FI120183B

FI120183B - Jodattu neurokoetin monoamiinin takaisinottokohtien kartoittamiseksi

Info

Publication number: FI120183B
Application number: FI956261A
Authority: FI
Inventors: John L Neumeyer; Richard A Milius; Robert B Innis
Original assignee: Ge Healthcare Ltd
Priority date: 1992-02-25
Filing date: 1995-12-27
Publication date: 2009-07-31
Also published as: DE69332544D1; DE10399020I1; PT703791E; AU674331B2; WO1995001184A1; JP3228422B2; AU4655493A; US5439666A; ES2189792T3; ATE228858T1; JPH09503745A; DK0703791T3; EP0703791A4; NL300123I1; FI956261A0; NL300123I2; DE69332544T2; US5310912A; DE10399020I2; EP0703791B1

Description

Joöattu neurokoetin monoamlinintakaisinottokohtien. kar toittamiseksi Tämä keksintö koskee neurokoettimia monoaniininta-5: kaisinottokohtien kartoittamiseksi aivoissa, ja erityises ti neurokoetinta, joka voi myös toimia radiomerkkiaineena yksifotoniemissiotietokonetomografiässä (SPEGT) ja pösi-troniemissiotomografiässä (PET) sellaisten takaisinotto-kohtien kuvaukseen.

10 Aivot koostuvat; lukuisista neuroneista, jotka ovat vuorovaikutuksessa kemiallisia viestinviejiä vaihtamalla. Kukin neuroni muodostaa neurokemikaaleja, joita kutsutaan neurotransmittereiksi; neurotransmitterit vaikuttavat hermosolun s olumembräänin kohdissa, joita kutsutaan resepto-15 reiksi. Reseptorit ovat yhteydessä joko ionikanävien kanssa solumembraanin kautta tai sekundaaristen neurokemikaa-1 i vi es t invi.ejäj ärj es telmien kanssaVastakohtana takaisin-ottokohdat. ovat molekyyl ikomplekse j a, jotka kuljettavat kemikaaleja hermosolun s olumembräänin läpi. Kun neuro-20 transmitteri on täyttänyt tehtävänsä, se poistetaan reseptorin läheisyydestä sitomalla takai s ino11 okohtaan, joka kuljettaa neurotransm.itterin hermosolun ulkopuolelle.

Juuri kuten aivoissa on useita erikoistuneita hermosoluja, on siellä myös valikoima erilaisia neurotrans-25 mittereita, niihin liittyviä reseptoreita, ja takaisinot- tokohtia. Erikoistuneiden hermosolujen jakaumä riippuu erityisestä tutkittavastä organismista, ja tuon organismin terveydent ilasta.

Hermosolu voidaan luokitella neurotransmitterin 30 tyypin mukaan, jota se käyttää muiden hermosolujen kanssa kommunikoimiseen. Määrätyt hermosolujeh tyypit voivat esiintyä pääasiassa aivojen erityisillä alueilla. Esimerkiksi nisäkkään aivojen aivojuovioalue on hermotettu hermosoluilla, jotka käyttävät neurotransmitterinä dopamii-35 nia. Aivojuovio sisältää myös suuren määrän lukuisia ei-dopaminergisiä hermosoluja, joissa on dopamiinireseptorei- 2 ta. Määrätyillä yhdisteillä, kuten kokaiinilla, on suosiva affiniteetti dopamiinintakaisinottokohtiin, ja sillä on sen vuoksi taipumus sitoutua sellaisiin takaisinottokoli-ti in. Molekyylin kuten kokaiinin vaikutus dopamiininta-5: kai sinottokoh taan on neufötransmitterl dopamiinin takai sinoton esto, jättäen enemmän dopamiinia saataville dopa-miinireseptorien läheisyytäen.

Määrätyissä neurologisissa sairauksissa, kuten Parkinsonin taudissa, selväpiirteiset hermosolujen ryhmät me-10 nettävät normaalin fysiologisen toimintansa. Seurauksena: epänormaalit hermosolut voivat käyttäytyä eri tavalla Joidenkin neurotransmitterien läsnä ollessa, ja voivat myös; tuottaa neurotransmittereita tavalla, joka poikkeaa terveestä hermosolua ta.

15 Tärkeimpiä neurotransmittereita, dopamiinia, nore- pinefriiniä ja serotoniinia, kutsutaan yhteisesti mono-amiinineurotransmittereiksi. Monissa hermosoluissa on reseptoreita, jotka soveltuvat ainakin yhden näistä neuro-transmittereista vastaanottoon. Parkinsonin tautia aiheut-20 taa aivojen joidenkin dopaminergisten hermosolujen rappeutuminen. Parkinsonin taudissa menetetyissä hermosoluissa on suuri joukko dopamiinintakaisino11okohtia; kokaiinilla ja kokaiinin kemiallisilla analogeilla on affiniteettia sellaisia takaisinottpkohtia kohtaan.

25 Tavallisesti sisällytetään radioisotooppia molekyy- leihin, joilla on osoitettua sifcoutumisaffiniteettia erityisen tyyppiselle neuroreseptorille, ja sellaisia molekyylejä käytetään tavallisesti neurokoettimina. Neurokoettimi-en paikannusta voidaan käyttää erikoistuneiden hermosolujen 30 löytämiseksi aivojen erityisiltä alueilta. On myös tunnettua, että neurologinen sairaus voidaan havaita tarkkailemalla neurokoettimen epänormaaleja sitoutumisjakaumia. Sellaiset epänormaalit sitoutumisjakaumat voidaan havaita sisällyttämällä radiunuklidia jokaiseen neuroko e tinmolekyy-35 li in., jolla on suuri sitoutumisaf f ini teetti kiinnostuksen kohteena olevia erityisiä takaisinottokohtia kohtaan.

3

Sitten voidaan käyttää kuvaustekniikkaa, jotta saataisiin kuva kiinnostuksen kohteena olevien takaisinotto-kohtien in vivo avaruusjakaumasta.

Yksifotoniemissiotietokonetomografia (SPECT) -kuvauk-5 sessa, tavallisimmin käytetyt radionuklidit ovat raskasmetalleja, kuten 99!llTc. Raskasmetallien sisällyttäminen neu-rokoettimien molekyylirakenteeseen on hyvin vaikeaa, koska sellaiset koettimet ovat suhteellisen pieniä molekyylejä (molekyylimassa alle 400), 10 Positröniemissiotomografiässä (PET) käytetään ta vallisesti radiohalogenidi i8F:ää (fluori) korvaamaan H: ta (vetyä) radio-lääkkeissä, koska se on kooltaan samanlainen. Kaikki halogeenit eivät kuitenkaan toimi. Esimerkiksi I (jodi) on paljon sui-irempi kuin sekä H että F, ollen noin 15 puolet benbseenirenkaan koosta, Neurokoettimina käytettyjen tyypillisten radiolääkkeiden pienestä koosta johtuen jodin läsnäolo muuttaa kuitenkin merkittävästi yhdisteen kokoa täten muuttaen tai tuhoten sen biologisen aktiivisuuden.

Lisäksi jodin läsnäololla neurokoettimessa on tai-20 purnus lisätä sen lipofiilisyyttä, ja lisää sen vuoksi neu- rokoettimen taipumusta epäspesifiseen sitoutumiseen. Esimerkiksi paröksetiini on lääke, jolla on suuri affiniteetti ja selektiivisyys serotoniinin takaisinottokohdille, ja [3K]paröksetiinin on osoitettu olevan jyrsijöillä käyttö-25 kelpoinen in vivo -leima (Scheffel, U. ja Hartig, PR. d. .Neurochem,, 52:: 1605-1612, 1989). Useilla tämän yhdisteen jodatuilla analogeilla, joissa jodia oli kiinnitetty useisiin eri asemiin, oli kuitenkin luvattoman alhainen affiniteetti ollen itse asiassa vain kymmenesosan emäyhdisteen 30 affiniteetista. Lisäksi kun jodattua yhdistettä käytettiin in vivo radioleimattina neurokoettimena, epäspesifisen si-toutumisaktiivisuuden havaittiin olevan niin suuren, ettei mitattavaa osaa aivojen vastaanotosta näyttänyt sitoutuvan spesifisesti serotoniinin takaisinottokohtäan. Täten pads roksetiinin jodattu muoto ei ole käyttökelpoinen in vivo -koettimena.

4

Jodin lisääminen neurokoettiineen voi muuttaa tämän biologisia ominaisuuksia epäsuotuisasti. Esimerkiksi to-moksetiinilla on suuri affiniteetti ja selektiivisyys no-repinefriinin täkaisinottokohtia kohtaan. Kun tomoksetii.nl 5 on jodattua, esimerkiksi R-4-joditomoksetiinia muodostaen, tulokseksi saadulla leimatulla yhdisteellä on kuitenkin alhainen affiniteetti sellaisia takäisinottökohtia kohtaan, ja suhteellisen suuri affiniteetti serotoniinin ta-kaisinottokohtia kohtaan. In vivo -leimaustutkimukset ovat '10 osoittaneet, että se on luvattoman huono koetin jopa serotoniinin takaisinottokohtia varten, koska sillä on alhainen kokonaisaivoihinotto ja mittaamattomissa olevan alhainen spesifinen vastaanotto.

Jodattu yhdiste voi olla käyttökelpoinen in vitro 15 -koettimena, mutta olla käyttökelvoton in vivo -koetti mena, koska in vivo -koettimen on täytettävä koettimen elävälle kohteelle laskimonsisäisesti antoon liittyvät vaatimukset, Syy tähän in vivo -käyttökelpoisuuden menetykseen on se tosiseikka, että yhdiste voi metaboloitua 20 liian nopeasti, että se ei voi läpäistä aivo-veri -estettä, ja että sillä voi olla liian suuri epäspesifinen vastaanotto aivojen lipidivarastöihin. In vitro -homogenaat-tisitputumistutkimukset poistavat nämä esteet: eristämällä aivokudoksen maksan metabolisista entsyymeistä, homogeni-25 soimalla aivokudoksen aivo-veri -esteen tuhoten, ja lai mentamalla aivokudoksen alentaen lipidien konsentraatiota määritysputkessa:. Niinpä ei voida otaksua, että koetin on käyttökelpoinen sekä in vivo- että in vitro -modalitee-teissa., 30 Kehitettiin in vivo -SBEGT-koetin jodaamalla koka iinia. Tällä koettimella ei kuitenkaan nähdä parempaa si-toutumisaffiniteettia ja spesifisyyttä kuin itse kokaiinilla, mikä on riittämätöntä SPECT-kuvauksen tarkoituksiin.

5

Aikaansaadaan jodattu neurokoetin monoamiinin ta-kaisinottokohtien kartoittamiseksi. Jodatulla neurokoetti-mella on kaava:: :r N C02R» 5 jossa R = monofluorialkyyiiryhmä, joka sisältää nF:ää, jossa n = 18 tai 19; R’ = ryhmä, CnH2n4.i, jossa n = 0 - 6 ; X — I:Π isotooppi; io y = h.

Aikaansaadaan myös tämän suoritusmuodon diastereomeeri, jossa karboksyyli-R'-ryhmä on α-asemassa.

Edelleen eräässä suoritusmuodossa keksinnön mukaisella, mönoamiinin takaisinottokohtien kartoitukseen tar-15 koitetulla jodatulla neurokoettimellä on kaava;

R

H Y

jossa R = monofluorialkyylirybmä, joka sisältää nF;ää, jossa n = 18 tai 19; 20 R’ = ryhmä CnHjn+i, jossa n = 0 - 6; X = l:n isotooppi; Y = H.

Aikäansaadäan myös edelleen eräs suoritusmuoto,: joka on tämän: suoritusmuodon 'diastereomeer!, jossa karboksyyli-R'-25 ryhmä on α-asemassa.

Kullekin edellä olevista suoritusmuodoista aikaansaadaan patenttivaatimusten 11 tai 12 mukainen radioleima- i 6 tun neurokoettimen prekursori, josta puuttuu radiomerkki-aineatorni, ja patenttivaatimusten 12 - 15 mukainen pakkaus liittyvän jodatun neurokoettimen valmistamiseksi.

Keksinnön mukaisen jodatun neurokoettimen sekä ra-5: diostabiiii että radioaktiivinen variantti ovat käyttökel poisia ihmis- ja ei-ihmis-tutkimukseen. Keksinnön mukaisia yhdisteitä käyttäen voidaan esimerkiksi suorittaa in vivo-ja in vitro -kokeita dopamiinin takaisinottokohtien tutkimiseksi yleensä, ja kokaiinin sitoutumiskohtien tutkimi-10 seksi erityisesti.

Piirrosten kuvaus

Keksintö ymmärretään täydellisemmin seuraavasta yksityiskohtaisesta kuvauksesta oheisten piirrosten yhteydessä, joissa: 15 kuviossa 1 esitetään tekniikan tason yhdisteitä keksinnön mukaisiin yhdisteisiin verrattuna; kuviossa 2 esitetään paikallinen aktiivisuus paviaanin aivoissa keksinnön mukaisen yhdisteen injisoinnin jälkeen; 20 kuviossa 3 esitetään synteesireitti keksinnön mu kaiselle yhdis teelle; kuviossa 4 esitetään keksinnön mukaisen yhdisteen aivoihin vastaanoton paikalliset alueet; kuviossa 5A esitetään alueellinen aktiivisuus pa~ 25 viaanin aivoissa keksinnön mukaisen yhdisteen injektion jälkeen; ja kuviossa 5.B esitetään alueellinen aktiivisuus paviaanin aivoissa keksinnön mukaisen yhdisteen injektion j aikeen.

30 Metabolisesti stabiileilla kokaiinianalogeilla, ku

ten 2β-karbometoksi-3β-{4-jodifenyyli)-tropaanillajt β-αΐΦ:η jodipitoisella analogilla (kutsutaan myös nimellä RTI-55), joka esitetään kuviossa 1, yhdiste 3, on suuret affiniteetit dopamiinin ja serotoniinin takaisinottokohtiin aivois-35 sa. Kuten alla kuvataan, r1S3i]-β;-βίΤ:η osoitetaan olevan dopamiinin ja serotoniinin takaisinottokohtieh SPECT

7 (single photon emission computed tomography) -radiomerkki- ainetta.

[12,3I]-β-ClT valmistettiin vastaavart tributyyli-tinaprekursorin reaktiolla kantajattoman Na [123l] :ii kanssa 5 peretikkahapon. läsnä ollessa, sen jälkeen preparatiivisel-la HPLC:llä C-18 -kolonnilla metanoli/vesi / trietyyii·--amiinilla (75/25/0,2) virtausnopeudella lyö ml/min. Lopputuote formuloitiin 6 ml:aan. steriiliä suolaliuosta, joka sisälsi 5 - 10 % etanolia.

10: Suoritettiin kuusi SPECT-kgetta neljässä naaras puolisessä paviaanissa (10-kg Papiö anubis) , jotka olivat isofluraanianestesiassa. Eläimille: injisoitiin 392 ± 52 MBq (10,6 ± 1,4 mCi) [123I]-β-CIT:tä, ja keilattiin 333 ± 25 min ajan joko 810X Brain Imager- (S tri chinan Medical Eguip-15 ment; viisi koetta) tai ASPECT-laitteessa (Digital Sinti-graphics, Cambridge, MA; yksi koe) , ilmaisten nämä ja seu-raavat tiedot yksikössä keskiarvo ± S.E.M. Rekonstituoi-tiin 2- - 6-min kuvia olettaen tasaisen heikkenemisen, joka on yhtä suuri kuin veden heikkeneminen aivojen ympäri1-20 le piirretyssä ellipsissä. Tiedot korjattiin radioaktiivisen hajoamisen suhteen injektioajankoiltaan.

Korkeimmat aktiivisuudet havaittiin aivojuovioaiu-eella, ja saavuttivat huipputasot kohdalla 179 ± 9 min (n = 6) injektion jälkeen (p.i.) (kuvio 2). Aivöjuovioaktii-25 visuutta tarkkailtiin kahdella eläimellä vielä 190 ja 260 min ajan huippuarvojen jälkeen. Toisella eläimellä aivo-juovioaktiivisuus oli käytännöllisesti katsoen muuttumätön kokeen lopun 190 min ajan. Kuvioon 2 viitaten, toisessa eläimessä aivojuovioaktiivisuuden huuhtouma noudatti eks-30 ponentiaalista funktiota, ja sen Ti/2 = 27 tuntia (r = 0,92) .

Aivoalueella, joka likimääräisesti peitti mesencephalon- eli keskiaivoalueen, oli toiseksi korkeimmat aktiivisuus tasot . Keskiaivojen huippuarvot saavutettiin ai-35 kaisemmin (45 ± 16 min p.i.; n = 6) ja huuhtoutuivat nope- 8 ämmin (Tj ,.·? = 2 94 + 59 min; r = 0,98 ± 0,01:; n ~ 3) kuin aivojuovien huippuarvot.

Huippuarvojuoviovastaanotön ajankohtana alueellisten aivoaktiivisuuksien suhteet olivat: aivojuovio (100 %) ; 5 hypotalamus (38,1 t 5,2 %); takaraivolohko (13,5 ± 0,8 %); Ohimo-päälakilohkot (14,3 ± 2,0 %); otsalohko (10,3 ± 1,0 %') ; ja pikkuaivot (10,0 ± 1,5 %) , kaikki mitattu lukumäärällä n = 6, {-}-kokaiini (kuvio 1, yhdiste 1) ja GFT (kuvio 1, 10 yhdiste 2), molemmat voimakkaita dopamiinin ja serotonii-nin takaisinoton estäjiä, indusoivat sekä: aivojuovio- että keskiaivoaktiivisuuden nopeaa ja annoksesta riippuvaa syr-jäytystä. (-}-kokaiini (2>9 ymol/kg) annettuna ajankohtana 200 min p.i. aiheutti 17-%;isen aivojuoviotasojen ja 49-15 % risen keskiaivotasojen syrjäytyksen 30 - 65 min sisällä.

Tasolla 14,7 pmol/kg annettuna kohdalla 230 min p.i. vastaavat kumulatiiviset syrjäytykset olivat samalla ajanjaksolla 62 % ja 77 %, vastaavasti.

CFT (0,4 umol/kg) annettuna i.v. ajankohtana 180 20 min p.i. aiheutti 57-%:isen aivojuovio- ja 72-%risen keskiaivotasojen syrjäytyksen 60 - 120 min sisällä. Tasolla 2,0 umol/kg annettuna kohdalla 298 min p.i., vastaavat ku-mulatiiiviset syrjäytykset olivat samalla ajanjaksolla 83 % ja 91 %, vastaavasti.

25 Vastakohtana,; sitaloprami (selektiivinen seroto- niinin takaisinoton estäjä) aiheutti keskiaivoaktiivisuu-den suuremman syrjäytyksen kuin aivöjuovioaktiivisuuden alenemisen. Annoksella 8,3 pmol/kg i.v. ajankohdalla 190 min p.i., keskiaivotaspt alenivat 57 %:illa seuraavien 110 30 min aikana, verrattuna 5-%:iseeh aivojuovioaktiivisuuden alenemiseen samana ajanjaksona.

[123I]-β-CJT vaikuttaa olevan käyttökelpoista dopamiinin ja serotoniinin takaisinottokohtien SFECT-merkki-ainetta. Aivojen vastaanotto ja huuhtoutuminen ovat suh-35 teellisen hitaita itse kokaiiniin verrattuna, ja ovat johdonmukaiset p-CIT:n metabolisesti kestävän kemiallisen ra- 9 kenteen, ja radio jodin, kemiallisesti stabiilissa asemassa sijainnin kanssa. Aivojuovion vastaanotto vaikuttaa edustavan laajalti dopamiinin takaisinattokohdan leimausta, kun taas se keskiaivoissa on laajalti liittynyt serotönii-S nin takaisinottokohtaan. [123I]-β-CIT :n aivo juovio/pikku-aivoaktiivisuuden korkeat suhteet ovat johdonmukaiset merkkiaineen alhaisen epäspesifisen vastaanoton kanssa, ja viittaa siihen, että [123T]-β-CIT voi olla käyttökelpoista dopaminergisten vajausten kliinistä merkkiainetta Parkin-10 sonin taudissa.

Viitaten jälleen kuvioon 1, toisessa tutkimuksessa: (Heumeyer, J,L. et ai . , J. Med. Chem. , 34: 3144-3146, 1991) , voimakkaan kokaiinianalogin 2p-karbometoks.i-3"^-:{4-fluorifenyyli)tropaani (yhdiste 2} (kutsutaan myös nimellä 15 CFT tai WIN 35,428 (Clarke, E.L., et ai., 1973; Madras, B.K. et ai., 19 89)) havaittiin olevan tritoituna tai [1:1:0Η3:11a] leimattuna ylivoimaista [3H] -kokaiiniin tai [nC] -kokaiinin verrattuna (Fowler, j. s. et ai., Synapse 4: 371-377, 1989) kakäiinireseptörien radioligandikoetti- 20 mena dopamiinintakaisihottokohdatt suuremman affiniteetin ja pitemmän viipymäajan mielessä. PET- ja SPECT-kuvaukseen sopivien analogien edelleen kehitystä varten syntetisoitiin ja karakterisoitiin 23-karbometoksi-3β-(4-jodifenyy-i) tropaani (yhdiste 3ä;: merkitään nimellä β-ClT analogi-25 sesti CFT: lie, sen vastaavalle,: N~demetyloidulle: johdannaiselle (yhdiste 4; merkitään nimellä nor-GXT), ja G'2«-isomeerille (yhdiste 3b), kuten esitetään kuviossa 1.

Kuvioon 3 viitaten kuvataan [123I] -β-CIT-n syntee-siprotokolla. Ekgonidiinimetyyliesteri (yhdiste 5) valmis-30 tettiin kokaiinista menettelytavalla, jonka on kuvannut

Clarke et ai. (1973) . yhdistettä 5: käsiteltiin fenyylimag-nesiumbromidilla, ja käsiteltiin seuraavaksi trifluori-etikkahapolla alhaisessa lämpötilassa jolloin saatiin seosta G^-epimeereistä (yhdiste 6) (45 %) ja (yhdiste 7) 35 (31 %):, jotka erotettiin flash-kromatografiällä (silikageeli; CH2CI2/CH3OH, 25:1) . Yhdiste 6 jodattiin suoraan Ι2/ΉΝΟ3/- 10 H? 3(¾: llä, j: oi löin saatiin para-subs tituoitu yhdiste 3a (β CIT) öljynä; 62 %; [a]25D -2,0° (c = 0,85, CHCI3). D- tartraattisuola; sp. 72 - 74 °C; [a]25D -87,7° (c = 1,5, CH3OH}. Yhdiste 7 jodattiin samalla menettelytavalla, joi-5 loin saatiin yhdiste 3b (a-CIT) öljynä; 39 % [a] 2r,D +44° (e = 2,5, CHCI3}. 1, S-naftaleenidisuIfonaattisuola; sp.

139 - 140 °C. Yhdisteen 6 JM - deme ty 1 o in t i suoritettiin muuttamalla sen 2,2,2, -trikloorietyylikarbamaatiksi, minkä jälkeen seurasi pelkistys fZn/etikkahäppö), jolloin saatiin 10 yhdiste 8 mene 11 e 1 y t ava 11a, joka on kuvattu aikaisemmin julkaisussa: Milius, R.A., et ai. ; J. Med. Chem. Voi. 34, Mö. 5, 1728-1731, 1991, joka liitetään tähän viitteeksi, ja jota seurasi jodaus, jolloin saatiin nor-CIT (yhdiste 4), joka eristettiin keltaisena kiteisenä kiinteänä ainee-15 na (vapaata emästä 48 % yhdisteestä 6): sp. 149 - 151 °C; [α 125D -67,4° (c ~ 1, CHCI3) .

[123I]-β-GTT (yhdiste 123I-3a) syntetisoitiin ei-ra-dioaktiivisesta g-CIT;stä. (yhdiste: 3a) muuttamalla vastaavaksi tributyylitinajohdannaiseksi (yhdiste 9). Yhdiste 3a 20 käsiteltiin bis(tributyylitinalla), tetrakis(trifenyyli- fosfaatti)palladium(O):11a, ja palladium(II)asetaatilla re-fluksoituvassa tetrahydrofuraanissa, ja flash-kromatogra-foitiin (silikageeli, vaiheittainen gradientti, heksaani —> heksaani/eetteri, 75:25), jolloin saatiin yhdiste 9 vä-25 rittömänä, vahamaisena, kiinteänä aineena 26-%:isella saannolla 3a:sta. Yhdisteen 9 3OO-MH3 NMR (CDCI3) oli johdonmukainen annetun rakenteen kanssa. Yhdiste 9 saatettiin reagoimaan kantajattoman Na123I:n kanssa peretikkahapon läsnä ollessa, jolloin saatiin yhdistettä [12jI]-3a. Radio-30 jödattu tuoteyhdiste [123I]-3a puhdistettiin preparatiivi-Sella HPLCrllä (Novapak Ci8, Me0H/H20/Et3N, 75:25:0,2, 1,0 ml /min* tR 6,7 min) ja formuloitiin normaaliin suolaliuokseen, joka sisälsi 5 % etanolia ja 1 % askorbiinihap-poa. Yhdiste [123I]-3ä saatiin keskimääräisellä kokonais-35 saannolla 60,0 ± 13,4 % ja radiokemiallisella puhtaudella 97,6 ± 1,6 %. Radio leimauksessa käytetty t r i bu t yy 1 iti na- 11 prekursori sisälsi noin 7 möi-.% CIT-kantajaa, antaen 1231-tuoeteen, jonka spesifinen aktiivisuus oli noin 74 TBq/mmol (2000 Ci/mmol),

Kokaiinin (yhdiste 1), q-CIT:n (yhdiste 3b), p-CIT:n 5 (yhdiste 3a} ja |3-CFT::n (yhdiste 2) affiniteetit dopamii-nin ja serotoniinin takaisinott©kohdille määritettiin ra-dioligandinsyrjäytystutkimuksista paviaanin ja rotan aivoista valmistettuja kudoshomogenaatteja käyttämällä, kuten taulukossa I alla esitetään.: 10

Taulukko 1

Taulukko I. Kokaiinin. ~i a 3- U-hälogeenifenvylil r-aaalögjfen in vitro-radioi icrandi I.p.slfcQutumistiedot _[»H] hCFT;ii syrjäytys_Otit -parokseLiinin syrj äytyr, analogi XC5i InM) Hill-Itultnakenroin MK) 1CW InM) Hill-kulmakerroin inH) 1 tkokaiini) 521 ± 14 0,59 ± o.flä (31 207 i fin 0,73 ± 0,12 (E) 2 {E-CFI'I IS.3 * 1,2 6.75 4 0,01 (31. 479 ± S3 1,34 ♦ 6,23 131 3b Ια-CIT) B7,6 i 2,9 0,70 ± 0,07 (2) 210 ± Sfi 0,73 i 0.0,4 33 ttS^CITI_l,ti t P,1S 0,79 ± 0,04 13)_3,78 ± 0,53 0,112 j, 0.0B 16)_

Taulukon 1 tiedot edustavat [3H]-CFT:n (0,5 nM) raid dioligandisitoutumista dopamiinin takaisinottokohtiin ku- doshomogenaatelssa, jotka valmistettiin primaatin aivo-juoviosta, ja [3HJ-panoksetiinin sitoutumista serotoniinin takaisinottokohtiin rotan aivokuprimenibraaneista valmistetuissa homogenaateissä, ic^-arvo on syrjäyttävän analogin 20 konsentraatio, joka vaaditaan vähentämään spesifisen ra- clioligandin sitoutumista 50 %: illa. Arvot edustavat keskiarvoja ± SEM (lukumäärästä a koetta).

Kuvioon 4 viitaten, suoritettiin viisi (yksifoto-niemissiotietokonetomografia(SPEGT) -koetta neljällä iso-25 fluraanianestesian alaisella: naaraspuolisella paviaanilla (Fapio anutois, 10- - 12-kg). Eläimille injisoitiin laskimonsisäisesti 300 ± 52 MBc: liä (8,1 ± 1,4 mCi) [123Τ]-β-C1T:ttä (jolloin nämä ja seuraavat arvot ilmaistaan keskiarvona ± SEM) ja keilattiin 300 ± 41 min ajan 81OX Brain 30 Imager-laitteelle (Strichman Medical Equipment, Medfield,

S

:i 12 MÄ) , Rekonstituoitiin 1- - .2-min kuvien sarjoja olettaen tasaisen heikkenemisen, joka on yhtä suuri kuin veden heikkeneminen aivojen ympärille piirretyssä ellipsissä. Tiedot: korjattiin radioaktiivisen hajoamisen suhteen in-5 jektioajankohtaan.

Korkein aivojen vastaanotto peitti aivojuovioalu-een, ja sen huippu oli kohdalla 154 ± 19 min radioligandin injektion jälkeen (pi),.. ja tuolla ajankohdalla nähtiin: aivo juovip/pikkuaivo -suhteet: 9,8 ± 1,6. Aivojuovioaktiivi-10 suuden huuhtöumaa seurattiin vielä 200 ja 260 min ajan kahdella kolmesta kontrollieläimestä, ja nähtiin 0-%:inen ja 12-%:iset alenemiset, vastaavasti, aivojuovion huippu-ajankohdästä kokeen loppuun.

Kuvioihin 5ä ja 5B viitaten aivoalue, jolla oli 15 toiseksi korkeimmat aktiivisuudet,: peittivät likimäärin keskiaivot, ja niillä nähtiin huipputasot ajankohdalla 43 ± 5 min pi (n = 5), ja niillä oli nopeampi huuhtoutuminen kuin aivojuovioaktiiyisuudella.

[123I] “(5-CiT:n in vivo -leimauksen farmakologinen 20 spesifisyys tutkittiin aivoaktiivisuuden syrjäytyksellä indatraliinilla {kutsutaan myös nimellä Lu 19-005), dopa-miinin. ja serotoniinin takaisinottokohtien voimakkaalla aineella, ja sitalopramilla, serotoniinintakaisinottoköh-dalle selektiivisellä aineella. Indatraliini (3 pmol/kg 25 iv) injlsoituna 200 min radioligandin injektion jälkeen, aiheutti sekä aivojuovio- että keskiaivoaktiivisuudeh merkittävän vähenemisen, kuten kuviossa 5A esitetään. 100 minuutin ajanjakson aikana Lu. 19-005:n injisoinnin jälkeen äivojuoyion aktiivisuus aleni 65 %:illa verrattuna keski~ 30 määräiseen alenemiseen 2 % saman ajanjakson aikana kahdessa kontrollieläimessä, joita tarkkailtiin tuo aika. Vastakohtana sitalopramilla (7,4 pmol/kg iv) , jota injisoitiin 60 min radioligandin injisoinnin jälkeen, nähtiin selektiivinen keskiaivoaktiivisuuden aleneminen, kuten kuviossa 35 5B esitetään. Sitaloprami aiheutti keskiaivoaktiivisuuden 48-%:isen alenemisen 60-min ajanjakson aikana injektion 13 jälkeen, verrattuna keskiaivoaktiivisuuden alenemiseen 16 ±: 3 % (n = 3) kontrollieläimiin, joita seurattiin tämän saman ajanjakson ajan.

Nämä· tulokset osoittivat, että [*2'3i]-β-ciT oli käyt-5 tökelpoista monoamiinin takaisinottokohtien SPECT-koetinta primaateilla. Pääosa aivojuovioaktiivisuudesta oli liittynyt dopamiiiiin takaisinottokohtiin, ja pääosa keskiaiyoak-tiivisuudesta liittynyt serotoniinin takaisinottokoh tiin, mikä on johdonmukaista näiden monoamiininkuljettaji-.10 en: tiheyksiin mitattuna kuoleman jälkeen primaattien .aivoissa.. Aivojen aktiivisuuden huuhtoutuminen oli suhteellisen hidasta, osaksi johtuen JJ-CITin suurista affiniteeteista monoamiininkuljettajille. Lisäksi jodiatomi vaikuttaa olevan metabolisesti suhteellisen kestävässä asemassa,: 15 koska koko kehon keiläus osoitti vähäisen kilpirauhaseen vastaanoton, mikä on merkkinä dejodauksen hitaasta in vivo -nopeudesta. [123χ]-β-CiT ja [uC]-f3-CIT voivat olla dopa-minergisen ja serotonergisen hermotuksen käyttökelpoisia kliinisiä merkki aineita ihmisen häiriössä, kuten Farkinso-20 nin tauti ja depressio, joissa ajatellaan olevan epänormaalisuuksia näissä neurotransmi tterj ärj estelmissä.

Synteesiesimerkifc

Esimerkki 1 2 -be ta-karbpmet oksi - 3 -beta- (4-j odi f enyyl i) tropaani 25 Seosta, jossa oli 2-beta-karbometoksi-3-beta-fe- nyylitropaania (katso esimerkki IA alla ja Milläs et ai.

J. Med. Chem. , 1991, 34, 1728) (2,9 g, 11,5 mmol) ja l2:a (3 g, 11,8 inmol) 25 ml: ssa jääetikkaa sekoitettiin ja käsiteltiin tipottain seoksella, jossa oli 4,7 ml väkevöityä 30 typpihappoa ja 4,7 ml väkevöityä rikkihappoa. Reaktioseos kuumennettiin 55 °C:een ja sekoitettiin 2 tuntia, sitten jäähdytettiin huoneeniämpöti1aan ja kaadettiin jäihin (100 g) ja suodatettiin. Suodoksen pH säädettiin arvoon 9,5 lisäämällä väkevöityä ammoniumhydroksidia 0 - 5 °C:ssa. Saa-35 tu saostuma poistettiin suodattamalla ja liuotettiin mety-leenikloriäiin: (250 ml). Suodos uutettiin kahdella 50 mini 14 annoksella metyleenikloridia. Uutteet ja saostuman liuos yhdistettiin, pestiin kyllästetyllä suolaliuoksella (50: ml) ja kuivattiin magnesiumsulfaatilla. Liuotin poistettiin,: minkä jälkeen saatiin 3,9 g (90,4 %) 2-heta-karbometoksi-5 3:-beta-4- jodi f enyylitröpaanin vapaata emästä Öljynä.

Vapaa emäs liuotettiin: metanöliin (20 ml) ja yhdistettiin 1,5 g:aan (D)-(-)-viinihappoa 20 ml:ssa meta-nolia. Metanoli poistettiin alipaineessa/ minkä jälkeen jäännös uudelleenkiteytettiin metanölieetteristä (3:1), 10 jolloin saatiin 2-beta-karbometoksi-3-beta-(4-jodifenyy-1i}tropaani—D—tartxaa11isuolaa valkoisina kiteinä, sp . : 72 - 74 °C.

Ci6H2Q]SJQ:2 I C4HsD6 laskettu: C 44;,88 H 4,89 N 2,62 15 saatu: 44,70 4,94 2,57 [alfa] % = -87 rl0 '(0=0,3, CH3ÖH)

Esimerkki IA

2-beta-karbometoksi-3-beta-fenyyXitropaani 2 M eetteri liuos, jossa oli fienyylimagnesiumbromi-20 dia (83 ml, 166 mmol) 500 ml:n 3-kaulaisessa pyöreäpohjai- sessa kolvissa, joka oli varustettu mekaanisella sekoitti-mella, lisäyssuppilolla ja typen sisäänvientiputkella, laimennettiin 83 ml :11a vedetöntä dietyylieetteriä ja jäähdytettiin -20 °G:een kuivatyppikehässä. Liuosta, jossa oli 25 kokaiinista (1) (15 g, 82,8 mmol) valmistettua anhydröego- niinimetyyliesteriä vedettömässä eetterissä (75 ml) lisättiin tipattaan. Heterogeenistä seosta sekoitettiin turmin ajan -20 °C:ssa, sitten kaadettiin yhtä suureen tilavuuteen jäitä ja vettä, ja tehtiin happameksi lisäämällä, ti-30 pottain 2M HCL:a. Vesikerros tehtiin emäksiseksi lisäämällä. väkevöityä aimnoniumhydroks 1 dia, kyllästettiin NaC 1:11a ja uutettiin dietyylieetterillä. Yhdistetyt uutteet kuivattiin (Ma2SQ4) ja väkevöitiin tyhjössä, jolloin saatiin ruskeaa öljyä. Kolvista kolviin-tislaamalla (70 °C, 0,9 35 Torx) raaka tuote saatiin vaalean keltaista öljyä (16 g, 70 %) . Öljyn TLe-analyysi (silika, pentaani/dietyylieetteri/2-pro- 15 pyyliamiini, 15:5:0,8) osoitti sen olevan C-2-alfa— ja -heta-epimeerien seos. Beta-isomeeri eristettiin silikagee-lillä kromatografisesti (pentaani: dietyylieetteri: isopro- pyyliamiini, 70:30:3). sp.: 63 - 66 °C (lit: 62 - 64,5 °C: 5 Clarke et ai. J. Med. Chem. 16_:1260 (1973)) .

Esimerkki 2 2-alf a-karbomefcoksi -3 -beta-j odif eixyyli Propaani

Esimerkissä 1 kuvatun menetelmän mukaisesti valmistettu seos, jossa on alfa- ja beta-2-karbometoksi-3-10 beta-jodifenyylitropaaneja erotettiin silikageelillä kro matograf isesti kuten esimerkissä 1 on kuvattu, Alfa-2-karbometoksi-3-beta-jodifenyylitropaania sisältävät jakeet yhdistettiin ja väkevöitiin tyhjössä. Näin saatua vapaata emästä käsiteltiin naftaleeni-1,5-disulfonihaporia, Kaaka-15 suola uudelleenkiteytettiin asetonitriilistä, jolloin saa-t i in 2-alfa-karbometoks i-3-betajodifenyyli-1ropaaninafta-leeni-l,5-disuifohaattisuolaä, sp. : 166 - 168 °C.

Ci6H20NO2I - C#i (S03H) 2.2H20 laskettu: G 40,01 H 4,55 N 1,97 I 17,90 20 saatu: 43,94 4,55 1,91 17,99

Esimerkki 3 2-beta-karbomet0ksi-3-beta-(4-joäifenyyli)nortro- paani

Liuosta, jossa oli 2-beta-karbometoksi-3-beta-(4^ 25 jodifenyyli)-Propaania (410 mg, 1,5 mmol) tolueenissa (20 ml) käsiteltiin 2,2,2-trikloorietyylikloroformaatilla (1 ml, 7,3 mmol). Seosta kuumennettiin 120°C:ssa tunnin ajan, jäähdytettiin huoneenlämpötilaan ja haihdutettiin kuiviin tyhjössä. Jäännös jaettiin metyleenikioridin ja veden kes-30 keh. Orgaaninen kerros erotettiin, kuivattiin (Na2S04) ja väkevöitiin tyhjössä, jolloin saatiin trikloorietyyliklo-roformaattia kuivana vaahtona. Raaka karbamaatti liuotettiin 50 %:een vesipitoiseen etikkähappoon, käsiteltiin 200 mg:11a (0,0067 g-atomi) sinkkipölyä ja sekoitettiin 35 huoneenlämpötilassa 16 tunnin ajan. Reaktioseos suodatettiin p.H;n säätämiseksi arvoon 7 väkevöidyllä ammoniumhyd- 16 roksidilla, kyllästettiin NaClilla ja uutettiin di etyyli-eetterillä. Uutteet yhdistettiin, kuivattiin (NagSÖ^) ja väkevöitiin tyhjössä. Jäännös puhdistettiin flash-krgmäto-gratis es t i (s i lika, p en t aan i / di e tyyl i ee 11 er i / i s opropyyl i -5 amiini, 3:7:0,7), jolloin saatiin 2-beta-karbometoks i-3-beta-;(4-jodifenyyli}nortropaania, joka eristettiin keltaisena kiteisenä kiinteänä aineena, sp. : 149 - 151 °G; [alfa·] “ -67,4° (c=l, CHC13 )

Esimerkki 4 10 2-befca-karbometoksi-3-beta-(4-jodifenyyli-8-{3 - fluoripropyyli)nortropaani

Liuosta, jossa oli 2-heta-karbometpksi-3:-beta-(4-jodifenyylij nortropaania (371 mg, 1,0 mmol), l-bromi-3-f luo-ripropaania (155 mg, 1,1 mmol) ja trietyyliamiinia (0,5 ml) 15 kuivassa .tolueerxissa (.20 ml) sekoitettiin kuiva typpi kehässä ja kuumennettiin refluksoiden. Neljän tunnin kuluttua reaktioseos jäähdytettiin huoneenlämpötilaan ja suodatettiin, SupdOS väkevöitiin alipaineessa, ja jäännös kromato-gräfoltiin silikapylväässä (eluentti :dietyylieetteri) ... Väke-20 vöimällä tuotetta sisältävät jakeet saatiin 2-beta-karbome toksi-3 -beta- (4-jodifenyyli)-8-(3-fluoripropyyli)nortro-paania valkoisena kiinteänä aineena, sp. : 78,5 - 79,5 °C {

CisH23NOsFI I

laskettu: C 50,13 H 5,34 N 3,25 25 saatu: 50,27 5,26 3,15

Esimerkki 5 2-befca-karbometoksi-3-beta-(3-fluori-4-jodifenyyli )Propaani \

Seosta, jossa oli 2~beta-karbometoksi-3-beta-(3-30 fluorifenyyli}tropaania (400 mg, 1,44 mmol), hopeasulfaat- tia (400 mg, 1,3 mmol), jodia (600 mg, 2,36 mmol) ja 80 % rikkihappoa (9 ml) sekoitettiin viisi päivää huoneenlämpö- |

tilassa. Reaktioseos kaadettiin 150 mlraan jäitä ja vettä, I

tehtiin emäksiseksi lisäämällä väkevöityä ammon iumhy dr ok -35 sidia ja uutettiin kolmella 60 ml:n annoksella kloroformia. Yhdistetyt uutteet pestiin peräkkäin liuoksilla,

S

17 joissa oli 1Q % natriumbisulfiittia, 5 % natriumkarbonaattia ja vettä, sitten kuivattiin natriumsulfaatilla ja suodatettiin. Suodos väkevöitiin tyhjössä ja öljymäinen jäännös liuotettiin uudelleen kloroformiin ja käsiteltiin liu-5 oksella, jossa Oli p-tolueenisulfonyylikloridia kloroformissa. Saatu kiinteä aine uudelleenkitäytettiin toistuvasti vedestä ja etanolista, jolloin saatiin 2-be ta-karborne-toksi-3-beta-(3-fluori-4-jodifenyyli)tropaanitosylaattisuolaa valkoisena kiteisenä kiinteänä aineena, sp: 68 - 70 °C (peh-10 menee, 45 °C)

Ci6H19FIN02 * G-7HbS03 * h30 laskettu: G 46,55 H 4,93 N 2,36 saatu: 46,34 4,86 1,99

Esimerkki 6 15 2-beta-karboksi-3-beta-{4-jodifenyyli)Propaani

Suspensiota, jossa oli 2-beta-kärbometoksi-3-beta-{4-jodif enyyli) tropaania (100 mg, 0,26 romöl) 2 ml: ssa H20: a kuumennettiin refluksoiden 10 tunnin ajan. Saatu liuos jäähdytettiin huoneenlämpötilaan, ja saatu saostuma otet-20 tiin talteen suodattamalla ja kuivattiin tyhjössä yön yli, jolloin säätiin 70 mg (70 %) 2-~beta-karboksi-3-beta-(4-j odi fenoli) tropaania, sp. : 299 - 300 °C CisHisNGsI ' Ö, 5H20 laskettu: C 47,51 H 5,05 N 3,69 25 saatu: 47,28 4,84 3,69

Esimerkki 7 2-beta~karbometoksi-3~beta-berttsyylioksitropaani

Sekoitettua suspensiota, jossa oli bentsyylibromi-dia (3,0 g, 0,015 mol) ja kaliumjodidia (3,0 g, 0,021 mol) 30 asetonissa (2:0 ml) käsiteltiin tipottain liuoksella, jossa oli egoniinimetyylies teriä (2,6 g, 0,014 mol) asetonissa. (10 ml) huone en läiTtpö tilassa. Seosta sekoitettiin huoneenlämpötilassa 70 tuntia, sitten kuumennettiin refluksoiden ja sekoitettiin vielä 8 tuntia. Reaktioseos jäähdytettiin 35 huoneenlämpötilaan ja suodatettiin. Suodos väkevöitiin tyhjössä, jäännös liuotettiin kloroformiin (200 ml) ja uutet- 18 tiin neljällä 50 ml:n annoksella 2w suolahappoa* Yhdistetyt uutteet tehtiin emäksiseksi lisäämällä väkevöityä am-moniumhydroksidia. Saatu seos uutettiin nel jällä 20 ml m annoksella kloroformia. Uutteet kuivattiin natriumsulfaa-5 tiliä ja väkevöitiin tyhjössä, jolloin saatiin 1,7 g 2-beta-karbometoksi-3-beta-bentsyylioksitropaania öljynä,

Tuote liuotettiin asetönitriil.iin (20 ml) ja käsiteltiin liuoksella, jossa oli naftaleeni-l,5-disulfonihap-poa (2,2 g): asetonitriilissä (20 ml). Liuos väkevöitiin tyh-10 jössä siirapiksi, joka laimennettiin dietyylieetterillä*

Saatu saostuma otettiin talteen suodattamalla ja kuivattiin, jolloin saatiin 1,6 g 2-beta~katbometoksi~3-betä:-bentsyylioksitröpaanlnaftaleeni-l,5-disulfonaattisuolaa, sp. : 126 - 130 °C 15 C17H23NÖ3 CioHg (:;söaH) 2 · 2,5H20

Alkuaineanalyysi: laskettu: C 52,08 H 5,83 N 2,25 saatu: 52,02 5,69 2,72 [alfa]p ~ -25,4Ö (c-1, CH3OH)

Esimerkki 8 2 0 2-beta-karbometoksi-3-beta-(4-fcribufcyylistannyyli- fenyyli)tropaani

Seosta, jossa oli 2-beta-karbometoksi-3-beta-(4-jodifenyyli)Propaania {250 mg, 0,65 mmol) , bis (tributyyli) -distannaania (522 mg, 0,9 mmol), tetrakis (trifenyylifos-25 fiini)palladlum(05 ia (3 mg) ja vedetöntä tolueenia (10 ml) kuumennettiin refluksoiden kuivatyppikehässa ja sekoitettiin 28 tuntia. Seos suodatettiin, ja suodos yakevöitiin tyhjössä. Jäännös saatettiin si1ikagee1ipy1vääseen ja elu-oitiin heksaani .dietyylieetteri: isopropiyyliamiinin (80:30:3 ) -30 seoksella. Tuotetta sisältävät jakeet yhdistettiin, väkevöitiin tyhjössä ja käsiteltiin pentaanilla 2-beta-karbo-me toksi-3-beta-(4-tributyylistannyylifenyyli)tropaanin saostaraiseksi kiinteäksi aineeksi. 300 MHz NMR-spektri oli yhdenmukainen ilmoitetun rakenteen kanssa.

35 [alfa] β = -8,9° {c=0,4, CHC13) j 19

Esimerkki 9 [12 313-2-β-karbometoksi-3-β-(4-jodifenyyli > fcropaani Lääkepulloon, joka sisälsi 50 pg (0-,094 ymol) 2-β-karborne t oks i-3-β-(4-1r ibu tyyl i s tannyy1i f snyy 1i}tropaania, 5 lisättiin 50 μΐ etanolia, 150 μΐ 0,5M HsPO^iää, 125 - 500 μΐ [(20 - 30 mCi) ] [1231]Nai solution, ja 100 μΐ (.4,2 μτηοΐ): 0,042 M peretikkahappoa. 20 - 30 min kuluttua lisättiin 50 μΧ 100 rag/ml NaHSOam vesiliuosta, Lisättiin kylläistä Na-CQ3-liuosta, seos uutettiin etyyliasetaatilla. Yhdistetyt uut-10 teet kuivattiin (NazSOi)'., ja konsentroitiin tyhjössä. Jäännös liuotettiin uudelleen metanoliin, ja puhdistettiin HPLC: llä {C-18 -koloani, eluentti: CH30H:H20: trietyyliamii- ni; 75:25:0,2}. Fraktio, joka eluoitui 2-p-karbometoksi-3-β- (4-jodifenyyli) tropaanin viipymäajalla, kerättiin, haihdu-15 nettiin kuiviin ja sekoitettiin 5-%:iseen etanoliin ja 0,1 nM askorbiinihappoon.

Keksinnön mukainen radiostabiili jodattu neurokoe-tih on käyttökelpoista SPECT-sovellutuksissa vertailustan-dardina, ja sitä voidaan myös käyttää neurokoettimen ra-20 dioaktiivisen muodon laimennusaineena... Radio jodattu yhdiste tunnistetaan yleensä sen kromatografisella: liikkuvuudella verrattuna täysin karakterisoidut! vertailustahdardin kanssa. Täten radiojodatun yhdisteen valmistus vaatii ei-radioaktiivisesti jodattua yhdistettä., 25 Radioaktiivisen neurokoettimen varastoinnin vält tämättömyyden välttämiseksi on käyttökelpoista aikaansaada reagenssipakkaus, joka sisältää ei-radioaktiivista jodattua yhdistettä ja sopivaa hapetusreagenssia, kuten per-kloorihappoa, permuurahaishappoa, peretikkahappoa, vetyper-30 oksidia, vetyperoksidia laktoperoksidaasin kanssa, 1,3,4,6-tetrakloori-3a,6a-difenyyliglykouriilia tai N-kloori-4-me-tyylibentseenisulfonamidin natriumsuolaa. Sitten ei-radio- ak.tixvin.en prekursoriyhdiste voidaan hapettaa, kun läsnä oh sopivaa radioaktiivista yhdistettä, kuten tässä kuva- 3.5 tussa synteesireitissä esitettyä väliaineetonta Na [123I]tä, \ mitä hyvänsä muuta radioisotooppilähdettä,: kuten jodin ra- 20 dioaktiivisen isotoopin suolan raita hyvänsä liuosta, rea-genssia, joka sisältää B,CnH2n+iX;ää/· jossa n == 0: - 6 ja X on poistuva ryhmä, tai reagenssia, joka sisältää 18P:ää, jolla on kaava F:CnH2rix, jossa n = Ö - 6 ja X on poistuva ryh-5 mä, jodatun neurokoettimen valmistamiseksi sen käyttöajan-kohtana ja käyttöpaikassa.

Keksinnön mukaiset radioleimatut neurokoettimet ovat käyttökelpoisia muissa myös kuvausmenettelytavpissa.

12-I-leimattua neurokoet intä; Voidaan esimerkiksi käyttää 10 autoradiografiässä tai terapiassa,: ja 1311-leimattu neuro- koetin on käyttökelpoinen multippelifotoniemissioiähteenä eläintutkimuskäyttöön, Myös nC~, l4C- ja 18F-leimattuja neurokoettimia voidaan käyttää PET-kuvauksessa.

Keksinnön mukaisen jodatun neurokoettimen sekä ra-15 diostabiilit että radioaktiiviset muunnelmat ovat käyttö kelpoisia ihmis- ja ei-ihmistutkimukseen. Voidaan esimerkiksi suorittaa in vivo- ja in vitro -kokeita keksinnön mukaisia yhdisteitä dopamiininkulj ettäj an tutkimiseksi yleensä ja kokaiininsitoutumiskohtien tutkimiseksi erityi- 20 sesti.

Lisäksi keksinnön mukaisen neurokoettimen radiostani ilia versiota voidaan käyttää lääkkeenä dopamiinin takai s i no 11 oon vaikuttamis: eksi:.

Muut modifikaation ja toteutukset ilmenevät ämmät-25 timiehille: vaaditun keksinnön hengestä ja .s.Udlä-.äläSta poikkeamatta. Niinpä edellä kuvattua kuvausta ei ole tarkoitettu rajoittamaan keksintöä muuten kuin seuraavissa patenttivaatimuksissa ilmaistulla tavalla.

Claims

1. Monoamiinin takaisinottokohtien kartoitukseen tarkoitettu jodattu neurokoetin, tunnettu siitä, että 5 sillä on kaava: R CO#,1 jossa R = mono f 1 uo r i a 1 kyy 1 iryhmä, joka sisältää nF: ää, jossa n = 18 tai 19;

2. R"i = ryhmä CnH2U+i, jossa n = 1 - 6, tai aryyliryhmä; ] R"2 - ryhmä €nH2n+i, jossa n = 1 ~ 6, tai aryyliryhmä; R"3 = ryhmä CnH2n+i, jossa n = 1 - 6, tai aryyliryhmä;: ja Y = H. !

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen jodattu neurokoetin, tunnettu siitä, että se on 2“beta-karbometoksi- 15 3~beta-{4-jodifenyyli)—8-(3-fluoripropyyli)-nortropaani,

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen jodattu neurokoetin, tunnettu siitä, että X = l23X,

4- Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen jodattu neurokoetin, tunnettu siitä, että X - 125I.

5 X = Sn (R’^R" 2-R" 3) ; R"i = ryhmä CnH2n+i, jossa a = 1 - 6, tai aryy 1 iryhmä; RH2 = ryhmä CnH2n+i, jossa n = 1 - 6, tai aryyliryhmä; R" 3 = ryhmä CnHsn+i, jossa n = 1 - 6, tai aryyl iryhmä; ja Y = H; ja 10 hapetusreagenssia, tunnettu siitä, että prekursori ja hapetusreagenssi on määrä saattaa reagoimaan radioaktiivisen jodin lähteen läsnä ollessa,

5 RHr = ryhmä CnH'>n+i, jossa n = 1 - 6, tai aryyliryhmä; R"2 = ryhmä ΟηΗ2η+ι, jossa n = 1 - 6, tai aryyliryhmä; R"3 = ryhmä CnH2n+i, jossa n = 1 - 6, tai aryyliryhmä; ja Y = H.

5 Y = H.

5. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen jodattu neurokoetin, tunnettu siitä, että X = i31i.

6. Mönöamiinin takaisinottokohtien kartoitukseen tarkoitettu jodattu neurokoetin,, tunnettu siitä, että sillä on kaava: R H Y jossa 25 R - mönöfluorialkyyliryhma, joka sisältää nF:ää, jossa n = 18 tai 19; R' = ryhmä CriH2n , jossa n = 0 - 6; X = I:n isotooppi;

7. Patenttivaatimuksen 6 mukainen jodattu neuro-koetin, tunnettu siitä, että X = 1231,

8. Patenttivaatimuksen 6 mukainen jodattu neuro-koetin, tunnettu siitä, että X = 125i. 10

9, Patenttivaatimuksen 6 mukainen jodattu neuro- koetin, tunnettu siitä, että X - 1321.

10. Monoamiinin takaisinottokohtien kartoitukseen tarkoitetun radioleimatun neuroko ett imen prekursori, tunnettu siitä, että sillä on kaava: R ^ CQ2Rr 15 jossa R = monof luorialkyYliryhmä; R' = ryhmä Cft%n+i, jossa n = G - 6; | X = Sn(R".1R!'2R"3) ; i

10 R1 = ryhmä C„H2n,i, jossa n = 0 - 6; X = I:n isotooppi; Y = H,

11. Monoamiinin takaisinottokohtien kartoitukseen j 25 tarkoitetun radioleimatun neurokoe11imen prekursori, tun- j nettu siitä, että sillä on kaava: | R | h 1 ψ-—U-COjR1 H Y jossa R = mon o f1uor i a1kyy1i ryhmä; R' = ryhmä CnH2n+i/ jossa n = 0 - 6; X = Sii{R"aR'>2R"3) ;

12. Monoamiinin takaisinottokohtien kartoitukseen 10 tarkoitetun jodatun neurokoettimen valmistukseen tarkoitettu pakkaus, joka käsittää prekursoria, jolla on kaava: R N CQjR1 jossa R - monofluorialkyyliryhmä;

15 R' = ryhmä t jossa n = 0: - 6; x = Sn (R"iR:,,aR,,.3:} ; R'1'i ~ ryhmä CnH2«11; jossa n = 1 - 6, tai aryyliryhmä; R"'2 = ryhmä Cnfisn+ii· jossa n = 1 - 6, tai aryyliryhmä; R"3 = ryhmä GaHin+i> jossa n = 1 - 6, tai aryyliryhmä; ja

20 Y ~ H; ja hapetusreagenssiä, tunnettu siitä, että prekursori ja hapetusreagenssi on määrä saattaa reagoimaan radioaktiivisen jodin lähteen läsnä ollessa.

13. Patenttivaatimuksen 12 mukainen pakkaus, tun nettu siitä, että radioaktiivisen jodin lähde on jodin radioaktiivisen isotoopin suolan liuos.

14. Mohöamiiiiin takaisiiiottokohtien kartoitukseen tarkoitetun jodatun neurokoettimen valmistukseen tarkoi-30 tettu pakkaus, joka käsittää prekursoria, jolla on kaava: R H / c°z Ri H Y jossa R = mono fluor ialkyy1iryhmä; R' = ryhmä CnHzn+i/ jossa n = 0 - 6;

15. Patenttivaatimuksen 14 mukainen pakkaus, tun-15 nettu siitä, että radioaktiivisen jodin lähde on jodin radioaktiivisen isotoopin suolan; liuos. Pafcentkrav