5 grammaa 2,4,6-trikloori-N-metyyli-4'-nitro-2'-trifluorimetyylidifenyyliamiinia, joka nitrattiin esimerkissä 1 esitetyllä tavalla. Saatiin 2 grammaa puhdasta tuotetta, jonka sulamispiste oli 125-126°C.

Teoreettinen Havaittu C 37,80 % 37,98 % H 1,57% 1,54% N 9,45 % 9,52 %

Cl 23,96 % 24,05 %

Esimerkki 3 2,4-dibromi-N-metyyli-2'rA1-dinitro-6'-trifluorimetyyli-difenyyljämiini 27 grammaa 2-kloori-3,5-dinitrobentsotrifluoridia lisättiin 14 62527 20 grammaan aniliinia ja 75 millilitraan etanolia. Lyhyen sekoittamisen jälkeen huoneenlämpötilassa reaktioseokseen pantiin siemeneksi pieni näyte haluttua välituotetta ja sakka muodostui välittömästi. Sakka erotettiin suodattamalla, jolloin saatiin 28,5 grammaa 2,4-dinitro-6-trifluorimetyylidifenyyliaraiinia.

Välituote N-metyloitiin kahdella eri tavalla, joista molemmat esitetään selvyyden vuoksi.

A. 3,3 framman määrä difenyyliamiinivälituotetta pantiin 15 millilitraan dimetyyliformamidia ja lisättiin 1,3 grammaa natrium-hydridiä, jolloin kehittyi lämpöä. 1 1/2 tunnin kuluttua lisättiin uusi 2 millilitran määrä metyylijodidia ja seosta lämmitettiin hieman. Kahden tunnin kuluttua seos lisättiin suureen määrään kylmää vettä ja vesikerros poistettiin dekantoimalla. öljyjäännös pantiin dietyyli-eetteriin ja sitä sekoitettiin magnesiumsulfaatin ja puuhiilen kanssa. Kun kiinteät aineet oli poistettu suodattamalla, liuos haihdutettiin kuiviin, jolloin saatiin 2,4 grammaa tummanpunaista öljyä, joka jähmettyi jäähdytettäessä. Kiinteää ainetta kuumennettiin petrolieet-terin kanssa, jäähdytettiin ja suodatettiin, jolloin saatiin 2,4 grammaa N-metyyli-2,4-dinitro-6-trifluorimetyylidifenyyliamiinia, sp. 84-86°C.

B. 11 grammaa difenyyliamiinivälituotetta yhdistettiin 45 millilitran kanssa dioksaania, 14 gramman kanssa natriumkarbonaattia ja 6 millilitran kanssa dimetyylisulfaattia ja seosta sekoitettiin refluksointilämpötilassa 24 tuntia. Tämän jälkeen lisättiin 12 milli-litraa dimetyylisulfaattia ja 10 grammaa natriumkarbonaattia ja seosta sekoitettiin refluksointilämpötilassa edelleen 2 tuntia. Seos kaadettiin sitten veteen ja sitä sekoitettiin 4 tuntia. Vesikerros poistettiin dekantoimalla ja jäännös pantiin eetyleenikloridiin ja suodatettiin. Saatiin noin 10 grammaa raakaa N-metyyli-2,4-dinitro- 6-trifluorimetyylidifenyyliamiinia.

Kohdassa B saatu metyleenikloridiliuos bromattiin puhdistamatta lisäämällä ylimäärä alkuainebromia. Liuosta sekoitettiin ja sen annettiin sitten seistä 1 tuntia ja pestiin vedellä sekä natriumbi-sulfiittiliuoksella. Orgaaninen liuos suodatettiin sitten ja haihdutettiin kuiviin ja jäännös kiteytettiin uudestaan etanolista, jolloin saatiin 11 grammaa 2,4-dibromi-N-metyyli2',4'-dinitro-6'-trifluorime-tyylidifenyyliamiinia, sp. 110°C.

,5 62527

Teoreettinen Havaittu C 33,70 % 22,95 % H 1,62% 1,86% N 8,42 % 8,52 %

Esimerkki 4 2,4-dibromi-6-kloori-N-metyyli-2',41-dinitro-61-trifluori-metyylidifenyyljämiini 2.5 grammaa esimerkin 3 mukaista tuotetta liuotettiin 10 millilitraan metyleenikloridia ja liuos kyllästettiin kaasumaisella alkuainekloorilla. 2 tunnin seisonta-ajan jälkeen liuos haihdutettiin kuiviin tyhjössä ja jäännös kiteytettiin uudestaan etanolista, jolloin saatiin 2,1 grammaa tuotetta, sp. 139-141°C.

Teoreettinen Havaittu C 31,52% 31,78% H 1,32% 1,35 % N 7,88 % 8,10 %

Esimerkki 5 2,4,6-tribromi-N-metyyli-21,41-dinitro-6'-trifluorimetyyli- difenyyljämiini 2.5 grammaa esimerkin 3 tuotetta liuotettiin 25 millilitraan dietyylieetteriä ja 1,5 millilitraan väkevöityä rikkihappoa. Liuosta sekoitettiin huoneenlämpötilassa lisäten samalla 0,7 grammaa dibromi-isosyanuurihappoa. 30 minuutin sekoittamisen jälkeen lisättiin uudestaan 0,7 grammaa dibromiisosyanuurihappoa ja 1,5 millilit-raa rikkihappoa ja lisäys toistettiin uudestaan 15 minuutin sekoittamisen jälkeen. 5 minuutin kuluttua viimeisestä lisäyksestä laimennettiin reaktioseos 50 millilitralla dietyylieetteriä ja suodatettiin. Orgaaninen kerros pestiin kolme kertaa 10 prosenttisella nat-riumkarbonaattiliuoksella, kuivattiin magnesiumsulfaatilla ja haihdutettiin kuiviin. Jäännös kiteytettiin uudestaan etanolista, jolloin saatiin 2,4 grammaa 2,4,6-tribromi-N-metyyli-2',41-dinitro-6'-trifluorimetyylidifenyyliamiinia, sp. 150-151°C.

Teoreettinen Havaittu C 29,10 % 29,02 % H 1,22% 1,06 % N 7,27 % 7,29 % 16 62527

Esimerkki 6 2,4,6-trikloori-21,4 *-dlnitro-N-propyy11-6 *-trifluorime-tyylidifenyyliamiini 5 grammaa difenyyliamiinivälituotetta valmistettuna esimerkin 3 ensimmäisessä vaiheessa alkyloitiin propyylijodidilla 80 millilit-rassa dimetyyliformamidia 20 gramman natriumkarbonaattimäärän läsnäollessa. Reaktioseosta sekoitettiin 110°C:ssa 72 tuntia. Välituote otettiin talteen jäähdyttämällä reaktiotuote vedellä, uuttamalla me-tyleenikloridilla ja haihduttamalla liuotin tyhjössä. Jäännös pantiin etikkahappoon ja liuos kyllästettiin kloorilla ja sitä sekoitettiin refeluksointilämpötilassa 4 tuntia. Tuote puhdistettiin kaatamalla seos veteen, uuttamalla metyleenikloridilla, pesemällä uutos nat-riumbikarbonaattiliuoksella ja sitten vedellä ja lopuksi kromatogra-foimalla piigeelipylväässä pentaani:tolueeni-seoksella (5:1). Saanto oli 0,35 grammaa 2,4,6-trikloori-21,41-dinitro-N-propyyli-6'-trifluori-metyylidifenyyliamiinia, (öljymäinen neste).

Teoreettinen Havaittu C 40,66 % 40,66 % H 2,35 % 2,22 % N 8,89 % 8,71 %

Cl 22,50 % 22,45 %