FI61395B - Taeckt dragkedja och foerfarande foer framstaellning daerav - Google Patents

Description

ESr^l rBl m KUULUTUSJULKAISU

fflTjB (11) UTLÄGGNINGSSKIUFT 61395 C (4$\ P& t* v π w 11 cijy wT,c L Ly 10 w103C Patent c.tdd;-lat ^ v ^ (51) K».ik.3/i«.a.3 A 44 B 19/40, 19/12 SUOMI—FINLAND «») Pat*nttlhak«mui — PacantaMMuilng k22/70 (22) H«k#ml*piMI — Anaöknlnpdaj 17.02.70 ^ * (23) Alkupttvt—Glfclfhatadai 17.02.70 (41) Tullut lulklMkai — Bllvlt off«ntll| ng nfl yn _ ,_. . . . ._, (44) Nlhtlvikjlpaooo ja kuuLjulkalaun pvm. — ,

Patent· och registerstjrrelsen ' Anaökan uth*d och utUkrtfMn pubikmd 30.04.Ö2 (32)(33)(31) «uoiicu*—tegird prior*.» 18.02.6 9 l8.02.69 Saksein Liittotasavalta-Förbunds-republiken Tyskland(DE) P I908068.3, P 19θ8θβ9·^ Toteennäytetty-Styrkt (71)(72) Hans-Ulrich Sohr, 5^08 Nassau/Lahn, Haus Waffenschied, Saksan Liittotasavalta-Förbundsrepubliken 7yskland(DE) (7^) Leitzinger Oy (5^) Peitetty vetoketju ja menetelmä sen valmistamiseksi - Täckt dragkedja och förfarande för framställning därav

Keksinnön kohteena on peitetty vetoketju, jonka kaksi elinriviä on ommeltu kiinni yhdelle sivulle kantohihnaa, joka muodostuu ensimmäisestä ja toisesta kaistaleesta, ja jossa vetoketjussa kumpikin elinrivi muodostuu pääasiallisesti ruuviviivan muotoisesta muovilangasta ja jokaiseen elimeen kuuluu sulkuosa, peräosa sekä kaksi sivuosaa, ja jossa lisäksi toinen kaistale on taivutettu takaisinpäin ensimmäisen, elinriviä kantavan kaistaleen päälle sen elinrivistä poispäin olevalle sivulle, ja jossa kumpikin elin-rivi on yksinkertaisella saumalla ommeltu kiinni ensimmäiseen nau-hakaistaleeseen käyttämättä täytenuoraa. Keksinnön kohteena on myös menetelmä tällaisen peitetyn vetoketjun valmistamiseksi.

US-patenttijulkaisusta 3 343 234 tunnetaan tällainen vetoketju, jossa kaksi elinriviä, jotka kumpikin muodostuvat ruuviviivan muotoisesta muovilangasta, on ommeltu kiinni kumpikin omaan kantohihnaansa, ja jossa yksittäisellä kantohihnalla on ensimmäinen ja toinen kaistale, joista toinen kaistale on taivutettu takaisinpäin ensimmäisen kaistaleen päälle. Yksittäinen elinrivi on ommeltu ensim-miseen kantohihnakaistaleeseen vain yhden ommelsauman avulla, jolloin ei ole käytetty mitään varsinaista täytenuoraa. Elinrivin yksittäisen elimen sulkuosalla, kohtisuorassa suunnassa nauhaa vastaan, on paksuus, joka on suurempi kuin elimen peräosan paksuus, 2 61395 minkä lisäksi mainittu ommelsauma on sijoitettu peräosan yhteyteen. Tämä merkitsee yhdessä sen kanssa, että kiinniompelu on tapahtunut mainittuun ensimmäiseen kaistaleeseen, että vetoketjun sulkuosat, kun vetoketju toisen kaistaleen välityksellä joutuu poikittaissuuntaisen rasituksen alaiseksi, tulevat suhteellisen helposti näkyviin (toisen kaistaleen ollessa normaalisti kiinnitettynä vaatekappaleeseen), mikä on erityisen epätoivottavaa.

Keksinnön tarkoituksena on saada aikaan alussa mainittua tyyppiä oleva vetoketju, jossa sulkuosien paljastumista ei tapahdu kun yksittäisen elinrivin viereinen toinen kaistale joutuu vetoketjun poikittaissuuntaisten kuormitusten alaiseksi.

Tämän tarkoituksen saavuttamiseksi on keksinnön mukainen peitetty vetoketju tunnettu siitä, että jokaisen yksittäisen elimen sulku-osalla, kohtisuorassa suunnassa ensimnäisen kaistaleen tasoon nähden, on paksuus, joka on pienempi kuin peräosan paksuus, ja että sauma-ommel sijaitsee sulkuosien läheisyydessä. Tämän johdosta saavutetaan se, että mainittu toinen kaistale, kun se joutuu poikittais-kuormituksen alaiseksi, ei voi juuri lainkaan väistyä vetoketjun sulkuosien kohdalta, jolloin nämä pysyvät aina peitettynä.

Vetoketjun poikkileikkauksen erityisellä muodolla ommelsauman erityisen sijoituksen yhteydessä kunkin elimen sulkuosan läheisyyteen on se merkitys, että ommelsauma pysyy paremmin sulkuosien läheisyydessä.

Näiden ominaisuuksien edistämiseksi koskee keksintö myös menetelmää peitetyn vetoketjun valmistamiseksi. Keksinnön mukaiselle menetelmälle on tunnusomaista, että käytetään elinrivejä, jotka muodostuvat kutistumiskykyistä raakalankaa olevasta termoplastisesta muovista, joka sietää ompelunaikaisia mekaanisia rasituksia, jolloin muovi saatetaan mahdolliseen välikäsittelyyn lämmittämällä lämpötilaan, joka on alempi kuin lämpötila, jossa tapahtuu huomattavaa kutistuneita ja lopullinen kiinnittyminen, ja että elinrivit ommellaan kantohihnoihin vasta sitten kun rivit on saatettu keskinäiseen tartuntaan, ja että kiinniommellut elinrivit sen jälkeen sinänsä tunnetulla tavalla lämmitetään lähelle niiden pehmenemislämpötilaa muo-vilangan poikkileikkauksen laajenemisen aikaansaamiseksi. Täten saavutetaan yksittäisen elinrivin tukeva kiinnittyminen ensimmäiseen kaistaleeseen, koska lanka lopullisen lämpökäsittelyn jälkeen aina 3 61395 kiristyy tehokkaasti johtuen muovilangan paisumisesta. Kun yksittäisen kantonauhan toiseen kaistaleeseen kohdistetaan voimakas poikittaisrasitus, se ei vapaudu sulkuosista vaan edelleen peittää ne. Se lämpötila, johon muovilanka lämmitetään lopullisessa lämpökäsittelyssä, voi olla hieman alle tai hieman yli muovilangan pehmenemislämpötilan. Jo muovilanka on esim. polyesteriä, voi lämpötila , johon se lämmitetään välikäsittelyssä, olla 110°C, mikä lämpötila on alempi kuin polyesterin jähmettymislämpötila = 180°C (se lämpötila, jossa huomattavaa kutistumista ja lopullinen kiinteytyminen tapahtuu). Jos polyesteri lämmitetään pehme-nemislämpötilaansa = 200°C, uppoavat ommellangat polyesterin sisään.

Keksinnön mukaisesti voidaan lopullinen lämpökäsittely suorittaa siten, että ommellangat tulevat puristetuksi niin syvälle muovi-langan sisään, että ommellangat ovat enemmällä kuin puolella halkaisijastaan muovilankojen ympäröimänä. Tällöin yksittäisten elin-rivien kiinnittyminen tulee erityisen vahvaksi. Lämpökäsittelyssä lämmitys voidaan suorittaa hieman yli pehmenemislämpötilan.

Keksinnön mukainen lopullinen lämpökäsittely voidaan suorittaa myös siten, että ommellangat on puristettu muovilankojen sisään matkan, joka on suurempi kuin ommellankojen paksuus. Tällöin ommel-langat ovat myös hyvin suojattuina muovilangoissa.

Keksinnön mukaisesti voidaan lopullinen lämpökäsittely suorittaa paikallisesti, niin että vain ommellangat ja näitä lankoja ympäröivät muovilankojen alueet tulevat lämmitetyksi muovin pehmenemislämpötilan läheisyyteen. Tällöin vältytään vaikuttamasta muovilangan muun osan fyysisiin ominaisuuksiin.

Keksinnön mukaiselle menetelmälle, jossa vetoketjun yksittäiset osat muodostuvat erilaisista muoveista, voi olla tunnusomaista se, että lopullinen lämpökäsittely tapahtuu vain lämpötilaan, joka on lähellä ainakin yhden muovin pehmenemislämpötilaa. Tällöin voidaan valmistaa vetoketjuja, joilla on aivan erityiset ominaisuudet esim. kovuuteen nähden.

Seuraavassa keksintöä selostetaan lähemmin viittaamalla oheiseen piirustukseen, jossa kuvio 1 esittää vetoketjun elintä kiinnitettynä kantonauhan toiseen 613 9 5 kaistaleeseen, samalla kun näkyy kuinka ommellanka on pu-ristetty elinrivin pinnan sisään ja yksittäisen elimen muodostavan muovilangan sisään yksittäisen elimen sulku-osan vieressä.

Kuvio 2 esittää osaa elinrivin muovilangasta kohdassa, jossa ommel-lanka on puristettu muovilangan pinnan sisään, ommellangan näkyessä poikkileikkauksena.

Kuviossa 1 näkyy kuinka esittämättä jätetyn elinrivin elin 139 on keksinnön mukaisessa vetoketjussa ommeltu kiinni kantohihnaan tai -nauhaan 110, joka muodostuu ensimmäisestä kaistaleesta 115 ja toisesta kaistaleesta 118. Kuten näkyy, on toinen kaistale taivutettu takaisinpäin ensimmäisen päälle. Valmis vetoketju muodostuu kahdesta elinrivistä, joista kumpikin rivi on ommeltu omaan kantonauhaan-sa. Yksittäinen elinrivi muodostuu pääasiallisesti ruuviviivan muotoisesta muovinauhasta, mutta ruuviviivasta poiketaan kuitenkin monessa suhteessa johtuen yksittäisten vetoketjuelinten erityisestä muodostuksesta. Kukin elin muodostuu sulkuosasta 142, peräosasta 146 sekä kahdesta sivuosasta 147 ja 148. Yksittäiset elimet 139 on ommeltu kiinni ensimmäiseen kaistaleeseen 115 käyttämättä täytenuo-raa.

Kuten on esitetty, on yksittäisen elimen 139 sulkuosalla 142, kohtisuorassa suunnassa ensimmäistä kaistaletta 115 vastaan, paksuus a, joka on pienempi kuin peräosan 146 paksuus b. Ommelsauma 140 sijaitsee lähellä sulkuosia 142, ja ommellangat ovat esitetyllä tavalla puristetut elimet 139 muodostavan muovilangan pinnan sisään. Tämä varmistaa, että vetoketjun elimet valmiissa vetoketjussa eivät tule paljastetuksi kun nauhakaistaletta 118 kuormitetaan vetoketjun poikittaissuunnassa, toisin sanoen vasemmalle kuviossa 1. Sisäänpuristettu ommellanka 140 nimittäin tehokkaasti pitää kanto-nauhan ensimmäisen kaistaleen 115 kiinni sulkuosissa 142. Kun sul-kuosat 142 ovat pienempiä kuin peräosat 146 (mitta a on pienempi kuin mitta b), ovat ommellangat myöskin hyvin suojatussa asemassa, jossa niihin kohdistuu vähemmän kulutusta kuin jos sulkuosa ja peräosa olisivat yhtä suuret.

Keksinnön mukaisen vetoketjun valmistus voi tapahtua siten, että ensin valmistetaan kaksi elinriviä kutistumiskykyisestä raakalan-gasta termoplastista muovia, jolloin käytetään sellaista muovia, 5 61395 joka voi sietää niitä mekaanisia rasituksia, joita esiintyy elin-rivien myöhemmässä kiinniompelussa kantonauhoihin. Mahdollisesti voidaan kumpaankin muovilankaan, jotka muodostavat kumpikin oman elinrivinsä, kohdistaa välikäsittely lämmittämällä lämpötilaan T^, joka on pienempi kuin se lämpötila T^, jossa tapahtuu huomattavaa pituuskutistumista ja lopullinen kiinteytyminen. Kaksi elinriviä saatetaan sitten tartuntaan keskenään, minkä jälkeen ne ommellaan kiinni kumpikin oman kantonauhansa ensimmäiseen kaistaleeseen. Sen jälkeen lämmitetään kiinniommellut elinrivit lähelle niiden pehme-nemislämpötilaa niin, että elinrivien muovilanka tulee niin pehmeäksi, että ommellangat eivät ainoastaan kiristy, vaan myöskin puristuvat muovilankojen pinnan sisään. Kuviosta 2 näkyy, kuinka ommellangat 140, samanaikaisesti kun ne puristuvat laajenevan muo-vilangan sisään, voi tietyin paikoin puristaa muovia kokoon (vrt. muovikohoumat 31). Kuvio 2 esittää, kuinka ommellangat on puristettu muovilankojen sisään matkan, joka on suurempi kuin ommellankojen paksuus. Mahdollisesti voivat ommellangat olla sisäänpuristetut vain sellaisen matkan, että ne ovat enemmän kuin puolella halkaisijastaan muovilankojen muovin ympäröimänä.

Sen sijaan, että molempia elinrivejä lämmitetään kokonaisuudessaan, voidaan lopullinen lämpökäsittely suorittaa paikallisesti, nimittäin ommellangoilla 140, jolloin ainoastaan ommellankoja ympäröivä muovilankojen alue lämpenee muovin pehmenemislämpötilan läheisyyteen.

Usein on myös toivottavaa, että vetoketjun yksittäiset osat voivat muodostua erilaisista muoveista, missä tapauksessa lopullinen lämpökäsittely suoritetaan lämpötilaan, joka on lähellä ainakin yhden muoviaineen pehmenemislämpötilaa.

Claims (6)

6 61395

1. Peitetty vetoketju, jonka kaksi elinriviä on ommeltu kiinni yhdelle sivulle kantohihnaa (110), joka muodostuu ensimmäisestä ja toisesta kaistaleesta (115 ja 118), ja jossa vetoketjussa kumpikin elinrivi muodostuu pääasiallisesti ruuviviivan muotoisesta muovilangasta ja jokaiseen elimeen kuuluu sulkuosa (142), peräosa (146) sekä kaksi sivuosaa (147 ja 148), ja jossa lisäksi toinen kaistale (118) on taivutettu takaisinpäin ensimmäisen, elinriviä kantavan kaistaleen (115) päälle sen elinrivistä poispäin olevalle sivulle, ja jossa kumpikin elinrivi on yksinkertaisella saumalla (140) ommeltu kiinni ensimmäiseen nauhakaistaleeseen (115) käyttämättä täytenuoraa, tunnettu siitä, että jokaisen yksittäisen elimen sulkuosalla (142), kohtisuorassa suunnassa ensimmäiseen kaistaleeseen (115) nähden, on paksuus (a), joka on pienempi kuin peräosan (146) paksuus (b), ja että saumaommel (140) sijaitsee sulkuosien (142) läheisyydessä.

2. Menetelmä patenttivaatimuksen 1 mukaisen peitetyn vetoketjun valmistamiseksi, joka muodostuu kahdesta kahtohihnan (110) yhdelle sivulle kiinniommellusta elinrivistä, joista kumpikin muodostuu pääasiallisesti ruuviviivan muotoisesta muovilangasta ja joiden elimet muodostuvat sulkuosasta (142), peräosasta (146) ja kahdesta taivutetusta sivuosasta (147 ja 148), ja joka kantonauha muodostuu ensimmäisestä ja toisesta kaistaleesta (115 ja IIP), joista toinen kaistale on taivutettu takaisinpäin ensimmäisen, elinriviä kannattavan kaistaleen (115) päälle, ja lisäksi yksittäiset elinrivit on ommeltu nauhaan vain yhdellä ommelsaumalla (140), joka sijaitsee sulkuosien (142) läheisyydessä, tunnettu siitä, että käytetään elinrivejä, jotka muodostuvat termoplastista muovia olevasta kutistumiskykyisestä raaka-langasta, joka sietää ompelunaikaisia mekaanisia rasituksia, jolloin muovi saatetaan mahdolliseen välikäsittelvyn lämmittämällä lämpötilaan (T^), joka on alempi kuin lämpötila (Tf), jossa tapahtuu huomattavaa kutistumista ja lopullinen kiinnittyminen, ja että elinrivit (139) ommellaan kantohihnoihin vasta sitten kun rivit on saatettu keskinäiseen tartuntaan, ja että kiinniommellut elinrivit sen jälkeen sinänsä tunnetulla tavalla lämmitetään lähelle niiden pehmenemislämpötilaa (Tj->) muovilangan poikkileikkauksen laajenemisen aikaansaamiseksi. 7 613 9 5

3. Patenttivaatimuksen 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että lopullinen lämpökäsittely suoritetaan siten, että ommellangat (140) tulevat puristetuksi niin syvälle muovilangan sisään, että ommellangat ovat enemmällä kuin puolella halkaisijastaan muovilankojen ympäröimänä.

4. Patenttivaatimuksen 2 tai 3 mukainen menetelmä, tunnet-t u siitä, että lopullinen lämpökäsittely suoritetaan siten, että ommellangat (140) on puristettu muovilankojen sisään matkan, joka on suurempi kuin ommellankojen paksuus.

5. Patenttivaatimuksen 2, 3 tai 4 mukainen menetelmä, tunnet-t u siitä, että lopullinen lämpökäsittely suoritetaan paikallisesti, niin että vain ommellangat ja näitä lankoja ympäröivät muovi-lankojen alueet tulevat lämmitetyksi muovin pehmenemislämpötilan läheisyyteen.

6. Yhden tai useamman patenttivaatimuksen 2-5 mukainen menetelmä, jossa vetoketjun yksittäiset osat muodostuvat erilaisista muoveista, tunnettu siitä, että lopullinen lämpökäsittely tapahtuu vain lämpötilaan, joka on lähellä ainakin yhden muovin pehme-nemislämpötilaa. , 61395